Tuumasin jakaa kanssanne muutamia hyvin henkilökohtaisia mietteitä parhaillaan käymästäni Neptunuksen ylityksestä Auringolleni kalojen merkin alussa. Ihan päivänpolttava asia tämä ei ole, tarkka ylitys on ensi viikolla, eikä prosessi ole missään nimessä ohi, tuskin edes paremmalla puolella. Luvassa ei siis ole mitään lopullisia totuuksia, vaan korkeintaan pieni tilannekatsaus. Nyt peruuttaessaan Neptunus pysähtyy marraskuussa noin puolen asteen päähän Auringostani. Miten tämän nyt ilmaisisi; vahvaa energiaa annetaan.
Mikään helppo ja ihana ei tämä Neptunuksen aika ole todellakaan ollut, enkä jaksa enää elätellä toiveita, että loppuhuipennus olisi yhtäkkiä sävyltään hivelevä. Asiat joita toivoin tältä transiitilta, esimerkiksi kirjallisen luovuuden kukoistaminen (taiteellista proosaa siis, ei tätä arkipäiväistä bloggausta), ovat kaatuneet toisaalta Neptunuksen ”käsitykseen” rahasta, ja vielä enemmän sen hallintaan uneen nähden. Neptunus on planeetoista se, mikä vähiten välittää rahasta. Näiden Auringon ylitysten aikaan raha on huvennut olemattomiin. Olisi pitänyt varmaan tulla niin henkiseksi että elää pelkällä pyhällä hengellä.
Ilmeisesti kaltaiseni jolla on syntymäkartallaan pysähtynyt Neptunus, saa tällaisen harvinaisen transiittijakson kovenettuna. Jos joitakin Neptunuksen puolia on jäänyt ymmärtämättä oman kartan tasolla, on niihin nyt ollut tilaisuus syventyä. Esimerkiksi uniin, joita hämmästyksekseni en yleensä näe paljoakaan. Silloin harvoin kun nyt ylityksen aikaan yleensä nukun, olen saanut käydä unissa läpi vanhoja asioita, joita en mielelläni olisi kaivanut alitajunnastani. Itse katson ne sarjaan typeryyksiä ja vanhoja heiloja, enkä todellakaan tässä elämässä käy asioita läpi kyseisten henkilöiden kanssa. Onneksi valintoja voi tehdä itse. Unen laatuni on jokatapauksessa muuttunut entisestä. Aikaisemmin en muistanut uniani jos niitä edes näin, nyt ne tuntuvat osittain jatkuvan kuin elokuvina puoliksi hereilläkin.
Kyllä minä miellän muuttuneeni Neptunuksen aikana. On olemassa aika iso joukko ihmisiä, joihin olen pitänyt minimaalisesti yhteyttä viime aikoina; liukunut Neptuniaanisesti etäämmälle. Neptunus liittyy menneeseen, ja vaikka yhdellä tasolla kaipaan niitä ”vanhoja hyviä aikoja”, tiedostan aina vaan selkeämmin että entinen ei ole omaa maailmaani enää. Oikeastaan ratkaisevan mielenmaiseman muutoksen havaitsin kehittelemieni kaunokirjallisten aiheiden muuttumisen myötä (teosten joita en todennäköisesti ikimaailmassa kirjoita, mutta aiheiden rakentelu on ihanaa). Tämänhetkinen arkeni vastaa paremmin perimmäisiä haaveitani ja suuria illusioitani. Mielestäni Neptunuksen transiitissa arvomaailmani on ollut isommassa myllerryksessä kuin esimerkiksi Pluton transiittien aikaan.
Varmaan monen mielestä olen tehnyt suuren virheen, kun olen koettanut pitää jalkoja tiukasti maassa ja päätä poissa pilvistä, ja vähän toppuutellut kaikenlaista henkisyyttä vastaan. Asiakkaani ovat pitäneet kyllä huolen tämän teeman pysymisestä tapetilla, sillä koskaan ennen ei ole tainnut olla tulkinnoissa näin useita henkisistä asioista kiinnostuneita. Voihan olla, että minun kohdallani Neptunus tekee pinnanalaista työtään, ja joskus Neptunuksen transiitin haihduttua huomaan valaistuneeni.
Millaisia kokemuksia teillä toisilla, muuttuvamerkkisen Auringon alkuasteillaan omaavilla on Neptunuksen transiitista Auringolle? Jos sellainen on lähimenneisyydessä takana, jäikö mitään käteen?