Se on todellakin yhdellä ässällä kisa, vaikken urheilullinen olekaan. Ei oteta kesäkissoja, mutta se on kokonaan toinen juttu.
Julistan leikkimielisen kilpailun Taikablogissa avatuksi. Tosissaankin saa yrittää. Säännöt ovat seuraavat:
1. Taikablogissa on kuva, johon sinun pitäisi keksiä astrologinen tarina.
2. Kun tarinoita on tullut tarpeeksi, eikä lisää näytä enää ilmestyvän, harkitsen ja mietin ja pähkäilen ja valitsen voittajan. Voittaja ilmoitetaan blogissa ja henk.koht meilillä.
3. Palkinnot eivät päätä huimaa. Isoimpana ilo päästä lukemaan kekseliäisyyden helmiä ja samalla oppia astrologisen assosiaation hauskuudesta.
4. Voittaja saa halutessaan pikkutulkinnan, esimerkiksi transiiteista tai Progressiivisesta Kuusta.
5. Kommentoi toisten ehdotuksia, jos olet täysin samaa mieltä tai aivan kertakaikkiaan eri mieltä. Osallistumisesta voi ropista lisäpisteitä…
6. Asiattomuudet poistetaan kommenteista.
7. Vasta-alkajien kannattaa yrittää rohkeasti. Jos tarinasi on ratkiriemukkaan hauska tai syvältä koskettava, voitto saattaa osua kohdalle ilman tiukkoja astrologisia perusteluita.
8. Jos tarinoita tulee vain pari, Astrologian Taika saattaa joutua pidättäytymään palkinnon jaosta.
Mitä kuvassa tapahtuu? Miksi nainen juoksee sateessa puistossa, ilman kenkiä? Onko hän myöhässä? Onko kolttu juhlamekko? Miksei ketään muuta ole näkyvissä? Onko maisema sinusta pelottava?
Tässä on minun stoorini (malliksi): Kuva on otettu nyt alkukesästä kun Venus on jo monta viikkoa kulkenut kallistuskulmansa ulkopuolella, todennäköisesti silloin kun Venus oli vastapäätä Plutoa. Kuvan nainen kiirehtii aamuyön lempeässä valossa kotiin harharetkiltään; hän oli illan juhlista lähtenyt ihanan miehen mukaan ja nukahtanut, ja nyt on kiire. Eikä hän löytänyt miehen asunnolta toista kenkäänsä mistään, joten ne saivat jäädä. Sateenvarjon hän nappasi naulakosta mukaansa, ja sitten juoksuksi. Kotona draama odottamassa? Nainen on jousimies, ja arvaamaton Venus ravusta on kvinkunssissa hänen Aurinkoonsa. Vain jousimies voi juosta ilman kenkiä… vai olisiko sittenkin kalat? Kun sataakin?
Kerro sinä!
Astrologian Taika 
1.6.2010 17.09 |
Nainen sateessa
Päivä oli ollut loppukesän viimeisiä lämpimiä ja nainen oli ollut rapu-illallisella miesystävänsä ja hänen kaksosveljensä luona.
Illan edetessä päivän leijonamainen lämpö oli alkanut vaihtua neitseelliseen syksyn koleuteen.
Vanhojen puiden saturnusmaisen koukeroiset, kuin reuman runtelemat oksat olivat tiputtaneet jo lehtensä, muutamaa harvaa härkäpäisesti kiinnipitävää lukuun ottamatta.
Illan edetessä pariskunnalle oli kuitenkin syntynyt erimielisyyttä..ilmassa oli ollut jotain uranusmaista..kuin ukkosta.
Mies oli jälleen alkanut painostamaan, melkeinpä pakottamaan naista muuttamaan luokseen.
Ei, ei, nainen ei tuntenut olevansa valmis siihen.
Hän halusi pitää edes oman asunnon.
Hänen kotinsa oli niin kaunis, harmoninen ja tunnelma tasapainoinen. Siitä hän ei luopuisi!
Lopussa miehen suusta oli tullut niin kauheita loukkauksia, että naisesta tuntui kuin skorpionin myrkky olisi pistänyt häntä.
Mies oli hyökkänyt häntä kohti kuin jukuripää oinas, jolloin nainen oli vain pikaisesti napannut sateenvarjonsa ja juossut ovesta ulos.
Nainen lähti juoksemaan kotiaan kohti pitkin puiston kautta oikaisevaa polkua.
Ilmassa oli neptunusmaista sumua, vettä sataa tihuutti niin voimakkaasti, että naisen mieleen tuli syntyneistä lammikoista miehen akvaario, jossa muutama kultakala uiskenteli sinne tänne, sukeltaen syvälle ja pintaan.
Mutta nyt ei ollut aikaa miettiä kaloja, vaan oli suunnattava pian kotiin, sen lämpimään turvaan.
Nainen hyppeli kuin kauris lammikoiden yli, jupiterin leveät lanteensa keikkuen. Sateenvarjo suojeli hänen viimeisteltyä kampaustaan, eilispäivän kampaaja oli verottanut siitä hänen vähäisetkin palkasta jääneet rahansa.
Sitä ei saanut sadekkaan pilata!
Puvusta ei ollut niinkään väliä, sen hän oli ostanut vanhojen tavaroiden puodista, maksanut vain muutaman killingin. Kaunis se silti oli ja sopi hänelle. Siksi hän olikin sen juuri tänään ylleen valinnut.
Katuvalojen himmeä hohde, kuin kuun loiste, valaisi naisen matkaa…kohti uusia seikkaluja, uusia rakkauksia, jotka sytyttäisivät hänen sydämensä kuin jousimiehen ampumat Amorin-nuolet…
2.6.2010 11.44 |
Kuvassa on hilpeän jouskarin hulluttelu hetki!
Aamusta asti valmistautunut kurinalaisesti juhliin.
Käynyt kampaajalla, ostanut hienon juhla-asun, meikannut ja pukeutunut.
Juuri kenkiä laittaessa jalkaan, antoi halulleen vallan.
Kirmasi syksyn viimeiseen lämpimään sumuiseen tihkusateeseen.
Nainen halusi välttämättä kokea, maan lämmön, värit, tuoksut ja vapauden juoksemalla avojaloin puistikkoa pitkin iloisesti rallatellen.
Sateenvarjo kielii neitsyestä naisen kartalla, ainut järjen hiven kehotti käyttämään sateenvarjoa kampauksen suojana.
Tämän hulluttelun jälkeen nainen lähtee juhliin innoissaan ja onnellisuutta hehkuen.
3.6.2010 7.35 |
Hienot kommentit ja lisääkin tarinoita saa lähettää!
Ovatko kaikki sitä mieltä että kuvassa hölkyttelee jousimies?
3.6.2010 17.21 |
Minun tarinani nainen on Asc Jousimies, mutta Aurinko merkkiään en kerro. 😉
Se kyllä tulee ilmi tarinasta. 🙂
Itsekkin ihan mielenkiinnolla odotan muita tarinoita, olisi todella kiva lukea niitä.
4.6.2010 17.11 |
No kerron.. 🙂
Minulla tulee kuvan naisesta mieleen aurinko Vaaka.
Hänessä on jotain hienostunutta.
Kuitenkaan en osaa kuvitella Vaakoja juoksemassa avojaloin puistossa, tokihan voinevat niin tehdäkin,
mutta laitoin hänet sen takia,mielessäni, tuli Asciin.
Vaakojen hallitsija Venus jotenkin kuvaa naisen naisellisuutta hienostuneella tavalla.
Kalat-nainen, mielestäni, juoksentelisi tuolla kyllä paljain jaloin,
mutta näkisin hänet siellä tukka hulmuten,
piittaamatta sateen kastelusta.
Vaaka taas voisi varjella kampaustaan…ja siksi käyttäisi sateenvarjoa, vaikka kengät jättäisikin…ties minne. :))
Jos hän olisi Vaaka ja Asc Joukkari…Aurinkonsa sijoittuisi tod.näk. jonnekkin 12-9- huoneisiin, riippuen toki huoneen koosta,
ja Venuskin sijaisisi silloin jossain muutaman merkin sisällä auringosta.
Hm…
Mitä muilla tulee mieleen naisen aurinko ym. merkeistä?
4.6.2010 19.39 |
Ahaa 🙂
Naisessa on siis ristiriitaisuutta; toisaalta sateenvarjo ja silti samalla avojaloin. Tuli mieleen josko olisi leijonaa, hehän ovat tukka-ihmisiä, ja Venus varmaan romanttisessa ravussa..
Kisa ei ole vielä ohi, odotellaan vaan lisää kommentteja.
~Tarja
4.6.2010 19.58 |
🙂
Leijona yksin juoksemassa..ilman kenkiä, sateisessa säässä…ja ennenkaikkea ilman yleisöä!??? 🙂
4.6.2010 20.31 |
Onhan siellä se kuvaaja?
4.6.2010 21.06 |
Nainen, Aurinko-Rapu, on juuri kaunistautumassa (Vaaka-Asc) illan juhliin, vain kengät enää puuttuvat, kun ovikello soi. Perheen koira, jo 14-vuotias husky ryntää paikalle ja näkee samalla herkulliset juhlakengät sekä avautuvan oven. Salamannopeasti se sieppaa toisen emännän juhlakengistä ja ryntää ovenraosta karkuun nauttimaan vapaudesta. Mutta osaapa emäntäkin toimia nopeasti, ei ole turhaan Kuu Oinaassa. Emäntä nappaa nopeasti jääkaapista makkaran huonokuuloisen koiran houkuttimeksi ja juoksee sen enempää ajattelematta avojaloin perään (makkara näkyy kuvassa vähän huonosti). Vaistomaisesti vaakanousuisen käteen tarttuu sateenvarjo. Eihän tämä ole ensimmäinen kerta, kun koira on karkuteillä, joten helposti käy kotiin houkuttelu herkkupalan kanssa. Emäntä ehtii juhliinkin hyvin, ja tarkkasilmäiset ihastelevat helman uudenlaisia kuvioita – kuin roiskekuvioita.
6.6.2010 18.01 |
Minni tämä juttusi kolahti niin hauskasti. Meillä on juuri tuollainen karkaileva husky (siperiansellaisen ja lapinkoiran sekoitus). Ja Au-Rapu tietysti pelastaisi ennemmin koiran kuin ajattelisi juhlia 🙂
4.6.2010 22.42 |
🙂
Jos se onkin näyttelijä elokuvassa?
Silloin voisi olla leijona. Vain roolissaan.
Sillä selittyisi myös tuo ympäristö ilman ihmisiä ja joku mikä minussa saa aikaan tunteen, ( kannattaako tunteeseen luottaa) 😉 että kuvassa on jotain lavastettua.
Kauris minussa kysyy heti missä tämä on kuvattu?
Realiteetit? := Tausta…valot…?
Filmitähti…roolissaan..edelleen pysyn Au Vaa’an merkissä.
🙂
6.6.2010 19.52 |
Kuvassa on aivan selvästi Aurinko Neitsyt (paljaat jalat) ja Nousu Jousimies.. Tapahtuma aika voisi olla elokuussa, sade on lämmintä.. Nainen on ollut ystävien kanssa jossain vaikkapa terassilla, mutta saanut puhelun tai viestin rakkaaltaan jota ei ole nähnyt aikoihin, joka haluaa tavata ja jolla on hänelle tärkeää kerrottavaa – ja lähtenyt juosten häntä tapaamaan – matkalle on jäänyt sandaalit, jotka eivät pysyneet jalassa..
8.6.2010 11.07 |
Tänään on vihdoin se päivä. Kauan mietitty, tarkkaan harkittu. Tänään Jupiter on heidän molempien Venuksen lähellä, niin lähellä kuin se on mahdollista. Tänään he rekisteröivät parisuhteensa, Härkänainen ja hänen pitkäaikainen rakastajattarensa.
Härkänainen on hyvin kaunis, leveät lanteet kertovat hedelmällisyydestä. Tänään hän ei ajattele hedelmällisyyttä, vain ihanaa rakastajatartaan. Pian he ovat virallisesti yhdessä.
Uranus on tiukassa yhtymässä hänen syntymäkarttansa Venukseen. Hän on edellisellä viikolla ostanut upouuden kihartimen, hän oli nähnyt mainoksen siitä internetissä ulkomaisella sivustolla. Sillä hän oli saanut upeat kiharat pitkiin hiuksiinsa. Mekko on myös hyvin kallis ja istuu hänelle täydellisesti. Nousevana Neitsyenä hänen mielestään kaiken pitää olla täydellistä. Ja kaikki on täydellistä.
Tilaisuus on hyvin kaunis. Vain lähimmät ystävät on kutsuttu. Härkänaisen kaurispainotteinen ystäväpiiri on supistunut vanhoista hyvistä ajoista minimiin hänen alettua seurustelemaan naisen kanssa. Mokomat konservatiivit, eivät ymmärrä!
Virallisen osuuden jälkeen on hyvin intiimi vapaamuotoinen juhlatilaisuus. He ovat hyvin rakastuneita ja onnellisia. Eräs vieraiden joukossa oleva vaakanainen ihastelee ja vähän kadehtiikin Härkänaisen pukua ja kampausta. Venuksen esteettisyys näkyy molemmissa naisissa. Härkänaisen kertoessa mainiosta uudesta kihartimestaan, millä kestävät kauniit kiharat oli saatu aikaan, hän samassa muisti kihartimensa. Murehtiva nousuneitsyt alkoi kalvaa hänen sisintään. Jäikö kiharrin päälle? Ei jäänyt. Vai jäikö sittenkin?
Matka hänen omalle, pian myyntiin menevälle asunnolleen ei ollut pitkä. Hitto soikoon, pakko lähteä katsomaan. Uudet upeat kengät olivat hiertäneet hänen kantapäitään koko päivän ja mukavuudenhaluisena Härkänä hän päätti jättää ne ystävättärensä asunnolle. Mutta kampaus ei saa mennä pilalle! Niinpä hän sieppasi sateenvarjon eteisestä ja lähti juoksujalkaa omalle asunnolleen. Eihän sen voi antaa tuhoutua tulipalossa, sehän laitetaan myyntiin!
Tarkkana nousuneitsyenä hän tietenkin oli muistanut ottaa kihartimen seinästä. Mikä helpotus! Ilta jo alkoi hämärtää ja katuvalot olivat syttyneet, kun hän kepein askelin hypähteli takaisin iloiseen seurueeseen. Kampaus yhä täydellisenä.
8.6.2010 17.03 |
Jopas oli sinun tarinassasi ”poikkeuksellinen” härkänainen, sellaista se teettää jos sattuu olemaan Uranus-Venus kartalla 🙂
Torstaina ehdin todennäköisesti palkintojen jakoon, ja siihen asti sana on vapaa!
8.6.2010 21.31 |
Kielletty suhde. Lämpimänä syysiltana kohtaaminen lehmusten katveessa, hautausmaan aidan luona. Kaksi yksinäistä sielua; naiseudessaan kukkeimmillaan oleva neitonen, sekä kiihkeyttä elämäänsä halajava herrasmies, jonka parhaat miehisyytensä vuodet ovat takanapäin.
Näiden kahden kulkijan tiet leikkasivat toukokuussa, samaisessa puistossa, lehmusten kukkiessa.
Kesäromanssi, tiedättehän, sutinaa rinnassa, odotusta ja salaisia yhteisiä hetkiä. Unelmia, kuiskauksia, lupauksia. Kesän kallistuessa syksyksi, lehtien alkaessa muuttaa variään, lupausten väri muuttuu vaatimuksiksi, unelmista alkaa tulla suunnitelmia. Pelko astuu peliin, pelko toisen menettämisestä, ja pelko illuusion menettämisestä. Mutta silti suhdetta on jatkettava, toivo yhteisestä tulevaisuudesta, toivo huuman säilymisestä kesän yli, elää.
Ilta oli lämmin, mutta taivaanrannassa roikkuivat tummat pilvet. Tämä oli niitä harvoja syksyn päiviä, kun kesä välillä muistutti läheisyydestään tarjoamalla pari hellepäivää, jotka helposti muuttuivat ukonilmaksi. Tänäänkin kävi niin. Neitonen halusi näyttää kauniilta sadekuuronkin yllättäessä, joten hän onneksi huomasi kahmaista mukaansa naulakosta, isältään 30-vuotislahjaksi saamansa, ihanan puukahvaisen sateenvarjon.
Tänään rakastavaisten tapaaminen alkoi hellin suudelmin. Pariskunta istui puiston nurmella, mies tarjosi päällystakkinsa naiselle alustaksi. Sen he jakoivat lähekkäin, mutta jotakin oli pielessä, sillä mies vaikutti vastoin tapaansa vaisulta. Neitonen riisui sandaalinsa, sillä ne olivat täynnä roskia, joita syyssateet olivat kuljettaneet puiston käytävälle.
Neitonen huomasi miehen välttelevän katseiden kohtaamista, mikä vaikutti sangen erikoiselta. Lopulta hänen oli rohkaistuttava ja kysyttävä syytä. Mies kierteli, empi pitkään, yritti löytää tahdikkaat sanat, yritti olla loukkaamatta, rikkomatta sydäntä. Silloin se tapahtui, taivas peittyi mustista pilvistä, jopa katulamput syttyivät, alkoi sataa kovasti. Samalla hetkellä musta pilvi laskeutui neitosen sieluun, avasi sydämen padot ja kyyneleet alkoivat valua hänen jo sateen ensi pisaroiden kastelemille kasvoilleen. Ei, hän ei halunnut menettää kasvojaan miehen edessä, eikä näyttää itkusta vääntyneitä kasvojaan.
Vaikka tätä hän oli pelännyt, tähän hän ei nyt ollut voinut varautua. Hän otti nopeasti sateenvarjonsa, aukaisi sen, lähti juoksemaan pois – ei suunnalla väliä – ja jätti taakseen sandaalinsa, miehen sekä ihanat kesän muistot…
9.6.2010 8.43 |
MaritaP:n tarina on kovin kaunis ja koskettava, mutta jäin kaipaamaan jotain astrologista viittausta.
Joku Saturnuksen transiitti voisi olla päällä, kun kesän ja suhteen ihanuus loppuu ja arki astuu esiin ja illuusiot lakaistaan katuojaan?
Naista ei kuvailla kovin takasti. Hän on kukkeimmillaan, horoskooppimerkki voisi olla oikeastaan mikä vaan. Miestä ajattelisin ilman muuta Oinaaksi. Hän on elänyt kiihkeän elämän, ja nyt vanhempana ilmennyt alkava kykenemättömyys on ajanut hänet suhteeseen nuoremman naisen kanssa. Pakko näyttää ennenkaikkea itselle, että pystyy vielä johonkin.