Rumia sanoja blogissa

Kiitos taas antoisan asiakastyön, sain tilaisuuden pohtia transiittia, jollaiseen en ollut aikaisemmin kiinnittänyt niin kaksisesti huomiota. Uranuksen puolitoistaneliöön 135° syntymäkartan Uranukselle. Planeetan transiitti ”itselleen” on hyvä huomioida kaikissa kulmissaan, varsinkin näiden hitaiden ulkoplaneettojen osalta. Uranuksen transiitti johonkin kartan kohtaan kestää vähintään vuoden verran, ja planeetan pitkistä perääntymisvaiheista johtuen se on aina kolmivaiheinen, eli etenevänä, perääntyvänä ja vielä kerran etenevänä. Näin transiitin ajasta tulee jakso tai kausi, mikä värittää ihmiseloa pitkään. Planeetan tehdessä kulmaa itseensä nähden sen perusenergia korostuu kaksinkertaisesti, kuten voimme verrata esimerkiksi Pluton neliöihin ja kolmioihin Plutolle, joita kyllä paljonkin astrologiassa tutkitaan.

Uranuksen kiertoa eläinradan ympäri verrataan ihmiselämän kestoon, sillä se on noin 84 vuotta. Uranus liikkuu siis transiittina verkkaisesti. Uranus on neliössä itseensä 21 ja 63 vuotiaana, ja sen vastakkaisuus on yksi merkittävimpiä ikäkausitransiitteja 42 vuotiaana. Ihmiselämän puitteissa on mahdollista saada kaksi puolitoistaneliön transiittia Uranukselta Uranukselle, noin kolmikymppisenä eli pikkuisen Saturnuksen ensimmäisen paluun jälkeen, kun jo kuvitellaan että voi ottaa elämän vakavasti, ja toisen kerran 53 vuotiaana, taas jonkin verran ison ”kriisin” jälkeen eli Chironin paluun jälkeen.

Syy miksi lähdin tänne blogiinkin kirjoittelemaan tällaisesta harvemmin mainitusta transiitista on se, että tästä on kirjoitettu todella vähän. Puolitoistaneliötä ei kuitenkaan kannata kulmana unohtaa, sillä kyllä se selittää. Tämä kulma on kova ja haastava, voimallinen, tunneperäinen ja räjähtävä. Se on kuin kulmien häirikkö, joka hankaa kitkasähköä purkautuakseen. Puolitoistaneliötä on sanottu Uranuksen kaltaiseksi kulmaksi. Vaikka minä en kaikilta osin tätä näekään (Uranuksesta puuttuu tunneperäisyys mitä kulmaan sisältyy) on puolitoistaneliön räjähdysalttius selkeästi Uranusmaista. Tämän kulman luonteeseen kuuluu purkaus väärässä paikassa, väärään aikaan, eli harkitsemattomuus, arvaamattomuus ja vaikeus pidätellä sen voimaa. Niinpä minä olen ristinyt tämän Uranuksen puolitoistaneliön Uranukselle hätäpaskatransiitiksi.

Jotakin siis tällaisen kulman alla tulee tehtyä, mikä ei ole harkittua. On voinut olla kaunis tarkoitus tehdä jotakin, mutta toiminnan tuoksinnassa homma on karannut omille teilleen. Puolitoistaneliö on äkillinen impulssi, ja on sitä yllättäväksi hyppäykseksikin kutsuttu. Eikä ihme, että puolitoistaneliöitä tapaa löytyä onnettomuuksien kartoilta. Niin juuri saattaa käydä, rysähtää, kun ei noudateta alkuperäistä suunnitelmaa jos sitä on koskaan ollutkaan, ei noudateta sääntöjä, tehdään irtiotto.

Mitä hätäpaskan tullessa tapahtuu? Jos transiittia ei hallita vaan sen äkkinäiselle purkaukselle antaudutaan, voidaan lyödä hanskat tiskiin työstä, sortua syrjähyppyyn suhteessa, tehdä harkitsemattomia päätöksiä joilla on seurauksensa. Jos ajatellaan Saturnuksen paluun jälkeistä elämänvaihetta, missä vastuullisuuden ja kunnollisen elämän olisi pitänyt tulla arjeksi, hätäpaskatransiitti on kuin hylkimisreaktio tai vastareaktio. Tätä voisi verrata tarha-ikäisen lapsen kuherruskuukauden loppumiseen, missä innostuneen alun jälkeen kakara kiukuttelee että en lähde! Myöhempi hätäpaskatransiitti on käsittääkseni enemmän sisäistä tyyneyden vastustusta, tarvetta repäistä edes kerran vielä.

Kahden Uranuksen energian kohtaamisessa korostuvat vapaudenhalu, tarve tehdä epätavallisella tavalla, halu rikkoa rajoja ja normeja, sekä pyrkimys korostaa omaa yksilöllisyyttä, erityisyyttä ja persoonallisuutta. Mikä ihmeen tarkoitus ihmiselossa tällaisella häirikköajalla voi olla, mitä palvelee hätäpaskatransiitin impulsiivisuus? Se estää meitä jymähtämästä. Se tarjoaa ”pakotien” jos velvollisuudentunnosta valitut ratkaisut eivät sovikaan yksilöllisesti. Se tuo vaihtelua tasaiseen normaalielämään. Se antaa toisenlaisen mahdollisuuden.

Vaikka Uranuksen puolitoistaneliössä on negatiivinen sävy, ei sen tulosten ja toteutumisen tarvitse aina välttämättä olla kamalia. Tavallisuudesta poikkeava ei ole sinällään huonoa ja sen arvo on hyvä huomata. Koska kartta toimii kokonaisuutena, eivät nuo kolmenkympin ja viiskolmosen iän hankaukset kaikille tule yhtä impulsiivisina, tyhmänrohkeina tai räjähdysalttiina. Kyllä näitäkin joku osaa käsitellä sujuvasti. Alttiutta transiitin korostumiseen omassa ajassa lisää, jos jompikumpi Uranuksista, oman kartan tai transiittina kulkeva, on vesimiehessä. On myös hyvä katsoa mitä muuta Uranus aktivoi transiitillaan: jos jompikumpi Uranuksista on samaan aikaan neliökulmassa, voi omalle kohdalle tulla väliaikainen Thorin vasara, mikä on on aika salamaherkkä.

Minä olen jo ensimmäisen osan näistä ”tarpeista” saanut housuuni. Satun kuulumaan sukupolveen, jonka Uranukset saivat nämä transiitit vesimiehessä kulkevassa Uranuksesta, ja minunkin kohdallani raivoisa, holtiton vapauden ottaminen näkyi päällimmäisenä. Transiitti oli aktiivinen kolmesti tarkkana yhden vuoden aikana, ja kahdella näistä ensimmäisistä ”vessakäynneistä” kartalleni muodostui väliaikainen Thorin vasara, jonka kärkenä oli oma Uranukseni. Ne tulivat Venuksen ja Kuun muodostamina, joten päätelkääpä siitä…

Kiinnostaahan teitäkin tutkia, milloin tämä haastetransiitti on omalla kohdallanne ollut? Voitte toimia esimerkiksi näin: katsokaa syntymäkartaltanne Uranuksen vastakkaisuuden kohta ja laskekaa siitä kummallekin puolelle puolineliön verran 45° – nämä ovat ne kohdat joihin tullessaan transiittina Uranus on tässä kulmassa. Kun oman kartan Uranuksesta lähtee kulkemaan eläinradan merkkien mukaisesti vastapäivään, on ensimmäisen pisteen kohta kolmikymppisenä, ja jälkimmäinen sitten se myöhemmin tapahtuva. Aika monet ovat varmaan jo tuon ensimmäisen ohittaneet; mitä elämässänne tapahtui tuon vuoden mittaan?

Mainokset

Avainsanat: , , ,

21 vastausta to “Rumia sanoja blogissa”

  1. Sanna Says:

    Osui ja upposi :). Isoja tai pieniä äkillisiä tempauksia en ole ainakaan vielä tehnyt, mutta Uranus neliöi Merkuriustani, joten ehkä erilaisten Uranusten transiittien vaikutukset on vielä minulla hakusessa, jotta osaisin pohtia syvällisemmin transiitin tuomia muutoksia. Jos jotain voisi pohtia, niin olen astrologian harrastuksen saralla rohkaistunut ja liittynyt erilaisiin ryhmiin ja olen jopa tohtinut ihmisille kertoa, mitä harrastelen.

    • Tarja Says:

      Tarkennan vielä että kirjoitukseni tarkastelee yhtä ainutta Uranuksen transiittia, ei niitä yleisesti. Sinullahan tuo kumma-kulma on vasta tulossa (määritelty ikävuosi ei ole täsmällinen).

  2. Sirkku Says:

    Tsekkasin muutaman läheisen transiitit ja todella harkitsemattomasti meni vihille eräs tuon ”hätäpaskatransiitin” aikana. Näin kyllä, että liitolla ei ole mitään mahdollisuuksia onnistua ja monesti oli kielenpäällä sanoa se ääneen ja todeta että ei ole mikään häpeä perua häitä. En sitten kuitenkaan tohtinut puuttua aikuisten ihmisten ratkaisuihin. No, niinhän siinä kävi, että kun hääkutsut lähetettiin ensimmäisen transiitin aikoihin, niin eropaperit lähtivät kolmannen transiitin aikoihin. Toipumisvaihe on menossa, elämä suistui hetkeksi raiteiltaan, mutta ehkä oppikin siitä jotakin. Aion kyllä avata suuni jatkossa jos ajattelen että joku on tekemässä jotain ihan hölmöä. Itsehän jokainen tekee ratkaisunsa, mutta ystävän tehtävä on sanoa mielipiteensä.

    • Tarja Says:

      Ohopsis, kertomasi sopii kyllä täydelliseksi esimerkiksi transiitista. Kun sillä on elämänpolkua muuttava luonne, varmaan tuossa tapauksessa muuttaa ihmisen suhtautumista parisuhteeseen. Ei uskalla enää heittäytyä kun on saanut näpeilleen, ja se voi kyllä latistaakin, jos kovasti pelkää takapakkeja.

      Tuo ikuinen, vaikea dilemma, kuinka ilmaista mielipiteensä ystävän ratkaisuista! Olen tätä samaa parhaillaankin pohtinut. Jokaisen täytyy saada tehdä ratkaisunsa itse, vaikka ne osoittautuisivat virheiksi. Toiset ovat hyvin herkkiä ottamaan ystävien mielipiteen huomioon ja muuttavat niiden mukaan omaa alkuperäistä suunnitelmaansa. Minä en ole ainakaan vielä keksinyt oikeata tapaa, ettei sanomiseni vaikuta määräilyltä (nousujouskarien kakkitietävyys..)

      • Sirkku Says:

        Juurikin näin, oikeata tapaa sanoa minäkin etsin enkä sitten sanonut mitään. Keskustelimme kyllä asiasta jälkikäteen ja tämä läheiseni eli poikani totesi, että sanomiseni olisi vain pahentanut asiaa, pilannut välejämme ja laittanut uhallakin tekemään juuri niin kuin oli päättänyt. Jokaisen pitää saada lyödä ihan itse se päänsä siihen kiviseinään;(

  3. Rovatar Says:

    Minun kartallanihan on tuo Thorin vasara, eli Uranuksen ja Marsin puolitoistaneliö Aurinkoon ja näiden kahden neliö. Että noita äkkinäisiä vessakäyntejä riittää 🙂
    Uranuksen transiitit on kyllä tuoneet ne suurimmat ja näkyvimmät muutokset minun elämään. Mutta jollain tapaa olen ne kokemukset ja muutokset tarvinnut ja niitä jo mielessäni pitkään pohtinutkin ennenkuin ne sitten tapahtuvat.
    Ensin ahdistaa, kun ei uskalla muuttaa elämässä asioita, joista ei enää nauti. Miettii, mitä pitäisi tehdä asian eteen. Mutta minunkin tyyppinen, turvallisuushakuinen ihminen, ei uskalla kuitenkaan tehdä äkkinäisiä suuria ratkaisuja, joita seuraisi suuret muutokset. Sitten vaan yrittää selvitä, vaikka ois kuinka paha olla tilanteessa. Sitten se tulee! Yhtäkkinen ulkopuolinen ratkaisu asiaan. Ihan päivässä muuttuu kaikki. Ja aina kauhean repivästi, nopeasti ja suorastaan räjähdyksenomaisella tavalla.
    Mutta kuin ihmeen kaupalla on itsellä mahdottomasti voimaa kestää ja hoitaa se muutos ja lopputulos on aina ollut hyvä. Ja kyllä se on liittynyt aina vapauden tarpeeseen. Pois ahdistavista oloista tai eroon sellaisista ihmisistä.
    Esim.kotoa muutto, raskaus, erot, työpaikan vaihdokset ovat liittyneet aina Uranus/ Mars/ Aurinko transiitteihin. Uranuksen opp.itseensä toi kyllä kaikista suurimman muutoksen. Tosin silloin oli kyllä paljon muitakin isoja transiiteja päällä.
    Nythän tässä alkaa olla ohi Uranuksen neliö Aurinkoon ja puolitoistaneliö siis itseensä ja aika ” helpolla” mennyt..jos ne eivät enää jaksa vanhaa ihmistä niin rääkätä..:)

    • Tarja Says:

      Turvallisuushakuiset tekijät omassa persoonassa ovat kyllä vaikea pala silloin kun olisi uudistuksen paikka. Tiedän tapauksia että on vienyt puoli elämää ottaa tarvittava askel…

      Tuossa kuvaamassani transiitissa on pointtina juuri se, että harkinta puuttuu. Se tosiaan iskee puun takaa, mutta kas teoilla onkin silti seurauksensa. Käsittääkseni muissa Uranuksen transiiteissa harkintaa pystyy käyttämään enemmän, vaikka mieli palaisi toteuttamiseen, ja itse muutos voi tosiaan olla nopeatahtinen. Saattaa riippua myös paljon elämäntilanteesta millaisella voimalla tuo kuvaamani transiitti näkyy. Voisi olla myös sellainen kypsyysmittari jälkimmäisen transiitin osalta, että siihen sortuvat ne jotka eivät hallintaa osaa.

  4. Sini Says:

    Oho, tein päätöksen lähteä asumaan joksikin aikaa ulkomaille tuon transiitin aikana ja päätöstä en ole katunut, Tulin takaisin itsenäisempänä ja sain tehtyä matkan aikana päätöksiä muuttaa elämääni, jotka toteutin heti palattuani.

    • Tarja Says:

      Kuulostaa ihan hyvältä riuhtaisulta erilaiseen, osoittautui siis onnistuneeksi ratkaisuksi. Oletko sitä mieltä, että ilman aikaa etäisyydessä (hyvin uraanista!) et olisi muuttanut elämässäsi mitään, ainakaan yhtä nopeasti?

      • Sini Says:

        Kyllä, etäisyydessä aloin luottaa enemmän itseeni ja tärkein juttu oli se, että en halunnut olla muista riippuvainen.

  5. Kirsi Says:

    Hahaa, loistavasti kirjoitettu taas kerran. Tämä näyttäisi toimivan kuin tauti. Kuukaudelleen osui se elämän ehkä isoin ja hätäisin repäisy, josta sain kyllä maksaa isosti vielä vuosia jälkikäteen. Silti tuo ”hätäpaska” oli välttämätön ja ehdottoman tärkeä. Todella nimensä mukaisesti, ei vaan pystynyt enää odottamaan sekuntiakaan sitä muutosta. Luulen että jos en olisi jossitellut asiaa niin pitkään, vaan olisin toiminut jo aiemmin, homma olisi saanut vähän toisenlaisen toteutuksen. Silti en kadu. Voisi melkein sanoa että elämä alkoi siitä irtiotosta.

    • Tarja Says:

      Kaunis kiitos sanoistasi. Tiivistit hienosti, sillä aloin ajatella kuvioita samalla tavoin. Tapa millä selvitin oman irtiottoni aikoinaan ei ollut vimpanpäälle harkittu, mutta nyt ”viisastuneena” näen sen olleen alku vapautumiselle tilanteesta, joka kahlitsi itseäni pääsemästä todella lentoon. Toistan siis 😀 kaksi viimeistä lausettasi!

  6. Marjutska Says:

    Vaihdoin työpaikkaa kun Uranusten aste-ero oli 133, eli hiukan ennen tarkkaa puolitoistaneliötä. Vaihtoon ei ollut mitään sisäistä pakkoa, vaan se oli ihan yllättäin ulkoa tarjoutunut tilaisuus, josta otin kopin. Vatsaa ei kivistänyt ja housut pysyivät puhtaina.

    Tarkalleen Uranuksen puolituksen aikaan työkuvioni samassa ja nykyisessä työpaikassa mullistuivat parissa kuukaudessa – vierailevan ”konsultti-enkelin” toimesta.

    Samalla tiellä olen edelleen, mutta kenties 7 vuoden kuluttua tulee uusi yllättävä tilaisuus ”kloussata keissi” – pidän puhelimen auki…

    Ainakin minulle Uranus tuntuu vaikuttavan voimakkaasti työkuvioihin.

    • Tarja Says:

      Jospa olet meitä harvoja, jotka ovat hallinneet impulssinsa? Muuttuvamerkkisillä transiitit voivat tulla pikkuisen etuajassa, jolloin aste-ero on vielä enemmän ”hyväksyttävissä”. Ehkäpä tuska olisi iskenyt siellä vanhassa työssä ellet olisi itse tehnyt ratkaisua.

      • Marjutska Says:

        Kyllä, ei se vaikuttanut sellaiselta että loppuikäni olisin viihtynyt, ammatillisesti epäantoisaa. Lisäksi uusi tulospalkkausmalli (jota en suostunut allekirjoittamaan) aiheutti skismaa, ja ehdin siellä kerätä ”kaappiin luurankoja”, joista piti päästä eroon. Oisko tuo ollut sittenkin ns. oljenkorsi : D

        Olen herkkä haistelemaan ajan tuulia, siksi ehkä pystyn reagoimaan jo ”mahanpuruihin” ennenkuin ”tulee housuun”.

  7. Lila Patrikainen Says:

    Ensimmäisen puolitoistaneliön aikaan vajaat kolmikymppisenä minulla oli näemmä Uranus ja neljä muuta planeettaa Vesimiehessä, kun makasin Väestöliiton klinikalla lääketieteellisessä operaatiossa. Kyseessä ei ollut sairaus, vaan tarkkaan harkittu operaatio.

  8. Sirkku Says:

    Vielä palaan tähän. Tuli vaan mieleen, että olisikohan tuo viidenkympin villitys tämän transiitin satoa? Monestihan silloin tehdään nopeita päätöksiä harkitsematta ollenkaan seurauksia. Jälkikäteen voi sitten huomata että on tullut vetelät housuun;)

    • Marjutska Says:

      Mitä olen katsellut sen ikäisiä, 50 villitys alkaa jo 47-48 vuotiaana – ainakin miehillä. Naisilla yleensä sitten kun alkavat popsia ”menopaussipastilleja” ; )
      Liittäisin tämän siis Jupiterin 4. paluuseen.

  9. PirjA Says:

    Hmm,
    Kolmikymppinsenä myin asuntoni ja muutin yhteen nykyisen avomieheni kanssa. Edellisenä vuonna oli päättynyt on-off-suhde ja tämä nykyinen alkanut. Tämä siis eka puolitoistaneliö.

    Toisen aika oli vajaa pari vuotta sitten, kun äitini kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana. Siihen ei paljoa räväkkyyttä sisältynyt. Tosin välit omiin pikkusiskoihin paranivat huomattavasti, tai ainakin toiseen heistä. Äidin tavaroiden setvimisessä meni marras-joulukuu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: