Auringonpimennyksestä Eiku mielenmuutos

Ja taas ollaan pimennysajassa. Auringon ja Kuun ratojen leikkauspisteet eli Kuunsolmujen akseli määrittää areenan tai tapahtumien kentän, ja Aurinko liikkeellään ajoittaa pimennykset kahdesti vuodessa, silloin kun tähtivalo on riittävän lähellä solmuakselia, jotta valot ”sakkaavat” toistensa editse. Solmuakseli on rytmiltään huojuvainen ihan kuten Kuukin, sitä voi pitää enemmän avaruudellisena tekijänä kuin astrologis-symbolisena. Kuunsolmut eivät piittaa eläinradan merkkirajoista, ja tästä syystä pimennyksiä tapahtuu etäisyyden perusteella, eikä siis ainoastaan siinä merkkiparissa missä solmut kulkevat. Tästä on kyse kevään pimennysjakson ensimmäisessä pimennyksessä, kun Kuun yläsolmu on vielä härässä, mutta pimennys eläinradan asteilla mitattuna on niukinnaukin oinaan puolella.

Auringonpimennyksessä Kuu kohtaa Auringon Kuunsolmulinjan lähettyvillä. Kuun liikerata tuupppaa sen Maasta katsottuna Auringon editse. Tämä pimennys on klassinen aloituspimennys kun pimennyssykli alkaa Auringonpimennyksellä Kuun yläsolmun puolella eläinrataa, ja vasta sen jälkeen saadaan Kuunpimennys alasolmun suunnassa. Pimennys tapahtuu niin lähellä Kuunsolmuakselia, että se on välillä täydellinen, mutta alussa ja lopussa vain osittainen, ja tästä syystä sitä kutsutaan hybridiksi. Meillä pimennys ajoittuu torstain aamuseitsemään, 20. huhtikuuta, ja se on astrologisesti ajatellen erikoisesti aivan oinaan merkin lopussa 29°50’. Pimennyksen täsmälliseen hetkeen ei kuitenkaan kannata tuijottaa, kuten ei pimentyvään Aurinkoonkaan, sillä pimennyksillä on pitkä häntä ja ne ovat ennemmin ajanjaksoja kuin hetkittäisiä.

Me saimme jo maaliskuussa uudenkuun oinaassa, jollainen tämäkin pimennys on. Auringon ja Kuun keskinäinen sykli on vähän nopeampi kuin aika, jossa Aurinko ylittää yhden eläinradan merkin. Jos valojen kohtaaminen sattuu aivan merkin alussa, silloin samaan merkkiin ehtii toinen samanlainen. Tämä tuplaantuminen voi tapahtua myös täysienkuiden kohdalla. Nyt sitten samaan aikaan sattuu Kuunsolmun läheisyys, jolloin toinen uusistakuista on pimennys.

Oinaan 29 asteen pimennyksestä tulee korjausliikkeen tuntu. Jotakin ehkä aloitettiin jo aikaisemmin, mutta nyt tulee tarve aloittaa uudelleen, muuttaa suuntaa tai mieltä, tai huomataan ettei homma toimikaan kuten toivottiin. Uusi idea voi saada tavoittelemaan jotakin ihan muuta kuin alun perin ajateltiin. Oinaassa ratkaisut ovat nopeita, tehdään vauhdikas kurvi, eiku -liike. Pimennykselle oinaassa antaa materiaalin merkkiä hallitseva Mars, mikä on nyt putousmerkissään ravussa. Kuun merkkinä rapu on erityisen vuorovesimäinen, vaihtuva, edestaas heilahteleva ja huojuva kuten ne Kuun solmutkin. Kun Mars on vähän tuskissaan tässä aallokossa, on luontevaa ajatella että suunnanmuutoksen käsky tulee siltä. Mars tuittuilee ja heittää hanskat tiskiin. Tai sitten huomataan, että aiemmin päätetty on tuhoisaa, eikä näin voi jatkaa. Meillä on pimennyksen lähettyvillä uudestisyntynyt Jupiter, jolla voisi olla ideoita, mutta itse asiassa Jupiter on vielä tuumausvaiheessaan, joten sen viisauteen ei voi paljoa luottaa. Auringonpimennyksen vuoksi jotakin uutta on revittävä esiin, ehkä irtauduttava napanuorasta tai tajutaan, että on oltava rehellinen itselleen, on saatava juttu paremmin omannäköiseksi jotta voi kunnioittaa itseään; muutos siksi että mielenkiinto säilyy. Saattaa olla, ettei Marsin kiukku aiheuta muuta kuin alkusysäyksen, sillä Aurinko oinaassa ylennyksessään on kirkkain mahdollinen valo näyttämään mitä tahdotaan.

Pimennys voi oireilla muutospaineina voimakkaimmin heidän kohdalla, joiden syntymäkartalla oinaan merkin lopussa on tärkeitä tekijöitä kuten Aurinko, Kuu tai kartan akselit. Pimennykset koskettavat kuitenkin ihan kaikkia ajan hengessä, ja siksi ihan jokainen voi tarkkailla ideoitaan, yksilöllisyyttään ja tahtoaan.

Auringonpimennyksessä sujahdetaan pimennystenväliseen outoon aikamaastoon, mitä kuvastaa hyvin Auringon siirtyminen heti pimennyksen jälkeen aamupäivällä härkään. Se on merkki malttaa sittenkin, vaikka onkin saatu varmistus, ettei näin voi jatkaa. Pimennysvortexin pyörrettä edelleen häiritsee Merkuriuksen perääntymisjakso, mikä osuu tähän samaan katastrofiin. Tottakai Merkuriuksen perääntyminen lähtee aikovasta, muhivasta kontaktista Uranukseen, mikä ei vielä tule kunnolla todeksi. Pimennysten välillä kummallisten ajatusten kiertäessä ja vainotessa rauhoitutaan, tunnustellaan. Oikea aika tulee myöhemmin, teon paikka ei ole pimennyksen kohta. Lisää informaatiota on luvassa pimennysjakson Kuunpimennyksessä skorpionissa, toisessa Marsin merkissä – katsotaan sittenkin sitä tuittuilevaa Marsia!

Advertisement

Jupiterin uusi kirkkaus

Jupiterin cazimi on tämän kevään valoisin ja kohottavin planetaarinen tapahtuma, ja se voi olla koko kalenterivuoden paras juttu koska mitään kovin erikoista ei ole tarjolla pitkään aikaan. Cazimi on se hetki kun planeetta kohtaa kierrossaan Auringon. Uuden Kuun syntymän saamme joka kuukausi, ja tämä kierto on verrattavissa kaikkiin planeettoihin. Nopeat lähellä Aurinkoa kiertävät Merkurius ja Venus ottavat itse tähteä kiinni, mutta hitaammin liikkuvien Marsin, Jupiterin ja Saturnuksen kanssa se on Aurinko mikä eläinradan asteissa kohtaa hitaammin liikkuvan tekijän ja synnyttää tämän uudelleen.

Jupiterin hetki on tarkimmillaan 12. huhtikuuta keskiviikon puolella yöllä yhden aikoihin. Hellenistisessä astrologiassa yhtymää Auringon kanssa kutsutaan Auringon sydämessä oloksi ja sen oppien mukaan cazimi tapahtuu silloin kun planeetat ovat yhden asteen sisällä toisistaan. Näin ollen Jupiterin uudelleensyntymä tapahtuu pääsiäismaanantain iltapäivän varttia yli neljän ja torstain aamun noin puoli kymmenen välillä.

Jupiterin, ja muidenkin ulkoplaneettojen sykli Auringon kanssa alkaa joka vuosi, ja tällä kerralla Aurinko kirkastaa Jupiterin oinaassa, Auringon ylennysmerkissä, 21 asteessa. Siksi tämä cazimi on erityisen kirkas ja valoisa luonteeltaan. Aivan ilman synnytyskipuja ei uuteen kauteen päästä, sillä oinasta hallitsee Mars, joka parhaillaan matkaa ravussa, putousmerkissään, ja siis hankausta ilmentävän neliökulman etäisyydellä. Aurinko hallitsee tätä juhlaa selkeimmin, mutta ei Jupiterin itsensä asiat aivan huonosti ole. Jupiter kerää tulen elementissä ollessaan hyvää tuulta, saa yhteisön tukea, sillä se on yöaikaan tulen elementin kolminaisuushallitsija. Meillä käy siis tuuri kun meidän asteillamme cazimin tarkka hetki tapahtuu yöllä.

Jupiterin uudelleensyntymä voi olla uusi idea tai innostus, mikä planeetan oman luonteen mukaisesti liittynee johonkin mukavaan, menestystä tuovaan ja oloja vakauttavaan asiaan. Oinaan hengessä tykkään merkin rehellisyydestä ja suoruudesta, jopa fyysisestä eteenpäinmenon voimasta. Oinaassa raivataan uutta polkua, ja siksi tämä Jupiterin cazimi on poikkeuksellisen tuore ja uutta luova. Mukana saattaa olla ripaus glamouria tai suostuttelun kykyä, jolloin uusi syntyvä Jupiterin osoittama menestys ei ole luonteeltaan väkivaltaisen valloittava, kuten voisimme muutoin oinaassa ajatella näin olevan.

Jupiterin ja Auringon yhtymän hetkestä ei kuitenkaan voi odottaa oivallusta tai idean julkituloa juuri tuolla hetkellä, sillä syntymä on kuten vauva, jonka pitää hetki kasvaa ilmoittaakseen potentiaalinsa. Tällainen ilmoituksen ajankohta tapahtuu kun Aurinko on liikkunut riittävän etäälle Jupiterista, kun Jupiter vapautuu sen polttavien säteiden alta ja nousee aamutaivaalle omassa kirkkaudessaan kertomaan näkemyksensä ja mielipiteensä millaista kurssia aikoo tämän vuoden käydä, minkä suunnan aikoo ottaa. Säteistä vapautumisen hetki ajoittuu meillä toukokuun toiseen päivään. Ehdimme siis hyvin pohtia miten Jupiterin viisautta ja suotuisaa tuulta nyt käytämme.

Vaikka Jupiter on ajanlaadun keskiössä ollessaan Auringon sydämessä, uudestisyntymä ei ole aivan kaikille yksilöille tasapuolisesti yhtä upea. Tulen elementin nousumerkin omaavat todennäköisesti saavat tästä parhaiten irti, kun cazimi tapahtuu oinaassa tai Jupiterin kaltaisessa kulmassa leijonaan tai jousimieheen. Oinaan merkin sijaintia syntymäkartalla voi pohtia (kokomerkkipaikoin) minkä paikan teemat näyttäytyvät, esimerkiksi leijonanousulla opiskelu, uusi ideologia tai uskoon hurahtaminen, tai jousimiesnousulla uusi harrastus, luomisvoima tai lapsen tulo maailmaan.

Mahdollisuuksia antavaa Jupiterin uutta kierrosta kaikille!

Merkuriusta näkyvissä

Miten Merkurius aprillaa meitä? Se tulee tänään näkyväksi iltatähtenä eli pääsee pois Auringon polttavien säteiden alta. Hellenistisen astrologian parissa uraauurtavaa työtä tehnyt Robert Schmidt piti tätä  näkyväksitulon hetkeä mahdollisesti tärkeimpänä vaiheena planeetan kierrossa. Kun planeetta on ollut pimennossa Auringon säteiden alla, sillä on ollut aikaa tarkastella asioita, pohtia ja miettiä, ja kun se tulee esille itsenään, on planeetalla jotakin kerrottavaa tästä matkasta.

Merkurius ja Venus antavat syklissään kaksi tällaista tärkeää ilmituloa, äänekkäämpi voi olla aamutähdeksi nousu horisontissa ennen Auringon nousua, ja miellyttävämpi kenties iltatähden näkyvyys taivaanrannalla kun Aurinko on laskenut. Astrologiassa katsotaan enimmäkseen keskiarvoa näkyviin tulolle 15 asteen etäisyydestä Aurinkoon. Tämä ei aina ole todellinen näkyvyyden kohta, sillä planeetta voi olla näkyvissä vähän ennemminkin, tai vasta vähän myöhemmin, riippuen sen asemasta taivaalla. Näin on ollut juuri tämänkertaisen Merkuriuksen näkyvyyden kanssa, sillä ilmeisesti ainakin jossain päin maailmaa Merkuriuksen on voinut nähdä jo aikaisemmin. Yhtä kaikki, astrologia on paljolti symboliikalla pelaamista, ja viidentoista asteen rajaa on helppo käyttää.

Merkurius on oinaassa 26 asteessa näkyviin tullessaan ja Aurinko 11 astetta oinasta. Meillä tämä etäisyys saavutetaan huhtikuun ensimmäisen päivän myöhään illalla 23:47. Kun on jo yöajasta kyse, molemmat ovat silloin horisontin alla näkymättömissä. Koska maailmalta on kuulunut, että Merkuriuksen voi jo nähdä, voidaan ajatella että kun Aurinko laskee horisonttiin noin iltakahdeksalta, Merkuriuksen voisi silloin nähdä läntisellä taivaalla.

Merkuriuksen sanottavan ja ilmoitettavan seikan luonteen juuret ovat sen aikaisemmassa kohtaamisessa Auringon kanssa. Yläkonjunktio tapahtui silloin kun Aurinko ja Merkurius olivat molemmat aivan Neptunuksen kyljessä 17. maaliskuuta. Arvattavaa on, että ajatukset on tuolloin olleet vähintäänkin ihmeellisiä, mielikuvituksellisia ja kummallisia. Neptunus on usein kaihoa jotakin tavoittamatonta kohtaan, ja kaihomieli oikeastaan sopii hyvin iltatähden tyyliin. Nyt oinaassa kulkiessaan Merkurius on kuitenkin äänekäs, umpirehellinen ja suorapuheinen. Sanotaan nyt mikä oli niin kummallista!

Uranusta sulattelemassa

Uranus on oinaan merkissä enää muutaman päivän, kun ensi viikolla keskiviikkona 6. maaliskuuta planeetta siirtyy härkään ”ikuisesti” – tällä tarkoitan sitä, että te jotka nyt luette tätä juttua, ette koskaan enää saa Uranus oinaassa aikaa, koska planeetan kiertoaika eläinradalla on ihmisen ikä. Uranus kurkkasi viime vuonna muutaman kuukauden uutta merkkiään, mutta ulkoplaneettojen merkkisiirtymät eivät koskaan ole kerrasta poikki. Useiden kuukausien perääntymisjaksot vievät ne uudelleen aiemmin katsottuihin asteisiin, ja ihan kuin transiiteissakin, planeetan merkinvaihdos on ennemmin ajanjakso kuin yksittäinen tapahtuma jollakin kellonlyömällä.

Viimeiset kuukaudet oinaassa ovat Uranuksen teemoissa aikaisempien vuosien aikaansaannosten summauksen aikaa. Kovaa aikaa on ollut, mutta toistaiseksi on vältytty massiivisilta katastrofeilta, esimerkiksi uudelta maailmansodalta. Tämäkin olisi sopinut niiden vallankumousten jatkeeksi, joita viime vuosina olemme todistaneet. Yllätyksiä symboloiva ravisteleva planeetta oinaan spontaanissa luonteessa on tuonut uudistuksen tuulta tsunamin tai taifuunin kaltaisesti. Ja silti saamme huomata, että maailma ei ole valmis, eikä välttämättä edes kauhean hyvällä tolalla.

Teitä saattaa olla toisiakin, jotka riemuitsette kun Uranus viimein karistaa oinaan kärkevyyden itsestään. Minä en ainakaan kaipaa sitä tietynlaista minä-minä-kulttuuria, mikä on viime vuosina kukoistanut. Itsekkyys voisi hyvin vaihtua inhimillisemmäksi, kestävää kehitystä huomioivaksi. On selvää, että mukavan lupsakassa härässäkin Uranus jatkaa tyylilleen ominaista herättelyä tärkeisiin asioihin, eivätkä asiat härän hyvinvointiin ja maan tilaan keskittyvissä piirteissä ole lainkaan vähemmän tärkeitä.

Monien omilla kartoilla on rytissyt Uranuksen raivatessa oinasta läpi, elämät on mullistuneet ja kääntyneet joillakin kokonaan ympäri. Tulevina päivinä on hyvä hetki tutkiskella mitkä asiat menivät uusiksi, ovatko ne hyvin nyt, mitä jäi käteen Uranuksen visiitistä oinaassa. Miten teillä kävi vuoden 2010-11 jälkeen, mikä yllätti eniten?

Uranus 29

Aika, vai pitäisikö sanoa ihan todellisuus, kulkee sykleissä. Ne ovat sisäkkäisiä, kerroksittaisia, lomittaisia, toisiinsa kietoutuneita energiajuoksuja. Saattaisi vastata DNA:n rakennetta, ja sehän on taas vastaava kuin miten Aurinkokuntamme liikkuu galaksissa. Tulevan pariviikkoisen mittaan saadaan taas tarkkailla, miten näyttäytyy ajatusmalli kuin ylhäällä, niin alhaalla. Uranuksen osalta eräs sykli alkaa kiertyä finaaliinsa kun planeetta tulee oinaan viimeiselle asteelle perjantaina iltapäivällä viiden aikoihin. Hidaskulkuinen ulkoplaneetta ylittää yhtä astetta pitkään, härkään Uranus siirtyy vasta toukokuun puolivälissä. Viimeisen asteen ylitys on kuin ruuvipuristin, symbolinen tuomiopäivä planeetalle, koska aste ikään kuin tyhjentää kaiken mitä merkissä on saatu aikaan – ei pois ottaen vaan mahdollisesti rikastuttaen, tiivistäen, parhaassa tapauksessa valmiiksi saaden. Uranus kurkkaa oinaan merkkiä vielä perääntymisen vuoksi ensi talvena, eikä siksi tätä tulevaa parin viikon viimeisen asteen ylitystä voi pitää täysin ainutkertaisena. Sykli ei pääty veitsellä leikaten, lopetus ja valmistuminen elävät.

Mitä tarkoittaa Uranuksen kulku viimeisellä asteella? Se herkistää, mutta ei todellakaan väräjävän ansarikukkamaisella tavalla, vaan ennemmin painetta keräten, tiivistunnelmaisena, hereillä olevana, pakottaen huomiota itseensä. Viimeistä astetta pidetään myös karmallisena kartankohtana, koska siihen sisältyy väistämättömyyttä. Tehtävää ei voi sivuuttaa, vaan se on kohtalo. Tämä voi taas olla hyvä hetki miettiä, minään ja omaan tahtoon keskittyvässä merkissä, kuinka paljon kohtaloaan voi muokata, vai onko kaikki tosiaan kirjoitettu johonkin suuremman kokonaisuuden tähtipölyyn. Henkilökohtaisella tasolla Uranuksen syklin umpeenkuromisen aika on hyvin tärkeä silloin, jos omalla kartalla on tekijöitä merkkinsä viimeisellä asteella. Uranus herättää huomaamaan ja ymmärtämään omaa karmaa.

Kun ajanlaatua muokkaa hitaan planeetan ylitys viimeiselle asteelle, se voisi olla hyvä ottaa huomioon ja miettiä Uranuksen teemoja omalla kohdallaan, mutta myös maailmalla ja ajassa. Nyt tiivistyy se, mitä on ollut Uranuksen kulkiessa oinaassa. Arabikevät, Fukushima, Breivikin surmatyöt Norjassa, terrorismia, Trump ja Putin, meillä Talvivaara – en väitä että kuohunta olisi yksinomaan Uranuksen energiaa, mutta monenlaista kärjistystä on koettu etenkin Uranuksen ja Pluton kulman alla.

Uranuksen viimeisen asteen ylitys näyttäisi todella räjähtävän voimaansa aivan prosessin lopussa, juuri ennen härkään siirtymistä. Tähän aikaan, parin päivän ajan, myös Mars on merkissään viimeisellä asteella, ja siis kauriista kovassa kulmassa Uranuksen kanssa. Mars näyttää liikkeillään usein ajoituksia, sillä se tuo energiaa. Uranuksen siirtyminen härkään tapahtuu härässä syntyvän uudenkuun aikoihin. Näissä fiiliksissä en uskaltaisi tuotakaan aloitusta kuvata seesteiseksi tai lempeäksi.

Millaisin tavoin Uranus oinaassa on muuttanut sinua, maailmaasi ja elämääsi?

Yksin oinaasta

Oinaasta esitetään tavallisimmin määreitä spontaani, rohkea tai aggressiivinen. Varmasti osuvia nämäkin, mutta näin oinaan ajassa ollessamme halusin nostaa esiin tästä merkistä jotakin sellaista, miten ei ihan ensimmäiseksi ajatella. Kuten oikeastaan aina kirjoituksissani, jos ei toisin ilmoiteta, en oinaalla tarkoita Aurinko-oinas henkilöitä. Jokaisella meillä on tuo merkki ja sen hallitsija Mars jossakin kartallamme, ja on aikoja jolloin oinas merkkinä on korostunut elämässämme, esimerkiksi silloin jos jokin planeetta tai akseli edistyskartalla siirtyy oinaaseen, tai jos Auringonpaluussa merkki painottuu. Kun kirjoitan oinas, se tarkoittaa siis merkin luonnetta ja piirteitä.

Eläinradalla oinas toimii ja toteutuu vaa’an polaariparina ja teemallisella akselilla minä ja muut. Oinas on minä itse, mutta nyt voisimme ajatella sitä siltä kannalta, miten oinaaseen liittyy minä teen yksin. Vaa’alla on verkostonsa ja tiiminsä, mutta oinaan osana on olla ilman toisia. Eläinradan ensimmäisenä merkkinä voidaan ajatella, että oinaan syntyessä se on yksin maailmassa, muita ei ole vielä tullut. Perimmäiseltä idealtaan oinas kohtaa maailman yksin.

Usein oinaasta ajatellaan, että se haluaakin olla ja toimia yksin, koska ei välittäisi toisista tai heidän mielipiteistään. Näin voi olla, jos merkin piirteet ovat itsessä kypsymättömiä. Näen tämän siten, että yksin oleminen on enemmän oinaan oppiläksy, jonka joutuu kohtaamaan. Kuten aina kaikki asiat, yksin tekeminen ei sinällään ole hyvä tai huono asia, ja täytyy tarkastella omaa suhtautumistaan tähän aihekokonaisuuteen. Yksin voi olla vapaus, missä saa tehdä niin kuin haluaa, ja voidaan huomata että silloinhan asioiden pitäisi sujua oikein sutjakkaasti sen oman mielen mukaan. Yksin voi olla yhtä lailla tilanne, että ei saa toisten tukea, että sivuutetaan, jätetään yksin, ei oteta mukaan porukkaan, ja tähän puoleen on varmasti paljon vaikeampaa psyykata itseään suhtautumaan positiivisen innokkaasti.

Oinas voi joutua kokemaan toistuvasti, ettei hän oikein löydä ”puolikastaan”, pysyvää vertaisryhmää, omaa paikkaansa. Ihan varmasti oinaalla on ystäviä siinä kuin kaikilla toisillakin, mutta tämä joukko (huomaa: ajoittain me kaikki, jos merkin teema on itselle ajankohtainen) kokee jäävänsä yksin tosipaikan tullen. Loppujen lopuksi kipeimmät asiat joutuu kohtaamaan yksin. Tai sitten – haluaa kohdata ne yksin. Tämä ei silti taida tulla oinaan kohdalle valintana, vaan ennemmin kohtalona. Oinaaseen liitetty aggressiivisuus on miettimisen arvoinen asia sekin yksinäisyyden yhteydessä. En halua ketään syyttää, mutta saattaa olla hyvä pohtia missä määrin ärhäkkyys karkottaa.

Muita eläinradan yksinäisyyden teemoja käsitteleviä merkkejä mielestäni on kauris ja vesimies, miksei myös joiltakin osin omaa reviiriä kaipaava neitsyt ja poisliukuva kalat. Jos nämä merkit erityisesti korostuvat kartalla suhteessa oinaaseen, voi kokonaisuus lisätä piirrettä, että jossakin elämänvaiheessa on otettava mittaa kyvystään kestää yksinäisyyttä. Kuinka polla kestää, tiedättehän.

Oinaan yksinäisyyden ja yksin tekemisen haastetta voi omalta kartaltaan mitata konkreettisesti silloin, jos kartan keskeisimmän kolminaisuuden tekijöistä joku on oinaan merkissä; Aurinko, Kuu tai nousuakseli (meillä harvemmin). Aihekokonaisuutta voi pohtia siltä kannalta, mikä oman kartan alue sijaitsee oinaassa; millä tavoin tällä elämänalueella toimii yksin, ja onko se mieluista. Esimerkiksi vaakanousujahan meillä on paljon – kokevatko nämä ihmiset kuitenkin, jollakin tavoin, jäävänsä yksin ihmissuhteissaan, kun laskuakselin merkki on oinas. Tai oman kartan esimerkki; minulla on oinas kolmannen huoneen kärjellä, ja aika usein koen kirjoittavani ihan yksin – jos bloggaukseni lukee ehkä 500 astroharrastajaa, korkeintaan viisi antaa jotakin palautetta, ja aniharvoin syntyy keskusteluketjuja joihin moni ottaisi osaa. Ja kolikon toisena puolena tuntuu, että yksin ja vain itselle kirjoittaminen on elämäni suurimpia henkireikiä, mutta nämä tekstit on tarkoituskin pitää pöytälaatikossa. Tunnistan kolmannen huoneen oinaan monien muidenkin seikkojen kautta, ja jonkinlainen yksinäisyyden vivahde näistä on kaivettavissa.

Miten te muut, missä oinaanne on yksin ja millä tavoin?

Meidän vuosi

Astrologiassa aikaa mitataan eri tavalla kuin kalenterissa. Uusi vuosi on silloin kun Aurinko alkaa kierroksensa oinaassa, näin maaliskuun puolenvälin jälkeen, eikä tammikuun alussa. Nyt kun Aurinko taas siirtyy eläinradan alkuun, astroharrastajat voivat viettää uutta vuotta. Tässä ajankohdassahan juhlistetaan myös kansainvälistä astrologian päivää.

Millainen vuosi on tulossa? Asetelma on kaikille sama, henki on yleismaailmallinen, ja jokainen elää sitä todeksi omilla teoillaan ja valinnoillaan. Joillekin ihmisille tämä vuosi voi olla merkittävämpi tai tärkeämpi kuin toisille, ja sellainen näkyy ajan karttojen kohtaamisista syntymäkartan tai edistyskartan kanssa. Sama viesti näkyy kuitenkin tarkastellessa ihan tavalliseen astrologiseen tapaan isoja transiitteja.

Tämän astrologisen vuoden erikoispiirteitä ovat oinas-ingressin ajoittuminen pimennysjakson sisälle sekä kalojen merkkipainotus. Vaikka Aurinko siirtyykin oinaaseen, sen lähellä kulkevat Merkurius ja Venus ovat jäljessä kaloissa, samoin kuin tietysti merkissä vuosikausia matkaava hidas ulkoplaneetta Neptunus. Ja Kuun alasolmu. Kun ingressikarttaa katsoo maamme tasolla, Auringon merkinvaihto tapahtuu aikaisin aamulla pian auringonnousun jälkeen; tämä tarkoittaa Auringon sijaintia lähellä horisonttiakselia, kartan viimeisen huoneen puolella. Ihan silmämääräisestikin huomaa kalojen teeman painotuksen.

Pimennyksen merkitys yleisellä tasolla tietysti mietityttää. Tällainen oinas-ingressi on mahdollinen vain silloin kun Kuunsolmut omassa syklissään ovat lähellä oinaan merkin alkua. Nyt tällä puolella eläinrataa on Kuun alasolmu, eteläsolmu, ja tästä syystä menneisyys on oleellisesti mukana tässä päivässä ja tulevassa vuodessa. Alasolmuun liittyvät asiat ovat paljon haastavampia kuin yläsolmun tekijät, ja ajassamme vielä yläsolmuakin pitää otteessaan pitkään samaan tahtiin perääntynyt Jupiter, alasolmun hallitsija. Tässä kuviossa on jotakin arveluttavaa eikä ainakaan yksiselitteisen myönteistä. Nähtäväksi jää millaisin kaikin tavoin tuleva vuosi on yleismaailmallisesti hankala. Haastetta on toki ollut energioissa jo pitkään Uranuksen ja Pluton neliön vuoksi, ja edelleen tämänkin vuoden aloituskartalla tuo kuvio on olemassa. Silti on jo toisenlaisia tunnelmia lyömässä itseään läpi; Saturnuksen ja Neptunuksen neliöt toistuvat, ja ingressikartalla on vielä vahvana Jupiterin ja Pluton välinen kulma.

Ajallisesti meitä lähestyy Saturnuksen pysähdys, ja sen henki saattaa olla konkreettisesti mukana kaiken vuotta. Saturnusta pidetään jähmettävänä, ja kun se liitetään pimennystenvälisen ajan erityisyyteen ja kalojen merkin painotukseen, voisi helposti summata, että vuodessa ei päästäisi eteenpäin, jymähdettäisi vanhaan. Saatamme tarvita Saturnuksen uudelleenarviointia ja asennemuokkausta, ettei tällaiseen sudenkuoppaan sorruttaisi. Saturnus painottaa konkretiaa, käytännön tekoja, realistisuutta ja mestariksi kultivoitumista. Pimennyksen tarkoituksena on ollut auttaa huomaamaan menneestä asiat, jotka eivät edistä meitä ihmiskuntana. Siksi tämä vuosi voi olla oppiläksyn paikka.

Tällaisiin yleisteemoihin kuten ingressikarttoihin suhtaudutaan helposti siten, että se ei oikein koske minua. Se ei tunnu omakohtaiselta, sen tehtävä ei kohdistu itselle. Mutta kuka muu se on maailmassa, joka tämän kartan läksyn suorittaa? Kenelle lankeaa pysähtyvän Saturnuksen asettama vastuu ja velvollisuudet? Varmaankin aika tasapuolisesti ihmiskunnalle. Ei tunnu helpolta työltä, kun on niin paljon korjattavaa.

Ja silti, vaikka ikävästi koetinkin lukijat masentaa, Auringon siirtyminen oinaaseen tuntuu aina virkistävältä, uudelta mahdollisuudelta, henkisesti kevyeltä, keväältä. Se on oinaan puhtia, loputonta vireyttä innostua ja mennä eteenpäin. Säilytetään myös oinaan riemu ja ilo koko vuodessa mukanamme.

Astrologian juhlapäivän kunniaksi voidaan pitää itse asiakin mielessä. Millaisia mietteitä teillä on astrologiasta juuri nyt? Millaista sinun harrastuksesi on? Mihin haluaisit astrologiaa käyttää? Mistä sinun mielestäsi astrologianharrastus meillä Suomessa on tulossa ja ennen kaikkea, mihin se on menossa?

Oinaasta uusi astrovuosi

Lehti on kääntynyt, uusi astrologinen vuosi on alkanut viime yönä kun Aurinko siirtyi oinaaseen. Auringon tulo ensimmäisen johtavan merkin alkuun, eläinradan aloituksen pisteeseen, symbolisesti uuden aloituksen kohtaan Aries Pointille kertoo alkavan vuoden teemoista. Tämä on kuin maapallon Auringonpaluu.

Tätä oinasingressiä ”varjostaa” eilinen täydellinen Auringonpimennys. Ingressiin siirtyminen jää nyt pimennyssyklin keskelle, kun parin viikon päästä saamme täydellisen Kuunpimennyksen vaa’an merkin puolivälin tienoilla. Pimennyksien ajankohdat eli kohdat eläinradalla määrittyvät Kuunsolmuparin liikkeen mukaan, ja kun nyt solmut ovat vaa’an ja oinaan merkkiparissa, on luonnollista että pimennys osuu aika liki tätä ingressin hetkeä. Syklisesti tällainen tilanne siis toistuu aina silloin kun Kuunsolmujen pää tai häntä, ylä- tai alasolmu ylittää oinaan merkkiä. Pimennysjaksoon osuva oinasingressi voisi olla kohtalokkaampi vuosi, jollakin tavoin, enkä osaa määritellä mikä tuo tapa voisi olla – merkitseekö se ajan rankkuutta tai isojen ratkaisujen aikaa vai mitä. Astrologisesti tämä nostaa kysymyksiä esille, vastaukset näemme tulevaisuudessa.

Onko Auringon siirtyminen oinaaseen tänä vuonna sitten erityisen kohtalokas? Karttana ingressikartta tuuppaa Jupiteria esille, jättäessään sen ainoana tekijänä horisontin yläpuolelle. Jupiter perääntyy vielä leijonassa, Auringon omassa merkissä siis, mutta kyllä se kohta jo kääntyy. Tällä kartalla Uranuksen ja Pluton neliökulma on planeettojen välillä kaikkein tarkin – sen pitäisi siis ingressin kautta valaa energiaansa koko vuoteen. Mahtoiko joku huokailla tämän Uranus-Pluto asetelman heikkenemistä ja laantumista? Jos ingressikartan voimaan on uskomista, näin ei tule tapahtumaan. Vuosikymmenen merkittävin neliö on täällä taas!

Jos ingressikartan vahvuuksia tutkitaan, ainakin minun huomioni kiinnittyy eniten Marsiin. Meidän asteillamme kartan nousumerkiksi tulee skorpioni, jolloin Mars hallitsee omasta oinaan merkistään niin Aurinkoa, Kuuta kuin nousua. Ollessaan yhtymässä Uranukseen, väljästi ja loittonevassa kontaktissa, mutta yhdistelmä näyttää edelleen dynaamiselta. Tulisiko tämä tulkita toiminnan vuodeksi, aggressiivisuuden vuodeksi, oikeuksien puolustamisen vuodeksi? Mitkä teidän mielestänne on Marsin kaikkein olennaisimmat toteutumisen ja näyttäytymisen tavat yleisesti ajan hengessä?

Ja onnea vaan iloisesti kaikille Aurinko-oinaan omalla kartallaan omaaville, tuleville synttärisankareille. Moni oinas on yhä muutosprosesseissa kun ajan suurin muutospaine kohdistuu voimakkaimmin johtaviin merkkeihin. Vaikka se oma Aurinko ei nyt juuri olisikaan täsmälleen kontaktissa Uranukseen ja sen myötä Plutoonkin, kohdistuu ajan hermo ilmeisesti voimakkaimmin juuri tänne kartan alkumerkkiin. Toivottavasti asetelma jaksaa edelleen innostaa ja tuntuu enemmän mahdollisuudelta kuin että taisteluväsymys alkaisi jo painaa.

Nyt oinasingressin ”vuorokautena” vietetään Kansainvälistä astrologian päivää. Olisi sopiva hetki jakaa kaikenlaisia ajatuksia astrologiasta, mikä kiinnostaa, mitä se itselle merkitsee, miten astrologiaa käytätte ja mitä se antaa? Mikä on mielestänne astrologian asema tällä hetkellä, onko asiat paremmin meillä kuin muualla maailmassa, vai toisinpäin? Missä teidän nähdäksenne se kansainvälinen astrologia luuraa? Aiotteko juhlistaa astrologiaa tänään jollakin tavoin?

Pitkään loimottava pimennys

Olemme pimennyksien ajassa. Kuunsolmut ovat viime vuosina liukuneet ravun-kauriin akselilta kohti kevään ja syksyn merkkejä, ja nyt oinaan-vaa’an merkkiparista kertovat pimennyssyklin tulevan melko lähellä kevään ja syksyn tasausten aikaa. Tänään 8. lokakuuta täydellinen Kuunpimennys aloittaa tämän syksyn pimennysten sarjan. Aurinko kulkee vaa’assa lähellä Kuun yläsolmua, ja nyt täydenkuun aikaan sitä vastapäätä oinaassa kulkeva Kuu jää pimennyksen alle 15°05’ oinaassa laskusolmun lähellä. Meillä ei pimennys näy iltapäivällä noin kahden aikaan.

Pimennysten voidaan ajatella tulevan luontevammin tai helpommin, jos kahden tai kolmen pimennyksen sarja alkaa Auringonpimennyksestä. Tänä syksynä Kuu pimenee ensin, eli asetelma on hieman vaativampi. Tämä oinaan puolivälin pimennys muodostaa pimennysparin ensi keväänä tulevan, myös täydellisen Kuunpimennyksen kanssa, joka tapahtuu melko lailla samalla kohdin eläinradan toisella puolella vaa’assa. Jos siis jokin oman kartan tekijä nyt jää pimennyslinjalle, näin tulee tapahtumaan ensi keväänäkin, eli pimennyksen esiinnostattamat asiat ovat pitkään esillä.

Kuu alasolmulla pimennyksessä on periaatteessa ihan kohdillaan, sillä symbolisesti alasolmu vastaa Kuuta ja yläsolmu Aurinkoa. Usein tämänkaltainen asetelma viittaa asioihin, joista on syytä tunnetasolla päästää irti. Kun pimennykset tulevat nyt Kuunsolmulinjan osoittamana muutoinkin minä ja muut -polaamerkkeihin oinaaseen ja vaakaan, on kyse itsestä toisten joukossa (ei siis välttämättä parisuhdeasioista suoranaisesti), seikoista jotka on tiedostettava päästäkseen eteenpäin.

Tämänkertainen Kuunpimennys on erittäin voimakas asettuessaan koko aikakautta määrittävän ison planeettakulman kohdalle: Kuu on vain puolen asteen päässä Uranuksesta, joka on jo vuosia muodostanut neliökulmaa yhdessä Pluton kanssa. Pimennys aktivoi Uranuksen ja Pluton neliön teemat. Lisäksi Uranus linkittyy parhaillaan dynaamisempaan Suurkolmioon Jupiterin ja Marsin kanssa, joten planeettojen energia on monella tasolla mukana toteuttamassa pimennyksen vaateita. Ja vaikka perääntyvä Merkurius ei juuri tähän pimennykseen mukaan osukaan, on aina merkillepantavaa kun pimennys tapahtuu sen perääntymisjakson aikana.

Pimennyksiä vastaavia tapahtumia on aina riskialtista ennustaa, sillä sen osoittama ajallinen jakso on paljon pidempi kuin vain täsmällinen pimennyksen heti. Tämä oinaan pimennys on ollut ilmiöissä olemassa jo kuukausia, ja tulee olemaan mahdollisuutena todella pitkään (koska sama linja aktivoituu uudelleen ensi keväänä). Kun nyt koko vuosikymmentä määrittävä iso planeettakulma on pimennyksessä mukana, voidaan ajatella pimennyksen voimistavan Uranuksen ja Pluton neliökulman muutostarvetta. Mielenkiintoisesti osuu samaan aikaan mediassa esiintyneet uutiset Pluton statuksen palauttamisesta takaisin planeetaksi. Astrologiassahan sitä ei koskaan todella hylätty pois planeettakattauksesta, mutta kenties meidän astrologian piirissäkin on yhä syytä tarkentaa ja miettiä sen merkityksiä.

Tahdon edelleen painottaa, ettei pimennyksiä tarvitse pelätä, vaikka ne oman kartan kohtaan osuisivatkin. Sellainen kertoo ”vain” tietoisuuden kohdistamisesta, tällä kerralla oinaan teemoihin, yhdistyneenä Uranuksen merkityksiin. Millaisena yhdistelmänä nämä tekijät sitten ilmenevätkin tullessaan omalle kartalle, se täytyy selvittää oman elämän kautta. Symboliikka on monitahoista, oinas on paljon muutakin kuin sotaa ja Uranus enemmän kuin yllätyksiä. Kun pimennys saadaan näin vahvan symboliikan kera, voi sen merkitys ja tarkoitus jopa avautua tavallista helpommin, kenties ainakin nopeammin kuin yleensä. Tulkinnassa sillä oman kartan kohdalla, joka pimennyksen kohdalla on, on jopa enemmän merkitystä kuin sinänsä Kuulla nyt alasolmulla ja tuossa kohdassa olevalla Uranuksen transiitilla (pimennys merkitsee erilaisia asioita kohdistuessaan vaikka nousulle tai Venukselle).

Voimia kaikille pimennyksen tiedostamiseen tällä kuohuvalla aikakaudella!

Venuksen sykli taustoittaa ajanlaatua

Viime yönä 3. toukokuuta aamuyön tunteina Venus aloitti uuden kierroksensa eläinradan merkeissä siirtymällä oinaan alkuun, aloituspisteelle eli Aries Pointille. Näin Venus päätti kulkunsa ylennyksensä merkissä ja meni merkkiin, mikä ei ole planeetan omaa luontaisinta mukavuusaluetta, eli oinaassa Venus on vastamerkkinsä alueella. Ei katsota tätä tuhoon tuomituksi ja huonoksi, sillä välillä Venuskin tarvitsee uudenlaisia virikkeitä ja virkeätä aloittamisen tuntua. Voidaan makustella tapahtumaa siten, että aina kun poistutaan omista tutuista kuvioista ja tutustutaan uuteen, on tässä mahdollisuus kasvuun ja kehitykseen.

Kun planeetta lähtee uudelle eläinradan kierrokselle, kuten Venus nyt, sen voi katsoa määrittävän tällä askeleellaan koko tulevan kierroksen teemaa. Kyseessä on Venuksen toteutumisen yleisteema, mikä saattaa toimia taustavaikuttajana vähäisessä määrin sille, millainen Venuksen paluun aika kullakin on henkilökohtaisesti menossa ja tulossa. Tällä haluan lähinnä kiinnittää lukijoiden huomiota siihen, kuinka monikerroksista astrologia on, niin tekniikoiltaan kuin symboliikaltaan. Jos Venus kussakin merkissä aina ilmentää merkin ominaisuuksia ja symboliikkaa yleisellä tasolla, tulee tästä aloituksen hetkestä samankaltainen yleisvivahde kuin Auringon aloittaessa vuosittain uuden astrologisen vuoden nolla asteesta oinasta.

Miltä Venus näyttää tällä aloituspisteellä? Meidän asteillamme Venus vaihtoi merkkiä ensimmäisessä huoneessa, joten oinas / Mars -teemat painottuvat kaksinkertaisesti. Tämä sysää Venusta hiukan lisää ulos omalta mukavuusalueeltaan, heräämään ruususen unestaan ja tarttumaan toimeen aktiivisesti. Venusta nyt hallitseva Mars perääntyy vielä kolmisen viikkoa vaa’assa, eli Venuksen omassa merkissä vastapäätä, jolloin nämä astrologiset vastaparit tulevat merkeittäin vastavierailuun. Se parantaa kummankin asemaa. Venuksen kulmien pitäisi kertoa sen olennaisimmista teemoista, mutta tällä kierroksella planeetta jää ilman merkittäviä kulmia, koska mikään muu tekijä ei ole samalla tavoin merkkinsä alussa tällä hetkellä. Vain Kuu kulki aamuyöllä kaksosen merkin lopussa ja oli Venukseen nähden tarkentuvassa neliökulmassa; tosin jotkut astrologian piirissä ovat sitä mieltä, ettei tällainen merkkirajan ylittävä kulma ole kulma ollenkaan. Siis, olisiko Venus todellakin aspektiton tullessaan oinaaseen? Tämä piirre antaisi planeetalle mielenkiintoista vahvuutta. Aspektittomuutta voidaan ajan tasolla makustella myös sitä kautta, että silloin myös Kuu olisi kaksosen merkin lopussa ilman aspekteja, ja näin on myös kalojen seiskaan asteeseen ehtinyt Neptunus. Kaikki ovat ainakin jollain tasolla pehmeitä, herkkiä ja feminiinisiä tekijöitä. Venuksen alkava jakso on siis leimallisesti herkkä ja pehmo, vaikka ajassa edelleen jyllää Ison ristin jännitteet. Venus antanee vastavoimaa tähän aikaan, että pystyisimme kanssakäymisen tasolla viemään toisten tavoittamisen ja sosiaalisuuden aineksia eteenpäin, mutta kenties rohkeammalla ja aktiivisemmalla tavalla kuin Venus ”normaalisti” tekisi.

Huomiota herättävimmät Venuksen paluut oinaassa saavat he, joiden oman kartan Venus sijaitsee asteissa 9 – 17, koska tällöin jokin Ison ristin räväyttävistä planeetoista tulee teidän Venuksen paluun kartallenne tarkkana. Vaikka kaikki Ison ristin tekijät todennäköisesti tulevat osoittamaan vastaavuuttaan näiden ihmisten sosiaalisuuden ja rakkauden teemoissa tulevassa Venuksen syklissä, voi sillä olla leimaava merkitys, mikä Ison ristin tekijöistä tulee olemaan se kaikkein tarkin: Marsin oppositio, Pluton neliö, Uranuksen yhtymä vai Jupiterin neliö.

Iloista Venuksen aikaa kaikille!

PS. Kerron huomenna harvinaisista kulmista Tampereen Astrologisen seuran tilaisuudessa Tampereella klo 15. Tervetuloa kuulemaan!