Viime yönä toivottavasti nukkuessamme syntyi skorpionin ensimmäisellä asteella Uusi Kuu, ollen samalla osittainen Auringonpimennys Kuun osuessa Maan ja Auringon väliin. Nyt 24. lokakuuta oli samalla syksyisen pimennysjakson toinen ja viimeinen pimennys 0°24’ skorpionia, ja se tapahtui kolmea minuuttia vaille yhdeltä. Tämä pimennys oli hieman erikoinen, hiukan kuin jäänne menneisyydestä, vaikka Kuun yläsolmun puolella eläinrataa tapahtuikin. Kuunsolmut ovat siirtyneet jo aikaa sitten seuraavaan merkkiin härän-skorpionin linjalta, ja tämä oli nyt pitkään aikaan vihonviimeinen pimennys tässä merkkiparissa; ensi vuonna oinaan-vaa’an linjan lisäksi pimennyksiä tulee jo neitsyeen ja kaloihin. Tämä pimennys aktivoi skorpionin ja vastapäisen härän alun asteita, jonne pimennyksiä on kohdistunut jo -13 keväästä alkaen. Nyt alkaa viimeinen puolivuotiskausi huomioida pimennyksen tuomat omakohtaiset teemat, ja myös tehdä näille asioille jotakin.
Oikeastaan ihan tahallani jätin tästä pimennyksestä kirjoittamisen itse tapahtuman jälkeen. Mielestäni on jotenkin väärin, että pikkuista ennen kunkin pimennyksen tuloa sitä pelätään, ja oitis sen tapahduttua voidaan huokaista helpotuksesta, että nyt se on ohi. Jos ei juuri pimennyksen minuuttina tuntunut miltään, niin ei se silloin osunut? Pimennykset eivät toimi näin, vaan niiden ajallinen merkitysalue on pitkä. Kun pimennykset tulevat useissa jaksoissa samoille kartan alueille, samat teemat aktivoituvat aina uudelleen, toisinaan vahvistuen, välillä kenties heikentyen, mutta eivät ne pois häviä. Omaksi tehtäväksi jää tarkastella itsen ja oman elämän kautta, mitä seikkaa pimennys tarkoittaa kirkastuvaksi, mihin ajatusten ja toiminnan tulisi fokusoitua. Tämä selvitystehtävä on useimmiten pitkä ja hankala, eikä avaudu mitä suurimmalla todennäköisyydellä lainkaan pimennyksen päivänä. Tai kyllä kaikki voi yhtä lailla kirkastua jo ennen pimennystä. Minä en tunne mekanismeja, joilla nämä tulevat osaksi elämää. Astrologia on meille vielä mysteeriä, josta voimme koettaa oppia (ja välihuomautuksena: jos joku mysteerin selvittäisi, tuskin häntä muu astrologinen yhteisö uskoisi, koska tässä piirissä tunnutaan niin henkeen ja vereen vastustavan lähestulkoon kaikkea).
Minun tekisi kovasti mieleni tulkita tämänkertainen Auringonpimennys hieman ponnettomaksi, mutta toki se ihan varmasti on iso juttu omalle kartalle tärkeään kohtaan osuessa. Skorpionin merkin ensimmäiset asteet ovat keskeisimmät, jos näissä on omalla kartalla Aurinko, Kuu, Kuunsolmut tai kartan akselit. Myös vastapäinen alue aktivoituu aina pimennyksissä, johtuvathan ne Kuunsolmuista, missä on aina akselin toinen pää mukana. Tällä kerralla härän merkki ei kuitenkaan taida olla ihan niin voimakkaan paineen alla, koska ne Kuunsolmut sijaitsevat tämän pimennyksen aikaan jo toisessa merkkiparissa.
Vaikka omalla kartalla pimennyksen kohteeksi tulisi mikä tahansa tekijä, kantaa tämä Auringonpimennys mukanaan Venuksen teemoja. Venus ehti juuri siirtyä mukaan skorpionin merkkiin ennen pimennystä, ja kaikki kolme Aurinko, Kuu ja Venus olivat samassa nolla-kohdassa. Skorpionin nolla-aste ei ole aivan niin räväkkä alun merkki kuin johtavissa merkeissä, mutta kyllä tässä vahvasti skorpionin omaleimaisuus nyt korostuu. Tämä on nyt vain tulkinnallinen heitto, mutta mieleeni tuli ihmissuhteiden ongelmallisuus, kun Venus ilmentää sosiaalisia kontakteja, eikä planeetta ole omimmalla alueellaan vastamerkissään.
Auringonpimennys on samalla aina syklin alku, koska siinä syntyy Uusi Kuu. Skorpionista alkava kierros on sävyltään voimakas, tahtova, syvältä koskettava ja syvästi muuttava. Tässä voidaan taas saada isoja juttuja aikaan motivoituessamme. Tiedätkö sinä mitä tahdot?
Avainsanat: Auringonpimennys, skorpioni, Uusi Kuu, Venus
Astrologian Taika 
24.10.2014 12.53 |
Oli taas kiehtovaa, kun noin yhdeksässä tunnissa kolme planeettaa siirtyi vaa’asta skorpioniin. Teeman muutos on nopea ja voimakas.
24.10.2014 15.24 |
Niin oli, tein aaltoja skorpionille, sillä vaaka näyttää olevan oma persoonallinen helvettini.. skorpionissa sentään tietää mistä tuska tulee. Miten se Cobainin Kurt totesikaan, kiitän tragediasta, tarvitsin sitä taiteelleni..
24.10.2014 22.11 |
Minäkin olen kovasti odottanut skorpionin aikaa. Kartallani on vahva rapu-kaurispainotus eikä mitään vaa’assa. Alkukuu on ollut huomattavan rasittava, jospa nyt helpottaisi.. Vielä enemmän ahdistun oinaan aikaan. Monia oinaita suorastaan välttelen kokemuksesta oppineena.
27.10.2014 9.45 |
Minä tiedän tasan tarkkaan, mitä tahdon. Mutta saturnisena tyyppinä minulla on aina sen seitsemän estettä, haittaa, muuria ja hidastetta, jotta saisin sen, mitä tahdon. Harvoin saan, sen, mitä tahdon. Mutta sellaista elämä on. Ehkä tämä auringonpimennys auttaisi vihdoinkin hyväksymään ja luopumaan siitä jatkuvasta taistelusta saada se, mitä haluaa. Oppia tyytymään siihen huonoon vaihtoehtoon. Proge-Kuu siirtyi Skorpionista Jousimieheen ja kyllä skorpionin aika opetti luopumaan, että josko sitä luopuisi nyt siitä tahdostakin.
No anyways, jäin pohtimaan tuota astrologian piirin vastustusta asioille. Onko se vastustus sitä, ettei tiedä ja pelästyy uutta tietoa vai onko se sitä, että joutuu epämukavuusalueelle. Vai kenties sitä, että on mielestään saavuttanut sellaisen aseman, jossa ajattelee jo tietävänsä kaiken ja sen vuoksi ohittaa ja oikaisee asioita. Minulle sanotaan useimmiten ei ja on jo hauskaa tehdä analyysiä, että mistä se EI milloinkin kumpuaa. Useimmiten Ei-sana juontaa juurensa siitä, että pelkää toisen paremmuutta ja pelkää menettävänsä omat kasvot, vaikka tiedon maailmaanhan kuuluu tiedon kumuloituminen; kumoamalla entinen, tuttu ja turvallinen. Ja siitä sitten vaan eteenpäin.