Kakarana käytiin serkkulikan kanssa pelaamassa flipperiä paikallisessa Esson baarissa. 70-luvulla ei niuhotettu alaikäisten rahapelien pelaamisesta, vaikka olisi se voinut olla ihan paikallaan silloinkin. Nuorimmat lukijat voivat olla ihan pihalla koko pelin suhteen, mutta joku saattaa nämä muistaa. Pelin ideana oli muistaakseni se, että pientä metallikuulaa singotaan alaosan vivuilla takaisin yläosaan, missä se holtittoman oloisesti poukkoilee sinne sun tänne, ja kerää pisteitä. Joskus palloa onnistuu pitämään pelissä kauan, mutta välillä käy huono tuuri, ja se ajautuu vipujen välistä pois.
Elämä astrologisissa transiiteissa on vähän kuin flipperin pallolla. Joskus tulee näitä isoja transiitteja, joissa se oma pallo saa pelin kilkattamaan, välkkymään ja pisteet kertyvät. Tunnet hallitsevasi sitä mitä teet, ja osaat jatkuvasti pamauttaa pallosi sinne mistä se kerää isoimmat pisteet. Mutta välillä tulee aikoja, ettei oma ajoitus ole ollenkaan kohdillaan, ja silloin et ehdi osua palloon vivullasi kunnolla. Tai pahimmassa tapauksessa tyrit koko jutun niin, että kun saat pallon, se kierii saman tien pelistä ulos, kun et ole tajunnut painaa vipua nappulasta liikkeelle. Kohtalokin voi puuttua peliin niin, että vaikka kaikki näyttää olevan varsin hyvin, pallo tuleekin suoraan alas ja voit vaan katsoa tuhoa, kun se putoaa täsmälleen vipujen välisestä aukosta alas. Game over!
Kaukaa haettua ehkä, mutta toivottavasti flipperivertaukseni tavoitti. Tällä tahdoin painottaa sitä, että mitä tahansa taivaalla tapahtuukin transiittien muodossa, pahinta mitä voit tehdä on seistä tumput suorina liikkumatta. Energioitten edun menettää, jos niitä ei yritä aktiivisesti hyödyntää. Enkä tarkoita tällä sitäkään, että aina tarvitsee mennä hampaat irvessä ”eteenpäin elämässä”, sillä joskus taivas voi näyttää rauhallista suvantovaihetta. Lepoakin tarvitaan, koska ihan varmasti kaikkien osalle tulee niitä isoja transiitteja osoittamaan aktiivista aikaa.
Monet valittavat, etteivät osaa tulkita transiittejaan. On totta, että planeetat kulmissa toisiinsa kertovat monenlaisista asioista ja tunnelmista. Astrologian symboliikkaa ei mielestäni ole ollenkaan vaikeata oppia. Eiköhän se ole helpompaa kuin mandariinikiinan opiskelu, ja jo avainsanojen opettelulla selviää kulman suunta. Esimerkiksi siten, että Saturnus merkitsee työtä, järkeistämistä, tiivistymistä, viivästystä ja vastuuta. Kuu kertoo tunteista, arjesta, terveydestä, hoivasta, turvallisuudesta, kodista ja lapsista. Siis vain esimerkiksi. Kun Saturnus tulee kulmaan Kuuhun nähden, tätä voi lukea monilla tavoin. Vastuuta lapsista, kuntokuuri, tehokkuutta arkeen, työtä tunnetasolla (ja paljon muuta tottakai). Yhdistelemällä löytyy se, mikä voi olla sinun elämäsi flipperipallon juoni.
Oletko sinä päästänyt jonkun transiitin käsistäsi tekemättä sille mitään?