Riskillä eteenpäin

Astrologisen vuoden lähtölaukaukset ovat tällä Auringon kierroksella todella räjähtäviä. Tänään illalla oinaassa syntyy Uusi Kuu, mikä antaa ensimmäiset aloituksen merkit. Kuu ylittää Auringon eläinradalla 9°58’ oinaassa tänään 30. maaliskuuta illalla varttia vaille kymmeneltä. Silloin taivaan valot kohtaavat meillä viidennessä, Auringon huoneessa. Oinaassa Aurinko kulkee innokkaasti eteenpäin ylennyksensä merkissä, ja tämän ajan tähtikuvio onkin taivaalla Auringon ja Uranuksen lähestyvän yhtymän neliöt Jupiterille ja Plutolle – eli tuleva Iso risti paukauttelee jo oviamme!

Kun Aurinko muutamia päiviä sitten aloitti uuden kierroksensa, tämä tuntui eräällä tavalla uudelta alulta, mutta nyt Kuu osoittaa uusien ideoitten ja aloitusten aikaa vielä voimakkaammin. Johtavat merkit ovat luonnollisesti etusijalla kun lähtöpaikkoja nyt jaetaan, mutta kyllä kaikki muutkin intomielet onnistuvat saamaan yleisestä ajan hengestä virettä halutessaan. Tässä on kevään kirmaamisen tuntua!

Meillä Uuden Kuun kartassa nousuakseli on painokas. Noususolmu asettuu sen läheisyyteen vaa’assa, ja molemmin puolin kulkevat Vesta ja Ceres asteroidivyöhykkeen tekijöistä. Eteenpäinmenon idea tuntuu siis tätäkin kautta, kun Kuunsolmun osoittama tarkoitus piirtyy voimakkaasti akselille. Se viittaa myös siihen, että kyseessä ovat suuret ja merkitykselliset asiat.

Jupiterin osoittama kasvun ja laajentumisen henki antaa voimansa tämän kuunsyklin sisällä tapahtuneisiin alkuihin. Uudenkuun hetkellä Jupiter on vahvoilla omassa huoneessaan, ylennyksensä merkissä ja karttakuvio Sangon johtavana planeettana. Ja tottakai Kuu hallitsee Jupiteria, kun se ravussa kulkee.

Astrologisesti ajatellen kartan viitteet kertovat reippaasta eteenpäinmenosta, riskinoton halusta ja vahvuudesta, jonka auttamana eteneminen on helppoa. Maailmalla aika on vaan kovin räjähdysherkkää nyt, sillä Ison ristin paine alkaa purkautua. En halua pelotella, mutta kaikella todennäköisyydellä tässä kevään mittaan alkaa tapahtua. Toivottavasti kuitenkin myönteisiä asioita, ja sellaisia voimme itse kukin tehdä omissa, pienemmissä ympyröissämme.

Jos jokin seikka tämän Uuden Kuun aikana vielä meitä pidättelee, se saattaa olla Marsin asema. Se perääntyy toki yhä Ison ristin aikaankin, mutta Uuden Kuun kartalla Marsin voima saattaa jäädä piiloon, kuin potentiaaliksi, mikä pääsee vasta myöhemmin valloilleen. Vaikka oinaassa syntyvä Uusi Kuu on hätäisistä hätäisin, ehkä meillä ei kuitenkaan ihan vielä ole riittävästi voimaa kaikkein isoimpiin hankkeisiin. Voimien jakamista on syytä tarkkailla, ettei aloitettava asia jäisi suureksi aloituksen fanfaariksi, ja hiipuisi alkuspurtin jälkeen. Oinaassa ei oikein ole kärsivällisyyttä harkita suuntaa, tekoja eikä syitäkään, mutta koska ison kuvion osoittamat voimat ovat tällä kertaa mahtavat, omiamme paljon suuremmat, nähtäväksi jää perivätkö maan harkintaa käyttävät vai ne, jotka uskaltavat ottaa riskin.

Vauhdikasta Uuden Kuun aikaa!

Advertisement

Säteiden kertomaa astrologiaa

Muutama päivä sitten otin esille itselleni vähemmän tuttua astrologiaa, esoteerista. Muistan kun jo aikoja sitten hankin astro-ohjelman tietokoneelle, ja jossakin sen taulukossa oli kuvattuna miten oma kartta näyttää säteiden (Rays) painokkuutta. Tämä tuli ohitettua pitkäksi, pitkäksi aikaa. Kun olen koettanut systemaattisesti paikata kaikenlaisia aukkoja astrologian hirmuisen laajalla alueella, ymmärsin vasta näiden tietojen liittyvän esoteeriseen tapaan katsoa astrologiaa. Palasin kurkkaamaan, minkälainen säde siellä omalla kartalla mahtoikaan olla eniten esillä – ja jouduin allekirjoittamaan ”tuloksen” täydellisen oikeana ja paikaansapitävänä.

Esoteerisessa astrologiassa tulkitaan seitsemää erilaista energiavirtaa, joita kutsutaan säteiksi. Kukin eläinradan merkki sointuu tietyllä tavoin näihin säteisiin.

1. Säde on tahto – voima. Sen hyveitä ovat voima, rohkeus, päättäväisyys, rehellisyys, pelottomuus, luotettavuus ja avaramielisyys. Ensimmäisen säteen paheita ovat armottomuus, kovuus, kylmyys, ylpeys, ylimielisyys, kunnianhimoisuus, sortaminen, julmuus ja hallitsevuus. Eläinradan merkit, jotka selkeimmin (esoteerisesti) vastaavat tätä sädettä, ovat oinas, kauris ja Auringon kautta myös leijona. Sädettä vastaavia ammatteja ovat esimerkiksi poliitikko, salatieteilijä, johtaja, tutkija, viranomainen, asiantuntijat ja diktaattorit.

2. Säde on rakkaus – viisaus. Sen hyveitä ovat tyyneys, lujuus, kestävyys, kärsivällisyys, totuudenrakkaus, intuitiivisuus ja seesteisyys. Säteen huonot puolet ovat kylmyys, välinpitämättömyys, itsesääli, pelokkuus, riippuvuus rakkaudesta ja yksilön viisaus. Toista sädettä vastaavat eläinradalta kaksonen, neitsyt ja kalat. Tähän sopivia ammatteja voisivat olla opettaja, parantaja, viisas, palvelijat, oppineet, humanistit sekä hyväntekijät.

3. Säde on aktiivisuus – älyllisyys. Sen hyveitä ovat laaja abstrakti näkemys, vilpittömyys, selkeys, kärsivällisyys, terve epäily ja huolellinen suunnittelu. Säteen paheita ovat älyllinen ylpeys, vilpillisyys, juonittelu, epätarkkuus, itsepäisyys, kriittisyys ja kiirehtiminen. Tähän säteeseen sopivat eläinradalta rapu, vaaka ja kauris. Näitä ammatteja ovat filosofi, järjestöihmiset, astrologi, matemaatikko, taloustieteilijä, historioitsija ja kaupan ala.

4. Säde on harmonia – konflikti. Sen hyveitä ovat kiintymys, sympatia, rohkeus, omistautuminen, nerous ja välkkyys. Säteen paheita ovat murehtiminen, epämääräisyys, itsekeskeisyys, pelkuruus, tuhlaavaisuus ja tunteiden heilahdukset. Tätä sädettä vastaavia merkkejä ovat härkä, skorpioni ja jousimies. Sopivia ammatteja ovat taiteilija, sovittelija, arkkitehti, runoilija, psykologi ja muusikko.

5. Säde on konkreettinen – tieteellinen. Sen hyveitä ovat sitkeys, tervejärkisyys, täsmällisyys, rationaalisuus, suoraselkäisyys ja innokas älyllisyys. Tässä paheita ovat kapeus, jyrkkä kriittisyys, sympatian puute, ylemmyydentunto, ylpeys, ennakkoluuloisuus ja kylmyys. Viidettä sädettä vastaa eläinradalla leijona, jousimies ja vesimies. Sädettä vastaavia ammatteja ovat tieteilijät, tutkijat, alkemistit, insinöörit, analyytikot ja keksijät.

6. Säde on omistautuminen – idealismi. Sen hyveitä ovat omistautuminen, yksimielisyys, lempeys, intuitiivisuus, lojaalisuus, kunnioitus ja rakastavuus. Säteen paheita ovat itsekkyys, kateus, sentimentaalisuus, petollisuus, tulinen suuttumus, kapeus, nurkkakuntaisuus ja fanaattisuus. Vastaavat merkit eläinradalla ovat neitsyt, skorpioni ja kalat. Säteeseen sopivia ammatteja ovat papit, mystikot, lähetystyöntekijät, uskovaiset, puhujat, taistelijat ja kiihkoilijat.

7. Säde on juhlallinen – järjestys. Sen hyveitä ovat voima, sinnikkyys, rohkeus, kohteliaisuus, yksityiskohtaisuus, itsenäisyys ja käytännöllisyys. Säteen paheita ovat muodollisuus, kiihkoilu, ylpeys, jyrkkämielisyys, pinnallinen tuomitseminen ja kapeus. Sädettä vastaavat eläinradan merkit ovat oinas, rapu ja kauris. Tähän liitettyjä ammatteja ovat rakentajat, hallintojohtajat, muotoilijat, vallankumoukselliset ja taikurit.

Haluatte varmaan selvittää, mitä astrologinen karttanne säteistä ja niiden vahvuuksista sanoo? Ottakaa yhteyttä viesteillä ja meileillä. Toivoisin teidän sitten kommentoivan, kuinka hyvin tunnistitte itsessänne säteen ominaisuudet, oletteko kultivoituneet sen hyveissä, työstäneet heikkouksianne ja oletteko löytäneet paikkanne maailmassa säteen suuntaamilta aloilta.

 

 

Saturnisia himoja

Olen täällä blogissa esitellyissä kartta-analyyseissä joidenkin kohdalla viitannut kunnianhimoon, joko sen näkymiseen tai puuttumiseen kartalta. Mitä teidän mielestänne kunnianhimo on? Onko se aina Saturnusta astrologisesti tarkasteltuna, vai voisiko kartoista löytyä monenlaisia kunnianhimon variaatioita?

Sanana kunnianhimo vaikuttaa peräti negatiiviselta, jonkinlaiselta ei-toivottavalta käytökseltä, johon ei ainakaan tiedostava tai henkisesti suuntautunut yksilö haluaisi sortua. Kunnianhimo kuulostaa epäilyttävästi ylpeydeltä ja itsensä korottamiselta toisten yläpuolelle. Onko se pahe, mikä pitäisi työstää pois oman kartan energioista muunlaisia puoliaan vahvistamalla?

Käytän käsitettä melko huvittuneena, mutta astrologian ulkopuolisessa elämässä menestyksen tavoittelu taitaa olla ennemmin normi kuin erikoisuus. Työelämä, ja varmaan myös kaikenlainen julkinen elämä, satsaa ihmisiin, joilla on tavoitteet korkealla, motiivia saavuttaa ne, lujuutta ja päättäväisyyttä työskennellä ahkerasti ja kovasti saavutusten eteen. Asialleen omistautumista arvostetaan, ja taidetaan aika laajasti jo edellyttääkin alalla kuin alalla.

Kunnianhimo voisi myös liittyä oppiarvoihin ja statuksen saavuttamiseen. Toisten osoittama arvostus on ilmeisesti kunnianhimoiselle palkinto, ainakin ulkoisella tasollaan, siinä missä maallinen menestyskin. Tämä kalskahtaa astrologisesti jo pikkuisen Jupiterin ja Venuksen teemoilta, kun alamme miettiä suosiota ja ihmisten keskuudessa saavutettua menestystä.

Kunnianhimon käsitettä pyöriteltyäni alan mieltää sen tarpeeksi saada aikaan merkittäviä asioita ja saada tyydytystä tekemiselleen. Mielestäni tavoitteellisuus voisi olla kunnianhimon avainsana. Kunnianhimo sisältää toimintaa, tekemistä, linjanvalintoja, joissa pyritään saavuttamaan jotakin enemmän, kuten kasvua, tehokkuutta ja parempia tuloksia. Alkaa kuulostaa melko paljon Jupiterilta jo?

Lisäksi kunnianhimoon näyttäisi aina liittyvän jonkinasteinen tyytymättömyys, mikä yksinään on hyvin kielteinen tunne jos siihen jää kieriskelemään. Eteenpäin ja parempiin tuloksiin ei silti päästä, jos tyydytään kiltisti siihen mitä on, mitä on annettu. Neitsythän on eläinradan paremmaksi viilaaja, vastakohtanaan kaiken tasapuolisesti hyväksyvä, myötätuntoinen kalat? Neitsyttä pidetään myös perfektionistina, joten siinä on todellakin tavoitteet korkealla. Mutta mitä planeettaa me näistä merkeistä etsisimme? Saturnustako, Jupiteria, vai Aurinkoa?

Sisäisesti koettu kunnianhimo, mitä ei voi mitata ulkoisina asioina, on paljon abstraktimpaa. Tällaisen korkeammalle tähtäävän asenteen miellän jossakin määrin pyrkimykseksi erottua massasta, kohota tavanomaisuuden yläpuolelle. Mieleen juolahtaa ensimmäisenä polaarimerkkipari leijona ja vesimies, mutta oma sisäinen arvonanto voisi olla myös yleisinhimillistä, merkeistä täysin riippumatonta. Voi olla aivan liian kaavamaista jakaa esimerkiksi siten, että kauriissa arvostetaan ulkoisia meriittejä, mutta ravussa mennään itseen ja oman ihon alle, ja siellä tärkeintä on rehellisyys itselle. Vai olisiko tässä ajattelussa silti jonkinlainen jyvänen, minkä kautta kunnianhimon käsitettä voisi pohtia oman karttansa kautta?

Millaisista oman kartan kohdista te löydätte kunnianhimonne, ja minkä planeetan / merkin värittämää se on? Jos tiedätte lähipiiristänne jonkun erityisen kunnianhimoisen ihmisen, mitkä ovat tällaisen ihmisen kartan keskeisimmät ja painokkaimmat piirteet?

Saturnusta kollektiivisesti

Hitaiden planeettojen sijoittuminen omalle kartalle jakaa meidät tiettyihin ikäpolviin, ja toisen hitaan planeetan ylittäessä tällaista planeettaa antaa koko ikäpolvelle jossain määrin samanlaisen kollektiivisen kokemuksen tästä transiitista. Neptunus on skorpionissa kaikilla heillä, jotka ovat syntyneet elokuun alkupuolen 1957 ja marraskuun alun 1970 välillä (ei tosin kaikilla 1970 syntyneillä, sillä Neptunus kurkkasi jousimiehen alkuun hetkeksi vielä tänä vuonna). Nyt kun Saturnus kulkee skorpionissa, se tulee ylittämään kaikkien näiden ihmisten kartoilla olevan Neptunuksen jossakin vaiheessa: alkupään Neptunuksen omaavat ovat jo ylityksensä kokeneet, parhaillaan teemojen kanssa työskentelevät noin 60-luvun puolivälissä syntyneet, ja vuoden 1968 jälkeen syntyneillä tämä riemu on edessä vielä syksyllä.

Monella meistä Neptunuksensa skorpparissa omaavalla on siis jo hyvää kokemusta siitä, mitä oikeastaan Saturnuksen ylitys tälle unelmien ja haaveiden planeetalle merkitsi. Olisi kovin mukavaa, jos innostuisitte kertomaan mitä transiitista jäi käteen, sillä suurinpiirtein puolet tätä nimenomaista skorpparisukupolvea on vielä kesken prosessin, ja moni saattaa kaivata kokemuksianne tueksi.

On kuitenkin totta, että transiitit ovat aina erittäin henkilökohtaisia, vaikka ne kuinka tapahtuisivat näiden kaukaisten ja hitaiden tekijöiden välillä. Jokaisella on aina omanlainen kattauksensa kartallaan, missä niin Neptunus kuin Saturnuskin sijaitsevat, millaisia kulmia tekevät, ja ehkä kaikkein tärkeintä – millaisia valintoja olemme tehneet elämämme varrella toteuttaessamme näiden planeettojen energioita. Toisten kokemuksia ei siksi voi yksi yhteen ympätä itseensä, mutta koska astrologinen symboliikka on jossain määrin yleispätevää, on ihan mahdollista saada joitakin suuntaviivoja omiksi työkaluiksi.

Itse olen niin kesken tämän Saturnuksen ylityksen kanssa, että ei varmaan kannattaisi sanoa mitään suuntaan eikä toiseen. On esitetty, että Saturnuksen konkreettisuus saisi puserrettua haaveet tosiksi. Tämä on varmaankin se kaikkein toivottavin ilmenemisen muoto, mikä jokaisen kannattaa ottaa huomioon. Saturnus on kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, ja vaikka sen lahjomaton realismi erottelee toteutettavissa olevat asiat suurista illuusioista, on mahdollista löytää käytännön keinoja haaveiden toteuttamiseen. Saattaa olla hyväksi luottaa Saturnuksen hyödyllisyyteen ja tuottavuuteen, sillä se ei anna lupaa jättää käyttämättä jotakin tuottoisaa ja rikasta ”lahjaa” tai luovuutta. Jos ei olekaan enää varaa jättää käyttämättä Neptunustaan, toteuttamatta ikuisia haaveitaan? Ja aika lahjomattomasti Saturnus ajan suurimpana mestarina muistuttaa meitä ikääntymisestä. Alamme kaikki olla sellaisessa iässä, että tosiaankin nyt tai ei koskaan.

Transiitissa saattaa kuitenkin olla monenlaisia tasoja. On hyvä pysähtyä aluksi analysoimaan oman kartan Neptunusta (mikäli tämä on ollenkaan mahdollinen tehtävä? Ehkä jopa tällaisessa transiitissa Neptunuksensa vihdoin ymmärtää todellisuuden tasolla) eli miten omaa Neptunuksensa energiaa käyttää. Saturnuksen transiitti voi antaa mahdollisuuden pistää addiktiot kuriin, koska nyt niitä joutuu katsomaan raa’an paljaina, ilman glamourin häivää. Neptunus kertoo usein pakenemisista, ja Saturnus pakottaa huomaamaan asiat, joita olemme aina väistelleet. Tämä ei taida olla kovin helppo prosessi. Neptunus kertoo myös luovuttamisesta, ja ehkä tässä transiitissa selviää, missä asioissa olemme luovuttaneet liian helposti, ehkä omien pelkojen vuoksi, tai Saturnus antaa tehtäväksi nyt vihdoin luopua jostakin, mistä olisi pitänyt ymmärtää päästää irti jo vuosikymmeniä sitten. Edelleen todella iisejä tehtäviä.

Neptunus on energialtaan herkkä ja haavoittuvainen, ja tällaisiin omiin puoliin Saturnuksen arkirealismi tarttuu, pakottaa käsittelemään käytännön tasolla omia haavoja. Herkät ja sokeat pisteet eivät ole kaikilla samoja, ja koska olemme ehkä koko elämämme väistelleet niiden hyväksymistä – eiväthän ne muuten sokeita olisi – on tullut korkea aika nähdä itsensä uudenlaisessa valossa. Tämä on avaavaa ja itsetuntemusta lisäävää, ja veikkaan ettei lainkaan helppoa tämäkään.

Transiitin toteutuminen riippuu kuitenkin myös oman kartan Saturnuksesta ja millaisia valintoja sen suhteen on aina tehnyt. Jos Saturnuksen toteutus on jäänyt pelkojen ja huolien tasolle, voi Neptunuksen ylityskin kääntyä järjettömään huolehtimiseen täysin turhasta, pelkistä illuusioista. Saturnuksen realismi ei sekään tule ilmaiseksi, vaan edellyttää että omat Saturnuksen teemansa on käsitellyt ja ymmärtänyt, jotta planeetta olisi myös transiitti-energian tasolla vapaa toteutumaan monipuolisesti, tai ehkä selkeimmin oman ydinenergiansa kautta.

Samasta dilemmasta kirjoitin blogiin jo reilu vuosi sitten, mutta tänä aikana varmasti moni on oppinsa käynyt Saturnuksen transiittinsa kanssa. Onko kenelläkään jo tuloksia jaettavaksi? Omakohtaisia tuntemuksia ja kokemuksia, edes tyyliin kivaa / hankalaa?

Eso-tekele

Taikablogissa olen koettanut esitellä astrologiaa mahdollisimman monelta eri kantilta ja näkökulmasta. Esoteerinen astrologia on selvästi jäänyt vähemmälle, koska sen tarkastelutapa ei ole kuulunut omaan osaamisalueeseen. Siksi otan blogiin mielelläni osaavimmilta kommentteja, täydennyksiä ja kommentteja: tämä esitys on vain tunnustelua sinnepäin.

Esoteerisen astrologian lähtökohta on tarkastella sielua ja tämän astrologian alalajin näkemykset perustuvat lähinnä Alice Baileyn kirjoituksiin sekä teosofiseen kaikupohjaan. Esoteerisessa astrologiassa tarkastellaan sielun kehityskulkuja ja sen suuntaa aikaisemmissa, tässä ja tulevissa inkarnaatioissa. Persoonallisuuteen ja tapahtumiin keskittyvää astrologiaa kutsutaan tässä eksoteeriseksi, erottaen siis esoteerisen sisäiseksi ja kenties korkeammaksi henkiseksi tasokseen. Tosin esoteriassa ei niinkään eroteta ulkoista ja sisäistä todellisuutta, vaan painotetaan sielutason toteuttamisesta konkreettisessa maailmassa tiedostamisen ja ymmärryksen myötä. Esoteerinen tulkinnan tapa näyttää resonoivan parhaiten sellaisille, jotka tunnistavat olevansa ”polulla”, eikä tämän ole tarkoituskaan syrjäyttää tavallista astrologiaa.

Esoteerisessa astrologiassa kukin astrologinen merkki ymmärretään hiukan erilaisesta viitekehyksestä lähtien kuin meille tutussa tavallisessa tai perinteisessä astrologiassa. Tähän puoleen en nyt kykene puuttumaan oman tietopohjani ohuuden vuoksi, totean lähinnä että esoteerisessa astrologiassa jokaisella merkillä on syvempi merkitystaso.

Nousuakseli, Aurinko ja Kuu ovat esoteerisenkin astrologian kulmakiviä, mutta näiden painotus tulkinnassa on erilainen. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta käsitykseni mukaan nousumerkkiä painotetaan. Nousu kuvastaa sielun mahdollisuuksia ja Aurinko ilmaisee kaikken todennäköisintä tapaa itseilmaisulle. Kuu nähdään jokseenkin kohtalonomaisena ”sielun vankilana”, jonka tiedostamaton ominaisuus estää sielua toteutumasta korkeammalla tasollaan. Nousumerkki kartassa kertoo sielun kätketystä tarkoituksesta, kun Auringon ja Kuun merkit osoittavat työstettäviä seikkoja, joista tulee vapautua korkeamman tason saavuttamiseksi.

Esoteerinen näkemys eroaa kenties ratkaisevimmin siten, että tässä käytetään astrologisille merkeille toisenlaisia hallitsijoita. Eksoteeriset hallitsijat ovat niitä, joilla yleensä astrologiassa pelataan (tosin esoteerisen astrologian ilmoittamat eksoteeriset hallitsijat eivät näytä olevan yksi yhteen traditionaaliset eivätkä modernit hallitsijat), ja esoteerinen hallitsija operoi sielun (soul) tasolla. Joissakin esityksissä erotetaan edelleen kolmas hierarkkinen taso, jonka hallitsijat toimivat hengen (spirit) tasolla. Kaikkein tärkein näistä hallitsijoista on nousumerkin esoteerinen hallitsija.

Esoteerisessa astrologiassa puhutaan myös seitsemästä säteestä, mutta jätän sen käsittelyn ulkopuolelle tässä vaiheessa.

Oinaan esoteerinen merkitys on inspiroida toisia ideoilla, ja sen esoteerinen hallitsija on Merkurius.

Härässä vapaudutaan omakohtaisista tarpeista ja sidonnaisuuksista, hallitsija on Vulkanus (pyhä eteerinen planeetta, merkitsee muutoksen tuomaa kasvua).

Kaksonen opettaa ja välittää tietoa itsen ja muiden välillä sekä persoonan ja sielun välillä, Venuksen ollessa esoteerinen hallitsija.

Rapu rakentaa henkisen kodin ja ravitsee toisia epäitsekkäästi, Neptunuksen hallitessa.

Leijona ilmaisee jumalallista tahtoa Auringon pysyessä hallitsijana kaikilla tasoilla.

Neitsyt parantaa ja palvelee toisia Kuun tullessa esoteerikseksi hallitsijaksi.

Vaaka tasapainottaa vastakkaisuudet keskitiellä ja hoitaa yleisiä ihmissuhteita, Uranus on haalitsija.

Skorpioni muuttaa pimeyden valoisuudeksi ja kuvastaa ikuista taistelua persoonan ja sielun välillä, Mars hallitsee myös esoteerista tasoa.

Jousimies nostattaa humaanisuutta tiedolla ja viisaudella, Maan ollessa esoteerinen hallitsija.

Kauris ilmaisee todellista henkistä kutsumusta ja tarkoitusta, Saturnuksen pysyessä tässäkin hallitsijana.

Vesimies palvelee humaania yhteisöä omistamalla persoonansa sen käyttöön, Jupiter hallitsee esoteerisesti.

Kalat uhraa minänsä toisten myötätuntoiseen palvelemiseen. Pluto on esoteerinen hallitsija.

Nyt jokainen voi oman nousumerkkinsä perusteella löytää oman tärkeimmän esoteerisen hallitsijansa ja kurkata sielunsa kätkettyyn tarkoitukseen. Ei varmaan ole kovin yksinkertaista, mutta avautuuko tämä jollakin tavoin? On hyvä huomata esoteerisen hallitsijan kohdalla, että sen tulkinta esoteerisessa astrologiassa todellakin eroaa jonkin verran tavallisen astrologian tutuimmista määrittelyistä, että esimerkiksi nousukalojen ei ole syytä pelästyä Plutoa merkkinsä esoteerisena hallitsijana. Jos esoteerinen ajattelu on jollekin lukijalle jo tuttua, toisia varmasti auttaisi jos kommenteissa kertoisi miten itse hahmottaa sielunsa tarkoituksen ja nousumerkin esoteerisen hallitsijan merkityksen.

Valoa heijastuksiin

Astrologian tekemisessä aika on tärkeä käsite tai tekijä. Aikaa tässä ja nyt, sekä ajallisia vastaavuuksia karttojen kautta ilmaistuna tulin miettineeksi nyt kun päästiin taas kokemaan Kevätpäiväntasaus, hetki jolloin päivä ja yö ovat tasavertaiset. Me olemme kaikki syntyneet tiettyyn aikaan, jolloin Aurinko kulloinkin antaa säteitään Maahan tietyssä kulmassa, että päivä on joko pidempi tai lyhyempi meidän pallonpuoliskollamme. Täysin samanlainen vastaava aika koetaan toiseen kertaan saman vuoden mittaan, kun Aurinko on kierrossaan uudelleen verrattavissa olevassa kohdassa; esimerkiksi siten että tänään päivä ja yö ovat yhtä pitkät kuin tiettynä päivänä syyskuussa, lähellä Syyspäiväntasausta. Kun Aurinko kulkee nyt oinaan alussa, on neitsyen merkin lopussa vastaava kohta, jota kutsutaan vastakkaisuuspisteeksi. Koska näissä kohdissa olevilla Auringoilla on samanlaiset lähtökohdat ajan suhteen, niiden sanotaan näkevän toisensa. Astrologisesti ilmiötä kutsutaan Antiskioneiksi.

Astrologinen termi täsmällisemmin ylempänä kertomalleni vastakohdan paikalle kartalla on vastakkaisuusvarjo. Varjo sanana antaa tarpeettoman synkän kuvan tästä hienosta, vanhasta tekniikasta, sillä perusidea tässä on varsin positiivinen. Antiskionissa keskenään olevat kartantekijät näkevät toisensa, jakavat keskenään jotakin samanlaista, ne ymmärtävät toisiaan ja keskustelevat keskenään. Tämän yhteispelin olen tulkinnut kertovan mahdollisesta lahjakkuudesta, kun sen on ensin oivaltanut ja tiedostanut. Hyvin usein antiskioni on pinnanalainen tekijä, johon tuntee selittämätöntä vetoa tai mitä osaa hyödyntää, mutta ei aivan tarkalleen ottaen ymmärrä (helposti) itsekään miksi.

Antiskioneja ei suinkaan määritellä kevään ja syksyn merkkikohdista, vaan näistä kesän ja talven seisauksista. Kaksosen vaihtuessa rapuun ja jousimiehen vaihtuessa kauriiseen on linja, josta asteittain vedetään yhtäläisyydet kummallekin puolelle astrologista karttaa. Kaksosen lopussa kun ollaan, on päivä samanmittainen kuin vastaavassa kohdassa ravun alussa. Aivan vastaavasti kaksosta edeltävä härkä on ajassa samanlainen päivän ja yön pituuksiltaan kuin ravun toisella puolella on leijona. Ja vastakkaisella puolella jousimiehen asteet vastaavat kaurista, samoin kuin skorpionin asteet vesimiestä.

Tästä on jonkinverran aikaa kun olen viimeksi ottanut esille antiskionit Taikablogissa, ja uusia lukijoita on lyöttäytynyt mukaan matkan varrella. Voisi olla taas hyvä ajankohta katsoa, löytyykö omalta kartalta antiskionin asteesta toinen planeetta tai kartantekijä, eli millaisia oman kartan vuoropuheluja pitäisi näiden myötä tiedostaa, ja pohtia sopii sitäkin, miten mahdollista lahjakkuuttaan käyttää.

Tästä vanhan jutun linkistä voi kerrata, miten aikoja sitten esittelin antiskionit, ja kerroin näiden löytymisestä kartoilta. Koetin etsiä ilmaisesta astro.comin kartastoista tätä vaihtoehtoa, mutta olenko oikeassa että näillä sivuilla ei pysty antiskionikarttaansa tekemään? Tietääkö kukaan toista ilmaista sivustoa, missä olisi tarjolla tällainen karttavaihtoehto? Jos karttoja ei ole helppo tehdä, tarjoudun auttamaan, jos ei jaksa laskeskella omia asteitaan. Onnistuuko muuten näiden piirtäminen viivottimen kanssa suorina viivoina karttaympyrään – en ole itsekään kokeillut?

Jos oman kartan mahdolliset varjoparit löytyvät, kertokaahan tuntemuksianne kyseisten planeettaenergioiden suhteen; ovatko luontevia ajatella että juuri nämä tekijät näkisivät toisensa, vai tuntuuko planeettaenergian tasolla yhteispeli ennemmin haasteelliselta?

Kokonaan toiselle tasolle antiskionien kanssa voidaan hypätä synastriassa. Jos oman kartan antiskioni-asteessa on tärkeän henkilön planeetta, silloin nämäkin kartantekijät vääntävät keskenään jonkinlaista dialogia. Löytyykö teidän ihmissuhteistanne heijastuksia?

Oinaat ja maailman muuttumisen aika

Tänään maaliskuun 20. päivänä on mahdollisesti astrovuoden tärkein päivä. Aurinko siirtyy mittaamaan uutta kierrosta astuessaan oinaan aloitusasteelle, ja meillä näin käy illalla noin seitsemältä kuudennessa huoneessa. Oinasingressistä mitataan koko tulevan vuoden ajan sävy, ja aika hurjaltahan tämä näyttää. Muutosta on toitotettu joka tuutista jo pitkän aikaa, joten olisikohan sellaisen paikka todella tänä vuonna? Nähtäväksi ja koettavaksi jää.

Ingressikartan vaikuttavin kuvio on Jupiterin, Uranuksen ja Pluton muodostama T-risti johtavissa merkeissä, joka muutaman viikon päästä tulee vahvistumaan ja täydentymään tarkaksi Isoksi ristiksi. Tämän suuren kuvion tuntu on jo niin ilmassa että heikompia tutisuttaa. Meidän näkökulmastamme Auringon siirtymisen kartassa on myös positiivisia aineksia, sillä Jupiterin optimistinen henki johtaa sitä kirkkaasti. Jupiter pääsee ylennyksensä ravun merkissä Keskitaivaan tuntumaan, ja on kartanmuodonkin johtaja. Nousua hallitsee Venus vaa’an noustessa, ja jää ihan viittä vaille ettei Venus pääse (Placiduksella) ilonsa viidenteen huoneeseen. Oinaassa, Auringon ylennyksen merkissä, Aurinkoa tottakai hallitsee Mars, samoin kuin se tekee skorpionissa kulkevalle Kuulle. Marsin energia jää arvoitukselliseksi, sillä samalla kun tulinen aloituksen planeetta saa vahvuutta ensimmäisestä huoneesta, jäytää perääntyvä liike sen toteutumista mahdollisesti totutusta eroavaksi.

Meillä on Jupiterin ja Pluton vastakkaisuuden myötä rikkauden teemaa tarjolla, ja se voi olla niin maallista kuin sisäistäkin kasvua. Vaikka planeettojen väliset kulmat hierovat muutosta esiin, on ravun ja kauriin merkkiakseli ennenkaikkea säilyttävä ja ylläpitävä. Voimaa tällaisella kartalla riittää. Uranus asettuu myös merkittävästi akselille, eli meidän maamme ingressikartalla Vertexille. Tämän voisi katsoa ennustavan yllätyksiä toisten kohtaamisessa. Samaa teemaa vahvistaa Venuksen merkkisijainti vesimiehessä, ja ylipäätään toisten ihmisten merkityksen tärkeyttä alleviivaa nousun vaaka. Diplomaattisissa suhteissa saatetaan kuitenkin taiteilla kuvainnollisesti vaa’ankielellä Junon asettuessa myös oinaaseen Uranuksen ja Vertexin tuntumaan.

Kuten jo aikaisemmassa Merkuriusta koskevassa jutussani totesin, jää tälle oinaan ingressin kartalle Merkurius edelleen varjoalueelleen, yhtymään Neptunuksen kanssa ja kalojen merkin alkuun, mikä on Merkuriukselle melko epäedullinen sijainti. Näissä teemoissa on parantamisen varaa ja läksyn paikat tulevien kuukausien aikana.

Maailmalla kuohuu jälleen, eikä se meitä astrologiaa lukevia ollenkaan hämmästytä. On ennusteltu, että tämän vuoden aikana maailman valtasuhteet muuttuvat. Kun tilanne on räjähdysaltis, näyttää kaikenlainen maailmanparantaminen jäävän sivumpaan kun on tärkeämmistä asioista kyse, isojen poikien uhitellessa monilla ihan henkiinjäämisestä. Vaikka meille ingressikartta näyttäytyy yllättävän suopeana, ei meidänkään lintukoto pysy erillään muusta maailmasta; tästä saattaa kertoa talouden alueella perääntyvä Saturnus.

Henkilökohtaisella tasolla lienee ennustelemattakin selvää, että huhtikuun alussa syntyneillä oinailla on ne kovimmat muutospaineet, sillä heidän Auringonpaluunsa kartalle jää tuo ristikuvio, jonka Aurinko kirkastaa yhtymässään Uranukselle. Kun voimakuvio vahvistuu huhtikuun puolenvälin maissa, kulkee Aurinko jo erillään näistä aspektittomana, oinaan merkin näyttäytyessä melko vahvana. Kun Auringon hallitsija Mars on ratkaisevassa ”laukaisijan” roolissa Isossa ristissä, tuskin loppumerkinkään oinaat pystyvät muutosvoimaa kiertämään – saattavatpa olla sitä jopa ohjaamassa haluamaansa suuntaan.

Toivotan tänään astroväelle hyvää kansainvälisen astrologian päivää, Aurinko-oinaille tahdonvoimaista tulevaa vuotta, sekä ihan kaikille mielenkiintoista uutta astrovuotta!

Stelliumien toteutumisesta

Näyttäisi ihan siltä, että taivaallinen voimatasapaino antaa pienen hengähdystauon ennen seuraavaa energiapläjäystä, ja korostuneista energioista tuli aasinsiltana mieleeni karttojen Stelliumit. Kuinkahan monella blogin lukijalla on omalla kartallaan tällainen ”varmuusvarasto”? Heti muistuu mieleeni joitakin, mutta nyt voivat esittäytyä nekin, joiden mahtikattauksia en vielä tunne.

Stelliumiksi tulkitaan kolmen tai useamman planeetan yhteenliittymä samassa merkissä, ja mieluusti myös samassa kartan huoneessa. Toki Stellium korostuu erityisesti, jos sen yhteyteen sattuu vielä osumaan kartan akseli. Mitä tiukemmin tekijät ovat yhdessä kimpussa, sitä ärhäkämpi lienee planeettojen yhteisvaikutus. Monet tulkitsevat Stelliumia asteväleiltään melko väljästi, eli ulommaisten planeettojen välinen aste-ero voi olla jo aika suuri. Pääasia että yksi eläinradan merkki on huomattavan korostunut kartan kokonaisuudessa usean planeettasijainnin vuoksi.

Kun moni planeetta majoittaa yhtä merkkiä, korostuu tottakai tämä merkki teemoineen. Mielenkiintoiseksi menee silloin, kun planeetta muutoinkin viihtyy hyvin kyseisessä merkissä (esimerkiksi vaaka-Stellium jossa on mukana Venus), tai jos käy niin, että planeetta joutuu omalle energialleen epämukavalle alueelle, kuten nyt minulla kalat-Stelliumissani mukana oleva Merkurius. Miten voimakkaasti te Stelliumin omaavat itse koette ilmentävänne korostuneinta merkkiänne? Kuulisin mielelläni omia tarinoitanne, mitä oma (vaikkei Aurinko olisikaan mukana kuviossa) merkkinne olemuksessanne ja persoonassanne näkyy. Oletteko huomanneet että Stelliumissanne olisi johtaja-planeetta, esimerkiksi merkin tai huonesijainnin kautta edun saava planeetta? Tai jääkö jokin planeetoista ikään kuin toisten jalkoihin?

Stellium on siitäkin aika jännä kuvio, että se sekoittaa näiden planeettojen ominaisuudet ja energiat keskenään. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, eivät nämä stelliumilaiset pääse omina yksilöinään ja puhtaasti koskaan esille. Ehkä joidenkin kartoilla planeetat pääsevät sopuisaan kompromissiin suunnasta ja tarkoituksesta, mutta entäpä silloin jos tekijöiden ominaispiirteet tuntuvat olevan vastakkaisia tai ainakin erilaisia? Näin on usein esimerkiksi Marsin ja Saturnuksen kanssa, ja merkistä riippuen myös Kuu ja Uranus voivat olla melko hankala pari toteutumaan yhteen suuntaan. Onko näissä tapauksissa hidas ulkoplaneetta se määräävä tekijä, vai olisiko sittenkin persoonaplaneetoilla Auringolla, Kuulla, Merkuriuksella ja Venuksella isompi rooli Stelliumin keskellä?

Edelleenkin haluaisin keskusteluun omia kokemuksianne Stelliumin kanssa elämisestä: kuinka helppoa on saada mahdollisesti erilaiset planeettaenergiat toimimaan? Korostuuko planeettojen kautta jokin tietty teema Stelliumin merkistä erityisesti? Vai voiko Stelliumin kohdistunut energia myös planeettojensa kautta hillitä merkin esilletuloa? Pystyttekö te erottamaan kunkin planeetan toiminnallisesti omana itsenään? Kun mietin omaa rypästäni kaloissa, minun on hyvin vaikea erottaa yhden planeetan toiminnan tapaa erikseen, eli kyllä ne tahtovat puuroutua. Mutta se ei ole mikään ihme kun kuvioni on kaloissa.

Stelliumista sanotaan myös yleisesti, eikä tämä ole minun keksintöäni, että se on oinasmainen kuvio. Onko kukaan huomannut tällaista piirrettä, etenkin jos se oman kartan keskittymä on jossakin toisessa merkissä? Tätä oinasmaisuutta olen miettinyt omalla kohdallani, mutta en pysty sitä täysin aukottomasti yhdistämään yksinomaan Stelliumin rakenteeseen, minulla näet Mars on voimakkain planeetta kuviossa, ja siihen sisältyy myös uudenkuun vaiheessa oleva Kuu, joka on vielä merkeittäin tulkittuna oinasmainen. Siksi minusta olisi mielenkiintoista kuulla teiltä toisilta, kuinka olennaisiksi koette oinasmaiset piirteet itsessänne, esimerkiksi aloitteellisuuden, innostuneisuuden tai omatahtoisuuden?

Tässä tuli jo monenlaista vinkkiä ja suuntaa aloittaa keskustelut kuviosta. Kuinka monelta tällainen voimatekijä löytyy? Mistä merkistä ja mitkä planeetat sen muodostavat?

Revanssi kaloissa

Merkurius koettaa nyt ottaa revanssia kaloissa, eli ylittää uudelleen itselleen työteliään eläinradan merkin. Aiempi kaloissa mulskahdushan päättyi ”nolosti” heti alkuunsa perääntymiseen takaisin vesimiehen puolelle. Merkurius meni kaloihin jo yöllä heti tiistain puolella 18. maaliskuuta noin puoli tuntia tämän päivän puolella, ja meidän asteillamme osui merkinvaihtoon onnistuneesti omassa kolmannessa huoneessaan.

Aina kun planeetoille tällain sattuu ja tapahtuu kulussaan eläinradan asteissa, on hyvä katsoa kokonaistilannetta hiukan suuremmasta perspektiivistä. Kalojen alussa kulkiessaan Merkurius on edelleen muutaman asteen ajan perääntymisensä varjo-alueella. Nyt kannattaa kiinnittää huomiota Aurinkoon, sillä tähtivalo on aivan kalojen merkin lopussa 27 asteessa, ja sehän tarkoittaa Oinaan ingressin olevan aivan nurkantakana. Me tulemme täten saamaan tulevalle koko astrovuoden kartalle Merkuriuksen kaloihin, mikä jo yksinään on melko kyseenalaista. Tämän lisäksi Merkurius on yhtymässä kalojen alussa aina vaan hissuttelevaan Neptunukseen, mikä tuplaa kalojen merkin teemat. Ja kolmanneksi – Merkurius jää Oinaan ingressin kartalle varjo-alueelleen, mikä kärjistettynä voi merkitä sitä, että saamme koko tulevan Auringon kierron ajan nauttia ja kärsiä Merkuriuksen teemasta varjossa. On kuin meillä olisi aivan tajuttoman pitkä perääntymisajan riippa niskassamme. Kokemallamme helmikuun alkupuolella alkaneella ja hiljattain päättyneellä Merkuriuksen retrojaksolla voi olla merkityksensä ja vaikutuksensa siksi koko tulevan vuoden ajan. Jos halutaan nähdä positiivisia piirteitä, onhan varjossa sentään jo mukavempi mennä kuin perääntyvänä. Nähtäväksi siis jää, millä tavoin kaloissa nyt liikkuvan Merkuriuksen henki jää leijumaan ylle vuoden ajaksi.

Merkurius pääsee nyt todenteolla kohtaamaan Neptunuksen, johon vasta tavoitteli yhtymää pysähtyessään ja perääntymisjakson alussa helmikuussa, nyt ylitys tapahtuu kaloissa 6°02’ ensi lauantaina 22. maaliskuuta illalla. Kun Merkuriuksen oma luonne on neutraali, se imee eläinradalla lähellä olevan planeetan henkeä itseensä. Neptunus pääsee siten sävyttämään Merkuriuksen alaisia ajattelua, logiikkaa, puhetta, kirjoitusta, ilmaisua, liikettä ja rahankäyttöä. Vinkkaan, että otetaan mieluummin sivellin käteen kuin rahapussi.

Kaloissa varmaankin Merkuriukselle kaikkein mieluisin kulma tulee kolmiossa Jupiterille rapuun 11°05’ viikon päästä 26. maaliskuuta iltapäivällä. Laajentumisen ja viisastumisen eväät ovat tarjolla, ja koetetaan kukin käyttää niitä hyvin; hyvin herkullinen mahdollisuus tulee esimerkiksi heille, joiden omalla kartalla on tässä asteessa skorpionissa jotakin, ja näin muodostuu väliaikainen Suurkolmio transitoivien tekijöiden kanssa.

Plutolle huitaistu kulma 28.3. 13°29’ kaloista kauriiseen on mukava, ja sitä voisi olla hyvä käyttää esimerkiksi käytännön tasolla raha-asioissa tai mielen sopukoissa tietoisuuden syventämiseen. Tekemisen tasolla voi olla syytä huolellisuuteen Marsille tulevassa hiertokulmassa 2.4. 21°21’ kaloista vaakaan, etenkin nyt kun Mars perääntyy. Jos ei nyt mennä ihan sormien katkomiseen niin jonkinlaista terveysaltistusta saattaisi olla kyseessä, jos tuo aste osuu oman kartan kautta yhtä hullusti kuin minulla, jonka Kuu on samassa asteessa. Seuraavan päivän Saturnuksen kolmio 22°30’ toivottavasti vakauttaa tilanteet, eikä muuta pitkällisiksi. Kalojen loppumatkassa Merkurius kulkeekin sitten aspektittomana, jolloin ennen Merkuriuksen oinasingressiä voi olla hedelmällinen aika summata kalojen teemoja esille. Oinaaseen Merkurius pääsee siirtymään 7. huhtikuuta illalla.

Kun planeetta joutuu ylittämään itselleen vähemmän sopivaa merkkiä, kuten nyt on Merkuriuksen kohdalla kaloissa, ainakin itse katson tämän kertovan työnteosta ja harjoituksesta. Vaikka Merkuriuksen toteuttaminen kaloissa taitaa vaatia melkoisesti hallintaa ja kekseliäisyyttä, on kuitenkin parempi että sitä harjoitetaan, opetetaan kuin tottelematonta hauvaa koirakoulussa, kuin että planeettaenergiaa nyt erityisesti varottaisi tai pelättäisi. Näin ainakin itse teen parhaillaankin, kirjoitan paljon, kun oman karttani Merkurius on kaloissa.

Visionääristä ja mielikuvituksellista revanssin aikaa seuraaviksi viikoiksi!

Harmittaako ylikriittisyys

Jotenkin haikeaksi vetää. Illalla saadaan tämän astrovuoden viimeinen täysikuu, ja se kuumottaa neitsyen merkissä 26°01’ ja on täysimmillään illalla muutamaa minuuttia seitsemän jälkeen. Siis sunnuntaina 16. maaliskuuta. Kuu on vielä melko kaukana Maasta tämänhetkisellä radallaan, jolloin kyseessä on varsin vaatimaton Kuu meille näkyvältä kooltaan sekä vetovoimaltaan. Mahtaako lumisadepilvet peittää kuutamon näkymisen kokonaan.

Tässä viimeisessä kierrossa astrovuoden aikana on ollut tavoitteena saada symbolisella tasolla valmiiksi se, mitä on käyty läpi, ja täydenkuun aikaan tulisi saavutusten alkaa olla jo näkyvissä. Varmasti on viilattu ja koetettu korjata se mitä vielä voidaan, mutta voi tuntua aika isolta urakalta. Neitsyen hengessä ei olla helposti tyytyväisiä vaan nähdään ennemmin ja harmittavasti kaikki se, mikä meni alle riman, mitä edelleen pitäisi parantaa, se mikä ei edelleenkään toimi. Tässä hengessä ei ole luontevaa jättää asioita tulevan ison vuosikierron kontolle, mutta totuus taitaa olla monen kohdalla se, että tällaisessa paineisessa ajassa on mahdotonta valmistua täydelliseksi. Todennäköisesti tiedätte mihin viittaan noilla ajan paineilla.

Mielestäni haasteisuus tässä neitsyen täydessäkuussa näkyy täydenkuun hetken kartallakin. Sinne on lastattu muutamia oleellisia kvinkunsseja, eli ärsytyskulmia. Kuu täyttyessään on itse tällaisessa kulmassa hallitsijaansa Merkuriukseen vesimiehessä, ja jo tämä seikka antaa hiertävän sävyn asioiden valmistumiseen. Saatamme yrittää jotakin teknisesti mahdotonta (liian idealistista, kun ajatellaan että aikaisempi Uusi Kuu syntyi kaloissa). Myös Aurinko on samanlaisessa kulmassa Marsin kanssa, joten varsinkin tahtoon ja tekemiseen liittyvissä asioissa on hankaluutensa. Kun tähän lisätään päälle seikka, että mielihyvää, tyytyväisyyttä ja onnistumista symboloivat Venus ja Jupiter ovat keskenään kvinkunssissa, on viesti kolmasti toitotettu ja alleviivattu. On hyvin vaikea olla tyytyväinen siihen, mitä syntyi.

Voisikohan tämän täydenkuun pointti olla mitenkään armeliaisuudessa itseä kohtaan? Jos tiedämme yrittäneemme parhaamme, tuloksen on tällä erää riitettävä. Uusia tilaisuuksia ja viilaamisen paikkoja tulee olemaan tarjolla myöhemminkin. Toimivan ei ehkä tarvitse joka kerta olla täydellistä. Pienikin on kaunista.

Täydenkuun Saabinen symboli on Aristokraattiset naiset kutsuilla. On muuten jokseenkin hämmentävä symboli neitsyen merkissä, mikä mielestäni kertoo vaatimattomuudesta ja arkisuudesta. Oikeastaan Marc Edmund Jonesin teoksen kautta merkitys hieman tarkentuu, sillä kyse on ennemminkin arvostetuista matriarkoista kuin yhteiskunnallisen aseman antamasta etuisuudesta. Oletan symboliikan kuvaavan sukupolvelta toiselle hitaasti siirtyvää tietoa esimerkiksi tapakulttuurin ja arvomaailman avulla. Ja näin tämäkin symboli on osuvasti paikoillaan kertomassa tämän eletyn kauden tietoisuuden siirtymistä tulevan kauden pohjaksi. Symbolin avainsana on itsevarmuus, ja sellaisen tulemme saavuttamaan kun pohjatyö tulevaa varten on tehty hyvin.

Tarkoituksenani on käsitellä samaa aihetta mutta aivan toisenlaisesta näkökulmasta riepotellen siellä toisaalla. Juttu saattaa ilmestyä illan mittaan, mutta koska varjoblogissa ei oteta mistään paineita, tämä ei ole lupaus. Uhkaus ennemminkin.

Taika toivottaa teille tiedontäyteistä ja älyllisesti oivaltavaa täyttäkuuta!