Auringonpimennyksestä Eiku mielenmuutos

Ja taas ollaan pimennysajassa. Auringon ja Kuun ratojen leikkauspisteet eli Kuunsolmujen akseli määrittää areenan tai tapahtumien kentän, ja Aurinko liikkeellään ajoittaa pimennykset kahdesti vuodessa, silloin kun tähtivalo on riittävän lähellä solmuakselia, jotta valot ”sakkaavat” toistensa editse. Solmuakseli on rytmiltään huojuvainen ihan kuten Kuukin, sitä voi pitää enemmän avaruudellisena tekijänä kuin astrologis-symbolisena. Kuunsolmut eivät piittaa eläinradan merkkirajoista, ja tästä syystä pimennyksiä tapahtuu etäisyyden perusteella, eikä siis ainoastaan siinä merkkiparissa missä solmut kulkevat. Tästä on kyse kevään pimennysjakson ensimmäisessä pimennyksessä, kun Kuun yläsolmu on vielä härässä, mutta pimennys eläinradan asteilla mitattuna on niukinnaukin oinaan puolella.

Auringonpimennyksessä Kuu kohtaa Auringon Kuunsolmulinjan lähettyvillä. Kuun liikerata tuupppaa sen Maasta katsottuna Auringon editse. Tämä pimennys on klassinen aloituspimennys kun pimennyssykli alkaa Auringonpimennyksellä Kuun yläsolmun puolella eläinrataa, ja vasta sen jälkeen saadaan Kuunpimennys alasolmun suunnassa. Pimennys tapahtuu niin lähellä Kuunsolmuakselia, että se on välillä täydellinen, mutta alussa ja lopussa vain osittainen, ja tästä syystä sitä kutsutaan hybridiksi. Meillä pimennys ajoittuu torstain aamuseitsemään, 20. huhtikuuta, ja se on astrologisesti ajatellen erikoisesti aivan oinaan merkin lopussa 29°50’. Pimennyksen täsmälliseen hetkeen ei kuitenkaan kannata tuijottaa, kuten ei pimentyvään Aurinkoonkaan, sillä pimennyksillä on pitkä häntä ja ne ovat ennemmin ajanjaksoja kuin hetkittäisiä.

Me saimme jo maaliskuussa uudenkuun oinaassa, jollainen tämäkin pimennys on. Auringon ja Kuun keskinäinen sykli on vähän nopeampi kuin aika, jossa Aurinko ylittää yhden eläinradan merkin. Jos valojen kohtaaminen sattuu aivan merkin alussa, silloin samaan merkkiin ehtii toinen samanlainen. Tämä tuplaantuminen voi tapahtua myös täysienkuiden kohdalla. Nyt sitten samaan aikaan sattuu Kuunsolmun läheisyys, jolloin toinen uusistakuista on pimennys.

Oinaan 29 asteen pimennyksestä tulee korjausliikkeen tuntu. Jotakin ehkä aloitettiin jo aikaisemmin, mutta nyt tulee tarve aloittaa uudelleen, muuttaa suuntaa tai mieltä, tai huomataan ettei homma toimikaan kuten toivottiin. Uusi idea voi saada tavoittelemaan jotakin ihan muuta kuin alun perin ajateltiin. Oinaassa ratkaisut ovat nopeita, tehdään vauhdikas kurvi, eiku -liike. Pimennykselle oinaassa antaa materiaalin merkkiä hallitseva Mars, mikä on nyt putousmerkissään ravussa. Kuun merkkinä rapu on erityisen vuorovesimäinen, vaihtuva, edestaas heilahteleva ja huojuva kuten ne Kuun solmutkin. Kun Mars on vähän tuskissaan tässä aallokossa, on luontevaa ajatella että suunnanmuutoksen käsky tulee siltä. Mars tuittuilee ja heittää hanskat tiskiin. Tai sitten huomataan, että aiemmin päätetty on tuhoisaa, eikä näin voi jatkaa. Meillä on pimennyksen lähettyvillä uudestisyntynyt Jupiter, jolla voisi olla ideoita, mutta itse asiassa Jupiter on vielä tuumausvaiheessaan, joten sen viisauteen ei voi paljoa luottaa. Auringonpimennyksen vuoksi jotakin uutta on revittävä esiin, ehkä irtauduttava napanuorasta tai tajutaan, että on oltava rehellinen itselleen, on saatava juttu paremmin omannäköiseksi jotta voi kunnioittaa itseään; muutos siksi että mielenkiinto säilyy. Saattaa olla, ettei Marsin kiukku aiheuta muuta kuin alkusysäyksen, sillä Aurinko oinaassa ylennyksessään on kirkkain mahdollinen valo näyttämään mitä tahdotaan.

Pimennys voi oireilla muutospaineina voimakkaimmin heidän kohdalla, joiden syntymäkartalla oinaan merkin lopussa on tärkeitä tekijöitä kuten Aurinko, Kuu tai kartan akselit. Pimennykset koskettavat kuitenkin ihan kaikkia ajan hengessä, ja siksi ihan jokainen voi tarkkailla ideoitaan, yksilöllisyyttään ja tahtoaan.

Auringonpimennyksessä sujahdetaan pimennystenväliseen outoon aikamaastoon, mitä kuvastaa hyvin Auringon siirtyminen heti pimennyksen jälkeen aamupäivällä härkään. Se on merkki malttaa sittenkin, vaikka onkin saatu varmistus, ettei näin voi jatkaa. Pimennysvortexin pyörrettä edelleen häiritsee Merkuriuksen perääntymisjakso, mikä osuu tähän samaan katastrofiin. Tottakai Merkuriuksen perääntyminen lähtee aikovasta, muhivasta kontaktista Uranukseen, mikä ei vielä tule kunnolla todeksi. Pimennysten välillä kummallisten ajatusten kiertäessä ja vainotessa rauhoitutaan, tunnustellaan. Oikea aika tulee myöhemmin, teon paikka ei ole pimennyksen kohta. Lisää informaatiota on luvassa pimennysjakson Kuunpimennyksessä skorpionissa, toisessa Marsin merkissä – katsotaan sittenkin sitä tuittuilevaa Marsia!

Advertisement

Talvisolmun tummaa pimennystä

Kuunsolmujen kulkiessa ravun ja kauriin merkkiparissa tämä tietää pimennysten ajoittumista sellaisiin aikoihin, jolloin Aurinko kulkee lähellä solmuja, eli kesään ja talveen. Uusi vuosi tuntuu alkavan tymäkällä tavalla kun heti sen alkuun tulee pimennysjakso, mutta ajoitus on siis ainoastaan solmujen liikkeen tuomaa. Sen enempää vuoden sävyä tällainen tuskin määrää (etenkin kun astrologiset teemat katsotaan neljännesvuosittain ingressikartoista johtavissa merkeissä).

Talven pimennysjakson ensimmäinen osittainen Auringonpimennys on 6. tammikuuta tarkimmillaan aamuyöstä, tulevana viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Auringonpimennys on aina uuden syklin alku, koska se on samalla Uusi Kuu. Tätä seuraava Kuunpimennys on täydellinen, vaikka Aurinko ja Kuu ovat ns. edellisessä merkkiparissa vesimiehessä ja leijonassa, ja solmut siis ravussa ja kauriissa. Pimennysten väli on aina se noin kaksi viikkoa, ajanjakso jolloin Kuu kiertää uudesta Kuusta täydeksi. Tässä pimennysjaksossa saamme ”vain” kaksi pimennystä, kun joskus näitä tulee kolmen sarjana.

Ensi kesänä vuoden kakkossarjassa pimennykset tulevat samalla tavoin, ensin Auringonpimennys ja sen jälkeen Kuunpimennys. Nämä ajoittuvat heinäkuun alkuun ja puoliväliin. Tämä järjestys katsotaan luontevammaksi ja helpommaksi pimennyksien kannalta, ensin Aurinko ja sitten Kuu, mutta kesän pimennykset ovat Kuun yläsolmun suunnassa paremmat tai suotuisammat, jos nyt pimennyksiä voi koskaan näillä laatusanoilla luonnehtia. Talvella kauriin ja alasolmun suunnassa kohdataan kiperämpiä haasteita.

Vaikka pimennys siis on täsmällisesti vasta muutaman päivän kuluttua, sen vaikutuspiirissä ollaan jo. Pimennyksen aikaa olen kutsunut pyörteeksi, vorteksiksi, mikä imee sisälleen. Sen hengen tai ajanlaadun voivat kaikki tuntea, mutta vahvimmin tämä kohdistuu kauriin ja vastapäisen ravun merkkien puoliväliin. Tässä kauriin 15 asteen pimennyksessä on painostava ja kontrolloiva sävy Saturnuksen ja Pluton läheisyyden vuoksi, sillä uusikuu syntyy juuri näiden keskiössä, Saturnuksen ollessa 11° ja Pluton 20° kaurista. Sävy on pakottava, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuunnella sen käskyä. Yhtä kaikki, tässä on nyt tummuutta uudenkuun molemmin puolin. Alasolmun suunnassa oleva pimennys voi viitata aikaisempien asioiden nousevan nyt käsittelyyn, menneen iskevän avokämmenellä, tai eliminoivalla tavalla irtileikkaamisen, etäisyyden ja tuhoamisen tarpeisiin. Vaikka tämä kuulostaa aivan hirveän epämiellyttävältä ja jopa pelottavalta, on rakentavampaa hyväksyä ajatus, että joinakin aikoina näitä töitä on vaan tehtävä. Jos omilla kartoilla on tekijöitä kauriin ja ravun merkkien puolivälissä, on syytä pohtia mitä menneisyydestä on tiedostettava, jotta siitä voi irtautua rakentavasti.

Pimennyksien tapahtuessa voi olla tarpeen kiinnittää huomiota hieman enemmän merkkien loppupään asteisiin kuin merkkien alkuun, missä tuntumat voivat olla toistaiseksi vaimeampia. Kuunsolmut kulkevat yhä rapua ja kaurista asteissa melko loppupuolella, ja tämä vetää energiaa tähän suuntaan.

Paradoksaalisesti iloitsen kun saan kertoa teille näistä pimennyksistä. Ratas tuntuu aina pyörähtävän eteenpäin kun blogissa saa aloittaa uuden vuoden. Pitkä rivi vuosia on jo kirjoiteltu, astrologiaa haarukoitu aika monelta kantilta: kaikki vanhat kirjoitukset löytyvät arkistosta. Vuoden alussa on tapana siivota entistä pois, että uudelle tulee tilaa. Tämä kala ui vastavirtaan, jättää edelleen kaiken vanhan kertymään historiaksi.

Valoa tulevaisuuteen pimennyksen varjosta huolimatta!

Pimennyksestä valoa

Pimennyksestä ihan kohta, mutta aluksi taustaa pimennykseenkin liittyen. Perääntyvän Merkuriuksen kulussa tapahtui sen tärkein seikka perääntymisjaksossa, pysähdysten lisäksi tietysti, eli Merkuriuksen kohtaaminen Auringon kanssa. Retrovaiheen alakonjunktiossa Merkurius syntyy uudeksi; yhtymä oli torstaina aamuyöllä noin viiden aikaan ja tietysti leijonassa, merkissä missä nyt ihan kaikki tuntuu tapahtuvan. Merkuriuksen kierto määrittää ajattelun ja mielentoimintojen laatua, ja tässä alkaneessa syklissä loistaa kirkkaus, luovuus, esittävyys ja auktoriteetin painava sana. Uudenlaisen ajattelun sävy on mukana lauantain Auringonpimennyksessä, sillä Merkurius on kimpassa kulkiessaan edelleen lähellä Aurinkoa (ja Kuuta). Pimennykseen perääntyvä Merkurius antaa introspektiivisen luonteen, mutta sävy on kirkas ja rakastava; tämä pimennys voisi vihdoin olla erittäin valaiseva.

Tässä pimennysjaksossa Mars on seikkaillut mukana ja on edelleenkin. Lauantain noin yhden aikaan meillä tapahtuvassa osittaisessa Auringonpimennyksessä Mars on niukin naukin yhä vesimiehessä, eikä se ole loitonnut vieläkään ratkaisevan kauaksi Kuunsolmulinjasta. Marsin kytkeytyminen solmulinjan kautta mukaan jatkuu, ja edelleen jatkuu planeetan poikkeuksellisuus kun se vesimiehen merkissä epätyypillisesti matkaa normaaliin ratatasoonsa nähden korkealla (OOB-tila). Ajassa on edelleen olennaisena tekijänä härän alussa pysähtynyt Uranus, minkä voi tulkita olevan edelleen pysähdyksissä pimennyksen aikaan. Arvaamattomuutta ajanlaatuun luovat siis Mars sekä Uranus, joiden välillä kulma on loittonemassa mutta pimennyksen aikaan edelleen olemassa.

Auringon pimentyminen leijonan 18 asteessa, Kuun ylittäessä Aurinkoa normaalissa kierrossaan Kuun syntyessä uudelle kierrokselleen, on kesän pimennysjakson viimeinen paukku. Emme kuitenkaan voi vielä lainkaan ajatella, että pimennykset olisivat nyt kerralla ohitse ja tämä päättyisi heti tähän. Pimennysjakso jatkuu yhä, koska leijonan Uusikuu on samalla Auringonpimennys, ja näin katsottuna pimennysjakso jatkuu aina seuraavaan kuunkiertoon saakka eli siihen, kun Kuu syntyy neitsyessä taas uuteen sykliinsä 17 asteessa 9. syyskuuta. Tämä ei kuitenkaan enää ole erityisen voimallista pimennystenvälistä aikaa, mutta pimennyksen henki pysyy edelleen mukana. Pimennyksen voimassaoloaikaa tulkitaan monesta näkökulmasta, ja se voisi olla aktiivinen ihan sinne ensi talven seuraaviin pimennyksiin saakka.

Leijonan Auringonpimennys on pimennysjakson ydinkamaa, koska Aurinko pimenee nyt Kuunsolmujen kulkemassa merkissä (se heinäkuinen Pluto-pimennys tapahtui merkkirajan ylitse). Kun leijonassa pimenee, on yleismaailmallisesti kyse vallasta, johtajuudesta, auktoriteetista, mutta myös luovuudesta, rakkauden osoittamisesta, lämmöstä ja kutsumuksesta. Tänä kesänä ollaan oltu harvinaisen konkreettisesti isojen kysymysten äärellä, ja kaivataan kiireesti ja kipeästi tarkkaa analyysiä siitä mihin ihmiskunta on menossa. Vakavien ongelmien (Marsin ja Uranuksen symboloimana, esimerkiksi) ilmaantuminen ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta vaikuttaa siltä että ihmiskunnan ja planeetan tilan tasolla olemme yllättyneitä ja myöhässä. Merkuriuksen retroliike ei vielä tue asioiden selvittelyä ja julkistamista, ja siksi onkin tärkeää jokaisen tutkailla esimerkiksi omat arvostuksensa läpi.

Varsin mielenkiintoinen piirre ajanlaadussa on, kaiken retroilun keskellä, että astrotaivaan hyväntekijät Venus ja Jupiter ovat ainoat planeetat normaalissa etenevässä kulussaan, Maasta katsottuna. Uranuksen poikkeuksellisuuden sävyttämä ajattelu tuo mieleen hurjan ajatuksen, kenties harhaanjohtavan ja pätemättömän, mutta taatusti toisenlaisen kuin perääntyvä planeettakaarti antaa ymmärtää: jos Venus vaa’assa ja Jupiter skorpionissa toimivatkin tähän aikaan korostuneen suopeasti ja esilläolevasti, siten että näiden planeettojen energioita on helppo tavoittaa ja toteuttaa.

Voimia jokaiselle pimennysteemoissa kahlaavalle!

Alkaa pimetä!

Kesän pimennyskausi on jo meillä. Jakson ensimmäinen pimennystapahtuma on Auringonpimennys ravussa perjantaina, mutta periaatteessa pimennysjakso on alkanut jo aikaisemmin. Pimennyksen ilmapiiri tai paine voidaan tunnistaa jo kauan ennen aktuaalia pimennystä. Jakson viimeinen pimennys on elokuun 11. päivänä toinen osittainen Auringonpimennys, ja tämän kuukauden ajan halkaisee jakson keskellä tapahtuva täydellinen Kuunpimennys vesimiehessä 27. heinäkuuta. Pimennyksien vaikutusalue (jos termi sallitaan) on laaja, alkaa tosiaan jo ennen kuin varsinaista pimennystä on tapahtunutkaan, ja kestää pimennysjakson jälkeen useita kuukausia, mahdollisesti ihan sinne ensi talven seuraavaan pimennysaikaan.

Pimennyksien sarjasta voidaan koettaa napata jakson kaikkein merkittävintä pimennystä. Ensimmäinen Auringonpimennys on ensikurkkaus tulevan pimennyskauden teemoihin, sillä Kuunsolmut eivät ole vielä siirtyneet ravun ja kauriin merkkipolariteettiin. Voidaan spekuloida onko tämä ensisoitto vielä kauhean oleellinen kun solmutkaan eivät vielä painota kulussaan rapua ja kaurista. Kuitenkin on tullut tuntuma, että tulevia osumia on tunnistettu jo pitkän aikaa. Eli jos omalla kartalla on pimennyksen akselilla tekijöitä, lähinnä ravun ja kauriin 20 asteen tienoilla, tämä pimennys tuntuu omalla kohdalla isolta jutulta. Ja tottakai tuntuu, kun muistamme missä Pluto transiittina kulkee. Tämä sama kohta tulee saamaan osumia jatkossakin, jolloin nyt on kyseessä alkusysäys, herääminen, provokaatio, käynnistyminen tai paljastuminen.

Jakson keskivaiheen täydellinen Kuunpimennys vaikuttaa teknisesti painokkaimmalta (4° vesimiestä), sillä täydellinen on aina iso paukku. Kuunsolmut ovat tässä pimennyksessä samalla linjalla. Voidaan kuitenkin esittää varausta siitä, olisiko Kuun yläsolmun puolella tapahtuvat pimennykset jotenkin tähdellisempiä. Vesimiehen alasolmu saattaa tehdä alasolmun suunnassa tapahtuvan täydellisen pimennyksen haastavammaksi. Pakko tämä näkemys oli esittää, mutta en halua pelotella ketään.

Pimennysjakson päättävä osittainen Auringonpimennys 18° leijonaa tulee sekin vielä Kuunsolmujen alleviivaamaan merkkipariin, osoittaen leijonan ja vesimiehen merkkien teemojen ajankohtaisuutta. Tekee mieli ajatella, että leijonassa ja ravussa tapahtuvat pimennykset ovat lisäksi tavallista merkittävämpiä, koska ne ovat valojen kotimerkkejä. Pimennykset ovat nimenomaan taivaan valoihin liittyviä tapahtumia.

Lukuunottamatta jakson aloittavaa ravun pimennystä (osittain), Mars on leijonan ja vesimiehen akseleilla tapahtuvissa pimennyksissä huomionarvoinen tekijä. Pimennykset tapahtuvat Marsin perääntymisjakson aikana, ja Mars osoittautuu myös toisesta näkökulmasta katsottuna ajanlaadussa keskeiseksi tekijäksi. Perääntyminen näinkin lähellä huomionarvoista jousimiehen ja kauriin merkkien rajaa sekoittaa Marsin ratatason kulun. Ehkä muistamme, että keväällä maaliskuun puolivälistä huhtikuun alkupuolelle, kulkiessaan jousimiehen merkin lopusta kauriiseen, Mars oli poukkoilevassa OOB-tilassa – ihan kuten sen pitikin olla tässä eläinradan kohdassa kulkiessaan. Nyt vesimiehessä perääntyessään Mars on hypännyt uudelleen tutkimattomille teille eli ylittänyt kallistuskulmassaan määrätyn rajan. Mars kohosi deklinaatiossaan OOBiksi 7. heinäkuuta noin iltakymmenen aikaan vesimiehen 8 asteessa, mikä on poikkeuksellista. Yleensä OOB tilaan joudutaan jousimiehen ja kauriin merkeissä sekä vastapuolella kaksosissa ja ravussa. Kiinteässä merkissä tapahtuva OOB-kulku on mille tahansa planeetalle poikkeuksellista (paitsi Plutolle). Poikkeustilassa tavallista poikkeuksellisemmassa paikassa – ja sitten päälle iskee nämä pimennykset, joissa Mars on mukana.

Juuri Marsin epätavallinen kulku antaa tämän pimennysjakson tapahtumiin aivan erityisen lisänsä. Perjantain ravun pimennyksessä Mars on ”vain” OOBina, mutta siinä mielessä teemassa mukana, että se kulkee edelleen erittäin lähellä Kuunsolmuakselia (pimennyksiähän meillä ei ole ilman Kuunsolmuja, joten akseli tulee muistaa katsoa pimennyskartoilta aina).

Kuunpimennyksessä Mars sitten räjäyttää potin, jos sallitte näinkin dramaattisen ilmaisun. Mars on alasolmulla ja yhtymässä pimentyvään Kuuhun vesimiehessä. Pimennyksen neljäs aste on myös sikäli mielenkiintoinen, että Mars on syklissään Auringon kanssa puolituksessa. Kun Mars oli viimeksi yhtymässä Aurinkoon, tämä tapahtui juuri samalla akselilla, siinä missä Aurinko nytkin on, leijonan 4 asteessa. Voidaan katsoa, että pimennyksien teemat jollain tavalla nostettiin esille jo vuosi sitten kesällä. Tekeminen, aloitteet, vitaalisuus, aggressiot ja puolustaminen ovat tämän Kuunpimennyksen alleviivatut teemat. Ja Mars on siis täydellisen Kuunpimennyksen aikaan, kytkeytyessään moninkertaisesti pimennykseen sijainnissaan, erityisessä OOB-tilassa, mikä lisää planeetan aktiivisuutta.

Leijonan Auringonpimennyksessä elokuussa Mars on vesimiehen nolla-asteella, mutta edelleen oleellisesti kytkeytyneenä Kuunsolmujen linjaan, ja Mars on OOB-kulussaan suuremassa kallistuskulman asteessa kuin aikaisempien pimennysten aikaan. Voidaan ajatella, että Marsin toiminta on aina vaan aktiivisempaa, ja sen energian ryöpsähdyksiä on aina vaan vaativampaa hallita. Suurennuslasia teoille joudutaan käyttämään aina 25. syyskuuta saakka, koska vasta tuolloin Mars palautuu normaalikulkuun 3° vesimiestä kohdassa.

Mars-henkisillä pimennyksillä on tarkoituksensa. Sen lisäksi, että pimennyksen teeman omalla kohdallaan tiedostaa, nyt vaaditaan tekoja. Pitää toimia, mennä, vauhdittaa, liikkua ja aloittaa – mutta koska taivas vihjaa erityisesti OOB-tilan kautta hallinnan haastavuudesta, ei pimennyksien hetkellä ole tarkoituksenmukaista rynniä suinpäin harkitsemattomiin tekoihin. Pimennykset käsittävät aina pitkän ajanjakson, useita kuukausia elämästä, ja siksi tekemistä on aikaa harkita. Otetaan haltuun liikkeet ja muuvit, mutta muistetaan että pitää aloittaa. Sodanjulistuksien ja ristiretkien tarpeellisuutta pohtikoon kukin vastuullisesti.

Miten teillä pimenee, millaisia ajatuksia pimennysjakso on herättänyt?

Jäitä polttelis

Eilisen myöhäisillan vesimiehen Auringonpimennyksen jälkeen haluaisimme huokaista syvään ja mennä eteenpäin, että pimennykset oli siinä. Pimennyksessä alkoi uusi kuunkierto, ja kun jakso alkaa näin, on tässä edelleen pimennyksen teema mukana. On tavallaan erikseen pimennysten välinen aika, ja kattavampi, pidempi pimennysaika, joka alkaa silloin kun alkaa ajanjakso, jossa pimennykset tulevat. Näin ajateltuna pimennysjakso alkoi tammikuussa kauriin uudestakuusta, koska tässä syklissä saimme Kuunpimennyksen leijonassa. Pimennysjakso päättyy vasta kun syntyy seuraava Uusi Kuu, sellainen jota ei pimennys rasita: kalojen Uusi Kuu 17.3. Pimennyksestä alkunsa saava kuunkierto, tämä nyt ajassa oleva vesimiehen sykli, on toisenlainen tunnelmaltaan kuin normaalikierto. Ei paha tai huono, mutta esimerkiksi aloituksien suhteen jossain määrin arveluttava. Seuraavaa, maaliskuussa alkavaa kalojen kiertoa taas rasittaa se, että sykli on astrologisen vuoden viimeinen. Ennemmin siis vanhasta luopumisen aikaa kuin täysillä eteenpäin puskeva, vaikka toki se nyt ajoittuukin hyvin lähelle Kevätpäiväntasausta ja oinaan ingressiä. Noin tammikuun puolivälistä lähtien olemme olleet tunnelmallisesti ajassa, mikä on odotteleva ja pohtiva, ennemmin kuin toiminnallinen ja tekevä. Oinaan ingressissä (kun Aurinko siirtyy oinaaseen) käännähdämme uuden alun puolelle, mutta oikeastaan vasta tätä seuraava kuunkierto päästää uudet tuulet valloilleen – ja tämä on luvassa vasta huhtikuun puolivälissä! Tässä ollaan kolme kuukautta kuin puoliteholla (varmasti hyvää aikaa saattaa loppuun kaikenlaista) ja onhan se kuin jäitä polttelis.

Viikonloppuun ajoittuva astrologinen tapahtuma on Merkuriuksen yläkonjunktio eli Merkuriuksen ylitys Auringolle. Ketterän mentaalisen planeetan syklissä tämä vastaa täyttymistä, ihan kuin täydenkuun kukkeutta. Täysi Merkurius on tietonsa etsinyt, näkemyksensä valinnut, ja nyt on aika jakaa opittu toisille. Täyden Merkuriuksen aika on viestinnän, puheitten ja julkaisemisen aikaa. Merkuriuksen ylitys Auringolle tapahtuu lauantaina noin puoli kolmelta vesimiehen merkin loppuasteilla. Nyt on kuulijakunta laaja, vaikka parhaiten tietysti tavoitetaankin jo valmiiksi samanmieliset, hengenheimolaiset.

Kuu hehkuu kalojen Venuksen suloutta, tarkimmillaan perjantaina illalla, ja jatkaa Neptunuksen ylityksessä henkisyyttä ja pyyteettömyyttä varhain lauantaiaamuna. Kuun, Venuksen ja Neptunuksen söpö trio saa pontta jousimiehen Marsista, ja kauniit asiat pääsevät maailmalle jakoon. Toivottavasti ajatus pysyy kirkkaana, onneksi on se vesimiehen Merkurius vielä tähän aikaan. Marsin ja Neptunuksen välinen kulma tarkentuu lauantaina noin yhdeltä iltapäivällä, eikä tämä yksittäisenä kulmana ole kaikkein helpoimpia. Voi sujahtaa riippuvuuksiin, kaikenlaisiin epäterveisiin ilmentymiin, mutta pidetääs ohjakset käsissä niin teot ja aloitteet saavat henkistä, luovaa ja taiteellista luonnetta. Kalojen Kuu takuulla rakastaa lillumista, aikaansaamattomuutta, mihin se pääsee Jupiterin kulman jälkeen kun vuorokausi on vaihtunut sunnuntaiksi. Oinaaseen Kuu siirtyy aloittamaan uutta eläinradan kierrostaan sunnuntaina noin kahdelta iltapäivästä. Kun Merkurius ja Aurinko niin vesimiehen merkin lopussa kohtaavat, ovat ne seuraavaan merkkiin siirtymisessä peräkanaa, Merkurius nopeampana mulahtaa kaloihin sunnuntaina aikaisin aamulla siinä puoli seitsemältä, ja Aurinko hyppää pomppunsa illalla hieman seitsemän jälkeen. Surkutellaan vähän Merkuriusta, kun kalat on sille vihonviimeinen alue; onneksi taivaalla on komppaajia matkassa.

Tulevan viikon kohokohtia on Venuksen ja Neptunuksen ylimaallisen ihanan energian yhdistyminen keskiviikkoiltana, sekä minun synttärini, hah hah. Bilekausi taitaa alkaa!

Väliajan tehtäviä

Vortexpyörre jatkuu, mutta melko rauhallisissa tunnelmissa. Vanhenevan Kuun alla matkataan kohti ensi viikon Auringonpimennystä, ja huomio kohdistuu Kuun alasolmun suuntaan vesimieheen. Merkurius ylittää solmulinjan perjantaina iltapäivällä puoli kuudelta, ja voimme taas tiedostaa selkeämmin niin pimennyksien teemoja kuin vesimiehen alasolmua.

Venus on päättämässä vesimiehen merkin ylitystä ja viettää miltei koko lauantain merkin viimeisellä kriittisellä asteella. Koska ollaan vesimiehessä, missä muutoinkin nyt erityisen paljon tapahtuu, voi Venuksen tehtävä olla tavallista painokkaampi. Sosiaalisia kiemuroita ja yhteyksiä on hyvä pohdiskella, sekä vaihtoehtoja arvostuksille ja tykkäämisille: vesimies saattaa viimeisellä asteellaan muistuttaa, että myös erilainen ja toisenlainen voi tuottaa mielihyvää. Venus mittaa kriittistä astetta lauantain aamukuudesta sunnuntain sydänyöhön, kun silloin siirtyy yhden jälkeen kalojen merkkiin. Kaloista Venus pitää ihan erityisesti. Rakkaus alkaa hehkua, ystävänpäivä tulee.

Toisenlaista mittaamista käydään Auringon tullessa kulmaan Jupiterille, ja tämä on tarkimmillaan sunnuntaina yöllä puoli kahdelta. Vesimiehen Aurinko on täynnä vankkaa mielipidettä, mutta ehkä skorpionin Jupiter – jo kohta hidastamassa vauhtiaan pysähdykseen – vielä tiivistää näkemyksiä ja katsomuksia. Tuntuu hyvältä ajalta ottaa asioista selvää. Vaikka kulma on astrologisesti ajatellen hankala, Jupiterin muodostamille kontakteille on ominaista myönteisyys ihan kautta linjan. Kunhan ei liioitella ja siten vaikeuteta itse tilannetta, aktiivisuus on vaan hyvästä. Voi jopa avata ymmärrystä tästä syvästä, pimennysten välisestä ajasta ja sen tarkoituksista.

Jousimiehen Kuu on reteä ja suurpiirteinen, ja ehtii höyrytä lisää samaan suuntaan kuin mihin Auringon ja Jupiterin kulma viittaa. Tämän Kuun alla tekee mieli ottaa rennommin, tai syventyä ikuisten viisauksien jahtiin. Kuun kulma Neptunukselle perjantaina illasta uhkuu ihanteellisuutta, ja ehkä sen arjesta tempaava lumo on juuri paikallaan, jos on vapaata tiedossa. Kuu on jousimiehessä melko aktiivinen, mutta puhti saattaa olla hieman valheellista lauantai-illan Uranuksen kulman jälkeen noin puoli seitsemästä eteenpäin. Kuu hyväuskoisena luulee Venuksen vielä auttavan, mutta tosiasiallisesti Venus karkaa alta pois kaloihin. Kuun kurssiton aika saattaa käytännössä tuntua jo ennen aikojaan, mutta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tällä ei kai ole suurta merkitystä. Kauriiseen Kuu menee sunnuntaina yöllä hieman ennen puolta viittä. Vai ilmaistaanko että joutuu? Työteliäs merkki Kuulle, ja nostaa pintaan pätemisentarvetta, eikä aina niin tervettä velvollisuudentuntoa, kenties yksinäisyyden tuntojakin. Hyödyllinen kauriin Kuu silti aina on, ja maanantaina Kuun lähestyessä Plutoa voidaan runnoa läpi kaikki pakolliset urakat. Ja sitten voidaan istua kädet ristissä odotellen vesimiehen Auringonpimennystä, heh. Arvostuksellista ja mielipiteistä viikonloppua!

Pimennysmietteitä

Kalenterivuoden aikana saadaan sääntömääräiset neljä pimennystä, ja tänä vuonna yksi ylimääräinen tämän lisäksi. Pimennysjakso periaatteessa alkaa tänään täydellisellä Kuunpimennyksellä leijonassa ja toinen kierros helmikuun puolivälissä jatkuu Auringonpimennyksellä vesimiehessä. Pimennykset ovat jatkumoita tai syklejä tietyillä kartanalueilla, jotka riippuvat Kuunsolmun kulusta, eikä niistä siksi voi puhua yhden päivän tapahtumina. Suurin piirtein samalle kartanalueelle kohdistuu yleensä useita pimennyksiä, ja pimennyksistä puhuttaessa kartanalue tarkoittaa aina kahta vastakkaista kohtaa eläinradalla. Pimennys on solmujuttu ja solmussa on aina yläsolmu sekä alasolmu, kumpikin pää linjasta aktivoituu. Eli kun tänään pimennys tapahtuu 11°37’ leijonaa, on noiden asteiden lähettyvillä aktiivista myös vesimiehessä. Viime syksynä elokuun alkupuolella sama kartanalue aktivoitui myös Kuunpimennyksessä, ja homma jatkuu edelleen.

Osittainen Auringonpimennys helmikuussa on jatkumoa viime elokuun ”suurelle amerikkalaiselle” pimennykselle, ja se kohdistuu vesimiehen merkin loppuun. Tässä talven pimennysajassa aloitetaan yläsolmun puolelta Kuun kanssa ja jatketaan alasolmun puolella Auringon teemoissa. On esitetty, että olisi luontevampaa jos pimennyksen pariviikkoisessa ensin tapahtuisi alasolmun alueella ja vasta sitten yläsolmulla; ajat ovat erilaisia ja jos pimennykset tietävät mikä on paras järjestys.

Kesällä saadaan sitten pitkä pimennysaika kun tulee kolmen sarja, ei selvitäkään kahdella viikolla pimennystenvälistä mystistä outoutta. Pääsääntöisesti pimennykset tapahtuvat Kuunsolmujen kulkemissa merkeissä, mutta aina joskus leimahtaa vielä edellinen merkkipari tai kurkataan seuraavaan. Tämä jälkimmäinen on kyseessä heinäkuun puolenvälin tienoilla kun pimennys saadaan ravussa. Heinäkuun lopussa ollaan vesimiehen merkin alussa, elokuussa noin puolenvälin asteissa leijonassa, ja vielä ensi talven aluksi saadaan päätös tälle merkkiakselille pimennyksellä leijonan alussa. Sen jälkeen pimennykset siirtyvät täsmällisemmin ravun ja kauriin merkkipariin.

Pimennyksiä voidaan koettaa arvottaa mikä olisi vaikuttavin / osuvin, esimerkiksi Kuun kulkeman radan mukaan. Tästä nyt tapahtuvasta pimennyksestä on paljon vouhotettu kuinka se on samalla Super Kuu eli sattuu olla pimennyksen aikaan juuri lähimpänä Maata. Tällöin Kuu näyttää silmämääräisestikin isommalta sekä kirkkaammalta, ja onhan sellainen toki vaikuttavaa, niin tunnelmaltaan kuin fysiologisestikin. Astrologisesti pimennyksiä voidaan miettiä myös sitä kautta, onko pimennyksessä mukana muita tekijöitä pimennyslinjalla.

Osuvuudessa leijonan 11 asteen pimennys on painokkaan tuntuinen ja Kuunpimennyksistä ehdottomasti tämän vuoden komein. Ensi kesän täydellinen Kuunpimennys vesimiehen merkin alussa sattuu ihan päinvastaiseen aikaan, Kuu on kaikkein kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Ja ehkä sekin on leimallista, että nyt superkuu pimenee yläsolmun alueella, ensi kesänä ”pikkukuu” pimenee alasolmun suunnassa. Tästä leijonan täydestäkuusta on myös laajasti kerrottu kuinka se on Blue Moon eli Sininen, mutta tällä ei ole mitään astrologista merkitystä. Nimi tulee siitä kun Kuun kierto klikkaa epätahtiin käytössä olevan maallisen kalenterin kanssa, että saman kuukauden alla tulisi kaksi kuutamoa. Ihan kaikkialla näin ei edes tapahdu, muistaakseni Tasmaniassa saadaan tavallinen helmikuun täysikuu. Jos Kuun väriä nähdään sen noustessa horisonttiin, sen pitäisi olla punasävyinen.

Tämän pimennysvuoden kuriositeetti on, että Kuun kiertorata Maahan nähden, lähimpien ja kauimmaisten kohtien sykli, asettuu yksiin uusien- ja täysienkuiden kierron kanssa. Myös kesällä ravussa tuleva Auringonpimennys sattuu siis Kuun perigeen aikaan, jolloin Kuu voisi olla kierrossaan ”vaikuttavin”, samoin kuin elokuun Auringonpimennys leijonassa. Ajanlaatu saattaisi olla symbolisella tavalla huikea. Astrologisesti näissä pimennyksissä on myös melkoinen lataus. Kumpi tuntuu painokkaammalta, heinäkuun pimennys jossa on mukana Pluto täsmälleen pimennystä vastapäätä, vai elokuun pimennys jossa häärää mukana perääntyvä Merkurius? Tuntumani on, että heinäkuun ravun pimennys kolahtaa henkilökohtaisella tasolla vahvasti heille, joilla on kartantekijöitä 20 asteen tienoilla ravussa ja kauriissa, onhan heillä samaan aikaan pitkä Pluton transiitti.

Pimennykset ovat osa luonnollista taivaan sykliä, ja näihin kannattaa suhtautua siten, että ne täsmentävät ja kohdentavat ajanlaadun viestiä. Pimennysasia ei ole mitään taivaasta niskaan ropisevia rangaistuskiviä vaan kehotus toimia itse sen planeettaenergian teemoissa, johon pimennys kohdistuu. Pimennys on muistutus, joka voi olla hyvinkin tärkeä, koska sitä pitää näin alleviivata.

Leijonan pimennyksen tarkoituksesta

Maanantaina illalla puoli kymmeneltä tapahtuvasta täydellisestä Auringon-pimennyksestä on kirjoitettu valtavasti; se on saanut jo pitkään huomiota jopa muualla kuin astrologiaa tutkivien parissa. Sitä on kutsuttu suureksi amerikkalaiseksi pimennykseksi, koska se näkyy Pohjois-Amerikan mantereella ja sattuu osumaan maan valtionjohtajan kartantekijöille. En kuitenkaan katso tarpeelliseksi toistaa samoja asioita enää, sillä uskon, että moni lukija miettii miten pimennys voisi itsellä tuntua, missä näkyä, ja säästyykö tältä kun ei ole Amerikassa eikä valtionjohtaja. Emmin aiheen esille ottamista pitkään, vaikka jo ensivaikutelmani oli, että en halua tätä ilmiötä mundaanista näkökulmasta tarkastella.

Täydellinen Auringonpimennys on aina voimakkaampi kuin esimerkiksi osittaiset pimennykset. Silti tämä leijonan merkin loppuun tuleva pimennys ei ole yhtään sen vaarallisempi kuin vastaavat täydelliset pimennykset. Pimennysjakso on aina melko erikoista aikaa, ja sen kärjistymisistä olemme kaikki saaneet seurata hyvin surullisia uutisia. Kunkin omalla kohdalla pimennyksen merkityksen ymmärtäminen, tiettyjen oman elämän tärkeiden seikkojen havainnointi, eli tiedostaminen, on pimennyksen viesti. Pimennykset ovat Kuunsolmuihin liittyviä juttuja, ja siksi näihin liittyy kohtalonomaisiksi miellettäviä piirteitä. Pimennys ei ole paha, kamala eikä pelottava. Se miksi pimennys usein tuntuu epämiellyttävältä, liittyy väistämättömyyteen ja kontrolloimattomuuteen. Meillä on kova tarve pitää kaikki elämän langat omissa käsissämme, ja kun sattuu jotain mitä emme ole itse valinneet, se tuntuu epäoikeudenmukaiselta. On vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä, että sellainen voisi olla tarpeellista.

Pari huomiota pimennyksen osumisesta. Olen yhä vankemmin sitä mieltä, että pimennykset ovat merkkikohtainen juttu. Tämä pimennys nostaa esiin Auringon omaa merkkiä leijonaa, ja samalla luonnollisesti sen vastamerkkiä vesimiestä, missä Kuun alasolmu nyt kulkee. Nyt pimennyksen kohta on eläinradalla aivan leijonan merkin lopussa, ja ymmärrän että mieli tekisi ulottaa sen vaikutusaluetta neitsyen merkin puolelle. Sallittua tämä on, minä vain tulkitsen toisin. Pimennykset tapahtuvat merkeissä, eivät niinkään asteissa. Merkkien kautta tietyt teemat nousevat käsittelyyn, eivät asteista. Nyt siis leijonan merkin loppuosa on erityisesti altistunut, ja vaikutusalue liukuu melko pitkälle ”taaksepäin” merkin puoliväliä kohti. Karkeasti ottaen ihan kaikki leijonassa on nyt jollakin tavoin huomionarvoista, kun pimennys samassa merkissä tapahtuu.

Useissa pimennystä koskevissa kirjoituksissa on mainittu tämän osuvan Regulus kiintotähdelle. Eksaktisti tämä ei ihan näin ole, sillä Regulus on siirtynyt neitsyeen jo kuusi vuotta sitten. Useimmilla tämän hetken aikuisilla syntymäkartan Regulus on tietysti leijonan lopussa; mitä vanhempi, sen lähempänä pimennyksen 28 astetta. Kiintotähden kohdan pimentymistä ei kuitenkaan olla erityisesti tavattu tuoda esille, ellei tällä samalla kohdalla kartalla ole jotakin oleellista tekijää, esimerkiksi Aurinkoa tai Kuuta, ja silloin tämä ”oleellinen” tekijä on juuri se tärkeämpi tarkastelun kohde. Fokus on syytä säilyttää.

Leijonan pimennyksen keskeisimpiä teemoja ovat esimerkiksi valta, status, asema ja auktoriteetti. Leijona kartalla symboloi hallitsijaa ja vallankäyttäjää, ja joskus oman elämän kohdalla voi olla tarpeen miettiä miten itse käyttää asemaansa, tai kuka minua määrää. Tämä aihepiiri nivoutuu tahtoon, mikä on olennainen seikka mieltää; mitä tahdon? Vuokaaviossa voisimme vetää nuolet tästä sydämeen ja arvoihin; mikä on minulle sydämen asia, mitä arvostan että haluan sitä edistää tai toteuttaa. Leijona kertoo meille loppuviimeksi elämästä, eli luomisprosessista, synnyttämisestä. Ja siinäkin mielessä elämästä, että tämä pimennys voi tarttua terveyteen liittyviin kysymyksiin, sydämen toimintaan konkreettisesti, elämänvoiman ylläpitoon tai elämänhaluun, onko tahtoa elää. Ja kaikki tämä liittyy jollain tavoin siihen, miksi olemme täällä, mitä toteuttamassa, miksi elämme; kutsumukseen ja tarkoitukseen. Tuon kaltaisia isoja juttuja leijonan pimennys meissä herättelee tiedostamaan, löytämään, mittaamaan ja arvioimaan.

Antoisaa, mutta turvallista ja rauhallista pimennyksen aikaa!

Huikean nurinkurista aikaa

Pimennysviikonloppu huipentuu rengasmaiseen Auringonpimennykseen sunnuntaina myöhään iltapäivällä (ei näy täällä meillä), mutta ei me näin vähällä pimennyksistä päästä. Ajan henki ”vainoaa” mukana vielä pitkään. Tämän talven pimennysjakso tuli nurinkurisesti alkaen Kuunpimennyksellä yläsolmun puoleisella eläinradan kulmalla, ja päättyy Auringonpimennykseen alasolmun puolella. Luontevampaa olisi ollut aloittaa just toisinpäin, yläsolmusta ja Auringosta – olo on kuin kiipeäisi pers edellä puuhun. Pimennyksen viesti yksinkertaisuudessaan (kaloja on tällaisiksi mainittu) kirkastaa irtautumisen, luopumisen ja luovuttamisen teemoja. Ajanjakson lopetukselta tuntuu, mutta myötäkarvaan silitellen, symppiksenä, hyväksyen. Kalojen kahdeksannen asteen pimennys levittäytyy koko merkin alkupuoliskolle, Neptunus lisää herkistelyä asteissa kauempana, ja alasolmu merkin alussa. Ihan samalla tavoin aktivoituu vastapäinen neitsyen alue. Jos itse pimennys onkin sävyltään lempeä, on ajan henki tähän aikaan sitäkin mahdottomampi!

Kuten viime viikonloppuna, talven ajanlaadun huomattavin tekijä yhä kohoaa energioissa kaiken muun ylle. Mars toimii laukaisijana, yllyttäjänä, energian lisääjänä ja paukun räjäyttäjänä, ja jos viimeksi korostui sen kulma Plutolle, nyt korostuu Marsin ylitys Uranukselle oinaassa. Edelleen saadaan isoutta vastapäin peruuttavasta Jupiterista ja purkauspisteen ”laavaisesta” Plutosta kohdetta ja areenaa. Sama pöhinä jatkuu kuin aiemminkin, mutta nyt kiihtyneen nopeassa, arvaamattomassa toteutumisen tavassa. Tässäpä on hurjasti voimaa tarjolla, mutta mitä sillä saadaan aikaan, on ilmeisesti täysin ”herran huomassa”, koska Uranus on niin yllätyksellinen.

Viikonlopun ajan merkinvaihdoksen suoma tunnelman muutos saadaan Merkuriukselta. Kirmaten se on ylittänyt vesimiehen merkin ja siirtyy kaloihin sunnuntain puolella yöllä. Mielet herkistyen, tippa silmäkulmassa, enemmän tarun puolella kuin totuudessa? Vesimiehen ilmamerkissä Merkurius ihan varmasti tykkäsi olla, mutta kalat on sille haastavin merkki koko radalta. Viime aikoina on ollut esillä valemedian uusi käsite, enkä oikeastaan ollenkaan halua nähdä enkä tietää mihin tällainen voi kärjistyä Merkuriuksen kulkiessa kaloissa. Ollaan siis totuuden kanssa tarkkoja.

Kuun kanssa mennään nyt hidastempoista syklin lopetusvaihetta ja pe-la vesimiehessä. Saadaan mahdollisuus ottaa etäisyyttä, tarkkailla tilanteita, pohtia asioita ja parhaassa tapauksessa jakaa mielipiteitä vertaisten kanssa. Sunnuntaina yöllä Kuu siirtyy sekin kaloihin valmistelemaan Auringon pimentämistä ja aloittaakseen uuden kiertonsa. Kalojen Kuu on kameleontti-aikaa, ihan mitä hyvänsä, taipuu ja sopeutuu, tarjoaa vaihtoehtoa ja vaikka luultaisi että ”näin on”, jokin ui kuitenkin ihan toisaalle.

Taikablogissa voisimme hehkutella pimennyksillä lisää. Kuka lukijoista tietää syntyneensä pimennyksen aikaan? Tällainen selviää kartasta katsomalla siten, että jos Aurinko on lähellä Kuunsolmujen linjaa, on syntymän hetki ollut lähellä pimennyksen aikaa. Jos Aurinko ja Kuu ovat omalla kartalla hyvin lähekkäin solmun tuntumassa, on kyseessä Auringonpimennys kuten nyt. Jos taas Kuu on vastapäätä, on Kuunpimennyksen aika. Pimennyksen aikaan syntyneiden karttoja katsoessa tulee väistämättä mieleen karma. Miellättekö te elämänpolkunne karmallisiksi, joiden kartalla pimennys on? Kun olen paljon Lohikäärmekarttoja pyöritellyt, en ole voinut kuin päätellä, että pimennyksen läheisyydessä syntyneellä on ihan omanlaisensa elämäntehtävä, ja tätä voisi varmaan karmaksi kutsua.

Ensi viikolla meille on tarjolla Auringon ylitystä Neptunukselle, tarkimmillaan torstaina yöllä, joten varokaa etenkin keskiviikkona sumun tiivistyessä kaikenlaisia symbolisia liukastumisia. Marsin ylitys Uranukselle samoin on tarkka vasta viikonlopun jälkeen, maanantain puolella yötä, ja vaikka suurin puhti olisi niistetty T-ristikuvion osalta tässä ylityksessä, se on olemassa vielä ensi viikon. Huikeita aikoja kaikille (ajankohtaisesti urheilutermistöön viitaten)!

Alitajunnan pimennys

Olemme pimennyskaudessa, jotka vuosittain saadaan kahdesti sellaisina aikoina kun Aurinko kulkee tarpeeksi lähellä Kuunsolmujen linjaa. Viime syksynä marraskuussa Kuunsolmut siirtyivät neitsyen ja kalojen akselille eläinradalla, ja tämä ajoittaa pimennyksien tulevan pääasiassa maaliskuussa kalojen aikaan ja syyskuussa neitsyen aikaan. Pimennyksissä on kuitenkin heittoja suuntaan ja toiseen, ja tämän vuoden pimennyksissä syksyn ensimmäinen pimennys saadaan jo elokuussa ja symbolisesti Kuunsolmun seuraavan merkkiparin alla, vesimiehessä ja leijonassa.

Oikeastaan olisin tahtonut saada tämän blogipäivityksen pimennyksistä julki etäämpänä pimennyksen tarkasta ajankohdasta, ihan vaan alleviivatakseni sitä, että pimennys merkitsee ajallisesti pitkää ajanjaksoa eikä ole tapahtumallisesti sidottu pimennyksen hetkeen tai edes päivään. Pimennyksen henki liukuu elämään jo aikaisemmin, ja sen varjo kestää pitkään. Siksi ei voi ajatella, että jos tulevana yönä 9. maaliskuuta tasan klo 3:54 ei tapahdukaan mitään, pimennys olisi väistänyt minut. Pimennys on olemassa kollektiivisesti, vaikkei se omalle kartalle osuisikaan, ja itsessä tosiaan jo ennen ja pitkään jälkeenpäin. Pimennyksen merkitys on tässä suhteessa hyvin erilainen kuin nopeiden transiittien, ja ehkä sitä voisi ennemminkin verrata Auringonpaluuseen, mikä kattaa kokonaisen vuoden, ja liukuen etukäteen ja synttäreiden jälkeenkin toisinaan. Ja muitakin karttoja voi katsella kuin syntymäkarttaa, esimerkiksi edistyskartan tekijöihin osuva pimennys voi olla aivan yhtä tuntuisa ja merkittävä.

Kuunsolmujen hitaan perääntymisen vuoksi pimennyksiä ehtii tulla puolivuosittain muutaman kerran suurinpiirtein samoilla eläinradan vastakkaisilla kohdilla. Tämäkin pidentää pimennyksien ajallista ilmenemisen kestoa, onhan se ihan selvää, että jos tämä meidän ensi yön pimennyksen kohta 18 kaloja aktivoitui jo viime syksynä Auringonpimennyksessä 20 neitsyttä, samojen teemojen ympärillä pyöritään edelleen.

Taikablogin aktiivilukijoille tämä on kertausta, mutta vielä kerran: pimennys on voimallisin silloin kun sen aste on yhtymässä tai vastakkaisuudessa oman kartan Aurinkoon, Kuuhun, Kuunsolmuihin, akseleihin ja henkilökohtaisiin planeettoihin. Harvemmin kuuluu astropiireissä ”päteviä” todistuksia, että pimennys kohdistuessaan ulkoplaneettoihin olisi ollut erityisen merkittävä. Näitä voi kukin tunnustella itsessään, ja jos ulkoplaneetta tuntuu itselle erityisen keskeiseltä planeetalta, voi sille tuleva pimennys olla kuitenkin merkittävä. Astrologiassa moni asia on tapauskohtaista, päteviä yleistyksiä on hyvin vaikea esittää.

Paljon kysellään aina pimennysten orbeista, eli mitkä tekijät eläinradalla ovat pimennyksen alla. Nyt kun on kyse täydellisestä pimennyksestä, vaihteluväli on pitkä. Olisiko liioittelua sanoa että koko kalojen merkki olisi alttiina, ja vastakkaiselta neitsyen puolelta ainakin asteet 13 – 23. Jos näissä merkeissä ja näillä kohdilla omalla kartalla on keskeisimpiä tekijöitä kuten Aurinko, Kuu, solmut ja akseleita, voi napata hieman kauempaakin. Mitä tarkemmin pimennyksen aste 18°55’ itselle osuu, sitä voimakkaampi lienee pimennyksen viesti.

Tämä täydellinen Auringonpimennys kaloissa on paljon voimakkaampi pimennys kuin jos verrataan kevään toiseen pimennykseen, parin viikon päästä seuraavaan Kuunpimennykseen. Aurinko kulkee nyt alasolmun tuntumassa, ja pimennyksen hetkellä solmulinjaan on eroa vajaat kolme astetta. Oleellisempaa on kuitenkin se, että Kuun kulkema rata on pimennyksen hetkellä verrattain lähellä Maata – kun Kuu tulee pimennyksen hetkellä Auringon ja Maan väliin, meistä katsoen se peittää Auringon täydellisemmin. Lisäksi se, että Aurinko on samassa merkissä kuin Kuunsolmu (alasolmu), lisää voimakkuutta. Myöhempi pimennys tulee edellisessä merkkiparissa vaa’an ja oinaan linjalla, jolloin Kuunsolmut ovat toisissa merkeissä.

Pimennystyyppinä tämänkertainen alasolmulla tapahtuva Auringonpimennys on melko ”vaikea”, koska vuoden pimennyksissä olisi kivempaa aloittaa noususolmun puolelta. Mutta ehkä tämä järjestys on ihan hyvä, katsotaan ensin menneen, edellisen, sisimmän ja alitajuisen vaikutukset alta pois. Kun pimennys saadaan kaloissa, ja merkin traditionaalisen hallitsijan Jupiterin ollessa mukana pimennyksessä yläsolmulla, merkin teema korostuu huikeasti. Intuitiivisuus on ajan sana, tunnemme nahoissamme ja suomuissamme mitä pimennys itselle kertoo. Pimennys aina kehottaa suuntaamaan tietoisuuden sitä kohti mitä pimennys näyttää, eli siihen mitä teillä kartoillanne on 18 kalojen-neitsyen tuntumassa.

Pimennys tuntuu ajatuksen tasolla terminä uhkaavalta, ja varmaankin pimennyksien pelko on osaltaan meihin sisäänrakennettua ja vaistonvaraista, dna:mme sisällä vuosituhansien takaisilta ajoilta. Pimennyksiin voi suhtautua järkevästi. Kohtalonomaisuudesta ei taida olla juurikaan kyse, koska pimennykset eivät tule yllättäen vaan jossakin, vaan erittäin tarkasti ja säännöllisesti tietyssä rytmissä. Mitä oli elämässä esillä noin 19 vuotta sitten, saattaa esiintyä myös nyt jossakin muodossa. Pimennyksien tarkoituksena on suunnata huomio tarkastelemaan tiettyjä teemoja elämässä ja ennen kaikkea tekemään näille asioille jotakin. Pimennykset priorisoivat puolestamme! On typerää odottaa, tapahtuuko itselle jotakin. Pitää itse käydä läpi, tehdä, prosessoida, miettiä ja pohtia. Usein pimennyksien ilmentymät koetaan vaikeina, mutta astrologisesti tämä voi olla harha: saatamme yhdistää ajallisesti kauempana olevat mukavat ja hienot asiat ja tuntemukset ”virheellisesti” muihin ajan ilmiöihin, esimerkiksi transiitteihin, vaikka kyseessä voi olla puhtaasti pimennyksen esiin nostama seikka. Koska pimennys pakottaa ja käskee suuntaamaan huomion niihin seikkoihin, joihin sen vaikutusalue ulottuu, tieto lisää tuskaa. Jos kyse on kasvamisesta ihmisenä, tämä voi olla kaksinverroin kipeätä. Kasvu ei taida olla vain ihanaa oivallusta ja uusien asioiden ymmärrystä, vaan enimmäkseen vaikeiden asioiden seulomista ja hyväksymistä. Jos emme tykkää tehdä töitä itsemme kanssa, silloin pimennys saattaa tosiaan tuntua kauhealta.

Minun mielestäni astrologia on aina oikeassa – tämä on hassusti sanottu! On hyväksi, jos pimennys auttaa meitä huomioimaan asioita, jotka ovat elämässämme tärkeitä juuri nyt.