Mars ja kallistuksenvakaaja

Mars on ollut kulussaan harmillisen vaikea jo pitkän aikaa. Se perääntyi kaksosissa ja vietti samassa merkissä harvinaisen pitkän ajan. Kaksosten jälkeenkään Marsin matka ei välttämättä helpottunut, sillä ravussa Mars on putouksensa merkissä, mikä ei ole eduksi nostamaan planeetan mahdollisia myönteisiä puolia esille. Tämän lisäksi Mars on ollut ikuisuuksia kallistuskulman rajan ylittäneenä. Tämä tarkoittaa, että Marsin rata on ollut meihin Maahan nähden sellaisella alueella, mihin Aurinko ei oikeastaan koskaan mene (Auringon kulku seisauskohdissaan ravussa ja kauriissa määrittää rajan). Tavallisesti planeetat keikkuvat rajan yllä kaksosten lopusta ravun alkupuolelle, ja samoin eläinradan toisella puolella jousimiehen lopusta kauriin puolelle. Marsin perääntyminen sekoitti kallistuskulman ylityksenkin. Kun Mars viime lokakuun lopussa kääntyi kaksosissa perääntymään, se oli kohonnut raja-arvon yläpuolelle noin viikkoa aikaisemmin. Eikä se tullut lainkaan takaisin vaan pysyi tässä poikkeustilassaan, eli OOBina koko perääntymisen ja vielä siirryttyään ravun merkin puolelle. Olen tarkkaillut planeettojen OOB tiloja reilun kymmenen vuotta enkä ole vastaavaa yhtä pitkää OOB jaksoa Marsilla muistaakseni nähnyt.

Millainen planeetta on OOBina? Se on huikentelevainen ja äärimmäisyyksiin menevä. Planeettaa ei saa keskitielle vaan se surraa kierroksilla. OOBina kulkevaa tekijää pidetään vaikeasti hallittavana. Tulee mieleen Ikaros myytti, jossa Ikaros ei halunnut kuunnella rajoituksia ja lensi liian lähelle Aurinkoa, tuhoisin seurauksin. OOB planeetta ei kuitenkaan aina ole katastrofaalinen, sillä poikkeuksellinen säpinä voi saada sen tavoittamaan jotakin mielenkiintoista ja erilaista, sellaista mitä ei normaalioloissa osaisi edes ajatella. OOB planeetta saattaa siis joskus poikia älyä, keksintöjä, oivalluksia ja kokeiluja. Tämä on nimenomaan sitä lootan ulkopuolella oloa.

Mars ääripäissään voi olla julman raaka valloitushalussaan ja sotaisuudessaan. Se ottaa riskejä. Mars on nopeampi, kärsimättömämpi ja aloitteellisempi kuin yleensä. Mars turhautuu ja kiukustuu helpommin, lähtee ja jättää, riitelee ja suuttuu. Ja yhtä lailla Mars voi ajautua sinne toiseen ääripäähän, ettei saa aloitettua mitään, on pelkuriraukka, hyytynyt. OOB planeetan arvaamattomuus tekee ajanlaadusta v***:läistä rulettia. Ikinä ei tiedä mikä palaa ja menee rikki.

Mars alkaa olla jo pitkällä ravussa, 21 asteessa, kun se palautuu normaaliin kallistukseen. Enää ei keikuta riskirajoilla, eikä toisaalta saada epätavallisen ajan hyötyjäkään. Mielenkiintoiseksi Marsin OOB jakson päättyminen tulee nyt siksi, että se tapahtuu samana päivänä kuin Kuunpimennys Marsin hallitsemassa merkissä skorpionissa. Ajatuksen tasolla tuntuu helpottavalta, että Kuun pimentyessä 5. toukokuuta illalla Mars on tasannut kulkunsa rajojen sisään saman päivän aamupäivällä, tai jonkin verran ennen keskipäivää kuitenkin. Me emme tiedä onko planeetalle hyväksi kulkea OOBina ja nauttiiko se itse kiihkeämmästä vaiheestaan. Luulisi kyllä, että runsaan puolen vuoden keikunta olisi jo saanut Marsin kaipaamaan tukevampaa alustaa. Jos Mars taas haluaisi huikennella, on pimennys sen merkissä ehdottomasti riski ja vaikea asia. Kuu pimenee skorpionissa putousmerkissään eli se on samalla tavoin pahassa saumassa kuin Mars ravussa. Jos ilmassa on draamaa ja kiukkua, voi sellainen selittyä putousmerkkien ”huonona olona” tai Marsin tuskana kun vinkeä kekkulointi villinä ja vapaana päättyy.

Oletan, ettei Mars toimi paljoakaan sen paremmin ravussa, vaikka kallistuskulman ylitys jää taakse. Mars jättää hyvästit ravulle 20. toukokuuta siirtyessään leijonaan – mutta ei kannata huokaista helpotuksesta. Pluto on vastapäätä vesimiehessä, eikä ole kovinkaan kauaa kun Pluto aloitti perääntymisen. Itse asiassa silloin kun Mars laskeutuu alas OOB tilasta, Pluto on vielä pysähdyksissä, ja siten leimaa ajanlaatua kiihkeämmäksi, syvälle porautuvammaksi ja tuhoisammaksi. Marsin kulku tulisen kuumassa Auringon merkissä ei ala tyynesti. Ehkä vasta 26. toukokuuta Mars irtautuu Pluton kuristusotteesta ja pääsee paremmin tunnustelemaan leijonassa oloaan. Soppaa keittää molempia planeettoja neliöivä Jupiter, joka on siirtynyt härkään ja kohtaa tuohon aikaan lisäävän ja tahtovan Kuun yläsolmun. Tämä T-risti on takuuvarmasti kesän alun haastavin planeettakuvio, mikä jyllää siis kiinteiden merkkien härän, leijonan, skorpionin ja vesimiehen alussa. Emme pääse edelleenkään hihkumaan riemusta, vaikka Marsin kulku kaksosissa on kauan aikaa sitten ohi, päästään OOBista ja putousmerkistä. Kovaa vääntöä voi olla tiedossa, mutta ei tästä kannata ahdistua ja pelästyä. Kimurantteja ajanjaksoja tulee eteen aina toisinaan, ja useimmiten näistä selvitään parhaiten kun tiedostamme millaisia intensiivisiä, uhittelevia ja liioittelevia voimia on ilmassa. Toivotan malttia ja tyyneyttä teille kaikille!

Advertisement

Solmuja vierihoidossa

Marraskuussa saamme kaksi merkittävää astrologista tapahtumaa, jotka ovat pikkuisen harvinaisempia. Kuunsolmut vaihtuvat uuteen merkkipariin ja Jupiter siirtyy seuraavaan merkkiin, nyt hienosti omaan merkkiinsä jousimieheen. Pienemmät jutut eivät nekään ole välttämättä lainkaan merkityksettömiä. Venus päättää retrojaksonsa vaakaan, Merkurius aloittaa jousimiehessä perääntymisen, ja loppukuusta Neptunuskin kääntyy kaloissa. Näihin kaikkiin liittyy painokkaita planeettaenergioiden aikoja pysähdyksien vuoksi. Katsotaan ensin solmut ja myöhemmin muita asioita.

Kuunsolmujen akseli tulee ravun ja kauriin merkkipariin tiistaina 6. marraskuuta illalla ja aloittaa uusien yleisteemojen käsittelyn merkin lopusta alkua kohti, kulkusuuntansa mukaisesti. Solmujen ajallinen kehys on laaja, eikä niiden suhteen kannata juuri asteisiin tuijotella, riittää että miellämme että marraskuun alussa tapahtuu.

Kuunsolmut maalaavat yleistä ja kollektiivista ajanlaatua, sen lisäksi että tietysti näyttävät yksilöiden kartoilla elämän suuntaviivaa. Noin puolitoista vuotta solmut ylittävät yhtä merkkiä, ja tämän ajanjakson aikana tulisi yhteisesti tiedostaa ravun merkitys ja tehtävät tässä ajassa, samoin kuin alasolmun kauriin kertomat mahdolliset haasteet. Hyvä/paha -ajattelu kannattaa tässä unohtaa. Yläsolmuun liittyy aina haastetta sen vuoksi, että se edustaa tuntematonta ja tulevaa, mutta silti siihen suuntaan tulisi pyrkiä. Alasolmu tarjoaa tukea ja ponnahdusalustaa, se on kuin CV missä esitellään sitä mikä jo osataan ja hallitaan; alasolmua ei enää opetella ja siksi siihen ei keskitytä liiaksi.

Ravun Kuunsolmun viesti on elämän ylläpito, elämän jatkumisen turvaaminen ja elinkelpoisuudesta huolehtiminen. Ei olla pikkujuttujen äärellä, ja jokainen uutisia seuraava tunnistaa tämän. Rapu on selviytymistä, ja toivon ettei tämä olisi luonnonvarojen itselle ahnehtimista: olemme tasaisemmin jakamisen edessä. Rapu huolehtii ja hoivaa, ja uusintamistyöt ovat usein arkisia hyvinvointiin liittyviä; ravintoa, puhtautta, terveydenhoitoa, kasvattamista. Ravussa on intiimi ote, siinä kosketetaan oikeasti ja merkityksellisellä tavalla (jännä muuten että toisista vesimerkeistä myös skorpioni on privaatti, mutta kalat ei ollenkaan). Rapu on lähellä, napanuoraa on tuskin katkaistu, ja se käsittelee turvaa.

Miten kauriin alasolmu pitää nyt ymmärtää, koska se ei vie oikeaan suuntaan? Pois ankarat pakot, ja vaikutamme tunteisiin sen sijasta. Luovutaan jähmeydestä, ja sallitaan monimuotoinen rehevyys, eli ei byrokratiaa ja päätetään asioista enemmän paikallisesti. Kauriin hyötykeskeinen tapa käännetään myötätuntoisemmaksi ymmärrykseksi. Kauriin alasolmun aikana saadaan ymmärtää kuinka tyhjät pois -puristamisen kulttuuri on kestämätön ja ihmisille vahingollinen. Keskitytään syntymään, pyritään välttämään kuolemaa, palikasta väännettynä ja yksinkertaisesti.

Vesi on ravun elementti, ja jo nyt muutamien päivien aikana on mediassa ollut esillä vesistöjen tila. Merialueiden lämpenemisestä saadaan tietoa, vesistöjen saastuminen huolettaa (talvivaara, mikromuovien löytyminen täälläkin vesistä), metsien ojituksen merkitys vesialueiden ja merien rehevöitymisessä. Tätä tulee varmasti tulevina kuukausina lisää. Millaisiin muihin asioihin ravun ajassa huomio tulisi ensisijaisesti ja viipymättä kiinnittää? Syntyvyyteen, koulutukseen?

Kuunsolmujen liikkeessä mukana seuraa aina pimennykset enimmäkseen solmujen kulkemiin merkkeihin. Messeviä pimennyksiä tullaan saamaankin kun kauriissa matkaavat myös Saturnus ja Pluto. Talven pimennysjaksossa ollaan ensin Auringonpimennyksessä kauriin merkin puolivälissä, sitten vedetään vähän ”huti” aikaisempaan merkkiin palaten leijonan alkuun Kuunpimennyksessä. Kesällä heinäkuussa pysytään ravun ja kauriin merkeissä.

Solmujen paluita ja puolituksia saavat he, joiden omilla kartoilla solmupari on tässä samassa merkkiparissa. Olen jo pidemmän aikaa esittänyt, että koska solmujen suhteen ajallinen vaikutusalue on laaja, näihin paluiden ja puolitusten osoittamiin syklinvaihdoksiin liittyvät tapahtumat alkavat nousta esiin jo silloin kun solmut vaihtavat samaan merkkiin. Ei siis kannata tuijottaa tarkkaa astetta ja paluun eksaktia päivää, vaan ymmärtää kuinka isosta asiasta on kyse. Roomaa ei rakennettu päivässä, paluun tuomaa elämänmuutosta ei tehdä hetkessä.

Aallonharjalla

Ravustuskauden päätteeksi tutkiskellaan rapumaista aaltoliikettä. Ravun teemaan kuuluu olla kuin Suomen suvi; jos hetken lempeästi paistelee, pian jo ropsauttaa niskaan. Astrologisesti veden elementti selitetään tunteelliseksi, ja johtavassa merkissä pidetään päätösvalta tunteesta itsellä. Tuntemukset ovat sisäsyntyisiä siten että omakohtainen kokemus värittää.

Ravun tunneskaala ei ole aivan samalla tavoin joko-tai mustavalkoinen kuin skorpionilla, vaikka kyllä tässäkin on liikettä kahden ääripään välillä. Ravussa fiilisten vaihtuminen on lähtökohta, vaikkei merkki muuttuva olekaan. Vaihtelun aaltoliike ei ole lainkaan tasaista, siis ennalta-arvattavaa. Iloista myönteisyyttä saattaa kestää vaikka seitsemän ja puoli päivää, ja nurjamielisyyttä sen perään kaksi, tai sitten toisinpäin. Jokaisella ravunmerkkisellä tai kartankohdassa, missä merkki on, sykli on yksilöllinen. Saattaa olla mahdollista päätellä muun kartan antamasta kokonaisuudesta, millainen sävy voisi enimmäkseen olla vallitseva.

Tuumin, onko rapu omien tunteittensa vallassa kuin kuplassa, missä mikään muu kuin sisäinen muutos ei käännä tunteen laatua. Auttaako vaikka toinen kuinka koettaisi silittää myötäkarvaan, tähän voivat hyvin rapua edustavat henkilöt esittää kokemuksiaan. Rapu on siis aito ja rehellinen, sen on mahdotonta esittää ja näytellä, jos ei itsestä tunnu siltä. Samalla voidaan vielä pohtia, olisiko merkki jossain määrin omien ennakkokäsitystensä vanki, jos ulkopuolista informaatiota ei tavallaan oteta vastaan (omaehtoisesti etsittyä vain). Jos verrataan toisten veden elementin merkkien tyyliin, skorpionissa tuntemukset heräävät enemmän reaktiona kontaktiin, ja kaloissa tietysti koko universumi heilauttelee ihmisparkaa. Rapu pitää oman päänsä. Jos ei tunnu kivalta, niin on mahdotonta.

Ravulle ominainen toiminnan tyyli on aaltoilu. Se ei pysy yhdessä ja samassa, tasaisena. Sanotaan myös, että aika ajoin rapu vetäytyy, kuten rapu-eläin ryömisi takaisin koloonsa. Tämä voisi olla vuorovesimäistä, mikä hyvin sopisi teemallisesti Kuun omaan merkkiin. Vatvominen terminä liitetään myös rapuun, ilmeisesti melko lailla samaa, entiseen palaamista. Millaista käytännössä on tehdä asioita, jos on oltava kuin valtamerilaivan kannella? Voidaan ajatella, että ravussa kestävyys ja keskittyminen saavat huippuja, mutta välillä väistämättä herpaantuvat. Tässä yhteydessä voi verrata toiseen johtavan laadun merkkiin oinaaseen, mille on tyypillistä alun spurtti. Vähemmän me tiedämme niistä ajoista, jolloin oinas ei ole lähtöponnistuksessa. Ehkä ravun kohdalla kiinnitetään liikaa huomiota vetäytymiseen. Sisäänpäin kääntymisen ajat selkeyttävät tilanteita ja asioita. Olemisen aaltoilu voi ravulle olla itsesuojelukeino, samanlainen kuin taistelussa kiemurteleva eteneminen; jos ei saa otetta, ei voi satuttaa.

Kuten aikaisemmissakin merkkien vatvomisissa täällä blogissa, voisimme miettiä omaa karttaa sen kautta, missä ravun merkki on ja miten aaltoliike siellä ilmenee. Mikä ei pysy tasaisena? Ja ehkä ennen kaikkea tästä näkökulmasta – miltä se tuntuu kun ei ole tasaista?

Keskikesällä ravun intiimiydessä

Aurinko siirtyy rapuun kesäpäivän-seisauksessa 21. kesäkuuta hiukan ennen kahdeksaa illalla. Ravun ingressi aloittaa toisen ajallisen kokonaisuuden, kun ensimmäinen alkoi astrovuoden alussa oinaasta. Ravusta katsomme suuntaa syksyyn saakka. Karttana tämä merkinvaihdos ei ole kaikkein helpoimpia, sillä etenkin skorpioniin perääntynyt Saturnus on haastavissa kulmissa tällä hetkellä muihin taivaan tekijöihin. Auringon lähimmät apurit ovat kaukana eri merkeissä, Aurinko saa pärjätä yksin ravussa. Vaikka Kuu on merkkien tasolla hauskasti Auringon kanssa vastavierailussa, Kuun leijonan viimeinen aste sekään ei anna hyviä fiiliksiä. Tästä saattaisi astrologisesti uumoilla, ettei nyt ole luvassa vain lomailua.

Ravun ja kauriin johtavaa, feminiinistä merkkipolariteettia olen kutsunut selviytymisen akseliksi. Rapu on runsauden ja kasvun puolella, kun kauris symboloi tiiviyttä ja niukoilla eväillä pärjäämistä. Ravun merkin symbolissa on kuoren sisällä, keskellä turvassa eräänlainen äärettömyyden kahdeksikko. Suojautuminen on ravun juttu, sen ydin on herkkä, ja jos oma kolo on turvallinen (edes symbolisesti), voi rapu päästää varovaisuuden ja huolehtimisen varmistelusta sen verran, että näyttää ilonsa.

Ravussa on paljoutta, mutta ihan kuin se ei voisi itsekään uskoa sen olemassaoloon tai riittävyyteen vaan helposti liioittelee. Ei siis mikään ihme, että isouden oma planeetta Jupiter viihtyy ravussa niin hyvin että on ottanut sen omaksi ylennysmerkikseen. Rapu on siis pohjimmiltaan melko epävarma. Kuun omana merkkinä sen merkkisymboliikka kantaa vaihtuvuuden aaltoliikettä; jos ollaan aallonharjalla, rapu tietää että on olemassa myös pohjukka. Rapu on oppinut aiemmista huonoista kausista ja varautuu alati kurjuuden varalta, usein sen verran liioitellen että aina on uutta kasvamassa. Tämä on jatkuvuuden varmistamisen ja uusiutumisen merkki, eikä siksi ole ihme että rapu yhdistetään äitiyteen ja kotitöihin, näkymättömiin tehtäviin joita ei edelleenkään osata tarpeeksi arvostaa.

Kuun merkkinä ravussa on vaistot pinnalla, kun polaaripuolella kauriissa tukeudutaan järkeen ja logiikkaan. Vaistotoimintojakin helposti väheksytään, mutta niiden varassa ihmiskunta on selviytynyt. Rapu haistaa pelon ja sen tehtävänä on vaaralta suojautuminen. Ravun ja kauriin merkkipari käsittelee yhdessä pehmeyden ja kovuuden teemoja, ja ne ovat molemmat sekoittuneena kumpaankin merkkiin. Ravussa on suojapanssarinsa, ja kauriissakin on pehmoutta, vaikkei sitä ilmiselvän kovuuden alta heti paljastu. Mielialojensa mukaan käyttäytyvää rapua (teemana – ei vain Aurinkomerkkinä!) on joskus vaikea ymmärtää, jos tunne ja aavistus eivät kelpaa syiksi. Herkkää ja hempeätä tai mukautuvaa ei pidä sekoittaa keskenään: ravussa on tuikeutta ja päättäväistä voimaa – siksi koska tuntuu siltä.

Rapu tunnustelee elämänsä eteenpäin (joskus myös peräännytään); miltä tuntuu -fiilis ohjaa, ja rapu tekee vaistonvaraisesti karsintaa tuntemuksiensa pohjalta. Ikävän tuntuista hyljeksitään, vaarallisen tuntuista väistetään, ja tämä pätee niin ilmapiireihin kuin todelliseen käsien tuntumaan. Intiimiys on ravun mittari, parhaimmillaan kosketus on liki, iholla ja privaattia (vrt. ravun neljäs huone). Kannattaa muistaa, että johtavana merkkinä rapu ei ole pelkästään vastaanottavalla puolella saamassa ”kosketusta ja intiimiyttä”, vaan sillä on yhtä lailla tarve jättää toiseen ihmiseen jälki. Se haluaa todella liikuttaa, koskettaa, tuntea, olla merkityksellinen. Kauriin tyyli on etäisempää ja välillisempää, kauempaa ohjailua, opastamista, jopa määräilyä. Rapu on ihon alla, tiukasti saksilla kiinni, otteessa.

Rapu on eläiradan subjektiivisimpia merkkejä, ja vaikka joskus jäädään pyörimään minäkeskeisyyteen, on ravussa yleisinhimillisyyttä, mikä tavoittaa kollektiivisesti. Tästä syystä rapu on kaupankäynnin mestari, se tietää omakohtaisesti toisen tarpeet. Kaikesta huolehtiminen sujuu helposti, koska itseään tarkkaillen ja tutkiskellen rapu selvittää mistä on kyse, mitä tarvitaan, mikä tuntuu parhaimmalta, mikä iskee ytimeen. Rapu ei välttämättä jaa toisille antiaan suurta meteliä pitäen; et ehkä huomaa kiittää siitä mitä sait, tai et tänä päivänäkään tajua miten menit retkuun niin helposti.

Iloitaan keskikesän kauneudesta ja runsaudesta!

Kesä-Kuun syntymä

Kun Aurinko tuli viime viikolla rapuun, alkoi uudenlaisen ilmapiirin aika ravun ingressissä, mutta oikeastaan vasta tämän aamuinen Uuden Kuun syntymä ravussa päästää kunnolla tämän ajan teemat valloilleen. Kuu aloittaa uuden syklin 27. kesäkuuta aamupäivällä hiukan yhdentoista jälkeen 5°37’ ravusta. Tällaisella Kuulla on niskalenkki Auringosta, sillä Kuu hallitsee. Samanlaista hegemoniaa korostaa Jupiterin kulku aspektittomana ravussa.

Meillä aamupäivällä nousee neitsyen merkki, ja sen hallitsija Merkurius perääntyy omalla alueellaan. Myös Merkurius pysyy Kuun syntymän kartalla aspektittomana. Kuu ja nousua pomottava Merkurius jakavat kuitenkin piilevän yhteisymmärryksen samalla tasollaan avaruudessa. Mielestäni tämä yhä lisää Kuun vahvuutta tämänkertaisessa uudessa aloituksessa.

Johtavissa merkeissä on totisesti tapahtunut viime vuosina, ja kun ravussa ollaan, saattaa katse kääntyä menneisyyteen; esimerkiksi lehdet ovat olleet viime aikoina täynnä maailmansotien muisteloita. Puolustusasemiin kaivautuminen saattaa olla tässäkin ajassa yhtenä teemana, vaikka se ei selkeästi esillä olisikaan. Tämän Kuunkierroksen aikana taas aktivoituu ajan iso ratas Uranuksen ja Pluton neliössä, sillä muutamien tuntien ikäinen Kuu asettuu vastapäätä Plutoa lauantaiyönä keskiyön jälkeen, ja aamulla pamautellaan neliöillä Uranukselle ja sitä vastapäätä olevalle Marsille. Voihan tämä näyttäytyä vastaavuudessa ihan vaan ilmojenhaltijoiden tasolla ukkossäänä, mutta myös toisenlaisia isoja avauksia saattaa olla luvassa.

Ravun aika on tunnepitoista. Se miltä tuntuu, ohjaa mahdollisesti iloiseen kasvuun, luovuuteen ja ideointiin, mutta tuuli saattaa käpertyä myös äyskimiseksi ja ilkeäksi saksaisuksi. Voimme jokainen koettaa pysytellä hyväntuulisina, mutta provosoituminen taitaa vaania isojen kulmien vuoksi heti nurkan takana. On siis ihan ”tuulista” kiinni, tapahtuuko runsasta kasvua, vai palataanko vanhoihin kaunoihin. Aikamoista painetta alkuihin ja eteenpäinmenoon tässä ajassa on, joten lomailusta ja lekottelusta ei taida olla puhettakaan.

Yleensä rapu on hyvin intiimi, omakohtainen merkki, mutta ainakaan meidän piireillämme syntyvä Kuu ei jää huomaamattomaksi varjoon; näkyvyydestä huolehtivat niin julkinen syntymähuone kuin tulevat kovat kulmat tämänhetkisen ajan tärkeimpiin tekijöihin. Sitä en osaa arvailla, mahtaako Kuu todella kaivata pääsyä turvasatamaan, vai tahtooko se räjäytellä alkuun voimatekijöitä. Nälkäisiä riittää kuitenkin ruokittavaksi, etenkin myös symbolisella tasolla, joten kyllä tällä Kuulla töitä riittää.

Kuulle suotu Saabinen symboli on tässä aloituksessa Lintu vuoraa höyhenillä pesää. Vapaana elävä lintu toteuttaa vaistojansa valmistautuessaan tulevaan. Se toteuttaa toisten odotuksia ja ilmentää lajilleen ominaista käytöstä. Luen tämän kehotuksena katsoa ennemmin eteenpäin kuin menneeseen.

Kesän ja pesäntekemisen aikaa teille kaikille!

Noin sata rapuvariaatiota

Olen monesti tuntenut hämmennystä yleisen astrologisen kirjallisuuden ravun merkin kuvausten johdosta, etenkin Aurinko-rapujen luonnehdinnat tuntuvat karkaavan sitä kauemmas mitä useampia rapuja oppii tuntemaan oikeassa elämässä. Toki kuvaukset ovat pakosti aina yleistyksiä, mutta tästä huolimatta mieleeni on päässyt ajatus, olisiko näissä laskettu vähän hosakkaa.

Pullantuoksuinen kotihengetär on oman kokemukseni perusteella aika kaukana rapuisen arjen todellisuudesta. Jotenkin näiden ihmisten olemuksesta on ollut sanoinkuvaamattoman vaikeaa naulita sitä kaikkein olennaisinta ravun piirrettä. Enkä missään nimessä väitä, että ihmisen tulisi olla Aurinkomerkkinsä täydellinen prototyyppi, sillä sellainenhan on mahdottomuus koska on aina olemassa koko kartta, mutta jotenkin ravun teemojen kirjosta on ainakin itseni ollut hankala piirtää mitään yleisiä suuntaviivoja.

Ajattelin jakaa nyt teidän lukijoiden kanssa konstini, jolla itse olen kiertänyt tuon monimuotoisuuteen hukkumisen. Rapu on Kuun merkki, jolloin tässä merkissä syntyneen Aurinko on Kuun hallinnassa. Kuu on tunnetusti peilaava tekijä, ja jo tästä yksinään saattaa johtua osa hämmentävästä heijastus-vaikutuksesta, että ns. rapua katsoessa ei näekään todellista rapua vaan itsensä.

On niinikään selvää, että kaikissa merkeissä Aurinkoa hallitsemaan päässyt planeetta voi muuttaa merkkiään, mutta ravun merkin hallitsija Kuu on ainoa kiertolainen mikä voi tarjota saman kuukauden sisällä syntyneille kaikkien merkkien kirjon ollessaan hallitsijana. Jos yksi rapu syntyy Kuun ollessa vaa’assa, on se jo paria päivää myöhemmin syntyneellä ikätoverilla toisessa merkissä. Ravuilla on kuin sisäsyntyinen mahdollisuus useuteen, runsauteen ja vaihtuvuuteen.

Tuplarapu on kuin sellainen spesiaalikeissi josta Jukka Poika laulaa Siideripissiksessään. Tällaisen ravun pitäisi ilmentää ravun teemoja aivan superilla tavalla, jopa ylikorostuneesti, joten heistä luulisi kaikkein selkeimmin löytävän sen yleisen perusteeman. Mutta näitäkin rapuja on kahdenlaisia, sillä onhan vanhan Kuun rapu ihan erilainen kuin uuden Kuun rapu, eikö totta?

Jos Aurinkoravun Kuu menee leijonassa, kasvavalla puolella jossakin uuden Kuun ja sirppikuun vaiheilla, mielestäni tässä rapuisuus tasoittuu merkkikohtaisen vastavierailun myötä. Aurinko nousee tasavertaiseen asemaan, ja leijona-Kuu voi loistaa aika kirkkaastikin.

Muut kasvupuolen Kuut tulevat neitsyen, vaa’an, skorpionin ja jousimiehen merkeissä. Näistä mielestäni Aurinko-rapu jolla on Kuu neitsyessä saattaisi vastata huolehtijan prototyyppiä, sellaisella kasvattavan opettajan vivahteella. Rapu-skorpioni merkkiyhdistelmästä tulee selkeimmin mielikuva tästä takaisin koloonsa ryömivästä, tunteella reagoivasta vedenelävästä. Tässä voisi se sisäinen maailma kuitenkin leimuta esiin esimerkiksi taiteellisesti, kun kuitenkin kasvavan Kuun puolella ollaan. Aika ristiriitainen skorpioni kuitenkin on, ollessaan Kuulle ns. epäsopiva merkki. Ja jousimies-Kuu osuessaan hullunkuun vaiheeseen voi mielestäni ”aiheuttaa” millaisia yllätyksiä tahansa – tällaiseen ilopilleriin voisi olla mukavan railakasta tutustua!

Ravussa täydenkuun vaihe saavutetaan kauriissa, jolloin tämä hallitseva auktoriteettimerkki korostaa molempien Auringon ja Kuun johtavaa laatua. Melkoisen aikaansaava ihmistyyppi, mutta tässäkin on vaikea nähdä rapuun liitettyjä hempeitä, tunteellisia ja myötätuntoisia yleispiirteitä. Itse ottaisin tällaisen yhdistelmän tulkinnassa huomioon Kuun sijainnin vastamerkissään, joten Aurinko-rapua voi painaa tietty haasteisuus huomion ja vastavuoroisuuden tasoilla.

Muut laskevan Kuun merkit tulevat vesimiehessä (arvaamaton ”irtopää”-eksentrikko?), kaloissa (kärjistetysti toisten kautta elävä myötääjä?), oinaassa (läpi harmaan kiven..) ja härässä, mistä tulee melko hiljainen ja passiivinen mielikuva. Kun Kuu itsessään nauttii härässä olosta, tämä yhdistelmä saattaisi olla varsin seesteinen. Ja pahnanpohjimmaisena vanhan Kuun kaksonen, mikä on minulle ajatuksellisesti sellainen paradoksi, etten saa hämmästykseltäni sanaa.

Tämän esittelyni tarkoitus ei ollut etsiä ravun merkille käypästä tyypittelyä, vaan osoittaa selkeä karttatekninen seikka, miksi rapu hajoaa niin moniin osiin. Mielestäni tämä on tulkinnallisesti huomioitava seikka, koska Auringon hallitsijalla on sanansa sanottavana.

Lukijoissakin on taatusti monia rapuja, joille voi tulla erinäisiä asioita mieleen?

PS. Moni on saattanut huomata kuinka olen pitänyt hiljaiseloa blogissa. Osoitan syyttävällä sormella tällä kertaa perääntyvää Merkuriusta, mikä seilaa laskuakselini tuntumassa. Silläkin uhalla, että tämä rapujuttukin ymmärretään täysin väärin, laitoin nyt tämän julki. Kaikki muut sanomiseni on viime päivinä ymmärretty väärin tai niihin on tullut vastineita, joita minä en puolestani voi käsittää.

Villi kesä-Aurinko

Vuodessa on neljä rajapyykkiä ajassa sen mukaan, jolloin Aurinko siirtyy johtaviin merkkeihin. Oinaan ingressi kertoo koko vuodesta, ja tämä toinen ravun ingressi määrittää tarkemmin kesäkauden teemoja. Aurinko siirtyy rapuun huomenna Juhannuksena 21. kesäkuuta päivällä hiukan ennen kahta, ja meillä Aurinko piirtyy astrologisella kartalla hyvin lähelle Keskitaivasta yhdeksännen huoneen puolelle, ilonsa huoneeseen.

Auringon siirtyminen rapuun on sama hetki kuin Kesäpäivänseisaus, jolloin Aurinko on kaikkein pohjoisimmassa kohdassa Maahan nähden. Tätä sanotaan Kravun kääntöpiiriksi, ja tästä Aurinko kääntyy ”paistamaan” lähemmäksi päiväntasaajaa. Meillä tämä merkitsee ikävä kyllä taas päivän lyhenemistä talvea kohti, mutta onneksi sitä ei ihan heti huomaa.

Merkinvaihdoksessa Aurinkoa hallitsee oinaassa kulkeva Kuu, joka on kohdannut Uranuksen samana päivänä aamuviihdeltä ja lähestyy jo Kuun alasolmua. Aurinko on periatteessa itse suotuisemmin sijoittunut kuin öinen hallitsijansa, mutta näissä merkeissä on silti mukava, puoltava pohjavire taivaallisten valojen välillä: Aurinko on Kuun merkissä ja Kuu kulkee Auringon ylennyksen merkissä. Perusasetelman voidaan siksi katsoa olevan hyvä, mutta tuittupäisyyttä ja omatahtoisuutta korostava.

Ainakin minun silmääni Aurinko tulee merkinvaihdossaan hetkeksi aspektittomaksi, riippuen tietysti kuinka isoa astevaihtelua kulmille sallimme. Aurinko on jättänyt hitaasti kulkevan Merkuriuksen perääntymään kaksosiin etäämmälle, ja koska merkkiraja on jo ylitetty ja tekijät erkanevat toisistaan, tätä ei ehkä kannata pitää enää yhtymänä. Kun tällä kertaa mikään muu planeetta ei ole pääaspektin päässä aivan merkkinsä alussa – vain Neptunus kolmion päässä mutta 7,5 asteen päässä – voi Auringon tulkita kulmitta olevaksi. Kyseessä on siis voimakas Aurinko, joka toteuttaa merkkinsä teemoja puhtaasti.

Ravun ominaisuuksia ovat esimerkiksi kasvu, hoiva, tunnesidonnaisuus, ilo ja luovuus, ja näillä avuilla lähdemme tarpomaan seuraavien kuukausien ajaksi tehtävissämme. Johtavien merkkien vahvuus on selkeätä tässä ajassa, ja dynamiikasta vastaava T-risti Marsin, Uranuksen ja Pluton kesken on edelleen voimissaan. Auringon tulo rapuun viittaa yhä selkeämmin tekojen aikaan, sillä johtavissa merkeissä ollaan toimeliaita.

Tähän ingressin aikaan liittyy lisäksi vielä erikoinen tekijä, jonka vastaavuuksia ajan hengessä voi kukin miettiä ja seurailla tahollaan. Aurinko taitaa olla villillä ja vapaalla tuulella, sillä se heittäytyy aivan poikkeukselliseksi: kun Auringon normaalikulku antaa raja-arvon kallistuskulmalle, nyt Aurinko itse ylittää tuon antamansa säännön ja ylittää merkinvaihdoksessa rajan. Tietenkään Aurinko ei nouse korkealle eikä pitkäksi aikaa, mutta silti on poikkeuksellista, että Aurinko ei pysykään säädetyissä laissa vaan rikkoo järjestystä. Aurinko käy siis pienen hetken ajaksi OOB tilassa, ja tämä tapahtuu lauantaina Juhannuspäivänä klo 10:50 – 16:36. Kun merkinvaihdos tapahtuu tämän ajan puitteissa, on Aurinko OOB tilassaan hiukan kauemmin kaksosten 29 asteella kuin ravun ingressin jälkeen. (Viime vuonna kun samanlainen outous tapahtui, ajoitin omien kotisivujeni ilmestymisen tälläiseen poikkeuksellisen kasvun aikaan. Ehkä teilläkin on mielessä jotakin spesiaalia, jonka haluatte saada alkuun takuulla erikoisissa merkeissä?). Kuinkahan lahjakkaan sävyn OOBismi tulevien kuukausien ajaksi meille antaa?

Nautinnollista ja tunteikasta kesäaikaa kaikille ja erityisesti Aurinko-ravuille hyvää ”omaa” aikaa!

Mukavia muutoksia

Tänään Helatorstain pyhäpäivänä taivaalla tapahtuu mukavia muutoksia merkinvaihdoksien myötä. Jo aamuyöllä hetki Auringonnousun jälkeen Venus pääsi omaan härän merkkiinsä. Oi että tämä tuntuu helpottavalta ja suloiselta, ei pelkästään siksi että siirtymä vastamerkistä oinaasta omalle alueelle härkään on upea juttu, myös sen vuoksi että Venuksen kontakti Kuun alasolmulle voidaan katsoa päättyneeksi. Nämä tekijät on voineet viime aikoina rassata Venuksen alaisuuteen liittyvissä asioissa, ja olihan siinä vielä lisätä tuo aina merkin lopussa kohdattava viimeinen ylitys, viimeisen asteen ”kurimus”.

Venus härässä rauhoittaa ja tyynnyttää mieltä, antaa meille luvan nauttia ja kokea mielihyvää. Raha-asioiden suhteen tämä tuntuu erittäin hyvältä, ja ihmissuhteissa voisi olla odotettavissa seesteisempi, rakastavampi ja jopa uskollisempi vaihe. Vaikka en mielläkään Venusta härässä mitenkään räiskyväksi, voisi tämä luoda mukavat puitteet esimerkiksi tulevan viikonlopun juhlille. Juhannuksen aikaan on sitten jo kaikenlaista muuta taivaan energioissa enemmän esillä, mutta saattaa Venus vielä härän viimeisiltä asteilta tuoda oman sulonsa keskikesän viettoon.

Myös Merkurius on muuttamassa merkkiään samana päivänä, nyt torstaina 29. toukokuuta rapuun, ja tämä tapahtuu joitakin minuutteja puolenpäivän jälkeen. Merkuriuksen kohdalla ei kannata jäädä suremaan omasta kaksosen merkistä muuttoa rapuun, sillä eipä aikaakaan kun viestinviejä peruuttaa takaisin omaan ilmavaan maailmaansa. Merkurius on edelleen korkealla OOB tilassa vielä viikon verran, ja tottakai kulkee nyt jo perääntymisalueen varjossa, eli planeettaan liittyy joitakin poikkeustekijöitä, jotka saattavat näkyä sen toteutumisessa tulevina päivinä. On mukavaa, että Merkurius ei jää merkinvaihdossaan kuitenkaan ihan täysin heitteille, vaan Kuu auttaa viestien välittämisessä kaksosista: Merkuriuksella ja Kuulla on siis välillään vastavierailu, jolloin vierekkäisten merkkien hankaus ei taida näkyä nyt ollenkaan.

Vaikka rapu ei ole astroteknisesti hyvä merkki Merkuriukselle, on planeetta osoittanut toimivansa oikein hauskasti näin iloisessa ja luovassa merkissä. Astrologiassa oman merkin vierekkäiset (ja kvinkunssimerkit) katsotaan sellaisiksi, joiden kanssa yhteinen sävel löytyy hankalimmin. Mielestäni tämä sääntö ei ihan päde sataprossaa Merkuriukseen, koska planeetalla on ihan poikkeuksellinen neutraali luonne. Se sopeutuu ja selviytyy ihan missä vaan. Ravun runsaus ja kukkeus, OOB tilan korostamana, voi kuitenkin olla vaikeasti hallittavaa, joten ollaan huolellisia rahojen, viestien ja liikkumisen suhteen.

Merkurius ja Venus ovat jo jonkin aikaa kulkeneet keskenään tasatahtiin mukavassa kulmassa, ja tämä miellyttävä ote pysyy vielä tulevan viikonlopun ajan ilonamme. Tämä samaan tahtiin kulkeminen ei ole aivan tavattoman harvinaista, mutta sellaista voi sattua ainoastaan silloin kun Merkurius on valmistautumassa pysähdykseen. Merkurius on tavanomaisessa vauhdissaan paljon nopeampi verrattuna Venukseen, mutta nyt Merkuriuksen hitauden vuoksi niiden rytmi on osunut hienosti yksiin. Toivottavasti tästä on ollut teille iloa ja apua? Itse olen ainakin huomannut viilanneeni sanoja ja kuvia poikkeuksellisen paljon ja huolellisesti (en tosin tänne blogiin, mistä olen pahoillani).

Heittäydytään ottamaan iloiten mukavat uudet energiat vastaan!

Vahva Jupiter ja ystävänsä Venus

Jupiterin energiat nyt voimakkaimmillaan, sillä se on päättämässä perääntymisjaksoaan ravussa tänään pysähdykseensä 10°26’, missä kohdin iso hyväntekijä tosin vielä pysyy pari päivää lauantai-iltaan saakka. Jupiter on nyt avautumassa sisäisestä jaksostaan ulkoiseen toimintaan, jolloin viime kuukausien aikana saavutettu sisimmän viisaus voidaan jakaa maailmalle. En näe oikein mielekkääksi ajatella näiden hitaampien planeettojen kohdalla perääntymisjakson jälkeen varjo-alueen altistusta, kuten esimerkiksi Merkuriuksen kohdalla sellainen voi paremmin toimia. Oletukseni on, että pysähdyksessään Jupiter on nyt positiivisessa mielessä vahva, ja normaaliin etenemisnopeuteen päästessään on taas toiminnaltaan normaali. Voi olla myös, että ravun merkin ylennyksen tuoma etu häivyttäisi kaikenlaiset varaukset.

Vaikka astrologiassa kutsutaan Jupiteria suureksi hyväntekijäksi, ei sen energia omassa elämässä aina tunnu osoittavan automaattisesti hyvää. Myös Jupiterin alaiset seikat voivat olla yksilötasolla kipeitä asioita käsitellä. Jupiter vapauttaa, emmekä aina osaa hyväksyä vapautumisen teemaa luontevana. Pitkällä tähtäimellä ajateltuna Jupiter kuitenkin näyttäisi vapauttavan meitä asioista, joista irtautuminen suuren mittakaavan tasolla johdattaa parempaan.

Tulevien parin päivän pysähdyksen aikana on hyvä hetki pohtia Jupiteria ja sen energiaa suhteessa omaan sisimpään ja elämään, mitä seikkoja on ollut työn alla sen perääntymisen aikana, mitä olemme oppineet, ja kuinka voimme nyt käyttää oppimaamme laajentumiseen ja kasvuun. Tällainen Jupiterin kääntyminen, liikkeen oikaisu, on mahdollisesti kaikkein positiivisinta Jupiterin tarjolla olevaa energiaa, ja se on mielestäni kaikkien ulottuvissa siitä huolimatta, kuinka aktiivinen tuo ravun kymmenes aste omalla kartalla on. Jos pysähdyksen aste erityisesti resonoi omalle kartalle, voimakkuuden ja merkityksen taso varmasti nousee. Nyt on hyvä katsoa optimistisesti kohti tulevaa.

Myös Venus on heittäytynyt äkkiarvaamatta, kaikkien pysähdyksien varjossa aktiiviseksi. Se ylitti perääntymisensä varjo-alueen kauriin merkin lopussa, ja saattoi kipuilla viimeisen asteen ylityksessä jotakin niin omista teemoistaan kuin sen aikaisemman perääntymisjakson aikana esille nousseista asioista. Myöhään eilen illalla, noin yhdentoista aikoihin, Venus siirtyi vesimieheen (ja samalla perääntyvän Saturnuksen hallintaan). Venuksen kautta saamme nyt huljutella ihmissuhteita symbolisesti puhdistavan veden alla.

Toivotan kaikille kirkastuvaa kevättä, ainakin Jupiterin ja Venuksen teemoissa!

Talvikuu selviytyy

Tulevana yönä, seuraavan vuorokauden puolella 16. tammikuuta saamme Täydenkuun ravussa aamulla aikaisin noin kymmentä minuuttia vaille seitsemältä. Kuu kasvaa suurimmaksi 25°58’ rapua, omassa merkissään, mikä korostaa tämän eläinradan merkin ominaisuuksia täyttymyksen, kokonaisuuden ja valmiiksitulon aikana. Tällainen talvinen täysikuu on aina tärkeä kuutamo, sillä omassa merkissään Kuu on vahvimmillaan ja omimmillaan.

Tämän ajankohdan voimakkain planeettakuvio taivaalla on lähestyvä ja lupaava perääntyvien Venuksen ja Jupiterin vastakkaisuus, mikä syöksee energiansa kulmistaan Marsiin vaakaan, joka sekin varmistelee jo tulevaa perääntymisen jaksoaan hitaassa liikkeessä. Tämän valmiimmaksi  T-risti ei kuitenkaan näiden tekijöiden välille tule, sillä Jupiter kiirehtii alta pois, Venus palautuu etenevään liikkeeseen ja Mars vielä jatkaa muutaman asteen verran etäämmälle vaa’assa. Silti lupaavassakin kulmassa on mukava hyvien tekojen tunnelma, ja hyvyyteen olisi ajan hengen mukaan tarkoituksenmukaista suunnata, sillä tämän täydenkuun aikaan kalojen alussa kulkeva Neptunus kulkee puhtaimmillaan, uskollisimpana omalle voimalleen eli ilman kulmia muihin planeettoihin.

Täydenkuun korkein hetki tapahtuu ravun ja kauriin merkkipareissa, jotka yhdessä painottavat tässä ajassa huolehtimisen ja selviytymisen teemoja. Ravun täysikuu voi olla se kaikkein vahvimmin lähelle ottava ja intiimein, siitä huolimatta että Kuu kulkee kiertoradallaan parhaillaan kaikkein kauimpana Maasta. Jos tämä Kuu olisi osunut Super Kuuksi, voisi sen voima olla vertaansa vailla; nyt vahvuus tapahtuu enemmän symbolisella kuin biologisella tasolla.

Rapu on mielestäni herkin kaikista eläinradan merkeistä. Siinä on omakohtaisuutta ja vaistonvaraisuutta, jotka kehottavat tutkimaan omia tunnetiloja ja reagoimaan sen mukaisesti, vaikka sitten täytyisi tehdä tuuliviiriliike päinvastaiseen. Kun aspektiton Neptunus samaan aikaan korostaa ajassa alitajuisuutta, ovat mahdollisuutemme oikein mainiot tarkastella tuntoja kaikki anturit herkistyneinä. Kuun sijainti nyt täydenkuun kohdassa osoittaa havaintomme ulospäin, näkyviksi ja avoimiksi. Se onkin sitten tapauskohtaista, mitä avoimuudesta yksilötasolla seuraa.

Auringon vastakkaisuuden lisäksi Kuun ainoa isompi kulma on loittoneva kolmio Saturnukselle, mikä on tällä hetkellä Auringon hallitsijana taivaan järjestelmässä. Vaikka yleensä ottaen kolmio mielletään sujuvuudessaan hyväksi kulmaksi, saattaa tämä nimenomainen kulma viestiä luopumisen tuskasta tai vaikeudesta kontrolloida tunteita: Kuun kolmio paljastuu kontraparalleeliksi eli vastakkaisuustasoksi avaruudellisesti. Toisaalta kontraparalleeli saattaisi myös korostaa Kuun tämänhetkistä vaihetta, vaakamaista vastavuoroisuutta, opposition kohtaa (Aurinkoon nähden), mikä lisää toisten ihmisten merkitystä tässä ajassa. Tämä kaikki yhdessä saattaa painottaa toisista huolehtimisen, velvollisuuksien ja yhteisvastuun teemoja.

Täydenkuun Saabinen symboli on levollinen Tyytyväisyyttä ja onnellisuutta ihmisten lukiessa divaaneilla. Symbolissa on eräänlainen paikalleen-pysähtymisen henki, mihin ei kuitenkaan sovi jäädä köllöttelemään. Nyt tarjoutuu tilaisuus keskustella ja ottaa selvää toisten mielipiteistä rauhallisessa sävyssä. Vaikka asiat ovat hetken hyvällä tolalla, se ei saisi sumentaa meitä.

Hienoa talvista kuutamoa ja ihonalle menoa ravun hengessä kaikille!