Archive for joulukuu 2018

Vaikea: ei helppo muttei mahdotonkaan

8.12.2018

Ajatukseni jäi jumiin vaikean kartan käsitteeseen. Ei siis todelliseen karttaan, vaan pohdintani pyöri siinä, millainen on vaikea kartta. Millaisia ajatuksia teille tulee? Toivon että antaudutte keskusteluun, jotta saan päänuppini raiteilleen.

Netin ihmeellisistä syövereistä lukulistalleni putkahti juttu, joka oli otsikoitu juuri vaikeaksi kartaksi. Tässä vaikeutta oli tulkinnallinen hankaluus, ei niinkään se jos kartasta olisi löytynyt tekijöitä, joiden voi epäillä toteutuvan hankalalla tavalla. Tieto lisää tuskaa, ei ehkä olisi pitänyt antautua lukemaan, koska aihe ei jättänyt ajatuksiani rauhaan pitkään aikaan.

Astrologiaa harrastaessa katsellaan monenlaisia karttoja ”sillä silmällä”, vaikka varsinaista tulkintaa ei näistä tekisikään. Olettaisin että jokaisella on tullut vastaan tilanne, missä kartasta ei saa nopeasti otetta, empii millaista tulkinnallista polkua seurasi. Millainen teidän kokemuksenne mukaan on kartta, mikä piilottaa luonteensa, kieltäytyy avautumasta johdonmukaisesti?

Viittaamassani artikkelissa esimerkkikartta oli rikollisen kartta, ja jos nyt ymmärsin otsikoinnin perustelut lukiessani oikein, hankaluus aiheutui paineista osoittaa astrologisia perusteluita näille pahoille mieltymyksille. Ymmärrän tällaisen pulman hyvin, sillä tulkinnoissa katsoo mieluusti positiivisia asioita, ettei tulkinnasta tulisi haasteiden lista. On vaikeaa naulita sitä rajaa tai kohtaa, missä huolestuttavia tekijöitä on kertynyt niin mittavasti, että tohtisi olettaa yksilön perimmäisessä luonteessa olevan jotakin pielessä. Nähdäkseni mikä tahansa astrologinen tekijä voi näyttäytyä ikävällä tavalla, sillä lopputulos riippuu tehdyistä valinnoista. Liiallinen ”hyvyys” kääntyy vastaan, tai yksittäinen haastava juttu voikin olla olemuksessa dominoiva – näistä ei voi tietää, ellei ole keskusteluyhteyttä kartan henkilöön tai riittävän hyviä elämänkertatietoja (nämäkin painottuvat tapahtumiin, eikä voida todella tietää miltä yksilöstä on tuntunut).

Tulkinnallisesti mahdottomana pidän karttaa, josta ei ole olemassa mitään tietoja. Astrologiaa tuntematon voisi kuvitella, että kyllä kartta kertoo mikä se on. Koska kartan voi tehdä asialle tai oliolle, ei voida tietää onko kartta vaikka yrityksen perustamiskartta, koiran kartta tai ensitreffien tapahtumakartta. Konteksti on tulkinnassa tärkeä.

Vaikeana karttana tulkinnallisesti voidaan pitää myös ristiriitaista karttaa, mikä sisältää kahteen tai moneen suuntaan osoittavia teemoja, joista ei kuitenkaan mikään vaikuta astrologisteknisesti toista painavammalta. Kahdenvälisessä tulkinnassa tämä ei ole ongelma, koska aina voi kysyä. Mielestäni jokaisella kartalla on asioita, jotka voi katsoa keskenään ristiriitaisiksi. Kartoissa on myös tasoja, jotka aivan kuin vetävät toiseen suuntaan kuin miltä pinnalta katsoen näyttäisi.

Mielestäni sellaiseen karttaan tulee suhtautua vaikeana karttana mikä muistuttaa paljon omaa karttaa. Näissä tapauksissa ylimääräistä työtä teettää sen tiedostaminen, esittääkö jotakin seikkaa oman kokemuksen pohjalta vai yleiseen astrologiseen kaanoniin nojaten. Omat havainnot (oman kartan vastaavista kohdista) on viisainta sivuuttaa. Liian helposti kuvittelee, että toisen persoona tai elämä olisi vastaava kuin itsellä. Harvoin näin on. Mitä mieltä olette, kannattaako tällaisia kohtia tuoda edes keskustelussa tulkinnan saajan kanssa esille? Itse olen pääsääntöisesti valinnut, että ei kannata, sillä sellainen ”kokemusperäinen” tieto voi ohjata toista voimakkaasti.

Sitäkin mietin, tuntuuko vaikealta tulkita sellaista karttaa, missä painotusalueet ovat sellaisissa kohdissa tai merkeissä, jotka ovat itselle vieraita. Jokaisella meillä kai on merkkejä, jotka eivät avaudu yhtä hyvin kuin toiset. Myös aspektien suhteen on hyvä tiedostaa omat vajavaisuudet; ehkä omalta kartalta puuttuu jokin kulma, mitä on hankala tämän vuoksi nähdä toistenkaan kartoilla.

Haluaisitteko kertoa ja kuvailla, millaisia ovat teidän mielestänne tulkinnallisesti vaikeat kartat? Älkää antako karttatietoja, ennemmin analyysiä siitä miksi koitte kartan hankalaksi.

Mainokset

Spesiaaliproge

1.12.2018

Joitakin päiviä sitten minulle tapahtui astrologisesti, ei nyt täysin ainutkertaista eikä poikkeuksellista, mutta erityistä kuitenkin. Progressiivinen Kuu siirtyi uuteen merkkiin, merkkasi uudenlaisen ajanjakson alkamista. Tällä kerralla merkki vaan on tärkeä ja läheinen, syntymäkuun merkki, ja siksi tuntemuksessa merkkisiirtymästä ei ole samaa uutuudenviehätystä kuin toisten kahden ja puolen vuoden jaksojen alkaessa. Nyt ollaan hämmentävän, petollisen tutussa maastossa. (kuvan taulu on nimeltään Moon in Pisces, Kuu kaloissa – tuon haluaisin, tunnistan omakseni)

Kuun kiertäessä edistyksissä eläinradan merkkejä läpi se määrittää olennaisella tavalla kunkin ajanjakson sisäistä ilmettä, henkeä ja värettä. Palatessaan kierroksessa samaan merkkiin mistä alun perin joskus lähdettiin liikkeelle, tuntuma on luonnollisesti kotiinpaluun kaltainen. Progressiossa kuitenkin on kyse aikaan ja paikkaan sidonnaisesta karttatasosta, jolloin merkin anti ei ole täysin sama kuin syntymäkartan tekijällä. On ylemmyydentuntoista kuvitella, että tämän minä osaan, ettei tässä olisi mitään uutta opittavaa, ettei progressiivinen Kuu syntymäkartan merkissä antaisi enää mitään.

Merkkikierroksen tultua umpeen on aina summauksen ja uudelleenmäärittelyn aika. Tässä voi olla tehtävä kasvukäyrällä, sillä tässä jos missä joutuu katsomaan itseään silmästä silmään. Kuten planeetatkin uusissa ja toistuvissa transiiteissaan joka kerta näyttävät uusia puolia teemoistaan, niin kuuluu progressiivisen Kuunkin syntyä uudelleen merkissään. Miksi? Koska konteksti on eri, tapahtuman areena on toinen; me emme ole enää täysin sama ihminen kierroksen tai kahden jälkeen kuin untuvikkona syntymässä.

Katsantokantani uudelleensyntymästä on omiaan johtamaan harhaan, sillä se varsinainen progressiivisen Kuun syntymä on teknisesti ottaen Progressiivinen Uusi Kuu, eli se kun Kuu ylittää Auringon progressiivisella kartalla. Tämä merkkitason symbolinen uudeksi tuleminen on toisenlainen juttu. Omaa Kuun merkkiä katsotaan uudelta kantilta, eletyn historian määräämin reuna-ehdoin. Kun proge-Kuu kohtaa syntymäkartan Kuun se ei ole progressiivinen Uusi Kuu.

Kuunvaihe voi olla ratkaiseva erilaisuuden selittäjä. Progressiivisen kartan hitaan liikkeen (voiko tämän lukea myös sanalla ’kasvun’?) vuoksi Aurinko on siirtynyt syntymäkartan asemista siten, että progressiivisen Kuun tullessa uudelleen syntymäkartan merkkiin kuunvaihe on toinen kuin syntymässä. Karkeasti esitettynä ensimmäisen kerran Kuun tullessa syntymäkartan Kuun merkkiin vaihe on se edellinen kuin on syntymäkartalla. Jos olet täydenkuun ihminen, progekuu on samaan merkkiin tullessaan kasvukuun (hullunkuun) vaiheessa. Toisella kierroksella ollaan taas menty yksi vaihe taaksepäin kasvavaan puoleenkuuhun. Jos taas syntymäkartan Kuu on uudenkuunvaiheessa, ensimmäinen progekuun tulo samaan merkkiin tapahtuu balsamisen kuunvaiheen alla, seuraava vähenevän puolenkuun haasteissa.

Kuunvaiheen tyylin ja toteutumisen moodin nivominen merkkiin vaatii hiukan ajatuspyörittelyä. Esimerkki on nyt itseltä, menköön nyt kunnolla sylttytehtaalle kun tällä aloitettiin. Kalojen Kuu on kartallani Uusi Kuu. Kun progekuu muinoin 27 vuotta sitten päätyi uudelleen kaloihin, kuunvaihe oli vanhankuun vaihe. Tämä resonoi liiankin sopivasti merkin kanssa kimppaan. Vanha elämä tosiaan päättyi miltei kaikilta osiltaan, eikä aivan ilman kipuilua. Viimeinen kuunvaihe on samaan tapaan irtipäästämistä, luopumista, hiipumista ja haipumista (onko tämä edes sana?) kuin kaloissakin, eläinradan viimeisessä merkissä. Tämä nykyinen Kuun vierailu kaloissa on kuunvaiheen sävyltään laskevaa puolikuuta, missä moodin avainsanoja voisivat olla kypsyminen, punnitseminen, valinta ja päämäärätietoisuus. Huomaamme varmasti kaikki, miten hömppä ja lapsellinen kalat-Kuu joutuu kasvamaan harppauksia tällaisessa elämänvaiheessa.

Kun merkin ylitys on vasta alussa, omia tunnelmia sen havaitsemisesta ei kovin analyyttisesti uskalla eritellä. Odotuksia kaloista on vastaanottavaisuus siten, että olisin jo oppinut rajanvetoa. Irtipäästössä toivon niiden asioiden olevan sellaisia joiden on aika mennä, joista otteeni kirpoaa. Herkkyys ilmeni välittömästi; itkin pitkästä pitkästä aikaa, mutta onneksi onnenkyyneleitä. Kadotukseen joutumista? Kalojen ajelehtimisella on tarkoituksensa siinä kuin muillakin merkeillä; tulkoot tuntemattomat vedet. (ps. symboliikkaa tiivistää Neptunuksen pysähtyneenä olo kun proge-Kuu tuli kaloihin)


%d bloggers like this: