Huonon päivän Kuu

Aina ei suju ihan kympillä, sellaista tämä elämä on. Miten te reagoitte huonoihin päiviin? Kun harmittaa, olo ei tosiaankaan tunnu aurinkoiselta, ja jo tästä saa astrologisen vinkin, miten näitä asioita katsotaan astrologiassa. On yleisesti esitetty, että silloin kun olemme väsyneitä, sairaita, stressaantuneita ja paineen alla, ilmennämme Kuuta, alitajuista ja vaistonvaraista puoltamme.

Kuulla jokaisessa merkissään on useita ilmentymisen muotoja, jolloin harmi kuvastuu monilla tavoilla. Koska Kuu on alitajuinen tekijä, emme ehkä itse ollenkaan huomaa, miten käyttäydymme näissä vaikeissa tilanteissa ja huonoina päivinä. Kannattaisi ehkä kysyä läheisiltämme, ja koettaa näin nähdä, pääseekö jokin oman Kuun edustama vähemmän rakentava puoli kontrolloimatta liikaa esille. Tällaisissa tapauksissa kasvu voi olla todella vaikeata, koska käytös tulee haastavissa tilanteissa suoraan selkäytimestä. Oman käytöksen rehellinen analysointi saattaa kuitenkin saada meidät tiedostamaan oman mahdottomuutemme (eivät kai kaikki silti hankalia ja ikäviä ole). Astrologisesti on mielenkiintoista koettaa naulita, ovatko purkauksemme todellakin johdettavissa Kuun piirteistä.

Ovatko kaikki Kuut yhtä hankalia? Olen aina esittänyt, että jokaisessa merkissä on negatiivisia ja haitallisia puolia, varsinkin jos niitä toteuttaa ns. väärin. Keskusteluissa olisi hienoa, jos kommenteissa pääsisimme tutkimaan, ovatko Kuulle haastavat merkit niitä, joiden kautta vaikeudet ja harmit purkautuvat herkemmin. Kuulle luetaan vähemmän luonteviksi merkeiksi sen vastamerkki kauris sekä alennuksen merkki skorpioni. Silti aina löytyy yksilöllisiä eroja, sillä me emme tunnu olevan ihan samalla viivalla kaikki ihmisyytemme toteuttamisessa, jotkut ovat kypsempiä ja kasvaneempia kuin toiset.

Mietin myös sitä, kuinka paljon Kuun asema sinällään kertoo käytöksestämme huonoina päivinä. Ihan perusseikka jo, onko Kuu Aurinkoon nähden ns. oikealla puolella horisonttia, saattaa antaa sävynsä kuinka helposti me ajaudumme huonojen puolten ilmentämiseen. Jos Aurinko on horisontin yllä, silloin Kuun periaatteessa pitäisi olla sen alapuolella. Ja vastaavasti, jos on yöllä syntynyt, silloin Kuun tulisi päivystää horisontin yllä. Hieman ongelmallisempia siis ovat ne tilanteet ja kartat, jolloin Kuu on samalla puolella Auringon kanssa. Eli ovatko nämä ihmiset potentiaalempia kiukuttelijoita kuin ne onnelliset, joilla valot ovat kohdillaan? (ja tässä yhteydessä en voi olla huudahtamatta, voiko oikeasti olla siten, että vanhan ja uudenkuun ilmentäminen olisi ”lähtökohtaisesti” vaikeampaa kuin täykkärikuilla ja irtopääpeikoilla?)

Kuun kytkeytyminen planeettojen ja akselien kokonaisuuteen tuo varmasti oman lisänsä. Pohdittavaa riittää, esimerkiksi aspektiton Kuu, mahdollisesti itsessään kuumaisen vahvana, taipuuko silloin jotenkin voimakkaampaan reagointiin. Jos Kuu on aktiivisesti kulmissa muualle kartalle, se otetaan mukaan jokaiseen asiaan, ja kenties silloin Kuu ujuttaa negatiivisenkin puolensa herkemmin esille. Lisäksi hiukan pidemmälle astrologiassa edenneet voisivat pohtia, miten Kuun toteutumisessa vaikuttaa sen OOB tila, mikä on tavallisesti joinakin vuosina mahdollinen kaksosen, ravun, jousimiehen ja kauriin merkeissä, mutta poikkeuksellisen pitkien kallistuskulmien ylitysten aikana näitä korkeuksia saattaa löytyä myös vierekkäisistä merkeistä; härästä, leijonasta, skorpionista ja vesimiehestä.

Oman itsen analysointi astrologisesti Kuun kautta edellyttää tietysti avointa mieltä ja astrologiseen symboliikkaan tutustumista laaja-alaisesti, mutta joskus sorrumme ilmiselvästi kaikkein tavallisimpiin ja tyypillisimpiin Kuun sudenkuoppiin. Kommenteista mielelläni lukisin, onko teidän häpeäpaaluissanne ihan muunlaisia tekijöitä, erilaisia kuin mihin Kuun merkki selkeästi viittaisi. Kuinka helposti esimerkiksi jokin toinen planeetta tunkee mukaan, jos se sijaitsee lähellä Kuuta? Toisina aikoina Kuumme taas on alttiimpana kuin perusasetelmassa transiittien vuoksi, samoin progressiivisen kartan Kuu voi kertoa paljonkin sisäisen mielentilamme tasoista.

Tunnustan omalta kohdaltani, että taitaa kalojen Kuu huonoina päivinä näkyä. Kiskaisen marttyyrinkruunun sulavasti kiristämään päätä, marisen eikö kukaan huomaa miten paljon teen ja anna tekemiselleni arvoa. Ystäväni kauriin Kuu kuulemma heittäytyy altistuksen hetkinä kovan asialliseksi. Toinen kaveri on esittänyt melkoisia itkupotkuraivareita, ravun OOB Kuulla. Jatkakaa te!

 

Keksintöjä Uranuksen hengessä

Tämä bloggaus on jälleen näitä yksi asia johtaa toiseen -kirjoituksia. Kun meillä on ajassa pysähtynyt Uranus taivaalla, olen päinvastoin tuntenut olevani täysin jumissa innovatiivisesti, ihan kuin päässäni ei olisi puolikasta ajastusta. Taikablogin täyttämisen suhteen en ollut paniikissa, tuuminpa vain että jos jotakin tulee mieleen niin saatan kirjoittaa, mutta ahaa-elämykset jäivät tulematta. Siispä ajattelin tarttua Uranuksen johdattamana keksintöihin, ja eteeni tarjoutui tarina tiskikoneen keksimisestä.

Jos luulitte, että tiskikoneen keksijä olisi joku nokkela insinööri, olette hakoteillä. Vempeleen (toimivan sellaisen) kehitti amerikkalainen säätyläisrouva 1800-luvun loppupuolella, rouva Josephine Cochrane, joka virkamiehen puolisona kutsui usein kotiinsa päivällisvieraita. Häntä tuskastutti kun palveluskunta rikkoi tiskatessa hänen hienot perintöposliininsa. Joissakin tarinoissa väitetään, että aluksi rouva olisi jopa itse tiskannut astiat päivällisvieraiden jäljiltä, mutta tähän en oikein jaksa uskoa. Cochranen kerrottiin todenneen, että jos kukaan ei ole keksinyt konetta tiskaamiseen, hänen täytyy itse keksiä sellainen. Ja niin hän myös teki. Cochranen ystäväpiiri oli ihastunut keksinnöstä ja suostutteli rakentamaan koneet myös heidän talouksiinsa. Lopulta Cochrane perusti yrityksen ja esitteli tiskikoneensa Chicagon Maailmannäyttelyssä 1893; kone oli arvostelumenestys, mutta kaupallinen puoli ei sujunut aivan yhtä mallikkaasti. Cochranen tiskikonetta myytiin toki joihinkin hotelleihin ja ravintoloihin, mutta kotitalouksille keksintö oli vielä liian vaativa ja uudenaikainen, sillä kuumaa vettä ei riittänyt koneen tarpeisiin. Cochranen yritys oli alku keittiöalan yritykselle KitchenAidille, josta myöhemmin tuli Whirlpool. Koteihin tiskikone amerikassa ilmestyi laajemmin vasta 1950-luvulla, ja meillä paljon sitäkin myöhemmin.

Josephine Cochranen ajatusmaailma ja yritteliäisyys saattoivat olla poikkeuksellista hänen kulttuurissaan, mutta ei kenties aivan lähipiirissä. Hänen isänsä oli ammatiltaan insinööri ja isoisänsä oli ollut tekemisissä useiden höyrylaivoihin liittyneiden keksintöjen kanssa. Mekaanisten laitteiden kanssa puuhastelu ei ollut hänelle ajatuksen tasolla vierasta.

Mitä astrologia näyttää Cochranen kartasta? Se luonnollisesti joudutaan jättämään viitteelliseksi, sillä kellonaikaa ei ole mahdollista löytää 1830-luvulla syntyneelle naisihmisille. Cochrane on kalapainotteinen tapaus; Aurinko, Kuun yläsolmu sekä ennen kaikkea Merkuriuksen ja Uranuksen tarkka yhtymä kaloissa. Kolmen tekijän Stelliumia vastapäätä on Mars neitsyessä, arkisen tekemisen merkissä. Cochranen voidaan ajatella olleen aloitteellinen ja kekseliäs mekaanisten yksityiskohtien kanssa (Mars neitsyessä), ja uudenlaisen ajattelun liittyneen veteen (Merkurius-Uranus kaloissa) ja arkisen työn vähenemiseen.

Oinaskartta Josephine Cochranelle 8.3.1839 klo 12:00 Ashtabula, Ohio

Viitteelliselläkin kartalla Kuu pysyy koko päivän jousimiehessä ja kallistuskulmansa ylittäneessä OOB tilassa. Cochranen persoonassa olisi siis halua löytää uudenlaisia asioita, erityistä rohkeutta, kykyä luoda visioita ja mahdollisesti myös menestyä (vaikka maailmanvalloitus tapahtuikin vasta hänen kuoltuaan). Kuunvaihe on merkeittäin katsottuna tuplasti jousimiestä kaikella todennäköisyydellä, sillä vain vuorokauden viime hetkillä syntymä olisi vienyt sen kauriin merkin vaiheeseen.

Josephine Cochrane saattoi muutoinkin olla vähemmän stereotyyppinen hienostorouva, sillä hänen Venuksensa on oinaassa; vastamerkissä planeetan osoittamissa asioissa etsitään omanlainen tyyli. Hän ei varmaankaan pelännyt tarttua asioihin, ideoida ja tehdä itse. Kartan perustekijät yhdessä, Merkuriuksen ja Uranuksen yhtymä, OOB Kuu ja Venus oinaassa selittävät hyvin aikaansa edellä olevaa ihmistä.

Hauskasti Cochrane löytyi ainakin minulle aikana, jolloin Jupiter ja Pluto tekevät vastakkaisuuksia ajassa, ja ne löytyvät vastapäätä hänenkin kartaltaan vaa’asta oinaaseen. Voisi taas kertoa menestyksestä. Tulevan kevään Iso risti kuvio, jossa myös Jupiter ja Pluto ovat osallisena, asettuu aika lähelle Cochranen kartan Jupiterin ja Pluton vastakkaisuutta johtavissa merkeissä. Kartalla Jupiterin kanssa yhtymässä on lisäksi asteroidi Pallas, mikä kertoo hienosti ongelmanratkaisun kyvystä. Pallasin piikkiin on annettu kaikenlaisia mekaanisia keksintöjä kuten aura, vaunut tai kutominen; asteroidi vahvistaa keksimisen teemaa sopivasti. Vaikka Auringon ja Jupiterin välille näyttää muodostuvan hankala kulma, taivas yllättää, sillä ne ovatkin paralleelissa, eli kuin yhtymässä. Tämäkin kulma voisi näyttäytyä ennemmin oivaltavasti kuin hankalasti, kun kartan kokonaisuus osoittaa ennakkoluulottomuuteen ja toisella tavoin ajatteluun.

Hauska ja yllättävä sattuma on sekin, että joiltakin osin Cochranen kartassa on samankaltaisia tekijöitä kuin mahdollisesti älykkyydeltään maailman kuuluisimmalla tiedemiehellä Albert Einsteinilla: Aurinko kaloissa, OOB Kuu jousimiehessä, Venus oinaassa, Mars maamerkissä sekä vielä Vesta ravussa. Tämähän ei tietenkään tarkoita, että kaikki nämä tekijät kartallaan omaavat olisivat suuria keksijöitä, tai edes pieniä, mutta kartan kokonaisuus toki antaa mahdollisuuden tavallisuudesta poikkeavaan ajatteluun.

Karttaa katsoessa tarina Josephine-rouvan närkästymisestä rikottujen astioiden vuoksi alkaa tuntua ristiriitaiselta. Kartta ei näytä omistushaluisen ja pikkumaisen ihmisen kartalta. Jospa rouva sepitti tarinan (Merkurius kaloissa, hmm…) päästäkseen toteuttamaan itseään, keksimään ja puuhaamaan? Vai voisiko Mars neitsyessä alasolmulla olla fiksoitunut ehjänä pysyviin tavaroihin? Tämän parempaa minä en keksinyt, en edes näin pysähtyneen Uranuksen aikana. Toimiiko ajan henki teidän kohdallanne vilkkaammin?

Karman herra tuli käymään

En keksinyt miten olisin onnistunut kiertämään ja yleistämään aiheen, ja vain äkillisessä mielikuvituksettomuuden tilassa täytyy jatkaa omakohtaista astroseikkailua oman kartan ja esimerkin riepottelun kautta. Progressiivinen Kuu merkkinsä viimeisellä asteella!

Viimeisen asteen ylitys on aina jonkinasteinen koitos, myös transiiteissa jos omalla kartalla sattuu olla jokin tekijä tässä kriittisessä paikassa. Edistyskartalla Kuun kanssa se on väistämättä edessä aina Kuun vaihtaessa merkkiään, hiukan vajaan kuukauden verran ennen merkinvaihdosta. Se ei ole kenties ihan sataprossan kohtalokasta ja karmallista Kuun yhteydessä, sillä toistuvuus vie vähän terää kivulta. Samalla lailla voidaan verrata johonkin hitaaseen planeettaan progekartan viimeisellä asteella, sillä sehän kestää vuosikausia – ei kenenkään karma ole tikun nenässä kärvistelyä tuollaista aikaa.

On aika hauska ajatella, että minulla alkaa olla eräänlainen julkinen progehistoria täällä blogissa, koska olen jo aikaisemmin raportoinut skorpionin syövereistä ja jousimiehen näkemyksen tavoittelusta. Historiassa alkaa kääntyä uusi luku.

Olen mieltänyt edistetyn Kuun dilemmaksi aina merkin viimeisellä asteella tietoisuuden energian vaihdoksesta. Vanha juttu pitäisi saada päätökseen, ja kunkin merkin teemojen mukaisesti tämä voi olla rankkaa itsetutkiskelua, tai keskeneräisten töiden päättelyä; joskus tekee mieli lopettaa, mutta jossakin vaiheessa (eli merkissä) iskee haikeus, etten haluaisikaan luopua tästä. Haikeus on ihan liian nätti sana tässä, se voi olla itkupotkuraivari, että en suostu lähtemään tarhaan (= uuden merkin haasteisiin) vaan taannun tuttuun, turvalliseen ja jo opittuun. Tunnelmat voivat olla hyvin ristiriitaiset, kun osaltaan tunnistaa valmiiksi saamisen pakon paineen, ja samalla haluaisi jo innokkaasti hypätä tuohon uuteen.

Itseasiassa se, mistä halusin kertoa, on oma kokemukseni progekuusta jousimiehen viimeisellä asteella. Melko lailla tuon viimeisen asteen kuukauden aikana jousimiesajan tarkoitus kirkastui, olipa siis hyvä että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vasta ihan progejakson viime metreillä pistin alkuun projekteja, joita olin kuvitellut tekeväni koko tuon ajan. Ehkä jousimies ei ole tekijä vaan ainoastaan suunnittelija ja visioija, näin ainakin minun tapauksessani; toteutus jää seuraavan merkin vastuulle.

Jos joskus aikaisemmin manasin kuin synnytyskivuissa Kuusta viimeisellä asteella kuinka kauheata aikaa se oli, niin eipä ollutkaan tällä kerralla. Ihan hyvin meni. Onko juonena sittenkin se, miten itse taitaa merkin? Jousimiehessä ollaan onnekkaiden tuulien alla, JOS oman kartan jousimies on taiten toteutettu ja jos oman kartan Jupiter toimii hyvin. Eihän se Jupiter minulla helppo planeetta ole, mutta ehtiväinen ja toimivainen ainakin. Progekartan tasolla Kuun hallitsijana oli ihan samanlainen Jupiter, eikä Jupiter kovin monilla edistyskartoilla yleensäkään ehdi vaihtaa merkkiään.

Olen kovasti saarnannut kuunvaiheen ottamista mukaan progekartan Kuun tulkintaan. Viimeisen asteen kohdalla vaihe vastasi hyvin kriittisen asteen tehtäviäni. Siemenkuussa jaetaan, tiedotetaan, kerrotaan, ja merkeittäin katsottuna olin tuplasti jousimiestä. Kaikki tapahtui luonnollisesti yhdeksännessä huoneessa. Ja OOB tilakin kirsikkana pirtelön päällä.

Toivottavasti onnistun hälventämään pelokkaita odotuksia viimeisen asteen karman täyttämisestä. Se voi olla hyvääkin karmaa, ainakin jousimiehessä. Jos tuntee puristuksen, olettaisin että paras tapa on tehdä kiltisti töitä itsensä ja merkin teemojen kanssa. Silloin on aina helpompi siirtyä uuden merkin ihmeelliseen maailmaan.

Kirjoituksen alussa viittasin mielikuvituksettomuuteen. Kyllä, näin pääsi käymään varkain, proge Kuu otti ja siirtyi minulta lupaa kysymättä jo nyt kauriiseen. Nyt jo naurattaa panikointini. Syntipukki on kai helppo löytää, kun Neptunus aina vaan jaksaa sekoittaa. Luulin että vaihdos tapahtuisi lähempänä joulua, ja minulla olisi ollut tässä aikaa varistella tuhkaa päälleni, kauhistella p-jäykkänä tulevaa kurjuutta kauriin aikaa.

Mutta se ei tunnukaan yhtään kurjalta ajatukselta. No nyt pääsen hyvillä mielin tekemään. Täällä kääritään hihoja, ja heilautetaan pikkuisen sitä kauriin symbolin kalanpyrstöä.

Onko teillä hyviä kokemuksia edistetyn Kuun viimeisen asteen ylityksestä? Mikä on tuntunut pahimmalta?

Taivaan valoilla palkintovoittoon

Tämäpä astrologisesti mielenkiintoista! Nuorimpana koskaan palkittuna voittajana, paksuimmalla voittaneella teoksella ikinä on arvostetun Man Booker Prizen voittanut uusiseelantilainen kirjailija Eleanor Catton. Teoksen nimi on The Luminaries, siis taivaan valot astrologisesti ilmaistuna, ja kyllä kyllä teoksessa on astrologiaa. Kirjan rakenne perustuu eläinradan merkeille ja planeettojen osoittamille persoonallisuudenpiirteille. Jokaisen kappaleen alussa on astrologinen kartta, mikä määrittää tapahtuma-ajalle sen hengen. Kirjan luvut on nimetty esimerkiksi Venus kauriissa (mahtaako tämä säilyä myös suomennoksessa, mutta toivottavasti). Astrologia on kuitenkin vain yksi taso monimuotoisesta romaanista. Se kertoo 1800-luvun kultaryntäyksestä Uudessa-Seelannissa, ja on murhamysteeri, rakkaustarina ja kertomus ahneudesta.

Catton ei ole harrastanut astrologiaa pitkään, ja on kertonut löytäneensä astrologian vasta tätä romaania valmistellessaan. Hän myöntää innostuneensa kovasti astrologiasta, ihailevansa sitä ja olevansa silti ennemmin iloinen vaeltaja astrologian maailmassa kuin tosiuskovainen. Palkintovoiton tuoman suuren julkisuuden keskellä hän on pohtinut avoimesti, kuinkahan paljon hänen edes kannattaa haastatteluissa puhua astrologiasta, ettei kuulostaisi hullulta. Catton tiedostaa, ettei tämä ole yleisesti hyväksytty tapa tarkastella maailmaa, mutta hän on halunnut antaa julkisesti arvon tälle erilaiselle tarkastelutavalle; eläinrata on kaunis ja rikas merkityksissään, niin historiallisesti kuin psykologisesti, hän toteaa haastattelussa. Joissakin arvosteluissa on viitattu teoksen olevan sen kuuluisan vesimiehen ajan puolestapuhuja, jolloin astrologian kaltaiset aatteet leviävät suurten massojen tietoisuuteen ja näkökulma muuttuu. Jokatapauksessa tuntuu oikein mielenkiintoiselta, ja odotan innokkaasti koska käännös valmistuu tästä reilun 800 sivun järkäleestä.

Eihän netistä löytynyt tarkkaa astrologista karttaa Eleanor Cattonille. Jännä kuinka hän jossakin haastattelussa korosti neitsyen ominaisuuksia kuin olisi Aurinkomerkiltään neitsyt, mutta jos julkisuuteen annettu päivä on oikea (löytyi wikipediasta ja kirjailijan Facebook sivuilta), on Aurinko siirtynyt jo vaa’an merkkiin. Kuten monella kirjailijalla, on hänelläkin Auringon ja Merkuriuksen yhtymä kartallaan. Neitsyttä sen sijaan edustavat Venus ja Mars, jolloin kaikenlainen kirjallinen tekeminen vaikuttaa luontevalta valinnalta.

Cattonin syntymän päivänä Kuu pysyy vesimiehessä, ja kun pyörittelin kartan rakennetta, jätin sen lähelle perääntyvää Jupiteria vesimiehen merkin alkupuolella. Ja kuulkaas – tarkassa yhtymässä Kuulle on Urania asteroidi. Jokatapauksessa Urania on lähellä Jupiteria, jolloin astrologian tutkimisen intohimo on kirjoitettuna hänen kartalleen. Samaa teemaa toistaa pysähtynyt Chiron. Kartan Kuu on kasvavassa puolikuun vaiheessa ja merkeittäin katsottuna leijonamainen, joten oman luovuuden ilmaiseminen on hänelle ominaista. Hämmästyttävää Kuussa on se, että aamuyön tuntien syntymän aikaan, jos tämä siis pitäisi paikkansa, Kuu on ollut poikkeuksellisesti OOB tilassa vesimiehessä. Tämä on harvinaista, ja olen muistaakseni kerran aikaisemmin törmännyt tällaiseen vesimies-OOB-Kuuhun.

Karttaehdotus kirjailija Eleanor Cattonille 24.9.1985 London, Canada

Asetin nyt kartan leijonanousuiseksi ja MC:n oinaaseen, sillä se muistuttaa minua varhaisen kirjallisen uran alkaneesta kollegastaan. Tällä asetelmalla Merkurius saadaan omaan huoneeseensa, ja sen hyvyys paikkaa Venuksen alennusmerkin haasteet vastavuoron voimaannuksella. Historiasta, taiteellisuudesta ja mielikuvituksesta kertoo kartan Auringon ja Neptunuksen tarkka kulma; Neptunus on muuten hyvin lähellä pysähdyksensä kohtaa, jolloin hitaassa liikkeessä se on vielä painokaskin.

Näin MC:lle nousee eräs taidemuusista eli Polyhymnia, mikä kuorolaulannan vakavahenkisenä muusana saattaisi kuvata hyvin Cattonin teknistä kerronnan monikerroksisuutta.

Saturnus ja Vesta ovat omassa maailmassaan kahden, ilman aspekteja muille planeetoille. Cattonin työssä taitaa näkyä kunnianhimoinen omistautuminen työlleen. Se mitä olen teoksista arvosteluissa lukenut, niissä kyllä kuultaa läpi monet skorpionimaiset teemat. Täytyy jäädä kuitenkin odottamaan tarkempia bongauksia jos joskus tuon palkitun teoksen käsiinsä saisi. Ja se minun hypettämäni Tao aspekti löytyy Saturnukselta Kuun yläsolmulle härkään. Ja solmuista puheen ollen, hän on juuri saanut solmujen puolituksen, ja aivan varmasti näin ison palkinnon saaminen on vedenjakaja hänen elämässään – kumpa olisi kuitenkin positiivinen muutoksen tuoja.

Joissakin suomalaisissakin kirjoissa on ollut mukana astrologisia elementtejä, ainakin Katariina Sourin Kahdeksannessa huoneessa. Millaisissa kirjoissa te olette törmänneet astrologian mukanaoloon?

Kiireestä kantapäähän

Arkisen elämäni on vallannut sellainen hektisyys, että oli ihan pakko katsoa omia karttoja mitä siellä oikein on noin vauhdissa. Siis äkkiä vaan vilkaista, tutkimaan en millään ehtinyt! Transiiteissa selittäjänä mielestäni on pikkutekijä Merkurius, mikä puolituksensa ylitettyään on Kuutani vastapäätä. Vahva ja tehokas Merkurius tosiaan tuntuu nyt kun pikkuoravana säntäillään paikasta ja tapaamisesta toiseen, deadlinet paukkuen. Kuitenkin kartallani on meneillään se iso ja pitkä transiittijakso, jonka luulisi ennemmin rauhoittavan kaiken unenomaiseen pumpuliin – no ei tässä tapauksessa. Neptunus on taas Auringostani siinä puolen asteen päässä, samassa asteessa jo. Eikä tämäkään ole vielä se viimeinen ylitys. Olen tunnistavinani Neptunuksen lahjana tässä ajassa sen, että arjen kaaosta on yhä vaikeampi käsitellä. Otteen menetyksestähän Neptunus usein kertoo, ja se tekee kipeää.

Noista ylläkuvailluista transiiteista huolimatta löydän oman tilanteeni jälleen kerran progressiiviselta kartalta täysin selkeänä, ymmärrettävänä ja täydelleen toteutuneena. Kun OOB Kuu kulkee jousimiehessä, mitä muutakaan aika voisi olla kuin hektisyyttä, jonka perimmäiset syyt ovat nimenomaan suuret ajatukset ja koulutukset. Kun Kuu on nyt tullut vastapäätä proge Jupiteria, on megalomaaninen maaninen vaihe vielä ymmärrettävämpi. Arvatkaapa minne Kuun ja Jupiterin vastakkaisuus progellani purkautuu? T-ristiksi Merkuriukselle, luonnollisesti, merkkiin missä ajan ja paikan kaaos on ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Millaisina taivaallisina aikoina te olette olleet kaikkein kiireisimpiä? Pyörittävätkö planeettaenergiat transiiteissa vai käytkö sinäkin progellasi? (äskeinen suomeksikin ettei kukaan turhaudu venkoiluistani: tunnistatko selkeämmin kiireen teeman transiittien kautta vai tuleeko asia ilmi ennemmin sisäisellä tasolla edistyskartan tekijöistä?)

Lasikattoa murtamassa

Tiedämme, ettei työelämä toteudu eri sukupuolille samalla tavoin. Naisjohtajia on prosentuaalisesti vähän, maailmalla vielä vähemmän kuin meillä täällä Suomessa, ja naisen euro on vain 80 senttiä. Tämä on kummallinen ilmiö, kun samaan aikaan todetaan, että korkeampi koulutus on naisistunut. Naisten vähyyttä johtotehtävissä on koetettu selittää esimerkiksi siten, että syy olisi tavallaan heissä itsessään. Jo alan valinnasta ja koulutusvaihtoehdoista lähtien naiset eivät itse tähtää ylös. Heitä syytetään turhasta vaatimattomuudesta, liiallisesta itsekriittisyydestä, itseluottamuksen puutteesta tai naisten väitetään välttelevän valintoja, joista saattaisi koitua pettymys. Näitä väitteitä vastaan on tietysti olemassa faktoja esimerkiksi liike-elämän suljetuista kuppikunnista, joiden jäseniksi nainen ei pääse vaikka osaamisen taso olisi mikä.

Harvat poikkeukset ovat mielenkiintoisia myös astrologisesti. Hiljaisesta lasikaton säröilystä kertoo loistava esimerkki alalta, missä ei muutoinkaan ole naisia juuri ollenkaan eli orkesterinjohtajista. Tällainen poikkeuksellinen henkilö on Susanna Mälkki, joka on saavuttanut osaamisellaan huippuaseman. Hänelle on tarjoutunut tilaisuuksia osoittaa kykynsä, eikä häntä ole urallaan kampitettu, syrjitty eikä todellakaan vähätelty. Mälkki on palkittu Pro Finlandia mitalilla, mikä on erityisen hieno asia.

Susanna Mälkki on Aurinkomerkiltään kalat, mikä heti pistää miettimään astrotulkinnallisia stereotypioita. Kalat on kai viimeisimmäksi yhdistetty johtamiseen, korkeaan asemaan ja menestykseen, olkoonkin että toimitaan taiteen alalla. Ehkäpä kalat ei olekaan sellaisia onnettomia nyhveröitä kuin kerrotaan? On hyvä muistaa, että kaloilla proge Aurinko kulkee aina jossakin vaiheessa oinaassa, mikä on se tyypitellyin yksin johtamisen merkki, Mälkin tapauksessa ei tosin enää muutamaan vuoteen kuitenkaan.

Mälkin karttaa on mukava katsella, vaikka kellonaika ei olekaan tiedossa, sillä se ei sisällä vaihtuvia merkkejä ollenkaan. Kuu pysyy kulkemassaan kauriissa, ja vaikka Merkurius on juuri siirtynyt kaloihin, on se jo veden merkin puolella koko päivän. Nousuakselin paikkaa voimme vain arvailla, esimerkiksi leijona sopisi kuvioon hyvin.

Oinaskartta Susanna Mälkille

Johtajuuteen liitettävä tekijä Mälkin kartalla todellakin on, Kuun yläsolmu oinaan nolla-asteella, eli kohdassa missä se on tavallaan sisäistänyt kaiken oinaan teemoihin liittyvän ja on jo valmis astumaan pehmeämmille alueille kaloihin. Toinen tärkeä tekijä johtajuuden ja valta-aseman teemoissa on Auringon ja Pluton vastakkaisuus. Mälkki on ottanut voiman ja vallan omiin käsiinsä ja hyvä niin, sillä yhtä hyvin kuvio voisi kertoa alistetuksi joutumisesta.

Kuu kauriissa voi ilmentää sekin johtajuutta, onhan tämä yksi johtavista merkeistä. Emmekö yhdistäkin liian usein kauris-Kuuhun syyllisyydentunnon, estoisuuden ja muita negaatioita? Tässä voi olla pätemisen ja arvostuksen tarvetta, kunnianhimoa ja ankaran työskentelyn tapaa. Kuunvaihe saattaa olla sekin kaurista, mikä vahvistaisi suorittamisen teemaa, ja iltapäivän noin neljän jälkeen se vaihtuu vesimieheksi, mikä sekin saattaisi olla sopiva vaihtoehto kaikessa ennakkoluulottomuudessaan. (Jos kuunvaihe olisi vesimiesmäinen, nousut kulkisivat neitsyessä, vaa’assa tai skorpionissa). Kuu on korkeassa OOB tilassa hänen kartallaan ja saattaa sitäkin kautta olla merkittävä osatekijä persoonassa.

Hyvin mielenkiintoisesti Venus ja Saturnus ovat hänellä planeetat, joiden kanssa pitää paiskia töitä, kumpikin planeetan energialle epätyypillisessä merkissä oinaassa (Venukselle vastamerkki, Saturnukselle alennus). Hyvin usein käy niin, että jos planeetan merkki on sille ylläolevan kaltainen, sitä harjoitetaan ja toteutetaan sitten sen edestä, kuten tässäkin: johtamista taiteen alalla.

Mälkin kartan se tietty erikoispiirre saattaa kuitenkin olla vaa’an alussa yhtymässä sijaitsevat Jupiter ja Uranus, molemmat kuitenkin perääntyvinä. Näiden planeettojen yhtymä on uutta hakeva, uraauurtava, ennakkoluuloton ja kekseliäs.

Vähäinenkin astrokartan tarkastelu osoittaa, että kapellimestari Susanna Mälkki on erittäin sopiva hallinnoimaan ja johtamaan taiteisiin liittyvillä aloilla. Aurinkokaloista huolimatta ilmeisesti lasikaton murtaminen on ollut hänelle luontevaa.

Mitkä astrologiset teemat tai kuviot sinä yhdistät johtamiseen?

Ceres vastaa ajan henkeen

Pikkuplaneetta Ceres on siirtymässä tällä viikolla uuteen merkkiin eläinradalla, 5. huhtikuuta aamuyöllä rapuun. Ceresin teemat tuntuvat sopivan luontevasti hyvin yhteen ravun merkin aihepiireihin, käsitteleehän Ceres tavallaan lomittain samoja asioita kuin Kuu: hoivaa, huolenpitoa, ravintoa ja hyvinvointia. Ceresin matka ravussa tuskin kuitenkaan on passiivista möllöttelyä sen vaikutuspiiriin kuuluvissa asioissa, vaan ennemmin miellän ravun sijainnin nostavan näitä yhä aktiivisemmin esille, onhan rapu johtava merkki.

Sellainen tuuma tuli mieleeni Ceresistä, että se tulee jälleen voimakkaaseen kulmaan Plutoon nähden. Kun Ceres symboloi Äiti Maata ja Pluto muutosvoimia, joskus jopa tuhon kautta tapahtuvia asioita, saattaa kyseessä olla planeettaamme kohdistuvia isoja energioita. Viimeksi kun nämä pikkiriikkiset planeetat kohtasivat yhtymän tienoilla kauriissa, tapahtui muutamia tavallista voimakkaampia maanjäristyksiä.

Kun Ceres ja Pluto alkavat lähestyä vastakkaisuutta, mikä on tarkka toukokuun alkupuolella, on tässä ajassa yksi eroavaisuus verrattuna muutaman vuoden takaiseen aikaan. Silloin Kuu kulki syklissään ”korkealla ja kovaa” eli ylitti Auringon ja Maan määrittämän deklinaatiorajan kierroillaan eläinradalla. Astrokielellä Kuu tuli OOBiksi aina kun se siirtyi kaksosista rapuun ja jousimiehestä kauriiseen. On nimittäin esitetty, että Kuun kurkottaminen kallistuskulman raja-arvon ylitse osuisi samoihin aikoihin kuin tavallista voimakkaammat maanjäristykset. Ja olihan meillä myös tulivuorenpurkauksia noihin aikoihin.

Nyt meillä tulee hyvä käytännön tilaisuus tutkailla ajan laatuja tältä kantilta, pysyykö maankuori nyt paremmin kasassa kun Kuu ei nouse OOBiksi, vai oliko tuolloinkin kyse enemmän Ceresin ja Pluton kulmasta (mikä oli tuolloin yhtymä).

Kun Ceres pääsee omalle energialleen sopivaan merkkiin rapuun, miten teidän mielestänne tällainen voisi näkyä maapallolla, meidän yhteiskunnassamme ja yksilötasolla? Päästäänkö eteenpäin lastensuojelussa velloneissa epäkohdissa (kun Ceres kulki kauriissa, eutanasia puhutti)? Alammeko ymmärtää ruokaa uudesta näkökulmasta (kun meille nyt Ceresin kulkiessa kaksosissa on kovasti tiedotettu ravintoasioista jälleen kerran)? Miten voisi yhdistyä ravun tunteikkuus Ceresin hallitsemaan hyvinvointiin?

Mammutti

Tunnen ylitsepääsemätöntä tarvetta pohjustaa kartantulkintaani. Olin aidosti hämmästynyt kun tämä kartta ei löytynyt tiedoistani, sillä minun olisi pitänyt katsoa tätä. Tällainen pistää tottakai kysymään miksi. Enkö ollut uskaltanut? Syyt lienevät henkilökohtaisia. Jörn Donner liittyy elämäni vaiheeseen, josta olen sulkenut kaikki ovet, polttanut kaikki sillat takanani. Jos minusta olisi ikinä tullut kirjallisuudentutkija, Donner olisi ollut väitökseni aihe. Nyt hän on kuin haamu menneisyydestä.

Jörn Donner julkaisi syntymäpäivänään omaelämänkerrallisen teoksen nimeltä Mammutti – jälkeenjääneet tekoset. Ihan sattumalta kirja tuli ulos juuri 80-vuotispäivänä. Mies on jälleen otsikoissa, haastatteluissa, julkisuudessa omana ikuisesti mediaseksikkäänä itsenään. Ylimielisenä, intelligenttinä maailmankansalaisena.

Donnerin elämä on aivan liian rikas ja moniulotteinen – mammuttimainen, että sitä voisi kuljettaa täydellisenä kartantulkinnan lomassa. Katsotaan siis karttaa enimmäkseen vain kartantulkinnallisista lähtökohdista, mikä kartassa pistää silmään, mikä selittää ja tukee mielikuvaamme tästä nerokkaan lahjakkaasta miehestä. Aurinko on vesimiehessä muodostaen väljän Stelliumin Merkuriuksen ja Saturnuksen kanssa, ja älyllinen Pallas tulee mukaan kuvioon Saturnuksen viereen. Isän teema nousee esiin oitis kun Saturnus hallitsee Aurinkoa ja on yksi isän arkkityyppejä, ja Pallas viittaa isäsuhteen merkitykseen. Donner sai Finlandia kirjallisuuspalkinnon 1985 teoksestaan nimeltä Isä ja poika.

Kuu on kaksosissa ja kertoo vesimiehen ydinteeman ohella erilaisuudesta; se on OOB tekijä. Kuu on tottakai kirjallinen, tiedollisesti utelias, tunteisiin älyllisesti suhtautuva, vaihtelunhaluinen. Donner ja lukuisat naiset tulevat etsimättä mieleen. Toisen tavoittaminen on ollut hänelle helppoa, mutta ehkei hän ole aina itse löytänyt etsimäänsä. Kuu on Suurkolmiossa Merkuriuksen ja Keskitaivaan kanssa, ilman merkeissä; äly, tieto ja kirjoittaminen ovat olleet hänelle helppo kanava. Donnerin asiatekstiä monet arvostavat korkeammalle kuin hänen kaunokirjallista tuotantoaan. Havaintojen välittäminen, reportaasi, on ollut hänelle työväline.

Kuu on ravun vaiheessa, mikä kertoo luovuudesta ja synnyttämisen halusta. Tunteellisuus on hänessä mukana, mutta Donner on mahdollisesti tietoisesti pitänyt tämän tason aisoissa. Tai jos otamme huomioon OOB Kuun, voi olla ettei aisoissa pitäminen ole lainkaan onnistunut. Mies on elänyt rikkaan, tuotteliaan ja aktiivisen elämän omilla ehdoillaan, kirjoittaen.

Donnerin kartta ei missään nimessä ole helppo kartta, vaikka sillä onkin tuo sulavuutta kuvastava Suurkolmio. Esimerkiksi kaikki muut planeetat paitsi Saturnus ja Merkurius ovat peregriinejä, eli niiden toteuttamisessa voi katsoa olevan niukalti liikkumavaraa. Nousua hallitseva Jupiter on perääntyvänä itselleen hankalassa merkissä, mutta tätä korvaa kuitenkin oman huoneen sijainti. Ulkomailla Donner on ollutkin pitkät tovit elämästään, enkä usko että näkemyksen laajentamisessakaan olisi ollut ongelmaa. Ehkä tämä on mennyt toiseen ääripäähän, ettei mikään tahdo olla tarpeeksi.

Saturnus on kartan Almuten ja muutoinkin ynnäiltynä toiminnallisesti vahvin planeetta. Vaan antaako hyvin vahva Saturnus helpon elämän ihmiselle? Se tuo loppumattoman kunnianhimon, pätemisen tarvetta, vimpanpäälle pingottamista, täydellisyydentavoittelua. Mielestäni Donneria saisi kumartaa enemmänkin, toivottavasti vahva Saturnus ojentaa hänelle myös auktoriteettiaseman. Donner vaan tuntuu olevan niin ”erilainen” ihminen, ettei tällaisella ole hänelle merkitystä.

Akselit ovat tällä kartalla merkityksiä pullollaan. Pluto on Vertexillä ravussa. Donnerin paikkana on tuoda koskettavia ja rikastuttavia elämyksiä, mutta Pluto tuo ristiriitaa. Hänessä on puolia, joita hän ei paljasta. Mammutissa on paljasteltu seksuaalisuutta (onhan Marskin yhtymässä liioittelevaan Jupiteriin), mutta Plutossa on lukuisia vaihtoehtoja. Vastapuolella Antivertexillä on Venus kauriissa (sivuhuomautus: ei ihme että Donner valikoitui aiheekseni). Hän on askeettinen, arvostaa työntekoa; taide eri muodoissaan tarjoutuu työksi.

Kuunsolmu kaloissa kertoo ennenkaikkea herkkyydestä ja taiteellisuudesta mahdollisina elämän suuntina. Solmu ja Vertex antavat siis tuntellisemman vastapainon älylliselle Suurkolmiolle. Neptunus alasolmulla on huikean mielenkiintoinen. Ovatko taiteellisuus ja luovuus, elokuvallisuus, sittenkin olleet liian helppo, tuttu ja turvallinen ratkaisu? Karman näkökulman kautta Donner on omannut nämä kyvyt jo aikaisemminkin, nyt on ollut hyvä mahdollisuus kehittyä mestariksi (koska Saturnus on piiskannut töihin?).

Myös Keskitaivas vaa’assa voi viitata taiteen harjoittamiseen, tosin on Donner ollut mukana myös politiikassa ja diplomaattina. Vesta kartalla saattaa kertoa intohimosta, sydämen palosta. Jälleen Venuksen hallitsema merkki härkä, työn teema kuudennesta huoneesta. Vesta ja Chiron ovat maan elementin merkeissä toisessa Suurkolmiossa Venuksen ja Jupiterin kanssa; jos Vestaan liittyisikin kipua, se saa parhaat mahdolliset auttajat ja kulmat.

Kartalla on luonnollisesti tukku älykkyydestä kertovia kvintiilejä. Yod kuvio kulminoituu Auringolta ja Uranukselta Mars-kärkeen. Toiminnallisuus, aloitteellisuus ja rohkeus voidaan yhdistää Donneriin. Kartan tarkin pääaspekti on Jupiterin ja Pluton välillä, ja se voi osoittaa monensorttista rikkautta mutta myös vallankäyttöä. Donner kuitenkin turhautui politiikkaan.

Kertooko kartta miksi Donner on niin ylimielinen? Onko se defenssi peittää omaa herkkyyttään, mikä voi olla ylitsevuotavaa ravun vaiheessa olevan OOB Kuun vuoksi. Vai silkkaa nousujouskarimaista kaikkitietävyyttä, osin kypsymätöntä tuomitsemista? Saako ilman elementin Suurkolmio hänen älynsä niin kirkkaaksi, että on varaa julistaa olevansa korkeammalla tasolla kuin toiset? Ovatko ihmiset, joilla on paljon tekijöitä toisessa huoneessa, vain yksinkertaisesti raivostuttavan itseriittoisia? Riittäisikö ylimielisyyteen yksinomaan Stellium vesimiehessä?

Miten sinä lukijani avaisit tämän kartan salat? Vai voivatko ne koskaan paljastua (tarkoitan Plutoa)? Kartassa jäi kokonaan toinen taso kaivelemaan mieltäni, ja saatan sen jossakin yhteydessä esitellä.. ellei joku jo keksi samaa.

No niin. Kiirehdin Donnerin kartan blogiuunista ulos äkkiä ennen kuin Kuu ehtii kaloihin ja aihe tulisi liian henkilökohtaiseksi. Kommenteissa saatte kertoilla omia tarinoitanne jos joku tohtii avautua; kenen karttaa et ole meinannut tohtia katsoa koska olet kokenut sen olevan aiheena jotenkin liian lähellä itseäsi?

Kasvamassa isommaksi

Jos lukijoissa on harvakseltaan blogiin kurkkaajia, laitan tässä linkin noin kolmen kuukauden päähän taaksepäin kun esittelin teille edistyskarttani vaihtuneen härkänousun. Näin ette ole ihan pihalla, että miksi ja mitä kirjoitan. Olen tuumannut syntymäkartan ja edistyskartan välistä vuoropuhelua, yhteen toimimista tai sitten kissanhännänvetoa lähinnä oman karttani, omien pikku kompleksieni ja murheitteni kautta.

Voin kuvitella, että ihmiselossa on aikoja, jolloin olo tuntuu ehyeltä eikä mitään tarvitse kovin suuresti kyseenalaistaa. Tällainen rauhallinen vaihe saattaisi hyvinkin olla oman syntymäkartan ja progen välisen energian sujuvaa toimintaa. Olen siinä uskossa, että kumpaakaan karttaa ei voi olossaan sivuuttaa, tai elää pelkästään toisen kautta. Molemmat toimivat, ja ajan ilmiöitä tupsahtaa kummallekin kartalle esimerkiksi transiittien ja pimennysten muodossa.

Progekartan voima on edistymisessä. Edistymiset eli se mikä progella muuttuu, on olennaista. Silloin energiat tai teemat muuttuvat ja vaihtuvat, ja näissä tilanteissa joudumme kasvamaan, eli ottamaan huomioon uudenlaisia muuttujia, sopeutumaan niihin ja toteuttamaan niitä. Toisinaan uudet asiat ovat entuudestaan tuttuja, tarkoitan tällä tilanteita joissa progen vaihtuvat asiat ovat syntymäkartalta olennaisesti tuttuja. Näin on esimerkiksi minun kohdallani osittain Kuun tilanteessa, sillä se kulkee jousimiehessä, mikä on yksi tärkeimpiä merkkejä syntymäkartallani, nousun merkki. Osittaisuudella tarkoitan Kuun kulussa epätavallista tilannetta, että se kulkee nyt kallistuskulmansa yläpuolella, eikä minulle tällainen OOB juttu ole ollenkaan tuttua.

Tavallinen edistys (sekundääriprogressio) ei moneltakaan osin muuta tilannetta verrattuna syntymäkarttaan erityisen paljon. Hitaat planeetat ja solmut pysyvät melko lailla samoissa kohdissa myös edistettynä, etenkin jos hidas planeetta on ollut syntymän hetkellä lähellä pysähtymistään: tällöin liike edistettynä on pitkään tosi hidas. Persoonaplaneetat saattavat muuttaa sijaintiaan merkin tai pari, eikä Aurinkokaan kovin monen merkin yli ehdi loistaa elonkaaressa (noin asteen vuodessa). Toisissa kartoissa vain Kuu on se tekijä, mikä siirtyy huomattavasti, eli noin merkin verran kahdessa ja puolessa vuodessa. Toisissa kartoissa myös nousu liikkuu, tässä linkki tarkempaan erittelyyn nousumerkkien osalta.

Olisiko tämä tullut kantapään kautta esille, mutta omat sisäiset fiilikset voivat olla aika kinkkisiä kun nousu edistyy merkkiin, joka hankaa pahasti syntymäkartan nousumerkin kanssa. Kartallani on jouskari nousussa ja progeksi tuli härkä, ja nämä ovat merkkejä, joista sanotaan ettei näillä ole mitään yhteistä keskenään. Vaikka nousut eivät asteissa ole lähimaillakaan kvinkunssissa keskenään, niin merkkitasoinen hierto tuntuu. Rakkoja, hiertymiä, arkuutta.

Jos uuteen, vaihtuneeseen nousuun tulisi koettaa sopeutua, totutella toisenlaiseen asenteeseen, niin kvinkunssimerkkien välillä sopeutuminen tuntuu minusta käytännössä hankalalta. Jos teen jotakin oikein härkämäistä, se on kuin pyllistäisi jouskarin periaatteille. Miten näiden kahden merkin keskeisimmät ideat saa mitenkään tehosekoittimessa yhdeksi mössöksi? Jouskari tahtoo korkealle ja kovaa, härkä maatua. Härkä kaipaa rauhaa ja tyyneyttä, jouskari intoilee. Näiden merkkien välille on tosiaan vaikea keksiä mitään yhteistä nimittäjää. Voisiko uskonasiat olla sellainen?

Tämä menee ihan valituksen puolelle jo, mutta omaa tilannettani ei auta (proge-)Kuun kulku tuossa samaisessa jouskarissa ollenkaan. Se vetää liiaksi sinne nataalipuolelle, perusasemiin, eikä härkänousu saa oikein jalansijaa sisäisessä tuvassani. Hetkittäin olen ihan pahoillani kun nousuhärkäni ei saa tilaisuutta tehdä minusta vakaata, luotettavaa ja pystyvää. Enimmäkseen jouskarit vähät välittävät.

Toisaalta, eiköhän aina syntymäkartan ja progen välillä ole jonkinasteista skismaa, ja sitäpaljon tuota paljonpuhuttua sisäistä ristiriitaa. Todennäköisesti syntymäkartta antaa eväät näiden tilanteiden selvittelyyn, toiset meistä ovat herkempiä kärsimään ristiriidoista kun toisille ne merkitsevät vain lisää vaihtoehtoja, lisäpotkua ja haasteen merkkiviivaa karttatulosteen ”päädyssä”.

Tunnistatko sinä vääntöjä karttojesi välillä? Millaiset merkkien tai kulmien tuomat tilanteet ovat olleet sinulle kaikkein hankalimpia?

Voiko parisuhteessa aloittaa uudestaan?

On olemassa parisuhteita, joissa tullaan ja mennään, tehdään väärin ja riidellään, ja sovitellaan ja palataan yhteen. Siis ihan oikeassakin elämässä eikä vain Kauniissa ja Rohkeissa. Olen kuullut sanottavan, että kertaalleen päättynyttä suhdetta ei kannattaisi koskaan yrittää uudelleen, ”koska se ei ole enää samaa”, ja tällaisen ajattelutavan haluan heti yksioikoisesti tuomita. Jos joku elää parisuhdetta kuvitellen sen pysyvän aina samanlaisena, hän elää itsepetoksessa. Uudelleen yrittäminen kysyy yleensä arvojärjestyksen tarkistusta, mittaamattomasti anteeksiantoa sekä hyväksyntää.

Samalla kun käsittelen tuota toisen kierroksen dilemmaa, sivuan mielestäni tärkeätä synastrista aihetta eli ihmisten sopivuutta toisilleen. Olen usein astroyhteyksissä törmännyt väitteisiin, että jos Aurinkomerkit eivät ole toisilleen sopivia, nämä ihmiset eivät sovi toisilleen. Puistattaa. On ihan kauhea vääryys jos hylkää ihmisen vain sen vuoksi että missä merkissä hänen Aurinkonsa on; jokainen meistä on enemmän kuin Aurinkonsa. Astrologia ei muutoinkaan saisi olla määräävä tekijä ollako yhdessä toisen kanssa vai ei. Käännetään toisinpäin: sopivinkaan synastria ei takaa suhteen onnistumista, ellei tunne rakkautta toista kohtaan tai jos ei ylläpidä suhdetta.

Twilight vampyyrisaagan tähdet Robert Pattinson ja Kristen Stewart ovat oikeassakin elämässä pari. Minä en tätä edes tiennyt ennen kuin jostakin hömppäuutisesta luin Kristenin sortuneen pettämään kumppaniaan (käsittääkseni elokuvien ohjaajan kanssa) ja sittemmin pari olisi palannut kuitenkin taas yhteen. Astromaailma on tuominnut heidät toisilleen astrologisesti sopimattomiksi, mikä on minusta kauheata. Jos Robert on härkä ja Kristen oinas, ei tämä minusta ole kummoinenkaan astrologinen perustelu että yhteistä ei olisi.

Ennen kuin ryntää karttavertailuun, täytyy ensin tutkia karttoja erikseen, millaisia he ovat ihmisinä, mitkä tekijät korostuvat heidän persoonassaan, mitä he etsivät parisuhteesta ja rakkaudesta. Ihan samoin on tehtävä omaa parisuhdetta miettiessä: tunne karttasi, tunne itsesi ennen kuin alat sovittaa itseäsi yhteen toisen kanssa. Karttatiedot löytyvät astrodatabankista, ja Robert Pattinsonin osalta kellonaika on hieman epäluotettava. Jos kiinnostusta riittää tutkia karttoja, ne kannattaa klikata isommaksi.

Robertilla on sellainen Oh Boy kartta, jollaisen omistajan kanssa minä en taitaisi tohtia lähteä suukkohippasille. Hyvin monitahoinen, ristiriitainen ihminen, jollainen vahvuuksissaan ja komplekseissaan voi olla vastustamattoman mielenkiintoinen. Tulee jälleen mieleen tokaisu, että suurmiehillä on vaikeat kartat. Aurinko siis härässä ja Kuu omassa merkissään ravussa, lähellä nousua ja härän vaiheessa. Kuu on kartan almuten eli voimakkain tekijä. Turvallisuushakuisuus näyttäisi nousevan yhteiseksi nimittäjäksi. Mutta Kuu on OOB tilassa, jolloin se näyttäisi olevan enemmän kuin perus-rapukuu.

Aurinkoa hallitseva Venus on kaksosissa, ja Mars ylennyksessä kauriissa, ja nämä ihmissuhdeplaneetat ovat keskenään kvinkunssissa JA lisäksi kontraparalleelissa eli opposition kaltaisessa piilevässä vastavuoroisen etsinnän kulmassa. Ja molemmat planeetat ovat OOBeja nekin. Perusasetelma ihmissuhteita ajatellen muuttuu astetta haasteellisemmaksi. Jos OOB Kuun kanssa mennään voimakkaasti tunnetilasta toiseen (mitä pidetään vieraana Aurinko-härälle), myös Venus ja Mars vaikuttavat haluavan eri asioita.

Haasteellisia, kohtalonomaisia kvinkunsseja löytyy lisää. Aurinko kvinkunssissa Uranukseen – en kuvittelisi helpoksi härälle. Kuu kvinkunssissa Saturnukseen – yleistettynä vaikeiden tunnepuolen dilemmojen osoitin. Hänen Kuunsolmunsa ovat oinas – vaakalinjalla viimeisellä asteella (minun teoriani mukaan se on aloittava aste ja ok, mutta laittakaa harkintaan) ja lisäksi Vertex akseli on skorpionin viimeisellä asteella. Ihmissuhteita ajatellen tuo voisi olla yksi eläinradan haastavimmista akselin kohdista; hänen kohtalonaan on saada ihmissuhteiden kautta läksyjä elämässä. Ja jos karmasta halutaan puhua, on Robertin kartalla perääntyvät Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto.

Robertiin verrattuna Kristen näyttää kuin kultalusikka suussa syntyneeltä. Aurinko oinaassa ylennysasteellaan. Venus ylennyksessään kaloissa, Jupiter ylennyksessään ravussa ja nämä ihanuudet keskenään kolmiossa. Aurinkoa hallitseva Mars on MC:llä, joten toiminnallisuutta ja aloitekykyä löytyy. Kuu on nätissä vaa’assa ja samoin edullisissa kolmioissa nousulle ja Kuun yläsolmulle. Kuunvaihe on tosin neitsyttä, mutta sehän ajaa yrittämään parhaimpaansa. Kuu on samassa tasossa Venuksen kanssa; vielä piilevääkin ihanuutta. Jotenkin ensivaikutelmaksi jää, että Kristen on tottunut saamaan haluamansa asiat helposti, hän on menestyjä.

Kristenin kartan almuten on Jupiter, joka on myös harvinaisesti OOB tilassa. Menestyjä, mutta saako hän kaiken liian helposti? Onko tottunut pääsemään vaikeuksista kuin koira veräjästä? Haluaisiko hän löytää elämässään jotakin haastavampaa ja merkityksellisempää? Sen lähde voisi kummuta skorpionimaisista teemoista: Aurinko ja Pluto ovat kvinkunssissa, Pluto yhtymässä Junoon skorpionissa, ja Vertex skorpionissa. Ei siis ihme, että molemmat vampyyri-muodonmuutos-leffan tähdet omaavat Vertexin skorpionissa. He näkyvät yhteiskunnassa näiden teemojen kautta.

Robert näyttäisi kartan mukaan toivovan ihmissuhteelta turvaa ja symbioosia (Kuu ravussa), pysyvyyttä (deskendentti kauriissa), ajatuksien jakamista ja virkeyttä (Venus kaksosissa) ja ihanteellisuutta (Juno jousimiehessä). Kristenin samat kartankohdat osoittavat hakeutumista ihmissuhteeseen (Kuu vaa’assa), toivetta että kumppani laajentaa hänen ajatteluaan ja sitä ihanteellisuutta (deskendentti jousimiehessä), symbioosia (Venus kaloissa) ja omistautumista (Juno skorpionissa). Vaikka Kuut ovat neliössä toisiinsa nähden, katsoisin näiden olevan aktiivisesti samansuuntaisia. Molemmilla on hyvin keskeinen Mars kartallaan.

Karttavertailusta otan esille vain muutaman olennaisimman seikan. Chiron tulee kummankin kartalla toisen nousulle. Voi tämä olla haavoittavaakin, mutta myönteisenä voimana Chiron voisi olla suhteessa auttaja. Lisäksi Robertin vahva, karttaa määräävä OOB Kuu tulee Kristenin Chironille; joko niin että Kristenillä on hallussaan keino haavoittaa kaikkein tärkeintä aluetta, tunteita, tai hän voi auttaa Robertia pärjäämään arvaamattoman Kuunsa kanssa. Kristenin skorpionin alkupuolella oleva Vertex nappaa kiinni Robertin Plutoon, ja tämä mielestäni on voimakkain tiukan, merkittävän ja syvällisen suhteen osoittaja. Tässä voi olla vahva koukku, jonka jälkeen mikään muu suhde ei yllä tämän tasolle. Robertin Aurinko härässä tulee taas vastapäätä Kristenin Junoa ja Plutoa, jolloin linkki toimii myös toisinpäin. Robertin Juno istuu nätisti ja osoittelevasti Kristenin kartan deskendentille. Arveluttavin seikka saattaa olla Neptunus tässä suhteessa: Kristenin Neptunus istuu Robertin deskendentille. Hän voi olla ihanne, johon joutuu pettymään. Mutta toisaalta, eikö henkilö jolla on kartallaan ylennysmerkkien Venus ja Jupiter tarkassa kolmiossa keskenään, ole symbolisesti ihan kaikille kuin Neptunus deskendentillä; ihanaa glamouria?

Ja vielä aivan lyhyesti edistyskartoista. Kristenin proget ovat ihan kuin tuoneet hänelle metamorfoosin Robertiksi; hänellä on jo Aurinko härässä ja nousu ravussa. Mielestäni alun olettamus, että vierekkäisten Aurinkojen on vaikea ymmärtää toisiaan, kumoutuu ihmisen kehityksellä ja eteenpäinmenolla. Vierekkäin olevat merkit ovat toki hyvin erilaisia, mutta erilaisuus on myös kiinnostavaa. Työtä joutuu toki tekemään, jotta erilaisuus ei ala ärsyttää. Jos oma kartta on ylenmäärin mainio ja helppoa elämää osoittava kuten Kristenillä, eikö hän haluaisi parisuhteestaan areenan, missä voisi näyttää kyntensä ja osaamisensa? Tai jos oma kartta on äärimmäisen ristiriitainen kuten Robertilla, eikö hän tahtoisi vierelleen ihmisen, jonka ihanuuteen voisi hukkua edes hetkeksi?

Olen pohtinut OOB tekijöiden ilmentymistä ihmissuhteissa, ja tässä on jälleen yksi esimerkki suhteesta, jonka sisällä mahdollisesti jyllää paljon hallintaa ja tilaa kysyviä energioita. Mikäli planeettaenergiat toimivat, ne lisäävät (minun mielestäni) karismaa. Ja heitän ihan vaan pohdittavaksi, mahtaisiko Kristenin OOB Jupiter tuoda nälkää elämään ja kokemuksiin; se voi ajaa etsimään niitä silloin kyseenalaisilla tavoilla kun planeetan mahti ei pysy hanskassa. Mikään puolustus tai oikeutus tuo ei tietenkään ole kumppanin pettämiselle.

Tätä aihetta kysyttiin minulta, että olenko käsitellyt heidän karttojaan. Kun en aikaisemmin ollut, oletin tämän vähän niin kuin pyynnöksi ottaa heidät esille. Kartat nähtyäni ei tarvinnut kauheasti houkutella! Näkyykö Robertin kartalta anteeksiantoa osoittavia tekijöitä? Miksi teidän mielestänne pari palasi yhteen?

Toivotan sydämestäni onnea ja menestystä niin elokuvastaroille kuin kaikille muillekin, jotka uskaltavat antaa anteeksi toisten virheitä ja antavat suhteelle toisen mahdollisuuden. Ilmeisesti Kristeniä ja Robertia saa onnitella vauva-uutisista, huhujen mukaan… Entäpä te lukijat, oletteko ajatelleet että parisuhteessanne voisi määrätä jonkin muun planeetan energia kuin tyypillisten parisuhdeplaneettojen Auringon, Kuun, Venuksen ja Marsin?