Tärkeintä ajassa

Astrologian harrastajat tuskittelevat toisinaan sen kanssa, mikä on tärkeää ja olennaista missäkin aikajaksossa. Juuriastrologiaan tutustuminen toi asiasta perimmäisen oivalluksen: syntymäkartalla tekijät eivät ole kaikki yhtäaikaisesti aktiivisia, vaan ne heräävät henkiin tiettyjen ajoitustekniikoiden osoittamilla tavoilla.

Olen laatinut asiakastöinä vuosikatsauksia, ja tässä työssä ilmeni kohdentamisen tarve välittömästi. Sain mukavaa vahvistusta valitsemalleni linjalle, kun kuuntelin Chris Brennanin Hellenistisestä astrologiasta pitämän luennon Kepler Collegen arkistoista. Tässä Brennan kritisoi modernin astrologian tapaa kiinnittää huomiota ensisijaisesti transiitteihin. Tärkeämpää on tutkia ajoitustekniikoiden kautta, mikä on ratkaisevaa ja merkittävää.

Ajanlaatua tutkittaessa profektio ylittää transiitit. Profektio on juuriastrologian merkkiedistystekniikka, jossa vuosittain kartan talot (merkit) nousevat keskeiseksi. Profektio määrää, mikä kartan merkeistä on kunkin vuoden (vaihtuen aina syntymäpäivän kohdalla) aikana olennaisin. Vuosiprofektion merkki osoittaa merkkihallitsijansa kautta ajanlaatua keskeisimmin määrittävän planeetan. Profektio katsotaan merkkitaloilla nousussa olevasta merkistä. Jos esimerkiksi syntymäpäivälle tehdyssä profektiossa nousee härkä, on silloin Venus merkin hallitsijana ajan herra. Venus aktivoi syntymäkartan Venuksen sekä transiitteja tekevän, ajassa liikkuvan Venuksen. Seuraavaksi tutkitaan mikä oman kartan taloista on härän merkissä (kartta tulee tehdä merkki”huoneilla” Whole Signs); se voi olla esimerkiksi kymmenes talo, mikä viittaa aktiivisuuteen julkisuuden, uran ja maineen elämänalueilla.

Profektio antaa selkeän sapluunan, jolla tarkastella vuoden ajanjaksoa. Ajan herrana vaikuttava planeetta on kaikilla tavoin etusijalla: sille kohdistuvat muiden planeettojen transiittijaksot ovat vuoden tärkeimmät, samoin kuin tämän ajan herrana huseeraavan planeetan tekemät transiitit oman kartan tekijöihin. Erityisesti kannattaa huomioida, altistuuko tämä tärkein tekijä pimennyksille vuoden ajanjaksossa. Joskus myös progressioissa sama planeetta osoittaa jotakin erityistä.

Profektion osoittama menetelmä vastaa siihen, miksi kaikki isotkaan transiittijaksot ”eivät tunnu” – jos ajan herrana oleva planeetta ei ole mukana näissä kuvioissa, ne eivät näyttele elämässä pääosaa juuri tuolloin. Astrologiassa puhutaan paljon suurista ikäkausitransiiteista, esimerkiksi Saturnuksen paluista. Kyllä ne ovat aina merkkipaaluja elämänpolulla, mutta erityisen käänteentekeviä sellaisina vuosina kun profektio näyttää planeetan olevan aktiivinen. Usein kuulee myös kommentteja, että ajassa olevat perääntymisjaksot eivät tunnu missään – näissäkin saattaa olla niin, ettei retroava planeetta ole vuosiprofektion mukaisesti itsellä juuri aktiivinen.

Kaikki profektiovuodetkaan eivät selkeästi näytä olevan yhtä painokkaita. Asiakastöissä on tullut vastaan useita tapauksia, joissa vuosiprofektion osoittama ajan herrana oleva planeetta ei saa osakseen painokkaita transiitteja tai se ei nappaa transiiteillaan kipeästi oman kartan tekijöihin (jos aktiivisimmat kulmat ylitykset, neliöt ja vastakkaisuudet puuttuvat). Meillä on välillä taivaalta välivuosia, jolloin voi keskittyä miettimään sitä oman kartan ajan herrana olevaa planeettaa sijainteineen ja kulmineen.

Tässä jo vuosia sitten kirjoittamassani jutussa otin esille saman asian, ja siitä löytyy tarkemmat ohjeet miten vuosiprofektio katsotaan omalta kartalta.

Profektio ei ole kuitenkaan ainoa juuriastrologian tarjoama väline tutkia, mikä on kartalla kulloinkin oleellisinta. Paljon monimutkaisempi merkkivapautustekniikka kertoo pidemmistä linjoista, kattaen koko elämänkaaren. Ehkä jonain päivänä uskaltaudun esittelemään tätäkin.

Advertisement

Eläintarhan isojen kissojen osastolla

Leijonan Kuu, Auringon merkissä kulkevana, korostaa valon heijastamisen ideaa. Kuu ei itsessään tuota valoa vaan sen kirkkaus on Auringosta lähtöisin. Tämä on aina hyvä muistutus leijonan Kuun aikaan. Kuun matka omanarvontuntoisessa kissamerkissä ei välttämättä ole koko matkalta täysin samanlainen tai kokemukseltaan yhtenevä, vaikka yhden eläinradan merkin sisällä ollaan. Merkkejä voi tulkita kolmijaollisen dekaanimallin mukaan, jolloin jokaisella kymmenen asteen osiolla on oma dekaanihallitsijansa. Hallitsijan luonne nostaa esiin erityyppisiä seikkoja merkin tematiikasta.

Perjantaina Kuu ylittää päivän mittaan leijonan ensimmäistä kolmannesta, mikä on Saturnuksen dekaania. Tämä vaihe kestää suurin piirtein iltapäivän kolmeen saakka. Tässä saattaa olla aistittavissa vääntöä, sillä Kuun, merkin ja kolmijaon hallitsijan kesken ilmenee pientä ristiriitaisuutta. Leijona on Saturnuksen vastamerkki, missä se ei tunne oloaan kotoisaksi, ja planeetta katsotaan vastapariksi kummallekin valolle. Jotakin lievästi epämukavaa saattaa siis olla ilmassa. Kaikkein luonnollisimmin Kuu nostaa esiin auktoriteettiä ilmentäviä seikkoja. Joudutaan kenties pohtimaan kenellä on sananvaltaa. Leijonan luovuutta ja ilmaisukykyä ajatellen hallitseva Saturnus kehottaa suunnittelemaan prosesseja, ja herättelee ottamaan tosissaan pyrkimykset, tekemään niille jotakin, ja suhtautumaan vakavasti luovaan työskentelyyn. Kuun ylitys ensimmäisessä dekaanissa viittaa kuninkaalliseen hallintaan.

Perjantain iltapäivällä dekaani vaihtuu Jupiterin alaisuuteen, päästään siis juhlaan kiinni. Kuun matka leijonan merkin keskivälillä on elämästä nauttimista, hehkua ja rentoutumista. Tässä yhdistelmässä on elämän kasvun ainekset suotuisimmillaan, hyvin hedelmällistä aikaa siis. Mietin missä määrin ajanlaadun tarjoama hyvä on aktiivista, vai olisiko tässä taipumus jäädä patsastelemaan valtaistuimelle. Mieleen tulee elämyksellisyys ja kokemuksellisuus, joita Kuu voisi tässä leijonan merkin keskivaiheilla nostaa esiin. On myös mahdollista, että tämä Jupiterin hallitsema alue viittaisi voimakkaimmin kutsumukselliseen leijonaan, sillä tässä on näkemyksellinen suunta. Kuu nappaa dekaanin viimehetkillä tarkan sujuvan kulman jousimiehessä kulkevaan Jupiteriin, joten suotuisuutta pääsee kaikkein helpoimmin käyttämään juuri tällaisina hetkinä. Kuun kulku tosin ajoittaa meillä tämän keskimmäisen dekaanin vähemmän tehokkaaseen ajankohtaan, sillä Jupiterin vaihe päättyy lauantaina aamulla noin kahdeksalta. Jos huomaatte kutsumuksen kutsuvan yöaikaan, voitte laittaa tämän Jupiterin piikkiin.

Leijonan viimeistä kolmannesta hallitsee Mars, ja punaisen planeetan ilmentämisen aika Kuun kautta kestää lauantain ajan, päättyen siihen kun sunnuntain puolella yöllä Kuu siirtyy seuraavaan neitsyen merkkiin. Kuu, leijona ja Mars yhdessä viittaavat tunnekokemusten kärjistymiseen. Viimeinen osio leijonaa kenties ilmentää helpoiten huomiohakuisuutta, arvostuksen vaatimusta, kipuilua kunnioitukseen liittyvien seikkojen kanssa. Tahdon kysymykset voivat esiintyä jollakin tavoin, esiintyy kenties tarkoituksella jonkun arvovallan murentamisen yritystä tai oman paikan valtaamista valokeilassa. Marsin dekaanissa karjahdellaan pelotuksia, joten Kuu voi ilmentää puolustamista, mutta myös hyökkäyksiä. Marsia kannattaa aina koettaa ohjailla tekemiseen, sillä toiminta on sen moodia.

Kissamaisen ylvästä leijonakuun toteuttamisen aikaa näin kesäkuumalla!

Pohdintaa astrobloggauksesta

Toivon tällä kirjoituksella kannustavani teitä, jotka haaveilette kirjoittavanne astrologiasta. En halua esittää sääntöjä tai malleja, miten se pitäisi tehdä, vaan herättää ajatuksia rohkaisuksi ja tueksi. Olen kirjoittanut Taikablogia jo monen monta vuotta, eikä minulla ollut aloittaessani ohjeita. Vaikea sanoa olisiko blogista muovautunut toisenlainen jos olisi ollut.

Ajatuksien ja mielipiteiden ilmaisu blogikirjoituksien muodossa voi olla passé, sillä maailmalla taidetaan suosia jo enemmän videoita ja kuunneltavia podcastejä. Kirjoitetulla sanalla on silti paikkansa etenkin meidän pienellä kielialueellamme, missä astrologisia tekstejä omalla kielellämme ei ole mahdollista kovin paljoa julkaista. Blogi on hyvä ja edullinen kanava, ja joihinkin sen puutteisiin viittaan ainakin rivien väleissä myöhemmin.

Tarkoituksen pohdinta

Tuumi hetki blogin päämäärää. Haluatko vuodattaa henkilökohtaisia kokemuksiasi vai tykittää asiatekstiä? Kenelle haluat pääasiassa blogin suunnata? Aihevalinnat ja käsittelyn tyyli yleensä rajaavat lukijakuntaa. Blogi on armelias julkaisunmuoto ja sietää jonkinverran poukkoiluakin – minun kirjoituksissani tämä saattaa olla juuri se pointti, kaikkea löytyy.

Oma ääni

Kirjoita omalla äänellä ja rehellisellä otteella. Astroasioissa ei kannata esittää kaikkitietävää. Lukijoilla, ihanilla astroharrastajilla on tarkka feikkifiltteri. Kirjoita ainakin aluksi asioista, joista olet innostunut, ja myöhemmin kun rutiini on hanskassa, voi aihepiiriä laajentaa. Jos olet kiinnostunut jostakin astrologian alueesta, ihan takuulla löytyy toisiakin samoista asioista kiinnostuneita, eli ei ole syytä vähätellä ideoita. On hyvä noudattaa lähteiden ilmoittamisen tapaa, eikä esimerkiksi kääntää ulkomaisesta kirjallisuudesta otteita ja esittää näitä omina ajatuksina.

Omannäköinen ilmaisutyyli on rikasta, mutta tavoitettavuutta palvelee idean fokusointi ja ytimekäs, selkeä esitys. Klikkiotsikointi todennäköisesti karkottaa astropiireissä enemmän kuin houkuttaa lukemaan. Tsekkaa siis vastaako otsikko juttua, ja kirjaa avainsanoja nettinavigoinnin varmistamiseksi.

Oikeakielisyys kirjoituksissa on plussaa. Tekniikka korjaa ne typot joita oma silmä ei huomaa. Vieraalla kielellä kirjoittaessa on luvallista turvautua avustajiin, jotka siistivät kieliasua. Voi punnita, mihin asti haluaa säilyttää oman ilmaisutyylin, ja milloin on syytä olla uskollinen kieliopille. Minä viisveisaan pilkkusäännöistä ja otan tietoisen riskin, jos tämä karkottaa lukijoita.

Minulle oli tärkeä pohtia ja vetää rajaa yksityisyyden suhteen. Jos on tarkoituksena kirjoittaa astrologiasta, siihen ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää tunnustuksellisuutta yksityisasioista. Läheisten karttoja ei sovi laittaa julkiseen tarkasteluun. Toisaalta kovin ulkokohtainen esitystyyli tuntuu helposti tekniseltä, eikä jaksa kiinnostaa kaikkia lukijoita. Intiimiys koukuttaa seuraamaan blogia. Inhimillinen voi olla niinkin, ettei esittele elämänsä kaikkia yksityiskohtia.

Sisältö

Julkaisukynnyksen ylittäminen on monelle valtavan suuri juttu, eikä rimaa ole syytä pitää liian korkealla. Bloggauksen ei tarvitse vastata tieteellistä lopputyötä. Jutustelu ja ajatusten herättäminen ja niiden vaihtaminen lukijoiden kanssa riittää jo pitkälle. Astrologinen yhteisömme tarvitsee kommunikaatiota.

Sisältö markkinoi, jos teet / pyrit aloittamaan astrologin työtä. Se antaa käsityksen ajattelustasi, ja voi poikia esimerkiksi luennointitarjouksia. Jos blogilla on päämäärä kartuttaa asiakaskuntaa, se on mielestäni hyvä ja rehellinen tapa osoittaa ajattelua. Jos kirjoitat omaksi ja yhteisön iloksi, älä jää jumiin sisältövaatimuksiin liikaa, ettei se halvaannuta kirjoittamisen riemua. Astrologisten seikkojen kohdalla on hyvä malttaa sen verran innostusta, että tarkistaa faktat. Virheitä ei kannata pelätä, niitä voi aina korjata. Toivottavasti kaikki ovat nöyriä korjaamaan, jos jotakin lipsahtaa.

Pitääkö kirjoittaa pitkästi vai lyhyesti, taustoittaa asiantuntevasti ja täydellisesti, tarjota esimerkkejä? Tee kuten haluat. Esimerkiksi juuri katsoin videopätkän suositulta amerikkalaiselta astrologilta Adam Elenbaasilta, jossa hän kertoi saaneensa palautetta että hänen videonsa ovat liian pitkiä, että pitäisi tiivistää varttiin. Toisaalta Chris Brennanin monet videot kestävät parikin tuntia, ja ovat hurjan suosittuja. Kaikille muodoille löytynee faninsa, ja tekijä itse päättää miten haluaa asiansa esittää. Itse olen monesti jakanut asiakokonaisuuksia kahteen juttuun, tai koettanut ylläpitää teemallisia juttusarjoja (mikä on minulle huono ratkaisu, sillä en ole hyvä rutiineissa).

Näkyvyys

Soisin, että astrologiasta kirjoitettaisi omalla nimellä (blogin tiedoista olisi löydettävissä kirjoittajan oikea nimi, vaikka itse blogilla olisi muu nimi). Otetaan asenne, että astrologiasta kirjoittaminen on arvokasta eikä astroblogin pitämistä tarvitse millään lailla hävetä, peitellä tai piilotella. Omalla nimellä esiintyminen kohottaa astrologian profiilia yleisesti ja hälventää stigmatisointia.

Meillä ei kannata odottaa mielettömiä lukijamääriä astrologiselle blogille. Jos kirjoitat hyvin, saatat lyödä läpi valtavirrassa. Mitä enemmän blogi tavoittaa lukijoita astropiirien ulkopuolelta, sen enemmän on odotettavissa asiantuntematonta kritiikkiä, pahansuopaa paheksuntaa, negatiivista julkisuutta ja loanheittoa. Kysy itseltäsi oletko valmis tähän, onko nahkasi tarpeeksi paksu. Julkinen bloggaus edellyttää valmiutta ottaa vastaan palautetta ja kommentoida lukijoille. Tämä on minun mielipiteeni, mutta mielestäni blogiin kuuluu alustatyyppinä mahdollisuus keskustella. Jos ei itse avaa keskustelulle mahdollisuutta, kommentointi voi siirtyä jonnekin muualle, etkä enää itse pysty ottamaan siihen osaa. Oma kokemukseni palautteesta on, että se on voittopuolisesti avartavaa, kasvattavaa ja elämää rikastuttavaa. Aluksi kaipasin palautetta liikaakin ja koin tuskastuttavaa näkymättömyyden tuntua. Varsinaista keskustelua syntyy oikeastaan todella harvoin. Voi olla hyvä harjoitella suhteellisuudentajua; astrologia on edelleen marginaalissa ja lukijapotentiaali on pieni. Omia lukijatilastoja selatessa ihmetyttää aina, että kirjoitus mitä itse pidän hävettävänä ja heppoisena, kerää paljon lukijoita, ja sellainen mihin olen vuodattanut sydänvereni ja uhrannut tutkimukseen aikaa, ei yleensä saa kommentin kommenttia.

Lukijakunnan kerääminen aluksi voi olla työlästä, jos ei ole ”nimeä” astrologisessa yhteisössä. Blogia kannattaa jakaa ahkerasti sosiaalisessa mediassa ja tiedottaa kaikin keinoin heille, joiden tietää olevan kiinnostuneita astrologiasta. Verkostoituminen astropiireissä edesauttaa, voi kysyä veto-apua yhdistyksiltä, kavereilta jne. Jos et tahdo kirjoitella netin pöytälaatikkoon, työ kannattaa tehdä, vaikka vaatimaton suomalainen ei mielellään pidäkään meteliä itsestään. Pitkäjänteisyys ja säännöllisyys tuo kaikkein varmimmin lukijoita. Jos pidät monta kuukautta taukoa, niin pitävät ihan varmasti lukijatkin, ja usein eilinen juttu on jo liian vanha kommentoitavaksi.

Taaperon valtoja

Juuriastrologian olennaisimpia opinkappaleita on planeettojen valtajärjestelmä (essential dignities), sillä se on mukana kaikessa tulkinnassa osoittamassa tekijöiden hierarkiaa. Arvostukset, joita planeetta voi saada, kertovat tekijän toiminnallisuudesta, siitä kuinka planeetat asettuvat toimimaan keskenään. Valta-asemia on modernissa astrologiassa kritisoitu tuomitsevuudesta, mutta ne ennemminkin kertovat oloista joita planeetta voi kohdata; onko sen helppo tuoda itseään esille, vai kohtaako se mahdollisesti haasteita. Karttaa voidaan ajatella vertauskuvallisesti planeettojen kuorona, missä jokin tekijä laulaa kirkkaammin ja puhtaammin, ja saa silloin luonnollisesti itseään suotuisammin esiin. Haastavammin sijoittuneen planeetan on vaikea pysyä tahdissa, saada ääni kulkemaan kauniisti, tai se voi kokea itsensä mykistetyksi. Onnistuneesti merkkiin sijoittunut planeetta nousee vaivattomammin määräävään asemaan kartalla, mutta tulee muistaa, että merkki kertoo vain pienen osan ”totuudesta” jolla planeetta toteutuu. Moni asia vaikuttaa siihen, kuinka hyvät edellytykset planeetalla on toimia kartan kokonaisuudessa.

Yleinen valtajärjestelmä, nämä essentiaalit, ovat kaikille yhteisiä lakeja tai sääntöjä, ja siksi kattavia ja universaaleja. Tämän lisäksi planeetta voi saada karttakohtaisia etuja tai heikennyksiä tilaansa sijaintinsa mukaan (accidental dignities), ja nämä ovat henkilö- tai tapauskohtaisia.

Arvokkuuksia on pääasiassa neljää sorttia, ja näiden ulkopuolelle jäävät tapaukset ovat neutraaleja. Planeetta voi olla kotimerkissään eli hallitsemallaan alueella. Valontuojat Aurinko ja Kuu omistavat leijonan ja ravun merkit, ja muille planeetoille siunaantuu kaksi merkkiä vastuulleen: Merkurius kaksosiin ja neitsyeen, Venus härkään ja vaakaan, Mars oinaaseen ja skorpioniin, Jupiter jousimieheen ja kaloihin, ja Saturnus hallitsee valoista nähden kaukaisimpia kahta merkkiä kaurista ja vesimiestä. Omaan merkkiinsä sijoittunut planeetta on oma herransa, kuin yksinyrittäjä tai soolon vetäjä, ja se tuo esiin omaa agendaansa. Vastoin yleistä olettamusta, ainakin itse olen tätä mieltä, kotimerkin planeetta ei ehkä ole niin valtias-asemassa kuin voisi kuvitella. Sen pitää pärjätä omillaan (tämä on kärjistys, koska vähäisemmät arvokkuudet voivat olla avustavia).

Toinen arvokkuutta kohottava asema on ylennysmerkin sijainti, ja tämä saattaa olla se kukkein planeetan paikka (kun taaperovaiheessa vasta nöyränä pohdin juuriastrologian ihastuttavia, mutta monimutkaisia kiemuroita, kertoilen vain tämänhetkisistä ymmärryksistäni). Ylennyksessä planeetta on nimityksen mukaisesti nostettu ja kohotettu, arvostettu ja kunnioitettu, ja sillä on paljon sananvaltaa kartan kokonaisuudessa. Planeettojen ylennysmerkkien järjestys periytyy hyvin varhaiselta astrologian ajalta, ja teknisesti määräytyy päiväplaneetoilla kolmiomerkkiin omasta kotimerkistä: Aurinko oinaassa, Jupiter ravussa ja Saturnus vaa’assa. Yön planeetoissa etäisyys tulee toisen ”hyvän” kulman määräämänä: Kuu härässä, Venus kaloissa ja Mars kauriissa. Merkurius kun on molempia, se pitää ylennysmerkkinään omaa neitsyen merkkiään. Ylennysmerkissä oleva planeetta on kuitenkin vieraana toisen kotona, ja isännän tilasta riippuu, miten hyvin homma sujuu. Esimerkiksi Auringon ollessa oinaassa on tarkasteltava Marsia, mitä sanottavaa sillä on.

Merkin antamasta valmiudesta kertoo myös vallan heikkeneminen. Vastamerkin sijainnin altistus on vaivatonta ymmärtää, eli planeetta omaa kotimerkkiään vastakkaisella alueella joutuu kohtaamaan epämukavuutta. Vastamerkeissään ovat Aurinko vesimiehessä, Kuu kauriissa, Merkurius jousimiehessä tai kaloissa, Venus oinaassa ja skorpionissa, Mars härässä ja vaa’assa, Jupiter kaksosissa ja neitsyessä sekä Saturnus ravussa ja leijonassa. Juuriastrologiassa vastakkaisinta kartankohtaa pidetään kuin vastakkaisena vuodenaikana: on kurjaa joutua bikineissä talvipakkaseen, tosi epämukavaa, ja pelkkä selviytyminen vie paljon energiaa. Lisäksi hallitseva planeetta on tässä aina jossain määrin vihamielinen tunkeutujaa kohtaan, jolloin vastamerkkiin joutunut poloinen ei saa sijaa kuin korkeintaan pahnoilta.

Toinen heikentävistä asemista määräytyy ylennyksen vastamerkistä, analogialla että missä on loistonpäivät, sitä vastakkainen kohta on alennustila. Alennusmerkkiä nimitetään myös putousmerkiksi, ja se kertoo että planeetan valtaa on kuristettu, se on hyljeksitty ja väheksytty, kuin yhteiskunnan ulkopuolella, paaria, eikä se siksi saa planeettojen keskusteluissa sananvaltaa. Näin ovat asettuneet Aurinko vaakaan, Kuu skorpioniin, Merkurius kaloihin, Venus neitsyeen, Mars rapuun, Jupiter kauriiseen ja Saturnus oinaaseen. Putousmerkin toteutuminen voi olla aika ufoa, mutta outoudessaan samalla jännän ravitsevaa ja avartavaa; ei ole kiva olla outsider (ulkopuolinen, syrjään jätetty), mutta se voi olla opettavaista.

Yllä esitellyistä neljästä merkkisijainnin mahdollisuudesta näyttäytyy perustavat olettamukset, miten planeetan kykyä toimia arvioidaan. Jos Venus on neitsyessä tai skorpionissa, todetaan että tähän saattaa nyt liittyä haastetta, ja tutkitaan ilmeneekö kartalla muita asiaan vaikuttavia tekijöitä (näitä voivat olla sektin mukainen asema, kolminaisuuden antama etu, toteutumisen tyylistä kertovan asterajauksen hallitsijan tuki, edullisen huoneen sijainti tai akselin osoittama esilläolo – mutta näitä en ala tässä yhteydessä ruotia yksityiskohtaisesti).

Astrologiassa on paljon puhuttu viimepäivinä tänä kesänä lähestyvästä Marsin vastakkaisuudesta Saturnukseen, ja tämän kuvion pohdinta johdatti syventymään jälleen kerran arvokkuuksien oppiin. Vastakkaisuus on tarkimmillaan kesäkuun 14. ravun ja kauriin ”kansoitetussa” merkissä 18 ja 19 asteiden rajalla. Plutohan meillä on Saturnuksen kimpassa, ja Merkurius ehtii tuohon rysähdykseen Marsin kaveriksi. Ja tämän täytyy tapahtua juuri Kuunsolmulinjalla, mikä heittää jännän sävyn arvokkuuksien miettimiseen. Mars ravussa on alisteinen, putousmerkissään vaikea, ja voi oireilla väkivaltaisesti, liioitellusti, tunteiden vietävänä ja kiukkuisena. Saturnus kotimerkissään on niskanpäällä, mutta perääntyvänä. Paitsi – Mars on suotuisan yläsolmun alueella ja Saturnus hankalan alasolmun kohdalla. Ehkä pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Saamme seurata aitiopaikoilta taivaan näytelmää, ja kun tiedostamme erityisen vaativan ajanlaadun, osaamme hillitä riittävästi ja ryhtyä tarvittaessa toimeen.