Olihan taas otsikko repäisty lauantaiaamun 25. toukokuuta pimennyksestä ja täydestä Kuusta. Saamme kevätkauden vihonviimeinen ns. ylimääräisen pimennyksen, sillä perusvuosina näitä h-hetkiä on tarjolla vain kaksi kummallakin puolella Kuunsolmujen akselia. Kuu on pimennyksen hetkellä 7:25 4°08’ jousimiestä ja Aurinko vastaavasti samassa asteessa kaksosissa. Se miksi ensin ajattelin tätä pimennystä oudoksi, johtuu solmuakselin sijainnista eri merkkiparissa kuin Aurinko ja Kuu, ja lisäksi solmut ovat nyt suhteellisen kaukana noin 18 asteen päässä. Aurinko ja Kuu ovat siis kaksosten-jousimiehen linjalla kun solmut ovat härässä ja skorpionissa. Miksi tämä ylipäätään on pimennys? Siksi että Kuu on nyt Super Moon eli kiertoradallaan lähimpänä Maata ja syzygy eli Kuu, Maa ja Aurinko ovat kaikki linjassa toisiinsa nähden.
Näen tämän pimennyksen ennen kaikkea jatkumona jo viime marraskuun lopussa tulleelle pimennykselle kaksosten kuudennessa asteessa, nyt siis pimennys tapahtuu vastakkaisella puolella eläinrataa. Täysikuu saattaa asioita päätökseen ja luonnolliseen loppuunsa, ja pimennys korostaa viime syksynä alkaneiden seikkojen päättämistä. Tämä on silti ristiriitaista, sillä vaikka pimennyksellä kuinka olisi jo aikaisemmin alkaneet teemat juurina, on pimennyksen idea kuitenkin tulevassa. Tämä sen vuoksi, että Kuu pimenee Kuun yläsolmun lähellä tai sen puoleisessa päässä eläinrataa. Yläsolmu viittaa tulevaan ja tarkoitukseen, eli jos pimennys olisi nyt alasolmulla niin menneisyys olisi niitattu sen teemaan varsin kokonaisesti.
Kuu ja Aurinko ovat pimennyksen hetkellä melko tarkassa neliökulmassa Neptunukselle, eli ilmoille muodostuu T-risti jonka energia purkautuu Neptunuksen kautta. Neptunus on enää vain kolmen kaariminuutin päässä pysähtymisensä kohdasta, sumujen planeetta näyttää kohta suuntaa mitä pimennyksestä pitäisi ajatella. Ja miten Neptunus näyttää? Alitajuisesti, pinnanalaisesti, salakavalasti.
Samasta vaikean ymmärryksen teemasta kertoo pimennyskartan Aurinko. Kun asetelmassamme on Aurinko alasolmulla ja Kuu yläsolmulla, ollaan vähän kuin väärinpäin. Jos Auringon pitäisi olla se tietoisuus ja kirkkaus, pimennyksen hetkessä se onkin alitajuinen Kuu, jonka voimaa vielä Neptunus samalla teemalla korostaa. Suunta on musta tuntuu ja intuitiivisuus, ja innokkaassa jousimiehen merkissä tunteet voivat aivan ryöpsähdellä. Hallitaanko tämän Kuun voimaa? Veikkaisin että se on ainakin vaikeaa, koska kyseessä on Super Kuu, jolla on tavallistakin suurempi vetovoima ja vaikutuksensa vesistöihin ja nesteisiin, todennäköisesti jopa maankuoreen.
Niinpä, tästä päästäänkin ajatuksenvirrassa Ceresiin. Kuunpimennyksen hetki tapahtuu meillä silloin kun Kuun oma merkki rapu on nousussa, ja kartan hallitsijana Kuun tärkeys korostuu. Helsingin horisontissa nousuakselilla täsmälleen on Ceres, pienenpieni planeetta, mikä symboloi Äiti Maata. Ceres on lisäksi aivan huippukorkeassa kallistuskulmassa, ja vaikka se ei ole mitenkään epätavallista Ceresille, voi ilmiöllä olla omat jekkunsa kun samaan aikaan sitä hallitseva Kuu pimenee. Luvassa voi olla Ceresillisiä, maallisia seurauksia äärimmäisyyksiin vietyinä.
Tietoisuuden teema korostuu myös Kuun ja Auringon hallitsijoiden kautta tässä ajassa. Kuuta hallitseva Jupiter on yhä kaksosissa, ja niin on Aurinkoa hallitseva Merkuriuskin, tarkassa yhtymässä Venuksen kanssa. Lisäksi myös Merkurius ja Venus kulkevat ylivirittyneessä OOB tilassa; mahdoinko juuri mainita tunteiden ylenmääräiset ryöpsähtelyt? Aivan kuin tietoisuuteen ja tiedostamiseen kohdistuisi valtavia paineita, mutta siitä huolimatta haasteena on Neptunuksen epämääräisyys. Vai onko Neptunus välttämättä aina summea, himeä ja vaikeasti hahmotettava? Ja on hyvä muistaa, että valtavia paineita ajassamme ilmentää myös edelleen tapetilla oleva Uranuksen ja Pluton neliö.
Mitäpä jos pimennyksen teemaa tarkasteltaisi Kuusta käsin. Kuu jousimiehessä kehottaa kiinnittämään huomion kokonaisnäkemykseen, isoon skaalaan, suureen kokonaisuuteen. Kuu jousimiehessä kuvastaa uskoa ja luottamusta ilman kyseenalaistuksia, sisäistä varmuutta oman näkemyksen oikeellisuudesta. Tällainen varmuus on lopulta tunnekysymys, eikä tunteisiin nyt auta Merkuriuksen ja kaksosmaisuuden älyllinen logiikka, vaan ennemmin Neptunuksen kaloista tarjoama universaali luottamus ”minä uskon”. Neptunus tarjoaa meille käyttöön ylimaallisia aisteja, sitä kuudetta aistia, sisäistä tuntemusta ja vaistoa. Vain rehellisyys omille tunteille ohjaa näkemään mikä tässä pimennyksessä on viesti omalla kohdalla.
Viisautta käsittelee myös pimennyksen Saabinen symboli Vanha pöllö oksalla. Vain viisas ymmärtää sisäisen viisauden merkityksen, ja vain nöyrä ymmärtää kuunnella itseään viisaampien neuvoja ylenkatsomatta niitä. Ajassa on turbulenssia, mutta vakaus tulisi säilyttää, kuin pöllö oksallaan.
Jaksetaan vielä kerran, otetaan tämäkin pimennys vastaan, aistitaan mitä sillä on meille kerrottavana!




























