Posts Tagged ‘Astrologia’

Pohdintaa astrobloggauksesta

5.6.2019

Toivon tällä kirjoituksella kannustavani teitä, jotka haaveilette kirjoittavanne astrologiasta. En halua esittää sääntöjä tai malleja, miten se pitäisi tehdä, vaan herättää ajatuksia rohkaisuksi ja tueksi. Olen kirjoittanut Taikablogia jo monen monta vuotta, eikä minulla ollut aloittaessani ohjeita. Vaikea sanoa olisiko blogista muovautunut toisenlainen jos olisi ollut.

Ajatuksien ja mielipiteiden ilmaisu blogikirjoituksien muodossa voi olla passé, sillä maailmalla taidetaan suosia jo enemmän videoita ja kuunneltavia podcastejä. Kirjoitetulla sanalla on silti paikkansa etenkin meidän pienellä kielialueellamme, missä astrologisia tekstejä omalla kielellämme ei ole mahdollista kovin paljoa julkaista. Blogi on hyvä ja edullinen kanava, ja joihinkin sen puutteisiin viittaan ainakin rivien väleissä myöhemmin.

Tarkoituksen pohdinta

Tuumi hetki blogin päämäärää. Haluatko vuodattaa henkilökohtaisia kokemuksiasi vai tykittää asiatekstiä? Kenelle haluat pääasiassa blogin suunnata? Aihevalinnat ja käsittelyn tyyli yleensä rajaavat lukijakuntaa. Blogi on armelias julkaisunmuoto ja sietää jonkinverran poukkoiluakin – minun kirjoituksissani tämä saattaa olla juuri se pointti, kaikkea löytyy.

Oma ääni

Kirjoita omalla äänellä ja rehellisellä otteella. Astroasioissa ei kannata esittää kaikkitietävää. Lukijoilla, ihanilla astroharrastajilla on tarkka feikkifiltteri. Kirjoita ainakin aluksi asioista, joista olet innostunut, ja myöhemmin kun rutiini on hanskassa, voi aihepiiriä laajentaa. Jos olet kiinnostunut jostakin astrologian alueesta, ihan takuulla löytyy toisiakin samoista asioista kiinnostuneita, eli ei ole syytä vähätellä ideoita. On hyvä noudattaa lähteiden ilmoittamisen tapaa, eikä esimerkiksi kääntää ulkomaisesta kirjallisuudesta otteita ja esittää näitä omina ajatuksina.

Omannäköinen ilmaisutyyli on rikasta, mutta tavoitettavuutta palvelee idean fokusointi ja ytimekäs, selkeä esitys. Klikkiotsikointi todennäköisesti karkottaa astropiireissä enemmän kuin houkuttaa lukemaan. Tsekkaa siis vastaako otsikko juttua, ja kirjaa avainsanoja nettinavigoinnin varmistamiseksi.

Oikeakielisyys kirjoituksissa on plussaa. Tekniikka korjaa ne typot joita oma silmä ei huomaa. Vieraalla kielellä kirjoittaessa on luvallista turvautua avustajiin, jotka siistivät kieliasua. Voi punnita, mihin asti haluaa säilyttää oman ilmaisutyylin, ja milloin on syytä olla uskollinen kieliopille. Minä viisveisaan pilkkusäännöistä ja otan tietoisen riskin, jos tämä karkottaa lukijoita.

Minulle oli tärkeä pohtia ja vetää rajaa yksityisyyden suhteen. Jos on tarkoituksena kirjoittaa astrologiasta, siihen ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää tunnustuksellisuutta yksityisasioista. Läheisten karttoja ei sovi laittaa julkiseen tarkasteluun. Toisaalta kovin ulkokohtainen esitystyyli tuntuu helposti tekniseltä, eikä jaksa kiinnostaa kaikkia lukijoita. Intiimiys koukuttaa seuraamaan blogia. Inhimillinen voi olla niinkin, ettei esittele elämänsä kaikkia yksityiskohtia.

Sisältö

Julkaisukynnyksen ylittäminen on monelle valtavan suuri juttu, eikä rimaa ole syytä pitää liian korkealla. Bloggauksen ei tarvitse vastata tieteellistä lopputyötä. Jutustelu ja ajatusten herättäminen ja niiden vaihtaminen lukijoiden kanssa riittää jo pitkälle. Astrologinen yhteisömme tarvitsee kommunikaatiota.

Sisältö markkinoi, jos teet / pyrit aloittamaan astrologin työtä. Se antaa käsityksen ajattelustasi, ja voi poikia esimerkiksi luennointitarjouksia. Jos blogilla on päämäärä kartuttaa asiakaskuntaa, se on mielestäni hyvä ja rehellinen tapa osoittaa ajattelua. Jos kirjoitat omaksi ja yhteisön iloksi, älä jää jumiin sisältövaatimuksiin liikaa, ettei se halvaannuta kirjoittamisen riemua. Astrologisten seikkojen kohdalla on hyvä malttaa sen verran innostusta, että tarkistaa faktat. Virheitä ei kannata pelätä, niitä voi aina korjata. Toivottavasti kaikki ovat nöyriä korjaamaan, jos jotakin lipsahtaa.

Pitääkö kirjoittaa pitkästi vai lyhyesti, taustoittaa asiantuntevasti ja täydellisesti, tarjota esimerkkejä? Tee kuten haluat. Esimerkiksi juuri katsoin videopätkän suositulta amerikkalaiselta astrologilta Adam Elenbaasilta, jossa hän kertoi saaneensa palautetta että hänen videonsa ovat liian pitkiä, että pitäisi tiivistää varttiin. Toisaalta Chris Brennanin monet videot kestävät parikin tuntia, ja ovat hurjan suosittuja. Kaikille muodoille löytynee faninsa, ja tekijä itse päättää miten haluaa asiansa esittää. Itse olen monesti jakanut asiakokonaisuuksia kahteen juttuun, tai koettanut ylläpitää teemallisia juttusarjoja (mikä on minulle huono ratkaisu, sillä en ole hyvä rutiineissa).

Näkyvyys

Soisin, että astrologiasta kirjoitettaisi omalla nimellä (blogin tiedoista olisi löydettävissä kirjoittajan oikea nimi, vaikka itse blogilla olisi muu nimi). Otetaan asenne, että astrologiasta kirjoittaminen on arvokasta eikä astroblogin pitämistä tarvitse millään lailla hävetä, peitellä tai piilotella. Omalla nimellä esiintyminen kohottaa astrologian profiilia yleisesti ja hälventää stigmatisointia.

Meillä ei kannata odottaa mielettömiä lukijamääriä astrologiselle blogille. Jos kirjoitat hyvin, saatat lyödä läpi valtavirrassa. Mitä enemmän blogi tavoittaa lukijoita astropiirien ulkopuolelta, sen enemmän on odotettavissa asiantuntematonta kritiikkiä, pahansuopaa paheksuntaa, negatiivista julkisuutta ja loanheittoa. Kysy itseltäsi oletko valmis tähän, onko nahkasi tarpeeksi paksu. Julkinen bloggaus edellyttää valmiutta ottaa vastaan palautetta ja kommentoida lukijoille. Tämä on minun mielipiteeni, mutta mielestäni blogiin kuuluu alustatyyppinä mahdollisuus keskustella. Jos ei itse avaa keskustelulle mahdollisuutta, kommentointi voi siirtyä jonnekin muualle, etkä enää itse pysty ottamaan siihen osaa. Oma kokemukseni palautteesta on, että se on voittopuolisesti avartavaa, kasvattavaa ja elämää rikastuttavaa. Aluksi kaipasin palautetta liikaakin ja koin tuskastuttavaa näkymättömyyden tuntua. Varsinaista keskustelua syntyy oikeastaan todella harvoin. Voi olla hyvä harjoitella suhteellisuudentajua; astrologia on edelleen marginaalissa ja lukijapotentiaali on pieni. Omia lukijatilastoja selatessa ihmetyttää aina, että kirjoitus mitä itse pidän hävettävänä ja heppoisena, kerää paljon lukijoita, ja sellainen mihin olen vuodattanut sydänvereni ja uhrannut tutkimukseen aikaa, ei yleensä saa kommentin kommenttia.

Lukijakunnan kerääminen aluksi voi olla työlästä, jos ei ole ”nimeä” astrologisessa yhteisössä. Blogia kannattaa jakaa ahkerasti sosiaalisessa mediassa ja tiedottaa kaikin keinoin heille, joiden tietää olevan kiinnostuneita astrologiasta. Verkostoituminen astropiireissä edesauttaa, voi kysyä veto-apua yhdistyksiltä, kavereilta jne. Jos et tahdo kirjoitella netin pöytälaatikkoon, työ kannattaa tehdä, vaikka vaatimaton suomalainen ei mielellään pidäkään meteliä itsestään. Pitkäjänteisyys ja säännöllisyys tuo kaikkein varmimmin lukijoita. Jos pidät monta kuukautta taukoa, niin pitävät ihan varmasti lukijatkin, ja usein eilinen juttu on jo liian vanha kommentoitavaksi.

Kiitokset astrologialle

26.11.2016

blogi_marras_inhands

Kiitospäivän hengessä, vaikkei juhla kuulukaan meidän kulttuuriimme, halusin kysellä ja herättää keskustelua niistä asioista, mistä olet astrologiassa kiitollinen. Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa astrologian toimivuutta tai antia, mutta on olemassa asia, minkä perään olen hieman kysellyt aikaisemminkin. Kun astrologian etuja esitellään, sen sanotaan lisäävän itsetuntemusta. Ehkä tämä on aivan liian selvää harrastajille, mutta konkreettisia esimerkkejä mitä – millä tavoin en ole kauheasti kuullut. Miten astrologia on teitä auttanut? Mitä se on itsestänne kertonut, mitä ette ole muutoin tienneet, ymmärtäneet tai hyväksyneet? Ja mitä sitten on tapahtunut jos ja kun astrologia on selittänyt jotakin, mitä te olette tällä seikalla käytännössä tehneet?

Oletukseni on, että kiitollisuuden tunteiden pitäisi liittyä siihen itsetuntemukseen, mutta voi se yhtä hyvin olla kokemus ajan hengestä, että on ymmärtänyt ajan luonteen ja se on auttanut toimimaan jollakin tavalla. Henkilökohtaisista asioista nyt pitäisi olla kyse, ja jälleen joku suuri jalo sielu voi tottakai tuntea kiitollisuutta ihan yleisestä astrologisesta seikasta. Omakohtaisuudesta johtuen kertomuksianne ei ehkä voi yleistää, koska yksilöissä on eroja ja saamme merkityksellisyyden tunnun erilaisista asioista. Ehkä tässä on myös osaltaan syy siihen, etten mielestäni ole havainnut riittävästi elävän elämän kertomuksia siitä, millaisia asioita astrologia on ihmisistä paljastanut. Paljastaa on huono sana tässä yhteydessä, koska ainakin minun sanavarastossani siinä on melko kielteinen kaiku. Osoittaminen voisi olla lähempänä totuutta. Tai minun täytyisi muuttaa näkemystäni siten, että oppisin nauttimaan paljastuksista.

blogi_marras_spiralKun henkilökohtaisia esimerkkejä penätään, on pakko antautua mukaan, vaikka Taikablogin ei ole lainkaan tarkoitus olla omakohtainen tilityspäiväkirja. Astrologiassa kiitollisin olen progesta. Minulla kesti ihan sairaan pitkään ennen kuin löysin ja ymmärsin progressiivisen kartan tavan avautua minulle. Lähipiirini astroharrastajat etsiskelyni aikaan käyttivät enimmäkseen Aurinkokaarta, tai korkeintaan tavallisen progen karttaa katsottiin suhteessa syntymäkarttaan, näiden keskinäisiä yhtymiä tai kulmia. Ei nämä avautuneet minulle millään lailla, eivät kertoneet mitään, eikä niitä pystynyt yhdistämään elämän tapahtumiinkaan, etenkään Aurinkokaarta koska minun kartallani siinä ei mikään kohtaa ikinä mitään. Onneksi astrologia kuitenkin piti otteessaan niin tiukasti, että kaikkea haalien lukemalla törmäsin siihen, että kyllä progekarttaa voi katsoa ihan vaan yksittäisenä karttana. Ja silloin kolahti se kasvun kaaren idea. Nousun oinaasta ja Auringon ylityksestä nousun ylle (progella) tuli ensimmäistä kertaa elämässä voimakas minä itte tietoisuus ja uskallus, jollaista paljon kalaa kartallaan omaava ei luontevasti omakseen koe. Sen päättäminen mitä teen oli myös minua itseäni, jos nyt en ollut ihan holtittomasti ajelehtinutkaan siihen mennessä niin vasta tuossa elämänvaiheessa löytyi oma tahto. Ja sen myötä avautui myös Kuunsolmun tarkoitus, että ei ihan vähäinen ketjureaktio. Kyllä tästä hyvin kiitollinen täytyy olla.

Mitä astrologia on antanut ja miten olet itse muuttunut tästä johtuen? Miten elämäsi on muuttunut astrologisen löydöksen myötä?

 

Tuuletusta

4.7.2016

blogi_heina16Mieltäni on pitkään askarruttanut astrologian harrastuksen ilmapiiri. Joitakin viikkoja sitten istuimme yhteisen pöydän ympärillä astrologiaa työkseen tekevien kanssa, ja aihe pulpahti perin hämmästyttävällä tavalla esille. Kollega kertoi kuinka hänelle oli ihmetelty, miten ikinä kummassa me astrologiaa työksemme tekevät voimme tulla keskenämme toimeen samassa yhdistyksessä, kun astrologian piireissä niin kovasti riidellään muutenkin. Paikalla olleet katsoimme toisiamme ällistyneinä. Tosiaanko näin ajatellaan yleisesti, että astrologit ammattikuntana eivät tule keskenään toimeen? Tai että astrologian harrastajien piireissä riidellään kovasti?

Toivottavasti aihe ei ole liian kuuma peruna pohdittavaksi rakentavasti. Viittaamassani kokoontumisessa olimme harvinaisen yksimielisiä siitä, että toimeen tullaan, eikä ketään yhdistyksen jäsentä ole taidettu kuristaa, ha-ha. Jos keskuudessamme onkin erilaisia astrologisia tarkastelutapoja, koemme sen ennemmin hyvänä ja rikastuttavana asiana, eikä näkemyseroista tarvitse riidellä. Olisi muuten perin kummallista, jos kaikki ammatikseen astrologiaa tekevät toimisivat täsmälleen yhden kaavan mukaisesti, kun astrologia kuitenkin pitää sisällään valtavasti erilaisia näkemyksiä ja painotuksia. Kukin saa valita tyylinsä, kunhan työn jälki on ammatillista. Mutta toisaalta, varsin monista asioista olemme melko lailla samaa mieltä; kuten eräs pisimpään mukana olleista jäsenistä jo vuosia sitten kerran totesi, samat kirjat me kaikki olemme lukeneet. Erot taitavat olla sittenkin hienoisempia kuin yleisesti luullaan.

blogi_heina_satJa kuitenkin, kun olen ollut astropiireissä jo melko pitkään mukana, en ole voinut välttyä kuulemasta tarinoita ”suurista astrosodista”, kuinka joku on loukkaantunut jollekulle ja niin edelleen. Tällaista tapahtuu kaikenlaisten harrastusten porukoissa, ja inhimillisiä, erehtyväisiä ihmisiä mekin vain olemme, vaikka meillä kuinka olisi loistavat välineet käytössä itsemme tiedostamiseen ja kehittämiseen. Mielestäni astrologian harrastuksen parissa ei ole sen enempää eripuraa kuin muidenkaan harrastusten sisällä, mutta saattaa olla, että koska useat astrologian pariin hakeutuvat ihmiset ovat joko ns. erityisherkkiä tai elämässä kovia kokeneet, me huomaamme ja koemme ristiriidat tavallista herkemmin ja voimakkaammin.

Itsestänikin tuntuu typerältä vedota kansanluonteeseen, mutta meillä keskustelukulttuuri taitaa olla vielä lapsenkengissään, eikä meitä kehuta small talkin taidoista. Käyttäytyä silti pitäisi osata, oli tilanne mikä hyvänsä, mielestäni. Kohtelias ja ystävällinen voi olla, vaikkei henkilökohtaiset kemiat tuntuisi synkkaavan. Sitäkin on kuultu, että astrologian löytävät ihmiset näyttäisivät olevan jollakin tapaa eksentrisiä, harvinaislaatuisia yksilöitä, ja sitten nämä erityispiirteet muksahtelisivat helposti vastakkain. Mene ja tiedä.

Mietin, miten on mahtanut välillisesti vaikuttaa seikka, että astrologia on kohdannut väheksyntää, ihmettelyä ja tuomitsemista harrastuksena aikojen saatossa. Tästä on ikään kuin seurannut, että astrologiaa tehdään niin totisesti, ”tieteellisesti” ja persoonana ulkokohtaisesti etäämmälle asettuen. On ehkä tiedostamatta pyritty saamaan astrologia kelpoiseksi ja hyväksyttäväksi asiallisuudella ja teoriaan keskittymisellä. Kun joku rikkoo tämän kirjoittamattoman kaanonin, on jo pienen marginaaliryhmän sisällä reuna-alueella. Erilaisuus erilaisten keskuudessa voi nostattaa aina kuohuja.

blogi_heina_comic

Pidetään huuto (ei sitten mikään itkupotkuraivari) äänestys kommenteissa, ollaanko me astroporukat ärhäkkää ja riitaisaa väkeä! Ja jos myönnetään, aletaan heti yhdessä miettiä keinoja, joilla saisimme kitkettyä ikävät piirteet maailman parhaasta harrastuksesta pois. Tämä on niin pieni marginaaliryhmä, ettei toivoisi kenenkään lähtevän pois ilman pilaantumisen vuoksi. Tulkaahan mukaan tuulettamaan!

Kirjoitus kumpusi lähestyvästä Auringon ja Pluton oppositiosta

 

Vapaus on vain kaaos paremmassa valaistuksessa

8.5.2015

pilvilaivojaVapauden teema on viime aikoina kerännyt niin paljon samanaikaisia vastaavuuksia, synkronisiteettiä, että aiheesta on kai syytä jo vähän avautua. Vapauden filosofiaa pääsin tutkimaan erään toisen projektin yhteydessä, ja samaan aikaan moni ystävä heitti käsitteen ilmoille tavalla tai toisella. Tämän bloggauksen otsikolla ei taida olla sen kummempaa symboliikkaa takanaan kuin että se sattui kirjoittajaa huvittamaan.

Taikablogissa on tosiaan ollut hiljaista pidempään ja isommin kuin olen koskaan tarkoittanut. En katso olevani tilivelvollinen vapaassa blogissa päivitystiheydestä, itse siitä eniten kärsin kun lukijapiiri lentelee vapaina kuin taivaan linnut muualle. Monet ovat varmaan huomanneet, kuinka olen käyttänyt vapaan valinnan oikeuttani ja makustellut enemmän ajanlaadun kokemuksellisuutta ”samaan aikaan toisaalla” Hullunkuunajan blogissani. On tunnustettava, että tämä puoli astrologiasta on kiinnostanut viime aikoina enemmän – kuin mikä, jouduin kysymään. Taikablogi ei ole sisällöllisesti koskaan päässyt profiloitumaan, koska olen roiskinut sinne sitä sun tätä. Heitellyt rutistettuja paperitolloja roskikseen.

Astrologisista tekijöistä olen viime aikoihin liittänyt Saturnuksen neliökulman Auringolleni sekä Jupiterin liukumisen progekartalla kolmannen huoneen tiedotusrumbasta kakkoseen. Saturnus on auttanut ja pakottanut tekemään vain sitä mikä on ollut pakko, eli vapauden teema on tätäkin kautta ollut kovasti mielessä. Jupiterin koen vielä tässä vaiheessa ”menetyksenä”, eli täytyy tutkia omalla kohdalla, kasvaa progekartan myötä, löytää oma planeetta uudelleen (Jupiteria omin nousujouskarina siksi, koska se syntymäkartalla hallitsee myös Aurinkoani ja on kartan ehdoton ykkönen, Almuten). Ja planeetoista liitän Jupiterin erittäin vahvasti vapauden symboliikkaan, ja vapaus ilmenee erityisesti monien erilaisten mahdollisuuksien kautta. Moni ei tätä Jupiterin tulkinnassa miellä ollenkaan, että Jupiter on vapautumista, vaan etsii planeetan vastaavuuksia vain onnen käsitteiden seasta. (Mainospala: jos olette kiinnostuneet mietteistäni Jupiterin teemoista, Tampereen Astrologisesta Seurasta voi tilata opintomonisteen)

Tämän suuren blogihiljaisuuden aikana olen keskittynyt kaikkein eniten kirjoittelemaan tilattuja astrologisia tulkintoja valmiiksi, sillä seurauksella että olen joutunut miltei hurmioituneen vapaudentunteen valtaan. Vuosikausia tulkinnoissa on ollut toivottoman pitkät jonot, ja vaikka se on toisaalta hyvä asia, on tilanne jatkuessaan, ruuhkautuessaan, pitkittyessään tuntunut välillä raskaalta ja painostavalta. Minä olen hätäinen ihminen, yleensä haluaisin päästä ihan heti mielenkiintoisen tulkinnan kimppuun enkä vasta joskus kuukausien kuluttua.

pilvilaivoja2On oikeastaan käsittämätöntä, etten ole käytännössä mainostanut ikinä tulkintojani ja astrologisia palvelujani mitenkään. Blogit ovat tavallaan eräänlainen mainos kaiken aikaa, mutta tämä ei ole sama asia. Joskus kun varauskirjassa on ollut hieman seesteisempi hetki, olen jo ehtinyt haaveilla kuinka pääsisin tätä astrologian puolta tiedottamaan. Ja sitten on taas varauksia tipahtanut jostain bittiavaruudesta siihen malliin, ettei ole ollut mitään mieltä mainoksen laittamisessa, kun tilaus toimitettaisiin joskus aikojen päästä.

Nyt tulkintajonoa on siivottu sen verran, että uskallan palkita teidät blogin lukijat vinkkaamalla ensimmäiseksi teille, että Astrologian Taika ottaa jälleen tilauksia vastaan, ja kun kirjoitan tulkinnat tilausjärjestyksessä, nopeimmat eivät joudu odottamaan mahdottoman kauaa. Lisätietoja tulkinnan tilaamisesta löytyy kotisivuiltani.

Jos saisin itse vapauden valita, tällä hetkellä kirjoittaisin kaikkein mieluiten Lohikäärmekarttojen tulkintoja sekä lahjakkuustulkintoja, ja tottakai progressiiviseen karttaan perustuva minitulkinta Mitä nyt? on omaa ”progeuskovaista” sydäntäni lähellä, ja onhan noiden ajankuvan tulkintojen, vuosikatsausten, kirjoittelu aina mieluista puuhaa.. Valinnanvaraa siis löytyy, onhan Jupiterini kaksosissa!

Mukavaa kesänodotusta ja Äitienpäivän juhlaviikonloppua!

Harvinaisen rikkonainen

8.3.2015

Naistenpäivän kunniaksi Taika on polttanut päreensä, repii tukkaansa ja on kuin persiiseen ammuttu karhu. Tämä varoitukseksi, blogi saattaa sisältää provokaatiota.

fromplanets

Astrologian alalla sukupuoltenvälinen tasa-arvo tuntuu olevan välillä hakusessa, ja sitä on toisinaan vaikea noudattaa. Harrastajakunta on naisistunut, mikä on siinä mielessä lyönyt ikävän leiman astrologiaan, että tämä olisi ompelukerhomaista (mitä ihmeen pahaa on ompelussa?) akkojen kaakatusta. Olen kuullut joidenkin miespuolisten, astrologiasta kuitenkin kiinnostuneiden, empivän tulemista mukaan alan tapahtumiin, koska paikalla on niin kamalan paljon naisia. Onhan se pelottavaa.

Joskus omat ennakkoluulot on nieltävä, jos juttu sinällään kiinnostaa. Tuntematta henkilöä, oletan että yritysjohtaja Sari Baldauf ei ole vältellyt yritysmaailmaa sen vuoksi, että suurin osa sen johtoportaasta on miehiä. Hän ilmeisesti tietää mitä osaa, eikä anna sukupuolensa nousta esteeksi toteuttaa osaamistaan.

Heitän lonkalta, että astrologian harrastajissa olisi suurinpiirtein 95% naisia ja 5% miehiä. Luvut saattavat olla todellisuudessa vähemmän kärjistyneet, ja sitä todellakin toivon. Astrologisen sisällön tuottamisessa suhdeluku onkin jo kokonaan toinen. Nimekkäitä astrologian harjoittajia on miehiä miltei enemmän kuin naisia. He ottavat tilansa alallamme vaivattomasti, ja heille myös annetaan tilaisuuksia nousta esiin. Tulisiko harjoittaa hieman enemmän sukupuolisidonnaista enemmistöperiaatetta esimerkiksi luennoitsijoiden valinnassa, siten että jos vuoden aikana maassamme olisi esimerkiksi korkeintaan 50 astrologista luentotilaisuutta, näitä buukattaisi periaatteella että miespuolinen astrologi luennoisi kolme kertaa? Joskus nimittäin tuntuu omituiselta sekin, että kovin usealla luennolla mies luennoi, ja kuulijakunta koostuu lähes yksinomaan naisista. Toivottavasti tämä skenaario huvittaa teitä, ja toisaalta saa pohtimaan, miksi näin on.

Tällä hetkellä maamme kolmessa astrologisessa yhdistyksessä on puheenjohtajana nainen. Mielestäni tähän ei pitäisi erityisesti tuijottaa, sillä mikään yhdistys ei ole yhtä kuin puheenjohtajansa. Hedelmällisempää olisi tarkastella kunkin yhdistyksen johtokuntien koostumusta sukupuolen mukaan. Veikkaan että tässä pomppaisi esille piirre, että piirissämme astrologiaa ”puuhaavat” naiset. Meillä esimerkiksi TASissa koko sinä aikana kun olen ollut mukana toiminnassa, ei ole johtokunnan jäsenenä ollut miespuolisia henkilöitä. Henkilökohtaisesti koen tämän seikan valitettavana.

cameo_ve_maMelko tavallista lienee sekin, että jos astrologisen yhdistyksen johtokunnassa on mukana mies, tämä valitaan ”automaattisesti” puheenjohtajaksi tai vähintään varapuheenjohtajaksi, riippumatta henkilön osaamisesta ja sopivuudesta tehtävään. Viittaan tällä ylemmäksi, miehille annetaan tilaa helposti. Idealisti kun olen, soisin että jokainen saisi mahdollisuutensa pätevyytensä mukaan.

Vaikka astrologian alalla on selvästi nähtävissä vinoutumaa sukupuolten osallistumisessa ja näkyvyydessä, tästä huolimatta haluaisin pitää astrologian pitkälle sukupuolineutraalina asiana. Tulkinnallisesti astrologiassa pidän jopa haitallisena, jos astrologisia teemoja yritetään sitoa jompaankumpaan sukupuoleen. Annetaan miesten pitää Venuksensa koko-naisina tai vailli-naisina, ihan samalla tavoin kuin suodaan jokaisen naisen persoonaan tilaa Marsille, oli se sitten umpi-nainen tai auki-nainen.

ps. tuo alun kiukuttelu johtui täysin henkilökohtaisten miespuolisten tuttavien viesteistä ”onnea naistenpäivänä”. Ottaisin mieluummin todellista tasa-arvoa ja ihan jokaisena päivänä.

 

Astrologiaa Neptunuksen aikana

10.6.2014

fishes1

Pysähtynyt Neptunus ei ole ollenkaan jättänyt minua rauhaan, vaan jäytää niin fyysisellä tasollaan (unettomuus) kuin mielikuvituksen fantastisena tykityksenä. Vaikka pysähtyneen ja erittäin korostuneen Neptunuksen henki ei suosikaan planeetan tarkastelua konkreettisten ilmiöiden kautta, yritän tästä paradoksaalisuudesta huolimatta jakaa mietteitäni Neptunuksesta. Tällä kerralla ajatukseni ovat karanneet hieman kauempiin ulottuvuuksiin, nimittäin ylipäätään Neptunukseen kaloissa.

Kun Neptunus seitsemisen astetta ja muutama vuosi sitten siirtyi omaan merkkiinsä, kyllä minäkin uumoilin että tästähän se sielukkuuden aikakausi sitten alkaa. Enkä ollut ainoa, joka toivoi tästä ajasta uudenlaista voittokulkua astrologialle. Että nythän ihmisten on kertakaikkiaan löydettävä hyvyys ja henkisyys kun se pläjähtää joka suunnasta vastaan.

Entäpä, jos ajattelun lähtökohta on tässä mahdollisesti pielessä? Jos astrologia ei olekaan henkisyyttä eikä uskonasiaakaan, vaan silkkaa tekniikkaa, eikä planeettana Neptunuksen teemat koskettaisikaan astrologiaa itsessään? On ihan totta, että astrologinen tarkastelun tyyli voi olla Neptuniaaninen, ihan kuin se voi olla Uranushenkinen, Jupitermainen tai Saturninen. Näen mahdollisena, ettei Neptunus itsessään viittaa astrologiaan. Ja ennen kuin saan enemmän kuumia kiviä niskaani, olen määritellyt itselleni astrologian olevan koodikielen omainen tarkastelutapa, jota viimekädessä sävyttää intuitio (siis ei pelkkää tekniikkaa).

PrintKun Neptunus vaihtoi merkkinsä kaloihin, esitin ajan hengeksi sellaisia määreitä kuin kaoottinen, sekava, hysteerinen ja salliva. Parhaimmillaan Neptunuksen idealistisuus nostaa hyväksyvyydessään esille jotakin kaunista, mielikuvituksellista ja rakastavaa. Toisaalta Neptunusta vaivaa rajattomuus, jolloin useudesta syntyy ennemmin sekaannus ja hyväksikäytön mahdollistava sallivuus. Jos ajatellaan Neptunuksen aikaa kaloissa yksinomaan astrologisen viitehyksen kautta, astrologia todellakin voi muuntua entistä henkisemmäksi, mutta se voi olla myös negatiivista ”hörhöilyä” missä millekään ei vedetä rajoja, mitään ei vastusteta, otetaan vastaan kaikki minkä uskotaan johdattavan seuraavalle tai ylemmälle tasolle. Edelleen näen vaihtoehtona, että Neptunus kaloissa -jakso voisi rikastuttaa astrologiaa, jos tuomitsemisen ja arvottamisen sijaan astrologian annettaisi entisestään rehevöityä. Alammehan on jo valmiiksi kuulu siitä, että se on monimuotoinen, jopa pirstoutunut. Pakonomaisen eheyttämisen ja tiivistämisen sijaan kaikenlaisten rönsyjen avoin salliminen voisi nostaa esiin jotakin varsin mielenkiintoista. Kuulostaa kuitenkin niin vaaralliselta, että moni astroharrastaja taitaa saada näppyjä ajatuksestakin.

fishes3Tänään tuli jälleen yksi mahdollisuus mieleen, miten tämä Neptunus-aika saattaisi näkyä harrastuksemme piirissä. Neptunus on sivuuttamista, unohtamista, häipymistä, tavoittamattomiin liukumista. Nykyisellään astrologia ei kovin kirkkaasti näy yhteiskunnassa. Monet ovat jopa sitä mieltä, että astrologian tuppaaminen julkisuuteen ei olisikaan loppuviimeksi hyväksi. Ajatellaan, että etsivät löytävät. Eli, olisi ihan sallittua puuhastella astrologiaa omissa piireissä, pitää harrastus yksityisenä. Näen tämän ajatusmallin helppona ratkaisuna, sillä jos vain jo valmiiksi kiinnostuneet ihmiset pääsevät käsiksi astrologiaan, kaikenlainen vääntö jäisi vähäisemmäksi. Astrologia jäisi näin entistä varmemmin marginaaliin.

Vaikka idealisti olenkin, myönnän mahdottomaksi ajatuksen, että jollakin viisastenkivellä yhtäkkiä muutettaisi kielteinen asennoituminen astrologiaa kohtaan joka tasollaan sallivaksi, että astrologia saisi sille kuuluvan yleisen arvostuksen maailmanlaajuisesti – muuttaisimme kertakaikkiaan maailman. Ei ihan äkkiä, ja tässä taitaa olla minun pointtini: asenteita ja ajattelumalleja astrologiaa kohtaan pystytään muokkaamaan toisenlaisiksi vain vähä vähältä, hitaasti ja aloittaen ruohonjuurelta. Jos tätä työtä haluaa nyt tehdä, eipä taida nähdä työnsä tuloksia elinaikanaan. Jokainen voi silti valita tänä Neptunuksen sumun kautena, suostuuko astrologian painamiseen villasella, vai vaikuttaako asioihin joka päivä omilla sanoillaan ja teoillaan – etenkin kaikenlaisilla piiloviesteillä! Ne joilla on potentiaalia, tehkööt kaikinmokomin suuria eleitä astrologian eteen julkisuudessa. Tätäkin enemmän peräänkuulutan avoimuutta ja rohkeutta myöntää pienissä piireissä astroharrastuksensa, sekä osoituksia että itse arvostamme astrologiaa. Tämä ei ole hörhöilyä eikä salatiedettä, ja astrologian tekeminen on ihan oikeaa työtä. Astrologiassa ei ole mitään salailtavaa.

fishes4On totta, että juuri nyt pysähtyneen Neptunuksen aikaan ilmassa on yltiöpäistä toiveajattelua, ei olla ihan jalat maassa, ja mikäs helpompaa lukijoille kuin pistää pamflettini tämän piikkiin jos ei miellytä. Jos emme pidä siitä, mitä Neptunuksen aika voi yleisesti tehdä astrologialle, kannattaa toimia. Jos unelmoin, en ole ainoa.

 

Mie romahan

13.5.2014

sun_lucidTämä päivitys taitaa olla ajatuksellista jatkumoa viime viikkoiseen juttuuni kartan jumitilanteista. Otsikkoon viitaten vielä selvennykseksi kaikille, että en ole tv-sarja Putousta seurannut lainkaan, enkä oikeastaan tiedä millaisiin asioihin tuo hokema tulisi yhdistää. Täällä Taikablogissa on tarkoitus miettiä ihmiselon ihanuuteen ja kurjuuteen liittyviä kaikenlaisia romahduksen tuntoja ja niiden astrologisia merkkivastaavuuksia.

Henkisen kantin romahtaminen on käsitteenä laaja, kattaen monenlaiset takapakit, itsetunnon horjahtelut, nöyrtymisen kokemukset ja sen totaalisen lamaannuksen. Itse henkilökohtaisesti en pidä tällaisia pohjamudissa käyntejä pahoina asioina, sillä ne totisesti opettavat meille elämästä. Näen myös aivan turhana haaskata energiaa näiden kokemusten välttelyyn tai kieltämiseen. Elämän kirjoon kuuluu myös vaikeita ja ikäviä asioita, ja tottakai näiden kokemisen hetkellä tuntuu olo kurjalta ja pahalta, ja niin saa tuntuakin. Eri asia on sitten, jäädäänkö negatiivisuuteen vellomaan liian pitkäksi aikaa. Mielestäni on täysin normaalia ja hyväksyttävää, että välillä tuntee romahtavansa. Siinä taas näen jotakin kummallista, jos joku ei edes puolileikillään päästä itseään romahtamaan.

Kun astrologisia eläinradan merkkejä miettii, toiset niistä voisivat sisältää enemmän yhteneväisyyksiä romahduksen kokemuksiin kuin toiset. Jokainen merkki mielestäni sisältää ainakin jossain mitassa tai tasolla tekijöitä, joita voisi miettiä aivan tietynlaisen romahduskokemuksen yhteydessä. Esimerkiksi tulimierkit mielletään positiivisiksi ja dynaamisiksi, mutta tuskin nekään täysin koskemattomia tässä mielessä ovat. Oinaan kriisejä voisivat olla kynttilän polttaminen molemmista päistä tai oman lapsenuskon kariutumisen tuomat notkahdukset. Leijonan kriisit voisivat liittyä itsetunnon kysymyksiin, sillä usein jos leijonatyyppi (enkä tarkoita Aurinkomerkkiä!) ei koe saavansa ansaitsemaansa arvonantoa ja kunnioitusta tai jää ilman kaipaamaansa palautetta, olisi tässä itsetutkiskelun paikka. Jouskari lienee se kaikkein helpoin tuhkasta nousija yleisissä kompastuksissa, mutta jos on kyse uskoon, näkemykseen ja moraaliin liittyvistä ajattelun kariutumisista, voi jousimies-energia kääntyä hyvin negatiiviseksi.

desiresMitäs merkkejä leimaisin pahimmiksi romahtajiksi? Kai me kaikki ensimmäisenä ajatellaan veden elementin emootioherkkiä merkkejä. Kalat nyt taitaa olla jo valmiiksi ainakin toinen kala pohjalla; voi sitä itsesäälin määrää, läheisriippuvuuden ”lieve”-ilmiöitä ja murheeseen hukuttautumista – tämä kaikki ainakin nykyisen merkkisymboliikan mukaan. Omakohtaisesti minun on vaikea ymmärtää yhtälöä, jos positiivisin planeetta Jupiter tätäkin merkkiä hallitsee. Kalojen romahduksissa voisi olla kyse ihanteiden murtumisesta, haaveiden romuttumisista ja jäämisestä ilman tunnetason symbioosia toisten kanssa. Tosin olen erittäin jäävi väittämään kaloista paljon mitään, eli etenkin tähän kohtaan sopii kommentoida.

Ravun kompastuskivi liiallisuuksiin mennessään on omakohtaisuus. Oma tunnetila kasvaa rikkaassa maaperässä, kuorruttuu vilkkaalla mielikuvituksella ja muu maailma häviää. Olen siinä käsityksessä, että ravun merkin luonteeseen kuuluu aaltoisuus; rapu on kaikkea muuta kuin tasainen. Skorpioni taas on kaikkein vahvin merkki psyykkisessä mielessä, mutta silloin kun romahdetaan, rytisee kunnolla ja syvälle. Tämä mielestäni kuuluu tämän merkin ominaisuuksiin, eli missä kartalla skorpioni sijaitsee, siellä on jokaisen oma kriisipesäke. Skorpioni ei olisi yhtä vahva ilman näitä kokemuksiaan, ja ratkaisevaa taitaa olla, pääseekö kuopasta ylös ja ymmärtää kokemuksensa, vai katkeroituuko.

Maan elementin merkeissä on mielenkiintoista kaksittaisuutta. Kauriin hallitsija Saturnus kolauttaa aika monen polvilleen, enkä usko että oma merkkikään on sen paremmassa turvassa. Kauriissa yhdistyy realistinen ja rakentava käytännön ote omaan alitajuntaan ja psyykkiseen puoleen; kauriit lukisin kovin mielelläni selviytyjiksi. Neitsyet taas ovat niin kovin järkeviä ja analyyttisiä, etteivät mielellään tuhlaa aikaa moiseen hömpötykseen kuin tunnetasoisiin reaktioihin. Joskus Merkuriaaninen hermostuneisuus silti tuo hätäännystä, ja jos sallitte, neitsyt-energiaan tuntuu liittyvän laajan perspektiivin hukkaaminen. Jos neitsyt ruoskii itseään alemmuudentuntoisella itseanalyysillä tai heittäytyy uhrautuvaksi marttyyriksi, löytyy ainakin näistä romahduksen aiheita. Härkä on etenkin fyysisesti vahva merkki, mutta kuinka on kantin laita? Pidän härkää tyypillisenä kiinteän merkin edustajana, jonka on vaikea myöntää omia virheitään ja korjata joustavasti suuntaansa matkan varrella, ja etenkin ottaa vastaan apua toisilta. Ihailtavan moni silti näyttää ihan yksinkin keräävän elämänsä hajoneet osaset uudelleen kokoon.

color_umbIlmamerkeillä voisi olla mukavat mahdollisuudet logiikkansa avulla selvitä romahduksista, mahdollisesti jopa välttää näitä oman asenteen ja ajatusten ”putouksia”. Ehkä silti kaksonen saa toistuvasti huomata olleensa liian useassa suunnassa, sählänneensä liikaa, viestinneensä ristiriitaisesti. Sitä ei aina jaksa kaksonen itsekään. Vaaka voi kokea epätoivon hetkiä toisiin ihmisiin liittyen, etenkin jos nämä eivät käyttäydy yhtä loogisesti, hienotunteisesti ja miellyttävästi kuin vaakatyyppi itse. Silloin kun toiset eivät ole valmiita jakamaan, on vaa’an maailmankuva vaarassa. Vesimies voi hyvinkin huomata pitäneensä toisia riittävän etäällä ja tarpeeksi kauan, jotta vieraantuminen on tavoitettu. Veskari joutuu opettelemaan lämmön kantapään kautta.

Nämä ovat kuitenkin vain pieniä palikoita ja mahdollisia suuntia, joista kukin voi itse miettiä eteenpäin omia romahduksen kohtiaan ja syitään. Yleistykset, joita ylle maalailin, eivät koskaan sellaisenaan toimi kenenkään kohdalla. Enkä välttämättä edes tavoittanut merkkien kohdalla kaikkein olennaisimpia seikkoja (nämä ovat taas yhden unettoman yön jälkeisiä pohdintoja, eivät lähelläkään astrologisia totuuksia), ja toivottavasti innostutte kommentoimaan, jotta tästäkin aiheesta syntyisi kattava soppa kokoon.

 

 

Taikablogin onnentoivotus

3.4.2014

rosesAstrogenrellä on nyt syytä leveään hymyyn! Muutama päivä sitten valtakunnallisessa astrologiayhdistyksessä pidettiin ylimääräinen vuosikokous, missä valittiin Suomen Astrologiselle seuralle uusi hallitus, ja tänään julkistettiin Soile Naskalin valinta seuran luotsaajaksi. Taikablogi ja Astrologian Taika ynnä luonnollisesti henk koht haluan onnitella kollegaa tiukan haastavasta, mutta antoisasta pestistä astrologian parissa. Hurrataan koko blogin joukolla!

soile_naskaliTaikablogin lukijat ovat olleet etuoikeutetussa asemassa, kun olemme saaneet ihka ensimmäisinä tutustua Soilen bloggauksiin hänen piipahtaessaan täällä muutamaan otteeseen vierailevana kirjoittajana. Jos en nyt ihan väärin muista, ovat nämä kirjoitukset Soilen ensimmäiset julkiset astrokirjoitukset (pahoittelen jos olen missannut jonkun Astro Logoksessa olleen kirjoituksen, jos sellainen on näitä ennen ollut, täytyypä arkistoida lehdet huolellisemmin). Soilen kirjoitukset löytyvät kaikkein helpoimmin blogin etusivulta sivupalkin Vierailijat-kohdasta, mitä alaspäin rullaamalla ne kaikki löytyvät. Näiden jälkeen Soile on kirjoittanut enemmän omaan Merkillistä -blogiinsa (nimi toimii linkkinä).

Viimepäivien Auringon ja Uranuksen yhtymä lienee kutitellut kaikkein eniten SAS:in kartan Marsia oinaassa, joten dynaamista astro-energiaa on tullut teoksi asti, ja Kuunsolmujen siirtyminen vaa’an ja oinaan merkkipareihin on ihan ensimmäiseksi tarttunut yhdistyksen oinas-Aurinkoon. Progekartalla ne vasta jännät ajat ovat luvassa – ehkä saamme näistä katsauksen blogiin luettavaksemme?

Kutsumustöissä

1.4.2014

surrenderKun on aprillipäivä, tekee mieli vähän vitsailla. Ihan muutama päivä sitten huomasin tutun muusikon some-päivityksessä alla olevan sarjakuvavitsin, ja kyllähän se aluksi nauratti osuvuudellaan. Kuva toimisi ihan yhtä lailla, vaikka otsikoksi muuttaisi Jos toisten ammattien palkkaus olisi kuin astrologeilla. Kirurgi voi saada julkisuutta leikkauksesta, lakimies lahjoittaa osaamistaan ilmaiseksi netissä, tutkija saisi paremman terveydenhuollon kahvilatyöntekijänä ja johtaja tekee kahta muuta päivätyötä rahoittaakseen johtajana olonsa. Näinhän se menee astrologiassakin. Ja kun ajatusta seuraa vähän pidemmälle, alkaa hymy hyytyä.

artists

Näinhän se ikävä kyllä on, että kun astrologia mielletään kutsumusammatiksi, se on vähän siten, ettei toisten tarvitse siitä maksaa mitään, koska sellaista tekisi muutenkin. Kaikenlaisia selityksiä saa kuulla miksei laskua laitetakaan maksuun, vaikka tulkinta on saatu. Sukulaiset ja tuttavat muista kuin astrologiayhteyksistä olettavat automaattisesti, ettei heidän tarvitsisi maksaa palveluista. Meneekö saman logiikan mukaan siis niin, että jos serkunpoikasi on K-kauppias, sinun sopii napsia hänen puodistaan ostoskori täyteen ja kassan ohi voi vain kävellä hymyillen ja tyytyväisenä?

Ihan oma lukunsa ovat kyselijät, joiden karttaa pitäisi vilkaista ilmaiseksi, koska siitä saattaisi itsekin oppia paljon. Tavallaan totta, mutta voinko sitten laittaa kuitenkin laskun, jos en oppinutkaan? Ja kun näitä heittoja alkaa tulla useita, alkaa ihmetellä onkohan omassa ammatillisessa maineessa jotakin parannettavaa. Tämän voisi helposti käsittää, että olen nyt ylpistynyt ja kuvittelen osaavani kaiken. Ehkä oman ammattitaidon kehittämistä voisi ajatella siltäkin kantilta, että tarkoituksenmukaisinta olisi käydä jokin ihan oikea kurssi tai koulutus aiheesta, jossa itse haluaa parantaa taitojaan.

Tässä on alkanut vähitellen tuntua siltä, että tämä raivokas bloggaaminen alkaa kääntyä itseäni vastaan. Asiakkaan tulkintaan kun pitäisi ilmeisesti saada ahdettua jokainen esiin otettu tiedonjyvä noin 1300 bloggauksesta, tottakai vähintäänkin normishintaan. Perästä kuuluu sitten pettyneitä karjahduksia, jos tulkinnassa ei ollakaan käsitelty sitä ja tätä, vaikka olen joskus toissavuoden juhannuksena aiheesta blogannut. Tämä on kärjistys, mutta toivottavasti ymmärrätte haluni nostaa kädet ilmaan.

Jos joku muistaa vanhan tv-sarjan vitsin, mitähän Saku ja Speedy tästä sanoisivat.

 

 

Mikä sinä olet?

14.3.2014

kolmeekaa

Mikä on kartallasi kaikkein olennaisin tekijä? Eli jos sinun pitäisi esitellä itsesi käyttäen vain yhtä astrokartan kohtaa, mikä omalta kartaltasi kertoisi kaikkein eniten itsestäsi? Olemmeko yleisimmin yhtä kuin Aurinkomerkkimme, vai haluammeko esitellä itsemme nousumerkkisenä, olisiko Kuu kattavin kuvaaja persoonallisuudestamme, vai onko jokin poikkeuksellinen planeetta sen verran oleellinen, että emme olisi mitään ilman sitä?

goodbuttonOletan että aika moni huokaa, että on ihan mahdoton tehtävä, kun joka paikassa käskytetään ajattelemaan karttaa kokonaisuutena, ettei sieltä voi napata erikseen yhtä yksittäistä kohtaa. Ehkä kuitenkin voi? Ainakin jos heittäytyy näin perjantaina katsomaan astrologiaa hiukan kevyemmältä kantilta.

jup_butOlihan tämä omallakin kohdalla melko hankalaa päättää, minkä kartankohdan uskaltaisi nostaa kaikkein tärkeimmäksi. Kai sen minun kartastani pitäisi olla jotakin kalaa, ja siinähän vaihtoehtoja riittää, tai se pysähtynyt Neptunus, mutta siitä huolimatta jäin pitkäksi aikaa arpomaan nousujouskarin ja Jupiterini välillä. Lopulta päädyin avaruudessakin suuren kokonsa tuomalla vetovoimalla kaiken tasapainossa ja järjestyksessä pitävään Jupiteriin – se hallitsee karttani olennaisimpia tekijöitä ja on kartan Almuten, eli se pomo. Laittaisin siis Jupiter-kyltin puserooni kiinni ja esittelisin itseni ennen kaikkea jupieriaaniseksi tyypiksi.

Toivoisin mahdollisimman monen heittävän kommentteihin valitsemansa tekijän, ja jos teillä on kiirus niin ihan vaan planeetta tai se tärkein tekijä riittää, mitään perusteluja ei tarvita. Selityksistä olisin sitten jo onnesta soikeana. Minua nimittäin kiinnostaa paljon, kuinka pitkälle esimerkiksi määritätte itsenne sen Auringon mukaan, vai oletteko alkaneet pitää jotakin muuta juttua kartalla tärkeämpänä.

Mitä veikkaatte alkuoletuksena, viekö Aurinko voiton, eli mikä teidän käsityksenne mukaan on kartan olennaisin kohta? Siis yleistyksenä, vaikka ette itseänne tämän tekijän kautta haluaisikaan määritellä.


%d bloggers like this: