Archive for lokakuu 2019

Kartantulkinnan lähtökohta – Sekti

11.10.2019

Päivä- ja yökartoista astrologiassa olisi pitänyt kirjoittaa ”ensimmäiseksi” tai ainakin aivan aluksi, kun ryhdyin kirjoittelemaan tänne blogiin astrologisten juurien herättämistä ajatuksista ja oivalluksista.  Olen aiheesta kirjoittanut ainakin 2011 eli lukuisia vuosia sitten, mutta sallittakoon ilmaus, silloisen käsityksen ja tietämyksen valossa. Tästäkin syystä aihe on syytä nostaa esille uudestaan.

Juuriastrologia jakaa yksilöt ja tapahtumat sen mukaan, mihin vuorokauden aikaan ne tapahtuvat. Voidaan kärjistäen esittää, että päivä- ja yöihmiset toimivat vuorokaudenaikaansa kuuluvien lainalaisuuksien mukaan. Meitä on kuin kahdenlaista sorttia, eikä näistä toinen ole toista parempi; ollaan vaan vähän erilaisia keskenään. Tämä vastaa hellenistisen ajan ajattelua muutenkin, sillä kaikessa ilmeni vastavoimansa; päivä ja yö, maskuliininen ja feminiininen, aktiivinen ja passiivinen. Päivällä tai yöaikaan syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että juuri se syntymän vuorokaudenaika määräisi milloin olemme virkeimmillämme tai tahokkaita. Kyllä Aurinko ohjaa kirkkaudellaan meitä kaikkia puuhamaan päivisin ja lepäämään öisin. Yksilöllisiä poikkeuksia tästä biologisesta rytmistä löytyy toki.

Juuriastrologiassa päivän ja yön erottamista toisistaan kutsutaan sektiksi. Tälle käsitteelle ei ole toistaiseksi löytynyt riittävää käännöstä suomeksi. Voimme puhua päivä- ja yövuorosta, tai syntymän vuorokaudenajan määrittämisestä.

Sektin analysoinnissa tärkeää on ymmärtää astrologinen aikakäsitys. Päivä alkaa Auringon noustessa horisontista, ja samoin yö alkaa silloin kun Aurinko painuu horisontin alle. Auringon sijainti kartalla määrää sektin.  Kaikki ne (ihmiset ja tapahtumat), joiden Aurinko on horisontin yläpuolella, ovat päiväkarttaisia (tai päivävuoroa). Vastaavasti ne, joiden syntymäkartalla Aurinko on horisontin alapuolella, ovat yökarttaisia. Kellonaika ei yksinään kerro kumpaan sektiin kartta kuuluu: jos olet syntynyt vaikka kuudelta aamulla, saatat mieltää että olisit syntynyt päiväaikaan, mutta tämä riippuu siitä, onko Aurinko noussut jo horisontista vai ei. Esimerkiksi nyt syksyllä kirjoittamisen ajankohtaan Aurinko nousee noin kahdeksan aikaan. Tätä aikaisemmin seitsemältä syntyneet, tähän vuodenaikaan (ja riippuen leveysasteista) kuuluvat yösektiin. Astrologian harrastajalle määritys sinänsä on helppoa, eikös vaan, me kaikki tiedämme missä kartalla kulkee horisontti, ja osaamme katsoa miten Aurinko on sijoittunut tähän akseliin nähden.

Sekti antaa pohjan planeettojen tulkinnalle. Ilman tietoa sektistä ei voida määrittää mikä kartalla on etusijalla, ja miten planeetat toimivat. Tästä syystä tämä sektijuttu olisi pitänyt olla esillä ihan ensimmäisenä, ennen minkään muun astrologisen jutun esittelyä. Sekti on lähtökohta.

Juuriastrologian näkemyksen mukaan planeetat ovat hierarkkisissa suhteissa toisiinsa. Sekti antaa alustavan viitteen siitä, mitkä planeetat kunkin yksilön tai tapahtuman kartalla ovat mahdollisesti ensisijaisia, tai sekti voi osoittaa millä tekijöillä on luontaiset edellytykset nousta esiin kokonaisuudesta.

Maaliskuussa esittelin planeettojen ilojen alueiden opetuskartan, ja tästä samasta ohjenuorasta näkyy sektin idea. Aurinko on sijoitettu horisontin ylle, ja sen kanssa päiväsektiin kuuluvat Jupiter ja Saturnus. Yösektin Kuu on horisontin alla Venuksen ja Marsin kanssa. Merkurius voi kuulua kumpaan sektiin hyvänsä, ja tämän määrää Merkuriuksen suhde Aurinkoon. Ilojen kartallahan Merkurius on osoittelevasti ensimmäisessä paikassa, jonka horisonttiakseli jakaa osittain päivä- ja osittain yöpuoliskoihin. Merkurius on ainoa planeetoista, joka voi näin keikkua, kuulua jompaankumpaan tiimiin. Jos Merkurius nousee ennen Aurinkoa, se on päiväsektiä ja kaveeraa Saturnuksen ja Jupiterin kanssa. Jos Merkurius nousee vasta Auringon jälkeen, se on yösektiä ja kimpassa Kuun, Venuksen ja Marsin kanssa.

Jos on päiväsekti, Aurinko on ensisijainen valontuoja. Jupiter on päiväsektin suotuisa planeetta, hyvää ja onnea lupaava tekijä. Saturnus, vaikka on katsottu suurimmaksi epäonnen ilmentäjäksi, saattaa toimia päiväkartalla aivan mainiosti. Nämä kaikki lasketaan sektinmukaisiksi planeetoiksi, ja niiden teemat ilmentyvät mahdollisesti elämässä ensisijaisesti, selkeämmin tai merkittävämmin.

Päiväsektin planeetat eivät toimi kovin luontevasti sen toisen tiimin kanssa, yösektin, jota edustavat siis Kuu, Venus ja Mars. Päiväkarttainen ei ehkä kykene saamaan Venuksesta kaikkea sitä iloa irti, mitä planeetalla  universaalisti olisi tarjottavana. Mars on päiväkarttaiselle hankala, ja sitä nimitetään sektinvastaiseksi harmintuojaksi.

Jos tarkastelemme yökarttaa, on silloin Kuu olennainen valonantaja. Yökartan Venus saa mahdollisuuden nousta teemoineen hyväntekijänä esille, eikä Mars ehkä tuota niin päänvaivaa. Sen sijaan yökartan yksilölle Jupiterista ei ehkä ole niin suurta iloa, ja Saturnus osoittaa haittaa, vaivaa ja kipuiluja.

Vallassa olevassa sektissä tekijät toimivat parhaiten keskenään, esimerkiksi kulmissa toisiinsa. Kannattaa katsoa kumman kartan joukkueen porukkaan Merkurius kuuluu, sillä sen myötä vaakakuppi tavallaan kallistuu joko niin, että kartan enemmistö on vallitsevassa sektissä, tai sitten niin että ”poliittista oppositiota” onkin määrällisesti enemmän.

Oman sektinsä sisällä planeetoista voi nähdä vielä hienosäätäen, miten luontevasti ne viihtyvät sijainnissaan. Päiväsektissä tykätään eläinradan maskuliinisista merkeistä, ja Jupiter ja Saturnus ovat mieluiten horisontin yllä Auringon kanssa – ja silloinkin Auringon puolella horisonttia jos sattuu olla kyseessä yökartta. Yösektin Kuu, Venus ja Mars viihtyvät feminiinisissä merkeissä. Muitakin sijaintiin liittyviä harkittavia pointteja on olemassa, mutta nämä nyt aluksi pohdittaviksi.

Hellenistisen ajan astrologeista ilmeisesti kaikki käsittelevät sektin käsitettä kirjoituksissaan. Ohessa keisarillisen hoviastrologin Thrasylluksen tiivistetty selitys aiheesta; monesti teoksissa sektiä esitetään niin vuolassanaisesti (esimerkiksi Valens, Firmicus, Ptolemaios) että en tähän yhteyteen heitä lainannut. On mielenkiintoista, että oppi sektistä hävisi astrologisesta tietoudesta pitkäksi aikaa, vaikka kartantulkinnassa sen ymmärtäminen on tärkeää.

Sektin osoittaman järjestyksen mukaan planeetat ilmenevät ajanlaadussa erilaisin tavoin. Päiväsektiläiselle saattaa osoittautua haastaviksi esimerkiksi Marsin profektiovuodet (vuosi/merkkiedistyksen nousulla on näinä vuosina Marsin kotimerkit oinas tai skorpioni). Kyseisinä vuosina voi pohtia Marsin transiitteja, oman kartan Marsiin kohdistuvia transiitteja, onko vuoden aikana Marsin perääntymisjaksoa, osuvatko pimennykset Marsiin, nämä nyt ainakin aluksi. Monimutkaisempiakin ajanlaadun tasoja juuriastrologia tarjoilee edistyneille oppijoille. Toinen esimerkki; yösektiläinen ei ehkä saa kiinni Jupiterin vuosista, vaikka tuo olisi kuinka taivaankannen paras planeetta, koska menestys tulee ennemmin omaan sektiin kuuluvan hyväntekijän eli Venuksen kautta.

Eivät ne sektinvastaiset tekijät silti täysin paitsiossa ole, kaikilla planeetoilla on kartan kokonaisuudessa viestinsä, merkityksensä ja kohtalonsa. Sekti pohjustaa toteutumista, ja sen vastaisella tekijällä ei ole aivan samanlaista etua kuin niillä tekijöillä, jotka ovat valikoituneet syntymähetken osoittamana omaan ykkösdivariin.

Kadotettuja vierailuja

4.10.2019

Kuinka sallittua astrologiassa on muuttaa mieltään ja vaihtaa näkemystään? On norminmukaista pysyä siinä katsannossa minkä ensimmäiseksi astrologiaan tutustuessaan omaksuu. Ensimmäisten luentojen, oppikirjojen ja tulkintojen merkitys ja vaikutus on suurempi kuin moni osaa ajatella. Juna kulkee yleensä siten, että alkuinnostus on valtava, astrologia tuntuu ihmeelliseltä ja antaa vastaukset kaikkeen. Kiinnostuneena ihminen oppii parhaiten ja opeista jää pysyvimmät muistijäljet. Ei siis ihme, että alussa hankittu tietous on tiukassa. Voidaan olla tyytyväisiä ja ylpeitä kun on opittu.

Kun astrologiassa edistytään, opittu rakentuu luontevasti aikaisemman opin pohjalle. Koska tämä on monille harrastus, uusista virikkeistä suositaan niitä, jotka helpoimmin nivoutuvat siihen ensiksi saatuun kokonaiskuvaan. Pyöritelkää tätä ajatushahmotelmaa hetki mielessänne. Kuinka automaattisesti astrologiset valintamme muodostuvat? Eikö olekin luontevaa sysätä sellainen katsanto tai tekniikka kauemmaksi, mikä on ristiriidassa tai tuntuu jopa haastavan aiemmin opitun? Ja palataan sitten takaisin siihen hetkeen, kun intoa piukassa oleva astroharrastaja valitsee ensimmäisiä oppejaan. Usein kehotetaan syventämään sitä, mikä kiinnostaa. Eikö tämä sulje aika paljon kaikenlaista muuta astrologiaa pois? Tulisiko sittenkin antaa astrologialle aikaa vaellella erilaisten nyanssien viidakossa? Kukaan ei ole valmis astrologi viikonloppukurssin jälkeen. Eikä välttämättä useiden vuosienkaan opiskelujen jälkeen. Minulla tietysti nousujoukkarina on oma käsitykseni siitä, mikä on ”oikea” järjestys opiskella astrologiaa.

Ottaako egoon myöntää vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen, että jokin juttu olisi pitänyt alun perin ymmärtää toisin? Minulla ei, teen sen kokonaisuuden tuoman oivalluksen ilossa. Kiitän suuresti niitä henkilöitä, jotka ovat antaneet eväitä, jopa vinkanneet suoraan, että kannattaisiko tuo juttu miettiä uudelleen.

cottage_hostVastavierailut on se tekninen seikka, jonka nostan esimerkiksi. Useimmat tietävät käsitteen, kun planeetat ovat sijoittuneet toistensa merkkeihin. Vaikka Kuu kauriissa ja Saturnus ravussa, tässä ollaan molemmin päin toisen hallitsemassa merkissä, koska kauris on Saturnuksen kotimerkki ja rapu Kuun omaa aluetta. Käsitteen nimitys englanniksi on mutual reception. Kerron teille missä minun ajatteluni meni vikaan! Mutual tarkoittaa molemminpuolista, vastavuoroista ja keskinäistä, sellaista minkä kumpikin osapuoli jakaa. Reception kertoo vastaanotosta, mikä voi planeettoja ajatellessa tuntua hieman hassulta tai teennäiseltä, mutta perusidea on, että reagoidaan toiseen osapuoleen. Vastavierailun käsitteessä painotin sanaa mutual ja unohdin receptionin – eli ajattelin että kyse on merkkien keskinäisestä vaihtamisesta. Käsitteen ymmärtämisessä painotuksen pitäisi olla vastaanotossa, toiseen tekijään reagoiminen on se pointti. Planeettojen keskinäistä vuorovaikutusta lähdetään tarkastelemaan siitä ajatuksesta, miten ne vastaanottavat toisensa, mikä on niiden välinen kontakti.

Juuriastrologian aspektiopin (millaisessa kulmassa planeetat voivat keskenään olla) perusta on siinä, miten planeetat näkevät toisensa. Jos niillä ei ole keskenään kulmaa, ei ole toisen planeetan vastaanottoakaan. Jos Kuu ja Saturnus eivät näkisi toisiaan, ne eivät osaisi reagoida toiseen. Kauriin ja ravun merkeistä ne näkevät, vaikka ovatkin niin kaukana toisistaan kuin ikinä eläinradalla voi olla. Aspekti-sana kulkeutui alun perin latinaan, kun koetettiin selittää kreikkalais-roomalaisen astrologian kulmaopista planeettojen asemia toisiinsa nähden. Latinan sana adspicere tarkoittaa katsoa tai silmätä. Juuriastrologian aspektiopissa on etäisyyksiä, joissa keskenään olevat tekijät ovat sokeissa paikoissa ja kuolleissa kulmissa, ja ne ovat vierekkäiset merkit ja vastakkaisuuden viereiset merkit (modernin astrologian harrastajat tunnistavat nämä etäisyydet semisekstiilinä ja kvinkunssina). Planeettojen tulee siis olla ensisijaisesti kulmassa keskenään, jotta ne voisivat edes olla vastavierailussa. Teknisesti ottaen Aurinko ja Kuu eivät voi koskaan olla keskenään vastavierailussa, sillä valojen hallitsemat merkit sijaitsevat vierekkäin. Jos Aurinko on ravussa ja Kuu leijonassa, ne ovat toistensa merkeissä, mutta eivät tosiasiallisesti tavoita toisiaan. Miettikää vierekkäisiä Venusta ja Marsia toistensa merkeissä, niin oinaassa ja härässä kuin eläinradan toisella puolella vaa’assa ja skorpionissa. Viereisestä merkistä eivät myös toisiaan näe Merkurius vaa’assa ja Venus neitsyessä. Jupiter ja Saturnus voisivat olla vierekkäin toistensa merkeissä kauriissa ja jousimiehessä, mutta eivät silloin ole kuitenkaan vastavierailuksi kutsutussa kontaktissa keskenään.

Eläinradan merkeillä ei ole juuriastrologiassa yhtä vahvaa itsenäistä symboliikkaa kuin miten merkit mielletään modernissa astrologiassa. Voi kuulostaa tylyltä, että merkki toimii lähinnä osoitteena: postiosoite kaloissa tarkoittaa, että Jupiter on silloin talonomistaja. Merkin symboliikka rakentuu pääasiassa sitä hallitsevan planeetan kautta. Kun ollaan ravussa, kuunnellaan Kuuta. Tätä näkökulmaa ajatellen on loogista, että sinänsä merkkien vaihtaminen keskenään ei ole se pääpointti jutussa.

Vierailu-sanan käyttäminen termin käännöksessä on oivallinen. Kun planeetta on jossakin muussa merkissä kuin omassa kotimerkissään, se vierailee aina toisen planeetan territoriolla. Vierailussa on olemassa aina isäntä, jonka maalla ollaan. Tulee osata mukautua maastoon, käyttäytyä maassa maan tavalla, ja näin ajateltuna merkkiä hallitseva planeetta määrää vierailijan käytöksestä. Saturnuksen taloissa kauriissa ja vesimiehessä on kuunneltava isännän määräyksiä. Pyyhi jalat, vie astiat tiskiin, sammuta valot lähtiessä, voitte kuvitella että sääntöjä rakastavan Saturnuksen alueilla näitä on pitkä lista. Isännän virka on katsoa vieraan perään, huolehtia että tällä on kaikki tarpeellinen: onko sänky mukava, tahdotko kirkkaamman yövalon. Hallitsijalla on huoltamisen tehtävä osanaan, vähän kuin elättäjän rooli kärjistettynä.

mars_venuksentalossa

Mars Venuksen talossa

Vastavierailussa homma pelaa parhaiten, koska kumpikin planeetta sitoutuu pitämään huolta toisesta. Se on vähän kuin bilateraalista kauppaa. Venuksen kannattaa pitää vaa’assa vieraileva Jupiter tyytyväisenä, jos se jousimiehessä matkatessaan tarvitsisi isännän apua. Tällaisissa merkeissä on näköyhteys, eli se on vastavierailu.

On totta, että edelleenkin astrologeja kiinnostaa pohtia, tapahtuuko vastavierailua silloin kun tekijät ovat merkeissä, joista eivät näe toisiaan. Planeetalla on aina isäntäsuhde tekijään, joka sen merkissä sijaitsee, ja tätä kautta tekee mieli pohtia millainen näiden planeettojen keskinäinen vuorovaikutus on ilman yhteyttä, eli varsinaista kulmaa. Keskenään sokeissa paikoissa olemisesta sanotaan, että silloin käännetään selkä. Ajatelkaa nyt, jos pitäisi heittää pelastusrengas, voiko joku vaan kääntää selkänsä? Selittyykö tämä sillä, että ei kuullut avunhuutoja?

Onko teidän kartoillanne vastavierailuja, joiden olemassaolosta joudutte luopumaan, jos otamme ajattelussa lähtökohdaksi vastavierailun käsitteen alkuperäisessä tarkoituksessaan?


%d bloggers like this: