Teoria aktiivisimmasta Kuunvaiheesta

puolikuuIstuin vaihteeksi valmiiksi katettuun pöytään viime sunnuntaina astrologian harrastuksen suhteen, ja tuntuipas oudon mukavalta, koska viime aikoina olen enimmäkseen ollut itse siellä kattajan puolella. Olipas se helppoa, kun toinen on nähnyt puolestani ajattelemisen vaivan, ja itselle jää tehtäväksi makustella mihin ajatukset tästä eteenpäin vievät. Kyse oli siis Tampereen Astrologisen seuran syksyn aloituksesta ja Soile Naskalin luennosta, mikä käsitteli Kuunvaiheita ja keskipisteitä. En ryhdy tässä selostamaan luennon antia, mutta koska tämä saatiin tallennettua, kiinnostuneet voivat kohtapuoliin kysellä sitä seurasta, kunhan saadaan koko materiaalipaketti kuosiin.

Olen jo pidemmän aikaa tuuminut itsekseni kuun kulussa puolikuun vaihetta, sillä olen alkanut ajatella sitä itseasiassa kaikkein aktiivisimpana ja energisimpänä ajankohtana kuunvaiheista. Minäkin laadin tänne blogiin katsauksin Uuden Kuun syntymisestä ja täydenkuun kulminaatioista, näitähän me tuijotamme merkkipaaluina Kuun matkoissa. Puolikuun kohdat jätetään huomiotta, mutta mieleeni on hiipinyt luulo, että näissä saattaisi olla se ”todellinen” voima. Sitä en kiistä, että koko Kuun syklin henki syntyy teemoineen aina Uuden Kuun kohdalla. Tämä kulloinkin ilmassa oleva teema tulee voimakkaimmin toiminnan tasolla ilmi, tai merkittävimmällä tavallaan, kun Kuu oli kierrossaan puolikuun kohdassa joko kasvavalla tai vähenevällä puolella.

Perustan tämän vielä hyvin keskeneräisen väitteeni kahteen seikkaan. Olen jo aikaisemmin koettanut maalailla teille puolikuun kohdan merkitystä ihan yleisesti ajassa (tässä linkki aikaisempaan juttuuni), mutta varsinaisesti tämä ilmiö on mietityttänyt edistyskartan tasolla: kun Kuu tulee neliökulmaan Aurinkoon nähden, Kuunsolmu (Auringon ja Kuun ratojen leikkauspiste) pysähtyy, ja tämän jälkeen muuttaa kulkusuuntaansa. Jos Kuunsolmu merkitsee meille suuntaa ja tarkoitusta, on iso asia kun progressiivisen kartan tasolla se vaihtaa suuntaa, joskus useiksi vuosiksi. Jotakin perustavanlaatuista tapahtuu siis silloin, kun Kuu tulee neliöön Aurinkoon nähden; jotakin sellaista mikä voi resonoida koko elämäntarkoituksen kanssa.

Toisen pohdintojani mielestäni tukevan ahaa-elämyksen sain tuon yllä mainitsemani luennon myötä. Kuu voidaan katsoa kahdella eri tavalla kahden sorttiseksi, joko-tai tyyliin. Tavallisestihan me jaamme Kuun joko kasvavaan tai vähenevään Kuuhun, ja okei, tämä on todellakin perusteltua Kuun sykliä tarkastellessa. Mutta jos kiinnitämme katseen itse Kuuhun, miltä se näyttää taivaalla, on meille mahdollisesti vähän hankalampaa määritellä onko se kasvava vai vähenevä – sen sijaan me huomaamme onko Kuu iso vai pieni, eli lähellä täyttäkuuta vai lähempänä Uutta Kuuta, mutta silmämääräisesti on yleensä vaikea nähdä eroa onko vaihe kasvava vai vähenevä. Se mikä nimenomaan jakaa Kuun joko pienempään tai isompaan Kuuhun, on sen puolikuun vaihe. Tässä kierron kohdassa Kuulle tapahtuu jotakin hyvin ratkaisevaa, se on näkyvämpi tai piilevämpi.

moonEikä muuten yleinen Kuun symbolikaan ole Uusi Kuu eikä Täysikuu, vaan nimenomaan se puolikuu, kasvavalla puolella kuvattuna. Se että Kuun kulussa kiinnittäisi yhä enemmän huomiota sen neliökohtiin, ei mielestäni millään lailla syö merkitystä Uudesta Kuusta tai täydestäkuusta.

Jos merkeittäin tutkitaan Kuun vaiheita ja mielletään syntymä nolla asteeseen oinasta, tulevat puolikuun kohdat rapuun ja kauriiseen, johtaviin feminiinisiin merkkeihin. Nämä ovat elämän jatkuvuuden ja säilymisen kannalta keskeiset merkit, jolloin tästä voi johtaa ajatuksen, että näissä neliökohdissaan Kuu merkitsee ratkaisevia tekoja ja päätöksiä. Näissä kohdissa pitää valita, ja sen jälkeen elää valintansa kanssa. Usein käytännön tasolla näyttää siltä, että tällaisissa kohdissa joudumme pakostikin valintojen eteen, koska elämä on tullut pisteeseen mikä vaatii korjausliikettä. Näihin neliökulmien osoittamiin kohtiin sisältyy se aktiivisen tekemisen ja toiminnan aika. Voimme verrata Uuteen Kuuhun ja täysikuuhun: Uudessa Kuussa mielletään olevan intoa aloittaa, mutta koska aloitetaan tyhjästä (symbolisesti), ei suunta ole vielä täysin selvillä. Täydenkuun kohdalla nautitaan saavutuksen tunnoista ja heittäydytään paistatteluun, eli kumpikaan näistä Kuun merkkikohdista ei välttämättä ole ihan hirveän aktiivinen. Toiminnallisuus kerääntyy minun mielestäni puolikuun kohtaan.

half-moon

Pääsemme ihan pian todentamaan onko Kuun neliövaiheessa dynamiikkaa. Perjantaina 27. päivänä Kuu tulee tarkkaan neliöön Aurinkoon nähden 4°12’ ravussa, Auringon ollessa 4°12’ vaakaa. Tämä voi olla ihan erityinen neliökulma Kuulle sen ollessa omassa merkissäänkin, eli se voi toteutua erittäin vahvasti. Ajankohta vaan sattuu meille aamuun 6:55:27 mutta ehkä me olisimme aamuseiskalta valmiina toimintaan? Todennäköisesti puhtia riittää vielä pitkälle iltapäivään, vaikka Kuu eteneekin nopeasti. Se että ilmassa on toiminnallisuutta ja symbolisella tasolla tienhaaran tuntua, riippuu omasta tilanteesta onko tämä hyvä vai huono asia, ja vielä enemmän asenteesta, miten miellämme hyvän ja huonon. Jos Kuun sijainti tuolloin on omaan karttaan nähden merkitsevä, esimerkiksi oman Kuunspaluun kohta, voi nostaa juuri tämän neliön painoarvoa. Ihan kaikki ajalliset neliöt eivät kolahda samalla tavoin.

Seurataan huomenna Kuun siirtymistä piilevämmälle puolelleen kohti Mustaa ja Uutta Kuuta!

Mainokset

Avainsanat: ,

6 vastausta to “Teoria aktiivisimmasta Kuunvaiheesta”

  1. Soile Naskali Says:

    Ajattelen tosiaan noita kuunvaiheita enemmänkin prosessina, joiden välivaiheet on rajoiltaan liukuvia (kuten Kuukin). Tietoisuuden, minän kehityksen tai elämän kasvun ja kehityksen kannalta nuo neljän päävaihetta (uusikuu, kasvava puolikuu, täysikuu,vähenevä puolikuu) ovat ne herkkyys- ja kriisikaudet joissa meillä on helpointa tulla tietoiseksi korjausliikkeen tarpeesta.

    Jos uuden- ja täydenkuun aikaan me olemme tietynlaisen idealismin, alkuidean vallassa – olkoon se sitten alkuidea itsessään ja itsessämme (uusikuu) tai sen tai sen tarpeen /näkemyksen paljastuminen, tajuaminen ja ideaalin hakeminen, usein valitettavasti itsemme ulkopuolelta (täysikuu), niin näitä vaiheita ohjaa kuitenkin jonkinlainen intuitiivinen ahaa-elämys. Tämä jonkinlaisen itsensä ulkopuolelta tulevan johdatuksen tunne (in-tuitor) puolenkuun vaiheilta puolestaan puuttuu ja ratkaisut täytyy tavallaan _tehdä_ itse, oman tahtotilan voimalla, haluatko pitäytyä tutussa ja turvallisessa, pönkittää status quota, jo olemassa olevaa vai tehdä jotain muuta, tehdä jotain toisin ja ottaa riski.

    Näen siis kasvavan kuunvaiheen enemmänkin vaistomaisena reagointina ja täydestä kuusta alkavan vähenevän kuunvaiheen tietoisen harkinnan ja tiedostavuuden kasvuna.

    Olen samaa mieltä että tavallaan kummakin päävaiheen (uudestakuusta alkavan kasvavan kuun ja täysiuusta alaavan vähenevän kuunvaiheen) “puolituspisteenä”, tarkistusasemana, on tuo puolenkuun (neljänneskuun) vaihe, jota Rudyar kutsuu toiminnan kriisiksi (1. neljännes) ja tietoisuuden kriisiksi ( viimeinen neljännes) jossa meitä – tai organismia – vaaditaan tekemään kasvunsa kannalta olennaisia päätöksiä; ensimmäisessä puolenkuun vaiheessa meidän sisäinen äänemme (vaistomme) kertoo kuinka meidän täytyy toimia jotta voimme eriytyä omaksi yksilöksemme, aloittaa kasvu kohti itseämme, omia näkemyksiä, kapinoidakin– tai pitäydymme vastoin kasvuntarpeitamme tutussa ja turvallisessa vaikka kuinka hiertäisi (Aurinko ja Kuuhan ovat silloin neliössä).

    Sulkeutuvassa, viimeisessä neljänneksessä, puolikuun vaiheessa me taas joudumme jollain tavoin kyseenalaistamaan (minun mielestäni) opitut ajattelumallimme, koko elämämme ja miettimään mikä on olennaista ja tärkeätä, mitä haluan rakentaa ja ennen kaikkea, onko siinä jotain korjattavaa: miten minun kannattaa toimia jotta joko rakennan sitä mikä on kestävää, omien arvojeni, minuuteni kannalta olennaista. Ratkaisu voi olla toimia jonkun säilyttämiseksi tai jonkin uuden luomiseksi, rakentamiseksi – ja jotta uutta voi luoda usein tarkoittaa että vanhaa täytyy purkaa, luopua vanhasta ja aikansa eläneestä. Jotkut sitten samastuvat kapinallisiksi ja yhteiskunnallisiksi “remontoijiksi” rajuillakin tavoilla.

    Olen siis Taikan kanssa samaa mieltä että puolenkuun vaiheessa syntyneet (tai progressioita sitä läpikäyvät) eivät voi loputtomiin vain odotella kahden vaiheilla vaan heidän täytyy toimia ja tehdä valinta vaikka tuntuisi siltä että oma minäkuva, jota on rakennettu tulee jollain tavoin muuttumaan – ja minuutemme laittaa hanttiin, haluamme ajatella itsestämme ja muista ihmisistä tietyllä tavalla. Voi tietysti miettiä kuinka paljon tuo Taikan esille tuoma Rapu-Kauris-teema kertoo siitä että meidän tarpeestamme olla oma itsemme, omien elämiemme herroja ja toisaalta siitä kuinka sidoksissa me olemme menneisyytemme, lapsuutemme, vanhempiimme, auktoriteetteihin, jotka ovat muovanneet minäkuvaamme ja kertoneet meille mitä meidän pitäisi haluta ja mitä meidän pitäisi olla. Neljänneskuut voivat olla kuin huonosti istuvat alusvaatteet jos ei pääse itsensä ja menneisyytensä kanssa sopuun ja johtaa jopa jatkuvaan sisäiseen identiteettikriisiin, sisäiseen hajoamiseen tai ylikompensaatioon, oman tahtotilan runnomiseen läpi harmaan kiven.

  2. Soile Naskali Says:

    Pahoittelen taas pitkiä lauseita, mutta ajattelin että parempi kirjoittaa jotain kiireessä kuin jättää kirjoittamatta. Täytyy kai sitä kirjoittaa eli selventää/syventää jotain mitä suustani olen päästänyt luennolla ja bloggaajastakin on varmaan mukava että edes joku kommentoi.

    Soile

    • Tarja Says:

      Tässähän tuli kokonainen lisäblogi samaan syssyyn. Onko näiden kuunvaiheiden pilkkominen teille lukijoille outoa? Olisipa hienoa saada kommentteja, esimerkiksi teiltä jotka käytte edistyskartalla tuota puolikuun kohtaa nyt läpi (minä itse olen vasta siinä julistavassa siemenkuussa ja sehän täällä blogissa näkyy) – onko tämä aika ratkaisun paikka?

      • Sanna Says:

        Kaipaisin todella paljon laajaa, tietokirjaa Kuusta, joka käsittelisi näitä kuunvaiheita eri kartoilla laajasta ja pohdiskelevasti. Tähän vielä jo liittäisi muutkin asiat Kuuhun liittyen (asteroidit, muut planeetat, merkit, ylennykset, vastamerkit jne sekä rusinana pullassa eklipsit ym. sekä kuunsolmut ja draconic-kartan), niin voi mikä teos se olisikaan.
        Minä koen Kuun niin vaikeaksi ja haasteelliseksi teemaksi, että tarvitsisin siihen sellaisen kokonaisnäkemyksen, mistä alkaa purkaa erilaisia osia eri kartoille.

      • Tarja Says:

        Tuollainen teos olisikin todella kunnianhimoinen projekti. Mielestäni Kuun kohdalla astrologian subjektiivisuus näkyy kaikkein voimakkaimmin, ja siksi parhaimpiin tuloksiin voisi päästä omakohtaisilla havainnoilla. Kuusta on kyllä kirjoitettu jo paljon, jos lukee muutamankin opuksen niin niistä saisi jo palikoita oman synteesin tekoon.

  3. PirjA Says:

    Tämä tuli Kuunpaluuseen tänään klo 10:55. Eli sen hetlken AC ja Yläsolmu sekä Saturnus yhtymässä keskenään, minun toiseen huoneeseen. Kuu on paluukartan 8h ja Aurinko 11h.
    Taitaa tulla taas mieleenpainuva kuukausi…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: