Posts Tagged ‘Astrologia’

Kentältä puuttuvia puolia

10.3.2014

female-male-signsPiti täällä Taikablogissa kirjoittaa astrologian naisistumisesta viikonloppuna olleen naistenpäivän kunniaksi, mutta elämä järjesti tämän provosoivan aiheen vähemmän osoittelevaan ajankohtaan. Itse en välitä ollenkaan ajatella sukupuolisidonnaisesti, mutta käytännön toiminta astrologian parissa on pakottanut huomaamaan, kuinka vähäinen määrä miehiä näyttää harrastavan astrologiaa. Etenkin seuratasolla miesten harvalukuisuuden huomaa kärjistetysti, sillä niin jäsenistä kuin toimintaan osallistuvista on huomattava osa naispuolisia henkilöitä. Otan kuitenkin varauksen tuohon harrastamiseen, että miesten osuus voisi olla näennäistä; ehkä he eivät osallistu eivätkä pidä meteliä itsestään, ehkä astrologiasta kiinnostuneita miehiä on enemmän kuin pinnalta katsoen näyttäisi.

Jos selaa esimerkiksi wikipedian listausta kuuluisista astrologeista, on mukaan päässyt huomattavan vähän naisia. Historiassa astrologian tutkijat Ptolemaioksesta ja Hippokrateesta Johannes Kepleriin ja Tyko Braheen olivat kaikki miehiä, mutta toisaalta historia on aina ns. voittajien kirjoittamaa historiaa. Vaikka naiset eivät ole kuuluisina niminä jääneet kirjoihin ja kansiin, ei tämä vielä todista sitä, etteivätkö myös naiset olisi harjoittaneet astrologiaa.

Yleistasolla kysymys on luonnollisesti kulttuurisidonnainen. Nainen on meidän päiviimme saakka ollut yhteiskunnallisesti rajatussa ja sidotussa asemassa. Aivan sama kehityskulku on ollut havaittavissa tieteen maailmassa. Historian kuuluisat tiedemiehet ovat tosiaankin miehiä, ja on esimerkiksi tapahtunut että naisen tekemä tutkimus tai keksintö on julkaistu mieskollegan nimissä, koska naisen ei olisi ollut soveliasta tällaista tehdä. Yliopistomaailmassa naiset saivat opiskeluoikeuden monissa tiedekunnissa verrattain hiljattain. Nykyään tieteen maailmassakin asia on keikahtanut naisistumiseksi, jopa siinä määrin että meillä esimerkiksi opettajankoulutuslaitoksessa on miesopiskelijoille kiintiöt.

Vaikka astrologia koetetaankin pitää etäällä tieteistä kepein ja räksytyksin, ei voi olla huomaamatta samankaltaista ilmiötä; älyllinen pohdiskelu ei taida laajoissa määrin kiinnostaa miehiä nykypäivänä siinä määrin kuin naisia.

Onko astrologiassa mitään väliä sillä, onko ajattelija tai harjoittaja mies vai nainen? Tekevätkö eri sukupuolta olevat yksilöt erilaista astrologiaa? Äkkiseltään voisi kuvitella, että miehet olisivat kiinnostuneempia erilaisista tekniikoista ja naiset suuntautuisivat enemmän kohti psykologista itsetuntemusta. Kysäisin kerran eräältä astrologiaa harrastavalta mieheltä, millaisen astrologian hän kokee kaikkein kiinnostavimmaksi (ainakin sillä hetkellä). Vastaus oli synastria.

kkItse en todellakaan allekirjoita sitä, että naiset harrastaisivat jotenkin kevyempää ja hömpämpää astrologiaa, ja miehet taas teknisempää tai jopa tieteellisempää. Kaikkein huolestuttavin skenaario astrologian naisistumisessa on mielikuva, että astrologiset yhteisöt olisivat akkainkerhoja ja kaakattavien kanojen touhuja. Tämänkaltaisen mielikuvan levittäminen on tuhoisaa, sillä se ei todellakaan pidä paikkaansa. Ylipäätään koen erittäin vastenmielisenä kaikenlaisen tuomitsemisen suuntaan tai toiseen. Mielestäni jokainen saa tutkia astrologiaa valitsemastaan näkökulmasta. Jos joku kirjoittaa horoskooppeja naistenlehtiin niin siitä vaan – tätä työtä tekevät muuten myös miehet.

On ilmiselvästi totta, että ihan todenmukainen mielikuva astrologiasta naisten harrastuksena varmasti nostaa miehellä kynnystä lähteä mukaan harrastamaan, tulla mukaan tapahtumiin, tai lähteä itse mukaan seuratoimintaan tai järjestämään tapahtumia. Väitän myös, että miehet harvemmin kannustavat kavereitaan lähtemään mukaan, jos ovat itse jotenkin löytäneet astrologian ja uskaltautuneet vaikka luennoille. Naisten piirissä on luonnollisempaa pyytää kavereita mukaan, jos on itse innostunut. Saatan nyt vähän kärjistää, mutta mielestäni miesten vähäisyys harrastuskentällä vääristää ”tilannetta”. Aika hanakasti lähdetään tekemään aaltoja silloinkin kun miehen astrologinen tietämys olisi melko heppoista.

female+male_signNäyttäisi myös siltä, että miehen tie astrologiassa on silattu helpommaksi. Tämä voi olla näköharha, sillä en ole läheltä seurannut kenenkään polkuja. Jos riviharrastajissa miehiä on kourallinen, kuitenkin esimerkiksi maamme ainoaan harrastelehteen kirjoittavat säännöllisesti myös miehet. Itsekin olen ”syyllistynyt” sopimaan luennoitsijoiksi useita miehiä, vähän siinä toivossa jos se edes madaltaisi miesten kynnystä tulla kuuntelemaan. Kun ammatikseen astrologiaa harjoittavien ja kouluttavien joukkoa katsotaan, jakauma onkin tasoittunut hämmästyttävästi.

Miksi siis miehet puuttuvat harrastajista, mutta ovat runsaslukuisesti edustettuina astrologeina?

Villinä ideoista

18.2.2014

mars_ancViimepäivät ovat kuluneet kiireisinä seurariennoissa, mikä on astrologisesti ajatellen aina hykerryttävää ja innoittavaa. Esitelmistä saa aina ajattelunaiheita; nyt me Tampereella sukellettiin Marsin teemoihin. Marsista teki mieli kirjoittaa jo joitakin päiviä sitten, mutta jään vieläkin pihtaamaan syväsukellusta, josko sitten pysähtyneen Marsin aikoihin..

Seuratoiminnan yleiset suuntaviivat ovat taas pyörineet vinhasti mielessäni. Mitä harrastajat konkreettisesti toivovat harrastuksensa tarjoavan, ja minkälaisessa paketissa? Mikä teidän kuluttajien mieleen on eniten, perinteiset luennot, workshopit, isot tapahtumat? Pitäisikö astrologian olla selkeästi koulutuskeskeistä, vai riittääkö ajatusten herättely ja pohdinta yleisellä tasolla teille? Kuinka paljon teidän mielestänne astrologiaan ”saa” sekoittaa kaikenlaista muuta (esimerkiksi taroteja, enkeleitä jne.), onko sekoittaminen rikkautta vai ydinpolulta pois vievää? Kuinka paljon netti on nykyaikaa, eli onko astrologialle ja sen osaamiselle hyväksi netin nopeatempoisuus ja sirpaleisuus? Kaipaatteko ihmisten tapaamista, kanssakäymistä, ajatustenvaihtoa ja syvällisiä, rauhallisia keskusteluita pienessä piirissä, vai riittääkö periaatteessa yksinään tiedon etsintä ja omaksuminen?

Ainahan on hyväksi, että mahdollisimman monimuotoista juttua olisi tarjolla. Jäin miettimään sitä, että periaatteessa seuratasolla kunkin seuran omat säännöt ja yhdistyslaki sitovat jonkin verran, ne antavat raamit miten pitäisi toimia. Luoko se turvallisuutta ja luotettavuutta, vai jymähdyttääkö, syökö villeimmät ideat pois? Kaipaako seuratoiminta radikaalia uudistumista, vai olisiko parempi pitää se pääosin ennallaan, ja heittää ne villeydet muille tahoille? Ei siis aloitteellista Marsia, vaan ennemmin arvovaltaista, luotettavaa Saturnusta?

oinas_oppiTuon kaltaisiin seikkoihin toivoisin teiltä keskustelua. Olen tätä luultavasti ennenkin kysellyt, mutta koska aina uusia lukijoita on mukana, olisi mukava kuulla mahdollisimman monelta mielipiteitä. Osaltaan olen itsekin astrologisten ”palvelujen” tuottajan asemassa, ja jos ei Tampereen seuran kautta ole mahdollista kaikkia ideoita toteuttaa, täältä saavat sitten muutkin luvan varastaa.

Oi sanoi siili

12.2.2014

siili1Mikä erottaa ihmisen koneesta? Kyky tuntea. Tämä ihmisyyden perusta on ihmeellisellä ja järkyttävällä tavalla sivuutettua ja väheksyttyä. Sanotaan halveksivasti, että joku on tunteittensa vietävissä, eikä silloin ajattele loogisesti. Entä jos emme reagoi tunteisiimme? Silloinhan laitamme syrjään inhimillisyytemme? Loogisuus, järkevyys, rationaalisuus, mitä käsitettä halutaankin käyttää, voi olla ihanne, mutta se ei vastaa todellisuutta eikä ole yleispätevää; tarkoitan tällä kulttuurisidonnaisuutta, sillä jossakin opittu käyttäytymisnormi voi osoittautua toisaalla päinvastaiseksi.

Tunnetta on kuvattu ärsykkeen aiheuttamaksi kokemukseksi ja sellaiseen reagoinniksi. Tunteen tunnuspiirre lienee ohimenevyys, eli jos jokin on pysyvästi päällä, on se ennemmin pakkomielle. Ihmismieli kaipaa ja etsii positiivisia tunnekokemuksia kuten iloa, tyytyväisyyttä, rakkautta ja onnea. Meidän on vaikeampi käsitellä ja hyväksyä negatiivisia tunteita kuten vihaa, pelkoa, inhoa, häpeää ja surua. Ne ovat kuitenkin yhtä ohimeneviä kuin hyvätkin hetket, ja käsittelemättöminä näyttäisivät turmelevan kykymme tunnistaa ja nauttia hyvistä asioista.

Mielestäni myös astrologiasta on melko pitkälle siivottu tunteellisuus ulos; me kyttäämme ennemmin tapahtumia kuin mitä tunteita meissä nousee esiin tarkasteltavana ajanjaksona. Tunne kuitenkin sävyttää vahvemmin kokemustamme: synnytys voi olla yhdelle ihana onnen hetki ja toiselle ahdistava, pelottava ja masennukseen johtava tapahtuma. Eikä omaa tunnetta pysty kontrolloimalla toiseksi muuttamaan, vaikka toki kulttuurilliset tekijät ja tieto muokkaavat tunteen muodostumista. Mitä voimakkaampi kokemus on kyseessä, sitä enemmän kyse on perustavaa laatua olevista, aina aidoista tunteista. Minun mielestäni siis.

siili2Kyselen itseltäni ja teiltä, kuinka yhteiskuntaan ja kulttuuriin sidottua on tapa etsiä yleispätevyyksiä astrologiasta esimerkiksi tilastoja keräämällä? Pitäisikö meidän ennemmin hyväksyä astrologian subjektiivisuus karvoineen kaikkineen, ja antaa sen kertoa tunteistamme? Taidanpa jopa esittää sellaista, että loogisuus ei oikein sovi astrologiaan, sillä loogisuudessa kartoitetaan ennustettavuutta, ja siitähän me haluamme sanoutua eroon astrologiassa, eikös vaan.

Mielestäni omien tunteiden tunnistaminen antaa kaikkein eniten itsetuntemusta, ja sitä kautta käsiteltynä auttaa elämänhallinnassa. Astrologiaa vain yhdistetään tunteisiin perin vähän, yleensä kuittaamalla että Kuu ja Venus kertovat tunteistamme, tai että vesimerkit osoittavat tunteellisuutta. Onkohan sallittua tämän näkemyksen kääntäminen siten, että koko astrologinen karttamme kertoisi tunteistamme ja tavoista reagoida erilaisiin ärsykkeisiin hetkellisesti.

Perustunteiksi on esimerkiksi kirjattu viha, pelko, inho, rakkaus ja suru. Myös sellaiset kuin häpeä ja syyllisyys löytyivät monesta listauksesta. Aika vähän annettiin tilaa myönteisille tunteille kuten nautinnolle, intohimolle tai innolle. Iloa en löytänyt ainoastakaan! Yllätys sentään oli yhdessä. Tämä listaamisen tyyli sai minut miettimään, onko meillä olemassa kaikilla oma henkilökohtainen tunnekirjomme, mikä nousee esiin helpoimmin. Tällaisessa laadullisessa tarkastelussa astrologia on mielestäni parhaimmillaan. Erilaisista tunteista huomaamme todennäköisesti varsin pian, kuinka ne vastaavat planeettojen symboliikkaa.

Tästä pääsen jo miltei maalailemaan teoriaa. Oletan, että kaikissa merkeissä, huoneissa ja planeettojen kautta käydään läpi tunteita. Jos veden elementti puuttuu kartalta (planeettojen sijainnista siis!), ei se tarkoita tunteetonta ihmistä. Me ihmiset olemme myös siten erilaisia, että toisille on luontevampaa ilmaista kaikki tunteet ja käydä niitä läpi niin sisimmässä kuin joskus myös julkisesti reagoiden, toiset taas kontrolloivat, kätkevät ja piilottavat tunteitaan, joku onnistuu ja toisille jää yritykseksi.

siili3Mahtaisiko omalta kartalta näkyä voimakkaimmin esillä olevat tunteet keskeisimpien kartankohtien ja vahvimpien planeettojen kautta?

Oi, taidan heittäytyä tunteitteni valtaan, elää hetkessä ja kokonaisemmin, ja ymmärtää itseäni paremmin.

Kisatunnelmia

11.2.2014

sukset_oravaKun Taikablogia ei ole näkynyt eikä kuulunut, olette varmaan luulleet, että olen seurannut näitä Olympialaisia. No en tosiaankaan, vähemmän urheilullista ihmistä saa hakea. Sen verran näitä kisoja mietin, että harkitsin pitäisikö tai voisiko edes astrologisesti pohtia Suomen menestystä kisoissa. Onko kukaan tutkinut ajan karttoja siinä mielessä, irtoaako lajeista mitaleita?

Yleisesti ottaen mielestäni kisojen ylle antaa varjoa Marsin kulku, sillä eihän se ole itselleen voimakkaassa merkissä, ja nyt vielä kaiken huipuksi kulkee varjoalueellaan ja hitaana. Meille olisi paljon paremmin sopinut sellainen aika, jolloin Mars kulkisi jousimiehessä, kaksosissa tai edes neitsyessä. Tuurin, onnen ja suosion planeetta Jupiter antaa aika hankalaa kulmaa Suomen jousimies-Auringolle, Kuulle toki osuu sitten paremmin tuo ajassamme vallalla oleva Jupiterin ja Pluton vastakkaisuus, mikä voisi tarjota menestystä ja rikkauksia, eli sitä kultaa.

Eikä urheilua ajatellen kovin sopivalta kulmalta tunnu Neptunuksen neliö Suomen Jupiterille kaksosiin; tässä voisi ennemminkin olla kyse näkemyksen hämärtymisestä, henkisestä kynnyksestä, ja äärimmillään jopa kyseenalaisten keinojen käytöstä menestyksen hankinnassa. Ei kai taas?

Jos progekarttaa vilkaisee kisamenestyksen mielessä, millaisia ajatuksia teissä herättää kalojen merkin painotus maamme kartalla? Aurinko, Merkurius ja Kuu kulkevat kaikki kaloissa, vähän uneliaan passiivisessa merkissä, progekartan tasolla kahdeksannessa huoneessa (mikä mielestäni kuvastaa myös tappioita..) ja Kuu on ihan viimeisillään, balsamisen, luovuttavan Kuun vaiheessa. Ei hyvä ollenkaan.

Toivotaan kuitenkin, ettei astrologia ihan tällaisia asioita ennusta, vaan toimii täsmällisemmin jokaisen urheilijan henkilökohtaisten energioitten tasolla.

Astrologisia kehityskaaria

2.2.2014

apic_ybAstrologian kerrotaan antavan itsetuntemusta ja sen avulla voi jopa hahmottaa kehitystehtäviään yksilönä. Tässä meillä on mainio työkalu, vaikkakaan sen käyttö ei ole kovin yksinkertaista. Mitä tuo kehitystehtävä käytännössä ja oikeassa elämässä tarkoittaa? Itse ainakin olen mieltänyt sen tarkoittavan jonkinlaisen haasteen tunnistamista, joko itsessä tai ajanjaksossa, ja sellaisen selvittämistä tietoisia valintoja tehden, ja näistä oppien.

Sitten tullaan kysymykseen, mikä omalla syntymäkartalla kuvaa kehitystehtävää, ja mikä kertoo ”vain” omasta persoonasta? Mitkä ajan energioista voi tulkita sisäisen tason oppiläksyksi, ja mikä näistä kuvaa ”vain” käytännöntason tapahtumia? Eikös tällaisten rajanvetojen tekeminen tunnu jo ajatuksenkin tasolla mahdottomalta?

apic_wbLähdetään oletuksesta, että ihan jokainen oman kartan tekijä tai ajassa ilmenevä energia tulisi käsitellä ja ymmärtää sisäisellä tasolla. Vaikka jokin kartantekijä näyttäisi hyvältä, ihanalta ja kertakaikkiaan täydelliseltä, astrologinen symboliikka sisältää aina kolikon molemmat puolet, helpot ja hyvät asiat kuin ne sudenkuopatkin. Mielestäni vaatii melko lailla rehellisyyttä ottaa käyttöön koko symboliikan arsenaali, sekä mielikuvitusta, että näkisi miten jyvät ja akanat omalla kohdalla jakautuvat. Ne selkeästi ”huonot” tekijät kartalta on mielestäni paljon helpompia naulita, että tuossa täytyy olla jotakin työstettävää.

Jos otetaan esimerkiksi Venus vaa’assa jonkun syntymäkartalla, se todennäköisimmin ilmentää helposti Venuksen hyviä puolia, mutta varsinkin silloin jos ei kunnolla tiedosta Venustaan, saattaa sen kautta toteuttaa myös ripauksen piirteitä, jotka voivat jossain tilanteissa ja yhteyksissä tuottaa vähemmän toivotun lopputuloksen.

apic_pvMielestäni siksi astrologisen symboliikan laajentaminen ja monenlaisten vaihtoehtojen etsiminen ja ymmärtäminen toimivat mitä parhaimpana tapana kehittyä. Näistä omista kehittymiskokemuksista ja prosesseista vaan harvemmin kukaan avautuu, keskusteluissa tuodaan korkeintaan esille että ”olen ymmärtänyt karttani kasvukohteet ja käynyt ne läpi” – siihen mitä itseasiassa on todella tapahtunut, en ole törmännyt. Tämä voi olla ihan kansanluonteeseemme kuuluvaa vaatimattomuuttakin, sillä harva kehuu tulleensa paremmaksi ihmiseksi. Se voi olla myös varovaisuutta, ettei kukaan pystyisi todistamaan, ettei kehuttu oppi oikein näy olemuksessa. Tai voi yksinkertaisesti olla niin, ettei tätä ole kukaan huomannut aikaisemmin kysyä.

apic_rbTämä on taas niin mahdoton aihe, ettei tällaiseen löydy mitään yleistä esimerkkiä, ja siksi täytynee koettaa avata aihetta omien karttojeni kautta. Minun kartallani tunnistaa helposti kasvutehtäväksi Marsin ja Saturnuksen tarkan yhtymän. Sellaisen kanssa kun on elänyt, on monesti tuntenut olevansa kuin puoliteholla. Kun edistyskartallani Mars ja Aurinko nousivat rinta-rinnan oinaassa nousuakselille, sain ainutkertaisen mahdollisuuden löytää Marsin puhdas energia ilman Saturnuksen riippaa. Tämä antoi rohkeutta tehdä asioita, joita en ollut uskaltanut kuvitellakaan vuosia aikaisemmin. Jos myöhemmin edistyksien muuttuessa menetän rohkeuteni, voin ainakin olla tyytyväinen, että tartuin tilaisuuteen silloin kun sellainen tarjoutui. Kokemukseni mukaan uskallus johti täydempään elämään, ja vaikka itsensä ylittäminen pelotti, ei kokemus ollut ollenkaan epämiellyttävä; vaikka oman kartan Mars ja Saturnus voidaan mieltää aika kamalaksi yhdistelmäksi, siihen pureutuminen kävi positiivisten tapahtumien ja innokkaan mielen myötä.

Keneltä löytyisi esimerkki positiivisen astrologisen tekijän osoittamasta kasvukohdasta? Tiedostatteko te kasvua vaativat seikat elämässänne tapahtumien kautta vai astrologisten seikkojen kautta? Mitä kartoilla on tapahtunut silloin kun olette prosessoineet kasvutehtävää käytännössä?

Värillistä astrologiaa

7.1.2014

kasijamasi

Olo on kuin Maalarikissojen kateilla Kasilla ja Masilla, jotka halusivat tehdä vihreää väriä. Palaan kartan värittämiseen, aiheeseen mitä joskus sivusin, mutta en itsekään muista milloin me karttoja väritettiin ja mitä sieltä, planeettoja vai kulmia. Värit antavat mielikuvia; olemme tottuneet yhdistämään oinaan punaiseen, mikä on vahva toiminnallinen väri. Toisilla eläinradan merkeillä ei mielestäni ole samalla tavoin yksioikoista yhden värin leimaa itsessään. Mahdammeko löytää merkeille yhden, kaikkein sopivimman värin, mikä kuvastaisi merkin luonnetta parhaiten? Oletan että jokaisella on omia mielikuviaan, kuten kautta aikojen on ollut astrologeja, jotka ovat värittäneet merkkejä mieleisikseen.

greenbrushOnko oinailla paletissaan muita värejä kuin punaista? Itse olen mieltänyt härän omenan- ja keväänvihreäksi sekä juurevan tiilenpunaiseksi, kenties okraan vivahtavaksi, mutta astrokirjallisuus tarjoaa härälle myös valkoista, vaaleanpunaista ja kalpeaa keltaista. Onko härän värisävy hempeän herkkä vai vankan vahva?

Kaksonen mielletään helpoimmin keltaiseksi, mutta tähän yhdistetään mielestäni hauskasti kirjava, eli kaksonen voisi kantaa mukanaan monenlaista värien ja kuvioiden sekamelskaa. Mutta onko se peruslähtökohta kirkas keltainen?

Rapu on minun mielestäni valkoinen, mutta millaisiin muihin väreihin ravun kohdalla olette törmänneet?

Leijona on leiskuvan oranssi, auringonlaskunvärinen, ennemmin kuin pelkkä keltainen. Mutta keskustellaan tästäkin väitteestä.

Neitsyen värimaailma on mielestäni ”taustavärejä”, asiallisia ja huomaamattomia, arkisia bisnespukeutumisen värejä kuten laivastonsininen, beige ja puhdas harmaa. Onko maamerkkinen ja maanläheinen neitsyt kadottanut hallitsevan planeetansa sävyt itsestään (Merkuriuksen), ja tässä kohdin on jopa lupa pohtia, mahtaako Merkurius lopulta hallita tätä merkkiä..

kasiVaakaan tavataan yhdistää peruspastellit vaaleansininen ja vaaleanpunainen, ja näistä itse suosisin tuota ensimmäistä, onhan tämä ilman elementin merkki.

Skorpionia me pidämme verenpunaisena, tumman purppurana tai syvän violettina, mutta mielestäni myös mustan ja valkoisen yhdistelmä kuvastaa hyvin skorpionin joko-tai luonnetta. Sävyt ovat tummia, siitä emme kai pääse mihinkään.

Jousimieheen on kautta aikain yhdistetty kuninkaallisuutta kuvaavat värit, viininpunainen ja se ”royal blue”, itse olen viehättynyt kuvaamaan jousimiestä syvän vihreänä, mutta olenkohan tässä väärässä?

Kauriin värimaailma on kai auttamatta aika ankea, mutta voisihan sitä tyylikkääksi ja ajattomaksikin kuvailla: harmaan ja ruskean sävyt, eniten sieltä tummemmista sävyistä kuin mitään heleää.

turkoosi_uranusVesimies on saanut Saturnuksen hallitsemista merkeistä ihan omat värinsä, mitkä eivät vanhaan hallitsijaan liity millään lailla, sähkönsinisen ja turkoosin. Vaan onko turkoosi ennemmin Uranusta kuin merkkinä vesimiestä?

Kaloihin ainakin itse yhdistän violetin ja merenvihreän, mutta onhan tähänkin kaikenlaista tarjottu. Kummalla mennään vai nouseeko näiden yli musta hevonen?

Entäpä planeetat? Yleisimmin Aurinko kuvataan kirkkaan keltaiseksi, Kuu valkoiseksi tai hopeanväriseksi. Mutta minkä värinen Merkurius todella on? Sille on nimetty esimerkiksi vaaleansinistä, helmenharmaata, elohopeanharmaata ja keltaista. Päättäkääpä te! Venus lienee vaaleanpunainen, joskus jopa pinkki, ja Mars syvän punainen. Jupiter on useimmin kuvattu purppuraksi tai vihreäksi, Saturnus mustaksi. Uranus on turkoosi, Neptunus violetti (tai indigonsininen tai merenvihreä), mutta onko Pluto musta, punainen vai minkä värinen?

Kuultava_TaikaJos saisimme käyttöön yhteisen väripaletin, tai edes kukin mietittyä itselleen sopivat värit kullekin merkille, olisi hauska värittää oman kartan huoneet näillä väreillä – mutta siten, että niissä sijaitsevat planeetat ”sotkeentuvat” huoneen perussävyihin ja toisinpäin. Esimerkiksi Merkuriuksesta kannattaa muistaa, että se omaksuu aina itseään lähellä olevan planeetan energiaa. Jos siis Merkurius on Aurinkoa lähellä, se on keltaisempi, mutta jonkin toisen planeetan kanssa yhtymässä sävy muuttuu (itselleni tästä syntyi ahaa-elämys, koska Merkuriukseni saa Marsilta punaisuutta ja Saturnukselta sävyn tummuutta, ehkäpä siitä tuleekin minulla oranssi). Samoin mielestäni planeetan painokkuutta on hyvä kuvata värillä, esimerkiksi oman karttani pysähtynyt Neptunus taatusti värjää MC:ni seudun omanlaisekseen. Eli antakaa voimakkuutta ja tilaa kartan hallitsijalle, Almutenille, pysähtyneille ja aspektittomille planeetoille. Jos vain OOB tekijään saisi jonkin liikkuvan efektin mukaan, se kuvaisi näitä elohiiriä parhaiten. Miten te maalaisitte Stelliumissa olevat planeetat, ja saavatko ne lainkaan omia sävyjään esille?

Sakurat esiin? Millaisia taideteoksia tuli? Dominoiko jokin väri?

Mieliinpainuvaa Loppiaista

6.1.2014

epiphany_1Toivotan hyvää Loppiaista teille lukijoille! Täällä Taikalandiassa ollaan tyystin kesäterässä, koska nurmikot vihertävät tänä kummallisena talvena, ja nämä päivityksetkin tulevat milloin sattuu (ja myös minne sattuu, aika usein pelkästään Hullunkuunajan blogin puolelle, että kurkkikaa myös sinne).

Näin Loppiaisena olisin mieluusti juhlistanut astrologiaa kertomalla Vuoden astrologista, kunniamaininnasta jonka Suomen Ammattiastrologien yhdistys ojentaa ansioituneelle henkilölle tai taholle meidän genremme piirissä. Tätä tietoa taitaa vielä verhota salaperäisyyden viitta, joten täytyy malttaa – asia missä olen tavattoman huono, varsinkin tällaisena aikana kun Aurinko ja Jupiter ovat vastakkain taivaalla.

Loppiainen on hyvä ajankohta meuhkata astrologiasta, sillä tämä voisi olla astrologisen ajoituksen riemujuhla. Tämä juontaa juurensa tietysti sinne itämaan tietäjien saapumiseen Jeesuslapsen luo, sillä tähdethän ne kertoivat että Messias on syntynyt ja mistä hänet löytää.

Juhlapäivän ajanvietteeksi halusin tiedustella teiltä, mikä on ollut teille henkilökohtaisesti suurin astrologinen riemujuhlanne? Onko se ollut omassa yksinäisyydessä saatu valtaisa ahaa-elämys vai osallistuminen johonkin astrologiseen tapahtumaan? Jos joku on käynyt ulkomailla, merta edempänä kalassa, oliko konferenssi tai kurssi astrologian harrastuksen kohokohta? Onko jokin tietty tapahtuma, kurssi tai pienryhmä tuntunut kaikkein mukavimmalta kokemukselta? Jos joku on ollut messuilla jakamassa astrologian tietoutta, onko sellainen ollut sitä kaikkein kivointa? Kyselen siis mikä on ollut kaikkein mieliinpainuvinta, koskettavinta ja kohottavinta astrologiassa?

epiphany2Minun oli tottakai ihan älyttömän vaikeata valita, mistä olisin eniten tykännyt astrologiassa, koska niin monenlaista on tullut jo tehtyä ja kaikenlaisissa kissanristiäisissä on oltu mukana. Voiton taitaa kuitenkin viedä Kreivilä, koska noissa astrologisissa kesäpäivissä niin moni asia loksahtaa kohdilleen, eikä ollenkaan haittaa ole useasta päivästä tapahtuman kestossa, että tällainen hidas hämäläinenkin ehtii virittäytyä tunnelmaan mukaan. Olen havainnut, että Kreivilän jälkeen on aina kaikkein pisin matka takaisin maan pinnalle, ja se kertoo kyllä sfäärien korkeuksista.

Taaksepäin Taika-ajassa

30.12.2013

statsVuosi uhkaa vaihtua ja on syytä pistää päänsä pölkylle kaikesta mitä onkaan tullut kirjoittaneeksi menneen vuoden kuluessa. Tilastollisesti Taikablogin vuoden voisi kuitata tasaantuneeksi; kuukaudet ovat seuranneet toisiaan tasaisina niin juttujen tarjonnassa kuin lukemiskertojen määrissä. Edellisen vuoden huippuihin ei ylletty, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, taisinko niihin pyrkiäkään? Kurjasti ei silti ole mennyt, kiitos teidän lukijoiden jotka muistatte käydä kurkkaamassa mitä Taikablogissa tapahtuu.

Ja toden totta silti kävi kurjasti! Blogipohja ei ole suostunut näyttämään tilastoja enää aikoihin, mikä on sääli, sillä olisi ollut hauska napata esille esimerkiksi eniten keskustelua herättänyt aihe. Saattaa olla, että vika korjaantuu jossakin vaiheessa, mutta on jotenkin tyypillistä, että kun tietoja nyt vuoden vaihtuessa olisi kaikkein hauskinta silmäillä, statistiikka näyttää vain tyhjää sivua tai korkeintaan otsikoita. Viisastuin jo viime vuodesta sen verran, että olin napannut kuukausittaisen lukijamäärän muistiin, sillä mielestäni viimekään vuoden tilastot eivät täsmänneet oman tuntumani kanssa. Jos onkin niin, ettei blogeja ole tarkoitettu vuosikausia jatkettavaksi; materiaalia on liikaa ja seinä on tullut vastaan.

kirjaltaaLukijapiikit vuoden mittaan kohdistuivat taivaan ajankohtaisten tapahtumien ruotimisiin, ja klikatuimmat jutut olivat huhtikuinen täysikuu sekä kesällä sattunut harvinainen Daavidin tähtikuvio. Ennenkin on huomattu, että pimennykset herättävät aina kiinnostusta. Ne tosiaan ovat tärkeät kahdesti vuodessa ajoittuvat tapahtumaketjut, jotka syystäkin mietityttävät.

Voin vain toivoa, että te lukijat olisitte saaneet tämän vuoden Taika-annoksesta edes hitusen sitä innostusta, jota itse olen kokenut näitä astrologian kiemuroita pohtiessani. Aion olla erittäin tyytyväinen itseeni tämän vuoden urakan johdosta, sillä koen onnistuneeni monella tavoin. Joitakin uusia blogin seuraajia on ilmaantunut mukaan, mikä on aina tavattoman hienoa, ja epäilen että netissä keikkuu sellaisiakin, jotka eivät ole kommenteissa ilmoittautuneet. Samoin mukavaa on ollut huomata, että monet vakilukijat jaksavat kompata jutusta toiseen.

AscendantSelatessani vuoden mittaan kertyneitä päivityksiä, ilmeisesti nousuakselin hallitsijoita pohtinut juttu keräsi kaikkein eniten kommentointia. Astrologia tarjosi taas hauskan Uraanisen yllätyksen, sillä samalla kun olen koettanut vakavoittaa kirjoitusotetta ja vähentänyt niitä parjattuja julkkisjuttuja, keskustelua herättävät vilkkaasti kevyehköt aiheet, kuten esimerkiksi pukeutumisen astrologia. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että arkisista asioista löytyy yhtä lailla astrologisia vastaavuuksia kuin teknisemmästä lähestymistavasta.

hekate1Itse olen kuitenkin ollut kaikkein eniten tohkeissani näistä teknisistä aiheistani, riippumatta siitä että ne eivät ole aina tuntuneet lukijoita tavoittavan tai koskettavan. Omia astrologisia kohokohtiani vuoden mittaan olivat Pre-Natal Uuden Kuun esittely, Hylegin tekniikan löytäminen, pysähtyneen Kuunsolmun tarkastelu ja mukavan vastaanoton saaneet asteroidi-esittelyt Ikaroksesta, Hekatesta ja Nemesiksestä. Olin myös lapsenmielisen tyytyväinen kauriin merkistä esittämiini tulkintoihin. Itselleni kenties kaikken perustavalaatuisin oivallus on tullut Kuun kierron hahmottamisesta ja puolikuun vaiheen ratkaisevuuden ymmärtämisestä. Tämä Kuun pohdiskelu johti lopulta Kuun kulkua käsittelevän toisen blogin aloittamiseen syksyllä.

Laittakaa toki taas palautetta, miltä on tuntunut seurata taikaisia kiemuroita astrologiasta. Oletteko saaneet astrologisia oivalluksia, mikä on ollut koskettavinta tai vaikuttavinta, ja mitä nyt ylipäätään tuleekaan mieleen Taikablogista?

Astroiluun liittyviä asioita

28.12.2013

New-DawnTaiassa on jännät ajat kun huomenna astuu täysteholla (vai tuholla?) voimaan uusi Auringonpaluu. Tämä koskee tulkinnallista antia, ei blogia, mikä viettää synttäreitään vasta helmikuussa. Koko karttaa en nyt tässä jaksa esitellä, mutta eiköhän asiakaslähtöisyys ole edelleenkin tekemisen tyylinä, kun Aurinko ja OOB Merkurius asettuvat seitsemänteen huoneeseen. Saa nähdä millaiseen lentoon ensi vuonna lähdetäänkään kun asteroidi Ikaros osuu täsmälleen Keskitaivaalle?

Eniten tuossa tarkastelemassani paluukartassa mietityttää nousuakselin sijainti kaksosen viimeisellä kriittisellä asteella – tosin tämä taitaa olla vaan saman yltiöpäisen teeman kertausta, sillä viime kesänä uusin yrityksen nettisivut, ja Aurinko oli silloin tuolla samalla asteella harvinaisessa OOB tilassa. Ajattelin kuitenkin kysellä teidän lukijoiden kokemusten perään, jos teille olisi osunut Auringonpaluu samalla tavoin nousuakselin ollessa viimeisellä asteella merkkiään. Mitä se on teille tarkoittanut?

cat-teaching-kittens-with-globeSitten kokonaan toisenlaisiin juttuihin. Minulta toisinaan kysellään pidänkö koulutuksia, ja nyt voin ilokseni mainostaa sellaisen olevan tosiaan tulossa heti vuoden alusta. Ei tämä aivan täysin minun oma juttuni ole, vaan pidetään Tampereen Astrologisen seuran järjestämänä, mikä on itseasiassa harrastajaystävällisempää, koska yhdistyksen tarkoituksena ei ole kasvattaa voittoa, ja siksi osallistumismaksu on alhainen. Vaikka koulutuspäivä pidetään seuran nimen alla, osallistua voivat myös seuraan kuulumattomat.

Workshop-päivänä lauantaina 11.1. on tarkoitus sukeltaa edistyskarttojen ihmeelliseen maailmaan, kurkata mitä kenenkin kartalla on meneillään, mitä näissä progeissa ylipäätään voi tapahtua, ja sivuta paljon käytettyä korulausetta kehityskaaresta: löytyykö kehitys progesta ja mikä se oma kasvutehtävä voisi olla. Jos astrologinen yhdessäpuuhastaminen edistyksien kanssa alkoi kiinnostaa, lisätietoa workshopista löytyy esimerkiksi TASin FaceBook sivulta tapahtumista ja seuran kotisivulta. Muutamalle nopeasti ilmoittautujalle löytyy tilaa.

Kurssille osallistuminen saattaa olla ”sosiaalisesti” mielenkiintoista, sillä workshopin päivänä tapahtuu Uuden Venuksen syntymä kauriin 21 asteessa. Jos kohta napsuu erityisesti omalle kartalle, pitäisiköhän uskaltautua mukaan?

Ristikkäisiä riitoja

20.12.2013

donotAstrologiset kartat ovat monisärmäisiä, ja vain harvoin kaikki tekijät kartalla toimivat saumattomasti yhteen. Moninaisuutta rakastavana tykkään että näin pitää ollakin, ettei persoonasta muodostuisi liian yksioikoinen, että meillä säilyisi vaihtoehtoisuuden ilo ja mahdollisuus plan-B:hen, ja että oppisimme myös elämästä, ettei sekään ole yksioikoista ja mustavalkoista.

Keskenään ristiriitaisten tekijöiden suhteen meillä on ilmeisesti pääpiirteissään kaksi vaihtoehtoa: joko koetamme löytää tilaa molemmille ”suuntauksille” vaikka ne tuntuisivat mahdottomilta sovittaa yhteen, tai sitten valitsemme vain yhden linjan ja teemme parhaamme tukahduttaaksemme sen ylitsekävellyn teeman. Uskoisin, että mitään kartantekijää, esimerkiksi planeetan energiaa, ei ole hyvä jättää tietoisesti toteuttamatta, sillä näissä tahtoo käydä vanhanaikaisesti; tukahdutettu voima purskahtaa jossakin kohdin esiin suunnittelemattomasti, hallitsemattomasti ja yleensä aika ikävästi yllättäen. Jos jollakulla on kokemusta jonkin energian totaalikieltäytymisestä, kertokaahan kokemuksianne!

luomisentuskaaJos pidetään lähtökohtana olettamusta, että kartoiltamme löytyy keskenään riiteleviä asioita, voisimme tarkastella millaiset kohdat / teemat nimeätte kaikkein ristiriitaisimmaksi, ja etenkin sitä, miten ihmeessä olette onnistuneet sovittamaan kyseiset asiat yhden elämän puitteissa yksiin. Luulen myös, että jokin perusteema saattaa vaihtua ajan myötä, eli esimerkiksi nuorena kamppailee erilaisten kaksijakoisuuksien kanssa kuin iäkkäämpänä. Saattaisi olla myös niin, että jos kartalta löytyy useita tällaisia joko-tai teemoja, niitä oppii ajan mittaan ratkomaan, ja siten ne muodostuisivat vain erilaisiksi toimintamalleiksi, jotka otetaan käyttöön tarpeen vaatiessa eri tilanteissa, eri yhteyksissä ja estradeilla.

lecturesOn kai helpointa laskea rimaa näin abstraktin aiheen kohdalla, ja ottaa taas kerran esimerkiksi se oma kartta, koska vieraan ihmisen sisäisistä ristiriitaisuuden tunnoista on paha arvuutella. Valitsin oman karttani hankalimmin yhteensovitettavaksi tekijäksi Vertexin leijonassa miltei koko muun kartan kokonaisuuteen. Vertexin leijonassa olen mieltänyt siten, että se kertoo oman paikkani olevan jollakin tavoin esillä. Tämä on osoittautunut aika vaikeaksi purematta niellä, sillä a) karttani on vahvasti painottunut horisontin alapuolelle b) painokkain merkkini on kalat, mikä ei edusta esillepyrkivää teemaa oikeastaan lainkaan c) Keskitaivaani on skorpionissa, jolloin yksityisyys on olennainen osa suuntaani d) MC:llä pysähtynyt Neptunus jotenkin häivyttää minut pois näkyvistä ja vielä e) suurin osa planeetoistani on näitä eilen pohdittuja väliinputoavia, joten en koe itselleni luontevaksi olla esillä. En ollenkaan väitä, että olisin onnistunut löytämään Vertexini suhteen viisastenkiveä. Oma tasapainoiluni on ollut kaikkein helpointa leijonan ja painokkaimman kalojen merkin välillä näitä merkkejä yhdistävässä teemassa, luovuudessa.

Tässä sitten kysymyksiä! Onko karttasi syvin ristiriitaisuus yleisteema, jonka vastapuolille asettuu monia planeettoja? Muodostuuko ristiriita kahden planeetan välille, jotka ovat hyvin erilaiset toteutumisessaan mutta silti molemmat vahvoja tekijöitä olemuksessasi? Onko ristiriitaisuus helpottanut kohdallasi ajan myötä tai joissakin tilanteissa? Oletko keksinyt miten pystyisit yhdistämään planeettojen / tekijöiden maailmaa niin, että ne voisivat toteutua samanaikaisesti?


%d bloggaajaa tykkää tästä: