Pimennyksen kiihkeyttä ääripäissä

No nii, saadaan kääräistyä kevään pimennykset kun perjantaina viidentenä toukokuuta skorpionin täysikuu pimenee osittain. Kuunpimennys on miltei täsmälleen skorpionin merkin puolivälissä ja pimennys on meillä tarkimmillaan illalla puoli yhdeksän aikoihin. Kuunsolmut, jotka kohdistavat pimennyksiä merkkeihin, ovat jo aika lähellä härän ja skorpionin alkuasteita, eli jonkin verran on klappia Auringon ja Kuun vastakkaisuuteen ettei pimennys ole täydellinen. Vaikka pimennyssykli teknisesti päättyy tähän jälkimmäiseen pimennykseen, on varmaan syytä katsoa Kuun kierros täyteen härän merkin lopun uuteenkuuhun parin viikon päähän. Pimennyksillä on pitkä häntä kaikin tavoin, ei niitä noin vaan karisteta yltä.

Skorpionin pimennys tapahtuu Kuun alasolmun puolella pimennysten sykliä. Alasolmun viesti on irtipäästävä ja lopettava, mikä sopiikin hyvin kevään jakson jälkimmäiseen pimennykseen. Jotain pitäisi saada käsiteltyä loppuunsa, tai pimennys voi osoittaa aikakauden tai asian päättymistä. Kun osaamme luovuttaa, antaa liukua pois, pimennys pääsee tekemään tehtävänsä. Joskus täytyy luopua ja hävittää, jotta tasapaino säilyy ja saadaan tilaa kasvaa. Alasolmun suunnassa ja varsinkin skorpionissa tämä todennäköisesti tekee kipeää, ja sitä enemmän mitä enemmän koettaa tarrautua kiinni.

Nyt kun solmut ovat olleet härässä ja skorpionissa, alkaa pimennyssaldo olla kohta täynnä kun solmut kesällä siirtyvät seuraaviin merkkeihin vaakaan ja oinaaseen. Ihan viimeinen näiden merkkien pimennys tämä ei kuitenkaan ole, sillä vielä syksyllä lokakuun lopussa saadaan Kuunpimennys härkään. Tällöin pimennyksen toinen osapuoli Aurinko on skorpionissa. Ja jos teidänkin silmiinne on osunut tästä kevään skorpionin pimennyksestä väite, että tämä olisi viimeinen Kuunpimennys skorpionissa kahdeksaantoista vuoteen, niin sellainen ei pidä paikkaansa. Kuunsolmujen kulku merkkiparien läpi on luonnollinen ja vääjäämätön, kuvatessaan Auringon ja Kuun kulkuja toisiinsa nähden, ja yhdeksän vuoden kuluttua solmut ovat toisinpäin. Silloin tulee taas uusia pimennyksiä härkään ja skorpioniin. Varmaan silti otamme mielellämme yhdeksänkin vuoden tauon vastaan.

Skorpionin Kuunpimennyksen tunnelman ratkaiseva tekijä on skorpionin merkkihallitsijan Marsin sijainti ravussa. Kumpikaan Kuu tai Mars ei koe oloaan helpoksi putousmerkissään. Tällaisessa merkkisijainnissa planeetta on kuin onnenpyörän pohjimmaisena, omaa kaikkein vähiten onnea ja tuuria, mutta toisaalta pohjakosketuksesta on vain yksi reitti pois, ylöspäin. Tämän alemmaksi ei voi mennä. On oikeastaan jännä että molempien Kuun ja Marsin putousmerkit ovat veden elementissä. Kuu ja Mars ovat yösektin planeettoja, jotka viihtyvät yleisesti ottaen paremmin juuri feminiinisissä merkeissä, joita veden elementin merkit ovat. Kuu on elämää ja kasvua ylistävä, ja se on hyvissä asemissa härässä, mikä symboloi kasvukautta, turvaa ja rehevyyttä. Vastapäätä skorpionissa iskee syksy, maatuminen ja kuolema. Mars saa toimintansa kuriin kylmässä kauriissa, mutta ravussa se katkaisee elämää. Kun Kuu ja Mars ovat näissä merkeissä, pimennys ei tietenkään tarkoita kaiken kuolemista, mutta teeman tasolla on kyse luopumisesta, poistamisesta.

Vesi elementtinä kertautuu tässä Kuunpimennyksessä. Veden elementin merkkejä pidetään tunnekeskeisinä. Skorpionissa korostuu ehdottomuus ja intensiivisyys. Kiinteä laatu saa pitämään kiinni, ja siksi paine kasvaa kunnes on pakko irrottaa. Skorpionissa on katharttinen sävy, eli vaikka prosessi on vaikea, se voi johtaa tervehdyttävään lopputulokseen. Feminiinisissä merkeissä tyyli on vastaanottavainen ennemmin kuin aloitteellinen, ja siksi Kuunpimennys skorpionissa osoittaa pohdittavia ja mietittäviä asioita. Skorpionissa laaditaan strategia ennen ”iskua”. Kiinteä laatu on paikallaanpysyvä, hitaasti tapahtuva, ja tämä on hyvä huomioida. Hosumalla, Marsin pikaistuksissa, voi tapahtua tuhoa. Tuntemuksiin upotaan. Skorpionissa yksityisyys on tärkeää, ja tästäkin syystä saattaa monen kohdalla vaikuttaa siltä ettei mitään tapahtuisi, ettei pimennys tunnu missään. Tämä juttu kysyy pinnaa enemmän kuin mikään muu pimennys, ja muutoinkin pimennyksen osoittama asia harvoin paljastuu juuri pimennyksen hetkellä. Voi mennä kauan ennen kuin skorpionin pimennyksen merkitys paljastuu, jopa niin kauan että saattaa olla vaikeaa osata yhdistää jo kauan sitten sattunutta juttua tai joskus tulevaisuudessa tapahtuvaa seikkaa tähän skorpionin lopettamisen, päättämisen, eliminoinnin ja tuhoamisen teemaan. Tarkkailkaa erityisesti rakkauden ja inhon/vihan häilyväisiä rajoja, tunteet paljastavat mistä on kyse.

Advertisement

Mars ja kallistuksenvakaaja

Mars on ollut kulussaan harmillisen vaikea jo pitkän aikaa. Se perääntyi kaksosissa ja vietti samassa merkissä harvinaisen pitkän ajan. Kaksosten jälkeenkään Marsin matka ei välttämättä helpottunut, sillä ravussa Mars on putouksensa merkissä, mikä ei ole eduksi nostamaan planeetan mahdollisia myönteisiä puolia esille. Tämän lisäksi Mars on ollut ikuisuuksia kallistuskulman rajan ylittäneenä. Tämä tarkoittaa, että Marsin rata on ollut meihin Maahan nähden sellaisella alueella, mihin Aurinko ei oikeastaan koskaan mene (Auringon kulku seisauskohdissaan ravussa ja kauriissa määrittää rajan). Tavallisesti planeetat keikkuvat rajan yllä kaksosten lopusta ravun alkupuolelle, ja samoin eläinradan toisella puolella jousimiehen lopusta kauriin puolelle. Marsin perääntyminen sekoitti kallistuskulman ylityksenkin. Kun Mars viime lokakuun lopussa kääntyi kaksosissa perääntymään, se oli kohonnut raja-arvon yläpuolelle noin viikkoa aikaisemmin. Eikä se tullut lainkaan takaisin vaan pysyi tässä poikkeustilassaan, eli OOBina koko perääntymisen ja vielä siirryttyään ravun merkin puolelle. Olen tarkkaillut planeettojen OOB tiloja reilun kymmenen vuotta enkä ole vastaavaa yhtä pitkää OOB jaksoa Marsilla muistaakseni nähnyt.

Millainen planeetta on OOBina? Se on huikentelevainen ja äärimmäisyyksiin menevä. Planeettaa ei saa keskitielle vaan se surraa kierroksilla. OOBina kulkevaa tekijää pidetään vaikeasti hallittavana. Tulee mieleen Ikaros myytti, jossa Ikaros ei halunnut kuunnella rajoituksia ja lensi liian lähelle Aurinkoa, tuhoisin seurauksin. OOB planeetta ei kuitenkaan aina ole katastrofaalinen, sillä poikkeuksellinen säpinä voi saada sen tavoittamaan jotakin mielenkiintoista ja erilaista, sellaista mitä ei normaalioloissa osaisi edes ajatella. OOB planeetta saattaa siis joskus poikia älyä, keksintöjä, oivalluksia ja kokeiluja. Tämä on nimenomaan sitä lootan ulkopuolella oloa.

Mars ääripäissään voi olla julman raaka valloitushalussaan ja sotaisuudessaan. Se ottaa riskejä. Mars on nopeampi, kärsimättömämpi ja aloitteellisempi kuin yleensä. Mars turhautuu ja kiukustuu helpommin, lähtee ja jättää, riitelee ja suuttuu. Ja yhtä lailla Mars voi ajautua sinne toiseen ääripäähän, ettei saa aloitettua mitään, on pelkuriraukka, hyytynyt. OOB planeetan arvaamattomuus tekee ajanlaadusta v***:läistä rulettia. Ikinä ei tiedä mikä palaa ja menee rikki.

Mars alkaa olla jo pitkällä ravussa, 21 asteessa, kun se palautuu normaaliin kallistukseen. Enää ei keikuta riskirajoilla, eikä toisaalta saada epätavallisen ajan hyötyjäkään. Mielenkiintoiseksi Marsin OOB jakson päättyminen tulee nyt siksi, että se tapahtuu samana päivänä kuin Kuunpimennys Marsin hallitsemassa merkissä skorpionissa. Ajatuksen tasolla tuntuu helpottavalta, että Kuun pimentyessä 5. toukokuuta illalla Mars on tasannut kulkunsa rajojen sisään saman päivän aamupäivällä, tai jonkin verran ennen keskipäivää kuitenkin. Me emme tiedä onko planeetalle hyväksi kulkea OOBina ja nauttiiko se itse kiihkeämmästä vaiheestaan. Luulisi kyllä, että runsaan puolen vuoden keikunta olisi jo saanut Marsin kaipaamaan tukevampaa alustaa. Jos Mars taas haluaisi huikennella, on pimennys sen merkissä ehdottomasti riski ja vaikea asia. Kuu pimenee skorpionissa putousmerkissään eli se on samalla tavoin pahassa saumassa kuin Mars ravussa. Jos ilmassa on draamaa ja kiukkua, voi sellainen selittyä putousmerkkien ”huonona olona” tai Marsin tuskana kun vinkeä kekkulointi villinä ja vapaana päättyy.

Oletan, ettei Mars toimi paljoakaan sen paremmin ravussa, vaikka kallistuskulman ylitys jää taakse. Mars jättää hyvästit ravulle 20. toukokuuta siirtyessään leijonaan – mutta ei kannata huokaista helpotuksesta. Pluto on vastapäätä vesimiehessä, eikä ole kovinkaan kauaa kun Pluto aloitti perääntymisen. Itse asiassa silloin kun Mars laskeutuu alas OOB tilasta, Pluto on vielä pysähdyksissä, ja siten leimaa ajanlaatua kiihkeämmäksi, syvälle porautuvammaksi ja tuhoisammaksi. Marsin kulku tulisen kuumassa Auringon merkissä ei ala tyynesti. Ehkä vasta 26. toukokuuta Mars irtautuu Pluton kuristusotteesta ja pääsee paremmin tunnustelemaan leijonassa oloaan. Soppaa keittää molempia planeettoja neliöivä Jupiter, joka on siirtynyt härkään ja kohtaa tuohon aikaan lisäävän ja tahtovan Kuun yläsolmun. Tämä T-risti on takuuvarmasti kesän alun haastavin planeettakuvio, mikä jyllää siis kiinteiden merkkien härän, leijonan, skorpionin ja vesimiehen alussa. Emme pääse edelleenkään hihkumaan riemusta, vaikka Marsin kulku kaksosissa on kauan aikaa sitten ohi, päästään OOBista ja putousmerkistä. Kovaa vääntöä voi olla tiedossa, mutta ei tästä kannata ahdistua ja pelästyä. Kimurantteja ajanjaksoja tulee eteen aina toisinaan, ja useimmiten näistä selvitään parhaiten kun tiedostamme millaisia intensiivisiä, uhittelevia ja liioittelevia voimia on ilmassa. Toivotan malttia ja tyyneyttä teille kaikille!

Palautetta finaalista

Onko täydellinen Kuunpimennys iso pamaus vai vähäisempi pimennyksistä? Punaisena hohtavan pimennyskuun näytelmä ajoittuu meillä varhaiseen maanantai-aamuun. Aurinko on juuri edellisenä päivänä sunnuntaina siirtynyt vesimiehen merkkiin ja Kuu tulee täydeksi leijonassa nolla asteella, 0°51’. Pimennykseen tarvitaan aina Kuunsolmut, ja tämä akseli matkaa nyt ravun ja kauriin merkeissä, kuitenkin tarvittavan lähellä Auringon ja Kuun vastakkaisuutta että täydellinen pimennys mahdollistuu. Pimennyksen mahtavuudesta vastaa Kuun kiertoradan natsaaminen pimennysaikataulun kanssa: Kuu sattuu olla pimennyksen hetkellä lähimpänä Maata kiertoradallaan, perigee Kuu, ja siksi Kuu näkyy meillä isompana ja kirkkaampana. Tätä ilmiötä kutsutaan Super Kuuksi.

Jos näitä pimennyksiä koettaa järjestykseen laittaa, saa tämä Kuunpimennys ihan pikkuruisen miinuksen siitä, että Kuunsolmut sijoittuvat eri merkkiin. Symbolisesti tämä pimennys käväisee vielä aikaisemman Kuunsolmulinjan teemoissa, läväyttää meille esiin vielä kerran vesimiehen ja leijonan piirteitä. Silti tässä pimennyksessä on painokkuutta täydellisen pimentymisen ja Super Kuu -ilmiön vuoksi.

Tulkinnallisesti ja henkilökohtaisesti pimennys näyttäytyy kaikkein voimakkaimmin niille, joiden syntymäkartoilla on tärkeitä tekijöitä aivan leijonan ja vesimiehen merkkien alussa. Kannattaa myös tunnustella missä määrin pimennyksen tunnistaa silloin, jos omalla kartalla tekijöitä on Kuunsolmulinjan liepeillä, ravun ja kauriin merkkien viimeisellä kolmanneksella.

Täydenkuunaika korostaa kontaktia toisiin, vastavuoroisuutta, tavoittamista ja palautetta. Täysikuu on näkyvyyttä, sosiaalista liikkuvuutta ja asemaa toisten keskuudessa. Pimennykset ovat kattavia ihmisyyden mittareita, sillä vaikka olisimme kuinka introverttejä tai erakkoja, ihmisenä kasvu määräytyy siitä miten olemme yhteisössämme ja opimme kanssakäymisestä toisten kanssa.

Leijonan Kuunpimennyksessä käsittelyssä ovat auktoriteetin, arvovallan ja johtajuuden seikat. Pimennys paljastaa, jos valtaa käytetään omiin egoistisiin pyrkimyksiin. Leijonan merkki koskettaa tietysti myös yksilöllisellä tavalla luovuutta, antautumista omalle sydämen palolle, erottautumista yksilönä. Auringon merkissä leijonassa täysikuu symbolisesti korostaa vielä enemmän valon heijastumista Kuun kautta: palautteen merkitys vasta antaa meille paikan ja aseman, arvostuksen ja toisten ihailun. Ilman näkyvyyttä ja kontaktia toisiin olisimme irrallisia, kokonaisuuden kannalta merkityksettömiä.

Nämä kaikki teemat ovat olleet esillä jo aikaisemmissa pimennyksissä, joita saimme viimeisen puolentoista vuoden mittaan leijonan ja vesimiehen merkkeihin. Tämä superkuun pimennys on finaali, tämän jälkeen pimennykset pysyvät ravun ja kauriin merkeissä, ja alkavat vuoden päästä kesällä tavoitella seuraavaa merkkiparia kaksosia ja jousimiestä.

Talven pimennysjakso ei kuitenkaan pääty vielä maanantai-aamun pimennykseen. Jakso on kokonainen kuunkierto, eli vasta helmikuun alkupuolella tuleva vesimiehen uusikuu päästää irti pimennyksen aikakaudesta.

Ajatuksia pimennyksestä

Olemme pimennysajan keskikohdassa, kulminaatiopisteessä ja toivottavasti myös valaistumisessa. Täydellinen Kuunpimennys tulee illalla ja se saattaa näkyäkin, säätilasta riippuen, samoin kuin Maata kiertoradallaan lähimpänä kulkeva Mars. Taivaan speksejä taitaa olla turha luetella, koska todennäköisesti näistä on jo paljon luettu.

Pimentyvä täysikuu saa potkua ja voimaa Marsista, mikä on melko huolestuttavaa siinä mielessä jos energian voimaa ei tiedosta eikä sitä osaa käsitellä. Mars nopeuttaa ja voimistaa reaktioita, ja siksi asiat voivat karata käsistä, etenkin kun Marsiin liittyy ratatasonsa vuoksi erityistä arvaamattomuutta. Täysikuu itsessään voi olla tietoiseksi tulemista, todentumista, jopa paljastumista. Vesimies viittaa ajatuksiin, mutta Marsin tematiikan mukaan tässä on piirteitä toimista ja teoista.

Täydellinen pimennys kärjistää enemmän kuin toteutumassaan hennompi pimennys, ja tästä syystä nyt meneillään olevan pimennysjakson tärkein pimennys on tämä Kuunpimennys. Pimennysjakso ilmentää Kuunsolmun liikettä kulkemassaan merkkiparissa leijonassa ja vesimiehessä, joten tämä kuuma loppukesä alleviivaa, osoittaa ja kulminoi aikaa: se mitä on ollut olemassa jo pitkään ja lisäksi sitä mikä on vasta tulossa todeksi, Kuunpimennys symboloi. Pimennyksen ”räjäytys” ei kuitenkaan tapahdu vain pimennyksen aikaan, vaikka nyt saataisi kuinka tavallista pidempi pimentymä teknisesti katsottuna. Voi olla ettei illalla tunnu erityisesti miltään. Tai saattaa käydä niin, että pimennyksen ajan tunnelman aistii todella voimakkaasti.

Vaikka pimennys kätkee meidän silmiltämme Kuun tavanomaisen täysikuisen kirkkauden muuttaessaan sen punaiseksi, pimennys merkitsee käänteisesti ymmärrystä, huomioimista, esille nousua ja näyttämistä. Marsin vuoksi on luontainen tarve toimia nopeasti, laittaa alulle. Tätä olen pohtinut ja pyöritellyt voiko tämän tulkita tarkoitukseksi. Pimennys sinänsä on useiden kuukausien ajan toimiva, eikä sen vuoksi ole syytä hätäillä. Ehkä vesimiehestä voimme ottaa opiksi tarkkailun, mikä saattaa antaa rakentavamman tyylin toiminnalle. Pimennys kertoo ajasta, jolloin on syytä todella ajatella.

Ajanlaadun ristiriitaisuus ei tue ilmiselviä ajatuksen kirkastumisia. Aika ei tee Kuunpimennystä helpoksi. Merkurius on kääntynyt perääntymään, ja tämän voi katsoa mahdollisesti vaikeuttavan ja pitkittävän ajatuskulkuja ja kirkastumisia. Palaamme siis uudelleen vesimiehen pohdintaan kenties parempana vaihtoehtona kuin suinpäin johtopäätöksiin rynniminen olisi. Kun aikaan liittyy Neptunusta, vaikkakin vain etääntyvän Venuksen opposition kautta, ei helppoa pysyä analyyttisenä ja kylmänviileenä. Eikä sellainen ilmanalankaan vuoksi meillä nyt oikein onnistu.

Jääkö toiminnan kaavaksi luottaa siihen, että ajanlaatu on näinä päivinä niin voimallista, että se väkisinkin kohdentaa mietteet havaitsemaan oleelliset viestit ja tärkeät asiat (mahdollisesti vain symbolisen tason ymmärryksenä, tuskin aivan kirjaimellisesti). Toivotan kaikille kirkasta mieltä.

Pimennyksenvälinen huokaus

Välitila. Vortex. Kupla. Umpio. Kaivo. Pimennysten välinen ajanjakso on tunnelmaltaan toisenlainen. On vaikeuksia saada otetta arkeen, ajatuksiin, määritelmiin ja järkeen. Helle voi suistaa tavallista helpommin ääritiloihin. Käsitykseni on, että kaikenlaista piehtaroimista sietäisi välttää, ja oman jaksamisen kannalta olisi toivottavaa pyrkiä tyyneyteen, normaaliuteen ja tavallisuuteen. Välitilan aikana mieltä on turvattava eikä altistettava, esimerkiksi kehotetaan välttämään meditaatiota. Kaikenlaiset vaikutukset ovat erilaisia kuin normaalisti. Pluton sävyttämä Auringonpimennys viskasi intensiiviseen pyörteeseen ja viikon kuluttua tapahtuva täydellinen Kuunpimennys näyttäisi vain lisäävän vettä myllyyn. Tänä kesänä pimennystenvälinen kurimus on tuplasti pidempi, koska sarjassa on nyt kolme pimentymää. Kun helpotusta ja ohimenoa ei ole odotettavissa lähipäivinä, on syytä tiedostaa selviytymisen keinoja.

Mars on yhä voimakkaammin mukana pimennyksissä ja ajanlaadussa. Mars on perääntynyt vesimiehessä OOB-tilassa hulluillessaan nyt Kuun alasolmulle. Pimennysten yhteydessä puhutaan Marsista laukaisijana silloin kun se ennen pimennystä ylittää pimentyvän eläinradan kohdan. Nyt näin käy vain pari päivää ennen täydellistä Kuunpimennystä, joten samaan solmuun tämä taitaa kiertyä. Marsia ei kannata sivuuttaa tulkitsemalla se perääntyvässä vaiheessaan heikoksi, vaan olla ennemmin varuillaan päinvastaisen vuoksi.

Minun näkökulmastani tänä viikonloppuna skorpionissa kulkeva Kuu on arveluttava. Se ei lupaa ilmiselvää helpotusta oloon, ja skorpioniin liitetyt psyyken syvyydet ovat tällaisena pimennysaikana jopa kavahdettavia. Ehkä joku hallitsee syöksyn syövereihin, mutta uhitellen ei pidä kokeilla. Skorpioni tarjoaa keskittymistä ja kontrollointikykyä, ja vaikka näiden päivien Kuu onkin sen OOB-Marsin hallinnassa niin koetetaan parhaamme pitääksemme pyörimisliike hallinnassa. Koska Aurinko on kulkemassa viimeisiä hetkiä kukkean ravun aikaa, tämä aktivoi Kuuta. Aurinko auttaa ettei Kuu jää kurssittomaan tilaan. Onko tämä nyt hyvä skorpionin merkin lopussa, että tyhjää kulkua ei juuri tule, vai onko vaarassa tämänkin vuoksi pingottua liiaksi. Piruja en maalaile, mutta totean ajanmerkkien koettelevan sävyn.

Aurinko siirtyy leijonaan juuri silloin kun viikonloppu päivissä päättyy, vuorokauden vaihtuessa maanantaiksi. Sydänkesä koittaa, ja tuntuu ihmeeltä että kesää ollaan saatu runsaasti jo tätä ennenkin. Ensi viikolla tarkentuu varmaankin jo viikonlopun aikaan tunnistettavissa oleva Venuksen vastakkaisuus Neptunukseen kaloissa. Tämä voisi olla ihanaa auvoa, mutta yleissävyssä taitaa kiertyä arveluttavuuteen tämäkin. Venusta hallitseva Merkurius on pian kääntymässä perääntymisjaksoonsa, ja tämä tapahtuu leijonassa torstaina aamulla. Samassa merkissä siis, jota pimennyksetkin nyt erityisesti korostavat. Torstai on voimakkain päivä Merkuriuksen energioissa – mutta olisimmeko halunneet tähän toisenlaisia sävyjä kuin pimennysvortexin ja Venuksen vastakkaisuuden Neptunukselle?

Pidetään toisistamme huolta. Heitellään pelastusrenkaita kaivoihin.

Alkaa pimetä!

Kesän pimennyskausi on jo meillä. Jakson ensimmäinen pimennystapahtuma on Auringonpimennys ravussa perjantaina, mutta periaatteessa pimennysjakso on alkanut jo aikaisemmin. Pimennyksen ilmapiiri tai paine voidaan tunnistaa jo kauan ennen aktuaalia pimennystä. Jakson viimeinen pimennys on elokuun 11. päivänä toinen osittainen Auringonpimennys, ja tämän kuukauden ajan halkaisee jakson keskellä tapahtuva täydellinen Kuunpimennys vesimiehessä 27. heinäkuuta. Pimennyksien vaikutusalue (jos termi sallitaan) on laaja, alkaa tosiaan jo ennen kuin varsinaista pimennystä on tapahtunutkaan, ja kestää pimennysjakson jälkeen useita kuukausia, mahdollisesti ihan sinne ensi talven seuraavaan pimennysaikaan.

Pimennyksien sarjasta voidaan koettaa napata jakson kaikkein merkittävintä pimennystä. Ensimmäinen Auringonpimennys on ensikurkkaus tulevan pimennyskauden teemoihin, sillä Kuunsolmut eivät ole vielä siirtyneet ravun ja kauriin merkkipolariteettiin. Voidaan spekuloida onko tämä ensisoitto vielä kauhean oleellinen kun solmutkaan eivät vielä painota kulussaan rapua ja kaurista. Kuitenkin on tullut tuntuma, että tulevia osumia on tunnistettu jo pitkän aikaa. Eli jos omalla kartalla on pimennyksen akselilla tekijöitä, lähinnä ravun ja kauriin 20 asteen tienoilla, tämä pimennys tuntuu omalla kohdalla isolta jutulta. Ja tottakai tuntuu, kun muistamme missä Pluto transiittina kulkee. Tämä sama kohta tulee saamaan osumia jatkossakin, jolloin nyt on kyseessä alkusysäys, herääminen, provokaatio, käynnistyminen tai paljastuminen.

Jakson keskivaiheen täydellinen Kuunpimennys vaikuttaa teknisesti painokkaimmalta (4° vesimiestä), sillä täydellinen on aina iso paukku. Kuunsolmut ovat tässä pimennyksessä samalla linjalla. Voidaan kuitenkin esittää varausta siitä, olisiko Kuun yläsolmun puolella tapahtuvat pimennykset jotenkin tähdellisempiä. Vesimiehen alasolmu saattaa tehdä alasolmun suunnassa tapahtuvan täydellisen pimennyksen haastavammaksi. Pakko tämä näkemys oli esittää, mutta en halua pelotella ketään.

Pimennysjakson päättävä osittainen Auringonpimennys 18° leijonaa tulee sekin vielä Kuunsolmujen alleviivaamaan merkkipariin, osoittaen leijonan ja vesimiehen merkkien teemojen ajankohtaisuutta. Tekee mieli ajatella, että leijonassa ja ravussa tapahtuvat pimennykset ovat lisäksi tavallista merkittävämpiä, koska ne ovat valojen kotimerkkejä. Pimennykset ovat nimenomaan taivaan valoihin liittyviä tapahtumia.

Lukuunottamatta jakson aloittavaa ravun pimennystä (osittain), Mars on leijonan ja vesimiehen akseleilla tapahtuvissa pimennyksissä huomionarvoinen tekijä. Pimennykset tapahtuvat Marsin perääntymisjakson aikana, ja Mars osoittautuu myös toisesta näkökulmasta katsottuna ajanlaadussa keskeiseksi tekijäksi. Perääntyminen näinkin lähellä huomionarvoista jousimiehen ja kauriin merkkien rajaa sekoittaa Marsin ratatason kulun. Ehkä muistamme, että keväällä maaliskuun puolivälistä huhtikuun alkupuolelle, kulkiessaan jousimiehen merkin lopusta kauriiseen, Mars oli poukkoilevassa OOB-tilassa – ihan kuten sen pitikin olla tässä eläinradan kohdassa kulkiessaan. Nyt vesimiehessä perääntyessään Mars on hypännyt uudelleen tutkimattomille teille eli ylittänyt kallistuskulmassaan määrätyn rajan. Mars kohosi deklinaatiossaan OOBiksi 7. heinäkuuta noin iltakymmenen aikaan vesimiehen 8 asteessa, mikä on poikkeuksellista. Yleensä OOB tilaan joudutaan jousimiehen ja kauriin merkeissä sekä vastapuolella kaksosissa ja ravussa. Kiinteässä merkissä tapahtuva OOB-kulku on mille tahansa planeetalle poikkeuksellista (paitsi Plutolle). Poikkeustilassa tavallista poikkeuksellisemmassa paikassa – ja sitten päälle iskee nämä pimennykset, joissa Mars on mukana.

Juuri Marsin epätavallinen kulku antaa tämän pimennysjakson tapahtumiin aivan erityisen lisänsä. Perjantain ravun pimennyksessä Mars on ”vain” OOBina, mutta siinä mielessä teemassa mukana, että se kulkee edelleen erittäin lähellä Kuunsolmuakselia (pimennyksiähän meillä ei ole ilman Kuunsolmuja, joten akseli tulee muistaa katsoa pimennyskartoilta aina).

Kuunpimennyksessä Mars sitten räjäyttää potin, jos sallitte näinkin dramaattisen ilmaisun. Mars on alasolmulla ja yhtymässä pimentyvään Kuuhun vesimiehessä. Pimennyksen neljäs aste on myös sikäli mielenkiintoinen, että Mars on syklissään Auringon kanssa puolituksessa. Kun Mars oli viimeksi yhtymässä Aurinkoon, tämä tapahtui juuri samalla akselilla, siinä missä Aurinko nytkin on, leijonan 4 asteessa. Voidaan katsoa, että pimennyksien teemat jollain tavalla nostettiin esille jo vuosi sitten kesällä. Tekeminen, aloitteet, vitaalisuus, aggressiot ja puolustaminen ovat tämän Kuunpimennyksen alleviivatut teemat. Ja Mars on siis täydellisen Kuunpimennyksen aikaan, kytkeytyessään moninkertaisesti pimennykseen sijainnissaan, erityisessä OOB-tilassa, mikä lisää planeetan aktiivisuutta.

Leijonan Auringonpimennyksessä elokuussa Mars on vesimiehen nolla-asteella, mutta edelleen oleellisesti kytkeytyneenä Kuunsolmujen linjaan, ja Mars on OOB-kulussaan suuremassa kallistuskulman asteessa kuin aikaisempien pimennysten aikaan. Voidaan ajatella, että Marsin toiminta on aina vaan aktiivisempaa, ja sen energian ryöpsähdyksiä on aina vaan vaativampaa hallita. Suurennuslasia teoille joudutaan käyttämään aina 25. syyskuuta saakka, koska vasta tuolloin Mars palautuu normaalikulkuun 3° vesimiestä kohdassa.

Mars-henkisillä pimennyksillä on tarkoituksensa. Sen lisäksi, että pimennyksen teeman omalla kohdallaan tiedostaa, nyt vaaditaan tekoja. Pitää toimia, mennä, vauhdittaa, liikkua ja aloittaa – mutta koska taivas vihjaa erityisesti OOB-tilan kautta hallinnan haastavuudesta, ei pimennyksien hetkellä ole tarkoituksenmukaista rynniä suinpäin harkitsemattomiin tekoihin. Pimennykset käsittävät aina pitkän ajanjakson, useita kuukausia elämästä, ja siksi tekemistä on aikaa harkita. Otetaan haltuun liikkeet ja muuvit, mutta muistetaan että pitää aloittaa. Sodanjulistuksien ja ristiretkien tarpeellisuutta pohtikoon kukin vastuullisesti.

Miten teillä pimenee, millaisia ajatuksia pimennysjakso on herättänyt?

Pimennysmietteitä

Kalenterivuoden aikana saadaan sääntömääräiset neljä pimennystä, ja tänä vuonna yksi ylimääräinen tämän lisäksi. Pimennysjakso periaatteessa alkaa tänään täydellisellä Kuunpimennyksellä leijonassa ja toinen kierros helmikuun puolivälissä jatkuu Auringonpimennyksellä vesimiehessä. Pimennykset ovat jatkumoita tai syklejä tietyillä kartanalueilla, jotka riippuvat Kuunsolmun kulusta, eikä niistä siksi voi puhua yhden päivän tapahtumina. Suurin piirtein samalle kartanalueelle kohdistuu yleensä useita pimennyksiä, ja pimennyksistä puhuttaessa kartanalue tarkoittaa aina kahta vastakkaista kohtaa eläinradalla. Pimennys on solmujuttu ja solmussa on aina yläsolmu sekä alasolmu, kumpikin pää linjasta aktivoituu. Eli kun tänään pimennys tapahtuu 11°37’ leijonaa, on noiden asteiden lähettyvillä aktiivista myös vesimiehessä. Viime syksynä elokuun alkupuolella sama kartanalue aktivoitui myös Kuunpimennyksessä, ja homma jatkuu edelleen.

Osittainen Auringonpimennys helmikuussa on jatkumoa viime elokuun ”suurelle amerikkalaiselle” pimennykselle, ja se kohdistuu vesimiehen merkin loppuun. Tässä talven pimennysajassa aloitetaan yläsolmun puolelta Kuun kanssa ja jatketaan alasolmun puolella Auringon teemoissa. On esitetty, että olisi luontevampaa jos pimennyksen pariviikkoisessa ensin tapahtuisi alasolmun alueella ja vasta sitten yläsolmulla; ajat ovat erilaisia ja jos pimennykset tietävät mikä on paras järjestys.

Kesällä saadaan sitten pitkä pimennysaika kun tulee kolmen sarja, ei selvitäkään kahdella viikolla pimennystenvälistä mystistä outoutta. Pääsääntöisesti pimennykset tapahtuvat Kuunsolmujen kulkemissa merkeissä, mutta aina joskus leimahtaa vielä edellinen merkkipari tai kurkataan seuraavaan. Tämä jälkimmäinen on kyseessä heinäkuun puolenvälin tienoilla kun pimennys saadaan ravussa. Heinäkuun lopussa ollaan vesimiehen merkin alussa, elokuussa noin puolenvälin asteissa leijonassa, ja vielä ensi talven aluksi saadaan päätös tälle merkkiakselille pimennyksellä leijonan alussa. Sen jälkeen pimennykset siirtyvät täsmällisemmin ravun ja kauriin merkkipariin.

Pimennyksiä voidaan koettaa arvottaa mikä olisi vaikuttavin / osuvin, esimerkiksi Kuun kulkeman radan mukaan. Tästä nyt tapahtuvasta pimennyksestä on paljon vouhotettu kuinka se on samalla Super Kuu eli sattuu olla pimennyksen aikaan juuri lähimpänä Maata. Tällöin Kuu näyttää silmämääräisestikin isommalta sekä kirkkaammalta, ja onhan sellainen toki vaikuttavaa, niin tunnelmaltaan kuin fysiologisestikin. Astrologisesti pimennyksiä voidaan miettiä myös sitä kautta, onko pimennyksessä mukana muita tekijöitä pimennyslinjalla.

Osuvuudessa leijonan 11 asteen pimennys on painokkaan tuntuinen ja Kuunpimennyksistä ehdottomasti tämän vuoden komein. Ensi kesän täydellinen Kuunpimennys vesimiehen merkin alussa sattuu ihan päinvastaiseen aikaan, Kuu on kaikkein kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Ja ehkä sekin on leimallista, että nyt superkuu pimenee yläsolmun alueella, ensi kesänä ”pikkukuu” pimenee alasolmun suunnassa. Tästä leijonan täydestäkuusta on myös laajasti kerrottu kuinka se on Blue Moon eli Sininen, mutta tällä ei ole mitään astrologista merkitystä. Nimi tulee siitä kun Kuun kierto klikkaa epätahtiin käytössä olevan maallisen kalenterin kanssa, että saman kuukauden alla tulisi kaksi kuutamoa. Ihan kaikkialla näin ei edes tapahdu, muistaakseni Tasmaniassa saadaan tavallinen helmikuun täysikuu. Jos Kuun väriä nähdään sen noustessa horisonttiin, sen pitäisi olla punasävyinen.

Tämän pimennysvuoden kuriositeetti on, että Kuun kiertorata Maahan nähden, lähimpien ja kauimmaisten kohtien sykli, asettuu yksiin uusien- ja täysienkuiden kierron kanssa. Myös kesällä ravussa tuleva Auringonpimennys sattuu siis Kuun perigeen aikaan, jolloin Kuu voisi olla kierrossaan ”vaikuttavin”, samoin kuin elokuun Auringonpimennys leijonassa. Ajanlaatu saattaisi olla symbolisella tavalla huikea. Astrologisesti näissä pimennyksissä on myös melkoinen lataus. Kumpi tuntuu painokkaammalta, heinäkuun pimennys jossa on mukana Pluto täsmälleen pimennystä vastapäätä, vai elokuun pimennys jossa häärää mukana perääntyvä Merkurius? Tuntumani on, että heinäkuun ravun pimennys kolahtaa henkilökohtaisella tasolla vahvasti heille, joilla on kartantekijöitä 20 asteen tienoilla ravussa ja kauriissa, onhan heillä samaan aikaan pitkä Pluton transiitti.

Pimennykset ovat osa luonnollista taivaan sykliä, ja näihin kannattaa suhtautua siten, että ne täsmentävät ja kohdentavat ajanlaadun viestiä. Pimennysasia ei ole mitään taivaasta niskaan ropisevia rangaistuskiviä vaan kehotus toimia itse sen planeettaenergian teemoissa, johon pimennys kohdistuu. Pimennys on muistutus, joka voi olla hyvinkin tärkeä, koska sitä pitää näin alleviivata.

Pimentyvä vedenkantaja

Kalenterivuoden toinen pimennysjakso näin loppukesästä alkaa luontevasti Kuunpimennyksellä alasolmun puolella eläinrataa. Näin päin pimennysten voisi toivoa tulevan; ensin päästetään irti alasolmun suunnassa ja Kuunpimennyksessä, sitten saadaan Auringonpimennyksessä yläsolmun puolella tarkistaa tahtotilaa. Molempien pimennysten voi katsoa toteutuvan kummankin vastakkain olevan merkin teemoissa, vesimiehessä ja leijonassa. Pimennyksen idea on juuri Kuunsolmujen akselissa ja merkkiparissa, jossa se tapahtuu. Jokainen pimennys kertoo kahden eläinradan merkin tarinaa.

Kuunpimennys vesimiehen merkin puolivälissä syntyy Maan jäädessä Kuun ja Auringon väliin. Tämä pimennys on osittainen, ja eläinradan asteissa sen ”vaikutusalue” on vahvin Kuun 15 ja Kuun alasolmun 24 asteen välillä, sekä tätä vastapäisellä leijonan merkin alueella. Jos kartalla (syntymä, proge tms.) on näillä alueilla tekijöitä, nämä ovat altistuneet pimennyksen osoittamille teemoille jo jonkin aikaa, ja toiminnan sekä toteutumisen aikaa on tarjolla pitkään – samat alueet saavat osakseen uudet pimennykset ensi talvena sekä vuoden päästä kesällä. Tästä syystä pimennys ei ”toimi” hetkellisesti ja yksittäisessä tapahtumassa juuri pimennyksen hetkellä, vaan laajoina ja pitkinä prosesseina useissa teemoissa. Vaikutusalueen rajaa on mielestäni mahdotonta ilmoittaa eksaktisti (orbikyselyt); tutkikaa sisimpäänne ennemmin. Mitä tarkemmin pimennys kohdistuu jonkun oman kartan tekijän kohdalle, sitä tärkeämpää on pohtia itsen ja oman elämän kautta, miten tässä tilanteessa olisi parasta toimia, mitä pitäisi kyseisen planeetan tai akselin ominaisuuksista työstää.

Vesimiehessä täydenkuun pimentyessä voi olla kyse yksilöllisyyden, erillisyyden ja erottautumisen aihekokonaisuuksista. Reilun vuoden mittainen ajanjakso nostaa esille kysymyksiä olenko vapaa ja riippumaton, kuinka sidoksissa olen toisiin, missä joukoissa seison ja miksi. Vesimiehen pimennys pistää miettimään hengenheimolaisuutta; joku ehkä irtautuu sidosryhmästä, joku löytää paikkansa. Vesimiestä on niin ajattelun vapaus kuin kaltaisuus eli samanmielisyys, erottautuminen, irrottautuminen, etääntyminen, mutta samalla myös verkostoituminen, yhteisöllisyys sekä yhteiskunnallisuus.

Alasolmuun kytkeytyvä pimennys on aina muistutus kyseenalaistaa sitä, mihin turvautuu liiaksi. Kuunpimennys voi toimia herättelijänä esimerkiksi epäterveissä ihmissuhteissa, ja voimauttaa irtautumaan sellaisesta, mikä jarruttaa kehitystä niin yksilötasolla kuin globaalisti. Karkeasti yksinkertaistettuna vesimiehen Kuunpimennyksen tehtävänä on tehdä tilaa; vapauttaa. Silti aina, etenkin ihmissuhteiden ollessa kyseessä, on suotavaa ajatella ja punnita perusteellisesti omia tarpeitaan ja motiivejaan. Joskus hiukan vaikea ihmissuhde on paikallaan opettamassa elämästä. Tarkoitus ei siis ole summittaisesti irtautua kaikesta entisestä, tai väistää elämässä kaikkea mikä ei nyt vaan huvita tai tunnu kivalta.

Pimennykset kertovat myös jotakin yleisesti ajassa olevista haasteista. Vesimiehen (ja leijonan) teemat ovat yhteiskunnallisella tasolla jokaisen työnä ja tehtävänä, vaikka omalla kartalla ei mikään tekijä saisikaan osumaa, kuten astroslangissa tavataan ilmaista. Ajassamme on ollut nähtävissä polarisaatiota erilaisissa ryhmittymissä – olet joko puolellamme tai meitä vastaan. Saattaisi olla jo aika havahtua kyseenalaistamaan mihin tällainen johtaa. Samoin auktoriteetit ovat kriisissä (esimerkkinä leijonan merkin teemoista). Tieto ja valta ovat isoja asioita, jotka ”elävät” ja jopa kipuilevat.

Lopuksi pieni huomio Uranuksesta. Vaikka Uranus ei kulmien kautta nyt liity pimennykseen, on se pysähtyneisyytensä ja perääntymään kääntymisensä vuoksi olennainen tekijä juuri tässä ajassa, ja maanantaina illalla yhdeksän jälkeen tapahtuvan pimennyksen hetkellä. Uranus leimaa toisenlaisuudellaan, ja voi olla mahdollista, että jossain määrin kääntäisi sitäkin nurinniskoin, miten tämä pimennys meille näyttäytyy, mitä merkitsee ja missä asioissa toteutuu. Ilmassa on aistittavissa, että emme saa mitä tilataan, vaan sitä mitä vähiten osataan odottaa.

Jos joku lukijoista haluaa avautua Kuunpimennyksen herättämistä tunnelmista ja kysymyksistä, kommenttikenttä on käytettävissänne.

Ajan helppo nakki

Pimennysajan viikonloppu – saamme yöllä lauantain puolella Kuun pimennyksen leijonan merkin viimeisellä kolmanneksella. Pimennys on oikeastaan varsin vähän tekemisissä tarkan tapahtuma-ajankohtansa kanssa, sillä tämä leijonan Kuun teema on ollut esillä jo pitkään, ja aktiivisuusaika kestää myös useita kuukausia. Kun olemme pimennysajassa, ajanlaadussa on intensiivisyyttä, painavuutta ja merkityksellisyyttä, eli eräänlaisesta poikkeustilasta on kyse. Pimennyksiä on kuitenkin ihan joka vuosi, eikä näitä ajanjaksoja ole syytä erityisesti kavahtaa.

Leijonassa pimenevä Kuu on tiukasti sidoksissa Aurinkoon, hallitsijaansa. Heille joille pimennyksen leijona-vesimies akseli on henkilökohtaisesti tärkeä, on pimennyksen sanoma omakohtaisempi. Yleisesti ajassa on esillä huomioimisen, näkyvyyden ja esilläolon teemaa. Egoon ja auktoriteettiasemaan liittyviä seikkoja tullee käsiteltäväksi. Joudumme miettimään sitä mitä teemme sydänverellä, mikä on kutsumuksemme ja sydämemme palo. Tärkeistä, merkityksellisistä, asioista on siis kyse.

Viikonlopun planeettaenergioiden teema näyttää vahvasti olevan sekstiilikulma, sillä useimmat planeetat ovat tässä 60 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Toki kolmioitakin tietysti on, mutta huomio kiinnittyy sekstiilien ketjuun. Mitä yhden kulman korostuminen ajassa saattaisi merkitä? Yhdenlaisen toimintatyylin hegemoniaa? Sekstiili on se taivaan helppo nakki, suopeus mikä on jo olemassa kahden tekijän kesken. Valmius yhteistyöhön, luvattu mahdollisuus. Tällainen ajassa virtaava harmonisuus pitää huomata ottaa hanskaan, mutta toisaalta juuri nyt poikkeuksellisen usean kulman korostuessa, luulisi että nämä jo tulisivat todeksi ihan itsestäänkin. Sekstiilin luonne on pääkulmista hennoin, se tarvitsee apua, paapomista, nättiä tuuppausta ja nyt ennen kaikkea huomioimista. Meille tarjotaan upeaa kuviota, jolla pitäisi näyttää.

Blogin juttutuokiossa keskittykäämme omien karttojen sekstiilikulmiin. Kenen kartalla näitä on erityisen paljon? Millainen tuntuma teillä on, kuinka täydesti muistatte kulmaanne tehdä? Oletteko sitä mieltä, että sekstiilikulman päissä olevat planeetat kykenevät keskenään hyvään yhteistyöhön?

Kuun sävy pimennyksineen on erityinen, ja leijonassa aina juhlava, komea ja näkyvyyden valokeilassa paistatteleva. Pimennyksen jälkeisenä aamuna lauantaina Kuu tekee jousimiehen Saturnuksen kanssa sujuvan kulman, ja jää tästä todennäköisesti ansaitulle lepotauolle, kurssittomaan kulkuunsa. Lauantaina iltapäivällä vähän ennen neljää Kuu menee neitsyeen, ja siellä kohtaa illalla Kuun yläsolmun. Neitsyen Kuun sävy on jo paljon vaatimattomampi, avustava ja huolehtiva. Rutiiniasioilla saadaan tuleva työviikko aloittaa. Hienoa erityisviikonloppua tässä pimennysjakson keskellä!

Solmuissa neitsyttä

Kuunsolmut ovat viime yönä, 12. marraskuuta kolmen aikoihin, siirtyneet uuteen merkkipariin. Tämä siis True Noden eli solmujen todellisen liikkeen mukaan katsottuna. Yläsolmu on neitsyessä ja alasolmu kaloissa. Solmujen merkkipari mittaa aikaa noin puolentoista vuoden sykleissä, ja solmujen merkit kussakin ajassa resonoivat kollektiivisesti, melkeinpä yleiskohtalonomaisesti, ajassa ilmeneviin haasteisiin ja tehtäviin. Solmujen merkit, pääasiassa yläsolmun merkki, nostavat ajassa esiin teemoja, jotka ovat kaikille yleisiä. Itse miellän solmujen merkityksen kumpuamisen kollektiiviseksi voimaksi siten, että solmut tosiaan toimivat enimmäkseen jokaisen sisäisellä tasolla, mutta kun tarpeeksi useiden ihmisten sisäinen tila on samankaltainen, tämä massavaikutus siirtyy laajemmille tasoille.

Tämän solmujen merkinvaihdoksen aikaan on Neptunus pysähtyneenä, ja mietin tätä missä mittakaavassa tämä vaihdoksen aikainen tekijä jää elämään koko solmujen merkinylityksessä mukana. Näin ajateltuna Neptunus tulisi nostamaan ”kohtuuttomasti” kuun alasolmun kalojen merkitystä, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu ajatellen sitä, että huomion tulisi ensisijaisesti kiinnittyä yläsolmun neitsyeen.

Solmu neitsyessä viittaa ajanjaksoon, jolloin pitäisi pyrkiä kriittisyyteen, järjestämään asiat kuntoon, korjaamaan, huolittelemaan virheitä pois. Tuleva ajanjakso voisi olla avustamisen ja neuvomisen aikaa, jolloin asiantuntevuus, osaaminen ja ammatillisuus korostuvat. Neitsyen merkin kipupiste voisi olla liiallinen yksityiskohtiin keskittyminen ja ymmärryksen vajavaisuus isosta kokonaisuudesta. Neitsyt keskittyy pieniin, arkisiin ja vaatimattomiin asioihin. Kun näitä saataisi tarpeeksi paljon kuntoon, voisi tällä olla yhteiskunnallisesti iso merkitys. Neitsyt on myös yksi tietoon liittyvistä merkeistä, jolloin oppimiseen ja koulutukseen liittyvät asiat tulisivat hyvin esille. Ei pidä kuitenkaan unohtaa merkin symbolissa olevaa viljantähkää, ja siksi ravintoasioilla saattaa olla ratkaiseva merkitys.

Olemme astrologiassa oppineet, että tuttua osaamisaluetta kuvaava alasolmu on usein vahvasti esillä, varsinkin tiedostamattomalla tasolla. Nyt meidän pitäisi huomioida kalan merkin teemoja, jotta ne eivät estäisi neitsyen solmun tehtävän toteutumista. Massat taitavat olla kaaoksessa kaikessa suvaitsevuudessaan, hyväksyvyydessään ja ajelehtivuudessaan. Tässä saattaa olla jopa eräänlainen massahysterian vaara, jos suhtaudumme tunteella emmekä erottele tosiasioita.

Solmumerkin siirto merkitsee aina myös sitä, että vuoden aikana tulevat pimennykset tapahtuvat sellaiseen aikaan, jolloin Aurinko kulkee melko lähellä Kuunsolmujen linjaa, nyt siis saadaan pimennysjakso aikaisemmin kevättalvella ja alkusyksystä. Tulevat pimennykset kohdistuvat enimmäkseen neitsyen ja kalojen merkkeihin, mutta Kuunsolmujen kanssa on myös aina liukumaa: ensi keväänä maaliskuun myöhäisempi pimennys resonoi aikaisempaan pimennysjaksoon sijoittuessaan vielä vaakaan, ja elokuussa tapahtuva pimennys harppaa jo maistamaan seuraavan jakson teemoja tullessaan vesimieheen. Neitsyen ja kalojen linjalle tulevissa pimennyksissä huomio kiinnittyy voimakkaimmin kalojen merkin viimeiselle kolmannekselle (vaikutusalue tuntuu silti myös vastapäätä neitsyen merkin samoissa asteissa) sekä toistuvana ”pommituksena” 8 ja 9 asteille.

Solmujen siirtymässä ajassa eteenpäin voi olla hyvä huomioida, missä omalla kartalla neitsyen ja kalojen merkkipari on ja kuinka tärkeitä tekijöitä siellä sijaitsee. Esimerkiksi neitsytnousuisilla, joita maassamme on suhteellisesti aika paljon, tulee jossakin vaiheessa eteen Kuunsolmulinjan kohtaaminen oman kartan horisonttilinjan kanssa – ja tämä saattaa merkitä isoa käännekohtaa elämässä. Vielä tärkeämpiä merkkipaaluja yksilöiden poluilla ovat luonnollisesti oman solmulinjan kohtaamiset, eli jos on luvassa solmujen paluita tai puolituksia. Näissä tapauksissa paluisiin ja puolituksiin liittyvät asiat alkavat kehittyä jo nyt, heti kun solmut ovat merkkiään vaihtaneet, vaikka täsmällinen paluun hetki olisi vielä useiden kuukausien päässä.

Kuinka teille lukijoille solmujen uudet merkit näyttäytyvät oman kartan kautta? Paluita saavat, oletteko valmiita syklinvaihdokseen elämässänne? Mukavaa olisi myös kuulla mietteitänne siitä, millainen laajempi merkitys solmun ylityksellä neitsyessä olisi ajassamme!