Astrologia ja henkinen kasvu

Astrologia on hyvä itsetuntemuksen väline. Näin astrologia on totuttu nykyään esittelemään. Viime päivinä olen kuitenkin tuuminut, että astrologian potentiaalit jäävät tällä tavoin kovin vajaiksi.

Voidaan nimittäin kysyä, että mitä hyötyä astrologiasta on. Ja jos hyöty jää itsetuntemukseksi ilman kasvua, on hyöty hyvin kyseenalainen.

Tiedä olisiko Pimennysten vaikutuksia vai mitä, mutta olen viime päivinä tuntenut jopa pettymystä astrologiaan. Astrologialla ei näytä välineenä olevan sellaista mahtia kuin olin innostuneena ja naiivina kuvitellut. Astrologia voi näyttää minusta ja sinusta lukemattomasti erilaisia piirteitä ja puolia, mutta onkin kokonaan toinen rankempi juttu se, mitä tällä tiedolla itse kukin tekee. Ominaisuuksien hyväksyminen ja työstäminen ovat oppimisprosesseja, joilla ei enää ole käytännössä tekemistä perusastrologian kanssa. Ihmisenä kasvaminen on elämän mittainen koulu, johon astrologia voi hyvin sysätä.

Ja mutta! Se tuntuu seuraavan aina. Vaikka kokenut astrologian harrastaja tai ammatikseenkin astrologiaa tekevä henkilö pyörittelee näppärästi erilaisia astrologisia palikoita, jää tämä koko homma tyhjäksi ilman oppimista ja sisäistä kasvua.

Onko meissä rohkeutta, sisäistä kypsyyttä ja henkistä tasoa ryhtyä työstämään itsessämme sitä, mitä astrologia meistä opettaa? Minä kysyn siksi näillä retorisilla kysymyksillä, koska ilmaisutavan on tutkimuksissa huomattu auttavan parempiin lopputuloksiin. Jos kirjoitat paperille Minä olen rohkea, se on jo hyvä. Mutta jos kysyt itseltäsi Olenko minä rohkea, alat näyttää teoissasi itsellesi rohkeuttasi ja silloin se sysää sinua kasvamaan tähän suuntaan.

Kysyttäisiinkö itseltämme tänään viisaita kysymyksiä itsetuntemuksesta, oppimisesta ja kasvusta?

Avainsanat:

16 vastausta to “Astrologia ja henkinen kasvu”

  1. Pia Says:

    niin… sama juttu mulla… pettynyt…tietyllä tavoin… mutta kuitenkin olen huomannut, tai jotain… että vaikka olisi kuinka kovia kuvioita päällä, mitään ei tapahdukkaan, olen se käsittänyt niin, että olemme jo sitten käyneet ne kuvioiden opetukset jo… eli se ei enää vaikuta meille , koska opit ollaan jo käyty lävitse… voisiko se olla niin… kriisien kautta vasta opimme asioita itsestämme… mutta sen olen huomannut, kuin kaikessa muussakin, vaikka olis jokin iso kuvio päällä, minä määrään, ei astrologia… eli vain minä voin hallita elämääni, ei mikään kartta… joten olen rohkea… ei, olenko rohkea:D

  2. Pirjo Kojo Says:

    en minäkään aina huomaa mitään erityistä haastavankaan kuvion mennessä ohitse, mutta luulen sen myös johtuvan siitä, että tiedän ajan olevan ”liipasimella”, ja käyn jo etukäteen kaikki pahimmat mahdollisuudet läpi. Sitten ne ei enää tunnu niin maata kaatavalta, vaan elämään kuuluvilta haasteilta. Voihan siinä olla tuo vahva Veskari jotenkin mukanan, ei ota niin vakavasi ja pystyy ajattelemaan aina uutta juttua, niin vanhat tallaantuu jalkojen alle. Älä vaivu synkyyteen jos et saa parannettua mailmaa kertaheitolla, kyllä siitä sinun työstäsi on apua monelle, aina jotain jää korvantaakse tulkinnan jälkeen. Pikkuhiljaa siitä sitten kasvaa isoja massoja koskettava juttu 😉

  3. Irja-Maija Says:

    Muistan kun aikoinaan 80-luvulla astrologiaan ja harrastajiin tutustuessani olin pettynyt kun kohtaamani ihmiset eivät olleetkaan henkisesti niin kehittyneitä kuin mitä olin kuvitellut…
    Nyt ajattelen, että hyvä jos ihminen oppii tuntemaan itsensä ja hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Ehkä sitä sitten kehittyy henkisesti siinä ohessa.
    Sehän me ollaan viime päivinäkin huomattu, ettei astrologian tunteminen ja osaaminen tee meistä välttämättä henkisesti kehittyneitä ihmisiä…

  4. meimi Says:

    Olen miettinytkin tätä transiittiasiaa, että miksiköhän en ole huomannut mitään kuvioita elämässäni. Kursseilla neuvottiin, että kannattaa katsella transiitteja taaksepäin, missä kohtaa on elämässä tapahtunut jotain merkittävää, mitä transiitteja silloin on ollut meneillään. Keväällä 2002 oli mun elämän tähän asti vaikein aika, eikä siinäkään ollut muuta kuviota meneillään, paitsi Chiron Ascendentillä. No niiden tapahtumien myötä kyllä olen ajautunut astrologian pariin, parin mutkan kautta, joten ehkä se sitten oli siinä. Tai sitten olen niin jalat-maassa-tyyppiä, että mulla vain ei ole herkkyyttä tunnistaa ajan laatuja.

    Henkinen astrologia kyllä kiinnostaa mua valtavasti. Hankin Lehtirannan opuksen Astrologia ja Henkinen Tie, ja sitä selatessa kyllä nousi melkein karvat pystyyn. Moni tähän asti selittämätön asia selvisi omalta kartalta, ja joidenkin tuttavien kartalta löytyi selityksiä tähän elämään. Yksi jäi leskeksi nelikymppisenä, ja kirja sanoo näin (en nyt enää muista mikä planeetta oli missäkin): häiriöitä avioliitossa. Heti pahimman laatuinen häiriö! Toinen tuttava on lapseton, ja kirjassa sanottiin jostain planeettasijainnista: ongelmia genitaalialueella (johtuen aiemmissa elämissä tehdystä lasten hylkäämisestä, tavalla tai toisella).

    Kerroin tietysti töissä uudesta kirjastani, ja joku kysyikin, alkaanko nyt tekemään näitä henkisen astrologian tulkintoja, niin vastasin heti, että EN: Nämä jutut ei ole mitään kevyttä kesälukemista, kuten nämä kevyehköt tulkinnat, joita olen tehnyt oppiakseni ja toisten iloksi! Paitsi jos joku nyt ei välttämättä halua tietää näistä asioista.

    Jossain kohtaa munkin kartalla sanottiin, että jonkun planeettasijainnin takia kartanhaltija ei haluaisi kertoa tulkintaa tehdessään toisten ihmisten negatiivisista ominaisuuksista. Tämäkin on varsin totta. Olen vain laittanut sen sen syyksi, etten oikein hallitse näitä asioita vielä, enkä voi kertoa mitään negatiivista, jos se ei sitten pidäkään paikkaansa.

    Henkisestä kasvusta olen ajatellut näin: ne asiat, mitkä tuntuu nyt vaikeimmilta, pitäisi jollain lailla työstää ja opetella ”pois”, silloin henkinen kasvu menisi eteenpäin. Ei helppoa, mutta voisiko se ollakaan?

  5. Lila Patrikainen Says:

    Itsellä astrologia on tullut kuvioihin vasta siinä vaiheessa, kun rajuin henkinen kasvupyrähdys oli takana. Eli kun on tehnyt itse nämä matkat itseen, on helppo myös kertoa asiakkaalle, mitä tietyt transiitit tai syntymäkartan kuviot pahimmillaan tai parhaimmillaan voivat tarkoittaa. Asiakkaita ei useinkaan kiinnosta erityisesti henkinen kasvu, he kyselevät enimmäkseen työ- ja raha-asioista, rakkauselämästä ja tulevaisuudesta.

    Omassa henkisessä kasvussa on ollut melkoista kohtalonomaisuuttakin mukana, joten vaikka tietoistakin työstämistä on tehty, niin tietyt valinnat ovat imaisseet mukaansa sellaisiin pyörteisiin, että siinä ei ole auttanut muu kuin kieppua mukana ja katsoa, mihin tässä päädytään.

  6. untuvikko Says:

    Olen itse tässä miettinyt….vuosi sitten astro-maailmaan sukeltaneena (sitä ennen itseopiskelua lähinnä luonne- ja perusasioita)

    …että kannattaako kurkkia sen enempää tulevaan, sitä voisi alkaa elää ennalta tahtomattaan, ajatuksen voima on suuri meillä. Myös tässä ja nyt eläminen; joka on tärkeintä….voi kadota?

    Kokemukseni parhaista meedioistakin on, että he jättävät asioita ”auki” juuri sen oikean tilan omalle olemiselle ja elämiselle. Liikaa ohjattuna ihminen tahtomattaan ”nojautuu” tietohin joita on annettu.

    Hämmentävää on katsoa menneeseen, … jo tuo kaksi vuotta taaksepäin, joka minulla on ollut se mullistavin aika elämässä.

    Henkisellä tiellä oleminen kuten ei mikään uskontokaan takaa, että ihminen olisi sen kehittyneempi kuin muut…Kiinnostusta kylläkin.
    Itse olen kokenut, että nöyryys Elämän edessä, kiitollisuus siitä, mitä on jo saavuttanut ja Rakkaus sekä armollisuus itseään kohtaan ovat tärkeitä.

    -Ohituskaistaa ei ole, mikäli henkisellä tiellä yrittää etuilla, joutuu hännille-

    ❤ Lepoa ja luonnon antimia kesäämme ❤

  7. Soile Says:

    Niin, astrologiahan on vain väline, se ei tee työtä meidän puolestamme. Mitä tahansa välinettä voi käyttää omiiin tarkoitusperiinsä, mitä ne sitten ovatkin. Ja välineen hyödyllisyys on verrannollinen siihen kuinka paljon sitä osaa ja kykenee hyödyntämään – ja mihin sitä haluaa käyttää.

    Jos astrologiaa haluaa ajatella itsetuntemuksen välineenä (kuin ennakoimisen apuan, ”ennustamisena”), niin silloin täytyisi miettiä enemmän kysymystä ”miksi tapahtuu” kuin ”mitä tapahtuu”. Miksi koen (tunne, Kuu) tilanteen kuten koen? Miksi reagoin (toiminta; Mars) kuten reagoin? Mutoksia voi tapahtua sisäisesti ja/tai (vain) ulkoisesti. Useimmiten sisäinen muutos johtaa ennen pitkään ulkoisiin muutoksiin, mutta ulkoiset muutokset eivät välttämättä johda sisäiseen tietoisuudentilan muutoksiin ja ainakin silloin kannanttais ainakin minusta miettiä miksi jokin teema elämässäni toistuu tai näkyy näin, mitä minun olisi tarkoitus oppia, tulla tietoiseksi? Haluanko tätää samaa lisää vai jotain muuta? Miitä muutoksia minun tulisi/kannattaisi/voisi olla hyvä tehdä itsessäni, asenteissani, elämässäni?

    Voihan astrologiaa käyttää tekosyynä (Neptunus), perusteluina sille että asioita sattuu ja tapahtuu – tai sille että on sellainen kuin on ilman että yrittää kehittyä tai omien näkemysten ja elämänkatsomusten perusteluihin – ilman että haluaa miettiä mitkä aiemmat valinnat johtivat mahdollisesti tilanteeseen/näkymyksiin ja sysätä vastuu omista ratkaisuistaan ja elämästään ”tähdille”, odottaa jotain tapahtuvan automaattisesti, mutta kestävää kehitystä ei yleensä tapahdu ilman työtä ja ponnistelua (Saturnus). Jotain siis tarvitsee itsekin tehdä, jos haluaa jotain saavuttaa – tai ainakin jos haluaa sen kestävän!

    Toisaalta, jos maailmankaikkeus haluaa meidän kehittyvän (Jupiter), niin kehitystä ei voi tapahtua ilman ärsykettä, stimulointointia (Mars) ja sitten sitä saa, vaikkei olisi tietoisesti tilannutkaan (Pluto). Ja jollemme itse tee aloitetta, niin muitten teot vaikuttavat meihin, laittavat fundeeraamaan asioita uudesta näkökulmasta (Uranus), vapauttaen meidät totutuista malleista ja tavoista. Joten pettymyksetkin (Saturnus/Neptunus) voivat johtaa johonkin rakentavaan ellei meissä, niin ympäristössämme. Kaikella on siis tarkoituksensa kokonaisuuden kannalta:-)

    Juu, nousu-Jousimies kirjoittaa :-))

  8. MaritaP Says:

    Hyvä renki, huono isäntä – sitä astrologiakin on. Taitamattomissa käsissä hengenvaarallinen, taitavissa elintärkeä.
    Pettynyt astrologiaan olen välillä ollut minäkin, varsinkin kun kirjoittelu tms. on mennyt ”jäsentenväliseksi kamppailuksi” ja ihmiset ovat osoittautuneet henkisesti hyvin epäkypsiksi. Ne on ne ”suutarinlapsenkengät” meilläkin…

    Mitä itsetuntemukseen tulee, astrologia on ollut luotettava ja nopea väline itseanalysointiin. Mutta onko liiallinen itsensä analysointikaan aina hyvästä?

    Ketähän pitäisi syyttää itsetuntemuksen puutteesta, kun ihimset ovat ”hukassa itsensä kanssa”? Näen itsetuntemuksen ja terveen minäkuvan kehityksen kasvatuksen ja koulutuksen yhtenä lopputuotteena. Käytännössä ihminen aikuistuutensa kynnyksellä on juuri kaikkea muuta kuin ”ehjä aikuinen” ja siten kykenemätön tekemään oikeita päätöksiä tulevaisuutensa suhteen (koulutus, perhe, puoliso).

    Pitääkö kaikkien kehittyä henkisesti, eikö yhteiskuntamme tarvitse muullakin tavoin kehittyneitä ihmisiä? Onko väärin että joissain kulttuureissa henkinen kehitys on keskitetty luostareihin tms. instituutioihin, jolloin se voidaan tehdä ”täydellisemmin” eikä arkiset asiat häiritse kehitystä.

    No, minulle astrologia on antanut ja antaa VAIHTOEHTOJA, sillä samoja energioita voi toteuttaa useilla eri tavoilla. Näen paremmin kolikon molemmat puolet, hyväksyn paremmin erilaisuutta, pidän sitä jopa rikkautena, ymmärrän inhimillisiä puutteita ja heikkouksia. Ymmärrän nyt että elämämässäni olevat haasteet on tarkoitettu voitettaviksi, jolloin voin myös kehittyä henkisesti.

  9. untuvikko Says:

    << Pitääkö kaikkien kehittyä henkisesti, eikö yhteiskuntamme tarvitse muullakin tavoin kehittyneitä ihmisiä? <<

    Niinpä, jospa onkin niin ettei kaikki olekaan tullut tänne kasvamaan henkisesti lainkaan tai vain vähän…

    …ja toisaalta, on myös henkisesti kehittyneitä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan hakeutuneet "vertaistensa" pariin

  10. untuvikko Says:

    Se on kyllä suuri lahja ja Kiitollisuuden aihe saada päästä edes yksi vuosikurssi eteenpäin Elämän koulussa 🙂

    • Astrologian Taika Says:

      Kiitos teille kaikille arvokkaista mielipiteistä ja kun jaoitte astro-tuskaani. Kylläpä avautuminen taas kerran helpotti…

      Hyvin mielenkiintoisia ja osuvia näkemyksiä teillä! Olen kaiken päivää tuumaillut ja pyöritellyt näitä teemoja mielessäni.. Aika virkistävä ajatus tuo ettei kaikkien tarvitsisi kehittyä henkisesti. No, tuossa aikaisemmin pointtini oli lähinnä se, että astrologiaan tutustuville ojennetaan tarjottimella kasvun välineitä, ja on surullista huomata ettei niitä osata/haluta käyttää. Kartan tuomaa itsetuntemustahan voi käyttää mainiosti myös oman egon pönkittämiseen.

      Keskustelulla näyttää olleen tilausta 😉

      PS. huomasin juuri että tämänpäiväinen postaukseni oli yltänyt ekaa kertaa suosituimpien artikkelien listalle. Kiitos rakkaat lukijat!

  11. Pia Says:

    Kiitos Tarja itsellesi… olen oivaltunut paljon asioita sinun kauttasi… äsken olin kylvyssä juttelemassa Akka Jumalan kanssa… oli paha mieli… mies ei tullutkaan kotiin… ja niin kiltisti olin ollut koko viikon… muutenkin kärsin tällä hetkellä masennuksesta 😦 mikään ei men ehyvin… neptunus oppositio Aurinko ja neptunus neliö Ac päällä 😉 mutta hän kertoi, että masennuksen takana on aina itsesääli… autzz… enpäs ollutkaan tajunnut, että kaikki mikä ei mene meidän mielen, egon mukaisesti… alamme sääliä itseämme, joka on synneistä pahinta… ja miten kohtelemme muista, kohtelemme itseämme… siinäpä siis minulla nyt miettävää ja ajateltavaa… mutta sattumaa ei ole… mutta vasta sitten kun olemme valmiita, meidän silmät aukaistaan. Tämä pisti myös miettimään sitä, mitä sitten olen lapsilleni vanhempi… kuinka kohtelen itseäni, niin kohtelen lapsiani…harhoja avataan:)

    Mutta kiitos sinulle ja sinusta… olet löytö ja yhdessä voimme kasvaa … jos kasvamme…ja kiitos teille kaikille muillekin… on kiva peilata asiota kanssanne… mutta se vapaa tahto:D

  12. meimi Says:

    Juu, kyllä keskustelulla oli tilaus!

    Kiitos itsellesi!

  13. JohannaH Says:

    Mielestäni ihminen ei opi tuntemaan itseään vain itseään tarkastelemalla, vaan täytyy uskata peilata itseään muiden kautta ja opetella myös tuntemaan muita ihmisiä. Toisaalta muut voivat ymmärtää sinut väärin tai sinä voit ymmärtää muut väärin, mutta se riski kannattaa ottaa. Siinä voi haavoittua, mutta samalla oppii tietämään mikä on itselle hyväksi ja mikä pahaksi, ja mitä kautta voi kasvaa ihmisenä, vaikka se teettäisikin työtä. Ihminen ei ole mielestäni yksinään mitään, vaan norsunluutornissaan hän jää vanhan sanonnan mukaan ikään kuin ääneksi metsään, jota kukaan ei kuule, jolloin voi ajatella onko ihmistä silloin olemassakaan tai onko hänestä silloin mitään hyötyä itselleen tai muille? Muutkin ehkä tarvitsevat sinua peilatakseen itseään sinun kauttasi ja oppiakseen tuntemaan itsensä. Vaikka aina ei jaksaisi uskoa että muut tarvitsisivat, niin aina kannattaa jaksaa etsiä tarvitsevia. Antaminen kuitenkin ehkä tarjoaa loppujen lopuksi enemmän kuin vaatiminen ja saaminen. Antaessaankin voi saada tai antavalle annetaan mieluummin myös takaisin.

  14. JohannaH Says:

    Ja vielä tuosta että ihmiset etsivät henkistä kehitystä astrologian tai henkisten harrastusten tai uskonnon piiristä. Mielestäni sitä voi etsiä ihan mistä tahansa. On ihmisestä itsestään riippuvaista pystyykö hän näkemään haasteet ja ottamaan ne vastaan. Ja eihän aina tarvitse niin tietoisesti itseään kehittää ja nähdä haasteita joka paikassa, silloin ei enää ole aidosti mukana tilanteissa, vaan katselee toisia vain tuomitsevasti kuin lasiseinän takaa, aivan kuin itse olisi parempi kuin muut ja ajattelisi että enhän minä nyt tuollaista, kun olen henkisesti kehittynyt tai ainakin sillä polulla.
    Itse kunnioitan Buddhalaista viisautta, jonka mukaan henkisesti kehittynyt ihminen ei analysoi näkemäänsä ja kokemaansa, eikä liitä niihin mitään tunteita, vaan ainoastaan antaa asioiden tapahtua. En kyllä ole varma onko ihmisen eläessään tarkoitus suorastaan kokea valaistuminen, koska valaistunut ihminenhän ei enää koe mitään siteitä tähän maailmaan. Mihin sellainen ihminen täällä maapallolla menisi ja mitä hän tekisi? Pakkohan ihmisen on asioihin kantaa ottaa tai jotain tehdä, jos hän haluaa parantaa maailmaa tai itseään. Oma mielipiteeni on että ihmisen täytyy uskaltaa sopivassa tasapainossa kääntyä sisäänpäin ja ottaa kontaktia muihin. En siis omassa elämässäni ole valmis vielä valaistumaan, vaan haluan toimia kuitenkin vielä aktiivisesti ja ottaa myös kantaa. Jotain viisautta tuossa Buddhalaisuudessa kuitenkin mielestäni on, jos haluaa itseään henkisesti kehittää. Omaa valaistuneisuuttaan täytyy mielestäni pystyä testaamaan missä vain. Jos omaa henkisyyttään testaa vain muiden henkisyyteen pyrkivien kanssa tai eristyksissä esim. nunnaluostarissa, voi tulla väärä käsitys siitä miten kehittynyt itse on. Siitä ääriesimerkkinä nämä viimeaikaiset pappiskandaalit tai vaikkapa uskonpuhdistukset.

  15. JohannaH Says:

    Henkisen kehityksen tasosta voisi myös sanoa sen, että jokainen määrittää mielestäni sen tason mille haluaa tässä elämässään kehittyä (ehkä on myös seuraavia elämiä ja uusia kehitystehtäviä). Kukaan ei voi vaatia ihmiseltä enempää kuin mihin hän on valmis, eikä voi syyllistää häntä. Jokainen vastaa ainoastaa siitä, että on itseensä ja tekoihinsa tyytyväinen. Kukaan ei voi tietää toisen elämän tarkoitusta, eikä voi näin ollen tuomita hänen tekojaan. Jos ääriesimerkkiin taas mennään niin jotkut teot ovat kuitenkin rikollisia lain mukaan ja ne voidaan tuomita, mutta ketään ei voi muuttaa, jos hän ei itse siihen tuomionkaan avulla kykene.
    Rakkaus on mielestäni suurempi voima kuin tuomitseminen. Jokainen osaa tuomita, mutta kuinka moni uskaltaa rakastaa lähimmäistään ja yrittää ymmärtää hänen osaansa maailmassa, vaikka hän ei olisi sitä ansainnutkaan? En usko että kukaan on syntyessään paha tai välinpitämätön, eikä sellaiseksi kehity, jos siihen ei ulkopuolelta vaikuteta, jos hän saa elämässään kaikki edellytykset käyttää lahjojaan ja hänestä välitetään juuri sellaisena kuin hän on.
    On kyllä myös paljon sellaista pahaa, jota ei pystytä millään tuomitsemaan, kuten henkinen väkivalta, mutta auttaako se jos siitä lähdetään tappelemaan? Loppuuko paha sillä? Auttaisiko hiljainen tuomitseminen ja saisi tekijän tai sanojan itse miettimään tekojaan. Uskon kuitenkin että ihmisillä on enemmän kykyjä muuttaa ja kehittää ajattelutapaansa, kuin mitä heistä monesti uskotaan. Olen joitakin esimerkkejä itse päässyt todistamaan, mutta en silti odota ihmisiltä ihmeitä, enhän itsekään ole täydellinen, ainoastaan matkalla parempaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: