Posts Tagged ‘sekti’

Profektion puuttuva palanen

10.10.2022

Vuosiprofektiossa aika kiertää merkkien läpi, nostaen aina kyseistä merkkiä hallitsevan planeetan ajanlaadusta määräävään asemaan. Yleisprofektio katsotaan nousumerkin vuosittaisesta siirtymästä, mutta samalla vuosisyklillä esimerkiksi kartan hallitsevan valon profektio voi antaa oleellista tietoa. Tarkemmin olen esitellyt tätä ajanhallinnan metodia esimerkiksi tässä vanhassa kirjoituksessa.

Profektio nappaa merkin vuorollaan käsittelyyn vuoden ajaksi, siitä siis nimi vuosiprofektio, ja kulkusuunta tapahtuu eläinradan merkkien mukaisessa järjestyksessä. Koska astrologian systeemissä on kaksitoista merkkiä, profektio palaa alkukohtaansa eläinradan merkit kierrettyään ja alkaa uuden samanlaisen kierroksen. Tämä toistuvuus herättää usein kyselyä ja ihmettelyä, koska eihän ihmisen elämä ole samanlaista vauvakuukausina (ensimmäisen elinvuoden profektio), esiteininä 12 vuotta myöhemmin tai vaikka miltei viiskymppisenä. Mikä erottaa ensimmäisen profektiokierroksen myöhemmistä samanmerkkisistä vuosista?

Palaan esittämääni kysymykseen, mutta heitetään kierros tyyliin ”jo ammoisina aikoina”. Profektio ajanhallintamenetelmänä on peräisin hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen astrologian ajoilta ja se on ollut käytössä myös intialaisessa astrologiassa. Modernista länsimaisesta astrologiasta se ehti välillä kadota, ainakin laajemman tuntemuksen ja osaamisen tasolla, mutta on nyt taas nopeasti yleistynyt kun antiikin tekstejä on käännetty nykykielille ja tutkittu. Perinteiseksi kutsuttu astrologia on enimmäkseen ollut alkuperäisten kirjoitusten ja menetelmien tutkimista ja astrologian tekemistä näiden oppien mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että ollaan valmiita jatkamaan eteenpäin, kehittämään astrologiaa alkuperäisten oppien mukaisesti. Perustavanlaatuinen filosofinen kysymys on, tulisiko astrologiaa harjoittaa vain niiden oppien perusteella, joita on onnistuttu pelastaa, jotka on varmistettu ”aidoiksi”. Kun hellenistisen ajan tekstejä on tutkittu, on saatu huomata, etteivät nekään ole aina yhteneväisiä keskenään. Yksi astrologi painottaa yhtä juttua, toinen on valinnut käyttöönsä hieman toisenlaisen menetelmän, eli riippuu aina näkemyksestä mitä pitää alkuperäisenä, oikeana tai totuutena. Astrologia elää ja muovautuu kaiken aikaa, ja meidän aikamme tekijät jättävät siihen omat jälkensä.

Palataan kysymykseen profektioiden jaksottaisesta toistumisesta. Tähän on antanut varsin kunnianhimoisen vastauksen slovenialainen astrologi Rok Koritnik. Hän on testannut profektioiden puuttuvaa palasta, miten erottaa eri aikoina tapahtuvat profektiot toisistaan. Koritnik on uskollinen hellenistisen astrologian menetelmille ja opeille, joita soveltamalla hän on rakentanut eräänlaisen yläkategorian vuosiprofektiolle. Koritnik kutsuu menetelmäänsä nimellä the Trails of the Stars, minkä voi kääntää tähtien poluiksi. Koritnikin menetelmä perustuu pidempien profektiojaksojen syklihallitsijaan, mikä seulotaan esiin ottamalla huomioon karttaa hallitsevan valontuojan ja sektin. Hänen metodinsa antaa käyttöön yksilöllisen oman kartan planeettasijainteihin perustuvan vuosisyklin, ja yhdistettynä vuosittain vaihtuvaan profektioon syklihallitsija osoittaa merkityseron kertautuvien profektiovuosien välille.

Luotan siihen että te lukijat ymmärrätte valintani jättää ruotimatta menetelmän oppeja seikkaperäisesti blogissani. Koritnikin teos, jossa hänen lanseeraamansa systeemi esitellään, on vielä varsin tuore, ja on mielekästä ohjata kiinnostuneet suoraan lähteelle. Teosta At the Turning of Years saa helposti nettikaupoista ja jopa siitä kotimaisestakin. Aion ottaa hänen ehdottamansa systeemin tarkastelun alle ja liittää vuositulkintoihini (linkki tulkintojen kuvauksiin ja hinnastoon), jotka perustuvat profektion osoittamiin planeettoihin ja joissa muutoinkin esittelen tarkkaan kunkin profektiovuoden asioita. Kun laskin itselleni syklihallitsijat ja niiden hallitsemat vuodet, sain heti ahaa-elämyksiä isojen teemojen toistumisista. Tähtien polut ovat tosiaan antoisia!

Advertisement

Kartantulkinnan lähtökohta – Sekti

11.10.2019

Päivä- ja yökartoista astrologiassa olisi pitänyt kirjoittaa ”ensimmäiseksi” tai ainakin aivan aluksi, kun ryhdyin kirjoittelemaan tänne blogiin astrologisten juurien herättämistä ajatuksista ja oivalluksista.  Olen aiheesta kirjoittanut ainakin 2011 eli lukuisia vuosia sitten, mutta sallittakoon ilmaus, silloisen käsityksen ja tietämyksen valossa. Tästäkin syystä aihe on syytä nostaa esille uudestaan.

Juuriastrologia jakaa yksilöt ja tapahtumat sen mukaan, mihin vuorokauden aikaan ne tapahtuvat. Voidaan kärjistäen esittää, että päivä- ja yöihmiset toimivat vuorokaudenaikaansa kuuluvien lainalaisuuksien mukaan. Meitä on kuin kahdenlaista sorttia, eikä näistä toinen ole toista parempi; ollaan vaan vähän erilaisia keskenään. Tämä vastaa hellenistisen ajan ajattelua muutenkin, sillä kaikessa ilmeni vastavoimansa; päivä ja yö, maskuliininen ja feminiininen, aktiivinen ja passiivinen. Päivällä tai yöaikaan syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että juuri se syntymän vuorokaudenaika määräisi milloin olemme virkeimmillämme tai tahokkaita. Kyllä Aurinko ohjaa kirkkaudellaan meitä kaikkia puuhamaan päivisin ja lepäämään öisin. Yksilöllisiä poikkeuksia tästä biologisesta rytmistä löytyy toki.

Juuriastrologiassa päivän ja yön erottamista toisistaan kutsutaan sektiksi. Tälle käsitteelle ei ole toistaiseksi löytynyt riittävää käännöstä suomeksi. Voimme puhua päivä- ja yövuorosta, tai syntymän vuorokaudenajan määrittämisestä.

Sektin analysoinnissa tärkeää on ymmärtää astrologinen aikakäsitys. Päivä alkaa Auringon noustessa horisontista, ja samoin yö alkaa silloin kun Aurinko painuu horisontin alle. Auringon sijainti kartalla määrää sektin.  Kaikki ne (ihmiset ja tapahtumat), joiden Aurinko on horisontin yläpuolella, ovat päiväkarttaisia (tai päivävuoroa). Vastaavasti ne, joiden syntymäkartalla Aurinko on horisontin alapuolella, ovat yökarttaisia. Kellonaika ei yksinään kerro kumpaan sektiin kartta kuuluu: jos olet syntynyt vaikka kuudelta aamulla, saatat mieltää että olisit syntynyt päiväaikaan, mutta tämä riippuu siitä, onko Aurinko noussut jo horisontista vai ei. Esimerkiksi nyt syksyllä kirjoittamisen ajankohtaan Aurinko nousee noin kahdeksan aikaan. Tätä aikaisemmin seitsemältä syntyneet, tähän vuodenaikaan (ja riippuen leveysasteista) kuuluvat yösektiin. Astrologian harrastajalle määritys sinänsä on helppoa, eikös vaan, me kaikki tiedämme missä kartalla kulkee horisontti, ja osaamme katsoa miten Aurinko on sijoittunut tähän akseliin nähden.

Sekti antaa pohjan planeettojen tulkinnalle. Ilman tietoa sektistä ei voida määrittää mikä kartalla on etusijalla, ja miten planeetat toimivat. Tästä syystä tämä sektijuttu olisi pitänyt olla esillä ihan ensimmäisenä, ennen minkään muun astrologisen jutun esittelyä. Sekti on lähtökohta.

Juuriastrologian näkemyksen mukaan planeetat ovat hierarkkisissa suhteissa toisiinsa. Sekti antaa alustavan viitteen siitä, mitkä planeetat kunkin yksilön tai tapahtuman kartalla ovat mahdollisesti ensisijaisia, tai sekti voi osoittaa millä tekijöillä on luontaiset edellytykset nousta esiin kokonaisuudesta.

Maaliskuussa esittelin planeettojen ilojen alueiden opetuskartan, ja tästä samasta ohjenuorasta näkyy sektin idea. Aurinko on sijoitettu horisontin ylle, ja sen kanssa päiväsektiin kuuluvat Jupiter ja Saturnus. Yösektin Kuu on horisontin alla Venuksen ja Marsin kanssa. Merkurius voi kuulua kumpaan sektiin hyvänsä, ja tämän määrää Merkuriuksen suhde Aurinkoon. Ilojen kartallahan Merkurius on osoittelevasti ensimmäisessä paikassa, jonka horisonttiakseli jakaa osittain päivä- ja osittain yöpuoliskoihin. Merkurius on ainoa planeetoista, joka voi näin keikkua, kuulua jompaankumpaan tiimiin. Jos Merkurius nousee ennen Aurinkoa, se on päiväsektiä ja kaveeraa Saturnuksen ja Jupiterin kanssa. Jos Merkurius nousee vasta Auringon jälkeen, se on yösektiä ja kimpassa Kuun, Venuksen ja Marsin kanssa.

Jos on päiväsekti, Aurinko on ensisijainen valontuoja. Jupiter on päiväsektin suotuisa planeetta, hyvää ja onnea lupaava tekijä. Saturnus, vaikka on katsottu suurimmaksi epäonnen ilmentäjäksi, saattaa toimia päiväkartalla aivan mainiosti. Nämä kaikki lasketaan sektinmukaisiksi planeetoiksi, ja niiden teemat ilmentyvät mahdollisesti elämässä ensisijaisesti, selkeämmin tai merkittävämmin.

Päiväsektin planeetat eivät toimi kovin luontevasti sen toisen tiimin kanssa, yösektin, jota edustavat siis Kuu, Venus ja Mars. Päiväkarttainen ei ehkä kykene saamaan Venuksesta kaikkea sitä iloa irti, mitä planeetalla  universaalisti olisi tarjottavana. Mars on päiväkarttaiselle hankala, ja sitä nimitetään sektinvastaiseksi harmintuojaksi.

Jos tarkastelemme yökarttaa, on silloin Kuu olennainen valonantaja. Yökartan Venus saa mahdollisuuden nousta teemoineen hyväntekijänä esille, eikä Mars ehkä tuota niin päänvaivaa. Sen sijaan yökartan yksilölle Jupiterista ei ehkä ole niin suurta iloa, ja Saturnus osoittaa haittaa, vaivaa ja kipuiluja.

Vallassa olevassa sektissä tekijät toimivat parhaiten keskenään, esimerkiksi kulmissa toisiinsa. Kannattaa katsoa kumman kartan joukkueen porukkaan Merkurius kuuluu, sillä sen myötä vaakakuppi tavallaan kallistuu joko niin, että kartan enemmistö on vallitsevassa sektissä, tai sitten niin että ”poliittista oppositiota” onkin määrällisesti enemmän.

Oman sektinsä sisällä planeetoista voi nähdä vielä hienosäätäen, miten luontevasti ne viihtyvät sijainnissaan. Päiväsektissä tykätään eläinradan maskuliinisista merkeistä, ja Jupiter ja Saturnus ovat mieluiten horisontin yllä Auringon kanssa – ja silloinkin Auringon puolella horisonttia jos sattuu olla kyseessä yökartta. Yösektin Kuu, Venus ja Mars viihtyvät feminiinisissä merkeissä. Muitakin sijaintiin liittyviä harkittavia pointteja on olemassa, mutta nämä nyt aluksi pohdittaviksi.

Hellenistisen ajan astrologeista ilmeisesti kaikki käsittelevät sektin käsitettä kirjoituksissaan. Ohessa keisarillisen hoviastrologin Thrasylluksen tiivistetty selitys aiheesta; monesti teoksissa sektiä esitetään niin vuolassanaisesti (esimerkiksi Valens, Firmicus, Ptolemaios) että en tähän yhteyteen heitä lainannut. On mielenkiintoista, että oppi sektistä hävisi astrologisesta tietoudesta pitkäksi aikaa, vaikka kartantulkinnassa sen ymmärtäminen on tärkeää.

Sektin osoittaman järjestyksen mukaan planeetat ilmenevät ajanlaadussa erilaisin tavoin. Päiväsektiläiselle saattaa osoittautua haastaviksi esimerkiksi Marsin profektiovuodet (vuosi/merkkiedistyksen nousulla on näinä vuosina Marsin kotimerkit oinas tai skorpioni). Kyseisinä vuosina voi pohtia Marsin transiitteja, oman kartan Marsiin kohdistuvia transiitteja, onko vuoden aikana Marsin perääntymisjaksoa, osuvatko pimennykset Marsiin, nämä nyt ainakin aluksi. Monimutkaisempiakin ajanlaadun tasoja juuriastrologia tarjoilee edistyneille oppijoille. Toinen esimerkki; yösektiläinen ei ehkä saa kiinni Jupiterin vuosista, vaikka tuo olisi kuinka taivaankannen paras planeetta, koska menestys tulee ennemmin omaan sektiin kuuluvan hyväntekijän eli Venuksen kautta.

Eivät ne sektinvastaiset tekijät silti täysin paitsiossa ole, kaikilla planeetoilla on kartan kokonaisuudessa viestinsä, merkityksensä ja kohtalonsa. Sekti pohjustaa toteutumista, ja sen vastaisella tekijällä ei ole aivan samanlaista etua kuin niillä tekijöillä, jotka ovat valikoituneet syntymähetken osoittamana omaan ykkösdivariin.


%d bloggaajaa tykkää tästä: