Hei älä koskaan ikinä muutu

Egotripin viisusta tulee mielleyhtymä astrologisten merkkien kiinteästä laadusta. Kirjoitin puolisen vuotta sitten muuttuvista nousumerkeistä, joten eiköhän ole aika tarkastella millaisia ovat kiinteänousuiset ihmiset. Kun muuttuvien merkkien perusideana on kaksittaisen efektin tuottaminen, ei kiinteän merkin nousullaan omaavat ihmiset halua toteuttaa minkäänlaista efektiä. Heille on olemassa vain yhdenlainen totuus, eheys.

Kiinteitä merkkejä ovat härkä, leijona, skorpioni ja vesimies, joista meidän asteillamme pisimmän aikaa nousevat leijona ja skorpioni. Härkänousuja tapaa harvoin, vesimiesnousuja vieläkin harvemmin.

Härkä on Venuksen hallitsema vakaa maamerkki. Nousuhärkä tavoittelee rauhallista, tyyntä ja mukavan leppoisaa olemusta. Hänessä saattaa pilkahtaa sensuelli nautiskelija, mutta ei koskaan provokatiivisessa mielessä. Nousuhärässä on vankkumatonta itseriittoisuutta, että hän pärjää, osaa eikä tarvitse kenenkään apua. Tavallisesti hän myös jättää toiset rauhaan ja vaikka mieluummin vetäytyy hiljaisuuteen kuin ryhtyisi painostuksen alla mihinkään. Nousuhärän vakaus herättää luottamusta, ja sitkeys ja tasaisuus tuottavat tulosta, vaikka muutoksen alkuunsaattaminen on aina kynnyskysymys.

Nousuleijonan taustalla on itse Auringon loistava voima. Tulimerkkinä nousuleijona ottaa huomion ja suosion osakseen draaman keinoin. Nouseva leijona ilmentää auktoriteettia, jonka hän varsin usein ansaitsee. Näissä ihmisissä voi aistia valoisan auran, sydämen lämmön ja jalomielisyyden. Nousuleijonalle oma ego on vakavasti otettava asia, eikä hän pysty helposti kohtaamaan naurunalaiseksi joutumista, vähättelyä tai huomiotta jättämistä. Oma minäkuva on nousuleijonalle se kiinteistä kiintein, pysyvä ja pyhä seikka, joka muuttuu vain syvän kriisin kautta.

Skorpionia hallitsee vanha Mars ja uusi Pluto, ja nämä voimaplaneetat saavat tästä veden merkistä teräksenkovan. Nouseva skorpioni sisältää paradoksin, jossa eheys kokee muutoksen, nahanluonnin. Tavallisesti noususkorppareilla on elämässään ainakin yksi syvällinen ja totaalinen muutos, ja joidenkin elämä on yhtä kriiseistä toiseen purjehtimista. Kriisin keskellä noususkorpioni on parhaimmillaan ja omimmillaan, eikä kriisin tarvitse olla aina oma, vaan hän on mestari pitämään toisia pinnalla. Seksuaalisuus on toisinaan esillä varsin provokatiivisesti. Nousevalle skorpionille on ominaista varjo, jonka takana hän on mystinen, syvällinen, valikoiva, epäluuloinen ja kontrolloitu.

Nousevan vesimiehen teemaksi näyttää yleensä pinttyvän erilaisuus. Joko niin, että hän tunnistaa itsessään erilaisuuden piirteet ja korostaa niitä, luoden siitä vahvuutensa. Tai niin, että hän vaistoaa erilaisuutensa, kärsii siitä ja koettaa ehkä muuttaa toisia omaan suuntaansa. Hallitsevista planeetoista uudempi Uranus näkyy vaihtoehtoisuutena ja etäisyytenä, vanha Saturnus lujana ystävyytenä, rakentavana muutoksena ja asenteen jäykkyytenä. Nouseva vesimies tavoittaa eheytensä helpommin eksentrikkona, friikkinä ja kummajaisena, ja voimme tästä vain arvailla miten vaikea se vaikeampi tie voi olla.

Kun monille oletettavasti tuli kova tarve väittää vastaan, toivon kommentteihin perusteluja, miksi mielestäsi eheys ei muodostu näin.

Mainokset

Avainsanat: , , , , ,

9 vastausta to “Hei älä koskaan ikinä muutu”

  1. JohannaH Says:

    Tunnistan tuon skorpionin, mutta myös vesimiehen 1. huoneen Uranuksen kautta ja Leijonan 12. huoneen Auringon kautta, joka on yhtymässä nousuakseliin. Härkäkin on vahvana Kuumerkin kautta. Kuu on minulla siellä vahvoissa asemissa ja tunnistan paljon tuosta Härän kuvausesta, vaikka se ei nousullani olekaan. Olen tosi itsepäinen ja herkkänahkainen, myönnetään. Vaikka itku tulis niin periksi en anna! Ja itkua ei muille näytetä, vaan se säästetään jonnekin piilopaikkaan, jossa voi parkua kunnolla ja lyödä nyrkkiä seinään.
    Mutta mitä kiinteästä poikkeavaa efektiä Merkuriukseni sitten tekeekään tuossa 1. huoneessa? Pitäisi varmaan lukea se edellinen kirjoitus muuttuvista nousumerkeistä ja katsoa löytyykö mitään.

    • JohannaH Says:

      Löytyihän sieltä ihan itselle sopivia Merkuriukseen liitettäviä elementtejä: Kaksonen tulee ja menee, tekee montaa asiaa yhtä aikaa, muuttuu ja muuttaa, aloittaa ja kyllästyy, siirtyy seuraavaan ja poukkoilee. Jos kaksosta koettaa istuttaa yhden muottiin, hän on silloin kuin onneton Pollux, joka ikuisesti etsi kuollutta kaksospuoliskoaan. Levottomuus luo efektin moninaisuudesta. -> Tämä yhdistyy mielestäni hyvin tuohon runsaaseen kiinteään laatuuni sillä tavalla että haluan aina ja pysyvästi olla tuollainen monen asian yhtä aikaa tekijä. Kuitenkin ne asiat, joiden välillä vaihtelen koko ajan, ovat melko pysyviä eli täysin uusia asioita tulee harvoin, mutta uudetkin asiat herättävät kyllä mielenkiintoni, vaikka ne eivät pysyviksi asioiksi elämääni jäisikään. Aina niistä voi kuitenkin saada vaikutteita ja sulauttaa ne niihin asioihin, jotka ovat elämässäni niitä pysyviä mielenkiinnon kohteita.
      Neitsyestä taas käy hyvin tuo kohta: Vaatimattomuus ja kriittisyys, auttamishalu ja perfektionismi ovat neitsyen ominaisuuksia. Jos yksi näkee nousuneitsyessä perfektionistin, toinen kokee hänet tehokkaana opastajana. En tosin koe olevani aina kovin vaatimaton, vaan enemmänkin hyvin kriittinen ja kontrolloiva itseäni kohtaan. Vaadin itseltäni todella paljon ja aina vain enemmän ja enemmän. Se pitää minut käynnissä. En pidä siitä jos joku sanoo että tee vähemmän tai kohta väsyt. En usein leveile tai kehuskele osaamisellani näyttävästi ja moni voi pitää sitä vaatimattomuutena. Mielestäni en vain vielä ansaitse suurempaa kehuskelua itseltäni enkä muilta sillä hetkellä, vaan haluan lisää opetusta. Turha kehuskelu on mielestäni ylimielisyyttä ja jotkut ihmiset ovat itseään ja muita kehumassa jo pienimmästäkin asiasta. Se menee minusta jo liioittelun puolelle ja mitä sitten jos saavuttaa jotain suurempaa, mitä kehusanoja sitten voi enää uskottavasti käyttää, jos kaikki on jo käytetty tai onko enää tarpeeksi suuria kehusanoja kuvastamaan suurempia saavutuksia, jos ne on tuhlattu jo pienempien saavutusten kohdalla? Totta kai tyytyväinen saa saavtuksistaan aina olla, mutta itse en vain koe tarvetta saada jatkuvasti kehuja tai kehua itseäni joka välissä kuin vain mahdollista. Mieluummin kehun itseäni sillä että tajuan tarvitsevani vielä lisää opetusta ja sillä että tiedän mahdollisesti miten sen voisi parhaiten toteuttaa -> teoria, keinot ja välineet, tosin teoriaa minulla on useasti enemmän kuin keinoja ja välineitä, mutta onneksi olen niissä saanut elämässäni avustusta avuliailta ja minuun uskovilta henkilöiltä.

  2. Maija Says:

    Ulkoastrologinen kommentti: aivan ihanat&sopivat kuvat löysit!

  3. MaritaP Says:

    Muistaakseni suomalaisista on 18% kaltaisiani nousujellonoita. Melkoinen siivu siis. Valitettavasti kaikille leijonanousuisille ei maassamme tahto löytyä omaa estradia eikä riittävästi taputtavaa yleisöä. Mitä näille sitten tapahtuu?

    Joutuuko egoonsa tyytymätön nousuleijona hakemaan vaikka sitä kieleistä huomiota näkyäkseen? Tuleeko hänestä öykkäri vai vetäytyykö hän kotisohvalle ryyppäämään, kun pelkää joutuvansa naurunalaiseksi? Alkaako hän vähätellä ja kampata muita nostaakseen omaa egoaan. Uskoakseni em. tunnusmerkit omaavia ihmisiä on maassamme yliedustus, kuten leijonanousuisiakin.

    Tunnetusti suomalainen ei kehuja jaa, mikä on fataalia nousuleijonalle, kun hän tietää tehneensä parhaansa – hän katkeroituu ja alkaa vihata niitä jotka suhtautuvat häneen välinpitämättömästi. Voisin jopa kuvitella tästä löytyisi yksi syy suomalaisten massamasennukseen, työpahoivointiin jne. Kannustus ja pienikin kehuminen voisi korvata isonkin palkankorotuksen!

    Etenkin nousuleijonalle olisi tärkeää löytää jo lapsena laji tai ala, missä hän voisi loistaa ja tuntea olevansa hyvä, jotta hänen valoisa auransa pääsisi loistamaan. Epäonnistumiset ja turhat moitteet saattavat tuhota rakentuvan egon pitkäksi aikaa.

    Onkohan kukaan tehnyt vastaavia havaintoja?

    Ulkoisesta olemuksestani voin kertoa, ettei tyylini ole vuosien varrella koskaan radikaalisti muuttunut. Ei, vaikka yrittäisin, aina palaan samaan.

    Me nousuleijonat olemme myös mestareita säilyttämään kulissit estradillamme -vihreä luomiväri taittaa luomien punoituksen, hymy voi kätkeä särkyneen sydämen, kenenkään ei pidä tietää jos menee huonosti.
    Kyllä, nöyryyttä on opeteltava, sitten jaksaa paremmin…

    • JohannaH Says:

      Itselleni on ainakin helpompi kehua toisia kuin itseäni. Pidän siitä jos saan jonkun ihmisen tyytyväiseksi. Kunhan ei nouse hattuun liikaa. Sitten saatan sanoa jotain muuta. Rohkeus ja räiskyvyys on hyvä asia, mutta muut ihmiset pitää muistaa ottaa myös huomioon, eikä yrittää nostaa itseään muita polkemalla. Mielestäni tarpeeksi säihkyvä ihminen pystyy säilyttämään säihkeensä vaikka ei seisoisi muita ylempänä. Hänen tietää liikkuvan siellä minne valokeila osuu, konkreettisesti ja kuvaannollisesti. Hänessä on aitoa säteilyä, lämpöä ja hymyä kaikille jakaa ja hän pitää myös muita arvokkaina ihmisinä, joiden hän katsoo olevan lämpönsä ja hymynsä arvoinen. Hänellä on valta saada muut hymyilemään tuomalla valoa ja lämpöä heidän elämäänsä.

      • JohannaH Says:

        tuossa piti lukea *arvoisia

      • MaritaP Says:

        Onneksi JohannaH on myös kuvaamiasi nousuleijonia, jotka pystyvät loistamaan noin positiivisesti. Voin kuvitella kuitenkin joukkoon mahtuvan myös paljon niitä joiden lähtökohdat elämään on niin heikot, etteivät pysty tai osaa ilmentää sitä positiivista puolta. Vaikkapa ”köyhän perheen lattianrakoon haukutut ja laiminlyödyt lapset”, he ehkä oppivat vasta vanhemmiten loistamaan kun pääsevät ylös häpeästä ja kokoavat egonsa itse.

        Harvinaisen oikeassa olet ettei tyypillinen nousuleijona kehu itseään, vaan jakaa mieluusti saamansa kunnian, se puoli kuuluu aivan muille…

      • JohannaH Says:

        Se on totta että toisilla on enemmän haastetta kuin toisilla ja oma tekemä työ voi olla kunnia asia, jos kukaan ei ole siinä auttanut. Se on voinut ehkä myös katkeroittaa ja tehdä ylimieliseksi ja vääristää näin Leijonan valoa. Mutta ehkä sitten jos ja kun ne haasteet on saanut, toivottavasti, voitettua niin on paljon enemmän mistä antaa ja olla esimerkkinä niille muillekin Leijonille siitä oikeanlaisesta, nöyremmästä, mutta silti kirkkaasta valosta. Rohkeuttahan se nöyryys tietyti vaatii kovia kokeneelta, mutta en usko että Leijonalle se olisi mikään ylitsepääsemätön ongelma löytää rohkeutta itsestään. Nöyryys on tavallaan liiallisesta kontrollista irti päästämistä.
        Se vain on traagista että monesti kovia kokeneilta ihmisiltä vaaditaan vielä lisää nöyryyttä, jotta he saisivat sitä rakkautta mitä eivät lapsena saaneet. Ylimielisellä ja katkeralla käytöksellä kun harvoin sitä rakkautta saa.
        Vaikka olenkin Skorpioni niin kovia kokeneet ihmiset saavat sydämeni heltymään. Toisaalta ehkä kaikkeen ei pitäisi sekaantua liikaa. Ehkä joidenkin sielut tarvitsevat rankan kokemuksen nöyrtyäkseen ja kehittyäkseen ja itsenäistyäkseen.

  4. Marja Says:

    Hei!
    Minä olen nousu vesimies…huokaus….eikä ole ollut helppo elämäntie kulkea, nuorempana huono itsetunto, jatkuva epävarmuus kelpaako, teenkö oikein jne….ja nyt kun se rapakko on katsottu pohjamutia myöten
    niin nyt 49v ei enää pas…n väliä mitä kukakin minusta ajattelee 😀
    Olen alkanut löytämään itseäni tuossa 30v jälkeen pikkuhiljaa, menetettyjen ihmissuhteiden, työpaikkojen, ystävien jälkeen olen yksin ja
    yritän saada työllistettyä itseäni …..yllätys,yllätys….. vaihtoehtoisilla hoitomuodoilla, itse tehdyillä koruilla ja tauluilla….ja juu, naapureiden mielestä olen ihana ihminen, mutta vähän ehkä erikoinen 🙂 🙂 🙂
    Kiitos hurjan mielenkiintoisista kirjoituksista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: