Uranus oinaassa loppunäytös

Kun kalenterivuosi pian vaihtuu, saamme tätä alkavaa vuotta kuvaamaan painokkaan Uranuksen teemat. Astrologian piireissä on keskitytty viime aikoina enimmäkseen kauriin tematiikkaan, kuinka merkki korostuu Saturnuksen ja Pluton kulkujen sekä kauriin ja ravun merkkiparissa tapahtuvien pimennysten myötä. Silti tämä ajanjakso, jota juuri elämme, kantaa lisäksi mukanaan Uranuksen energioita.

Kuluneen vuoden aikana Uranus alkoi tehdä siirtymää härän merkkiin, kipuili sinne jopa satuttavien energioitten synnyttämänä toukokuussa, ja talven alussa marraskuussa perääntyi uudelleen oinaan puolelle. Uranuksen kulku viime vuosina, vuodesta 2011 lähtien, on kuvastanut rajua ja osin väkivaltaistakin siirtymävaihetta ajassa. Olemme todistaneet Uranuksen ja Pluton kulmaa, ja tätä ilmentäneitä vallankumouksellisia ja hurjia uudistuksia. Nämä viimeiset kuukaudet, jolloin Uranus vielä käväisee aikaisemmassa (ja tämänhetkisessä) oinaan alkuvoimaisessa merkissä, summaavat vielä kerran sitä mikä on viime vuosina maailmalla kuohunut. Voidaan miettiä, mitä tämä talvi merkitsee Lähi-idän sotaisuuksille. Juuri uutisoitiin, että Sudanissa odotetaan arabikevään kaltaisia tapahtumia.

Miksi juuri vuodenvaihde ja tammikuun alku olisi Uranuksen kannalta tärkeä? Uranus tulee oinaassa kohtaan, mistä kääntyy uudelleen kohti härän merkkiä. Saamme viimeisen pysähdyksen ajan oinaassa. Tämä tapahtuu oinaan merkin lopussa, 28°36’ ja ajallisesti Uranus on tässä eläinradan kohdassa 31.12.2018 – 13.1.2019 välisen ajan pysähtyneenä. Maaliskuun alkupuolella Uranus siirtyy uudelleen härkään, nyt ”lopullisesti” eli seuraava perääntymisjakso tapahtuu härän merkin sisällä. Uranuksen pysähdys oinaassa todennäköisesti nostaa käsittelyyn vanhoilta ja tutuilta tuntuvia seikkoja, sillä tuskin enää uusia oinashenkisiä projekteja aloitetaan. Silti Uranuksen kanssa on aina erilaisuuden, toisenlaisuuden ja nurinpäisyyden elementit käsissä, jolloin ei tämä täysin vanhan kertausta voi olla.

Uranuksen viimeinen pysähdys oinaassa antaa tilaisuuden viimeistellä planeettaan liittyviä uudistuspyrkimyksiä. Taas kerran Uranus herättelee huomaamaan asioita, jotka voisivat olla toisin, tai vaan elämään sen kanssa, että jotakin on mennyt toisin peruuttamattomasti. Uranus on epävarmuustekijä, jonka ajallinen sävy ei aina tunnu miellyttävältä tai helpottavalta. Uranus pakottaa huomaamaan, että nyt on tehtävä ja oltava toisin. Rajusti pakottamalla muutos toisenlaiseen ei ole helppo. Ajan laajoja suuntaviivoja ei ole helppo ymmärtää pienen yksilön tavallisessa arjessa.

Uranuksen pysähdyksen keskikohta ajoittuu Loppiaiseen, jolloin on Auringonpimennys kauriissa samana päivänä. Pysähdyksen ajan tuntua saa jokainen tunnustella omalla kohdallaan milloin sen tunnistaa, asteissa ja kaariminuuteissa mitattuna stopissa oltaisi siis jo uudenvuodenaaton illasta lähtien. Vaikka tämä viimeinen isompi paukku oinaan puolella ei asteissa enää osuisi aikaisempiin kulmiin, voi tämä ajanlaatu silti olla jollakin tavoin merkittävä heille, jotka ovat viime vuosina kokeneet Uranuksen isoja kulmia. Monen maailman mullisti muutoksillaan Uranuksen ja Pluton neliö, ehkä näihin liittyvät seikat näkyvät vielä elämässä.

Pysähtynyt Uranus, oli missä merkissä hyvänsä, on aina ajanlaadussa ravistava, herättelevä ja erilaisuutta korostava. On luvassa yllätyksiä.

Advertisement

Päivitellään planeettoja

Tämän jutun aihe on ollut blogissa aikaisemminkin esillä, mutta koska olen toivottoman ja onnellisen optimistinen, pidän itsestään selvänä että lukijoissa on sellaisia, jotka eivät ole kahlanneet kaikkia vanhoja päivityksiä läpi.

Astrologia kuvaa ajanlaatua planeettasymboliikan kautta, ja planetaaristen piirteiden tunnistaminen antaa mahdollisuuden ajan hallintaan. Ajanlaadussa katsomme pääasiassa planeettojen keskinäisiä kulmia, ja kenties Kuun merkkiä kertomaan yleisestä sävystä. Ajankuvan rakentamisessa sivuutamme päivän planeettahallitsijan sujuvasti, sillä tämä tietous saattaa tuntua aivan ilmeiseltä.

Ajan kuvauksessa voisi olla hyvä pysähtyä miettimään kunkin päivän omaa luonnetta, koska astrologia telmii nimenomaan aikakysymyksissä. Onko planeetan omana päivänä sen merkitys isompi ja painavampi, näyttäytyykö sen kulmat selkeämmin, tai pysähdysjaksossa jos jokin näistä ”ässä”-päivistä on omana päivänä – olen taipuvainen ajattelemaan, että ilman muuta näin on, koska astrologiassa ei ole sattumia.

Englanniksi kun miettii viikonpäivien nimiä, osa näistä on jo nimeltään täysin selkeästi tietyn planeetan omia. Satur-day lauantai on Saturnuksen päivä, Sun-day sunnuntai Auringon ja Moon-day maanantai Kuun päivä. Tiistaita hallitsee Mars, keskiviikkoa Merkurius, torstaita Jupiter ja perjantaita Venus.

Astrologia ei sitten välitä tuon taivaallista meidän nykyisestä kalenteristamme ja aikakäsityksestämme. Päivän hallitsija ei vaihdu vuorokauden vaihtuessa vaan silloin kun Aurinko nousee horisontissa. Tämä oli itselleni suuri ahaa-elämys vain muutamia vuosia sitten ja silloin jaoin tämän ihmettelyn teille toisillekin täällä blogissa. Jos siis olet syntynyt yöllä tai aamulla ennen auringonnousua vuorokauden vaihtumisen jälkeen ( = Aurinkosi on horisonttilinjan Asc-Desc alapuolella), kuulut edellisen päivän hallitsijan vaikutuspiiriin. Aikaisin sunnuntaina syntyneet eivät olekaan sunnuntailapsia vaan ovat lauantaisen Saturnuksen alla.

Eri viikonpäiviä ei ole taidettu yrittää luonnehtia astrologian vihjeiden kautta. Hassulta tuntuu ajatellakin, että jokainen maanantai olisi samanlainen kuin edellinen. On selvää, että planeettojen monisyinen teemakirjo näyttäytyy vaihtelevasti, yhtenä aikana jokin piirre on selkeämmin esillä kuin toisena vastaavana viikonpäivänä. Kunkin päivän ajanlaatua voidaan myös kokea omista lähtökohdista, esimerkiksi jos kokee Saturnuksen kovin haastavana planeettana omakohtaisesti, ehkä silloin lauantaipäiviin kerääntyy harmeja.

Kuunpäivänä maanantaina esillä ovat vaistot, intuitiot, tunnelmien vaihdokset, vastaanottavaisuus, äiti- ja lapsiteemat, naiseus, hedelmällisyys ja kohtu, ravinto, huolehtiminen, arkipäiväisyys ja jatkuvuus. Maanantaisin mennään rutiinilla.

Marsin päivänä tiistaina aloitetaan, edetään, vauhditetaan, nopeutetaan, kiritään, kilpaillaan, uhitellaan ja valloitetaan. Tiistaisin ollaan rohkeita, puolustetaan itseä ja muita. Mars kuvastaa lyhyitä spurtteja, joten työt on hyvä jakaa pieniin urakoihin.

Merkuriuksen alla keskiviikkona mieli on keskiössä, ajatellaan, tuumitaan, pohditaan, analysoidaan. Viestit välittyvät niin omasta alitajunnasta (tai toisista ulottuvuuksista, rajojen takaa) kuin reaalimaailmassa. Tämä on puhetta, kirjoittamista, laskemista ja itsen ilmaisua. Keskiviikkoisin mennään paikasta toiseen, voi olla kiirettä, tai keho kaipaa liikettä. Jos vilunki on mielessä, ajoitetaan tähän päivään.

Torstai Jupiterin päivä kuvastaa mahdollisuuksia. Teemana on enemmän, laajemmin, kauemmas. Ajassa on ennakkoluulottomuutta siten, että jotakin voi ilmaantua jos ollaan vastaanottavaisia, mutta samalla oman näkemyksen ilmentämistä esimerkiksi tuomitsemalla. Voidaan testata kannattaako tuuriin luottaa, kokeillaan riskinottoa, ja kaivataan elämää suurempia elämyksiä.

Venuksen päivä perjantai kertoo mielihyvästä, mukavuudesta ja sosiaalisuudesta. Yleissävy on passiivinen ja nautinnollinen. Venus voi olla kauneutta ja estetiikkaa, kohottavia elämyksiä, sekä arvojen ilmentämistä; tehdään tiliä tykkäänkö tästä vai en.

Saturnuksen päivä lauantai on tilinteon paikka, arvioidaan onko saavutettu tavoitteet mennyttä tarkastellen ja luodaan uusia päämääriä. Teemoja ovat vakaus, pysyvyys, lujuus, pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus. Tunnetaan helposti huonoa omaatuntoa siitä mitä olisi pitänyt tehdä paremmin, huolehditaan ajan katoavaisuudesta, ollaan oikeamielisiä, moraalisia ja keskitytään hyötyyn.

Auringon päivä sunnuntai keskittyy itseen, minuuteen, omien juttujen toteuttamiseen. Aurinkoa on näkyvyys, juhlinta, loisto ja auktoriteetti. Tässä on olemisen ydin, ja aina kannattaa ylläpitää vitaalisuutta.

Koska nämä kaikenlaiset hallintamäärittelyt astrologiassa ovat ikiaikaista perua, jää näissä ulkoplaneetat sivuun, mutta kyllähän ne ajassa muulla tavoin sitten näkyvät hyvin. Ajanlaadussa voi miettiä esimerkiksi alkuviikosta Marsin ja Pluton hienovaraista kulmaa, mikä on maanantaina aamulla tarkimmillaan. Kulma on kuitenkin vielä olemassa tiistaina Marsin päivänä; painottuuko energia kuitenkin tähän tarkan kulman jälkeiseen aikaan Marsin päivän vuoksi, vaikka yleensä astrologiassa ajattelemme, että lähestyvä kulma olisi painokkaampi?

Päivähallitsijoita voi miettiä ensinnä siltä kannalta, mikä on se oma päivä, kokeeko tuon päivän usein viikosta jollakin tavalla poikkeuksellisesti, mutta myös koko kartan kautta siten, mitkä planeettavoimat kartalla ovat keskeisiä, tai omassa ajanlaadussa juuri nyt erityisiä. Ajatellaan vaikka progekartan pysähtynyttä Merkuriusta jollakulla, olisiko silloin keskiviikoissa erityistä ajattelun piikkiä. Jos syntymäkartalla on Jupiter Almuten / muutoin keskeinen, onnistuuko projektit torstaisin. Energiat ja teemat voivat toimia melko monimutkaisilla tavoilla, joten ei se aina ole niin, että oman syntymän viikonpäivä olisi automaattisesti se paras.

Jos emme ihan heittäydy palvomaan planeettoja niiden omina päivinä, niin voimme vaikka kunkin planeetan päivänä palauttaa mieliin millainen rikas symbolikirjo kuhunkin planeettaan liittyy, ja pohtia olisiko planeetoissa jotakin sellaista, jota pitäisi tehdä ja toteuttaa.

Jos joku haluaa pistää tikulla silmään menneitä kaivellen, voi tutustua tähän vuosien takaiseen juttuun jolloin aihepiirin otin esille, tästä linkistä.

Avaruuden kaamosta

Astrologiaa tutkivat ovat katselleet hanakasti tulevaisuuden planeettasyklejä, ja on havaittu kauriissa kulkevien Saturnuksen ja Pluton tulevaa kohtaamista kauriin merkin viimeisellä kolmanneksella. Tämä tapahtuu eksaktisti vasta hieman reilun vuoden päästä, tammikuussa 2020. Tuolloin planeetat ovat myös mukana hurjannäköisessä Kuunpimennyksessä: Aurinko ja OOB-Merkurius 20 asteessa ja Saturnus ja Pluto molemmat 22 asteessa. Monenlaisia skenaarioita on jo esitetty, ja kaikille ajanlaadun ennakoinneille lienee yhteistä vaikeuden teemojen yhdistäminen tuohon aikaan. Tunnelma on ollut hieman sellainen, että selkäpiissä karmii, mutta ollaan tyytyväisiä kun emme ihan vielä ole noissa karmeuden päivissä.

Astrologiaa voi myös tarkastella hieman toisenlaisista näkökulmista kuin eläinradan asteita tarkastellen. Planeettojen kulkua voi mitata sillä, kuinka ne kulkevat avaruudessa ratojaan. Jos tekijät jakavat samanlaisen avaruudellisen tason, tätä kutsutaan paralleeliksi. Ne nähdään ikään kuin veljeksinä, ne ovat silloin yhtä maata, katsovat Maahan samoilta avaruuden turuilta. Paralleelit ovat siitä jänniä, että ne eivät näy eläinradan asteiden mukaan: planeetat saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan silloin kun ne jakavat yhteisen ratatason. Siksi paralleeli on monelle salaisuus; jotakin yhteistä on, mutta se ei paljastu pinnalta katsoen.

Me voimme katsella Saturnuksen lähestymistä Plutoa kohti kauriin asteissa. Ensi keväänä huhtikuussa Pluto aloittaa perääntymisjaksonsa ja Saturnus tekee samoin ihan kuukauden lopussa. Planeetat ovat tuolloin vähän reilun kahden ja puolen asteen etäisyydellä toisistaan. Ulkoplaneettojen ollessa kyseessä tämä voidaan varmaan tulkita jo yhtymäksi? Saturnus hieman nopeampana tekijänä perääntyessään kauriin merkin puoliväliä kohti loittonee hitaammasta Plutosta, niin että syksyllä ollaan helpottavassa kuuden asteen etäisyydessä. Vuodenvaihdetta kohti tullessa yhtymä taas tulee, mutta milloin voimme ajatella näiden pakottavien ja tummien taivaan tekijöiden olevan yhtymässä?

Jos asteiden katseluun otetaan rinnalle deklinaatiot eli avaruudelliset tasot, voidaan katsoa että Saturnus ja Pluto ovat olleet jo useita kuukausia yhtymän kaltaisessa kanssakäymisessä keskenään. Avaruuden tasoissa planeetat ovat noin puolen asteen etäisyydellä toisistaan. Vielä koko ensi vuoden planeetat kulkevat miltei samoilla ”taajuuksilla”, kunnes Saturnus palaa hiljalleen vuoden 2020 mittaan hieman alemmaksi ja Pluto jatkaa etanamaista nousuaan korkeammalle; tämä siksi, että Pluton korkeimpien ratatasojen arvot tapahtuvat sen kulkiessa vesimiehen ja leijonan merkkejä (muilla planeetoilla huippu on pääsääntöisesti kauriin ja ravun alussa). Ratatasoa katsoessa voidaan päätellä, että ajanjakso kun Saturnus lähenee Plutoa (eläinradan asteissa), on merkittävin ja painokkain planeettojen yhteisen energian ilmenemisen aika. Ehkä jo samassa merkissä kulku riittää.

Saturnus ja Pluto edustavat kumpikin sävyistä tummuutta, nämä ovat taivaan pimeimmät tekijät. Saturnus on tiivistävä ja kypsyttävä, Pluto pakottava ja syvästi muuttava. Yhteinen energia voidaan hahmotella siten, että jotakin tulee päätepisteeseensä, missä sen on muututtava, symbolisesti tuhouduttava ja synnyttävä uudelleen. Saturnus voisi yksinään olla ihan rakentava, mutta historia kertoo Pluton kontakteista toisenlaista informaatiota. Planeettojen keskinäiset kulmat ovat olleet poikkeuksetta ihmiskunnalle vaativia, ihan kuin meille ei annettaisi mahdollisuutta tehdä tätä vaativaa kulminaatiota muutoin kuin vahingoittaen, satuttaen ja sotien. On idealistista toivoa, että tarvittavan suuri osa ihmiskunnasta tiedostaisi ajanlaadun, osaisi käyttää energioita järkevästi ja suotuisasti, että voisimme ohjata väistämättömän muutoksen suotuisasti ja kivuttomasti.

Kysymykseen, milloin Saturnuksen ja Pluton yhtymä on totta ja olemassa, voimme etsiä vastauksia uutisista maailmalta. Piilevällä tavalla, pinnanalaisesti ja arvaamattomasti, Saturnus ja Pluto ovat jo fuusiossa. Tämä saattaa olla vaarallista, koska pässi voi viedä narua – emme tiedosta asioiden kypsyneen jo niin, että muutos pääsee yllättämään. Ei voi kuin toivoa, että malttia löytyy, eikä ihmiskunnan kaamos olisi vallan pimeä.

Vaikea: ei helppo muttei mahdotonkaan

Ajatukseni jäi jumiin vaikean kartan käsitteeseen. Ei siis todelliseen karttaan, vaan pohdintani pyöri siinä, millainen on vaikea kartta. Millaisia ajatuksia teille tulee? Toivon että antaudutte keskusteluun, jotta saan päänuppini raiteilleen.

Netin ihmeellisistä syövereistä lukulistalleni putkahti juttu, joka oli otsikoitu juuri vaikeaksi kartaksi. Tässä vaikeutta oli tulkinnallinen hankaluus, ei niinkään se jos kartasta olisi löytynyt tekijöitä, joiden voi epäillä toteutuvan hankalalla tavalla. Tieto lisää tuskaa, ei ehkä olisi pitänyt antautua lukemaan, koska aihe ei jättänyt ajatuksiani rauhaan pitkään aikaan.

Astrologiaa harrastaessa katsellaan monenlaisia karttoja ”sillä silmällä”, vaikka varsinaista tulkintaa ei näistä tekisikään. Olettaisin että jokaisella on tullut vastaan tilanne, missä kartasta ei saa nopeasti otetta, empii millaista tulkinnallista polkua seurasi. Millainen teidän kokemuksenne mukaan on kartta, mikä piilottaa luonteensa, kieltäytyy avautumasta johdonmukaisesti?

Viittaamassani artikkelissa esimerkkikartta oli rikollisen kartta, ja jos nyt ymmärsin otsikoinnin perustelut lukiessani oikein, hankaluus aiheutui paineista osoittaa astrologisia perusteluita näille pahoille mieltymyksille. Ymmärrän tällaisen pulman hyvin, sillä tulkinnoissa katsoo mieluusti positiivisia asioita, ettei tulkinnasta tulisi haasteiden lista. On vaikeaa naulita sitä rajaa tai kohtaa, missä huolestuttavia tekijöitä on kertynyt niin mittavasti, että tohtisi olettaa yksilön perimmäisessä luonteessa olevan jotakin pielessä. Nähdäkseni mikä tahansa astrologinen tekijä voi näyttäytyä ikävällä tavalla, sillä lopputulos riippuu tehdyistä valinnoista. Liiallinen ”hyvyys” kääntyy vastaan, tai yksittäinen haastava juttu voikin olla olemuksessa dominoiva – näistä ei voi tietää, ellei ole keskusteluyhteyttä kartan henkilöön tai riittävän hyviä elämänkertatietoja (nämäkin painottuvat tapahtumiin, eikä voida todella tietää miltä yksilöstä on tuntunut).

Tulkinnallisesti mahdottomana pidän karttaa, josta ei ole olemassa mitään tietoja. Astrologiaa tuntematon voisi kuvitella, että kyllä kartta kertoo mikä se on. Koska kartan voi tehdä asialle tai oliolle, ei voida tietää onko kartta vaikka yrityksen perustamiskartta, koiran kartta tai ensitreffien tapahtumakartta. Konteksti on tulkinnassa tärkeä.

Vaikeana karttana tulkinnallisesti voidaan pitää myös ristiriitaista karttaa, mikä sisältää kahteen tai moneen suuntaan osoittavia teemoja, joista ei kuitenkaan mikään vaikuta astrologisteknisesti toista painavammalta. Kahdenvälisessä tulkinnassa tämä ei ole ongelma, koska aina voi kysyä. Mielestäni jokaisella kartalla on asioita, jotka voi katsoa keskenään ristiriitaisiksi. Kartoissa on myös tasoja, jotka aivan kuin vetävät toiseen suuntaan kuin miltä pinnalta katsoen näyttäisi.

Mielestäni sellaiseen karttaan tulee suhtautua vaikeana karttana mikä muistuttaa paljon omaa karttaa. Näissä tapauksissa ylimääräistä työtä teettää sen tiedostaminen, esittääkö jotakin seikkaa oman kokemuksen pohjalta vai yleiseen astrologiseen kaanoniin nojaten. Omat havainnot (oman kartan vastaavista kohdista) on viisainta sivuuttaa. Liian helposti kuvittelee, että toisen persoona tai elämä olisi vastaava kuin itsellä. Harvoin näin on. Mitä mieltä olette, kannattaako tällaisia kohtia tuoda edes keskustelussa tulkinnan saajan kanssa esille? Itse olen pääsääntöisesti valinnut, että ei kannata, sillä sellainen ”kokemusperäinen” tieto voi ohjata toista voimakkaasti.

Sitäkin mietin, tuntuuko vaikealta tulkita sellaista karttaa, missä painotusalueet ovat sellaisissa kohdissa tai merkeissä, jotka ovat itselle vieraita. Jokaisella meillä kai on merkkejä, jotka eivät avaudu yhtä hyvin kuin toiset. Myös aspektien suhteen on hyvä tiedostaa omat vajavaisuudet; ehkä omalta kartalta puuttuu jokin kulma, mitä on hankala tämän vuoksi nähdä toistenkaan kartoilla.

Haluaisitteko kertoa ja kuvailla, millaisia ovat teidän mielestänne tulkinnallisesti vaikeat kartat? Älkää antako karttatietoja, ennemmin analyysiä siitä miksi koitte kartan hankalaksi.

Spesiaaliproge

Joitakin päiviä sitten minulle tapahtui astrologisesti, ei nyt täysin ainutkertaista eikä poikkeuksellista, mutta erityistä kuitenkin. Progressiivinen Kuu siirtyi uuteen merkkiin, merkkasi uudenlaisen ajanjakson alkamista. Tällä kerralla merkki vaan on tärkeä ja läheinen, syntymäkuun merkki, ja siksi tuntemuksessa merkkisiirtymästä ei ole samaa uutuudenviehätystä kuin toisten kahden ja puolen vuoden jaksojen alkaessa. Nyt ollaan hämmentävän, petollisen tutussa maastossa. (kuvan taulu on nimeltään Moon in Pisces, Kuu kaloissa – tuon haluaisin, tunnistan omakseni)

Kuun kiertäessä edistyksissä eläinradan merkkejä läpi se määrittää olennaisella tavalla kunkin ajanjakson sisäistä ilmettä, henkeä ja värettä. Palatessaan kierroksessa samaan merkkiin mistä alun perin joskus lähdettiin liikkeelle, tuntuma on luonnollisesti kotiinpaluun kaltainen. Progressiossa kuitenkin on kyse aikaan ja paikkaan sidonnaisesta karttatasosta, jolloin merkin anti ei ole täysin sama kuin syntymäkartan tekijällä. On ylemmyydentuntoista kuvitella, että tämän minä osaan, ettei tässä olisi mitään uutta opittavaa, ettei progressiivinen Kuu syntymäkartan merkissä antaisi enää mitään.

Merkkikierroksen tultua umpeen on aina summauksen ja uudelleenmäärittelyn aika. Tässä voi olla tehtävä kasvukäyrällä, sillä tässä jos missä joutuu katsomaan itseään silmästä silmään. Kuten planeetatkin uusissa ja toistuvissa transiiteissaan joka kerta näyttävät uusia puolia teemoistaan, niin kuuluu progressiivisen Kuunkin syntyä uudelleen merkissään. Miksi? Koska konteksti on eri, tapahtuman areena on toinen; me emme ole enää täysin sama ihminen kierroksen tai kahden jälkeen kuin untuvikkona syntymässä.

Katsantokantani uudelleensyntymästä on omiaan johtamaan harhaan, sillä se varsinainen progressiivisen Kuun syntymä on teknisesti ottaen Progressiivinen Uusi Kuu, eli se kun Kuu ylittää Auringon progressiivisella kartalla. Tämä merkkitason symbolinen uudeksi tuleminen on toisenlainen juttu. Omaa Kuun merkkiä katsotaan uudelta kantilta, eletyn historian määräämin reuna-ehdoin. Kun proge-Kuu kohtaa syntymäkartan Kuun se ei ole progressiivinen Uusi Kuu.

Kuunvaihe voi olla ratkaiseva erilaisuuden selittäjä. Progressiivisen kartan hitaan liikkeen (voiko tämän lukea myös sanalla ’kasvun’?) vuoksi Aurinko on siirtynyt syntymäkartan asemista siten, että progressiivisen Kuun tullessa uudelleen syntymäkartan merkkiin kuunvaihe on toinen kuin syntymässä. Karkeasti esitettynä ensimmäisen kerran Kuun tullessa syntymäkartan Kuun merkkiin vaihe on se edellinen kuin on syntymäkartalla. Jos olet täydenkuun ihminen, progekuu on samaan merkkiin tullessaan kasvukuun (hullunkuun) vaiheessa. Toisella kierroksella ollaan taas menty yksi vaihe taaksepäin kasvavaan puoleenkuuhun. Jos taas syntymäkartan Kuu on uudenkuunvaiheessa, ensimmäinen progekuun tulo samaan merkkiin tapahtuu balsamisen kuunvaiheen alla, seuraava vähenevän puolenkuun haasteissa.

Kuunvaiheen tyylin ja toteutumisen moodin nivominen merkkiin vaatii hiukan ajatuspyörittelyä. Esimerkki on nyt itseltä, menköön nyt kunnolla sylttytehtaalle kun tällä aloitettiin. Kalojen Kuu on kartallani Uusi Kuu. Kun progekuu muinoin 27 vuotta sitten päätyi uudelleen kaloihin, kuunvaihe oli vanhankuun vaihe. Tämä resonoi liiankin sopivasti merkin kanssa kimppaan. Vanha elämä tosiaan päättyi miltei kaikilta osiltaan, eikä aivan ilman kipuilua. Viimeinen kuunvaihe on samaan tapaan irtipäästämistä, luopumista, hiipumista ja haipumista (onko tämä edes sana?) kuin kaloissakin, eläinradan viimeisessä merkissä. Tämä nykyinen Kuun vierailu kaloissa on kuunvaiheen sävyltään laskevaa puolikuuta, missä moodin avainsanoja voisivat olla kypsyminen, punnitseminen, valinta ja päämäärätietoisuus. Huomaamme varmasti kaikki, miten hömppä ja lapsellinen kalat-Kuu joutuu kasvamaan harppauksia tällaisessa elämänvaiheessa.

Kun merkin ylitys on vasta alussa, omia tunnelmia sen havaitsemisesta ei kovin analyyttisesti uskalla eritellä. Odotuksia kaloista on vastaanottavaisuus siten, että olisin jo oppinut rajanvetoa. Irtipäästössä toivon niiden asioiden olevan sellaisia joiden on aika mennä, joista otteeni kirpoaa. Herkkyys ilmeni välittömästi; itkin pitkästä pitkästä aikaa, mutta onneksi onnenkyyneleitä. Kadotukseen joutumista? Kalojen ajelehtimisella on tarkoituksensa siinä kuin muillakin merkeillä; tulkoot tuntemattomat vedet. (ps. symboliikkaa tiivistää Neptunuksen pysähtyneenä olo kun proge-Kuu tuli kaloihin)