Alkujen aikaa

Tänä viikonloppuna ajanlaatu nytkähtää taas osoittelevasti eteenpäin uusien syklien aloituksissa, ja useammallakin tavalla katsottuna. Viikonlopun aikaan, yöllä lauantain puolella, saadaan vesimiehen Uusi Kuu, ja tästä katsotaan Kiinalaisen Uudenvuoden vaihtuminen. Nyt vuorossa on kukon vuosi, jonka speksejä ovat tuli, metalli ja feminiinisyys. Kukon vuoden pitäisi ilmeisesti olla rehtihenkinen ja toimelias, mutta ei enää niin poukkoilevalla tavalla kuin aikaisempi apinan vuosi oli.

Meillä arkipäivän teontasolla saattaa vastaavuuksiaan ajassa ja meissä ilmentää voimakkaammin Marsin siirtyminen oinaan alkuun. Tämä kohta on eläinradan aloituspiste, ja oinaassa Mars pääsee omaan merkkiinsä. Tämä symboloi loistavasti uusia alkuja, uudenlaisia aloitteita, jonkinlaista uutta nousua jälleen. Marsin siirtymä tapahtuu lauantaina aamulla vähän ennen kahdeksaa. Koska perjantaina vielä ollaan vanhankuun ”aallonpohjassa” ja Mars on eläinradan viimeisellä asteella, voimme kenties kukin mitata kulunutta kaksivuotiskautta mielessämme. Viimeksi Mars oli aloituspisteessään 20. helmikuuta 2015, ja silloin Kuunsolmutkin kulkivat vielä oinaan ja vaa’an merkkiparissa. Mitä maailmassa on tapahtunut tämän parin vuoden aikana, millainen tekemisen tyyli on ollut?

Viikonlopun planeettapari on Merkurius ja Pluto. Kun Merkurius aloitti perääntymisjaksonsa hiukan ennen joulua, tämä tapahtui aivan Pluton tuntumasta, mutta varsinaista ylitystä ei vielä tapahtunut. Kun nyt Merkurius pääsee todenteolla yhdistämään teemansa Pluton kanssa (tarkkana myöhään sunnuntai-iltana), voivat jo reilun kuukauden ajassa olleet asiat kulminoitua. Viikonlopun mittaan, planeettojen energioiden yhdistyessä, esiintyviä teemoja saattavat olla intohimoiset ajatukset, viestinnän kontrolli (tätähän on jo viikolla tapahtunut rapakon takana), pakonomainen tarve liikkua ja salaisuudet; joko kätkeminen tai paljastaminen. Voidaan tarkkailla, pysyvätkö keskustelut maailmalla hanskassa, vai näkyykö niissä valtapyrkimyksiä tai jopa vihapuhetta. Mielenkiintoista tässä yhteydessä on miettiä Merkuriuksen ja Pluton luontaista kykyä kommunikoida keskenään: Merkuriuksen teemaan kuuluu mahdollisuus liikkua kahden tason välillä, eli se pääsi välittämään viestejä Hadeksen Manalan valtakuntaan. Tämän voisi ymmärtää myös kyvyksi ulottaa tietoinen ajattelu psyyken syvimpiin tasoihin. Pluton ylityksestä Merkurius tulee aina kiivaammin purkamaan Jupiterin ja Uranuksen pitkäaikaista vastakkaisuutta: tässä kuviossa korostuu tieto ja äly.

Sellainen ”ylimääräinen” huomio vielä, että kun Merkurius oli joulua ennen jo jakamassa voimiaan Pluton kanssa, oli Mars silloinkin samaan aikaan merkinvaihdoksessa. Silloin kaloissa, mikä saattoi painaa toimintaa passiivisemmaksi, ja nyt oinaassa, mikä ilman muuta räjäyttää voiman ilmoille.

Taikablogissa on kai syytä tuupata Marsia esille, vaikka kai se sieltä tulisi joka tapauksessa. Keskustellaan kommenteissa kunkin omasta tavasta kokea oman karttansa Mars; kuka on Mars-tyyppi ja kenellä se tuntuu vaimealta tekijältä kokonaisuudessa – ja mitä astrologiset tekijät kertovat Marsinne asemasta? Mitä Marsin merkki- ja huonesijainti kertoo toimintanne tavoista?

Viikonlopun Kuu matkaa enimmäkseen vesimiehessä, ajatustenvaihdon ja verkostoitumisen merkissä. Kun Kuu on perjantaina illalla syklinsä lopussa, voi ilmastossa olla vahvempana sisäinen tuumailu. Lauantaina Uuden Kuun saatuamme on kevyempi fiilis ottaa kontaktia ja tehdä asioita yhdessä. Kuun matka ajoittuu taas varsin mainiosti, koska sen tyhjäkäynnin aika ajoittuu sunnuntaille, mikä on monille muutoinkin helpoin päivä hiljentyä, toipua ja ladata akkuja. Kuu jää kurssittomaksi (ilman pääaspekteja toisiin planeettoihin) sunnuntaina aamulla noin kahdeksalta käytyään mukavan tukevassa tai symppaavassa kulmassa Saturnuksen kanssa, mikä muuten sattuu olla Kuun hallitsija juuri nyt. Illalla kuuden jälkeen Kuu siirtyy sitten kaloihin, varmaankin haaveilemaan mukavasta tulevasta viikosta? Eikös viikonlopun yleisvaikutelma ole varsin energinen ja voimakas? Vahvaa aikaa siis kaikille!

Advertisement

Vapaan sanan päivät

Onnittelut kaikille vesimiehen merkissä juhliville! Olemme saaneet Auringon osoittamaan ajanjakson vakauttamista ja pysyttämistä, vaikka tällainen skenaario varmasti tuntuu teistä oudolta vesimieheen yhdistettynä. Kauriin ingressi toi tämän talven teemat esille, ja nyt Auringon mentyä vesimieheen ollaan kuin ’aikuisten oikeasti’ tätä mieltä. Kovasti tuntuu ajan henki resonoivan erääseen valtionpäämieheen, jonka karttaa Uranus leimaa.

Planeettaenergiat ovat ihmeen rauhallisia tämän viikonlopun aikaan, ja ihan tässä joutuu kohottelemaan kulmiaan voiko tällaista suvantoa oikeasti olla, että mitä en nyt huomaa enkä tajua. Toki yhä olemme Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuuden aikakaudessa, eli tähän suuntaan katsoisin jos toimintaa kaipaisin. Jupiter ihan kuin nautiskelee vaa’an merkissä olostaan, ja vetää samaa linjaa merkkien myötä Venuksen ja Saturnuksen kanssa. Jupiterin merkitys aina vahvistuu kun sen liike hidastuu – enää on noin puoli astetta jäljellä pysähdyksen kohtaan. Mitä Jupiter puhtaimmillaan on? Näkemystä, innostusta, myönteistä asennetta? Vai viisautta, totuutta ja jaloutta? Mitä tahansa laajentamista, vai onko Jupiter se perimmäinen tuomari, arvottaja ja mielipiteenmuokkaaja?

Viime viikkoa säväyttänyt Marsin ja Saturnuksen välinen tiukka kulma on todennäköisimmin voimana vielä olemassa, ja saattaa yhä tarjota jos jonkinmoista läksyä. Planeetoilla alkaa olla noin pari astetta eroa tarkasta kulmasta, joten vielä nipistää, mutta toivottavasti jo rakentavalla tavalla. Enpä tiedä liittyykö tähän, vai Merkuriukseen kauriissa, mutta omalla kohdallani ainakin pari ikuisuusprojektia tuntui hitaasti nytkähtävän eteenpäin.

Kuu sävyttää ajanlaatua skorpionista, ja vaikkei merkki ole millään lailla kaksijakoinen, niin ajan tuntu voi olla ehdotonta joko / tai. Skorpionissa on kiihkeän, pakottavan intohimoinen puoli, mutta tätä ei todellakaan kaikille esitellä. Iso osa maailmasta tavoittaa vain kontrolloidun pinnan, jäävuoren huipun. Tapahtumat ovat nyt yksityisiä ja sisäisiä, eikä niitä ulkopuolisille avata. Koska meillä on tällä erää muutamia tekijöitä kalojen merkissä, Kuu saa kaikkein iiseimmän voiman sieltä. Neptunuksen höttöä ja hyvyyttä maistetaan perjantaina illalla, lauantaina iloitaan Venuksesta, ja iltaa kohti reipastutaan hallitsijan Marsin tujauksesta. Sunnuntaita vasten yöllä Marsin sujuvan kulman jälkeen Kuu jää joksikin aikaa kurssittomaksi, ja siirtyy jousimieheen vähän ennen yhtä päivällä. Pääsisiköhän ulkoilemaan? Reippautta, suoruutta ja rentoutta olisi sunnuntaiksi tarjolla.

Koska taivaalta ei nyt tarjoudu keskusteluun mitään ilmiselvää puitavaa asiaa, pidetään kommenteissa avoimien ovien viikonloppu. Mitä olet aina halunnut sanoa astrologiasta, mutta et ole saanut tähän tilaisuutta? Nyt ei kukaan pääse kommentoimaan asian vierestä, vaan kaikki ovat yhtäläisesti ytimessä, kuten vesimiehen ajan ideaan varmaan mainiosti sopiikin.

Joskus tuntuu, toisinaan sitten taas ei

Mehän emme astrologiassa tiedä aukottomasti ja eksaktisti miten transiitit (tarkoittaen planeettojen ylityksiä ja kulmia oman kartan planeetoille ja akseleille) toimivat. Minä en ainakaan tiedä vedenpitävää reseptiä siihen, miksi jokin transiitti iskeytyy ja toinen ei tunnu missään. Esitetty on, että syntymäkartta määrää potentiaalit, vähän siihen tyyliin että jos on ”tähtiin kirjoitettu” niin vain se voi toteutua. Mutta tämähän kärjistettynä tarkoittaisi sitä, että monet energiat jäisivät tavoittamattomiksi, koska siihen ei ole rahkeita, niinkö. Vielä enemmän merkitystä saattaisi olla yksilön vapaalla tahdolla, eli käytännössä valinnoilla, miten toimii itse kunkin transiitin kohdalla. Tästä taas seuraa eettisiä pohdintoja: milloin olemme päätösvaltaisia omista valinnoistamme? Eihän pikkuvauvan sairaus voi olla sen syytä, että natiainen olisi muka valinnut jotenkin väärin? Pystyykö transiitin energiaa väistämään jos sille ei tietoisesti tee mitään?

Saattaa olla taas aika kerrata omia näkemyksiä aiheesta, ja alistaa ajattelunsa julkiselle ruoskinnalle, ja toivoa herättävänsä keskustelua. Perustan näkemykseni intensiteettiin ja aikaan. Meillä on ”alustana” syntymäkartta, jota vasten seuraamme aikaa. Jos verrataan esimerkiksi edistyskarttaan, progessahan nimenomaan aika synnyttää potentiaalin toteutumaan, sitten kun sen aika on. Ylipäätään ajassa näyttäytyy monenlaisia planeettaenergioita kuin kerrostumina. Voi olla pitkäkestoinen, monta kertaa tarkkana toistuva kulma, jollainen oli esimerkiksi Uranuksen ja Pluton neliökulma (eikä se taida olla vieläkään tyystin ohi!). Tällaiset ovat vuosikausia kestäviä syklejä, ja planeettojen teemojen vastaavuudet ovat monisyisiä, niin yleismaailmallisia kuin henkilökohtaisia. Jos jonkun omalla kartalla on samanlainen kulma olemassa kuin ajassa taivaalla, on tällöin omalla kartalla jo valmiiksi olemassa kuin energiavaraus, mitä samantyyppinen voima ajassa lähtee aktivoimaan ja purkamaan. Minulta on ollut ilmeisen uhkarohkeata lähteä väittämään, että merkeistä viis: jos omalla kartalla on Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuus, kuten nyt on taivaalla, sehän on väistämättä eri merkeissä kuin tänä talvena meille tarjoutuva oppositio. Jupiter ja Uranus ottavat nyt mittaa toisistaan, ja vastaava (ei kuitenkaan täysin samanlainen) voima resonoi heille, joilla asetelma on omastakin takaa. Loppu on luonnollisesti itsestä kiinni, mitä tällaisella pläjäyksellä tahtoo tehdä. Ei arvoteta puoleen eikä toiseen, onko tulos potentiaalisti hyvää tai pahaa, riittänee että huomioimme mikä kartalla todennäköisimmin aktivoituu. Summauksena: ne joiden alustalla juttu on jo valmiina, saavat edun.

Voimakkuudella planeettojen yhteydessä tarkoitan tietynlaisia erityistiloja, joihin planeetat sykleissään joutuvat. Planeetan käännökset näyttäisivät olevan voimakkaimpia ajanlaatua sävyttäviä tapahtumia, eli pysähtynyt planeetta määrää ajan luonnetta. Voimakas planeetta ajassa on vahva transiittinakin; pysähtyneen planeetan kulma tunkee vahvemmin esille kuin normaalissa kulussaan etenevä planeetta. On toki olemassa monia muitakin tapoja määritellä planeettojen voimakkuuksia, pysähdyksen minä vain katson tärkeimmäksi suhteessa aikaan.

On toki olemassa ihan tietynlaisia spesiaalitransiitteja, jotka ovat tavanomaista astrologiaa ja näitä on aina pidetty tavallisia kulmia tärkeämpinä. Näitä ovat esimerkiksi Uranuksen puolitus, Saturnuksen paluut, ja mielestäni suotta vähemmälle huomiolle jäänyt Neptunuksen neliö (te kysytte että mikä puolitus, mille, itselleen, tai neliöstä, planeetta neliöi oman kartan samaa planeettaa). Samoin näyttäisi olevan enemmän painoarvoa silloin, kun hidasliikkeinen planeetta (Jupiterista Plutoon) tekee ylitystä tai kulmaa astrokartan kulmakiville, Auringolle, Kuulle tai nousuakselille.

Transiitti on aina herkkyysaika, enkä minä puhu tässä yhteydessä mistään erityisherkkyydestä. Herkkyyttä suhteessa aikaan – juuri kyseisen planeettakulman aikana on otollinen aika, usein ikävaihe, toteuttaa kyseisen planeetan teemoja aivan erityisen tärkeästi. Onko sitten kohtalouskoa ajatella, että on tarkoitettu, että ihmisenä käymme läpi tietynlaisia peruskysymyksiä. Herkistymistä tapahtuu myös siten, että oman karttamme kautta olemme otollisempia nappaamaan tietynlaiset energiat käyttöön. Ja yhtä lailla jokin tietty kohta omalla kartalla herkistyy eli aktivoituu transiitista. Jos esimerkiksi Aurinko on kauriissa ja Pluto seilaa pitkään sen ylityksessä, pistää tällainen transiitti tutkimaan kaikkea mitä Aurinkoon liittyy, kuten esimerkiksi sen muodostamia kulmia.

Nopeammatkin transiitit saattavat tarjota tärkeitä herkkyysaikoja, jotka voisi myös tulkita kasvutehtäviksi. Näin voi esimerkiksi olla Profektioiden kautta katsotun ajan herrana toimivan planeetan kohdalla. Sinä vuonna kun esimerkiksi Merkurius on ajan herrana, on syytä tutkia niin oman kartan Merkuriusta kuin pitää silmällä tuon vikkelän planeetan transiitteja.

Tottakai erilaiset kulmat tuottavat omanlaistaan jälkeä meissä, valinnoissamme, elämissämme. Kulmista voisi paasata vaikka kuinka pitkään, ja näistä kannattaa etsiä laajasti tietoa. Ylitys on transiittina ihan eri juttu kuin sekstiilikulma! Samoissa teemoissa pyöritään, mutta toisenlaisella vaihteella tai luonteella. Kulmakin saattaa itsessään kertoa omanlaistaan tarinaa transiitin aikana: jos omalla kartalla on paljon tai niukasti kyseistä kulmaa, on tälläkin merkityksensä. Toivottavasti moni lukija ajattelee jo tässä vaiheessa, että onpas se astrologia monimutkaista. Se todellakin on, ei lainkaan suoraviivaista eikä yksiselitteistä.

Transiittien toteuttaminen on toinen suuri asiakokonaisuus, johon tässä yhteydessä nyt vain viittaan. Monet nimittävät näihin liittyviä prosesseja oppimiseksi. Taidan valita linjani ja katsoa tätä ennemmin elämisenä, kokemuksellisena tapahtumana. Varsinkin pitkäkestoiset tai muuten vaan intensiiviset transiitit jättävät meihin jälkensä, muuttavat meitä. Oppiminen on miellettävä kehitykseksi kohti parempaa, mutta en ole aivan näin idealistinen. Transiittijaksot saattavat ihan yhtä hyvin taannuttaa, lannistaa, lyödä maanrakoon, hiljentää, vaurioittaa, traumatisoida. Elämässä todellakin tapahtuu paljon kaikenlaista epämukavaa, suorastaan pahaa, vaikka kuinka pyrkisimme vilpittömästi parempaan. Teemme itse virheitä ja elämänkulussa sattuu asioita, joiden suhteen meillä on hyvin vähän vaikutusmahdollisuuksia, yritimme valita kuinka pätevästi tahansa. Uskon että moni tietoisesti ajatteleva pyrkii elämässään parempaan, kasvamaan ihmisenä, ja näin kohti hyviä ratkaisuja. On varmaan elämänlaadulle myönteisempää koettaa miettiä jokaisen transiittivoiman kohdalla sen kannustavia ja kohottavia puolia. Sanoilla ja mielikuvilla on väliä; voimme ajatella Saturnuksesta että se jähmettää – tai vakauttaa.

Lopuksi totean vielä, että on hyvä pohtia sitäkin, kuinka kulttuurisidonnaisesti tulkitsemme transiitteja. Näkemyksemme on yllättävän tiukasti kytköksissä elettyyn, havaittuun, opittuun ja koettuun. Tämä yleensä pätee ihan riittävästi, jos toimintaympäristö on tuttu, tai toiselle tarjotussa tulkinnassa riittävän samankaltainen. Ympäristö- ja kulttuurivaikutusta on olemassa. Hollywoodin stara tekee toisenlaiset valinnat kuin me tavikset täällä, vaikka laajalla kuvakulmalla katsottuna transiiteissa olisi samankaltaisia tekijöitä. Transiitit ovat siis yhtä aikaa yleispäteviä tematiikaltaan, mutta toteutumisessaan henkilökohtaisia.

Juhlaa vai ei?

Taikauskoa ruokkiva perjantai ja kolmastoista päivä aloittaa viikonlopun. Onkohan olemassa astrologisia tekijöitä, jotka kuvaavat epäonnisuutta? Pahojen planeettojen, malefikkien kova kulma kenties? Ja haa, taivaalta löytyy lähestyvä Marsin ja Saturnuksen neliökulma, muuttuvissa merkeissä, kaloista jouskariin, että hah-haa! Perjantaiksi se ei vielä tarkennu, mutta kerääntyessään voima on suurinta, eli juuri nyt. Tuo kammokulma tarkentuu ensi torstaina, jolloin Aurinko sattuu olla kauriissa viimeisellä asteella, jos haluatte tämän enteen kalentereihinne merkata ensi viikolle.

Tänä viikonloppuna hehkuu vielä voimallisen täydenkuun henki. Ravun kuutamossa energiat olivat yllättävänkin vahvoja, ja ovat saattaneet osoittautua joillekuille vaativiksi. Elämme kuitenkin harvinaista eteenpäin suuntaavan ajanlaadun aikaa, siitä huolimatta että Kuu alkaa täydestäkuusta kallistua vähenevälle puolelleen. Kaikki planeetat matkaavat etenevässä liikkeessä, kunnes Jupiter pysähtyy helmikuun alkupuolella. Vähitellen Jupiterin vauhti alkaa hidastua, ja mitä lähemmäs sen pysähdystä tullaan, sitä vahvemmin Jupiter on ajassa esillä. Tarkoittaisiko sitä, että tämä etenemisen jakso senkun paranee helmikuuta kohti tultaessa?

Silmäilkääpä lukijat omia karttojanne, onko teillä kartta, missä kaikki planeetat etenevät (ja parasta olisi jos True Nodella esitetty Kuunsolmukin perääntyisi, sillä tämä on solmulle oikea kulkusuunta)? Tulkinnoissa en muista nähneeni kuin muutaman, sillä on tosiaan harvinaista, että ulkoplaneettojen pitkien retrokausien jaksot ajoittuvat suurinpiirtein yhtä aikaa tapahtuviksi. Jos joku huomaa olevansa ”Totally Direct” -tyyppi, kerro kommenteissa jos ilmiö ulottuu luonteenpiirteisiin saakka. Aloittelijakin erottaa kartasta helposti etenevän liikkeen planeetan – sellaisen symbolin kohdalla ei ole mitään merkintöjä. Perääntyvä planeetta ilmaistaan kartoissa Rx ja pysähtynyt S (paitsi pysähtynyttä ei kaikki karttaohjelmat näytä lainkaan).

Sen lisäksi, että planeetat etenevät, myös Kuunsolmut kulkevat vielä hetken juuri siten kuin niiden oikeasti pitääkin, eli perääntyvät. Kuun ylitys yläsolmulle neitsyessä sitten kääntää solmut ensi viikoksi, ja siksi voi ottaa ihan pientä varausta tähän yleismaailmalliseen eteenpäin porhaltamiseen. Ehkä harkitsemme kuitenkin.

Kuu kulkee nyt ensin leijonassa, ja se kannustaa juhlavuuteen. Jos taikauskoa tai mustia kissoja ei halua juhlistaa, voi viettää perjantaina joulukauden lopettajaisia eli Nuuttipukin päivää. Leijonakuun päivät ovat loistavia, kirkkaita, rakkaudellisia, ehkä jaloja ja armollisia. Triviaalimman kuutietouden mukaan on hyvä aika leikata hiuksia ja käydä kampaajalla, ja sisäisempää Kuun merkitystä voidaan etsiä esimerkiksi tunteiden ilmaisusta ja kutsumuksen toteuttamisesta. Leijonakuu tekee viimeisen ison kulmansa Saturnuksen kanssa lauantaina illansuussa viiden jälkeen, mikä merkitsee rauhoittumista, tyynnyttelyä ja latautumista kunnes Kuu siirtyy neitsyeen. Näin käy sunnuntaina varhain aamulla, hieman ennen kuutta. Sunnuntain aamu, ennen kuin Kuu kääntää solmuparin päivällä hieman ennen yhtä, on kaikkein tehokkainta aikaa. Neitsyen huolehtiva ja varmisteleva Kuu antaa hyvän pohjan aloittaa seuraavaa viikkoa.

Että olisi jotain ihanaakin, hehkutellaan vielä Venuksen kohtaamista Neptunuksen kanssa kaloissa, vaikka se alkaa vaimeta viikonlopun edetessä. Jos passiivisuus ei tässä korostu niin ei sitten missään, mutta jos välillä saisi lillua unelmissakin? Jos kaipaatte ajattelun laajentamista, linkin takana hieman lisää pohdintoja Venuksesta ja Neptunuksesta viiden vuoden takaa. Suloista viikonloppua kaikille!

Astrojuhlan taivasteemoja

Hyvää Loppiaisviikonloppua! Loppiainen on hieno juhlapäivä astrologialle, sillä tähtien (planeettojen) asennoistahan tämä homma lähti, että messiaan uskottiin syntyneen. Tänä vuonna miltei teki mieli peruuttaa koko juhla pakkasten takia. Taivaalla on kuitenkin paljon annettavaa tänäkin viikonloppuna. Isona viitekehyksenä on edelleen Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuus, vapautumisen ja älyllisyyden aikakausi. Viikonlopun kuvassa on juhlan kunniaksi itse taivaan kuningas, Jupiter (Zeus, sitä en tiedä onko vaimonsa Heran kanssa vai onko kainalossa joku valloitus).

Mikä teistä tuntuu lähipäivien tärkeimmältä planeettatekijältä? Onko se Auringon ylitys Plutolle, Merkuriuksen perääntymisjakson päättyminen, vai esimerkiksi Venuksen ylitys Kuun alasolmulle? Katsotaan aikajärjestyksessä; Aurinko kohtaa Pluton kauriin merkin puolivälin tuntumassa lauantaina aamulla, tarkimmillaan hiukan ennen yhdeksää. Tämä on tärkeä vuosittainen kohtaaminen, ja tapahtuman henki on ollut olemassa jo useita päiviä, ja pysyy ensi viikollekin. Taivaan tekijöistä teemallisesti kaikkein kirkkaimman ja kaikkein pimeimmän kohtaaminen on mielenkiintoinen seikka. Tässä tahdonvoima kohtaa kontrollin, luomisvoima pakottavuuden, elinvoima transformaation. Yhteisvaikutelma on ainutkertainen, kiehtova, karismaattinen, ”hyvän ja pahan” sekoittuessa kerrankin kokonainen. Onko voima näkyvissä vai piilossa – mitä te sanotte?

Taikablogissa on pohdittu Aurinkoa ja Plutoa ainakin täällä ja voimme jatkaa Aurinko-Pluto ihmisten kanssa aiheesta. Miten koette nämä syntymäkartan tekijöinä, miten plutonisuuden kanssa pärjää?

Lauantaina iltapäivällä kolmen aikoihin Venus kohtaa Kuun alasolmun kalojen merkin alkupuolella. Voihan tämä olla eräänlainen yleistsekkaus ihmissuhde- ja raha-asioihin, millaisista hedonistisista jutuista tulisi pyrkiä luopumaan, tai pohtia kuinka käytämme verkostoja omien agendojemme edistämiseksi, tai miettiä olemmeko riippuvaisia jostakin ihmissuhteesta ja onko se tervettä. Myös tämän Venuksen ylityksen ajassa herättelemät teemat ovat olleet olemassa tovin, ja vaimenevat vähitellen ensi viikolle tultaessa.

Merkuriuksen retroaika on päättymässä ja on aika tarkastella millaiseen tulokseen sisäiset pohdintamme päätyivät. Merkuriuksen pysähtymisen päivä on sunnuntai, ja erilaisista katsantotavoista riippuen voidaan tulkita pysähdyksen ajallista kestoa: se voisi olla esimerkiksi sunnuntain aamuyöstä saman päivän alku-iltaan. Ajattelun kannalta tämä on tärkeä päivä, on aika antaa sen tulla esille mitä on haudottu. Millainen Merkurius teille oli retrossaan tällä kerralla?

Kuu meillä pinnii Loppiaisena vielä oinaassa ja kovin tuntuu olevan vauhdissaan, innoissaan. Jousimiehen puolelle perääntynyt Merkurius auttaa oinaan intomielikuuta, että kurssittomasta ajasta tulee kivan lyhyt, perjantain noin iltayhdeksästä vähän yli kymmeneen, jolloin Kuu siirtyy hekumallisen ihanaan härkään. Ja härän tyyneys, raukeus tuntuu sopivan lempeältä. Rentoudutaan, hellitään kehoamme ja aistejamme. Sunnuntain saisi viettää torkkupeittojen alla, sillä Kuu jää kulmastaan Auringolle tyhjänpäälle kulussaan jo sunnuntain aamuyöstä, ja ihan koko pitkä päivä on tätä odottelun ja palautumisen aikaa. Himmailua, hyggeä, hidastelua, miksi haluatte tätä kutsuakin. Vuorokauden vaihtuessa Kuu menee sopivasti maanantain puolella kaksosiin.

Ajan herkku on niin mainio. Venuksen mentyä ylennyksensä merkkiin kaloihin, ja Jupiterin kulkiessa vaa’assa, on näiden planeettojen välillä suopeus ja yhteisymmärrys, toisia auttava ja lempeästi kädestä pitävä fiilis, jonka soisi kukkivan ajan hengessä kaikkein voimakkaimmin. Pusi-pusi Venuksen ja Jupiterin sävyissä kaikille!