Mars ja kallistuksenvakaaja

Mars on ollut kulussaan harmillisen vaikea jo pitkän aikaa. Se perääntyi kaksosissa ja vietti samassa merkissä harvinaisen pitkän ajan. Kaksosten jälkeenkään Marsin matka ei välttämättä helpottunut, sillä ravussa Mars on putouksensa merkissä, mikä ei ole eduksi nostamaan planeetan mahdollisia myönteisiä puolia esille. Tämän lisäksi Mars on ollut ikuisuuksia kallistuskulman rajan ylittäneenä. Tämä tarkoittaa, että Marsin rata on ollut meihin Maahan nähden sellaisella alueella, mihin Aurinko ei oikeastaan koskaan mene (Auringon kulku seisauskohdissaan ravussa ja kauriissa määrittää rajan). Tavallisesti planeetat keikkuvat rajan yllä kaksosten lopusta ravun alkupuolelle, ja samoin eläinradan toisella puolella jousimiehen lopusta kauriin puolelle. Marsin perääntyminen sekoitti kallistuskulman ylityksenkin. Kun Mars viime lokakuun lopussa kääntyi kaksosissa perääntymään, se oli kohonnut raja-arvon yläpuolelle noin viikkoa aikaisemmin. Eikä se tullut lainkaan takaisin vaan pysyi tässä poikkeustilassaan, eli OOBina koko perääntymisen ja vielä siirryttyään ravun merkin puolelle. Olen tarkkaillut planeettojen OOB tiloja reilun kymmenen vuotta enkä ole vastaavaa yhtä pitkää OOB jaksoa Marsilla muistaakseni nähnyt.

Millainen planeetta on OOBina? Se on huikentelevainen ja äärimmäisyyksiin menevä. Planeettaa ei saa keskitielle vaan se surraa kierroksilla. OOBina kulkevaa tekijää pidetään vaikeasti hallittavana. Tulee mieleen Ikaros myytti, jossa Ikaros ei halunnut kuunnella rajoituksia ja lensi liian lähelle Aurinkoa, tuhoisin seurauksin. OOB planeetta ei kuitenkaan aina ole katastrofaalinen, sillä poikkeuksellinen säpinä voi saada sen tavoittamaan jotakin mielenkiintoista ja erilaista, sellaista mitä ei normaalioloissa osaisi edes ajatella. OOB planeetta saattaa siis joskus poikia älyä, keksintöjä, oivalluksia ja kokeiluja. Tämä on nimenomaan sitä lootan ulkopuolella oloa.

Mars ääripäissään voi olla julman raaka valloitushalussaan ja sotaisuudessaan. Se ottaa riskejä. Mars on nopeampi, kärsimättömämpi ja aloitteellisempi kuin yleensä. Mars turhautuu ja kiukustuu helpommin, lähtee ja jättää, riitelee ja suuttuu. Ja yhtä lailla Mars voi ajautua sinne toiseen ääripäähän, ettei saa aloitettua mitään, on pelkuriraukka, hyytynyt. OOB planeetan arvaamattomuus tekee ajanlaadusta v***:läistä rulettia. Ikinä ei tiedä mikä palaa ja menee rikki.

Mars alkaa olla jo pitkällä ravussa, 21 asteessa, kun se palautuu normaaliin kallistukseen. Enää ei keikuta riskirajoilla, eikä toisaalta saada epätavallisen ajan hyötyjäkään. Mielenkiintoiseksi Marsin OOB jakson päättyminen tulee nyt siksi, että se tapahtuu samana päivänä kuin Kuunpimennys Marsin hallitsemassa merkissä skorpionissa. Ajatuksen tasolla tuntuu helpottavalta, että Kuun pimentyessä 5. toukokuuta illalla Mars on tasannut kulkunsa rajojen sisään saman päivän aamupäivällä, tai jonkin verran ennen keskipäivää kuitenkin. Me emme tiedä onko planeetalle hyväksi kulkea OOBina ja nauttiiko se itse kiihkeämmästä vaiheestaan. Luulisi kyllä, että runsaan puolen vuoden keikunta olisi jo saanut Marsin kaipaamaan tukevampaa alustaa. Jos Mars taas haluaisi huikennella, on pimennys sen merkissä ehdottomasti riski ja vaikea asia. Kuu pimenee skorpionissa putousmerkissään eli se on samalla tavoin pahassa saumassa kuin Mars ravussa. Jos ilmassa on draamaa ja kiukkua, voi sellainen selittyä putousmerkkien ”huonona olona” tai Marsin tuskana kun vinkeä kekkulointi villinä ja vapaana päättyy.

Oletan, ettei Mars toimi paljoakaan sen paremmin ravussa, vaikka kallistuskulman ylitys jää taakse. Mars jättää hyvästit ravulle 20. toukokuuta siirtyessään leijonaan – mutta ei kannata huokaista helpotuksesta. Pluto on vastapäätä vesimiehessä, eikä ole kovinkaan kauaa kun Pluto aloitti perääntymisen. Itse asiassa silloin kun Mars laskeutuu alas OOB tilasta, Pluto on vielä pysähdyksissä, ja siten leimaa ajanlaatua kiihkeämmäksi, syvälle porautuvammaksi ja tuhoisammaksi. Marsin kulku tulisen kuumassa Auringon merkissä ei ala tyynesti. Ehkä vasta 26. toukokuuta Mars irtautuu Pluton kuristusotteesta ja pääsee paremmin tunnustelemaan leijonassa oloaan. Soppaa keittää molempia planeettoja neliöivä Jupiter, joka on siirtynyt härkään ja kohtaa tuohon aikaan lisäävän ja tahtovan Kuun yläsolmun. Tämä T-risti on takuuvarmasti kesän alun haastavin planeettakuvio, mikä jyllää siis kiinteiden merkkien härän, leijonan, skorpionin ja vesimiehen alussa. Emme pääse edelleenkään hihkumaan riemusta, vaikka Marsin kulku kaksosissa on kauan aikaa sitten ohi, päästään OOBista ja putousmerkistä. Kovaa vääntöä voi olla tiedossa, mutta ei tästä kannata ahdistua ja pelästyä. Kimurantteja ajanjaksoja tulee eteen aina toisinaan, ja useimmiten näistä selvitään parhaiten kun tiedostamme millaisia intensiivisiä, uhittelevia ja liioittelevia voimia on ilmassa. Toivotan malttia ja tyyneyttä teille kaikille!

Advertisement

Kalkinmakua

Ihan kuin minulta puuttuisi yhdenlainen palikka olemuksestani. Olen koettanut hahmotella katkeruutta, ja tottakai sen näkymistä astrologisesti, mutta minun on ollut yllättävän vaikeata eritellä mitä se edes on. Jos esitykseni perustuu täysin vääränlaisiin luonnehdintoihin, korjaattehan, jotta pääsemme keskustelun alkuun.

Katkeruus on käsitykseni mukaan syövyttävä sisäinen ärtymystila, missä jotakin menneessä tapahtunutta ei pystytä antamaan anteeksi. Katkeroittava asia varastaa energian ja ilon. Takertuminen menneeseen näyttäisi olevan olennaista. Mutta miksi siihen takerrutaan? Aivan varmasti katkeroitua voi monista eri syistä. Joku syyttää lähtökohtiaan, toinen maailman yleistä epäoikeudenmukaisuutta, joku ”pahaa” ihmistä joka on vienyt hänen osansa. Harvemmin kai osataan olla katkeria omien piirteiden vuoksi, ettei esimerkiksi olla uskallettu tarttua ajallaan tilaisuuteen, tai jos on valittu väärin. Joskus katkeruus voi olla ihan sitä, ettei osata lukea omaa kilpailunhalua oikein; ollaan huonoja häviäjiä.

Oletan päässeeni katkeruuden ytimeen siinä, kun ihmettelin tämän tuntemuksen puuttumista (ainakaan häiritsevässä määrin) omasta tunneskaalastani. Olen suurten linjojen kyseessä ollessa tyytyväinen elämääni ja koen päässeeni tekemään tietoisia ratkaisuja oman elämäni suuntien suhteen ja sitä kautta vaikuttamaan konkreettisesti siihen, mitä ja missä nyt olen. Tästä johdettuna katson, että katkeruus olisi tyytymättömyyttä itseen ja omaan elämään, viimekädessä siten ettei ole valtaa päättää itse.

Katson myös, että hyväksyntä vähentää katkeruutta. En tarkoita, että kaikki pitäisi aina ottaa vastaan sellaisenaan, olla ovimattona toisille tai sietää pahuutta. Joskus ja joitakin asioita on syytä suhteuttaa isompaan kokonaisuuteen – elämä on varannut ihan jokaisen kohdalle tietyn määrän vastoinkäymisiä, eivätkä nämä näytä ollenkaan jakautuvan määrällisesti tai laadullisesti ”oikein”.

Mitä astrologia voisi teemoillaan kertoa katkeruudesta? Minulle tuli ensimmäisenä mieleen Saturnus, sanotaanhan että katkeraa kalkkia, ja tuo lienee Saturnuksen piiriin kuuluva materiaali. Saturnus liittyy menneeseen, mutta yhtälailla tähän hetkeen sekä tulevaan, jolloin katkeruuden korostaminen olisi astrologisesti nähtynä oman Saturnuksensa vaillinaista ja ns. väärää toteuttamista.

Yksi planeetta ei kuitenkaan vielä ”kesää tee”, joten muun kartan pitäisi tärkeiltä osin osoittaa tiettyyn suuntaan. Menneisyys, takertuvuus, ajattelun negatiivisuus, itsensä uhriksi kokeminen eli passiivisuus toiminnallisuuden ja eteenpäin yrittämisen kustannuksella? Tämän suuntaisia teemoja voisi miettiä kun tarkastelee omalta kartaltaan Saturnuksen lisäksi esimerkiksi Kuuta, Aurinkoa, nousuakselia, Merkuriusta, Marsia ja Venusta. Kiinteissä merkeissä on takertuvuutta, mennyt elää ilmeisesti vahvimmin rapu-kauris akselilla sekä kaloissa, vahingollisiin ajatuskuvioihin jumiutuminen saattaisi ilmetä Merkuriuksen hankalista kulmista, pääseekö Mars viemään eteenpäin jne.

Astrologiassa ei kuitenkaan saa koskaan leimata jotakin tekijää yksinomaan yhdenlaiseksi ilmentymältään. Esimerkiksi Saturnus skorpionissa, kuten se nyt tänään tässä merkissä pysähtyy, voisi joissakin olosuhteissa kertoa katkeruudesta – mutta se ei missään nimessä ole ainoa teema. Sen vuoksi näen mielestäni tärkeänä myönteisten seikkojen löytämisen. Jos astrologian on tarkoitus olla väline itsetuntemukseen, voi sitä yhtä hyvin käyttää kasvun keinona. Saturnus skorpionissa kertoo myös vahvasta ja realistisesta psyykkisestä rakenteesta, mikä voi olla juuri se vastaus ja keino, jolla katkeruus saadaan karistettua yltä.

Jokaiselta kartalta on myös mielestäni löydettävissä ns. helppoja valoisia asioita. Jos joku kokee katkeruuden omaksi ongelmakseen, voisi olla hyväksi tarkastella mitä ovat kartan ja oman persoonan myönteiset ja iloiset puolet, miten niitä saisi korostettua kokonaisuudessa. Mehän teemme tietoisia ratkaisuja, joten meillä on vapaus pönkittää valitsemaamme kartantekijää; mieluummin siis itseä myönteiseen kasvuun suuntaavaa ”palikkaa”.

Suvaitsemattomuudesta

Tässä ajassa on jo useiden vuosien ajan ajan suvaitsemattomuus ollut esillä ilmiönä, esimerkiksi maahanmuuttajia tai vammaisia kohtaan. Ajan iso kuvio Uranuksen ja Pluton neliö toistaa samankaltaisia teemoja kuin 30-luvulla, kuten äärinationalismia. Uutisista olemme saaneet lukea uskonnollisten fanaatikkojen hirmuteoista esimerkiksi pohjoisessa Afrikassa. Aatteet kärjistyvät tällaisena aikana pelottaviin mittoihin.

Miten meidän kulttuurissamme ja yksilötasolla suvaitsemattomuus voisi näkyä astrologiselta kartalta? Toiset ihmiset ovat selkeästi taipuvaisempia suvaitsemattomuuteen kuin toiset, ja minun on hiukan vaikea ajatella tätä siten, että vain joihinkin ajanlaadun kärjistyminen vaikuttaa. Omallakin kartalla pitäisi olla seikkoja, jotka mahdollistavat tällaisen ajattelun ja käytöksen.

Millaisen rajanvedon tekisi suvaitsemattomuuden ja vahvasti oman asian takana seisomisen välillä? Toisaalla muistutetaan ettei saisi mennä lauman mukana ja myydä omia ihanteitaan, pitäisi pitää omasta katsomuksestaan kiinni. Milloin se muuttuu suvaitsemattomuudeksi?

Kollegani esitti jutellessamme, että suvaitsemattomuutta on tavallaan kahdenlaista sen lähtökohdista riippuen. Tuumin tätä siten, että pohjimmiltaan kyse on joko halusta muuttaa maailmaa tai tarpeesta säilyttää maailma muuttumattomana. Intohimon ja idealismin ajamana halutaan ajaa omaa agendaa, käännyttää toisia ajattelemaan samalla tavoin kuin itse. Sitten ovat ne, jotka suvaitsemattomuuteen ajaa pelko tuntemattomasta ja tietämättömyys.

On hyvin riskaabelia osoitella edes astrologisella merkkitasolla mihin eläinradan merkkiin liittyisi jompaakumpaa. Tätä aihetta pyöritellessä on hyvä muistaa, että suvaitsemattomuus ei ole aina väkivaltaista rasismia, vaan esimerkiksi meidän henkisten astroilijoiden piirissä suvaitsemattomuutta voi olla oman astrologisen näkemyksen fanaattinen tuputtaminen toisille ja eriävien näkökantojen väheksyntä ja mollaaminen. Tällaisen vaikean aiheen yhteydessä on eritoten vaarallista jättää katsanto kapealle Aurinkomerkkitasolle. Karttoja pitäisi siis pohtia kokonaisuuksina, ja mielestäni siten, mitkä tekijät voisivat summautuessaan kärjistää ajattelun ja teot suvaitsemattomiksi.

Näkemyksen osoittava planeetta kartalla on Jupiter. Mielestäni ihan yhtä lailla alisteinen kuin erittäin voimakas Jupiter voi näyttäytyä suvaitsemattomana. Jos kartan kokonaisuudessa on paljon tulen elementtiä ja mielen tasoista abstraktia ilmaa, voi vahva Jupiter viedä fanaattisuuteen. Alisteinen Jupiter saattaa myös kääntyä osoittamaan jotakin fakkiutunutta mielipidettä.

Jos lähestymme dilemmaa pelkojen ja turvattomuuden-tunteen kautta, päädytään luontevimmin Kuuhun ja Saturnukseen, kenties näiden tekijöiden yhteispelin vaikeuteen. Jos tällaiseen karttaa vielä lisää vaikeutta käsitellä muutosta, esimerkiksi korostuneen kiinteän laadun tai tyhjien päättöhuoneiden (3, 6, 9 ja 12) myötä, voisi kartan kokonaisuus osoittaa rakennelmaa, jossa uudenlaista ja erilaista torjutaan.

Eläinradan merkkien osalta ei mitenkään pysty osoittamaan merkin olevan joko suvaitsevainen tai suvaitsematon. Mielestäni näiden teemoihin aina liittyy olennaisesti se tapa, miten planeettaa merkissä toteuttaa, eli oma valinta. Muuttuvilla merkeillä voisi jonkin verran olettaa olevan etua joustavuudesta, mutta vaikka esimerkiksi jousimies on suurpiirteinen, voi tämä olla ideologisesti se kaikkein fanaattisin merkki. Kaksonen uteliaisuudessaan ja kalat hyväksyvyydessään saattaisivat kaikkein helpoiten taipua suvaitsevaisuuteen. Rapu-kauris akselissa törmätään aina siihen, mitä halutaan säilyttää ja mistä pitää kiinni ja turvata, ja näissä on potentiaalia nurkkakuntaiseen toteutumiseen. Myös härässä tavataan aika usein jääräpäistä patriotismia, vaikkakin sama energia voi toisissa käsissä olla vain omiin asioihinsa keskittynyttä puurtamista. Vesimieheen erityisesti liittyy kahdenlaista toteutumista, sillä tässä merkissä pidetään hanakasti kiinni omasta aatteesta ja liittoudutaan samansuuntaisesti ajattelevien kanssa, ja silti mahdollisuutena on kansainvälinen avarakatseisuus. Ja vaikka vaaka on se mukava sosiaalinen merkki, on sen perusteema hyvin konservatiivinen, ja sen korostuessa voidaan valita aika mustavalkoinen normisto omaan arvomaailmaan.

Mielestäni kartan nousuakselin merkki voi olla ratkaiseva, sillä siitä ilmenee asenne. Tämä voi toimia niin hillitsijänä kuin laukaisijanakin, mikä vahvistaisi muun kartan taipumkset ilmaisuun ulospäin.

Jos olette koskaan havainneet suvaitsemattomuutta, mitkä kartan tekijät ovat mielestänne kaikkein ratkaisevimmin kertoneet tällaisesta?

Yhteisiä projekteja

Ovatko kaikki yhteistyökuviot syvimmältä olemukseltaan sittenkään vaakamaisia? Venukseen yhdistetään astrologiassa sosiaalisuus, ja sen hallitsemaan vaa’an merkkiin kyky tehdä yhteistyötä tai ennemminkin halu toimia yhdessä toisten kanssa. Näissä tekijöissä kohdataan se ilmeisin toisen kohtaamisen energia, ja jos kartalla on planeettoja tai akseli vaa’an merkissä, on tämä kartan alue se missä yhteistyö parhaiten toisten kanssa sujuu.

On toisenlaisia karttoja – omani kelpaa loistavaksi esimerkiksi täysin yhteistyökyvyttömästä ihmisestä astrologisten periaatteiden mukaan. Minulla ei ole vaa’assa sitten mitään, ja Venukseni on vastahuoneessa, aspektiton ja kriittisellä viimeisellä asteella. Vaikeakaan asetelma omalla kartalla ei tarkoita sitä, etteikö kenenkään kanssa mikään homma onnistuisi. Kartat täydentävät toisiaan; niistä tulee yhdistelmä, joka antaa ja ottaa.

En tiedä kuinka monen tekijän summa on viime aikoina melkoista suosiota niittänyt Cheekin ja Jonne Aaronin yhteisbiisi Anna mä meen. Jos en ihan pielessä ole, biisi olisi Cheekin käsialaa ja Jonne Aaron mukana vierailevana tähtenä lauluosuuksissa. Esitys on kotoisin tv-sarjasta Vain elämää, mikä sekin oli kovin suosittu. Cheek on tietysti napannut mainetta ja kunniaa erilaisten nimitysten muodossa jo useina vuosina, mutta olisiko kuitenkin jäänyt pikkiriikkisen ”vain räppäriksi” tätä ennen. Jonne Aaron taas on kadonnut bändinsä Negativen huomaan, eikä ole tätä aiemmin erityisesti profiloitunut sooloartistina. Kun tämä äkkiä ajatellen epätodennäköinen pari teki yhdessä biisin, syntyikin yllättävän hyvää jälkeä.

Millaisia yhteistyökykyisyyden avuja näillä miehillä on? Onko kummankaan rooli ratkaiseva? Cheekin karttaa pidän tahto-ihmisen karttana, mikä pitää sisällään mausteisia yllätyksiä. Aurinko-kauris on kunnianhimoinen, ja kartan kimppu-asetelma yleensä viittaa samaan. Hänellä on lisäksi vahva Aurinkoa hallitseva Saturnus ylennyksessään vaa’assa. Kuu, Merkurius ja Mars tuottavat kaikki tahoillaan töitä: Kuu alennuksessaan skorpionissa, Merkurius OOBina ja Mars vastamerkkinsä alueella ”hukassa” vaa’assa (ei hämmästytä, että Cheek rakastaa nopeita autoja ja kortti on ollut kuivumassa ylinopeuksista). Venus on yhteisöllisessä vesimiehessä ja toimii yhdessä Saturnuksen kanssa vastavierailusta; ei tämä ole lepsua yhdessä viihtymistä vaan vaikuttaa määrätietoiselta.

Jonne Aaronin kartta viittaa paljon selkeämmin yhteistyöhön. Hän on avulias neitsyt, jolla Kuu on niin somasti ylennyksessään härässä. Kuu vetää Veturia, ja voi helposti kääntyä taiteellisuuteen. Miehen Kuunsolmu on virkeässä kaksosissa yhtymässä Vestan kanssa, ja tämä viittaa yhdessä toimisen voivan olla yksi hänen elämänsä suunnista (ainakin hänen tulee toteuttaa omaa intohimoaan). Venus on perääntyvänä leijonassa, ja tämä on aika kimurantti toteutettavaksi. Leijonassa Venus tarvitsee huomiota, mutta joskus perääntyvä Venus kärttää sitä aivan väärin keinoin (kuten paiskomalla tavaraa hotellihuoneen ikkunasta?). Tämä voi olla rakkautta ja huomiota kerjäävä Venus, nälkäinen, ja ehkä lopulta tyytymätön. Onnistuessaan Venus nauttii esiintymisestä ja luovuudesta. Niin, ja Jonne Aaronin kartalla vaa’assa on Merkurius, Aurinkoa hallitseva kommunikoija.

Miltä vaikuttaa synastria näiden musiikintekijöiden välillä? Kontakteja löytyy aika kivasti, vaikka hyvin erityyppisistä kartoista onkin kyse. Auringot ovat keskenään väljässä kolmiossa, tästä on hyvä lähteä. Kuut kulkevat kummallakin päivän mittaan vastapäisiä merkkejä, ja syntymän kellonajoista riippuen voisivat osua vaikka aivan vastapäätä. Merkkitasolla härkä ja skorpioni voivat olla itsepäisiä, mutta tämä merkkipari tuntuu toimivan synastriassa ainakin parisuhdetasolla äärimmäisen hyvin yksiin. Vaa’an alun Merkuriuksen ja Marsin yhtymä voi olla yksi avaintekijöistä Kuiden lisäksi. Merkuriukset ovat lisäksi keskenään väljässä neliössä. Tässä asetelmassa Cheekin OOB Merkurius kauriissa vaikuttaa voittavan, kun Jonnen Merkurius vaa’assa myötäilee. Myös toinen kiinteistä merkkipareista leijonasta vesimieheen näyttää toimivalta: Jonne Aaronin Mars leijonassa tulee vastapäätä Cheekin Venusta vesimiehessä. Miksei kuvio olisi toiminnallinen myös muutoin kuin seksuaalisesti? Vetovoimaa, kiinnostusta, kenties arvostusta tarvitaan kaikissa ihmissuhteissa. Venuksetkin voivat olla merkkitason vastakkaisuuden kautta dynaamiset, vaikka kulmaa planeettojen välille ei tulekaan.

Millainen yhdistelmä saadaan kun nämä asetetaan yhteen – yhteiskarttana? On mielenkiintoista, että kaikki toiminnallisuus kasautuu isosti tunteita koskettavaan skorpioniin. Tämä ei avaudu helposti, ei paljasta salaisuuttaan ilmiselvästi, mutta kun tähän syventyy, se ruopaisee syvältä. Yhteinen Aurinko natsaa niin Cheekin Jupiterin kuin Jonne Aaronin Saturnuksen kanssa. Cheekin Kuu kulkee hänen syntymänsä päivänä skorpionissa asteissa 11 – 23, ja mitä todennäköisimmin osuu lähelle yhteiskartan helmeä: Stelliumia skorpionissa joka muodostuu Venuksesta, Jupiterista ja Merkuriuksesta. Eikö kuka tahansa artisti tahtoisi juuri näiden planeettojen tiukan yhtymän siivittämään suosiota, menestystä ja ilmaisukykyä? Kun yhteiskartan Kuu tulee vielä osuvasti loisteliaaseen, esiintyvään leijonaan, saatiin upea asetelma. Tämä yhteistyö osoittautui menestykseksi.

Millaisten ihmisten kanssa sinä toimit parhaiten? Onko kartallasi jokin oleellinen planeetta, johon tarvitset kontaktin toisen ihmisen kartalta – ja jos se puuttuu, ei yhteistyö suju?

Kaksi Aurinkoa

Otsikosta joku voisi päätellä että näen jo hallusinaatioita, eikä ihan pieleen mene sekään arvaus, kun alkaa tuo Neptunus jo sen verran lähellä kolkutella Aurinkoani. Kyse on kuitenkin syntymäkartan Auringosta ja edistyskartan Auringosta. Näillä kahdella kartalla on keskinäinen dynamiikkansa, jossa syntymäkarttaa ei voi kokonaan karistaa yltään, sillä kyllä se aina taustalla vaikuttaa tai kummittelee, eikä edistyskartta yksinään taida olla riittävän tukeva kartta kertomaan persoonasta ja koko elämästä.

Jos keskitytään tässä vaiheessa ainoastaan Auringon osoittamaan tahtoon ja egon ilmentämiseen, miten te lukijat näette dynamiikan kahden Aurinkonne osalta? Suurimmalla osalla lukijoista edistetty Aurinko on jo muuttanut majaansa toiseen merkkiin kuin missä on syntynyt. Jos Aurinko on vierekkäisessä merkissä kuin oma Aurinko, miltä tuntuu koettaa sovittaa yhteen kahta usein täysin erityyppistä egoa?

Esimerkiksi minun kartallani pohjalla on passiivis-unelmoiva kalat-Aurinko, ja edistyskartan Aurinko menee uljaasti aloitteikkaassa ”punaisessa” oinaassa. Kalojen ja oinaan merkkien välillä on yksi eläinradan dramaattisimmista tunnelman vaihdoksista merkkien välillä, ja mielestäni samansorttinen iso ero löytyy myös leijonan ja neitsyen väliltä. Vanhemmiten kun proge Aurinko pääsee yli vierekkäisen merkin vastakohtaisuuksista ja eroavaisuuksista, löytyy paljon helpommin yhteinen sävel sekstiilikulman päässä olevasta merkistä, esimerkiksi kaloista härkään tai leijonasta vaakaan.

Epäilen silti, että teitä on monia harrastajia siellä lukemassa ja ihmettelemässä tätäkin näkökulmaani, koska moni ei tunne elävänsä progemerkkinsä Auringon aikaa täydellisesti, jos ollenkaan. Edistyskartan idean ymmärtäminen ja mukaan ottaminen tietoisuuteen vaatii jonkinverran asennetta, ja ehkä luopumista oman syntymäkartan tärkeimmistä hellitellyistä ideoista ja myös pahimmista fiksaatioista. Kun edistetty Aurinko muuttaa merkkiä, nuo jäävät auttamatta taka-alalle ja uudet haasteet nousevat esiin. Taidan itse olla kalat-Aurinkoisena etuoikeutetussa asemassa tämän edistyskartan toteuttamisessa, sillä kalojen teemaan kuuluu luopuminen. Voin kyllä kuvitella, että varsinkin kiinteän merkin Auringon omaavilla voi olla iso työ päästää irti syntymä-Aurinkonsa vallasta ja antaa tilaa muuttuvalle energialle: kiinteistä merkeistä härästä, leijonasta, skorpionista ja vesimiehestä kun siirrytään aina muuttuvan laadun merkkiin kaksosiin, neitsyeen, jousimieheen ja kaloihin. Oletteko samaa mieltä kanssani, että jos syntymäkartalla oma Aurinko on muuttuvassa merkissä, ei progekartan merkinvaihdos ole niin vaikea asia, koska muutosta ikään kuin etsii ja kaipaa jo synnynnäisesti?

Entä miten on asiat teillä, joiden oma Aurinko on johtavassa merkissä oinaassa, ravussa, vaa’assa tai kauriissa, kuinka te olette huomanneet muutoksen johtavasta kiinteään? Loksahtaako elämä uomiinsa kun Aurinko ja tahto pääsevät vakaaseen merkkiin?

Millaisia tahtojen taisteluita teillä on karttojenne välillä Aurinkojen suhteen meneillään? Tunnistaako kukaan mitään ristiriitaa? Kumpi Aurinko tuntuu olevan vahvemmalla näissä nujakoissa, vetääkö nataali Aurinko lopulta pidemmän korren vai yllättääkö progen uutuudenviehätys?

Ikuisesti aloillaan

Ajan henki vaatii minua kirjoittamaan selviytymisestä, mutta minäpä teen juuri niin kuin ei pitäisi, eli tappelen vastaan. Olen täysin kurkkuani myöten täynnä selviytymistä paukkupakkasessa ilman sähköjä, vesiputket jäässä. Tässäpä myös selkeä käytännön syy sille, ettei blogia eilen kuulunut eikä varsinkaan näkynyt. Selviytymisharjoitukset eivät nyt jaksa kiinnostaa, eli jälleen kerran: tehkää niin kuin minä sanon, älkää tehkö niin kuin teen. Tiedostakaa te ajan laadut ja vastatkaa niihin rohkeasti ja reippaasti. Minä olen sillä aikaa päiväunilla, tai jotain.

Selviytymisestä vielä sen verran, että sehän on Plutoa, eikö vaan? Pluto ei ole aktiivinen minun karttani suuntaan juuri nyt, eikä progellakaan tapahdu Pluton suhteen mitään erityistä. Ehkä minun oma selviytymiskamppailuni on taas kerran Marsia. Marsin transiitit ovat tosiaan olleet tuntuisia viime aikoina. Nyt se perääntyy neitsyessä vastapäätä Kuutani.

Varsinaiseen aiheeseeni. Haluaisin kuulla teidän kokemuksianne takertuvasta ihmissuhteesta. Joka kerta kun olen kuullut radiosta Happoradion Hiljaa niin kuin kuolleet, minua puistattaa. Kamala laulu. Tai siis biisi on niin järkyttävän oivaltava ja pysäyttävä että minua etoo ajatella tarinaa laulun taustalla. Tai ehkä minä olen ihan väärillä jäljillä, mutta mielestäni laulun tarinassa koetetaan takertua suhteeseen, mitä ei enää ole olemassa.

http://www.youtube.com/watch?v=WzL4KV1dy5s (linkitys ei edelleenkään toimi!)

Kysyn siksi teidän kokemuksianne toiseen takertumisesta, koska itselläni näitä ei ole. Senhän näkee jo minun kartastanikin, deskendentti kaksosissa ja sillä mahtailee Jupiter. Minuun ei ole kukaan eikä koskaan yrittänyt takertua, vaan ennemminkin Juicen sanoin ”muualla oon ennen kuin huomaatkaan”. Kaksosen teema on vaihtaa ja Jupiter on itse vapaus.

Minä heitän keskusteluun olettamuksen, että kyse voisi olla kiinteistä merkeistä. Ehkei välttämättä Aurinkomerkistä ollenkaan, vaan etsikää kartoilta laskuakselin (ja nousun), Venuksen ja Kuun merkkejä. Jos psykologisiksi heittäydytään, parisuhteessa toiseen takertuminen voi olla perua lapsuuden menetyksistä. Silloin voisi miettiä Kuun kontakteja esimerkiksi Saturnukseen ja Plutoon, kenties myös Uranukseen.

Minä en tiedä kuin yhden varman stoorin, missä oli kyseessä tällä tavalla ahdistava parisuhde. Tämän ihmisen tapauksessa kriteerini täyttyy laskuakselin suhteen, sillä tällä esimerkkini henkilöllä, nimitetään häntä nyt vaikka Tainaksi, on deskendentti härässä. Se on omistava merkki, mikä kaikkein huonoimmassa tapauksessa kääntyy mustasukkaisuudeksi. Tainan ehkä suurin ongelma suhteessa oli, että hänellä oli tarve olla kaikessa mukana ja läsnä. Kumppani ei saanut tavata ystäviään tai sukulaisiaan yksin, vaan kaikialle mentiin yhdessä, avioparina. Symbioosivaiheessa suhdetta tällainen heittäytyminen on ihanaa, mutta ei sitä kovin montaa vuotta jaksa. Etenkin kun Tainan kumppanin kartta oli painottunut muuttuviin merkkeihin; he kaipaavat vaihtelua ja uusia näkökulmia. Tässä suhteessa ei tainnut olla luottamusta nimeksikään – olisihan Tainan mies heti hypännyt vieraisiin jos olisi tavannut kerran kesässä lapsuuden parhaan kaverinsa?

Toki kaikissa suhteissa kun on kaksi kokijaa niin on kaksi näkijääkin eli näkemystä. Ehkä tämä Tainan mies reagoi tavallista herkemmin takertuvuuteen, koska kartallaan on muuttuvia merkkejä? Häntä todennäköisesti alkoi ahdistaa jo vaiheessa, jonka joku muu olisi kokenut välittämiseksi ja huolehtimiseksi. Mutta koska itselläni ei parisuhteen tästä puolesta ole tuon taivaallista kokemusta, ovat nämä olettamuksia.

Taina ”the takertuja” ei ole Aurinkomerkiltään kiinteän laadun edustaja (härkä, leijona, skorpioni tai vesimies), ja hänen Kuunsakin on johtavassa laadussa (oinas, rapu, vaaka tai kauris). Parisuhteen akseli on härässä, ja sitä hallitseva Venus sijaitsee vesimiehessä. Tällaista Venusta on totuttu pitämään kaikkea muuta kuin takertuvana, miltei päinvastaisena; vapautta ylistävänä, jopa hiukan etäisenä. Vesimies on kuitenkin kiinteä merkki, joihin liitetään kiinnipitäminen ja säilyttäminen. On se teoriassa mahdollista, että homma kääntyisi näinkin päin.

Millaisia muita astrologisia selittäjiä te olette löytäneet ihmisten kartoilta? Voidaanko tuijottaa vain merkkien laatuun, vai onko kokonaisuus aina paljon mutkikkaampi?

Laadun tarkkailua

Älysin juuri, että en ole koko blogin olemassaolon aikana kysynyt teiltä niin perustavanlaatuista asiaa kuin karttanne laaduista. Nyt tarkkaillaan siis laatuja. Tämä on niin perusastrologiaa kuin olla voi. Jos selaatte melkein mitä tahansa yleisteosta astrologiasta, se alkaa eri laatujen määrittämisellä ja näiden kuvauksilla. Kerrankin minä nyökyttelen mukana, sillä olen täsmälleen samaa mieltä. Astrologia alkaa laaduista ja elementeistä.

Astrologiassa on kolme eri laatua. Näistä ensimmäinen on kardinaali eli suomeksi johtava laatu. Nimitys on meillä ihan sujuva, mutta en ole voinut väistyä ajatukselta onko se täysin looginen. Kardinaali-sanan voi kääntää myös esimerkiksi perustavanlaatuinen, pää-laatu tai ensisijainen. Jos kovasti takerrutaan johtamis-sanaan, mielestäni mennään tulkinnallisesti pikkuisen sivuun. Johtavassa laadussa on jotakin hyvin keskeistä, ja tottakai aloittavaa teemaa, sillä johtava laatu aloittaa esimerkiksi karttarakenteessa uuden sektorin ja vuoden kulussa uuden neljänneksen.

Kiinteä laatu on jo paljon yksiselitteisempi. Kiinteän laadun teemoihin kuuluu vakauttaminen, lujittaminen ja kiinnipitäminen. Tässä kiinnitytään johonkin, eli fiksoidutaan, ja se tuo keskittymiskykyä ja määrätietoisuutta. Pysyvyys kuvaa hyvin kiinteätä laatua, ja kartan sektoreissakin se on turvallisesti keskellä.

.

Viimeinen laaduista, ja kierroksen päättävä laatu on muuttuva. Mutable sanan käännöksiä ovat myös vaihteleva ja epävakainen. Tässä heristellään jo liikettä esiin, etsitään uutta suuntaa, siirrytään seuraavaan. Muuttuvan laadun tehtävä on usein välittäjän virka (yleensä tiedon) mutta homma voi olla ihan yleistä epä-vakauttamista eli horjuttamista ja kyseenalaistamista.

Useissa astrologissa ohjelmissa saa kartan oheen pikku taulukon, missä on ilmoitettu kuinka paljon tekijöitä on kussakin laadussa. Useimmiten jakauma on sellainen, että jokin laaduista nousee pikkuisen ylitse muiden, eli on hallitsevana persoonassa. Joillakin kartoilla, kuten esimerkiksi omallani, yksi laaduista on silmiinpistävän korostunut, ja vastaavasti yksi laaduista jää ihan lapsipuolen asemaan. Minulla jää oikeastaan molemmat muut paitsioon, sillä muuttuva laatu on kartallani ylikorostunut.

Kenellä olisi kaikkia kolmea laatua tasapainoisesti yhtä paljon? Loppusummassa tietysti painaa sekin, mitä kaikkia kartan tekijöitä laskee mukaan; lasketaanko nousu ja Keskitaivaan akseli, Kuunsolmut, asteroideja jne. Jos aluksi lähdetään vain planeetoista, saadaan esille vertailukelpoisempia tuloksia. On hyvin kiinnostavaa katsoa vastaustenne ja kommenttienne perusteella, olisiko blogin lukijoihin ja vähän yleistetymmin astrologiasta kiinnostuneiden joukkoon valikoitunut jotakin laatua toisia enemmän.

Mitä näistä kolmesta laadusta sinun kartallasi on eniten? Olisi mukava kuulla myös kommentteja, tuntuuko laatusi omalta? Jos vahvin laatu ei osukaan Auringon merkin laatuun, antaako tämä ulottuvuuksia vai ristiriitaa? Entä onko tilanne laadun kannalta muuttunut ratkaisevasti, jos katsot edistyskartan tilannetta?

Kiinteät progekuut

Kun edistetty eli progressiivinen Kuu ylittää härän, leijonan, skorpionin tai vesimiehen merkkiä, tulee kiinteästä laadusta näihin ajanjaksoihin oma sävynsä. Edistetty Kuu on kussakin merkissä noin kahden ja puolen vuoden verran, ja tässä ajassa tulevat merkkien teemat käytyä huolellisesti läpi monelta kantilta. Yhteistä näille kiinteille merkeille on pysyvyys, säilyttäminen ja kiinni pitäminen. Ne eivät välttämättä ole suurien muutoksien aikaa, ei edes skorpionijakso, vaikka merkki liittyykin muodonmuutoksiin. Usein näiden kausien vakaus tuo tullessaan kasvua ja menestystä, vaikkei kasvu olisikaan pyrähdyksen kaltaista kuin johtavissa merkeissä.

Progressiivisen Kuun uutta laatua kannattaa miettiä suhteessa omaan syntymäkarttaan. Kuinka tuttua kiinteä laatu on jo valmiiksi? Tuleeko Kuu Auringon, Kuun tai akseleiden merkkiin? Esimerkiksi jos oma kartta on voimakkaasti muuttuvaa laatua, voi tämä Kuun jakso tuntua sen vierauden ja uuden tyylin opettelun vuoksi työläältä.

Kun progekuu tulee härkään, yleensä tahti rauhoittuu. Mieli kääntyy arvostamaan rauhaa, tyyneyttä ja hiljaisuutta. Härkäaika on monille sisäänpäin lämpiävää ja sävyltään itseriittoista, eli tällöin ei lähdetä etsimään maailmalta seikkailuja ja uusia kontakteja. Se riittää mitä on, tai paremminkin kasvu saadaan versomaan tältä pohjalta mitä omaa. Monet laittavat taloutensa kuntoon härkäjakson aikaan, ja usein on pakkokin, kun ajattelee että Kuu on edellisinä vuosina majaillut sellaisissa merkeissä kuin oinas ja kalat. Omalla kohdalla kannattaa tarkastella, mikä härän teemoista olisi kouriintuntuvinta; nautinto, sensuaalisuus, omaisuus tai vaikka puutarhanhoito.

Aina kun kartan tekijät saavat leimansa leijonasta, on kyseessä näkyvyys, esilläolo, näyttävyys, loistokkuus ja muut sen kaltaiset asiat. Leijonavuodet voivat olla elämän kaikkein kukkeimpia, ja rakkaus eri teemoissaan saattaa näyttäytyä elämässä. Leijonavuosien aikana mitataan sitä, mihin pystytään, ja saavutukset voivat olla hienoja (tottakai riippuen siitä missä ikävaiheessa leijonajakso tulee). Leijonamaisia asioita tulee esille, kuten lapset, luovuus, rahankäyttö ja johtaminen. Leijona edustaa auktoriteettia, ja nyt katsotaan kuinka sen hallitsee. Oma huomiontarve saattaa olla ihan toista luokkaa kuin muina aikoina. Aika monet saavat eteensä mahdollisuuksia kantaa vastuuta johtotason viroissa, mutta toiset keskittyvät enemmän juhlimiseen.

Skorpionijaksossa on samaa sisäänpäin kääntymistä kuin härkä-kaudessakin, eli nämä vuodet eivät kaikille merkitse sosiaalisten kontaktien kasvua. Päinvastoin moni etsiytyy yksinäisyyteen ja karsii sellaiset ihmiset piiristään, jotka tuntuvat liian pinnallisilta. Tämä aika on monille henkisen kasvun aikaa, ja kun se ei näy näyttävästi ulospäin, saattaa ulkoisesti jakso vaikuttaa pysähtyneeltä kuin mitään ei tapahtuisi. Kaikki saa syvemmän ja ehdottomamman leiman. Muitakin skorpioniin liittyviä teemoja joutuu yleensä käymään läpi, eivätkä ne ole helpoimmasta päästä, kuten esimerkiksi kosketus kuolemaan, salaisuudet, psyyken kuonat ja lojaalisuuden mittaaminen. Skorpionivuodet saattavat olla kaikkein vahvistavimmat, ja varmaan kaikki muistavat tähän liittyvän sanonnan.

Vesimiehen aika Kuun kierrossa on myös kiinteän laadun aikaa. Tällöin vahvistetaan omaa ajattelua ja lujitetaan käsityksiä. Näiden vuosien aikana moni asettuu tarkkailijan asemaan, hiukan etäälle tavalla tai toisella. Ystävät, yhteisöllisyys ja yhteiskunta ovat kenties tärkeämmällä sijalla kuin oma parisuhde, perhe tai talous. Ilmamerkkinä vesimieheenkiin liittyy kiireen tuntua, ja aika voi hujahtaa nopeasti ohi kun osallistuu, kukin omassa skaalassaan, oli se sitten politiikkaa, harrastuksia, yhdistystoimintaa tai talkoita. Kontaktiverkosto todennäköisesti kasvaa. Aatteellisuus ja ideatasolla asioiden kuntoon laittaminen voivat olla monilla johtotähtenä, mutta on myös heitä, jotka käyvät konkreettisesti toteuttamaan erilaista elämäntapaa.

Mikä näistä kiinteistä progekuun jaksoista on viimeksi osunut sinun kohdallesi? Millaisia asioita silloin oli eniten esillä elämässäsi? Miten kuvaisit kiinteän progekuun jaksoa – oliko se tuttua kuin olisi kotiin tullut, haastavaa, erilaista, opettavaa, mielenkiintoista, tylsää…?

Sinetöityjen viiniruukkujen arvoitus

Tulivuori Vesuvius purkautui räjähdysmäisesti vuonna 79 ja sen kupeessa ollut kauppakaupunki Pompeji tuhotui täysin. Kaupunki peittyi yli kolmen metrin korkuisen tuhka- ja laavakivikerroksen alle, ja säilyi piilossa 1700-luvun puoliväliin saakka. Varhaisimmat kaivaukset olivat enemmän ryöstöä kuin arkeologiaa, ja vasta 1860 lähtien tietoa alettiin järjestelmällisesti tallentaa kaivauksista. Työ on muuten edelleen kesken. Ehtiikö Vesuvius purkautua uudelleen ennen kuin Pompeji on tutkittu ja ymmärretty?

Pompejin tuhoutumisen hetkeksi on hyväksytty 24. elokuuta 79 noin puolenpäivän aikaan. Tieto perustuu Plinius nuoremman muistiinpanoihin. Tämä päivämäärä osui lähelle Vulcanaliaa, tulen jumalan juhlaa (joissakin lähteissä Vesuviuksen purkautumisen päiväksi ilmoitetaan edellinen päivä 23.8.). Nykyinen Pompejin kaivauksiin perustuva tieto kuitenkin kyseenalaistaa tuon ajankohdan. Purkauksen uhrit tuhoutuivat niille sijoilleen kaupungin kaduille. Näiden ihmisten vaatetus ei vastaa elokuun helteitä, vaan vaatteet ovat paksummat ja viittaavat syksyyn. Pompejilaisten kauppojen myyntitarjonta oli lokakuun lajikkeita, ei kesähedelmiä. Kaupungista löydetyt viiniruukut olivat sinetöityjä, ja tämä tehtiin vuosittain lokakuun lopussa. Elokuiset viiniruukut olisivat olleet sinetöimättömiä. Pompejista on myös löytynyt raha, jossa on maininta keisari Tituksen arvonimestä, jonka hän aikakirjojen mukaan sai vasta tuon vuoden syyskuussa. Olisiko näin, että tulen jumalan symboliikka on sekoittanut ajoitusta, ja tuhon päivä ajoittunut tämän symbolin mukaan?

Olisiko astrologialla mitään tarjottavaa ajoitukseen? Maanjäristysten ja planeettojen liikkeiden yhteyksiä on jonkinverran tutkittu astrologiassa. Koska tulivuorenpurkaus on hyvin samantyyppinen energiapurkaus, voi maanjäristysten yhteydessä kerättyjä huomioita soveltaa tässäkin. Muutamia tekijöitä on havaittu tavallista useammin järistysten aikoina. Taivaalle on muodostunut T-ristejä kiinteisiin merkkeihin. Usein on ollut Kuun ja Pluton tai Auringon ja Neptunuksen kontakti. Pimennyssyklit ajoittuvat hyvin usein järistysten läheisyyteen.

Vuonna 79 pimennyssyklit tapahtuivat maalis-huhtikuussa ja syys-lokakuussa. Lokakuun Auringonpimennys oli 13. lokakuuta vaa’an 18 asteessa. Tuolloin Saturnus ja Pluto olivat molemmat vesimiehessä, Uranus ja Mars molemmat kaloissa, ja Neptunus härässä. Hitaiden planeettojen osalta oli kiinteän laadun vaikutusta olemassa. Jos Vesuvius olisi purkautunut lähellä tätä pimennystä, esimerkiksi marraskuun alkupuolella, olisi Aurinko ehtinyt tuolloin vastapäätä Neptunusta. 4. ja 5. marraskuuta 79 Kuu kulki leijonassa, jolloin se oli ensin Saturnusta vastapäätä, ja kartalle muodostui Iso risti kiinteisiin merkkeihin (väljällä orbilla, mutta T-ristinä tarkempi). Seuraavana päivänä Kuu oli puolenpäivän aikaan täsmälleen vastapäätä Plutoa, ja Aurinko vastapäätä Neptunusta, mutta neliöt jäivät puuttumaan tältä kartalta. Verrattuna elokuun päivän karttaan, silloin Aurinko oli ylittänyt vastakkaisuuden Plutoon, mutta ei ollut kulmissa Neptunukseen, Saturnukseen tai Uranukseen.

Mielestäni astrologia oikeastaan puoltaa uusia tutkimustuloksia, että Vesuviuksen purkaus olisi tapahtunut myöhemmin syksyllä, kenties marraskuun alussa. Mitä mieltä sinun sisäinen arkeologisi on?

Vedenkantajan mysteeri

Aurinko siirtyy vesimiehen merkkiin torstaina 20. tammikuuta noin parikymmentä minuuttia yli puolenpäivän. Ajan hengessä vahvistuu ilman elementin vaikutus pitkäksi aikaa, sillä Neptunus on vielä pitkään vesimiehen loppuasteilla, ja Saturnus liikkuu koko vuoden vaa’assa.

Vesimies on kiinteä laadultaan ja elementiltään ilmaa. Koetin pyydystää ajatuksissani vesimiehen todellista olemusta, mutta vesi taisi soljua kahtena virtana käsieni läpi ja jäljelle jäi vain ristiriitaisuuksia ja kysymyksiä. Millainen teidän mielestänne on vesimiehen persoonan ydin?

Vesimiehestä elää astrologisessa kirjallisuudessa kaksi tai useampia myyttejä, jotka ovat keskenään vähintäänkin ristiriitaisia. On tämä epäsovinnainen ja originelli keksijänero, jonka ajattelu on rationaalista, ja tunnetasolla etäinen ja ulkokohtainen tarkkailija. Ja sitten on tämä kaikkien paras ystävä, humaanisti ja yhteiskunnallisesti ajatteleva maailmanparantaja, jonka aatteita ovat sisarellisuus, veljeskunnat, ryhmähenki ja tasa-arvoisuus. Nämä tyypittelyt herättivät minussa kysymyksiä logiikan perään.

Jos vesimies on aidosti seurallinen ja ihmisystävällinen, miten hän on samaan aikaan etäinen. Jos vesimies on objektiivinen, onko hän milloinkaan aidosti empaattinen, ja voiko hän olla todella ystävällinen ilman empatiaa.  Jos vesimies on ennen kaikkea yksilöllinen, miten korostetaan samaan aikaan omaa individualismia ja ryhmän parasta. Miten vesimies toteuttaa kiinteää laatuaan jos hän on kekseliäs ja täynnä yllätyksiä.

Vesimieheen liitetyt ominaisuudet kuvastavat enimmäkseen käsitystä, että Uranus hallitsee tätä merkkiä, ja perinteisen hallitsijan Saturnuksen vaikutukset on kuvauksista pyyhkiytyneet sivuun. Nykypäivän käsitys vesimiehestä on yksinomaan uraaninen; uudistava, kapinallinen, innovatiivinen, yksilöllinen.

Alun perin vesimiehen uutta tuova symboliikka oli lähtöisin merkin symboliikasta sekä ajankohdasta, jota se vuoden kierrossa hallitsee. Februarius merkitsee puhdistautumisen kuukautta, jossa vanha pestään pois. Vesimiehen symbolissa hahmo on puoliksi polvistunut, mikä kuvastaa palvelevaa ja tarjoavaa asennetta, ja kaataa ruukusta vettä. Vesi kuvataan puhdistavaksi, ja uutta elämää synnyttäväksi eli kekseliääksi.

Koska vesimies on yksi ihmishahmoisia eläinradan symboleita, se liittyy sosiaalisuuteen, kulttuuriin ja sivistykseen. Ilmamerkkinen vesimies tarjoaa toisille ennen kaikkea tietoa, sen asenne on älyllinen (ilma) ja pysyvä (kiinteä); minä tiedän > minä tiedän kaiken jo valmiiksi. Tätä kautta johdettuna vesimiehestä paljastuu melko jääräpäinen, joskus jopa suvaitsematon kuva. Vesimies on kiinnostunut asioista (Saturnus on asiallinen), suurista kokonaisuuksista, ilmiöistä ja niiden välisistä yhteyksistä, eikä niinkään tunteista. Tämä tulkitaan usein viileydeksi ja etäisyydeksi. Perinteiseen astrologiakäsitykseen nojautuen hiukan kyseenalaistan vesimiesten kekseliäisyyttä. Älyllisyyttä ja ajattelua korostavan vesimiehen perusta on kiinteä laatu, joka ei sovellu ideoiden kanssa poukkoiluun tai mielipiteiden muuttamiseen helposti. Vesimiehen uudistavat aatteet ovat saattaneet olla hänellä olemassa kaiken aikaa, eikä siis mistään todella uudesta innovaatiosta olekaan kyse, vaan ennemminkin siitä hetkestä kun vesimies kerää taakseen samanmielisten kannattajajoukon.

Käytännön astrologiatyö muistutti merkin vanhasta hallitsijasta Saturnuksesta siten, että nykyinen älyllistä ja teknologista puolta korostava käsitys vesimiehestä ei tunnu istuvan kaikkiin vesimiestyyppeihin. Saturnus on käytännöllinen ja konkreettinen, ja samaan kätevyyteen viittaa symbolissa työvälineen, ruukun tai uurnan käyttö. Hyvin usein vesimiehet omaavat käytännöllisyyttä ja haluavat käyttää myös menneiltä ajoilta peräisin olevia yksinkertaisia ja konkreettisia työvälineitä kuten höylää tai verhoilijan neulaa.

Ylläoleva esitykseni on pääosiltaan hyvin poikkeava verrattuna modernin astrologian käsitykseen vesimiehestä. Olettaisin tämän herättävän ajatuksia, jossei puolesta niin ainakin vastaan?