Palamisjäännöksiä

Ei olekaan luvassa marinaa ja tukanriivintää, vaikka kuvasta voisi sellaista arvailla. Saan toisinaan taivastelevaa palautetta Taikablogista, että kuinka oikein jaksan tällaista tahtia. Kirjoituksiahan tulee useita viikossa, vaikka nyttemmin on väliin pujahtanut joku syntinen vapaapäiväkin. On ihan totta, että tällaisessa mättämisessä vaanii loppuunpalamisen vaara. Ehkäpä jotkut vahingoniloiset odottavat sitä hetkeä, että olen kuiviin ammennettu. Ihan äkkiä sitä ei kuitenkaan ole luvassa, kunhan vaan keksisin jotenkin puristaa vuorokaudesta vähän enemmän aikaa asioiden tutkimiselle.

Varsinainen aihe tänään on burnout eli loppuunpalaminen. Olettaisin että tällaisen tilan läpikäyneitä on lukijoissakin. Väsähtämistä voi olla monenasteista, helpoimmillaan auttaa lyhytkin irrottautuminen rutiineista, mutta joskus tilanne kärjistyy uupumukseen, masennukseen ja arjenhallinnan menetykseen.

Loppuunpalamisen käsitteestä sen verran, koska en ole asiantuntija, jäin miettimään onko kyse aina työhön uupumisesta, vai voiko väsyä ihan kaikenlaiseen olemiseen, ja jos, onko se silloin ennemmin masennus kuin burnout. Ajan kuitenkin takaa sellaista vetämätöntä oloa, ettei mikään jaksa kiinnostaa eikä mitään saa aikaiseksi, hommat kasaantuvat ja kaaos alkaa kaatua päälle.

Netistä löysin lisäksi mielenkiintoisen termin boreout, mikä tarkoittaa turhautumista työhönsä, jos se ei ole mielekkäällä tavalla vaativaa eikä siinä pääse toteuttamaan itseään. Kuka teistä on kysellyt työnsä ääressä itseltään, miksi hukkaa aikaansa tällaiseen?

Millaisiin astrologisiin tekijöihin yhdistäisitte burnoutin? Millainen syntymäkartta mielestänne altistaa tällaiselle; onko se esimerkiksi jo valmiiksi haasteinen vaikka Kuun osalta, vai äärimmäisen dynaaminen kartta mikä kielii itsensä rajoille vetämisestä? Kun hahmottelemme transiitteja, mihin transiitin omalla kartalla tulisi kohdistua, jotta lopputuloksena olisi burnout; keskeisimpiin tekijöihinkö Auringolle, Kuulle tai nousuakselille?

Transiittien osalta ensimmäisenä tulee mieleen Saturnus painostavana ja lyttäävänä (sillä vaikka kuinka olisimme kavereita Saturnuksen kanssa, planeetan teemaan kuuluu myös tämä nujertava puoli). Onko Saturnus kuitenkin transiittina liian nopea osoittaakseen vakavaa burnoutia? Saturnus voi tehdä ylitystä tai kulmaa pisimmillään noin hieman vajaan vuoden verran, minä aikana se perääntyessään palaa samaan ”kriittiseen” kartankohtaan. Jos Saturnuksen kulku sattuu olemaan poikkeuksellisesti vain etenevä, ei tämä transiitti kovin kauaa ole aktiivinen. Edistyskartan tasolla Saturnuksen kulmat saattaisivat näyttää tilannetta ”todemmin”, sillä sen tasolla muutokset ovat äärimmäisen hitaita. Voisiko esimerkiksi Saturnus progenousulla olla burnoutille altistava tekijä? Tai Saturnuksen ylitys tai kulma oman kartan Kuulle?

Neptunus tarjoaa transiiteissakin jo pitkiä ajanjaksoja, ja sen teemoihin burnoutin oireyhtymät sopisivat jopa pelottavan hyvin. Itselläni ei taida kuitenkaan olla yhtään kuultua tosielämän tarinaa burnoutista Neptunuksen transiitin kourissa. Epäilemättä tällaisia kuitenkin löytyy?

Myös Pluto pitkissä transiiteissaan näyttää joidenkin ihmisten kohdalla oireilevan burnoutiin viittaavin tapahtumin. Vaikka Pluto ilmentää suurta muutosvoimaa, saattaa se tulla kohdalle aluksi täydellisenä lamaannuksena ja pohjamutien käymisenä, jonka jälkeen sitten noustaan feenikslinnun lailla, transformaation kokeneena takaisin.

Jos joku haluaa kertoa kommenteissa oman tarinansa, muistattehan että voitte pysyä nimimerkin takana.

Advertisement

Iso kuvio ihmisen ajassa

Oi aikoja ja niiden henkiä, olen taas huokaillut. Reilu viikko sitten kirjailija Elmore Leonard kuoli 87 vuoden ikäisenä. Jos dekkarikirjallisuus ei ole tuttua, moni on saattanut nähdä elokuvia, joita hänen suosittujen teostensa pohjalta on tehty, esimerkiksi John Travoltan tähdittämän Get Shortyn tai itsensä Tarantinon ohjaaman Jackie Brownin. Aikanaan kriitikot eivät ylistäneet Leonardin tyyliä, mutta luettuja kirjat ovat olleet, ja taipuneet erittäin makoisasti elokuviksi.

On harvinaista, että julkisuudenhenkilön kuolinhetki olisi tiedossa. Nyt kuitenkin kellonaika on ilmoitettu Leonardin kotisivuilla, 20.8.2013 klo 7:15 Detroitissa. Tämän hetken kartta piirtyy mielenkiintoisella tavalla syntymäkarttaa vasten – tosin syntymäkartta on ensin ”rakennettava”, sillä syntymän kellonaika ei ole tiedossa. Eiköhän Leonard päässyt rauhaisaan lepoon, sillä kuolinkartan nousun Saabinen symboli on Kaksi suojelusenkeliä.

Elmore Leonard oli Aurinko vaaka, ja Merkurius on likellä Aurinkoa kuten hyvin monilla kirjallisesti lahjakkailla ihmisillä on. Kuu on kartalla leijonassa, vaikka sen tarkkaa astetta ei olekaan tiedossa. Kuunvaihe on laskevaa puolikuuta, merkeittäin kauriin vaiheessa. Kuinkahan tärkeätä kirjailijalle olisi ollut saada julkista tunnustusta ja kehua? Onneksi ymmärtäjiä löytyi, vaikka kritiikki on voinut olla vaikeata käsitellä.

Kartan teema tai idea lepää mielestäni osittain Venuksen varassa, sillä sen merkkisijainti kertoisi paljon: jos hän olisi syntynyt aamusta ennen kahdeksaa, Venus olisi skorpionin viimeisellä asteella, ja muutoin päivän ja illan syntymissä Venus olisi jo ehtinyt jousimiehen nolla-asteeseen. Kumpikin Venus on aivan mahdollinen! Hän kirjoitti rikoksista (skorpioni) mutta huumorin pilkkeen rikastamana (jousimies). Yksityiselämässä Leonard erosi kahdesti ja keskimmäinen vaimo kuoli, jolloin viimeisen asteen skorpioni Venus voisi kertoa tästä hyvin kirjaimellisesti, mutta miksei ainakin erojen teemana myös jousimiehen Venus. Millainen tuntuma teille tulee?

Karttaehdotus Elmore Leonardille ajalla 11.10.1925 7:20 New Orleans, USA

Se mikä Leonardin kartassa eniten pysähdytti silmää, on Jupiterin ja Pluton tarkka vastakkaisuus kauriista rapuun. Pluto on kartalla pysähtynyt; Leonardia kiehtoi rikollisuus ja mielen syvyydet. Nähdäkseni hän toteutti oman karttansa vastakkaisuutta työssään, eli näytti rikollisuuden rennossa ja sujuvassa huumorin valossa, mutta silti pahuutta analysoiden. Oletan, että myös rikkauden teema näkyi hänen elämässään. Huomaattehan heti, miten kuvio on toistunut aivan juuri toisinpäin: Jupiter ravussa on ollut vastapäätä Plutoa kauriissa. Noin kuukausi sitten kun Leonard oli joutunut sairaalaan halvauksen vuoksi, oli vastakkaisuus kaikkein voimakkaimmillaan Marsin ollessa myös mukana ajoittamassa tapahtumia. Nyt Leonard oli jo toipumassa kotonaan, kun kuitenkin menehtyi halvauksen tuomiin jälkiseurauksiin. Vaikka planeetat eivät tämän ajan vastakkaisuudessa olleet ihan samoissa asteissa, on teema kuitenkin olemassa. Syntymäkartalla planeetat ovat 14 asteessa, nyt tarkka vastakkaisuus tuli 9 asteessa, eli lähellä ollaan. Miten te tulkitsisitte saman vastakkaisuuden toistumisen kuoleman aikaan? Onko tässä tullut sykli päätökseen ja elämän tarkoitus täytetty?

Leonard on esittänyt kirjoittamisesta muutamia ohjeitaan, ja nämä kielivät hänen sarkastisesta huumoristaan, uskollisuudesta omalle tyylilleen ja halusta vetää linjoja suoriksi. Leonard on esimerkiksi todennut, että jos hänen tekstinsä maistuu kirjoitetulta, hän kirjoittaa sen uudelleen. Tai että hän pyrkii jättämään ne kohdat kirjoittamatta, jotka lukijat muutoinkin harppaisivat ylitse. Kielioppisääntöjen kanssa ei aina menty pilkulleen, vaan tarinan kulkevuus oli pääosassa. Kuvastaako tämä Jupiterin vastakkaisuutta Plutolle? Vai olisiko itsevarmaa, viihdyttävää Kuuta leijonassa? Minkälaisen Venuksen osoittama arvomaailma tyylistä kumpuaa, skorpioni vai jousimies?

Kartan nousumerkkiä voisimme hahmotella Venuksen mukaan, jos Venus on skorpionissa, nousussa vaihtuvat leijona, neitsyt, vaaka ja miltei puoleenväliin skorpionia. Jousimiehen Venuksissa nousut ovat kirjavammin skorpionin lopusta aina rapuun saakka.. karttaa pyöritellessäni palaan aina asetelmaan missä vaaka tai skorpionin alku nousee, Jupiter on kolmannessa huoneessa ja Pluto yhdeksännessä, Kuun valaistessa Keskitaivasta. Tässä kartassa poismenon hetken Kuu vesimiehessä kulkisi neljättä huonetta, mikä mielletään elämän lopun kohdaksi.

Leonardin kartan tutkiminen herätti minut ajattelemaan karttojen keskeisimpiä teemoja, jotka ihmisen pitäisi elämänsä aikana elää, ilmaista, toteuttaa ja tehdä lihaksi. Vaikka ne löytyvät syntymäkartalta, joka kerta verratessani tätä Draconic karttaan leukani loksahtaa ja oivalluksia syntyy. Tottakai Leonardin vaakaplaneetat tulevat kaksosiin, ja Venus osuu omalle Kuunsolmulle leijonan alkuun. Pysähtyneelle Plutolle tulee Draconic Saturnus, jolloin hurjat voimat on käytetty kurinalaisesti: rikollisuutta voi kuvata lähtemättä itse sille tielle.

Keskustella voi vaikka vähän aiheen vierestä, kartan olennaisimmista aspekteista, pysähtyneistä planeetoista, symboliikasta, planeettojen toteutumisesta merkeissä…

Komeutta ei saa väännöttä

Taas on taivaalla uusi alku odottamassa innokkaita vastaanottajia. Aloituksien ja tekemisen planeetta Mars on siirtynyt aamuyöllä 28. elokuuta leijonaan noin viideltä. Siirtymässä Marsilla oli tarkka kulma vain kaksosten alussa liikkuneeseen Kuuhun, mutta muuten se sai siirtyä ylhäisessä yksinäisyydessään loiston merkkiin. Ylhäisyys toki sopiikin leijonan tunnelmiin, ja uudesta merkistä saadaan noin puoleksitoista kuukaudeksi Marsille sävyksi komeutta, luovuutta ja näyttävyyttä. Kun kutsumukselliset asiat ovat olleet viime Kuunkierroissa esillä, on kenties syytä muistuttaa, että leijonassa on nyt mahdollista tekemällä tehdä sitä omaa kutsumustaan.

Marsin ohjaamat aloitteellisuus, tahdonvoima ja tekemisen tyyli ovat nyt siis leijonatyyppisiä. Näitä sävyjä ollaan täällä blogissa makusteltu ennemminkin, sillä Taian aktiiviaikana Mars on jo kahdesti kiertänyt leijonan. Ovatko teot nyt rakkauden tekoja? Pyritäänkö kaikessa mahtavuuteen? Kuten leijoniakin on monenlaisia, voi Mars leijonassa toteutua monenlaisilla tasoillaan. Toisen tekeminen kuvastaa ammattiylpeyttä ja auktoriteettia, toisen voi olla laiskanletkeää ja huvittelunhakuista. Teoissa saatetaan nyt pyrkiä saamaan huomiota ja valloittamaan, ja lopuksi keräämään ansaitut aplodit.

Kun teille Marsin omalla kartallanne omaaville on nyt tarjolla Marsin paluita (lisätietoa linkistä), seuraavasta kulmikkaasta esityksestä voi saada vinkkejä mikä Marsin kulma merkkaisi eniten juuri omassa paluussa. Syyskuun 3. päivänä tarkentuu Marsin ja Neptunuksen kiperä kulma 3°46’ leijonasta kaloihin. Tällaisen jääminen paluukartalle voi pitkään tuntua Marsin toiminnassa seuraavan parin vuoden aikana epämääräisen hämmentävältä. Ehkä asioista ei saa otetta siten kuin on tottunut, ja toiminnan malleja pitää muuttaa. Kulma voisi kuitenkin avata mielenkiintoisia henkisiä ulottuvuuksia. Silti, harmillista kyllä, monille saattaa ilmoittaa terveyttä altistavista seikoista.

Marsin neliö Saturnukselle seuraa 9.9. 7°52’ leijonaa, eikä tämäkään kulma helpoimmasta päästä ole. Tekoja joutuu kyseenalaistamaan, tai joku kyseenalaistaa kaiken mitä koetat saada aikaan, eikä kumminkaan päin ole kivaa. Jos neliön aktiivisen energian onnistuu valjastamaan rautaiseen tahdonvoimaan, on ihan realistista mennä läpi harmaan kiven. Tällainen paluu voisi vaatia vähintään kypärää pariksi vuodeksi suojavarusteeksi?

Kuinkahan toteutuisi Marsin paluu kvinkunssissa Plutolle leijonan 9 asteessa? Ehkä peli ei ole paljoa sen reilumpi kuin Neptunuksenkaan kulmassa, ja tulee fiilis jonkinlaisesta jousen pingottamisesta. Tahtoa näissä planeetoissa riittää, mutta eri asia iskeytyisikö vastaan sen verran reunaehtoja, että tuleeko ollenkaan valmista. Palataanko tähän parin vuoden päästä, paluukartallaan kokeneet saavat kertoa?

Ne joilla Mars on leijonassa 11 asteessa, saavat kaikkein reippaimman paluukartan. Mars tulee kolmioon Uranukselle 14.9. 11°16’ tulen merkeissä, ja kyllä tämän asetelman pitäisi tietää nopeutta, uudistuksia, muutosta ja rutiinien ravistelua. Jos on kyseessä tasaisemmasta vauhdista pitävä henkilö, voi kulma jopa käydä terveyden päälle, vaikka yleissävy onkin myönteinen. Katsottehan ettei heikompia jää jalkoihin kun pamauttelette uudet asiat toimintaan? Ja kuinkahan monelle tulee moottoripyörän osto eteen?

Merkurius nopeampana planeettana antaa kulman Marsille 17.9. 12°46’ vaa’asta leijonaan. Tällaisessa paluussa voisi sävyjä tulla kanssakäymisestä ja kaupankäynnistä, mutta myös itseilmaisuun liittyvistä tekemisistä. Pääsisikö luovuus kukoistamaan kun reitti ilmaisuun on hyvin auki? Testatkaa ihmeessä! Muita teemoja voisi olla esimerkiksi puuhastelu lasten ja nuorten parissa.

Venuksen ja Marsin kulma jää sellaisille paluukartoille, joissa Mars on noin 19 – 21 asteissa, sillä Venus antaa kulmaa muutaman päivän ajan syyskuun lopussa melko lailla tasatahtiin Marsin kanssa. Ilman muuta rakkaus nousee ensimmäisenä mieleen, vaikka Venuksen kulku ei tuolloin niin itsestäänselvää skorpionissa olekaan. Taloudellisiin asioihin keskittyminen saattaisi tuoda jopa paremmin tulosta. Näissä paluissa voisi varautua siihen, että ihmissuhteet kytkeytyvät mukaan aloitteisiin, toimintaan ja tekemisiin. Ja ne, joiden kartoilla Mars sijaitsee leijonan merkin viimeisellä kolmanneksella (noin asteissa 23 – 28), saavat mahdollisesti aspektittoman Marsin paluun, mikä saattaa olla se kaikkein paras juttu, sokeri pohjalla. Tässä leijonuus korostuu. Ihan merkin lopussa aletaan taas tavoitella Neptunusta merkkirajan yli; tunnelma lienee hiukan avoimempi ja helpompi kuin syyskuun alun Marsin paluissa, vaikka ei näiden planeettojen yhdessä korostuminen koskaan itsestäänselvän ihanaa ole.

Ja me muut, jotka emme nyt pääse nollaamaan Marsiamme uudelle kierrokselle, vietetään me komiaa aikaa! Kehutaan toisiamme!

Siemeniä

Kevyellä lomallani päästin mieleeni sellaisia ratkiriemukkaita ajatuksia kuin Pluton. Astrologiassa Pluto tulkitaan yhä itsepäisesti planeetaksi, ja niin aion minäkin tässä tehdä. Tulkinnallisesti Plutoa pidetään yhtenä pahimmista planeetoista, ja tästä syystä moni astroharrastaja on massu kuralla heti kun alkaa näyttää Pluton transiitilta. Onhan se totta, että Pluton löytöaikana 30-luvulla oli vaativat ajat meneillään. Ehkä Pluton on syytäkin kantaa ristinään toisen maailmansodan tuskia. Silti, yksilötasolla Pluto saattaa näkyä hyvin toisenlaisissa tunnelmissa.

Mytologinen Pluto, eli Haades, oli Manalan valtakunnan hallitsija. Maanalaisuus ja kuolema käsitetään länsimaisessa kulttuurissa pelottavana, kavahduttavana ja kauheana asiana, ja tämä pelko on iskostunut Pluton tulkintaan tiukkaan. Mitäpä jos peloissamme olemme takertuneet liiaksi kuolemaan ja hävitykseen, ja näin ohittaneet Pluton merkityksen mikä olisi oikeastaan olennaisempi?

Joitakin päiviä sitten Ceresistä kirjoittaessani tuumin pitkään maan hedelmällisyyttä ja viljavuutta. Plutollakin saattaa olla kiertäen osuutensa näissä käsitteissä. Myytissä Haades (Pluto) näki Ceresin tyttären käväistessään maan pinnalla, rakastui tähän ja ryösti hänet vaimokseen Manalaan. Persephone, nuori neito, sai mahtavan aseman valtakunnan hallitsijattarena. Kun Persephoneen ja Haadesin liittoa on kuvattu, on Persephone kuvattu tyytyväisenä ja ilmeisen tasa-arvoisena; hän ei kapinoinut eikä vaatinut palauttamistaan takaisin elävien maailmaan.

Persephonesta tarinoita lukiessani törmäsin kertomukseen pomeranssin siemenistä. Manalaan joutunut ei saanut siellä syödä eikä juoda mitään, sillä vain ”koskematon” saattoi palata takaisin. Tarun mukaan Pluto huijasi Persephonen syömään pomeranssin siemeniä – toisten versioiden mukaan hän vietteli neidon syömään siemenet. Pomeranssia pidetään hedelmällisyyden symbolina, joten eiköhän tämä symboliikka kuvaa liiton toteutumista lihallisella tasollaan. Se, että Persephone oli syönyt siemenet, pakotti hänet tulemaan takaisin Manalaan, vaikka jumalat järjestivätkin neidon takaisin äitinsä Ceresin luokse. Tarinoissa on myös viitattu Persephoneen tuoneen Manalasta mukanaan pomeranssin, mikä hedelmällisyydellään palautti maan jälleen viljavaksi ja kukoistavaksi.

Siispä, Manalasta ja rajan takaa saatu lahja auttoi kukoistukseen. Ceres iloitsi tyttärensä saamisesta takaisin, edes osaksi vuotta aina kerrallaan, ja antoi maan ravita ihmisiä jälleen. Persephonen Manalassa viettämä aika kuvastaa maan lepokautta, jonka jälkeen maaperä kukoistaa. Pluton valtakunta voidaan käsittää rikkaudeksi, joka mahdollistaa hedelmällisyyden, itämisen ja kasvun. Kiertokulku maatumisesta ravitsevaksi lannoitteeksi on luonnollinen.

Pidin mielenkiintoisena, että vaikka Pluton symboliikka on niin synkkää, se ei ole lainkaan tahrannut pomeranssin siemeniin liitettyä symboliikkaa. Vaikka hedelmä on Pluton viettelyksen välikappale ja tuliainen Tuonelasta, pomeranssi edustaa vain myönteisiä asioita, hedelmällisyyttä, yltäkylläisyyttä, hyvinvointia, runsautta ja hyvää onnea. Pomeranssiin liittyy edelleenkin ”taikauskoisia” käsityksiä etenkin välimeren alueella, ja se on esimerkiksi osa häihin liittyviä rituaaleja.

Olen siis sitä mieltä, että Pluton tematiikasta liian usein sivuutetaan sen rikkaus, hedelmällisyys ja positiivinen uuden luominen. Pluton tarjoamat mahdollisuudet eivät välttämättä ole yhtään sen pelottavampia kuin Jupiterinkaan osoittama kasvu. Uusi on aina tuntematonta, ja siksi siihen toiset suhtautuvat varauksellisesti, mutta eivät suinkaan kaikki. Lisäksi Pluton viittaama rikkaus on mielestäni sävyltään sisäisempää ja psyykkisempää, yleistettynä siis, kuin Jupiterin osoittama maallinen runsaus. Mutta aivan kuten Jupiterissakin on vahva henkinen puolensa, voi Pluton yltäkylläisyys osoittautua konkreettiseksi rikkaudeksi.

On myös erittäin mielenkiintoinen ajatus, että esoteerisessa astrologiassa on Pluto nostettu kalojen merkin esoteeriseksi hallitsijaksi. Pluton ja Jupiterin tiet risteävät tälläkin tasolla, onhan Jupiter perinteisen astrologian mukaan kalojen hallitsija. Ehkäpä tästä voisi varovaisesti lukea, että sielullinen rikkaus on kaikkein runsainta ja palkitsevinta…

Asteroidi Persephone (luettelossa numerolla 399) kulkee tällä hetkellä skorpionin merkin 15 asteessa. Kolahtaako kenellekään?

Ihan lomalla

Taiassa heittäydyttiin yllättäen vapaalle. Järkeväähän tällainen ei ole, mutta pari päivää nipistin tietokoneella nököttämisestä, ja olenkin nyt enimmäkseen treenannut jalkalihaksia muutamissa massatapahtumissa. Todennäköisesti en voinut vastustaa Jupiterin helppoa kulmaa ravusta oman karttani kalatstelliumille. Jupiterin teemoista ainakin vapaus, rentous ja ihmismassat on toteutettu, ja olisiko mukana ollut ripaus kapinallisuuttakin.

Millainen teidän mielestänne on paras lomatransiitti? Olisiko se juuri Jupiterin hyvä kulma jollekin oman kartan tekijälle? Kuka vaatii lomastaan Uranushenkistä, että saa todellista vaihtelua? Olen tosin kuullut näistä selkeästi Saturnustyyppisistä lomailijoista, joilla on tuhat kotityötä tai muuta projektia suunniteltuna loman ajaksi. Vastaisiko Venuksen kulku oman kartan viidennessä huoneessa hyvin lomaa? Millainen on se rantaloman transiitti – Auringon kulma omalle Auringolle?

Täysi on hyvä Merkurius

Tämäkin bloggaus tulee pikkuisen jälkijunassa, sillä itse tapahtuma on jo tapahtunut; Merkurius on siirtynyt omaan neitsyen merkkiinsä yöllä 24. elokuuta noin puoli kahden aikoihin. Meidän katsantokannastamme Merkurius oli tuolloin lisäksi omassa kolmannessa huoneessaan, ja yhtymässä Aurinkoon, sekä merkkirajan yli vielä leijonaan Ceresille.

Kun Merkurius näin pääsi omaan sekä ylennyksensä merkkiin, siis itselleen parhaimpaan mahdolliseen asemaan, on meille tulossa harvinaisen hieno Merkuriusaika. Jo kesällä vilauttelin tämän ajan mahtavuutta. Merkurius on tulossa yhtymään Auringon kanssa, eli astrokielellä ilmaistuna yläkonjunktioon. Tämä tapahtuu jo tänään illalla neljää minuuttia ennen kuin siirrytään sunnuntaille, Merkuriuksen ja Auringon ollessa 1°50’ neitsyttä. Yläkonjunktio kuvastaa Merkuriuksen syklissä kuin täydenkuun aikaa, eli se on nyt taivaalla kiertävän Merkuriuksen täyttyminen ja kulminaatio. Me saimme heinäkuun alkupuolella uuden Merkuriuksen, kun se alakonjunktiossa ylitti Auringon perääntyvänä ravussa. Tämän jälkeen syntyneet Merkuriuksen ”hedelmät” alkavat olla valmiita poimittaviksi Merkuriuksen täyttymisen jälkeen. Aivan erityiseksi tämä kulminaatio tulee seikasta, että se tapahtuu nyt Merkuriuksen parhaimmassa merkissä.

Merkuriuksen kohtaamiset Auringon kanssa juuri neitsyen merkissä eivät ole sen harvinaisempia kuin muidenkaan merkkien osalta, mutta ei niitä ihan joka vuosi kuitenkaan saada. Viime syksynä syyskuussa tällainen samanlainen yläkonjunktio oli, ja tuosta ajasta voidaan saada hyvää vertailuaineistoa miten Merkurius silloin näyttäytyi ja toteutui. Tästä huippuhetkestä kannattaa koettaa ottaa kaikki hyöty, sillä ihan samanlaista Merkuriuksen täyttymystä ei sitten hetkeen saadakaan; seuraava tulee vasta vuonna 2018.

Merkuriuksen yhtymä Auringon kanssa piilottaa sen fyysisesti näkyvistä taivaalla, Auringon kirkkaus kätkee planeetan, paitsi aivan täsmällisen yhtymän ajaksi jolloin Merkurius voidaan nähdä Auringon ”pinnalla”. Kun Merkurius kätkeytyy, se ikään kuin kääntyy sisimpään, ja ajatuksetkin voivat piilottautua muhimaan pään sisälle. Kun Merkurius sitten myöhemmin taivaalla alkaa erottua, se on tullut iltatähden Merkuriukseksi, jolloin se nousee horisontista aamuisin vasta Auringonnousun jälkeen, ja iltaisin se tuikahtaa pienen hetken taivaalla kun Aurinko on laskenut.

Auringon yhtymän vuoksi Merkurius saattaa aluksi neitsyessä olla tuumaava ja taustalla, ja se voi merkitä kehotusta harkita ja pohtia asioita vähän pidemmän kaavan kautta. Veikkaisin että menisi syyskuun alkuun, ja Merkuriuksen matkassa noin puoleenväliin neitsyen merkkiä kunnes vikkelä viestittäjä alkaa todenteolla loistaa. Tällöin se olisi ehtinyt asteissa sen verran Auringon edelle, ettei yhtymä enää piilota sitä, eli Merkuriuksen on aika astua aktiivisiin töihinsä. Ravusta Merkurius saa vielä Jupiterilta riippeitä hyvästä kulmasta, jonka voisi ottaa lähtölaukauksena loogiselle ja älylliselle tarkastelulle, josta saadaan odottaa hyviä tuloksia. Mutta koska Merkurius on niin uskomattoman vikkelä liikkeissään, ei meille suodakaan sen parasta aikaa kuin noin viikon verran. Neitsyen lopussa Merkuriuskin pääsee vaeltamaan aspektittomana, jolloin siltä voidaan odottaa merkittävää roolia ajan laadussa. Vaakaan planeetta siirtyy jo 9. syyskuuta aamulla, joten ollaan kaikki valppaina!

Menestyksellistä Merkuriuksen aikaa neitsyessä teille kaikille, ja eritoten teille onnellisille, jotka saatte Merkuriuksen paluun noin 26 asteen jälkeen neitsyen lopussa!

Jokaiselle kasvukäyrää

Vuoden kierrossa ollaan edetty muutoksen vaiheeseen. Rapu synnytti kesän, leijona juurrutti sen aikaan, mutta nyt neitsyen ajassa alamme valmistella uutta muutosta, sitä syksyn tuloa. Aurinko on siirtynyt neitsyen puhtaaseen, vaatimattomaan ja ahkeraan merkkiin yöllä 23. elokuuta pari minuuttia yli kahdelta, osuen meillä kolmanteen huoneeseen. Nykyään ja useina tulevinakin vuosina Auringon tulo neitsyeen on aivan erityisen juhlan aihe. Miksi näin? Neitsyen alussa Aurinko kohtaa vuosittain uljaimman kiintotähden Reguluksen, joka pari vuotta sitten loppusyksystä otti ja siirtyi historiallisesti merkistä toiseen. Nyt Reguluksen siis löytää 00°01’ neitsyestä, ei enää leijonan viimeiseltä asteelta kuten se miltei kaikkien syntymäkartalla on.

Aurinko on merkinvaihdossaan merkkirajan yli yhtymässä Merkuriukseen, uuteen hallitsijaansa, mikä kohtapuoliin seuraa Aurinkoa perässä omaan merkkiinsä (tästä lisää huomenna). Auringon ja Merkuriuksen välillä on pienen hetken voimistava vastavierailu, ovat siis toistensa hallitsijoina. Neptunukselle Aurinko alkaa tehdä vastakkaisuutta, ja se tarkentuu ensi viikolla tiistaina. Yllätyksellisyyttä, erilaisuutta ja jopa riuhtaisujen tuntua tulee Auringon puolitoistaneliöstä Uranukselle. Merkinvaihdon kartalla nousee meillä rapu, ja Mars tulee nousulle, mikä sekin voi merkitä ajan hengessä dynamiikkaa ja uusien alkujen aikaa.

Tulevassa Auringon ajassa neitsyessä ei tähtivalo itse ole niinkään pääosassa, vaan sen ottaa Venus. Käsittelin Venuksen merkinvaihdossa vaakaan sen tulevaa roolia Ison ristin tekijänä. Aurinko tulee kuitenkin käymään kulmissaan läpi ristin planeetat syyskuun mittaan, Venusta lukuunottamatta, mikä jää viereiseen merkkiin paitsioon. Aluksi pistetään asiat kohdilleen hyvällä kulmalla Saturnukselle tasan 7 asteessa 30. elokuuta. Syyskuun alussa Aurinko tulee helppoon kulmaan Plutolle 9°04’ – pistäkäähän ruksi seinään te jotka saatta tämän Auringonpaluuseenne! On tulossa tärkeä vuosi. Uranuksen hiertokulma on vuorossa 4.9. 11°39’ neitsyestä oinaaseen, mutta loppuhuipennus sekstiili Jupiterille 7.9. 15°05’ paikannee tämän aiheuttamat harmit. Neitsyen 21 asteesta lähtien Aurinko kulkeekin sitten enimmäkseen aspektittomana, ja neitsytteemat pääsevät kukoistamaan. Jos esilleottamani asteluvut täsmäävät Aurinko-neitsyiden oman Auringon asteeseen, jää kyseessä oleva kulma Auringonpaluun kartalle ja siten voimaan koko vuodeksi.

Viime vuonna raapustelin joitakin neitsyen teemoja kokoon, ja linkistä voi virkistää muistia jos tämä puoli olisi sisäistämättä. Mikä teistä tuntuu juuri nyt olevan kaikkein tiivistetyimmin neitsyen ydin? Olen alkanut mieltää neitsyen merkin kaikkein halukkaimpana kehittymään – mitäs tästä sanoisitte? Ottaisimmeko kaikki tulevan kuukauden ajaksi tavoitteeksi kasvaa, harpata vähän pidemmälle, olla parempia?

Ahkeraa ja analyyttistä neitsytaikaa kaikille!

Valintoja lautaselle

Ruoka on ollut päivänpolttava aihe mediassa vähintäänkin niin kauan kuin Pluto on kulkenut kauriissa, vastapäätä yhtä keskeisimmin ravintoon liittyvää merkkiä eli rapua. On ollut huolta ruoan jakautumisesta ja riittämisestä, monenlaisia ruokakriisejä kuten esimerkiksi myrkyllinen äidinmaidonkorvike Kiinassa tai hevosenlihakohu pitkin Eurooppaa, ja viime vuosina yhä enemmän huomiota saanut geenimanipulaatiokeskustelu. Tähän vinkkaan, että kannattaa lukea astrologinen selvitys Monsanton kartasta, astrologi Eric Francisin artikkeli The Mountain Astrologer lehdestä.

Kun näinä päivinä Ceres on yhtymässä Aurinkoon, ei ole ihme että ravintoon liittyvät asiat tulevat esille. Pikkuplaneetta Ceresin symbolissa on viljantähkä, ja asteroidien ryhmän kautta tulkittu tekijä kattaa laajasti ravintoon liittyviä teemoja, esimerkiksi viljelyn, ravintotietouden, miten ravitsee itseään ja muita, ja myös aihe-alueeseen liittyvät ongelmat kuten syömishäiriöt ja ravinnon imeytymiseen liittyvät vaivat.

Vaikka tulkinnallisesti Ceres mielletään yleisesti huolehtivaksi ja hoivaavaksi tekijäksi, Ceres liittyy näiden teemojen lisäksi nimenomaan ravinnon kriiseihin. Antiikin myytissä Ceres (kreikkalaisittain Demeter) oli äiti, jonka tyttären Pluto / Haades ryösti Manalaan. Mitä ilmeisimmin Ceres ei halunnut katkaista hoivan sidettä, ja hän etsi tytärtään tarmokkaasti. Tottakai etsi, niinhän äidin kuuluu tehdäkin. Kun tytärtä ei löytynyt, Ceres vaipui epätoivoon ja jätti huolehtimatta ravinnosta. Näin syntyi vuodenajat, tuli syksy ja talvi, milloin viljelykasvit kuolivat eikä maa antanut ravintoa. Syntyi siis ruokakriisi ja nälänhätä. Ratkaisuksi ylijumala myöntyi palauttamaan tyttären äidilleen, edes osaksi vuotta.

Myyttitaustaa vasten Ceresin osuus ravintoon liittyvissä kriiseissä on helppo hahmottaa. Toki aina ajassa tarvitaan myös isoja energiavirtoja, ja niitähän on nyt riittänyt. Kriisiä missä tahansa mittakaavassa osoittaa Uranuksen ja Pluton välinen kulma.

Tämän ajan yhtenä ilmiönä on näyttänyt olevan puolen valitseminen, ehdottomuus, mikä ilmanmuuta teemallisesti on Plutoa, mutta voi tässä olla osa Cerestä itseäänkin. Ravinto on tullut olennaiseksi osaksi valtapelejä, ja huolestuttavassa määrin ravinto alkaa näytellä keskeistä roolia koko ihmiskunnan selviytymisessä. Ihan viimeksi kuppini kääntyi niin nurin tämän artikkelin vuoksi, ja tiedostin että puolen valinta suuntaan tai toiseen on välttämätöntä.

Oletteko te lukijat tehneet tietoisia valintoja ravinnon suhteen, ja millaisia astrologisia teemoja on näissä ratkaisuissa näkynyt kartoillanne? Minua harmittaa kun muistiini ei ole jäänyt milloin itseasiassa olen siirtynyt kasvissyöjäksi; olin vain jättänyt lihan syömättä ja jossakin vaiheessa kun huomasin, etten ole sitä kuukausiin syönyt eikä ollenkaan tee mieli, valinta vasta tuli tietoiseksi. Oma kääntymykseni ei siis lähtenyt eettisistä tai terveydellisistä syistä, mutta kumpikin näkökanta on vahvistunut reilun kymmenen vuoden aikana. Todennäköisimmin Ceres ylitti nousuani ja kulki sitten pitkään ensimmäisessä, minuuden ja fyysisen olemuksen huoneessa.

Monsanton kartassa Ceres on oinaan lopussa perääntyvänä, ja tämän kemian alan yrityksen Vertex tulee neitsyeen. Kun kartasta tekee Draconisen ”kohtalo”kartan, Ceres siirtyy neitsyeen ja tulee näin lähimmäksi Vertexiä. Ravinnosta tulee Monsanton kohtalo? Monsanton rektifioitu data on 29.11.1901 12:00 Jefferson City, Missouri, USA.

Suuri muttei sininen

Melkoisen Kuumollukan tuoman unirytmin sekoittumisen vuoksi Täydenkuun blogi vähän myöhästyi, mutta koska sen teemat ovat voimassa aina tulevaan Uuteen Kuuhun asti, ei kai tässä mitään hätää ole. Kuu täyttyi viime yönä 21. elokuuta vesimiehen merkin lopussa 28°10’ aamuyöllä varttia vaille viideltä. Kuu on vielä melko lähellä Maata lähinnä kulkevaa kiertorataansa, jolloin voimme hyvällä syyllä kutsua tätäkin Super Kuuksi. Vetovoimaa!

Täysikuu tuntuu vähän kuin uusinnalta noin kuukausi sitten, koska silloinkin Kuu täyttyi niukinnaukin vesimiehen puolella. Tätä täyttäkuuta on laajalti astrologisilla sivustoilla nimitetty Blue Mooniksi. Mutta kun, ei tämä ole se sininen Kuu. Blue Moon on kalenteriin perustuva käsite, jossa saman kalenterikuukauden aikana tulleista Täydenkuun hetkistä se jälkimmäinen on Blue Moon. Parin vuoden päästä sellainen saadaan. Ikävä olla ilonpilaaja jos Blue Moonia on nyt hehkutettu.

On ihan luonnollista Kuun rytmille, että se toisinaan täyttyy tai syntyy kahdesti saman eläinradan merkin sisällä. Tämä johtuu Kuun kierron nopeudesta, mikä on sellainen rapiat 27 päivää. Kiertoa pitäisi pikkuisen venyttää, jotta se saataisi täsmäämään kahdentoista eläinradan merkin kanssa; vuoden aikana on 13 kuunkiertoa. Kun nyt Täysikuu tuli ihan merkin alkuun, ei olla ehditty merkinvaihtoon Auringon osalta, ja siksi kun Kuu tulee täydeksi tullessaan vastapäätä Aurinkoa, ollaan yhä samassa merkkiparissa.

Meidän asteillamme kuutamo tulee vain pikkuista ennen Auringonnousua, jolloin Aurinko on ensimmäisessä huoneessa. Tämä asetelma korostaa minuutta ja egoa, vastaparinaan oppositiossa oleva Kuu toisten alueella, vaa’an osoittamassa parisuhteen huoneessa. Kuun merkki tällä kertaa ei kuitenkaan ihan suoraan viittaa intiimiin suhteeseen vaan ennemmin yhteisöllisyyden tuntoihin, kokemuksen jakamiseen joukkona, yhteenkuuluvuuteen ison massan kanssa. Kuun viesti saattaisi käsitellä tasa-arvoa?

Kuun kanssa eläinradan merkkien loppupäässä ei ole useita tekijöitä, ja seuraavaksi se lähtee tavoittelemaan yhtymää Neptunukseen kaloihin siirryttyään. Aurinko on kytköksissä Merkuriukseen (mikä varmasti iloitsee ensimmäisen huoneen sijainnistaan) ja vähän vielä tarkemmin yhtymässä pikkuplaneetta Ceresiin. Hyvinvointiin liittyvät asiat ovat edelleen esillä, ja mahdollista olisi jonkinlaiseen kulminaatioon pääsy terveen itserakkauden kautta. Ehkä se vasta antaa pohjan olla yhteydessä toisiin ihmisiin, kuten Kuun vesimiehessä pitää.

Kun tämä täyttynyt Kuu syntyi leijonassa, oli Vesta olennaisesti mukana aloituksessa. Asteroidi loistaa meillä edelleen vahvasti, sillä tyädenkuun hetken kartalle se tuli nousulle. Vestan osoittama kutsumuksellisuus ei siis ollut vain lupaus, vaan se voisi jopa saada muotonsa ja täyttymyksensä jo tämän täydenkuun mittaamana ajanjaksona, parin viikon kuluessa.

Muutoin Täydenkuun karttaa dominoi Jupiter (ainakin meidän leveysasteeltamme katsottuna ilonsa huoneesta), sillä sen neliö Uranukselle on noin paria kaariminuuttia vaille tarkka. Siis täydellinen aktiivinen kulma aikamme isoimpaan kuvioon, Uranuksen ja Pluton neliöön. Täysikuu saattaa siksi toteutua merkittävinä asioina maailmanlaajuisella, mundaanilla tasolla. Monilla alueilla kansainvälisesti, myös monien asioiden tasoilla, on tapahtunut viime aikoina tilanteiden kärjistymisiä. Oikeastaan eniten huomiotani kiinnittää Täydenkuun hetken Auringon sijainti täsmälleen Israelin kartan Marsilla, ja ajassa kulkeva, kenties revanssia hakeva Mars alisteisessa ravussa Israelin kartan MC:llä. Siellä näytetään ennemminkin olevan valmiita sodanjulistukseen kuin aktiiviseen rauhan neuvotteluun.

Tämän toisinto-vesimieskuun Saabinen symboli on Perhonen kuoriutumassa kotelosta. Tämähän on varsin kaunis symboli, muodonmuutoksen kuvastin. Symbolin avainsana on alkunsa saaminen jostakin, tai kulkeutuminen jostakin johonkin muualle, kuin virta joessa tai toukka perhoseksi. Prosessissa kysytään uskoa omiin kykyihin muuttua, ja myös luottamusta koko maailman jatkuvaan muuttumiseen; voimme verrata tätä evoluutioon.

Me elämme astrologisesti vahvojen energioitten aikaa. Jaetaan omastamme toisille?

Ohimenneitä transiitteja

Tunnustellaanpa muistellen ja keskustellen transiittien eli planeettakulmien tuntemuksia, nyt siltä kantilta että millaiset transiitit on teiltä jääneet ihan kokonaan huomioimatta ja tunnistamatta? Voisiko näissä olla jokin trendi eli yhdistävä ominaisuus tai tekijä? Löytyisikö se kulman laadusta, esimerkiksi helpot kulmat, vai planeetasta, että jonkun tietyn planeetan antamia kulmia ei jotenkin vain huomaa omalla kohdallaan? Näissä tapauksissa on mielenkiintoista katsoa syntymäkarttaa mitä se kertoo – onko esimerkiksi sama huomaamaton kulma omalla kartalla vähemmistössä, tai millaisessa tilassa on se oman kartan planeetta, jota ei niin transiitissa tunnista.

Taannoin kävi niin, että kirjoitin asiakastyössä hänen Uranuksen kulmasta Venukselleen pitkät sepustukset, kunnes jossakin vaiheessa huomasin että kas, tämä sama transiittihan oli ollut itselläni vain hetki sitten. Mielestäni en ollut tuntenut sitä juuri millään lailla, vain kovasti kaivelemalla ja aasinsiltoja yhdistelemällä saatoin jotakin vähemmän tärkeää liittää tähän Uranuksen helppoon kulmaan. Ainakaan en ollut itse käynyt läpi mitään sellaista, mitä maalailin asiakkaalle kulman mahdollisesta toteutumisesta.

Samoin kävi Uranuksen puolituksen kanssa, sillä oma kokemukseni tästä keski-iän maanjäristyksestä ei ollut lähimainkaan niin järisyttävä kuin millaiseksi sitä ehdottelen asiakkailleni. Tämä pisti jo epäilemään niin oman karttani Uranusta ”syylliseksi” kuin omaa kykyäni vastata oppositioiden osoittamiin energioihin. Katsokaas, karttani rakenne aiheuttaa sen, että hitaammin liikkuvat planeetat tulevat harvoin oppositioasetelmiin kartallani, oikeastaan vain Jupiter kahdentoista vuoden syklissään ja Saturnus vielä harvemmin kolmikymmenvuotisessa kierrossaan. Voisiko olla niin, että silloin harvoin kun jokin isompi oppositio tarjoutuu, en oikein osaa vastata siihen. Uranus on myös kartallani ehdottomasti se kaikkein eniten ulkona olevin planeetta, jota en kunnolla tunnista syntymäkarttani kontekstissa. Ehkei siksi ole niin ihme, että osa sen transiiteistakin menee ihmetellessä ja kummastellessa. Olen kyllä esittänyt, että tärkeä ihmissuhde elämässäni olisi alkanut uraanisissa tunnelmissa; samaan aikaan oli kuitenkin Pluto nousulla ja Saturnus laskulla, joten kyllä näilläkin energioilla mitä selkeimmin oli asiassa tekemistä.

Olen monessa yhteydessä vakuutellut tunnistavani Kuun liikkeet suhteessa omaan karttaani. Rehellisesti ottaen tässä on vain puoli totuutta. Tunnistan kyllä erittäin vahvasti aina kun Kuu ylittää Keskitaivaani tai nousuakselin (näistä MC on paljon vahvempi). Sen sijaan en muista ainuttakaan tapausta, joissa olisin päässyt toteamaan haa, tämähän on Kuuta IC:lläni tai laskuakselilla. Jopa Vertex on alkanut näkyä vahvemmin transiiteissa kuin laskuakselini. Muista nopeista planeetoista tunnistan Marsin todella voimakkaasti, mutta Venusta en noteeraa kulmissa oikeastaan koskaan. Ei ole kauaakaan kun kyselin astro-osaajilta erästä transiittia, jota luulin joksikin aivan muuksi, mutta taisi lopulta olla itseltäni kokonaan ohi mennyt Venuksen neliö Jupiterille. Tällaisten kirjoittaminen ei todellakaan tee hyvää astrologin maineelleni, mutta enpä noita omia transiitteja oikeastaan ehdi niin miettiäkään. Toivottavasti osaatte kuitenkin lukea kirjoitukseni samankaltainen pilke silmäkulmassa kuin se on kirjoitettukin.

Millainen energia sinulta on jäänyt huomaamatta? Mikä voisi omasta mielestäsi olla tähän syynä?