Mukavia muutoksia

Tänään Helatorstain pyhäpäivänä taivaalla tapahtuu mukavia muutoksia merkinvaihdoksien myötä. Jo aamuyöllä hetki Auringonnousun jälkeen Venus pääsi omaan härän merkkiinsä. Oi että tämä tuntuu helpottavalta ja suloiselta, ei pelkästään siksi että siirtymä vastamerkistä oinaasta omalle alueelle härkään on upea juttu, myös sen vuoksi että Venuksen kontakti Kuun alasolmulle voidaan katsoa päättyneeksi. Nämä tekijät on voineet viime aikoina rassata Venuksen alaisuuteen liittyvissä asioissa, ja olihan siinä vielä lisätä tuo aina merkin lopussa kohdattava viimeinen ylitys, viimeisen asteen ”kurimus”.

Venus härässä rauhoittaa ja tyynnyttää mieltä, antaa meille luvan nauttia ja kokea mielihyvää. Raha-asioiden suhteen tämä tuntuu erittäin hyvältä, ja ihmissuhteissa voisi olla odotettavissa seesteisempi, rakastavampi ja jopa uskollisempi vaihe. Vaikka en mielläkään Venusta härässä mitenkään räiskyväksi, voisi tämä luoda mukavat puitteet esimerkiksi tulevan viikonlopun juhlille. Juhannuksen aikaan on sitten jo kaikenlaista muuta taivaan energioissa enemmän esillä, mutta saattaa Venus vielä härän viimeisiltä asteilta tuoda oman sulonsa keskikesän viettoon.

Myös Merkurius on muuttamassa merkkiään samana päivänä, nyt torstaina 29. toukokuuta rapuun, ja tämä tapahtuu joitakin minuutteja puolenpäivän jälkeen. Merkuriuksen kohdalla ei kannata jäädä suremaan omasta kaksosen merkistä muuttoa rapuun, sillä eipä aikaakaan kun viestinviejä peruuttaa takaisin omaan ilmavaan maailmaansa. Merkurius on edelleen korkealla OOB tilassa vielä viikon verran, ja tottakai kulkee nyt jo perääntymisalueen varjossa, eli planeettaan liittyy joitakin poikkeustekijöitä, jotka saattavat näkyä sen toteutumisessa tulevina päivinä. On mukavaa, että Merkurius ei jää merkinvaihdossaan kuitenkaan ihan täysin heitteille, vaan Kuu auttaa viestien välittämisessä kaksosista: Merkuriuksella ja Kuulla on siis välillään vastavierailu, jolloin vierekkäisten merkkien hankaus ei taida näkyä nyt ollenkaan.

Vaikka rapu ei ole astroteknisesti hyvä merkki Merkuriukselle, on planeetta osoittanut toimivansa oikein hauskasti näin iloisessa ja luovassa merkissä. Astrologiassa oman merkin vierekkäiset (ja kvinkunssimerkit) katsotaan sellaisiksi, joiden kanssa yhteinen sävel löytyy hankalimmin. Mielestäni tämä sääntö ei ihan päde sataprossaa Merkuriukseen, koska planeetalla on ihan poikkeuksellinen neutraali luonne. Se sopeutuu ja selviytyy ihan missä vaan. Ravun runsaus ja kukkeus, OOB tilan korostamana, voi kuitenkin olla vaikeasti hallittavaa, joten ollaan huolellisia rahojen, viestien ja liikkumisen suhteen.

Merkurius ja Venus ovat jo jonkin aikaa kulkeneet keskenään tasatahtiin mukavassa kulmassa, ja tämä miellyttävä ote pysyy vielä tulevan viikonlopun ajan ilonamme. Tämä samaan tahtiin kulkeminen ei ole aivan tavattoman harvinaista, mutta sellaista voi sattua ainoastaan silloin kun Merkurius on valmistautumassa pysähdykseen. Merkurius on tavanomaisessa vauhdissaan paljon nopeampi verrattuna Venukseen, mutta nyt Merkuriuksen hitauden vuoksi niiden rytmi on osunut hienosti yksiin. Toivottavasti tästä on ollut teille iloa ja apua? Itse olen ainakin huomannut viilanneeni sanoja ja kuvia poikkeuksellisen paljon ja huolellisesti (en tosin tänne blogiin, mistä olen pahoillani).

Heittäydytään ottamaan iloiten mukavat uudet energiat vastaan!

Advertisement

Hetkessä tuhat uutta asiaa

Uusi Kuu syntyy tänään 28. toukokuuta illalla hiukan ennen Auringonlaskua 20 minuuttia vaille iltakymmeneltä 7°21’ kaksosia. Vielä tämän päivän ajan laahustetaan vanhan Kuun ajassa, mutta huomisesta alkaen uudenkuun dynaaminen luonne puskee päälle. Monet ovat saattaneet tunnistaa ajassa kiireen ja uteliaisuuden aineksia jo viimeviikkoisesta Auringon siirtymästä kaksosiin, ja nyt kun Kuu pyörähtää uudelle kierrokselleen samasta merkistä, voimme uskoa kaksosten yleisten teemojen vain vahvistuvan.

Kaksosten Uusi Kuu on tunnelmaltaan vapaa, sillä se ei kanna vanhoja ristejä mukanaan. Toivoa siis sopii, että kevättä hallinnut Iso risti alkaisi hellittää meistä. Uudenkuun luonne on eteenpäin katsova, ja vaikka kaksonenkin on nopea ja virkeä merkki, sen temmellyskenttää taitaa kuitenkin olla enemmän tämä hetki. En pitäisi tällaista uudenkuun aikaa erityisen harkitsevana, ennemmin impulsiivisena. Uteliaisuus ajaa tutkimaan ja ottamaan selvää, eikä prosessi taida olla johdonmukainen vaan hektinen, ryöpsähtelevä ja moneen suuntaan ulottuva. Tässä on mahdollisuutensa, kunhan emme sorru omaan näppäryyteemme.

Kaksosten Kuu on viestinnässään avoin, ja taitaa välttää kaikenlaisten leimojen lyömistä. Tämä on tietyllä tavalla amoraalista, jos vertaa kaksosen vastamerkkiin jousimieheen, missä on oltava idea, aate ja leimallinen näkemys siinä, mitä asiaa ajetaan. Kaksos-Kuu ei mielestäni ole sallivuudessaan samalla tavoin hyväuskoisen, rakastavan hyväksyvä kuin neliömerkkinsä kalat. Ei tässä ole minun mielestäni kyse ihan minkä tahansa agendan ajamisesta hälläväliä -tyyliin. Eikä tämä Kuu omaa samanlaista luokittelevaa analysoinnin halua kuin toinen neliömerkki neitsyt. Millainen siis on kaksosen viestintä, mihin se perustuu? Määrään, iloon vai tiedon itsensä arvostamiseen?

Uuden Kuun syntymisen hetkellä taivaalla on pari tekijää, jotka tuovat aikaan työn tuntua ja haastetta. Kaksosissa Aurinkoa ja Kuuta hallitseva Merkurius sattuu olla parhaillaan oman merkkinsä viimeisellä kriittisellä asteella. Lisäksi voidaan pitää merkille, että Merkurius liikkuu jo perääntymisensä varjoalueella, ja siksi ajassa leijuu älyllisiä, loogisia, viestintään ja liikkumiseen liittyviä epäilyksiä. Uuden Kuun alla tehtävissä aloituksissa sietää olla tarkka ja harkitseva. Ainakin minun ajatuksissani aika näyttää kuitenkin ennemmin rakentuvan nopeasti soljuvaksi, hektiseksi ja hosuvaksi, koska Merkurius on edelleen OOB tilassa, ja minun mielestäni virheiden mahdollisuus kasvaa.

Toinen erityistä huomiota vaativa tekijä on samalla tavalla kohta merkinvaihdoksessa oleva Venus, oinaan viimeisellä kriittisellä asteella. Venus ei taida malttaa odottaa hetkeä, että pääsisi karistamaan vastamerkkinsä haasteet, ja pääsisi heittäytymään härän merkin turvaan ja nautintoon. Hätäisten arviointien mahdollisuus näyttää aina vaan lisääntyvän.

Kun Aurinko ja Kuu illalla kohtaavat kaksosissa, ne molemmat tavoittelevat sujuvaa kulmaa Marsille. Myös tässä on lujaa menemisen tuntua, kun Mars on hetki sitten päässyt oikaisemaan liikkeensä itselleen ominaiseen etenemiseen. Marsin kulku on kuitenkin vielä melko tahmeata, vauhti ei varmaan kiihdy siten kuin Mars tahtoisi, ja tämä seikka saattaa lisätä yleistä hosumisen tyyliä.

Saabinen symboli Uudelle Kuulle on Lakko tuotannossa. Kas vaan, kyllähän protestoimisen takana aate pitäisi olla? Uuden Kuun tuleva aika taitaa pitää sisällään erinäisiä neuvotteluja, joissa penätään oikeuksia ja pidetään kiinni saavutetuista eduista. Selkärankaa tulisi löytyä riittävästi, ettei tarvitse tehdä huonoa kompromissia.

Vikkelää kaksosaikaa kaikille!

Varjossa Auringon alla – planeetta pimennossa

Viime aikojen hektisyys ei ole kovin paljoa antanut ylellistä aikaa pohtia omia astrologisia mietteitä, mutta jo pitkään on ajatuksissa jäytänyt ajatus planeettojen näkyvyydestä. Mitkä kartan planeetoista ovat ilmiselvästi esillä, mitkä niistä tunkevat itseään esille, mitkä vaativat tilaansa ja mitkä taas saavat luontevasti oman paikkansa – ja toisaalta mitä planeettoja pidämme piilossa, mitkä jäävät varjoon niin itseltä kuin toisiltakin, mitä emme tarpeeksi huomioi ja mikä planeetta syrjäytyy omasta halustaan, vaikka siinä voisi olla potentiaalia. Ja tottakai jokaisen kysymyksen kohdalla kysyn aina miksi.

Tunnistatteko omalta kartaltanne sellaisia tekijöitä, jotka ovat sivussa tai poissa pelistä? Jos mielikuva tällaisen planeetan olemassaolosta nousee mieleen, olisi mukava jos kommenteissa yhdessä pohtisimme, onko piilossa piileminen ennemmin planeetan valinta kuin oma tietoinen valinta? Kysymykseni saattavat tuntua perin kummallisilta, mutta toivottavasti seuraavista esimerkkihahmotelmista löydätte juonen mitä voisin tarkoittaa.

Mielestäni vesihuoneet kartalla ovat ensisijaisesti niitä, joissa sijaitsevat planeetat eivät ole kokonaisuudessa näkyviä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö planeetalla voisi olla todella tärkeä rooli itselle ja sisimmälle. Tällaisen planeetan energia ei välttämättä näy toisille ja muulle maailmalle ensisijaisesti, ja usein sen ilmentämät seikat olemuksessa paljastuvat vasta kunnolla tutustumisen jälkeen. Mietin myös sitä, kuinka neljännessä, kahdeksannessa tai viimeisessä kartan huoneessa sijaitseva planeetta voisi olla vähän hukassa jopa itseltäkin. Tällaista ilmiötä todennäköisesti edesauttaa se, jos kartalla on toisia tekijöitä kovasti esillä, esimerkiksi nousevana planeettana tai Keskitaivaalla.

Ihan samalla tavoin vesimerkeissä sijaitsevat planeetat saattavat olla jollakin tavoin sivussa. Jos ravussa jää pitkäksi aikaa päälle se takaisin koloon ryöminnän vaihe, on kai selvää ettei tällainen planeetta pomppaa esille kartan kokonaisuudessa. Skorpionissa kyse voi olla omasta tahdosta ja halusta kätkeä jotakin voimaa tai taipumusta. Skorpionin mustavalkoisuuteen liittyy usein on/off-tyyli, jolloin voi ihan hyvin olla kuin olisi itse tietoisesti temmannut planeetalta virtapiuhat irti (tästä teoriasta sain itse ahaa-elämyksen pitkästä Neptunuksen transiitistani, mikä ei kaikilta osin ole toteutunut lainkaan tavanomaisesti – ehkä olinkin itse kytkenyt osan Neptunuksestani pois päältä). Vesimerkeistä kalojen kohtalona on joskus jäädä huomiotta, ja kaloissa on sen verran hämmennystä, ettei aina tiedä mitenpäin planeettaansa tulisi toteuttaa.

Myös neitsyen merkkiä mietin, että tämä voi jossakin elämänvaiheessa toimia taustalla, vaikka olisi kuinka oleellisessa kartankohdassa. Neitsyt saattaa myös tuplata seinäkukkaseksi jättäytymistä silloin, jos se on neljännen, kahdeksannen tai viimeisen huoneen merkkinä.

Pluto on planeetoista sellainen epeli, että se voi olla haluttaessa täysin näkymätön, vaikka olisi esimerkiksi nousukohdassa karttaa. Tiedän monia ihmisiä, joilla Pluto on kartalla nousulla, eikä näistä ihmisistä ole tutustumisen alussa kuvastunut Plutomaisuus ollenkaan; samojen ihmisten tiedän tilaisuuden tulleen näyttäneen Plutonsa voiman. Ja jos Pluto sijaitsee vesihuoneessa, voi se jäädä vielä voimakkaammin mysteeriksi.

On myös mielenkiintoinen ilmiö, että Aurinko voi kätkeä kirkkauteensa lähellään olevan planeetan. Näin voi olla etenkin Merkuriuksen ja Venuksen osana silloin kun ne matkassaan ylittelevät Aurinkoa, että ne jäisivät selkeämmin sisäisiksi voimavaroiksi eivätkä näkyisi ulospäin. Sama ilmiö on tietysti hyvin vanhan Kuun tai ihan uuden Kuun kohdalla.

Mahtaako teidän kartoiltanne löytyä piilossa olevia tai piilotettuja planeettoja? Onko näitä helppoa tuoda esille nytkään, paljastaa ja esitellä toisille? Onko oma näkymätön planeettanne jossakin muussa kohdassa kuin millaisia yllä kuvailin? Tai onko jonkun näillä alueilla oleva planeetta omasta mielestä erittäin vahvasti esillä, ja miksihän näin on?

Visioita astrologiasta

Haaveillaan ja unelmoidaan tänään vähän, koska Kuu näyttää mukavasti kalojen mielikuvituksellista ja luovaa aikaa, ja hetki sitten aivan kärjisti haaveilun maksimiinsa ylittäessään Neptunuksen. Elätellään hetki astrologisia visioita, ja siksi ajattelin houkutella teitä haaveilemaan siitä, millaista astrologiaa tekisitte jos ei olisi mitään rajoituksia ja reuna-ehtoja suurta unelmaa kaventamassa.

Tämän tyyppiset sisäisen mielentilan maalailut taitavat olla juuri sellaista astrologiaa, mitä itse nykyään kaikkein mieluiten teen. Tykkään hahmotella aikaa ja sen ominaisuuksia, ja miettiä millä keinoin kunkin energialatauksen voisi tehdä eläväksi omassa arjessaan. Tämä kysyy tietysti orientoitumista aina vaihtuviin tunnelmiin ja kykyä heittäytyä. Mielestäni hyvä keino ymmärtää astrologiaa on elää sitä. Tunnistan tämän jossain määrin tasapainon etsinnäksi progen kauris-Kuulleni, jotta en näivettyisi liian kuivakaksi ja asialliseksi. Totta on kuitenkin se, että en näytä pääsevän mihinkään konkreettisuudesta halutessani tuoda käytäntöön ne vastaavuudet, tuulahdukset tai voimat, joita voi kosmoksen tasolta tähtitaivaalta lukea.

Millaisen vision kalateema teille antaa?

Perhosen siiven hipaisuja

Auringon merkki-ingressi hakee muutosta kohti kesää, eli tänään 21. toukokuuta aamulla noin kuudelta Aurinko siirtyi kaksosen merkkiin. Varhainen merkinvaihdos antoi meille horisontin yläpuolisen Auringon, mutta huoneita katsottaessa se jäi viimeiseen huoneeseen. Ehkä kesää kohti mennään enemmän intuitiivisesti ja alitajuisesti kuin voimakkaasti itse asioita muuttaen.

Kaksosissa Auringon uudeksi hallitsijaksi tuli Merkurius, joka kulkea huitelee teillä tietymättömillä ja kielletyllä alueella, eli kallistuskulman rajan ylittäneenä. Tämä piirre saattaa lisätä kaksosen merkistä kumpuavaa innokkuutta, hätäisyyttä ja virkeyttä. Ja mikä ettei kesää kohti olisikin mukava mennä pirtein mielin.

Millaisia ajatuksia teissä herää kaksosmaisesta ajanjaksosta? Viime kuukausina on ollut vahvoja voimien kärjistyksiä, kun olemme kahlanneet läpi ison ristin aikaa ja kokeneet pimennykset. Kaksonen herättää helppouden ja kepeyden mielteitä, ja rennommin ottaminen sopisi varmaan monelle. Kaksonen on kovin avoin merkki, se paljastaa ja jakaa mielellään tietonsa, eikä ainakaan ilmiselvästi pyri vaikuttamaan näillä tiedoillaan toisiin. Kaksoseen liitettyjä avainsanoja voisivat olla vaikka iloisuus, raikkaus, nopeus ja yhtäaikaisuus – eikös näistä synnykin jo melkoisen mukavat fiilikset?

Auringon tulevasta kulmamyllerryksestä Helatorstaina toukokuun lopussa tuleva Neptunuksen neliö voi olla mieltä inspiroiva, mutta kenties käytännön asioiden suhteen haastava. Uudenkuun innokkuuden ja Merkuriuksen kaksosen merkin viimeisen asteen sijainnin vuoksi mieli täytyisi pitää kasassa, mutta keskittyminen voi olla vaikeata. Ennen kesäkuuhun menoa otetaan vielä lisää vauhtia eteenpäin matkassaan kääntyneestä Marsista, ja aika vauhdikkaalta ajan laatu näyttää. Ja taitaa Uranus vain yllyttää lisäämään kierroksia, kunhan merkin puoleenväliin asti päästään.

Kontakteista Plutolle ja Saturnukselle tulevat kulmat ovat täysin erityyppisiä, ja saattavat hiertää ikävästikin; kesäsandaaliin voi pujahtaa pieni kivi hankaamaan. Tunnelma kuitenkin helpottanee Auringon viimeisellä kolmanneksella, jolloin se saa useiden asteiden ajan olla oma herransa aspektittomana. Kesäkuun hehkeimmät päivät ennen rapu-ingressiä voivat olla astrologisessa mielessä varsin Aurinkoisia.

Ennen merkinvaihtoa Merkurius peruuttelee Auringon yli ja suorittaa mahdollisesti tärkeimmät työnsä tässä alakonjunktiossa – mutta tästä lisää sitten kun se on ajankohtaisempaa. Ja ennen merkinvaihtoa Auringolle tapahtuu sama mielenkiintoinen pompsahdus kuin viimekin kesänä: Aurinko itse kurkkaa pieneksi hetkeksi OOBismin puolelle. Näin käy ihan vaan pienen hetken ajan juuri ennen rapuun menoa Juhannuspäivänä 29°52’ kaksosia. Mitähän hauskaa haluaisitte tehdä tuollaisena epätavallisena hetkenä?

Nauravaista ja kepeästi lennähtelevää kaksosen aikaa kaikille!

Mars puhkuu ja puhaltaa

Mitä on jäänyt käteen tämän kevään Marsin perääntymisjaksosta vaa’assa? Onko vastavuoroisuuden merkissä annettu enemmän kuin on saatu vastikkeeksi? Onko itsepuolustus päinvastoin kärjistynyt? Miten rohkeus on löytynyt, ja mikä on aloitteiden tila? Näitä ja muita Marsiin liittyviä seikkoja nousee todennäköisesti nyt esille, kun Mars on hyvin, hyvin hitaalla pysähtyäkseen ja päättäkseen tämän perääntymisen ajan. Huomenna maanantaina 19. toukokuuta aamuyöllä  vähää ennen kahta Mars käytännössä pysähtyy tullessaan käännöksen asteelle ja kaariminuutille 9°01’ vaakaa. Pysähdyksen keskikohta on tiistaina, aamuyöllä puoli viiden maissa, mutta nytkähdys eteenpäin eläinradalla tapahtuu konkreettisesti vasta keskiviikkona aamulla hiukan seitsemän jälkeen.

Edessämme on pari voimallista Mars-päivää, jolloin tällaisen pysähtyneen planeetan energia ja vastaavuus ovat voimakkaimmillaan. Aikaisemman pysähdysjakson merkitys kulminoituu näiden päivien aikana, mutta myöhemminkin on todennäköisesti luvassa oivalluksia perääntyneen Marsin merkityksestä niin omalle kohdalle kuin yleisellä tasolla.

Kun Mars ensi yönä tulee käännöksensä kohtaan, ovat sen kulmat Uranukseen ja Plutoon edelleen olemassa, ja aikaisemman Ison ristin tekijöistä vain Jupiter on jo edennyt kauemmaksi. Mutta tämä riittää ihan varmasti merkitäkseen todella voimallista aikaa, sillä on harvinaista, että planeetta pysähtyy ollessaan tärkeissä kulmissa ajan isoimmalle planeettakulmalle. Vastakkaisuus ja neliökulma nostavat tämän pysähdyksen mielestäni vahvemmaksi kuin aikaisempi käännös perääntymisjakson alussa oli (vaikka olihan siinäkin omanlaiset vääntövoimansa).

Planeettojen osoittamat ajankohdat, kuten nyt esimerkiksi tuleva pysähdyksen aika, olisi luontevaa käyttää arviointeihin. Onko tasapaino saavutettu, vai onko se jopa kadonnut kauemmaksi vastamerkin haasteisuuden myötä? Miten on kanssakäyminen sujunut? Vasta kun perääntymisjakson merkitys on auennut itselle, on järkevää lähteä eteenpäin, etenevän Marsin matkassa.

Jos te lukijat olette ihmetelleet blogin hiljaisuutta viime aikoina, olen joutunut priorisoimaan muita asioita astrologisen hauskanpidon edelle, ja sitten sairastuin pitkästä aikaa kunnon flunssaan. Toivottavasti voimakas pysähtynyt Mars antaa potkua tervehtymiselle, vaikkei kulmia suokaan juuri millekään kartalle; antiskionit on ainoa kartta missä minulla on vaakaa runsaanpuoleisesti.

Kuinka te saatte napattua Marsin puhkuvasta voimasta parhaiten kiinni?

Tiukkasävyinen kuutamo

Illalla 14. toukokuuta koittaa täydenkuun hetki skorpionissa 23°54’ Kuun tullessa vastapäätä härässä kulkevaa Aurinkoa. Kuten viimekin vuonna, osuu tähän skorpionin täyteenkuuhun Saturnuksen läheisyys (silloin oli kyse Kuunpimennyksestä, mutta nyt Kuunsolmut ovat sen verran kaukana, että saamme ihan tavallisen täydenkuun). Kuu tulee täysimmilleen illalla kymmenen jälkeen, jolloin Kuu on jo noussut horisontista.

Täydenkuun tunnelma on äärimmäinen, tunteisiin vetoava, psyykkisesti voimakas ja kiihkeä. Tästä ehdottomuudesta saattaa moni nauttia, mutta itse Kuu ei niinkään, sillä skorpioni ei ole sille luontevin merkki. Jonkinlainen kontrolloinnin sävy vallitsee, ja tätä edelleen vahvistaa Kuun yhtymä Saturnukselle. Kontrolli ei sinänsä ole huono asia, sillä on asioita, jotka on syytä pitää kunnolla hanskassa. Vaikeaksi tämä muodostuu silloin, kun mennään kohtuuttomuuksiin, painostetaan ja käytetään valtaa satuttavalla tavalla.

Täydenkuun aikaan on olemassa valmiiksitulon kohta ajassa ja esillä olevissa asioissa. Tässä Kuussa on voimaa ja päättäväisyyttä, joten moni asia saa muotonsa, sitä voidaan esitellä. Näkyvyydessä ja huomiossa on mielestäni skorpionin merkin kanssa olemassa suurin ristiriita, sillä skorpioni itsessään on intiimi, salaperäinen ja mystinen. Saattaa käydä niin, että vaikka valmiiksi tuleva seikka on vahvasti esillä, sitä ei tahdota julkisuuden kirkkaaseen valokeilaan. Yksityisesti täydenkuun sato voi silti olla erittäin rikasta ja antoisaa, mutta sen toteuttaminen tai vastaanottaminen kysyy vahvuutta; skorpionin täydenkuun tunnelma voi ilmentää myös pelkoja.

Kuussa on tänä aikana myös fyysistä vahvuutta, sillä Kuu on kierrossaan tulossa radallaan lähimmäksi Maata. Ihan vielä ei olla huippupisteessä, vaan se saadaan vasta sunnuntaina, mutta joka tapauksessa ollaan lähempänä kaikkein isointa meille näkyvää ja fysiologisesti vaikuttavaa Kuuta kuin kaukaista ja etäistä Kuuta. Ja tämä läheisyys sopii oikein hyvin skorpionin kaikki tai ei mitään -asenteeseen.

Tämän täydenkuun asetelmassa Auringon sijainti on suopeampi kuin Kuun. Turvallisesti ja tasaisesti härässä kulkevaa Aurinkoa hallitsee Venus, joka tosin on hieman heikoilla vastamerkissään oinaassa, mutta yhdessä Auringon kanssa nämä ovat vahva pari: oinas on Auringolle ylennyksen merkki ja härkä tietysti Venuksen oma merkki. Parasta kuitenkin on sävyisä pikkukulma täydenkuun hetkellä Auringon ja Venuksen välillä, noviili, eikä parempaa kontaktia voi toivoa.

Kuun hallitsija on vaa’assa perääntyvä Mars, sekin siis vastamerkkinsä alueella ja lopettelemassa perääntymisensä jaksoa, eli mitä ilmeisimmin jo hitaassa liikkeessä pysähtymistä suunnitellen. Enää on jäljellä muutama kaariminuutti ja vajaa viikko Marsin pysähdykseen. Marsin hallitsema Kuu kertoo intensiteetistä, temperamentin räjähtelystä ja pahimmillaan pitkäaikaisten paineiden purkautumisesta kun skorpionissa ollaan. Nyt ei reagoida spontaanisti vaan kaikki voima jyllää kaukana pinnan alla, ja kun täysikuu nostaa tämän voiman esille, on tosi kysymyksessä. Aivan varmasti Kuun ja Marsin välinen vaikea puolineliökulma lisää haasteisuutta Kuun toteutumiselle tänä aikana. Intensiteetti saattaa säilyä pitkään, sillä täysikuu antaa sävynsä tulevalle pariviikkoiselle ennen seuraavaa Uuden Kuun syntymää.

Venuksen ja Marsin hallitsema täysikuu tuntuu myös sen kautta ajassa voimakkaasti, että vain muutamia päiviä sitten tämä planeettapari oli täsmälleen toisiaan vastapäätä eläinradalla, ja edelleenkin vastakkaisuus on olemassa, loitontuneena vain. On mahdollista, että Venuksen ja Marsin vastakkaisuuden esille tuomat asiat saavat muotonsa ja valmistumisensa tämän täydenkuun ajan kuluessa.

Täydenkuun Saabinen symboli on Kansa palaa vuorilta kuunneltuaan miestä. Se kertoo syvällisestä tiedosta, jonka olemme saaneet, ja nyt se tulisi saattaa käytäntöön. Symbolin avainsana on vetoomus, mikä vihjaa, että viestin välittäminen vaatii työtä; sanoma voi olla vaikea, vaadittavat käytännön toimet voivat kysyä ponnistuksia, kuulijat eivät kenties anna toivottua vastakaikua. Onneksi ajan henki on nyt voimakas, ja siksi hyvän asian puolella täytyy yrittää seisoa väsymättä ja viimeiseen asti. Skorpionin ja härän merkkiakselin järkähtämättömyydelle on tarvetta.

Voimauttavaa täydenkuun aikaa kaikille!

 

 

 

Mie romahan

Tämä päivitys taitaa olla ajatuksellista jatkumoa viime viikkoiseen juttuuni kartan jumitilanteista. Otsikkoon viitaten vielä selvennykseksi kaikille, että en ole tv-sarja Putousta seurannut lainkaan, enkä oikeastaan tiedä millaisiin asioihin tuo hokema tulisi yhdistää. Täällä Taikablogissa on tarkoitus miettiä ihmiselon ihanuuteen ja kurjuuteen liittyviä kaikenlaisia romahduksen tuntoja ja niiden astrologisia merkkivastaavuuksia.

Henkisen kantin romahtaminen on käsitteenä laaja, kattaen monenlaiset takapakit, itsetunnon horjahtelut, nöyrtymisen kokemukset ja sen totaalisen lamaannuksen. Itse henkilökohtaisesti en pidä tällaisia pohjamudissa käyntejä pahoina asioina, sillä ne totisesti opettavat meille elämästä. Näen myös aivan turhana haaskata energiaa näiden kokemusten välttelyyn tai kieltämiseen. Elämän kirjoon kuuluu myös vaikeita ja ikäviä asioita, ja tottakai näiden kokemisen hetkellä tuntuu olo kurjalta ja pahalta, ja niin saa tuntuakin. Eri asia on sitten, jäädäänkö negatiivisuuteen vellomaan liian pitkäksi aikaa. Mielestäni on täysin normaalia ja hyväksyttävää, että välillä tuntee romahtavansa. Siinä taas näen jotakin kummallista, jos joku ei edes puolileikillään päästä itseään romahtamaan.

Kun astrologisia eläinradan merkkejä miettii, toiset niistä voisivat sisältää enemmän yhteneväisyyksiä romahduksen kokemuksiin kuin toiset. Jokainen merkki mielestäni sisältää ainakin jossain mitassa tai tasolla tekijöitä, joita voisi miettiä aivan tietynlaisen romahduskokemuksen yhteydessä. Esimerkiksi tulimierkit mielletään positiivisiksi ja dynaamisiksi, mutta tuskin nekään täysin koskemattomia tässä mielessä ovat. Oinaan kriisejä voisivat olla kynttilän polttaminen molemmista päistä tai oman lapsenuskon kariutumisen tuomat notkahdukset. Leijonan kriisit voisivat liittyä itsetunnon kysymyksiin, sillä usein jos leijonatyyppi (enkä tarkoita Aurinkomerkkiä!) ei koe saavansa ansaitsemaansa arvonantoa ja kunnioitusta tai jää ilman kaipaamaansa palautetta, olisi tässä itsetutkiskelun paikka. Jouskari lienee se kaikkein helpoin tuhkasta nousija yleisissä kompastuksissa, mutta jos on kyse uskoon, näkemykseen ja moraaliin liittyvistä ajattelun kariutumisista, voi jousimies-energia kääntyä hyvin negatiiviseksi.

Mitäs merkkejä leimaisin pahimmiksi romahtajiksi? Kai me kaikki ensimmäisenä ajatellaan veden elementin emootioherkkiä merkkejä. Kalat nyt taitaa olla jo valmiiksi ainakin toinen kala pohjalla; voi sitä itsesäälin määrää, läheisriippuvuuden ”lieve”-ilmiöitä ja murheeseen hukuttautumista – tämä kaikki ainakin nykyisen merkkisymboliikan mukaan. Omakohtaisesti minun on vaikea ymmärtää yhtälöä, jos positiivisin planeetta Jupiter tätäkin merkkiä hallitsee. Kalojen romahduksissa voisi olla kyse ihanteiden murtumisesta, haaveiden romuttumisista ja jäämisestä ilman tunnetason symbioosia toisten kanssa. Tosin olen erittäin jäävi väittämään kaloista paljon mitään, eli etenkin tähän kohtaan sopii kommentoida.

Ravun kompastuskivi liiallisuuksiin mennessään on omakohtaisuus. Oma tunnetila kasvaa rikkaassa maaperässä, kuorruttuu vilkkaalla mielikuvituksella ja muu maailma häviää. Olen siinä käsityksessä, että ravun merkin luonteeseen kuuluu aaltoisuus; rapu on kaikkea muuta kuin tasainen. Skorpioni taas on kaikkein vahvin merkki psyykkisessä mielessä, mutta silloin kun romahdetaan, rytisee kunnolla ja syvälle. Tämä mielestäni kuuluu tämän merkin ominaisuuksiin, eli missä kartalla skorpioni sijaitsee, siellä on jokaisen oma kriisipesäke. Skorpioni ei olisi yhtä vahva ilman näitä kokemuksiaan, ja ratkaisevaa taitaa olla, pääseekö kuopasta ylös ja ymmärtää kokemuksensa, vai katkeroituuko.

Maan elementin merkeissä on mielenkiintoista kaksittaisuutta. Kauriin hallitsija Saturnus kolauttaa aika monen polvilleen, enkä usko että oma merkkikään on sen paremmassa turvassa. Kauriissa yhdistyy realistinen ja rakentava käytännön ote omaan alitajuntaan ja psyykkiseen puoleen; kauriit lukisin kovin mielelläni selviytyjiksi. Neitsyet taas ovat niin kovin järkeviä ja analyyttisiä, etteivät mielellään tuhlaa aikaa moiseen hömpötykseen kuin tunnetasoisiin reaktioihin. Joskus Merkuriaaninen hermostuneisuus silti tuo hätäännystä, ja jos sallitte, neitsyt-energiaan tuntuu liittyvän laajan perspektiivin hukkaaminen. Jos neitsyt ruoskii itseään alemmuudentuntoisella itseanalyysillä tai heittäytyy uhrautuvaksi marttyyriksi, löytyy ainakin näistä romahduksen aiheita. Härkä on etenkin fyysisesti vahva merkki, mutta kuinka on kantin laita? Pidän härkää tyypillisenä kiinteän merkin edustajana, jonka on vaikea myöntää omia virheitään ja korjata joustavasti suuntaansa matkan varrella, ja etenkin ottaa vastaan apua toisilta. Ihailtavan moni silti näyttää ihan yksinkin keräävän elämänsä hajoneet osaset uudelleen kokoon.

Ilmamerkeillä voisi olla mukavat mahdollisuudet logiikkansa avulla selvitä romahduksista, mahdollisesti jopa välttää näitä oman asenteen ja ajatusten ”putouksia”. Ehkä silti kaksonen saa toistuvasti huomata olleensa liian useassa suunnassa, sählänneensä liikaa, viestinneensä ristiriitaisesti. Sitä ei aina jaksa kaksonen itsekään. Vaaka voi kokea epätoivon hetkiä toisiin ihmisiin liittyen, etenkin jos nämä eivät käyttäydy yhtä loogisesti, hienotunteisesti ja miellyttävästi kuin vaakatyyppi itse. Silloin kun toiset eivät ole valmiita jakamaan, on vaa’an maailmankuva vaarassa. Vesimies voi hyvinkin huomata pitäneensä toisia riittävän etäällä ja tarpeeksi kauan, jotta vieraantuminen on tavoitettu. Veskari joutuu opettelemaan lämmön kantapään kautta.

Nämä ovat kuitenkin vain pieniä palikoita ja mahdollisia suuntia, joista kukin voi itse miettiä eteenpäin omia romahduksen kohtiaan ja syitään. Yleistykset, joita ylle maalailin, eivät koskaan sellaisenaan toimi kenenkään kohdalla. Enkä välttämättä edes tavoittanut merkkien kohdalla kaikkein olennaisimpia seikkoja (nämä ovat taas yhden unettoman yön jälkeisiä pohdintoja, eivät lähelläkään astrologisia totuuksia), ja toivottavasti innostutte kommentoimaan, jotta tästäkin aiheesta syntyisi kattava soppa kokoon.

 

 

Kohtaamisia, törmäyksiä ja pallotteluita

Tänä viikonloppuna on kaksi samantyylistä voimaa ylitse muiden, eli tuolla sfääreissä Aurinko ohittaa vuosittaisen vastakkaisuutensa Saturnukselle, ja Venus ja Mars kalistelevat sapeleitaan, toinen toistaan halliten niin ikään oppositiossa. Tämä kulma, kahden tekijän asettuminen eläinradan vastakkaisiin kohtiin on vaakamainen kulma, se ilmentää kohtaamista, vastavuoroisuutta, energian vaihtoa, ylipäätään kontaktia. Oppositiossa on samaa henkeä kuin täydenkuun hetkessä. Se voi olla kielisuudelma, mutta voi olla rähinääkin.

Auringon vastakkaisuus Saturnukselle on tarkimmillaan tänään lauantaina 10. toukokuuta illalla puoli kymmeneltä (21:28). Samanlainen vastakkaisuus oli jo viime vuonna, vähän aikaisemmin huhtikuun lopussa ja vähän ennemmin härkä-skorpioni polaarimerkkipareissa, samoin Saturnuksen perääntyessä. Nyt vastakkain ollaan 20°01’ asteissa, viime vuonna 8°12’. Onko nyt lukijoissa Aurinkonsa härän kahdeksannessa asteessa omaavia? Kun te saitte viime vuonna tämän kuvion Auringonpaluun kartalle, olisi hyvä hetki ”neuvoa” heitä, jotka nyt saavat tämän saman riemukkaan haasteen osakseen.

Auringon ja Saturnuksen oppositiossa tuntunee ulkopuoliset paineet täyttää vaatimukset, mutta kyllä näitä paineita pystyy kasaamaan tällaisen kuvion alla ihan itsekin. Se että täytyy venyä johonkin mittaan, ei aina ole ollenkaan huono asia. Monet pystyvät härkäihmiset nauttivat siitä, kun saavat vaativan tehtävän hoidettavakseen. Saturnus auttaa konkreettisesti rajaamaan ja tiivistämään kaikkein olennaisimpaan, eikä tällainen ajan ilmiö kuvasta haihatteluja vaan realistista otetta. Eivätkä Aurinko-härät ole tuuliviirejä, he jos ketkä ymmärtävät mitä työtä aika osoittaa tehtäväksi. Joskus se voi olla urakan päättämistä, jonkun asian loppuunsaattamista, toisinaan jopa oman ydinenergian takaisin raiteilleen saattamista. Härän ja skorpionin merkkipari käsittelee omaamista ja omistamista, ehkäpä järkeistyksen tarve tulee yleisenä ilmiönä tällä tasolla meille kaikille. Jos vastapäinen Saturnus on tavallaan painostava, se lupaa myös tukea, järkeä ja vakautta, ja kuten aina Saturnuksen kanssa: mitä paremmin oman karttansa Saturnuksen on ymmärtänyt ja toteuttanut, sitä sujuvammin toteutuvat nämä aikaan liittyvät energiat.

Venuksen ja Marsin välinen energia on toisella tavoin mielenkiintoinen. Venus kulkee oinaassa, Mars perääntyy vaa’assa, toinen toistensa merkeissä ja kumpikin ulkona omalta mukavuusalueeltaan. Olen usein miettinyt tällaisissa tapauksissa, pelastavatko planeetat vastavuoroisuudessa toisensa ja antavat todellista apua, vai upotaanko tässä yhdessä toinen toisensa kaivamaan kuoppaan. Tottakai tekee mieli kallistua enemmän tuon auttamisteorian puolelle!

Venuksen ja Marsin oppositio tarkentuu huomenna sunnuntaina noin puoli yhdeltä (12:26:40) oinaan ja vaa’an 9°30’52 kohdassa. Vastakkaisuus on melko tarkka myös avaruudellisen tason kautta, sillä ne ovat kontaparalleelissa keskenään; tämä piirre vahvistaa opposition luonnetta. (Jos verrataan Auringon ja Saturnuksen oppositioon, näiden deklinaatioasteessa on reilun parin asteen ero, joten näiden vastakkaisuus ei ole aivan yhtä tiukka). Venus ja Mars ovat planeetoissa toistensa vastaparit muutoinkin, nyt vaan merkkiasetelma on heittänyt häränpyllyä.

Ihmissuhteissa luulisi tällaisen opposition näkyvän, ja se voi olla kaikentasoista kontaktin ottoa. Kun me astroihmiset nyt tiedämme tämänlaatuisen seikan olevan ilmassa, osaamme varmasti ohjailla omia reaktioitamme välttämään avointa riitaa, kohti toisen tasapuolista ja hienotunteista kohtaamista? Oletan että pääsemme ainakin testaamaan miten energiat vyöryvät, sillä vastakkaisuus altistaa ja ajaa meidät kanssakäymiseen.

Kun tämä Venuksen ja Marsin kulma tarkentuu johtavissa merkeissä, voidaan olettaa aikaisemman Ison ristin teemojen olevan edelleen mukana (Venus lähestyy Uranuksen ylitystä, ja myös Kuu aktivoi vastakkaisuutta Marsin kohtaamisella). Mukana voi siksi olla isompia voimia ja asioita kuin me ehkä ymmärrämmekään yksittäisissä kohtaamisissa, tai kenties myös omiin arvoihin liittyvissä aloitteissa.

Kumpi vastakkaisuus omalla kohdallanne on keskeisempi?

 

Mikä nousee tunnelmissa esille?

Auringonpaluun kattaman vuoden sisälle mahtuu kolmetoista Kuunpaluuta, ja näitä lyhyen aikavälin tunnelmakarttoja voi tutkia monella tavoin. Voi esimerkiksi katsella, millä paluukartoilla Kuu osuu samaan huoneeseen kuin missä se on Auringonpaluussa, tai tutkia mitkä ajan kartat nappaavat kulmilla kaikkein voimallisimmin omalle syntymäkartalle. Yksi ihan hyvä yleismittari on vertailla eri Kuunpaluukarttojen nousumerkkejä, sillä se leimaa aina jollakin tavoin tuota ajankohtaa. Leimalla en niinkään tarkoita tapahtumien luonnetta, sillä nähdäkseni Kuunpaluu on enemmän omien sisäisten tuntemusten tulkki.

Meidän lakeuksillamme on tosiasia, että toiset nousumerkit kartoissa ovat yleisempiä kuin toiset, ja tämä ilmiö toistuu niin syntymäkartoilla kuin kaikilla muillakin aikaa ilmaisevilla kartoilla kuten paluissa. Vuoden mittaisen syklin sisällä on tavallista, että Kuunpaluiden kartoissa jotkut nousumerkit toistuvat useammin kuin toiset, esimerkiksi tänne tulee kolme kertaa rapu, leijona ja skorpioni nousulle. Rapu on kenties hiukan harvinaisempi nousussa, mutta leijona ja skorpioni ovat näitä pitkään askendentilla viihtyviä merkkejä, joten on tilastollisesti todennäköistä näitä saadakin. Rapunousuiset jaksot osuvat ajanjaksoihin, jotka näyttäisivät muutoinkin korostuvan; niissä on jo nyt kalenteriin ympyröityjä päiviä.

Tässä vaiheessa voisi hengähtää sen verran, että meillä yleisimmät nousumerkit ovat siis näitä ns. syksymerkkejä: leijona, neitsyt, vaaka ja skorpioni. Mielestäni silläkin on merkitystä, jos joku näistä tavallisimmista merkeistä puuttuu jonkun vuoden tarjonnasta tyystin. Näin on minulla neitsyen kanssa – kyllä näitä neitsytnousuisia Kuunpaluita on viime vuosina ollut useita, mutta tänä vuonna en saa ainuttakaan. Taitaa olla vuosi ilman itsekritiikkiä, kärjistän.

Entäpä harvinaiset nousumerkit, nopeasti nousevat vesimies, kalat, oinas ja härkä? Voi ihan hyvin olla vuosia, ettei näitä tupsahda ollenkaan tarjolle. Yleisimmin joku noista yllämainituista tulee kerran nousumerkiksi vuoden jaksossa, ja aika ihmeellistä on, jos tällaisia harvinaisia kuukausia on useampia. Onko kenellekään käynyt niin, että kolmentoista Kuunpaluun letkassa noita nousuja olisi useita?

Miten tällaiseen harvoin ilmaantuvaan, harvinaisen nousun leimaamaan Kuunpaluuseen pitäisi suhtautua? Ensimmäinen avain on Auringonpaluussa, mutta aika epätodennäköistä on sattuma, että siinä olisi sama harvinainen nousumerkki – jos näin on käynyt, olisi mukava kuulla raporttia miten sellaisen on kokenut. Ne Kuunpaluut, joissa on sama nousu kuin Auringonpaluussa, ovat todennäköisesti tärkeitä. Toinen avain tulkintaan on omalla syntymäkartalla: missä merkki siellä sijaitsee, onko merkissä planeettoja, mikä planeetta hallitsee tätä merkkiä omalla kartalla, ja ehkä tärkeintä, miten on sisäistänyt tuon merkin maailman itse, miten sitä toteuttaa. Mikä ettei edistyskartankin keskeisimmät piirteet voisi tähän ympätä mukaan, etenkin jos on huomannut progen olevan tärkeä mittari omassa ajanlaadussa muutoinkin.

Oletuksena on, että harvinaisen nousumerkin leimaama jakso olisi jollakin tavoin erilainen verrattuna muihin vuoden sisään mahtuviin jaksoihin. Erilaisuus ei sinällään tarkoita outoa tai kummallista, vaan merkin sanomaa täytyy aina miettiä. Jos nousuun tulee esimerkiksi oinas, ja se on oman Auringon tai Kuun merkki, viittaisi tällainen Kuunpaluu ennemmin ”sopivaa” aikaa itselle, kun se sisältää jo valmiiksi tutun, oleellisen piirteen. Ja kun tällainen nousu on harvinaista herkkua, sellainen olisi hyvä tiedostaa, jotta huomaa suunnata voimavarojaan ja tietoisuuttaan merkin osoittamiin asioihin (tarkoitan edelleen enemmän sisäisiä tunnetiloja, esimerkiksi oinaan kohdalla nopeutta, rehellisyyttä, lapsenomaista innostusta jne.).

Voi olla myös päinvastoin, että harvinainen nousu vie ihan ulalle itsensä kanssa, koska tällaista tyyliä ei koskaan Kuunpaluissa ehdi harjoitella tarpeeksi. Saattaa olla, että vesimiesnousua ei saa kuin viiden vuoden välein yhden Kuunpaluun ajaksi, ja silloin se voi tuntua niin oudolta, ettei tiedä miten päin olisi (jos merkki on omalla kartalla hieman outo, esimerkiksi väliinputoavana kartalla, tai siinä ei ole planeettoja tai akseleita, tai että se on edistyskartalla jäänyt paitsioon).

Mitenkäs teidän vuoden mittaiset Kuunpaluiden aikanne, onko niissä harvinaisia merkkejä, ja jos sellainen on jo koettu läpi, miten olette sisimmässänne kokeneet tällaisen lyhyen jakson?