Archive for the ‘Astrologia’ Category

Vähän rajaa asteroideillekin

6.12.2017

Olen koettanut löytää logiikkaa asteroidien astrologisesta tulkinnasta. Kun asteroideja on tuhansia, miten rajata aineistoa asianmukaisesti. Yleensä kerrotaan, että tulkintaan otetaan mukaan ”neljä suurinta”, mutta tästä paljastuu heti horjuvuutta. On totta, että Ceres on ensimmäiseksi löydetty ja kooltaan suurin (tästä tekijästä myöhemmin lisää) ja tämän jälkeen aivan 1800-luvun alussa havaittiin Pallas, Juno ja Vesta. Suuremmiksi kooltaan ovat kuitenkin osoittautuneet myöhemmin löydetyt Hygiea, Euphrosyne, Interamnia sekä mm. Davida ja Herculina. Ehkä astroharrastajille näistä tutuin on Hygiea, terveydenhoidon ja puhtauden asteroidi – mutta kuinka kattavia tulkintoja kartoistanne olette saaneet noista muista mainitsemistani isoista asteroideista? Koko ei siis näytä lainkaan toimivan kriteerinä sille, miten vakiintuneesti asteroidia selitetään astrologisesti. Symboliikan osalta olemme ihan kuin jymähtäneet ensimmäiseen neljään löydökseen.

Ceres luokitellaan nykyään astronomisesti ennemmin pikkuplaneetaksi, mutta se pysyy ihmeen tiukasti asteroidien kategoriassa. Onko Ceres vähän kuin väärinymmärretty nero tai 70-lukuisen matemaattisen joukko-opin uhri, kun se lasketaan kuuluvaksi ympäristöönsä? Ceresin kiertorata nyt sattuu kulkemaan asteroidivyöhykkeellä, mutta voisi olla ihan hyvä pohtia, onko tätä tarkoitus tulkita samoin kuin asteroideja.

Chiron on toinen, josta nillitän aina tilaisuuden tullen. Se ei ole asteroidi eikä sijaitse ollenkaan samalla alueella Aurinkokunnassa kuin asteroidit yleensä. Asteroidivyöhyke on Marsin ja Jupiterin välissä, joskin Jupiterin ja Saturnuksen välissä kulkee taivaankappaleita, joita astronomisesti kutsutaan esimerkiksi Troijalaisiksi, mutta käsittääkseni näitä katsotaan kuuluvaksi asteroideihin. Chiron taas kiertää etäämpänä, Saturnuksen ja ulkoplaneettojen välissä, ja luetaan kuuluvaksi kentareihin. Kun tämä sijainti jätetään huomiotta, mielestäni kadotetaan samalla Chironin tulkinnallinen funktio täysin. Chiron on holistinen, kokonaisvaltainen, yhdistävä ja linkittävä tekijä. Toinen asia taas on, kuinka tärkeäksi tämän arvottaa tulkinnallisessa kontekstissa.

Astrologiassa tulkinnallinen lähtökohtani on tekijän keskeisyys ja painokkuus suhteessa kokonaisuuteen. Tällä minun mallillani ajateltuna asteroideille ei kovin suurta saumaa jää, ja totta onkin että esimerkiksi ajanlaadun kuvauksissa en ole näitä enää mukana pitänyt. Ei varmaan yllätä, että tämäkin miten paljon asteroideja painottaa ja mitä niistä sisällyttää tulkintaan, jakaa tekijäkuntaa kaikenlaisiin leireihin. Yhtä mallia tuskin tarvitaankaan, sen verran monimuotoista astrologia on.

Nyt pohdin, millaisin perustein asteroideja voisi tulkintaan sisällyttää mielekkäällä ja loogisella tavalla. Se, että tulkinta annetaan neljästä ensimmäiseksi löydetystä tekijästä, tuntuu lähtökohdaltaan riippuvan enemmän tulkinnan tekijästä kuin kartanhaltijasta ja analyysin saajasta. Jos on olemassa useita muita tekijöitä, jotka ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan samalla viivalla, miksi tulkinnan tekijä päättää mitkä asteroidit otetaan mukaan? (toki tulkitsija saa aina valita tekniikkansa ja palettinsa, onhan se niinkin)

Entä jos kartta toimisi lähtökohtana, ja asteroideista olennaisimmiksi katsottaisiin ne, jotka ovat akseleilla tai valojen kanssa yhtymässä, riippumatta siitä onko kyseinen asteroidi löydetty 1800-luvun alkuvuosina tai kuuluuko se vaikka kymmenen isoimman asteroidin joukkoon. Tulkintaa tehdessä analyysi tuntuu myös rajoittuvan niihin asteroideihin, joista on löydettävissä eniten lähdeaineistoa. Junosta on esitetty paljon ja tällaisesta tekijästä on paljon helpompi rakentaa tulkintaa kuin esimerkiksi Eunomiasta. Silti se Juno ei ehkä olekaan jokaiselle se isoin juttu, vaan esimerkiksi sellainen asteroidi mikä sattuu olla akselilla?

Lukijat jotka olette kirjoituksiani seuranneet, tiedätte kiinnostukseni OOB-tekijöihin. Asteroideista monet ovat huikeissa kallistuskulman lukemissa. Kun OOB tilan rajaksi ovat Aurinko ja Maa määrittäneet 23.26,5 deklinaatioastetta ja monen planeetan ylitykset ovat parin asteen luokkaa, voi asteroidi keikkua esimerkiksi 44 deklinaatioasteen lukemissa. Näistä OOB-tekijöistä olen esittänyt, että ne ovat aktiivisuudessaan poikkeuksellisia. Tätä voisi pohtia, olisiko myös asteroidi kokonaisuudessa merkittävämpi silloin kun se on tuossa huikentelevaisessa tilassaan. Näin ajattelu tuottaa kuitenkin tietyissä merkeissä sijaitsevat asteroidit etusijalle, sillä useimmiten OOB-tilaan noustaan kaksosissa, ravussa, jousimiehessä ja kauriissa. Asteroidien kohdalla tämä merkkijakauma saattaa kuitenkin päteä vähemmän kuin Kuun ja planeettojen kohdalla. Monilla asteroideilla on sen verran eksentrinen kiertorata, että kallistuskulman ylityksiä on löytynyt jopa niin poikkeuksellisesta merkistä kuin vaa’asta (mikä planeetoille on sula mahdottomuus!). Eikä aina noissa neljässä OOB-herkimmässä merkissä kulku heilauta asteroidiakaan poikkeustilaan.

Mikä on teidän mielipiteenne, kuinka asteroidien laajaa joukkoa tulisi rajata? Mitkä voisivat olla kriteereinä ja perusteina asteroidin ilmenemiselle persoonassa? Oletteko löytäneet omalta kartaltanne asteroidin, mikä on itsellenne tärkeä – miten se sijaitsee?

Mainokset

Etsivä keihästäjä

25.11.2017

Koko totuus jousimiehestä vaatisi moniosaisen teossarjan, sillä muuttuva tulen elementin merkki ei ole lainkaan yksioikoinen. Sama pätee toisiinkin kaksittaisiin merkkeihin. Jousimiehessä, ihmisen ja kentaurin sekoituksessa, on yksi totuus ja sitten vielä jotakin enemmän. Sillä on vahva fyysinen vartalo ja lisäksi jousi ja nuoli. Aina on lisää. Siksi jousimiehestä voisi porskuttaa loputtomasti.

Jousimiehen tyyli on innostus. Siellä missä merkki kartalla on, on intoa. Muissa tulen merkeissä oinaassa palo on syttyvä liekki ja lapsenomaista, leijonassa lämmittävää hehkua, tyyntä mutta kattavaa. Jousimiehessä palo on nälkäistä, nuolevaa, ympäristöön singahtelevia sähikäisiä ja korkeuksiin kurottavaa lieskaa. Mistä jousimies intoaa, vaihtelee todella paljon, mutta yleensä taustalla on jokin idea, aatteen palo, vankka näkemys tai elämäntapa. Yhteistä on innostunut, myönteinen asenne.

Ristiriitaisuuksia tästä merkistä löytyy. Se että on viisas, ja silti niin uskomattoman kömpelö. Jousimies on fyysinen, eläimellisellä tavalla ruumiillinen, ja samalla sen tahto on filosofinen ja henkinen. Se näkee kauas symbolisella tasolla, eikä silti huomaa omien sanojensa tai tekojensa seurauksia. Yleistettynä jousimies ei ole pahantahtoinen vaan ennemmin sellainen löperö hölmö, hyvää tarkoittava ja liian hyväuskoinen (tässä on paljon samaa kuin Jupiterin hallitsemassa toisessa merkissä kaloissa). Pettymyksiä satelee kaikille, ja jousimiehen uskoa koetellaan kun ihmiskunta ei yllä sinne mistä hän haaveilee. Silti jousimiehellä on uskomaton kyky nousta aina uudelleen. Voi vaihtaa näkemystä ja uskomusta ja elämäntapaa, mennä eteenpäin.

Jousimiehen hauskuus, huumorintajuisuus ja iloisuus hämmentävät odottamaan tästä kepeämpää kuin mikä on lopullinen totuus (voi lukaista mitä vastamerkin kaksosen kepeydestä kirjoitin, polaarimerkit puuhaavat samassa maastossa). Jousimies etsii lopullista totuutta, ja se vasta painavaa tavaraa on. Etsii, ja siksi katsoo aina kauemmas, muualle ja eteenpäin, aidan toiselle puolelle, ei tyydy siihen mitä on jo löytänyt. Jousimiehellä on nälkä enempään, ja se voi olla katkeraa kun mikään ei tunnu riittävän. Tyytymättömyys ei kuitenkaan ole kaurismaista pettymystä vaan lujaa uskoa siihen, että vielä jossain on parempaa, upeampaa, täydellisempää ja todempaa. Naulitseeko jousimies milloinkaan nuolellaan totuuden ydintä, sitä voidaan pohtia. Ja voidaan keskustella siitäkin, kaipaako jousimies pysyvyyttä. Hetkellisesti merkitykset voivat olla riittäviä, ja oletukseni on, että jousimies voi saarnata totuuttaan vedenpitävän uskottavasti, liturgiat kohdillaan, vaikka sydämessään epäilisikin. Se pyrkii totuuteen ja rehellisyyteen, mutta keinoissa joskus asettuu itse lakiensa yläpuolelle.

Sitten katseet omiin karttoihin. Miten jousimies teidän kartoillanne liittyy totuuteen? Tarjoaako jousimiehen alue suurimmat ja laajimmat mahdollisuudet, ja siten kertoisi onnesta? Ovatko jousimieshuoneenne ja merkin planeetat innokkaita? Räiskähteleekö jokainen nousujousimies sähikäisiä?

Painon perässä

18.11.2017

Henkilökohtaisten ajanlaatujen tulkinnassa katson tarkkaan progressiokartalla tapahtuvia ilmiöitä. Koska ajanlaadussa yleensäkin merkittävä yleistä sävyä antava, ja usein vahvin tekijä, on pysähtynyt planeetta, pätee tämä logiikka muillakin aikaan sidoksissa olevilla karttatasoilla. Jos siis edistyksissä jokin planeetoista on vaihtamassa kulkusuuntaa, katson tämän heijastuvan ihmisen sisäiseen kehityskaareen (mikä on se mitä edistykset meille kertovat). Kun jokin planeettaenergia painottuu, sen osoittama tehtävä, haaste tai oppiläksy alkaa elää minuudessa, sisimmässä.

Syntymäkartta on yksilöllinen ja henkilökohtainen, ja sen rakenteesta riippuu missä elämänvaiheessa edistyskartalla planeetta voi olla käännöksessä. Nämä eivät tapahdu ikäkausittain, vaan jokaisen omassa syklissä. Syntymäkartta antaa raamit sille, millaisia painotusjaksoja pysähtymisien kautta ylipäätään voidaan elinkaaren mittaan kohdata. Käytännössä ja teknisesti kyse on siitä, miten lähellä syntymän hetkellä planeetan pysähdys on. Jos planeetta on melko lähellä retrojaksoaan, sen aika koittaa edistyskartan tasolla jossain vaiheessa. Useimpien kohdalla ei ehdi tulla montaa käännöstä progella elämän aikana.

Progressiot ovat kaikissa liikkeissään hitaita, ja tästä johtuen pysähdyksien ajanjaksot ovat pitkiä kausia, planeetasta (ja pysähdyksen tulkintatavasta) riippuen jopa useita vuosia. Kun pysähtyneen planeetan teemat tulevat keskiöön progression kautta, en mielelläni yhdistä näitä konkreettisiin tapahtumiin. Toki sillä on suuri merkitys, millaisia valintoja teemme sisäisistä lähtökohdista, joten energia hivuttautuu mukaan – pääasiassa siis omien ratkaisujen, ajatusten ja mielenliikkeiden myötä.

Voidaan ajatella, että edistyksissä oleva pysähtynyt planeetta tarvitsee polttoainetta, jotta se ilmenisi erityisen painokkaana tekijänä. Tällaisia sisäistä tehtävää ryydittäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi pysähdyksessä olevan progressioplaneetan kontakti syntymäkartalle, aktiivinen kulma progressioissa (esimerkiksi progekuun ylitys pysähtyneelle planeetalle), pitkä transiittijakso joltakin planeetalta (jos vaikka Merkurius pysähtyisi kauriissa ja Pluto sahaisi transiittina sen yli, nostaahan se intensiteettiä), pimennyssarja kyseiselle planeetalle jollakin karttatasolla, ja vuoden jakso ajan herrana. Kun pysähdyksen ajanjakso on pitkä, pysähdyskin saattaa sisältää monenlaisia jaksoja; jos esimerkiksi Marsin pysähdyksen vuosista jokin on myös profektion eli ajan herrana olon kautta painokasta aikaa, korostuu tämä yksi vuosi toisia enemmän.

Merkuriuksen käännöksen tai käännökset edistyskartalla kohtaamme kaikki, joiden elämänkaari on ns. normaalielämän mittainen. Vikkelän pikkuplaneetan käännös on suhteellisen nopea jopa tahmealla progekartalla, useimmiten noin kahdeksasta kuukaudesta vuoden mittaiseen ajanjaksoon. Painokas Merkurius kiinnittää huomiota ajatusprosesseihin, mieleen, oppimiseen ja kommunikaatioon. Merkuriuksen pysähdyksen kuukaudet voivat olla toisenlaisen ilmaisukielen hakemisen aikaa. Joissakin tapauksissa tämän voi kokea hermostuksen ja kiireen aikana, siis hyvin stressaavana. Sillä on suuri merkitys, mihin suuntaan planeetta on pysähdyksen jälkeen lähdössä; retrojakson päätteeksi tuleva pysähdys voi kääntää havainnoimaan ulkomaailmaa, kun taas käännös perääntymään suuntaa huomiota omaan sisimpään. Jos Merkurius kääntyy progressiossa perääntymään, seuraa tätä todennäköisesti toinenkin pysähdysvuosi retrojakson päätteeksi (mikä kestää noin 20-23 vuotta).

Venuksen perääntymis-jaksossa huomaa jo syntymäkartan rakenteen merkityksen. On mahdollista, että elinvuosiin ei ehdi sisältyä ollenkaan Venuksen pysähdystä progressioissa. Venus on pysähdyksissä noin puolentoista vuoden verran, jos suunnanvaihdos on oman kartan sinikopioon kirjoitettu. Painokas Venus indikoi arvomaailman tarkistamista, sosiaalisten kuvioiden korostumista sekä planeetalle ominaisten teemojen kuten estetiikan ja rakkauden tärkeyttä pysähdyksen kuukausien aikana. Pysähdyksen aika liittyy ihmissuhteisiin asennoitumisen muutokseen, sillä kulkusuunnan vaihduttua oma sisäinen tapa ilmentää Venusta on kokonaan toisenlainen. Venuksen perääntymisvaihe edistettynä kestää noin 40 vuotta, jolloin jakson kummassakin päässä on painokas pysähdyksen jakso.

Jos Marsin perääntyminen osuu kohdalle, pysähdys ottaa reilut kolme vuotta. Tämä kiusaa sisäistä tahtoa, rohkeutta ja uskallusta aloittaa. Hankalissa kulmissa tai erityisen vahvasti korostuessaan saattaa olla vaikeaa välttää ajoittaista harmintunnetta, ja kun tämä tapahtuu minuuden tasolla jota ei moni edes tiedosta, saattaa tällainen tiedostamaton kiukku olla varsin kuluttavaa. Marsin suhteen voi aina tutkailla omien voimien jakamista, elinvoimaisuutta, fyysistä jaksamista ja seksuaalisuutta.

Jupiterin pysähdys edistyksissä on mahdollista silloin kun planeetta on syntymän hetkellä ollut lähellä käännöstä. Pysähdyksen aika kestää noin viisi vuotta. Korostunut sisäinen Jupiter painottaa omassa kehityskaaressa kasvua, näkemyksessä ja elämäntavassa tapahtuvaa muutosta tai löytämistä sekä totuuden etsintää. On ihan mahdollista, että Jupiterin pysähdyksen vuodet osoittautuisivat elämän onnellisimmaksi ja antoisimmaksi ajaksi. Tällaisten vuosien aikana on varmasti ratkaisevaa, salliiko itselleen tarttumisen sisäisen kasvun mahdollisuuksiin ja osaako vapautua minuutensa rajoituksista.

Saturnuksen pysähdys on samalla tavoin riippuvainen syntymäkartan luomasta potentiaalista. Saturnuksen pysähdyksen pituus näyttää jonkin verran vaihtelevan, joillakin kartoilla näyttää ottavan viisi vuotta, joillakin jopa kahdeksan. Tämä lienee se kovin koulu kehityskaaressa? Saturnus tarjoaa kypsymisen vuodet, ja useimmiten tämän planeetan kanssa prosessit ovat ankaria. Saturnus merkitsee työtä, ja jos tähän ei minuutensa tasolla halua tarttua, voi tuntemus olla jähmettävä, pelkoja nostattava tai jollakin lailla surkastuttava. Hyvin työstetyt Saturnusvuodet antavat vakautta ja järjestystä, tekevät ehkä niin lujaksi sisäisesti ettei mikään voi sen jälkeen hetkauttaa.

Ulkoplaneettojen pysähdykset, jos sellainen kohdalle sattuisi, kestävät tapauskohtaisesti pitkään ja oletuksena voisi pitää kymmenen vuoden ajanjaksoa. Näin pitkässä ajanjaksossa on vaikea naulita muutoksia tai omia tuntemuksiaan. Perussääntönä voisi pitää, että Uranus herättelee, Neptunus uinuu omassa kuplassaan ja Pluto kahlaa minuuden syvyyksiä. Ulkoplaneettojen pysähdysten kohdalla kannattaa erityisesti etsiä muita merkkejä ajanlaadusta, jotka voisivat osoittaa keskeisimmät vuodet tällaisissa muutosprosesseissa.

Toivottavasti teidän lukijoiden mieleen nousi ajatuksia progression painavista ajanjaksoista, erilaisissa planeettasävyissään.

Yksityisalueella

4.11.2017

On aika ottaa kantaa skorpionin merkkiin. Pohditaan havaintojemme ja kokemuksiemme kautta mitkä ovat merkin olennaisimmat ilmentymisen tavat, ja ehkä saadaan keskustelun konsensukseksi puristettua ja väännettyä yleisimmät teemat. Tai ehkä ei, koska ehdoton skorpioni ei taivu kompromisseihin. Vaikka omalla syntymäkartalla ei skorpionin merkissä olisi keskeisiä tekijöitä tai jopa yhtään mitään, se on silti jossakin kohdassa omaa karttaa. Tarkastelun lähtökohtana voisi olla se, miten skorpioni itsellä näkyy, miten kukin ilmentää kyseistä karttansa aluetta.

Useita vuosia sitten kävin keskustelua skorpionista, ja vaikka keskustelukumppanini ei tainnut olla millään tavoin astrologiaan perehtynyt, oli hänellä vankka käsitys tästä hänen omasta aurinkomerkistään: ”It’s all about sex”. Tähänkö se skorpionissa kiertyy ja kulminoituu, mitä mieltä olette?

Otsikkoon tempaisin yksityisyyden, koska mielestäni se ainakin kuvastuu skorpionista. Kiinteänä veden elementin merkkinä skorpioni on tunnetasoltaan kiihkeä, vaikka tätä ei tosiaan aina ulospäin näe ollenkaan. Se mitä skorpionissa on, pysyy jollakin tavoin privaattina, poissa näkyvistä. Skorpionin merkki on eläinradalla omistamisen polariteetissa, ja mietin onko itsellä pitäminen pohjimmaisena motiivina tähän merkkiä määrittävään tarpeeseen pitää asiat poissa julkisuudesta. Jos jostakin avautuisi toisille, se ei silloin olisi enää samalla tavoin vain minun. Tai toinen näkemys voisi olla skorpionin perustavaa laatua oleva epäluottamus, miltei vainoharhaisuus. Skorpioni saattaa jakaa, mutta vain kun ehdoton luottamus on saavutettu ja toisen lojaalisuus varmistettu. Tällaista ei taida usein sattua. Ehkä yksityisyyden tarpeen taustalla on kontrollintarve; pysyy elämän langat paremmin omissa käsissä. Skorpionissa suhtaudutaan yksityisiin, omiin asioihin, järkähtämättömän ehdottomasti, kiihkeällä tahdolla kiinnipitävästi.

Toisilla kartanalueilla yksityistäminen onnistuu paremmin kuin toisilla. Kukaan ei kyseenalaista jos IC tai vaikka laskuakseli on skorpionissa, ei ainakaan meidän kulttuurissamme, jos sisimpänsä asioista tai ihmissuhteistaan ei erityisesti tiedota. Skorpioni kuuluu kuitenkin meillä tavallisimpiin nousumerkkeihin, ja tässä voi olla sovittamista jos pitäisi olla ikkunat auki Eurooppaan, eikä halua oikeastaan edes näkyä. Ehkä joku noususkorppari kertoo miten tämä hoidellaan. Ja itselläni skorpioni on julkisella alueella MC:llä, että voitte arvata millaisen työn ja tuskan takana on edes ammatillinen näkyvyys. Salassapitovelvollisuus onkin yleensä kuulunut olennaisesti työnkuvaani (seksi ei niinkään – vitsi-vitsi).

Skorpionia pyöriteltäessä minulle mahdollisesti olennaisimmaksi teemaksi käteen jäi kärjistykset. Skorpioni on voimakkain, sillä kiihkeällä tavalla, tunnemerkeistä, ja sen tyylinä on ehdottomuus. Se on mustavalkoinen ja joko/tai. Skorpioni vetää rajoille, se ei ole mitään valjun tyylikästä vaan säkenöivää euforiaa ja tuskanhikeä, extremeä. Skorpioni jakaa aina jollain lailla, esimerkiksi nousulla ollessaan toisten käsityksiä itsestä; se ei ole ’ihan kiva’ vaan enempi sellaista minkä jälkeen on mustelmilla ja rakkuloilla ja voi huokailla silmät loistaen ’what a ride’. Minä löydän työstäni tämän kiihkeyden, omistautumisen, tuskankin. Siellä missä on skorpionia, on intohimoa.

Millaisena teidän karttojenne skorpioni näkyy? Mikä kärjistyy, minkä salaatte?

Tavaramerkki

14.10.2017

Vaakaa pohtiessani jouduin muna-vai-kana dilemmaan. Täytyy nyt punnita huolellisesti. Vaaka on eläinradan tavaramerkki, erilainen kuin muut kuvatessaan esinettä, kun merkit yleensä ovat saaneet symbolinsa ihmisestä tai eläinkunnasta. Silti vaaka jos mikä esitetään humaaniksi, ihmisten merkiksi, sellaiseksi jonka edustaja suuntaa juuri ihmisiä kohti.

Vaaka on normatiivinen, sen tehtävänä on määrittää yleisesti hyväksytty. Vaa’an punnukset tuomitsevat, mutta ehkä merkki aukenee mukavammin jos pohdimme tätä arvottamisen kautta. Vaaka on makutuomari, joka määrittää mikä on soveliasta. Vaaka pyrkii balanssiin tasoittamalla, silottelemalla ja sovittelemalla. Vaaka on eläinratamme konservatiivisimpia merkkejä, sillä sen toimintaan ei sovi hätkähdyttäminen tai avantgardismi. Yleisesti hyväksytty on vaa’an areena, ja vaikka se toimii itse normin määrittäjänä, on sille usein kovin tärkeätä saada itse toisten hyväksyntää. Kärjistynyttä käänteistä vaakaa on perustaa käsitys sille, mitä toiset ajattelevat, ja hyväksyä mitä tahansa kunhan ulospäin näyttää sopivalta. Vaa’an ei todellakaan ole tarkoitus hyväksyä sellaista, mikä ei sovi sen omiin arvoihin (eihän kenenkään pitäisi, jos tarkkoja ollaan). Vaaka ei oikeastaan ole suvaitsevainen, sillä se edustaa standardia ja kohtuullisuutta. Näin esitettynä on kuin äänessä olisi enemmän vaa’assa ylennystään juhliva Saturnus, eikä pehmeän passiivinen hallitsija Venus.

Ihmiset ovat vaa’an pelikenttä ja parhaimmillaan merkin anti on toisten huomioonottaminen, muiden mielipiteen huomioiminen, kaikkien eduksi toimiminen ja sovittelu. Vaaka edustaa konsensusta, mikä tyynnyttää oloja, tuo rauhaa, jakaa kaikille tasapuolisesti. Toisten näkökulman huomiointi on sivistystä, kultivoitunutta käytöstä, ja usein kertakaikkiaan rakastettavaa. Vaaka paheksuu tahdikkaasti sitä mitä ei hyväksy, eikä koe velvollisuudekseen mennä mukaan tahraavaan, vaikka oikeastaan maailma pitäisi muuttaa siten että tahra katoaisi. Normien, yhteisön paineen kautta näin saattaa käydä, ja tässä on vaa’an strategia.

Tuumin pitkään osoittelevaa paradoksia siinä, että vaaka ainoana eläinradan esineenä on kaikkein eniten suuntautunut ihmissuhteita kohti. Onko se korjausliikettä, paikkausta siitä inhimillisestä mikä itseltä puuttuu (symbolisella tasolla)? Varmasti rauhaan pyrkivä ja tyynnyttävä tyyli ihmisten kanssa on palkitsevaa, kannustaa jatkamaan. Onko tarve ihmistä kohti vaa’alla sisäsyntyistä, vai kehittyykö matkan varrella? Onko vaakaan liitetty hyväksynnän tarve sittenkin enemmän halua saada palautetta, tuntea olevansa yhteydessä toiseen, olla kanssakäymisessä missä tavoittaa toisen? Vastavuoroisuutta kaipaava vaaka on ymmärtänyt lainalaisuuden, että saadakseen on annettava.

Jos tullaan pois astrologian kuplasta ja mietitään vaakaa nykyisessä maailmanmenossa, eikö sen tehtävä ole mission impossible? Omia erityispiirteitään korostavat yksilöt kaipaavat kai vähiten konsensusta. Aina uuden perässä juoksevat eivät kai tavoittelekaan hyväksyntää, vaan saavat arvonantonsa siitä miten rajusti yhteiskuntaa hätkähdyttävät. Ihmissuhteetkin tuntuvat olevan valtavassa murroksessa. Pitäisiköhän vaa’an merkkiä päivittää nykyisellä yksilöllisyyden aikakaudella? Vai olisiko vaaka ainoita merkkejä, jotka ovat tajunneet, että sosiaalisen eläimen, ihmisen, ikävä toisen luo ei muutu miksikään?

Vaakaa omilta kartoilta saa tietysti tarkastella mistä tahansa näkökulmasta; kiinnostavaa olisi esimerkiksi kuulla millä tavoin karttanne vaaka-alueelta näkyy se, ettei tahdo tehdä/olla/ajatella yksin? Missä te tarvitsette toisia?

Dwadit

30.9.2017

Kun astrologiaa harrastetaan ja tutkitaan pidempään, sitten kun perusteet on läpikotaisin hallussa, on ihan luonnollista päätyä kyselemään lisää. Moni tulkintaa tarvitseva ei tahdo tyytyä syntymäkartan perustulkintaan vaan haluaa syvällisempää tulkintaa. Lisäosien aika ja tarve tulee jokaiselle omaan ja tarkoituksenmukaiseen aikaan. Kenenkään ei kannata ekstrametodeista aloittaa. Minulle astrologian syvemmistä karttakerroksista on tähän asti riittänyt hienosti Draconic kartta, mutta karttojen ”alatasoja” voi löytää toisinkin.

Esittelen teille hieman vanhaa tekniikkaa, jolla voi tutkia astrologista merkkisymboliikkaa vertikaalisesti, syvyyssuunnassa. Kyse on hindu-astrologiasta ja / tai Babylonialaisesta astrologiasta peräisin olevasta dwadashamsa menetelmästä, dwadeista. Termi on sanskritin kieltä ja tarkoittaa 12-jakoista. Sen voisi katsoa samantyyliseksi kuin harmonia-ajattelun astrologiassa. Dwadit pohjautuvat näkemykseen, että jokainen tekijän osa heijastaa kokonaisuutta. Siten jokainen eläinradan merkki pitää sisällään kaikki merkit. Kukin merkki jaetaan kahteentoista osaan, jolloin yksi osa on kaksi astetta ja 30 minuuttia. Vaikka menetelmän useimmiten mainitaan olevan osa intialaista astroperinnettä, se oli käytössä hellenistisen ja perinteisen astrologian kovilla nimillä kuten Maniliuksella, Dorotheuksella, Ptolemaioksella ja Valensilla.

Tavallisimmassa ja yleisimmässä Dwadien laskemisen tavassa kukin merkki alkaa omalla dwadillaan, esimerkiksi skorpionin merkissä ensimmäiset kaksi ja puoli astetta ovat skorpionia. Tästä lähdetään eläinradan merkkien suuntaisesti; skorpionin asteissa 2,5 – 5 ollaan jousimiehessä, ja edelleen 6 – 7,5 astetta ovat kaurista. Näin katsottuna löytyy siis dwad-kartan planeetan uusi merkki. Jos Aurinko on jousimiehessä 9 astetta, tulee se dawd-kartalla kaloihin. Asteet lasketaan tietyllä kaavalla, jota en ryhdy tolkuttamaan. Oikaistaan, netistä googlaamalla löytyy laskentaohjeita, ja voin lähettää meilin liitteenä dwad-kartan jos olette kiinnostuneita.

Koska Dwad on laskennallinen ja symbolinen apukartta tai syntymäkartan taso, sitä ei pidä tulkita ilman syntymäkartan kontekstia. Lisäksi kartta voi näyttää teknisesti epäuskottavalta ja kummalliselta: kun Auringon lähiplaneetat Merkurius ja Venus saavat merkkinsä ja asteensa mukaiset dwadmerkit ja sijainnit, ne saattavat ponnahtaa hyvinkin kauas toisistaan. Dwad-kartan nousuakseli merkitään aina samoin kuin tavallisessa peruskartassa itäiseen horisonttiin, mutta Keskitaivas saattaa olla nousuun nähden ihan missä tahansa. Jopa siis horisontin alla.

Dwad-kartta on myös hyvä esimerkki siitä, että nämä kaikki astrologiset lisäosat eivät avaudu heti, vaan vasta sitten kun on tarkoitus tai on valmis ottamaan tiedon vastaan. Sain dwad-karttani varmaan kymmenen vuotta sitten, eikä se avautunut ollenkaan. Hätäisenä uudenkuunihmisenä en jäänyt sitä pohtimaan, ja on myönnettävä, että suhtauduin koko ajatukseen hieman nurjamielisesti (koska mielestäni ei kannata sotkea eri lähtökohdista olevia tekniikoita yhteen; tällöin en vielä tiennyt, ettei dwad ole pelkästään intialaista astrologiaa). Nyt sitten erinäisten keskustelujen johdattamana tein uudelleen oman dwad-karttani ja – wow – se kolisi auki planeetta planeetalta.

Mikä dwad-kartta oikein on, mikä on sen tarkoitus ja mitä se kertoo? Dwad on kartta syntymäkartan sisältä, ja sen voidaan ajatella edustavan syvempiä tai piilevämpiä minuuden kerroksia. Dwad antaa pohjaa jokaiselle kartantekijälle merkkinsä kautta, mutta tätä syvempää tasoa ei yleensä näe ihmisestä ilmiselvästi ulospäin, eikä sen merkitys ole itsestäänselvyys. Dwadin sanotaan näkyvän vasta sitten, kun on löytänyt ja sisäistänyt itsensä, yleensä vasta kunnolla aikuisiässä.

Dwadin perusajatus, että kukin merkki sisältää pohjaa ja sävyä toisista merkeistä (paitsi siis jokaisen merkin ekat 2,5 astetta ovat puhtaasti merkkiä itseään) on mielenkiintoinen. Planeetat saavat hienoviritteistä ja symbolista ideaa sen mukaan, missä dwadissa sijaitsevat. Astrologian harrastajat tietävät, että saman Aurinkomerkin omaavat ovat ihmisenä erilaisia, koska heidän karttansa ovat yksilöllisiä. Voidaan ajatella myös siten, että Auringot saavat omanlaisensa toteutumisen kaavan sen mukaan, millainen dwad on. On helppoa kuvitella kahta Aurinko-oinasta kuinka erilaisia voivat olla, jos toisella on Aurinko aivan alkuasteilla (= oinas-dwad) ja kaverilla vaikka merkin lopussa (= kalat-dwad). Kumpikin varmaan käyttäytyy oinaille ominaisilla tavoilla, mutta toinen on toteuttaja ja toinen haaveilija, kärjistetysti ilmaistuna.

Dwad on siis merkki merkin sisällä. Kun tulkintaa alkaa miettiä, muistutan jälleen astrologisen symboliikan kirjosta. Koettakaa löytää juuri itsestänne kertovat sanat. Omaa karttaa on kai turvallisinta avata esimerkkinä. Aurinkoni on kalojen merkin alussa, mutta ei ihan kalojen dwadissa, eli se saakin sävynsä oinaasta. Saatan siis vaikuttaa ajelehtijalta, mutta itseasiassa oinaan dwadin kautta Auringossani on rohkeutta ja nopeutta. Dwad-kartallani Aurinko on yhtymässä Uranukseen, mistä voidaan sanoiksi maalailla, että tahdon kulkea omaan suuntaan, erilaisuutta pelkäämättä, ja varsin usein juuri päinvastoin kuin useimmat muut.

Dwad-kartan kautta planeetat saavat ns. ylimääräisen hallitsijan, eli tuosta omasta esimerkistäni oinaan dwadin Aurinkoa hallitsee Mars. Lisätason kartasta voi myös miettiä kokonaisuuksia millaisiin merkkeihin painotukset tulevat. Minun vettä loiskuva syntymäkarttani, missä tulta ei juuri näy, saa dwadista pohjimmaiseksi ideakseen tulen ja ilman dynamiikkaa.

Huomasin dwadit uskomattoman taipuisiksi astrovälineiksi. Ne antavat lisätietoa siitä, miten ja miksi käytämme planeettojen energioita; dwad näyttää sisäisiä aikeita ja motiiveja. Dwad nivoutuu osaksi omaa kehityskaarta; kuinka tiedostamme pohjavirtamerkin antia ja opimme käyttämään sitä hyödyksi. Itsetuntemuksen välineenä dwad-kartta avaa uudenlaisia tiedostamisen tasoja. Dwadit ”keskustelevat” muiden karttatasojen kanssa: verrattuna syntymäkarttaan, ajassa progekarttaan, sielutason draconic karttaan ja varjokartta antiskioneihin (minä ainakin löysin dwadista hyvin täydentävän juonen omalla kohdallani). Ne näyttävät miten pystymme lukemaan joidenkin tiettyjen ihmisten pohjavirtoja ja tunnemme sielujen sympatiaa (synastriakontaktit); luinpa jostakin että kaksoisliekki näkyy siten, että näiden ihmisten taivaan valot ovat toisiaan vastapäätä.

Onko dwadien käyttö teille ennestään tuttua? Keskustelussa olisi hienoa kuulla miten hahmotatte vaikka Auringon, Kuun ja nousun dwadien ideatason merkityksen? Tai ilmestyykö dwad-kartallenne jotakin muuta mielenkiintoista, ahaa-elämyksiä antavaa?

Puhtaasti neitsyestä

2.9.2017

Auringon kulkiessa meidän pallonpuoliskollamme syksyä valmistelevassa neitsyessä on aika tarttua tämän merkin piirteisiin. Maan elementin muuttuvassa merkissä on sisällään ristiriitaisuutta, mikä tahtoo aina näissä muuttuvissa merkeissä kärjistyä. Elementtinä maa on rakentava, vakaa ja johdonmukainen, laatuna muuttuva kuten nimensäkin ilmoittaa, etsivä, vaihtava ja toisenlaiseksi tuleva. Neitsyessä muutos näyttäisi siksi olevan perusteellisempaa kuin muissa muuttuvissa merkeissä.

Kaikista merkeistä meillä on stereotyyppisiä mielikuvia, ja joskus ne auttavat oivaltamaan merkin keskeisimmät teemat. Tyypittely kuitenkin aina latistaa kokonaisuuden rikkautta. Jos neitsyt nillittää ja nalkuttaa mielestämme, on hyvä laajentaa omaa aktiivista sanoitusta merkin kuvauksissa. Neitsyt on parantajamerkki, jossa pyritään korjaamaan, huoltamaan, hoitamaan ja samaan paremmaksi. Neitsyttä olen tituleerannut kaikista merkeistä kehityskelpoisimmaksi, koska sillä on tahto pystyä parempaan. Tässä mielessä on hyvin mielenkiintoista ajatella, että kasvun ja laajentumisen planeetta Jupiter ei tässä maastossa oikein viihdy. Ehkä tämä juontuu enemmän siitä, että neitsyt kuvastaa pienuutta, yksityiskohtaa, ja Jupiter kysyy laajoja horisontteja (jollaisia se sitten saa esimerkiksi neitsyen vastamerkissä kaloissa, äärettömyyden tilassa). Neitsyessä kehitys perustuu tietoon, sen analysointiin ja käytäntöön. Tekemällä oppii, ja siksi tässä Merkuriuksen hallitsemassa merkissä tulee olla liikettä ja toimintaa, mutta yhdistyneenä ajatteluun. Teoriaa ei jätetä soveltamatta. Neitsyessä negatiivisimmillaan parempaan pystymisen tarve johtaa täydellisyydentavoitteluun. Sen huomaaminen, että kasvettavaa on, saattaa tuntua masentavalta ja omanarvontuntoa alentavalta. Neitsyessä voi olla melkoinen annos yksisilmäisyyttä, koska sen ominaisuutena on tarkastella yksityiskohtia; näin voi jäädä iso kokonaisuus hahmottamatta. Yhteen asiaan takertuminen on usein juuri sitä neitsyen nillitystä. Perfektionismissa nimenomaan suhteellisuudentaju on kärsinyt.

Neitsyessä isoin kasvunpaikka saattaa olla tiettyyn yksinkertaisuuteen tyytyminen. Toki neitsyt on merkeistä se kaikkein vaatimattomin, mutta tämä ei tarkoita arvottomuutta. Käsitteenä neitsyen kohdalla puhun mieluummin puhtaudesta. Neitsyen tulisi tavoittaa asioista (elämästä) se kaikkein olennaisin yksityiskohta, jota tulee vaalia puhtaana. Hiukan samoin kuin toinen asiallinen maamerkki kauris, neitsyt kirkastaa, tiivistää ja kiteyttää, mutta prosessina tämä saattaisi olla juuri puhdistamisen kautta. Neitsyt poistaa epäolennaisen, niin että jäljelle vaan pelkistetty, yksinkertaistettu, simppeli ja siksi helppo; yksinkertainen on yleensä kaikkein toimivinta. Kuten meillä ihmisillä on tapana, me vertaamme itseämme ja aikaansaannoksiamme toisiin. Neitsyen pelkkyys voi vaikuttaa köyhältä, arkiselta ja mielenkiinnottoman vaatimattomalta kun sitä vertaa muuhun, mikä on krumeluurista, näyttävää ja monikerroksista. Puhtautta ei välttämättä arvosteta, vaikka se toimisi. Ja puhtaudella tässä tarkoitetaan symbolista neitseellisyyttä (pilaantumattomuutta, korruptoitumattomuutta, turmeltumattomuutta) eikä sitä, minkä kärjistyksistä neitsyestä opimme – että se huhtoo mopin ja imurin varressa alituiseen. Ja silti samaan hengenvetoon voin todeta, että neitsyt silti on merkeistä se, joka haluaa lian pois. Ei ehkä sen vuoksi, että näyttäisi esteettisemmältä tai komeammalta kuin naapurilla, vaan siksi ettei paha syövytä; hygieniasyistä.

Neitsyen merkin teemoja ja näiden ilmentymisen tapoja voi pohtia oman kartan kautta. Silloin ne tulevat oman elämän tärkeiksi rakennusaineiksi, jos neitsyessä on kartan kulmakiviä Aurinko, Kuu tai nousuakseli. Miten te löydätte puhtauden, vaatimattomuuden ja yksinkertaisuuden periaatteet sieltä, missä kartallanne neitsyttä on? Mistä merkin vähemmän toivotuista piirteistä kärsitte juuri tällä kartan alueella? Ja onko siellä myös tapahtunut oppimista ja kasvua?

Valovoimaisuutta näkyvissä

14.8.2017

Valikoitui paras mahdollinen ajankohta tarkastella leijonan merkkiä näin pimennysten välissä ja kun päätteeksi saadaan täydellinen Auringonpimennys juuri leijonassa. Kaikella lienee tarkoituksensa. Leijona taitaa tykätä dramatiikasta? Jos joku heti ajattelee, että tämä juttu ei koske minua koska en ole Auringon merkiltä leijona, ehkä sitä paremmalla syyllä kannattaa jatkaa lukemista. Jokaisen kartalla tämäkin merkki on oivallettavana, löydettävänä ja haltuunotettavana. Vain teeman keskeisyys ja ilmenemisen muodot vaihtelevat yksilöittäin.

Leijona erottuu, sen piirteenä on olla näkyvissä, esillä, keekoilla valokeilassa ja kestää katseet. Heti kimurantimmaksi asetelma menee, jos leijonan merkki sattuu olla kartalla vesihuoneiden kohdalla, privaatin minän nelosessa, salaisessa kasissa tai alitajuisessa viimeisessä. Näyttämö on leijonan kohtalo, mutta oman elämän estradeja on kaikenlaisia, ei vain Kuninkaan roolissa teatterissa. Elämän tähtihetki voi olla lyhyt koko elinkaarta ajatellen. Joku pomppii esittämässä oppimiaan uusia kujeita tarhaikäisenä kun toinen kypsyy astumaan toisten eteen vasta kokemuksen pitkän oppimäärän jälkeen. Tunnenpa erään aurinkoisen leijonan, joka toimi nuoruudessaan mannekiinina (näin ammattikuntaa silloin kutsuttiin), mutta nyt ikääntyneenä viettää hiljaisia päiviä. Esilläolon haasteeseen vastaamme kukin omien resurssien mukaan, eikä se aina tunnu valmiiksi luontevalta. Syntymävalmiita harvat ovat, ja mitä ilmeisimmin olemme tulleet opettelemaan monenlaisia asioita. Ehkä leijonan merkissä näkyy oppimisen vaatimus tavallaan enemmän, koska sanotaan että olemme tulleet tähän elämään oppimaan Aurinkoamme, sisäistämään sen merkkiä. Näkymisen tehtävän voi mieltää halutessaan aluksi vaatimattomasti, mutta kartan rakenne voi asettaa vaatimuksia; nousuleijonan aura loistaa, katseet kerääntyvät Keskitaivaan leijonan auktoriteettia kohti.

En pysty ohittamaan leijonan kohdalla sydämen teemaa. Leijona on sitä mitä sydämestään haluaa ja arvostaa, eli kutsumusta. Miltei sama asia, mutta toisesta näkökulmasta ilmaistuna on, että leijona on luovuutta, itsen ilmaisua, omimman elämään synnyttämistä. Astrologisesti tulkitaan ja löydetään kartoista useita muitakin kutsumuksen ja luovuuden osoittajia, mutta leijonan merkkiä voisi varovaisesti silmäillä myös näistä lähtökohdista. Viittaako leijonan huone ja siinä sijaitsevat planeetat siihen, mitä kohtaan tunnet vetoa ja rakkautta, sitä mikä saa hehkumaan? Asetelmaa kannattaa tuumia mahdollisimman abstraktisti, suurin siveltimenvedoin, sekä ottaa huomioon sen että oma Aurinko, jossain muussa merkissä esimerkiksi, on idean isä (hallitsijan asemassa se puhaltaa sielun siihen mitä leijonassa on).

Keskustelemmeko esilläolosta ja näkymisestä, sekä kutsumuksen hippusista kartoillamme?

Pimentyvä vedenkantaja

5.8.2017

Kalenterivuoden toinen pimennysjakso näin loppukesästä alkaa luontevasti Kuunpimennyksellä alasolmun puolella eläinrataa. Näin päin pimennysten voisi toivoa tulevan; ensin päästetään irti alasolmun suunnassa ja Kuunpimennyksessä, sitten saadaan Auringonpimennyksessä yläsolmun puolella tarkistaa tahtotilaa. Molempien pimennysten voi katsoa toteutuvan kummankin vastakkain olevan merkin teemoissa, vesimiehessä ja leijonassa. Pimennyksen idea on juuri Kuunsolmujen akselissa ja merkkiparissa, jossa se tapahtuu. Jokainen pimennys kertoo kahden eläinradan merkin tarinaa.

Kuunpimennys vesimiehen merkin puolivälissä syntyy Maan jäädessä Kuun ja Auringon väliin. Tämä pimennys on osittainen, ja eläinradan asteissa sen ”vaikutusalue” on vahvin Kuun 15 ja Kuun alasolmun 24 asteen välillä, sekä tätä vastapäisellä leijonan merkin alueella. Jos kartalla (syntymä, proge tms.) on näillä alueilla tekijöitä, nämä ovat altistuneet pimennyksen osoittamille teemoille jo jonkin aikaa, ja toiminnan sekä toteutumisen aikaa on tarjolla pitkään – samat alueet saavat osakseen uudet pimennykset ensi talvena sekä vuoden päästä kesällä. Tästä syystä pimennys ei ”toimi” hetkellisesti ja yksittäisessä tapahtumassa juuri pimennyksen hetkellä, vaan laajoina ja pitkinä prosesseina useissa teemoissa. Vaikutusalueen rajaa on mielestäni mahdotonta ilmoittaa eksaktisti (orbikyselyt); tutkikaa sisimpäänne ennemmin. Mitä tarkemmin pimennys kohdistuu jonkun oman kartan tekijän kohdalle, sitä tärkeämpää on pohtia itsen ja oman elämän kautta, miten tässä tilanteessa olisi parasta toimia, mitä pitäisi kyseisen planeetan tai akselin ominaisuuksista työstää.

Vesimiehessä täydenkuun pimentyessä voi olla kyse yksilöllisyyden, erillisyyden ja erottautumisen aihekokonaisuuksista. Reilun vuoden mittainen ajanjakso nostaa esille kysymyksiä olenko vapaa ja riippumaton, kuinka sidoksissa olen toisiin, missä joukoissa seison ja miksi. Vesimiehen pimennys pistää miettimään hengenheimolaisuutta; joku ehkä irtautuu sidosryhmästä, joku löytää paikkansa. Vesimiestä on niin ajattelun vapaus kuin kaltaisuus eli samanmielisyys, erottautuminen, irrottautuminen, etääntyminen, mutta samalla myös verkostoituminen, yhteisöllisyys sekä yhteiskunnallisuus.

Alasolmuun kytkeytyvä pimennys on aina muistutus kyseenalaistaa sitä, mihin turvautuu liiaksi. Kuunpimennys voi toimia herättelijänä esimerkiksi epäterveissä ihmissuhteissa, ja voimauttaa irtautumaan sellaisesta, mikä jarruttaa kehitystä niin yksilötasolla kuin globaalisti. Karkeasti yksinkertaistettuna vesimiehen Kuunpimennyksen tehtävänä on tehdä tilaa; vapauttaa. Silti aina, etenkin ihmissuhteiden ollessa kyseessä, on suotavaa ajatella ja punnita perusteellisesti omia tarpeitaan ja motiivejaan. Joskus hiukan vaikea ihmissuhde on paikallaan opettamassa elämästä. Tarkoitus ei siis ole summittaisesti irtautua kaikesta entisestä, tai väistää elämässä kaikkea mikä ei nyt vaan huvita tai tunnu kivalta.

Pimennykset kertovat myös jotakin yleisesti ajassa olevista haasteista. Vesimiehen (ja leijonan) teemat ovat yhteiskunnallisella tasolla jokaisen työnä ja tehtävänä, vaikka omalla kartalla ei mikään tekijä saisikaan osumaa, kuten astroslangissa tavataan ilmaista. Ajassamme on ollut nähtävissä polarisaatiota erilaisissa ryhmittymissä – olet joko puolellamme tai meitä vastaan. Saattaisi olla jo aika havahtua kyseenalaistamaan mihin tällainen johtaa. Samoin auktoriteetit ovat kriisissä (esimerkkinä leijonan merkin teemoista). Tieto ja valta ovat isoja asioita, jotka ”elävät” ja jopa kipuilevat.

Lopuksi pieni huomio Uranuksesta. Vaikka Uranus ei kulmien kautta nyt liity pimennykseen, on se pysähtyneisyytensä ja perääntymään kääntymisensä vuoksi olennainen tekijä juuri tässä ajassa, ja maanantaina illalla yhdeksän jälkeen tapahtuvan pimennyksen hetkellä. Uranus leimaa toisenlaisuudellaan, ja voi olla mahdollista, että jossain määrin kääntäisi sitäkin nurinniskoin, miten tämä pimennys meille näyttäytyy, mitä merkitsee ja missä asioissa toteutuu. Ilmassa on aistittavissa, että emme saa mitä tilataan, vaan sitä mitä vähiten osataan odottaa.

Jos joku lukijoista haluaa avautua Kuunpimennyksen herättämistä tunnelmista ja kysymyksistä, kommenttikenttä on käytettävissänne.

Aallonharjalla

22.7.2017

Ravustuskauden päätteeksi tutkiskellaan rapumaista aaltoliikettä. Ravun teemaan kuuluu olla kuin Suomen suvi; jos hetken lempeästi paistelee, pian jo ropsauttaa niskaan. Astrologisesti veden elementti selitetään tunteelliseksi, ja johtavassa merkissä pidetään päätösvalta tunteesta itsellä. Tuntemukset ovat sisäsyntyisiä siten että omakohtainen kokemus värittää.

Ravun tunneskaala ei ole aivan samalla tavoin joko-tai mustavalkoinen kuin skorpionilla, vaikka kyllä tässäkin on liikettä kahden ääripään välillä. Ravussa fiilisten vaihtuminen on lähtökohta, vaikkei merkki muuttuva olekaan. Vaihtelun aaltoliike ei ole lainkaan tasaista, siis ennalta-arvattavaa. Iloista myönteisyyttä saattaa kestää vaikka seitsemän ja puoli päivää, ja nurjamielisyyttä sen perään kaksi, tai sitten toisinpäin. Jokaisella ravunmerkkisellä tai kartankohdassa, missä merkki on, sykli on yksilöllinen. Saattaa olla mahdollista päätellä muun kartan antamasta kokonaisuudesta, millainen sävy voisi enimmäkseen olla vallitseva.

Tuumin, onko rapu omien tunteittensa vallassa kuin kuplassa, missä mikään muu kuin sisäinen muutos ei käännä tunteen laatua. Auttaako vaikka toinen kuinka koettaisi silittää myötäkarvaan, tähän voivat hyvin rapua edustavat henkilöt esittää kokemuksiaan. Rapu on siis aito ja rehellinen, sen on mahdotonta esittää ja näytellä, jos ei itsestä tunnu siltä. Samalla voidaan vielä pohtia, olisiko merkki jossain määrin omien ennakkokäsitystensä vanki, jos ulkopuolista informaatiota ei tavallaan oteta vastaan (omaehtoisesti etsittyä vain). Jos verrataan toisten veden elementin merkkien tyyliin, skorpionissa tuntemukset heräävät enemmän reaktiona kontaktiin, ja kaloissa tietysti koko universumi heilauttelee ihmisparkaa. Rapu pitää oman päänsä. Jos ei tunnu kivalta, niin on mahdotonta.

Ravulle ominainen toiminnan tyyli on aaltoilu. Se ei pysy yhdessä ja samassa, tasaisena. Sanotaan myös, että aika ajoin rapu vetäytyy, kuten rapu-eläin ryömisi takaisin koloonsa. Tämä voisi olla vuorovesimäistä, mikä hyvin sopisi teemallisesti Kuun omaan merkkiin. Vatvominen terminä liitetään myös rapuun, ilmeisesti melko lailla samaa, entiseen palaamista. Millaista käytännössä on tehdä asioita, jos on oltava kuin valtamerilaivan kannella? Voidaan ajatella, että ravussa kestävyys ja keskittyminen saavat huippuja, mutta välillä väistämättä herpaantuvat. Tässä yhteydessä voi verrata toiseen johtavan laadun merkkiin oinaaseen, mille on tyypillistä alun spurtti. Vähemmän me tiedämme niistä ajoista, jolloin oinas ei ole lähtöponnistuksessa. Ehkä ravun kohdalla kiinnitetään liikaa huomiota vetäytymiseen. Sisäänpäin kääntymisen ajat selkeyttävät tilanteita ja asioita. Olemisen aaltoilu voi ravulle olla itsesuojelukeino, samanlainen kuin taistelussa kiemurteleva eteneminen; jos ei saa otetta, ei voi satuttaa.

Kuten aikaisemmissakin merkkien vatvomisissa täällä blogissa, voisimme miettiä omaa karttaa sen kautta, missä ravun merkki on ja miten aaltoliike siellä ilmenee. Mikä ei pysy tasaisena? Ja ehkä ennen kaikkea tästä näkökulmasta – miltä se tuntuu kun ei ole tasaista?


%d bloggers like this: