Pettymyksen planeetta

Aurinko käväisi toisessa vuosittaisista neliöistään Saturnukselle, ja tämän katkeransuloisen energian jälkimainingeissa ajattelin puida pettymyksiä esiin kartoilta. Tosin täytyy ottaa heti alkulauseessa varaus aiheeseen, muuttuuko tunnelma täysin toisenlaiseksi, sillä omassa elämässä ei ole lähimainkaan nyt pettymyksistä kyse vaan päinvastoin, perheeseemme on juuri tullut hyviä uutisia.

Vaikka nappasin peukalon alle tuon Saturnuksen voiman, aion väittää itseäni vastaan, sillä ei Saturnus mielestäni ole se pettymyksen ”aiheuttaja” syntymäkartalla. Saturnus voi olla kaikenlaista ikävää ja ankeaa, tiukka orjapiiskuri, mutta uskokaa tai älkää, planeetan perusluonne on ennemmin palkitseva kuin pettymyksiä tuova. Luotetaan me vaan Saturnukseen, että se kyllä tietää viisaudessaan mikä meille on hyväksi, vaikka itse lyhytnäköisyydessämme, mukavuudenhalussamme tai muissa ”rajoituksissa” luulisimme toisin.

Neptunus on kartan planeetta, joka kertoo pettymyksistä. Tieto voi tuntua shokeeraavan väärältä, jos ei ole perinpohjaisesti tutustunut Neptunuksen tematiikkaan (voisin väittää että jos joku on tutustunut niin minä, jolla omalla kartalla on pysähtynyt Neptunus MC:llä ja ollut päällä jo pitkään Neptunuksen ylitys Auringolle). Neptunus kertoo otteen menetyksestä, liukumisesta pois, luovuttamisesta, haaveista ja niiden romuttumisestakin. Tämä on sitä ihanan luovuuden ja mielikuvituksen planeetan nurjaa puolta, jota ei monikaan onnistu ihan kokonaan välttelemään. Neptunus edustaa passiivista energiaa eniten kaikista planeetoista (Venus tulee epäilemättä kakkosena tässä sarjassa), ja sen toteutumisen tyyli on pinnanalainen ja tahti raukea. Näillä eväillä voi mennä monta messevää juttua ohi, koska – – no ne nyt vaan liukuvat tavoittamattomiin.

Kuten mikä tahansa planeettaenergia kartalla, ei Neptunus silti välttämättä osoita pettymyksiä. Tai eiköhän niitä sopiva määrä tulee jokaisen kohdalle, mutta ratkaisevampaa on oma suhtautuminen. Valoisan mielen omaava ihminen ei jaksa kauan olla suruissaan, vaikkei menisikään ihan putkeen. Harmitteluun taipuvainen voi jäädä pidemmäksi aikaa piehtaroimaan asioihin, jotka eivät sujuneet kaavailemalla tavalla. Eli riippuu muun kartan kokonaisuudesta, kuinka ”vakavia” pettymykset ovat. Jos on paljon kiinteää laatua tai planeetat välihuoneissa, voi olla vaikeampaa ottaa askel eteenpäin.

Neptunuksen merkin ja huoneen teemoista pitäisi löytyä ne vinkit, millaisissa asioissa omalle kohdalle pettymykset tätä kautta ujuttautuvat. Osaako joku ihan heti Neptunuksen sijainnista nimetä asioita, jotka ovat itselle osoittautuneet pettymyksiksi? Tämä ei välttämättä ole kaikkein helpoin asia kartoilta analysoitavaksi, ihan Neptunuksen vaimean ja pinnanalaisen toteutumisenkin vuoksi. Ja voi olla sen verran kipeäkin aihe, ettei näitä ole helppo myöntää itselle. Kommenteissa sana on kuitenkin vapaa, jos joku ymmärtää ja hyväksyy jo oman Neptunuksensa tämän puolen.

Advertisement

Tähdellistä aikaa

Koko eilisen päivän kun meillä kävi taas monen tunnin ukkonen, koetin saada tuumittua mitä ajassa juuri nyt oikein tapahtuu. Taivaalle on muodostumassa erittäin harvinainen planeettakuvio, ja kaikki vähänkin astrologian tapahtumia seuraavat tietävät jo, että tottakai tarkoitan Daavidin tähdeksi kutsuttua aspektimuodostelmaa. Nyt maanantaina aamulla kun Kuu meni härkään, alkaa kuvio meillä vasta ottaa muotoaan, ja tarkimmillaan se on vasta vuorokauden vaihduttua tiistaiksi kun Kuu tulee ensin tasan kolmioon Venukselle ja aamuyöllä Plutolle, ja lopuksi ylittäessään Kuun alasolmun aamulla.

Daavidin tähti on äärimmäisen harvinainen kuvio, jossa kaksi Suurkolmiota ovat lomittain siten, että ne muodostavat kuusisakaraisen tähden, heksagrammin. Osittaisia tähtiä on vilahtanut eläinradalla, mutta viimeksi yhtä täydellinen kuvio on ollut helmikuussa 1945 eli tälläistä ei aina satu edes kerran ihmisen elinaikana. Elämme todellakin hyvin merkityksellistä ajanjaksoa astrologisesta näkökulmasta, kun viime kesänä saimme todistaa Venuksen okkultaatiota, ja pääsemme katsomaan läpi miten Uranuksen ja Pluton neliö muuttaa maailmaa.

Koska Kuu nopealiikkeisenä kiertolaisena on yhtenä osasena tähdessä, se on nyt varsin lyhytaikainen, ja orbeja venytellen voi olla aktiivisin noin parin päivän ajan. Jos annamme hieman kulmille tilaa (niin kuin taitaa olla tarpeen näin harvinaisen kuvion ollessa kyseessä) ja luemme Kuunsolmut mukaan tekijöiksi, voidaan tähden ajatella olevan voimakas koko viikon, alkaen loitota vasta kun Venus neitsyessä ehtii tarpeeksi etäälle kolmiosta kauriiseen Plutolle. Tosin eteenpäin kulkiessaan Kuu uusii tähden pikaisesti kun ottaa neitsyessä Venuksen paikan, tehden kolmion Plutolle, ja Jupiter tulee tällöin tarkasti Plutoa vastapäätä. Daavidin tähden idea leijuu kyllä yllämme pidempään kuin vain nämä pari päivää.

Astromaailmassa on kerrottu hienoja ja upeita asioita tästä Daavidin tähdestä, kuinka se kuvastaa hengen ja materian ykseyttä, saattaen todeksi astrologisen näkemyksen kuin ylhäällä, niin alhaalla. Tähti olisi meille kertomassa tietoisuuden heräämisestä, suuresta globaalin tason havahtumisesta, mikä astraalitasoisena ulottaisi vaikutuksensa meihin jokaiseen. Historian mukaan Daavidin tähti on ilmoittamassa kuninkaan syntymästä, ja voimme nyt vain arvailla mihin ”myyttiin” tämä voisi liittyä. Mutta on ollut joitakin ns. eriäviä ehdotuksia, että Daavidin tähti olisi itseasiassa sotatähti, ja kertoisi nyt näkymättömästä sodasta useilla tasoilla. Ihan näkyviäkin merkkejä on, kuten oli edelliselläkin kerralla 40-luvulla; jospa Arabikevät tästä laantuisi ja kansat asettuisivat, ihan kuin toinen maailmansota saatiin päätökseen tähden jälkeen.. ja millä hinnalla! Tällä kerralla ei mitenkään voi välttyä ajatukselta sodasta ja maasta, johon Daavidin tähti kaikkein olennaisimmin liittyy, Israelista. Olen täynnä kysymyksiä, ja huolta…

Kartta on Daavidin tähdestä huomisen tiistain 30. heinäkuuta aamulta, jolloin Kuu ylittää Kuun alasolmun ja Jupiter alkaa nousta lähemmäksi Keskitaivasta.

Daavidin tähti on harmoninen taivaallinen kuvio, mikä osoittaa energiavirtojen sulavaa kulkua, tästä voimme kai olla kaikki yhtä mieltä. Veden kolmio muodostuu Saturnuksen, Neptunuksen ja tähän aikaan tarkemmin Jupiterin välille, ja näiden vesikolmioiden intuitiosta ja tunnelatauksesta olemme saaneet herkkupaloja kaiken kesää. Voimme silti laskea Marsin ravussa tähän mukaan. Tässä kolmiossa on erityistä voimaa, koska Jupiter on ylennyksensä merkissä ravussa ja Neptunus omalla alueellaan kaloissa.

Mielestäni maaelementissä muodostuva kolmio on Daavidin tähden merkittävämpi osa, sillä tämä lyhytaikaisempi kolmio vasta saa sen täydelliseksi, kokonaiseksi ja todeksi kuin vain maan elementillä on tapana saada asiat konkretisoitumaan. Pluto kauriissa, Venus alennuksessaan neitsyessä ja Kuu ylennyksessään härässä. Maan kolmio maadoittaa ja rauhoittaa, ja jos tähden tuomat vaikutukset olisivat vain kauniita ja hyviä, saisimme eheyden avaimet.

Kuu, Venus ja Pluto ovat mielenkiintoinen kolmikko, sillä näiden planeettojen osalta kuvio vertautuu 40-luvun tähteen. Silloin nämä planeetat olivat keskenään tulen kolmiossa, Kuu jousimiehessä, Venus oinaassa ja Pluto leijonassa (toinen kolmio oli silloin ilmaa Merkuriuksen, Uranuksen ja Neptunuksen kesken). Nyt fiilikset ovat todellakin turvallisemmat ja rakentavammat, mutta näitäkin planeettaenergioita pystyy toteuttamaan satuttavasti ja vahingollisesti, eivät ne niin auvoiset ole.

Ylöspäin suuntaava kolmio edustaa taivaan ja maan harmoniassa taivasta, kun kärki alaspäin oleva kolmio suuntaa maata kohti. Meillä kuvio kiertää mukavasti, esimerkiksi Kuun kulmassa aluksi Venukseen Neptunus on vesikolmiossa ylimpänä ”taivaspaikalla” ja Venus maadoittaa alhaalla neitsyessä. Tiistaita vasten yöllä maan kolmio nousee hetkeksi taivaallisempaan rooliin Kuun ollessa ylimpänä, ja silloin Saturnus maadoittaa vesikolmiota – ei ollenkaan mahdoton tehtävä. Kun kuvio alkaa raueta Kuun ylittäessä Kuunsolmulinjan, Jupiter on ylijumalana oikealla paikallaan taivaan herrana, ja Pluto Manalan herrana alimpana. Symboliikka on ihan mielenkiintoista!

Daavidin tähteä pidetään sen harmonian vuoksi suotuisana kuviona, jopa pyhänä tai suojeluksesta kertovana. Kauniit energiat siinä virtaavatkin, mutta kätkevät sisälleen haastavamman tasapainon etsinnän vastakkaisuuksia muodostavien planeettojen välille. Aurinko ei ole mukana asetelmassa, kuten ei ollut 40-luvullakaan, mutta tällä kertaa tähtikuvio vaikuttaa moninkertaisuutensa vuoksi merkittävämmältä, tähdellisemmältä, maamerkkisenä todemmalta. Mikä merkitys tähdellä on ajallemme, tulee tietoisuuteemme todennäköisesti vasta saatuamme perspektiiviä ”tähän kaikkeen”.

Otetaan lahja vastaan, vai mitä?

Ootsä lammas? Vai leijona?

Uho ei oikein tunnu yhteensopivalta astrologian kanssa, mutta tästä huolimatta olen koettanut kaivella taivaan energioista uhon aineksia. Fiilis on ponnahtanut mieleen yhtä tasaiseen tahtiin kuin Asteen kesähitti Spaceman radiosta, jotta pääsisitte jyvälle niin maistelkaa tekin edes puolen minuutin verran alusta!

Mitä uhoaminen oikeastaan on? Jonkinlaista testosteronin yliannostusta, oman kantansa esilletuomista riskialttiissa yhteydessä, uhittelua, silmille hyppimistä, käestämistä. Kun tuo mukaan laittamani biisi kuuluu radiosta, nousee siitä sehän nähää ja turha odotella asenteet päällimmäisiksi, ainakin minulla (laululla voi olla ihan kokonaan toinen idea mutta minä olen tavoittanut uhon). Vaikka leimaan uhon maskuliiniseksi käytösmalliksi, ei tällä ole mitään tekemistä miehenä tai naisena olemisen kanssa.

Suurimmiksi astrologisen energian syypäiksi uhoamisen suhteen nostan maskuliinisimmat planeettamme Marsin ja Jupiterin, jotka tällä hetkellä taivaalla alkavat vähitellen irrottautua yhtymästään ravussa. Mars ilmentää rohkeutta ja Jupiter itsevarmuutta, ja näiden yhdistyessä uskaltaa mitä vaan, mutta joskus kääntöpuolena on järjen äänen sumeneminen. Yhdistymisellä en tarkoita ainoastaan planeettojen yhtymää, ja katsotaan variaatioita jäljempänä. Marsin ja Jupiterin energiat voivat toimia yhdessä erittäin positiivisella tavalla, ja toivottavasti useimmiten uhopiikit jäävät pois.

Monelle voi tulla mieleen juuri tällä hetkellä taivaalla rakentuva vaarallisen tuntuinen Marsin vastakkaisuus Plutolle, että tämäkin voisi ilmentää uhoa. Minäkin mietin tätä, mutta päädyin jättämään Pluton kuviosta pois. Pluton toimintamalli on piilotetumpaa ja pinnanalaista, kun uhoaminen on esilläoloa ja silmille hyppimistä. Mielenkiintoiselta ajatukselta tuntuu myös tässä yhteydessä hahmottaa Pluto feminiinisen (tuho)energian välineeksi tai toteuttajaksi, sillä Pluton omana merkkinä pidetään skorpionia, ja se katsotaan kalojen esoteeriseksi hallitsijaksi.

Kartalla olevat Marsin ja Jupiterin väliset kulmat voivat olla miltei kaikissa variaatioissaan uhon ilmentäjiä, ja lähinnä laskisin aspektikattauksesta ulos sekstiilin, noviilin ja septiilin, sillä mielestäni näiden kulmien luonne itsessään hillitsee näin aktiivista ja ryöhähtävää voimaa. Kvinkunssikin on vähän niin ja näin, ehkä joku voi antaa omassa elämässä koetun esimerkin puoleen tai toiseen. Oletukseni on, että mitä aktiivisempi kulma, sitä herkemmin uho voi nousta esille; yhtymä, neliö ja oppositio, mutta kaikella todennäköisyydellä myös puolineliö, puolitoistaneliö sekä harvemmin käytetyt Johndron kulmat Tao 165° ja Squine 105°.

Marsin ja Jupiterin sijainnit toistensa merkeissä eli vastavierailussa voisivat myös saada uhoamaan, vaikka asteissa ei tarkkoja kulmia syntyisikään. Tarkoitan tuolla karttoja, joissa esimerkiksi Mars on jousimiehessä tai kaloissa, ja Jupiter oinaassa tai skorpionissa. Jos joku kuitenkin tunnistaa omalta kartaltaan planeetat näistä merkeistä, ei käytöskaava koskaan ole kiveen hakattu vaan omien valintojen ja toimintamallien toteuttamisen tulos. Uskaltaakohan kukaan tunnustaa..?

Olen yhä vähemmän ottanut tulkinnoissa ”kirjaimellisesti” huomioon planeettojen huonesijainteja, sillä huoneen ja planeetan energiaa ei voi lukea yksi yhteen eikä näitä saa sekoittaa keskenään. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka jokin astrologinen tekijä olisi ensimmäisessä huoneessa, jota kutsumme Marsin huoneeksi, ei tämä huonesijainti saa tuota tekijää ilmentämään esimerkiksi aggressiivisuutta tai aloitteellisuutta. Jos Kuu tai Neptunus on nouseva planeetta, ei se taatusti ole aggressiivinen (vai voisiko nousu-Kuu oinaassa olla?). Silti voisimme makustella mahdollisuutta, voisiko uhon kaava näyttäytyä mitenkään, jos Mars ja Jupiter majoittuvat toistensa huoneisiin: Mars yhdeksännessä tai viimeisessä huoneessa, samaan aikaan kun Jupiter olisi ensimmäisessä tai kahdeksannessa huoneessa. Itse epäilen tätä suuresti, mutta ei hylätä hypoteesia jos joku ilmoittautuu todistusaineistoksi. Näistä esitellyistä huoneista vesihuoneet kahdeksas ja viimeinen ovat teontasolla yleensä vaimeita, mutta ensimmäinen ja yhdeksäs saattaisivat tulla hyvinkin esille myös tässä vähemmän mukavassa yhteydessä.

Miten todennäköisenä pidätte, astrologiselta kantilta ajateltuna, että vain toinen näistä planeetoista ilmentäisi uhoa? Pidän tällaista hyvin mahdollisena kokemukseni perusteella, sillä uhoaminen tuntuu olevan lopulta niin yleistä (vaikkei astroharrastajien parissa varmaan olekaan) että tuskin kaikkien kohdalla  Mars ja Jupiter ovat toisiinsa linkittyneitä. Osaisitteko kuvailla miten Marsin ilmentämä uho voisi erota Jupiterin ilmentämästä uhosta? Sehän nähdään innostutteko pohtimaan…

Matka kaninkoloon (Matkussa)

Pidettyjen Kreivilän päivien yleisotsakkeena oli elämäntehtävä, ja tähän yhteyteen istui luontevasti jo edellisenä kesänä raottamani aihe Kuunsolmukartasta eli Draconickartasta. Kun lähdetään liikkeelle yleisestä astrologisesta käsityksestä, että Kuun yläsolmu kartassa kertoo suunnasta ja tarkoituksesta, ei ainakaan minun mielestäni ole kaukaa haettua keskittyä nimenomaan Kuunsolmun tutkimiseen, vaikka se sitten tapahtuisikin monelle astrologianharrastajalle vielä vähemmän tutulla metodilla.

Draconic karttaa voi pitää syntymäkartan toisenlaisena tasona. Se piirtää Kuunsolmun merkityksen esille, sillä Draconicin idea perustuu vain ja ainoastaan Kuunsolmuun. Draconic kartan voi analysoida omana karttanaan, mutta yksinään se ei riitä, sillä se on kuitenkin vain johdannaiskartta; ei siis vaihdeta syntymäkarttaa Draconic kartaksi vaan pidetään mielessä ne molemmat. Meidän tekniikan aikaudellamme Draconic kartan teko tapahtuu helposti ohjelmilla, mutta sen voi laskeakin, kunhan pysyy tarkkana asteiden ja kaariminuuttien kanssa. Kartan idea on se, että oman kartan Kuunsolmu siirretään eläinradan alkukohtaan, minä olen -pisteelle nolla asteeseen oinasta (lähimpää reittiä!). Solmun perässä jokainen oman kartan tekijä ”raahautuu” mukana saman verran asteita ja kaariminuutteja, saaden näin mahdollisesti uuden merkin ja asteluvun kartalta. Planeettojen väliset kulmat pysyvät samoina, koska kaikkia tekijöitä siirretään saman verran, samoin huoneet pysyvät samoina mitä järjestelmää sitten käyttääkin.

Kun Draconic karttaa aletaan tehdä, on esitetty että pitäisi käyttää True Nodea. Tämä on mielestäni hiukan hämmentävä ohje, sillä tekniikka on ikiaikaisen vanha, peräisin Babylonian ajoilta, ja silloin on käytetty Mean Nodea. Ehkä parasta on luottaa omaan intuitioon ja kokeilla kumman kartan tunnistaa enemmän omakseen: näiden ero ei ole suuri mutta joissakin kartoissa solmujen True ja Mean ero on muutamia asteita. Itse käytän yleensäkin True Nodea, jolloin omalla kohdallani en ole jäänyt pohtimaan kumpaa solmua käyttäisin.

Kun jollakin ohjelmalla tekee kartan, etsi Zodiack valikko ja vaihda Tropical eli trooppinen eläinrata Draconiciksi.

Kuun yläsolmua voisi verrata symbolisesti Liisa Ihmemaassa sadun kaninkoloon, jonne putoamisesta avautuu kokonaan uudenlainen tai toisenlainen maailma. Kun yläsolmuun sukeltaa, se näyttää Draconic kartan kautta toisen ulottuvuuden, jota myös sieluksi joissakin yhteyksissä kutsutaan. Draconic kartan sanotaan kuvastavan sielua tai alitajuista puoltamme, mikä ei näy ulospäin. Kreivilässä koetin herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, voiko Draconic kartan itse tiedostamisellaan tuoda näkyväksi, tai pitäisikö sen edes näkyä toisille ihmisille, vai voisiko jäädä omaksi salaisuudeksi.

Kun Draconic kartta siis kuvaa sielua, ja koko Draconic kartta edustaa Kuunsolmua, ei solmuun enää niin kiinnitetä huomiota Draconic kartassa, vaan sen keskeisimmät tutkimuskohteet ovat nousuakseli, Keskitaivas, Aurinko ja Kuu – ovatko nämä muuttaneet merkkejään ja mitkä silloin tulevat näiden kartankohtien hallitsijoiksi ”sielun tasolla”, ja miten nämä käyvät merkkitasolla keskustelua syntymäkartan samojen kohtien kanssa. Esimerkiksi minun MC:ni siirtyy skorpionista neitsyeen, ja tuon kohdan hallitsija vaihtuu Marsista Merkuriukseksi (jotka tosin ovat yhtymässä kartoillani että molemmilla tasoilla voivat hiukan vaikuttaa toinen toisiinsa). Näin katsottuna minun sieluni suunta viittaisi neitsyen ja Merkuriuksen teemoihin kaikkine variaatioineen, jolloin tarkoitukseni on ilmentää näitä sisäisiä neitsyt-teemoja käytännössä skorpionin keinoin. Tutkiminen on mielestäni näiden merkkien yhteinen nimittäjä.

Salvador Dalin näkemys kaninkolosta

Oikeastaan vielä merkittävämpi havainnoinnin tapa on katsoa syntymäkarttaa ja Draconic karttaa päällekkäin, sielun synastriana. Tämä mielestäni osoittaa keskeisimmät teemat ”kohtalosta” eli esimerkiksi ne kasvukohdat tai omaa polkua määräävät kaikkein olennaisimmat seikat. Esimerkiksi omalla kartallani Draconic Vertex tulee syntymäkarttani laskuakselille, jolloin toiset ihmiset ovat keskeisesti sielutasolla esillä. Ohjeeksi on annettu, että yhtymät ja vastakkaisuudet ovat ne tärkeimmät kontaktit – ei ole oikein mielekästä antaa merkitystä kaikille semisekstiileille syntymäkartan ja Draconickartan välillä. Itse olen oman karttani tasolla tyytynyt vain yhtymiin, ja siinäkin on ollut tarpeeksi materiaalia sisäistettäväksi. Orbin eli planeettakontaktin tiukkuuden asteissa pitäisi olla aika niukka, kenties pari astetta, mutta kehottaisin  tutkimaan innostuneita etsimään ennemmin teemoja kuin tuijottamaan asteisiin (teemalla tarkoitan esim. kun karttani MC siirtyi neitsyeen, Vertex siirtyi kaksosiin, myös Merkuriuksen hallitsemaan merkkiin).

Törmäsin joskus nettiä selaillessa ajatuksia herättävään ehdotukseen, että karttoja pitäisi tulkita kolmen kartan synteesinä, jolloin otettaisi huomioon Pre-natal Uuden Kuun kartta, syntymäkartta ja Draconic. Näistä syntymää edeltänyt kartta ilmentäisi sitä ajallista, paikallista ja kulttuurillista kontekstia, mihin synnymme ja missä joudumme itseämme toteuttamaan. Syntymäkartta on tietysti reaalinen toiminnan taso, ja Draconic kartta kertoisi sielusta ja sen suunnasta, minkä voi ymmärtää myös elämän tarkoitukseksi.

Tuohon ylläolevaan kolmen kartan synteesiin ymppäisin kovin mielelläni edistyskartan mukaan, ainakin jonkinlaisiin sulkeisiin syntymäkartan oheen, koska olen aina vaan vakuuttuneempi siitä, että me emme ymmärrä tai tiedosta tätä hetkeä ihan kokonaisesti, ellemme katso sitä myös progen läpi.

Tuossa yllä on joitakin seikkoja, joita otin esille Kreivilän esitelmässäni, mutta on vähän muutakin. Toivoakseni tämä aiheen nosto herättää teissä kiinnostusta rikkoa oman Lohikäärmeenne munankuori ja ihmetellä sielujenne syvyyksiä.

Kreisilän satoa

Otsikossa lainaan astrokaverini oivallusta viime viikonlopun Kreivilän astrokurssin tunnelmista: nauru raikui huoneissa, saleissa ja saunalla niin että aika kreisi meininki kohosi piikeiksi muutoin leppoisaan menoon. On valtavan ihanaa huomata, ettei astroharrastus ole ryppyotsaista ja tiukkapipoista vaan hersyvän iloista. Veikkaanpa että monelle muullekin jäi mukavia muistoja näistä kekkereistä.

On tämäkin eräällä tavalla hiukan kreisiä, mistä halusin teille kertoa. Astrologinen synkronisiteetti toteutui aika merkillisellä tavalla (tarkoittaa yhteensattumia, joilla on symbolista merkitystä). Viikonlopun tilaisuudessa kolme luennoitsijaa neljästä esitti esimerkkikarttoja – ja kaikki kolme olivat valinneet saman kartan näytettäväksi. Olin varannut mukaan iltalukemiseksi uusimman The Mountain Astrologer lehden, mitä en ollut kaikessa lähtötohinassa ehtinyt viikolla kotona selata. Kun edellisenä iltana ennen esitelmäni h-hetkeä tutkin lehteä, siellä oli artikkeli juuri samaisen henkilön merkityksestä nykypäivän astrologiseen ajatteluun. Kun sitten tämän kartan läväytin esille Kreivilän luentosalin päätyseinälle, otti tapahtuman järjestäjä Marja-Liisa Niemi-Mattila samalla hetkellä kuvan, johon piirtyi enkelipallo eli orbikuvio – minun ja seinältä taulusta katselevan kartan omistajan välille…

Synkronisiteetin ytimessä ollut henkilö oli Helena Blavatsky, jolla on kahdensuuntainen symbolinen merkitys Kreivilälle. Blavatsky oli Teosofisen liikkeen perustaja, ja astropäivien pitopaikka Kreivilä on Teosofisen seuran omistuksessa; siksi siis naisen muotokuva on luentosalin seinällä kunniapaikalla. Blavatsky on myös astrologiselta kantilta merkittävä henkilö, sillä hänen esittelemänsä ajatukset elävät edelleen etenkin esoteerisessa astrologiassa, vaikkei ideoiden alkuperäistä lähdettä aina edes tunnisteta.

Kahvipöytäkeskustelussa myöhemmin tuli puhetta miksi Helena Blavatskyn ”henki” tunki tällä kerralla niin voimakkaasti esille. Joskus jos jo aikapäiviä sitten edesmenneen henkilön syntymäkartta aktivoituu nykypäivän transiiteista, hän nousee esille nykypäivässä jollakin tavoin. Tälläkin tasolla oletus toteutui, niin Blavatskyn syntymäkartan kuin luennolla esittelemäni Draconic kartan eli sielukartan kautta.

Helena Blavatsky 12.8.1831 2:17 Jekaterinoslav, Ukraina

Mieleeni pätkähti seuraavankaltainen ajatuskulku. Kun meillä on taivaalla tavallaan helppo ja etenkin henkisten asioiden konkreettisiksi tulemisesta kertova pitkäaikainen kolmiokuvio Saturnuksen ja Neptunuksen välillä, jota viimeaikoina ovat Suurkolmioiksi aktivoineet nopeat planeetat nimenomaan ravusta, menneeseen liittyvästä merkistä, voisiko tämä kuvio olla meille astroharrastajille viesti siitä, että meidän tulisi tuntea astrologian historia paremmin?  Ajattelin jopa niin idealistisesti, että kun havaitsisimme mistä kaukaa mikin teoria tai ajatusrakennelma on peräisin, se voisi jopa madaltaa astrologisten näkemyserojen nostattamia laineita ja tuohtumuksia – ja näin suvaitsevaisuus ja ymmärrys pääsisivät paremmin kaivattuun rooliinsa meidän pikkuisella hiekkalaatikollamme.

On muuten jännä että vaikka en pidä itseäni mitenkään erityisen herkkänä ihmisenä (karttani on kuitenkin äärimmäisen herkkä, ellei jopa yliherkkä), minut valtaa aina Kreivilän viikonlopun jälkeen uskomaton kiitollisuuden aalto. Haluan kiittää teitä kaikkia mukana olleita, tapahtuman ”luoja-äitiä” Marja-Liisaa ja henkilökunnan vapaaehtoistyöntekijöitä antamastanne kokemuksesta. Se oli paljon enemmän kuin vain kiva astrotapahtuma.

Valmista tulee!

Super Kuuko se siellä mollottelee? Kyllä vaan, jo kolmannen kerran perätysten kuutamo osuu Kuun ratakierrossa kohtaan, missä se tavoittelee lähemmäksi Maata. Kuu tulee täydeksi tänään maanantaina 22. heinäkuuta illalla siinä varttia yli yhdeksältä, ja jos pilvipeitto ei atmosfääriä kiusaa, saamme yöllä ihailla isoa Kuuta ja läheltä (mitäs ne meille näkyvät Kuun alueet olivatkaan nimeltään? On jännä että Kuu näyttää aina samaa poskea Maata päin, puolet Kuusta jää ”tuntemattomaksi”). Täydenkuun hetki on eläinradalla ihan alussa vesimiestä 00°05’, ja kun tiedämme että Aurinko on aina Kuuta vastapäätä, on Aurinko tullut viisi kaariminuuttia sitten leijonaan. Tiukoille siis meni että ylipäätään saimme veskaritäydenkuun niin kuin astrologisen kalenterin mukaan pitikin tulla, ettei tullut kahta kauriskuutamoa peräjälkeen. Tuo edellinen Leijakuuksi ristimäni vahvanoloinen Kuu oli siis samalla tavoin Super Kuu, muistatteko jouduitteko silloin asioissa tai itsenne kanssa sinne ”kuutamolle”? Kuinka kuutamoiselta tämän Kuun tunnelmat näyttävät?

Ajan laadussa on ollut viime aikoina tosi vähän kiinteän laadun edustajia, ja siksi tuntuukin ihan näpäytykseltä että Kuu täyttyy kiinteän T-ristin voimistamana. Kuuta hallitseva Saturnus skorpionista osuu suurinpiirtein – ja energiana aivan takuulla – Auringon ja Kuun keskelle eli neliöiviin kulmiin. Tämä minuuden ja joukkovoiman akselin Täysikuu purkautuu teoiksi, sanaksi ja lihaksi Saturnuksessa. Kun meillä vielä hetken kartallekin sattuu nousulle oireellisen osuvasti kauris, sekin Saturnuksen hallitsema merkki (ja aivan nousun tuntumaan samoin kontrolloiva planeetta Pluto kuin mitä Saturnuskin mieluusti tekee), tunnelmaksi nousee tosissaan ottaminen, vakavissaan oleminen, tärkeysjärjestys ja velvollisuuden täyttäminen.

Vesimiehessä kulkeva Kuu korostaa toisaalta sitä omaa porukkaa minkä kanssa jaetaan samanlainen näkemys, silti samalla eriytymistä ja etäisyyden ottoa, omalla tavalla tekemistä. Täydenkuun täyttymisessä meillä tulee hieman vääntöä teemojen välille, kun Kuu on minän alueella, Aurinko toisten ihmisten puolella. Veskarikuussa sen pitäisi olla ennemminkin niin päin, että Aurinko minän alueella korostaa egoa ja persoonaa, Kuu hakeutuu toisten yhteyteen ja joukkoon toisten ihmisten alueella. Vaan nyt joudutaan, kenties aikaisempien Uranusvoimien kerääntymisen huipennuksena, keikauttamaan asetelma nurin. Kuu etsii omaehtoisuutta minuudesta ja Auringon pitäisi jakaa egonsa rakkaudentäyteisenä toisille. Näillä mennään…

Kiinteän laadun esiintyminen täyttymyksen eli valmiiksitulon hetkellä on mielestäni taivaan osoitus meille, että palaset alkavat loksahdella kohdilleen. Mikä onkin ollut meillä projektina ja synnytyksen alla, sen muoto kiinteytyy, tiivistyy, kyllästyy eli sanalla sanoen saturoituu. Nyt on valmiin ja konkreettisen aika.

Meidän Täydenkuun kartallamme korostuu mukavasti sosiaalisuuden teema lisämausteena. Täydenkuun hetkellä Vertex sijoittuu neitsyeen, ja kun Venus on sinne juuri tänään siirtynyt (muistatteko jutun lauantailta?), korostaa tämä ystävyyden planeetta mukavasti ihmisten kohtaamisen teemoja.

Olen useasti pistänyt merkille näissä astroharrastajien piireissä, että varsin monella näyttää olevan Kuu vesimiehessä. Osuisiko Taikablogiin lukijoiksi sellaisia, joiden Kuu on aivan vesimiehen alussa, jolloin Täysikuu olisi teille merkittävän kulminaation kohta ajassa? Jos teitä on, haluatteko jakaa yhteisöllisyyden nimissä, mitä olette valmistelleet ja kasvattaneet, mitä nyt pukkaa ulos?

Täydenkuun Saabinen symboli on Vanha lähetysasema. Kyse on pysyvyydestä, jatkuvuudesta ja kestävyydestä. Sepä saattaa siksi jäädä voimaan, mitä tällaisen täydenkuun alla saadaan valmiiksi. Nyt keskitytään säilyttämiseen, eikä luotuja siteitä saa katkaista eikä halveksua. Arvostetaan verkostojamme? Mitenkäs tämä onnistuu vesimiehen riippumattomuuden ja vapauden teemoissa? Verkostoidutaan kaikki yksilöinä, ja annetaan toisille sama vapaus kuin minkä itsellemme haluamme, toteutetaan todellista suvaitsevaisuutta, ovat ehdotukseni.

Toivotan toisenlaista ja kyseenalaistuksiin rohkaisevaa Täydenkuun aikaa!

Kissapedon ajassa

On sydänkesän paikalleen naulitsemisen aika (jos vaan olisi kesä minkä naulita) kun Aurinko on tulossa uuteen ingressiin eli lämpöiseen leijonaan. Koska huomenna tapahtuu vähän muutakin, laitan pari sanaa Auringosta ja leijonasta jo tänään, Auringon siirtyminen on siis huomenna maanantaina 22. heinäkuuta illalla muutamaa minuuttia vaille seitsemältä. Leijona on Auringon oma loistava merkki, ja odotettavissa on loistoa, lämpöä, rakkautta ja auktoriteettia.

Vaikka merkinvaihto on vasta illalla, kesässä kun ollaan, kumottaa Aurinko yhä horisontin yläpuolella, eli meillä kahdeksannessa huoneessa. Huoneen laatu on vähän niin ja näin näkymisen kannalta, sentään horisontin yllä mutta ei kauheasti esillä. Nousuun tulee niinikään tulimerkki jousimies ja Aurinko tulee lähelle mielenkiintoista akselia Vertexiä leijonan alussa. Tarkkailun alle jää, miten Vertex voisi ajan ytimessä meille ilmentyä.

Leijonan kulku on Auringon juhlaa, sillä omassa merkissä sen ei tarvitse vastata kenellekään. Ihan heti Auringolla ei ole peukalonsa alla kuin Ceres ja Vesta, ja myöhemmin elokuun Uuden Kuun jälkeen Aurinko saa vahdittavakseen Merkuriuksen, mutta tällä kierroksella muut persoonaplaneetat eivät jaa Auringon iloa tästä merkistä.

Meillä on nyttemmin vähemmistö planeettoja kiinteässä laadussa, vain Aurinko ja Saturnus skorpionin alkupuolella, johon Aurinko on ottamassa neliön 28. heinäkuuta. Tämä osuu lähelle sitä hetkeä, jolloin muut planetaariset voimat ovat huipussaan, ja Aurinko jää näistä ”kummallisesti” sivuun. Aurinko ei tule olemaan harvinaisessa sekstiilimuodostelmassa mukana, ja se on sääli. Sen sijaan Aurinko pelaa omaa peliään hankkiutumalla kohtalonomaisen Yod kuvion kärjeksi, muut sivut muodostuvat Neptunuksesta ja Plutosta (aika laajoja vaihteluvälejä käyttäen). Edelleen nähtäväksi jää, jääkö ajan hengessä tilaa Auringon kirkastamalle Yodille, vai onko kaikki huomio harvinaisemmassa muodostelmassa.

Kun viimeksi ravussa kulkiessaan Aurinko kosketti oleellisella tavalla pitäaikaista neliötä Uranuksen ja Pluton välillä, tulee kontakti nyt (tarkkana noin iltaseitsemältä) 1. elokuuta alkaen hyvin hiertävässä kulmassa Plutolle, ja 4. elokuuta sujuvalla kulmalla Uranukselle. Pikkuisen tässä on vaarana, ettei tiedosteta mitä pitäisi saada uuteen uskoon. Yksilöllisyyttä Auringon kulma Uranukselle korostaa huippuunsa, ja jos tämä 12°23’ leijonaa sattuu osumaan jonkun Auringonpaluuksi niin on tulossa vauhdikas ja mielenkiintoinen vuosi.

Myöhemmin elokuussa Auringolle käy toviksi samalla tavoin kuin ajassamme toisillekin merkkiään ylittäville suht nopeille planeetoille, eli Aurinko kulkee aina välillä aspektittomana. Leijonuus loistaa huipussaan ja voi nostaa estradille monia merkkinsä teemoja. Juuri ennen merkinvaihdosta Merkurius alkaa saavuttaa Aurinkoa parin asteen etäisyydellä.

Millaisessa paistattelussa Auringon leijona-aika pitäisi viettää? Tehokasta laiskottelua, itsensä nostoa esille ja persoonansa korostamista, vai olisiko varsinkin nuo aspektittomat päivät loistavia hetkiä jaloudelle ja luovuudelle? Eiköhän kukin päätä aivan itse millaisia asioita nyt on syytä vahvistaa. Otetaan ainakin vahvistavaa ja elähdyttävää Aurinkoa taivaalta talven varalle!

Syvää kehräystä leijonan aikaanne ja kohottavia Auringonpaluita itse leijonille!

Kiirettä pitää ihmissuhteiden ruotimisessa

Viimeksi lokakuussa meillä oli tällainen vastaava Venuksen ajanjakso kun kauneuden jumalattaren planeetta ylitti neitsyen merkkiä. Tämä maamerkki on Venukselle työmaa, sen alennuksen johdosta, mutta saattaisiko tänä vuonna olla kaikki toisin? Lähdetään katsomaan.

Tässä ennakoidaan nyt aika harppauksella, sillä se on vasta maanantaina 22. heinäkuuta kun on Venuksen merkinvaihdon päivä. Se käy iltapäivästä joitakin minuutteja ennen neljää, ja Venus on tuolla hetkellä kartan kulminoivana planeettana. Onhan termi varmasti tuttu kaikille? Venus on planeetoista kaikkein lähimpänä Keskitaivasta. Merkinvaihdoksen kartta ei sinänsä lupaa kovin kivaa tai helppoa kulkua, sillä kartan nousuun tulee skorpioni, merkeistä se toiseksi kurjin Venukselle jos neitsyt on vihonviimeinen valinta. Venusta hallitseva Merkurius on juuri päättänyt perääntymisensä, että sikäli positiivista, mutta on yhä varjossa, ettei hallitsijalla taida olla aikaa jelppiä Venusta. Ja ainahan se työ on jokatapauksessa tehtävä itse. Venuksen asema merkinvaihdon kartalla ilmentää sen keskeisyyttä tulevana Venusjaksona.

Jo jonkin aikaa, esimerkiksi viimeksi syksyllä, aina Venuksen tullessa neitsyen alkuun, se tulee vastapäätä Neptunusta. Tuo saattaa olla yksittäisenä aspektina jossakin määrin arveluttava, parhaimmillaan platonista rakkautta ihannoiva mutta voi olla petollinenkin. Tänä vuonna kuitenkin taivaalla pitää sen verran kiirettä isommissa kuvioissa, ettei Venuksen vastakkaisuus Neptunukselle ole haitaksi – itseasiassa se on hieno asia. Kun on taivaalla Suurkolmio Saturnuksen, Neptunuksen ja nyttemmin lähinnä Jupiterin kanssa, Venus asettuu tässä tärkeään kohtaan. Näin kuviosta tulee Leija, ja tässä voisi todellakin olla potentiaalia lentää kauniisti. Taivaalle alkaa piirtyä yhä enemmän sekstiilikuvioita eri tekijöiden välille, ja kun odotetaan noin viikon verran, alkaa olla kyseessä harvinaiset hetket.

Venuksen alkumatka kuluu siis neitsyessä taivaallisten kiireiden touhussa, sillä kontakteja muihin planeettoihin riittää. Voi olla että jopa siinä määrin, että Venuksen oma työ kriittisessä neitsyessä vaarantuu. Myöhemmin kun Venus ehtii merkin viimeiselle kolmannekselle tilanne kuitenkin rauhoittuu kulmien osalta ratkaisevasti, sillä Marsin kanssa tehdyn sekstiilin jälkeen Venus jää käytännössä aspektittomaksi (lukuunottamatta lyhyitä kulmia Kuun kanssa silloin tällöin). Noin 7. elokuuta lähtien Venuksella on aikaa tutkailla oloaan neitsyessä, ja me saamme analysoida ihmissuhteitamme, suhdettamme rahaan, arvomaailman kiemuroita ja mielihyvään liittyviä asioita neitsyen tyyliin tarkasti ja kriittisesti. Ehkä sitten on hyvä hetki laittaa ihmiset järjestykseen suhteessa itseemme, lokeroida ja luokitella, ja vaikka tämä kuulostaa tylyltä, sillä voi olla tarkoituksensa.

Tuumin tuota, että mikähän siinä on, ettei Venus olisi niin luonteva neitsyessä. Mahtaisiko syynä olla neitsyen työteliäisyys ja ahkeruus, sillä Venuksen perusolemus on passiivinen. Mieluisimmissa merkeissään härässä, vaa’assa ja kaloissa Venuksella on parempi mahdollisuus olla möllötellä ja ottaa vastaan mitä tarjotaan. Neitsyen kaltaisissa merkeissä joudutaan aina hommiin.

Ennen kuin päästään arvioimaan Venuksen antia neitsyessä, meidän täytyy toki käydä vielä tämän meneillään olevan leijonajakson loppuhuipennus läpi arvokkaalla tavalla. Venus tulee viimeiselle asteelle leijonaa sunnuntaina illalla muutamaa minuuttia ennen kahdeksaa.

Osuisiko kenellekään Venuksen paluuta neitsyen merkin alku-asteille noin 4 – 9, jolloin taivaalle muodostuva Daavidin tähti -kuvio jää paluukarttaa ”suojelemaan”? Toivotan kaikille tarkkoja arvioita sosiaalisten kuvioiden suhteen aina elokuun puoliväliin saakka!

Kissanviiksistä kvanttihyppyyn

Muistattehan kissanviikset viime kesältä? Ei se mitään, minäkin unohtelen asioita tämän paljon mainostamani transiitin alla… Viime kesänä kun olin lähdössä Kreivilään, harmittelin sen tuomaa taukoa blogissa. Olisihan niin tavoitteellista jatkaa tätä järkyttävää tykitystä kaikesta muusta elämästä huolimatta. Nyt olen ollut ihan vaan pikkuisen kauempaa viisas, ja blogiin on tulossa pikku päivitykset molempina viikonlopun päivinä, vaikka itse en ikävä kyllä olekaan ihan ajantasaisesti kuulolla. Kommentointi ja muu puheensorina olisi silti äärimmäisen toivottavaa. Osaattehan isot ihmiset hoitaa tämän puolen itse? Jos ei ole aikaisemmin jättänyt kommenttia tai ei muista omaa nimimerkkiään, jää kommentti ikävä kyllä hyllylle siksi kunnes pääsen käymään ne läpi.

Vielä sellainen tekninen huomautus heille, jotka tulevat lukemaan blogeja FaceBookin linkkinostojen kautta. Kun nämä jäävät nyt tekemättä, teidän täytyisi ihan etsiä etsiä Taikablogi bittiavaruudesta. Se voi tietysti olla ikävää, mutta Mr. Google auttaa teitä varmasti. Sinne vaan hakuun Astrologian Taika niin kyllä löytyy klikattavaa.

Suurin syy siihen, että näitä huomautuksia ajan hengestä on tulossa, johtuu kauheasta ruuhkasta taivaalla. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Ja ne menevät vielä enimmäkseen päällekkäin. Siksipä osa jutuista tulee etuajassa ennakointeina, osaa rypistetään vasta sitten jälkeenpäin.

Tämän päivän kuumassa perunassa koetan hahmotella Merkuriusta. Se on jo hidastellut perääntymisjakson päätteeksi – miten muuten teillä on sujunut? Onko ollut yhtä h-vettiä, vai oletteko päässeet ajatuksen tasolla pintaa syvemmälle, tai edes muistoissa pölykerroksen alle?

Merkurius on tulossa perääntymisensä päättöpisteeseen 13°21’42’ rapua, ja se tarkoittaa jälleen pysähdystä ja Merkuriuksen teemojen vahvistumista. Merkurius pysähtyy huomenna lauantaina 20. heinäkuuta klo 13:32 ja pysyy tässä asteen ja kaariminuutin tarkkuudella sunnuntain aamuyölle 5:11 saakka. Heti tuli mieleen, kuinka meillä Kreivilässä olijoilla ajatus pörrää ylikierroksilla, ja maltetaanko ollenkaan mennä nukkumaan. Pysähdyksen keskikohta osuu lauantaille iltaan vähän yhdeksän jälkeen.

Erityisen vahvan, merkittävän ja mielenkiintoisen tästä Merkuriuksen pysähdyksestä tekee se, että samaan aikaan myös Uranus on pysähtyneenä, ja nämä kaksi planeettaa ovat keskenään hyvin aktiivisessa kulmassa, vähän kuin pakottaisivat tai innostaisivat toisensa työhön. Se voi merkitä herkkyysaikaa Merkuriusta ja Uranusta yhdistävissä tekijöissä, esimerkiksi älyllisyydessä, mutta herkkyys-sana tässä yhteydessä on hieman harhaanjohtava. On hyvä huomata, että planeetat ovat johtavissa merkeissä, mikä ensisijaisesti tarkoittaa aktiivisuutta. Kun kumpikin tekijä on itsessään voimakas, saattaa aktiivisuutta tulla liikaa, ainakin enemmän kuin mitä kerralla tarvitsisimme. Se voi olla kuin sähkömuuntaja ylikuumenisi ukkosenilmalla. Kun mieli saa liikaa ärsykettä, saattaa paukahtaa.

Ainakin itse olen jo hidastuvan Merkuriuksen aikana, Uranuksen ollessa nyt pysähtyneenä, huomannut ajatusten rullaavan ylikierroksilla. Olen ihan tietoisesti pistänyt aina välillä homman seis, ja lähtenyt esimerkiksi mustikkametsään tyhjentämään pääkoppaa. Maadoittuminen on siis erityisen tärkeää ettemme sähköisty liikaa.

Astrologian kannalta vielä herkullisemmaksi tämän ajan tekee asteroidi Urania, joka on vastapäätä Uranusta, ja Merkuriuksen pysähdys saa siis kuviosta T-ristin. Jos jollakulla on omalla kartalla tekijöitä siellä transiitti-Pluton suunnassa 12 – 13 asteessa kaurista, juuri sinä voit olla kuvion ”puuttuva jalka” joka viimeistelee sen toimivaksi. Minkälaisia planeettoja teillä olisi annettavaksi jakoon tähän astrologis-älylliseen taivaan kuvioon?

Kohta voimme siis jälleen kerran kätellä itseämme selvitystä Merkuriuksen perääntymisen ajasta, ja kun olette ehkä jo vähän huokaisseet, muistutan ilonpilaajana, että Merkurius matkaa sitten varjo-alueella vielä 4. elokuuta saakka aamuyölle suurinpiirtein varttia vaille kolmeen (ei kai tämä niin pilkunpäälle tarkkaa tarvitse olla vaikka Merkuriuksesta onkin kyse). Varjossa voi vielä nousta esiin tämän perääntymisen ajan dilemmat. Koetetaan ajatella positiivisesti, että on hyvä jos ”virhe” huomataan.

Tulkaa ihmeessä tilittämään tänne lauantaina ja sunnuntaina huomioistanne näiden pysähtyneiden tekijöiden tekosista, vaikutuksista ja tunnoistanne. Onko mielen avartuminen pysynyt koossa vai onko äly hypännyt kvanttihypyn kuorikerroksen ulkopuolelle (symbolisesti, toki)? Onko kukaan huomannut tuikitavallisia reaalimaailman ilmenemisiä, kuin esimerkiksi että kulkeminen on liian vauhdikasta että mennään ohi määränpäästä, tai että iskee migreenikohtaus? Olisi nimittäin liian ihanaa ja ihanteellista, että kaikki voisivat kokea tämän energialatauksen yksinomaan positiivisesti ja yksinomaan älyllisesti. Tasoja on aina monia, jopa tässä tapauksessa.

Toivotan erittäin mielenkiintoista ja antoisaa pysähtyneiden Merkuriuksen ja Uranuksen leimaamaa lauantaita kaikille, erityisesti astroilijoille!

Nousun hallitsijat suurennuslasin alle

Nousukohtia kartoillamme ei ollakaan aikoihin pohdittu porukalla Taikablogissa. Kokeillaan josko onnistumme, ideanani oli koettaa löytää ennen kaikkea nousun hallitsijan rooli. Nousua hallitseva planeetta katsotaan merkin mukaan missä nousu sijaitsee, esimerkiksi siten että leijonanousuisen nousun hallitsija on Aurinko, neitsytnousulla Merkurius, vaakanousuisella Venus ja sitä rataa. Voitte halutessanne ja oikeaksi tuntiessanne ottaa mukaan myös ulkoplaneetat, jolloin skorpparinousua hallitsee Pluto, kalatnousua Neptunus ja veskarinousua Uranus; minä tosin katson nuo hallitsijat aina sen vanhan systeemin mukaan, jolloin ne olisivat skorpionille Mars, kaloille Jupiter ja vesimiehelle Saturnus.

Toivottavasti kaikki onnistuvat määrittämään nousuansa hallitsevan planeetan. Seuraavaksi tulisi katsoa millaisessa asemassa se on kartalla, ensisijaisesti onko planeetta kulmassa nousulle, tai millaisia muita kulmia tähän planeettaan kohdistuu. Koettaisimme siis päätellä, onko nousun hallitsijaplaneetalla kiva olla kartalla, vai olisiko se jopa sellainen haasteellinen planeetta.

Tiedän aika usean sellainen henkilön, jolla on kaltaiseni asetelma, että nousun hallitsija sattuu olemaan hankalassa merkissä vastapäätä eli laskuakselilla (Deskendentti). Minullahan tämä menee niin, että jousimiesnousuni hallitsija Jupiter on vastamerkissään kaksosissa desc:llä. Esimerkkitapauksia löytyy esimerkiksi skorpioninousuisen Mars on desc:llä härässä, tai härkänousuisen Venus skorpionissa samassa kohtaa. Miten te miellätte tällaisen asetelman? Oppositio on aktiivinen ja hyvin vastavuoroinen kulma, jolloin se tavallaan tukisi ulkomaailman kohtaamista ja tekisi oman asenteen ”innokkaaksi”. Kuinka paljon hankala merkki tekee näissä tapauksissa tepposiaan? Oppiiko näitä milloinkaan täysin käyttämään (tiedostamalla, kivuliaiden kokemusten kautta, harjoittelemalla) vai olisiko kyseessä ennemmin ikuinen harjoitusleiri oman asenteen kanssa?

Löytyykö teidän kartoiltanne meille esimerkiksi tapauksia, joissa nousun hallitsija olisi jonkinlaisessa poikkeustilassa, esimerkiksi aspektiton, pysähtynyt tai OOB-tilassa? Korostuuko näillä ihmisillä nousuakseli silloin suhteessa enemmän kartassa kuin monilla muilla? Entäpä mitäs silloin, jos hallitsevaan planeettaan antaa energiansa vielä toinenkin planeetta? Tämä voi olla mielenkiintoinen tilanne esimerkiksi Merkuriuksen kohdalla, sillä sen sanotaan ottavan sen planeetan luonteen, johon se on kartalla yhtymässä. Jos siis teillä on kaksos- tai neitsytnousu, ja Merkurius sattuu olemaan yhtymässä jossakin muualla kartalla planeettaan, miten paljon tämä kolmas tekijä näkyy nousussa? Ollenkaan vai ratkaisevasti?

Asetelmia kannattaa pohtia myös kartan laatu- ja elementtikokonaisuuksien kautta. Osuuko nousu merkkiin, jonka laatu tai elementti on jo muutoinkin hyvin esillä kartalla, ja tuoko tämä piirre etua vai hukkuuko nousu paljouteen? Itselläni on päinvastainen tilanne, sillä nousun jousimies on ainoa tulen kohta kartallani (Vertexiä lukuunottamatta) ja Jupiter on ainoa planeetta ilman elementin merkissä. Ne ovat kumpikin mielestäni ”erilaisia” ja ovat siksi vahvasti esillä; ne ovat selkeimmät reitit tuoda esille tulen ja ilman energioita ja siksi ”paljon vartijoita” – tai olisikohan se vain tuota jousimies-Jupiter suuruutta kun miellän itse näiden roolin niin isoksi. Mielipiteitä saa antaa.

Entäpä sellainen tilanne jos omaa nousevan planeetan, kuinka paljon se merkitsee suhteessa hallitsevaan planeettaan? Jääkö silloin hallitsija kiltisti takavasemmalle ja antaa nousevalle planeetalle isomman roolin? Nousevaksi planeetaksi mielletään yleisimmin ensimmäisessä huoneessa sijaitseva planeetta, mutta toiset ottavat mukaan myös 12. huoneen puolella olevan tekijän, jollei se ole kovin kaukana akselista. Auringolle ja Kuulle voidaan antaa jopa kymmenen astetta eroa (orbi) akseliin ensimmäisestä huoneesta, persoonaplaneetoille noin 5 – 8 omien tuntemusten mukaan, mutta ulkoplaneetan tulisi sitten olla jo aika liki nousua että se teknisessä mielessä kelpuutettaisi nousevaksi planeetaksi. Ihmisen oma kokemus saattaa kuitenkin olla toinen, ja joku voi tunnistaa hyvinkin esimerkiksi Uranuksen kahdeksan asteen päästä nousevaksi planeetakseen. Millaisia kokemuksia teillä on tästä asiasta karttojenne suhteen?

Olisi mukavaa, jos kertoisitte omin sanoin miten tunnette nousun hallitsijan roolin ja toiminnan olemuksessanne: onko planeetta aktiivisesti mukana siinä kuvassa minkä itsestänne annatte toisille? Voiko ns. vaikea hallitseva planeetta oikeasti vaikeuttaa kanssakäymistä toisten kanssa?