Nimityskriisi

10.3.2019

Otsikko huijaa kurjasti ottamaan selvää mistä voi olla kyse, sillä ei täällä oikeasti kriisissä olla. Olen pohtinut käyttämäni astrologisen tekniikan nimeä ja päättänyt ottaa käyttöön vaikean ikiaikaisen nimen sellaisenaan. Jos asialle muotoutuu hyvä suomenkielinen käännös, olen valmis taas kerran uusimaan sanastoani.

Nimi määrittelee tarkemmin kuin arvaammekaan, sillä nimitykset yhdistyvät mielissä mielikuviin ja muodostavat odotuksia. Juuri tämän asian kanssa koin epämukavuutta, sillä tulkinnaltani odotettiin jotakin, mitä sen ei ollut tarkoituskaan tarjota.

Dodekatemoria on minun silmääni äkkiseltään nimihirvitys, jonka en usko helposti taipuvan meikäläisten suussa, eikä se varsinkaan astrologiaa tuntemattomalle kerro yhtään mitään. Ellei sitten satu osaamaan latinaa. Se tarkoittaa kahteentoista osaan jakamista, ja astrologiassa merkitys on yhden eläinradan merkin osittaminen kahteentoista osaan. Tällainen yksi osa on kahden asteen ja 30 kaariminuutin kokoinen ja vastaa aina yhtä eläinradan merkkiä. Oudon ja vaikean nimityksen käyttäminen on riski, jonka haluan ottaa siitä huolimatta että se herättäisi kyselyä ja hämmennystä. Jos tätä käytän oikein aktiivisesti, ehkä se tulee jossain vaiheessa tutuksi.

Pohjimmiltaan nyt on kyse menetelmän tulkinnasta ja valitusta näkökulmasta. Tulkinnallisesti haluan ottaa ensisijaisesti huomioon sen, mitä tällä kahteentoista osaan jakamisella alun perin on tarkoitettu ja mihin sitä on käytetty. Jos käyttäisin tekniikasta tutumpaa nimitystä, tämä ikään kuin sisältäisi odotuksen, että tarkastelisin jakamista tästä toisenlaisesta näkökulmasta käsin.

Dodekatemoriaa ajattelen merkkinä merkin sisällä, ja vielä täsmällisemmin, sisämerkkinä. Se on eläinradan kohdan alajako, sisällä oleva yleensä toisenlainen alue, ja merkkisymboliikan kautta suuntaa pinnalla olevaa johonkin suuntaan – sellaiseen suuntaan kuin merkki käskee. Oinas ajaa eteenpäin, leijona esille, jos merkki soveltuu siihen sijoittuvalle planeetalle luontevasti. Sisämerkki naulitsee planeettaenergian toiminnan tyyliä, sillä jos varsinaisen eläinradan merkin ja sisämerkin välillä on häikkää, dynamiikka kärsii tästä. Planeetta ei saakaan itsestään irti sitä mitä voisi odottaa, karkeasti tulkittuna. Moni muukin seikka kokonaisuudessa vaikuttaa.

Sisämerkkiä on hellenistisellä ajalla esitetty salaisuuden kaltaiseksi. Tulee mieleen vanhankansan sanonta moni kakku päältä kaunis. Hyvinäkin pitämämme planeetat voivat sisämerkin kautta sisältää haastetta ja työmaata, ihan samoin kuin alajaon merkki voi paikata katastrofia. Yksinään dodekatemorian osoittama merkki ei näyttäydy, vaan aina kimpassa päällismerkin kanssa.

Kun aikaisemmin ilmoittamani tulkinnan kuvaus meni uusiksi, viilasin hieman markkinointimateriaaliakin. Homma leviää – mutta tilauksia kyllä otetaan vastaan.

Mainokset

Millaista mun astrologia on?

1.3.2019

Astrologia on pullataikina-juttu, siinä mielessä Jupiteriaaninen, että se helposti paisuu suuntaan jos toiseen. Siksi on erittäin vaikeata määritellä yksioikoisesti, mitä astrologia on ja miten sitä pitäisi tehdä tai omalla kohdallaan toteuttaa. Yksi kun katsoo astrologiaa psykologisesta vinkkelistä ja tulkitsee miten eri tekijät näyttäytyvät luonteenpiirteinä, joku keskittyy siihen mitä tapahtuu, ja voidaan miettiä siltäkin kannalta mitä itse pitäisi tehdä, miten olisi luontevinta kokea, mikä sujuu ajassa ja mikä saattaa näyttäytyä haasteena.

Astrologian hierarkkisuus saattaa olla monelle hankalasti miellettävä näkökulma. Planeetat kartoillamme eivät ole kaikki samanarvoisessa asemassa, vaan kartan rakenne asettaa niitä järjestykseen. Se ei tarkoita paremmuus- tai helppousjärjestystä, ennemminkin näkyvyyttä ja aktiivisuutta. Yleensä jokin kartantekijä saa ”plussia” toisiin nähden, esimerkiksi jos sattuu olla suotuisassa merkissä, kartan akselin tuntumassa, tai liikeradassaan erityinen (pysähtynyt tai OOB-tilassa). Mitä enemmän planeettaan kerääntyy näitä ”täppejä”, sitä varmemmin se raivaa itselleen tilaa. Voidaan puhua kuvainnollisesti laivan kapteenista tai orkesterin johtajasta. Tämänkaltainen planeetta kartalla tulee vuosien mittaan tutuksi, sillä usein se määrää perusasennetta ja rutiininomaisia tapoja tai ratkaisuja.

Astrologia kertoo kuitenkin ajasta ja ajoituksista. Vaikka syntymäkartta on muuttumaton lähtökohta, se toimii tavallaan vain lähtölaukauksena sille miten muutumme ihmisenä ja mitä aika kulloinkin antaa koettavaksi ja opittavaksi. Planeetat aktivoituvat ajassa erilaisin syklein ja voimakkuuksin, ja ihan varmasti johonkin elämänvaiheeseen osuu myös sellaisten planeettojen ”kukinta-aikoja”, jotka ovat syntymäkartalla hieman sivussa tai heikoin eväin varustettuja. Näin ajateltuna jokainen planeetta on tärkeä, mutta tärkeys ei ole päällä kaiken aikaa. Erilaiset ajoitusmekanismit astrologiassa näyttävät, mitkä tekijät kulloinkin suorittavat debyyttinsä tai yksinlaulunsa.

Jos astrologiaa ajattelee syklijärjestelmänä, pystyy hahmottamaan vaivattomasti eri ajanjaksojen erilaisuuden tai omanlaisuuden. Tämä kaikki pyörii oikeastaan (ainakin) kahdella eri tasolla: yleiset ajanlaadun syklit ja henkilökohtaiset syklit. Kun nämä kaksi oikein railakkaasti osuvat samaan tahtiin, yleensä tulosta syntyy; ajanjakso tuntuu aktiiviselta, tapahtuu paljon ja isoja, käänteentekeviä asioita.

Olen usein koettanut ottaa esille yksilön omaa panosta ajanlaadun hallinnassa. Tätä voidaan kutsua vapaaksi tahdoksi, mutta aina voidaan filosofeerata miten lopulta teemme valintojamme, noudatammeko jotakin kosmoksen ennalta määrättyä suunnitelmaa, onko vastaanpyristelytkin kirjoitettu omaan suunnitelmaamme ja niin edelleen. Yhtä kaikki, mielestäni astrologiassa on olennaista tehdä, reagoida. Toistan aina, että kysy mitä haluat tehdä tällä kyseessä olevalla energialla. Jos annetaan Marsin ”aloitusvuosi”, mitä pistät alkuun, jos on kyseessä ikäkausitransiitti Saturnukselta, mitä tarkistat, korjaat ja opit. Jos Merkuriuksesi pysähtyy progella, mitä mietit, mitä opit. Näihin kaikenlaisiin eri planeettojen lupaamiin sykleihin syntymäkartta toimii avaimena; kaikkien planeettojen teemat eivät ole meille yhtä luontevia. Voi olla rakentavaa ajatella joistakin planeetoista, että ovat osoittamassa meille nöyryyttä, koska elämään sisältyy aallonpohjia, kurjuutta ja vaikeuksia.

Astrologia alkaa yhä vahvemmin näyttäytyä minulle elämänsyklien oppina. Ajanjaksot rakentuvat toistensa lomaan ja eri planeettaenergioitten suhteen myös päällekkäin. Jos yksi herkkyysaika menee syteen liiallisten reunaehtojen, oman varovaisuuden (tai kieltäytymisen tai vastaanhangoittelun) vuoksi, aina tulee eteen ajanjaksoja joissa samaa planeettaenergiaa pääsee taas kokeilemaan. Voi paikata, voi hienosäätää, voi kultivoitua – ja mennä sinne saveen. Mikään astrologinen juttu ei kanna ehdottoman hyvän tai pahan leimaa. Voimme oppia varomaan astrologisia ennakko-asenteitamme, ja mieluummin itse tehdä planeetan teemaa kuin heittäytyä kirkumaan Pluto! Susi! Pluto! (tai kuten minä itse tuskailin juuri alkanutta Venuksen profektiovuotta omalla kohdallani – opin paikka täälläkin!).

(Juttu jatkuu taidepläjäyksen jälkeen)

Miten ihmeessä osaa tunnistaa syklit ja planeettojen painokkaat ajat omalla kohdallaan? Ihan hyvin voi välittää piupaut astrologiasta ja mennä siten kuin hyvältä tuntuu. Astrologiassa minä keskityn olennaisimpiin ja isoimpiin juttuihin (transiitit, progression liikkeet, vuosiprofektio). Mielestäni ihminen ei repeä joka suuntaan, ja siksi vain muutama päällekkäinen juttu pystyy saamaan tilaa To Do -listalta. Jos taivaan liikkeitä seuraa tarkkaan, voi tietysti makustella kaikenmaailman sekstiileitä, mutta liian pieniin osiin pilkkoessa saattaa kadota fokus. Jos sama idea pyrkii esiin useasta eri tarkastelukulmasta, se on varmaan pakko uskoa, ja tehdä sillä taivaan voimalla jotakin.

Paisuihan tämä astropulla kuten arvelinkin. Oletteko te määritelleet itsellenne selkeästi millainen on astrologisen ajattelunne perusta?

Uranusta sulattelemassa

28.2.2019

Uranus on oinaan merkissä enää muutaman päivän, kun ensi viikolla keskiviikkona 6. maaliskuuta planeetta siirtyy härkään ”ikuisesti” – tällä tarkoitan sitä, että te jotka nyt luette tätä juttua, ette koskaan enää saa Uranus oinaassa aikaa, koska planeetan kiertoaika eläinradalla on ihmisen ikä. Uranus kurkkasi viime vuonna muutaman kuukauden uutta merkkiään, mutta ulkoplaneettojen merkkisiirtymät eivät koskaan ole kerrasta poikki. Useiden kuukausien perääntymisjaksot vievät ne uudelleen aiemmin katsottuihin asteisiin, ja ihan kuin transiiteissakin, planeetan merkinvaihdos on ennemmin ajanjakso kuin yksittäinen tapahtuma jollakin kellonlyömällä.

Viimeiset kuukaudet oinaassa ovat Uranuksen teemoissa aikaisempien vuosien aikaansaannosten summauksen aikaa. Kovaa aikaa on ollut, mutta toistaiseksi on vältytty massiivisilta katastrofeilta, esimerkiksi uudelta maailmansodalta. Tämäkin olisi sopinut niiden vallankumousten jatkeeksi, joita viime vuosina olemme todistaneet. Yllätyksiä symboloiva ravisteleva planeetta oinaan spontaanissa luonteessa on tuonut uudistuksen tuulta tsunamin tai taifuunin kaltaisesti. Ja silti saamme huomata, että maailma ei ole valmis, eikä välttämättä edes kauhean hyvällä tolalla.

Teitä saattaa olla toisiakin, jotka riemuitsette kun Uranus viimein karistaa oinaan kärkevyyden itsestään. Minä en ainakaan kaipaa sitä tietynlaista minä-minä-kulttuuria, mikä on viime vuosina kukoistanut. Itsekkyys voisi hyvin vaihtua inhimillisemmäksi, kestävää kehitystä huomioivaksi. On selvää, että mukavan lupsakassa härässäkin Uranus jatkaa tyylilleen ominaista herättelyä tärkeisiin asioihin, eivätkä asiat härän hyvinvointiin ja maan tilaan keskittyvissä piirteissä ole lainkaan vähemmän tärkeitä.

Monien omilla kartoilla on rytissyt Uranuksen raivatessa oinasta läpi, elämät on mullistuneet ja kääntyneet joillakin kokonaan ympäri. Tulevina päivinä on hyvä hetki tutkiskella mitkä asiat menivät uusiksi, ovatko ne hyvin nyt, mitä jäi käteen Uranuksen visiitistä oinaassa. Miten teillä kävi vuoden 2010-11 jälkeen, mikä yllätti eniten?

Kaaosteoriaa

26.2.2019

Merkurius kurmuuttaa ja kurittaa meitä perääntymis-jaksossaan maaliskuussa. Merkuriuksen retrojaksoja tulee noin kolmesti kalenterivuodessa kun piskuinen planeetta Auringon lähettyvillä näyttää peruuttavan eläinradan asteissa Maasta katsottuna. Jotkut näistä ajanjaksoista menevät ohi ilman että mitään erityisen vaarallista tapahtuu. Harvoin Merkuriuksen perääntymiseen kerääntyy näin paljon symbolisesti enteellisiä ”merkkejä” kuin pian alkavassa retroilussa.

Merkurius pysähtyy perääntymisjakson aluksi aamupäivällä tiistaina 5. maaliskuuta, kun pysähdyksen tarkka keskikohta osuu iltaan, ja perääntyminen varsinaisesti alkaa kuudennen päivän aikaisesta aamusta. Merkuriukselle ensinnäkin sen kulkema kalojen merkki on kehnoin kaikista eläinradan alueista, kaloissa Merkurius ei ole luonteva eikä viihdy. Jo tästä voidaan heristää tuntosarvia, että kaloissa tapahtuva perääntymisjakso saattaa olla haastava. Vielä sattuu niin merkillisesti, että perääntymisjakso alkaa kalojen merkin viimeiseltä asteelta. Tämä on kuin eläinradan vihonviimeinen loukko, viimeinen posti, kaiken päättymisen symboli. Jos merkkien viimeisiä asteita tulkitaan muutoinkin erityisen herkiksi tai jopa karmallisiksi kartankohdiksi, niin kaloissa eläinradan päättävä aste pitää sisällään tupla-annoksen viimeisyyden symboliikkaa. Tähän aikaan kun Merkurius pysähtyy, elämme erittäin vanhankuun aikaa, tietysti kalojen merkissä tämäkin. Tunnelmaan sopii liiankin hyvin, että Aurinko on tuolloin yhtymässä Neptunukseen kalojen merkin puolivälissä.

Kalojen merkin ja Neptunuksen avainsanastot ovat astrologiassa iloisesti toisiinsa sekoittuneet. Hämmennystä, sekavuutta, erehdyksiä, petoksia, poisliukumisia ja irtautumisia on tunnelmissa. Ajanjakson vahvuutena voisi ajatella luontevaa yhteyttä psyykkisiin tasoihin ja alitajuntaan, jotka avautuessaan voisivat viestiä tärkeistä seikoista. Ennakkoluulottomuudessa, luovuudessa ja taiteessa kalojen Merkurius voi olla kivoimmillaan, harmi vaan että planeetan kanssa täytyisi koettaa elää arkeakin maaliskuussa. Tervettä järkeä, realismia ja maadoitusta tarvitaan tiedostamattomien seikkailuissa, sillä ajan sävy on voittopuolisesti kaaosta, mielen hulluutta, absurdia.

Merkuriuksen perääntymisjaksossa pysähdyksien ohella tärkeä kohta on sen kohtaaminen Auringon kanssa, alakonjunktio jota kutsutaan uuden Merkuriuksen syntymäksi. Tämä tapahtuu kalojen 24 asteessa 15. maaliskuuta yöllä noin aamuneljältä. Aurinkoa ja Merkuriusta hallitseva Jupiter, kukkea omassa jousimiehen merkissään, on tuolloin miltei tasan neliökulmassa alakonjunktion juhlaan. Jupiter kasvattaa ja liioittelee, ruokkii ja yllyttää. Haluammeko ihmeellisen, mielikuvituksellisen, täysin pitelemättömän Merkuriuksen leiman tulevan ajanjakson ajattelua ja kommunikaatiota leimaamaan? Viestinnän kaaoksen kanssa pitäisi tulla toimeen, vaikka kuinka oltaisi sekopäitä kaikki.

Merkuriuksen perääntymisjakso kestää maaliskuun loppupuolelle. Torstaina 28. maaliskuuta aamusta Merkurius tulee pysähdyksen kohtaan, mikä on sitten tarkimmillaan iltapäivällä. Merkuriuksen pysähdykset ottavat noin päivän verran, ehkä vuorokauden vaihtuessa pysähdyksen painokkuus kaikkoaa. Tämä viimeinen stoppi tapahtuu kalojen 16 asteessa – haluatteko tietää missä Neptunus tuolloin on? Samassa asteessa. Osoitteleva symboliikka pitää ryhtinsä.

Erityisen jänniä alleviivauksia ajanlaatuun Merkurius tarjoilee heille, jotka synttäreitään viettävät pysähdyksien päivinä, 5. ja 28. maaliskuuta, sekä Merkuriuksen paluita saaville joilla syntymäkartan Merkurius on kalojen merkin jälkimmäisellä puoliskolla. Omakohtaisia erityissekaannuksia saattaa olla luvassa heille, joiden oman kartan planeettoja tai akseleita uppoaa tälle retroalueelle 16-29 astetta kaloja. Kyllä tällaiselle pitäisi perustaa oma tukiryhmänsä, joku retromerkun viattomat kalauhrit. Olisiko teillä tarvetta?

Palautetta finaalista

18.1.2019

Onko täydellinen Kuunpimennys iso pamaus vai vähäisempi pimennyksistä? Punaisena hohtavan pimennyskuun näytelmä ajoittuu meillä varhaiseen maanantai-aamuun. Aurinko on juuri edellisenä päivänä sunnuntaina siirtynyt vesimiehen merkkiin ja Kuu tulee täydeksi leijonassa nolla asteella, 0°51’. Pimennykseen tarvitaan aina Kuunsolmut, ja tämä akseli matkaa nyt ravun ja kauriin merkeissä, kuitenkin tarvittavan lähellä Auringon ja Kuun vastakkaisuutta että täydellinen pimennys mahdollistuu. Pimennyksen mahtavuudesta vastaa Kuun kiertoradan natsaaminen pimennysaikataulun kanssa: Kuu sattuu olla pimennyksen hetkellä lähimpänä Maata kiertoradallaan, perigee Kuu, ja siksi Kuu näkyy meillä isompana ja kirkkaampana. Tätä ilmiötä kutsutaan Super Kuuksi.

Jos näitä pimennyksiä koettaa järjestykseen laittaa, saa tämä Kuunpimennys ihan pikkuruisen miinuksen siitä, että Kuunsolmut sijoittuvat eri merkkiin. Symbolisesti tämä pimennys käväisee vielä aikaisemman Kuunsolmulinjan teemoissa, läväyttää meille esiin vielä kerran vesimiehen ja leijonan piirteitä. Silti tässä pimennyksessä on painokkuutta täydellisen pimentymisen ja Super Kuu -ilmiön vuoksi.

Tulkinnallisesti ja henkilökohtaisesti pimennys näyttäytyy kaikkein voimakkaimmin niille, joiden syntymäkartoilla on tärkeitä tekijöitä aivan leijonan ja vesimiehen merkkien alussa. Kannattaa myös tunnustella missä määrin pimennyksen tunnistaa silloin, jos omalla kartalla tekijöitä on Kuunsolmulinjan liepeillä, ravun ja kauriin merkkien viimeisellä kolmanneksella.

Täydenkuunaika korostaa kontaktia toisiin, vastavuoroisuutta, tavoittamista ja palautetta. Täysikuu on näkyvyyttä, sosiaalista liikkuvuutta ja asemaa toisten keskuudessa. Pimennykset ovat kattavia ihmisyyden mittareita, sillä vaikka olisimme kuinka introverttejä tai erakkoja, ihmisenä kasvu määräytyy siitä miten olemme yhteisössämme ja opimme kanssakäymisestä toisten kanssa.

Leijonan Kuunpimennyksessä käsittelyssä ovat auktoriteetin, arvovallan ja johtajuuden seikat. Pimennys paljastaa, jos valtaa käytetään omiin egoistisiin pyrkimyksiin. Leijonan merkki koskettaa tietysti myös yksilöllisellä tavalla luovuutta, antautumista omalle sydämen palolle, erottautumista yksilönä. Auringon merkissä leijonassa täysikuu symbolisesti korostaa vielä enemmän valon heijastumista Kuun kautta: palautteen merkitys vasta antaa meille paikan ja aseman, arvostuksen ja toisten ihailun. Ilman näkyvyyttä ja kontaktia toisiin olisimme irrallisia, kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä.

Nämä kaikki teemat ovat olleet esillä jo aikaisemmissa pimennyksissä, joita saimme viimeisen puolentoista vuoden mittaan leijonan ja vesimiehen merkkeihin. Tämä superkuun pimennys on finaali, tämän jälkeen pimennykset pysyvät ravun ja kauriin merkeissä, ja alkavat vuoden päästä kesällä tavoitella seuraavaa merkkiparia kaksosia ja jousimiestä.

Talven pimennysjakso ei kuitenkaan pääty vielä maanantai-aamun pimennykseen. Jakso on kokonainen kuunkierto, eli vasta helmikuun alkupuolella tuleva vesimiehen uusikuu päästää irti pimennyksen aikakaudesta.

Talvisolmun tummaa pimennystä

1.1.2019

Kuunsolmujen kulkiessa ravun ja kauriin merkkiparissa tämä tietää pimennysten ajoittumista sellaisiin aikoihin, jolloin Aurinko kulkee lähellä solmuja, eli kesään ja talveen. Uusi vuosi tuntuu alkavan tymäkällä tavalla kun heti sen alkuun tulee pimennysjakso, mutta ajoitus on siis ainoastaan solmujen liikkeen tuomaa. Sen enempää vuoden sävyä tällainen tuskin määrää (etenkin kun astrologiset teemat katsotaan neljännesvuosittain ingressikartoista johtavissa merkeissä).

Talven pimennysjakson ensimmäinen osittainen Auringonpimennys on 6. tammikuuta tarkimmillaan aamuyöstä, tulevana viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Auringonpimennys on aina uuden syklin alku, koska se on samalla Uusi Kuu. Tätä seuraava Kuunpimennys on täydellinen, vaikka Aurinko ja Kuu ovat ns. edellisessä merkkiparissa vesimiehessä ja leijonassa, ja solmut siis ravussa ja kauriissa. Pimennysten väli on aina se noin kaksi viikkoa, ajanjakso jolloin Kuu kiertää uudesta Kuusta täydeksi. Tässä pimennysjaksossa saamme ”vain” kaksi pimennystä, kun joskus näitä tulee kolmen sarjana.

Ensi kesänä vuoden kakkossarjassa pimennykset tulevat samalla tavoin, ensin Auringonpimennys ja sen jälkeen Kuunpimennys. Nämä ajoittuvat heinäkuun alkuun ja puoliväliin. Tämä järjestys katsotaan luontevammaksi ja helpommaksi pimennyksien kannalta, ensin Aurinko ja sitten Kuu, mutta kesän pimennykset ovat Kuun yläsolmun suunnassa paremmat tai suotuisammat, jos nyt pimennyksiä voi koskaan näillä laatusanoilla luonnehtia. Talvella kauriin ja alasolmun suunnassa kohdataan kiperämpiä haasteita.

Vaikka pimennys siis on täsmällisesti vasta muutaman päivän kuluttua, sen vaikutuspiirissä ollaan jo. Pimennyksen aikaa olen kutsunut pyörteeksi, vorteksiksi, mikä imee sisälleen. Sen hengen tai ajanlaadun voivat kaikki tuntea, mutta vahvimmin tämä kohdistuu kauriin ja vastapäisen ravun merkkien puoliväliin. Tässä kauriin 15 asteen pimennyksessä on painostava ja kontrolloiva sävy Saturnuksen ja Pluton läheisyyden vuoksi, sillä uusikuu syntyy juuri näiden keskiössä, Saturnuksen ollessa 11° ja Pluton 20° kaurista. Sävy on pakottava, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella sen käskyä. Yhtä kaikki, tässä on nyt tummuutta uudenkuun molemmin puolin. Alasolmun suunnassa oleva pimennys voi viitata aikaisempien asioiden nousevan nyt käsittelyyn, menneen iskevän avokämmenellä, tai eliminoivalla tavalla irtileikkaamisen, etäisyyden ja tuhoamisen tarpeisiin. Vaikka tämä kuulostaa aivan hirveän epämiellyttävältä ja jopa pelottavalta, on rakentavampaa hyväksyä ajatus, että joinakin aikoina näitä töitä on vaan tehtävä. Jos omilla kartoilla on tekijöitä kauriin ja ravun merkkien puolivälissä, on syytä pohtia mitä menneisyydestä on tiedostettava, jotta siitä voi irtautua rakentavasti.

Pimennyksien tapahtuessa voi olla tarpeen kiinnittää huomiota hieman enemmän merkkien loppupään asteisiin kuin merkkien alkuun, missä tuntumat voivat olla toistaiseksi vaimeampia. Kuunsolmut kulkevat yhä rapua ja kaurista asteissa melko loppupuolella, ja tämä vetää energiaa tähän suuntaan.

Paradoksaalisesti iloitsen kun saan kertoa teille näistä pimennyksistä. Ratas tuntuu aina pyörähtävän eteenpäin kun blogissa saa aloittaa uuden vuoden. Pitkä rivi vuosia on jo kirjoiteltu, astrologiaa haarukoitu aika monelta kantilta: kaikki vanhat kirjoitukset löytyvät arkistosta. Vuoden alussa on tapana siivota entistä pois, että uudelle tulee tilaa. Tämä kala ui vastavirtaan, jättää edelleen kaiken vanhan kertymään historiaksi.

Valoa tulevaisuuteen pimennyksen varjosta huolimatta!

Uranus oinaassa loppunäytös

28.12.2018

Kun kalenterivuosi pian vaihtuu, saamme tätä alkavaa vuotta kuvaamaan painokkaan Uranuksen teemat. Astrologian piireissä on keskitytty viime aikoina enimmäkseen kauriin tematiikkaan, kuinka merkki korostuu Saturnuksen ja Pluton kulkujen sekä kauriin ja ravun merkkiparissa tapahtuvien pimennysten myötä. Silti tämä ajanjakso, jota juuri elämme, kantaa lisäksi mukanaan Uranuksen energioita.

Kuluneen vuoden aikana Uranus alkoi tehdä siirtymää härän merkkiin, kipuili sinne jopa satuttavien energioitten synnyttämänä toukokuussa, ja talven alussa marraskuussa perääntyi uudelleen oinaan puolelle. Uranuksen kulku viime vuosina, vuodesta 2011 lähtien, on kuvastanut rajua ja osin väkivaltaistakin siirtymävaihetta ajassa. Olemme todistaneet Uranuksen ja Pluton kulmaa, ja tätä ilmentäneitä vallankumouksellisia ja hurjia uudistuksia. Nämä viimeiset kuukaudet, jolloin Uranus vielä käväisee aikaisemmassa (ja tämänhetkisessä) oinaan alkuvoimaisessa merkissä, summaavat vielä kerran sitä mikä on viime vuosina maailmalla kuohunut. Voidaan miettiä, mitä tämä talvi merkitsee Lähi-idän sotaisuuksille. Juuri uutisoitiin, että Sudanissa odotetaan arabikevään kaltaisia tapahtumia.

Miksi juuri vuodenvaihde ja tammikuun alku olisi Uranuksen kannalta tärkeä? Uranus tulee oinaassa kohtaan, mistä kääntyy uudelleen kohti härän merkkiä. Saamme viimeisen pysähdyksen ajan oinaassa. Tämä tapahtuu oinaan merkin lopussa, 28°36’ ja ajallisesti Uranus on tässä eläinradan kohdassa 31.12.2018 – 13.1.2019 välisen ajan pysähtyneenä. Maaliskuun alkupuolella Uranus siirtyy uudelleen härkään, nyt ”lopullisesti” eli seuraava perääntymisjakso tapahtuu härän merkin sisällä. Uranuksen pysähdys oinaassa todennäköisesti nostaa käsittelyyn vanhoilta ja tutuilta tuntuvia seikkoja, sillä tuskin enää uusia oinashenkisiä projekteja aloitetaan. Silti Uranuksen kanssa on aina erilaisuuden, toisenlaisuuden ja nurinpäisyyden elementit käsissä, jolloin ei tämä täysin vanhan kertausta voi olla.

Uranuksen viimeinen pysähdys oinaassa antaa tilaisuuden viimeistellä planeettaan liittyviä uudistuspyrkimyksiä. Taas kerran Uranus herättelee huomaamaan asioita, jotka voisivat olla toisin, tai vaan elämään sen kanssa, että jotakin on mennyt toisin peruuttamattomasti. Uranus on epävarmuustekijä, jonka ajallinen sävy ei aina tunnu miellyttävältä tai helpottavalta. Uranus pakottaa huomaamaan, että nyt on tehtävä ja oltava toisin. Rajusti pakottamalla muutos toisenlaiseen ei ole helppo. Ajan laajoja suuntaviivoja ei ole helppo ymmärtää pienen yksilön tavallisessa arjessa.

Uranuksen pysähdyksen keskikohta ajoittuu Loppiaiseen, jolloin on Auringonpimennys kauriissa samana päivänä. Pysähdyksen ajan tuntua saa jokainen tunnustella omalla kohdallaan milloin sen tunnistaa, asteissa ja kaariminuuteissa mitattuna stopissa oltaisi siis jo uudenvuodenaaton illasta lähtien. Vaikka tämä viimeinen isompi paukku oinaan puolella ei asteissa enää osuisi aikaisempiin kulmiin, voi tämä ajanlaatu silti olla jollakin tavoin merkittävä heille, jotka ovat viime vuosina kokeneet Uranuksen isoja kulmia. Monen maailman mullisti muutoksillaan Uranuksen ja Pluton neliö, ehkä näihin liittyvät seikat näkyvät vielä elämässä.

Pysähtynyt Uranus, oli missä merkissä hyvänsä, on aina ajanlaadussa ravistava, herättelevä ja erilaisuutta korostava. On luvassa yllätyksiä.

Päivitellään planeettoja

16.12.2018

Tämän jutun aihe on ollut blogissa aikaisemminkin esillä, mutta koska olen toivottoman ja onnellisen optimistinen, pidän itsestään selvänä että lukijoissa on sellaisia, jotka eivät ole kahlanneet kaikkia vanhoja päivityksiä läpi.

Astrologia kuvaa ajanlaatua planeettasymboliikan kautta, ja planetaaristen piirteiden tunnistaminen antaa mahdollisuuden ajan hallintaan. Ajanlaadussa katsomme pääasiassa planeettojen keskinäisiä kulmia, ja kenties Kuun merkkiä kertomaan yleisestä sävystä. Ajankuvan rakentamisessa sivuutamme päivän planeettahallitsijan sujuvasti, sillä tämä tietous saattaa tuntua aivan ilmeiseltä.

Ajan kuvauksessa voisi olla hyvä pysähtyä miettimään kunkin päivän omaa luonnetta, koska astrologia telmii nimenomaan aikakysymyksissä. Onko planeetan omana päivänä sen merkitys isompi ja painavampi, näyttäytyykö sen kulmat selkeämmin, tai pysähdysjaksossa jos jokin näistä ”ässä”-päivistä on omana päivänä – olen taipuvainen ajattelemaan, että ilman muuta näin on, koska astrologiassa ei ole sattumia.

Englanniksi kun miettii viikonpäivien nimiä, osa näistä on jo nimeltään täysin selkeästi tietyn planeetan omia. Satur-day lauantai on Saturnuksen päivä, Sun-day sunnuntai Auringon ja Moon-day maanantai Kuun päivä. Tiistaita hallitsee Mars, keskiviikkoa Merkurius, torstaita Jupiter ja perjantaita Venus.

Astrologia ei sitten välitä tuon taivaallista meidän nykyisestä kalenteristamme ja aikakäsityksestämme. Päivän hallitsija ei vaihdu vuorokauden vaihtuessa vaan silloin kun Aurinko nousee horisontissa. Tämä oli itselleni suuri ahaa-elämys vain muutamia vuosia sitten ja silloin jaoin tämän ihmettelyn teille toisillekin täällä blogissa. Jos siis olet syntynyt yöllä tai aamulla ennen auringonnousua vuorokauden vaihtumisen jälkeen ( = Aurinkosi on horisonttilinjan Asc-Desc alapuolella), kuulut edellisen päivän hallitsijan vaikutuspiiriin. Aikaisin sunnuntaina syntyneet eivät olekaan sunnuntailapsia vaan ovat lauantaisen Saturnuksen alla.

Eri viikonpäiviä ei ole taidettu yrittää luonnehtia astrologian vihjeiden kautta. Hassulta tuntuu ajatellakin, että jokainen maanantai olisi samanlainen kuin edellinen. On selvää, että planeettojen monisyinen teemakirjo näyttäytyy vaihtelevasti, yhtenä aikana jokin piirre on selkeämmin esillä kuin toisena vastaavana viikonpäivänä. Kunkin päivän ajanlaatua voidaan myös kokea omista lähtökohdista, esimerkiksi jos kokee Saturnuksen kovin haastavana planeettana omakohtaisesti, ehkä silloin lauantaipäiviin kerääntyy harmeja.

Kuunpäivänä maanantaina esillä ovat vaistot, intuitiot, tunnelmien vaihdokset, vastaanottavaisuus, äiti- ja lapsiteemat, naiseus, hedelmällisyys ja kohtu, ravinto, huolehtiminen, arkipäiväisyys ja jatkuvuus. Maanantaisin mennään rutiinilla.

Marsin päivänä tiistaina aloitetaan, edetään, vauhditetaan, nopeutetaan, kiritään, kilpaillaan, uhitellaan ja valloitetaan. Tiistaisin ollaan rohkeita, puolustetaan itseä ja muita. Mars kuvastaa lyhyitä spurtteja, joten työt on hyvä jakaa pieniin urakoihin.

Merkuriuksen alla keskiviikkona mieli on keskiössä, ajatellaan, tuumitaan, pohditaan, analysoidaan. Viestit välittyvät niin omasta alitajunnasta (tai toisista ulottuvuuksista, rajojen takaa) kuin reaalimaailmassa. Tämä on puhetta, kirjoittamista, laskemista ja itsen ilmaisua. Keskiviikkoisin mennään paikasta toiseen, voi olla kiirettä, tai keho kaipaa liikettä. Jos vilunki on mielessä, ajoitetaan tähän päivään.

Torstai Jupiterin päivä kuvastaa mahdollisuuksia. Teemana on enemmän, laajemmin, kauemmas. Ajassa on ennakkoluulottomuutta siten, että jotakin voi ilmaantua jos ollaan vastaanottavaisia, mutta samalla oman näkemyksen ilmentämistä esimerkiksi tuomitsemalla. Voidaan testata kannattaako tuuriin luottaa, kokeillaan riskinottoa, ja kaivataan elämää suurempia elämyksiä.

Venuksen päivä perjantai kertoo mielihyvästä, mukavuudesta ja sosiaalisuudesta. Yleissävy on passiivinen ja nautinnollinen. Venus voi olla kauneutta ja estetiikkaa, kohottavia elämyksiä, sekä arvojen ilmentämistä; tehdään tiliä tykkäänkö tästä vai en.

Saturnuksen päivä lauantai on tilinteon paikka, arvioidaan onko saavutettu tavoitteet mennyttä tarkastellen ja luodaan uusia päämääriä. Teemoja ovat vakaus, pysyvyys, lujuus, pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus. Tunnetaan helposti huonoa omaatuntoa siitä mitä olisi pitänyt tehdä paremmin, huolehditaan ajan katoavaisuudesta, ollaan oikeamielisiä, moraalisia ja keskitytään hyötyyn.

Auringon päivä sunnuntai keskittyy itseen, minuuteen, omien juttujen toteuttamiseen. Aurinkoa on näkyvyys, juhlinta, loisto ja auktoriteetti. Tässä on olemisen ydin, ja aina kannattaa ylläpitää vitaalisuutta.

Koska nämä kaikenlaiset hallintamäärittelyt astrologiassa ovat ikiaikaista perua, jää näissä ulkoplaneetat sivuun, mutta kyllähän ne ajassa muulla tavoin sitten näkyvät hyvin. Ajanlaadussa voi miettiä esimerkiksi alkuviikosta Marsin ja Pluton hienovaraista kulmaa, mikä on maanantaina aamulla tarkimmillaan. Kulma on kuitenkin vielä olemassa tiistaina Marsin päivänä; painottuuko energia kuitenkin tähän tarkan kulman jälkeiseen aikaan Marsin päivän vuoksi, vaikka yleensä astrologiassa ajattelemme, että lähestyvä kulma olisi painokkaampi?

Päivähallitsijoita voi miettiä ensinnä siltä kannalta, mikä on se oma päivä, kokeeko tuon päivän usein viikosta jollakin tavalla poikkeuksellisesti, mutta myös koko kartan kautta siten, mitkä planeettavoimat kartalla ovat keskeisiä, tai omassa ajanlaadussa juuri nyt erityisiä. Ajatellaan vaikka progekartan pysähtynyttä Merkuriusta jollakulla, olisiko silloin keskiviikoissa erityistä ajattelun piikkiä. Jos syntymäkartalla on Jupiter Almuten / muutoin keskeinen, onnistuuko projektit torstaisin. Energiat ja teemat voivat toimia melko monimutkaisilla tavoilla, joten ei se aina ole niin, että oman syntymän viikonpäivä olisi automaattisesti se paras.

Jos emme ihan heittäydy palvomaan planeettoja niiden omina päivinä, niin voimme vaikka kunkin planeetan päivänä palauttaa mieliin millainen rikas symbolikirjo kuhunkin planeettaan liittyy, ja pohtia olisiko planeetoissa jotakin sellaista, jota pitäisi tehdä ja toteuttaa.

Jos joku haluaa pistää tikulla silmään menneitä kaivellen, voi tutustua tähän vuosien takaiseen juttuun jolloin aihepiirin otin esille, tästä linkistä.

Avaruuden kaamosta

14.12.2018

Astrologiaa tutkivat ovat katselleet hanakasti tulevaisuuden planeettasyklejä, ja on havaittu kauriissa kulkevien Saturnuksen ja Pluton tulevaa kohtaamista kauriin merkin viimeisellä kolmanneksella. Tämä tapahtuu eksaktisti vasta hieman reilun vuoden päästä, tammikuussa 2020. Tuolloin planeetat ovat myös mukana hurjannäköisessä Kuunpimennyksessä: Aurinko ja OOB-Merkurius 20 asteessa ja Saturnus ja Pluto molemmat 22 asteessa. Monenlaisia skenaarioita on jo esitetty, ja kaikille ajanlaadun ennakoinneille lienee yhteistä vaikeuden teemojen yhdistäminen tuohon aikaan. Tunnelma on ollut hieman sellainen, että selkäpiissä karmii, mutta ollaan tyytyväisiä kun emme ihan vielä ole noissa karmeuden päivissä.

Astrologiaa voi myös tarkastella hieman toisenlaisista näkökulmista kuin eläinradan asteita tarkastellen. Planeettojen kulkua voi mitata sillä, kuinka ne kulkevat avaruudessa ratojaan. Jos tekijät jakavat samanlaisen avaruudellisen tason, tätä kutsutaan paralleeliksi. Ne nähdään ikään kuin veljeksinä, ne ovat silloin yhtä maata, katsovat Maahan samoilta avaruuden turuilta. Paralleelit ovat siitä jänniä, että ne eivät näy eläinradan asteiden mukaan: planeetat saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan silloin kun ne jakavat yhteisen ratatason. Siksi paralleeli on monelle salaisuus; jotakin yhteistä on, mutta se ei paljastu pinnalta katsoen.

Me voimme katsella Saturnuksen lähestymistä Plutoa kohti kauriin asteissa. Ensi keväänä huhtikuussa Pluto aloittaa perääntymisjaksonsa ja Saturnus tekee samoin ihan kuukauden lopussa. Planeetat ovat tuolloin vähän reilun kahden ja puolen asteen etäisyydellä toisistaan. Ulkoplaneettojen ollessa kyseessä tämä voidaan varmaan tulkita jo yhtymäksi? Saturnus hieman nopeampana tekijänä perääntyessään kauriin merkin puoliväliä kohti loittonee hitaammasta Plutosta, niin että syksyllä ollaan helpottavassa kuuden asteen etäisyydessä. Vuodenvaihdetta kohti tullessa yhtymä taas tulee, mutta milloin voimme ajatella näiden pakottavien ja tummien taivaan tekijöiden olevan yhtymässä?

Jos asteiden katseluun otetaan rinnalle deklinaatiot eli avaruudelliset tasot, voidaan katsoa että Saturnus ja Pluto ovat olleet jo useita kuukausia yhtymän kaltaisessa kanssakäymisessä keskenään. Avaruuden tasoissa planeetat ovat noin puolen asteen etäisyydellä toisistaan. Vielä koko ensi vuoden planeetat kulkevat miltei samoilla ”taajuuksilla”, kunnes Saturnus palaa hiljalleen vuoden 2020 mittaan hieman alemmaksi ja Pluto jatkaa etanamaista nousuaan korkeammalle; tämä siksi, että Pluton korkeimpien ratatasojen arvot tapahtuvat sen kulkiessa vesimiehen ja leijonan merkkejä (muilla planeetoilla huippu on pääsääntöisesti kauriin ja ravun alussa). Ratatasoa katsoessa voidaan päätellä, että ajanjakso kun Saturnus lähenee Plutoa (eläinradan asteissa), on merkittävin ja painokkain planeettojen yhteisen energian ilmenemisen aika. Ehkä jo samassa merkissä kulku riittää.

Saturnus ja Pluto edustavat kumpikin sävyistä tummuutta, nämä ovat taivaan pimeimmät tekijät. Saturnus on tiivistävä ja kypsyttävä, Pluto pakottava ja syvästi muuttava. Yhteinen energia voidaan hahmotella siten, että jotakin tulee päätepisteeseensä, missä sen on muututtava, symbolisesti tuhouduttava ja synnyttävä uudelleen. Saturnus voisi yksinään olla ihan rakentava, mutta historia kertoo Pluton kontakteista toisenlaista informaatiota. Planeettojen keskinäiset kulmat ovat olleet poikkeuksetta ihmiskunnalle vaativia, ihan kuin meille ei annettaisi mahdollisuutta tehdä tätä vaativaa kulminaatiota muutoin kuin vahingoittaen, satuttaen ja sotien. On idealistista toivoa, että tarvittavan suuri osa ihmiskunnasta tiedostaisi ajanlaadun, osaisi käyttää energioita järkevästi ja suotuisasti, että voisimme ohjata väistämättömän muutoksen suotuisasti ja kivuttomasti.

Kysymykseen, milloin Saturnuksen ja Pluton yhtymä on totta ja olemassa, voimme etsiä vastauksia uutisista maailmalta. Piilevällä tavalla, pinnanalaisesti ja arvaamattomasti, Saturnus ja Pluto ovat jo fuusiossa. Tämä saattaa olla vaarallista, koska pässi voi viedä narua – emme tiedosta asioiden kypsyneen jo niin, että muutos pääsee yllättämään. Ei voi kuin toivoa, että malttia löytyy, eikä ihmiskunnan kaamos olisi vallan pimeä.

Vaikea: ei helppo muttei mahdotonkaan

8.12.2018

Ajatukseni jäi jumiin vaikean kartan käsitteeseen. Ei siis todelliseen karttaan, vaan pohdintani pyöri siinä, millainen on vaikea kartta. Millaisia ajatuksia teille tulee? Toivon että antaudutte keskusteluun, jotta saan päänuppini raiteilleen.

Netin ihmeellisistä syövereistä lukulistalleni putkahti juttu, joka oli otsikoitu juuri vaikeaksi kartaksi. Tässä vaikeutta oli tulkinnallinen hankaluus, ei niinkään se jos kartasta olisi löytynyt tekijöitä, joiden voi epäillä toteutuvan hankalalla tavalla. Tieto lisää tuskaa, ei ehkä olisi pitänyt antautua lukemaan, koska aihe ei jättänyt ajatuksiani rauhaan pitkään aikaan.

Astrologiaa harrastaessa katsellaan monenlaisia karttoja ”sillä silmällä”, vaikka varsinaista tulkintaa ei näistä tekisikään. Olettaisin että jokaisella on tullut vastaan tilanne, missä kartasta ei saa nopeasti otetta, empii millaista tulkinnallista polkua seurasi. Millainen teidän kokemuksenne mukaan on kartta, mikä piilottaa luonteensa, kieltäytyy avautumasta johdonmukaisesti?

Viittaamassani artikkelissa esimerkkikartta oli rikollisen kartta, ja jos nyt ymmärsin otsikoinnin perustelut lukiessani oikein, hankaluus aiheutui paineista osoittaa astrologisia perusteluita näille pahoille mieltymyksille. Ymmärrän tällaisen pulman hyvin, sillä tulkinnoissa katsoo mieluusti positiivisia asioita, ettei tulkinnasta tulisi haasteiden lista. On vaikeaa naulita sitä rajaa tai kohtaa, missä huolestuttavia tekijöitä on kertynyt niin mittavasti, että tohtisi olettaa yksilön perimmäisessä luonteessa olevan jotakin pielessä. Nähdäkseni mikä tahansa astrologinen tekijä voi näyttäytyä ikävällä tavalla, sillä lopputulos riippuu tehdyistä valinnoista. Liiallinen ”hyvyys” kääntyy vastaan, tai yksittäinen haastava juttu voikin olla olemuksessa dominoiva – näistä ei voi tietää, ellei ole keskusteluyhteyttä kartan henkilöön tai riittävän hyviä elämänkertatietoja (nämäkin painottuvat tapahtumiin, eikä voida todella tietää miltä yksilöstä on tuntunut).

Tulkinnallisesti mahdottomana pidän karttaa, josta ei ole olemassa mitään tietoja. Astrologiaa tuntematon voisi kuvitella, että kyllä kartta kertoo mikä se on. Koska kartan voi tehdä asialle tai oliolle, ei voida tietää onko kartta vaikka yrityksen perustamiskartta, koiran kartta tai ensitreffien tapahtumakartta. Konteksti on tulkinnassa tärkeä.

Vaikeana karttana tulkinnallisesti voidaan pitää myös ristiriitaista karttaa, mikä sisältää kahteen tai moneen suuntaan osoittavia teemoja, joista ei kuitenkaan mikään vaikuta astrologisteknisesti toista painavammalta. Kahdenvälisessä tulkinnassa tämä ei ole ongelma, koska aina voi kysyä. Mielestäni jokaisella kartalla on asioita, jotka voi katsoa keskenään ristiriitaisiksi. Kartoissa on myös tasoja, jotka aivan kuin vetävät toiseen suuntaan kuin miltä pinnalta katsoen näyttäisi.

Mielestäni sellaiseen karttaan tulee suhtautua vaikeana karttana mikä muistuttaa paljon omaa karttaa. Näissä tapauksissa ylimääräistä työtä teettää sen tiedostaminen, esittääkö jotakin seikkaa oman kokemuksen pohjalta vai yleiseen astrologiseen kaanoniin nojaten. Omat havainnot (oman kartan vastaavista kohdista) on viisainta sivuuttaa. Liian helposti kuvittelee, että toisen persoona tai elämä olisi vastaava kuin itsellä. Harvoin näin on. Mitä mieltä olette, kannattaako tällaisia kohtia tuoda edes keskustelussa tulkinnan saajan kanssa esille? Itse olen pääsääntöisesti valinnut, että ei kannata, sillä sellainen ”kokemusperäinen” tieto voi ohjata toista voimakkaasti.

Sitäkin mietin, tuntuuko vaikealta tulkita sellaista karttaa, missä painotusalueet ovat sellaisissa kohdissa tai merkeissä, jotka ovat itselle vieraita. Jokaisella meillä kai on merkkejä, jotka eivät avaudu yhtä hyvin kuin toiset. Myös aspektien suhteen on hyvä tiedostaa omat vajavaisuudet; ehkä omalta kartalta puuttuu jokin kulma, mitä on hankala tämän vuoksi nähdä toistenkaan kartoilla.

Haluaisitteko kertoa ja kuvailla, millaisia ovat teidän mielestänne tulkinnallisesti vaikeat kartat? Älkää antako karttatietoja, ennemmin analyysiä siitä miksi koitte kartan hankalaksi.


%d bloggers like this: