Kodin henki

Mikä olisi kodin astrologinen kartta? Jos itse alusta asti rakentaa, saattaisi osata määrittää todellisen hetken valmistumiselle, mutta usein siinä rutistuksessa on itse niin poikki ja muihin asioihin keskittynyt, ettei astrologian pohtiminen tule ensimmäiseksi mieleen. Kun asunto vuokrataan, voisi avainten haltuun saaminen olla se ratkaiseva vedenjakaja, mutta toki muutostakin voi kodilleen kartan piirtää. Itse tuumasin tämän asian niin, että tein kartan kaupantekohetkelle, vaikka todellinen muutto sitten tapahtuikin monien kuukausien päästä. Tuo ostohetken kartta tuntuu toimivalta, ja niillähän me pitkälti astrologiassa mennään näillä mutuilla.

Kodin karttaa voi analysoida hiukan samaan tapaan kuin olen esitellyt työmaan karttojen suhteen ennemmin. IC lienee se kaikkein tärkein kodissa; rakenteet ja perusta täytyy olla kunnossa. Kodissa IC symboloi (ihan kuin minuudessakin) perusolemusta, kodin henkeä, perusturvallisuutta ja privaattielämää. MC sitä vastapäätä ilmentää kodin julkikuvaa; jos esimerkiksi kymppihuoneessa on paljon planeettoja tai tärkeimpiä tekijöitä, voi kotona tapahtua julkisia asioita kuten työskentelyä kotoa käsin. Nousuakseli kertoo kodin ensivaikutelmasta, miten sen vieraat kokevat ja millaisen kuvan itse pyrkii asumuksestaan antamaan. Nousun leimasta voi olla vaikea päästä eroon. Ja vastapäinen deskendenttiakseli kuvaa ihmissuhteiden ilmapiiriä niin siellä asujien kuin vierailijoidenkin osalta.

Laitan esimerkiksi oman residenssini kartan, jos tästä katsannosta saisitte vinkkejä miten voi löytää tekijöitä oman kotinsa kartasta. Etukäteen odotukseni oli kaurista ja painokasta Saturnusta; jotakin kylmyyttä henkivää, sillä talo on puoliksi kalliolla eikä lämpene kunnolla kesälläkään.

Nousun rapu on kuvaava nostalgiselle, menneisyyttä henkivälle rintamamiestalolle. Todennäköisesti kodistani henkii ulospäin hiukan kaaosmainen ja intiimi runsaus. Laskuakselin kauris näyttää, ettei tänne moni eksy. IC neitsyessä avautuu paljon vaikeammin kuin MC:n kalat.  Kun vielä Kuu on kaloissa kymppihuoneessa, täällä tehdään henkistä ja myötätuntoista työtä. Kuudennen huoneen painotus on mielestäni kaikkein osuvin tekijä. Kotini on aikamoinen työleiri, missä arkinen rutiini seuraa toistaan. OOB Merkurius kauriissa on löytynyt myös arkirutiineista, sillä aika ison osan päivästä vietän puhelimessa ja tietokoneella. Rahahuoneiden Saturnus ja Neptunus kuvaavat, ikävä kyllä, tarkasti lainanmaksun ongelmia ja pitkällisyyttä. Omasta mielestäni kodin kartan kuudes ja kymmenes huone ovat tärkeimmät tällä kartalla; kauriista ja kaloista on meidän kodinhenki tehty.

Omaa syntymäkarttaansa voi myös suhteuttaa toisenlaisessa tekniikassa kotiinsa, hiukan feng shuin tyyppisesti paikannuksissa. Ota selville miten pääilmansuunnat kulkevat kotisi yltä, ja aseta oma syntymäkarttasi kodin pohjapiirroksen ylle siten, että oman kartan MC on pohjoisessa, IC etelässä. Ilmansuuntien mukaan voi katsoa, miten itse solahtaa toimimaan kodin huoneissa, esimerkiksi itselläni MC tulee paikalleen työhuoneeseen ja IC keittiöön.

Millaiset kodit teillä on?

Advertisement

Wau millaisen Merkuriuksen saamme!

Nyt tuntuu siltä että alkaa tapahtua! Merkurius siirtyy tänään sunnuntaina 29. syyskuuta skorpioniin iltapäivällä puoli kolmen jälkeen. Meidän asteillamme Merkurius on silloin hyvin osoittelevasti lähellä Keskitaivasta, mikä on vain kahden kaariminuutin päässä vaa’an lopussa. Asetelma nostaa Merkuriuksen näkösälle, ja sitä onkin nyt syytä katsoa pitkään ja hartaasti, sillä kohta Merkuriuksen matkassa alkaa tapahtua. Skorpionissa vanhan katsantokannan mukaan Merkuriusta hallitsee Mars, mikä nyt kulkee leijonassa. Merkuriukselle ei itselleen jää nyt mitään hallittavaa, ellemme ota huomioon neitsyessä kulkevia Vestaa ja Cerestä; kaksosissa ei ole tällä erää lainkaan planeettoja.

Merkuriuksen siirtymä kiinteään veden elementin merkkiin on nyt tavattoman kiinnostavaa ja merkittävää, sillä tässä merkissä Merkurius suorittaa kolmannen ja vuoden sisällä viimeisen perääntymisjaksonsa. Ja millainen retrokausi tästä tuleekaan! Kurkataan vähän karttoja jo nyt!

Ihan ensin on syytä tarkkailla astetta, missä Merkurius astuu varjoaluelleen, eli ylittää kohdan minne asti perääntyessään tulee. Tämä tapahtuu jo ensi viikolla 1. lokakuuta 2°29’ skorpionia – kiirettä siis pitää jos aiomme saada alta pois juoksevat paperityöt ja tekniset hankinnat ennen varjon taakkaa.

Kun nyt planeetta kulkee skorpionin merkkiä, on tässä erityisyyttä Kuunsolmun sijainnin vuoksi. Merkurius löytää eläinradalta solmukohdan 6.10. 7°48’ skorpionissa yöllä. Kun perääntymään lähtenyt Merkurius sitten palaa Kuunsolmulle, on tämä alleviivaava kohtaaminen 7°46’ skorpionissa aamulla, sillä samana päivänä 3. marraskuuta saamme Auringonpimennyksen. Samaan aikaan kun Merkurius ylittää solmun, on Kuu aamulla täsmälleen samassa asteessa. Tässä pimennyksessä on siis voimakas Merkuriuksen henki mukana. Viimeinen etenevän liikkeen solmun ylitys tulee 19.11. edelleen samassa asteessa skorpionia 7°42’.

Merkuriuksen toinen, ja myös ajallisesti kauaskantoinen, on sen ylitys Auringolle perääntyvänä 1. marraskuuta myöhään illalla 9°34’ skorpionia. Tässä Auringon kohtaamisessa Merkuriuksen sisäänpäin kääntynyt sävy on kaikkein voimakkaimmillaan, sillä näin lähellä Aurinkoa me emme ollenkaan pysty näkemään planeettaa. Merkurius peruuttaa iltatähden asemasta, ja Auringon ylitys saa sen syntymään uudeksi, eli aamutähdeksi. Me saamme siis Uuden Merkuriuksen marraskuun alussa, ja se tulee antamaan pohjasävyn kaikenlaiseen Merkuriuksen toteutumiseen siihen saakka, kunnes ensi keväänä uudessa perääntymisjaksossa taas syntyy uusi Merkurius. Tämä on sävyltään aika vinkeä Merkurius mikä syntyy, sillä se on sekstiilissä ja vastavierailussa hallitsijaansa neitsyeen siirtyneeseen Marsiin, sekstiilissä Plutolle (jota voidaan pitää modernina kanssahallitsijana), kolmiossa Chironille ja kvinkunssissa Uranukselle – yhdeksäs aste paukkuu Merkuriuksen syntyessä!

Ja sitten vasta tähän paljonpuhuttuun perääntymiseen. Merkurius siis viilettää skorpionissa 18°23’ saakka, jolloin se pysähtyy tälle asteelle 21. lokakuuta aamuyöllä, saavuttaa pysähtymisen keskikohdan iltapäivällä ja pysyy pysähtyneenä myöhään iltaan saakka, kaikki manööverit kuitenkin saman päivän aikana suorittaen. Pysähdyksensä hetkellä, ja kääntymisessä perääntymään, Merkurius on kolmiossa Jupiterille, ja aluksi vastapäätä Kuuta silloin aamuyöllä.

Tällöin Merkurius suuntaa viiltävän tarkan ja syvän analyysinsä sisäisiin asioihin, ja voi sattua niin että huomio on liiaksi kiinnittynyt oman pään sisäisiin liikkeisiin, koska skopionissa meillä on hurjasti keskittymiskykyä, että jotakin ulkomaailmasta jää noteeraamatta – ja tapahtuu näitä Merkuriuksen kommelluksia. Itse en näe tätä perääntymisjaksoa mitenkään erityisen vaikeana, ennemmin se voisi olla harvinaisen antelias ja syvällinen. Toki tähän sisältyy näitä Kuunsolmun ja Saturnuksen ylityksiä (8.10. 10°52’, retrona 29.10. 13°19’ ja 26.11. 16°33’), jotka voivat nostaa esiin omia kipeitä ja vaikeita prosessejaan.

Merkuriuksen perääntymisen lopettava pysähdys on miltei vielä mielenkiintoisempi kuin tuo käännös retroiluksi. Merkurius tulee 2°29’ skorpionia 10.11. iltapäivällä ja käännöskohta tapahtuu myöhään saman vuorokauden puolella, ja eteenpäin Merkurius lähtee 11.11. varhain aamulla puoli seitsemän maissa. Tänä samana aikana myös Neptunus on pysähtynyt, ja on tarkassa kolmiossa Merkuriuksen kanssa! Joko tässä saadaan koko maailma kaaokseen ja suistumaan radaltaan, tai sitten kohtaamme jotakin huikean luovaa, henkistä, syvää ja sisäistä. Jos itse harrastaisin meditaatiota, tuona päivänä voisi aueta vaikka mitä, mutta jos päätätte tätä kokeilla, meditoittehan pätevän ohjaajan avulla ja ”varovaisesti”. Tuo on mielestäni mahdollisuuksien päivä, mutta voi olla korkeamman kädessä, mikä on suuntana.

Merkurius pääsee siis etenemään hiukan ennen marraskuun puoltaväliä, ja taas ollaan ihan skorpionin merkin alussa. Merkurius pääsee pois varjosta 27. marraskuuta aamupäivällä, jolloin se on taas kolmiossa Jupiteriin, joka on tällä välin sekin ehtinyt kääntyä perääntymään. Lisäksi Merkurius on hyvässä kulmassa Venukselle ja hyvin lähellä Saturnusta, joten varjosta ulostulon elkeet ovat varsin suopeat ja rakentavat, ellei sitten tuo perääntyvä Jupiter haukkaa liian isoa kakkua..

Jousimieheen Merkurius siirtyy vasta 5. joulukuuta, eli muutoin niin vikkelä planeetta on aika pitkän tovin skorpionissa tänä syksynä. Me varmaankin otamme kaikki mahdolliset haasteet innokkaina vastaan, sillä jos mielemme tavoittaa nyt jotakin syvällistä, se auttaa meitä kasvamaan.

Jos omalla kartalla on Merkurius skorpionissa, on todennäköisesti tulossa hyvin mielenkiintoinen ja antoisa Merkuriusten paluiden sarja. Näistä viimeisin jää voimassaolevaksi seuraavaan planeetan kierrokseen saakka. Jos haluatte tutkia omaa Merkuriuksen paluunne karttaa, voin sellaisen lähettää meilissä liitteenä. Laittakaahan tutkimushaluiset viestiin (meili, FB) syntymädatanne ja nykyinen asuinpaikkakuntanne.

Hyvää Uutta Merkuriusta tulevaksi vaan kaikille!

Valaistusko jää käteen?

Tuumasin jakaa kanssanne muutamia hyvin henkilökohtaisia mietteitä parhaillaan käymästäni Neptunuksen ylityksestä Auringolleni kalojen merkin alussa. Ihan päivänpolttava asia tämä ei ole, tarkka ylitys on ensi viikolla, eikä prosessi ole missään nimessä ohi, tuskin edes paremmalla puolella. Luvassa ei siis ole mitään lopullisia totuuksia, vaan korkeintaan pieni tilannekatsaus. Nyt peruuttaessaan Neptunus pysähtyy marraskuussa noin puolen asteen päähän Auringostani. Miten tämän nyt ilmaisisi; vahvaa energiaa annetaan.

Mikään helppo ja ihana ei tämä Neptunuksen aika ole todellakaan ollut, enkä jaksa enää elätellä toiveita, että loppuhuipennus olisi yhtäkkiä sävyltään hivelevä. Asiat joita toivoin tältä transiitilta, esimerkiksi kirjallisen luovuuden kukoistaminen (taiteellista proosaa siis, ei tätä arkipäiväistä bloggausta), ovat kaatuneet toisaalta Neptunuksen ”käsitykseen” rahasta, ja vielä enemmän sen hallintaan uneen nähden. Neptunus on planeetoista se, mikä vähiten välittää rahasta. Näiden Auringon ylitysten aikaan raha on huvennut olemattomiin. Olisi pitänyt varmaan tulla niin henkiseksi että elää pelkällä pyhällä hengellä.

Ilmeisesti kaltaiseni jolla on syntymäkartallaan pysähtynyt Neptunus, saa tällaisen harvinaisen transiittijakson kovenettuna. Jos joitakin Neptunuksen puolia on jäänyt ymmärtämättä oman kartan tasolla, on niihin nyt ollut tilaisuus syventyä. Esimerkiksi uniin, joita hämmästyksekseni en yleensä näe paljoakaan. Silloin harvoin kun nyt ylityksen aikaan yleensä nukun, olen saanut käydä unissa läpi vanhoja asioita, joita en mielelläni olisi kaivanut alitajunnastani. Itse katson ne sarjaan typeryyksiä ja vanhoja heiloja, enkä todellakaan tässä elämässä käy asioita läpi kyseisten henkilöiden kanssa. Onneksi valintoja voi tehdä itse. Unen laatuni on jokatapauksessa muuttunut entisestä. Aikaisemmin en muistanut uniani jos niitä edes näin, nyt ne tuntuvat osittain jatkuvan kuin elokuvina puoliksi hereilläkin.

Kyllä minä miellän muuttuneeni Neptunuksen aikana. On olemassa aika iso joukko ihmisiä, joihin olen pitänyt minimaalisesti yhteyttä viime aikoina; liukunut Neptuniaanisesti etäämmälle. Neptunus liittyy menneeseen, ja vaikka yhdellä tasolla kaipaan niitä ”vanhoja hyviä aikoja”, tiedostan aina vaan selkeämmin että entinen ei ole omaa maailmaani enää. Oikeastaan ratkaisevan mielenmaiseman muutoksen havaitsin kehittelemieni kaunokirjallisten aiheiden muuttumisen myötä (teosten joita en todennäköisesti ikimaailmassa kirjoita, mutta aiheiden rakentelu on ihanaa). Tämänhetkinen arkeni vastaa paremmin perimmäisiä haaveitani ja suuria illusioitani. Mielestäni Neptunuksen transiitissa arvomaailmani on ollut isommassa myllerryksessä kuin esimerkiksi Pluton transiittien aikaan.

Varmaan monen mielestä olen tehnyt suuren virheen, kun olen koettanut pitää jalkoja tiukasti maassa ja päätä poissa pilvistä, ja vähän toppuutellut kaikenlaista henkisyyttä vastaan. Asiakkaani ovat pitäneet kyllä huolen tämän teeman pysymisestä tapetilla, sillä koskaan ennen ei ole tainnut olla tulkinnoissa näin useita henkisistä asioista kiinnostuneita. Voihan olla, että minun kohdallani Neptunus tekee pinnanalaista työtään, ja joskus Neptunuksen transiitin haihduttua huomaan valaistuneeni.

Millaisia kokemuksia teillä toisilla, muuttuvamerkkisen Auringon alkuasteillaan omaavilla on Neptunuksen transiitista Auringolle? Jos sellainen on lähimenneisyydessä takana, jäikö mitään käteen?

Voimainkoitos tältä erää ohi – vai onko sittenkään

Nyt se on sitten ohi, virallisesti ja peruuttamattomasti, tämänsyksyinen Plutoon liittynyt intensiivi- ja herkkyysaika. Pluto on jättänyt perääntymisensä taakse, ja astunut pienen askeleen eteenpäin eläinradalla, takaisin kauriin yhdeksänteen asteeseen. Ehkäpä ei enää pingoteta eikä mennä niin harmaat irvessä, vaan voidaan ottaa rennommin. Toisaalta syvemmälle pääsy ja tarkkanäköisyys vaativat sitten enemmän ponnistusta, jos tuon kaltaiset toimet olivat luontevia pysähtyneen Pluton aikana.

Pluto suuntaa kulkuaan eteenpäin, ja nyt sen toiminta pitäisi kohdistua enemmän ulkopuoliseen maailmaan sisäsyntyisten seikkojen ruotimisen sijaan. Pluto kuitenkin on tyyliltään aina näkymätön, piilotettu ja kulissientakainen, joten ehkä se ei nytkään kovin osoittelevasti ole esillä. Plutoon kuitenkin liittyy tietty paljastavuus, sillä sen energia joskus tuo päivänvaloon muutosvoimien ilmentymiä rytisemällä, miltei skandaalinkäryisesti. Yhtä kaikki, intensiiviaika yhdellä tasolla jatkuu, sillä Uranuksen ja Pluton neliökulma kerää taas voimaa tasakulmaan. Nyt ollaan yhden asteen ja 47 kaariminuutin verran vaille tuosta kulmasta, joten voimakkaimmat hetket alkavat olla käsillä kulman ollessa tarkentumisvaiheessa.

Millainen teidän kohdallanne oli Pluton pysähdyksen aika? Pääsittekö syvyyksiin, oliko keskittymiskyky huipussaan ja löysittekö tarvittavat pienet yksityiskohdat läpimurron palikoiksi? Vai iskikö Pluton tuhovoima koko intensiivisellä voimakkuudellaan, hurrikaanin tavoin? Pysähdystähän kesti noin pari viikkoa tämän perjantain aamuyön noin puoli yhteen saakka.

Sitten vaan keräämään voimia keväälle ja seuraavaan intensiivijaksoon, mikä alkaa 7. huhtikuuta?

Teoria aktiivisimmasta Kuunvaiheesta

Istuin vaihteeksi valmiiksi katettuun pöytään viime sunnuntaina astrologian harrastuksen suhteen, ja tuntuipas oudon mukavalta, koska viime aikoina olen enimmäkseen ollut itse siellä kattajan puolella. Olipas se helppoa, kun toinen on nähnyt puolestani ajattelemisen vaivan, ja itselle jää tehtäväksi makustella mihin ajatukset tästä eteenpäin vievät. Kyse oli siis Tampereen Astrologisen seuran syksyn aloituksesta ja Soile Naskalin luennosta, mikä käsitteli Kuunvaiheita ja keskipisteitä. En ryhdy tässä selostamaan luennon antia, mutta koska tämä saatiin tallennettua, kiinnostuneet voivat kohtapuoliin kysellä sitä seurasta, kunhan saadaan koko materiaalipaketti kuosiin.

Olen jo pidemmän aikaa tuuminut itsekseni kuun kulussa puolikuun vaihetta, sillä olen alkanut ajatella sitä itseasiassa kaikkein aktiivisimpana ja energisimpänä ajankohtana kuunvaiheista. Minäkin laadin tänne blogiin katsauksin Uuden Kuun syntymisestä ja täydenkuun kulminaatioista, näitähän me tuijotamme merkkipaaluina Kuun matkoissa. Puolikuun kohdat jätetään huomiotta, mutta mieleeni on hiipinyt luulo, että näissä saattaisi olla se ”todellinen” voima. Sitä en kiistä, että koko Kuun syklin henki syntyy teemoineen aina Uuden Kuun kohdalla. Tämä kulloinkin ilmassa oleva teema tulee voimakkaimmin toiminnan tasolla ilmi, tai merkittävimmällä tavallaan, kun Kuu oli kierrossaan puolikuun kohdassa joko kasvavalla tai vähenevällä puolella.

Perustan tämän vielä hyvin keskeneräisen väitteeni kahteen seikkaan. Olen jo aikaisemmin koettanut maalailla teille puolikuun kohdan merkitystä ihan yleisesti ajassa (tässä linkki aikaisempaan juttuuni), mutta varsinaisesti tämä ilmiö on mietityttänyt edistyskartan tasolla: kun Kuu tulee neliökulmaan Aurinkoon nähden, Kuunsolmu (Auringon ja Kuun ratojen leikkauspiste) pysähtyy, ja tämän jälkeen muuttaa kulkusuuntaansa. Jos Kuunsolmu merkitsee meille suuntaa ja tarkoitusta, on iso asia kun progressiivisen kartan tasolla se vaihtaa suuntaa, joskus useiksi vuosiksi. Jotakin perustavanlaatuista tapahtuu siis silloin, kun Kuu tulee neliöön Aurinkoon nähden; jotakin sellaista mikä voi resonoida koko elämäntarkoituksen kanssa.

Toisen pohdintojani mielestäni tukevan ahaa-elämyksen sain tuon yllä mainitsemani luennon myötä. Kuu voidaan katsoa kahdella eri tavalla kahden sorttiseksi, joko-tai tyyliin. Tavallisestihan me jaamme Kuun joko kasvavaan tai vähenevään Kuuhun, ja okei, tämä on todellakin perusteltua Kuun sykliä tarkastellessa. Mutta jos kiinnitämme katseen itse Kuuhun, miltä se näyttää taivaalla, on meille mahdollisesti vähän hankalampaa määritellä onko se kasvava vai vähenevä – sen sijaan me huomaamme onko Kuu iso vai pieni, eli lähellä täyttäkuuta vai lähempänä Uutta Kuuta, mutta silmämääräisesti on yleensä vaikea nähdä eroa onko vaihe kasvava vai vähenevä. Se mikä nimenomaan jakaa Kuun joko pienempään tai isompaan Kuuhun, on sen puolikuun vaihe. Tässä kierron kohdassa Kuulle tapahtuu jotakin hyvin ratkaisevaa, se on näkyvämpi tai piilevämpi.

Eikä muuten yleinen Kuun symbolikaan ole Uusi Kuu eikä Täysikuu, vaan nimenomaan se puolikuu, kasvavalla puolella kuvattuna. Se että Kuun kulussa kiinnittäisi yhä enemmän huomiota sen neliökohtiin, ei mielestäni millään lailla syö merkitystä Uudesta Kuusta tai täydestäkuusta.

Jos merkeittäin tutkitaan Kuun vaiheita ja mielletään syntymä nolla asteeseen oinasta, tulevat puolikuun kohdat rapuun ja kauriiseen, johtaviin feminiinisiin merkkeihin. Nämä ovat elämän jatkuvuuden ja säilymisen kannalta keskeiset merkit, jolloin tästä voi johtaa ajatuksen, että näissä neliökohdissaan Kuu merkitsee ratkaisevia tekoja ja päätöksiä. Näissä kohdissa pitää valita, ja sen jälkeen elää valintansa kanssa. Usein käytännön tasolla näyttää siltä, että tällaisissa kohdissa joudumme pakostikin valintojen eteen, koska elämä on tullut pisteeseen mikä vaatii korjausliikettä. Näihin neliökulmien osoittamiin kohtiin sisältyy se aktiivisen tekemisen ja toiminnan aika. Voimme verrata Uuteen Kuuhun ja täysikuuhun: Uudessa Kuussa mielletään olevan intoa aloittaa, mutta koska aloitetaan tyhjästä (symbolisesti), ei suunta ole vielä täysin selvillä. Täydenkuun kohdalla nautitaan saavutuksen tunnoista ja heittäydytään paistatteluun, eli kumpikaan näistä Kuun merkkikohdista ei välttämättä ole ihan hirveän aktiivinen. Toiminnallisuus kerääntyy minun mielestäni puolikuun kohtaan.

Pääsemme ihan pian todentamaan onko Kuun neliövaiheessa dynamiikkaa. Perjantaina 27. päivänä Kuu tulee tarkkaan neliöön Aurinkoon nähden 4°12’ ravussa, Auringon ollessa 4°12’ vaakaa. Tämä voi olla ihan erityinen neliökulma Kuulle sen ollessa omassa merkissäänkin, eli se voi toteutua erittäin vahvasti. Ajankohta vaan sattuu meille aamuun 6:55:27 mutta ehkä me olisimme aamuseiskalta valmiina toimintaan? Todennäköisesti puhtia riittää vielä pitkälle iltapäivään, vaikka Kuu eteneekin nopeasti. Se että ilmassa on toiminnallisuutta ja symbolisella tasolla tienhaaran tuntua, riippuu omasta tilanteesta onko tämä hyvä vai huono asia, ja vielä enemmän asenteesta, miten miellämme hyvän ja huonon. Jos Kuun sijainti tuolloin on omaan karttaan nähden merkitsevä, esimerkiksi oman Kuunspaluun kohta, voi nostaa juuri tämän neliön painoarvoa. Ihan kaikki ajalliset neliöt eivät kolahda samalla tavoin.

Seurataan huomenna Kuun siirtymistä piilevämmälle puolelleen kohti Mustaa ja Uutta Kuuta!

Katastrofin aineksia

Miksi toisinaan tapahtuu suunnaton katastrofi, mutta toisella kerralla vain liippaisee pelottavan läheltä? Alla on jokseenkin hypoteettinen tapahtumakartta erittäin karmaisevalle melkein-katastrofille, jos sitä analysoimalla olisi mahdollista löytää astrologisesta ajanlaadusta tekijöitä, jotka osoittivat onnea.

Reilut 50 vuotta sitten Yhdysvaltain lennoston B-52 pommikone joutui vaikeuksiin Amerikan itärannikolla lastinaan kaksi vetypommia. Kone hajosi ilmatilassa ja pommit putosivat, miehistöstä viisi pelastui. Toinen tuhoavista pommeista saatiin normaalisti kytkettyä toimimattomaksi, mutta toinen näistä irtaantui koneesta kuin kuvitellen saaneensa tuhoamiskäskyn. Vahinkoräjähdyksen estävät mekanismit rikkoutuivat koneen hajotessa. Pommi ei kuitenkaan räjähtänyt, koska yksi pikkuinen kytkin kuin vahingossa esti sen. Räjähtäessään ydinpommi olisi tuhonnut suurelta osin koko Amerikan itäisen rannikon; pommin tuhovoima olisi ollut 260 kertainen verrattuna Hiroshimaan pudotettuun pommiin.

Tapahtuman kellonaika on sikäli arvio, että tapahtumaselostuksista löysin tiedon, jonka mukaan konetta tankattiin vuorokauden vaihtuessa, ja pian sen jälkeen onnettomuus tapahtui. Todellinen tapahtuma-aika voi olla vähän myöhäisempi kuin minkä karttaan laitoin; huonejärjestys on viitteellinen, mutta nousumerkki pysyy skorpionina miltei aamuyön kolmeen saakka.

Aurinko vesimiehessä, Mars perääntyvänä ravussa ja Uranus perääntyvänä leijonassa ovat kaikki vailla pääaspekteja tällä kartalla. Energioissa on täytynyt olla jotakin erikoista ja poikkeuksellista. Voimallinen tahto, eteenpäinmeno ja yllätyksellisyys ovat kaikki ajan hengen päällimmäisiä tekijäitä, kuin keskenään herruudesta taistellen. Teknisesti ottaen Aurinko on heikoilla yökartalla ja vastamerkissään. Mars ei niinikään viihdy luontevasti ravussa, ja lisäksi Mars on OOB tilassa, kallistuskulman huomattavasti ylittäneenä. Näin kulkeva Mars saattaa olla ”huonolla” tavalla yhtä arvaamaton kuin Uranus. Uranus planeettana yhdistetään ydinvoimaan sekä lentämiseen, ja koska siihen ei kohdistu muita voimaa alentavia altistuksia kuin perääntyvä liike, voidaan Uranuksen katsoa tuolla hetkellä olleen ajassa keskeisin energia.

Myös Pluto yhdistetään ydinenergiaan, etenkin sen tuhovoiman vuoksi. Pluton sijainti Kuun yläsolmulla näyttää erittäin osoittelevalta. Kollektiivisesti 60-luvun alussa oli tuhoavia voimia olemassa. Pluton ylitykset solmulle ovat leimanneet voimakkaimmin solmun teemaa sen kulkiessa neitsyessä tuolloin (vrt. nyt tässä ajassa Saturnus leimaa solmun kulkua skorpionissa).

Kartalta silmiin pistää Kuun ja Neptunuksen vastakkaisuus. Negatiivisesti tulkittuna tämä voi symboloida hämmennystä, sekaannuksia ja virheitä; positiivisti se voi olla suuri pelastus isolle osalle ihmiskuntaa.

Tuohon aikaan oli myös muutamia omassa energiassaan erittäin vahvoja planeettoja. Saturnus omassa merkissään kauriissa, mainittu Kuu ylennyksessään härässä ja Venus ylennyksessään kaloissa. Pikkutekijöiden myötä kalojen merkki jonkin verran korostuu kartassa, sillä siinä ovat Chiron, Vesta, Kuun alasolmu ja Ceres; niin kaaoksen kuin pelastuksenkin teema on suuri.

Kun Jupiterkin löytyy itselleen hankalasta merkistä kauriista, on mielenkiintoinen ilmiö, että kaikki voimaan ja tekemiseen liittyvät planeetat ovat jollakin tavoin ”ahdistettuja”: Jupiter ei laajenna, Aurinko ei loista, Mars ei aloita, ja niin Uranus kuin Plutokin suuntaavat voimaansa mahdollisesti sisäisiin tekijöihin. Ihan sivuhuomautuksena, huomioni kiinnittyi myös Jupiterin ja Saturnuksen yhtymään kauriissa – paljon tarkempi vastaava yhtymä on pahamaineisen myrkyttäjä- ja tuhoajayrityksen Monsanton syntykartalla.

Onnettomuuskartoilta usein löytyy puolitoistaneliö aspekti, ja niin on tälläkin kartalla mielestäni hyvin oleellisissa kohdin. Merkurius on puolitoistaneliössä Marsille, ja Saturnus Plutolle. Kumpikin kulma on hyvin tarkka; edes Merkuriuksen kohdalla kulma ei häviä tarkan kelloajan puutteeseen. Puolitoistaneliö on riuhtaiseva kulma, jonka luonteessa on äkkivääryyttä, epätavallisuutta ja äkillisyyttä, eikä sitä suotta ole kutsuttu nimenomaan Uranuksen kaltaiseksi kulmaksi.

Lisäksi täydellinen Auringonpimennys oli iskemässä parin viikon päästä, eli sen henki oli jo olemassa; se tuli vastapäätä Uranusta vesimieheen.

Yksittäisiä kartankohtia napsiessa tuntuu, että kaikki järkyttävän katastrofin ainekset olivat koossa. Mikähän mahtoi kääntää lopulta suunnan läheltä piti -puolelle? Voivatko merkitykseltään suhteellisen vähäisinä ajassa yleensä pidetyt Kuu ja Venus olla pelastavat enkelit? Molemmat ovat mitä parhaimmissa merkeissä, mutta näissä toiminnallinen sävy on passiivista. Kuu kulkee hyvässä kulmassa Ceresiin nähden, ja epäilemättä Venuksen ja Saturnuksen hyvä kulma on luettavissa rakentavaksi ja lujaksi. Kuun ja Venuksenkin välillä on hyvä kulma, septiili, mikä on sävyltään henkinen ja viisas.

Millaisia mielleyhtymiä teille kartasta tulee? Mitä tekijöitä onnettomuustutkijan pitäisi ensisijaisesti katsoa?

Känkkäränkkäpäivä

Aikuinen ihminenhän ei saa kiukutella eikä olla pahalla tuulella? Ei ainakaan astron ”ammattilainen”, vaan pitäisi olla kehittynyt, kypsynyt ja suurinpiirtein valaistunut saamillaan eväillä. Kiukku on keskeneräinen tunne, ja meneeköhän analogiani oikein, että kun olemme astrologian avulla oppineet tuntemaan itsemme, pitäisi osata toteuttaa vaan kaikkea hyvää. Vai olemmeko astrologiasta huolimatta silti ihan vaan ihmisiä, jotka kokevat tunteita, ja toisinaan ilmaisevat niitä typerästi? Tällaisena toisena perättäisenä dagen-efterinä unettoman yön jälkeen Neptunuksen transiitissa minulla ei ole pinnaa, mikä katkeasi, vaan ihan  kaikki tuntuu jo valmiiksi katkenneelta. Joku ehkä tunnistaa loppuunratsastetun olon, mutta älkää ihmeessä te toiset ryhtykö liian syvällisesti kuvittelemaan.

Tänään en ole jaksanut ajatella yhtään ajatusta loppuun saakka, mutta siitä huolimatta heitän, että ei ärtymys mihinkään katoa, vaikka astrologiaa tutkiikin. Joskus ärsyttävät asiat tuntuvat kumuloituvan oikein herkullisesti. Yhden piinallisen jutun saattaisi jaksaa ratkoa rakentavasti, mutta kun niitä alkaa kertyä, ne kiertyvät vyyhdeksi johon totisesti sotkeentuu, ainakin silloin kun väsyneenä silmät sikkurassa ei huomaa katsoa mihin läjään astuu.

Sen lisäksi että Neptunus on asteen tarkasti Auringollani ja Uranus lähti peruuttamaan Ceresiltäni, minkä lähellä se tuntuu vieläkin olevan, huomaan vaa’an ajan koittaneen. Olenkohan maininnut ennenkin, että tämä on oma persoonallinen helvettini? Aurinko kvinkunssissa Auringolle, Merkurius kvinkunssissa Kuulleni. Vähän bitch-sävyinen kun sitä ei hallitse Venus skorpionissa ja liioittelevan runsas Jupiter ravussa vetävät Suurkolmioon oman karttani auts-auts pisteen Marsin ja Saturnuksen tarkan yhtymän – joihin Mars leijonasta on kvinkunssissa, kuten myös Merkuriukselleni, ja senhän nyt huomaavat kaikki. Ja jostain kumman syystä olen ennenkin pistänyt merkille, että Kuu härässä ei oikein sovi minulle, nyt Kuu liukui IC:ni yli, eli veti syvimmät privaattitunteeni pinnalle (tuota Kuu härässä teemaa on syytä miettiä, sillä muistan proge Kuun härkäajan olleen erityisen veemäistä aikaa).

Tiukka kysymys, kuinka monta yhtäaikaista kvinkunssia väsynyt ihminen kestää? Onneksi nämä ovat lyhytaikaisia juttuja kaikki – eli jos vielä jonkin aikaa sinnittelen hakkaamasta otsaani betoniin, ärsytys voi haihtua niihin ilmoihin mistä on tullutkin. Tosin viisas ja pohdiskeleva astroystäväni on monesti todennut, että voihan sitä luulla, että transiitti häviää kun se menee asteissa ja ajallisesti ohi, mutta jos sitä ei oikeasti käsittele, se on yhä päällä tai ainakin vaanii pian taas edessä.

Millaisissa transiiteissa olet huomannut olevasi ärtynyt – jos siis tunnistat olevasi ihan tavallinen ihminen etkä henkisesti ylemmällä tasolla ja siksi kaiken tällaisen triviaalin koskettamattomissa? Onko omalla kartalla jokin kohta, mikä nappaa ärsyyntymisen kaikkein helpommin? Löytyykö yhtä helposti astrologisista teemoista tyyntymisen avaimet?

Kvinkunsseistahan sanotaan, että oikein hallittuina ne voivat tarjota ahaa-elämyksen, jollaista ei ehkä muunlaisissa oloissa ja tilanteissa löytäisi. Tätä erilaista näkemystä odotellessa…

Tahdommehan aina vaan lisää muutosta?

Hyvästit kesälle! Aurinko lähtee mittaamaan uutta ajanjaksoa Syyspäivän tasauksessa tulevana yönä 22. syyskuuta klo 23:44 siirtyessään vaakaan. Kun merkinvaihdos menee näin lähelle keskiyötä, on Aurinko meillä neljännessä huoneessa ”privaattialueella”. Ingressikartan nousuun tulee rapu, mikä sekin vetää kotiinpäin ja intiimeihin, tuttuihin kuvioihin. Jos siis yleensä Auringon kulku vaa’assa ilmoittaa sosiaalisesta ajanjaksosta, olisiko nyt valokeilassa ennemmin läheiset ihmissuhteet. Mielikuvakseni jää omakohtaisuus sosiaalisissa kontakteissa, ja nähtäväksi jää onko tämä hyvä asia, esimerkiksi aitoutta tuova.

Aurinkoa hallitseva Venus kulkee skorpionissa, ja alkaa kohta irrottautua etäämmälle Saturnuksesta ja Kuun noususolmusta. Enpä taida sanoa yhtään sen enempää tästä Venuksesta, kyllä te tiedätte.. Ingressikartan nousua hallitseva Kuu tulee kuviota vastapäätä alasolmun tuntumaan härkään. Kuunsolmujen osoittama kollektiivinen ajan henki on voimakkaasti läsnä tässä seisauskartassa. Yhteisöllisyys ja yhteistyö eivät kenties ole aivan niin luonnollisia asioita nyt, vaikka yleensä ne vaa’an ajassa nousevatkin kukoistukseensa.

Koko vuoden ilmapiiriä mittaava kartta saatiin oinaan ingressissä, kevätpäivän tasauksessa. Sitä viilattiin kesällä rapuun mentäessä kesäpäivän seisauksessa, ja nyt siis viilataan uudelleen näin syksyllä. Toistuvat teemat oinaan ingressistä tähän päivään ovat Saturnus skorpionissa, Neptunus ja Chiron kaloissa ja Juno vesimiehessä, sillä nämä tekijät ovat taas puoli vuotta myöhemmin suurinpiirtein samoilla sijoillaan kuin astrologisen vuoden alussa. Jos siis keväällä jouduitte kohtaamaan energioita näiden tekijöiden kautta, on työ mitä todennäköisimmin edelleen vaiheessa.

Mitähän ajastamme tänä syksynä kertoo, että ingressikartalla ei ole muita varauksettomasti suopeita kulmia kuin Venuksen ja Jupiterin välinen kolmio? Kaikenlaisia neliöitä, oppositioita, puolineliöitä ja puolitoistaneliöitä sen sijaan näkyy roppakaupalla. Monenlaista vääntöä lienee siis yleisilmastossa, ja tottahan toki, kun tulossa on jälleen tarkennus esimerkiksi Uranuksen ja Pluton neliötanssiin. Aurinko terävöittää kuvion T-ristiksi lokakuun alussa, ja ihan pääsee huomaamatta tällainen, että luojankiitos tästä ei nyt kehkeydy Isoa ristiä (ne joiden omalla kartalla Aurinko on 9 – 10 asteessa vaakaa, tulevat saamaan tämän isosta muutoksesta kertovan T-ristin Auringonpaluun kartalleen tarkkana). Lokakuun viidennen päivän Uudessa Kuussa tämä risti jää erittäin voimakkaaksi kartalle, joten syksyllä voi olla odotettavissa muutoksen tuulia. Enkä tiedä, helpottaako edes Auringon ja Jupiterin neliössä 19 asteessa, vaikka yleensä Jupiterilta kovatkin kulmat ovat suht hyviä tapauksia. Silloin mennään Thorin vasaraksi Neptunus kärjellään.

Pitänee ilmeisesti ottaa asenne, että hiukan haastavemmistakin ajoista on selvitty, ja ei auta kuin ottaa tilanne kerrallaan. Tai jopa pingottaa siihen suuntaan, että on hyvä että saadaan potkua ja vahvoja energialatauksia, sillä tuloksia syntyy silloin kun tehdään, ja aktiiviset kulmat ajassa ajavat tekemiseen.

Se mikä erityisesti minua ilahdutti vaakaan siirtymisen kartalla, on Vestan sijoittuminen meillä kartan IC:lle. Vesta on näyttäytynyt kesän ja syksyn aikana useilla kartoilla korostuneena. Vesta on siirtynyt neitsyeen 10. syyskuuta, ja on Auringon mennessä vaakaan 5°50’ neitsyttä. Jos aikaisemmat Vestan kutsut tuntuivat osuvan, saattaa tämäkin aste herätellä taas ottamaan sydämen palon vastaan.

Sokerina pohjalla on tämän päivän Auringon kulku neitsyen viimeisellä kriittisellä asteella. Taas summataan ja analysoidaan kulunutta aikaa, ja nyt hiukan pidemmän kaavan kautta ainakin sieltä kesän rapuingressistä saakka. Tarkkaa tuomiota vaan kaikille, ja vahvaa aikaa vaa’assa!

Hekate Mustan Kuun jumalatar

Ettekös olekin joskus tunteneet olevanne välitilassa, prosessissa tai muutoksessa, missä entiseen ei ole paluuta, mutta uusi suunta ei ole vielä hahmottunut? Silloin tuntee suunnatonta epätietoisuutta tuntemattoman edessä, mihin askeltaisi, mihin tarttuisi. Astrologiassa löytyy näihinkin tilanteisiin omat selittävät tekijänsä, mutta on ihan pakko lisätä – kunhan vaan osaisi tulkita.

Hekate asteroidi on ikivanha Mustan Kuun jumalatar. Sen astrologinen merkitys on olla tiennäyttäjä. Kreikan mytologian tarun mukaan Hekate oli Ceresin apuna Maa-äidin etsiessä ryöstettyä tytärtään Persephonea, Hekate valaisi pimeyttä kahdella lyhdyllään. Näillä soihduilla Hekate valaisee meille tietä ja aikaa silloin kun Kuun valo on vähimmillään, eli Mustan Kuun aikaan. Kaksi lyhtyä nähdään Venuksen aamu- ja iltatähden edustajina. Hekateen liittyvä symboliikka on monikerroksista ja ilmeisen rikasta, mutta on mahdollista että siihen on ympätty aineksia muista lähteistä, jotka eivät kaikki ole ehkä alkuperäisiä. Hekate kuvataan kolmipäisen koiran kanssa, toisinaan pöllön kanssa, sekä kruunupäisenä soihdunkantajana. Häneen yhdistettiin yö, myrkkykasvit, taikuus, noituus ja ennustaminen, eli samalla tavoin mystisenä ja pahanakin pidetty, pelätty feminiinisyys, jollainen on tavattu yhdistää Mustaan Kuuhun Lilithiin.

Ilmeisesti joskus keskiajalla tuli ”muotiin” kuvata Hekate kolmen jumalattaren kokonaisuudessa; nuori neito, hedelmöittynyt nainen ja vanha viisas nainen. Tämän nähtiin myös symboloivan mennyttä, tätä hetkeä ja tulevaa. Kolmipäisyys kuvaa kaikkiin suuntiin näkemistä, niin ajassa kuin suunnissakin.

Hekate on yksi astrologisista näkijähahmoista. Hän vartioi tienristeyksiä, oviaukkoja (joista kuljetaan sisään ja ulos), kaikenlaisia reittejä. Hekate on tasojen ja maailmojen välinen tulkki ja oraakkeli, joka näkee kaikki tiet: hän osaa neuvoa mikä suunta tulee ottaa.

Kuun jumalattarena on loogista, että Hekate symboloi Mustaa Kuuta, kaikkein vähintä Kuuta, koko Kuun kierrolla kertynyttä viisautta, ja siksi myös ajallisesti vanhuutta. Hekate on symbolisten soihtujensa kautta väline tietoisuuden ja alitajunnan yhdistämiseen. Mustan Kuun aikaan Kuun voima on piilossa olevaa, alitajuista, mutta sen voi aistia voimakkaana. Hekate näyttää tietä eli keinoja käyttää intuiota silloinkin kun Kuu eli intuitiivisuus ei ole näkyvällä tavalla voimakasta ja esilläolevaa, vaan se on kaivettava alitajunnasta. Hekatessa on paljon samaa kuin shamaaneissa; tässä liikutaan kaikissa merkityksissä tasojen välitiloissa, elämän ja kuoleman välillä, menneen ja tulevan välillä, tietoisen ja tiedostamattoman välillä, valon ja pimeyden välillä, aina ”sisään” tai ”ulos” tullessa.

Päätöksenteossa me tarvitsemme omaa intuitiotamme, ja siksi tienhaarassa kysytään Hekatelta neuvoa. Järkisyillä voi perustella monenlaisia valintoja, mutta jos sydän ei ole näissä mukana, tien kulkeminen osoittautuu vastenmieliseksi, kuin taisteluksi itseä vastaan.

Tulkinnallisesti Hekate asteroidin sijainti omalla kartalla voi esimerkiksi huoneensa kautta näyttää, millä elämänalueella joutuu tienristeykseen, valitsemaan reittinsä. Jos Hekate tulee yhtymään tärkeimpiin kartankohtiin, esimerkiksi Kuulle tai akselille, voi tämä kertoa ”ennustajan” eli neuvojan roolista. Oman kartan Hekate voi aktivoitua transiiteista, jolloin sen planeetan osoittamissa teemoissa ollaan päätöksenteon edessä, tai edistyskartan Hekate sijoittuu tärkeään kohtaan kun on valinnan aika, ja voi joku löytää merkityksiä transiittina liikkuvan Hekaten kulun myötä.

Asteroidina Hekate luokitellaan jonkinlaiseksi tunkeilijaksi asteroidivyöhykkeellä, sillä se ei ole samaa ”perhettä” tai alkuperää sen lähellä sijaitsevien asteroidien kanssa, esimerkiksi Hygeian. Löytöhetkellään 1868 Hekate sijaitsi 15°25’ vesimiestä perääntyvänä, eli oli ihan Mustan Kuun Lilithin kyljessä – näin on helppo ymmärtää miksi näiden symboliikka on tainnut mennä vähän sekaisin ja lomittain. Tällä hetkellä Hekate kulkee suunnilleen 24 asteessa neitsyttä. Hekaten järjestysnumero asteroidien listalla on 100, ja sen nimikin merkitsee sata-lukua.

Hekaten löytökartta on tarkan kellonajan puuttuessa viitteellinen. Erityisesti huomioni kiinnittyi Chironin osoittelevaan sijaintiin Aries Pointilla, eläinradan alkukohdassa. Chiron yhdistetään myös ennustamiseen. Chiron on merkkirajan yli Suurkolmiossa skorpionin viimeisen asteen perääntyvän Saturnuksen ja ravun lopussa olevan perääntyvän Venuksen kanssa, ja nähdäkseni asetelma valottaa aika hyvin mistä Hekatessa on kyse: sisäisistä feminiinisistä voimista, tiedostamisesta ja käytännön tasolla vaikean ratkaisun tekemisestä. Merkkirajan ylittävä kolmio kuvaa myös ajallista dimensiota hienosti: Saturnus karman herra on skorpionissa mennyt, Venus perääntyvänäkin ravussa tämä hetki, ja Chiron oinaassa tulevaisuus.

Oman kartan Hekaten sijainnin saa selville astro.comin kartoista kun datasivun alaosaan asteroidien ja muiden lisätekijöiden lokeroon kirjoittaa 100. Missä teidän kartoillanne on tienristeys ja valinnan paikka? Kuka saa ennustajanviitan harteilleen?

Ceres murusilla

Eräänlaisessa äidinrooliin liittyvässä oman elämän kriisissä aloin pohtia miten suuri merkitys tavassa toimia äitinä on Ceresillä. Syntymäkartan Ceres tottakai kertoo, ja paljastaa paljon, jos on valmiutta hyväksyä merkki- ja huonesijainnin sekä kulmien kertomat teemat. Olen viimeaikoina törmännyt taas useammasta lähteestä käsitykseen, että syntymäkartta ei jää staattiseksi ja muuttumattomaksi, vaan toimii lähinnä peruslähtökohtien kartoittajana. Se mitä todella tapahtuu, reaalimaailmassa, tässä ja nyt -ajassa omien valintojen ja tekojen kautta, näkyisi erilaisista aikaa kuvaavista kartoista.

Ajassa on erilaisia syklejä, joita astrologiset kartat kuvaavat päällekkäisinä ja lomittaisina totuuksina. Ceresin kertomaa äidinroolivyyhteä aloin purkaa tarkastelemalla vihjeitä erilaisista merkkikohdista elämän varrelta. Pohjimmaisena on syntymäkartan osoittama suunta, ja päällimmäisenä, tämänhetkisenä Ceresin muotona voidaan pitää edistyskartan tasoa, mikä osoittaa missä kohdassa tähän tekijään liittyvää kasvutehtävää ollaan.

Tuohon kahden kartan tasojen väliin jää kuitenkin vuosia, tapahtumia, ajanlaatuja, jotka muuttavat Ceresin toteuttamista kunakin aikana. Näitä vaihtuvia yleisteemoja päätin tarkastella Ceresin paluukarttojen kautta. Ihan samalla tavoin kun Kuunpaluut tai Venuksen paluut, Ceresin paluukartta kertoo miten tämän pikkuplaneetan toteutuminen sujuu paluiden välisenä aikana. Ceresin kiertorata ei ole ihan täsmällinen, ja paluukarttojen välinen aika on joitakin kuukausia alle viiden vuoden.

Mielestäni lapsen syntymän aikaan voimassa oleva Ceresin paluukartta leimaa äidin ja lapsen välistä suhdetta. Paluukarttojen tulkintaan on monenlaisia malleja ja tapoja, ja toiset saavat näistä tulkinnallisesti parhaimman irti lukiessaan karttaa suhteessa syntymäkarttaan. Itse tykkään enemmän tavasta katsoa paluukarttaa sellaisenaan, omana todellisuutenaan ja omana maailmanaan, vaikka toki otankin huomioon planeettakontaktit (nehän ovat ajan transiitteja) ja akseleiden sijoittumisen omaan karttaan nähden. Nämä lähinnä huoneiden kautta nousevat akseleiden tulkinnat eivät ole koskaan antaneet itselleni paljoakaan, ja pistää epäilemään mahdanko käyttää ”oikeata” huonejärjestelmää. Paluukartta kokonaisuutena on osoittautunut kuvaavaksi välineeksi.

Se paluukartta mikä jäi leimaksi tähän nimenomaiseen, riittämättömyydentunteiden riivaamaan äiti-lapsi-suhteeseeni, on Ceres-karttana aika pysähdyttävä, ja tuo ilmaus on kaunistelu ensireaktiostani. Ceresin paluukartalla Ceres jää viimeiseen huoneeseen ja nousuakseli jää merkkinsä viimeiselle kriittiselle asteelle. Ceresiä hallitseva planeetta istuu Kuun alasolmulle, mikä on aina hiukan arveluttavaa ja mielestäni vaatii erityistä tiedostamista teemoissaan. Merkurius, lapsia kuvaava planeetta, perääntyy, yhtymässä Chironiin. Kuu on kartalla suht kivasti, mutta neitsyessä, vähän nipottavassa merkissä. Että näistä tunnelmista on rakennettu hoivan ja huolehtimisen arkipäivää. Onneksi, kun vertaan tällä hetkellä voimassa olevaan Ceresin paluuseen, nyt on asetelma hyvin paljon rakentavampi – paluukartan akselit ovat samat kuin omallakin kartallani, joten tulkitsen tämän ”vapaasti” hyviksi mahdollisuuksiksi oivaltaa ja löytää äitinä ja huolehtijana olemisen tyylini tämän syklin aikana. Näissä karttojen pyörittelyissä minulle aukeni myös oivaltavalla tavalla edistyskarttani tämänhetkinen Ceres; nousuakselilla, härässä.

Jos joku teistä lukijoista on kamppaillut äitinä olemisensa kanssa, voisi tilanteita koettaa kartoittaa sen lisäksi että tutkii ja miettii oman syntymäkarttansa Ceresiä, katsomalla Ceresin paluiden ajankohdat (se hetki milloin Ceres on transiittina täsmälleen samassa kohdassa kuin syntymäkartalla, mutta kartta otettuna nykyiselle asuinpaikkakunnalle) ja sitä ainaista tuputtamaani edistyskarttaa. Tieto on avartavaa, toivottavasti tekin löydätte omat murusenne!