Merkillisiä muutoksia Progella

Edistyskartalla tapahtuu hiljakseen ja vähän, mutta se mikä muuttuu, on kaikki oleellista ja merkittävää. Kun planeetta edistettynä siirtyy toiseen merkkiin, kertoo tällainen isosta sisäisestä kasvuhaasteesta, mikä voi olla usean vuoden kestävä muutosjakso. Se miten planeetat edistyksissä liikkuvat riippuu syntymäkartan asetelmasta: muutosten syklit ovat henkilökohtaisia.

Kuu matkaa yhdessä merkissä noin kaksi ja puoli vuotta, ja Kuun tuomiin ilmapiirin vaihdoksiin saamme totutella suhteellisen usein. Kuun jättämät jäljet meissä eivät ole niin pysyviä, vaan luonteeltaan alati vaihtuvia. Aurinko etenee noin asteen vuodessa, ja siksi riippuu paljon syntymäkartan Auringon asteesta missä ikävaiheessa joudumme kohtaamaan Auringon merkin vaihtumisen tuoman ison muutoksen. Voitte pohtia, onko helpompaa tarttua uusiin haasteisiin vaikka teini-ikäisenä kuin lähempänä kolmeakymppiä.

Sisäplaneettojen osalta saamme kaikki jossakin elämänvaiheessa merkinvaihdoksia, mutta nämä tulevat todellakin omaan tahtiinsa. Se miten lähellä planeetta on syntymän hetkellä ollut perääntymisvaihettaan, heijastuu vahvasti progekartalla näyttäytyviin muutoksiin. Jos esimerkiksi Merkuriuksen perääntymisjakso tulee samassa merkissä kuin planeetta on syntymäkartalla, voi ensimmäinen merkinvaihdos tulla vasta eläkeiässä. Tai jos Venus onkin ehtinyt juuri oieta kulkusuunnassaan ennen syntymää, ehtii käydä läpi ainakin kolme tyylinvaihdosta.

Jupiterin ja Saturnuksen kohdalla merkinvaihdosta ei välttämättä tapahdu ollenkaan, mutta jos sellainen mahdollisuus omaan kehityskaareen kuuluu, on tällainen sitten varsin iso sisimmän muutos. Ulkoplaneettojen kohdalla merkinvaihdos on vielä harvinaisempi ja on mahdollista vain jos planeetta on ollut syntymäkartalla lähellä merkkirajaa; Uranus, Neptunus ja Pluto siirtyvät suuntiinsa edistettyinä vain hyvin vähän koko elämän aikana.

Kun planeetta edistettynä vaihtaa merkkiä, kuuluu prosessiin siirtymis- tai irtautumiskausi vanhan merkin puolella, ja sisäistämisen kausi uudessa merkissä. Nolla-asteessa (tai 29. asteessa jos retrotaan) ollaan vielä pitkään untuvikkoja, kummastellen uutta järjestystä. Planeetan kulkunopeudesta riippuen jaksot saattavat olla hyvinkin pitkiä; Kuun ylitys merkkinsä viimeiselle asteelle ottaa yleensä hieman vajaan kuukauden. Progen hitaus symboloi sisäisen kasvun muutosprosesseja, eikä uuteen merkkiin vaihtuminen edes Kuun osalta tapahdu hetkessä, yhdessä yössä. Kehitykselle kuuluukin antaa aikansa, uusi tyyli tai systeemi ei voikaan toimia kylmiltään, tunnustelematta, opettelematta.

Transiittien kanssa totumme kenties valheelliseen helppouteen merkinvaihdosten kanssa, kun niitä tulee jatkuvasti, etteivät olisi niin erikoisia asioita. Edistyskartalla muutos saattaa olla loppuelämän mittainen, ja nopeampienkin planeettojen kohdalla arkielämän tasolla pitkäkestoinen. Merkinvaihdos on siksi niin järisyttävä, että sehän käy tietysti vierekkäisten merkkien välillä; sellaisten jotka ovat eri maailmasta, merkkien joilla ei aina ole helposti löydettävää yhteistä säveltä. Merkkien kanssa täytyy aina tutkiskella itseään mitä se itselle kertoo ja suhteuttaa uuden merkin laatua ja elementtiä siihen, mitä on olemassa syntymäkartalla tai edistyksissä muuten. Ajatellaan vaikka leijonan Auringon siirtymistä neitsyeen, kyllä siinä joutuu symbolisesti ottamaan rikkalapion ja ohjekirjan kauniiseen käteen.

Merkinvaihdoksessa olevalla planeetalla on aina jonkinlainen suhde merkkeihin, ja voi tuumia kuinka luontevasti planeetta minnekin sujahtaa. Mars menee taatusti rivakammin oinaaseen kuin härkään, Merkurius taas joutuu etsimään ihmeissään sisimpään mieltä jousimiehessä tai kaloissa. Voi miettiä esimerkiksi maskuliinisten tai feminiinisten merkkien kautta miten uusi perusluonne itselle sopii; jos syntymäkartta on voittopuolisesti feminiininen, voikin olla ihmeissään kun planeettoja siirtyy tulen merkkeihin. Planeetan uuden hallitsijan kanssa täytyy katsoa mistä se löytyy, millaisessa asemassa edistyneenä on, millaisia haasteita hallitsijalla itsellään juuri on. Joskus merkinvaihdoksia voi tulla melko lyhyellä ajalla pari, ja voi pohtia lykkäävätkö samaan suuntaan vai osittain kumoavat toistensa viestiä. Joskus voi koko progen tasapaino heilahtaa merkinvaihdoksen vuoksi – onkin ”yhtäkkiä” sisimmässään ihan toisenlainen kuin aikaisemmin.

Lyhykäisesti kuvattuna Kuu kuvastaa ilmapiiriä, Aurinko minuuden ydintä, Merkurius mieltä, Venus arvomaailmaa, Mars elinvoimaa, Jupiter näkemystä ja Saturnus minuuden rakennetta. Planeetoilla on luonnollisesti myös edistyksen kautta olemassa koko kirjo symboliikkaa, ja sekin on yksilöllistä, millaiset seikat näiden aihepiireistä tulevat käsittelyyn. Sisäisen kasvun prosessit kun ovat niin henkilökohtaisia, kaikki asiat eivät tule samanlaisina.

Mitä lopulta tarkoittaa, kun edistyksen planeetta vaihtaa merkkiä? Täytyy kasvaa planeetan ja merkin osoittamaan suuntaan, esimerkiksi kalojen Auringon siirryttyä oinaaseen on löydettävä sisäinen rohkeus ja mietittävä millaisen uuden alun elämälleen aidosti haluaa. Kun leijonan Merkuriuksesta tulee vahva neitsyen Merkurius, voi olla oikea aika opiskella, koska on huolehdittava mielen ravinnosta. Edistyskartan tekijät toimivat synkassa syntymäkartan kanssa, kumpikaan ei sulje toista pois. Sisäiselle kehitykselle on hyvä antaa tilaa, sillä muutoin jäädään syntymäkartan raamien sisälle.

Edistyskartan nousumerkkien muutoksista olen kirjoittanut kauan sitten näin, ja blogista löytyy paljon sekalaisia mietteitä jutun alta progressiot-linkistä.

Onko teillä elämäntarinoita progressioiden merkinvaihdoksista? Millä tavoin olette joutuneet muuttumaan / halunneet muuttua?

Painon perässä

Henkilökohtaisten ajanlaatujen tulkinnassa katson tarkkaan progressiokartalla tapahtuvia ilmiöitä. Koska ajanlaadussa yleensäkin merkittävä yleistä sävyä antava, ja usein vahvin tekijä, on pysähtynyt planeetta, pätee tämä logiikka muillakin aikaan sidoksissa olevilla karttatasoilla. Jos siis edistyksissä jokin planeetoista on vaihtamassa kulkusuuntaa, katson tämän heijastuvan ihmisen sisäiseen kehityskaareen (mikä on se mitä edistykset meille kertovat). Kun jokin planeettaenergia painottuu, sen osoittama tehtävä, haaste tai oppiläksy alkaa elää minuudessa, sisimmässä.

Syntymäkartta on yksilöllinen ja henkilökohtainen, ja sen rakenteesta riippuu missä elämänvaiheessa edistyskartalla planeetta voi olla käännöksessä. Nämä eivät tapahdu ikäkausittain, vaan jokaisen omassa syklissä. Syntymäkartta antaa raamit sille, millaisia painotusjaksoja pysähtymisien kautta ylipäätään voidaan elinkaaren mittaan kohdata. Käytännössä ja teknisesti kyse on siitä, miten lähellä syntymän hetkellä planeetan pysähdys on. Jos planeetta on melko lähellä retrojaksoaan, sen aika koittaa edistyskartan tasolla jossain vaiheessa. Useimpien kohdalla ei ehdi tulla montaa käännöstä progella elämän aikana.

Progressiot ovat kaikissa liikkeissään hitaita, ja tästä johtuen pysähdyksien ajanjaksot ovat pitkiä kausia, planeetasta (ja pysähdyksen tulkintatavasta) riippuen jopa useita vuosia. Kun pysähtyneen planeetan teemat tulevat keskiöön progression kautta, en mielelläni yhdistä näitä konkreettisiin tapahtumiin. Toki sillä on suuri merkitys, millaisia valintoja teemme sisäisistä lähtökohdista, joten energia hivuttautuu mukaan – pääasiassa siis omien ratkaisujen, ajatusten ja mielenliikkeiden myötä.

Voidaan ajatella, että edistyksissä oleva pysähtynyt planeetta tarvitsee polttoainetta, jotta se ilmenisi erityisen painokkaana tekijänä. Tällaisia sisäistä tehtävää ryydittäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi pysähdyksessä olevan progressioplaneetan kontakti syntymäkartalle, aktiivinen kulma progressioissa (esimerkiksi progekuun ylitys pysähtyneelle planeetalle), pitkä transiittijakso joltakin planeetalta (jos vaikka Merkurius pysähtyisi kauriissa ja Pluto sahaisi transiittina sen yli, nostaahan se intensiteettiä), pimennyssarja kyseiselle planeetalle jollakin karttatasolla, ja vuoden jakso ajan herrana. Kun pysähdyksen ajanjakso on pitkä, pysähdyskin saattaa sisältää monenlaisia jaksoja; jos esimerkiksi Marsin pysähdyksen vuosista jokin on myös profektion eli ajan herrana olon kautta painokasta aikaa, korostuu tämä yksi vuosi toisia enemmän.

Merkuriuksen käännöksen tai käännökset edistyskartalla kohtaamme kaikki, joiden elämänkaari on ns. normaalielämän mittainen. Vikkelän pikkuplaneetan käännös on suhteellisen nopea jopa tahmealla progekartalla, useimmiten noin kahdeksasta kuukaudesta vuoden mittaiseen ajanjaksoon. Painokas Merkurius kiinnittää huomiota ajatusprosesseihin, mieleen, oppimiseen ja kommunikaatioon. Merkuriuksen pysähdyksen kuukaudet voivat olla toisenlaisen ilmaisukielen hakemisen aikaa. Joissakin tapauksissa tämän voi kokea hermostuksen ja kiireen aikana, siis hyvin stressaavana. Sillä on suuri merkitys, mihin suuntaan planeetta on pysähdyksen jälkeen lähdössä; retrojakson päätteeksi tuleva pysähdys voi kääntää havainnoimaan ulkomaailmaa, kun taas käännös perääntymään suuntaa huomiota omaan sisimpään. Jos Merkurius kääntyy progressiossa perääntymään, seuraa tätä todennäköisesti toinenkin pysähdysvuosi retrojakson päätteeksi (mikä kestää noin 20-23 vuotta).

Venuksen perääntymis-jaksossa huomaa jo syntymäkartan rakenteen merkityksen. On mahdollista, että elinvuosiin ei ehdi sisältyä ollenkaan Venuksen pysähdystä progressioissa. Venus on pysähdyksissä noin puolentoista vuoden verran, jos suunnanvaihdos on oman kartan sinikopioon kirjoitettu. Painokas Venus indikoi arvomaailman tarkistamista, sosiaalisten kuvioiden korostumista sekä planeetalle ominaisten teemojen kuten estetiikan ja rakkauden tärkeyttä pysähdyksen kuukausien aikana. Pysähdyksen aika liittyy ihmissuhteisiin asennoitumisen muutokseen, sillä kulkusuunnan vaihduttua oma sisäinen tapa ilmentää Venusta on kokonaan toisenlainen. Venuksen perääntymisvaihe edistettynä kestää noin 40 vuotta, jolloin jakson kummassakin päässä on painokas pysähdyksen jakso.

Jos Marsin perääntyminen osuu kohdalle, pysähdys ottaa reilut kolme vuotta. Tämä kiusaa sisäistä tahtoa, rohkeutta ja uskallusta aloittaa. Hankalissa kulmissa tai erityisen vahvasti korostuessaan saattaa olla vaikeaa välttää ajoittaista harmintunnetta, ja kun tämä tapahtuu minuuden tasolla jota ei moni edes tiedosta, saattaa tällainen tiedostamaton kiukku olla varsin kuluttavaa. Marsin suhteen voi aina tutkailla omien voimien jakamista, elinvoimaisuutta, fyysistä jaksamista ja seksuaalisuutta.

Jupiterin pysähdys edistyksissä on mahdollista silloin kun planeetta on syntymän hetkellä ollut lähellä käännöstä. Pysähdyksen aika kestää noin viisi vuotta. Korostunut sisäinen Jupiter painottaa omassa kehityskaaressa kasvua, näkemyksessä ja elämäntavassa tapahtuvaa muutosta tai löytämistä sekä totuuden etsintää. On ihan mahdollista, että Jupiterin pysähdyksen vuodet osoittautuisivat elämän onnellisimmaksi ja antoisimmaksi ajaksi. Tällaisten vuosien aikana on varmasti ratkaisevaa, salliiko itselleen tarttumisen sisäisen kasvun mahdollisuuksiin ja osaako vapautua minuutensa rajoituksista.

Saturnuksen pysähdys on samalla tavoin riippuvainen syntymäkartan luomasta potentiaalista. Saturnuksen pysähdyksen pituus näyttää jonkin verran vaihtelevan, joillakin kartoilla näyttää ottavan viisi vuotta, joillakin jopa kahdeksan. Tämä lienee se kovin koulu kehityskaaressa? Saturnus tarjoaa kypsymisen vuodet, ja useimmiten tämän planeetan kanssa prosessit ovat ankaria. Saturnus merkitsee työtä, ja jos tähän ei minuutensa tasolla halua tarttua, voi tuntemus olla jähmettävä, pelkoja nostattava tai jollakin lailla surkastuttava. Hyvin työstetyt Saturnusvuodet antavat vakautta ja järjestystä, tekevät ehkä niin lujaksi sisäisesti ettei mikään voi sen jälkeen hetkauttaa.

Ulkoplaneettojen pysähdykset, jos sellainen kohdalle sattuisi, kestävät tapauskohtaisesti pitkään ja oletuksena voisi pitää kymmenen vuoden ajanjaksoa. Näin pitkässä ajanjaksossa on vaikea naulita muutoksia tai omia tuntemuksiaan. Perussääntönä voisi pitää, että Uranus herättelee, Neptunus uinuu omassa kuplassaan ja Pluto kahlaa minuuden syvyyksiä. Ulkoplaneettojen pysähdysten kohdalla kannattaa erityisesti etsiä muita merkkejä ajanlaadusta, jotka voisivat osoittaa keskeisimmät vuodet tällaisissa muutosprosesseissa.

Toivottavasti teidän lukijoiden mieleen nousi ajatuksia progression painavista ajanjaksoista, erilaisissa planeettasävyissään.

Kokonainen Proge

Edistyskarttaa tarkastellaan kuulemani mukaan astroharrastajien parissa pääasiassa sen Kuun kautta. Tätä perustellaan sillä, etteihän edistyksissä muut tekijät juuri muutu. Tai sitten katsellaan edistyskarttaa kuin transiittikarttaa, sen mukaan miten tekijät tulevat kulmiin tai kontakteihin toisiinsa nähden.

Entäs jos me tulkitsisimme syntymäkarttaakin miltei yksinomaan sen Kuun kautta? Mahtaisiko tulkinta jäädä pikkuisen yksipuoliseksi, etten sanoisi vajaaksi. Edistyskartan muuttumisenkin suhteen huutelen, älähtelen, karjahtelen suorastaan, että on olemassa myös toisenlaisia muutoksia kuin planeettojen tai akselien merkinvaihdoksia.

Mikä edistyskartta oikeastaan on? Progressio sana on kotoisin latinan progressus termistä, jolla tarkoitetaan eteenpäin menemistä. Kuvainnollisessa merkityksessään tämä ymmärretään kasvuna, kehityksenä ja edistymisenä. Tätä astrologinen progressio juuri on – progekartta on kehityskaaren kartta. Edistys on samalla itsen kartta, sellaisena kuin tällä hetkellä on, tässä nimenomaisessa paikassa kasvuaan.

Miksi me astroilijat olemme niin kipeästi sen muutoksen perässä? Onko liian julmaa sanoa, että ihmisen peruslähtökohdat (syntymäkartta) määrittävät aika pitkälle sen, millaiset edellytykset on edetä polullamme. Isot jutut, joiden kanssa synnymme, ovat haasteinamme usein läpi koko elämän. Ne eivät oikeastaan häviä, vaikka ”käsittelisimme” niitä. Puhun tässä hitaista ulkoplaneetoista, jotka eivät tosiaan paljoakaan edistyskartalla liiku. Jos olet syntynyt Uranuksen ja Pluton yhtymän sukupolveen, se ei lähde sinusta pois ”käsittelemällä”, vaan on jotakin minkä kanssa täytyy elää joka ikinen päivä.

Väitän kuitenkin samalla vastaan tuossa muuttumisasiassa. Kyllä edistyskartalla tapahtuu. Merkkien vaihdokset on helpoimpia huomata. Tutkikaa planeettojen liikkeen syklit, sillä useimpien progella planeetat ovat hitaita ja joskus jopa pysähtyvät. Vuosikausiksi. Wau! Pysähdyksen jälkeen planeetan suunta tietysti vaihtuu, ja silloinhan se ”toimii” ihan erilailla kuin ennen. Tällainen on iso juttu, eikös totta, jos ihminen on sisimmässään täynnä pysähtyneen planeetan korostunutta energiaa. Ja sillä ON merkitystä, milloin omalle kohdalle jonkun planeetan pysähdys on kosmoksen kynällä piirretty. Syntymäkartan jaossa kaikkien pelikortit eivät ole samat. Joku jää ilman ässää.

Planeettojen keskinäiset kulmat muuttuvat vähitellen. Näin pitääkin olla, jos mietitte elämän kulkua vähän tarkemmin. Ei kenenkään sisin muutu reuhtaisemalla, ollaan yksi vuosi tätä ja toisena vuonna ihan kuin kokonaan toinen tyyppi. Kasvu on kivuliasta ja meille on annettu aikaa sisäistää valintamme, päätöksemme, suuntamme. Yleensä kaikkien kartoilla on monenlaista ristivetoa ja yhteensopimattomuutta, näitä pitää työstää, sulatella. On kasvamista kun toteamme, että esimerkiksi syntymäkartalla oleva Merkuriuksen ja Jupiterin kulma on uudelleen aktivoitunut edistyksessä toisenlaisena kulmana. Huomaammehan me pikkukulmatkin? Tai mitä merkitsee tilanne, että Kuunvaihe on täsmälleen sama kuin syntymäkartalla? Entä kuinka moni on tarkistanut, mikä on syntymäkartalla JA tämänhetkisellä edistyskartalla kaikkein tarkin planeettojenvälinen kulma – sehän kertoo jotakin hyvin olennaista? Jos joku tiesi tarkistelematta, Astrologian Taika haluaa palkita sinut!

Astrologiassa nousee aina kysymys käytettävästä orbista. Edistyskartallehan suositellaan käytettäväksi hyvin niukkaa orbia, ettei näyttäisi siltä että kulma on olemassa vuosikausia. Mutta entäs jos se on totuus, että progekartan kulman osoittama kasvutehtävä ON vuosikausien mittainen? En nyt kehota minäkään venyttämään yhtymän orbia kymmeneen asteeseen, kehotan ennemmin miettimään ja pohtimaan, niin itseänne kuin kasvuanne ihmisenä.

Koetan tässä todistella ja vakuuttaa lukijan, että edistyskarttaa on tutkittava omana kokonaisena karttanaan. On kasvettava progen mukana, tartuttava sen osoittamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Nousumerkkisi vaihtuu? On nähtävä maailma kokonaan toisenlaisen viitekehyksen kautta! Muutokset eivät ilmene yhdessä yössä – siksi siis se progen parjattu hitaus. Ottaa monen asteen verran ennen kuin on tunnusteltu uutta avautuvaa teemaa. Jos syntymäkartalla on tärkeitä asioita tässä merkissä, prosessi on luonnollisesti iisimpi. Tai jos jokin muu kartantekijä on ehtinyt katsoa kyseistä merkkiä progella, Kuu kaikkein todennäköisimmin, mitäs jos tutkisit mitä sellaisena aikana kävit itsessäsi läpi.

Näkemykseni mukaan edistyskartan tasolla on aika turha keskittyä elämän ulkoisiin seikkoihin eli tapahtumiin. Kysy ennemmin itseltäsi miksi-kysymyksiä. Jos progekuu kulki jousimiehessä ja muutit ulkomaille, kysy miksi muutit ja mitä se päätös antoi, mitä liikautti sisälläsi, mikä itsessäsi muuttui tämän myötä. Tai jos sait lapsen kun progekuu oli leijonassa, pohdi antoiko vasta tämä luova tulen merkki tarpeeksi rohkeutta ottaaksesi vastaan elämänikäisen vastuun, auktoriteetin statuksen. On totta että kyllä meille sattuu asioita, joista koemme ettemme voi niille yhtään mitään. On kuitenkin tärkeää nähdä, tulevatko ulkoiset asiat kohdallemme, koska valintamme tai asenteemme on tietynlainen. Miksi esimerkiksi kohtasin tämän ihmisen juuri tähän aikaan kun a) proge-Venukseni ylittää nataali-Neptunusta b) progekuu on täydenkuun vaiheessa jne. Näiden tekijöiden pitäisi opettaa, antaa materiaalia kasvuun.

Tässä ajattelun pohjana ollut edistyksen metodi on tavallisin, käytetyin sekundääriprogressio. Mielestäni se on todellakin erittäin toimiva elon ja olon mittari. Sekundääriprogressiossa planeettojen asetelma muuttuu niiden oman rytmin mukaisesti, jolloin muutoksen tahti eri tekijöissä on luonnollinen. Tämä juuri kuvaa elämän yksilöllisyyttä, sitä kuinka tilanteet ovat erilaisia. Jokaisella on käytössä omanlainen rytminsä, joka määräytyy syntymäkartan perusteella. Tällä perusteella en edelleenkään näe Aurinkokaaren toimivuutta edistysmetodina: Aurinko ei määrää kehityksen tahtia diktaattorin lailla. Aurinkokaarella syntymäkartan aspektit ovat ikuisiksi ajoiksi samoiksi jymähtäneet. Kauhistuttavinta – eikö Aurinkokaari todellakaan huomioi planeettojen pysähdyksiä? Taika jäi nyt tuijottamaan tyhjyyteen suu auki.. Mielestäni totuus on se, että maailma menee eteenpäin, energiat toimivat erilailla, uudella tavoin, joskus eivät keskenään ollenkaan jos syntymäkartalla ollut kulma on rauennut. Esittämäni pohdinnat koskevat siis yksinomaan sekundääriprogressiota.

Jos ette ole koskaan katsoneet edistyskarttaanne omana karttanaan, koettaneet katsoa sitä sisimpänne kuvastajana, ihan varmasti proge tuntuu oudolta. En häpeä tunnustaa, että aikoinaan itselläkin kesti monta vuotta ennen kuin osasin mieltää, ymmärtää ja nähdä itseni, olemukseni, tilanteeni progen kautta. Lopputulos oli yksi kaikkein palkitsevimpia astrologian antamia kokemuksia.

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun saakka!

Taianomainen aikakäsitys

Kun tarpeeksi syvällä piehtaroi astrologiassa, aikakäsitys tuntuu muuttuvan. Minulle on kokonaan menettänyt merkityksensä minkä numeroinen viikko mahtaa olla menossa, eikä kuukauden nimikään ole aina niin oleellista. Sen sijaan aikaa tulee mitattua esimerkiksi siten, milloin Merkuriuksen perääntymisjakso on, tai mihin pariviikkoiseen osuu hitaiden ulkoplaneettojen pysähtymisien pariviikkoiset, ja jo ihan siten missä merkissä Kuu minäkin päivänä kulkee. On itseasiassa harvinaista, että enää edes katson normaalia kalenteria (paitsi V8 Magazinen kalenterin kuukauden autoa) ja siksi oli ilahduttavaa huomata yllättäen, että Taika on saanut nimipäivän. Oikein hyvää Tai’an päivää siis kaikille!

Ajasta tosiaan halusin kirjoittaa blogiin, mutta pohjustan vielä vähän. Olen itsekin tituleerannut astrologiaa loistavaksi itsetuntemuksen välineeksi, mutta vähitellen on alkanut tuntua ihan siltä, että tässä olisi sorruttu kliseiseen korulauseeseen. Sen allekirjoitan, että astrologia tosiaankin on väline – näin minä sen pitkälti näen. Jos omasta persoonasta kertovaa välinettä ei hallitse, tai etenkin jos ei kykene tai halua lukea välineen kertomia asioita, se alkaa olla itsetuntemuksen kannalta ihan yhtä tyhjän kanssa.

On provokatiivista esittää, mutta annan nyt palaa, koska ajassa on paljon rohkeata oinasta ja isoja jännitteitä: astrologian opiskelu ei millään lailla takaa automaattisesti itsetuntemuksen syvenemistä tai kasvua. Kyllä sen ihmisen ja opiskelijan on tästä huolimatta tutkiskeltava asioita tietoisesti. Monta kertaa on nähty näitä vesi-hanhen-seljästä tapauksia, joissa ei olla halukkaita näkemään sitä, mitä astrologinen symboliikka osoittaa. Hienokin väline tulee banaaliksi, jos siitä ei ole mitään hyötyä.

Astrologia ei ole helppoa, vaan monitasoista ja -syistä. Omien piirteiden tunnistamista ja hyväksymistä avaa astrologisella symboliikalla revittely äärirajoille saakka kuten aivoriihessä. Ei ole pakko jäädä jumiin astro-keittokirjan ensimmäiseen avainsanaan, ja olettaa, että kun en nyt tunnista tätä itsessäni ja elämässäni, on astrologia väärässä. Symboliikalla pelaaminen vaatii paljon aikaa ja taitoa, koska eihän se niin mene, että mitä tahansa asioita voisi yhdistää mihin tahansa planeettaan. Tämä kaikki täytyy opiskella, mitä mikäkin edustaa – ja monesti homma repeää jo tässä, sillä astrologian alalla ei olla vieläkään pystytty naulitsemaan kaikkia käsitteitä vastaamaan jotakin tekijää tai vain yhtä tekijää.

Nuo kaikki esittelemäni reunaehdot pätevät ihan samalla tavalla ajan ilmiöiden ja energialatausten kuvaamiseen. Silti ajan kuvaamisessa astrologia näyttäytyy, ainakin minulle, vähän vielä loistavampana välineenä kuin persoonan eri puolien osoittajana.

Nyt alan lähestyä sitä, mikä tällä kerralla oli itseasiassa mielessä. Ajasta me emme pääse eroon astrologiassa, vaikka sitten kuvailisimme astrologialla itseämme. Itse pidän aikaa tärkeämpänä kuin paikkaa, mutta arvotuksista saadaan olla kukin omaa mieltä. Aika vaikuttaa meihin, aika on muovannut sellaiseksi kuin tässä-ja-nyt on, ja se vaikuttaa siihenkin, miten minä/minuus nyt koetaan. Ajalta ei pääse karkuun vakuumiin. Näistä syistä pidän mielekkäämpänä tutkia astrologisesti minää suhteessa aikaan, verrattuna pelkän minän (syntymäkartta) analyysiin. Tapoja on monia, tekniikan saa itse valita.

Tämä on edelleen provokatiivista, mutta saattaisiko olla jopa harhauttavaa jäädä haikailemaan itsetuntemusta, jos olemme prosessissa koko ajan. Olisiko mielekkäämpää keskittyä prosessiin – sana muuten tarkoittaa edistymistä.. Historiansa on hyvä tuntea, olla selvillä taustoista, juurista, alkulähteestä, mutta emmehän halua jäädä taustalle vaan edetä tyvestä puuhun. Oman kasvun tunnistaminen ja minän asettaminen tämänhetkiselle kohdalle kasvukäyrää saattaisi olla avartavaa, itsetuntemuksen kannalta.

Jumi, lamaannus ja tahma kartoilla

Keskusteluissa on välillä ollut kommentteja, kuinka joku kokee olevansa aivan jumissa, ja nyt olen päässyt itsekin maistamaan tätä epämukavaa olotilaa. Yleensä aina, kun tällainen mielentila on uhannut vallata, on tilanne ratkennut karttoja tutkimalla; selvittämällä minkä sorttisesta jumiutumisesta on kyse altistuneiden planeettaenergioitten kautta, ja sitten sen kyseisen planeetan ominaisuuksia miettimällä, usein ihan käytännön keinoin toteuttaenkin. Eilen kun blogia ei ottanut syntyäkseen, eikä yhtään mitään muutakaan, koetin hiukan kurkata karttojani löytääkseni ”syyllisen”.

Tällainen kokemani hetkellinen lamaannus on aikaan liittyvä ilmiö, ja siksi sellaisten purkamista kannattaa etsiä ensisijaisesti transiiteista, eli tutkimalla nyt liikkuvien planeettojen kulmia oman kartan tekijöihin. Joskus kyseessä on pitkäaikaisen ”massiivisen” transiittiajan ilmentymä, jollaisia saa osakseen Plutolta, Neptunukselta, Uranukselta ja vielä Saturnukseltakin. Toisinaan kaikkein aktiivisimmaksi paljastuu nopeampi kulma, ja nyt esimerkiksi kannattaa silmäillä miten perääntyvä Mars vaa’an 9 asteelta vertautuu omaan karttaan – Mars on jo kulkunopeudessaan hidas valmistellessaan tulevaa pysähtymistä, ja sen tuntumat alkavat kerääntyä heidän kohdalla, jotka pääsevät kokemaan tämän pysähdyksen jossakin tärkeässä kulmassa.

Ajan ilmiöissä kannattaa miettiä myös laajemman perspektiivin kautta isoja tapahtumia, esimerkiksi tätä Isoa ristiä johtavien merkkien keskivaiheilla. Aina ei vaadita edes tarkkoja osumia oman kartan tekijöille kun jo aistii olemuksessaan ajassa jylläävät voimat. Tai täysin käänteisesti, kuten ainakin itse olen kokenut tämän ristin paineen: kun kuvion mikään tekijä ei oikein natsaa omalle kartalle, tuntee olevansa totaalisen sivussa kaikesta ajassa tapahtuvasta, mihinkään ei oikein saa otetta tai ei löydä tarvittavaa dynamiikkaa vaikuttaa itse.

Kun nyt ollaan edelleen lähellä pimennyskautta, on syytä pitää mielessä mitenkäs ne tulivatkaan omaan karttaan nähden: nyt voi olla päällä ajanjakso, jolloin pimennysten valaisemat asiat alkavat vaatia huomiotaan. Toki vastaan tulee kaikenlaista näihin liittyen myöhemminkin, ihan niin pitkään kuin pimennys on aktiivinen; useimmiten puolisen vuotta, mutta joskus teemat jumiutuvat aktiivisiksi toistuvien pimennysten tai muiden kontaktien kautta paljon pidemmäksi aikaa.

Omalla kohdallani jumiutumisen alku-ja-syy löytyi kaikkein osoittelevimmin edistyskartalta, joten ei kannata ohittaa progressioita silloin kun miettii oman aikansa laatuja. Mielestäni progekartalla voi olla aktiivisena aivan kaikki tekijät, planeetat ja akselit, ihan samaan tapaan tulkittuna kuin syntymäkartallakin. Jos transiittien paine näkyy selkeästi edistyskarttaa vasten, tai jos ne pimennykset napsuivatkin sille, on ihan mahdollista että koetut olotilat sisimmässä ja mielessä vastaavatkin paljon tarkemmin progen tilannetta.

Nyt kun Taika on taas vähän paremmin kiinni ilmojen pyöritysten suunnista, luonteista, merkityksistä ja tarkoituksista, toivottavasti blogiin siunaantuu tekstejä ja asiakastyöt valmistuvat. Peukkuja saa pitää, sillä pieni tsemppaus ja tuki eivät ole koskaan pahitteeksi. Onko lukijoissa jumissa olevia? Mahtaisiko löytyä yllä esiteltyjen menetelmien kautta ”syyllinen” eli tietyn planeetan energia, jota olisi juuri nyt syytä ratkoa?

 

Edistysvaiheista

Pitkään aikaan Taikablogissa emme ole puineet edistyskartan Kuuta ja etenkin Kuun kulkemaa vaihetta. Kuunvaiheet tuntuvat olevan maassamme hauskalla tavalla ajankohtainen aihe, sillä näitä käsitellään lyhyen ajan sisällä monella taholla. Erityisesti pääkaupunkiseudulla kannattaa huomioida viikkoa Pääsiäisen jälkeen sunnuntaina Suomen Astrologisen Seuran tuleva luento, missä Soile Naskali valottaa kuunvaiheita (saattaa kannattaa lähteä jopa kauempaa reissuun jos aihe oikein kiinnostaa, ynnä nauttia seuran synttäripullakahveet samalla).

Päivän pähkinä voisi olla oman progekartan kuunvaiheen löytäminen sekä miettiminen, miten vaihe näkyy juuri nyt sisimmässä, omassa kasvussa tai jopa mahdollisesti käytännön tasolla toiminnassa ja arjessa. Tätä kirjoittaessa minua laiskottaa saunomisen jälkeen, joten laitan vaan linkin sivublogiini, minne olen koonnut esityksen, miten vaihe lasketaan ja millaisia ydinajatuksia kuhunkin vaiheeseen voitaisi liittää.

Oman Kuun miettimiseen (progella siis) kannattaa toki yhdistää merkki, huone ja miten Kuu parhaillaan muutoin käy vuoropuhelua (kulmat) muun edistyskartan kanssa. Vaihetta voisi pitää taustavaikuttajana ja pohjavirran kaltaisena teemana, mikä joskus saattaa näyttäytyä hyvinkin voimallisesti. Sillä on vissi ero, onko Kuu kasvavalla vai laskevalla puolella kierrostaan!

Tässä harjoituksessa pyöritään yksinomaan edistyskartan tasolla. Katsokaan siis ainoastaan progen Auringon ja Kuun välistä suhdetta, joka lasketaan Auringosta eläinradan merkkien suuntaisesti Kuuhun asti. On silti hyvä verrata nyt kulkemaanne vaihetta syntymäkartan vaiheeseen; voi esimerkiksi pohtia onko vaihe ns. yhteensopiva syntymäkartan vaiheen kanssa, riitelevätkö hyvin erilaisten vaiheiden perusajatukset ja luonteet keskenään, tai kokeeko aivan toisenlaisen vaiheen päinvastoin hienona mahdollisuutena.

Miellän edistyskartan niin oman sisimmän teemoista kertovaksi karttatasoksi, että tähän on vaikea ottaa esimerkiksi mitään muuta kuin omaa karttaansa. En tee tätä tuodakseni itseäni esille, vaan tarjotakseni vähemmän harjaantuneille kartanpyörittäjille ideoita, että näinkin voi katsoa.

Kartallani Kuu matkaa kauriin merkin alussa ja Aurinkoon nähden se on laskevalla puolella, siemenkuun vaiheessa ja jos merkeittäin haluaa vaiheita miettiä, nyt mennään jouskarimaisessa vaiheessa. Kuu on siinä mielessä ”johtotähti” progellani, sillä se on ainoa planeetta akselin tuntumassa. MC otetaan kiinni vakaasti ja rakentavasti… Kuu saa myös kunnian olla tekemässä progen tarkinta kulmaa, nyt kartan nousua hallitsevaan Venukseen (hip hurraa ylennyksessään kaloissa). Kokonaan toisenlaisen ulottuvuuden Kuuhun tuo sen kulku kallistuskulman rajan ylittäneenä, OOBina mennään sitten reippaanlaisesti.

Siemenkuu on mielestäni juuri kauriissa kulkevalle Kuulle mainio vaihe, sillä tämä on toteuttamisen aikaa. Tällaisena aikana jaetaan ja tiedotetaan, ja toivottavasti saan tehtyä tätä hienoa työtä nyt kauriissa aikaisempaan verrattuna järkevämmin, perusteellisemmin ja ammattimaisemmin. Jos oman syntymäkarttani kautta olenkin puhdas ideoija ja idealisti uudenkuun vaiheessani, olen nyt haasteessa tehdä asioita konkreettisemmin. Pelkkä hyvä idea ei enää riitä, vaan se pitäisi myös jakaa toisille. Eniten sisäistä ristiriitaa tuovaksi ilmiöksi koen kauriin ja MC:n teemojen hankauksen merkeittäin katsottuun jousimieheen ja OOB-tilaan nähden: välillä olo on rauhallisen johdonmukainen, mutta aivan sillä hilkulla että sinkoudutaan ulkoavaruuteen ja otetaan pitkät!

Millainen tarina teillä on kerrottavana kuunvaiheestanne?

Kisatunnelmia

Kun Taikablogia ei ole näkynyt eikä kuulunut, olette varmaan luulleet, että olen seurannut näitä Olympialaisia. No en tosiaankaan, vähemmän urheilullista ihmistä saa hakea. Sen verran näitä kisoja mietin, että harkitsin pitäisikö tai voisiko edes astrologisesti pohtia Suomen menestystä kisoissa. Onko kukaan tutkinut ajan karttoja siinä mielessä, irtoaako lajeista mitaleita?

Yleisesti ottaen mielestäni kisojen ylle antaa varjoa Marsin kulku, sillä eihän se ole itselleen voimakkaassa merkissä, ja nyt vielä kaiken huipuksi kulkee varjoalueellaan ja hitaana. Meille olisi paljon paremmin sopinut sellainen aika, jolloin Mars kulkisi jousimiehessä, kaksosissa tai edes neitsyessä. Tuurin, onnen ja suosion planeetta Jupiter antaa aika hankalaa kulmaa Suomen jousimies-Auringolle, Kuulle toki osuu sitten paremmin tuo ajassamme vallalla oleva Jupiterin ja Pluton vastakkaisuus, mikä voisi tarjota menestystä ja rikkauksia, eli sitä kultaa.

Eikä urheilua ajatellen kovin sopivalta kulmalta tunnu Neptunuksen neliö Suomen Jupiterille kaksosiin; tässä voisi ennemminkin olla kyse näkemyksen hämärtymisestä, henkisestä kynnyksestä, ja äärimmillään jopa kyseenalaisten keinojen käytöstä menestyksen hankinnassa. Ei kai taas?

Jos progekarttaa vilkaisee kisamenestyksen mielessä, millaisia ajatuksia teissä herättää kalojen merkin painotus maamme kartalla? Aurinko, Merkurius ja Kuu kulkevat kaikki kaloissa, vähän uneliaan passiivisessa merkissä, progekartan tasolla kahdeksannessa huoneessa (mikä mielestäni kuvastaa myös tappioita..) ja Kuu on ihan viimeisillään, balsamisen, luovuttavan Kuun vaiheessa. Ei hyvä ollenkaan.

Toivotaan kuitenkin, ettei astrologia ihan tällaisia asioita ennusta, vaan toimii täsmällisemmin jokaisen urheilijan henkilökohtaisten energioitten tasolla.

Astrologisia kehityskaaria

Astrologian kerrotaan antavan itsetuntemusta ja sen avulla voi jopa hahmottaa kehitystehtäviään yksilönä. Tässä meillä on mainio työkalu, vaikkakaan sen käyttö ei ole kovin yksinkertaista. Mitä tuo kehitystehtävä käytännössä ja oikeassa elämässä tarkoittaa? Itse ainakin olen mieltänyt sen tarkoittavan jonkinlaisen haasteen tunnistamista, joko itsessä tai ajanjaksossa, ja sellaisen selvittämistä tietoisia valintoja tehden, ja näistä oppien.

Sitten tullaan kysymykseen, mikä omalla syntymäkartalla kuvaa kehitystehtävää, ja mikä kertoo ”vain” omasta persoonasta? Mitkä ajan energioista voi tulkita sisäisen tason oppiläksyksi, ja mikä näistä kuvaa ”vain” käytännöntason tapahtumia? Eikös tällaisten rajanvetojen tekeminen tunnu jo ajatuksenkin tasolla mahdottomalta?

Lähdetään oletuksesta, että ihan jokainen oman kartan tekijä tai ajassa ilmenevä energia tulisi käsitellä ja ymmärtää sisäisellä tasolla. Vaikka jokin kartantekijä näyttäisi hyvältä, ihanalta ja kertakaikkiaan täydelliseltä, astrologinen symboliikka sisältää aina kolikon molemmat puolet, helpot ja hyvät asiat kuin ne sudenkuopatkin. Mielestäni vaatii melko lailla rehellisyyttä ottaa käyttöön koko symboliikan arsenaali, sekä mielikuvitusta, että näkisi miten jyvät ja akanat omalla kohdalla jakautuvat. Ne selkeästi ”huonot” tekijät kartalta on mielestäni paljon helpompia naulita, että tuossa täytyy olla jotakin työstettävää.

Jos otetaan esimerkiksi Venus vaa’assa jonkun syntymäkartalla, se todennäköisimmin ilmentää helposti Venuksen hyviä puolia, mutta varsinkin silloin jos ei kunnolla tiedosta Venustaan, saattaa sen kautta toteuttaa myös ripauksen piirteitä, jotka voivat jossain tilanteissa ja yhteyksissä tuottaa vähemmän toivotun lopputuloksen.

Mielestäni siksi astrologisen symboliikan laajentaminen ja monenlaisten vaihtoehtojen etsiminen ja ymmärtäminen toimivat mitä parhaimpana tapana kehittyä. Näistä omista kehittymiskokemuksista ja prosesseista vaan harvemmin kukaan avautuu, keskusteluissa tuodaan korkeintaan esille että ”olen ymmärtänyt karttani kasvukohteet ja käynyt ne läpi” – siihen mitä itseasiassa on todella tapahtunut, en ole törmännyt. Tämä voi olla ihan kansanluonteeseemme kuuluvaa vaatimattomuuttakin, sillä harva kehuu tulleensa paremmaksi ihmiseksi. Se voi olla myös varovaisuutta, ettei kukaan pystyisi todistamaan, ettei kehuttu oppi oikein näy olemuksessa. Tai voi yksinkertaisesti olla niin, ettei tätä ole kukaan huomannut aikaisemmin kysyä.

Tämä on taas niin mahdoton aihe, ettei tällaiseen löydy mitään yleistä esimerkkiä, ja siksi täytynee koettaa avata aihetta omien karttojeni kautta. Minun kartallani tunnistaa helposti kasvutehtäväksi Marsin ja Saturnuksen tarkan yhtymän. Sellaisen kanssa kun on elänyt, on monesti tuntenut olevansa kuin puoliteholla. Kun edistyskartallani Mars ja Aurinko nousivat rinta-rinnan oinaassa nousuakselille, sain ainutkertaisen mahdollisuuden löytää Marsin puhdas energia ilman Saturnuksen riippaa. Tämä antoi rohkeutta tehdä asioita, joita en ollut uskaltanut kuvitellakaan vuosia aikaisemmin. Jos myöhemmin edistyksien muuttuessa menetän rohkeuteni, voin ainakin olla tyytyväinen, että tartuin tilaisuuteen silloin kun sellainen tarjoutui. Kokemukseni mukaan uskallus johti täydempään elämään, ja vaikka itsensä ylittäminen pelotti, ei kokemus ollut ollenkaan epämiellyttävä; vaikka oman kartan Mars ja Saturnus voidaan mieltää aika kamalaksi yhdistelmäksi, siihen pureutuminen kävi positiivisten tapahtumien ja innokkaan mielen myötä.

Keneltä löytyisi esimerkki positiivisen astrologisen tekijän osoittamasta kasvukohdasta? Tiedostatteko te kasvua vaativat seikat elämässänne tapahtumien kautta vai astrologisten seikkojen kautta? Mitä kartoilla on tapahtunut silloin kun olette prosessoineet kasvutehtävää käytännössä?

Astroiluun liittyviä asioita

Taiassa on jännät ajat kun huomenna astuu täysteholla (vai tuholla?) voimaan uusi Auringonpaluu. Tämä koskee tulkinnallista antia, ei blogia, mikä viettää synttäreitään vasta helmikuussa. Koko karttaa en nyt tässä jaksa esitellä, mutta eiköhän asiakaslähtöisyys ole edelleenkin tekemisen tyylinä, kun Aurinko ja OOB Merkurius asettuvat seitsemänteen huoneeseen. Saa nähdä millaiseen lentoon ensi vuonna lähdetäänkään kun asteroidi Ikaros osuu täsmälleen Keskitaivaalle?

Eniten tuossa tarkastelemassani paluukartassa mietityttää nousuakselin sijainti kaksosen viimeisellä kriittisellä asteella – tosin tämä taitaa olla vaan saman yltiöpäisen teeman kertausta, sillä viime kesänä uusin yrityksen nettisivut, ja Aurinko oli silloin tuolla samalla asteella harvinaisessa OOB tilassa. Ajattelin kuitenkin kysellä teidän lukijoiden kokemusten perään, jos teille olisi osunut Auringonpaluu samalla tavoin nousuakselin ollessa viimeisellä asteella merkkiään. Mitä se on teille tarkoittanut?

Sitten kokonaan toisenlaisiin juttuihin. Minulta toisinaan kysellään pidänkö koulutuksia, ja nyt voin ilokseni mainostaa sellaisen olevan tosiaan tulossa heti vuoden alusta. Ei tämä aivan täysin minun oma juttuni ole, vaan pidetään Tampereen Astrologisen seuran järjestämänä, mikä on itseasiassa harrastajaystävällisempää, koska yhdistyksen tarkoituksena ei ole kasvattaa voittoa, ja siksi osallistumismaksu on alhainen. Vaikka koulutuspäivä pidetään seuran nimen alla, osallistua voivat myös seuraan kuulumattomat.

Workshop-päivänä lauantaina 11.1. on tarkoitus sukeltaa edistyskarttojen ihmeelliseen maailmaan, kurkata mitä kenenkin kartalla on meneillään, mitä näissä progeissa ylipäätään voi tapahtua, ja sivuta paljon käytettyä korulausetta kehityskaaresta: löytyykö kehitys progesta ja mikä se oma kasvutehtävä voisi olla. Jos astrologinen yhdessäpuuhastaminen edistyksien kanssa alkoi kiinnostaa, lisätietoa workshopista löytyy esimerkiksi TASin FaceBook sivulta tapahtumista ja seuran kotisivulta. Muutamalle nopeasti ilmoittautujalle löytyy tilaa.

Kurssille osallistuminen saattaa olla ”sosiaalisesti” mielenkiintoista, sillä workshopin päivänä tapahtuu Uuden Venuksen syntymä kauriin 21 asteessa. Jos kohta napsuu erityisesti omalle kartalle, pitäisiköhän uskaltautua mukaan?

Aurinko solmussa

Kun olemme saaneet taivaalle Kuunsolmujen poikkeuksellisen etenemisjakson, tuumataan nyt sitten solmuja oikein perusteellisesti. Mieleni harhautui edistyskartalle ja sellaisiin ainutkertaisen ajan saaviin ihmisiin, joiden proge Aurinko ylittää proge-Kuunsolmun jossakin elämänvaiheessa. Kaikillehan tämä ei ole ollenkaan mahdollista, kun elämä on lyhyt, eikä Aurinko edisty kuin sen noin asteen verran vuodessa.

Jos syntymäkartalla Kuunsolmuakseli on eläinradalla jonkinverran Aurinkoa edellä, lähtee edistetty Aurinko hilautumaan sitä kohti. Solmun pitäisi siten olla seuraavassa eläinradan merkissä, tai sitä seuraavassa, jotta Aurinko ollenkaan ehtisi sen tavoittaa elinpäivien aikana.

Jos Auringolle annetaan hiukan vaihteluväliä ylitykseen, Kuunsolmun ylitys voisi olla noin kolmen vuoden mittainen prosessi. Mitä ihmiselle voisi tapahtua tällaisena aikana? Onko se ainutlaatuinen elämänvaihe tarttua kiinni siihen elämäntarkoitukseen, josta blogissa on tämän viikon mittaan paljon keskusteltu? Ovatko nuo vuodet jollakin tavoin hyvin kohtalokkaat? Voiko alkuperäinen suunta tällaisessa erityisessä herkkyyskaudessa saada kokonaan toisenlaisen sävyn, olisiko mahdollisuus löytää jotakin enemmän kuin mihin syntymäkartta sellaisenaan viittaa?

Jos blogin lukijoista löytyy tällaisia henkilöitä, joiden Aurinko matkallaan solmun kohtaa, näiden kohtaamista voisi tarkastella suhteessa syntymäkarttaan: onko solmu mahdollisesti muuttanut merkkiä ja onko tämä fokusaatio tarkoitukseen silloin täysin erilainen kuin oman kartan solmujen viesti? Missä edistyskartan huoneessa ylitys tapahtuu, ja miten itse koette tuon huoneen teemat? Löytyykö mitään yhteistä selittäjää syntymäkartan solmulle ja edistyskartan ylityksen merkille ja huoneelle? Millaisia muita kartantekijöitä on tapahtumassa mukana, ja mitä esimerkiksi sama planeetta syntymäkartalla kertoo?

Tässä oli paljon kysymyksiä, ja kuulostellaan löytyykö ketään poikkeuksellisen tilaisuuden saanutta kertomaan meille muille, mistä tässä on kyse.

Vinkkaan vielä FaceBookiin kuulumattomille lukijoille, että eilen illalla päivittyi projektiblogi Hullusta Kuusta, kun Kuu iltayöstä meni oinaassa hullunkuunvaiheeseen. Blogin pääsette kätevästi lukemaan linkistä. Tämän ensimmäisen pyörteen tai spiraalin aikana kukaan ei ole vielä tohtinut jakaa omia Kuu-kokemuksiaan kanssani. Kukahan olisi se rohkea ensimmäinen?