Posts Tagged ‘Kuu’

Sitä Kuuta kuuleminen

21.9.2018

Mistä ajanlaatu rakentuu? Isoja päälinjoja, kallistuksia johonkin suuntaan, osoittavat voimakkaat pitkäaikaiset kuviot, esimerkiksi kun meillä oli pitkään Jupiterin ja Neptunuksen kolmio, tai ihan viime päiviin saakka Venuksen, Marsin ja Uranuksen kesken T-ristikuvio. Pysähtyneet planeetat sävyttävät aina isolla sudilla, toiset pidempään, nopeat planeetat vain hetken: ensi viikolla sutii Pluto, minkä pysähdyksen keskikohta osuu lokakuun alkuun. Mainittujen kaltaisia energioita voisi ajatella myös makrokosmoksen näkökulmasta, sieltä kauempaa kotoisin olevana.

Pientä ja lähellä olevaa mikrokosmosta edustaa Kuu, mikä arkipäiväisenä kiertää aina, vaikka jostain kumman syystä jonakin aikana isommat kuviot ja ilmiöt puuttuisivat. Tällainen astrologinen näkemys tottakai on vastaan tieteellistä ajattelua mikro- ja makrokosmoksesta (makro tarkoittaa tieteen näkökulmasta sitä mikä havaitaan aistein, esimerkiksi silmin, ja mikro taas niin pikkuruista että sen tutkimiseen tarvitaan välineitä kuten mikroskooppi, eli mikroa havainnoidaan välillisesti).

Kuu sävyttää ajanlaatua merkkinsä osoittamalla symboliikalla. Viikonlopun aluksi arki koetaan vesimiehen silmin, mikä voisi modernin astrologisen näkemyksen mukaan olla ystäviä, ryhmätoimintaa, yhteishengen vahvistamista ja verkostoitumista. Vesimiehen motto on ”minä tiedän” mikä viittaa ajattelun keskeiseen rooliin. Vesimies viimeisenä ilman elementin merkkinä kokoaa sen mitä kaksonen ja vaaka ovat jo toteuttaneet. Sosiaalisuus on vesimiehessä jo laajempaa kuin kahdenkeskistä vuorovaikutusta, se on kuulumista koko ihmiskuntaan. Vesimiehessä ollaan yhdessä jotakin mieltä.

Kuun ajanlaadun tunnelmiin liittyy olennaisesti sen vaihe. Nyt Kuu on kasvupuolensa viimeisessä kohdassa, kasvukuuksi nimitetyssä, ja kuten olen itse tätä jopa hellittelevästi kutsunut, hullunkuun vaiheessa. Päivät ennen täydenkuun tuloa (ensi tiistaina yöllä hieman ennen neljää) ovat yritystä täynnä, pyrkimystä ja pingotustakin. Toisille hullunkuunvaihe antaa tarvittavaa stimulaatiota että saa jotain aikaan, toiset ahdistuvat painostavasta ja persiille potkivasta tunnelmasta, voivat ihan pimahtaa täyttäkuuta edeltävänä yönä. Riittämättömyyden tunnot räjähtävät pahiten tällaiseen aikaan, ja yhdistettynä globaaliin vesimieheen, pitäisikö tässä ihan koko maailma pelastaa.

Kuun tuntua ajan hengessä on vaikea vastustaa, koska Kuu edustaa alitajuista ja vaistonvaraista puolta meissä. Tunnelman aistii intuitiivisesti, ja on vaikea tunnistaa tuntemusten lopullista syytä. Ehkä Kuu tosiaan tulee mikrokosmoksen tavoin, sisältyy jo dna:han. Kuun alati muuttuvaa tunnelmaa päästään testaamaan taas viikonloppuna, kun vesimiehen aika vaihtuu kalojen antaumukseen, moninaisiin vaihtoehtoihin, fantasiaan, symbioosin hakuun, hyväksynnän ilmaisuihin. Sävyn vaihtuminen tapahtuu lauantaina noin puoli neljältä iltapäivällä kun Kuu siirtyy kaloihin.

Mainokset

Kuun ihan oma rytmi

26.12.2016

puolikuuLupasin laittaa kaikkien pohdittavaksi pienen jutun, joka juuri julkaistiin Suomen Astrologisen Seuran jäsenlehdessä numero sata (tämä on upeaa että Astro Logoksia on näin paljon, näissä riittää lukemista). Kirjoitukseni keskeisin idea lähti siitä, että ajanlaatu koetaan subjektiivisesti, vaikka perusasetelma planeetoilta tarjoutuu kaikille samanlaisena. Kuun kierto on vain yksi taso, jolla tuntumia voi omalla kohdallaan mitata.

Kuun merkitystä ajassa luonnehditaan karkeasti kasvavan ja vähenevän vaiheen kautta. Yksilötasolla ei kuitenkaan ole niin, että me ihan jokainen, maailmanlaajuisesti, puhkuisimme uudenkuun aikaan uutta intoa pää täynnä ideoita, tai täydenkuunaikaan olisimme valmiita kohtaamaan toiset ihmiset, tai vanha Kuu tuntuisi ihan jokaisesta jokaisella kierrollaan sisäiseltä ja vaimealta. Yhtenä selitysmallina tähän epätahtisuuteen voisi olla ajan hengen ristiriitaisuus oman kuunsyklin kanssa.

Mikä oma kuunsykli? Astro Logoksessa julkaistun jutun loppupuolella on yksityiskohtainen harjoitus, minkä avulla omasta kartasta saa selville oman syklin. Tätä omaa sykliä voi sitten verrata ajan kuunsykliin eli transiittina kulkevaan Kuuhun. Harjoitukseen toivoisin kommentteja ja palautetta, löytyikö ne omien vaiheiden rajat ja tuntuiko tehtävä vaikealta. Sen ei pitäisi olla, mutta kun näitä kuunsykliasioita on itse paljon pyöritellyt (etenkin siellä Hullunkuunajan blogissa), voi iskeä vauhtisokeus, ettei ole tuntumaa kuinka asiakokonaisuus toisille avautuu.

Jos olet koskaan huomioinut tuntemuksiasi Kuun syklissä, nyt on tilaisuus jakaa kokemuksia toisille. Tällä hetkellä meillä on menossa vanhankuun aika, jonka sävy on päättävä ja rauhoittava, mutta joskus saatetaan jo suunnitella ja valmistella tulevaa uutta kierrosta. Tuleva kauriin uusikuu syntyy ensi torstaina 29. päivä aamulla, eli siihen asti voimme tunnustella yhteensopivuutta tai ristiriitaa vanhankuun tunnelmien kanssa. Minulla tämä vanhakuu osuukin omaan siemenkuun kohtaan, ja siksi tuntuu luontevalta juuri nyt jakaa näitä juttuja toisten kanssa.

moon-phases-nauha

Erityisesti odotan mielenkiinnolla havaintojanne ja kommenttejanne siitä, jos teidän kartallanne jokin planeetta on oman kuunvaiheen vaihdoksen kohdalla – eli jos kartoillanne on oktiilikulmia Kuun ja muiden tekijöiden välillä (puolineliö, neliö, puolitoistaneliö ja oppositio), silloin tämä tekijä on kuunvaiheen vaihdoksen kohdalla henkilökohtaisella tasolla. Tässä sijainnissa oleva planeetta voi sävyttää ja nostaa kyseistä vaihetta tärkeämmäksi. Esimerkki omalta kartalta kun sen aina tuntee: minulla Jupiter on kasvavan puolenkuun kohdalla, ja koska Jupiter on karttani ja Aurinkoni hallitsija sekä kartan Almuten, on puolikas Kuu ”isompi” kuin monet muut kuunvaiheet. Ehkä löydätte oman kuunrytminne kautta vastauksia tuntemuksiin, milloin innostaa ja milloin kyllästyttää, milloin kohtaatte toisia ihmisiä ja saatte palautetta, ja onko Kuun kierrossa haasteisempia päiviä esimerkiksi oman puolenkuun kohdissa.

Tässä linkki kotisivulleni, ja kyseinen juttu löytyy artikkelilistasta ylimmäisenä nimellä Ajanlaatu Kuun syklissä. Kaikki mukaan harjoittelemaan ja tutkimaan, ja kysykää apuja jos jokin asia mietityttää!

Huonon päivän Kuu

16.8.2016

Moon1Aina ei suju ihan kympillä, sellaista tämä elämä on. Miten te reagoitte huonoihin päiviin? Kun harmittaa, olo ei tosiaankaan tunnu aurinkoiselta, ja jo tästä saa astrologisen vinkin, miten näitä asioita katsotaan astrologiassa. On yleisesti esitetty, että silloin kun olemme väsyneitä, sairaita, stressaantuneita ja paineen alla, ilmennämme Kuuta, alitajuista ja vaistonvaraista puoltamme.

Kuulla jokaisessa merkissään on useita ilmentymisen muotoja, jolloin harmi kuvastuu monilla tavoilla. Koska Kuu on alitajuinen tekijä, emme ehkä itse ollenkaan huomaa, miten käyttäydymme näissä vaikeissa tilanteissa ja huonoina päivinä. Kannattaisi ehkä kysyä läheisiltämme, ja koettaa näin nähdä, pääseekö jokin oman Kuun edustama vähemmän rakentava puoli kontrolloimatta liikaa esille. Tällaisissa tapauksissa kasvu voi olla todella vaikeata, koska käytös tulee haastavissa tilanteissa suoraan selkäytimestä. Oman käytöksen rehellinen analysointi saattaa kuitenkin saada meidät tiedostamaan oman mahdottomuutemme (eivät kai kaikki silti hankalia ja ikäviä ole). Astrologisesti on mielenkiintoista koettaa naulita, ovatko purkauksemme todellakin johdettavissa Kuun piirteistä.

moon3Ovatko kaikki Kuut yhtä hankalia? Olen aina esittänyt, että jokaisessa merkissä on negatiivisia ja haitallisia puolia, varsinkin jos niitä toteuttaa ns. väärin. Keskusteluissa olisi hienoa, jos kommenteissa pääsisimme tutkimaan, ovatko Kuulle haastavat merkit niitä, joiden kautta vaikeudet ja harmit purkautuvat herkemmin. Kuulle luetaan vähemmän luonteviksi merkeiksi sen vastamerkki kauris sekä alennuksen merkki skorpioni. Silti aina löytyy yksilöllisiä eroja, sillä me emme tunnu olevan ihan samalla viivalla kaikki ihmisyytemme toteuttamisessa, jotkut ovat kypsempiä ja kasvaneempia kuin toiset.

Mietin myös sitä, kuinka paljon Kuun asema sinällään kertoo käytöksestämme huonoina päivinä. Ihan perusseikka jo, onko Kuu Aurinkoon nähden ns. oikealla puolella horisonttia, saattaa antaa sävynsä kuinka helposti me ajaudumme huonojen puolten ilmentämiseen. Jos Aurinko on horisontin yllä, silloin Kuun periaatteessa pitäisi olla sen alapuolella. Ja vastaavasti, jos on yöllä syntynyt, silloin Kuun tulisi päivystää horisontin yllä. Hieman ongelmallisempia siis ovat ne tilanteet ja kartat, jolloin Kuu on samalla puolella Auringon kanssa. Eli ovatko nämä ihmiset potentiaalempia kiukuttelijoita kuin ne onnelliset, joilla valot ovat kohdillaan? (ja tässä yhteydessä en voi olla huudahtamatta, voiko oikeasti olla siten, että vanhan ja uudenkuun ilmentäminen olisi ”lähtökohtaisesti” vaikeampaa kuin täykkärikuilla ja irtopääpeikoilla?)

Kuun kytkeytyminen planeettojen ja akselien kokonaisuuteen tuo varmasti oman lisänsä. Pohdittavaa riittää, esimerkiksi aspektiton Kuu, mahdollisesti itsessään kuumaisen vahvana, taipuuko silloin jotenkin voimakkaampaan reagointiin. Jos Kuu on aktiivisesti kulmissa muualle kartalle, se otetaan mukaan jokaiseen asiaan, ja kenties silloin Kuu ujuttaa negatiivisenkin puolensa herkemmin esille. Lisäksi hiukan pidemmälle astrologiassa edenneet voisivat pohtia, miten Kuun toteutumisessa vaikuttaa sen OOB tila, mikä on tavallisesti joinakin vuosina mahdollinen kaksosen, ravun, jousimiehen ja kauriin merkeissä, mutta poikkeuksellisen pitkien kallistuskulmien ylitysten aikana näitä korkeuksia saattaa löytyä myös vierekkäisistä merkeistä; härästä, leijonasta, skorpionista ja vesimiehestä.

moon2Oman itsen analysointi astrologisesti Kuun kautta edellyttää tietysti avointa mieltä ja astrologiseen symboliikkaan tutustumista laaja-alaisesti, mutta joskus sorrumme ilmiselvästi kaikkein tavallisimpiin ja tyypillisimpiin Kuun sudenkuoppiin. Kommenteista mielelläni lukisin, onko teidän häpeäpaaluissanne ihan muunlaisia tekijöitä, erilaisia kuin mihin Kuun merkki selkeästi viittaisi. Kuinka helposti esimerkiksi jokin toinen planeetta tunkee mukaan, jos se sijaitsee lähellä Kuuta? Toisina aikoina Kuumme taas on alttiimpana kuin perusasetelmassa transiittien vuoksi, samoin progressiivisen kartan Kuu voi kertoa paljonkin sisäisen mielentilamme tasoista.

Tunnustan omalta kohdaltani, että taitaa kalojen Kuu huonoina päivinä näkyä. Kiskaisen marttyyrinkruunun sulavasti kiristämään päätä, marisen eikö kukaan huomaa miten paljon teen ja anna tekemiselleni arvoa. Ystäväni kauriin Kuu kuulemma heittäytyy altistuksen hetkinä kovan asialliseksi. Toinen kaveri on esittänyt melkoisia itkupotkuraivareita, ravun OOB Kuulla. Jatkakaa te!

 

Noin sata rapuvariaatiota

26.6.2014

cancer_zodiacOlen monesti tuntenut hämmennystä yleisen astrologisen kirjallisuuden ravun merkin kuvausten johdosta, etenkin Aurinko-rapujen luonnehdinnat tuntuvat karkaavan sitä kauemmas mitä useampia rapuja oppii tuntemaan oikeassa elämässä. Toki kuvaukset ovat pakosti aina yleistyksiä, mutta tästä huolimatta mieleeni on päässyt ajatus, olisiko näissä laskettu vähän hosakkaa.

Pullantuoksuinen kotihengetär on oman kokemukseni perusteella aika kaukana rapuisen arjen todellisuudesta. Jotenkin näiden ihmisten olemuksesta on ollut sanoinkuvaamattoman vaikeaa naulita sitä kaikkein olennaisinta ravun piirrettä. Enkä missään nimessä väitä, että ihmisen tulisi olla Aurinkomerkkinsä täydellinen prototyyppi, sillä sellainenhan on mahdottomuus koska on aina olemassa koko kartta, mutta jotenkin ravun teemojen kirjosta on ainakin itseni ollut hankala piirtää mitään yleisiä suuntaviivoja.

puolikuuAjattelin jakaa nyt teidän lukijoiden kanssa konstini, jolla itse olen kiertänyt tuon monimuotoisuuteen hukkumisen. Rapu on Kuun merkki, jolloin tässä merkissä syntyneen Aurinko on Kuun hallinnassa. Kuu on tunnetusti peilaava tekijä, ja jo tästä yksinään saattaa johtua osa hämmentävästä heijastus-vaikutuksesta, että ns. rapua katsoessa ei näekään todellista rapua vaan itsensä.

On niinikään selvää, että kaikissa merkeissä Aurinkoa hallitsemaan päässyt planeetta voi muuttaa merkkiään, mutta ravun merkin hallitsija Kuu on ainoa kiertolainen mikä voi tarjota saman kuukauden sisällä syntyneille kaikkien merkkien kirjon ollessaan hallitsijana. Jos yksi rapu syntyy Kuun ollessa vaa’assa, on se jo paria päivää myöhemmin syntyneellä ikätoverilla toisessa merkissä. Ravuilla on kuin sisäsyntyinen mahdollisuus useuteen, runsauteen ja vaihtuvuuteen.

Tuplarapu on kuin sellainen spesiaalikeissi josta Jukka Poika laulaa Siideripissiksessään. Tällaisen ravun pitäisi ilmentää ravun teemoja aivan superilla tavalla, jopa ylikorostuneesti, joten heistä luulisi kaikkein selkeimmin löytävän sen yleisen perusteeman. Mutta näitäkin rapuja on kahdenlaisia, sillä onhan vanhan Kuun rapu ihan erilainen kuin uuden Kuun rapu, eikö totta?

Jos Aurinkoravun Kuu menee leijonassa, kasvavalla puolella jossakin uuden Kuun ja sirppikuun vaiheilla, mielestäni tässä rapuisuus tasoittuu merkkikohtaisen vastavierailun myötä. Aurinko nousee tasavertaiseen asemaan, ja leijona-Kuu voi loistaa aika kirkkaastikin.

Muut kasvupuolen Kuut tulevat neitsyen, vaa’an, skorpionin ja jousimiehen merkeissä. Näistä mielestäni Aurinko-rapu jolla on Kuu neitsyessä saattaisi vastata huolehtijan prototyyppiä, sellaisella kasvattavan opettajan vivahteella. Rapu-skorpioni merkkiyhdistelmästä tulee selkeimmin mielikuva tästä takaisin koloonsa ryömivästä, tunteella reagoivasta vedenelävästä. Tässä voisi se sisäinen maailma kuitenkin leimuta esiin esimerkiksi taiteellisesti, kun kuitenkin kasvavan Kuun puolella ollaan. Aika ristiriitainen skorpioni kuitenkin on, ollessaan Kuulle ns. epäsopiva merkki. Ja jousimies-Kuu osuessaan hullunkuun vaiheeseen voi mielestäni ”aiheuttaa” millaisia yllätyksiä tahansa – tällaiseen ilopilleriin voisi olla mukavan railakasta tutustua!

rapu_kaurisRavussa täydenkuun vaihe saavutetaan kauriissa, jolloin tämä hallitseva auktoriteettimerkki korostaa molempien Auringon ja Kuun johtavaa laatua. Melkoisen aikaansaava ihmistyyppi, mutta tässäkin on vaikea nähdä rapuun liitettyjä hempeitä, tunteellisia ja myötätuntoisia yleispiirteitä. Itse ottaisin tällaisen yhdistelmän tulkinnassa huomioon Kuun sijainnin vastamerkissään, joten Aurinko-rapua voi painaa tietty haasteisuus huomion ja vastavuoroisuuden tasoilla.

Muut laskevan Kuun merkit tulevat vesimiehessä (arvaamaton ”irtopää”-eksentrikko?), kaloissa (kärjistetysti toisten kautta elävä myötääjä?), oinaassa (läpi harmaan kiven..) ja härässä, mistä tulee melko hiljainen ja passiivinen mielikuva. Kun Kuu itsessään nauttii härässä olosta, tämä yhdistelmä saattaisi olla varsin seesteinen. Ja pahnanpohjimmaisena vanhan Kuun kaksonen, mikä on minulle ajatuksellisesti sellainen paradoksi, etten saa hämmästykseltäni sanaa.

Tämän esittelyni tarkoitus ei ollut etsiä ravun merkille käypästä tyypittelyä, vaan osoittaa selkeä karttatekninen seikka, miksi rapu hajoaa niin moniin osiin. Mielestäni tämä on tulkinnallisesti huomioitava seikka, koska Auringon hallitsijalla on sanansa sanottavana.

Lukijoissakin on taatusti monia rapuja, joille voi tulla erinäisiä asioita mieleen?

PS. Moni on saattanut huomata kuinka olen pitänyt hiljaiseloa blogissa. Osoitan syyttävällä sormella tällä kertaa perääntyvää Merkuriusta, mikä seilaa laskuakselini tuntumassa. Silläkin uhalla, että tämä rapujuttukin ymmärretään täysin väärin, laitoin nyt tämän julki. Kaikki muut sanomiseni on viime päivinä ymmärretty väärin tai niihin on tullut vastineita, joita minä en puolestani voi käsittää.

Visioita astrologiasta

22.5.2014

pisc_dreamHaaveillaan ja unelmoidaan tänään vähän, koska Kuu näyttää mukavasti kalojen mielikuvituksellista ja luovaa aikaa, ja hetki sitten aivan kärjisti haaveilun maksimiinsa ylittäessään Neptunuksen. Elätellään hetki astrologisia visioita, ja siksi ajattelin houkutella teitä haaveilemaan siitä, millaista astrologiaa tekisitte jos ei olisi mitään rajoituksia ja reuna-ehtoja suurta unelmaa kaventamassa.

Tämän tyyppiset sisäisen mielentilan maalailut taitavat olla juuri sellaista astrologiaa, mitä itse nykyään kaikkein mieluiten teen. Tykkään hahmotella aikaa ja sen ominaisuuksia, ja miettiä millä keinoin kunkin energialatauksen voisi tehdä eläväksi omassa arjessaan. Tämä kysyy tietysti orientoitumista aina vaihtuviin tunnelmiin ja kykyä heittäytyä. Mielestäni hyvä keino ymmärtää astrologiaa on elää sitä. Tunnistan tämän jossain määrin tasapainon etsinnäksi progen kauris-Kuulleni, jotta en näivettyisi liian kuivakaksi ja asialliseksi. Totta on kuitenkin se, että en näytä pääsevän mihinkään konkreettisuudesta halutessani tuoda käytäntöön ne vastaavuudet, tuulahdukset tai voimat, joita voi kosmoksen tasolta tähtitaivaalta lukea.

Millaisen vision kalateema teille antaa?

Heijastuksia keskusteluun

2.5.2014

face_moAstrologinen synkronismi eli samanaikaisuus, saman teeman ilmaantuminen eri yhteyksissä lyhyellä aikavälillä, saa ainakin itseni tulkitsemaan tämän siten, että nyt planeetalla (ja sen edustamalla energialla) on jokin viesti. Tuota osoitettua sanomaa ei välttämättä ole kovin helppo tulkita. Tuleeko se juttu toisten ihmisten kautta minulle, vai pitäisikö se löytää itsestään? Kuinka pitkään tällainen osoitettu herkkyysaika on ilmassa, ja meneekö se ohi, ellei sitä onnistu tulkitsemaan ajoissa?

Tällaisia olen miettinyt viime viikonlopun messukeikan jälkeen. Olin Tampereella järjestetyillä Hengen ja tiedon messuilla edustamani astrologisen seuran osastolla tekemässä astrologisia minitulkintoja, ihan vaan maistiaisiksi että oma kartta tulisi hiukan enemmän tutuksi tai saisi avattua ajanlaadun tärkeimpiä solmukohtia. Tällainen kasvokkain tehty asiakastyö, vaikka kuinka pienessä mittakaavassa, on mielestäni yksi työnkuvani helmiä. En tiedä kuinka äkkiä siihen väsyisi, jos joka päivä kohtaisi asiakkaita, mutta itselleni tämä oli riemastuttavaa vaihtelua ainaiseen yksinään kirjoitteluun.

Kun tulkittavia sitten tuli pieniin analyyseihin toinen toisensa jälkeen, alkoi eräs piirre heidän syntymäkartoissaan nousta vallitsevasti esille. Hämmästyttävän monella oli kartallaan Kuu nousuakselin tuntumassa. Merkit toki vaihtelivat ja sekin, oliko Kuu ensimmäisen vai viimeisen huoneen puolella, mutta yhtä kaikki, ne sijaitsivat oman minuuden akselin tuntumassa. Parille viimeiselle kävijälle taisin jo mainitakin, että tämä alkaa tuntua jo hiukan hiuksianostattavalta..

Kuussa nousuakselilla ei sinänsä ole yhtään mitään spookyä. Miten te kuvailisitte ihmistä, jonka kartalla Kuu on nousuakselilla? Itselleni tuli mieleen ihminen, jonka persoonassa tunneilmaisulla on tärkeä osa, sellainen joka intuitiivisesti lukee niin itseään, sisintään kuin toisia ja maailmaa yleensä, sen ilmapiirejä ja trendejä. Koska Kuu on peilaava tekijä, se tuo olemukseen heijastavuutta; askendentti-fasadi heijastaa minuutta ulospäin intuitiivisesti, ja Kuun kautta omaksutaan vaikutteita ulkomaailmasta ja toisista. Pidän Kuuta nousulla havainnointikykyisyytenä ja vaistonvaraisuutena; tällainen ihminen tunnistaa mitä toiset haluavat ja käyttää tietoa täyttääkseen tuon tarpeen, oli se sitten hoivaa, turvaa, sympatiaa tai muita Kuun piiriin liitettyjä teemoja.

moon_hipOlemme varmaan kaikki yhtä mieltä tällaisen kartan tulkinnasta, että Kuulla on tärkeä osa kyseisen yksilön persoonallisuudessa (ellei kartalla olisi jotakin todella ihmeellistä ja erikoista, mikä syrjäyttäisi tärkeällä akselilla sijaitsevan planeetan). Kuu nousulla korostaa Kuun ominaisuuksia, planeetan laatua ja energiaa kokonaisuudessa. Eli vaikka merkki olisi mikä hyvänsä, tällainen ihminen on jossain määrin rapumainen – vaikka emme voikaan koskaan kokonaan vetää yhtäläisyysmerkkejä planeetan ja sen oman merkin välille. Mutta Kuu on ihan valtavan kattava tekijä kartalla, mitä ei mielestäni missään nimessä saisi latistaa edustamaan yksinomaan hoivan teemaa. Eivät kaikki Kuun nousulla omaavat ole äitejä (isiä), hoitajia, huolehtijoita tai ruokatalouden parissa työskenteleviä. Sen sijaan kysyn, ovatko kaikki nämä ihmiset jollakin omalla tavallaan tunnekeskeisiä ihmisiä? Ohjaavatko tunteet heidän ratkaisujansa?

Mieleeni tuli myös ajatus, että Kuu nousulla on ristiriitainen tekijä, ihan samalla tavoin kuin se voisi olla Keskitaivaalla. Kuu on itsessään introvertti, sisäiseen maailmaan suuntautunut, ja Asc-MC-akseleilla Kuu joutuu näkyvään paikkaan, mikä on perustasolla ja yksinkertaistettuna sille vieras. Yksilön tasolla on kuitenkin niin, minun mielestäni, että vieraus tuo mukanaan työtä, mikä entisestään nostaa Kuun asemaa kartan kokonaisuudessa. Kun tätä käy läpi ihan koko elämänsä ja kaiken aikaa, tuttuhan tämä asia silloin on. Oletukseni on, että Kuu nousulla -ihminen pystyy tutkimaan ja havainnoimaan sisintään ja alitajuntaansa tavallista paremmin, jolloin sisimpänsä tiedostaa, ja tätä kautta omaisi kokonaisemman psyyken. Tottakai voi olla olemassa myös heitä, jotka eivät onnistu tiedostamisensa prosesseissa, ja Kuun kautta sitten roiskivat alitajuisia pelkojaan ja muita käsittelemättömiä negaatioitaan toisiin heijastellen.

face_mo2En vieläkään ihan tarkkaan selvittänyt, miksi näin moni samankaltainen ihminen etsiytyi luokseni. Jos ”ylemmän tahon” tarkoitus oli, että otan keskusteluun aiheen, Kuun nousuakselilla, tässä oli pieni avaus ja suuntaa pohdinnoille. Avautukaahan erityisesti te blogin lukijat, joilla myös on Kuu näin sijoittunut kartalla, sekä he, joilla edistetty Kuu on joko edistyskartan tai syntymäkartan nousulla kulussaan.

 

Kuiset naiset

15.3.2014

Moon2Te lukijat olette ihania ja ihan parhaita! Eilen kyselin teiltä mahdottomia ja heittäydyitte pohtimaan ihailtavan innokkaasti. Tiedänhän minä, että ette te tätä minun mielikseni tehneet, vaan siksi koska minkä tahansa astrologisen asian tuumiminen voi antaa tietoa itsestä. Kiitos silti.

Tässä tulos oikein kaavion kanssa. Tavallaan yllätti, mutta ei sittenkään, että Kuuhan se sieltä nousi useimmissa kommenteissa esille – eli Kuu on astrokartan tekijä, minkä tunnistatte olevan olemuksessanne kaikkein keskeisin. Kun vastaajat olivat miltei kaikki naispuolisia (kyllä, tästä astrologian naisistumisestakin olen koettanut keskustelua vääntää), on Kuun näkyvyys tässä mielessä odotettua. Naisten sanotaan ilmentävän olemustaan enemmän Kuun kuin Auringon kautta, näin olen lukenut. Tosin ikuisena vastarannankiiskenä tahtoisin taas väittää tähänkin vastaan. Eivät Kuu tai Aurinko mielestäni ole millään lailla sidottuja sukupuoleen. Ne ovat ennemminkin energioita tai tyylejä tai symboliikkakokonaisuuksia, jotka ovat joko enemmän tai vähemmän keskeisiä omassa persoonassa. Se, onko sitten naisena helpompaa ilmentää Kuuta kuin Aurinkoa, on enemmän yhteiskunnallinen ja kulttuurinen kysymys (mielestäni) kuin persoonallisuustekijä. Heitän jopa näinkin uhkarohkeasti, että menevätkö naiset siitä mistä aita on matalin kun tuovat Kuutaan esille, koska se on mitä ilmeisimmin naiselle hyväksytympää käytöstä kuin Auringon toteuttaminen.

kysely3

En lähtenyt enää etsimään heidän karttojaan, jotka Kuun olivat mieluisimmaksi minuuden ytimekseen ilmoittaneet, mutta Kuun keskeisyyttä voisi pohtia myös siltä kannalta, kumpi taivaan valo kartalla ylipäätään on hallitsevammassa asemassa. Joskus Auringon tai Kuun merkkisijainti voi paljastaa tämän, eli Aurinko tykkää olla leijonassa ja oinaassa, ja Kuu ravussa ja härässä. Valojen sijoittuminen horisontin ylle tai alle on myös mielenkiintoista tutkia siltä kannalta, kuinka luontevasti tai tehokkaasti nämä pääsevät sijaintinsa kautta esille. Aurinko tykkää olla enemmän horisontin yllä (ja koen aina vaan tosi kummalliseksi sen, että Auringon oma viides huone on silti horisontin alla – tätä en vaan tajua miksi näin on), ja jos tällaisella päiväkartalla Kuu on horisontin alla, sekin on kuin omalla paikallaan ja vahva. Jos taas Aurinko on horisontin alla (siis huoneissa 1 – 6 ) ja tällaisella kartalla Kuu yläpuolella, lähellä Keskitaivasta, voi hyvinkin olla että tällainen ihminen ilmentäisi itseään vahvemmin juuri Kuun kautta. Selvisihän kaikille logiikka? Saattaa siis olla mahdollista, että monilla Kuun ytimekseen kokeneilla Kuu on ns. teknisesti ottaen vahvempi keskeisistä valontuojista.

Ei Kuu kuitenkaan kovin vahvasti voittanut kyselyn korkeinta palkintopallia, sillä aika moni kertoi myös nousumerkin olevan tärkeä. Etenkin jos nousun merkki oli meidän lakeuksillamme erikoinen (nopeat nousut vesimies, kalat, oinas ja härkä), sitä varmemmin se haluttiin tuoda esille. Siitä voisi sitten päätyä pohtimaan mistä tämä mahtaa kertoa, siitäkö että astrologian osaamisen ja ymmärtämisen myötä on haluttu jonkinlainen erikoisuuden leima olemukseen omaa persoonallisuutta kuvaamaan.

mercury_jSe mikä minut löi ällikällä ja mitä en ollenkaan osannut odottaa, oli planeettojen osalta Merkuriuksen pomppu kaikkien muiden planeettojen edelle. Astrologisesti Merkurius sivuutetaan ilmeisesti ihan liian kevyesti. Transiittinakaan sitä ei ihmeemmin tulkita nopeuden vuoksi. Tämä havainto oli ainakin minulle tärkeä, ja onneksi Merkuriusta pääsee kohta käsittelemään paremmin (että sellainen salaperäinen sivulause..).

hk_kansiKun monet tunnistavat Kuun keskeisenä olemuksessaan, toivotan edelleen ja taas kaikki Kuusta (ja ajan hengestä) kiinnostuneet seuraamaan myös toista blogiani, Hullunkuunaikaa, mikä päivittyy aina muutaman päivän välein kun Kuun kierrossa päästään uuteen vaiheeseen käsiksi. Blogi löytyy täältä Taikablogin etusivulta linkistä, ja koetan laittaa feissariin Taika-sivulle linkkiä uuteen juttuun, ja Googlekin saattaa sen löytää.

Tuo Kuun ja Auringon ilmentäminen omassa persoonassa vei pohtimaan, kuinka yleisesti tiedetään kumpi valo on omalla kartalla teknisesti hallitseva. Tätä voi kysyä viesteissä ja kommenteissa jos epäröi omalta kohdaltaan. Ja onko sitten niin, että jos Aurinko osoittautuu vahvemmaksi, pitäisikö meidän astronaisten sitten kiltisti vaan ilmentää voimakkaammin Aurinkopuoltamme, tahtoa, lahjakkuutta, taitoja ja kutsumusta, yhteiskunnan painostuksista huolimatta?

Merenvihreä seitsemän

4.1.2014

seagreen1

Pitkään aikaan Taika ei ole ollut yhtä pihalla ajan hengestä kuin nyt. Pihalla kuin lumi-ukko, täysin kuvitteellinen lumettomalla, kuuraisella nurmella. Siispä, Neptunus on ohittanut Aurinkoni, mutta emme kai kukaan luule sen millään lailla hellittäneen. Muutamassa kaariminuutissa Neptunuksen ote ei ole lipsahtanut, ei vaikka se toiveiden planeetta onkin, ja lipsumista kerrankin jopa toivoisi.

Olen hylännyt ainakin tusinan jutunaiheita; missään ei ole tarpeeksi syvyyttä, ei koskettavuutta, ei iskevyyttä. Saturnus, tämä sarkastinen piiskuri, on Keskitaivaani ja Neptunukseni välimaastossa, rajatilassa mistä se pyllistää julkaise-näppäimelleni Jupiterille kaksosiin. Näistäkin lauseista tunnen taivaallisen Saturnuksen kiemurtelevan minulle. Missä on yleispätevyys, omien tunteiden ulkoistus?

Lopulta tunnistin kaikkein konkreettisimmin sen pihallaolon Marsista vaa’assa, kuinka se uhkaa kuristusotteellaan minun ydintäni (kvinkunssi oman kartan Marsille ja Stelliumilleni). En ole koskaan ollut hyvä kulissin ylläpidossa, ja räikeästi Mars tässäkin tarinassa tekee tyhjäksi tekemiseni.

Taivaan Marsia ja tavallaan omaanikin määrittää yhtäaikaa Venus (Venuksen hallitsema ja ylennyksen merkki), jonka käännähdys perääntyväksi oman Venukseni kohdalta niittaa ajanlaadun kirjaimellisuuden konkreettiseksi. On pakko ihailla Marsin taitoa ajoittaa iskunsa, jopa itselleen hankalassa merkissä.

Ajatuksia herättää moninkertaiset septiilit tässä minun epäuskoa (vai -toivoa) henkivässä ajassani. Pyhä kulma? Sitten tulee naurunpyrskähdys. Septiili on hienoudestaan huolimatta, tai hienoudessaan, kovin epäsosiaalinen aspekti. Sen alla etsitään minuutta ja sisäisiä tuntemuksia. Todellakin septiilit ovat alleviivanneet eksymisen tunnetta. Septiiliin liittyy kaikkein voimakkaimmin mystiikka ja okkultismi kaikista kulmista. Septiilissä ikään kuin sisäinen ymmärrys herättäisi inspiraation, jonka kautta havaitsee kokonaisuuden ja kaikkea taustalta pyörittävän suuren mysteerin. Omalla kohdallani mysteeri kiertyy jälleen kerran Kuuhun ja sen kykyyn mitata ajan henkeä. Kuu kulkee nyt yllättävän vaikeasti ja ristiriitaisesti minuun nähden: taivaan Kuu etenee Uudessa Kuussa, mutta minun omalla kartallani se mittaa vanhan Kuun vetäytyvää, mietiskelevää ja itseen käpertyvää aikaa. Siksi tällaisessa ajassa on mahdotonta jakaa yhtään mitään.

Septiiliaspekti on 51 ja puoli astetta kartalla kulmana, ja sitä symboloi luku seitsemän, yleisesti pyhänä pidetty luku. Tämä numero liitetään lisäksi Neptunukseen. Septiilien ilmestyminen omaan aikaani, kun oma henkilökohtainen syklini on vanhan Kuun ajassa, toi ymmärryksen, sillä luku seitsemän nimenomaan kertoo vanhasta ajasta, kuolemasta ja levosta, eli samantyyppisistä jollei symbolisella tasolla täysin samoista asioista kuin vanhan Kuun aika. Seitsemän kertoo täydentymisestä, yhdentymisestä, kokonaisuuksista, ajasta ja avaruudesta. Septiilissä on paljon suurempaa ja kattavampaa kuin konkreettisella älyllä ja logiikalla pystyy huomaamaan, se on siis mysteeri. Kuten minunkin ajan tuntuni, tässä ja nyt.

seagreen2

Minne Aurinko jäi Kuunvaiheessa?

23.11.2013

su-mo

Taika ei sitten vastaa solmuun menneistä ajatuksista! Nyt tulee niin kummallisia pohdintoja, että saatte vääntää itsellenne mallin rautalangasta, eli piirtää kynän ja paperin kanssa, jotta ollenkaan pysyisitte perässä. Ei tämä ydinfysiikkaa sentään ole, mutta pelkään pahoin että kun näinpäin ei olla totuttu karttaa kääntämään, hahmottaminen voi olla aluksi vaikeaa.

Kun astrologiassa puhutaan Kuunvaiheista, tulkinnoissa keskitytään yksinomaan Kuuhun, vaikka itseasiassa kyse on Auringon ja Kuun välisestä suhteesta. Auringon osuus skipataan täysin. Jos kääntäisimme katsannon hetkeksi takaperoiseksi, ja katsoisimme millaiselta kuunvaiheen alueelta Aurinko osallistuu Kuun vaiheen määrittämiseen. Tällä tuskin on tulkinnallisesti mitään merkitystä, mutta jos on viikonloppuna liikaa aikaa, miksei voisi tätäkin pohtia.

Aluksi tarvitsee jakaa oma syntymäkartta Kuunvaiheiden määrittämiin kahdeksaan sektoriin. Ei tämä ole vaikeaa, etenkin jos kokonaan unohtaa hetkeksi oman kartan huoneet ja akselit, ja antaa Kuun piirtää vaiheittensa mukaan kuin kahdeksan uutta huonetta kartalle. Selkeimmän tuloksen saa karttaan, missä ei ole merkitty aspektiviivoja keskelle.

Piirrä Kuusta suora viiva eläinradan vastakkaiselle puolelle osoittamaan omaa, henkilökohtaista täydenkuun kohtaasi. Esimerkiksi jos Kuu sijaitsee 3°45’ härkää, oma täysikuu tulee skorpioniin samaan asteeseen. Sitten piirrä puolikuun kohdat tasan neliöihin, saman laadun merkkeihin Kuun kummallekin puolelle, esimerkin tapauksessa kasvava puolikuu tulisi 3°45’ leijonaan ja vähenevä puolikuu tätä vastapäätä vesimieheen. Nyt kartalla pitäisi olla iso rasti, karttaympyrä piirrettynä neljään yhtäsuureen sektoriin?

”Väli-ilmansuunnat” saa jakamalla jokaisen sektorin kahtia, eli laskemalla oman Kuun asteluvusta eteenpäin tasan 45 astetta, ja piirtämällä viivan tästä asteesta taas vastakkaiselle kartanpuolelle oppositiokohtaan. Näin omasta Kuusta katsottuna oikealle tulee Uuden Kuun vaiheeksi Kuuta seuraavat 45 astetta, ja viivan toiselle puolelle jää sirppikuunvaihe (ja vastapäätä on siemenkuun vaiheen alkamisen kohta). Neliökohtaan pitäisi ollakin jo merkittynä kasvava puolikuu, ja sen jälkeen hullukuunvaihe löytyy saman laadun merkistä kuin mistä sirppikuukin alkoi. Eli puolikuun ja täydenkuun väliin, keskipisteeseen, piirretään taas viiva oppositiokohtaan, mikä merkitsee samalla Vanhan Kuun vaiheen alkamiskohtaa.

sun_and_moonToivottavasti löysitte omalta kartaltanne omien Kuunvaiheittenne rajat. Piirtäminen aloitetaan siis Kuusta! Nyt kun kartta on jaettu kahdeksaan yhtä suureen sektoriin, Kuusta alkaen Uusi Kuu, Sirppikuu, Puolikuu, Hullukuu, Täysikuu, Siemenkuu, vähenevä Puolikuu ja Vanha Kuu. Nämä voi vaikka kirjoittaa kartan ulkoreunalle jokaisen sektorin kohdalle, jottei niitä tarvitse muistella. Kun omat vaiheet on kerran löydetty, karttaa voi käyttää esimerkiksi Kuun transiittien seuraamiseen; milloin itsellä tulee oma henkilökohtainen täysikuu, tai aktiivinen puolikuun kohta, ja se kaikkein tärkein eli Kuun paluu.

Kun kartta on jaoteltu uusiksi omien kuunvaiheiden mukaan, mihin Kuunvaiheeseen Aurinkonne sijoittuu? Tämä riippuu tottakai siitä omasta Auringon ja Kuun välisestä vaiheesta. Esimerkiksi Uuden Kuun ihmisillä Aurinko on suht lähellä, ja sen pitäisi olla vanhan balsamisen Kuun vaiheen alueella. Jos oma kuunvaihe on sirppikuu, Auringon pitäisi olla sektorissa nimeltä vähenevä puolikuu. Jos oma kuunvaihe on kasvava puolikuu, tässä mallissa Aurinko sijoittuu siemenkuun kohtaan. Ja heillä, jotka ovat täydenkuun vaiheen aikaan syntyneitä, Aurinko sijoittuu hullunkuun sektorille. Ja niin edelleen. Hahmottuuhan?

sudet_aukuuTuo täytyy todennäköisesti piirtämällä piirtää itselle, jotta Auringon sijainnin sektorin näkee. Ja sitten pitäisi tulkita tätä vuoropuhelua jotenkin. Esimerkiksi itselläni uudenkuun intoilijana Aurinko on siis balsamisessa kohtaa, ja mielestäni tämä asetelma kertoo intuition ja vaistojen impulsiivisuudesta ja laukkaavuudesta, mutta Auringon tahtopuolen mahdollisesta syvällisyydestä (tai kyllästymisestä tai helposti luovuttamisesta, kuten haluatte). Toinen esimerkki jossa syntymäkartan vaihe on siemenkuu (toimittaja, opettaja), ja Aurinko tulee kuunvaiheittain jaoteltuna kasvavan puolikuun kohtaan; tämä ihminen ei sammaloidu vaan aloittaa hengästyttävään tahtiin aina uutta. Kolmas esimerkki syntymäkartan Kuusta hullunkuunvaiheessa, jossa Aurinko sijoittuu kuunvaiheitten mukaiseen täydenkuun vaiheeseen; hän on pilkunviilaaja, ja raivostuttavan usein saavuttaa sillä täydellisyyden. Millainen eheys ja kokonaisuus löytyy sitten täydenkuun aikaan syntyneiltä, joilla Aurinko sijoittuu kuunvaiheiden sektoreissa hulluun vaiheeseen? Onko niin, että vaikka suunta on kovasti kohti ihmisläheisyyttä, on tätä vaakavaiheen balanssia todella vaikea käytännössä saavuttaa, koska Auringon tahtopuolen ”valmius” yrittää liikaa, pingottaa ja hermostuttaa kaikki?

sun-moon-fairyMahtaisiko tämä yhteispeli Auringon ja Kuun välillä toimia jopa niin, että Aurinko kertoo tahdosta ja minuuden toteutumisesta myös näin takaperoisesti ajateltuna, kuin jonkinlaisena kuunvaiheen ”puolikkaana”? Että kuunvaihe ei olisikaan yksinomaan Kuun juttu, eikä olemus olisi yksinomaan kuunvaihetta, vaan kahden erilaisen ”vaiheen” summa?

Keitä en onnistunut kovasta yrityksestä huolimatta täysin pudottamaan veneestä, kertokaa miten itse miellätte omalla kohdallanne kuunvaiheen ja Auringon sijainnin kuunvaiheittain mitattuna – millainen vuoropuhelu ja komppaus valoillanne on käynnissä?

Koekaniineita

12.11.2013

find-your-soul-purpose

Olen aina välillä laittanut viimeisimmästä villityksestäni pätkiä tänne blogiinkin, eli Kuunsolmuista. Nyt seuraa eräänlainen todennusvaihe, missä joko saan puhuria siipieni alle tai pääsette palauttamaan tämän lentojätkän maanpinnalle ideoineen.

moon nodeTarkastellaan teidän Kuunsolmujanne, ja Kuun paikkaa syntymäkartalla. Hakusessa on henkilöitä koekaniineiksi, joiden kartalla Kuu sijaitsee joko neliössä Aurinkoon tai Kuunsolmuakselilla, joko yläsolmulla tai alasolmulla. Tällaisen asetelman omaavalla pitäisi olla pysähtynyt Kuunsolmu kartallaan. Jokaisessa kuunkierrossa tällaisia mahdollisuuksia on neljä, ja ne ovat hyvin lyhyitä aikoja, eli neliökulman tai solmulle osumisen pitäisi olla mahdollisimman tarkka. Eli ei tämän löytyminen syntymäkartalta taida kovin tavallista olla. Minä en tiedä millaisen orbin eli vaihteluvälin Kuun kontaktille ollenkaan saisi antaa, mutta jos lähdetään hyvin niukalla liikkeelle, esimerkiksi yhden asteen erolla, katsotaan löytyykö ketään kertomaan omakohtaisesti mitä tämä oikein meinaa.

Mark-Twain-Purpose

Minun olettamukseni, hypoteesini ja lähtökohtani on, että pysähtynyt Kuunsolmu on jollakin tavoin merkittävä. Mitä se ”jollakin tavoin” todella yksilötasolla tarkoittaa, sitä olisi tarkoitus lähteä metsästämään. Olen vasta veikkaillut mielessäni mitä tällainen kartan asetelma voisi osoittaa, ja mielestäni se viittaa suunnan ja tarkoituksen tärkeyteen tälle ihmiselle. Tärkeys ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi helppo asia. Ehkä kyse on ennemminkin siitä, että suunnan löytäminen olisi pysähtyneen solmun omaavalle ”elintärkeätä”, että hän ei kokisi itseään ehyeksi ja täydeksi ellei pääsisi toteuttamaan kutsumustaan, ei ehkä tuntisi itseään lainkaan onnelliseksi jos ei pääsisi kulkemaan polkuaan. On myös ihan mahdollista, että vaikka suunta tuntuu merkitykselliseltä, se ei välttämättä löydy tai avaudu täysin kivuttomasti tai automaattisesti. Kuunsolmuihin liittyy kosolti kohtalonomaisuutta, ja uskon että tätä ei voitaisi kokonaan välttää, jos solmut ovat kartalla pysähtyneet.

Tiedän omastakin kokemuksesta, että Kuunsolmujen irrottaminen kartan kokonaisuudesta ei oikein toimi, ja muu kartta voi joko antaa hyviä eväitä solmun suunnan löytämiseen ja täyttämiseen, tai sitten ei. Ehkä pysähtynyt solmu kuitenkin nousisi jotenkin selittämään kutsumuksellisuutta.

Jos niin onnellisesti käy, että alussa kuvaamani kaltaisia karttoja löytyy esimerkeiksi, toivoisin teidän kommentoivan oman suuntanne ja tarkoituksen löytämisenne prosesseja; onko elämäntarkoitus hahmottunut helposti ja varhain, vai onko oivallus tuottanut useiden vuosien tuskan, jos on ollenkaan löytynyt? Onko esimerkiksi sellaisia, jotka tietävät tasan tarkkaan mikä se oma juttu on, mutta maailma heittää aina sen verran hiekkaa rattaisiin, ettei tätä unelmaa pääse koskaan elämään ja tekemään? Olisiko joku, vaikka tuntemanne henkilö, esimerkkinä tapauksesta, että tarkoitus on valjennut ja sitä on täytetty jo useita vuosia? Kerro mikä noista kolmesta variaatiosta sinun karttasi on, Kuu neliössä Aurinkoon, Kuu yläsolmulla tai alasolmulla, sillä näillä eroilla saattaa olla iso merkitys tulkinnallisesti. Muistattehan että kommentin voi jättää nimimerkillä, ja minä kyllä pysyn suu supussa oikeasta henkilöllisyydestä, vaikka se kommenttikenttään jätetystä meiliosoitteesta kävisikin ilmi.

Löytyykö pysähtyneitä solmuja?

storms


%d bloggers like this: