Irtonaisuudesta

Aurinko_KuuTänään mennään ajassa, jossa Aurinko on kaloissa ja Kuu tuli leijonaan. Tämä asetelma jäi kutkuttamaan mieltäni jo eilen, mutta tämä moninkertainen sankari väsähti niin etteivät pohdinnat päätyneet näppikselle asti. Tai mahtoiko syvemmän tuumauksen tuoda pysähtyvä ja kohta perääntyvä Merkurius, koska jos mikään tänään ajassa vastaa tilanteitamme niin tämä ilmiö (ja tässä valossa ”myöhästyminen” sopii kuvioon täydellisesti).

Upeasti omia teorioitaan rakenteleva astrologi Markku Manninen on nimennyt tuon Auringon ja Kuun asetelman mainion osuvasti irtopääpeikoksi. Eilen sain yllättyä kun tietooni tuli, että hän olisi sisällyttänyt samaan pakettiin myös Auringon viereiset merkit Kuulle. Varmasti Mannisella on perustelunsa tälle. Nyt harmittaa ettei minulla ole asiasta olemassa mitään faktaa, vain joitain hajanaisia muistiinpanoja luennoilta (ehkä Mannista luennolla kuulleet nyt vähän hymyilevät?). Tarkistakaapa te, joilla on tallessa Astro Logos menneiltä vuosilta, jossa on käsitelty tätä hänen teoriaansa. Tässä artikkelissa Manninen esittää Auringon ja Kuun välisen kulman olevan nimeltään inkonjunktio. No tästäkin olen pikkuisen eri mieltä, sillä itse nimitän tuota kulmaa aina ja vain kvinkunssiksi.

bipolarIrtopääpeikko kuulostaa hurjalta. Jotenkin vääristyneeltä, kummalliselta ja oudolta. Auringon osoittama minuus, ego ja tahto toimivat eri tyyliin ja tahtiin kuin Kuun hallitsemat piirteet olemuksessa, eli vaistonvaraiset reaktiot ja tunteet. Minuuden kaksi puolta vetävät tässä eri suuntiin, mutta nimenomaan ei vastakkaisiin suuntiin kuten köydenvedossa, vaan siten että toisen suunnasta ei tiedetä. Kun Aurinko ja Kuu ovat kvinkunssissa, ne ovat merkkitasolla maailmoissa, joissa eivät näe toisiaan eivätkä tunnista toisen ratkaisumalleja tai perusteita. Miten tällainen ihminen toimii käytännössä? Toinen valoista, Aurinko tai Kuu, voi olla vahvempi siten että toinen joutuu olemaan alituisessa symbolisessa varjossa. Tai sitten pallotellaan, vuorotellaan, vaihdellaan tapauskohtaisesti. Tämmöinen ”poukkoilu” voi saada ihmisen toimimaan ulkoapäin katsottuna (ja ehkä sisältäkin?) ristiriitaisesti ja ennalta-arvaamattomasti. Jos kärjistetään, tämä asetelma voisi antaa selviytymisen edun, sillä vastapuoli ei voi aavistaa mitä on tulossa. Se voisi olla myös psykologisesti ja karisman tasolla mielenkiintoinen. Ehkä nämä ovat niitä ihmisiä jotka jaksavat aina yllättää kumppaninsa. Voitte jo lukea rivien väleistä, että en arvota ristiriitaisuutta negatiiviseksi piirteeksi. Se toki voi olla hajottavaa, mutta asetelmalla on myös annettavaa.

borderline WorldEilen jäin tuumaamaan, miten kuunvaihe näkyy irtopääpeikoilla. Jos ajatellaan valojen asetelmaa vain merkkitasolla, siten että näiden ei tarvitse olla asteiden tasolla kvinkunssissa, on perusasetelma se, että Aurinko on oinaassa (ensimmäisessä huoneessa) ja Kuu joko neitsyessä (kutosessa) tai skorpionissa (kasissa). Neitsytmäinen irtopääpeikko on silloin kun Kuu on kasvavalla puolella, tulossa täydeksi, eli toimintaan pyrkivä, aktiivinen, hermostunut, pingottunut ja kenties vielä täydellisyyttä tavoitteleva. Skorpparimainen irtopääpeikko on Kuun ollessa vähenevä, täydenkuun jälkeinen, eli tyynempi, maltillisempi ja todennäköisesti sosiaalisempi, toisten kanssa jakamaan ja toisille antamaan pyrkivämpi. Vai olenko mielestänne ihan hakoteillä? Miten te olette tämän miettineet?

Etsiessäni kuvia tähän juttuun, törmäsin outoon ilmiöön. Kun persoonan kaksijakoisuutta kuvataan, näyttää toinen puoli edustavan myönteistä, hyvää ja iloista, kun toinen on paha, ilkeä tai surullinen. Eihän se näin mene! Vaikka laadut, joilla Aurinko ja Kuu toteutuvat, ovat erilaisia, ei niitä näin voi jakaa.

Kommentteihin kaivataan taas omakohtaisia tuntemuksia. Onhan lukijoissa sellaisia, joilla Aurinko ja Kuu ovat ainakin merkkitasolla tällaisessa irtopää-asetelmassa? Miten valot teillä toimivat yhteen? Onko teissä ristiriitaisuutta, mikä mahdollistaa vaihtoehtoisuutta ja moniulotteisuutta? Miten tunnistatte kuunvaiheen olemuksessanne?

Mainokset

Avainsanat: , , ,

12 vastausta to “Irtonaisuudesta”

  1. Mai Says:

    Hei 🙂 Pojallani aurinko 13 Jouskarissa 1 h ja kuu 14 Rapu 8 h. Onko kuunvaihe silloin Neitsyt? Ainakin kuvaus sopii hyvin, On kovin toiminnallinen ja aktiivinen.

    • Tarja Says:

      Mun silmiin tuo olisi just se toinen, skorpparivaihe. Jouskarille kvinkunssimerkkejä on härkä ja rapu, joista karttaa kulkiessa härkä tulee ensin > neitsytvaihe ja rapu jälkeen > skorpionivaihe. Aurinko jousimiehessä ihminen voi olla toiminnallinen ja aktiivinen ihan sinällään.

  2. Kauris Says:

    Tämän asian kanssa on kyllä astrologiaan tutustumisesta ollut hyötyä, oli aikoinaan helpottavaa , kun sain tietää Kuu merkkini, joka oli tyystin erilainen kuin Aurinkoni. Aurinko Kauris ja Kuu Kaksonen, vakava, järkevä ja vastuullinen, mutta utelias, leikkisä ja puhelias ajoittain. Tilanteen mukaan käytetään kumpaakin puolta 🙂
    Jos vertaa itseään ihmisiin, joilla Au ja Kuu ovat harmoniassa, he ilmentävät itseään tasaisemmin, ovat esim. todella sosiaalisia luonteeltaan tai järkevän tasaisen vatuullisia. Minulla nuo vaihtelee niin tilanteen ja tunteen mukaan. Joskus kiinnostun kaikesta ja puhua pulputan siellä sun täällä ja kaikille, sitten iskee sellainen sisäänpäinkääntynyt vaihe, etten kestä yhtään ihmistä, enkä halua puhua kellekkään, vaikka joku tilanne sellaista vaatisikin. Jotain yrmähtää sitten, mutta mielessäni ajattelen, että tyhjää puhetta taas. Vakavuus, järkevä toiminta vastaan leikillisyys, pinnallisuus ja huumori vaihtelevat sen mukaan, mikä fiilis on..
    Mutta kun nuo puolet on tunnistanut itsessään, en koe sitä ollenkaan ongelmaksi. Välillä kyllä saatan ajatella, että taas tuhlasin aikaani ihan turhaan tiedonetsintään, luin juttuja typeristä juoruista, hajotin itseäni liian moneensuuntaan, sellaiseen, jolla en tee käytännössä yhtään mitään.
    Mutta siltikkin ajattelen, että tuo Kuuni puoli tuo minun muuten vakavaan olemukseen ja tapoihini keveyttä ja leikkisyyttä ja tällainen minä olen, sen kanssa kyllä oppii elämään. 😀

    • Tarja Says:

      Näin juuri, molemmat puolet täytyy oppia tuntemaan ja hyväksyä, sillä jonkun ominaisuuden tukahduttaminen on kauhistus. Elämä lienee paljon hauskempaakin näin. Mutta onnistuuko näitä puoliaan toteuttaa koskaan ihan yhtäaikaisesti? Meneekö aina tilanteen mukaan jompaa kumpaa? Soile on sanonut kvinkunssista hyvin että tässä on kuin öljyä ja vettä sekoittaisi, ja kun oikein kovasti ravistaa niin ne voidaan saada hetkeksi sekaisin. SIIS tässä ravistuksessa se peikon pää irtoaa??

  3. Ajatus Says:

    Jäin miettimään tuota inkonjunktio-nimitystä, koska jotenkin minulla oli sellainen hämärä muistikuva että sillä voitaisiin tarkoittaa sekä kvinkunssia että myös vierekkäisiä merkkejä eli 30 asteen kulmaa. Kaivelin nettiä ja löysin mm. tällaisen hyvin valaisevan jutun aiheesta: http://tribes.tribe.net/astrologer/thread/958c8240-e7a6-46af-bc25-5f1f0c0b9df4. Siinä selitetään asia niin, että klassisessa astrologiassa kun tunnustettiin aspekteiksi vain yhtymä, sekstiili, neliö, kolmio ja oppositio, niin siihen aikaan sanalla inkonjunktio käsitettiin sekä 30 että 150 asteen kulmat ja selityksenä oli se, että näissä kulmissa toisiinsa nähden olevat kartan tekijät eivät ”näe” toisiaan. Molemmat olivat siis eräänlaisia ”anti-aspekteja”.

    Veikkaisin, että Markun teoria voisi juontua juuri tästä. ”Irtopääpeikkoja” ovat siksi sekä ne, joiden kuumerkki on auringon vierekkäinen että ne, joiden kuumerkki on auringon vastamerkin vierekkäinen. Kuulun silloin itsekin tähän kategoriaan! 😀 Olen kyllä aina tunnistanut tuon ristiriidan ja siitä oikeastaan myös syvempi astrologiaan tutustumiseni aikanaan lähti, kun löysin selityksen kuumerkistäni ja tajusin, että se a) kuvaa minua vähintään yhtä hyvin kuin aurinkomerkkinikin ja b) selittää minusta niitä puolia, jotka eivät istu aurinkomerkkini kuvauksiin.

    • Tarja Says:

      Noin varmaan onkin kuin esitit. Irtiksiä saattaa siis olla hirmuisen paljon 🙂

  4. Trius Says:

    Samanlainen tarina astrologiaan tutustumisen syistä kuin Ajatuksella. Mulla aurinko-neitsyt ja kuu-vaaka. Ja ihan aurinkomerkissäni tunnistan tuon irtopäisyyden kun sinkoilen sinne ja tänne ja metsä jää huomaamatta kun keskittyy vain yksittäisiin puihin 😉

  5. Pallaskissa Says:

    Oi miten tämä(kin) on livahtanut ohi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D! Olen joskus käynyt Mannisella tulkittavana, ja klassinen irtopääpeikko olen (Aurinko Vaaka – Kuu Kalat). Uskokaa pois, olen monet kerrat pohtinut mitä tuo irtöpää kohdallani merkitsee, enkä aina saa itsekään siitä kiinni 🙂

    Minua ei tunneta erityisen oikukkaana tai poukkoilevana, ulospäin näkyy enemmän Vaaka-Aurinko ja ristiriita näyttäytyykin lähinnä itselleni. Minua PIDETÄÄN sosiaalisena, aurinkoisena, iloisena jne, mutta joskus koen etteivät ihmiset oikeasti NÄE minua, se täysin jalat ilmassa oleva herkkä ja haahuileva Kalat-puoleni tuntuu jäävän piiloon. Ulkoinen todellisuus – sisäinen todellisuus eivät vastaa toisiaan, eivät ole synkronissa. Ja kun lähimpien kanssa se tulee esiin, se joko hyväksytään tai sitten se koetaan liian ristiriitaiseksi. Ehkä se on jotain, mikä tuntuu ja näkyy minussa aavistuksenomaisesti niille, joilla on itsellään jokin tartuntapinta siihen näkymättömämpään puoleen.

    Itse koen sen välillä liki absurdina, elän itseni sisällä (heh) ihan erilaisena hahmona kuin millaisena toimin maailmassa…

  6. Pallaskissa Says:

    Jäi tuo kuunvaihe kommentoimatta, itselläni se on lähestyvä täysikuu ja jonkinlaisen hermostuneen energian allekirjoitan. Toisaalta minulla on se Pluto-Merkurius-Aurinko-Uranus-Venus – ketju, Uranus kvinkunssissa Kuuhun myös, joten lienee sitä mahdotonta erotella, johtuuko Uranuksesta. Ja hehhe, minua on kyllä kuvailtu moniulotteiseksikin ja jopa epäuskottavaksi hahmoksi 😀

    • Tarja Says:

      Tuo sinun merkkiasetelmasi on mielenkiintoinen kun ovat kuitenkin toistensa antiskionimerkeissä, jotka ”näkevät toisensa”. Ehkei yhtä ”paha” peikko kuin joillakuilla toisilla? Veikkaisin että sisäinen ristiriita ei olisi kauhean repivä, mutta toisten vastaanotossa voi olla hajontaa, nimenomaan siellä toisten ihmisten osalla. Ja kyllähän siitä voi tulla ongelmaa, etenkin jos molempia valojaan toteuttaa siten että aina pitäisi olla toisille kiltti (niin vaa’an kuin kalojenkin ”synti”). Monet kiitokset kun tulit täydentämään kokemusten kirjoa.

      Jäin miettimään tuota absurdiutta.. ovatkohan kaikki kalaisat ihmiset jollakin tasolla tuollaisia?

      • Pallaskissa Says:

        Haha! Tosi hyvä pointti kalaisuudesta, sillä nimenomaan Neptunusvaikutteiset ihmiset tuntuvat parhaiten näkevän tuon Vaaka-suman ”läpi”.

      • Pallaskissa Says:

        Kalavaikutteiset ihmiset katsovat kaikkea ikään kuin veden alta, se tuo kohteet lähemmäksi ja terävämmiksi tai päinvastoin, vääristää mittasuhteita 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: