Spesiaaliproge

Joitakin päiviä sitten minulle tapahtui astrologisesti, ei nyt täysin ainutkertaista eikä poikkeuksellista, mutta erityistä kuitenkin. Progressiivinen Kuu siirtyi uuteen merkkiin, merkkasi uudenlaisen ajanjakson alkamista. Tällä kerralla merkki vaan on tärkeä ja läheinen, syntymäkuun merkki, ja siksi tuntemuksessa merkkisiirtymästä ei ole samaa uutuudenviehätystä kuin toisten kahden ja puolen vuoden jaksojen alkaessa. Nyt ollaan hämmentävän, petollisen tutussa maastossa. (kuvan taulu on nimeltään Moon in Pisces, Kuu kaloissa – tuon haluaisin, tunnistan omakseni)

Kuun kiertäessä edistyksissä eläinradan merkkejä läpi se määrittää olennaisella tavalla kunkin ajanjakson sisäistä ilmettä, henkeä ja värettä. Palatessaan kierroksessa samaan merkkiin mistä alun perin joskus lähdettiin liikkeelle, tuntuma on luonnollisesti kotiinpaluun kaltainen. Progressiossa kuitenkin on kyse aikaan ja paikkaan sidonnaisesta karttatasosta, jolloin merkin anti ei ole täysin sama kuin syntymäkartan tekijällä. On ylemmyydentuntoista kuvitella, että tämän minä osaan, ettei tässä olisi mitään uutta opittavaa, ettei progressiivinen Kuu syntymäkartan merkissä antaisi enää mitään.

Merkkikierroksen tultua umpeen on aina summauksen ja uudelleenmäärittelyn aika. Tässä voi olla tehtävä kasvukäyrällä, sillä tässä jos missä joutuu katsomaan itseään silmästä silmään. Kuten planeetatkin uusissa ja toistuvissa transiiteissaan joka kerta näyttävät uusia puolia teemoistaan, niin kuuluu progressiivisen Kuunkin syntyä uudelleen merkissään. Miksi? Koska konteksti on eri, tapahtuman areena on toinen; me emme ole enää täysin sama ihminen kierroksen tai kahden jälkeen kuin untuvikkona syntymässä.

Katsantokantani uudelleensyntymästä on omiaan johtamaan harhaan, sillä se varsinainen progressiivisen Kuun syntymä on teknisesti ottaen Progressiivinen Uusi Kuu, eli se kun Kuu ylittää Auringon progressiivisella kartalla. Tämä merkkitason symbolinen uudeksi tuleminen on toisenlainen juttu. Omaa Kuun merkkiä katsotaan uudelta kantilta, eletyn historian määräämin reuna-ehdoin. Kun proge-Kuu kohtaa syntymäkartan Kuun se ei ole progressiivinen Uusi Kuu.

Kuunvaihe voi olla ratkaiseva erilaisuuden selittäjä. Progressiivisen kartan hitaan liikkeen (voiko tämän lukea myös sanalla ’kasvun’?) vuoksi Aurinko on siirtynyt syntymäkartan asemista siten, että progressiivisen Kuun tullessa uudelleen syntymäkartan merkkiin kuunvaihe on toinen kuin syntymässä. Karkeasti esitettynä ensimmäisen kerran Kuun tullessa syntymäkartan Kuun merkkiin vaihe on se edellinen kuin on syntymäkartalla. Jos olet täydenkuun ihminen, progekuu on samaan merkkiin tullessaan kasvukuun (hullunkuun) vaiheessa. Toisella kierroksella ollaan taas menty yksi vaihe taaksepäin kasvavaan puoleenkuuhun. Jos taas syntymäkartan Kuu on uudenkuunvaiheessa, ensimmäinen progekuun tulo samaan merkkiin tapahtuu balsamisen kuunvaiheen alla, seuraava vähenevän puolenkuun haasteissa.

Kuunvaiheen tyylin ja toteutumisen moodin nivominen merkkiin vaatii hiukan ajatuspyörittelyä. Esimerkki on nyt itseltä, menköön nyt kunnolla sylttytehtaalle kun tällä aloitettiin. Kalojen Kuu on kartallani Uusi Kuu. Kun progekuu muinoin 27 vuotta sitten päätyi uudelleen kaloihin, kuunvaihe oli vanhankuun vaihe. Tämä resonoi liiankin sopivasti merkin kanssa kimppaan. Vanha elämä tosiaan päättyi miltei kaikilta osiltaan, eikä aivan ilman kipuilua. Viimeinen kuunvaihe on samaan tapaan irtipäästämistä, luopumista, hiipumista ja haipumista (onko tämä edes sana?) kuin kaloissakin, eläinradan viimeisessä merkissä. Tämä nykyinen Kuun vierailu kaloissa on kuunvaiheen sävyltään laskevaa puolikuuta, missä moodin avainsanoja voisivat olla kypsyminen, punnitseminen, valinta ja päämäärätietoisuus. Huomaamme varmasti kaikki, miten hömppä ja lapsellinen kalat-Kuu joutuu kasvamaan harppauksia tällaisessa elämänvaiheessa.

Kun merkin ylitys on vasta alussa, omia tunnelmia sen havaitsemisesta ei kovin analyyttisesti uskalla eritellä. Odotuksia kaloista on vastaanottavaisuus siten, että olisin jo oppinut rajanvetoa. Irtipäästössä toivon niiden asioiden olevan sellaisia joiden on aika mennä, joista otteeni kirpoaa. Herkkyys ilmeni välittömästi; itkin pitkästä pitkästä aikaa, mutta onneksi onnenkyyneleitä. Kadotukseen joutumista? Kalojen ajelehtimisella on tarkoituksensa siinä kuin muillakin merkeillä; tulkoot tuntemattomat vedet. (ps. symboliikkaa tiivistää Neptunuksen pysähtyneenä olo kun proge-Kuu tuli kaloihin)

Mainokset

Herkkuja ja ihanteita

Arvata saattaa, että kalakattaustahan meille on tarjolla viikonlopun ruokalistalla. Kaksi annosta menussa ja kumpikin á la carte -listalta: Aurinko ja Neptunus kohtaavat, ja heti perään Merkurius ja Venus. Kumpaa saisi olla? Jos ei ole herkistyksiä ja altistuksia, voisi uskaltautua kokeilemaan ensimmäistä, mutta keittiömestari suosittelee jälkimmäistä, joka takuulla hivelee kaikkien makunystyröitä.

Siis mitä ihmettä? Aurinko on kaloissa edennyt siten, että väistämätön vuosittainen kohtaaminen Neptunuksen kanssa tapahtuu nyt. Nämä ovat yhdessä sen verran hukassa muulta kartalta, että tuloksena voi olla mitä vaan. Toivottavasti herkkyyttä, empatiaa, universaalia rakkautta ja pyyteettömyyttä. Ehkä ihania luovuuden pirskahduksia. Koetetaan olla hereillä ja tietoisia, ettei tulisi se paha kakku; näkymättömyyttä, unohdusta, riippuvuuksia, saamattomuutta. Ylitys tarkentuu sunnuntain iltapäivälle, mutta energiana on monen päivän ”herkku”.

Merkuriuksen ylitys Venukselle tarjotaan runsaampana, koska planeettapari on mukavasti kulmassa Jupiteriin (josta intoilen pian lisää!). Tästä saattaisi jopa saada jonkinlaista otetta, vaikka kaloissa tämä on aina kyseenalaista. Ilmaisun, viestinnän ja mielen planeetta Merkurius kohtaa ylennyksessään keekoilevan Venuksen, ja siksi kaikenlainen kohtaaminen on varsin plussamerkkistä ja suloista. Elämyksiä voisi olla tarjolla, kauniita ajatuksia, ehkä ihan runoutta – mutta kukkaronnyörien kanssa sitten tarkkana. Tämä on just sitä jeesustelua että annettaisi viimeinenkin ihokas yltä. Mikä on muuten ajatuksena kaunista. Planeetat kulkevat ihan tasatahtia noin asteen etäisyydellä kaiken viikonloppua, ja sunnuntaina illalla Merkurius huipentaa suloisuuden ylitykseen.

Saimme neitsyen parantavan ja huolehtivan täydenkuun, ja neitsyen Kuun aika voisi olla oikein tuottelias ja hyödyllinen, etenkin jos uskaltaudutaan ihmisten ilmoille ”kohtauksiin”. Tavallisestihan neitsytkuu jää huolehtimaan asiat kuntoon taustalle, mutta näin täydenkuunaikaan voisi uskaltautua ihan esille, ottamaan kunnia itselleen. Kurssiton aika ei näin tehokkaassa fiiliksessä tunnu missään, ja se ajoittuukin nätisti lauantain puolelle yötä. Vaakaan Kuu siirtyy lauantaina aamupäivällä, ja kanssakäymisen ideasta päästään paremmin jyvälle. Kuu antaa vielä maanantaina hauskan potkun tulevalle viikolle tullessaan aamulla vastapäätä yllätysten ja poikkeustilojen Uranusta (varustautukaa henkisesti…).

Varsinainen suuri intoilun aihe on Jupiterin tuleva pysähdysaika. Se on ensi viikolla, mutta tottakai astrologian piireissä tulkitaan monella tavalla, niin pysähdyksen kestoa kuin merkitystäkin. Pysähdyksissä oleva planeetta katsotaan ajassa painokkaaksi, ja siksi Jupiter maalaa isosti ensi viikkoa. Se on näkemystä, filosofiaa, elämäntapaa, toivottavasti viisauttakin, ja samalla irtautumista rajoituksista, pikkumaisuuksista ja rutiineista. Jos arki ei oikein maita, syytetään porukalla Juppea! Pysähdyksen kohdan voisi katsoa esimerkiksi siten, että tullessaan pysähdyksen kaariminuutille planeetta on stopissa, ja nyt Jupiterin tapauksessa se on tuossa kohdassa keskiviikkoaamusta 7. maaliskuuta noin kello kahdeksasta ja perääntyy tästä kohdasta pois sunnuntaina 11. maaliskuuta aamuyöllä puoli kuudelta. Suunnanvaihdoksen keskikohta osuu ensi viikon perjantaille. Vietetään siis isosti ja runsaasti Jupiterin merkkipäiviä!

Liukujat

Ollaan päästy viimeiseen eläinradan merkkiin, kun näitä on kuukausittain tarkasteltu suurinpiirtein sen ajan sisällä kun Aurinko on sitä kussakin merkissä kulullaan valaissut. Kaloista on vaikea saada tarttumapintaa merkin monimuotoisuuden vuoksi. Kun luulee tavoittaneensa, se pirulainen liukuukin jonnekin muualle. Jos yhdelle kalalle (kartan sijainnissa lähinnä, ei aina Aurinko) jokin teema on päällimmäinen, sanotaan vaikka uhrautuvuus, ei tätä kaikki tunnista lainkaan. Kaloissa on vaihtoehtoja, ja jopa mielivaltaisuutta siinä mikä sen aihepiiristä kulloinkin painokkaimmin esiintyy. Omilta kartoilta voisimme tarkastella, missä tämä sattumanvaraisuuden kohta on, ja mikä olisi omalla kohdalla yleisin tapa toteuttaa sitä. Ehkä yleisyyttä ei edes löydy, koska kalat muuntuu jatkuvasti. Se on kaleidoskooppimaisesti sitä mitä halutaan nähdä, eri tilanteissa vaikka empatiaa tai pakenemista.

Kalat summaa kaiken aikaisemman eläinradalla, siksi se on suuren synteesin merkki. Omalta kartalta synteesiä taitaa olla melko vaikea hahmottaa. Ristiriitaisesti samalla kalat edustaa hämmennystä ja sekaannusta (vai onko tämä Neptunuksen antia merkille?), ja hahmottaminen karkaa yhä kauemmas. Kalat on viimeisin muuttuvista merkeistä ja veden elementissä sutjakasti liukuva (huomatkaa toisto), jolloin se viimeistelee muutosprosessit pisimmälle. Kalojen kohta kartasta voi siksi olla sellainen, että se on muuntunut jo toisenlaiseksi kun sen on luullut hallinneensa. Kalat muistuttaa siitä, että mikään ei ole pysyvää, vaan joudumme lopulta luopumaan aivan kaikesta. Se ei silti ole yksinomaan pois ottamista, sillä kalat antaa myös – kunhan olemme vastaanottavaisia. Voisi naurahtaa, ettei kaloilla ole mitään rajaa; merkin taito vetää rajaa on selkeästi puutteellinen. Kun päästämme sisimpään vaikutteita, pelkäämme niiden haavoittavan. Jospa se mitä saadaan, onkin hyväksi?

Ylimmäinen optimismin planeetta Jupiter on kalojen hallitsija. Jupiterin suuruuden kautta on ymmärrettävää kalojen operointi universumin tasolla. Tässä maailmassa se ei oikein ole. On ikään kuin kalat pelaisivat säännöittä maailmassa, missä on odotuksensa pärjäämisestä ja saavuttamisesta. Yleisesti ottaen kalaisa maailma on pehmeätä, hyväksyvää, myötäävää, arvoiltaan kovin inhimillistä. Tämä ei silti ole estänyt useita (esimerkkinä nyt Auringot) kaloja tekemästä upeita elokuvia, voittamasta urheilupokaaleja, esittämästä filosofioita ja tutkimasta kovaa tiedettä. Mitä vaan toimii hyvin, kaikenlaista löytyy. Onhan se hallitsija Jupiter mahdollisuuksien planeetta.

Hyvät vai huonot uutiset ensin? Hyvää kaloissa on mielikuvitus, luovuus, kyky kompata toisia ja asettua heidän asemaansa, sekä monialaisuus. Samat seikat voivat kääntyä vastaankin. Mielikuvitus voi johdattaa harhaan ja irrottaa vaarallisella tavalla arjesta. Luovuutta ei arvosteta jos sitä ei edellytetä eikä odoteta. Toisen läheisyys voi olla liian symbioottista, ettei enää erota mikä on oma tunnetila. Liiat vaihtoehdot ovat ristiriitaisia ja hajottavia. Merkin huonoja puolia luetellaan astrokirjoituksissa ensisijaisina toteutumisina jatkuvasti; uhriksi heittäytyminen, riippuvuudet (väitän että tämäkin on sekoittamista Neptunuksen tematiikkaan), toisaikainen haaveksinta (ja on olemassa faktaa siitä että luovuus kukkii tällaisessa), arjesta pakeneminen, vaikeuksien väistäminen. Ja niin edelleen. Kumpaan osastoon liittäisimme henkisyyden ja spirituaalisuuden; joka tapauksessa kalat on enemmän aineeton merkki kuin tosiasiallinen tai käytännöllinen. Joskus näkee yhdistettävän taipumuksen masentua kalojen merkkiin, ja tähän väitän astrologisin perustein vastaan. Jupiterin hallitsema merkki! Toinen outous, jonka olen kuullut, on kalojen väittäminen tyhmiksi. Hyväuskoinen ihan varmasti, ja helposti huijattava. Näkemyksen planeetan Jupiterin merkki?

Miten teidän kartoillanne kalat on vienyt maton jalkojen alta, ollut jotakin ihan toisenlaista kuin luulitte? Mitä kalojen ominaisuutta luulitte ilmaisevanne kun se olikin uiskennellut muualle? Mihin olette sopeutuneet ja mistä liukuneet loitommaksi? Kommentoikaa kertomalla vaihtoehtoisia kalajuttujanne!

Täsmätärppejä

Viikonlopun kohokohtia tarjolla, mutta kalojen henkäystä ei voi välttää, ja kalojen moninaisuus tekee ajastakin arvaamattoman. Voi olla mitä vaan ja toisaalta ei yhtään mitään (nyt saa syyttää astrologia ympäripyöreyksistä!).

Venus ja Mars mittelevät aktiivikulmalla toisiaan, kaloista ja jousimiehestä, ja tarkimmillaan kulman anti on sunnuntaina iltapäivällä. Kalojen Venus on romanttinen, antautuva ja suloinen. Jousimiehen Mars on reipas, valloittava ja hauska. Ihan kuin parisuhde entisaikain leffoissa! Ihmissuhteissa hälyttää idealismivaroitus, sillä näillä voimilla etsitään tavoittamatonta, haavetta, ideaalia. On hauskaa ja kutkuttavaa, mutta realismin kanssa tällä energialla ei ole paljoakaan tekemistä. Taitaa olla kuin parisuhdetta kaipaavan treffinhakuilmoitus, etsitään sitä ja tätä, eikä mikään riitä. Joku voi kuitenkin onnistua ja tämä voisi olla melkoinen elämys. Muuttuvien merkkien 18 asteella on onnen avaimet.

Toki Venuksen ja Marsin voimin voi tehdä paljon muutakin. Ehkä se jopa kannattaa huijata johonkin muuhun kuin parisuhteeseen. Empatiaa, rohkaisua, laajalle leviävää hyväntahtoisuutta voi olla tarjolla. Venuksen ja Marsin kulmassa tällä kerralla erityisen mielenkiintoista on se, että Jupiter hallitsee näitä kumpaakin. Jupiter itse on jo hidas skorpionissa, suunnittelee maaliskuun alun pysähdystä, ja siksi se on hieman tavallista painokkaampi. On syytä epäillä, että Venuksen ja Marsin kulma olisi nyt erityisen herkullinen ja merkityksellinen.

Toinen hauska kalaisa energia vahvistuu myös sunnuntaina iltapäivällä. Merkurius kohtaa Neptunuksen, ja voidaan olettaa Neptunuksen jyräävän tässä ylityksessä. Plussaa on, jos saisi taiteellisia elämyksiä, luovaa ilmaisua, henkisiä ajatuksia. Mutta kun! Pitäisi olla jäitä hatussa – no ei ongelma näillä pakkasilla – että ajatukset olisi selkeitä, ei sopivasti unohdettaisi, pysyttäisi totuudessa, mitään ei kadotettaisi. Tämä viikonloppu on Merkuriuksen suhteen sellaista liukastelua kuin olisi perääntyvän Merkuriuksen aika, mutta ruusunpunaisten rillien läpi katsottuna. Pitäkää hauskaa ja nauttikaa Merkuriuksen ja Neptunuksen mahdollisuuksista, mutta ei kirjoiteta mitään alle sitovasti.

Onneksi taivas yleensä tarjoaa vastapainoa, ja niin nytkin, kun sunnuntain iltana tarkentuu Auringon ja Saturnuksen kaikkein myönteisin ja suloisin kulma (jos ei noviilia lasketa mukaan, naurahdan). Tämä energia antaa helppoa lujitusta, mukavalta tuntuvaa jämäkkyyttä, värikästä asiallisuutta ja keinoja ilmaista mielikuvitusta. Tämä voisi olla sellainen kulma, jota tarjoaisin jokaisen omalle kartalle tukipilariksi, jos näitä karttoja saisi ihan itse piirrellä.

Kuu pitää hereillä kaksosissa. Tutkitaan, viestitään, ilmaistaan, ja tämä sopii niin hyvin kaveriksi Merkuriuksen toimiin. Se varaus voi olla hyvä muistaa, että kaksosen Kuu ei aina ole turhan tarkka lähteiden luotettavuudesta ja moraalin vankkuudesta. Mielenkiintoista ja opettavaista tällainen ajanlaatu varmasti on, mutta ei oteta kaikkea nyt aivan tosissaan. Hullutellaan, leikitellään, kepeillään. Uranus viskaa sopivasti Kuun rullaamaan loppumerkkiä tyhjän päälle lauantaina iltakymmeneltä. Sunnuntaina aamuyöllä Kuu siirtyy omaan ravun merkkiinsä ja ollaan toisella tavoin intoa piukassa. Asentoon komennus saadaan sunnuntaina iltapäivästä noin viideltä (tarkoittaa Kuun vastakkaisuutta Saturnukselle) ja tästä ryhdistäytymisestä on hyvä suunnata tulevaan viikkoon. Hauskaa viikonloppua!

Jäitä polttelis

Eilisen myöhäisillan vesimiehen Auringonpimennyksen jälkeen haluaisimme huokaista syvään ja mennä eteenpäin, että pimennykset oli siinä. Pimennyksessä alkoi uusi kuunkierto, ja kun jakso alkaa näin, on tässä edelleen pimennyksen teema mukana. On tavallaan erikseen pimennysten välinen aika, ja kattavampi, pidempi pimennysaika, joka alkaa silloin kun alkaa ajanjakso, jossa pimennykset tulevat. Näin ajateltuna pimennysjakso alkoi tammikuussa kauriin uudestakuusta, koska tässä syklissä saimme Kuunpimennyksen leijonassa. Pimennysjakso päättyy vasta kun syntyy seuraava Uusi Kuu, sellainen jota ei pimennys rasita: kalojen Uusi Kuu 17.3. Pimennyksestä alkunsa saava kuunkierto, tämä nyt ajassa oleva vesimiehen sykli, on toisenlainen tunnelmaltaan kuin normaalikierto. Ei paha tai huono, mutta esimerkiksi aloituksien suhteen jossain määrin arveluttava. Seuraavaa, maaliskuussa alkavaa kalojen kiertoa taas rasittaa se, että sykli on astrologisen vuoden viimeinen. Ennemmin siis vanhasta luopumisen aikaa kuin täysillä eteenpäin puskeva, vaikka toki se nyt ajoittuukin hyvin lähelle Kevätpäiväntasausta ja oinaan ingressiä. Noin tammikuun puolivälistä lähtien olemme olleet tunnelmallisesti ajassa, mikä on odotteleva ja pohtiva, ennemmin kuin toiminnallinen ja tekevä. Oinaan ingressissä (kun Aurinko siirtyy oinaaseen) käännähdämme uuden alun puolelle, mutta oikeastaan vasta tätä seuraava kuunkierto päästää uudet tuulet valloilleen – ja tämä on luvassa vasta huhtikuun puolivälissä! Tässä ollaan kolme kuukautta kuin puoliteholla (varmasti hyvää aikaa saattaa loppuun kaikenlaista) ja onhan se kuin jäitä polttelis.

Viikonloppuun ajoittuva astrologinen tapahtuma on Merkuriuksen yläkonjunktio eli Merkuriuksen ylitys Auringolle. Ketterän mentaalisen planeetan syklissä tämä vastaa täyttymistä, ihan kuin täydenkuun kukkeutta. Täysi Merkurius on tietonsa etsinyt, näkemyksensä valinnut, ja nyt on aika jakaa opittu toisille. Täyden Merkuriuksen aika on viestinnän, puheitten ja julkaisemisen aikaa. Merkuriuksen ylitys Auringolle tapahtuu lauantaina noin puoli kolmelta vesimiehen merkin loppuasteilla. Nyt on kuulijakunta laaja, vaikka parhaiten tietysti tavoitetaankin jo valmiiksi samanmieliset, hengenheimolaiset.

Kuu hehkuu kalojen Venuksen suloutta, tarkimmillaan perjantaina illalla, ja jatkaa Neptunuksen ylityksessä henkisyyttä ja pyyteettömyyttä varhain lauantaiaamuna. Kuun, Venuksen ja Neptunuksen söpö trio saa pontta jousimiehen Marsista, ja kauniit asiat pääsevät maailmalle jakoon. Toivottavasti ajatus pysyy kirkkaana, onneksi on se vesimiehen Merkurius vielä tähän aikaan. Marsin ja Neptunuksen välinen kulma tarkentuu lauantaina noin yhdeltä iltapäivällä, eikä tämä yksittäisenä kulmana ole kaikkein helpoimpia. Voi sujahtaa riippuvuuksiin, kaikenlaisiin epäterveisiin ilmentymiin, mutta pidetääs ohjakset käsissä niin teot ja aloitteet saavat henkistä, luovaa ja taiteellista luonnetta. Kalojen Kuu takuulla rakastaa lillumista, aikaansaamattomuutta, mihin se pääsee Jupiterin kulman jälkeen kun vuorokausi on vaihtunut sunnuntaiksi. Oinaaseen Kuu siirtyy aloittamaan uutta eläinradan kierrostaan sunnuntaina noin kahdelta iltapäivästä. Kun Merkurius ja Aurinko niin vesimiehen merkin lopussa kohtaavat, ovat ne seuraavaan merkkiin siirtymisessä peräkanaa, Merkurius nopeampana mulahtaa kaloihin sunnuntaina aikaisin aamulla siinä puoli seitsemältä, ja Aurinko hyppää pomppunsa illalla hieman seitsemän jälkeen. Surkutellaan vähän Merkuriusta, kun kalat on sille vihonviimeinen alue; onneksi taivaalla on komppaajia matkassa.

Tulevan viikon kohokohtia on Venuksen ja Neptunuksen ylimaallisen ihanan energian yhdistyminen keskiviikkoiltana, sekä minun synttärini, hah hah. Bilekausi taitaa alkaa!

Huikean nurinkurista aikaa

Pimennysviikonloppu huipentuu rengasmaiseen Auringonpimennykseen sunnuntaina myöhään iltapäivällä (ei näy täällä meillä), mutta ei me näin vähällä pimennyksistä päästä. Ajan henki ”vainoaa” mukana vielä pitkään. Tämän talven pimennysjakso tuli nurinkurisesti alkaen Kuunpimennyksellä yläsolmun puoleisella eläinradan kulmalla, ja päättyy Auringonpimennykseen alasolmun puolella. Luontevampaa olisi ollut aloittaa just toisinpäin, yläsolmusta ja Auringosta – olo on kuin kiipeäisi pers edellä puuhun. Pimennyksen viesti yksinkertaisuudessaan (kaloja on tällaisiksi mainittu) kirkastaa irtautumisen, luopumisen ja luovuttamisen teemoja. Ajanjakson lopetukselta tuntuu, mutta myötäkarvaan silitellen, symppiksenä, hyväksyen. Kalojen kahdeksannen asteen pimennys levittäytyy koko merkin alkupuoliskolle, Neptunus lisää herkistelyä asteissa kauempana, ja alasolmu merkin alussa. Ihan samalla tavoin aktivoituu vastapäinen neitsyen alue. Jos itse pimennys onkin sävyltään lempeä, on ajan henki tähän aikaan sitäkin mahdottomampi!

Kuten viime viikonloppuna, talven ajanlaadun huomattavin tekijä yhä kohoaa energioissa kaiken muun ylle. Mars toimii laukaisijana, yllyttäjänä, energian lisääjänä ja paukun räjäyttäjänä, ja jos viimeksi korostui sen kulma Plutolle, nyt korostuu Marsin ylitys Uranukselle oinaassa. Edelleen saadaan isoutta vastapäin peruuttavasta Jupiterista ja purkauspisteen ”laavaisesta” Plutosta kohdetta ja areenaa. Sama pöhinä jatkuu kuin aiemminkin, mutta nyt kiihtyneen nopeassa, arvaamattomassa toteutumisen tavassa. Tässäpä on hurjasti voimaa tarjolla, mutta mitä sillä saadaan aikaan, on ilmeisesti täysin ”herran huomassa”, koska Uranus on niin yllätyksellinen.

Viikonlopun ajan merkinvaihdoksen suoma tunnelman muutos saadaan Merkuriukselta. Kirmaten se on ylittänyt vesimiehen merkin ja siirtyy kaloihin sunnuntain puolella yöllä. Mielet herkistyen, tippa silmäkulmassa, enemmän tarun puolella kuin totuudessa? Vesimiehen ilmamerkissä Merkurius ihan varmasti tykkäsi olla, mutta kalat on sille haastavin merkki koko radalta. Viime aikoina on ollut esillä valemedian uusi käsite, enkä oikeastaan ollenkaan halua nähdä enkä tietää mihin tällainen voi kärjistyä Merkuriuksen kulkiessa kaloissa. Ollaan siis totuuden kanssa tarkkoja.

Kuun kanssa mennään nyt hidastempoista syklin lopetusvaihetta ja pe-la vesimiehessä. Saadaan mahdollisuus ottaa etäisyyttä, tarkkailla tilanteita, pohtia asioita ja parhaassa tapauksessa jakaa mielipiteitä vertaisten kanssa. Sunnuntaina yöllä Kuu siirtyy sekin kaloihin valmistelemaan Auringon pimentämistä ja aloittaakseen uuden kiertonsa. Kalojen Kuu on kameleontti-aikaa, ihan mitä hyvänsä, taipuu ja sopeutuu, tarjoaa vaihtoehtoa ja vaikka luultaisi että ”näin on”, jokin ui kuitenkin ihan toisaalle.

Taikablogissa voisimme hehkutella pimennyksillä lisää. Kuka lukijoista tietää syntyneensä pimennyksen aikaan? Tällainen selviää kartasta katsomalla siten, että jos Aurinko on lähellä Kuunsolmujen linjaa, on syntymän hetki ollut lähellä pimennyksen aikaa. Jos Aurinko ja Kuu ovat omalla kartalla hyvin lähekkäin solmun tuntumassa, on kyseessä Auringonpimennys kuten nyt. Jos taas Kuu on vastapäätä, on Kuunpimennyksen aika. Pimennyksen aikaan syntyneiden karttoja katsoessa tulee väistämättä mieleen karma. Miellättekö te elämänpolkunne karmallisiksi, joiden kartalla pimennys on? Kun olen paljon Lohikäärmekarttoja pyöritellyt, en ole voinut kuin päätellä, että pimennyksen läheisyydessä syntyneellä on ihan omanlaisensa elämäntehtävä, ja tätä voisi varmaan karmaksi kutsua.

Ensi viikolla meille on tarjolla Auringon ylitystä Neptunukselle, tarkimmillaan torstaina yöllä, joten varokaa etenkin keskiviikkona sumun tiivistyessä kaikenlaisia symbolisia liukastumisia. Marsin ylitys Uranukselle samoin on tarkka vasta viikonlopun jälkeen, maanantain puolella yötä, ja vaikka suurin puhti olisi niistetty T-ristikuvion osalta tässä ylityksessä, se on olemassa vielä ensi viikon. Huikeita aikoja kaikille (ajankohtaisesti urheilutermistöön viitaten)!

Räjähdysherkkää kevätmieltä

Ajan sävy muuttuu jälleen Auringon siirtyessä kalojen merkkiin lauantaina noin puoli kahdelta. Muuttuva merkki alkaa kaivaa kevätmieltä esille, mutta samalla kerätään kokoon koko kierrosta, sillä kalat lopettaa ja tekee synteesiä. Kun Aurinko ihan pian alkuviikosta kohtaa Kuun alasolmun kaloissa, aletaan olla ytimessä minkä asioiden täytyisi päättyä, mistä tulisi luopua – että pimennystä kohti ollaan menossa.

Viikonlopun ja tämän ajan aktiivisimmat planeettaenergiat tulevat taas kerran Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuudesta, eikä tämän pitäisi enää olla kenellekään yllätys. Vastakkaisuus alkaa taas Jupiterin perääntyessä tarkentua, ja lisäksi Mars aktivoi tätä ja voimakkaasti. Mars on jyräämässä kohti Uranusta, ja tätä ennen nappaa energioihin mukaan Pluton kulmallaan. Tätähän me kaikki toivoimme, vai mitä, että Pluto herää kuin tulivuori.. Mars toimii usein ajassa laukaisijana, ja kun se nyt sohii tämän talven T-ristiä Jupiterin, Uranuksen ja Pluton välillä, saattaa olla tapahtumarikasta aikaa. Pitäkää silmällä erityisesti 18 – 22 asteita johtavissa merkeissä omilla kartoillanne, mutta eipä näin voimakkailta virtauksilta varmaan kukaan säästy. Vaikka tämä ajan planeettakuvio ei omalla kartalla olisikaan osoitteleva, on jokaisen syytä miettiä miten ja mihin näitä purkautumistaan vaativia muutosvoimia käyttää. Ei tämä kalojen ajan alku näytä lainkaan seesteiseltä tai ihanalta, vaan ennemmin taistelukalojen hyökkäykseltä.

Skorpionin Kuu maalaa tunnelmia aluksi tummahkoilla sävyillä, olisiko hyvin privaatin viikonlopun paikka, missä teemat ovat ehdottomuutta, lojaalisuutta, tunteiden kärjistymistä äärimmilleen. Kuu tekee oikeastaan hieman salakavalan tempun meille: Auringon valmistautuessa merkinvaihtoon saattaa näyttää siltä kuin Kuu olisi täydessä tehossa, mutta ei – Kuu jää Pluton kulman jälkeen kurssittomaan, tyhjän kulun tilaan jo perjantaina myöhään illalla. Koko lauantai on paikallaanpysyvää, tuottamatonta aikaa, ja vasta illalla hieman ennen yhdeksää Kuu siirtyy jousimieheen. Jos sunnuntai sitten olisi reippaampi ja rennompi tunnelmaltaan, ja valoisin mielin pääsemme siirtymään uuteen viikkoon. Ollaan varovaisesti siellä.. !

Alitajunnan pimennys

Olemme pimennyskaudessa, jotka vuosittain saadaan kahdesti sellaisina aikoina kun Aurinko kulkee tarpeeksi lähellä Kuunsolmujen linjaa. Viime syksynä marraskuussa Kuunsolmut siirtyivät neitsyen ja kalojen akselille eläinradalla, ja tämä ajoittaa pimennyksien tulevan pääasiassa maaliskuussa kalojen aikaan ja syyskuussa neitsyen aikaan. Pimennyksissä on kuitenkin heittoja suuntaan ja toiseen, ja tämän vuoden pimennyksissä syksyn ensimmäinen pimennys saadaan jo elokuussa ja symbolisesti Kuunsolmun seuraavan merkkiparin alla, vesimiehessä ja leijonassa.

Oikeastaan olisin tahtonut saada tämän blogipäivityksen pimennyksistä julki etäämpänä pimennyksen tarkasta ajankohdasta, ihan vaan alleviivatakseni sitä, että pimennys merkitsee ajallisesti pitkää ajanjaksoa eikä ole tapahtumallisesti sidottu pimennyksen hetkeen tai edes päivään. Pimennyksen henki liukuu elämään jo aikaisemmin, ja sen varjo kestää pitkään. Siksi ei voi ajatella, että jos tulevana yönä 9. maaliskuuta tasan klo 3:54 ei tapahdukaan mitään, pimennys olisi väistänyt minut. Pimennys on olemassa kollektiivisesti, vaikkei se omalle kartalle osuisikaan, ja itsessä tosiaan jo ennen ja pitkään jälkeenpäin. Pimennyksen merkitys on tässä suhteessa hyvin erilainen kuin nopeiden transiittien, ja ehkä sitä voisi ennemminkin verrata Auringonpaluuseen, mikä kattaa kokonaisen vuoden, ja liukuen etukäteen ja synttäreiden jälkeenkin toisinaan. Ja muitakin karttoja voi katsella kuin syntymäkarttaa, esimerkiksi edistyskartan tekijöihin osuva pimennys voi olla aivan yhtä tuntuisa ja merkittävä.

Kuunsolmujen hitaan perääntymisen vuoksi pimennyksiä ehtii tulla puolivuosittain muutaman kerran suurinpiirtein samoilla eläinradan vastakkaisilla kohdilla. Tämäkin pidentää pimennyksien ajallista ilmenemisen kestoa, onhan se ihan selvää, että jos tämä meidän ensi yön pimennyksen kohta 18 kaloja aktivoitui jo viime syksynä Auringonpimennyksessä 20 neitsyttä, samojen teemojen ympärillä pyöritään edelleen.

Taikablogin aktiivilukijoille tämä on kertausta, mutta vielä kerran: pimennys on voimallisin silloin kun sen aste on yhtymässä tai vastakkaisuudessa oman kartan Aurinkoon, Kuuhun, Kuunsolmuihin, akseleihin ja henkilökohtaisiin planeettoihin. Harvemmin kuuluu astropiireissä ”päteviä” todistuksia, että pimennys kohdistuessaan ulkoplaneettoihin olisi ollut erityisen merkittävä. Näitä voi kukin tunnustella itsessään, ja jos ulkoplaneetta tuntuu itselle erityisen keskeiseltä planeetalta, voi sille tuleva pimennys olla kuitenkin merkittävä. Astrologiassa moni asia on tapauskohtaista, päteviä yleistyksiä on hyvin vaikea esittää.

Paljon kysellään aina pimennysten orbeista, eli mitkä tekijät eläinradalla ovat pimennyksen alla. Nyt kun on kyse täydellisestä pimennyksestä, vaihteluväli on pitkä. Olisiko liioittelua sanoa että koko kalojen merkki olisi alttiina, ja vastakkaiselta neitsyen puolelta ainakin asteet 13 – 23. Jos näissä merkeissä ja näillä kohdilla omalla kartalla on keskeisimpiä tekijöitä kuten Aurinko, Kuu, solmut ja akseleita, voi napata hieman kauempaakin. Mitä tarkemmin pimennyksen aste 18°55’ itselle osuu, sitä voimakkaampi lienee pimennyksen viesti.

Tämä täydellinen Auringonpimennys kaloissa on paljon voimakkaampi pimennys kuin jos verrataan kevään toiseen pimennykseen, parin viikon päästä seuraavaan Kuunpimennykseen. Aurinko kulkee nyt alasolmun tuntumassa, ja pimennyksen hetkellä solmulinjaan on eroa vajaat kolme astetta. Oleellisempaa on kuitenkin se, että Kuun kulkema rata on pimennyksen hetkellä verrattain lähellä Maata – kun Kuu tulee pimennyksen hetkellä Auringon ja Maan väliin, meistä katsoen se peittää Auringon täydellisemmin. Lisäksi se, että Aurinko on samassa merkissä kuin Kuunsolmu (alasolmu), lisää voimakkuutta. Myöhempi pimennys tulee edellisessä merkkiparissa vaa’an ja oinaan linjalla, jolloin Kuunsolmut ovat toisissa merkeissä.

Pimennystyyppinä tämänkertainen alasolmulla tapahtuva Auringonpimennys on melko ”vaikea”, koska vuoden pimennyksissä olisi kivempaa aloittaa noususolmun puolelta. Mutta ehkä tämä järjestys on ihan hyvä, katsotaan ensin menneen, edellisen, sisimmän ja alitajuisen vaikutukset alta pois. Kun pimennys saadaan kaloissa, ja merkin traditionaalisen hallitsijan Jupiterin ollessa mukana pimennyksessä yläsolmulla, merkin teema korostuu huikeasti. Intuitiivisuus on ajan sana, tunnemme nahoissamme ja suomuissamme mitä pimennys itselle kertoo. Pimennys aina kehottaa suuntaamaan tietoisuuden sitä kohti mitä pimennys näyttää, eli siihen mitä teillä kartoillanne on 18 kalojen-neitsyen tuntumassa.

Pimennys tuntuu ajatuksen tasolla terminä uhkaavalta, ja varmaankin pimennyksien pelko on osaltaan meihin sisäänrakennettua ja vaistonvaraista, dna:mme sisällä vuosituhansien takaisilta ajoilta. Pimennyksiin voi suhtautua järkevästi. Kohtalonomaisuudesta ei taida olla juurikaan kyse, koska pimennykset eivät tule yllättäen vaan jossakin, vaan erittäin tarkasti ja säännöllisesti tietyssä rytmissä. Mitä oli elämässä esillä noin 19 vuotta sitten, saattaa esiintyä myös nyt jossakin muodossa. Pimennyksien tarkoituksena on suunnata huomio tarkastelemaan tiettyjä teemoja elämässä ja ennen kaikkea tekemään näille asioille jotakin. Pimennykset priorisoivat puolestamme! On typerää odottaa, tapahtuuko itselle jotakin. Pitää itse käydä läpi, tehdä, prosessoida, miettiä ja pohtia. Usein pimennyksien ilmentymät koetaan vaikeina, mutta astrologisesti tämä voi olla harha: saatamme yhdistää ajallisesti kauempana olevat mukavat ja hienot asiat ja tuntemukset ”virheellisesti” muihin ajan ilmiöihin, esimerkiksi transiitteihin, vaikka kyseessä voi olla puhtaasti pimennyksen esiin nostama seikka. Koska pimennys pakottaa ja käskee suuntaamaan huomion niihin seikkoihin, joihin sen vaikutusalue ulottuu, tieto lisää tuskaa. Jos kyse on kasvamisesta ihmisenä, tämä voi olla kaksinverroin kipeätä. Kasvu ei taida olla vain ihanaa oivallusta ja uusien asioiden ymmärrystä, vaan enimmäkseen vaikeiden asioiden seulomista ja hyväksymistä. Jos emme tykkää tehdä töitä itsemme kanssa, silloin pimennys saattaa tosiaan tuntua kauhealta.

Minun mielestäni astrologia on aina oikeassa – tämä on hassusti sanottu! On hyväksi, jos pimennys auttaa meitä huomioimaan asioita, jotka ovat elämässämme tärkeitä juuri nyt.

Solmuissa neitsyttä

Kuunsolmut ovat viime yönä, 12. marraskuuta kolmen aikoihin, siirtyneet uuteen merkkipariin. Tämä siis True Noden eli solmujen todellisen liikkeen mukaan katsottuna. Yläsolmu on neitsyessä ja alasolmu kaloissa. Solmujen merkkipari mittaa aikaa noin puolentoista vuoden sykleissä, ja solmujen merkit kussakin ajassa resonoivat kollektiivisesti, melkeinpä yleiskohtalonomaisesti, ajassa ilmeneviin haasteisiin ja tehtäviin. Solmujen merkit, pääasiassa yläsolmun merkki, nostavat ajassa esiin teemoja, jotka ovat kaikille yleisiä. Itse miellän solmujen merkityksen kumpuamisen kollektiiviseksi voimaksi siten, että solmut tosiaan toimivat enimmäkseen jokaisen sisäisellä tasolla, mutta kun tarpeeksi useiden ihmisten sisäinen tila on samankaltainen, tämä massavaikutus siirtyy laajemmille tasoille.

Tämän solmujen merkinvaihdoksen aikaan on Neptunus pysähtyneenä, ja mietin tätä missä mittakaavassa tämä vaihdoksen aikainen tekijä jää elämään koko solmujen merkinylityksessä mukana. Näin ajateltuna Neptunus tulisi nostamaan ”kohtuuttomasti” kuun alasolmun kalojen merkitystä, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu ajatellen sitä, että huomion tulisi ensisijaisesti kiinnittyä yläsolmun neitsyeen.

Solmu neitsyessä viittaa ajanjaksoon, jolloin pitäisi pyrkiä kriittisyyteen, järjestämään asiat kuntoon, korjaamaan, huolittelemaan virheitä pois. Tuleva ajanjakso voisi olla avustamisen ja neuvomisen aikaa, jolloin asiantuntevuus, osaaminen ja ammatillisuus korostuvat. Neitsyen merkin kipupiste voisi olla liiallinen yksityiskohtiin keskittyminen ja ymmärryksen vajavaisuus isosta kokonaisuudesta. Neitsyt keskittyy pieniin, arkisiin ja vaatimattomiin asioihin. Kun näitä saataisi tarpeeksi paljon kuntoon, voisi tällä olla yhteiskunnallisesti iso merkitys. Neitsyt on myös yksi tietoon liittyvistä merkeistä, jolloin oppimiseen ja koulutukseen liittyvät asiat tulisivat hyvin esille. Ei pidä kuitenkaan unohtaa merkin symbolissa olevaa viljantähkää, ja siksi ravintoasioilla saattaa olla ratkaiseva merkitys.

Olemme astrologiassa oppineet, että tuttua osaamisaluetta kuvaava alasolmu on usein vahvasti esillä, varsinkin tiedostamattomalla tasolla. Nyt meidän pitäisi huomioida kalan merkin teemoja, jotta ne eivät estäisi neitsyen solmun tehtävän toteutumista. Massat taitavat olla kaaoksessa kaikessa suvaitsevuudessaan, hyväksyvyydessään ja ajelehtivuudessaan. Tässä saattaa olla jopa eräänlainen massahysterian vaara, jos suhtaudumme tunteella emmekä erottele tosiasioita.

Solmumerkin siirto merkitsee aina myös sitä, että vuoden aikana tulevat pimennykset tapahtuvat sellaiseen aikaan, jolloin Aurinko kulkee melko lähellä Kuunsolmujen linjaa, nyt siis saadaan pimennysjakso aikaisemmin kevättalvella ja alkusyksystä. Tulevat pimennykset kohdistuvat enimmäkseen neitsyen ja kalojen merkkeihin, mutta Kuunsolmujen kanssa on myös aina liukumaa: ensi keväänä maaliskuun myöhäisempi pimennys resonoi aikaisempaan pimennysjaksoon sijoittuessaan vielä vaakaan, ja elokuussa tapahtuva pimennys harppaa jo maistamaan seuraavan jakson teemoja tullessaan vesimieheen. Neitsyen ja kalojen linjalle tulevissa pimennyksissä huomio kiinnittyy voimakkaimmin kalojen merkin viimeiselle kolmannekselle (vaikutusalue tuntuu silti myös vastapäätä neitsyen merkin samoissa asteissa) sekä toistuvana ”pommituksena” 8 ja 9 asteille.

Solmujen siirtymässä ajassa eteenpäin voi olla hyvä huomioida, missä omalla kartalla neitsyen ja kalojen merkkipari on ja kuinka tärkeitä tekijöitä siellä sijaitsee. Esimerkiksi neitsytnousuisilla, joita maassamme on suhteellisesti aika paljon, tulee jossakin vaiheessa eteen Kuunsolmulinjan kohtaaminen oman kartan horisonttilinjan kanssa – ja tämä saattaa merkitä isoa käännekohtaa elämässä. Vielä tärkeämpiä merkkipaaluja yksilöiden poluilla ovat luonnollisesti oman solmulinjan kohtaamiset, eli jos on luvassa solmujen paluita tai puolituksia. Näissä tapauksissa paluisiin ja puolituksiin liittyvät asiat alkavat kehittyä jo nyt, heti kun solmut ovat merkkiään vaihtaneet, vaikka täsmällinen paluun hetki olisi vielä useiden kuukausien päässä.

Kuinka teille lukijoille solmujen uudet merkit näyttäytyvät oman kartan kautta? Paluita saavat, oletteko valmiita syklinvaihdokseen elämässänne? Mukavaa olisi myös kuulla mietteitänne siitä, millainen laajempi merkitys solmun ylityksellä neitsyessä olisi ajassamme!

Kalan ja linnun ajassa

Aurinko alkaa kiriä astrovuoden riippeitä kasaan. Se siirtyi tutkimaan eläinradan viimeistä kalojen merkkiä viime yönä, virkeässä uudenkuun hengessä. Kaloissa päätetään kierros, mutta myös suunnataan eteenpäin, sillä kalat on muuttuva merkki, se herättää meissä tarpeen siirtyä, astua toisaalle. Siitä kalojen merkki ei pääse, että mennyttä on katsottava. Se ei kuitenkaan ole takertuvaa vanhassa vellomista, ei sinnepäinkään, vaan oikeastaan enemmän päinvastoin. Kalat päästää irti. Tämä luo tilaa uudelle, eli kohta alkavalle uudelle astrologiselle vuodelle kun Aurinko lähtee uudelle kierrokselleen eläinradalla, oinaan alusta. Kalat antaa meille toivon, mikä motivoi uuteen. Tämä ei ole vielä käytännöllistä, todellista alkua, vaan sen ideaalitasoa. Unelmaa huomisesta, sarastusta seuraavasta kierroksesta.

Astrologia toimii teknisesti kaksittaisuuksina, ja tällä tarkoitan merkkien ja huoneiden pareja. Mielestäni astrologiset yleisteemat hahmottaa paremmin, helpommin ja lopulta syvemmin kun muistaa vastaparit. Kun ollaan kalojen ajassa, meillä on samalla konkreettisesti neitsyen henki käsissämme. Luontevimmin tämä selittynee sillä, että kun Aurinko kulkee kaloissa, on Maa aina sitä vastapäätä. Me olemme fyysisesti Maassa, siitä siis tämän ajan neitsyen tosiasiallinen toteutuminen. Maa unohdetaan liian usein pois astrologiaa miettiessä – ja sitten me vielä tuskailemme miksi meidän on vaikea maadoittua!

Kalat ja neitsyt pelaavat, kuten kaikki polaarimerkit, vastakkaisuuksissa ja ääripäissä. Yleisteema, mitä kulloinkin mitataan, on kuitenkin jollakin tasolla sama. Neitsyt rakastaa järjestystä ja organisointia, mutta kalat vastamerkkinä tuo kaaoksen, sekoittaa ja vaikuttaa järjettömältä. Liian usein näitä vastakkainasetteluita tulee leimattua arvottavasti, kun sen sijaan pitäisi (minun mielestäni) ymmärtää, että toisenlaisuutta tarvitaan, sillä on sijansa. Kaaos tarvitaan vanhan järjestyksen purkamiseen. Kalojen järjettömyys ei välttämättä ole mielipuolisuutta (negatiivisimmillaan mennään näin), vaan ulottumista sääntöviidakon ulkopuolelle eli rajoittamattomaan, mielikuvitukseen. Kaloissa on vaihtoehtoisuus kun neitsyessä ollaan säntillisiä. Säännöttömyys ja rajattomuus mahdollistavat vapauden, mikä ruokkii kasvua. Näin on helppo mieltää kalat Jupiterin hallitsemaksi merkiksi.

Tämän polariteettiparin yksi perusteemoista on itsensä sivuuttaminen. Ego ja yksilöllisyys käydään läpi leijonassa ja vesimiehessä, mutta tässä neitsyen ja kalojen muuttuvuudessa asetutaan minän rajojen ulkopuolelle. Tämä tehtävä tuntuu olevan pienelle ihmiselle usein ylitsepääsemätön, ja siksi merkkiparia leimaa negatiivisten kokemusten summa: itsensä hukkaamista, uhrautumista, orjuutta, syrjään jäämistä, huomiotta olemista. Usein näkee korostavan palvelun teemaa, mutta en ole ihan varma onko määre täsmällinen. Pyyteettömyys voisi olla kuvaavampi termi. Näin olen tämän dilemman kala-ihmisenä värkännyt, että minuuden kadottaminen vasta mahdollistaa laajempien yhteyksien ymmärtämisen. Jos jatkuvasti takerrumme omaan erinomaisuuteemme ja ainutlaatuisuuteemme, jäämme rajojemme sisäpuolelle, emmekä tavoita yhteyttä ”kaikkeuteen”. Minä en pidä tätä mitenkään korkeampana, ennemmin tasa-arvoisesti samuutena, ollaan kaikki samasta avaruuspölystä rakennettuja. Neitsyen ääripäässä nähdään pienimmät atomit, kaloissa syklinen jatkuvuus äärettömyyteen. Eihän hukata kumpaakaan?

Astrologia on symboliikassaan hauskan osoitteleva neitsyen ja kalojen kohdalla. Me taivastelemme, ettei tiedä onko lintu vai kala. Neitsyen symboliikkaan liittyy lintu, kaloihin se uiskenteleva otus.

Toivottavasti jaksoitte lukea liukenevan ja hukkuvan pohdiskeluni, ja siksi ymmärrätte kun toivotan kaikille hyvää kadotuksen aikaa!

ps. en muuten tykkää sellaisista kalojen merkin symbolisista kuvista, joista on toinen kala unohdettu pois. Niitä pitää olla kaksi. Lupaatteko lukijat, kun käytätte kuvitusta kalojen ohessa, esittäkää aina kaksi kalaa?