Olen kuullut huhua, että astrologia auttaisi ihmisiä. Antaisi lohtua vaikeissa elämäntilanteissa tai ymmärrystä oman itsen suhteen. Astrologia saattaa jopa auttaa hahmottamaan mitä ajassa on oikein meneillään kun oma näkökyky tuntuu sumuiselta. Onpa todella mainio ”uskonto” tämä tähtiin tuijottelu.
Astrologia todellakin liittyy aikaan ja kertoo siinä olevista energioista, tai jopa voimista. Astrologian vahvuuksia on mitata aikaa sykleittäin; osoittaa aikakausia sekä pienempien hetkien tunnelmia. Tämän astrologian puolen olen usein kuullut mainittavan lohdun tuojana. Että tästäkö näkisi milloin jokin transiitti LOPPUU. Ihan täytyi paiskata isoilla pukstaaveilla tuo, sillä minun mielestäni tuo päättymisajattelu on yksi astrologian suurimpia ja vaarallisimpia harhoja.
Saatan taas olla väärässä, mutta minulle tulee aina kysymyksestä ”milloin se on ohi?” tunne, että ajan fiilis tai voimat koetaan ikävinä ja niistä halutaan päästä eroon. Olisiko hyvä vastaus astrologilta, että voit kömpiä peiton alta 9. syyskuuta kello 13:42. Tokihan te tiedätte ettei se mene näin. Otetaan esimerkiksi jokin transiitti (teidän kartoillanne se voi olla jokin muukin astrologinen ilmiö kuten teemanmuutos progekartalla), vaikka Saturnuksen ylitys Kuulle. Ankeaa, kurjaa, kamalaa? Sen tahtoisi vain väistää ja tunkea loitommalle – odottaa ohimenoa.
Astrologiassa on olennaista oivaltaa, että astrologia kuvaa symboliikan tasolla useita erilaisia vaihtoehtoja. Se mitä ensimmäisenä tulee mieleen planeettojen energioista, ei aina ole lähelläkään sitä mitä oikeasti transiitin alla voisi tapahtua. Mielen voima voi olla suurempi kuin ymmärrämmekään, ja tämä on painava syy olla hautaamatta itseään pelottaviin ja vahingollisiin skenaarioihin. Mitä hyötyä itselle on esimerkiksi tarrautua ajatukseen, että Saturnuksen ylitys Kuulle merkitsee sairautta tai yksinäisyyttä? Jos näitä asioita tarvitsee elämässään, niin sitten. Muutoin kehottaisin ennemmin miettimään, pitäisikö tehdä töitä sen eteen, että lähipiirin tunneilmasto vakautuisi, tai käytännön tasolla olisiko syytä harkita ruokaremonttia tai säästökuuria.
On totta, että ihan aina ei oma valintakaan näytä auttavan, ikäviä asioita tapahtuu toisinaan. Sellaista elämä on. Omaa kipuaan tapahtumien suhteen on hyvä koettaa suhteuttaa; vakavatkaan takapakit eivät ole maailmanloppuja. Kuulostaahan tämä saarnalta. Se on vaan aika yllättävä tunne kun katastrofin tai draaman jälkeen huomaa ettei ole hukkunutkaan maailmasta.
Toinen keskeinen oivallettava läksy astrologiassa on se, että sen sijaan että torjuisi planeettavoimat, ne on otettava käyttöön. Transiitti kertoo energioista ajassa suhteessa itseen, ja astrologia tarjoaa käyttöön rikkaan, monivivahteisen symbolikielen, jolla kuvaillaan näitä voimia eli teemoja. Sen sijaan että odotetaan tumput suorina mitä taivaasta sataa niskaan, astrologian tulisi olla sen pohtimista, miten pystytään toimimaan juuri meille annettujen voimien kanssa. Kun meidän tulisi kuitenkin samaan aikaan olla tietoisia päämääristämme, on oma työ sovittaa ajassa tapahtuva energia omaan suuntaan nähden. Tämän vuoksi yleiset transiittikirjojen selitykset transiitin toteutumasta eivät aina toimi yksityiskohdissaan, sillä näissä on tarkasteltu vain ja ainoastaan kahden tekijän välistä kulmaa, eikä ole otettu huomioon kaikkia muita mahdollisia muuttujia (kuten oma kartta ja muut samanaikaiset transiitit).
Ajattelumalliani, että toimisimme planeettojen energioiden osoittamalla tavalla, saa kritisoida. Itse en näe tätä kohtalouskoisena ja mitenkään orjallisena, vailla omaa tahtoa tapahtuvana ajautumisena. Jokaisesta transiitista tai muusta astroilmiöstä löytyy variaatioita ja tasoja, vaikka planeetan yleisteema olisikin aina samansuuntainen. Meillä on vapaus valita olemmeko Saturnuksen kavereita, noin niin kuin kuvainnollisesti.
Jos näemme transiitit eteen avautuvina mahdollisuuksina, mielestäni tämä jos mikä on lohdullista. Maailma on todellakin mahdollisuuksia täynnä. Jokaiseen juuri minun ei ole pakko tarttua, mutta eikös niin, että muutamaa olisi kiva kokeilla. Ihan karkeiden suuntaviivojen hahmottaminen transiittien kautta saattaa auttaa hallitsemaan elämää, jos ei halua alkaa miettiä konkreettisemmin toimintamahdollisuuksia. Voi esimerkiksi tutkailla, millaisiin seikkoihin liittyy dynamiikkaa (Pluton, Uranuksen, Jupiterin ja Marsin kulmat) ja kysyä itseltään, missä asioissa käytän tarjoutuvaa aktiivisuutta.
Ja vielä siitä transiitin ohi menemisestä. Jos sinä aikana, kun planeetta on aktiivisesti tarjonnut käyttöön voimaansa, ei tartu mihinkään siihen liittyvään mahdollisuuteen, voi tärkeä herkkyysaika elämässä mennä ohi. Jotkut hetket elämänkaaresta ovat yksilöllisesti suotuisampia esimerkiksi muutoksille kuin toiset. Jos planeetan osoittamaan voimaan on suhtautunut kuin pelokas pupu, voidaan olettaa että jotakin on jäänyt käyttämättä. Jos se asia olisi esimerkiksi omaan kasvuun liittyvä, opittava asia, on todennäköistä että vastaan tulee uusia tilaisuuksia. Miksi kuitenkaan hukata omaa ja usein samalla monien muidenkin ihmisten aikaa sillä, että jostain kumman syystä ei ota oppia vastaan jo nyt? Otsikon kysymys pitäisi mieltää ennemmin muodossa kuinka kauan minulla on aikaa työstää tätä transiittia.
On esitetty sellaistakin, että vaikka planeetan aktiivisuutta torjuu ja sinnittelee odottaen ajan kulumista, se asia mihin transiitti liittyy, ei sillä häviä. Väistää voi yrittää, mutta mielestäni sellainen on kamalan kuluttavaa. Karman laki näyttäisi varmistavan, että juuri kun kättelet itseäsi onnistuneesta ohituksesta, isku osuu kuitenkin. Ei ole olemassa mitään yhtä ainutta transiittia, jonka loppumista voi odotella. Transiitteja on koko ajan ja useita meneillään samanaikaisesti. Ei näitä voi erotella toisistaan. Jos päänsä tunkee pensaaseen Pluton vuoksi, pilkottavalle hännällesi nauravat Jupiter ja Venuskin.
Jos astrologiaa ajatellaan ilosanomana jota voi välittää, enpä pistäisi pahakseni jos vastaisuudessa muistuttaisitte kaikkia näitä transiitin loppumisen toivojia siitä, että voi ajatella myös niinpäin, että milloin saan käyttää voimaani ja aktiivisuuttani minulle tarjoutuviin mahdollisuuksiin.