Muutama kovaksi kulmaksi luokiteltu planeettojen välinen kosketus on esiintynyt yhtäaikaisesti viime päivinä. Merkurius siirtyi skorpioniin ja käväisi vastapäätä yhä härän alussa perääntyvään Uranukseen, tarkimmillaan keskiviikkona illalla. Venus retrosi uuden neliökulman Marsiin, tämä napsahti torstain aamuyölle mutta on ainakin perjantain vielä aktiivisena, todennäköisesti pidempäänkin. Vaa’assa kulkeva Aurinko tulee kulmaan Plutoon, joka kulkee sentään onnekkaasti ihan normaalisti eikä enää ole pysähtynyt. Tämä kirkkauden ja pimeyden välinen taisto on tarkimmillaan perjantaina aamulla.
Astrologiassa tyypitellään yllämainitut kulmat vaikeiksi, haastaviksi ja hankaliksi, ja tällaisesta syntyy liian helposti harha kuin elämä olisi tällaisina päivinä vain sarja vastoinkäymisiä. On aivan kuin maailma olisi nyt niin täynnä negaatiota, että se imeytyy jokaiseen, eikä tätä voi millään välttää. Ja sitten tämä oletus, että planeetat aiheuttavat jotakin, ja se paha jokin tulee kaikille samanlaisena.
Tiedätte, että aion väittää vastaan. Planeettojen ilmentämät kulmat ovat vaan energioita, joita voimme halutessamme käyttää. Jokaisella on vapaa tahto, mihin sisältyy vastuu omista valinnoista. Venuksen ja Marsin neliö anna lupaa käyttäytyä kuin pikkukakara; astrologia ei legitimoi vahingollista tai pahaa.
Kulmien luonnetta voi pohtia toisenlaisella skaalalla kuin hyvä-paha dualismi. Koviin kulmiin liittyy energiaa, mikä kysyy toteutumistaan, etsii ulospääsyä kuin virtaava vesi joenuomassa. Jos tällaista voimaa tai kiehuntaa koettaa tukahduttaa, se ei yleensä onnistu, vaan paine purskahtaa hallitsemattomasti. Kovat kulmat kysyvät taitoa tekemisessään ja tästä syntyy työläyden tuntu – sekö meistä tuntuu niin haastavalta ja vaikealta? Ettei haluttaisi itse tehdä mitään? Olisi helpompaa saada kaikki valmiina?
Eräänlaisena filosofishakuisena välihuomautuksena lisään, että tottakai maailmassa on hankaluutta ja pahuutta. Se että tapahtumien tasolla harmit näyttävät vastaavan kovia kulmia, saattaa osaltaan johtua myös siitä mitä ylempänä pohdiskelin energian hallitsemattomasta purskahtamisesta. Pahaa ja vaikeaa tapahtuu ja tehdään silloinkin, kun tällaista ei voi ilmiselvästi liittää koviin kulmiin (koska voimme valita ja ”joku” on valinnut taitamattomasti). Pahuuden ja vaikeuksien kohtaaminen on aina kivuliasta, mutta se kuuluu väistämättä osana elämään. Ikävien asioiden pelko jähmettää kaikkein varmimmin jättämään käyttämättä mahdollisesti käyttökelpoisen voiman.
Planeettakulmien kohdalla voi tehdä asennoitumisharjoituksia ja miettiä, miten haluan kyseistä voimaa suunnata. Merkuriuksen vastakkaisuus Uranukseen: herkullisen stimuloiva, räjähtävän äkkinäinen liike, voisi luvata oivalluksiakin, ja hyvin usein asetelma liitetään astrologiseen ajatteluun. Perääntyvän Venuksen neliö Marsiin: arvojen, mielipiteiden ja tunnekokemusten arviointiprosessi voimistuu tai saa vasta alkunsa, kyse voi olla mielitekojen johdattamista aloitteista, valloitus- ja kiintymystahtojen aktivoitumista. Auringon ja Pluton kulma: keskittymisen pakko tai tilaisuus paneutua johonkin syvällisesti, vastustamaton uutta synnyttävä luomisprosessi. Tiedostamaton tai salainen voi nousta esille, joko itsessä tai maailman tapahtumissa. Kirkkauden ja pimeyden välinen symbolinen kynnys etsii ratkaisuaan.
Planeetat merkeissään tai kulmissaan eivät pakota meitä asennoitumaan tuntoihin tai asioihin siten että ne olisivat vaikeita, kurjia ja pahaa aiheuttavia. Ihan itse teemme tämän. Ehkä joku huomaa, että voi valita toisin, haluaa iloita aktiivisesta energiasta tai eteenpäin vievästä tilaisuudesta.