Talventulon tietäjät

Merkurius ja Venus ovat kulkeneet jo jonkin aikaa nätisti yhdessä. Planeettojen käsikynkkä alkoi jo skorpionin merkin puolelta kun molemmat Merkurius ja Venus olivat tiukemmin Auringon säteiden piilottamina, marraskuun toisena viikonloppuna. Hellenistisessä astrologiassa silmätään kolmen asteen etäisyyttä planeettojen kesken, eli kolmen asteen etäisyydellä kaksi kulkijaa ovat toisiinsa sitoutuneita, jolloin niiden voima yhdistyy. Tämä yhteinen tarkoitus tai suunnitelma alkaa nyt etääntyä, kun Merkurius on ohittanut Venuksen ja loittonee siitä kolmea astetta kauemmaksi perjantaina 2. joulukuuta. Planeetat saavat vielä yhteisvoimin kokea vastakkaisuuden eläinradan toisella puolella kaksosissa perääntyvään Marsiin, mutta kulmat pysähdystään tekevään Neptunukseen kaloihin tehdään omin voimin.

Olette voineet tunnistaa Merkuriuksen ja Venuksen yhteispelin viime viikkoina, ehkä sisimmän kepeytenä ja innostuksena, ja kenties tiedonhaluna tai sosiaalisten kontaktien virkistävyytenä. Merkurius ja Venus ovat kuitenkin olleet yhä perässään kulkevan Auringon kirkkauden alla piilossa, joten ehkä tässä on enemmän muhinut pinnan alla kuin ollut esillä. Jos omalla syntymäkartalla Merkurius ja Venus ovat samalla tavoin kolmen asteen sisällä toisistaan, on näiden planeettojen kulku saattanut olla tuntuisampaa, vaikka oman kartan sijainti olisi eri merkissä kuin nyt jousimiehessä. Planeettojen kulut taivaalla voivat resonoida voimakkaammin, jos oman kartan rakenne on samankaltainen.

Vaikka Merkurius ei oletetusti ole parhaimmillaan jousimiehessä, planeetan vastamerkissä, on sen kulku tällä kerralla tapahtunut suotuisten tähtien alla, eli Venuksen kanssa yhdessä ja Jupiterin auttaessa hienosti kaloista. Aina planeetan kulku vastamerkissään ei tapahdu näin hyvässä ohjauksessa. Tästä syystä katson, että Merkurius on toteutunut tavallista paremmin, ja on toivottavasti väistetty noloimmat fanatismin kaninkolot. Venus jousimiehessä on yleensä palavasti kiinnostunut aatteista ja filosofioista, mutta Jupiterin upea sijainti kaloissa on todennäköisesti tasannut intomielisiä huippuja. Otetaan silti seikkailuihin varaus, sillä molemmat planeetat keikkuvat matkassaan kallistuskulman yläpuolella eli oobiksi kutsutussa poikkeustilassa.

Merkuriuksen ja Venuksen yhteinen kulku ei sinällään ole yhtään epätavallista. Molemmat planeetat kiertävät syklissään Aurinkoa, kulkien sitä kohti ja taas etääntyen, joten on aika tavallista että Merkurius ja Venus viettävät aikaa samassa eläinradan merkissä.

Se mikä on huomionarvoista ja tärkeää Merkuriuksen ja Venuksen liikkeessä kohtapuoliin, on planeettojen pääsy pois Auringon säteiden alta. Näiden lähiplaneettojen yhtymän Aurinkoon, yläkonjunktion, sanotaan siirtävän planeetan iltatähden asemaan. Kun ajatellaan planeetan kulkua piilossa, näkymättömissä Auringon säteiden alla, muutos iltatähdeksi on meille vielä salaisuus, ja se paljastuu todeksi vasta kun planeetta oikeasti näkyy iltataivaalla Auringonlaskun jälkeen. Näkyväksitulon hetki on planeetan kulussa mahdollisesti sen kaikkein tärkein kohta, koska tällöin planeetta ”tekee itsestään numeroa”, ilmoittaa itsestään. Siksi siis Merkuriuksella ja Venuksella on kohta sanottavaa, kun ne kertovat mitä ovat oivaltaneet aikaisemmassa yhtymässään Aurinkoon. Planeettojen asia tai viesti voi olla yleismaailmallinen juttu, mutta myös hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Jos planeetta ilmestyy näkyväksi itselleen hyvässä merkissä, tätä pidetään astrologisessa magiassa niin vahvana hetkenä, että sitä käytetään rituaaleissa. Iltatähden näkyvyys on erityisesti Venukselle mieluinen, koska iltatähteyden luonne on suloinen ja suosiota tuova.

Opettajani Adam Elenbaas muistutti, kuinka tärkeää on tarkastella planeetan koko sykliä, eikä vain Auringon säteiden alta pääsyn kohtaa. Hän osoitti videossaan, miten kummankin Merkuriuksen ja Venuksen voimahetki kytkeytyy aikaisemmin syksyllä koettuihin pimennyksiin. Asia mistä planeetta tässä ’phasis’ hetkessään ilmoittaa, saa syntynsä tai oivalluksensa sen kontaktista Aurinkoon. Tämä tapahtui kummankin planeetan kohdalla pimennyksissä. Marraskuun alussa Kuunpimennyksen hetkellä Merkurius oli Auringon sydämessä eli cazimissa; tämä on äärimmäisen voimallinen kohta planeetan syklissä. Venus taas oli Auringon tuntumassa, mukana pimennyksessä, kun Auringonpimennys tapahtui lokakuun loppupuolella. Kun pimennykset ulottavat lonkeronsa voimallisella tavalla ajanlaatua ja tapahtumia osoittaviin planeettojen huippuhetkiin, ovat Merkuriuksen ja Venuksen iltatähden kirkkauden kohdat nyt alkutalvesta erityisen painokkaat. Syksyn pimennyssyklin vuoksi kannattaa erityisesti olla hereillä ja tarkkailla mitä tapahtuu maailmalla ja omissa ympyröissä silloin kun Merkurius ja Venus näkyvät iltataivaalla. Teknisesti phasis tapahtuu silloin kun planeetta on etääntynyt 15 asteen päähän Auringosta, mutta tämä on eräänlainen ”keskiarvo”, sillä planeetta saattaa toisinaan tuikahtaa näkyviin aikaisemminkin; tämä riippuu astronomisista seikoista planeetan kulkuradassa suhteessa ekliptikaan.

Merkuriuksen näkyväksi tulon hetki tapahtuu aivan juuri ennen planeetan siirtymää jousimiehestä kauriiseen, eli jousimiehen 29 asteella 6. joulukuuta. Merkuriuksen kannalta on tietysti kurjaa, että sen huippuhetki tapahtuu vastamerkissä, missä planeetta on vähän hukassa. Merkurius kuitenkin saa vielä suojeluksen isännältään Jupiterilta, mikä ei ole onneksi vielä siirtynyt kaloista pois. Kuunpimennys, minkä aikaisia asioita roiskahtaa pinnalle, tapahtui härässä ja yhtymässä shokeeraavaan, yllätykselliseen Uranukseen (repikää siitä… auts) ja Merkuriuksen tiedostaessa skorpionissa erityisen syvällisiä tai dramaattisia kysymyksiä. Näistä vihjeistä voi päätellä, että jotakin aika vavahduttavaa voi tapahtua.

Venuksen iltatähden kirkkaus paljastunee meille juuri joulun alla 23. päivänä, jolloin Venus on 16 asteessa kaurista. Iltatähden Venus pitää maan elementin merkeistä, ja kauriin hallitsija Saturnuskin on teräskunnossa. Vaikka Venus ei lokakuisen Auringonpimennyksen aikaan ollut täsmällisesti Auringon sydämessä, saattaa tuo skorpionin merkin alun pimennys hehkua meille ehdottomuutta, päättäväisyyttä, kenties jopa määrätietoista julmuutta (muistetaan että merkin hallitsija Mars valmistautui juuri aloittamaan pitkän ja tuskallisen peruutuksensa kaksosissa). On tässä katharsiksen makua.

Advertisement

Valmista tuli!

Hupsista vaan hellenistisen astrologian opintoni tulivat päätökseensä. Kolmen vuoden ihmeellinen astromatka on tehty ja se on ollut kuin reissu Kuuhun ja takaisin, monessakin mielessä. En ole vielä lainkaan sisäistänyt tätä, en ole edes opettajalleni antanut vielä palautetta tästä päättyneestä viimeisestä kurssista. On vaikea eritellä mitä opin kun kokonaisuudet ovat valtavia, mutta astrologia sinällään hyvinkin tuttua. Ensimmäinen vuosi oli rajuin muutoksen aika, ja kun opinnoissa käytiin läpi teoreettiset opinkappaleet, materiaalia oli runsaasti. Asiaa olisi riittänyt kahdellekin vuodelle. Toisena vuonna keskityttiin eniten ajanlaatuun, ja tänä viimeisenä vuonna tutkittiin alkuperäisiä opinkappaleita. Kaiken aikaa mukana kulki käytännön työ tulkinnoissa ja harjoituksissa. Jos jotenkin koettaisin summata tätä, ensimmäisenä vuonna muuttui maailmankuva, toisena ajankuva ja viimeisenä omakuva.

Suurin opintojen tuoma lahja lienee astrologian filosofisen ja spirituaalisen perustan ymmärrys. Vierastan edelleen käsitettä henkinen, siksi on vaikeaa edes käyttää kyseistä sanaa. Tyhjät padat kolisevat tulkinnoissa ilman tätä ja tulkinnoista puuttuu oraakkelin henki. Luulen että tämä on juuri se seikka, miksi niin moni on valittanut tulkinnan juonen tai synteesin tekemisen vaikeutta. Jos planeettoihin ei ole yhteyttä, ne eivät puhu. Tekniikan osaaminen ei anna vielä merkitystä. Näiden vuosien aikana oli myös mielenkiintoista päästä seuraamaan opettajani henkisellä polulla matkaamista aitiopaikalta; vain parin kuukauden jälkeen opintojen alettua hän sai vihkimyksen ja uuden nimen, ja tässä lopussa hän luopui yhteisöstään.

Ajanlaadun mittareista on käyttööni vakiintunut pari uutta menetelmää, ja varsinkin merkkivapautusten metodi tuntuu antoisalta. Lisäksi olen tehnyt paluuta Auringonkierroksen ottamisesta uudelleen mukaan, mutta nyt hellenistisen näkemyksen ohjaamana; tässä on tullut selkeimmin eroavaisuutta aikaisempiin tulkintoihini.

Oman astrologisen äänen (jos tällaista käsitettä on edes olemassa) löytämisestä puhuttiin toistuvasti tämän viimeisen vuoden tulkintojen ja harjoitusten yhteydessä. Etsimme tulkinnan tekemisessä oraakkelin hetkeä, oivalluksen pirskahdusta siitä mistä on kyse. Tämä on se maaginen hetki jolloin tulkinta ottaa suunnan, ja sitä voi jossain määrin kutsua intuitioksi. Kun tehtävistä nousseita ajatuksia purettiin, kävi selväksi ettei ole mitään yhtä ainutta tapaa tehdä tulkinta. Opinkappaleet antavat perustan, mutta näitäkin on monenlaisia, ja menetelmiä on runsaasti, jolloin astrologiasta muodostuu aina henkilökohtainen juttu. Astrologisia esikuvia voi työssään ”apinoida”, mutta vasta autenttisuus on se jokin mikä saa homman elämään.

Viimeisen vuoden opinnoissa olin ahkerasti mukana jokaisella luentokerralla. Olin oppinut sen verran aikaeroista siirryttäessä kesä- ja talviaikaan, etten enää haksahtanut luentojen alkamisajoissa. Pandemian rysähtäessä päälle tärkeysjärjestys ajankäytössä lutviutui hyvin, opinnot menivät muiden menojen edelle, ja ehkä viikonloppujen öille löytyy jatkossa jotakin muuta mielenkiintoista.

Kirjoituksen otsikointi on räikeän sarkastinen. Vaikka ohjatut ja viralliset opinnot ovat tällä erää lopussa, ei tämä tarkoita astrologian opiskelun lopettamista, mielen sulkemista uusilta asioilta tai kuvitelmaa kaikkitietävyydestä. Ajattelen ettei astrologiassa voi tulla koskaan valmiiksi. Aina löytyy jotakin tutkittavaa, harjoiteltavaa ja ajateltavaa.

Mihin seuraavaksi? Arkisessa työssä tulee olemaan ylellistä, että on taas aikaa keskittyä astrologian tekemiseen, tulkintoihin ja todennäköisesti aina jossain välissä näihin bloggauksiin. Kirjallisten tulkintojen tilauksia saa siis sataa ovista ja ikkunoista, ja voin taas tehdä myös puhelimen kautta jutustelevampia tulkintoja, joissa useimmiten avataan jotakin tiettyä pulmaa. Tällä hetkellä olen intomielisesti astrologiaa täynnä, ja mieluiten suuntaan tämän tekemisen virran ja tarmokkuuden asiakastöihin, joita varsinkin parin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana jouduin karsimaan. Te lukijat ja astrologian käyttäjät voitte kertoa mitä tarvitsette ja haluatte, millaisia juttuja blogiin, millaisesta astrologiasta on teille hyötyä tai mikä olisi hauskaa. Todennäköisesti jaan jotakin pientä Facebookin sivullani, tervetuloa sinnekin jutustamaan astrologiasta (muilla sosiaalisen median alustoilla en ole, en usko että haluan käyttää aikaa näihin enempää).

Suosittelen lämpimästi ja kannustaen astrologian opintoja ulkomaisilla kursseilla, jos kielitaito ei ole esteenä. Opettajan johdolla käytyjä kokonaisuuksia ei voi verrata sirpaleiseen luentotarjontaan, ja varsinkin perustietojen eheys on arvokasta. Opittua on myös tärkeää päästä testaamaan harjoituksissa, sillä vaikka itseopiskellen asiat voivat tuntua selkeiltä, on parempi että opettaja osoittaa sen mikä ei ole vielä sisäistetty kuin että asia napsahtaisi kenellekään eteen tulkintatyössä.

Olin epämääräisesti ajatellut, että opintojen lopussa voisin tuntea oloni tyhjiin puserretuksi, uupuneeksi ja yhden aikakauden loppumisen vuoksi sekä opiskelukavereista etääntymisen takia kaihoisaksi. Oikeastaan hämmästyttää miten intoa piukassa olen, mutta näin talven alussa olen kiitollinen mielen virkeydestä. Polku näyttää avoimelta, mutta ei se mitään. Mitä teidän elämäänne kuuluu?

Demonstraatio kakstoistaosista

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin kakstoistaosia ja jatkan karttaesimerkillä, jotta avautuisi käytännön astrologian myötä miten dodekatemoria nivoutuu osaksi tulkintaa. Tarkastelun alle otin toivottavasti kaikille tutun henkilön ja mahdollisesti loppuunkalutun kartan; Elvis Presley on ollut viime kuukausina taas esillä kun laulajan ja hänen ketkun managerinsa tarinasta kertova uusi elokuva tuli kesällä ensi-iltaan. Esittelen muutamia tulkinnallisia huomioita Presleyn kartasta minizodiakin kautta.

Mistä lähteä liikkeelle? Kakstoistaosien salaisuudet ja planeettojen perimmäinen luonne yleensä näyttäytyvät kartan keskeisimpien tekijöiden dodekatemoriasta, eli nousuakselin ja valontuojien kakstoistaosien sijainneista. Nousevaa merkkiä hallitsevan planeetan 12-osa voi olla ensisijaisen tärkeä, mutta yhtä lailla kokonaisuus on se mistä tarina syntyy.

Oheinen kartta on Planet Dance ohjelmasta, ja aivan ulkoreunalla näkyvät kaksi ”planeettaraitaa” ovat hellenistisessä astrologiassa käytettävien dekaanien ja rajausten alueet. Syntymäkartan planeetat ovat paikan merkin ja numeron välisellä isoimmalla alueella, ja kakstoistaosat näkyvät sisäkehällä, esimerkiksi nousumerkissä jousimiehessä ovat Saturnuksen ja Venuksen dodekatemoriat.

Presleyn nousuakseli on jousimiehen 12 asteessa. Dodekatemoria rajautuu kahden asteen ja 30 kaariminuutin suuruisiin osuuksiin ja alkaa aina samasta merkistä, nousuakselia tarkastellessa siis jousimiehestä. Merkin 2,5 astetta ovat jousimiestä, seuraavat viidenteen asteeseen asti kaurista. Tätä seuraa vesimiehen asteet ja kymmenenteen asteeseen ulottuvat kalojen asteet. Nousuakselin kohdan 12 astetta ja 22 kaariminuuttia mahtuvat siis seuraavaan oinaan minizodiakin sisään, ja koska 22 kaariminuuttia on jo lähellä osan loppua, voidaan päätellä että nousuakselin dodekatemoria on aivan oinaan merkin lopussa. Oinas on Presleyn kartalla viides merkki, kartan kohta mikä liittyy synnyttämiseen, tuotoksiin ja hedelmällisyyteen kuten lapsiin, mutta myös usein luovaan työhön, taiteeseen, esittämiseen; viihteeseen, nautintoihin ja juhlaan. On sopivaa että kuuluisan laulajan elämästä ja itsestä kertova kartan akseli saa 12-osansa juuri viidennestä paikasta. Oinaaseen yhdistetään elinvoimaisuus, nopeus, raakuus, autenttisuus ja ehkä jopa tietynlainen röyhkeys. Tulimerkkinen dode näyttää Presleyn olemuksen perustuvan valloittavuuteen, kumartelemattomuuteen ja alkukantaiseen seksuaalisuuteen, vain muutamia avainsanoja napatakseni. On myös osuvaa, että ulkoplaneetoista Uranus, shokeeraava nurinpäinkääntäjä, sijaitsee oinaan merkin lopussa, pysähtyneenä. Presley oli rock’n’rollin pioneeri, joka rodultaan valkoisena esitti mustan kansanosan musiikkiin pohjautuvia lauluja, mikä oli hänen aikanaan kuohuttavaa. Ei hän toki ensimmäinen ollut joka näin teki, mutta ensimmäinen joka nousi valtavaan suosioon.

Presleyn kartta on yökartta, jolloin Kuu on kartan hallitseva valo. Koska Kuu on merkin alkuasteilla, sen dodekatemoria säilyy samassa kalojen merkissä. Kuu on syntymäkartan planeetoista ainoa, mikä on tärkeässä ja tekemistä osoittavassa kulmapaikassa. Kalojen Kuun maailma on mielikuvituksellinen ja moniulotteinen, ja Presley oli lauluissaan suurien tunteiden tulkki. Moninaisuutta kuvaa sekin, ettei hänen repertuaarinsa rajoittunut alkupyrähdyksen rokkiin. Kalojen Kuu voisi silti viitata siihen, ettei Presley ollut kuitenkaan säveltäjä ja lauluntekijä, vaan yhdisti löytämiään aineksia omanlaisekseen aarteeksi. Kartan neljättä paikkaa kuvataan sielun kohdaksi, ehkä sielukkuus oli hänen salaisuutensa. 12-osa toistaessaan kalojen merkkiä neljännessä paikassa kertoo myös äidin merkityksestä Presleylle.

Kauriin Aurinko sijaitsee asteissaan lähellä merkin keskivaihetta, mistä dodekatemoria asettuu vastapäiseen eläinradan kohtaan, rapuun. Tällä kartalla ravun Aurinko joutuu melko hankalaan kohtaan kahdeksanteen paikkaan, mikä vihjaa ettei elämä ollut yhtä suosiota ja menestystä. Myös kartan Keskitaivaan akselin 12-osa laskeutuu rapuun melko lähelle; Presley loisti vetoavana, riipaisevien tunteiden välittäjänä. Karkeasti voisi myös epäillä, tuliko Presleyn elämäntehtäväksi olla managerinsa Parkerin velkojenmaksaja. Vaikka Kuunsolmujen linja ei ole Auringon kanssa samassa merkissä, käy ilmi että Presley syntyi pimennysten välissä; kartassa Auringon lähellä oleva väkänen kuvaa ennen syntymää ollutta lunaatiota, mikä oli osittainen Auringonpimennys, ja sitä seuraava täydellinen Kuunpimennys tuli rapuun niille tienoille mihin Auringon 12-osa sijoittuu. Joskus tällainen syntymän ajankohta on kohtalokas.

Nousumerkkiä hallitsevan Jupiterin sijainti lisää vaikeuksista kertovia elementtejä elämäntarinaan. Jupiter on viimeisessä kohdassa skorpionissa, maailmojen välitilaksi kutsutussa paikassa mikä ikään kuin karkaa pois itseltä. Tämä voi vaikeimmillaan ilmentää elämänhallinnan ongelmia. Jupiterin dodekatemoria osaltaan toistaa hankaluuden teemaa, sillä kaksosissa Jupiter on vastamerkissään. 12-osa sijoittuu keskeiseen kulmapaikkaan ja korostaa Jupiterin roolia kokonaisuudessa. Kaksosista Jupiter saa perimmäiseksi luonteekseen vaihtuvuuden, mikä on Jupiterille vaikea, sillä planeetta ilmentää näkemyksiä ja uskoa. Ehkä Presley ei löytänyt kiinnekohtaa persoonalleen ja elämälleen.

Venus on kartan hyväntekijä kauriissa, eikä tämäkään ole helppo kohta Saturnuksen ollessa harmintuojan roolissa. Merkin lopusta Venuksen dodekatemoria kiertää edelliseen merkkiin jousimieheen, eli asettuu Presleyn nousumerkkiin. Taiteita ja suloisia säveliä ilmentävä planeetta osoittaa taiteellista lahjakkuutta, jousimiehessä tietynlaista innostusta. Saturnuksen varjo kuitenkin seuraa nousumerkkiin ja vihjaa kovasta kohtalosta; Presley joutui kieltäytymään monista normaaliin arkielämään kuuluvista asioista suosionsa vuoksi.

Mars on mielenkiintoinen tekijä, hyvässä paikassa Onnenarvan kanssa lupaamassa toiveiden täyttymystä, mutta vastamerkissä Mars ei pääse käsiksi luontevimpiin toteutumisiinsa. Vaa’an Mars hallitessaan viidettä taiteellisen luovuuden kohtaa voi mennä äärimmäisyyksiin, ehkä jopa laskelmoidusti suosion saavuttamiseksi. Me kaikki kai tiedämme Presleyn kohutut lanneliikkeet. Mars symboloi myös tukijoita ja promoottoreja eli manageri Parkeria; hänellähän oli jokin aivan tuulesta temmattu armeijan arvonimi. Planeetan 12-osa tulee kolminaisuusmerkkiinsä ja kulmapaikkaan kaloihin, mikä on tavallaan hyvä, että tuki tulee elämän perustaan. Voidaan kuitenkin ottaa huomioon sekin, että Parkerin omien sotkujen vuoksi Presley hautautui Las Vegasin kasinoille, eikä päässyt varmistamaan maailmanvalloitustaan ulkomaiden estradeille, neljäs kartan paikka kun viittaa kotimaahan.

Auringon polttavien säteiden peittoon jäävä kauriin Merkurius pelastuu dodekatemoriassa tekemisen alueelle omaan merkkiinsä neitsyeen aivan Keskitaivaan tuntumaan. Näin 12-osa nostaa Merkuriuksen päteväksi ja tuotteliaaksi ammattilaiseksi. Presleyn elämänkaarta ajatellen Merkuriuksen liikkuvaisuus ja älyllisyys eivät tainneet saada uralla riittävästi tilaa – olisiko tähän syynä syntymäkartan feminiinisten merkkien painotus ja sitä kautta myötäävyys; mikä oli Presleyn tahto?

Syntymäkartan ja kakstoistaosien tarkastelussa huomio kiinnittyy kulmille tulevaan painotukseen dodekatemoriassa. Kun syntymäkartalla vain Kuu on kulmapaikassa, tämä ei välttämättä osoita poikkeuksellista menestystä elämässä. Planeetoilla on kuitenkin salaisuutensa, sillä 12-osissa ainoastaan Aurinko jää sivuun kulmien aktiivisuudesta.

Dodekatemorian salaisuudet

Pimennystenvälisenä aikana on hyvä hetki mennä pintaa syvemmälle ja tarkastella astrologiassa salaisuuksia. Kun Merkuriuskin matkaa skorpionissa, on luontevaa kaivella syvyyksiä. Ensinnäkin, mikä on salaisuus? Se on kertomaton asia, jotakin mistä ei ehkä saisi puhua. Salaisuus on sellainen, mistä ei ole saatu selvyyttä, eli mysteeri. Salaisuudeksi voi myös nimittää olennaista tietoa, eräänlaista niksiä, minkä selvittämällä solmu aukeaa.

Astrologiassa salaisuuden roolia pitää dodekatemoria. Se on mikrotason eläinrata jokaisen yksittäisen eläinradan merkin, makrotason, sisällä. Eläinrata, zodiakki, se vyöhyke avaruudessa jossa planeetat liikkuvat, on tuhansia vuosia vanhaa Babylonialaista perua, ja käsitys eläinradasta oli olemassa jo ennen hellenistisen astrologian muodostumista. Yhtä vanha on minieläinradan käsite, ja se seurasi eläinradan mukana länsimaisen astrologian syntyhetkillä, ikään kuin olennaisena osana eläinrataa. Dodekatemoria tulee tietysti kreikan kielestä, dodekate tarkoittaa kahtatoista ja moria osaa. Osaamme heti johtaa käsitteen merkityksen kahdestatoista eläinradan merkistä, kuinka yksi merkki jaetaan näihin osiin (kattaen kaksi ja puoli astetta kukin). ’Osa’ termillä on kuitenkin syvempi merkitys hellenistisessä astrologiassa, sillä se viittaa kohtaloon, ihmisen osaan minkä saa elettäväkseen.

Dodekatemoria on niukasti selitetty hellenistisen ajan teksteissä – tai voi olla, että selityksen sisältävää tekstiä ei ole säilynyt meidän ajallemme. Dodekatemoria voi olla aukottomasti esitetty niissä vanhimmissa opinkappaleissa, joihin moni hellenistisen ajan astrologi viittaa, mutta joista ei ole löytynyt alkuperäistä ehyttä teosta, vain uudelleen toistettuja kappaleita sieltä täältä. Useat antiikin ajan astrologiset tekstit kuitenkin mainitsevat dodekatemorian kuin itsestäänselvyytenä. Se, ettei meillä nykyään ole selkeää ohjetta miten dodekatemoria kartalta tulkitaan, on saanut tämän päivän astrologit varovaisiksi käyttämään menetelmää. Minizodiakki on enimmäkseen sivuutettu ja unohdettu, jäämässä salaisuudeksi.

Vähän myöhäisemmän hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen ajan astrologin Julius Firmicus Maternuksen (300-luvulta ajanlaskun jälkeen) teoksesta Mathesis löytyy laajimmin siteeratut pari lausetta koskien dodekatemoriaa. Olen nämä lauseet kääntänyt vapaasti muutama vuosi sitten seuraavasti: Ajatellaan että dodekatemoriasta löytyy kartan koko olemus, ja että mitä ikinä karttaan kätkeytyykään, se paljastuu.

Tarkoitukseni on pohtia, mihin Firmicus viittaa karttaan kätkeytyvillä tekijöillä. Onko kätkettynä oleva piilossa itseltä vai muilta? Mitä ilmeisimmin tarkoitus kuitenkin on, että asia paljastetaan käyttäen dodekatemorian systeemiä. Dodekatemoria on ilman muuta symbolinen tekijä, sen kohdassa ei ole taivaalla ”toista” planeettaa, eli se on sukua antiskioneille ja vaikka Mustalle Kuulle. Planeettojen dodekatemorioiden kohdat eivät yksinään muodosta ”järjellistä” tai mahdollisuuksien rajoissa olevaa karttaa tulkittavaksi (dodekatemorian kuvaamaa planeettojen asemaa ei ole ajassa), vaan näitä planeettojen ja akselien minieläinradan kohtia katsotaan suhteessa syntymäkarttaan. Koska menetelmässä vertautuu eläinrata kokonaisuudessaan yhteen merkkiin, mielestäni on kyse ennen kaikkea merkin ja paikan osoittamasta symbolisesta heijastuksesta tai tasosta.

Hellenistisiä oppeja nykyaikana selvittänyt Robert Schmidt esitti muutamien luentojensa lomassa pari esimerkkiä dodekatemorian ilmentymistä itsensä ja hyvin tuntemiensa henkilöiden kohdalla. Näistä välähdyksistä sai käsityksen, etteivät dodekatemoriat olleet lainkaan piilossa olevia, vaan ennemmin päivänselviä tekijöitä. Jos muut huomaavat dodekatemorian osoittaman asian, se ei voi olla piilevä, kätketty tai salaisuus.

Dodekatemorian tekniikka on sellainen, että planeetan tai akselin syntymäkartan sijainnin aste määrää millainen dodekatemorian kohta tälle tekijälle tulee; missä kahteentoista osaan jaetussa kohdassa planeetta sijaitsee, se saa tästä rinnalleen toisen merkin ja syntymäkarttaan verrattuna toisen sijaintikohdan. Dodekatemorian merkki tai paikka ei jyrää tai sulje pois syntymäkartan asemaa, mutta sen symboliikka tulee osaksi tulkintaa. Koska planeetta saa dodekatemoriassa oman sijaintinsa osoittaman sijainnin, tulee dodekatemoriasta henkilökohtaisuutta lisäävä tekijä. Monella voi olla kartallaan Aurinko oinaassa, mutta kaksitoista erilaista dodekatemorian osoittamaa vaihtoehtoa lisää moninaisuutta.

Dodekatemoria saattaa paljastaa yllättäviä pinnanalaisia kytköksiä planeettojen kesken. Planeetat voivat olla hyvin eripuolilla karttaa, jopa aversiossa (toisilleen näkymättömissä), mutta dodekatemoria paiskaa ne yhtymään, jakamaan tietyn merkin maailman. Joku planeetta voi olla dynamiikaltaan sivustakatsojan roolissa syntymäkartalla, mutta dodekatemoria nostaa sen keskeiseksi. Ehkä loistavan oloinen planeetta kipuilee elämässä, ja dodekatemoria voi paljastaa miksi. Jollakin kartalla ensimmäisessä minästä kertovassa merkissä ei ole planeettoja, mutta entäpä jos doden mukaan onkin. Usein dodekatemoria palastelee stelliumissa olevat planeetat omanlaisikseen, jos planeetat eivät syntymäkartalla ole kaikki samassa kahden ja puolen asteen suuruisessa minizodiakin kohdassa. Näin on esimerkiksi minun dominoivan stelliumini kanssa, se hajaantuu kolmen merkin alueelle dodeissa. Tämä voi helpottaa yksittäisen planeetan roolin tulkintaa, jolloin stelliumin tekijät eivät olekaan yhtä puuroa vaan niille löytyy yksilöllinen tyyli ja tehtävä.

Joillekin Dwadien käsite saattaa olla nimenä tutumpi kuin kreikkalaisperustainen dodekatemoria. Intialaisessa astrologiassa dwadashamsa on tekniikaltaan samanlainen, mutta sen tulkinta eroaa hellenistisestä perinteestä, jos oikein muistan dwadit käsittelevät perhesuhteita.

Firmicuksen tekstistä kiinnostusta herättää kartan perimmäisen olemuksen käsite. Dodekatemoria on siis kartantekijän perusolemus tai olennainen piirre, jonkinlainen perusidea minkä symboliikka uuttaa esille. Tätä kuvaa kreikasta englanniksi käännetty termi ’essence’ mikä tulee latinan sanasta essentia, se tarkoittaa olennaisinta osaa. Esanssi on tästä lähtöisin, alun perin lääkekasveista uutettu ja väkevöitetty osa, mikä pitää sisällään kasvin parantavan voiman. Samalla tavoin planeetan dodekatemoria on esanssi, sen ydinolemus; esanssi ei kasvissakaan eliminoi esimerkiksi sen kukintoa, mutta tiivistää voiman. Tämä tiivistymä, olennaisin osa, on kohtalon osoittama voima, mikä on pinnalta katsoen piilossa tai kätketty, mutta se on mahdollista saada selville ja tiedostaa.

Jos haluat ottaa selville millaiset symboliset voimat liittyvät karttasi tekijöihin, tarkastelen näitä tulkinnassa mikä tällä hetkellä kulkee kakstoistaosien nimellä. Tällä rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä ja muotoa viime vuosina, nyt tulkintaa on rikastettu puhtaammalla hellenistisen astrologian näkemyksellä. Dodekatemorian mysteeri voi antaa oivalluksia itsestä ja omasta elämästä, eikä mikään olennainen jää kätköön ja salaisuudeksi.