Ketä kiinnostaa?

Millaisia ihmisiä astrologia kiinnostaa? Voisiko astrologiasta kiinnostuneiden kartoilla olla jotakin samantapaista, kaikkia yhdistävää, mikä kertoisi astrologialle virittyneestä luonteenlaadusta? Aihetta pyörittelin yleisellä Aurinkomerkkitasolla, koska tämä on yksinkertaisin lähtökohta tarkastelulle, vaikka olenkin sitä mieltä, että Aurinko yksinään ei kerro ihmisestä kaikkea. Aurinkoa voidaan ihmisluonteessa pitää kuitenkin jossain määrin suuntaa-antavana, koska se kuvastaa yksilön persoonan ydintä.

Onko meillä astrologian harrastajina odotuksia ja ennakkoluuloja sen suhteen, minkä Aurinkomerkin edustajia astrologia eniten kiinnostaisi? Voitte tehdä pienen testin itsellenne, miettiä millaista tulosta itse eniten odottaisitte. Ovatko kiinnostuneimmat hörhöjä ja henkisiä kaloja, vai psyykestä kiinnostuneita skorpioneja?

Käytin tarkastelussani lähdeaineistona asiakkaitani, enimmäkseen muutamalta viime vuodelta; minulta hajosi tietokone jokunen aika sitten ja paljon työhön liittyvää materiaalia katosi sen siliän tien. Joitakin ihan vanhoja tulkintoja olin tallentanut, ja näitä otin aineistoon mukaan. Kyseessä on siis vain kirjallisten tulkintojen asiakkaat, eikä otos ole siksikään kattava eikä lainkaan tieteellisesti pätevä, mutta saattaa olla suuntaa-antava ja toivottavasti ajatuksia ja keskustelua herättävä.

Astrologian suhteen tykkään aina kysyä miksi, pohtia syitä ja taustoja. Teen tulkintoja enimmäkseen jo astrologian löytäneille henkilöille, koska ainakin oletan, että useimmat asiakkaani ”tulevat luokseni” kirjoituksieni myötä blogista ja feissarisivulta. Tässä karttaotoksessa ei siis ollut mukana sellaisia tulkinnan saaneita, jotka ovat käyneet messuilla, eikä astrologiasta kiinnostuneita koulutuksiini osallistuneita. Otoksessa on muutama sellainen kirjallinen työ, joka on toisen henkilön tilaama, joten tulkinnan saaneen omaa astrologista kiinnostusta on vaikea todentaa; näitä tapauksia on kuitenkin hyvin vähän.

Aina voidaan kysyä sitäkin, mistä kiinnostus astrologiaan juontaa. Osa asiakaskuntaa kysyy tulkintaa selkeästi kriisitilanteissa, ja osa taas syventääkseen itsetuntemustaan; molemmat aihepiirit olisivat hykerryttävän mielenkiintoista tutkimusmaastoa karttojen suhteen.

Aurinkomerkkejä kuvaavassa kaaviossa kaksi merkkiä kohoaa ylitse muiden, leijona ja kalat. Useimmiten siis minulta kirjallista tulkintaa halunnut henkilö on näitä Aurinkomerkkejä. Keskenään kaksi kvinkunssimerkkiä, mikä näitä voisi astrologisesti yhdistää? Vaa’an pylväs taas on vain yksi kolmasosaa leijonan pylväästä, mikä on mielenkiintoista. Miksihän vaakoja ei kiinnosta samassa määrin astrologinen ajanlaatu tai itsetuntemus? Skorpioneja oli suhteellisen vähän, jos odotuksena oli että syvälliset asiat kuten astrologia saattaisi juuri heitä kovasti kiinnostaa.

Kun astrologiset merkit ryhmitetään laatujen mukaan, löytyy selkein ”näyttö” – kiinteitä ja muuttuvia Aurinkoja oli selkeästi enemmän ja määrällisesti yhtä paljon, kun taas johtavia huomattavasti vähemmän. Johtavista merkeistä eniten tulkintoja ottivat oinaat, mikä saattaa tuntua yllättävältä. Rapuja, kauriita ja näitä vaakoja on minun asiakaskunnassani suhteellisesti vähän. Tämä on siinäkin mielessä hämmästyttävä ilmiö, kun viime vuosina olen käynyt paljon läpi aikamme suurta neliötä Uranuksen ja Pluton välillä, ja sitä millaisia mullistuksia se on ihmisten elämiin tuonut. Ei tästä silti taida uskaltaa päätellä, että ajan iso kulma olisi ollut rankempi esimerkiksi Kuun kautta tulleena. Johtavien merkkien Aurinkojen määrällisestä vähyydestä voisi esimerkiksi uumoilla, että nämä tehokkaasti ja kunnianhimoisesti itseään toteuttavat yksilöt saattavat ennemmin opiskella itse ja tehdä itse itselleen tulkinnat, kuin hankkia astrologilta.

Elementtien tasolla Auringot jakautuvat jo paljon tasaisemmin, ja näistä tulta on hieman enemmän kuin toisia. Kuka olisi arvannut, että tulkintojen tilaajat olisivat tulen elementin edustajia? Millaisesta ihmistyypistä tällainen voisi kertoa, herkästi innostuvasta (ovatkohan tulkintatilaukset heräteostoksia?)?

Olen jutellut muutaman kollegan kanssa yleisesti asiakaspiireistämme, ja aiheesta on joku todennutkin, että tietty astrologi saa tietyntyyppisiä asiakkaita, vähän kuin kosmoksen laki olisi kohtalonomaisesti määrännyt tietyt ihmiset meille. Tätä ajatuskuvioita vasten oli oikeastaan hykerryttävää havaita Aurinkomerkeistä juuri leijona ja kalat, sillä tämä kertoo minun astrokartastani: siellä on todella paljon kalaa ja Vertex leijonassa. Taidan siksi kallistua lopulta enemmän siihen päätelmään, että tarkasteluni kertoo paljon enemmän juuri minun tulkintojani ottavista ihmisistä kuin astrologian kentästä ylipäätään.

Millaisia ajatuksia teillä herää aiheesta? Kuka olisi odottanut, että vesimiehet olisivat tässä joukossa isommin edustettuna (monet yhdistävät astrologian vesimiehen merkkiin ja palstoilla on käyty keskustelua siitä, kuinka monen astroharrastajan Kuu sijaitsee vesimiehessä)? Millainen tuntuma teillä on Aurinko vaakoihin ja astrologiaan – onko tämän tarkastelun tulos vain ”my bad” vai näettekö siinä yleispätevyyttä? Ja mikä teidän lukijoiden mielestä voisi olla kartalla tekijä, mikä kertoisi kiinnostuksesta astrologiaan? Onko sellaista olemassakaan?

Auringon hallitsijan ”aikaisista laaduista”

Sormeni ovat syyhynneet päästä sanomaan jotakin Jupiterista, kun planeetalle vihdoin tapahtui jotain, eli kun se noin viikko sitten siirtyi vaa’an merkkiin. Uutisissakin Jupiter on ollut esillä, kun olemme saaneet ihmeteltäväksi kuvamateriaalia – se onko tällä astrologisesti ja tulkinnallisesti merkitystä, jää nähtäväksi tulevassa. Vaa’assa Jupiter matkaa reilun vuoden verran, ensi vuoden lokakuulle, perääntyen välillä helmikuun alkupuolelta lähtien.

Seikka mitä nyt jäin pohtimaan liittyy astrologisessa ajanlaadussa oleviin taustavaikuttajiin, eli tekijöihin, mitkä eivät suoranaisesti ole esimerkiksi kulman kautta aktiivisesti esillä, mutta hiljaisesti muovaavat oman henkilökohtaisen ajan sävyä. Liikkeelle lähdin omista huomioistani ja tuntemuksistani, siitä kuinka innostavalta ja kivalta Jupiterin merkinvaihto ajatuksena tuntui, vaikka tällä hetkellä Jupiter ei kovin ihmeellisiä kulmia vaa’an alusta omalle kartalleni teekään. Ei ainakaan mitään kivoja ja innostavia kulmia. Minulla ei ole Jupiterin osalta pitkään aikaan mitään erityistä odotettavaa, ei vaa’assa sijaitsevia planeettoja ylitettävänä, ja kulmien parhaimmisto on sekin tulossa vasta vuodenvaihteen jälkeen. Kalana Jupiter on Aurinkoani hallitseva planeetta, ja nousevana jousimiehenä se hallitsee myös karttaani, ja siksi koska Jupiter on henkilökohtaisesti niin tärkeä planeetta, mikä tahansa sen liike resonoi minuun.

Seuraatteko ja pohditteko te Aurinkoanne (kartan ja minuuden ydin) hallitsevan planeetan liikkeitä taivaalla? Vaikka hallitseva planeetta ei olisi millään lailla tärkeissä kulmissa, mielestäni jo sillä on merkitystä, millainen maasto planeetalla kulloinkin on ylitettävänä. Viihtyykö vai ei, onko suotuisissa tuulissa vai haasteellisessa sijainnissa. Mielestäni Auringon hallitsijan kulku merkeissä antaa hienoista taustavaikutusta tai viitteellistä sävyä hyvin yleisellä tasolla. Nyt Jupiter viihtyy vaa’assa oikein mukavasti, mutta aikaisempi vuosi neitsyen ylityksen mittaan saattoi tarjota tavallista enemmän kriittisyyttä tai jonkinlaista selittämätöntä epämukavuusalueellaolon tuntua. Riippuu taas oman tiedostamisen tasosta sekä hallitsevan planeetan keskeisyydestä syntymäkartalla miten voimakkaaksi tekijäksi hallitsevan planeetan liikkeet ollenkaan voivat nousta. Hiukan samantyylisiksi taustavaikuttajiksi oman ajanlaadun luonteessa lukisin progressiivisen Kuun merkin, progressiivisen Kuun vaiheen sekä profektioista saadun Ajan herran merkityksen (aktiivinen vuosi kerrallaan syntymäpäivästä syntymäpäivään). Moni harrastaja todennäköisesti tunnistaa progressiivisen Kuun, edes jollakin tavoin, mutta kuunvaiheen tiedostaminen on oletettavasti harvinaisempaa. Epäilen seurataanko Ajan herrana määräävän planeetan teemoja kovinkaan aktiivisesti. Näitä oletuksia ja väitteitä saa kommentoida alla keskusteluissa.

Jupiterin tämänhetkinen merkinvaihdos oletukseni mukaan vastaisi tuntemuksia Aurinko-jousimiehillä ja kaloilla. Saturnuksen hallitsemat kauriit ja vesimiehet kokevat pidemmässä syklissä muutoksia hallitsevan planeettansa merkinvaihdoksen myötä; jousimieheen Saturnus tuli syyskuussa -15 ja menee omaan kauriin merkkiinsä joulun tienoilla -17. Jousimies ei välttämättä ole Saturnukselle kaikkein ominta merkkimaastoa, onhan se sen oman merkin viereinen merkki, mikä on juuri sitä vierainta ja tavoittamattominta aluetta. Marsin hallinnan alla olevilla oinailla ja skorpioneilla on viime aikoina ollut sikäli poikkeuksellista, että Mars on tänä vuonna liikkunut vain skorpionissa ja jousimiehessä. Venuksen hallitsemat härät ja vaa’at ovat saaneet tänä vuonna tunnustella hallitsevaa planeettaansa jousimiehestä lähtien vaakaan, miltei täyden eläinradan kierroksen jo. Samalla tavoin Merkurius muuttaa merkkiään hyvin nopeaan tahtiin, muistaakseni vauhdikkaimmillaan Merkurius vaihtaa merkkiä alle kolmen viikon välein, jolloin kaksoset ja neitsyet pääsevät toteuttamaan muuttuvaisuuttaan paljon vikkelämmin verrattuna jousimiehiin ja kaloihin. Leijonia hallitsevan Auringon kulun me kaikki tiedämme, ja tässäkin saadaan uutta sävyä työn alle melko nopeaan tahtiin. Mutta entäpä ravut ja Kuu, joka alati vaihtaa merkkiään? Vain reilun parin päivän tahdilla mennään jatkuvasti eteenpäin, mikään tuuli ei kestä kauaa kun taas tyyli muuttuu.

Toivottavasti yllä esitetty pistää teitä ajattelemaan kuten minulle kävi. Toiset meistä saavat Aurinkonsa hallitsijan kautta jatkuvia vaihdoksia, toisten osana on pysytellä saman sateenvarjon alla pitkään. Miten on, pystyttekö mieltämään Aurinkonne hallitsijan tämänhetkisen annin, sävyjen ja yleisen taustatuen tasolla, vai haittaako toisilla hallitsijan jatkuvat merkinvaihdokset erilaisten tunnelmien havainnointia? Kuulisin eli lukisin mielelläni mielipiteitänne ”teoriasta”.

Meidän vuosi

Astrologiassa aikaa mitataan eri tavalla kuin kalenterissa. Uusi vuosi on silloin kun Aurinko alkaa kierroksensa oinaassa, näin maaliskuun puolenvälin jälkeen, eikä tammikuun alussa. Nyt kun Aurinko taas siirtyy eläinradan alkuun, astroharrastajat voivat viettää uutta vuotta. Tässä ajankohdassahan juhlistetaan myös kansainvälistä astrologian päivää.

Millainen vuosi on tulossa? Asetelma on kaikille sama, henki on yleismaailmallinen, ja jokainen elää sitä todeksi omilla teoillaan ja valinnoillaan. Joillekin ihmisille tämä vuosi voi olla merkittävämpi tai tärkeämpi kuin toisille, ja sellainen näkyy ajan karttojen kohtaamisista syntymäkartan tai edistyskartan kanssa. Sama viesti näkyy kuitenkin tarkastellessa ihan tavalliseen astrologiseen tapaan isoja transiitteja.

Tämän astrologisen vuoden erikoispiirteitä ovat oinas-ingressin ajoittuminen pimennysjakson sisälle sekä kalojen merkkipainotus. Vaikka Aurinko siirtyykin oinaaseen, sen lähellä kulkevat Merkurius ja Venus ovat jäljessä kaloissa, samoin kuin tietysti merkissä vuosikausia matkaava hidas ulkoplaneetta Neptunus. Ja Kuun alasolmu. Kun ingressikarttaa katsoo maamme tasolla, Auringon merkinvaihto tapahtuu aikaisin aamulla pian auringonnousun jälkeen; tämä tarkoittaa Auringon sijaintia lähellä horisonttiakselia, kartan viimeisen huoneen puolella. Ihan silmämääräisestikin huomaa kalojen teeman painotuksen.

Pimennyksen merkitys yleisellä tasolla tietysti mietityttää. Tällainen oinas-ingressi on mahdollinen vain silloin kun Kuunsolmut omassa syklissään ovat lähellä oinaan merkin alkua. Nyt tällä puolella eläinrataa on Kuun alasolmu, eteläsolmu, ja tästä syystä menneisyys on oleellisesti mukana tässä päivässä ja tulevassa vuodessa. Alasolmuun liittyvät asiat ovat paljon haastavampia kuin yläsolmun tekijät, ja ajassamme vielä yläsolmuakin pitää otteessaan pitkään samaan tahtiin perääntynyt Jupiter, alasolmun hallitsija. Tässä kuviossa on jotakin arveluttavaa eikä ainakaan yksiselitteisen myönteistä. Nähtäväksi jää millaisin kaikin tavoin tuleva vuosi on yleismaailmallisesti hankala. Haastetta on toki ollut energioissa jo pitkään Uranuksen ja Pluton neliön vuoksi, ja edelleen tämänkin vuoden aloituskartalla tuo kuvio on olemassa. Silti on jo toisenlaisia tunnelmia lyömässä itseään läpi; Saturnuksen ja Neptunuksen neliöt toistuvat, ja ingressikartalla on vielä vahvana Jupiterin ja Pluton välinen kulma.

Ajallisesti meitä lähestyy Saturnuksen pysähdys, ja sen henki saattaa olla konkreettisesti mukana kaiken vuotta. Saturnusta pidetään jähmettävänä, ja kun se liitetään pimennystenvälisen ajan erityisyyteen ja kalojen merkin painotukseen, voisi helposti summata, että vuodessa ei päästäisi eteenpäin, jymähdettäisi vanhaan. Saatamme tarvita Saturnuksen uudelleenarviointia ja asennemuokkausta, ettei tällaiseen sudenkuoppaan sorruttaisi. Saturnus painottaa konkretiaa, käytännön tekoja, realistisuutta ja mestariksi kultivoitumista. Pimennyksen tarkoituksena on ollut auttaa huomaamaan menneestä asiat, jotka eivät edistä meitä ihmiskuntana. Siksi tämä vuosi voi olla oppiläksyn paikka.

Tällaisiin yleisteemoihin kuten ingressikarttoihin suhtaudutaan helposti siten, että se ei oikein koske minua. Se ei tunnu omakohtaiselta, sen tehtävä ei kohdistu itselle. Mutta kuka muu se on maailmassa, joka tämän kartan läksyn suorittaa? Kenelle lankeaa pysähtyvän Saturnuksen asettama vastuu ja velvollisuudet? Varmaankin aika tasapuolisesti ihmiskunnalle. Ei tunnu helpolta työltä, kun on niin paljon korjattavaa.

Ja silti, vaikka ikävästi koetinkin lukijat masentaa, Auringon siirtyminen oinaaseen tuntuu aina virkistävältä, uudelta mahdollisuudelta, henkisesti kevyeltä, keväältä. Se on oinaan puhtia, loputonta vireyttä innostua ja mennä eteenpäin. Säilytetään myös oinaan riemu ja ilo koko vuodessa mukanamme.

Astrologian juhlapäivän kunniaksi voidaan pitää itse asiakin mielessä. Millaisia mietteitä teillä on astrologiasta juuri nyt? Millaista sinun harrastuksesi on? Mihin haluaisit astrologiaa käyttää? Mistä sinun mielestäsi astrologianharrastus meillä Suomessa on tulossa ja ennen kaikkea, mihin se on menossa?

Keskikesällä ravun intiimiydessä

Aurinko siirtyy rapuun kesäpäivän-seisauksessa 21. kesäkuuta hiukan ennen kahdeksaa illalla. Ravun ingressi aloittaa toisen ajallisen kokonaisuuden, kun ensimmäinen alkoi astrovuoden alussa oinaasta. Ravusta katsomme suuntaa syksyyn saakka. Karttana tämä merkinvaihdos ei ole kaikkein helpoimpia, sillä etenkin skorpioniin perääntynyt Saturnus on haastavissa kulmissa tällä hetkellä muihin taivaan tekijöihin. Auringon lähimmät apurit ovat kaukana eri merkeissä, Aurinko saa pärjätä yksin ravussa. Vaikka Kuu on merkkien tasolla hauskasti Auringon kanssa vastavierailussa, Kuun leijonan viimeinen aste sekään ei anna hyviä fiiliksiä. Tästä saattaisi astrologisesti uumoilla, ettei nyt ole luvassa vain lomailua.

Ravun ja kauriin johtavaa, feminiinistä merkkipolariteettia olen kutsunut selviytymisen akseliksi. Rapu on runsauden ja kasvun puolella, kun kauris symboloi tiiviyttä ja niukoilla eväillä pärjäämistä. Ravun merkin symbolissa on kuoren sisällä, keskellä turvassa eräänlainen äärettömyyden kahdeksikko. Suojautuminen on ravun juttu, sen ydin on herkkä, ja jos oma kolo on turvallinen (edes symbolisesti), voi rapu päästää varovaisuuden ja huolehtimisen varmistelusta sen verran, että näyttää ilonsa.

Ravussa on paljoutta, mutta ihan kuin se ei voisi itsekään uskoa sen olemassaoloon tai riittävyyteen vaan helposti liioittelee. Ei siis mikään ihme, että isouden oma planeetta Jupiter viihtyy ravussa niin hyvin että on ottanut sen omaksi ylennysmerkikseen. Rapu on siis pohjimmiltaan melko epävarma. Kuun omana merkkinä sen merkkisymboliikka kantaa vaihtuvuuden aaltoliikettä; jos ollaan aallonharjalla, rapu tietää että on olemassa myös pohjukka. Rapu on oppinut aiemmista huonoista kausista ja varautuu alati kurjuuden varalta, usein sen verran liioitellen että aina on uutta kasvamassa. Tämä on jatkuvuuden varmistamisen ja uusiutumisen merkki, eikä siksi ole ihme että rapu yhdistetään äitiyteen ja kotitöihin, näkymättömiin tehtäviin joita ei edelleenkään osata tarpeeksi arvostaa.

Kuun merkkinä ravussa on vaistot pinnalla, kun polaaripuolella kauriissa tukeudutaan järkeen ja logiikkaan. Vaistotoimintojakin helposti väheksytään, mutta niiden varassa ihmiskunta on selviytynyt. Rapu haistaa pelon ja sen tehtävänä on vaaralta suojautuminen. Ravun ja kauriin merkkipari käsittelee yhdessä pehmeyden ja kovuuden teemoja, ja ne ovat molemmat sekoittuneena kumpaankin merkkiin. Ravussa on suojapanssarinsa, ja kauriissakin on pehmoutta, vaikkei sitä ilmiselvän kovuuden alta heti paljastu. Mielialojensa mukaan käyttäytyvää rapua (teemana – ei vain Aurinkomerkkinä!) on joskus vaikea ymmärtää, jos tunne ja aavistus eivät kelpaa syiksi. Herkkää ja hempeätä tai mukautuvaa ei pidä sekoittaa keskenään: ravussa on tuikeutta ja päättäväistä voimaa – siksi koska tuntuu siltä.

Rapu tunnustelee elämänsä eteenpäin (joskus myös peräännytään); miltä tuntuu -fiilis ohjaa, ja rapu tekee vaistonvaraisesti karsintaa tuntemuksiensa pohjalta. Ikävän tuntuista hyljeksitään, vaarallisen tuntuista väistetään, ja tämä pätee niin ilmapiireihin kuin todelliseen käsien tuntumaan. Intiimiys on ravun mittari, parhaimmillaan kosketus on liki, iholla ja privaattia (vrt. ravun neljäs huone). Kannattaa muistaa, että johtavana merkkinä rapu ei ole pelkästään vastaanottavalla puolella saamassa ”kosketusta ja intiimiyttä”, vaan sillä on yhtä lailla tarve jättää toiseen ihmiseen jälki. Se haluaa todella liikuttaa, koskettaa, tuntea, olla merkityksellinen. Kauriin tyyli on etäisempää ja välillisempää, kauempaa ohjailua, opastamista, jopa määräilyä. Rapu on ihon alla, tiukasti saksilla kiinni, otteessa.

Rapu on eläiradan subjektiivisimpia merkkejä, ja vaikka joskus jäädään pyörimään minäkeskeisyyteen, on ravussa yleisinhimillisyyttä, mikä tavoittaa kollektiivisesti. Tästä syystä rapu on kaupankäynnin mestari, se tietää omakohtaisesti toisen tarpeet. Kaikesta huolehtiminen sujuu helposti, koska itseään tarkkaillen ja tutkiskellen rapu selvittää mistä on kyse, mitä tarvitaan, mikä tuntuu parhaimmalta, mikä iskee ytimeen. Rapu ei välttämättä jaa toisille antiaan suurta meteliä pitäen; et ehkä huomaa kiittää siitä mitä sait, tai et tänä päivänäkään tajua miten menit retkuun niin helposti.

Iloitaan keskikesän kauneudesta ja runsaudesta!

Aika on EVVK:n vastakohta

On aika ottaa kesää vastaan. Auringon siirtyminen muuttuvaan kaksosen merkkiin tuo vaihtumisen toiseen ajanjaksoon. Kesää on jo odoteltukin, joskus saamme jo härän leiman alla hellepäiviä. Auringon merkinvaihdos oli 21. toukokuuta hieman ennen puoltapäivää, ja tähtivaloa ennen kaksosissa matkaavat jo Mars sekä se perääntymään kääntynyt Merkurius. Täytyy tunnustaa, etten tiedä olisiko tällä suurtakaan merkitystä, että uusi hallitsija Merkurius on retrovaiheessa merkinvaihdoksen aikaan, toivottavasti tämä ei ole huono enne tämänkertaiselle Auringon ylitykselle kaksosissa. Ihan kepeissä tunnelmissa merkkiä ei nyt vaihdettu, sillä Aurinko on vastakkaisuudessa Saturnukseen, mikä sekin perääntyy nyt jousimiehen alussa.

Mikä kaksosissa ja sen polaarimerkissä jousimiehessä on kaikkein olennaisinta? Ne ovat muuttuvan laadun merkkejä, ja oireilevat siten muutoksesta ja vaihtumisesta. Kaksosen leimaama aika ei ole paikallaanpysyvää vaan jotakin muuta etsivää. Pidän näitä molempia merkkejä virkeinä ja uteliaina, kaksosissa ja jousimiehessä käsitellään tietoa, etsitään ja jaetaan toisille sitä mitä on löydetty. Kaksosen tapa jakaa on enempi sellainen ”ottakaa tai jättäkää”, jousimies saattaa tyrkyttää sitten oikein kunnolla julistaessaan ja saarnatessaan.

Kaksoseen liitettyjä määreitä ovat esimerkiksi nopeus, valppaus, moninaisuus, monipuolisuus, älyllisyys, kärsimättömyys, viestiminen ja sallivuus (siis arvottamisen vastakohtana). Kaksosta leimaa iloisuus, mutta mielestäni yksinomaan myönteiseksi ymmärrettävässä kaksosessa unohdetaan merkin kaksinaisuus. Kaksosessa on aina kaksi puolta kuin kolikolla, kruuna ja klaava; mahdollisesti molemmat ihan samanarvoisia, mutta toisinaan myös ääripäissä hyvä/paha tai kirkas/pimeä. Kaksosta tutkiessa ja tarkastellessa usein jäädään jumiin ilmiselvään ensivaikutelmaan, muistamatta että on vielä se toinenkin. Ja jokaisen kaksostyypin tehtävänä on toteuttaa kaksosuuttaan kummaltakin puolelta – mieluusti tietysti siten, että pystyttäisi kaikki elämään säällisesti yhteiskunnan normeja noudattaen.

Mielestäni kaksosen ja jousimiehen polaarimerkkiparia määrittää kiinnostus, motivaatio. Kaksoselle ominaista on asioiden ja ideoiden tutkiminen sen mukaan mikä kiinnostaa, mikä motivoi älyllisesti. Se mikä ei kiinnosta, jätetään sivuun tuntematta huonoa omaatuntoa. Ihmissuhteissa taipumus voi näkyä siirtymisenä eteenpäin kun kyllästyminen uhkaa, mutta yhtä hyvin kehittynyt kaksostyyppi kiinnostuu ihmissuhteen parantamisen keinoista. Myös jousimiehen puolella kiinnostus ohjaa toimintaa, ja tässä se on monta astetta fanaattisempaa, omistautuvampaa, tarkoituksenmukaisempaa kun on kyse isoista linjoista, elämänkatsomuksesta ja näkemyksestä. Kaksosissa kiinnostus on kevyempää, todennäköisesti helpommin vaihtuvaa, ehkä enemmän kiinnostusta vain tietää, eikä tiedolla sitouduta muuttamaan koko maailmaa oman mielen mukaiseksi.

Kaksosta leimaa yhtäaikaisuus, ja sen ulkopuolelta katsovat leimaavat helposti sähläämiseksi, levottomuudeksi tai päättämättömyydeksi. Eläinradalla tarvitaan jokapaikan moniosaajaa, kaksosissa tärkeää on alkuunpääsy, asian saaminen eteenpäin, toisinaan pois omista käsistä, toisten hienosäädettäväksi. Kaksostyyppi ei jää näpertelemään yhden jutun kimppuun liian pitkään, ellei se sitten satu tosiaan kiinnostaa. Kaksosenergiallakin saa asioita loppuun, mutta kyse on aina siitä haluaako tehdä loppuun asti – jos ei kiinnosta, homma jätetään kesken sen kummemmin selittelemättä. Tällaisessa energiassa on siis hallittavaa, jotta osaa itseohjautua ja motivoida itseään.

Katsotaan ja tutkitaan siksi tässä uudeksi vaihtuneessa ajanjaksossa, mistä se kesä löytyy. Aika hyvä motivaattori, vai mitä? Iloisia ja riemukkaita Auringonpaluita kaikille Aurinko-kaksosille jakson mittaan!

Arvokkaasti härässä

Härän Aurinkoiseen aikaan tultiin tässä taannoin, tekemään meidän pallonpuoliskollamme keväästä totta, olemaan hedelmällisiä, kasvamaan ja lisääntymään. Valmistauduin mielestäni hyvin kirjoitussessioon härän ajasta ja merkin ominaisuuksista, syömällä vatsani aivan pullolleen. Härässä ei pihistellä.

Olen tavannut pohtia merkkejä niiden polaariparien kautta, ja nyt asetetaan vankat asemat härästä skorpioniin. Näissä kiinteissä merkeissä ei ole kyse mistään vallattomasta pallottelusta ja edestakaisesta puolenvaihtelusta. Siellä missä ollaan, ollaan ja pysytään.

Härän ja skorpionin merkkiakseli mielletään yleisimmin omistamisen merkeiksi, mutta tästä typistyksestä tahtoisin katsoa laajemmalle. Omistamiseen sanana liittyy negatiivisia mielleyhtymiä, varsinkin tässä ”meidän genressämme”. Tuo on kuitenkin yksi härän peruskäsitteistä, eikä sitä voi sivuuttaa. Jonkun pitää myös omistaa, pitää itsellään ja säilyttää, ja annetaan härän tehdä niin syyllistämättä. Itse olen usein livahtanut käsitteestä kutsumalla sitä omaamiseksi. Härällä on, eikä ihan heti lopu kesken, koska se on hedelmällinen merkki. Sen voisi liittää syntymään, kun janan vastapäässä skorpionissa on kuolema. Härän omaamisen ei tarvitse rajoittua rahaan eikä materiaan, vaikka se toki käytännöllinen merkki onkin; myös toisenlaisia resursseja on olemassa. Pidän näitä merkkejä myös rikkautta symboloivina, ihan kaikilla tasoillaan.

Perustarpeet ovat härkää, ja niistä kumpuaa hyvinvointi, mikä on merkille ominainen käsite ja kiinnostuksen kohde. Kun on juurruttu, perusta ja pohjustus ovat kunnossa, voi mieli olla tyyni ja rauhallinen, eli parhaimmillaan härkämäinen. Toisessa ääripäässä skorpionissa mielenkiintoisesti myrskyää dramaattisestikin, mutta useimmiten piilossa pinnan alla. Tunnemme myös sanonnan kuin raivo härkä, joten myrskyn siemen on myös härän puolella olemassa.

Mitä härkä ja skorpioni yhteisesti jakavat? Mielestäni molemmat merkit ovat erityisen privaatteja. Skorpioni paljastaa vain harvoille ja valituille, todella tärkeille, ja härkä taitaa olla muuten vaan hiljaa, ei erityisesti pidä meteliä itsestään ja asioistaan. Oman kokemukseni kautta nämä merkit (kartoilla tärkeissä paikoissa edustettuina, ei siis ainoastaan Aurinkohärät ja -skorpionit) ovat tuppisuisinta porukkaa, mutta vaikka minä en olekaan onnistunut näitä tyyppejä avaamaan, te toiset voitte hyvin onnistua – ja se varmasti kannattaa, koska nämä omaavat paljon.

Nautinto liitetään härkään, ja sen laatu on hykerryttävää mielihyvää, aistikokemuksia, sensuellia. Skorpionin polaaripuoli vastaa ekstremestä, intohimosta, mistä nyt kukin kiksinsä saa, mutta ”jonkinlaista” nautintoa sielläkin on. Nautinnolla ei tarkoita seksiä, mutta sekin on aihealue mikä taitaa kaikkein olennaisimmin liittyä juuri tähän merkkipariin. Härkä on kehollinen merkki, kosketus on todellista, ideaalin jakaminen ei ihan riitä. Skorpionissa kosketetaan pinnan alta, sisimmästä ja psyykestä.

Molempia merkkejä kuvaa eräänlainen sisäänpäinkääntyneisyys, ja toivon että käsite vapautettaisiin siihen ladatuista kielteisyyksistä. Härän ei tarvitse etsiä ulkopuoleltaan, koska sillä on, se omaa jo valmiiksi, ja se voi olla varsin terveellä tavalla itseriittoinen. Omavarainen tuntuu varmaan paremmalta ajatuksen tasolla. Skorpionissa ollaan myös erittäin sisällä. Ei tästä sitten sen enempää.

Jäin tuumimaan ehdottomuuden teemaa, onko se ainoastaan skorpionin omaa juttua, ja jos näin on, pitäisikö härän toisessa päässä olla toisinpäin, joustava? Eiköhän ennemmin kuitenkin niin, että härkäkin on ehdoton, omalla jääräpäisen-hiljaisen-rauhallisen järkkymättömällä tavallaan. Koska vahvaa asennetta ei julisteta, se saattaa jäädä joskus huomioimatta, mutta taitaa se siellä olla. Härkää itsessään ponnekkaasti toteuttavat kommentoikaa, kuinka ehdottomia olette?

Lasken arvomaailman kuuluvan myös osaltaan härän merkin piiriin (toinen huone, Venuksen hallitsema merkki). Härässä arvoista pidetään kiinni ja niillä on nimenomaan arvoa. Pysyvyys monilla tasoillaan lisää turvallisuutta, ja härkä rakentaa sitä itse, ei ollenkaan odota toisten turvaavan häntä. Mitenkään uudistuskyvytön härkä ei ole, sillä eteenpäin mennään varsinkin niissä asioissa, jotka tuottavat. Skorpioni symboloi uudelleensyntymää, ja mielestäni härässä on paljon samaa, härässä ei vaan tarvitse syntyä tuhon kautta. Jähmeästi ja kyseenalaistamatta kiinnipitäminen on sitä merkin negatiivista puolta, mihin usein silmä pysähtyy herkemmin kuin luontevimpiin ilmentymiin. Härkä ja skorpioni ovat laskelmoivia ja strategisia merkkejä, eikä sitten ajatella että eivät saisi olla – tarvitseeko tosiaan kaikkien ajelehtia pääkköinä vaikka muuttuvien merkkien lailla…

Millaiset määreet ja asiat teidän lukijoiden mielestä olennaisimmin kuvaavat härkää merkkinä? Ennemmin kuin tartumme yksittäisten henkilöiden persoonallisuuksiin, olisi kiinnostavaa esimerkiksi kuulla, miten miellätte merkin näkyvän ajassa?

Oinaasta uusi astrovuosi

Lehti on kääntynyt, uusi astrologinen vuosi on alkanut viime yönä kun Aurinko siirtyi oinaaseen. Auringon tulo ensimmäisen johtavan merkin alkuun, eläinradan aloituksen pisteeseen, symbolisesti uuden aloituksen kohtaan Aries Pointille kertoo alkavan vuoden teemoista. Tämä on kuin maapallon Auringonpaluu.

Tätä oinasingressiä ”varjostaa” eilinen täydellinen Auringonpimennys. Ingressiin siirtyminen jää nyt pimennyssyklin keskelle, kun parin viikon päästä saamme täydellisen Kuunpimennyksen vaa’an merkin puolivälin tienoilla. Pimennyksien ajankohdat eli kohdat eläinradalla määrittyvät Kuunsolmuparin liikkeen mukaan, ja kun nyt solmut ovat vaa’an ja oinaan merkkiparissa, on luonnollista että pimennys osuu aika liki tätä ingressin hetkeä. Syklisesti tällainen tilanne siis toistuu aina silloin kun Kuunsolmujen pää tai häntä, ylä- tai alasolmu ylittää oinaan merkkiä. Pimennysjaksoon osuva oinasingressi voisi olla kohtalokkaampi vuosi, jollakin tavoin, enkä osaa määritellä mikä tuo tapa voisi olla – merkitseekö se ajan rankkuutta tai isojen ratkaisujen aikaa vai mitä. Astrologisesti tämä nostaa kysymyksiä esille, vastaukset näemme tulevaisuudessa.

Onko Auringon siirtyminen oinaaseen tänä vuonna sitten erityisen kohtalokas? Karttana ingressikartta tuuppaa Jupiteria esille, jättäessään sen ainoana tekijänä horisontin yläpuolelle. Jupiter perääntyy vielä leijonassa, Auringon omassa merkissä siis, mutta kyllä se kohta jo kääntyy. Tällä kartalla Uranuksen ja Pluton neliökulma on planeettojen välillä kaikkein tarkin – sen pitäisi siis ingressin kautta valaa energiaansa koko vuoteen. Mahtoiko joku huokailla tämän Uranus-Pluto asetelman heikkenemistä ja laantumista? Jos ingressikartan voimaan on uskomista, näin ei tule tapahtumaan. Vuosikymmenen merkittävin neliö on täällä taas!

Jos ingressikartan vahvuuksia tutkitaan, ainakin minun huomioni kiinnittyy eniten Marsiin. Meidän asteillamme kartan nousumerkiksi tulee skorpioni, jolloin Mars hallitsee omasta oinaan merkistään niin Aurinkoa, Kuuta kuin nousua. Ollessaan yhtymässä Uranukseen, väljästi ja loittonevassa kontaktissa, mutta yhdistelmä näyttää edelleen dynaamiselta. Tulisiko tämä tulkita toiminnan vuodeksi, aggressiivisuuden vuodeksi, oikeuksien puolustamisen vuodeksi? Mitkä teidän mielestänne on Marsin kaikkein olennaisimmat toteutumisen ja näyttäytymisen tavat yleisesti ajan hengessä?

Ja onnea vaan iloisesti kaikille Aurinko-oinaan omalla kartallaan omaaville, tuleville synttärisankareille. Moni oinas on yhä muutosprosesseissa kun ajan suurin muutospaine kohdistuu voimakkaimmin johtaviin merkkeihin. Vaikka se oma Aurinko ei nyt juuri olisikaan täsmälleen kontaktissa Uranukseen ja sen myötä Plutoonkin, kohdistuu ajan hermo ilmeisesti voimakkaimmin juuri tänne kartan alkumerkkiin. Toivottavasti asetelma jaksaa edelleen innostaa ja tuntuu enemmän mahdollisuudelta kuin että taisteluväsymys alkaisi jo painaa.

Nyt oinasingressin ”vuorokautena” vietetään Kansainvälistä astrologian päivää. Olisi sopiva hetki jakaa kaikenlaisia ajatuksia astrologiasta, mikä kiinnostaa, mitä se itselle merkitsee, miten astrologiaa käytätte ja mitä se antaa? Mikä on mielestänne astrologian asema tällä hetkellä, onko asiat paremmin meillä kuin muualla maailmassa, vai toisinpäin? Missä teidän nähdäksenne se kansainvälinen astrologia luuraa? Aiotteko juhlistaa astrologiaa tänään jollakin tavoin?

Kalan ja linnun ajassa

Aurinko alkaa kiriä astrovuoden riippeitä kasaan. Se siirtyi tutkimaan eläinradan viimeistä kalojen merkkiä viime yönä, virkeässä uudenkuun hengessä. Kaloissa päätetään kierros, mutta myös suunnataan eteenpäin, sillä kalat on muuttuva merkki, se herättää meissä tarpeen siirtyä, astua toisaalle. Siitä kalojen merkki ei pääse, että mennyttä on katsottava. Se ei kuitenkaan ole takertuvaa vanhassa vellomista, ei sinnepäinkään, vaan oikeastaan enemmän päinvastoin. Kalat päästää irti. Tämä luo tilaa uudelle, eli kohta alkavalle uudelle astrologiselle vuodelle kun Aurinko lähtee uudelle kierrokselleen eläinradalla, oinaan alusta. Kalat antaa meille toivon, mikä motivoi uuteen. Tämä ei ole vielä käytännöllistä, todellista alkua, vaan sen ideaalitasoa. Unelmaa huomisesta, sarastusta seuraavasta kierroksesta.

Astrologia toimii teknisesti kaksittaisuuksina, ja tällä tarkoitan merkkien ja huoneiden pareja. Mielestäni astrologiset yleisteemat hahmottaa paremmin, helpommin ja lopulta syvemmin kun muistaa vastaparit. Kun ollaan kalojen ajassa, meillä on samalla konkreettisesti neitsyen henki käsissämme. Luontevimmin tämä selittynee sillä, että kun Aurinko kulkee kaloissa, on Maa aina sitä vastapäätä. Me olemme fyysisesti Maassa, siitä siis tämän ajan neitsyen tosiasiallinen toteutuminen. Maa unohdetaan liian usein pois astrologiaa miettiessä – ja sitten me vielä tuskailemme miksi meidän on vaikea maadoittua!

Kalat ja neitsyt pelaavat, kuten kaikki polaarimerkit, vastakkaisuuksissa ja ääripäissä. Yleisteema, mitä kulloinkin mitataan, on kuitenkin jollakin tasolla sama. Neitsyt rakastaa järjestystä ja organisointia, mutta kalat vastamerkkinä tuo kaaoksen, sekoittaa ja vaikuttaa järjettömältä. Liian usein näitä vastakkainasetteluita tulee leimattua arvottavasti, kun sen sijaan pitäisi (minun mielestäni) ymmärtää, että toisenlaisuutta tarvitaan, sillä on sijansa. Kaaos tarvitaan vanhan järjestyksen purkamiseen. Kalojen järjettömyys ei välttämättä ole mielipuolisuutta (negatiivisimmillaan mennään näin), vaan ulottumista sääntöviidakon ulkopuolelle eli rajoittamattomaan, mielikuvitukseen. Kaloissa on vaihtoehtoisuus kun neitsyessä ollaan säntillisiä. Säännöttömyys ja rajattomuus mahdollistavat vapauden, mikä ruokkii kasvua. Näin on helppo mieltää kalat Jupiterin hallitsemaksi merkiksi.

Tämän polariteettiparin yksi perusteemoista on itsensä sivuuttaminen. Ego ja yksilöllisyys käydään läpi leijonassa ja vesimiehessä, mutta tässä neitsyen ja kalojen muuttuvuudessa asetutaan minän rajojen ulkopuolelle. Tämä tehtävä tuntuu olevan pienelle ihmiselle usein ylitsepääsemätön, ja siksi merkkiparia leimaa negatiivisten kokemusten summa: itsensä hukkaamista, uhrautumista, orjuutta, syrjään jäämistä, huomiotta olemista. Usein näkee korostavan palvelun teemaa, mutta en ole ihan varma onko määre täsmällinen. Pyyteettömyys voisi olla kuvaavampi termi. Näin olen tämän dilemman kala-ihmisenä värkännyt, että minuuden kadottaminen vasta mahdollistaa laajempien yhteyksien ymmärtämisen. Jos jatkuvasti takerrumme omaan erinomaisuuteemme ja ainutlaatuisuuteemme, jäämme rajojemme sisäpuolelle, emmekä tavoita yhteyttä ”kaikkeuteen”. Minä en pidä tätä mitenkään korkeampana, ennemmin tasa-arvoisesti samuutena, ollaan kaikki samasta avaruuspölystä rakennettuja. Neitsyen ääripäässä nähdään pienimmät atomit, kaloissa syklinen jatkuvuus äärettömyyteen. Eihän hukata kumpaakaan?

Astrologia on symboliikassaan hauskan osoitteleva neitsyen ja kalojen kohdalla. Me taivastelemme, ettei tiedä onko lintu vai kala. Neitsyen symboliikkaan liittyy lintu, kaloihin se uiskenteleva otus.

Toivottavasti jaksoitte lukea liukenevan ja hukkuvan pohdiskeluni, ja siksi ymmärrätte kun toivotan kaikille hyvää kadotuksen aikaa!

ps. en muuten tykkää sellaisista kalojen merkin symbolisista kuvista, joista on toinen kala unohdettu pois. Niitä pitää olla kaksi. Lupaatteko lukijat, kun käytätte kuvitusta kalojen ohessa, esittäkää aina kaksi kalaa?

Rakentavan muutoksen jakso

 

Viimeinen neljännes astrovuodesta alkaa kauriin ingressistä eli hetkestä jolloin Aurinko talvipäivänseisauksessa siirtyy kauriin merkkiin. Ingressikartat toimivat aina suunnanantajina tulevaan; oinaan ingressi koko vuodelle, ja sitä hienosäätävät toiset johtavien merkkien aloituskartat aina kolmen kuukauden välein. Tulevana yönä yhden aikoihin Aurinko vaihtaa merkkiään.

Tämänvuotinen kauriskartta on varsin mielenkiintoinen, sillä se sisältää erityistekijöitä. Se napsuu täsmälleen ajanlaadussa merkittävään planeettakulmaan, pitkäaikaiseen Uranuksen ja Pluton neliöön – ei siis siten, että asteissa oltaisi näillä kohdin, vaan siten että tuo neliökulma on erittäin aktiivinen taas tänä aikana. Ei ole montaa päivää ihan tarkasta Uranuksen ja Pluton kulmasta, nyt ollaan vain 14 kaariminuutin erossa. Suurin ja merkittävin tekijä on Uranuksen samanaikainen pysähtyminen ingressin aikaan. Kun mikä tahansa planeetta on pysähdyksissä ja vaihtamassa suuntaansa, se on ajanlaadussa voimakkaasti esillä, ja nyt on Uranuksen vuoro. Oikeastaan tämän voisi tulkita siten kuin Uranus olisi pysähdyksissä seuraavat kolme kuukautta, aina uuteen oinaan ingressiin saakka.

Näinä päivinä myös Saturnus on ollut merkittävä tekijä, sillä se on päättämässä skorpionin kulkuaan ja ylittää parhaillaan merkin viimeistä kriittistä astetta. Jos Uranuksen pysähdyksen voisi ajatella tuovan eteenpäinmenoa ja kiihtymisen tuntua aikaan, antaa Saturnus nyt toisenlaista haastetta. Kun karman herraksi kutsuttu planeetta on tällä kriittisellä asteella, mikä sekin karmalliseksi voidaan mieltää, on tässä kyseessä tärkeät asiat. En ihmettelisi, jos joistakuista tehtävän suuruus tuntuisi liian painavalta. Lisäksi pitkältä, sillä myös Saturnuksen viimeisen asteen ylityksen teema jää työksemme ensi kevääseen saakka!

Pienempiäkin energioita liittyy Uranuksen ja Pluton kautta aikaan. Venus ylitti jokin aika sitten Pluton kauriissa, ja on vielä sen verran lähellä, että sekoittaa voimaansa Pluton kanssa ja on kulmassa Uranukselle. Marsin kulma Uranukselle on teknisesti helpompi, ja ihan varmasti se mahdollistaa lisää vauhtia ja voimaa tuntemuksiin kuin tapahtumiinkin. Venus ja Mars voivat tuoda isoja taivaallisia teemojaan lähemmäksi pientä ihmistä.

Ingressikartalla tuntuisi menevän enemmän sinne Saturnuksen teemojen puolelle Kuun merkitys, sillä merkinvaihdoksen aikaan Kuu jää pimeälle puolelle, kaikkein vanhimmaksi Kuuksi. Toki vanha Kuu pohjustaa pian käsillä olevaa uutta alkua, mutta on tässä jousimiehen merkistä huolimatta väsynyt, kaikennähnyt fiilis. Tämä on tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin pysähtynyt Uranus, ja todennäköisesti nyt Uranus ajaa ohi (kauriin tulevaa uutta Kuuta puidaan toivottavasti huomenna jossakin vaiheessa Hullunkuunajan blogissa).

On varmaankin niin, että ne yksilöt joiden omalla kartalla on tärkeitä tekijöitä johtavien merkkien puolivälin tienoilla, kokevat tämän ajan voimakkaimmin. Mielestäni kukaan ei pysty täysin väistämään Uranuksen ja Pluton neliön osoittamaa muutospainetta, koska se on ajassa niin vahvana, ja jää vellomaan useiksi kuukausiksi. Muutoksien ei kuitenkaan tarvitse olla pelottavia, ja lienee kaikille selvää, etteivät kaikki maailman asiat voi jäädä ikuisiksi ajoiksi samanlaisiksi. Joskus muutoksen huomaa selkeästi, ja mielestäni nykyisin elämämme ajat ovat sellaisia. ”Jokin” muuttuu nopeasti ja todennäköisesti tavalla, jota emme osaa mitenkään ennakoida. Asetelma ei tunnu turvalliselta, mutta on Uranuksessa omanlaista raikkautta, uskallusta ja innovatiivisuutta. Mielestäni emme pysty mitenkään ennakoimaan mikä muuttuu, mutta eiköhän ole selvää, että sisimmän ainakin tulee uudistua. Sisäisen ja ulkoisen vuorovaikutuksen tuloksena muutos tapahtuu: kun ajattelemme toisella tavalla, se vaikuttaa ratkaisuihin joita teemme, ja kun teot ovat erilaisia, muokkaa tämäkin puolestaan meistä jokaista.

Kauriin ingressi lahjoittaa meille mielenkiintoisen ajan. Pysytään valppaina ja muutetaan mitä on tarvis muuttaa, koska sellaiseen on ajanlaatu nyt sopiva. Uudistavaa talventaitetta kaikille!

Jousimiehen nuolisade alkaa

Aivan nopea vilkaisu Auringon siirtymään jousimieheen lauantaina 22. marraskuuta aamupäivällä hiukan puoli kahdentoista jälkeen. Reipashenkinen ja optimistinen ajanjakso saa ainakin minun puolestani alkaa, ja jotenkin rytisemällä se tuntuu tapahtuvankin, vaikka Mars palautuikin jo normaaleille tasoilleen kulkemaan.. Jousimiehen oma planeetta Jupiter on leijonassa jo samalla asteella, minne aikoo pysähtyä, ja nyt jo erittäin hitaassa liikkeessä se on ajassa kaikkein vahvin tekijä. On oikein sopivaa ja hauskaa, että jousimieheen siirrytään vahvan Jupiterin aikana.

Jousimiehen Uusi Kuu pääsee syntymään jo samana päivänä, vain parisen tuntia Auringon merkinvaihdoksen jälkeen. Tämmöinen saattaa kertoa siitä, että jousimiehen teemat ponnistavat todella voimakkaasti esille heti näin alkujaksossa. Uusi Kuu jousimiehessä korostaa merkkiä heti Auringon sinne tulon jälkeen, ja kehottaa rynnistämään aloituksiin.

Kun näin voimallista eteenpäinmenon tyyliä tarjotaan, on aina vaarana että ei ollenkaan harkita, vaan astutaan sumeilematta jyrkänteen reunalta kuin hupsu. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, jos muistaa ja ehtii, kannattaako riski ottaa. Jousimies on ainakin virittänyt jousensa jo kireälle ja suunnannut nuolensa jonnekin kaakkoon. Jos sinä et ota riskiä, joku muu tekee sen puolestasi takuuvarmasti.

Pitäkää oikein hauskaa jouskari-aikana!