Kutsumustöissä

surrenderKun on aprillipäivä, tekee mieli vähän vitsailla. Ihan muutama päivä sitten huomasin tutun muusikon some-päivityksessä alla olevan sarjakuvavitsin, ja kyllähän se aluksi nauratti osuvuudellaan. Kuva toimisi ihan yhtä lailla, vaikka otsikoksi muuttaisi Jos toisten ammattien palkkaus olisi kuin astrologeilla. Kirurgi voi saada julkisuutta leikkauksesta, lakimies lahjoittaa osaamistaan ilmaiseksi netissä, tutkija saisi paremman terveydenhuollon kahvilatyöntekijänä ja johtaja tekee kahta muuta päivätyötä rahoittaakseen johtajana olonsa. Näinhän se menee astrologiassakin. Ja kun ajatusta seuraa vähän pidemmälle, alkaa hymy hyytyä.

artists

Näinhän se ikävä kyllä on, että kun astrologia mielletään kutsumusammatiksi, se on vähän siten, ettei toisten tarvitse siitä maksaa mitään, koska sellaista tekisi muutenkin. Kaikenlaisia selityksiä saa kuulla miksei laskua laitetakaan maksuun, vaikka tulkinta on saatu. Sukulaiset ja tuttavat muista kuin astrologiayhteyksistä olettavat automaattisesti, ettei heidän tarvitsisi maksaa palveluista. Meneekö saman logiikan mukaan siis niin, että jos serkunpoikasi on K-kauppias, sinun sopii napsia hänen puodistaan ostoskori täyteen ja kassan ohi voi vain kävellä hymyillen ja tyytyväisenä?

Ihan oma lukunsa ovat kyselijät, joiden karttaa pitäisi vilkaista ilmaiseksi, koska siitä saattaisi itsekin oppia paljon. Tavallaan totta, mutta voinko sitten laittaa kuitenkin laskun, jos en oppinutkaan? Ja kun näitä heittoja alkaa tulla useita, alkaa ihmetellä onkohan omassa ammatillisessa maineessa jotakin parannettavaa. Tämän voisi helposti käsittää, että olen nyt ylpistynyt ja kuvittelen osaavani kaiken. Ehkä oman ammattitaidon kehittämistä voisi ajatella siltäkin kantilta, että tarkoituksenmukaisinta olisi käydä jokin ihan oikea kurssi tai koulutus aiheesta, jossa itse haluaa parantaa taitojaan.

Tässä on alkanut vähitellen tuntua siltä, että tämä raivokas bloggaaminen alkaa kääntyä itseäni vastaan. Asiakkaan tulkintaan kun pitäisi ilmeisesti saada ahdettua jokainen esiin otettu tiedonjyvä noin 1300 bloggauksesta, tottakai vähintäänkin normishintaan. Perästä kuuluu sitten pettyneitä karjahduksia, jos tulkinnassa ei ollakaan käsitelty sitä ja tätä, vaikka olen joskus toissavuoden juhannuksena aiheesta blogannut. Tämä on kärjistys, mutta toivottavasti ymmärrätte haluni nostaa kädet ilmaan.

Jos joku muistaa vanhan tv-sarjan vitsin, mitähän Saku ja Speedy tästä sanoisivat.

 

 

Mainokset

Avainsanat:

3 vastausta to “Kutsumustöissä”

  1. Sanna Says:

    TUOMIOPÄIVÄ!
    Tietääkö opettaja kuka oli Houdini? – Ei.
    – No hyvä!

    Eihän se kirugikaan korjaa viottuneen polven lisäksi nilkan rustovaivoja ja selän välilevyn pullistumaa samassa leikkauksessa.

    Eipäs kahlehdita näin Uuden Kuun aikaan itseään liikaa, omilla ajatuksilla varsinkaan 🙂 :).

  2. Soile Naskali Says:

    ”Ihan oma lukunsa ovat kyselijät, joiden karttaa pitäisi vilkaista ilmaiseksi, koska siitä saattaisi itsekin oppia paljon. Tavallaan totta, mutta voinko sitten laittaa kuitenkin laskun, jos en oppinutkaan? ”

    — kikattelen täällä itsekseni

  3. SannaJL Says:

    Luovien ammattien vitsaus. Arkkitehtina voin sanoa, että monen mielstä on ok, että suunnittelen talon ja hoidan viranomaiskontaktit ihan ystävyydestä noin vain heidän puolestaan, koska sehän on vain kivaa puuhaa, jonka kaikki voisivat jokatapauksessa tehdä. (Eivät voisi, koska ei ole koulutusta) Heidän meilestään. Ei väliä, vaikka opintoihin on mennyt aika liuta rahaa, aikaa jne. ja ylipäätään itse tuotteen kehittely vie ainakin 150 tuntia aikaa. Minä sitten lähetin kerran eräälle ex-ystävälle, joka pyysi minua hoitamaan heidän saunansa suunnittelun jonkun vanhan rakennuksen ullakolle (erittäin haasteellinen tehtävä) meilin, että tulisiko hän 200 tunniksi pesemään ikkunoitani, ja tekemään viikkosiivouksen puolestani, se kun olisi sellainen ystävyyden osoitus… Olisin tosi iloinen, jos hän niin tekisi, ihan noin vain huvikseen ja silkasta ilosta!

    Se homma jäi siihen.

    Itse haluan tämän vuoksi maksaa niin joogatunneista kuin kaikesta muustakin palvelusta täyden hinnan. Maksan astrologipalveluista, hieronnasta, jne. mielelläni ihan täyden hinnan, ja oletan, että omasta osaamisestani maksetaan saman verran.

    Ja sen virrenveisuun, että kohtuullisen palkkion pyytäminen olisi itsekästä, olen heittänyt hemmettiin. Monesti aikoinani mietin, tehtyäni yhtä sun toista ilmaiseksi yhdelle jos toiselle ja jäätyäni pulaan täysin yksin, noiden avustettavien kadottua taivaan tuuliin, että mikä lopulta on itsekästä ja materialistista? Minä sanon, että yksikään niistä ihmisistä, joita olen hädän hetkellä auttanut (tarkoittaen sitä, että olen todella antanut koko siloisen omaisuuteni, konkreettisesti, heidän käyttöönsä jotta he selviäisivät) eivät ole elämässäni auttaneet minua edes henkisesti yhtään mihinkään suuntaan. En ole saanut heiltä edes kiitoskorttia. Tulos tulkinnasta: minä olen se pahis, joka halusi ostaa hyväksynnän, ja siksi on aivan oikeutettua, että jäin kuin nalli kalliolle vaikkapa yksinhuoltajana. Olin täysi paskapää, koska kehtasin antaa kaiken mitä minulla oli, jollekin toiselle, että hän selviäisi. Helvettiin Raamattu antamisen käskyineen. Mitään hyvää sitä ei seurannut. Mitä olisi tapahtnut, ellen olisi ollut ”kiltti”? Olisin paremmassa asemassa tällä hetkellä elämässäni.

    Minä maksan mielelläni palvelusta, joita tarvitsen ja haluan. Ja haluan, että minulle maksetaan minun ammattiini liittyvistä palveluista myös se hinta, mikä kuuluu. En mene minnekään, mitä tarjotaan ”ilmaiseksi”, koska se ei ole rehellistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: