Pimennysten astrologisesta tulkinnasta

Kuunsolmulinja on astrologisessa kartassa akseli, joka kertoo Auringon ja Kuun ratojen leikkauspisteestä. Avaruudessa ei ole tällä kohdalla mitään liikkuvaa murikkaa, vaikka kuinka tähyäisimme tähän eläinradan kohtaan. Kun Aurinko ja Kuu ovat molemmat tällä ”kuvitteellisella” tai teknisellä akselilla, kertoo tämä Auringon ja Kuun ratojen kohtaamisista. Tämä näkyy meille visuaalisesti Maahan siten, että joko Kuu kulkee Auringon editse ja tulee Auringonpimennys, tai Maa osuu Auringon ja Kuun väliin sillä tavoin, että hetkeksi Kuu ei saa heijastavia säteitä, ja tulee Kuunpimennys.

Koska planeetat kiertävät Aurinkoa radoillaan, ja Kuu kiertää Maata omalla radallaan, on luonnollista että välillä tulee näitä pimennyksiä, joita kutsumme eklipseiksi astrologiassa. Aurinkokunnassa Maan ja Kuun kierrot ovat säännöllisiä, ja tästä johtuen myös pimennykset tapahtuvat tietyssä syklissä. Ne eivät siis ilmaannu mitenkään odottamatta rangaistuksiksi meille, vaan ovat osa täysin normaalia kiertokulkua.

Ylläesitellyistä syistä on harmillista, että pimennyksiin suhtaudutaan pelokkaasti. Astrologisissa keskusteluissa on tavallista, että pimennyksen kohdistumisen omalle kartalle ajatellaan ”aiheuttavan” jotakin pahaa. Pimennyksen ajatellaan ilmanmuuta osoittavan jotakin vaarallista tai ikävää asiaa. Tällainen tulkinnallinen perinne saattaa karkottaa astrologian parista valoisampien harrastusten pariin.

Tottahan se on, että teknisesti pimennyksessä aina hetkeksi pimenee silmistämme jokin kohde. Aurinko tai Kuu joutuu varjon peittämäksi, huppuun ja jää piiloon. Tulkinnallisesti pimennyksen vastaavuuden voisi kääntää jopa nurinpäin: on kuin sulkisimme hetkeksi silmämme keskittyäksemme täysin tiettyyn asiaan tai ajatukseen. Silmät suljettuina meillä on tuokio aikaa kohdistaa tietoisuutemme, miettiä seikka uudelleen ja harkita.

Pimennysten osumisen omalle kartalle voisi ajatella vastaavan kohdevaloa tai tietoisuuden kärjistymistä tuohon pimennyksen linjalle (Auringon ja Kuun asteet eläinradalla) jäävän tekijän maailmaan, oli se sitten oman kartan Aurinko, Kuu tai jokin kartan akseleista. Pimennys on kuin kyltti, joka osoittaa, että juuri tämä asia pitää ottaa huomioon. Tässä ei pitäisi olla mitään pelottavaa, etenkin kun oivallamme sen olevan osa luonnollista sykliä.

Kuunsolmuakseli on meidän taivaan valojemme yhdistelmä, ja symbolisella tasolla solmujen voidaan ajatella sisältävän näiden molempien kirkkauden. Solmut liittyvät aikaan, ja osoittavat jokaista eläinradan merkkiä ylittäessään kunkin ajanjakson keskeisimpiä asioita. Nämä ilmenevät ajassa ennemmin sisäisellä alitajuisella ja psykologisella tasolla, eivätkä vastaa sellaisenaan tapahtumia.

Kun etsitään riittävästi aineistoa, ihan jokaiseen astrologiseen tapahtumaan voidaan yhdistää pahoja, huonoja ja ikäviä asioita, ja näin on pimennyksen alle tulleiden oman kartan planeettojenkin kohdalla. Tämä kertoo kuitenkin vain elämästä, johon kuuluu koko kirjo ylä- ja alamäkineen, menestyksineen ja polvilleen lankeamisineen. Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ja monien asioiden negatiivisuus on yllättäen oman päämme sisällä. Jokin tapahtumahetkellä vaikealta tuntuva seikka voi jälkeenpäin ymmärrettynä olla juuri se, mikä auttaa elämässä eteenpäin. Jälkiviisaasti voisi jopa ajatella niin, että olisinpa silloin ymmärtänyt asiakokonaisuuden, niin asioihin suhtautuminen olisi ollut paljon helpompaa. Pimennys saattaa juuri tuonkaltainen herkkyysaika ymmärtää jonkin asian nivoutuminen isompaan yhteyteen, kunhan kohdistamme huomiomme sen miettimiseen. Näin ajateltuna mielestäni on sääli, että hukkaamme meille tarjotun ”kyltin” ja sen sijaan kavahdamme pimennystä peloissamme. Pimennykset ovat osa elämää, eikä sitä pidä pelätä.

Tämä kirjoitus ilmestyi Suomen Ammattiastrologit ry:n omassa blogisarjassa, ja on näkökulmaltaan yleisempi kuin mihin ollaan täällä Taikablogissa totuttu. Klikkaa linkkiä ja käy lukemassa myös aikaisemmat ammattiastrologien tarjoamat astroherkut!

Advertisement

Planeettojenvälisestä tasokkaasta dynamiikasta

Olen uhrannut ajatuksen jos toisenkin planeettojen väliselle dynamiikalle astrologisilla kartoilla. Toisaalta on ihan hyvä luottaa visuaaliseen silmäänsä ja pitää kartasta ensisilmäyksellä esiin tunkevaa kulmaa tai seikkaa kaikkein olennaisimpana. Ja kuitenkin, en voi olla välillä tuumimatta, johdattaako taivas meitä harhaan tällaisella. Kaikenlaista planeettojen kesken tapahtuvaa vuorovaikutusta ei ole helppo havaita, ei ainakaan jos tyytyy katselemaan ns. latteata kaksiulotteista karttaa. Tehän arvaatte jo mihin tässä ollaan ajautumassa – kohti avaruudellisia tasoja.

Otanpa pyöriteltäväksi megatähti Lady Gagan kartan, koska vaihtoehtoinen syntymädata on juuri ilmaantunut harrastajien keskuuteen, ja ihan vaan siitäkin ilosta, että voin mennä vastavirtaan ja puuhata astrologiaa tällaisten ei välttämättä niin henkisten esimerkkien parissa.

Lady Gagan kartalla loistavat rohkeat Aurinko ja Venus oinaassa sekä sielukkaammat Merkurius retrona ja Jupiter kaloissa. Ryhdikkyyttä antaa vahva Mars kauriista, mikä kuitenkin on OOB tilainen extreme-Mars, jollaisen olemme nähneet tähden esiintymisissä. Nousumerkkinä tulkitaan nyt uuden karttatiedon mukaan kaksosia, ja ei se mitään, tuntuu sopivan hänelle oikein hyvin. Intohimosta kartalla vastaavat Kuu ja Pluto yhtymässään skorpionissa. Kuu on tuplasti skorpionihenkinen ollessaan merkeittäin katsottuna skorpionin vaiheessakin. Yksi mielenkiintoisimpia kartantekijöitä on tuo kutsumuksellinen Vesta asteroidi, joka on nyt noussut paikalleen Keskitaivaalle – onhan hänellä suuri kutsumus viihdyttää, mitä kalojen merkki taitaa. Vaikka Uranus on jousimiehessä kuudennessa huoneessa vähän tylsän oloisesti, on se pysähtyneenä mahdollisesti kaikkein tärkein planeetta kartalla.

Kartalla saa tehdä kovasti töitä ennen kuin löytää sen tarkimman pääaspektin planeettojen välillä, jolla olisi laajempaa kuin sukupolvimerkitystä. Neptunus ja Pluto ovat sekstiilissä, mutta niin on monilla muillakin, joten tämä ei ainakaan minulle kelpaa keskeisimmän dynamiikan ilmoittajaksi. Ladyn Gagan kartta vaikuttaa rullaavan sujuvien kolmioiden tasolla: Jupiter – Pluto, Venus – Uranus, Aurinko -Saturnus ja Kuu – Jupiter tarkkuusjärjestyksessä. Löytyyhän tästäkin jo kattavia teemoja, esimerkiksi karismaan perustuvaa suosiota ja valtaa, naiseuden yllätyksellistä esiintuloa ja kokeilua hyvän maun rajoilla heiluen, kunnianhimoa ja suuria tunnekokemuksia. Aika monen viihdetaitelijan kartalta löytyy jokin Auringon ja Neptunuksen kontakti, ja Lady Gagalla suhteellisen tarkka neliö on todellakin antanut energiaa glamourinhohtoiseen uraan.

Kun tutkitaan planeettojen ns. todellisia asemia eli näiden ratatasoja, näkyy Lady Gagan huikea räväkkyys heti. OOB Mars on paralleelissa pysähtyneen Uranuksen kanssa. Tällainen piilevä yhtymä kahden poikkeustekijän välillä on kuin nimen perässä olisi tuplasti huutomerkkejä kaiken aikaa. Karttaa katsoessa saattaisimme ohittaa planeettojen kesken olevan merkkirajan ylittävän yhtymän liian laveana sen ollessa noin kahdeksan asteen väljä. Paralleeli kuitenkin kertoo meille yhteisestä dynamiikasta, mikä planeettojen ollessa näin vahvoja ja huikeita, on oksat pois -tyyliä.

Toinen aika jännä keskinäinen yhteys on Venuksella ja Jupiterilla vierekkäisistä merkeistä oinaasta kaloihin. Hyvisten välillä on hankalaksi luokiteltu puolineliö, ja ratatasojen katsominen paljastaa sen vastakkaisuuden kaltaiseksi kontraparalleeliksi. Tekijöiden keskinäinen hankaus lienee sitä suuruusluokkaa, että tällaista tarvitsee erityisesti harjoittaa, ja ainakin Lady Gaga on työstänyt dilemmaansa keräämällä mainetta ja mammonaa, molemmat teemat kun yhdistyvät Venukseen ja Jupiteriin. Minä en tähden yksityiselämästä tiedä yhtään mitään, mutta herää kysymys, onko hän onnellinen.

Minun silmääni pisti ensimmäiseksi Auringon ja Pluton välillä oleva kvinkunssi, joka paljastui paralleeliksi eli samantasoisuudeksi, vaikka nämä eivät ole eläinradalla toistensa lähimaillakaan. Tässäpä ihmeellinen yhteys kiperästi kulmissa olevien tekijöiden kesken. Voisimme olettaa, että Lady Gaga pystyy osoittamaan tahdonvoimaansa luovasti ja oivaltavasti, pystyy muuntautumaan yllätyksellisesti ja kykenee käyttämään Aurinko-Pluto teemoja olematta manipuloiva, fanaattinen tai tuhoava. Kun Aurinko ja Pluto ovat vielä merkeissä, jotka ymmärtävät toisiaan (vaikka eivät jakaisikaan mitään yhteistä, kuten kvinkunssin määritelmä kuuluu) molempien hallitsijan Marsin kautta, olemmeko vihdoin löytäneet kvinkunssin, jota ei tarvitse ravistaa ollenkaan ja jonka ei tarvitse pyllistää yhtään kenellekään? Auringon ja Pluton paralleeli luo piilevää eheyttä hankalaan kulmaan, ja tuo voi osoittautua selviytyjän voimaksi, sillä jonkinlaisia supervoimia tähti tulee taas tarvitsemaan kun kohtaa pikapuoliin solmujen puolituksen ja selvittääkseen tuon Keskitaivaallaan pyörineen Neptunuksen transiitin.

Tämän bloggauksen tarkoituksena ei ollut hypettää Lady Gagaa viihdetaiteilijana, eikä meidän ole kenties tarpeellista tutkia tähden elämää yhtään tätä enempää. Sen sijaan toivon vilpittömästi esimerkin houkuttavan teitä etsimään oman karttanne paralleelit, ja miettimään muuttavatko ne planeettojen dynamiikkaa tai jotakin numeraalista kulmaa toisenluonteiseksi. Pisti tämä taas miettimään omankin karttani kohdalla, kun en muistanutkaan kaikkein tarkinta paralleelia, tai itseasiassa kontra-sellaista Marsin ja Uranuksen välillä. Lähetän tässä terveisiä blogin kautta eräälle sieluani koskettaneelle ”siskolle”, joka epäili kärsimättömyyden kuuluvan perusluonteeseeni!

Apuja apukartoista Merkuriuksen retroiluissa

Entäs jos – – näitä ideoita aina välillä tupsahtaa mieleeni, ja näin kävi perääntyvän Merkuriuksen tiimoilta. Mietin näitä taivaan mekanismeja, miksi toisille perääntyvän Merkuriuksen jakso on täynnä vastoinkäymisiä, ja toinen taas selviää (toistaiseksi) niinkin vähällä kuin musteen loppumisella tulostimesta.

Mitäpä jos ajan henkeä kuvaavat kartat osoittavat jotakin siitä, kuinka pärjäämme perääntyvän Merkuriuksen energian kanssa? Tällainen noin kuukausittain vaihtuva ilmapuntari on Kuunpaluu. Jos sen Kuunpaluun kartalla, jolloin Merkurius perääntymisensä aloittaa, on luettavissa Merkuriuksesta ”jotakin”, saattaisi tämä olla vastaus siihen, miksi joskus kaikki vastoinkäymiset tuntuvat iskevän omaan nilkkaan. Paluukartassa Merkurius voi olla keskeinen tekijä tai hankalasti aspektoitunut. Karttoja tulkitessa täytyy silti ottaa huomioon, että sama seikka voi omien valintojen myötä olla ns. hyvä tai huono; paluukartta voi oikeastaan vain näyttää onko kyseisen planeetan energia mukana ajassa.

Toinen selittävä apukartta saattaa olla Merkuriuksen paluun kartta, mikä on voimassa retroilun ajan. Tämä paluu on voinut tulla voimaan jo useita kuukausia aikaisemmin. Esimerkiksi omalla kohdallani olen mielestäni selvinnyt aika hyvin tämänvuotisista Merkuriuksen paluista, ja muistatte varmaan miten olen aina todennut, että päinvastoin ne tuntuvat antavan minulle hyvän ilmapiirin kirjoittamistyölle. Tämänvuotisessa Merkuriuksen paluun kartassa Merkurius onkin asettunut hienosti omaan kolmanteen huoneeseensa. Merkurius hallitsee oman paluunsa kartalla kahdeksatta ja kymmenettä huonetta, jotka ovat kyllä tarpeen näitä astrotöitä tehdessä. Kulmatkin ovat ennemmin onnistuneita kuin huonoja, kun on kolmiot Jupiterille ja Saturnukselle sekä sekstiili Plutolle. Ja mikä hämmästyttävintä, kaikissa Merkuriuksen retroaikojen Kuunpaluiden kartoissa Merkurius nauttii kolmioista.

Tutkailin vertailun vuoksi toisen henkilön vastaavia apukarttoja, sillä hänelle tämä Merkuriuksen perääntyminen skorpionissa on vaikuttanut aika kiperältä ajalta. Merkuriuksen paluun kartasta löytyy neliö Neptunukselle, mikä ilmanmuuta mahdollistaa kaikenlaiset kaaokset tämän vuoden aikana, jos siis pääsee toteutumaan Neptunuksen kurjien puolien kautta. Ja on tosiaan sekaannuttu asioissa jos toisissakin, kommunikaatio ei ole oikein kohdannut, ja kaikenlaista on joutunut kadoksiin. Paluukartalla Merkurius hallitsee huoneista neljättä – ja viimeistä! Tämän koehenkilön Kuunpaluun kartta sille ajalle kun Merkurius lähti perääntymään skorpionissa on kuvaava: Merkurius on melko lähellä nousuakselia, mutta viimeisessä huoneessa, tavallaan siis Neptunuksen alueella.

En ollenkaan ihmettelisi jos teille tulisi vastareaktio näitä kaavailujani kohtaan, että eihän Kuunpaluu nyt ainakaan voisi kertoa retro-Merkuriuksen ajan vaikeuksista. Itse kuitenkin suhtaudun mieluummin avoimesti kaikenlaisia astrologisia ideoita kohtaan, sillä minä en tiedä millä kaikilla mekanismeilla ja tasoilla astrologia lopulta toimii. Ainakin voi tutkia omalla kohdallaan mahtaako selittää mitään.

Merkuriuksen perääntymiset lähtivät käyntiin tänä vuonna 23.2., 26.6. ja 21.10. jos haluatte vilkaista näiden Kuunpaluita, miltä Merkurius näissä vaikuttaa. Löytytykö keneltäkään mitään?

Taivaan valoilla palkintovoittoon

Tämäpä astrologisesti mielenkiintoista! Nuorimpana koskaan palkittuna voittajana, paksuimmalla voittaneella teoksella ikinä on arvostetun Man Booker Prizen voittanut uusiseelantilainen kirjailija Eleanor Catton. Teoksen nimi on The Luminaries, siis taivaan valot astrologisesti ilmaistuna, ja kyllä kyllä teoksessa on astrologiaa. Kirjan rakenne perustuu eläinradan merkeille ja planeettojen osoittamille persoonallisuudenpiirteille. Jokaisen kappaleen alussa on astrologinen kartta, mikä määrittää tapahtuma-ajalle sen hengen. Kirjan luvut on nimetty esimerkiksi Venus kauriissa (mahtaako tämä säilyä myös suomennoksessa, mutta toivottavasti). Astrologia on kuitenkin vain yksi taso monimuotoisesta romaanista. Se kertoo 1800-luvun kultaryntäyksestä Uudessa-Seelannissa, ja on murhamysteeri, rakkaustarina ja kertomus ahneudesta.

Catton ei ole harrastanut astrologiaa pitkään, ja on kertonut löytäneensä astrologian vasta tätä romaania valmistellessaan. Hän myöntää innostuneensa kovasti astrologiasta, ihailevansa sitä ja olevansa silti ennemmin iloinen vaeltaja astrologian maailmassa kuin tosiuskovainen. Palkintovoiton tuoman suuren julkisuuden keskellä hän on pohtinut avoimesti, kuinkahan paljon hänen edes kannattaa haastatteluissa puhua astrologiasta, ettei kuulostaisi hullulta. Catton tiedostaa, ettei tämä ole yleisesti hyväksytty tapa tarkastella maailmaa, mutta hän on halunnut antaa julkisesti arvon tälle erilaiselle tarkastelutavalle; eläinrata on kaunis ja rikas merkityksissään, niin historiallisesti kuin psykologisesti, hän toteaa haastattelussa. Joissakin arvosteluissa on viitattu teoksen olevan sen kuuluisan vesimiehen ajan puolestapuhuja, jolloin astrologian kaltaiset aatteet leviävät suurten massojen tietoisuuteen ja näkökulma muuttuu. Jokatapauksessa tuntuu oikein mielenkiintoiselta, ja odotan innokkaasti koska käännös valmistuu tästä reilun 800 sivun järkäleestä.

Eihän netistä löytynyt tarkkaa astrologista karttaa Eleanor Cattonille. Jännä kuinka hän jossakin haastattelussa korosti neitsyen ominaisuuksia kuin olisi Aurinkomerkiltään neitsyt, mutta jos julkisuuteen annettu päivä on oikea (löytyi wikipediasta ja kirjailijan Facebook sivuilta), on Aurinko siirtynyt jo vaa’an merkkiin. Kuten monella kirjailijalla, on hänelläkin Auringon ja Merkuriuksen yhtymä kartallaan. Neitsyttä sen sijaan edustavat Venus ja Mars, jolloin kaikenlainen kirjallinen tekeminen vaikuttaa luontevalta valinnalta.

Cattonin syntymän päivänä Kuu pysyy vesimiehessä, ja kun pyörittelin kartan rakennetta, jätin sen lähelle perääntyvää Jupiteria vesimiehen merkin alkupuolella. Ja kuulkaas – tarkassa yhtymässä Kuulle on Urania asteroidi. Jokatapauksessa Urania on lähellä Jupiteria, jolloin astrologian tutkimisen intohimo on kirjoitettuna hänen kartalleen. Samaa teemaa toistaa pysähtynyt Chiron. Kartan Kuu on kasvavassa puolikuun vaiheessa ja merkeittäin katsottuna leijonamainen, joten oman luovuuden ilmaiseminen on hänelle ominaista. Hämmästyttävää Kuussa on se, että aamuyön tuntien syntymän aikaan, jos tämä siis pitäisi paikkansa, Kuu on ollut poikkeuksellisesti OOB tilassa vesimiehessä. Tämä on harvinaista, ja olen muistaakseni kerran aikaisemmin törmännyt tällaiseen vesimies-OOB-Kuuhun.

Karttaehdotus kirjailija Eleanor Cattonille 24.9.1985 London, Canada

Asetin nyt kartan leijonanousuiseksi ja MC:n oinaaseen, sillä se muistuttaa minua varhaisen kirjallisen uran alkaneesta kollegastaan. Tällä asetelmalla Merkurius saadaan omaan huoneeseensa, ja sen hyvyys paikkaa Venuksen alennusmerkin haasteet vastavuoron voimaannuksella. Historiasta, taiteellisuudesta ja mielikuvituksesta kertoo kartan Auringon ja Neptunuksen tarkka kulma; Neptunus on muuten hyvin lähellä pysähdyksensä kohtaa, jolloin hitaassa liikkeessä se on vielä painokaskin.

Näin MC:lle nousee eräs taidemuusista eli Polyhymnia, mikä kuorolaulannan vakavahenkisenä muusana saattaisi kuvata hyvin Cattonin teknistä kerronnan monikerroksisuutta.

Saturnus ja Vesta ovat omassa maailmassaan kahden, ilman aspekteja muille planeetoille. Cattonin työssä taitaa näkyä kunnianhimoinen omistautuminen työlleen. Se mitä olen teoksista arvosteluissa lukenut, niissä kyllä kuultaa läpi monet skorpionimaiset teemat. Täytyy jäädä kuitenkin odottamaan tarkempia bongauksia jos joskus tuon palkitun teoksen käsiinsä saisi. Ja se minun hypettämäni Tao aspekti löytyy Saturnukselta Kuun yläsolmulle härkään. Ja solmuista puheen ollen, hän on juuri saanut solmujen puolituksen, ja aivan varmasti näin ison palkinnon saaminen on vedenjakaja hänen elämässään – kumpa olisi kuitenkin positiivinen muutoksen tuoja.

Joissakin suomalaisissakin kirjoissa on ollut mukana astrologisia elementtejä, ainakin Katariina Sourin Kahdeksannessa huoneessa. Millaisissa kirjoissa te olette törmänneet astrologian mukanaoloon?

Astrologinen sunnuntaitehtävä

Lainaan blogiin aiheen graduaan työstävältä tutultani. Listaa 20 asiaa joista pidät. Tee tämä ensin ja jatka lukemista sitten kun listasi on valmis, ettet harhautuisi liiaksi astrologian ohjailemaksi. Listaa ei tarvitse tänne blogiin kirjoittaa, mutta voit kertoa löytyikö sen pohjalta ymmärrystä oman kartan painotuksista.

Tutki listaasi ja mieti, miten pitämäsi asiat voisivat vastata astrologisia teemoja. Ovatko ne härkämäisen nautinnollisia, ilmamerkkisiä sosiaalisia asioita, perusturvallisuutta tai -tarpeita kuvastavia Kuun teemoja, mahtavatko liittyä suurimpiin Neptuniaanisiin unelmiisi, ovatko kaksosmaisen hauskoja vai peräti intohimoista kertovia Mars/Venus seikkoja?

Kuinka listasi asiat löytyvät omalta astrologiselta kartaltasi? Tämä voi olla vaikea pähkinä purtavaksi, mutta jos näitä seikkoja pystyy naulitsemaan kartalleen, voi niiden toteuttaminen olla helpompaa.

Omasta pitämislistastani aika monta asiaa lukeutui nautintojen puolelle. Härän teemat puskevat kartastani läpi toisen huoneen voimakkaan painotuksen kautta, ja nyt aina selkeämmin kun progenousuni siirtyi härkään. Elämäni haaveisiin liittyviä asioita kirjautui ylös muutamia, ja ne on aika helppo yhdistää karttani Neptunukseen. Perusturvaankin liittyviä asioita nousi mieleeni, ja kenties oman karttani Kuu on sittenkin vahvemmin esillä kuin mitä aina tunnustankaan. Esteettisiin valintoihin liittyi useampi asia kuin sosiaalisiin, joten kyllä se hankala Venukseni tässäkin loisti. Oman listaukseni tein jo ennen kuin ollenkaan ajattelin asioiden astrologista puolta ja karttaani sen kautta, ja nyt jälkeenpäin olisin halunnut vaihtaa alkuperäisestä listastani jonkun seikan työksi, sillä jostain kumman syystä pidän työnteosta.

Sopivatko teidän listanne ja karttanne yhteen? Kumpi kertoo enemmän teistä itsestänne?

Ööveriksi meni!

Sain aiheen tarjottimella, symbolisesti hopeareunaisella. Mikä syntymäkartassa tai ajan energioissa altistaa, sysää ja ajaa innostumaan maanisesti jostakin asiasta? Jos tarttuu yhteen niin se johdattaa seuraavaan, ja juttu on katsottava niin kertakaikkiaan pohjamutia myöden läpi, että ainakin oma lähipiiri alkaa olla kurkkuaan myöden täynnä kulloista innostusta. Toisinaan jostakin hyvästä jutusta jää kuin elinikäinen ystävä. Näin kävi esimerkiksi kaverilleni, uskaltaisin jo näin veikata: hän kiersi pullonkorkin kiinni Neptunuksen transiitin alla ja lähti tanssikurssille. Nyt hän valmentaa omia harrastajaryhmiään ja on osallistunut kilpailuihinkin.

Aihe kolahti siksi niin osuvasti, koska tunnistin itseni tällaiseksi maaniseksi innostujaksi. Suurinpiirtein tuhat vuotta sitten tarkkanäköinen kaksosnousuinen ystäväni huomautti, että kun innostun jostakin asiasta, teen sitä aivan maanisesti. Näin on. Mahdoinko innostua blogaamisesta joku vuosi sitten, ja onko maassamme nähty yhtä maanista astrobloggaajaa kuin tämä Taika täällä. Aikaisempiakin kiinnostuksen fokusaatioita on ollut, eivätkä ne ole ihan täysin ohi menneet, vaikka ovatkin tehneet tietä astrologialle.

Koetan esitellä joitakin seikkoja, jotka voisivat syntymäkartan tasolla toimia kiivaan innostuksen lähteinä. Osa on bongattu omalta kartalta, osa on ehdotuksia joita voitte miettiä omalta tai tuttujenne kartoilta.

Planeetoista nostan selkeimpinä esille Jupiterin ja Pluton, ja ne voivat olla joko yhdessä tai erikseen maanisuuteen vieviä. Jupiter liioittelee, ja Pluto katsoo asian syvimmän kautta kokonaisesti. Tulen merkeissä innostus aina nousee potensseihin, mutta tsekatkaa myös muunlaiset korostavat tekijät kuten pysähtynyt liike, aspektittomuus, T-ristin kärkenä olo, kartan Almutenin asema Jupiterilla ja harkintaan voisi laittaa sen OOB tilan. Ja kyllä mielestäni persoonaplaneetan OOBius voisi toimia juuri tällaisena maanisena yllyttimenä, kokonaisimmin kenties Kuun kohdalla, mutta miksei Merkurius ja Venuskin saisi aikaan samaa hyperaktiivisuuden syndroomaa.

Jos kartalla tulen elementti on erittäin painottunut, tämä aina kohottaa innostusta. Ottakaa huomioon myös Auringon ja Marsin tekemiset tässä suhteessa, esimerkiksi tulimerkkisen Auringon vetämä Veturi voisi olla potentiaali maanikko. Tämä voi toimia myös päinvastoin, sillä jos tulen elementtiä on vain hitusen tai se kokonaan puuttuu, tuli ja innostua voisivat olla elämässä seikkoja joiden perässä juoksee kaiken aikaa.

Kuvioista Stellium ja Yod mielestäni altistavat voimakkaasti innostukselle, keskittymiselle tiettyyn suuntaan, ja varsinainen kruunu tällaiselle reagoinnille on jollakin tavoin korostunut Vesta (akselilla, OOBina, aspektittomana, pysähtyneenä, yhtymässä Auringolle tai Kuulle jne). Myös Kuunvaihe saattaa olla tämäntyyppistä toimintaa tukeva, ensimmäisenä tulee mieleen se Uuden Kuun vaihe, mutta oikeastaan kaikissa neljässä päävaiheessa (täysi ja molemmat puolikuut) on niin paljon energiaa, että se voisi purkaantua ulos voimakkaana asialleen omistautumisena.

Ja sitten alan tulla kohti lempilastani Johndron kulmia eli Tao kulmaa. Jos tämä 165° kulma tulee keskeisten planeettojen välille, on se mielestäni merkki määrätietoisesta oman kutsumuksen toteuttamisesta, mutta jos varsinainen kutsumus ei ole löytynyt, tämä voisi nimenomaan toteutua fanaattisena jonkun seikan tekemisenä, kelaamisena, päänsä seinään takomisena. Mielestäni Tao ei ole helppo eikä ihana kulma, vaan usein jopa tuskallinen kantajalleen, tosin riippuen kuitenkin ennen kaikkea planeettojen luonteesta joiden välillä tämä harvinaisemmin katsottu kulma on. Taon kanssa on mahdollista jäädä jumiin, ja sehän on maanista jos mikä, eli Tao voisi osoittaa juuri sellaisia järjettömyyksiä kuin miksi hankkii 260 mekkoa, jos niistä käyttää vain muutamaa (Venukseni kauriissa puolustelee tämän olevan sijoitus vintageen).

Ajassa kulkevat energiat voivat tuoda kausittaisia maanisia innostuksia, jotka sitten häipyilevät jonnekin menneiden harrastusten ullakolle. Jupiterin transiitit voivat toimia liiallisuuksina, mutta voisiko Pluto ilmetä jonkun kohdalla näin ”positiivisesti”? Yleensä me miellämme Pluton valtaisaksi muutosvoimaksi, mikä pistää elämän nappulat uuteen uskoon, enkä oikeastaan jaksa uskoa että Pluton energia jäisi näin laimeaksi että osoittautuisi vain fanaattisuudeksi. Toki maaninen innostus voisi olla yksi osa Pluton pitkää transiittia. Olisiko tästä omakohtaisia kokemuksia?

Progekarttaa kannattaa katsoa etenkin planeettojen pysähdysten tai OOB tilaan nousujen osalta, sillä tällainen muutos on ainutkertainen ja nostaa kyseisen planeetan energiatason elämässä esille sellaisessa laajuudessa, ettei tällaiseen ole tottunut (ellei Kuun OOB jaksoja ole osunut kohdalle useita, tämä on nimittäin mahdollista). Kun pelataan uudenlaisten voimien kanssa, silloin on aina mahdollista mennä ööveriksi.

Jos joku tunnistaa itsensä ja innostuksen taipumuksensa tämänkertaisesta jaarittelustani, kuulisin mielelläni kaikenlaisia kommentteja, mutta erityisesti siitä, toteutuuko teillä maaniset kaudet depressioiden kautta? Itselläni en ole tällaista notkahdusta havainnut koskaan. Henki jaksaa palaa aina vaan.

Mitä enemmän saatte mania-koriinne tavaraa, sitä varmemmin innostus teidät valtaa, eikö vaan? Minulla tuli kuulkaa edellisistä hahmotelmista aikas monta munaa; kulma Jupiterin ja Pluton välillä, Jupiter akselilla, Almutenina ja T-ristin kärkenä, tulen puuttuminen kartalta, Stellium, Vesta akselilla ja OOBina, Uusi Kuu,Tao ja tämänhetkinen OOB proge Kuu. Montakos munaa te saatte?

Sisäinen rauha

Kuinka voimakkaasti koette tarvitsevanne hiljentymistä ja sisäisen rauhan saavuttamista? Näissäkin seikoissa kartta osina ja kokonaisuutena saattaa antaa vastauksia.

Kuu merkkinsä kautta on usein hyvä mittari sille, miten kestämme elämän hektisyyttä. Maamerkkiset Kuut tarvitsevat maadoittumista, tilaa omalle itselle ja miltei ajan pysähtymisen tuntua. Vedenmerkit usein kaipaavat sielunrauhaa, mutta ovat toisaalta tunnetasolla symbioottisia, jolloin intiimiys voi olla päinvastaisesti rauhaa tuova tekijä. Ilman ja tulen merkkien Kuut kestävät yleistetysti paremmin sosiaalisuutta ja elämän nopeatempoisuutta.

Kartan viimeinen huone ilmaisee suhdettamme rauhaan. Jos se on lastattu planeettoja täyteen, rauhan tarve voi olla erittäin korostunutta. Viimeisen huoneen Kuu usein tuplaa rauhan tarpeen, vaikka merkki olisi reippaampikin. Myös Saturnus viimeisessä huoneessa kielii usein yksinäisyyden tarpeesta, samoin kuin omalle paikalleen osunut Neptunus. Neptunuksen korostuminen kartalla voi olla myös viesti sisäisen hiljaisuuden tarpeesta.

Jos nyt taas esittelen omia havaintojani esimerkkinä, minun kalat Kuuni on yllättävän sopeutuvainen. Kuudennen huoneen kaksosen hektisyys ei haittaa yhtään, kunhan tempo pysyy työasioissa. Viimeisen huoneen jousimies ja tyhjä huone eivät korosta rauhan etsintää, sillä voin löytää sisäisen tyyneyden yllättävän riehakkaista paikoista, esimerkiksi bändin livekeikalta keskellä ihmismassaa. Kun pysähtynyt Neptunukseni on juuri Keskitaivaalla, on tämäkin ihmeellistä kyllä jotenkin enemmän maailman virroissa mukana olemista kuin siitä pois vetäytymistä.

Jos kartalla on jatkuvaa huomiota olevia, alati ON-asennossa olevia OOB planeettoja, ne saattavat aiheuttaa ristiriitaa hiljaisuuden saavuttamisessa. Näitä ei minun käsitykseni mukaan pysty kytkemään ollenkaan pois päältä, vaan ne vouhkaavat ja pörräävät vaikka viimeinen huone olisi rauhallisemmissa veden tai maan merkeissä. Etenkin jos se OOB tekijä osuu Kuuksi, sisäisen rauhan saavuttaminen voi jossain määrin jäädä ikuiseksi haaveeksi.

Myös erilaiset aikaan liittyvät energiat voivat muuntaa kartan osoittamia perustarpeita. Monien planeettojen transiittikulku viimeisen huoneen yli voimistaa retriitin tarvetta. Tai kuten minulla, tuo Neptunuksen ylitys Auringolle korostaa eräänlaista äänettömyyttä ja näkymättömyyttä. Joskus ihan vaan nopeasti kulkeva Kuu ylittäessään esimerkiksi härän, kauriin tai kalojen merkkiä voi tuoda pariksi päiväksi halun vetäytyä ja hiljentyä. Oletteko kukaan huomanneet tällaista herkkyyttä Kuun energioille?

Tilanne saattaa myös muuttua ajan kuluessa, eli progressiivisen kartan edistyessä ja merkkikattauksen vaihtuessa. Kun nousuni on siirtynyt härkään, huomaan kaipaavani tyyneyttä ja rauhaa ihan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Kuu on vielä tasapainottanut tilannetta jousimiehessä, mutta kun se kohta siirtyy kauriiseen, nähtäväksi jää kuinka erakoksi muutunkaan.

Miten te koette eri merkkien ilmentävän sisäistä rauhaa? Onko vaaka teidän mielestänne tasapainoisuudessaan rauhallinen, vai korostuuko siinä ihmisläheinen vastavuoroisuus? Mikä kohta omalla kartallanne osoittaa rauhallisuuden tai päinvastaisen kiihkeän tempon paikkaa? Onko asetelmanne edistyksen kautta muuttunut enemmän rauhaa rakastavaksi vai aktiivisemmaksi? Keskustellaanpa tänään rauhallisesti!

Auringonpaluukarttojen akseleista

Omia henkilökohtaisia vuosikarttoja tutkittaessa ohjeistetaan, että ne vuodet jolloin Auringonpaluukartan akselit osuvat oman kartan akseleihin, ovat kaikkein tärkeimpiä. En aio tätä sääntöä kiistää – mutta tuleehan tähänkin se mutta. Kai se niin on, että nousuakseli ja Keskitaivaan akseli ovat ne kaikkein tärkeimmät. Vaan kuinka paljon seuraamme Vertex-akselia ja Kuunsolmuja paluukartoilla? Entä jos ne menevät oman kartan akseleiden kohdille? Onko tällainen vuosi erityisen tärkeä ihmissuhteissa Vertexin aktivoituessa jommin kummin päin? Voisiko se jopa kertoa oman paikan löytämisestä maailmassa; sellaisesta ajankohdasta jolloin pääsee liputtamaan oman merkkinsä kanssa ja nostamaan töyhtönsä salkoon (kannattaa varmaan lukea linkin juttu, jos sanailuni ei lainkaan avaudu)? Kuunsolmu voi viitata vieläkin selkeämmin oman elämäntehtävän kirkastumiseen, vaikka siis paluukartan Kuunsolmu olisikin tavallaan vain transiittina liikkuva Kuunsolmun akseli eikä lähelläkään oman Kuunsolmun linjaa – akselille tullessaan se voisi kuitenkin aktivoida Kuunsolmuun liittyvän idean.

Aina kun saan näitä entä jos -hetkiäni astrologisesti, kokeilen omien karttojen kautta löydänkö ajatuksilleni tukea. Muutamia Auringonpaluun karttoja selailtuani en voinut olla huomaamatta, että vuodet jolloin elämäni meni uusjakoon, olivat paluukartoissa aktiivisia akseleiden suhteen. Kuun yläsolmu (transiittina kulkeva) kohtasi laskuakselin ja IC-akselin, ja näissä täytyy tottakai tuumata myös toisinpäin olleet kontaktit alasolmu nousulla ja MC:llä. Paluukartan askendantti vaikutti myös osoittelevan aktiiviselta, ja löytyi niitä kohtaamisia Vertexiltäkin.

Taas vastaavasti hyvin rauhalliset ja tyynet vuodet jäivät ilman solmujen tai Vertexin kulmia paluukartalta oman kartan akseleille. Silloin ei kyselty elämän tarkoituksien perään niin kiivaasti vaan elettiin normaalia arkea.

Aika mielenkiintoiselta näytti sen sijaan Auringonpaluun kartta, jossa Kuun alasolmu tuli oman leijona-Vertexini läheisyyteen. Tämän vuoden mittaan kävi selväksi, että työ johon olin sitoutunut, ei vienyt minua ainakaan omaa suuntaani kohti. Enpä usko, että tuota paluukarttaa tulkitessa olisi uskaltanut ajatella, että se mitä silloin tein, ei auttanut minua eteenpäin eikä ollut paikkani. Seuraavassa paluukartassa sama Vertex aktivoitui vieläkin tarkemmin kun askendentti tuli sille, ja silloin tein päätöksen antautua astrologialle ihan kokonaan.

Tämän kuluvan vuoden Auringon-paluu muuten raikaa taas akseleilla. Paluukartan Vertex on omalla nousullani, Kuunsolmu MC:lläni ja paluukartan nousu samassa merkissä kuin Vertex, muttei tätä kai enää yhtymäksi uskalla kutsua. Mietityttää..

Jos ette jaksa minun laillani käydä läpi jo katsottuja Auringonpaluitanne, muistakaa ainakin tulevaisuudessa huomioida muutkin akselit kuin nousu ja Keskitaivas. Ja jos joku uskaltaa mieltää löytäneensä sen oman juttunsa, olisi mielenkiintoista kuulla, oliko Vertex tai Kuunsolmu saaneet akselikontakteja tuon ajan paluukarttaan.

Psyyken aikaa

Jos äskeinen vaaka-aika aloitti meillä pohjoisella pallonpuoliskolla syksyn, nyt alkava skorpionin aika naulitsee sen pysyväksi, tai ainakin siihen asti kunnes uusi aika muuttaa sen talveksi. Aurinko siirtyy tänä aamuna 23. lokakuuta skorpioniin kymmentä yli yhdeksältä. Merkinvaihdos tulee vain hetken Auringonnousun jälkeen, jolloin Aurinko jää ingressikartan viimeiseen huoneeseen (kun tuijotamme dataa Helsingin korkeudella).

Taivaankannen rakenne on joiltakin osin pysynyt viime vuotisen kaltaisena. Nytkin Aurinko tulee ylittämään Kuun yläsolmun skorpionissa, ja edelleen Saturnus kulkee tässä samassa merkissä. Ajan tunnelma on entistäkin retrospektiivisempi kun Merkurius juuri kääntyi perääntymään skorpionissa. Syvä veden merkki saattaa hiljentää yleistä tunnelmaa, mutta millään tavoin välinpitämätöntä ei tämä aika tule olemaan. Skorpioni on suuren draaman merkki, ja on hyvä muistaa että merkillä on vahvat hallitsijat, Mars ja modernin katsannon mukaan Pluto. Aika ennemminkin kääntyy yksityiseen, ihan kuin suljettuihin piireihin, jopa vihkiytyneille. Mieleen tulee myös, että skorpionin ehdottomuus antaa tunteen, että joko kuulut joukkoon tai sitten jäät todella julmasti ulos.

Auringon siirtymä kiinteään merkkiin on joiltakin osin vaikean / haastavan / ongelmallisen oloinen. Valot ovat puolitoistaneliössä keskenään, eli Kuu kaksosissa ei ole oikein samaa mieltä tästä vaihdostempusta. Venuksen kanssa Auringolla on puolineliö, ja kun Venus riekkuu siellä korkealla OOB fiilareissaan, sitä tuskin voisi vähempää kiinnostaa mikään rauhoittuminen, yksityinen tai edes psyykkinen tietoisuus. Hui hai. Hallitsijaansa Marsiin Aurinko saa sekstiilin, ja sinne toiseen päähän tätä aikamme oppositiota Neptunukseen tietysti helpon kolmion. Nyt onkin niin jännästi, että kun silmäämme avaruudellisia tasoja, Auringon ja Marsin välillä vallitsee kontraparalleeli, ihan kuin vastakkaisuus, eli sekstiili ei olekaan aivan niin selkeän auttava kuin voisimme luulla. Ja kun helppo kolmio Neptunukselle voi viedä jopa liian syviin vesiin, mitä kertoo deklinaatioaste – ollaan paralleelissa eli yhtymän kaltaisessa energianvaihdossa. Tervetuloa siis psyykkiset syvyydet. Ehkäpä tuo muu kattaus vaatiikin sen verran voimia, että apuja on etsittävä jostakin korkeammista voimista ja sfääreistä.

Merkityksellinen tämäkin skorpionin ylityksen aika tulee olemaan nimenomaan Kuunsolmun kohtaamisen vuoksi. Tämä tarkoittaa pimennyksien aikaa, sillä näin tapahtuu kaksi kertaa vuodessa aina silloin kun Aurinko kohtaa jommankumman pään solmuakselista. Yläsolmulla suuntaan ja tulevaan liittyvät asiat korostuvat, ja voimme tehdä tiukkoja suunnitelmia ja päätöksiä näissä asioissa. Aurinko ylittää solmun ensi viikolla 31. lokakuuta aamuyöllä ennen kolmea 7°45’ skorpionissa, ja Auringonpimennys seuraa muutama päivä tämän jälkeen skorpionin Uudessa Kuussa. Ylipäätään aina pimennyksien väliin jäävä aika, parista viikosta noin kuukauteen, on jollakin tavoin erityistä. Vähän kuin oltaisi kahden maailman välissä tai rajatilassa. Tämän ajan erityisyys jää tälle kuukaudelle leimaavaksi vielä senkin jälkeen kun marraskuun alun pimennys on ohi, koska siis Auringon merkinvaihdos tapahtui tässä pimennysten välissä (ja monet jotka saavat tulevan pimennyksen kartalleen, saavat nämä energiat vähintään seuraavaksi puoleksi vuodeksi osakseen).

Merkuriuksen kohtaamisessa Aurinko piilottaa Merkuriuksen kirkkauteensa ja uudestisyntymään marraskuun alussa, mikä onkin todella voimakkaasti sävyttynyttä aikaa tarkan Uranuksen ja Pluton neluön vuoksi. Mieleen tuli sellainenkin ajatus, tehdäänkö tulevan Merkuriuksen aikana (tarkoittaa talven mittaan kulkevaa Merkuriusta seuraavaan retrojaksoon ja Uuteen Merkuriukseen saakka) tämän aikakauden ”muistiinpanot ja aikakirjat”, nytkö me viimein ymmärrämme mitä tuo iso neliö meille tarkoittaa.

Aurinko kohtaa Saturnuksen 6. marraskuuta 14°14’ skorpionia. Tuon hetken likellä olevat ajat ovat tiukkaa aikaa, mutta muistutan jälleen, että kunnolla työnsä tehneet saavat palkintoja. Sitä en osaa arvella, kuinka monille Aurinko-skorpioneille tämä ylitys tulee jäämään isoja juttuja merkitsevänä Auringonpaluun kartalle, vahvimmin tottakai näille kuudennen päivän tienoilla synttäreitään viettäville, mutta kyllä tässä täytyy orbiakin eli vaihteluväliä antaa.

Herkulliselta näyttää myös hetki, jolloin Aurinko kirkastaa hyvällä kulmallaan perääntyvän Jupiterin 12. marraskuuta. Tällöin syntyy pieneksi hetkeksi veden merkkeihin Suurkolmio kun Kuu kulkee kaloissa, ja tämähän on aikaa, jolloin Neptunus on pysähtyneenä. Jos teillä on kartoillanne tekijöitä 20 asteessa, saatatte saada mielenkiintoisia kulmia. Ainakin allekirjoittanut saa melkoisen Kuunpaluun tuolloin. Intuitiivisuuden ja sisäisen näkemyksen voisi odottaa korostuvan tuolloin. Mahtaako vaistoihinsa voida luottaa pysähtyneen Neptunuksen ja perääntyvän Jupiterin kulman alla? Vai olisiko tämä aikaa, jolloin tietoisuus ja tiedostamaton lyövät kättä ja antavat ison ymmärryksen?

Syksyssä on paljon taivaallisia energioita katsottavana, joten ei kannata hautautua vilttien alle. Yksityisestä ajan luonteesta huolimatta jaetaan täällä edelleenkin oppimaamme ja elämyksiämme. Asteroidi Psyyke muuten kulkee tässä jaksossa jousimiehen alkupuolelta noin puolivälin tuntumaan. Syvällisiä hetkiä taas tähänkin skorpionijaksoon!

Jupitereja horisontissa, ohoi!

Jos ajan hengen pitäisi näyttäytyä konkreettisina asioina omissa pikku ympyröissä, näin on ainakin käynyt noiden painokkaiden Merkuriuksen ja Jupiterin kohdalla. Kun Merkurius oli pysähtyneenä, sosiaalisen median areena Facebook heittäytyi toimimattomaksi. Tämä on aina sääli astrologian yhteydessä, sillä Taian sivuille tulee mielenkiintoisia havaintoja, kommentteja, kysymyksiä ja viestejä. Itse olen kiertänyt ajatuksissa kehää Jupiterin kanssa, ja siitä siis vielä tänään yhdeltä kantilta.

Omalla kartallani Jupiter istuu deskendentillä eli laskuakselilla, seiskahuoneen kärjellä, ja hallitsee sieltä jouskarinousuani eli askendanttia. Koko horisonttilinjani on kovin Jupiterin sävyttämä. Eräällä toisella itselleni tärkeällä kartalla Jupiter on nousuakselilla, ja muutamalla hyvällä ystävälläkin on kartallaan tällainen tilanne.

Millainen on horisonttilinja, jos Jupiter on jommassakummassa päässä? Se antaa omat teemansa kumpaankin suuntaan, vaikka ei minun tapaukseni tavoin toista päätä hallitsisikaan kärjen merkin kautta. Akselilla planeetalla on aina yhtymä ja oppositio kontakteinaan. Laskuakselin Jupiter kertoo millaisia ihmisiä luokseni taivaallinen kohtalo heittää, ja se sävyttää tapaa ja odotuksiani, miten näihin ihmisiin ja asioihin suhtaudun ja mitä annettavaa minulla on heille. Koska planeetan symboliikka on aina tavattoman laaja ihan jokaisen planeetan kohdalla, Jupiterkin symboloi monenlaisia ryhmiä, teemoja, asioita ja sortinsakkeja. Tulkinnaksi ei riitä ihan, että olisin papin kanssa naimisissa, mutta jonkun kohdalla tämäkin voisi pitää paikkansa. Itse olen tunnistanut tämän jonkinlaisena yläkategoriana itselleni tärkeissä ihmisissä, että heissä Jupiteriaanisuus näkyy aina jollakin tasollaan: rentoja tyyppejä, vapaita sieluja, horisonttiaan aktiivisesti laajentavia ”seikkailijoita”, tietoa rakastavia ihmisiä. Omaksi tehtäväkseni olen ymmärtänyt toisten näkemyksen avartamisen, vaikka koetankin välttää opettajan roolia, koska en osaa tehdä nutturaa. Olen ennemmin sellaista sinne tänne seikkailevaa sorttia itse, mahtaisiko johtua lopulta siitä, että Marsini on vahvempi kuin Saturnukseni. Kun Jupiterini hallitsee myös nousun merkkiä, olen etsiytynyt hengenheimolaisten pariin, enkä vain astrologian kielen hallitsijoiden keskuuteen vaan koska tässä on aina kyse laajuudesta, minulla on toisenlaisiakin viiteryhmiä, joita Jupiter kuvaa aika hyvin.

Nousuakselin läheisyydessä sijaitseva Jupiter kertoo mielestäni aina jollakin lailla nälkäisestä mielenlaadusta. Tottakai riippuu millaiset edellytykset merkki antaa ja miten muu kartan kokonaisuus tukee, mutta tämä voisi olla sellainen maailmanvalloittajan kuvio. Maailmaakin voidaan hurmata ja tietää monilla tasoillaan, kuka kiipeämällä Mount Everestille, kuka saarnaamalla eteenpäin oppejaan, joku tutkivana journalistina tai tieteilijänä (en pystynyt kirjoittamaan tiedemies sanaa!), tai jollakin muutoin paljon ahnehtien, vaikka tietoa, ymmärrystä, mammonaa tai esimerkiksi ruokaa. Jos jatkatte mielessänne näitä esittämiäni ajatuskulkuja, vertailkaa monenlaisia Jupiteriin liittyviä teemoja. Jollakulla niistä voi toteutua montakin yhtä aikaa, limittäin, osittaisesti tai eri ikäisinä.

Nousevaan Jupiteriin eli ensimmäisen huoneen puolella olevaan planeettaan liittyy aina ego. Minätietoisuus on se asia, jota Jupiter laajentaa. Ei tuomita tätä heti pahaksi, sillä onnistuessaan Jupiter on planeettana jalo, antelias ja viisas. Vaarana tottakai on, että omaa minää korostetaan joka yhteydessä, tulee jonkinlainen jumalakompleksi. Horisontin alla oleva Jupiter on siis nälkäisempi kaveri, joka etsii enemmän ja pyrkii toteuttamaan itseään isommin. Viimeisen huoneen puolella oleva Jupiter ei akselin lähellä vaivu kaappiin pölyttymään, mutta on luonteeltaan rauhallisempi. Sen ei tarvitse enää todistella niin paljoa, se on jo saavuttanut näkyvyyden. Mutta kummalla puolella tahansa, nähdäkseni tällaisessa henkilössä aina korostuu Jupiterille ominainen tiedon ja näkemyksen tarve, ehkä tässä enemmän omaksua kuin jakaa, mutta todennäköisesti kumpikin tarve tulee täytetyksi.

Ja ihan samalla logiikalla, myös omani kaltainen laskuakselin Jupiter voi toteutua omissa valinnoissa hyvin vaikeana planeettana. Esimerkiksi siten, että loputon nälkä kohdistuu vaativuutena toisiin ihmisiin. Voisin olla kuin loinen, joka imee toisilta ilmankin. Miellän seiskahuoneen kärjen kuitenkin vastavuoroisuuden paikaksi, toisiltakin voidaan saada liikaa, mitä se jokin sitten tapauksesta riippuen onkaan.

Ehkä tämä pätee ihan jokaiseen planeettaan, mutta koen Jupiterin aika vaativaksi planeetaksi toteuttaa. Mielipiteeni on kuitenkin oman painokkaan, mutta hyvin haasteisesti sijoittuneen planeetan värjäämä. Onko teillä toisilla horisonttiakselille kytkeytyneestä Jupiterista (yhtymä, hallitsija) helpompi mielikuva – tuoko se sittenkin onnen ja menestyksen jos on kartalla hyvin sijoittunut?