Kalkinmakua

Ihan kuin minulta puuttuisi yhdenlainen palikka olemuksestani. Olen koettanut hahmotella katkeruutta, ja tottakai sen näkymistä astrologisesti, mutta minun on ollut yllättävän vaikeata eritellä mitä se edes on. Jos esitykseni perustuu täysin vääränlaisiin luonnehdintoihin, korjaattehan, jotta pääsemme keskustelun alkuun.

Katkeruus on käsitykseni mukaan syövyttävä sisäinen ärtymystila, missä jotakin menneessä tapahtunutta ei pystytä antamaan anteeksi. Katkeroittava asia varastaa energian ja ilon. Takertuminen menneeseen näyttäisi olevan olennaista. Mutta miksi siihen takerrutaan? Aivan varmasti katkeroitua voi monista eri syistä. Joku syyttää lähtökohtiaan, toinen maailman yleistä epäoikeudenmukaisuutta, joku ”pahaa” ihmistä joka on vienyt hänen osansa. Harvemmin kai osataan olla katkeria omien piirteiden vuoksi, ettei esimerkiksi olla uskallettu tarttua ajallaan tilaisuuteen, tai jos on valittu väärin. Joskus katkeruus voi olla ihan sitä, ettei osata lukea omaa kilpailunhalua oikein; ollaan huonoja häviäjiä.

Oletan päässeeni katkeruuden ytimeen siinä, kun ihmettelin tämän tuntemuksen puuttumista (ainakaan häiritsevässä määrin) omasta tunneskaalastani. Olen suurten linjojen kyseessä ollessa tyytyväinen elämääni ja koen päässeeni tekemään tietoisia ratkaisuja oman elämäni suuntien suhteen ja sitä kautta vaikuttamaan konkreettisesti siihen, mitä ja missä nyt olen. Tästä johdettuna katson, että katkeruus olisi tyytymättömyyttä itseen ja omaan elämään, viimekädessä siten ettei ole valtaa päättää itse.

Katson myös, että hyväksyntä vähentää katkeruutta. En tarkoita, että kaikki pitäisi aina ottaa vastaan sellaisenaan, olla ovimattona toisille tai sietää pahuutta. Joskus ja joitakin asioita on syytä suhteuttaa isompaan kokonaisuuteen – elämä on varannut ihan jokaisen kohdalle tietyn määrän vastoinkäymisiä, eivätkä nämä näytä ollenkaan jakautuvan määrällisesti tai laadullisesti ”oikein”.

Mitä astrologia voisi teemoillaan kertoa katkeruudesta? Minulle tuli ensimmäisenä mieleen Saturnus, sanotaanhan että katkeraa kalkkia, ja tuo lienee Saturnuksen piiriin kuuluva materiaali. Saturnus liittyy menneeseen, mutta yhtälailla tähän hetkeen sekä tulevaan, jolloin katkeruuden korostaminen olisi astrologisesti nähtynä oman Saturnuksensa vaillinaista ja ns. väärää toteuttamista.

Yksi planeetta ei kuitenkaan vielä ”kesää tee”, joten muun kartan pitäisi tärkeiltä osin osoittaa tiettyyn suuntaan. Menneisyys, takertuvuus, ajattelun negatiivisuus, itsensä uhriksi kokeminen eli passiivisuus toiminnallisuuden ja eteenpäin yrittämisen kustannuksella? Tämän suuntaisia teemoja voisi miettiä kun tarkastelee omalta kartaltaan Saturnuksen lisäksi esimerkiksi Kuuta, Aurinkoa, nousuakselia, Merkuriusta, Marsia ja Venusta. Kiinteissä merkeissä on takertuvuutta, mennyt elää ilmeisesti vahvimmin rapu-kauris akselilla sekä kaloissa, vahingollisiin ajatuskuvioihin jumiutuminen saattaisi ilmetä Merkuriuksen hankalista kulmista, pääseekö Mars viemään eteenpäin jne.

Astrologiassa ei kuitenkaan saa koskaan leimata jotakin tekijää yksinomaan yhdenlaiseksi ilmentymältään. Esimerkiksi Saturnus skorpionissa, kuten se nyt tänään tässä merkissä pysähtyy, voisi joissakin olosuhteissa kertoa katkeruudesta – mutta se ei missään nimessä ole ainoa teema. Sen vuoksi näen mielestäni tärkeänä myönteisten seikkojen löytämisen. Jos astrologian on tarkoitus olla väline itsetuntemukseen, voi sitä yhtä hyvin käyttää kasvun keinona. Saturnus skorpionissa kertoo myös vahvasta ja realistisesta psyykkisestä rakenteesta, mikä voi olla juuri se vastaus ja keino, jolla katkeruus saadaan karistettua yltä.

Jokaiselta kartalta on myös mielestäni löydettävissä ns. helppoja valoisia asioita. Jos joku kokee katkeruuden omaksi ongelmakseen, voisi olla hyväksi tarkastella mitä ovat kartan ja oman persoonan myönteiset ja iloiset puolet, miten niitä saisi korostettua kokonaisuudessa. Mehän teemme tietoisia ratkaisuja, joten meillä on vapaus pönkittää valitsemaamme kartantekijää; mieluummin siis itseä myönteiseen kasvuun suuntaavaa ”palikkaa”.

Advertisement

Ässät pöytään

Pelivinkkejä Taikablogissa ei sentään jaeta, mutta ajan ymmärtämisen työkaluina tämäkin katsaus saattaa toimia. Ei tunnu enää sattumalta, että nykyään ajassa esilläolevat energiat tulevat kuin ryöpsähdyksinä tai purkauksina. Tämä Uranuksen ja Pluton neliön leimaama aikakausi on jo yksinään harvinainen, ja viime vuosina ollaan saatu sen mausteeksi useita ristikuvioita; keväälläkin tulee taas yksi Iso risti piikkinä ajan hermoradalla. Tällaiseen voimakahenkiseen aikaan sopii, että planeettojen osoittamat pysähdyksien voima-ajat tulevat tavallista isompina: ei siis yksi pysähdys silloin ja toinen tällöin, vaan että usea planeetta muuttaa suuntaansa muutaman päivän sisällä.

Hiukan yllättäen mutta omalle teemalleen osuvasti, Mars aloittaa pysähdyksien syklin perjantaina 28. helmikuuta aamuyöllä puoli neljältä siirrähtämällä viimein vaa’assa 27°31’ kohtaan. Pitkään tämä dynamiikan ja nopeuden oma planeetta on ollutkin jo hitaassa kulussa. Marsin pysähtymisen kohtaa alleviivaa vaa’an viimeisellä asteella olevat Vesta asteroidi ja Kuun yläsolmu, ja Vestakin käännähtää perääntymään suurinpiirtein samassa syklissä. Marsin pysähdyksen keskikohta on lauantaina 1. maaliskuuta illalla, ja ns. todellinen perääntyminen pysähdyksen jälkeen käynnistyy 3.3. aamusta. Oletettavasti Marsin perääntymisessä yleisesti olisi syytä tarkastella aikaisempia toimintoja ja aloitteita, etenkin yhdessä tehdyissä hankkeissa sekä ihmissuhteissa. Varmasti aika monen täytyy opetella kompromissinteon jaloa taitoa. Viimeksi kun Mars perääntyi leijonassa, sain kuulla monilta tahoilta jumiutumisen tuntoja, ja tätä voisi miettiä, jos vaakaa on kartalla tärkeissä paikoissa.

Merkuriuksen tämänkertainen perääntyminen alkaa olla kohtapuoliin pulkassa, ja sen päätös tulee koristamaan samanaikaisia pysähdyksiä perjantaina 28. helmikuuta. Merkurius saapuu aamulla noin varttia vailla yhdeksältä vesimiehen 18°09’ rajapyykille. Pysähdyksen keskikohta osuu iltapäivän neljään, ja kaariminuuteissa etenemisen huomaa illalla hiukan yhdentoista jälkeen. Perjantai voisi olla varsin tehokas päivä ajattelun kannalta. Kun Merkurius kääntää matkansa etenemään, on tässä pysähdyksen voimakohdassa jo paremmin sävynä ajatuksien saaminen ilmaisuna sisimmästä ulos. Silti voi olla tarpeellista muistaa, että Merkurius viipyy perääntymisensä varjoalueella aina 20. maaliskuuta iltaan saakka.

Saturnus hitaana planeettana ottaakin jo useamman päivän suuntansa käännökseen, mikä meille merkitsee pidempää Saturnuksen energian korostumisen aikaa. Saturnus tulee pysähdyksensä asteelle ja kaariminuutille  myös perjantaina 28. helmikuuta iltayöstä noin puoli kahdeltatoista (eroa Merkuriuksen pysähdyksen päätökseen on vain 12 minuuttia, joten eivätköhän nämä planeetat ole kumpikin voimissaan perjantain sekä Merkurius lauantain puolelle), eläinradalla 23°19’ skorpionia. Saturnuksen pysähdyksen keskikohta on 2. maaliskuuta illalla, ja perääntyminen todentuu 4.3. iltapäivällä. Tämä on Saturnuksen syklissä todella rivakka pysähdys, sillä olemme saaneet kokea pidempiäkin vastuun, työteliäisyyden ja tiivistyksen korostumisen aikoja.

Ihan vain pikkuisen Jupiterin pysähdys ravussa menee näistä kolmesta aikaisemmasta edemmäksi, eli Jupiter alkaa päätellä perääntymistään ylennyksensä merkissä 4. maaliskuuta aamulla 10°26’ rapua, on 6.3. pysähdyksensä keskellä puoliltapäivin, ja pääsee etenemään 8.3. illalla. Planeetan liike on kuitenkin pitkään pysähdyksen jälkeen sen verran verkkaista, että risti Uranuksen ja Pluton kanssa pysyy pitkään aktiivisena, ja Mars sitten perääntyessään nopeammin viimeistelee kuvion Isoksi ristiksi huhtikuussa. Kun Jupiter pääsee karistamaan perääntymisensä ”taakan”, on meillä taas olemassa mitä parhaimmat kasvun ja kehityksen ainekset. Keväässä on harvinaisen dynaaminen eteenpäinmenon tuntu.

Jupiter ja Saturnus ovat siis ensi tiistaina 4. maaliskuuta yhtä aikaa pysähdyksissä miltei kuusi tuntia, molemmat veden merkeissä, ja keskenään puolitoistaneliössä toisiinsa nähden. Tämä oktiilisarjan kulma luetaan haastaviin kulmiin, ja puolitoistaneliö kuvaa joustamatonta äärimmäisyyttä ja kiihkeyttä tilanteissa. Aivan mahdotonta tällaisen energian positiivinen käyttö ei kai ole, mutta huolellinen sopii olla.

Helmikuun päättyessä perjantaina yhtä aikaa voimallisimmassa vaiheessaan ovat Mars, Merkurius ja illasta Saturnus. Eteenpäinmenoa ja liikettä kuvastavien Marsin ja Merkuriuksen pysähdykset ilman elementin merkeissä korostavat ajattelun ja kommunikoinnin merkitystä. Merkurius ja Saturnus ovat taas molemmat kiinteissä merkeissä, mikä saattaa näyttäytyä päättäväisyytenä. Ja jos oikein ajatukset haluamme solmuun, voidaan tutkia hallintakuviota, missä Merkuriusta hallitsee Saturnus, ja Saturnusta Mars – sen sijaan Mars näyttää saavan hallitsijaltaan Venukselta nyt erittäin hyvää taustatukea, sillä merkeissä näkyy hyvä yhteispeli. Pelaamiseenko me lopulta kuitenkin päädyttiin? Asetelkaahan korttinne taiten tulevina päivinä!

Dinosaurus

Jokohan Taikablogia uskaltaa tituleerata astrologisten blogien dinosaurukseksi? Ajallisesti neljä vuotta on blogin elinkaaressa pitkä, eli taikablogin pitäisi olla jo varsin kypsä, ellei ihan rollaattorin kanssa eteenpäin hissutteleva. Myös sisältö on aika valtava, dinosauruksen luokkaa, astrologiaa on koluttu läpi sieltä ja täältä, ja edelleen on tunne, että tilaa saattaisi olla vieläkin uusille oivalluksille.

Taikablogi on kalat, ihan niin kuin minäkin, ja saa Auringonpaluunsa tänään iltapäivästä siinä viideltä. Tässä paluussa ei omasta mielestäni (toki taidan olla pukkuisen liian lähellä itse arvioimaan) ole vastaavaa silmännaulitsijaa kuin oli viime vuonna yhdennentoista huoneen painotus. Samalle asteelle osuneet Aurinko ja Neptunus varmaankin kiinnittävät huomiota – ja olisi mielenkiintoista kuulla mikä oli teidän ensireaktionne tällaiseen? Oi voi? Huh sentään?

Kun blogin taustat tietää, akselit kertovat nyt paljon. Nousun ja Keskitaivaan akselit osuvat blogin aloituskarttaan nähden aika hyvin sinnepäin, nousuissa eroa on vain noin viisi astetta, ja ylhäällä sitten vähän enemmän. Merkit kuitenkin tulevat kohdilleen. Paluu juurille? Syklin kiertyminen, mutta onko se loppuunsa? Astrologisesti todetaan, että sellainen vuosi on tärkeä, missä akselit kohtaavat. Kyllä tämä voisi olla jonkinlainen kulminaatio.

Blogin radix-karttaan nähden Merkurius näyttäisi olevan kaikkein tärkeimmässä asemassa, tässä on miltei Merkuriuksen paluu kyseessä, sen henki ainakin toivottavasti, ja perääntyvästä liikkeestä huolimatta Merkurius on omassa huoneessaan sekä nousun hallitsija. Toivottavasti retroileva Merkurius tuo yhä pohditumpia kirjoituksia esiin.

Paluukartassa minun silmääni miellytti kovasti Jupiterin ja Venuksen sijainnit, kumpikin ilonsa huoneessa. Mutta kuten Kuukin näyttää, realisti pitää olla. Mielestäni Taikablogin suuruuden ajat ovat takanapäin. Olen uhrannut blogiin lukemattomasti työtunteja, ja olen mielestäni siivuni suosiosta ansainnut ahkeruudella. En kaipaa tässä mielessä enää enempää, vaikka yhdennentoista huoneen Jupiter voisi mainetta siivittääkin. Venus viidennessä antakoon mukavia luovuuden ja itseilmaisun hetkiä. Kumpikin Jupiter ja Venus napsuvat sinne juurikartalle, Jupiter pysähtyy hyvin lähelle Kuuta ravussa, ja Venus tupsahti lähelle Kuun yläsolmua kauriissa. Voisivat olla mukavia asioita, tulevaisuus sitten näyttää.

Laskin jo blogillekin oman ajan herransa, ja se kuvastaa nimenomaan kypsyneisyyttä, eli Saturnus hoitaa päällepäsmärin virkaa tämän (ja seuraavan) vuoden ajan. Tämän vuoden Kuu toistaa kauriista ankaruuden viestiä, eli vakavasti otetaan, niukennetaan, tiivistetään, mutta kirjoitetaanko jo velvollisuudesta? Kun Saturnus skorpionissa tulee melko täsmälleen Taikablogin omalle IC:lle, teema senkun rutistuu tiukemmaksi. Tämä voisi olla päättymisen merkki, samoin kuin Aurinko ja Neptunus osoittaa luovuttamista. Toistaiseksi blogilla on riittänyt lukijoita, mutta ehkä kilpailu kovenee ensi vuonna.

Jännä ettei Saturnus ole kartan Almuten vaikka kulmahuoneessa onkin, eikä sellaiseksi kelpaavaa planeettaa helposti löydy kympistä, ekasta eikä ysistäkään. Jupiter voisi olla retroilustaan huolimatta Almuten, koska on ilonsa huoneessa, mutta siitä huolimatta Aurinko näyttäisi nousevan ylitse muiden. Että hmmm, mitä tästä osaisi päätellä?

Auringonpaluussa tarkimpia kulmia ovat Jupiterin ja Uranuksen neliö (vapautuminen?), Venuksen sekstiili Saturnukselle (ilmaisun muoto kontrollissa?), Aurinko ja Neppari (toisaikaisuus?) ja Kuun kolmio nousulle (nyt jää hölmöilyt taakse?). Kuvio Solmuakseli ja Vertex Isossa ristissä, Vesta tärkeimmässä kohdassa, on mielenkiintoinen. Kuka esittäisi sellaisesta tulkinnan? ”Mistä tulen ja mihin blogi menee” ovat murroksessa?

Kun blogissa sanat ja ilmaisu ovat kuitenkin kaikkein tärkeintä, ovat kolmas ja viides huone tärkeitä aluita kartassa. Vaakaan kärkensä saava kolmoshuone on Venuksen hallinnassa, mutta lopulta teema kiertää Saturnukseen. Samoin käy vitoshuoneessa, kaurishenkisyys puskee päälle Venuksen ilosta huolimatta. Kirjoittaminen on edelleen keskeistä, näyttihän sen jo Merkuriuksenkin korostuminen, ja vaikka rohkeutta riittää (Mars kolmannessa), muoto alkaa olla nätimpi (vaakaa). Kun Taikablogin vitoshuone on aina ollut kauriissa, ei tästäkään sijainnista kannata pelästyä.

Jos haluatte kommentoida jollakin tavoin Auringonpaluun karttaa, olisin hyvin mielissänne.

Ja sitten, hauskaa Taikablogin synttäriä kaikille lukijoille! Jos haluatte saada lahjaksi esimerkiksi oman sielukarttanne (Draconic) tai sen vaihtoehtoisen Auringonpaluun (prekessoitu tai jopa nousukeskeisen paluun), laittakaa viestejä feissarin kautta tai meiliin (osoite on sivut-välilehdellä). Jos haluatte jotakin ihan muuta, kysykää. Tulkintoja en ehdi kartoista antaa, koska tilauksia on muutoinkin piikissä, mutta jos esitätte oikein mielenkiintoisen kysymyksen, saatan johonkin innostua vastauksen kaivamaan. Paljon onnea vaan..

Korjaanko oman vuoteni

Olen sattuneesta syystä pohtinut taas Auringonpaluita. Tai jos rehellisiä ollaan, ehkä viiden minuutin ajan sellaisia katselin. Lähipäivinä tulee ensin oma paluu, mikä ihan varmasti on alkanut jo elää ajassani, ja heti sen perään saa blogi oman Auringon syklinsä täyteen.

Prekessoitu paluu vai ei, tämä on ollut suurimpana kysymysmerkkinä. Huomasin saman ilmiön jo asiakastyössä, mutta nyt tätä joutuu pohtimaan omalta kannaltaankin. Yllättävää, että tavallinen Auringonpaluu ja prekessoitu paluu tuottavat niin erilaiset kartat, tuntuu kuin teemat olisivat täysin erilaiset. Olen ollut aikaisemmin hiukan siinä käsityksessä, että prekessoidusta kartasta voisi hahmottaa kyseisen vuoden yleisteeman jopa selkeämmin. Nyt kyllä kaikenlainen hahmottaminen tuntuu vaikealta.

Ihan pian vaihtuvassa paluussani saan vaakanousun, eikä näin saisi koskaan sanoa, mutta en ole vielä onnistunut kokemaan vaakaa merkkinä kotoisaksi. Muistan vielä liian kipeästi parin vuoden takaisen Venus-painotuksen ajan kartoissani, ja sellainen on minulle kovin vaikeaa, johtuen siitä syntymäkartan haastavasta Venuksen sijainnista. Vieläkään en uskalla rummuttaa, että työ olisi Venuksen osalta tehty, ennemmin huokaan raskaasti, että taasko sama oppiläksy on edessä. Omaan karttaan peilattu kasihuoneen nousu ei välttämättä kiinnostaisi kauheasti.

Lisäksi paluukartalla Kuun ja Saturnuksen yhtymä skorpionissa ei nosta ilmoille hurraa-huutoja. On niin pirun tiukkaa ja ankaraa, tunnustan näin karkeasti. Saturnuksen antama rakentavuus ei koskaan tule helposti. Olisin mieluummin ottannut vähän rennommin, mutta sellaista ylellisyyttä skorpionin merkki ei suo.

Ja saan myös pitkästä aikaa perääntyvän Merkuriuksen paluukartalleni, ilmaisun ja luovuuden alueelle, joten tulin heti pohtineeksi tätäkö on se, että olen skipannut blogin kirjoittamisen hävettävän usein? Innokkuuteni tiedon jakamisessa on ollut vähän niin ja näin, ja sellainen tuntuu todella oudolta ja vieraalta. Tuo Merkurius tulee oman karttani Antivertexille, mikä tottakai lisää arveluuttavuuspisteitä ropisemalla. Ystävä on raportoinut jo usean vuoden aikaisista korostuneista Merkuriuksista paluukartoillaan, ja jos vaan saisi valita, samaan rumbaan en lähtisi.

Kivojakin asioita uudelta paluukartaltani löytyy. Jupiter korostuu nätisti kulminoivana planeettana, tottakai ylennysmerkissään, karttakuvion johtajana ja aivan huippujuttuna siksi, että saan Jupiterin ajan herraksi. Näkyvyyteen liittyviä muutamia näytönpaikkoja on jo sovittu, ja voisi olettaa että jotain lisää saattaisi olla luvassa. Aurinko on myös edelleen hyvin herkullisesti yhtymässä Neptunuksen kanssa paluussa, ja pääsee omaan viidenteen huoneeseensa.

Prekessiokorjattu Auringonpaluuni näyttäytyy vasta seuraavan vuorokauden puolella, ja se heilauttaa kartan yleisteemat äkkiä katsoen hyvin erityyppisiksi. Kuu pääsee jouskariin ja kartan MC korostaa omaa kalojen merkkiäni, Auringon ja Neptunuksen osuessa aika lähelle Keskitaivasta. Nousun rapu ei ole itselleni sekään kaikkein tutuin merkki, mutta antaisi Kuulle lisäarvoa, minkä tässä tapauksessa ottaisin mieluusti vastaan.

Jos kartoille yhteisiä teemoja koettaa suurennuslasin kanssa löytää, Venus jossain määrin voisi edustaa sellaisia, koska prekessoidun kartan Venus tulee akselille. Viides huone kummassakin kartassa painottuu, samoin Auringon merkitys. Kun prekessoitu jouskarikuu osuu vielä Vertexille, voisi tämä symboloida hiukan samaa kuin tavispaluun korostunut Jupiter; prekessoidussa Jupiterin hybris painuu viimeiseen huoneeseen unohduksiin. Ehkä joudun pyörtämään aiemman epäilyni, että nämä kaksi karttaa olisivat täysin erilaiset, jos tulevaisuus näyttää Auringon, Venuksen ja jonkinlaisen Jupiter-jousimies-teeman merkkejä.

Viimeksi otin tämän prekessoidun paluukartan idean esille blogissa reilu vuosi sitten. Kuinka moni on tutkinut ja vertaillut kulunutta ja kokemaansa tämän vuoden mittaan kahden kartan kautta? Onko tullut esille uutta? Kumpi kartta teillä toimii?

Kalat kiertää syklin päätökseen

Uusi sykli ajassa on alkamassa, sillä Kuunsolmut siirtyivät uuteen merkkipariin, yläsolmu vaakaan ja alasolmu oinaaseen. Astrologisesti ajatellen tämä syklin alku ei kuitenkaan vielä kerro hyppäämisestä oitis uuteen, sillä tänään 18. helmikuuta Aurinko siirtyi kaloihin illalla kahdeksan aikoihin. Kalojen jakso kertoo astrologisen vuoden viimeisestä vaiheesta, eli vasta nyt alamme summata katsottua vuotta läpi, ja vasta oinaan ingressissä kuukauden kuluttua pääsemme kiinni toisenlaisiin energioihin.

Kalojen aika on synteesin tekoa, elettyjen vaikutteiden ja kokemusten suodattamista näkemykseksi. Kaloissa tullaan aina kohtaamaan moninaisuus, käytännössä ainakin menneeseen katsominen yhdistyneenä tulevan suunnitteluun. Ehkä vielä ei ole aika toimia, ja tulevassa tulemmekin saamaan taivaalta ainutlaatuisen voimakkaan energiapaukun, kun kevään Iso risti johtavissa merkeissä alkaa puskea esille. Tässä kuviossa Jupiter tulee etenemään käännyttyään tarkasti vastapäätä Plutoa, ja Mars perääntyy vastapäätä Uranusta.

Nyt kaloissa voi olla sopiva hetki huokaista, kerätä voimia tulevia koitoksia varten ja eheytyä, ettei sielumme joutuisi hukkaan ajan suuressa myllerryksessä. Auringon ylitys Neptunukselle on tarkka ensi sunnuntaina illalla, joten tämä alkuvaihe kalojen kuukaudessa on leimallisen henkistä, psyykkistä, sisäisesti luovaa, visionääristä, ja voi olla taiteellisestikin antoisaa.

Auringon kulma Jupiterille osuu aikaan, jolloin Saturnus on pysähtyneenä, 1. maaliskuuta, kuunkierron viimeisille hetkille. Mielestäni tällaisessa ajassa viisauden elementit ovat korostuneesti tavoitettavissa. Toki jonkinlaista kipuilua voi olla niin konkreettisesti (etenkin jos omalla kartalla on kaloissa tekijöitä 10 – 13 asteissa) kuin ajassa, sillä Aurinko ylittää Chironin 4. maaliskuuta, jolloin Jupiterin pysähdys on enää kaariminuutin päässä, ja tuo vapautta symboloiva planeetta on ajassa voimakkaimmillaan. Samaan aikaan luonnollisesti vaihdetaan voimia Pluton kanssa, ja yhteinen teema saattaa olla jopa katharttinen, lopulta ainutkertaiseen rikkauteen johdattava.

Auringon sujuva kulma Saturnukselle tulee lähempänä maaliskuun puoltaväliä 23 asteessa kaloista skorpioniin. Tällöin Saturnus on jo kääntynyt perääntymään, ja siksi ajankohta saattaa kuvastaa koko astrologisen vuoden tilinteon aikaa, mutta toivottavasti positiivisessa hengessä. Hyvä kulma voi antaa eväitä menneestä siten, että tulevaa on helpompi luoda ja visioida.

Otan jälleen varauksen, että voin olla täydellisen väärässä ajan osoittimien suhteen, mutta mielestäni tässä kalojen jaksossa (etenkin Merkuriuksen perääntymisen ja pysähtymisen aikana, koska koko prosessi alkoi oireellisesti samasta merkistä) on hyvä kääntyä hiljaisuuteen, rauhaan, ja selvittää sisimpänsä eheyksi. Me tulemme saamaan koitoksia eteemme, ja tulemme tarvitsemaan kaiken sisäisen voimamme.

Luovaa, visionääristä ja monenkirjavaa kalojen aikaa kaikille (etenkin toisille fisusisaruksille)!

Villinä ideoista

Viimepäivät ovat kuluneet kiireisinä seurariennoissa, mikä on astrologisesti ajatellen aina hykerryttävää ja innoittavaa. Esitelmistä saa aina ajattelunaiheita; nyt me Tampereella sukellettiin Marsin teemoihin. Marsista teki mieli kirjoittaa jo joitakin päiviä sitten, mutta jään vieläkin pihtaamaan syväsukellusta, josko sitten pysähtyneen Marsin aikoihin..

Seuratoiminnan yleiset suuntaviivat ovat taas pyörineet vinhasti mielessäni. Mitä harrastajat konkreettisesti toivovat harrastuksensa tarjoavan, ja minkälaisessa paketissa? Mikä teidän kuluttajien mieleen on eniten, perinteiset luennot, workshopit, isot tapahtumat? Pitäisikö astrologian olla selkeästi koulutuskeskeistä, vai riittääkö ajatusten herättely ja pohdinta yleisellä tasolla teille? Kuinka paljon teidän mielestänne astrologiaan ”saa” sekoittaa kaikenlaista muuta (esimerkiksi taroteja, enkeleitä jne.), onko sekoittaminen rikkautta vai ydinpolulta pois vievää? Kuinka paljon netti on nykyaikaa, eli onko astrologialle ja sen osaamiselle hyväksi netin nopeatempoisuus ja sirpaleisuus? Kaipaatteko ihmisten tapaamista, kanssakäymistä, ajatustenvaihtoa ja syvällisiä, rauhallisia keskusteluita pienessä piirissä, vai riittääkö periaatteessa yksinään tiedon etsintä ja omaksuminen?

Ainahan on hyväksi, että mahdollisimman monimuotoista juttua olisi tarjolla. Jäin miettimään sitä, että periaatteessa seuratasolla kunkin seuran omat säännöt ja yhdistyslaki sitovat jonkin verran, ne antavat raamit miten pitäisi toimia. Luoko se turvallisuutta ja luotettavuutta, vai jymähdyttääkö, syökö villeimmät ideat pois? Kaipaako seuratoiminta radikaalia uudistumista, vai olisiko parempi pitää se pääosin ennallaan, ja heittää ne villeydet muille tahoille? Ei siis aloitteellista Marsia, vaan ennemmin arvovaltaista, luotettavaa Saturnusta?

Tuon kaltaisiin seikkoihin toivoisin teiltä keskustelua. Olen tätä luultavasti ennenkin kysellyt, mutta koska aina uusia lukijoita on mukana, olisi mukava kuulla mahdollisimman monelta mielipiteitä. Osaltaan olen itsekin astrologisten ”palvelujen” tuottajan asemassa, ja jos ei Tampereen seuran kautta ole mahdollista kaikkia ideoita toteuttaa, täältä saavat sitten muutkin luvan varastaa.

Vain sen tiedämme rakkaudesta, että se on kaikki, mitä on

Ensi yönä Kuu täyttyy täydeksi 26°12’ leijonaa huomisen vuorokauden puolella 15. helmikuuta muutamaa minuuttia ennen kahta. Toivotaan, että sää antaa Kuulle mahdollisuuden pysyä näkyvissä, sillä leijonan Kuu ansaitsee huomion, loiston ja kirkkauden – minkä se tosin saa heijastaessaan Auringon valoa vesimiehestä. Aurinko on Kuun hallitsija, ja Aurinkoa itseään taas määrää Saturnus skorpionista, mikä täydenkuun hetkellä valmistautuu nousemaan horisontista ja kerää täydenkuun voiman kulmillaan Auringolle ja Kuulle.

Leijonassa loistavassa täydessäkuussa on upean valmistumisen mahdollisuus. Ollaan itsetietoisen ylpeitä saavuttamastamme, asettaudutaan esille ottamaan vastaan aplodit, korokkeelle hiukan toisten yläpuolelle että kaikki varmasti huomaavat. Ja ellei joku näy lähtevän showhun mukaan, hänelle karjaistaan.

Ei leijonan Kuu silti ole pelkkää pöyhistelyä, sillä tässä on aitoa lämmintä rakkautta, mikä tulee niin mukavasti Valentinen päivän jatkoksi. Kaikkein herkullisimmalta tämä täysikuu tuntuu luovuuden esillepanossa. Se mitä ollaan saatu aikaan, asetetaan suureellisesti esille.

Kuun loisto voi olla ihan välähtävää, sillä täydenkuun hetki asettaa Kuun Thorin vasaran kärjeksi, missä jännitteisyys rakentuu ajan merkittävimmästä neliökulmasta Uranuksen ja Pluton välillä. Siksi tämä täydenkuun pariviikkoinen voi taas näyttää meille, mistä tämä aika on rakennettu, mikä ajassa muuttuu ja etenkin miten yksilötasolla se koetaan. Kuu leijonassa on pakattu tunteita täyteen, ja kyllä niitä nyt sopii näyttää toisille, vaikka se Saturnus koettaa kontrolloida.

Vesimiehessä Aurinkoa lähestyy perääntyvä Merkurius, mikä tulee pian tärkeään kulminaatiokohtaan omassa syklissään, eli huomenna illalla kymmenen jälkeen Merkurius ylittää Auringon ja syntyy Uudeksi Merkuriukseksi alakonjunktiossa vesimiehen 27 asteessa. Täydenkuun aikaan Kuun ja Merkuriuksen vastakkaisuus on hyvin voimakas, sillä nämä ovat avaruudellisessa vastakkaisuustilassa eli kontraparalleelissa keskenään. Jos miellämme opposition vaakamaiseksi vastavuoroisuuskulmaksi, on tässä hyvät mahdollisuudet saada ja antaa palautetta.

Täydenkuun Saabinen symboli on pikkuisen ristiriitainen Aamunsarastus, sillä vaikka meillä on ajassa täydeksi tulon hetki, symboli kertoo uudesta alusta. Symbolin avainsana on Genesis, synty ja alku. Uudet mahdollisuudet ovat käsissämme, on aika aloittaa uutta rohkeasti. Ehkä tämä on hyvä muistutus kiinteässä merkissä täyttyvälle Kuulle, sillä koko ajan mennään eteenpäin – onko mikään koskaan lopullisesti valmista, ja siksi katse pitäisi aina nostaa kauas horisonttiin, tuoreeseen näkemykseen.

Rakastavaa ja komeaa täydenkuunaikaa kaikille!

Oi sanoi siili

Mikä erottaa ihmisen koneesta? Kyky tuntea. Tämä ihmisyyden perusta on ihmeellisellä ja järkyttävällä tavalla sivuutettua ja väheksyttyä. Sanotaan halveksivasti, että joku on tunteittensa vietävissä, eikä silloin ajattele loogisesti. Entä jos emme reagoi tunteisiimme? Silloinhan laitamme syrjään inhimillisyytemme? Loogisuus, järkevyys, rationaalisuus, mitä käsitettä halutaankin käyttää, voi olla ihanne, mutta se ei vastaa todellisuutta eikä ole yleispätevää; tarkoitan tällä kulttuurisidonnaisuutta, sillä jossakin opittu käyttäytymisnormi voi osoittautua toisaalla päinvastaiseksi.

Tunnetta on kuvattu ärsykkeen aiheuttamaksi kokemukseksi ja sellaiseen reagoinniksi. Tunteen tunnuspiirre lienee ohimenevyys, eli jos jokin on pysyvästi päällä, on se ennemmin pakkomielle. Ihmismieli kaipaa ja etsii positiivisia tunnekokemuksia kuten iloa, tyytyväisyyttä, rakkautta ja onnea. Meidän on vaikeampi käsitellä ja hyväksyä negatiivisia tunteita kuten vihaa, pelkoa, inhoa, häpeää ja surua. Ne ovat kuitenkin yhtä ohimeneviä kuin hyvätkin hetket, ja käsittelemättöminä näyttäisivät turmelevan kykymme tunnistaa ja nauttia hyvistä asioista.

Mielestäni myös astrologiasta on melko pitkälle siivottu tunteellisuus ulos; me kyttäämme ennemmin tapahtumia kuin mitä tunteita meissä nousee esiin tarkasteltavana ajanjaksona. Tunne kuitenkin sävyttää vahvemmin kokemustamme: synnytys voi olla yhdelle ihana onnen hetki ja toiselle ahdistava, pelottava ja masennukseen johtava tapahtuma. Eikä omaa tunnetta pysty kontrolloimalla toiseksi muuttamaan, vaikka toki kulttuurilliset tekijät ja tieto muokkaavat tunteen muodostumista. Mitä voimakkaampi kokemus on kyseessä, sitä enemmän kyse on perustavaa laatua olevista, aina aidoista tunteista. Minun mielestäni siis.

Kyselen itseltäni ja teiltä, kuinka yhteiskuntaan ja kulttuuriin sidottua on tapa etsiä yleispätevyyksiä astrologiasta esimerkiksi tilastoja keräämällä? Pitäisikö meidän ennemmin hyväksyä astrologian subjektiivisuus karvoineen kaikkineen, ja antaa sen kertoa tunteistamme? Taidanpa jopa esittää sellaista, että loogisuus ei oikein sovi astrologiaan, sillä loogisuudessa kartoitetaan ennustettavuutta, ja siitähän me haluamme sanoutua eroon astrologiassa, eikös vaan.

Mielestäni omien tunteiden tunnistaminen antaa kaikkein eniten itsetuntemusta, ja sitä kautta käsiteltynä auttaa elämänhallinnassa. Astrologiaa vain yhdistetään tunteisiin perin vähän, yleensä kuittaamalla että Kuu ja Venus kertovat tunteistamme, tai että vesimerkit osoittavat tunteellisuutta. Onkohan sallittua tämän näkemyksen kääntäminen siten, että koko astrologinen karttamme kertoisi tunteistamme ja tavoista reagoida erilaisiin ärsykkeisiin hetkellisesti.

Perustunteiksi on esimerkiksi kirjattu viha, pelko, inho, rakkaus ja suru. Myös sellaiset kuin häpeä ja syyllisyys löytyivät monesta listauksesta. Aika vähän annettiin tilaa myönteisille tunteille kuten nautinnolle, intohimolle tai innolle. Iloa en löytänyt ainoastakaan! Yllätys sentään oli yhdessä. Tämä listaamisen tyyli sai minut miettimään, onko meillä olemassa kaikilla oma henkilökohtainen tunnekirjomme, mikä nousee esiin helpoimmin. Tällaisessa laadullisessa tarkastelussa astrologia on mielestäni parhaimmillaan. Erilaisista tunteista huomaamme todennäköisesti varsin pian, kuinka ne vastaavat planeettojen symboliikkaa.

Tästä pääsen jo miltei maalailemaan teoriaa. Oletan, että kaikissa merkeissä, huoneissa ja planeettojen kautta käydään läpi tunteita. Jos veden elementti puuttuu kartalta (planeettojen sijainnista siis!), ei se tarkoita tunteetonta ihmistä. Me ihmiset olemme myös siten erilaisia, että toisille on luontevampaa ilmaista kaikki tunteet ja käydä niitä läpi niin sisimmässä kuin joskus myös julkisesti reagoiden, toiset taas kontrolloivat, kätkevät ja piilottavat tunteitaan, joku onnistuu ja toisille jää yritykseksi.

Mahtaisiko omalta kartalta näkyä voimakkaimmin esillä olevat tunteet keskeisimpien kartankohtien ja vahvimpien planeettojen kautta?

Oi, taidan heittäytyä tunteitteni valtaan, elää hetkessä ja kokonaisemmin, ja ymmärtää itseäni paremmin.

Kisatunnelmia

Kun Taikablogia ei ole näkynyt eikä kuulunut, olette varmaan luulleet, että olen seurannut näitä Olympialaisia. No en tosiaankaan, vähemmän urheilullista ihmistä saa hakea. Sen verran näitä kisoja mietin, että harkitsin pitäisikö tai voisiko edes astrologisesti pohtia Suomen menestystä kisoissa. Onko kukaan tutkinut ajan karttoja siinä mielessä, irtoaako lajeista mitaleita?

Yleisesti ottaen mielestäni kisojen ylle antaa varjoa Marsin kulku, sillä eihän se ole itselleen voimakkaassa merkissä, ja nyt vielä kaiken huipuksi kulkee varjoalueellaan ja hitaana. Meille olisi paljon paremmin sopinut sellainen aika, jolloin Mars kulkisi jousimiehessä, kaksosissa tai edes neitsyessä. Tuurin, onnen ja suosion planeetta Jupiter antaa aika hankalaa kulmaa Suomen jousimies-Auringolle, Kuulle toki osuu sitten paremmin tuo ajassamme vallalla oleva Jupiterin ja Pluton vastakkaisuus, mikä voisi tarjota menestystä ja rikkauksia, eli sitä kultaa.

Eikä urheilua ajatellen kovin sopivalta kulmalta tunnu Neptunuksen neliö Suomen Jupiterille kaksosiin; tässä voisi ennemminkin olla kyse näkemyksen hämärtymisestä, henkisestä kynnyksestä, ja äärimmillään jopa kyseenalaisten keinojen käytöstä menestyksen hankinnassa. Ei kai taas?

Jos progekarttaa vilkaisee kisamenestyksen mielessä, millaisia ajatuksia teissä herättää kalojen merkin painotus maamme kartalla? Aurinko, Merkurius ja Kuu kulkevat kaikki kaloissa, vähän uneliaan passiivisessa merkissä, progekartan tasolla kahdeksannessa huoneessa (mikä mielestäni kuvastaa myös tappioita..) ja Kuu on ihan viimeisillään, balsamisen, luovuttavan Kuun vaiheessa. Ei hyvä ollenkaan.

Toivotaan kuitenkin, ettei astrologia ihan tällaisia asioita ennusta, vaan toimii täsmällisemmin jokaisen urheilijan henkilökohtaisten energioitten tasolla.

Outoja Neptunus-huomioita

Huomasin merkillisen käänteisyyden kun Neptunus ylitti viimeisen kerran Aurinkoni kaloissa. Ei täällä ollenkaan hurrata vielä pitkällisen transiittijakson loppumista, sen verran lähellähän tuo utujen planeetta asteissa on, mutta jänniä Neptunuksen maailmaan liittyviä huomioita olen havainnut. Ensimmäinen näistä on television katselu. Koko Nepparin aikana ei kiinnostanut ollenkaan katsoa televisiota, vaikka toisin olisi voinut luulla. Nyt olen oikein selannut netin kanavapalveluita löytyisikö mielenkiintoisia sarjoja seurattavaksi.

Toinen Neptunukseen liittämäni seikka on runous. Olen taantunut yhtäkkiä menneiden aikojen intohimoni ääreen uudelleen, ja kahlannut kirjapinokaupalla runoutta. Olen jopa vieraillut useasti paikallisessa pikkukirjastossa, mitä en ollut tehnyt lainkaan paikkakunnalle muuton jälkeen ainakaan kuuteen vuoteen. Tämäkin tuntuu melko kummalliselta, että ei tämä rakkaus leimahtanut Neptunuksen transiitin ydinaikana vaan vasta sen jälkeen (jos nyt tätä ylipäätään voi jo katsoa jälkeen-ajaksi).

Kun tässä pari päivää sitten sain kuulla runoilija Mirkka Rekolan kuolemasta, tuntui edelleen kummalta ja jännän synkronistiselta, että juuri tuon runoilijan teokset olivat parhaillaan käsissäni. Nämä runot olivat erityisesti kolahtaneet, ja niitä olin pari jakanutkin siellä ”toisaalla” blogissani. Lukiessa oli hienoa oivaltaa kirjailijan kehityskaari omimman ilmaisun ja ajattelun löytämisestä, kun aivan ensimmäisiä runoja vertasi myöhempään tuotantoon.

Kun teokset näin iskivät minun lukuhermooni, ei ollut yllätys huomata astrologisia kytköksiä kartoiltamme. Rekolan Aurinko on ravun alussa, siis kolmiossa omaani, minne myös hänen Vertexinsä tulee kaloissa. Hänen Kuunsa on skorpionissa tiukasti Keskitaivaallani ja deskendentti kaloissa on täsmälleen minun Mars-Saturnus yhtymälläni. Runoilijan Merkurius kaksosten lopussa (29. aste ja OOB!) tulee Vestalleni, ja tottakai se luovuuden ja mielikuvituksen planeetta Neptunus resonoi voimakkaasti: omaa Aurinkoani vastapäätä.

Rekola ei ehkä elinaikanaan saanut aivan ansaitsemaansa huomiota, vaikka toki olikin palkittu kirjailija.  Tämä lienee aika tyypillinen ongelma, jos omassa genressä on vallalla jokin trendikäs suuntaus, kuten modernismi oli etenkin Rekolan alkutuotannon kohdalla. Jos ei vastaa odotuksia, tyyli hämmentää, eikä omalle ilmaisulle ymmärretä antaa tilaa. Onneksi kirjailija näyttää kuitenkin pysyneen uskollisena rapu-Aurinkonsa subjektiivisuudelle. Te lukijat teette varmaankin huomioita kartasta..?