Olemme tottuneita seuraamaan Kuun sykliä Aurinkoon nähden, koska Maan kiertolainen on meille näkyvissä ja konkreettinen varsinkin täydenkuun aikaan. Toisillakin planeetoilla on kiertonsa Aurinkoon nähden, mutta aivan kuin tämä taso olisi tulkinnallisesti unohdettu. On toki vain oma tuntumani, mutta en ole huomannut kuin erittäin harvan astrologin ottavan esille planeettakiertoja. Uskallan olettaa, että tämä on eräs niitä astrologisia seikkoja, mikä on astrologian kehittyessä ja sen etääntyessä yhä kauemmas alkuperäisiltä juuriltaan katkennut jatkumossaan.
Se missä vaiheessa kiertoaan planeetta on, antaa hyvän pohjasävyn sen toteutumiseen, niin ajanlaadussa kuin syntymäkartallakin. Myös planeetan nopeutta kannattaa miettiä, sillä esimerkiksi lähellä pysähdystään oleva planeetta on toisenlainen verrattuna nopeimmassa vaiheessaan viilettävään tekijään. Planeetan kulkema eläinradan merkki on vain yksi tulkinnallinen näkökulma, johon sisältyy useita erilaisia tasoja, jotka kaikki valaisevat planeetan kuntoa ja tyyliä.
Planeetan kohtaaminen Auringon kanssa aloittaa kierron. Koska Mars, Jupiter ja Saturnus ovat Aurinkoa hitaampia meistä Maasta katsottuna, Aurinko kulkee kohti yhtymää näiden planeettojen kanssa. Häviäminen Auringon kirkkauteen symboloi polttavaa puhdistautumista, mikä on uuden syklin alku. Auringon kanssa tapahtuneen sulautumisen jälkeen planeetta on Auringon polttavien säteiden alla, Auringon vallan alla ja siksi itsessään vielä voimaton, ja tätä tilaa kestää kunnes planeetta on etääntynyt 15°, tai näiden kauempana kulkevien tekijöiden ollessa kyseessä Aurinko etääntyy nopeammin. Kuvitelkaa että yhtymä Auringon kanssa tapahtuu nousuhorisontissa – päivä päivältä lähellä ollut planeetta nousee aina vähän ennemmin kuin Aurinko, kunnes se on aamutähden asemassa. Tätä kutsutaan astrologiassa orientaliksi; maskuliiniset päiväplaneetat Jupiter ja Saturnus tykkäävät nousta taivaalle ennen Aurinkoa, ja Mars kulkee tämän saman kaavan mukaan, vaikka kuuluukin yöplaneettojen ryhmään.
Juuriastrologian katsanto sisäplaneettojen Venuksen ja Merkuriuksen sykleistä on toinen kuin modernissa astrologiassa. Nämä nopeammat tekijät ottavat Auringon kiinni ja syklin katsotaan alkavan planeetan etenevän liikkeen yläkonjunktiossa. Moderni katsanto lukee siis syklin alkavan perääntyvässä liikkeessä ja alakonjunktiossa. Kuvitelkaa Venus tai Merkurius yhtymässä Aurinkoon laskuhorisontissa – päivä päivältä yhtymän jälkeen planeetta etääntyy Auringosta niin että lopulta näkyy iltataivaalla Auringon laskun jälkeen iltatähtenä. Tätä asemaa kutsutaan occidentaliksi, ja feminiiniset yöplaneetat tykkäävät kulkea tällä puolen Aurinkoa. Merkurius ei sinällään lukeudu yöplaneettoihin, mutta kierrossaan noudattaa tätä rytmiä.
Kun planeetta on uuden syklinsä alettua päässyt 15 asteen etäisyydelle Auringosta, koittaa sen voimaantumisen ja itsenäistymisen aika. Tässä kohdassa planeetat ovat puhtaimmillaan oman voimansa tunnossa, ja kukin näistä toimii selkeimmin oman luonteensa mukaan. Saturnuksen viikate päättää sen minkä se kohtaa, Jupiter rakastaa vapauttaan ja jakaa oikeutta, Mars viiltää haavoittavimmin, Venus ottaa vastaan ja Merkurius etsii kontaktia. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia mihin planeettaan uudestisyntyneellä tekijällä on ensimmäinen kontaktinsa (vain perusaspektit lasketaan). Esimerkiksi kun viimeksi alkoi uusi Merkuriuksen sykli kauriissa, se pääsi Auringon säteiden alta vasta ollessaan pitkällä vesimiehessä, ja saattoi päästä kulmaan toiseen planeettaan vasta siirryttyään kaloihin. Tässä voimme pohtia, lasketaanko mukaan kulma Uranukseen, vai oliko sen todellinen kulma vasta vastakkaisuus Kuun kanssa.
Vaikka en ole löytänyt lähteitä esitettäviksi miten planeetat syklinsä eri vaiheissa toteutuvat, tästä voinee hahmotella jonkinlaisia suuntaviivoja. Uusi Saturnus on oletettavasti epäluuloisempi kuin vanha Saturnus. Uusi Jupiter ryntää innoissaan etsimään totuuksiaan, kun vanha Jupiter saattaisi olla viisas, mutta kenties myös ylemmyydentuntoinen. Uusi Mars puhkuu taistelutahtoa kun vanha Mars on strateginen sotaraakki. Uusi Venus voi olla vaikutteille altis ja vanhan kierron Venus hyväksyvä rakkaudessaan. Uusi Merkurius saattaa olla hätäinen päätelmissään, kokenut Merkurius välittää tietoa valikoidummin.
Planeettojen syklin vaiheita voi verrata myös vuodenaikoihin. Alku vastaa kevään tuoreutta, toinen neljännes kesän kukkeutta, kolmas vaihe syksyn satoisuutta ja viimeinen vaihe talven hiljaisuutta.
Planeettojen vaiheen päättely kartasta kysyy jonkin verran visuaalista silmää. Efemeridejä tutkimalla voi tarkistaa kunkin vaeltajan kohtaamisen Auringon kanssa, ja onnekkaimpia ovat luonnollisesti ne jotka voivat astrologisella ohjelmalla pyörittää karttaa päivä kerrallaan ja katsoa milloin kohtaamiset tapahtuu.
Toivottavasti teille lukijoille heräsi hahmotelmastani ajatuksia. Kenen kartalta löytyy paljon uusia tai vanhoja planeettoja kierrossaan? Kuvaako planeetan kulkema vaihe sen toiminnan tyyliä?
Astrologian Taika 