Ajatuksia pimennyksestä

Olemme pimennysajan keskikohdassa, kulminaatiopisteessä ja toivottavasti myös valaistumisessa. Täydellinen Kuunpimennys tulee illalla ja se saattaa näkyäkin, säätilasta riippuen, samoin kuin Maata kiertoradallaan lähimpänä kulkeva Mars. Taivaan speksejä taitaa olla turha luetella, koska todennäköisesti näistä on jo paljon luettu.

Pimentyvä täysikuu saa potkua ja voimaa Marsista, mikä on melko huolestuttavaa siinä mielessä jos energian voimaa ei tiedosta eikä sitä osaa käsitellä. Mars nopeuttaa ja voimistaa reaktioita, ja siksi asiat voivat karata käsistä, etenkin kun Marsiin liittyy ratatasonsa vuoksi erityistä arvaamattomuutta. Täysikuu itsessään voi olla tietoiseksi tulemista, todentumista, jopa paljastumista. Vesimies viittaa ajatuksiin, mutta Marsin tematiikan mukaan tässä on piirteitä toimista ja teoista.

Täydellinen pimennys kärjistää enemmän kuin toteutumassaan hennompi pimennys, ja tästä syystä nyt meneillään olevan pimennysjakson tärkein pimennys on tämä Kuunpimennys. Pimennysjakso ilmentää Kuunsolmun liikettä kulkemassaan merkkiparissa leijonassa ja vesimiehessä, joten tämä kuuma loppukesä alleviivaa, osoittaa ja kulminoi aikaa: se mitä on ollut olemassa jo pitkään ja lisäksi sitä mikä on vasta tulossa todeksi, Kuunpimennys symboloi. Pimennyksen ”räjäytys” ei kuitenkaan tapahdu vain pimennyksen aikaan, vaikka nyt saataisi kuinka tavallista pidempi pimentymä teknisesti katsottuna. Voi olla ettei illalla tunnu erityisesti miltään. Tai saattaa käydä niin, että pimennyksen ajan tunnelman aistii todella voimakkaasti.

Vaikka pimennys kätkee meidän silmiltämme Kuun tavanomaisen täysikuisen kirkkauden muuttaessaan sen punaiseksi, pimennys merkitsee käänteisesti ymmärrystä, huomioimista, esille nousua ja näyttämistä. Marsin vuoksi on luontainen tarve toimia nopeasti, laittaa alulle. Tätä olen pohtinut ja pyöritellyt voiko tämän tulkita tarkoitukseksi. Pimennys sinänsä on useiden kuukausien ajan toimiva, eikä sen vuoksi ole syytä hätäillä. Ehkä vesimiehestä voimme ottaa opiksi tarkkailun, mikä saattaa antaa rakentavamman tyylin toiminnalle. Pimennys kertoo ajasta, jolloin on syytä todella ajatella.

Ajanlaadun ristiriitaisuus ei tue ilmiselviä ajatuksen kirkastumisia. Aika ei tee Kuunpimennystä helpoksi. Merkurius on kääntynyt perääntymään, ja tämän voi katsoa mahdollisesti vaikeuttavan ja pitkittävän ajatuskulkuja ja kirkastumisia. Palaamme siis uudelleen vesimiehen pohdintaan kenties parempana vaihtoehtona kuin suinpäin johtopäätöksiin rynniminen olisi. Kun aikaan liittyy Neptunusta, vaikkakin vain etääntyvän Venuksen opposition kautta, ei helppoa pysyä analyyttisenä ja kylmänviileenä. Eikä sellainen ilmanalankaan vuoksi meillä nyt oikein onnistu.

Jääkö toiminnan kaavaksi luottaa siihen, että ajanlaatu on näinä päivinä niin voimallista, että se väkisinkin kohdentaa mietteet havaitsemaan oleelliset viestit ja tärkeät asiat (mahdollisesti vain symbolisen tason ymmärryksenä, tuskin aivan kirjaimellisesti). Toivotan kaikille kirkasta mieltä.

Advertisement

Pimennyksenvälinen huokaus

Välitila. Vortex. Kupla. Umpio. Kaivo. Pimennysten välinen ajanjakso on tunnelmaltaan toisenlainen. On vaikeuksia saada otetta arkeen, ajatuksiin, määritelmiin ja järkeen. Helle voi suistaa tavallista helpommin ääritiloihin. Käsitykseni on, että kaikenlaista piehtaroimista sietäisi välttää, ja oman jaksamisen kannalta olisi toivottavaa pyrkiä tyyneyteen, normaaliuteen ja tavallisuuteen. Välitilan aikana mieltä on turvattava eikä altistettava, esimerkiksi kehotetaan välttämään meditaatiota. Kaikenlaiset vaikutukset ovat erilaisia kuin normaalisti. Pluton sävyttämä Auringonpimennys viskasi intensiiviseen pyörteeseen ja viikon kuluttua tapahtuva täydellinen Kuunpimennys näyttäisi vain lisäävän vettä myllyyn. Tänä kesänä pimennystenvälinen kurimus on tuplasti pidempi, koska sarjassa on nyt kolme pimentymää. Kun helpotusta ja ohimenoa ei ole odotettavissa lähipäivinä, on syytä tiedostaa selviytymisen keinoja.

Mars on yhä voimakkaammin mukana pimennyksissä ja ajanlaadussa. Mars on perääntynyt vesimiehessä OOB-tilassa hulluillessaan nyt Kuun alasolmulle. Pimennysten yhteydessä puhutaan Marsista laukaisijana silloin kun se ennen pimennystä ylittää pimentyvän eläinradan kohdan. Nyt näin käy vain pari päivää ennen täydellistä Kuunpimennystä, joten samaan solmuun tämä taitaa kiertyä. Marsia ei kannata sivuuttaa tulkitsemalla se perääntyvässä vaiheessaan heikoksi, vaan olla ennemmin varuillaan päinvastaisen vuoksi.

Minun näkökulmastani tänä viikonloppuna skorpionissa kulkeva Kuu on arveluttava. Se ei lupaa ilmiselvää helpotusta oloon, ja skorpioniin liitetyt psyyken syvyydet ovat tällaisena pimennysaikana jopa kavahdettavia. Ehkä joku hallitsee syöksyn syövereihin, mutta uhitellen ei pidä kokeilla. Skorpioni tarjoaa keskittymistä ja kontrollointikykyä, ja vaikka näiden päivien Kuu onkin sen OOB-Marsin hallinnassa niin koetetaan parhaamme pitääksemme pyörimisliike hallinnassa. Koska Aurinko on kulkemassa viimeisiä hetkiä kukkean ravun aikaa, tämä aktivoi Kuuta. Aurinko auttaa ettei Kuu jää kurssittomaan tilaan. Onko tämä nyt hyvä skorpionin merkin lopussa, että tyhjää kulkua ei juuri tule, vai onko vaarassa tämänkin vuoksi pingottua liiaksi. Piruja en maalaile, mutta totean ajanmerkkien koettelevan sävyn.

Aurinko siirtyy leijonaan juuri silloin kun viikonloppu päivissä päättyy, vuorokauden vaihtuessa maanantaiksi. Sydänkesä koittaa, ja tuntuu ihmeeltä että kesää ollaan saatu runsaasti jo tätä ennenkin. Ensi viikolla tarkentuu varmaankin jo viikonlopun aikaan tunnistettavissa oleva Venuksen vastakkaisuus Neptunukseen kaloissa. Tämä voisi olla ihanaa auvoa, mutta yleissävyssä taitaa kiertyä arveluttavuuteen tämäkin. Venusta hallitseva Merkurius on pian kääntymässä perääntymisjaksoonsa, ja tämä tapahtuu leijonassa torstaina aamulla. Samassa merkissä siis, jota pimennyksetkin nyt erityisesti korostavat. Torstai on voimakkain päivä Merkuriuksen energioissa – mutta olisimmeko halunneet tähän toisenlaisia sävyjä kuin pimennysvortexin ja Venuksen vastakkaisuuden Neptunukselle?

Pidetään toisistamme huolta. Heitellään pelastusrenkaita kaivoihin.

Alkaa pimetä!

Kesän pimennyskausi on jo meillä. Jakson ensimmäinen pimennystapahtuma on Auringonpimennys ravussa perjantaina, mutta periaatteessa pimennysjakso on alkanut jo aikaisemmin. Pimennyksen ilmapiiri tai paine voidaan tunnistaa jo kauan ennen aktuaalia pimennystä. Jakson viimeinen pimennys on elokuun 11. päivänä toinen osittainen Auringonpimennys, ja tämän kuukauden ajan halkaisee jakson keskellä tapahtuva täydellinen Kuunpimennys vesimiehessä 27. heinäkuuta. Pimennyksien vaikutusalue (jos termi sallitaan) on laaja, alkaa tosiaan jo ennen kuin varsinaista pimennystä on tapahtunutkaan, ja kestää pimennysjakson jälkeen useita kuukausia, mahdollisesti ihan sinne ensi talven seuraavaan pimennysaikaan.

Pimennyksien sarjasta voidaan koettaa napata jakson kaikkein merkittävintä pimennystä. Ensimmäinen Auringonpimennys on ensikurkkaus tulevan pimennyskauden teemoihin, sillä Kuunsolmut eivät ole vielä siirtyneet ravun ja kauriin merkkipolariteettiin. Voidaan spekuloida onko tämä ensisoitto vielä kauhean oleellinen kun solmutkaan eivät vielä painota kulussaan rapua ja kaurista. Kuitenkin on tullut tuntuma, että tulevia osumia on tunnistettu jo pitkän aikaa. Eli jos omalla kartalla on pimennyksen akselilla tekijöitä, lähinnä ravun ja kauriin 20 asteen tienoilla, tämä pimennys tuntuu omalla kohdalla isolta jutulta. Ja tottakai tuntuu, kun muistamme missä Pluto transiittina kulkee. Tämä sama kohta tulee saamaan osumia jatkossakin, jolloin nyt on kyseessä alkusysäys, herääminen, provokaatio, käynnistyminen tai paljastuminen.

Jakson keskivaiheen täydellinen Kuunpimennys vaikuttaa teknisesti painokkaimmalta (4° vesimiestä), sillä täydellinen on aina iso paukku. Kuunsolmut ovat tässä pimennyksessä samalla linjalla. Voidaan kuitenkin esittää varausta siitä, olisiko Kuun yläsolmun puolella tapahtuvat pimennykset jotenkin tähdellisempiä. Vesimiehen alasolmu saattaa tehdä alasolmun suunnassa tapahtuvan täydellisen pimennyksen haastavammaksi. Pakko tämä näkemys oli esittää, mutta en halua pelotella ketään.

Pimennysjakson päättävä osittainen Auringonpimennys 18° leijonaa tulee sekin vielä Kuunsolmujen alleviivaamaan merkkipariin, osoittaen leijonan ja vesimiehen merkkien teemojen ajankohtaisuutta. Tekee mieli ajatella, että leijonassa ja ravussa tapahtuvat pimennykset ovat lisäksi tavallista merkittävämpiä, koska ne ovat valojen kotimerkkejä. Pimennykset ovat nimenomaan taivaan valoihin liittyviä tapahtumia.

Lukuunottamatta jakson aloittavaa ravun pimennystä (osittain), Mars on leijonan ja vesimiehen akseleilla tapahtuvissa pimennyksissä huomionarvoinen tekijä. Pimennykset tapahtuvat Marsin perääntymisjakson aikana, ja Mars osoittautuu myös toisesta näkökulmasta katsottuna ajanlaadussa keskeiseksi tekijäksi. Perääntyminen näinkin lähellä huomionarvoista jousimiehen ja kauriin merkkien rajaa sekoittaa Marsin ratatason kulun. Ehkä muistamme, että keväällä maaliskuun puolivälistä huhtikuun alkupuolelle, kulkiessaan jousimiehen merkin lopusta kauriiseen, Mars oli poukkoilevassa OOB-tilassa – ihan kuten sen pitikin olla tässä eläinradan kohdassa kulkiessaan. Nyt vesimiehessä perääntyessään Mars on hypännyt uudelleen tutkimattomille teille eli ylittänyt kallistuskulmassaan määrätyn rajan. Mars kohosi deklinaatiossaan OOBiksi 7. heinäkuuta noin iltakymmenen aikaan vesimiehen 8 asteessa, mikä on poikkeuksellista. Yleensä OOB tilaan joudutaan jousimiehen ja kauriin merkeissä sekä vastapuolella kaksosissa ja ravussa. Kiinteässä merkissä tapahtuva OOB-kulku on mille tahansa planeetalle poikkeuksellista (paitsi Plutolle). Poikkeustilassa tavallista poikkeuksellisemmassa paikassa – ja sitten päälle iskee nämä pimennykset, joissa Mars on mukana.

Juuri Marsin epätavallinen kulku antaa tämän pimennysjakson tapahtumiin aivan erityisen lisänsä. Perjantain ravun pimennyksessä Mars on ”vain” OOBina, mutta siinä mielessä teemassa mukana, että se kulkee edelleen erittäin lähellä Kuunsolmuakselia (pimennyksiähän meillä ei ole ilman Kuunsolmuja, joten akseli tulee muistaa katsoa pimennyskartoilta aina).

Kuunpimennyksessä Mars sitten räjäyttää potin, jos sallitte näinkin dramaattisen ilmaisun. Mars on alasolmulla ja yhtymässä pimentyvään Kuuhun vesimiehessä. Pimennyksen neljäs aste on myös sikäli mielenkiintoinen, että Mars on syklissään Auringon kanssa puolituksessa. Kun Mars oli viimeksi yhtymässä Aurinkoon, tämä tapahtui juuri samalla akselilla, siinä missä Aurinko nytkin on, leijonan 4 asteessa. Voidaan katsoa, että pimennyksien teemat jollain tavalla nostettiin esille jo vuosi sitten kesällä. Tekeminen, aloitteet, vitaalisuus, aggressiot ja puolustaminen ovat tämän Kuunpimennyksen alleviivatut teemat. Ja Mars on siis täydellisen Kuunpimennyksen aikaan, kytkeytyessään moninkertaisesti pimennykseen sijainnissaan, erityisessä OOB-tilassa, mikä lisää planeetan aktiivisuutta.

Leijonan Auringonpimennyksessä elokuussa Mars on vesimiehen nolla-asteella, mutta edelleen oleellisesti kytkeytyneenä Kuunsolmujen linjaan, ja Mars on OOB-kulussaan suuremassa kallistuskulman asteessa kuin aikaisempien pimennysten aikaan. Voidaan ajatella, että Marsin toiminta on aina vaan aktiivisempaa, ja sen energian ryöpsähdyksiä on aina vaan vaativampaa hallita. Suurennuslasia teoille joudutaan käyttämään aina 25. syyskuuta saakka, koska vasta tuolloin Mars palautuu normaalikulkuun 3° vesimiestä kohdassa.

Mars-henkisillä pimennyksillä on tarkoituksensa. Sen lisäksi, että pimennyksen teeman omalla kohdallaan tiedostaa, nyt vaaditaan tekoja. Pitää toimia, mennä, vauhdittaa, liikkua ja aloittaa – mutta koska taivas vihjaa erityisesti OOB-tilan kautta hallinnan haastavuudesta, ei pimennyksien hetkellä ole tarkoituksenmukaista rynniä suinpäin harkitsemattomiin tekoihin. Pimennykset käsittävät aina pitkän ajanjakson, useita kuukausia elämästä, ja siksi tekemistä on aikaa harkita. Otetaan haltuun liikkeet ja muuvit, mutta muistetaan että pitää aloittaa. Sodanjulistuksien ja ristiretkien tarpeellisuutta pohtikoon kukin vastuullisesti.

Miten teillä pimenee, millaisia ajatuksia pimennysjakso on herättänyt?

Kolmiokulminaatiota

Jupiter tykkää isosta ja mahtavasta, ja siksi on oikein kuvaavaa ja sopivaa, että planeetan perääntymiskauden päätteeksi, pysähtymisen ja vahvuuden aikaan, astrotaivasta koristaa suurkolmio. Voiko olla toista upeampaa, suotuisampaa kuviota olemassa? Tälle on tottakai potentiaali aina olemassa silloin kun Jupiter on pysähdyksissä, sillä tässä sijainnissa Jupiter on aina kolmiokulmassa Aurinkoon. Joskus sattuu niin onnellisesti, että kolmas tekijä täydentää asetelman suurkolmioksi. Se on sujuvin ja lupaavin astrotaivaan asetelma, mutta ei sekään nami-automaatti ole.

Hyvyyttä ja kohotusta enteilevä asetelma muodostuu siis skorpionissa pysähtyvästä Jupiterista, ravun Auringosta ja kaloissa perääntyvästä Neptunuksesta. Suurkolmio on poikkeuksellisen ladattu. Pysähdys luonnollisesti vahvistaa Jupiterin asemaa kuviossa. Ravun Aurinkoon taas liittyy pimennyksen läheisyys, sillä noin viikon päästä tapahtuu Auringonpimennys ja Aurinko saa tästä jo nyt sävyään. Neptunus taas liittyy Jupiterin kanssa pitkään kulmaan, mikä pitkäkestoisena on antanut leimaansa koko kesälle. Veden elementin merkeissä, noin puolivälissä, suurkolmiossa on vastaanottavaisuutta ja sujuvuutta, jota voisi kuvata jopa estottomuudeksi. Mihin tätä läpäisevyyttä voisi käyttää?

Jupiterin pysähdyksen keskikohta on ensi tiistaina illalla, ja kukin voi tuumata millaisen ajanjakson katsoisi planeetan pysähtyneeksi tämän ässähetken molemmin puolin. Jupiter on näitä keskiraskaansarjan planeettoja, jotka viipyvät pysähdyksessään joitakin päiviä. Hitaat ulkoplaneetat pysähtyvät noin pari viikkoa, Maan lähellä olevat nopeat tekijät joitakin tunteja. Joka tapauksessa Jupiterin pysähdys on ajallisesti sen verran pitkä, että sitä on mahdollista hyödyntää ja toteuttaa.

Planeetan pysähtyessä Maasta katsottuna se korostuu, ja korostus tarkoittaa planeetan teemojen esiintymistä tai ilmentymistä osoittelevasti, ehkä huomiotaherättävästi. Jupiterissa keskeistä on laajentuminen ja kasvu, optimistinen eteenpäin (tai ylös) menon halu ja filosofinen näkemyksen tai elämänkatsomuksen määrittelyn tarve. Jupiter on sillä tavoin irti maasta, että se pyörittelee isoja asioita, abstrakteja aatteita eikä kiinnitä huomiota arkisiin pikkuasioihin. Jupiter viitoittaa elämän isoja trendejä, ja Jupiterin kanssa oletetaan, että kaikki onnistuu vaikka riskejäkin otettaisi. Jupiter ei huolehdi vaan luottaa, se uskoo hyvää ennemmin kuin epäilisi. Runsauden symbolina Jupiter näyttäytyy myös maallisen yltäkylläisyyden yhteyksissä. Jupiterin ja Auringon kolmio on luova ja uutta synnyttävä, ihan konkreettisestikin hedelmällinen, ja Neptunus komppaa ainakin luovuuden osalta. Jupiter ja Neptunus ovat molemmat idealistisia, ja todentotta myös eskapistisia. Ravun Aurinkoa ja Neptunusta voisi yhdistää nostalgia. Brideshead revisited.

Halutaanko ollenkaan hillintää, varoittelua ja latistusta? Voidaanko luottaa, että muistamme kaikkien suurkolmion tekijöiden antamat haasteet ja osataan varoa niitä? Kolmioilla, varsinkin vedenhempeillä, voi joskus olla taipumus lillua tekemättömyyksiin – mutta ei nyt, pysähtyneen ja pimennyksen painostaman energian alla. Nauttikaa vastuullisesti!