Kartantulkinnan lähtökohta – Sekti

11.10.2019

Päivä- ja yökartoista astrologiassa olisi pitänyt kirjoittaa ”ensimmäiseksi” tai ainakin aivan aluksi, kun ryhdyin kirjoittelemaan tänne blogiin astrologisten juurien herättämistä ajatuksista ja oivalluksista.  Olen aiheesta kirjoittanut ainakin 2011 eli lukuisia vuosia sitten, mutta sallittakoon ilmaus, silloisen käsityksen ja tietämyksen valossa. Tästäkin syystä aihe on syytä nostaa esille uudestaan.

Juuriastrologia jakaa yksilöt ja tapahtumat sen mukaan, mihin vuorokauden aikaan ne tapahtuvat. Voidaan kärjistäen esittää, että päivä- ja yöihmiset toimivat vuorokaudenaikaansa kuuluvien lainalaisuuksien mukaan. Meitä on kuin kahdenlaista sorttia, eikä näistä toinen ole toista parempi; ollaan vaan vähän erilaisia keskenään. Tämä vastaa hellenistisen ajan ajattelua muutenkin, sillä kaikessa ilmeni vastavoimansa; päivä ja yö, maskuliininen ja feminiininen, aktiivinen ja passiivinen. Päivällä tai yöaikaan syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että juuri se syntymän vuorokaudenaika määräisi milloin olemme virkeimmillämme tai tahokkaita. Kyllä Aurinko ohjaa kirkkaudellaan meitä kaikkia puuhamaan päivisin ja lepäämään öisin. Yksilöllisiä poikkeuksia tästä biologisesta rytmistä löytyy toki.

Juuriastrologiassa päivän ja yön erottamista toisistaan kutsutaan sektiksi. Tälle käsitteelle ei ole toistaiseksi löytynyt riittävää käännöstä suomeksi. Voimme puhua päivä- ja yövuorosta, tai syntymän vuorokaudenajan määrittämisestä.

Sektin analysoinnissa tärkeää on ymmärtää astrologinen aikakäsitys. Päivä alkaa Auringon noustessa horisontista, ja samoin yö alkaa silloin kun Aurinko painuu horisontin alle. Auringon sijainti kartalla määrää sektin.  Kaikki ne (ihmiset ja tapahtumat), joiden Aurinko on horisontin yläpuolella, ovat päiväkarttaisia (tai päivävuoroa). Vastaavasti ne, joiden syntymäkartalla Aurinko on horisontin alapuolella, ovat yökarttaisia. Kellonaika ei yksinään kerro kumpaan sektiin kartta kuuluu: jos olet syntynyt vaikka kuudelta aamulla, saatat mieltää että olisit syntynyt päiväaikaan, mutta tämä riippuu siitä, onko Aurinko noussut jo horisontista vai ei. Esimerkiksi nyt syksyllä kirjoittamisen ajankohtaan Aurinko nousee noin kahdeksan aikaan. Tätä aikaisemmin seitsemältä syntyneet, tähän vuodenaikaan (ja riippuen leveysasteista) kuuluvat yösektiin. Astrologian harrastajalle määritys sinänsä on helppoa, eikös vaan, me kaikki tiedämme missä kartalla kulkee horisontti, ja osaamme katsoa miten Aurinko on sijoittunut tähän akseliin nähden.

Sekti antaa pohjan planeettojen tulkinnalle. Ilman tietoa sektistä ei voida määrittää mikä kartalla on etusijalla, ja miten planeetat toimivat. Tästä syystä tämä sektijuttu olisi pitänyt olla esillä ihan ensimmäisenä, ennen minkään muun astrologisen jutun esittelyä. Sekti on lähtökohta.

Juuriastrologian näkemyksen mukaan planeetat ovat hierarkkisissa suhteissa toisiinsa. Sekti antaa alustavan viitteen siitä, mitkä planeetat kunkin yksilön tai tapahtuman kartalla ovat mahdollisesti ensisijaisia, tai sekti voi osoittaa millä tekijöillä on luontaiset edellytykset nousta esiin kokonaisuudesta.

Maaliskuussa esittelin planeettojen ilojen alueiden opetuskartan, ja tästä samasta ohjenuorasta näkyy sektin idea. Aurinko on sijoitettu horisontin ylle, ja sen kanssa päiväsektiin kuuluvat Jupiter ja Saturnus. Yösektin Kuu on horisontin alla Venuksen ja Marsin kanssa. Merkurius voi kuulua kumpaan sektiin hyvänsä, ja tämän määrää Merkuriuksen suhde Aurinkoon. Ilojen kartallahan Merkurius on osoittelevasti ensimmäisessä paikassa, jonka horisonttiakseli jakaa osittain päivä- ja osittain yöpuoliskoihin. Merkurius on ainoa planeetoista, joka voi näin keikkua, kuulua jompaankumpaan tiimiin. Jos Merkurius nousee ennen Aurinkoa, se on päiväsektiä ja kaveeraa Saturnuksen ja Jupiterin kanssa. Jos Merkurius nousee vasta Auringon jälkeen, se on yösektiä ja kimpassa Kuun, Venuksen ja Marsin kanssa.

Jos on päiväsekti, Aurinko on ensisijainen valontuoja. Jupiter on päiväsektin suotuisa planeetta, hyvää ja onnea lupaava tekijä. Saturnus, vaikka on katsottu suurimmaksi epäonnen ilmentäjäksi, saattaa toimia päiväkartalla aivan mainiosti. Nämä kaikki lasketaan sektinmukaisiksi planeetoiksi, ja niiden teemat ilmentyvät mahdollisesti elämässä ensisijaisesti, selkeämmin tai merkittävämmin.

Päiväsektin planeetat eivät toimi kovin luontevasti sen toisen tiimin kanssa, yösektin, jota edustavat siis Kuu, Venus ja Mars. Päiväkarttainen ei ehkä kykene saamaan Venuksesta kaikkea sitä iloa irti, mitä planeetalla  universaalisti olisi tarjottavana. Mars on päiväkarttaiselle hankala, ja sitä nimitetään sektinvastaiseksi harmintuojaksi.

Jos tarkastelemme yökarttaa, on silloin Kuu olennainen valonantaja. Yökartan Venus saa mahdollisuuden nousta teemoineen hyväntekijänä esille, eikä Mars ehkä tuota niin päänvaivaa. Sen sijaan yökartan yksilölle Jupiterista ei ehkä ole niin suurta iloa, ja Saturnus osoittaa haittaa, vaivaa ja kipuiluja.

Vallassa olevassa sektissä tekijät toimivat parhaiten keskenään, esimerkiksi kulmissa toisiinsa. Kannattaa katsoa kumman kartan joukkueen porukkaan Merkurius kuuluu, sillä sen myötä vaakakuppi tavallaan kallistuu joko niin, että kartan enemmistö on vallitsevassa sektissä, tai sitten niin että ”poliittista oppositiota” onkin määrällisesti enemmän.

Oman sektinsä sisällä planeetoista voi nähdä vielä hienosäätäen, miten luontevasti ne viihtyvät sijainnissaan. Päiväsektissä tykätään eläinradan maskuliinisista merkeistä, ja Jupiter ja Saturnus ovat mieluiten horisontin yllä Auringon kanssa – ja silloinkin Auringon puolella horisonttia jos sattuu olla kyseessä yökartta. Yösektin Kuu, Venus ja Mars viihtyvät feminiinisissä merkeissä. Muitakin sijaintiin liittyviä harkittavia pointteja on olemassa, mutta nämä nyt aluksi pohdittaviksi.

Hellenistisen ajan astrologeista ilmeisesti kaikki käsittelevät sektin käsitettä kirjoituksissaan. Ohessa keisarillisen hoviastrologin Thrasylluksen tiivistetty selitys aiheesta; monesti teoksissa sektiä esitetään niin vuolassanaisesti (esimerkiksi Valens, Firmicus, Ptolemaios) että en tähän yhteyteen heitä lainannut. On mielenkiintoista, että oppi sektistä hävisi astrologisesta tietoudesta pitkäksi aikaa, vaikka kartantulkinnassa sen ymmärtäminen on tärkeää.

Sektin osoittaman järjestyksen mukaan planeetat ilmenevät ajanlaadussa erilaisin tavoin. Päiväsektiläiselle saattaa osoittautua haastaviksi esimerkiksi Marsin profektiovuodet (vuosi/merkkiedistyksen nousulla on näinä vuosina Marsin kotimerkit oinas tai skorpioni). Kyseisinä vuosina voi pohtia Marsin transiitteja, oman kartan Marsiin kohdistuvia transiitteja, onko vuoden aikana Marsin perääntymisjaksoa, osuvatko pimennykset Marsiin, nämä nyt ainakin aluksi. Monimutkaisempiakin ajanlaadun tasoja juuriastrologia tarjoilee edistyneille oppijoille. Toinen esimerkki; yösektiläinen ei ehkä saa kiinni Jupiterin vuosista, vaikka tuo olisi kuinka taivaankannen paras planeetta, koska menestys tulee ennemmin omaan sektiin kuuluvan hyväntekijän eli Venuksen kautta.

Eivät ne sektinvastaiset tekijät silti täysin paitsiossa ole, kaikilla planeetoilla on kartan kokonaisuudessa viestinsä, merkityksensä ja kohtalonsa. Sekti pohjustaa toteutumista, ja sen vastaisella tekijällä ei ole aivan samanlaista etua kuin niillä tekijöillä, jotka ovat valikoituneet syntymähetken osoittamana omaan ykkösdivariin.

Mainokset

Kadotettuja vierailuja

4.10.2019

Kuinka sallittua astrologiassa on muuttaa mieltään ja vaihtaa näkemystään? On norminmukaista pysyä siinä katsannossa minkä ensimmäiseksi astrologiaan tutustuessaan omaksuu. Ensimmäisten luentojen, oppikirjojen ja tulkintojen merkitys ja vaikutus on suurempi kuin moni osaa ajatella. Juna kulkee yleensä siten, että alkuinnostus on valtava, astrologia tuntuu ihmeelliseltä ja antaa vastaukset kaikkeen. Kiinnostuneena ihminen oppii parhaiten ja opeista jää pysyvimmät muistijäljet. Ei siis ihme, että alussa hankittu tietous on tiukassa. Voidaan olla tyytyväisiä ja ylpeitä kun on opittu.

Kun astrologiassa edistytään, opittu rakentuu luontevasti aikaisemman opin pohjalle. Koska tämä on monille harrastus, uusista virikkeistä suositaan niitä, jotka helpoimmin nivoutuvat siihen ensiksi saatuun kokonaiskuvaan. Pyöritelkää tätä ajatushahmotelmaa hetki mielessänne. Kuinka automaattisesti astrologiset valintamme muodostuvat? Eikö olekin luontevaa sysätä sellainen katsanto tai tekniikka kauemmaksi, mikä on ristiriidassa tai tuntuu jopa haastavan aiemmin opitun? Ja palataan sitten takaisin siihen hetkeen, kun intoa piukassa oleva astroharrastaja valitsee ensimmäisiä oppejaan. Usein kehotetaan syventämään sitä, mikä kiinnostaa. Eikö tämä sulje aika paljon kaikenlaista muuta astrologiaa pois? Tulisiko sittenkin antaa astrologialle aikaa vaellella erilaisten nyanssien viidakossa? Kukaan ei ole valmis astrologi viikonloppukurssin jälkeen. Eikä välttämättä useiden vuosienkaan opiskelujen jälkeen. Minulla tietysti nousujoukkarina on oma käsitykseni siitä, mikä on ”oikea” järjestys opiskella astrologiaa.

Ottaako egoon myöntää vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen, että jokin juttu olisi pitänyt alun perin ymmärtää toisin? Minulla ei, teen sen kokonaisuuden tuoman oivalluksen ilossa. Kiitän suuresti niitä henkilöitä, jotka ovat antaneet eväitä, jopa vinkanneet suoraan, että kannattaisiko tuo juttu miettiä uudelleen.

cottage_hostVastavierailut on se tekninen seikka, jonka nostan esimerkiksi. Useimmat tietävät käsitteen, kun planeetat ovat sijoittuneet toistensa merkkeihin. Vaikka Kuu kauriissa ja Saturnus ravussa, tässä ollaan molemmin päin toisen hallitsemassa merkissä, koska kauris on Saturnuksen kotimerkki ja rapu Kuun omaa aluetta. Käsitteen nimitys englanniksi on mutual reception. Kerron teille missä minun ajatteluni meni vikaan! Mutual tarkoittaa molemminpuolista, vastavuoroista ja keskinäistä, sellaista minkä kumpikin osapuoli jakaa. Reception kertoo vastaanotosta, mikä voi planeettoja ajatellessa tuntua hieman hassulta tai teennäiseltä, mutta perusidea on, että reagoidaan toiseen osapuoleen. Vastavierailun käsitteessä painotin sanaa mutual ja unohdin receptionin – eli ajattelin että kyse on merkkien keskinäisestä vaihtamisesta. Käsitteen ymmärtämisessä painotuksen pitäisi olla vastaanotossa, toiseen tekijään reagoiminen on se pointti. Planeettojen keskinäistä vuorovaikutusta lähdetään tarkastelemaan siitä ajatuksesta, miten ne vastaanottavat toisensa, mikä on niiden välinen kontakti.

Juuriastrologian aspektiopin (millaisessa kulmassa planeetat voivat keskenään olla) perusta on siinä, miten planeetat näkevät toisensa. Jos niillä ei ole keskenään kulmaa, ei ole toisen planeetan vastaanottoakaan. Jos Kuu ja Saturnus eivät näkisi toisiaan, ne eivät osaisi reagoida toiseen. Kauriin ja ravun merkeistä ne näkevät, vaikka ovatkin niin kaukana toisistaan kuin ikinä eläinradalla voi olla. Aspekti-sana kulkeutui alun perin latinaan, kun koetettiin selittää kreikkalais-roomalaisen astrologian kulmaopista planeettojen asemia toisiinsa nähden. Latinan sana adspicere tarkoittaa katsoa tai silmätä. Juuriastrologian aspektiopissa on etäisyyksiä, joissa keskenään olevat tekijät ovat sokeissa paikoissa ja kuolleissa kulmissa, ja ne ovat vierekkäiset merkit ja vastakkaisuuden viereiset merkit (modernin astrologian harrastajat tunnistavat nämä etäisyydet semisekstiilinä ja kvinkunssina). Planeettojen tulee siis olla ensisijaisesti kulmassa keskenään, jotta ne voisivat edes olla vastavierailussa. Teknisesti ottaen Aurinko ja Kuu eivät voi koskaan olla keskenään vastavierailussa, sillä valojen hallitsemat merkit sijaitsevat vierekkäin. Jos Aurinko on ravussa ja Kuu leijonassa, ne ovat toistensa merkeissä, mutta eivät tosiasiallisesti tavoita toisiaan. Miettikää vierekkäisiä Venusta ja Marsia toistensa merkeissä, niin oinaassa ja härässä kuin eläinradan toisella puolella vaa’assa ja skorpionissa. Viereisestä merkistä eivät myös toisiaan näe Merkurius vaa’assa ja Venus neitsyessä. Jupiter ja Saturnus voisivat olla vierekkäin toistensa merkeissä kauriissa ja jousimiehessä, mutta eivät silloin ole kuitenkaan vastavierailuksi kutsutussa kontaktissa keskenään.

Eläinradan merkeillä ei ole juuriastrologiassa yhtä vahvaa itsenäistä symboliikkaa kuin miten merkit mielletään modernissa astrologiassa. Voi kuulostaa tylyltä, että merkki toimii lähinnä osoitteena: postiosoite kaloissa tarkoittaa, että Jupiter on silloin talonomistaja. Merkin symboliikka rakentuu pääasiassa sitä hallitsevan planeetan kautta. Kun ollaan ravussa, kuunnellaan Kuuta. Tätä näkökulmaa ajatellen on loogista, että sinänsä merkkien vaihtaminen keskenään ei ole se pääpointti jutussa.

Vierailu-sanan käyttäminen termin käännöksessä on oivallinen. Kun planeetta on jossakin muussa merkissä kuin omassa kotimerkissään, se vierailee aina toisen planeetan territoriolla. Vierailussa on olemassa aina isäntä, jonka maalla ollaan. Tulee osata mukautua maastoon, käyttäytyä maassa maan tavalla, ja näin ajateltuna merkkiä hallitseva planeetta määrää vierailijan käytöksestä. Saturnuksen taloissa kauriissa ja vesimiehessä on kuunneltava isännän määräyksiä. Pyyhi jalat, vie astiat tiskiin, sammuta valot lähtiessä, voitte kuvitella että sääntöjä rakastavan Saturnuksen alueilla näitä on pitkä lista. Isännän virka on katsoa vieraan perään, huolehtia että tällä on kaikki tarpeellinen: onko sänky mukava, tahdotko kirkkaamman yövalon. Hallitsijalla on huoltamisen tehtävä osanaan, vähän kuin elättäjän rooli kärjistettynä.

mars_venuksentalossa

Mars Venuksen talossa

Vastavierailussa homma pelaa parhaiten, koska kumpikin planeetta sitoutuu pitämään huolta toisesta. Se on vähän kuin bilateraalista kauppaa. Venuksen kannattaa pitää vaa’assa vieraileva Jupiter tyytyväisenä, jos se jousimiehessä matkatessaan tarvitsisi isännän apua. Tällaisissa merkeissä on näköyhteys, eli se on vastavierailu.

On totta, että edelleenkin astrologeja kiinnostaa pohtia, tapahtuuko vastavierailua silloin kun tekijät ovat merkeissä, joista eivät näe toisiaan. Planeetalla on aina isäntäsuhde tekijään, joka sen merkissä sijaitsee, ja tätä kautta tekee mieli pohtia millainen näiden planeettojen keskinäinen vuorovaikutus on ilman yhteyttä, eli varsinaista kulmaa. Keskenään sokeissa paikoissa olemisesta sanotaan, että silloin käännetään selkä. Ajatelkaa nyt, jos pitäisi heittää pelastusrengas, voiko joku vaan kääntää selkänsä? Selittyykö tämä sillä, että ei kuullut avunhuutoja?

Onko teidän kartoillanne vastavierailuja, joiden olemassaolosta joudutte luopumaan, jos otamme ajattelussa lähtökohdaksi vastavierailun käsitteen alkuperäisessä tarkoituksessaan?

Julkisuuden kasvot, polun ilme

14.8.2019

Lainaan itseäni toukokuulta, koska tahdon edelleen ilmaista kyseessä olevan asian näin: ’Decans’ ajattelussa eläinradan merkkiä hallitsee kolmikantatyyliin kolme planeettaa, kukin merkin kymmentä astetta. Nykyinen astrologinen kolmijaottelu pohjautuu Egyptissä käytössä olleeseen ajanhallintasysteemiin, jossa tähdistöt symboloivat ajankulkua taivaankannella. Kun tiettyyn aikaan vuodesta tietty tähdistö oli etsityssä kohdassa yötaivasta, voitiin tästä päätellä kellonaika. Kaldealaisen planeettajärjestyksen mukainen kierto hallitsijoiden kymmenen asteen osuuksissa merkeistä antaa astrologiseen tulkintatraditioon yhdistyvän systeemin, jolla voi tarkastella kunkin merkin kolmenlaista ilmiasua.

Astrologiassa dekaaneja kutsutaan monissa yhteyksissä termillä face, jolloin planeetta antaa eläinradan merkin osalle kasvot. Kuten olen aiemminkin jo viitannut, nousuakselin dekaani osoittaa ulkonäköä, mutta tätä kannattaa luonnehtia ennemmin symboliikalla kuin liittää planeetan luonne suoraviivaisesti kehon fyysisiin piirteisiin. Dekaanilla on mahdollisuus näyttää yksilöllisiä piirteitä, sellaista mikä erottaa yksilön toisista saman eläinradan merkin edustajista. Parhaalla mahdollisella tavalla toteutuessaan dekaani ilmentää henkilökohtaista lahjaa, lahjakkuutta, osaamista tai piirrettä, kenties tätä voisi varauksella kutsua jopa luonteeksi.

Keskitaivaan akselin kohta on elämän suunnan ilmoittaja, ja varsin usein MC näkyy ihmisen elämässä ulospäin tehtyjen valintojen kautta. MC on sitä mistä sinut tiedetään ja tunnistetaan, se on tavallaan mainetta tai imagoa. Näitä samoja kartanteemoja voi lukea myös kymmenennen merkin kautta (kun kartta on tehty merkkihuoneilla Whole Sign Houses) sillä varsin usein meidän asteillamme MC keikahtaa kellumaan jossakin muualla kuin kympissä.

Keskitaivaan dekaani täsmentää kuvaa omasta suunnasta, elämänpolusta, tarkoituksesta ja hyvin usein konkreettisesti urasta. Kyseistä dekaania hallitseva planeetta saattaa osoittaa ammatillista lahjakkuutta, omia taipumuksia, mutta se voi olla myös piilevämmin tyyliä miten elämäänsä elää. MC:n dekaanin löytää akselin asteen mukaan, mihin merkkinsä kymmenen asteen osioon se sijoittuu.

Esimerkkinä kuvaan oman karttani dekaania, ja teitä varmaan nyt naurattaa kun se on Auringon hallitsema. Julkisuuden- ja huomionkipeä varmaan. Esilläolon teeman tunnistan, mutta skorpionissa se on ennemmin löydettäväksi antautumista. Olen ollut useasti saarnaamassa, että astrologin pitää olla löydettävissä, ettei tätä ammattia tehtäisi ”kaapista” ja salatieteenä. Julkinen ja tavoitettava astrologia auttaa väljentämään sitä kohtaan olevia ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä.

Näkyvyyden lisäksi Aurinkoon liitetään johtajan ominaisuuksia, auktoriteettia, ”isänä” toimimista. On ihan totta, että omissa pienissä ”julkisuuden” ympyröissäni olen yhdistyksissä ottanut vuorollani vetovastuuta. Mitään suurta ja mahtavaa julkisuuden valokeilaa näistä pesteistä ei ole tullut, mutta symboliikka täsmää. Tämän oman elämän suunnan johtamisen yhdistän valitsemaani uraan (tällä hetkellä), sillä yrittäjyys sopii Auringon luonteeseen toteuttaa omaa. Aurinkoa on luovuus, sydämellä tekeminen ja kutsumuksen noudattaminen; nämä ovat hurjan suuria asioita, joita osittain ja varovaisesti tunnistan elämänpolullani. Olenhan tehnyt hullunhölmöjä valintoja, jättänyt aika kovapalkkaisenkin kaupallisen alan, kalamaisesti ajelehtinut kohti tulkintatyötä. Auringon hengessä tekeminen on kannustavaa, ruokkivaa ja kasvamaan yllyttävää, mutta tunnustan kyllä sen omaehtoisuuden; tämä on ihan erilaista kuin Venuksen alla merkin viimeisessä dekaanissa.

Toivon todellakin, että mainettani ja imagoani pidetään aurinkoisena, valoisana ja elämäniloisena. Auringon dekaani skorpionissa on erikoisen ristiriitainen, koska skorpioniin on totuttu liittämään salaperäisyys, piilottelevuus, jopa kuolema. Ehkä haudankaivajan ja patologin ammatit soveltuvat luontevammin skorpionin ensimmäisen dekaanin Keskitaivaille.

Jaattehan mietteitänne oman karttanne Keskitaivaan akselin dekaanista, mitä olette kyseisen planeetan tyylistä ja luonteesta jo soveltaneet, ja millaisia mahdollisuuksia voisi vielä avautua?

Eteenpäinmenon innostus vai kapina?

8.8.2019

Blogin päivitystauko on venynyt suunniteltua pidemmäksi (feissarin sivulla on ollut esillä jotakin pientä kesälläkin). Tauko periaatteessa liittyy tämän päivän aiheeseen, Jupiteriin, sillä olen planeetan perääntymisen aikana koettanut sulatella opittua ja muodostaa uudelleen näkemystäni astrologiasta. Toki tämä on ollut itsekästä kun olisi voinut keskittyä tulkintajonoon tai kirjoittaa edes pimennyskaudesta.

Jupiterin huhtikuussa alkanut perääntymisjakso on nyt päätöksessä ja syksyn ajan planeetta kirii hallitsemansa jousimiehen merkin puoliskon yli. Jupiterin pysähdyksen keskikohta osuu sunnuntaille 11. elokuuta iltapäivään, mutta jo tänään 8. elokuuta planeetta saavuttaa pysähdyksen asteen ja kaariminuutin 14°30’ jousimiestä. Koska Jupiter on melko hidas planeetta, se on pysähdyksissä pidempäänkin kuin tuohon mainittuun keskikohtaan tässä liikkeessä; efemerideissä liikahdetaan seuraavaan kaariminuuttiin ensi viikon keskiviikkona 14. elokuuta. Keskimäärin viikon verran Jupiter on voimakas ja päällimmäinen tekijä ajanlaadussa.

Ja mikä sen ihanampaa ja kohottavampaa kuin aika raskaan pysähdyskauden ja Merkuriuksen perääntymisen jälkeen saadaan nauttia eteenpäinmenon merkeistä. Jupiter ja Aurinko olivat eilen tasan kolmioaspektissa toisiinsa – näin tapahtuu aina planeetan ollessa lähellä pysähdystä ja suunnan vaihdosta – ja kulma voidaan astrologisesti katsoa parhaimmaksi mitä taivaskuviot voivat ikinä tarjota. Tulen elementin innokkuudessa ja lennokkuudessa kolmio on täysin omalla paikallaan, elementissään kuten voisi ilmaista. Planeettojenvälisistä kulmista kolmiossa on Jupiterin luonnetta, sillä sen perimmäinen idea on rakentua juuri taivaan valojen ja Jupiterin välille, osoittamaan suotuisuutta, myönteisyyttä, hyvää ja kasvua.

Jupiterin pysähdys ei ole taivaalla yksin, sillä myös Uranus tekee kääntymystään härän merkin alussa tähän aikaan. Mitenkään tavatonta tämä ei ole, että kaksikin planeettaa on samaan aikaan stopissa, vaikkei näitä taivaan planeettatekijöitä niin montaa olekaan. Uranuksen pysähdyksen keskikohta härän 6°36’ tulee maanantaina 12. elokuuta aamuyöllä, mutta Jupiteria hitaampana kulkijana myös sen pysähdys ottaa ajallisesti kauemmin: Uranuksen voi katsoa efemeridin mukaan pysähtyneeksi 6. elokuuta ja sen perääntyminen alkaa näkyä vasta 18. päivänä planeetan liikkeessä.

Jupiter ja Uranus ovat monella tavalla sukulaisplaneettoja (vaikka toki Jupiter lainasi paljon symboliikastaan Neptunukselle silloin kun planeetta löytyi). Molemmissa on jokapäiväisyyttä kaihtavaa erityisyyttä, mikä torjuu rutiineja (kelpaako tämä syyksi ettei tulkintajonon kimppuun käydä vieläkään?). Planeetoissa on älyllisyyttä ja näiden yhteisistä voimista odotetaan usein suuria keksintöjä. Jupiter ja Uranus ovat kapinallisia, haluavat laatia sääntönsä itse, mikä selkeästi mahdollistaa paljon – eli voidaan taas ajatella laajemmalle, nähdä suuria kokonaisuuksia. Kapinallisuus ryöhähtää silloin ikävämpiin suuntiin jos ei ole mukana moraalia ja etiikkaa.

Voi olla, että pysähtyneiden voimaplaneettojen korostunutta laatua on mahdotonta toteuttaa yhtä vahvasti molempia. Todennäköisesti oman kartan tekijät ja ajalliset indikaattorit näyttävät, kumpi on oma kapinakenraali. Näin siksi, että planeetat eivät oikeastaan kohtaa taivaalla, koska jousimiehestä ja härästä ovat toisiinsa nähden aversioissa eli sokeassa kulmassa. Tietyt merkit kuitenkin nappaavat kulmia kummastakin, esimerkiksi ajankohtainen leijona (neliö Uranukselta, kolmio Jupiterilta).

Innostaako syksyn tulo? Miten teidän kesänne sujui, selvisittekö pimennyksistä (paitsi eihän tätä vielä varmasti tiedä koska pimennykset toimivat ajallisesti niin pitkän aikaa)?

Tärkeintä ajassa

26.6.2019

Astrologian harrastajat tuskittelevat toisinaan sen kanssa, mikä on tärkeää ja olennaista missäkin aikajaksossa. Juuriastrologiaan tutustuminen toi asiasta perimmäisen oivalluksen: syntymäkartalla tekijät eivät ole kaikki yhtäaikaisesti aktiivisia, vaan ne heräävät henkiin tiettyjen ajoitustekniikoiden osoittamilla tavoilla.

Olen laatinut asiakastöinä vuosikatsauksia, ja tässä työssä ilmeni kohdentamisen tarve välittömästi. Sain mukavaa vahvistusta valitsemalleni linjalle, kun kuuntelin Chris Brennanin Hellenistisestä astrologiasta pitämän luennon Kepler Collegen arkistoista. Tässä Brennan kritisoi modernin astrologian tapaa kiinnittää huomiota ensisijaisesti transiitteihin. Tärkeämpää on tutkia ajoitustekniikoiden kautta, mikä on ratkaisevaa ja merkittävää.

Ajanlaatua tutkittaessa profektio ylittää transiitit. Profektio on juuriastrologian merkkiedistystekniikka, jossa vuosittain kartan talot (merkit) nousevat keskeiseksi. Profektio määrää, mikä kartan merkeistä on kunkin vuoden (vaihtuen aina syntymäpäivän kohdalla) aikana olennaisin. Vuosiprofektion merkki osoittaa merkkihallitsijansa kautta ajanlaatua keskeisimmin määrittävän planeetan. Profektio katsotaan merkkitaloilla nousussa olevasta merkistä. Jos esimerkiksi syntymäpäivälle tehdyssä profektiossa nousee härkä, on silloin Venus merkin hallitsijana ajan herra. Venus aktivoi syntymäkartan Venuksen sekä transiitteja tekevän, ajassa liikkuvan Venuksen. Seuraavaksi tutkitaan mikä oman kartan taloista on härän merkissä (kartta tulee tehdä merkki”huoneilla” Whole Signs); se voi olla esimerkiksi kymmenes talo, mikä viittaa aktiivisuuteen julkisuuden, uran ja maineen elämänalueilla.

Profektio antaa selkeän sapluunan, jolla tarkastella vuoden ajanjaksoa. Ajan herrana vaikuttava planeetta on kaikilla tavoin etusijalla: sille kohdistuvat muiden planeettojen transiittijaksot ovat vuoden tärkeimmät, samoin kuin tämän ajan herrana huseeraavan planeetan tekemät transiitit oman kartan tekijöihin. Erityisesti kannattaa huomioida, altistuuko tämä tärkein tekijä pimennyksille vuoden ajanjaksossa. Joskus myös progressioissa sama planeetta osoittaa jotakin erityistä.

Profektion osoittama menetelmä vastaa siihen, miksi kaikki isotkaan transiittijaksot ”eivät tunnu” – jos ajan herrana oleva planeetta ei ole mukana näissä kuvioissa, ne eivät näyttele elämässä pääosaa juuri tuolloin. Astrologiassa puhutaan paljon suurista ikäkausitransiiteista, esimerkiksi Saturnuksen paluista. Kyllä ne ovat aina merkkipaaluja elämänpolulla, mutta erityisen käänteentekeviä sellaisina vuosina kun profektio näyttää planeetan olevan aktiivinen. Usein kuulee myös kommentteja, että ajassa olevat perääntymisjaksot eivät tunnu missään – näissäkin saattaa olla niin, ettei retroava planeetta ole vuosiprofektion mukaisesti itsellä juuri aktiivinen.

Kaikki profektiovuodetkaan eivät selkeästi näytä olevan yhtä painokkaita. Asiakastöissä on tullut vastaan useita tapauksia, joissa vuosiprofektion osoittama ajan herrana oleva planeetta ei saa osakseen painokkaita transiitteja tai se ei nappaa transiiteillaan kipeästi oman kartan tekijöihin (jos aktiivisimmat kulmat ylitykset, neliöt ja vastakkaisuudet puuttuvat). Meillä on välillä taivaalta välivuosia, jolloin voi keskittyä miettimään sitä oman kartan ajan herrana olevaa planeettaa sijainteineen ja kulmineen.

Tässä jo vuosia sitten kirjoittamassani jutussa otin esille saman asian, ja siitä löytyy tarkemmat ohjeet miten vuosiprofektio katsotaan omalta kartalta.

Profektio ei ole kuitenkaan ainoa juuriastrologian tarjoama väline tutkia, mikä on kartalla kulloinkin oleellisinta. Paljon monimutkaisempi merkkivapautustekniikka kertoo pidemmistä linjoista, kattaen koko elämänkaaren. Ehkä jonain päivänä uskaltaudun esittelemään tätäkin.

Eläintarhan isojen kissojen osastolla

7.6.2019

Leijonan Kuu, Auringon merkissä kulkevana, korostaa valon heijastamisen ideaa. Kuu ei itsessään tuota valoa vaan sen kirkkaus on Auringosta lähtöisin. Tämä on aina hyvä muistutus leijonan Kuun aikaan. Kuun matka omanarvontuntoisessa kissamerkissä ei välttämättä ole koko matkalta täysin samanlainen tai kokemukseltaan yhtenevä, vaikka yhden eläinradan merkin sisällä ollaan. Merkkejä voi tulkita kolmijaollisen dekaanimallin mukaan, jolloin jokaisella kymmenen asteen osiolla on oma dekaanihallitsijansa. Hallitsijan luonne nostaa esiin erityyppisiä seikkoja merkin tematiikasta.

Perjantaina Kuu ylittää päivän mittaan leijonan ensimmäistä kolmannesta, mikä on Saturnuksen dekaania. Tämä vaihe kestää suurin piirtein iltapäivän kolmeen saakka. Tässä saattaa olla aistittavissa vääntöä, sillä Kuun, merkin ja kolmijaon hallitsijan kesken ilmenee pientä ristiriitaisuutta. Leijona on Saturnuksen vastamerkki, missä se ei tunne oloaan kotoisaksi, ja planeetta katsotaan vastapariksi kummallekin valolle. Jotakin lievästi epämukavaa saattaa siis olla ilmassa. Kaikkein luonnollisimmin Kuu nostaa esiin auktoriteettiä ilmentäviä seikkoja. Joudutaan kenties pohtimaan kenellä on sananvaltaa. Leijonan luovuutta ja ilmaisukykyä ajatellen hallitseva Saturnus kehottaa suunnittelemaan prosesseja, ja herättelee ottamaan tosissaan pyrkimykset, tekemään niille jotakin, ja suhtautumaan vakavasti luovaan työskentelyyn. Kuun ylitys ensimmäisessä dekaanissa viittaa kuninkaalliseen hallintaan.

Perjantain iltapäivällä dekaani vaihtuu Jupiterin alaisuuteen, päästään siis juhlaan kiinni. Kuun matka leijonan merkin keskivälillä on elämästä nauttimista, hehkua ja rentoutumista. Tässä yhdistelmässä on elämän kasvun ainekset suotuisimmillaan, hyvin hedelmällistä aikaa siis. Mietin missä määrin ajanlaadun tarjoama hyvä on aktiivista, vai olisiko tässä taipumus jäädä patsastelemaan valtaistuimelle. Mieleen tulee elämyksellisyys ja kokemuksellisuus, joita Kuu voisi tässä leijonan merkin keskivaiheilla nostaa esiin. On myös mahdollista, että tämä Jupiterin hallitsema alue viittaisi voimakkaimmin kutsumukselliseen leijonaan, sillä tässä on näkemyksellinen suunta. Kuu nappaa dekaanin viimehetkillä tarkan sujuvan kulman jousimiehessä kulkevaan Jupiteriin, joten suotuisuutta pääsee kaikkein helpoimmin käyttämään juuri tällaisina hetkinä. Kuun kulku tosin ajoittaa meillä tämän keskimmäisen dekaanin vähemmän tehokkaaseen ajankohtaan, sillä Jupiterin vaihe päättyy lauantaina aamulla noin kahdeksalta. Jos huomaatte kutsumuksen kutsuvan yöaikaan, voitte laittaa tämän Jupiterin piikkiin.

Leijonan viimeistä kolmannesta hallitsee Mars, ja punaisen planeetan ilmentämisen aika Kuun kautta kestää lauantain ajan, päättyen siihen kun sunnuntain puolella yöllä Kuu siirtyy seuraavaan neitsyen merkkiin. Kuu, leijona ja Mars yhdessä viittaavat tunnekokemusten kärjistymiseen. Viimeinen osio leijonaa kenties ilmentää helpoiten huomiohakuisuutta, arvostuksen vaatimusta, kipuilua kunnioitukseen liittyvien seikkojen kanssa. Tahdon kysymykset voivat esiintyä jollakin tavoin, esiintyy kenties tarkoituksella jonkun arvovallan murentamisen yritystä tai oman paikan valtaamista valokeilassa. Marsin dekaanissa karjahdellaan pelotuksia, joten Kuu voi ilmentää puolustamista, mutta myös hyökkäyksiä. Marsia kannattaa aina koettaa ohjailla tekemiseen, sillä toiminta on sen moodia.

Kissamaisen ylvästä leijonakuun toteuttamisen aikaa näin kesäkuumalla!

Pohdintaa astrobloggauksesta

5.6.2019

Toivon tällä kirjoituksella kannustavani teitä, jotka haaveilette kirjoittavanne astrologiasta. En halua esittää sääntöjä tai malleja, miten se pitäisi tehdä, vaan herättää ajatuksia rohkaisuksi ja tueksi. Olen kirjoittanut Taikablogia jo monen monta vuotta, eikä minulla ollut aloittaessani ohjeita. Vaikea sanoa olisiko blogista muovautunut toisenlainen jos olisi ollut.

Ajatuksien ja mielipiteiden ilmaisu blogikirjoituksien muodossa voi olla passé, sillä maailmalla taidetaan suosia jo enemmän videoita ja kuunneltavia podcastejä. Kirjoitetulla sanalla on silti paikkansa etenkin meidän pienellä kielialueellamme, missä astrologisia tekstejä omalla kielellämme ei ole mahdollista kovin paljoa julkaista. Blogi on hyvä ja edullinen kanava, ja joihinkin sen puutteisiin viittaan ainakin rivien väleissä myöhemmin.

Tarkoituksen pohdinta

Tuumi hetki blogin päämäärää. Haluatko vuodattaa henkilökohtaisia kokemuksiasi vai tykittää asiatekstiä? Kenelle haluat pääasiassa blogin suunnata? Aihevalinnat ja käsittelyn tyyli yleensä rajaavat lukijakuntaa. Blogi on armelias julkaisunmuoto ja sietää jonkinverran poukkoiluakin – minun kirjoituksissani tämä saattaa olla juuri se pointti, kaikkea löytyy.

Oma ääni

Kirjoita omalla äänellä ja rehellisellä otteella. Astroasioissa ei kannata esittää kaikkitietävää. Lukijoilla, ihanilla astroharrastajilla on tarkka feikkifiltteri. Kirjoita ainakin aluksi asioista, joista olet innostunut, ja myöhemmin kun rutiini on hanskassa, voi aihepiiriä laajentaa. Jos olet kiinnostunut jostakin astrologian alueesta, ihan takuulla löytyy toisiakin samoista asioista kiinnostuneita, eli ei ole syytä vähätellä ideoita. On hyvä noudattaa lähteiden ilmoittamisen tapaa, eikä esimerkiksi kääntää ulkomaisesta kirjallisuudesta otteita ja esittää näitä omina ajatuksina.

Omannäköinen ilmaisutyyli on rikasta, mutta tavoitettavuutta palvelee idean fokusointi ja ytimekäs, selkeä esitys. Klikkiotsikointi todennäköisesti karkottaa astropiireissä enemmän kuin houkuttaa lukemaan. Tsekkaa siis vastaako otsikko juttua, ja kirjaa avainsanoja nettinavigoinnin varmistamiseksi.

Oikeakielisyys kirjoituksissa on plussaa. Tekniikka korjaa ne typot joita oma silmä ei huomaa. Vieraalla kielellä kirjoittaessa on luvallista turvautua avustajiin, jotka siistivät kieliasua. Voi punnita, mihin asti haluaa säilyttää oman ilmaisutyylin, ja milloin on syytä olla uskollinen kieliopille. Minä viisveisaan pilkkusäännöistä ja otan tietoisen riskin, jos tämä karkottaa lukijoita.

Minulle oli tärkeä pohtia ja vetää rajaa yksityisyyden suhteen. Jos on tarkoituksena kirjoittaa astrologiasta, siihen ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää tunnustuksellisuutta yksityisasioista. Läheisten karttoja ei sovi laittaa julkiseen tarkasteluun. Toisaalta kovin ulkokohtainen esitystyyli tuntuu helposti tekniseltä, eikä jaksa kiinnostaa kaikkia lukijoita. Intiimiys koukuttaa seuraamaan blogia. Inhimillinen voi olla niinkin, ettei esittele elämänsä kaikkia yksityiskohtia.

Sisältö

Julkaisukynnyksen ylittäminen on monelle valtavan suuri juttu, eikä rimaa ole syytä pitää liian korkealla. Bloggauksen ei tarvitse vastata tieteellistä lopputyötä. Jutustelu ja ajatusten herättäminen ja niiden vaihtaminen lukijoiden kanssa riittää jo pitkälle. Astrologinen yhteisömme tarvitsee kommunikaatiota.

Sisältö markkinoi, jos teet / pyrit aloittamaan astrologin työtä. Se antaa käsityksen ajattelustasi, ja voi poikia esimerkiksi luennointitarjouksia. Jos blogilla on päämäärä kartuttaa asiakaskuntaa, se on mielestäni hyvä ja rehellinen tapa osoittaa ajattelua. Jos kirjoitat omaksi ja yhteisön iloksi, älä jää jumiin sisältövaatimuksiin liikaa, ettei se halvaannuta kirjoittamisen riemua. Astrologisten seikkojen kohdalla on hyvä malttaa sen verran innostusta, että tarkistaa faktat. Virheitä ei kannata pelätä, niitä voi aina korjata. Toivottavasti kaikki ovat nöyriä korjaamaan, jos jotakin lipsahtaa.

Pitääkö kirjoittaa pitkästi vai lyhyesti, taustoittaa asiantuntevasti ja täydellisesti, tarjota esimerkkejä? Tee kuten haluat. Esimerkiksi juuri katsoin videopätkän suositulta amerikkalaiselta astrologilta Adam Elenbaasilta, jossa hän kertoi saaneensa palautetta että hänen videonsa ovat liian pitkiä, että pitäisi tiivistää varttiin. Toisaalta Chris Brennanin monet videot kestävät parikin tuntia, ja ovat hurjan suosittuja. Kaikille muodoille löytynee faninsa, ja tekijä itse päättää miten haluaa asiansa esittää. Itse olen monesti jakanut asiakokonaisuuksia kahteen juttuun, tai koettanut ylläpitää teemallisia juttusarjoja (mikä on minulle huono ratkaisu, sillä en ole hyvä rutiineissa).

Näkyvyys

Soisin, että astrologiasta kirjoitettaisi omalla nimellä (blogin tiedoista olisi löydettävissä kirjoittajan oikea nimi, vaikka itse blogilla olisi muu nimi). Otetaan asenne, että astrologiasta kirjoittaminen on arvokasta eikä astroblogin pitämistä tarvitse millään lailla hävetä, peitellä tai piilotella. Omalla nimellä esiintyminen kohottaa astrologian profiilia yleisesti ja hälventää stigmatisointia.

Meillä ei kannata odottaa mielettömiä lukijamääriä astrologiselle blogille. Jos kirjoitat hyvin, saatat lyödä läpi valtavirrassa. Mitä enemmän blogi tavoittaa lukijoita astropiirien ulkopuolelta, sen enemmän on odotettavissa asiantuntematonta kritiikkiä, pahansuopaa paheksuntaa, negatiivista julkisuutta ja loanheittoa. Kysy itseltäsi oletko valmis tähän, onko nahkasi tarpeeksi paksu. Julkinen bloggaus edellyttää valmiutta ottaa vastaan palautetta ja kommentoida lukijoille. Tämä on minun mielipiteeni, mutta mielestäni blogiin kuuluu alustatyyppinä mahdollisuus keskustella. Jos ei itse avaa keskustelulle mahdollisuutta, kommentointi voi siirtyä jonnekin muualle, etkä enää itse pysty ottamaan siihen osaa. Oma kokemukseni palautteesta on, että se on voittopuolisesti avartavaa, kasvattavaa ja elämää rikastuttavaa. Aluksi kaipasin palautetta liikaakin ja koin tuskastuttavaa näkymättömyyden tuntua. Varsinaista keskustelua syntyy oikeastaan todella harvoin. Voi olla hyvä harjoitella suhteellisuudentajua; astrologia on edelleen marginaalissa ja lukijapotentiaali on pieni. Omia lukijatilastoja selatessa ihmetyttää aina, että kirjoitus mitä itse pidän hävettävänä ja heppoisena, kerää paljon lukijoita, ja sellainen mihin olen vuodattanut sydänvereni ja uhrannut tutkimukseen aikaa, ei yleensä saa kommentin kommenttia.

Lukijakunnan kerääminen aluksi voi olla työlästä, jos ei ole ”nimeä” astrologisessa yhteisössä. Blogia kannattaa jakaa ahkerasti sosiaalisessa mediassa ja tiedottaa kaikin keinoin heille, joiden tietää olevan kiinnostuneita astrologiasta. Verkostoituminen astropiireissä edesauttaa, voi kysyä veto-apua yhdistyksiltä, kavereilta jne. Jos et tahdo kirjoitella netin pöytälaatikkoon, työ kannattaa tehdä, vaikka vaatimaton suomalainen ei mielellään pidäkään meteliä itsestään. Pitkäjänteisyys ja säännöllisyys tuo kaikkein varmimmin lukijoita. Jos pidät monta kuukautta taukoa, niin pitävät ihan varmasti lukijatkin, ja usein eilinen juttu on jo liian vanha kommentoitavaksi.

Taaperon valtoja

3.6.2019

Juuriastrologian olennaisimpia opinkappaleita on planeettojen valtajärjestelmä (essential dignities), sillä se on mukana kaikessa tulkinnassa osoittamassa tekijöiden hierarkiaa. Arvostukset, joita planeetta voi saada, kertovat tekijän toiminnallisuudesta, siitä kuinka planeetat asettuvat toimimaan keskenään. Valta-asemia on modernissa astrologiassa kritisoitu tuomitsevuudesta, mutta ne ennemminkin kertovat oloista joita planeetta voi kohdata; onko sen helppo tuoda itseään esille, vai kohtaako se mahdollisesti haasteita. Karttaa voidaan ajatella vertauskuvallisesti planeettojen kuorona, missä jokin tekijä laulaa kirkkaammin ja puhtaammin, ja saa silloin luonnollisesti itseään suotuisammin esiin. Haastavammin sijoittuneen planeetan on vaikea pysyä tahdissa, saada ääni kulkemaan kauniisti, tai se voi kokea itsensä mykistetyksi. Onnistuneesti merkkiin sijoittunut planeetta nousee vaivattomammin määräävään asemaan kartalla, mutta tulee muistaa, että merkki kertoo vain pienen osan ”totuudesta” jolla planeetta toteutuu. Moni asia vaikuttaa siihen, kuinka hyvät edellytykset planeetalla on toimia kartan kokonaisuudessa.

Yleinen valtajärjestelmä, nämä essentiaalit, ovat kaikille yhteisiä lakeja tai sääntöjä, ja siksi kattavia ja universaaleja. Tämän lisäksi planeetta voi saada karttakohtaisia etuja tai heikennyksiä tilaansa sijaintinsa mukaan (accidental dignities), ja nämä ovat henkilö- tai tapauskohtaisia.

Arvokkuuksia on pääasiassa neljää sorttia, ja näiden ulkopuolelle jäävät tapaukset ovat neutraaleja. Planeetta voi olla kotimerkissään eli hallitsemallaan alueella. Valontuojat Aurinko ja Kuu omistavat leijonan ja ravun merkit, ja muille planeetoille siunaantuu kaksi merkkiä vastuulleen: Merkurius kaksosiin ja neitsyeen, Venus härkään ja vaakaan, Mars oinaaseen ja skorpioniin, Jupiter jousimieheen ja kaloihin, ja Saturnus hallitsee valoista nähden kaukaisimpia kahta merkkiä kaurista ja vesimiestä. Omaan merkkiinsä sijoittunut planeetta on oma herransa, kuin yksinyrittäjä tai soolon vetäjä, ja se tuo esiin omaa agendaansa. Vastoin yleistä olettamusta, ainakin itse olen tätä mieltä, kotimerkin planeetta ei ehkä ole niin valtias-asemassa kuin voisi kuvitella. Sen pitää pärjätä omillaan (tämä on kärjistys, koska vähäisemmät arvokkuudet voivat olla avustavia).

Toinen arvokkuutta kohottava asema on ylennysmerkin sijainti, ja tämä saattaa olla se kukkein planeetan paikka (kun taaperovaiheessa vasta nöyränä pohdin juuriastrologian ihastuttavia, mutta monimutkaisia kiemuroita, kertoilen vain tämänhetkisistä ymmärryksistäni). Ylennyksessä planeetta on nimityksen mukaisesti nostettu ja kohotettu, arvostettu ja kunnioitettu, ja sillä on paljon sananvaltaa kartan kokonaisuudessa. Planeettojen ylennysmerkkien järjestys periytyy hyvin varhaiselta astrologian ajalta, ja teknisesti määräytyy päiväplaneetoilla kolmiomerkkiin omasta kotimerkistä: Aurinko oinaassa, Jupiter ravussa ja Saturnus vaa’assa. Yön planeetoissa etäisyys tulee toisen ”hyvän” kulman määräämänä: Kuu härässä, Venus kaloissa ja Mars kauriissa. Merkurius kun on molempia, se pitää ylennysmerkkinään omaa neitsyen merkkiään. Ylennysmerkissä oleva planeetta on kuitenkin vieraana toisen kotona, ja isännän tilasta riippuu, miten hyvin homma sujuu. Esimerkiksi Auringon ollessa oinaassa on tarkasteltava Marsia, mitä sanottavaa sillä on.

Merkin antamasta valmiudesta kertoo myös vallan heikkeneminen. Vastamerkin sijainnin altistus on vaivatonta ymmärtää, eli planeetta omaa kotimerkkiään vastakkaisella alueella joutuu kohtaamaan epämukavuutta. Vastamerkeissään ovat Aurinko vesimiehessä, Kuu kauriissa, Merkurius jousimiehessä tai kaloissa, Venus oinaassa ja skorpionissa, Mars härässä ja vaa’assa, Jupiter kaksosissa ja neitsyessä sekä Saturnus ravussa ja leijonassa. Juuriastrologiassa vastakkaisinta kartankohtaa pidetään kuin vastakkaisena vuodenaikana: on kurjaa joutua bikineissä talvipakkaseen, tosi epämukavaa, ja pelkkä selviytyminen vie paljon energiaa. Lisäksi hallitseva planeetta on tässä aina jossain määrin vihamielinen tunkeutujaa kohtaan, jolloin vastamerkkiin joutunut poloinen ei saa sijaa kuin korkeintaan pahnoilta.

Toinen heikentävistä asemista määräytyy ylennyksen vastamerkistä, analogialla että missä on loistonpäivät, sitä vastakkainen kohta on alennustila. Alennusmerkkiä nimitetään myös putousmerkiksi, ja se kertoo että planeetan valtaa on kuristettu, se on hyljeksitty ja väheksytty, kuin yhteiskunnan ulkopuolella, paaria, eikä se siksi saa planeettojen keskusteluissa sananvaltaa. Näin ovat asettuneet Aurinko vaakaan, Kuu skorpioniin, Merkurius kaloihin, Venus neitsyeen, Mars rapuun, Jupiter kauriiseen ja Saturnus oinaaseen. Putousmerkin toteutuminen voi olla aika ufoa, mutta outoudessaan samalla jännän ravitsevaa ja avartavaa; ei ole kiva olla outsider (ulkopuolinen, syrjään jätetty), mutta se voi olla opettavaista.

Yllä esitellyistä neljästä merkkisijainnin mahdollisuudesta näyttäytyy perustavat olettamukset, miten planeetan kykyä toimia arvioidaan. Jos Venus on neitsyessä tai skorpionissa, todetaan että tähän saattaa nyt liittyä haastetta, ja tutkitaan ilmeneekö kartalla muita asiaan vaikuttavia tekijöitä (näitä voivat olla sektin mukainen asema, kolminaisuuden antama etu, toteutumisen tyylistä kertovan asterajauksen hallitsijan tuki, edullisen huoneen sijainti tai akselin osoittama esilläolo – mutta näitä en ala tässä yhteydessä ruotia yksityiskohtaisesti).

Astrologiassa on paljon puhuttu viimepäivinä tänä kesänä lähestyvästä Marsin vastakkaisuudesta Saturnukseen, ja tämän kuvion pohdinta johdatti syventymään jälleen kerran arvokkuuksien oppiin. Vastakkaisuus on tarkimmillaan kesäkuun 14. ravun ja kauriin ”kansoitetussa” merkissä 18 ja 19 asteiden rajalla. Plutohan meillä on Saturnuksen kimpassa, ja Merkurius ehtii tuohon rysähdykseen Marsin kaveriksi. Ja tämän täytyy tapahtua juuri Kuunsolmulinjalla, mikä heittää jännän sävyn arvokkuuksien miettimiseen. Mars ravussa on alisteinen, putousmerkissään vaikea, ja voi oireilla väkivaltaisesti, liioitellusti, tunteiden vietävänä ja kiukkuisena. Saturnus kotimerkissään on niskanpäällä, mutta perääntyvänä. Paitsi – Mars on suotuisan yläsolmun alueella ja Saturnus hankalan alasolmun kohdalla. Ehkä pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Saamme seurata aitiopaikoilta taivaan näytelmää, ja kun tiedostamme erityisen vaativan ajanlaadun, osaamme hillitä riittävästi ja ryhtyä tarvittaessa toimeen.

Kolme vedenkantajaa

24.5.2019

Lähipäivien yleistunnelma voi huokua selviytymisen riemua, kun Kuu pääsi kuin pääsikin ehjinnahoin ylittämään kauriin merkin lopun vaateet. Kuu kulkee vesimiehessä puolet viikonlopusta, ja tässä on jo aivan erilainen sävy kuin kauriissa, varsinkin Kuulle (jonka vastamerkki kauris on, eikä Kuulla koskaan ole aivan helppoa tämän merkin kanssa). Joskus olen miettinyt, eikö vesimiehessä näy saturnisuus aivan yhtä lailla, koska tämäkin merkki on Saturnuksen kotoisaa aluetta. Tavoitin eroavaisuuden ajattelemalla kauriin öitä ja vesimiehen päiviä: Saturnus hallitsee feminiinistä kaurista ja maskuliinista vesimiestä, feminiinisyys liitetään yöhön ja maskuliinisuus päivään, ja Saturnus päiväplaneettana on vaivattomampi vesimiehessä. Toimivuutta tässä asetelmassa korostaa se, että päiväkartan vesimiehen kolminaisuushallitsija on juuri Saturnus, mutta yöaikaisen kauriin hallitsija onkin Kuu. On ihan eri asia saada omanlaista tuulenvirettä ajanlaatuun kuin sellaisen tekijän nurinaa ja kitkaa, joka on muutoinkin merkissä perusasetelmassaan vaikea.

Mutta keskitytään me nyt viikonlopun helppouteen vesimiehen Kuun kolmen erilaisen dekaanin kautta. Perjantaipäivän Kuu ylittää ensimmäisen kolmijaon asteita, ja vesimiehessä näitä hallitsee Venus. Yhteisvaikutelma syntyy siis kolmen tekijän summasta, kun Kuu kulkee vesimiehessä Venuksen dekaanissa. Saadaan varmasti heti tuntuma sosiaalisesta ja ystävällisestä ajanlaadusta. Välitetään lähimmäisistä, ja saatetaan olla tavoitettavissa, mutta sävy voisi henkiä myös mukaviin asioihin keskittymistä (ihan kuten nähtiin tuossa bloggauksen aloituksessa kun aivan omiani kirjoittelin).

Perjantaina iltapäivällä varttia vaille viisi Kuun osoittama tunnelma muuttuu Kuun siirtyessä kymmennessä asteessa toiseen dekaaniin, jota hallitsee Merkurius. Vesimiehen Merkurius-osio on tekninen ja älyllinen, ja tällaisessa ajassa voisi sosiaalinen media laulaa innokkaasti. Kuu nostaa esiin keskusteluja, kommentointia, välittää uutisia ja viestejä. Ajattelu ylipäätään voi olla hallitsevaa, mutta toivottavasti se ei niin kiihkeäksi intoudu, että yöunet veisi.

Lauantaina Kuu tulee viimeisen kolmanneksen alueelle hieman ennen yhtä iltapäivällä. Vesimiehen viimeinen kolmannes on Kuun aluetta. Kuu omassa dekaanissaan ja vesimiehessä – tämä on kieltämättä hieman outo combo. Jospa outous ja eriskummallisuus on se mauste, mitä ajanlaadussa löytyy lauantaina illalla? Kokeillaan, tehdään toisin, poiketaan rutiineista sen mukaan mitä intuitio itselle kertoo. Kuu vesimiehessä korostuneena oman kolmijakonsa kautta on abstrakti, yleismaailmallinen.. mietitään vaikka seuraavan päivän äänestysasiat kuntoon.

Sunnuntaiaamun kaloihin siirtyvän Kuun jätän lillumaan oman eskapismiinsa.

Mutakakku

17.5.2019

Ajanlaadussa piirteet kerääntyvät pyörimään valikoitujen teemojen kesken. Tämä ei tunnu umpisolmulta, mutta jollain lailla ajan sykli piirtää vahvempaa viivaa tässä kaarteessaan. Miten tätä kerääntymistä tai sakkaantumista osaisi kuvailla, se voisi olla kullanhuuhdontaa, missä sekoittava liike jättää jäljelle vain tietyntyyppisiä murikoita.

Täydenkuunaika näyttää ajassa merkkipaalua. Katsoin että täysikuu olisi sunnuntain puolella yötä het’kohta vuorokauden vaihduttua, mutta muistelen nähneeni tästä kuutamosta jo mainintoja että olisi lauantaina. Minun mielestäni se tulee sunnuntaina. Täysikuu ihan varmasti saadaan, on se mollukka jo sen verran pulleana. Kuu on skorpionissa, Aurinko härässä – tämä on se ajanlaadun tyyli nyt.

Skorpionin Kuu on Marsin hallinnassa, ja härän Aurinko luonnollisesti Venuksen omaisuutta. Mars ja Venus ovat viikolla juuri vaihtaneet merkkejään, mikä loi muutoksen yleiseen ajanlaatuun. Venus härässä on hekumallisen ihana, rauhassaan staattinen, ja se Arvostaa isosti: kosketusta, tuoksuja, kaikenlaista hivelevyyttä mikä ruokkii aisteja. Tämä on ajassa ”hyvät uutiset”.

Marsin siirtyminen rapuun on sitten se toisenlainen juttu. Mars on OOB-tilassaan aktiivinen, valtaaja, tilasyöppö, aikarosmo. Se hössöttää kaikessa mukana, ei jätä ketään rauhaan. Ravussa ideana on auttaa ja tukea, mutta kärsimätön Mars ei malta odotella idun itämistä. Varsinkin nyt OOBina kulkiessaan se tahtoo kasvun nyt ja heti. Vähän kuin kärsimätön teini, joka tahtoo tehdä aikuisten asioita, mutta rahkeet ei aivan riitä. Minä en vaan osaa katsoa ravun merkkiä suloiseksi kissanpennuksi, vaan minun mielestäni se kuvastaa Kuun jatkuvaa muutosta, ylös-alas, tunnelmien ja tuntemusten aaltoliikettä.

Myös Venus härässä, vaikka olisikin perusrauhallinen, saa kuin ampiaisenpistoksen mettä nauttiessaan. Venus kohtaa Uranuksen lauantaina illalla. Venus joutuu ravistamaan ja kääntämään ympäri sitä mikä voisi tuntua nyt kivalta. Tämä on jännä mahdollisuus löytää uusia ulottuvuuksia, ja uudenlainen mausteisuus ajanlaadussa voi olla nyt se juttu. Yhdessä Marsin arvaamattomuuden ja Venuksen oudon sähäkkyyden kanssa, ei tuosta täydestäkuusta tiedä mitä skorpionin Kuu meille näyttää ja antaa. Ja skorpionin Kuu antaa, pohjia myöden ja täyslaidallisia, sillä ei ole harmaita alueita että nautittaisi vain pisaran, tämä Kuu vetää nektarin pohjaan saakka. Miellän tämän elämänmakuiseksi, ja se on upean siloiteltu versio siitä mitä kaikkea elämä kirjossaan pitää sisällään. Veden ja maan elementit leipovat sotkuisen mutakakun – jos uskaltaa maistaa, se voi olla ihanaa.


%d bloggers like this: