Putoavan energian paikoista

Voiko onneaan itse takoa vai onko se sidottu täytettävään kohtaloon? Tarkastelen kysymystä yhden äärimmäisen kartta-esimerkin kautta. Aihetta pohdin kun feissarin uutisvirrassani pyöri pikkuvideo Nikola Teslan elämänvaiheista – miten on mahdollista, että näin valtavan lahjakas ihminen ei saanut ansaitsemaansa kunniaa elinaikanaan? Taloudellista hyötyä mies ei tainnut juuri koskaan suuremmin nauttia mullistavista keksinnöistään huolimatta. En tarkoita, että kenenkään pitäisikään pröystäillä, mutta eikö hänelle olisi kuulunut hieman helpompi elämän osa kuin elää vanhuudenpäivänsä köyhyydessä.

Juuriastrologian näkökulmasta merkkeinä esitetty kartta on valaiseva, jos termiä sopii edes käyttää tämän sähkövalon, laserin ja monen muun nykypäivänä elämänmenoa pyörittävän keksinnön luojan yhteydessä. Huomio kiinnittyy planeettojen sijoittumiseen kartalla tiettyihin paikkoihin, kulmataloista putoaville alueille, eli kolmanteen, kuudenteen ja viimeiseen merkkiin. Voiko syy Teslan eräänlaiselle sivuuttamiselle olla näin yksinkertainen – hän ei saanut mahdollisuutta, sillä vaikka Tesla tuntui olleen valmis, maailma ei ollut.

Kaikilla astrologisilla menetelmillä katsottuna Teslan kartasta on löydettävissä hienoja ja ihania asioita. Kartta saattaa myös osoittaa vastausta siihen, miksi elämässä oli epäonnea. Yökartan Kuu on valoista hallitsevampi, mutta se on yhtymässä Marsiin kuudennessa paikassa, mitä kutsutaan huonon onnen alueeksi. Kuu voi saada silti apuja Venukselta, mikä hallitsee karttaa, ja on kartan suotuisimmin sijoittunut tekijä.

Ravun Auringolla on vastavierailu viimeisen paikan Jupiterin kanssa ylennyksien kautta. Jupiterin asema on hankala, planeetta voi viitata lahjojen antamiseen pois, ja näin juuri Teslalle kävi monessa tapauksessa; häntä huijattiin varastamalla keksintöjä omiin nimiin, ja törkeästi rahan suhteen. Kun Venus on yökartan vahvempi hyväntekijä, voi Jupiterin sijainti painottaa sitä, ettei menestyksestä saa kiinni.

Vaikeuksia osoittavat kartantekijät Mars ja Saturnus ovat molemmat sijoittuneet vastamerkkeihinsä. Mars on yövuorolaisten mukaan pienempi paha, ja se saattaakin näyttäytyä kuudennessa paikassa suhteellisen mukavasti (tosin Mars hallitsee Jupiteria, jota juuri harmittelin). Yökartan haasteplaneetoista Saturnus katsotaan suuremmaksi vaaraksi, ehkä näin vaativa Saturnus painoi taakkana ja ilmeni monenlaisina mielen häiriöinä, jotka olivat Teslalle ominaisia. Kunnianhimon piiskaama mies hän ei ollut, päinvastoin ilmeisesti, ehkä merkissään vaativasti sijoittunut Keskitaivaan hallitsija voi kertoa ulkoisten meriittien ja aseman tavoittelun vieraudesta.

Kun kartassa on jotakin mikä poikkeaa valtavirrasta, se pistää silmään. Hätäisesti karttaa punnittuani pidän Merkuriusta omassa kaksosen merkissään tällaisena, sillä se poikkeaa planeettasijaintien viittaamasta katoamisesta käytöstä, poismenosta (ulkoplaneettoja en ottanut nyt tässä tarkastelunäkökulmassa huomioon). Toisessa paikassa se viittaa Merkuriaanisten asioiden olevan niitä, joista saa toimeentulon, tai jotka ovat sellaista mitä omaa. Radion keksijä todentotta, kaikenlaisen langattoman viestinnän pioneeri. Merkuriuksella, hyvällä planeetallaan, Tesla sai aikaan asioita joista hänet muistetaan erityisesti kauan hänen kuolemansa jälkeen.

Planeetat osoittavat kartan ja sitä kautta elämän dynamiikkaa. Jos näitä on vaikeata valjastaa aktiivisiksi, esille pääseviksi, voi silloin jotakin omasta potentiaalista jäädä käyttämättä. Yksilön toiminta ja elämän toteutumisen mahdollisuudet ovat aina paljon monimutkaisemmat kuin tämä periaatteessa yhteen piirteeseen tulkinnallisesti keskittyminen (planeetat kolmosessa, kutosessa ja kahdennessatoista).

Mitä mieltä olette, kuinka paljon yksilöllä on mahdollisuuksia itse petrata, tuuppia ja kouluttaa planeettaa, joka ikään kuin symbolisesti näyttää liukuvan karkuun? Jos teette karttanne merkeittäin, onko teillä jokin planeetta silloin sijoittunut kolmanteen, kuudenteen, ysiin ja viimeiseen merkkiin? Miltä sellainen planeetta näyttää energisyyden näkökulmasta tarkasteltuna?

Advertisement

Ylennysten eväistä

Juuriastrologiaan yhä enemmän keskittyminen on vienyt minua takaisin omille astrologisille juurilleni, eli pyörittelen mielessäni useita samoja teemoja kuin vuosia ja vuosia sitten. On oikeastaan mielenkiintoista, että aluksi napsin astrologiasta itseäni kiinnostavia asioita, esityksiä tai metodeja, sen tarkemmin erittelemättä mitä astrologista näkemystä ne edustivat. Perääntyvän Merkuriuksen aikaan tulee tehtyä monenlaista taaksepäin katsomista, ja kun jäin pohtimaan mitkä asiat astrologiassa minua kiinnostivat (lue: koukuttivat etsimään yhä enemmän tietoa), ne edustivat suurelta osin juuriastrologiaa.

Astrologiassa olen jo pitkään, ellen sitten aina, katsonut ”eväiden” periaatteella. Minun silmääni kartoissa on aina jotakin, mikä nousee ylitse toisten tekijöiden, jokin on painottunutta, ja se eräänlainen piikki antaa suuntaa. Ohjaudumme planeettaenergioitten mukaan erilaisilla tavoilla, yksilöllisillä cocktaileilla. Siihen ei auta jäädä piehtaroimaan ja katkeroitumaan jos kaverin eväät näyttävät olevan paljon paremmat kuin itsellä. Sellainen on ihmisen osa, kohtaloksi tekee mieli kutsua.

Planeettojen ylennysmerkit oli astrologisessa ajattelussani asia, jonka koin heti omakseni kun tähän tutustuin. Ylennyksiä olen käyttänyt planeettojen tilaa ja toimintoja arvioidessani, joihin luonnollisesti vaikuttaa moni muukin asia. Juuriastrologiassa ylennys katsotaan paremmaksi, arvokkaammaksi ja suotuisammaksi planeetalle kuin asema omassa kotimerkissä. Tämä ajatus pohdituttaa erityisesti nyt. Ylennyksensä merkissä sijaitseva planeetta iloitsee samankaltaisesti kuin olisi asettunut ilonsa huoneeseen. Ylennys mahdollistaa onnen ja menestyksen. Vapaasti Firmicusta kääntäen: ”Väitämme, että kaikki planeetat ovat suotuisampia ylennyksissään kuin omissa merkeissään”. Toisaalta ylennyksensä merkissä olevaa tekijää on selitetty samankaltaisesti kuin planeetta sijaitsisi toiminnallisesti kohottavassa, tärkeässä kulmapaikassa kartalla (merkeittäin tehdyllä kartalla siis ensimmäinen, kymmenes, seitsemäs ja neljäs kartan alue).

Esimerkiksi siis Jupiterilla on vielä paremmat mahdollisuudet laajentua ja kasvaa ravussa kuin omissa jousimiehen ja kalojen merkeissään. Venukselle härkä ja vaaka ovat kotimerkkejä, mutta kaloissa se iloitsee aivan erityisesti. Ylennyksessä planeetalla on voimaa nousta korkeimpaan kukoistukseensa, ja niissä on potentiaalia nostaa yksilöä merkittävämmäksi, huomatummaksi, ehkä hyvään asemaan. Tämä resonoi ajatteluni kanssa, että painottunut planeetta ohjaa ihmisen polkua. Tarkastelutapani on siis ollut ennemmin intuitiivinen kuin alusta alkaen tiettyihin opinkappaleisiin perustuva, ja vasta myöhemmin olen löytänyt juuriastrologian opeista ne ohjenuorat, joiden mukaan olen ”aina” ajatellut.

Keskustelua ylennyksistä – jos sinun kartallasi on planeetta ylläolevan kuvan mukaisessa merkissä, onko tuo planeetta toteutunut hyvin?

Iloista juttua

Ehkä tarinan loppuun luettuanne huomaatte, mitä otsikko oikeasti tarkoittaa. Kyse ei ole nyt iloisista asioista astrologiassa tai sen kautta tarkasteltuna. Ja samalla onkin, sillä olin riemuissani kuin tässä taannoin luin kartan alueista, joilla planeetat erityisesti iloitsevat.

Juuriastrologian konsepti planeettojen ilon alueista on vanha, voisi kai ilmaista jo ikiaikaiseksi, sillä se on ainakin reilut 2000 vuotta vanha ja todennäköisesti hieman vanhempaakin alkuperää. Juuriastrologiassa planeettojen toimintakykyä arvioidaan muun muassa sen kautta, ovatko omassa sektissään (käsitys siitä kuinka planeetat toimivat päivä- ja yökartoilla) ja luonnollisesti merkistä onko se planeetalle soveltuva. Planeetalle tulee etua siitä, jos se sijaitsee itselleen kaikkein luontevimmalla kartan alueella eli paikassa (modernistit kutsuvat näitä Suomessa huoneiksi), ja tätä kutsutaan planeetan ilon paikaksi.

Monille varmasti ilon alueiden periaate on tuttu. Aurinko iloitsee ysissä, jumalan paikassa, ja Kuu kolmosessa, jumalattaren paikassa. Jupiter iloitsee yhdennessätoista paikassa, hyvän hengen alueella, ja Venus vastapäätä vitosessa, hyvän onnen paikassa. Pahikset Saturnus kartan viimeisessä paikassa pahan hengen alueella, ja taas Mars vastapäätä kutosessa huonon onnen paikassa. Merkurius on oivaltavasti ensimmäisessä paikassa, kykenevänä iloitsemaan niin horisontin yläpuolella kuin alapuolellakin.

Yllämainitut parhaat kohdat planeetoille eivät ole sattumanvaraisesti räiskäistyjä vaan ilmentävät monella tasolla tarkkaan harkittua astrologista järjestystä. Ensinnäkin iloista ilmenee sektiajattelu. Päivähallitsijat Aurinko, Jupiter ja Saturnus sijaitsevat ilojen kartalla horisontin yläpuolella. Yöplaneetat Kuu, Venus ja Mars ovat horisontin alapuolella. Merkurius taas mahdollisesti joko yllä tai alla, koska se on ainoa planeetoista joka pystyy mukautumaan.

Planeetat ovat ryhmittyneet akselikohtien ympärille. Aurinko ja Jupiter ympäröivät taivaanlakea MC:tä ja osoittavat symbolisesti kuinka tuli kohoaa korkeimmalle. Vastaavasti Kuu ja Venus ympäröivät IC:tä, kartan pohjukkaa, ja kertovat kuinka maa suuntaa alaspäin, juurtumaan. Nousuakselilla Merkurius ja Saturnus osoittavat ylöspäin (kohti MC:tä) kohoavaa voimaa, ihan kuin planeetatkin nousevat horisontista, ja ilmentävät ilmaa. Laskuakselilla Mars osoittaa veden elementin tapaa virrata alaspäin kohti maata. Kyseisen elementin teemallisessa kohdassa olevat planeetat ovat elementtikolminaisuuden hallitsijoita.

Planeetat ovat sijoittuneet ilon käsitteestä kertovalle kartalle juuri tiettyihin kulmiin toisiinsa nähden. Valot Aurinko ja Kuu ovat suotuisissa kolmio- ja sekstiilikulmissa hyväntekijäplaneettoihin Jupiteriin ja Venukseen. Saturnus ja Mars taas ovat neliökulmissa valoihin, ja kun ovat tässä kontekstissa asettuneet näin, on tässä nähtävä tarkoitus, että juuri näin tulee ollakin. Merkuriuksen kulmat osoittavat samalla tavoin parasta toiminnallista kaavaa: Merkurius on kolmiossa Aurinkoon, sekstiilissä Kuuhun, samoin kolmiossa Venukseen ja sekstiilissä Jupiteriin, ja sokeissa kulmissa pahiksiin Saturnukseen ja Marsiin nähden.

Ilojen malli tuntuu suorastaan mystiseltä, koska se on niin täydellinen. Yksikään tekijä ei ole omituinen, vaan kaikki ovat täydellisesti kohdillaan. Planeettojen ilot todellakin naulitsevat sen miten hienosti astrologian käsitteet ovat rakentuneet.

Jos merkkikartalla (mikä on kaiken perusta juuriastrologiassa, yksi merkki kattaa yhden paikoista) planeetta on oman ilonsa paikassa, sen toteutuminen on onnistuneempaa. Yhdennentoista paikan Jupiter kykenee parhaiten tekemään toiveista totta, ja kahdennetoista paikan Saturnus pitämään kurissa asioita, jotka voisivat kääntyä itseä vastaan haavoittavasti. Aurinko edustaa kuninkaallista auktoriteettia ja hallintaa jumalan alueella ysissä, kun Kuu nauttii turvallisuudesta kolmosen arkisissa ja jokapäiväisissä ympyröissä. Viidennen paikan Venukselle mielihyvä on taattu. Marsin voi kai ajatella suoriutuvan voimalla rutiineista kutosessa. Merkurius välittää viestejään parhaiten kartan ensimmäisestä paikasta käsin.

Käsitykseni mukaan nykyisin juuriastrologian tulkinnassa annetaan ensisijainen painotus sektille, eli toimiiko tekijä paremmin päivän vai yön fiiliksissä, sekä merkille kuinka luonteva se planeetalle on, ja vasta näiden jälkeen määräytyy ilon paikan todellinen toteutumisen mahdollisuus. Kärjistetysti, Jupiterin kuuluisi olla päiväkartalla (Aurinko horisontin yllä) ja vaikka ravussa, kun sijaitsee yhdennessätoista paikassa, jotta tästä ilosta saisi kaiken mahdollisen irti. Venuksen kuuluisi olla yökartalla (Aurinko horisontin alla) ja esimerkiksi härässä, jotta viidennen paikan luomisen potentiaaleista ja seksuaalisuudesta saattaisi yltiöpäisesti hyötyä. Päiväkartan Saturnus viimeisessä paikassa, esimerkiksi vaa’assa, pitäisi mielen peikot ja pelot järjestyksessä ja kurissa. Yökartan kuudennen paikan Mars skorpionissa häivyttäisi Marsin negaatioita.

Suosittelen käyttämään ilon konseptia miettiessänne planeettojen tulkintaa. Astrologiassa on miltei loputon käsitteellinen rikkaus, ja koska se ainakin minun silmääni näyttää aivan täydelliseltä, miksei näitä loistavia malleja käytettäisi.

Lähde: Chris Brennan, Hellenistic Astrology, The study of fate and fortune

Erikoinen transiittikevät

Iskeekö transiitit? Nyt keväällä on tarjolla erityisen painavia transiitteja, sillä lyhyen aikavälin sisällä moni merkittävä planeetta muuttaa kulkusuuntaansa ja pysyttelee tästä johtuen miltei samassa kohdassa eläinrataa tavallista pidemmän aikaa. Ja mikä mielenkiintoisinta, kaikkien planeettojen voimat kutittelevat samoja asteita, mahdollistaen näin monelta eri suunnalta tarjotut planeettaenergiat.

Nyt kun mennään vasta maaliskuun puoltaväliä ja astrologisesti ollaan vanhan vuoden puolella ennen uutta alkua ja oinaan ingressiä, hitaasti liikkuvat tekijät ovat jo niin lähellä pysähtymisien kohtiaan, että näihin osuvat transiitit alkavat aktivoitua. Planeettojen aktiivisuuden ajatellaan olevan suurimmillaan silloin kun asia on vasta tapahtumassa, ennen kuin kulma on tarkka (tätä kutsutaan avautuvaksi) ja voima alkaa laantua tarkan kulman tai ylityksen jälkeen kun kuljetaan ohitussuuntaan (sulkeutuva kulma). Hitaat ulkoplaneetat ovat transiiteissaan enemmän aikakausia, mutta pitkään transiittijaksoon saattaa tulla painokkaampia kohtia silloin jos planeetta pysähtyy transiittijaksossaan tarkkaan kulmaan tai hyvin lähelle sellaista.

Jupiter, Pluto ja Saturnus ovat kaikki tällä hetkellä vain asteen tai parin päässä tulevia pysähdyksensä kohtia, joten jos teille osuu, asiat alkavat olla jo nyt hyvinkin aktiivisia, herätä ja kerääntyä. Aluksi Jupiter pysähtyy jousimiehessä 24 asteessa, tarkimmillaan tämä on 10. huhtikuuta, mutta tällä hetkellä Jupiter on vain asteen etäisyydellä pysähdyksensä kohdasta. Pluton pysähdys kestää ajallisesti pidempään, se on tarkkana 24. huhtikuuta, ja on 23 asteessa kaurista. Saturnus on kulkenut jo pitkään aivan siinä kyljessä, ja pysähtyy kuukauden lopussa 20 asteeseen kaurista. Saturnuksella on nyt etäisyyttä vajaat pari astetta, ja Plutolla vain joitakin kaariminuutteja. Kesällä juhannuksen tienoilla Neptunus viimeistelee näiden samojen asteiden pommituksen kun pysähtyy kaloissa lähelle 19 asteen rajaa.

Jos teillä on syntymäkartoillanne planeettoja ja akseleita näiden pysähdyksien asteiden kohdalla tai edes hyvin likellä tuntumassa, on transiiteissa nyt piikkikohtaa luvassa. Muuttuvat ja johtavat merkit ovat voimallisimpien kulmien päässä, mutta kyllä näin monesta pysähdyksestä riittää säteilyä muillekin eläinradan merkeille. Ja onhan transiittikattauksessa sitten vielä tarjolla Uranus, mikä aivan härän merkin alusta pommittaa kartoillanne alku-asteilla sijaitsevia tekijöitä. Niin Uranuksen outolintumaista tyyliä olla erilainen.

Toisaalta sitten heille, joiden kartat rakentuvat muihin asteisiin, sanotaan nyt vaikka kymppiasteen ja aivan merkin lopun tienoille, voitte saada nyt kovin rauhallisen jakson elämäänne, kun planeetat eivät juuri kiusaa eivätkä häiritse. Kumpaan joukkoon kuulut, pommitettuihin vai sivuutettuihin?

Vuosijuonitteluja

Ajan isoja linjoja osoittaa juuriastrologian vuosisiirtymäksi eli profektioksi kutsuttu menetelmä. Se kertoo kunkin elinvuoden keskeisimmän juonen, vähän kuin meneeks hyvin vai ei. Toki menetelmässä pystyy tarkentamaan viestiä ja ajoitusta näistä yleisistä linjoista, mutta siirtymästä saa kätevästi tsekattua pääpiirteet vuoden sanomasta.

Tekniikkana vuosisiirtymä on helppo ja yksinkertainen, eikä vaadi monimutkaisia laskutoimituksia. Ensimmäiseksi tulee asettautua ajattelemaan syntymäkarttaa merkkien kautta siten, että kartan ensimmäinen talo on kokonaisuudessaan se merkki, jossa nousuakseli on.

Vuosisiirtymässä kuljetaan kartan mukaisesti 12 vuoden jaksoissa. Jokainen elinvuosi kattaa aina yhden merkin / kartan talon tai paikan. Syntymän vuonna ollaan ekassa merkissä, toisena seuraavassa jne. Kaksitoistavuotiaana, synttäripäivänä vaihtuen, vuosisiirtymä on uudelleen ensimmäisessä merkissä.

Oheisesta kuvasta on helppo bongata suoraan oman elinvuoden kohdalta kyseinen syntymäkartan merkki (talo). Vuoden osoittaman talon kohdalta katsotaan merkki syntymäkartalta. Jos olet nyt 40-vuotias, katso mikä merkki on syntymäkartan viidennessä talossa. Tämä merkkitalo näyttää, minkä sävyinen on kyseisen vuoden idea.

Kun siirtymävuoden merkki on löydetty, koetetaan löytää ajan herra, eli se planeetta mikä kyseisen paikan merkkiä hallitsee. Jos se on oinaassa, hallitsija on Mars, jos taas kauriissa, hallitsija on Saturnus. Koska tämä on juuriastrologian menetelmä, pitäydytään sen osoittamissa opeissa: ulkoplaneetat eivät näyttäydy vuosisiirtymässä hallitsijoina. Skorpionia hallitsee Mars, vesimiestä Saturnus ja kaloja Jupiter.

Kun merkin mukainen ajan herra on löydetty, tutkitaan syntymäkartalta sen asemaa. Jos syntymäpäivän osoittamassa vuodessa olisi esimerkiksi kyse ravun siirtymävuodesta, etsitään kartalta Kuu. Tutkitaan ensisijaisesti onko vuoden hallitsijalla, ajan herralla, kulmia hyväntekijäplaneettoihin Jupiteriin ja Venukseen, ja vastaavasti niihin kehnoihin Marsiin ja Saturnukseen. Ajan herran kulma kertoo jotakin vuoden onnistumisesta. Esimerkin mukaan, jos Kuun ja Venuksen kesken olisi kulma, fiilis on hyvä, jos taas olisikin kulma Kuun ja Marsin kesken, haastetta esiintyy.

Näissä kahdentoista vuoden kierroksissa käymme kartan merkkejä (taloja) läpi järjestyksessä ja paikan kautta ilmenee painotusta mille elämänalueelle vuoden merkittävimmät jutut liittyvät. Toisen merkin alueella kärjistetysti ihmetellään raha-asioita, seiskassa ihmissuhteita, kympissä töitä ja julkisuutta.

Jos siinä merkissä, jonka vuosisiirtymä ottaa suurennuslasin alle, on omalla kartalla planeettoja, ne aktivoituvat. Transiitteja kannattaa syynätä erityisesti merkin hallitsijaan ja sen tekemänä, ja sitten jos tuota vuosisiirtymän paikkaa jokin hidas vekkuli ylittää. Minulla on juuri näin: vuosisiirtymä antoi vuoden sävyksi härän, ja mehän kaikki tiedämme kuka räväytti tähän merkkiin ihan juuri.

Paikkojen, merkkien ja planeettojen symboliikkaa kannattaa pyöritellä mielessä laajalti, eikä tarrautua vain ensimmäiseen mieleen tulevaan tuomioon. Itse olen pitänyt tätä vuosisiirtymän merkin ja hallitsijan yhdistelmää tehtävän kaltaisena. Aina riittää astrologiassa opiskeltavaa ja oman kartan teemoissa syvemmälle sukeltamista.

Mikä planeetta on teillä parhaillaan pomona, minkä merkin (talon) asioita on esillä?

Nimityskriisi

Otsikko huijaa kurjasti ottamaan selvää mistä voi olla kyse, sillä ei täällä oikeasti kriisissä olla. Olen pohtinut käyttämäni astrologisen tekniikan nimeä ja päättänyt ottaa käyttöön vaikean ikiaikaisen nimen sellaisenaan. Jos asialle muotoutuu hyvä suomenkielinen käännös, olen valmis taas kerran uusimaan sanastoani.

Nimi määrittelee tarkemmin kuin arvaammekaan, sillä nimitykset yhdistyvät mielissä mielikuviin ja muodostavat odotuksia. Juuri tämän asian kanssa koin epämukavuutta, sillä tulkinnaltani odotettiin jotakin, mitä sen ei ollut tarkoituskaan tarjota.

Dodekatemoria on minun silmääni äkkiseltään nimihirvitys, jonka en usko helposti taipuvan meikäläisten suussa, eikä se varsinkaan astrologiaa tuntemattomalle kerro yhtään mitään. Ellei sitten satu osaamaan latinaa. Se tarkoittaa kahteentoista osaan jakamista, ja astrologiassa merkitys on yhden eläinradan merkin osittaminen kahteentoista osaan. Tällainen yksi osa on kahden asteen ja 30 kaariminuutin kokoinen ja vastaa aina yhtä eläinradan merkkiä. Oudon ja vaikean nimityksen käyttäminen on riski, jonka haluan ottaa siitä huolimatta että se herättäisi kyselyä ja hämmennystä. Jos tätä käytän oikein aktiivisesti, ehkä se tulee jossain vaiheessa tutuksi.

Pohjimmiltaan nyt on kyse menetelmän tulkinnasta ja valitusta näkökulmasta. Tulkinnallisesti haluan ottaa ensisijaisesti huomioon sen, mitä tällä kahteentoista osaan jakamisella alun perin on tarkoitettu ja mihin sitä on käytetty. Jos käyttäisin tekniikasta tutumpaa nimitystä, tämä ikään kuin sisältäisi odotuksen, että tarkastelisin jakamista tästä toisenlaisesta näkökulmasta käsin.

Dodekatemoriaa ajattelen merkkinä merkin sisällä, ja vielä täsmällisemmin, sisämerkkinä. Se on eläinradan kohdan alajako, sisällä oleva yleensä toisenlainen alue, ja merkkisymboliikan kautta suuntaa pinnalla olevaa johonkin suuntaan – sellaiseen suuntaan kuin merkki käskee. Oinas ajaa eteenpäin, leijona esille, jos merkki soveltuu siihen sijoittuvalle planeetalle luontevasti. Sisämerkki naulitsee planeettaenergian toiminnan tyyliä, sillä jos varsinaisen eläinradan merkin ja sisämerkin välillä on häikkää, dynamiikka kärsii tästä. Planeetta ei saakaan itsestään irti sitä mitä voisi odottaa, karkeasti tulkittuna. Moni muukin seikka kokonaisuudessa vaikuttaa.

Sisämerkkiä on hellenistisellä ajalla esitetty salaisuuden kaltaiseksi. Tulee mieleen vanhankansan sanonta moni kakku päältä kaunis. Hyvinäkin pitämämme planeetat voivat sisämerkin kautta sisältää haastetta ja työmaata, ihan samoin kuin alajaon merkki voi paikata katastrofia. Yksinään dodekatemorian osoittama merkki ei näyttäydy, vaan aina kimpassa päällismerkin kanssa.

Kun aikaisemmin ilmoittamani tulkinnan kuvaus meni uusiksi, viilasin hieman markkinointimateriaaliakin. Homma leviää – mutta tilauksia kyllä otetaan vastaan.

Millaista mun astrologia on?

Astrologia on pullataikina-juttu, siinä mielessä Jupiteriaaninen, että se helposti paisuu suuntaan jos toiseen. Siksi on erittäin vaikeata määritellä yksioikoisesti, mitä astrologia on ja miten sitä pitäisi tehdä tai omalla kohdallaan toteuttaa. Yksi kun katsoo astrologiaa psykologisesta vinkkelistä ja tulkitsee miten eri tekijät näyttäytyvät luonteenpiirteinä, joku keskittyy siihen mitä tapahtuu, ja voidaan miettiä siltäkin kannalta mitä itse pitäisi tehdä, miten olisi luontevinta kokea, mikä sujuu ajassa ja mikä saattaa näyttäytyä haasteena.

Astrologian hierarkkisuus saattaa olla monelle hankalasti miellettävä näkökulma. Planeetat kartoillamme eivät ole kaikki samanarvoisessa asemassa, vaan kartan rakenne asettaa niitä järjestykseen. Se ei tarkoita paremmuus- tai helppousjärjestystä, ennemminkin näkyvyyttä ja aktiivisuutta. Yleensä jokin kartantekijä saa ”plussia” toisiin nähden, esimerkiksi jos sattuu olla suotuisassa merkissä, kartan akselin tuntumassa, tai liikeradassaan erityinen (pysähtynyt tai OOB-tilassa). Mitä enemmän planeettaan kerääntyy näitä ”täppejä”, sitä varmemmin se raivaa itselleen tilaa. Voidaan puhua kuvainnollisesti laivan kapteenista tai orkesterin johtajasta. Tämänkaltainen planeetta kartalla tulee vuosien mittaan tutuksi, sillä usein se määrää perusasennetta ja rutiininomaisia tapoja tai ratkaisuja.

Astrologia kertoo kuitenkin ajasta ja ajoituksista. Vaikka syntymäkartta on muuttumaton lähtökohta, se toimii tavallaan vain lähtölaukauksena sille miten muutumme ihmisenä ja mitä aika kulloinkin antaa koettavaksi ja opittavaksi. Planeetat aktivoituvat ajassa erilaisin syklein ja voimakkuuksin, ja ihan varmasti johonkin elämänvaiheeseen osuu myös sellaisten planeettojen ”kukinta-aikoja”, jotka ovat syntymäkartalla hieman sivussa tai heikoin eväin varustettuja. Näin ajateltuna jokainen planeetta on tärkeä, mutta tärkeys ei ole päällä kaiken aikaa. Erilaiset ajoitusmekanismit astrologiassa näyttävät, mitkä tekijät kulloinkin suorittavat debyyttinsä tai yksinlaulunsa.

Jos astrologiaa ajattelee syklijärjestelmänä, pystyy hahmottamaan vaivattomasti eri ajanjaksojen erilaisuuden tai omanlaisuuden. Tämä kaikki pyörii oikeastaan (ainakin) kahdella eri tasolla: yleiset ajanlaadun syklit ja henkilökohtaiset syklit. Kun nämä kaksi oikein railakkaasti osuvat samaan tahtiin, yleensä tulosta syntyy; ajanjakso tuntuu aktiiviselta, tapahtuu paljon ja isoja, käänteentekeviä asioita.

Olen usein koettanut ottaa esille yksilön omaa panosta ajanlaadun hallinnassa. Tätä voidaan kutsua vapaaksi tahdoksi, mutta aina voidaan filosofeerata miten lopulta teemme valintojamme, noudatammeko jotakin kosmoksen ennalta määrättyä suunnitelmaa, onko vastaanpyristelytkin kirjoitettu omaan suunnitelmaamme ja niin edelleen. Yhtä kaikki, mielestäni astrologiassa on olennaista tehdä, reagoida. Toistan aina, että kysy mitä haluat tehdä tällä kyseessä olevalla energialla. Jos annetaan Marsin ”aloitusvuosi”, mitä pistät alkuun, jos on kyseessä ikäkausitransiitti Saturnukselta, mitä tarkistat, korjaat ja opit. Jos Merkuriuksesi pysähtyy progella, mitä mietit, mitä opit. Näihin kaikenlaisiin eri planeettojen lupaamiin sykleihin syntymäkartta toimii avaimena; kaikkien planeettojen teemat eivät ole meille yhtä luontevia. Voi olla rakentavaa ajatella joistakin planeetoista, että ovat osoittamassa meille nöyryyttä, koska elämään sisältyy aallonpohjia, kurjuutta ja vaikeuksia.

Astrologia alkaa yhä vahvemmin näyttäytyä minulle elämänsyklien oppina. Ajanjaksot rakentuvat toistensa lomaan ja eri planeettaenergioitten suhteen myös päällekkäin. Jos yksi herkkyysaika menee syteen liiallisten reunaehtojen, oman varovaisuuden (tai kieltäytymisen tai vastaanhangoittelun) vuoksi, aina tulee eteen ajanjaksoja joissa samaa planeettaenergiaa pääsee taas kokeilemaan. Voi paikata, voi hienosäätää, voi kultivoitua – ja mennä sinne saveen. Mikään astrologinen juttu ei kanna ehdottoman hyvän tai pahan leimaa. Voimme oppia varomaan astrologisia ennakko-asenteitamme, ja mieluummin itse tehdä planeetan teemaa kuin heittäytyä kirkumaan Pluto! Susi! Pluto! (tai kuten minä itse tuskailin juuri alkanutta Venuksen profektiovuotta omalla kohdallani – opin paikka täälläkin!).

(Juttu jatkuu taidepläjäyksen jälkeen)

Miten ihmeessä osaa tunnistaa syklit ja planeettojen painokkaat ajat omalla kohdallaan? Ihan hyvin voi välittää piupaut astrologiasta ja mennä siten kuin hyvältä tuntuu. Astrologiassa minä keskityn olennaisimpiin ja isoimpiin juttuihin (transiitit, progression liikkeet, vuosiprofektio). Mielestäni ihminen ei repeä joka suuntaan, ja siksi vain muutama päällekkäinen juttu pystyy saamaan tilaa To Do -listalta. Jos taivaan liikkeitä seuraa tarkkaan, voi tietysti makustella kaikenmaailman sekstiileitä, mutta liian pieniin osiin pilkkoessa saattaa kadota fokus. Jos sama idea pyrkii esiin useasta eri tarkastelukulmasta, se on varmaan pakko uskoa, ja tehdä sillä taivaan voimalla jotakin.

Paisuihan tämä astropulla kuten arvelinkin. Oletteko te määritelleet itsellenne selkeästi millainen on astrologisen ajattelunne perusta?