Archive for tammikuu 2018

Pimennysmietteitä

31.1.2018

Kalenterivuoden aikana saadaan sääntömääräiset neljä pimennystä, ja tänä vuonna yksi ylimääräinen tämän lisäksi. Pimennysjakso periaatteessa alkaa tänään täydellisellä Kuunpimennyksellä leijonassa ja toinen kierros helmikuun puolivälissä jatkuu Auringonpimennyksellä vesimiehessä. Pimennykset ovat jatkumoita tai syklejä tietyillä kartanalueilla, jotka riippuvat Kuunsolmun kulusta, eikä niistä siksi voi puhua yhden päivän tapahtumina. Suurin piirtein samalle kartanalueelle kohdistuu yleensä useita pimennyksiä, ja pimennyksistä puhuttaessa kartanalue tarkoittaa aina kahta vastakkaista kohtaa eläinradalla. Pimennys on solmujuttu ja solmussa on aina yläsolmu sekä alasolmu, kumpikin pää linjasta aktivoituu. Eli kun tänään pimennys tapahtuu 11°37’ leijonaa, on noiden asteiden lähettyvillä aktiivista myös vesimiehessä. Viime syksynä elokuun alkupuolella sama kartanalue aktivoitui myös Kuunpimennyksessä, ja homma jatkuu edelleen.

Osittainen Auringonpimennys helmikuussa on jatkumoa viime elokuun ”suurelle amerikkalaiselle” pimennykselle, ja se kohdistuu vesimiehen merkin loppuun. Tässä talven pimennysajassa aloitetaan yläsolmun puolelta Kuun kanssa ja jatketaan alasolmun puolella Auringon teemoissa. On esitetty, että olisi luontevampaa jos pimennyksen pariviikkoisessa ensin tapahtuisi alasolmun alueella ja vasta sitten yläsolmulla; ajat ovat erilaisia ja jos pimennykset tietävät mikä on paras järjestys.

Kesällä saadaan sitten pitkä pimennysaika kun tulee kolmen sarja, ei selvitäkään kahdella viikolla pimennystenvälistä mystistä outoutta. Pääsääntöisesti pimennykset tapahtuvat Kuunsolmujen kulkemissa merkeissä, mutta aina joskus leimahtaa vielä edellinen merkkipari tai kurkataan seuraavaan. Tämä jälkimmäinen on kyseessä heinäkuun puolenvälin tienoilla kun pimennys saadaan ravussa. Heinäkuun lopussa ollaan vesimiehen merkin alussa, elokuussa noin puolenvälin asteissa leijonassa, ja vielä ensi talven aluksi saadaan päätös tälle merkkiakselille pimennyksellä leijonan alussa. Sen jälkeen pimennykset siirtyvät täsmällisemmin ravun ja kauriin merkkipariin.

Pimennyksiä voidaan koettaa arvottaa mikä olisi vaikuttavin / osuvin, esimerkiksi Kuun kulkeman radan mukaan. Tästä nyt tapahtuvasta pimennyksestä on paljon vouhotettu kuinka se on samalla Super Kuu eli sattuu olla pimennyksen aikaan juuri lähimpänä Maata. Tällöin Kuu näyttää silmämääräisestikin isommalta sekä kirkkaammalta, ja onhan sellainen toki vaikuttavaa, niin tunnelmaltaan kuin fysiologisestikin. Astrologisesti pimennyksiä voidaan miettiä myös sitä kautta, onko pimennyksessä mukana muita tekijöitä pimennyslinjalla.

Osuvuudessa leijonan 11 asteen pimennys on painokkaan tuntuinen ja Kuunpimennyksistä ehdottomasti tämän vuoden komein. Ensi kesän täydellinen Kuunpimennys vesimiehen merkin alussa sattuu ihan päinvastaiseen aikaan, Kuu on kaikkein kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Ja ehkä sekin on leimallista, että nyt superkuu pimenee yläsolmun alueella, ensi kesänä ”pikkukuu” pimenee alasolmun suunnassa. Tästä leijonan täydestäkuusta on myös laajasti kerrottu kuinka se on Blue Moon eli Sininen, mutta tällä ei ole mitään astrologista merkitystä. Nimi tulee siitä kun Kuun kierto klikkaa epätahtiin käytössä olevan maallisen kalenterin kanssa, että saman kuukauden alla tulisi kaksi kuutamoa. Ihan kaikkialla näin ei edes tapahdu, muistaakseni Tasmaniassa saadaan tavallinen helmikuun täysikuu. Jos Kuun väriä nähdään sen noustessa horisonttiin, sen pitäisi olla punasävyinen.

Tämän pimennysvuoden kuriositeetti on, että Kuun kiertorata Maahan nähden, lähimpien ja kauimmaisten kohtien sykli, asettuu yksiin uusien- ja täysienkuiden kierron kanssa. Myös kesällä ravussa tuleva Auringonpimennys sattuu siis Kuun perigeen aikaan, jolloin Kuu voisi olla kierrossaan ”vaikuttavin”, samoin kuin elokuun Auringonpimennys leijonassa. Ajanlaatu saattaisi olla symbolisella tavalla huikea. Astrologisesti näissä pimennyksissä on myös melkoinen lataus. Kumpi tuntuu painokkaammalta, heinäkuun pimennys jossa on mukana Pluto täsmälleen pimennystä vastapäätä, vai elokuun pimennys jossa häärää mukana perääntyvä Merkurius? Tuntumani on, että heinäkuun ravun pimennys kolahtaa henkilökohtaisella tasolla vahvasti heille, joilla on kartantekijöitä 20 asteen tienoilla ravussa ja kauriissa, onhan heillä samaan aikaan pitkä Pluton transiitti.

Pimennykset ovat osa luonnollista taivaan sykliä, ja näihin kannattaa suhtautua siten, että ne täsmentävät ja kohdentavat ajanlaadun viestiä. Pimennysasia ei ole mitään taivaasta niskaan ropisevia rangaistuskiviä vaan kehotus toimia itse sen planeettaenergian teemoissa, johon pimennys kohdistuu. Pimennys on muistutus, joka voi olla hyvinkin tärkeä, koska sitä pitää näin alleviivata.

Mainokset

Ylhäisiä yksinäisyyksiä pimennysvarjossa

26.1.2018

Vielä ei olla kuutamolla, ja tämä tarkoittaa sitä että yritän tarkastella ensi viikon harvinaisen täyttä täysikuuta vielä erikseen tulevalla viikolla. Ja sikäli ollaan ihan kuutamolla, että pian alkavan pimennysjakson tunnelma on olemassa jo. Kuunpimennyksestä on luvassa erikoinen ja tuntuisa.

Viikonlopun muuvit näyttää Mars liikahtamalla omasta skorpionin merkistään jousimiehen puolelle perjantaina iltapäivästä noin kolmen aikaan. Ei ole kauaa kun Mars oli Jupiterin yhteisenergioissa sen ylityksessä, ja sama kimppavoima jatkuu taas. Mars hallitsee skorpionissa kulkevaa Jupiteria, ja Jupiter taas sen omaan merkkiin menevää Marsia. Vastavierailu saa planeetat ymmärtämään toisiaan paremmin kuin sijainti oman merkin viereisessä, ns. sokeassa merkissä antaisi olettaa. Molemmat hyötyvät, kumpikin röyhistää rintaa. Jousimieheen siirtyvä Mars sävyttää ajanlaatua itsevarmaksi, ja usko omiin kykyihin saa ottamaan riskejä. Vastavierailun vuoksi Mars saattaa päästä nopeasti jyvälle viisaudesta ja jaloudesta, kun muutoin jousimiehessä se saattaa olla Puh-kirjojen Tikrun kaltainen hyväntahtoinen pomppija. Paikallaan ei malta pysyä. Marsin rennonhauska tyyli saattaa tunkea aluksi voimakkaastikin esille, sillä merkinvaihdosta aloitteidentekijä jää vaille isoja pääkulmia.

Aspektittomia tekijöitä taivaalla riittää toisiakin, sillä Saturnus kauriin alussa on edelleen samanlaisessa sijainnissa muihin planeettoihin nähden, ja omassa merkissään aspektiton planeetta on tyylipuhdas (oletetaan vahvaksi ajanlaadun määrittäjäksi). Samalla tavoin kalojen merkin puolivälin suunnilla Neptunus ei kilkkaa enimmäkseen minnekään, vain Kuu heittää kulmiaan. Vesimiehen merkin alkupuolen Venusta ja Aurinkoa voimme miettiä, missä vaiheessa näiden kontakti irtautuu molempien aspektittomuudeksi: nyt tähtivalo ja virkeän sosiaalinen Venus ovat noin neljän asteen etäisyydellä.

Aktiivisin kulma viikonlopun aikaan muodostuu Merkuriuksen ja Uranuksen välille. Merkuriuksen ylitys Plutolle alkaa raueta, mutta Uranuksen pakottava uudistusmieli putsaa taas mieltä ja ajatuksia. Liike tehdään toisin ja äkkinäisellä tempolla, ja siksi pitää olla varovainen liukkailla keleillä. Kauriin järkevää Merkuriusta kulma sähäköittää. Innovatiivisuus on vahvimmillaan sunnuntaina aamulla heti yhdeksän jälkeen, mutta tunnelmana on olemassa kaiken viikonloppua.

Härän lopun Kuu saattaa tuntea pettymystä Marsiin, jos luotti sen vastakkaisuuden kantavaan voimaan. Kun Mars nyt siirtyy jousimieheen, tämä jättää Kuun kurssittomaksi härän merkin lopun matkaksi, eli perjantaina noin kello kolmesta iltaan hieman ennen kahdeksaa. Viikon uurastus saattaa vaatia lepohetken. Kaksosissa Kuu vahvistaa ajanlaadun Uranus-vesimies-tyyliä olemalla virkeä, utelias, kommunikoiva ja jopa rauhaton loputtomassa liikkeessään. Rauhallisemmin ottamista kannattaa harkita sunnuntaina jo päivällä noin yhdestä eteenpäin, kun Kuu jättää taakse viimeisen ison kulmansa Uranuksen kanssa. Sunnuntaina Kuu menee illalla rapuun ja saadaan aloittaa viikko heittelehtivän aaltoilevassa kuunajassa. On mielenkiintoista, kun yksittäiset planeettaenergiat ovat painokkaita ja toimivat kuin omissa kapseleissaan, ja silti yleinen ajan henki vaikuttaa sosiaaliselta, aikaa tiedostavalta – eikä oikeastaan pimennyksen varjon alaiselta. Kiinnostavaa viikonloppua!

Onko ideoita?

20.1.2018

Vesimies on merkkinä ajankohtainen, eikä yksinomaan siksi kun Aurinko siirtyi sitä ylittämään. Kuunsolmut kulkevat leijonan ja vesimiehen merkkiparissa, ja kun Aurinko tulee lähelle solmulinjaa, tämä tietää pimennyksiä. Ajassa tapahtuu kollektiivisesti sellaista, mikä ihan jokaisen tulisi ymmärtää, riippumatta siitä onko vesimiehen merkki omalla kartalla olennainen. Vesimies on sitä kuinka olemme yhdessä tämän jutun kanssa, kaikki samassa veneessä.

Viimeisenä ilman elementin merkkinä vesimies tiivistää ajattelun mottoonsa Minä tiedän. Koska olen henkilökohtaisesti pöyristynyt näin arrogantista asettautumista toisia paremmaksi, on minun ollut todella vaikea päästä sisään merkin maailmaan. Nyt jos koskaan kun Kuun alasolmu ruoskii vesimiestä, on syytä kyseenalaistaa tietämystä.

Vesimies sukii itseään ajatuksella, että se on erikoinen, semmoisella uhanalaisen lajin kaltaisella tavalla harvinainen yksilö. Bloggaaja sukeltaa täällä syvään päähän allasta väittämällä, että oman erityisyyden ja erikoislaadun korostaminen on negatiivista merkin ilmentymää. Ihan jokaisessa merkissä on omat kompastuskivensä, eikä vesimiehen erikoisuudentavoittelu ole edes kovin vaarallista lajin kannalta. Eläinradan lopun merkeissä katsotaan jo kauas omasta navasta, ja tähän suuntaan mielestäni vesimiehen pitäisi kohdistaa sitä tietävää ajatteluaan. Vesimies katsoo asioita kaukaa, kollektiivisesti, isoja kokonaisuuksia ja ilmiöitä tarkastellen. Ne tottakai koostuvat pienemmistä osasista, mutta vesimiehen näkökulmasta katsotaan metsää niin kaukaa, että se on kartassa vihreäksi väritetty kohta; abstrakti vesimies hahmottaa myös sinisten ja ruskeiden alueiden merkityksen, noin niin kuin vertauskuvallisesti. Vesimies on yleisinhimillinen, ja tässä mielessä samanlainen elollinen olento kuin pallomme muutkin ihmiset. Ja mikä tietää, vaikka toisaalla avaruudessa olisi jotakin meidän elollisuuteemme verrattavaa. Tässä mittakaavassa yhden ihmisen erityisyys tuntuu surkuhupaisalta ja naurettavalta, jopa merkityksettömältä. Mielestäni siis vesimiehen tulisi enemmän keskittyä tähän miten hän yksilönä kuvastaa massaa.

Vesimies on yhteisöllinen, vähän kuin ikuinen jenginuori, ja etsii samanmielistä porukkaa ja hengenheimolaisten ryhmää. Tässä mielessä vesimies saattaa kääntyä nurkkakuntaiseksi, suvaitsemattomaksi ja tuomitsevaksi, jos katsoo jo tietävänsä kaiken, olevansa valmis, lopettaa maailman tutkimisen ja oman henkisen kasvunsa. Ajatusta ja ideaa varmasti toki tiivistää, kun yhdessä käännetään ja väännetään; useimmat meistä tuntevat ryhmätyön edut. Isossa porukassa toimiminen edellyttää ehdottomasti kykyä arvostaa avarakatseisesti omasta poikkeavia näkemyksiä. Tätä kultaista jyvää minun nähdäkseni vesimiehen tulisi maailmalta (ja miksei avaruudestakin) etsiä; mielen avartumista, uuden mullistavan idean kehittämistä, vapautta ajatella. Ja tästä päästään siihen, mikä surullisella tavalla on monen vesimiestyypin kohtalo: maailma vastustaa uusia ideoita, koska ne edustavat ennalta tuntematonta, ja silloin vesimies voidaan jättää sivuun. Kun sivullisuuden kokemuksia tulee riittävästi, vesimies voi vetäytyä (sinne omaan erinomaisuuteensa), eikä silloin löydä luonnollisinta paikkaansa yhtenä porukan tasavertaisena jäsenenä.

Kun oman kartan vesimiehen merkissä olevaa kohtaa miettii, siitä pitäisi kummuta jonkinlainen yleisidea, aate tai ismi, miten tämä omalla kohdalla rakentuu. Kyse voi olla ajattelun vapaudesta (mutta voidaan myös pohtia, onko se lupaa fakkiutua omiin teorioihin), me-henkisyydestä tai vaikka tasa-arvosta. Aika usein vesimies yhdistetään tulevaisuuteen (ehkä assosiaatio tulee siitä, että vesimies heilauttaa turvallisuudentunnetta, ja tulevaisuuttahan me emme tiedä ennalta. Edes astrologit. Tämä oli vitsi). Millaisia ideoita teidän vesimiehistänne tulee?

Ajanhengen taivutuksia

19.1.2018

Kuka muistaa mitä epätavallista on tässä ajassa? Se on kerrottu aikaisemminkin, mutta veikkaan kaikkien unohtaneen – itsekin unohdin, ihmettelin vaan hiukan miten kirjoitustyöt saattaakin sujua niin mainiosti. Vastaus on Merkurius, se on lyhyessä ja äkkinäisessä jälkipompun OOB-tilassa. Merkurius oli jo aiemmin tässä kallistuskulman rajan ylittävässä kulussa marraskuun 10. – joulukuun 7. päivien välisen ajan. Peruutus sai kulkurytmin ihan sekaisin, ja nyt ponnahdetaan vielä kuin varmuuden vuoksi hetki kauriissa (17.-21. ja asteissa 7’58 – 13’48). Vaikka kauris olisi kuinka jyhkeä merkki, tämä tuntuu aivan siltä kuin Merkurius olisi riemuissaan. Retro ja vaativa merkki ovat jääneet taakse, ajatus kulkee taas. Tai saattoi sen hyvän Merkuriusfiiliksen tuova tekijä olla planeetan miellyttävä kulma Neptunuksellekin. Tosin itse uskon enemmän OOBiin, sekstiilit eivät yleensä tunnu missään.

Jotain muutakin astrotaivaalla tapahtuu. Venus siirtyi torstaina aamuyöllä vesimieheen ja alkaa ennakoida kauriin ihan valtavan painokkaan ajan raukeamista, kun Aurinko ja Merkurius tulevat perässä. Aurinko alkaa mitata vesimiehen aikaa jo lauantaina aamuyöstä alkaen, ja Merkuriuksella ottaa tammikuun aivan viime hetkille ennen kuin merkinvaihto on edessä. Venus vesimiehessä kuvastaa käsitteellisen, teorian ja abstraktin arvostusta, mutta vaikka tässä on ihanteellisuutta ja aatteellisuutta, ei kukaan syytä vesimiehen Venusta hörhöilystä. Jos osaa selittää ja perusteella vaikka kuinka ihmeellisen ajatusrakennelman, lienee se silloin vain älykkyyttä. Auringonkin tullessa mukaan ajanlaatu saa rauhallista etäännyttämisen sävyä. Jäädään tarkkailemaan tilannetta.

Saturnus kulkee kauriin alussa kuin orpo piru ilman vahvan energian kulmia muille planeetoille, saa yksin muhia hiekkakuopassaan, ja taitaa olla se todellinen ajanhengen vartija. Vaikuttaa hyvin tasaiselta ja järkevältä, mutta jos paineestaan raukeava Marsin ja Uranuksen välinen hiertokulma vielä tuntuu, saattaa jotakin täysin hallitsematonta ja yllättävääkin ilmaantua. Tästä kulmasta Mars jää myös aspektittomaksi, ja onhan se ihan samalla tavoin vahva omassa merkissään kuten Saturnuskin. Kummasta painokkuudesta te ottaisitte mieluummin voimaa itsellenne? Ja vielä tuosta kun aloituksessa parjasin 60 asteen kulmaa: saadaan tarkkailla ja tutkailla tuntuuko ja näkyykö, koska Jupiterin liike alkaa hidastua ja se on pitkään Pluton kanssa sekstiilikulmassa. Vesimiehen ajassa tykkäämme näistä koelaboratorioista.

Kuukin aloittaa viikonlopun vesimiehen hengessä, mutta Kuusta ei ole mitään hyötyä kun se kurssittomassa tilassaan odottelee uutta urakkaa. Kuu vaihtaa kulkunsa kaloihin jo perjantaina myöhään illalla puoli yhdentoista aikoihin, ja kalojen monimielinen ja kaleidoskooppimainen luonne voi tuoda viikonlopun päiviin ihan mitä tahansa. Väsymystä, haaveksintaa, luovuuden puuskia, herkistymisiä, pakoa ihan kaikesta, symbioosin tarvetta, uhrautumista. Kalojen Kuu taipuu. Vapaamielisen taipuisaa viikonloppua!

Mielen kiteitä

12.1.2018

Ollaanko selvillä vesillä? On pitkään niin hämmästyttävä tilanne, että mikään planeetta ei peräänny, jos Maata pidetään maailman napana. Saadaan nauttia suoraviivaisesta ajanhengestä ihan maaliskuulle saakka. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että planeetat eivät ole käännöksissä pysähdyksissä, ja jäädään ilman erityisiä painokkaan energian jaksoja. Arkiset härkäviikot ovat tosiaan alkaneet, mitään kummallista ei ole tarjolla. Tulevina selkäviikkoina nähdään, tuleeko talvesta tasapaksu kuin peruskoulusta.

Tämän viikonlopun omanlainen, toisista samanlaisista erottava pikantti piirre on Merkuriuksen ja Saturnuksen kohtaaminen kauriin alussa. Kauriiseen Merkurius siirtyi torstaina aamulla, ja voi pojat kun se tuntui selkeyttävältä ja järkevältä. Retroajan painot on karistettu ja voidaan keskittyä siihen mitä todella tapahtuu. Merkurius ylittää Saturnuksen lauantaina aamulla. Tämä tiivistää ja kiteyttää ajatusta ja ilmaisua, järjestää mielen ojennukseen, eikä sitten yhtään turhaa muuvia.

Kauriissa tiivistyy edelleenkin, sillä ainakin perjantaina Auringon ja Venuksen kulku on sen verran likellä Plutoa, että triplavoimalla voidaan vielä ponnistaa. Nopeimpana klassikkokaunotar Venus kurottaa ensimmäisenä kulmaan Uranukselle, keräten pakottavaa voimaa lauantain iltaan. Koska Aurinko ja Pluto ovat yhä kimpassa mukana, tämä oikeastaan tarkoittaa sitä, että meillä on taas Uranuksen ja Pluton neliö käsissä. Ihan tätä ette kai odottaneet? Tuskin on haikeaa haikua viime vuosilta, jolloin tämä iso kaksikko väänsi ja käänsi useasti – myös monen omat kartat (elämät!) uuteen uskoon. Tietenkään nyt ei ole päällä aivan sama varaus kuin aikaisemmissa tarkoissa kulmissa, mutta voi tässä jotakin mullistavaa yhä olla. Aurinko kärkkyy pidempään tarkkaa kulmaa Uranuksen kanssa, ja se on tiukimmillaan myöhään sunnuntaina illalla. On mahdollista, että jotain on pakko tuulettaa, pitää katsoa toisin – tätä samaa virttä on laulettu vaikka kuinka kauan.

Viikonvaihteen Kuu kulkee enimmäkseen jousimiehessä, ja tämä tuntuu ajatuksenakin hauskalta. Irtioton makua voisi olla, sillä jousimiehen Kuu ei kaksisesti rutiineista välitä. Varsinkin lauantaina aamusta (ja miltei samaan aikaan kuin Merkurius ja Saturnus yhdessä kiteyttävät) kun Kuu käy kulmassa Neptunukselle, pitäisi olla juhlaa, pyhää, ihanteellista ja taivaita tavoittavan ihmeellistä. Olisiko se pienen elämyksen paikka? Reissata saadaan kaiken viikonvaihdetta, edes symbolisesti pään sisällä, kunnes sunnuntaina aamupäivän puolella hurjasta Uranuksen kulmasta Kuu jää kurssittomaksi. Koko päivä valmistautumista, viimeistelyä, palautumista entisestä, ja illalla hieman ennen kymmentä Kuu menee kauriiseen ottamaan uutta arkista työviikkoa vastaan. Kuinkas muutenkaan.

Hauskaa viikonloppua!

Venuksen Loppiainen

5.1.2018

Loppiaista olen aina hekumoinut astrologian juhlapäivänä, onhan se ihan selvää että Jeesuslasta tervehtimään tulleet itämaan tietäjät olivat taivaankappaleiden tulkitsijoita. Miten me tänä päivänä tulkitsisimme planeettojen sanomia? Samantyyppiset tekijät ovat edelleen vahvoina ajassa kuin Joulunakin, ja nyt jopa kärjistetymmin.

Mars ja Jupiter viimein kohtaavat tarkasti, kun ovat niin pitkään jo voimaansa yhdistäneet, ylitys on tarkka sunnuntaina yöllä ennen kolmea. Noin 18 asteessa skorpionia – ja samat merkkien asteet aktivoituvat toisestakin isosta ajan paukusta. Jos siis omilla kartoillanne on näillä seuduin tekijöitä, ajan voimat saattavat tunkeutua törmäilemään sisimpäännekin. Kun Marsin tahto yhdistyy Jupiterin mahdollisuuksiin, voidaan hujahtaa eteenpäin liukkaasti. Uusia projekteja alkuun, ja sehän tuntuu yleensä mukavalta ajatuksena näin vuoden alussa.

Venus ja Aurinko kirivät Plutoa kohti kauriissa aivan tasatahtiin. Venuksen yläkonjunktio, täyden Venuksen vaihe, tulee ensi viikolla tiistaina aamulla. Venuksen ylitys Auringolle tapahtuu aivan 18 asteen viime kaariminuuteilla, ja Pluto on siirrähtänyt 19 asteen puolelle. Kolmikko on siis aivan tasapäin jakamassa vahvuuttaan. Venuksen arvomaailma, arvottaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen kirkastuvat Auringosta, jonka sävy kauriissa on vakaa, pitkämielinen ja haluttuun suuntaan kurinalaisesti tavoitteleva. Pluton läheisyys nostaa kierroksia, intensiteettiä, laajentaa syvyyssuuntaan, kiehuttaa psyykkisiä tasoja. Mielenkiintoista tästä tulee ihan varmasti. Vaikka tarkka ylitys ajoittuu tuleviin päiviin, on tämä kaikki tarjolla jo viikonlopun aikaan.

Uranus voidaan tulkita vielä pysähtyneeksi, mutta pian se kääntää matkansa oinaan lopussa tavoittamaan kevättä ja härkään siirtymistä toukokuussa. Antoiko Uranus yllättäviä käänteitä joulunviettoihinne? Täällä ei paljoa suunniteltu, mutta oli tämä joulunpyhien aika tosiaan erilaista kuin yleensä. Minulla Uranus ”erotti”, eli oli vähemmän aikaa läheisten kanssa, tuli suht yllättävä kuolema ja hautajaisjärjestelyt nopeassa tahdissa. Nyt Loppiaisen aikaan vielä jousimiehessä kulkeva Merkurius tulee kulmaan, tulimerkkisen sujuvaan joten nopeutta riittää, pysähtyneen Uranuksen kanssa, ja tämäkin on tarkimmillaan sunnuntain puolella yöllä noin puoli kahdelta. Ajatus viilettää ja miksei voi kääntyä aivan nurinpäiseksi – uusia näkökulmia tarjotaan.

Kuu on viikonlopun alkaessa neitsyessä, joten paljon tarkistettavaa ja työtä voi olla monella käsissä. Kun kaikki muukin tapahtuu juuri sunnuntain puolella yötä, ei Kuu jää tästä sivuun. Sen kulma hallitsijaansa Merkuriukseen aamuyön puolella noin viideltä jättää Kuun vihdoin lepäämään, hengähtämään ja palautumaan. Sunnuntain päivä varttia yli kahteen tulee ottaa rennosti, ja tuolloin iltapäivällä Kuu siirtyy vaakaan, uuteen alkuun; on aika tavoittaa toiset, kuunnella ja ottaa heidät huomioon, neuvotella.

Mukavaa Loppiaista ja astrologian juhlaa kaikille!


%d bloggers like this: