Archive for tammikuu 2020

Kohtalon käsite juuriastrologiassa

17.1.2020

Kohtalo on niin olennainen ja perustavanlaatuinen seikka tarkasteltaessa hellenististä ja kreikkalais-roomalaista (kutsun tuon ajan astrologiaa yleisesti juuriastrologiaksi) astrologiaa, ettei sitä voi ohittaa. Jotta juuriastrologiaa voi harjoittaa, täytyy omakohtaisesti pohtia näkemyksensä asiasta, sillä muutoin astrologinen kokonaisuus ei ole ehyt ja oikeastaan jää kokonaan vaille pohjaa.

Vaikka suomen kieli on usein rikas ja monisyinen, kohtalon kohdalla jäämme oikeastaan yhden sanan varaan. Juuriastrologian termi tälle on kreikankielinen heimarmenē, yleiskohtalo mikä varmistaa että kaikki tapahtuu tarkoituksella. Meillä kohtaloksi selitetään se, mikä väistämättä tapahtuu jollekulle, mutta onneksi sivistyssanakirjassa laajennetaan selitystä koskemaan mystistä voimaa, jonka ajatellaan määräävän kaiken tapahtumisen – ja että se voidaan käsittää myös sallimukseksi. On hyvä huomioida, että kohtalo ei missään nimessä tarkoita yksinomaan negatiivisia asioita. Kohtalo pitää sisällään kaiken.

Astrologia syntyi ajattelun ja katsomuksen piiriin, että maailmassa vallitsee jumalallinen järjestys, ja astrologia oli olennainen väline ymmärtää ja tulkita tuota järjestystä. Tähän seikkaan yleensä tarrataan ensimmäiseksi, kun halutaan kritisoida tämän ajan astrologiaa, että se on determinististä. Tämä väite osoittaa tietämättömyyttä hellenistisen astrologian perusteista sekä haluttomuutta ymmärtää senaikaisen stoalaisen filosofian muodostamaa viitekehystä. Juuriastrologian muotoutumisen aikaan oli olemassa monenlaisia ja vaihtelevia käsityksiä kohtalosta, toiset tiukempia ja toiset sallivampia, eli käsitys kohtalonomaisuudesta ei ollut lainkaan yhdenmukainen. Yleisesti ottaen kohtalo jaettiin kahtia; on olemassa isoja asioita joihin yksittäinen yksilö ei pysty vaikuttamaan (esimerkiksi yleismaailmalliset virtaukset kuten talouden lamat tai luonnonmullistukset kuten palot Australiassa), ja on seikkoja joihin yksilö voi valinnoillaan vaikuttaa.

Juuriastrologiassa astrologia nähdään nimenomaan kohtalon tutkimisena, mitä kunkin yksilön tai tapahtuman kohdalle taivaallinen järjestys on osoittanut tapahtuvaksi, eli kohtaloksi. Astrologia ikään kuin annettiin jumalallisena tietona välineeksi tai menetelmäksi, Vettius Valens kutsui tieteeksi, ottaa selvää kohtalosta. Ennalta tietämistä pidettiin suotavana siksi, että yksilö voi valmistautua, niin henkisesti kuin käytännön asioiden suhteen. Stoalaisen ajattelun mukaan paras tapa suhtautua siihen mitä elämässään kohtaa oli tyyneys; vaikeuksien tullessa ei heittäytyä surkuttelemaan tai lamautua vaan kestää koettelemus arvokkaasti, ja hyvän onnen kohdatessa siihen tuli suhtautua nöyrästi ja vaatimattomasti, ei kerskaillen tai ”tuulettaen”. Kun tätä näkemystä vertaa meidän aikamme elämyshakuisuuteen, kiihkeään onnentavoitteluun sekä kaiken negatiivisen torjumiseen, on selvää että meidän aikamme arvomaailmasta katsottuna juuriastrologian maailmankuva saattaa tuntua oudolta.

Mukailen vapaasti Vettius Valensia, tämänhetkisen tietämykseni valossa, ja koska en ole pätevä kielenkääntäjä; tapailen kuitenkin jonkinlaista käännöstä niitä lukijoita varten, joille englanninkielinen teksti on ylivoimainen.

Jokainen pystyy astrologian avulla ottamaan selvää tulevaisuudestaan, selvittämään kohtalonsa jotta osaisi ottaa vastaan mukavan tyytyväisenä ja hankalan suurella lujuudella ja sinnikkyydellä. Ne jotka tahtovat tietoa tulevasta saavat apua, koska tyhjät toiveet eivät paina taakkana, he eivät työskentele turhaan, eivät suotta rakasta mahdottomuuksia, eivätkä innoissaan ajaudu liiallisuuksiin hyvän onnen kohdatessa hetkellisesti. Äkillinen hyvyys saattaa koitua suruksi, samoin kuin odottamaton hankaluus tuntuu suurelta epäonnelta jos ei ole ennalta varautunut.

Nähdäkseni jokaisella on yksilöllinen kohtalonsa; tätä nimetään nykyään usein elämänpoluksi. Ei ole realistista olettaa, että jonkun elämään ei sisältyisi mitään vaikeaa tai harmillista. Oman kartan kautta pystyy myös tunnistamaan seikat, jotka luontevimmin tuottavat iloa. Oman kohtalonsa muuttamisen ajatus tuntuu melko luontevalta oppimisen ja kehittymisen kautta ajateltuna. Juuriastrologian ajattelussa sielu on kuitenkin ikuinen ja muuttumaton; kehitys koskettaa lähinnä maallisia ja fyysisiä seikkoja. Kun kohtaloa pohtii, maailma on muuttunut paljon ja valinnoillamme pystymme hyvin moneen seikkaan vaikuttamaankin; voimme asua miltei missä mielimme, yhteiskunnallinen asema ei ole lopullisen sitova, ja jotkut päättävät sukupuolestaankin jo toisin.

Kun modernissa astrologiassa syntymäkartta koetaan kokonaisuudessaan yksilön ominaisuuksiksi, juuriastrologia tarjoaa selkeämmin näkemyksen elämästä ja sen kulusta. Näin näyttäytyy paremmin kaikki se, mikä on osa elämäämme, mitä tulee vastaan milläkin elämänalueella, vaikka emme itse sitä ole valinneet. Toinen perustavaa laatua oleva ero juuriastrologiassa moderniin nähden kumpuaa hellenistisen ajan syklisestä maailmankuvasta. Juuriastrologian mukaan kartan tekijät ja alueet nousevat keskeisiksi vain ajoittain, syklisesti, monenlaisten ajoitustekniikoiden osoittamina (ja transiitit ovat näistä kaikkein mitättömin osa). Astrologinen kartta ei siis vaadi jokaisen planeetan ja ”huoneen” tasolla jatkuvaa säätöä ja jonglööraamista, vaan taivaallinen järjestys pitää huolen siitä, että asiat tapahtuvat ajallaan. Syklisyys tuo samat teemat aina uudelleen keskiöön, ja siksi voi kapsahtaa omaan nilkkaan sellainen ajattelu, että ”olen käsitellyt tämän jo”. Astrologia siis määritellään kohtalon tutkimiseksi, niin sen analysoimiseksi millainen yksilön kohtalo on kuin milloin ”se” tapahtuu.

Tätä kirjoitellessa koin hauskasti kohtalokseni olla kertomassa lukijoilleni kohtalosta ja astrologiasta. Onko sinulla selvillä kohtalosi tai elämänpolkusi?


%d bloggaajaa tykkää tästä: