Posts Tagged ‘Transiitit’

Erikoinen transiittikevät

16.3.2019

Iskeekö transiitit? Nyt keväällä on tarjolla erityisen painavia transiitteja, sillä lyhyen aikavälin sisällä moni merkittävä planeetta muuttaa kulkusuuntaansa ja pysyttelee tästä johtuen miltei samassa kohdassa eläinrataa tavallista pidemmän aikaa. Ja mikä mielenkiintoisinta, kaikkien planeettojen voimat kutittelevat samoja asteita, mahdollistaen näin monelta eri suunnalta tarjotut planeettaenergiat.

Nyt kun mennään vasta maaliskuun puoltaväliä ja astrologisesti ollaan vanhan vuoden puolella ennen uutta alkua ja oinaan ingressiä, hitaasti liikkuvat tekijät ovat jo niin lähellä pysähtymisien kohtiaan, että näihin osuvat transiitit alkavat aktivoitua. Planeettojen aktiivisuuden ajatellaan olevan suurimmillaan silloin kun asia on vasta tapahtumassa, ennen kuin kulma on tarkka (tätä kutsutaan avautuvaksi) ja voima alkaa laantua tarkan kulman tai ylityksen jälkeen kun kuljetaan ohitussuuntaan (sulkeutuva kulma). Hitaat ulkoplaneetat ovat transiiteissaan enemmän aikakausia, mutta pitkään transiittijaksoon saattaa tulla painokkaampia kohtia silloin jos planeetta pysähtyy transiittijaksossaan tarkkaan kulmaan tai hyvin lähelle sellaista.

Jupiter, Pluto ja Saturnus ovat kaikki tällä hetkellä vain asteen tai parin päässä tulevia pysähdyksensä kohtia, joten jos teille osuu, asiat alkavat olla jo nyt hyvinkin aktiivisia, herätä ja kerääntyä. Aluksi Jupiter pysähtyy jousimiehessä 24 asteessa, tarkimmillaan tämä on 10. huhtikuuta, mutta tällä hetkellä Jupiter on vain asteen etäisyydellä pysähdyksensä kohdasta. Pluton pysähdys kestää ajallisesti pidempään, se on tarkkana 24. huhtikuuta, ja on 23 asteessa kaurista. Saturnus on kulkenut jo pitkään aivan siinä kyljessä, ja pysähtyy kuukauden lopussa 20 asteeseen kaurista. Saturnuksella on nyt etäisyyttä vajaat pari astetta, ja Plutolla vain joitakin kaariminuutteja. Kesällä juhannuksen tienoilla Neptunus viimeistelee näiden samojen asteiden pommituksen kun pysähtyy kaloissa lähelle 19 asteen rajaa.

Jos teillä on syntymäkartoillanne planeettoja ja akseleita näiden pysähdyksien asteiden kohdalla tai edes hyvin likellä tuntumassa, on transiiteissa nyt piikkikohtaa luvassa. Muuttuvat ja johtavat merkit ovat voimallisimpien kulmien päässä, mutta kyllä näin monesta pysähdyksestä riittää säteilyä muillekin eläinradan merkeille. Ja onhan transiittikattauksessa sitten vielä tarjolla Uranus, mikä aivan härän merkin alusta pommittaa kartoillanne alku-asteilla sijaitsevia tekijöitä. Niin Uranuksen outolintumaista tyyliä olla erilainen.

Toisaalta sitten heille, joiden kartat rakentuvat muihin asteisiin, sanotaan nyt vaikka kymppiasteen ja aivan merkin lopun tienoille, voitte saada nyt kovin rauhallisen jakson elämäänne, kun planeetat eivät juuri kiusaa eivätkä häiritse. Kumpaan joukkoon kuulut, pommitettuihin vai sivuutettuihin?

Mainokset

Joskus tuntuu, toisinaan sitten taas ei

17.1.2017

space-transitsMehän emme astrologiassa tiedä aukottomasti ja eksaktisti miten transiitit (tarkoittaen planeettojen ylityksiä ja kulmia oman kartan planeetoille ja akseleille) toimivat. Minä en ainakaan tiedä vedenpitävää reseptiä siihen, miksi jokin transiitti iskeytyy ja toinen ei tunnu missään. Esitetty on, että syntymäkartta määrää potentiaalit, vähän siihen tyyliin että jos on ”tähtiin kirjoitettu” niin vain se voi toteutua. Mutta tämähän kärjistettynä tarkoittaisi sitä, että monet energiat jäisivät tavoittamattomiksi, koska siihen ei ole rahkeita, niinkö. Vielä enemmän merkitystä saattaisi olla yksilön vapaalla tahdolla, eli käytännössä valinnoilla, miten toimii itse kunkin transiitin kohdalla. Tästä taas seuraa eettisiä pohdintoja: milloin olemme päätösvaltaisia omista valinnoistamme? Eihän pikkuvauvan sairaus voi olla sen syytä, että natiainen olisi muka valinnut jotenkin väärin? Pystyykö transiitin energiaa väistämään jos sille ei tietoisesti tee mitään?

Saattaa olla taas aika kerrata omia näkemyksiä aiheesta, ja alistaa ajattelunsa julkiselle ruoskinnalle, ja toivoa herättävänsä keskustelua. Perustan näkemykseni intensiteettiin ja aikaan. Meillä on ”alustana” syntymäkartta, jota vasten seuraamme aikaa. Jos verrataan esimerkiksi edistyskarttaan, progessahan nimenomaan aika synnyttää potentiaalin toteutumaan, sitten kun sen aika on. Ylipäätään ajassa näyttäytyy monenlaisia planeettaenergioita kuin kerrostumina. Voi olla pitkäkestoinen, monta kertaa tarkkana toistuva kulma, jollainen oli esimerkiksi Uranuksen ja Pluton neliökulma (eikä se taida olla vieläkään tyystin ohi!). Tällaiset ovat vuosikausia kestäviä syklejä, ja planeettojen teemojen vastaavuudet ovat monisyisiä, niin yleismaailmallisia kuin henkilökohtaisia. Jos jonkun omalla kartalla on samanlainen kulma olemassa kuin ajassa taivaalla, on tällöin omalla kartalla jo valmiiksi olemassa kuin energiavaraus, mitä samantyyppinen voima ajassa lähtee aktivoimaan ja purkamaan. Minulta on ollut ilmeisen uhkarohkeata lähteä väittämään, että merkeistä viis: jos omalla kartalla on Jupiterin ja Uranuksen vastakkaisuus, kuten nyt on taivaalla, sehän on väistämättä eri merkeissä kuin tänä talvena meille tarjoutuva oppositio. Jupiter ja Uranus ottavat nyt mittaa toisistaan, ja vastaava (ei kuitenkaan täysin samanlainen) voima resonoi heille, joilla asetelma on omastakin takaa. Loppu on luonnollisesti itsestä kiinni, mitä tällaisella pläjäyksellä tahtoo tehdä. Ei arvoteta puoleen eikä toiseen, onko tulos potentiaalisti hyvää tai pahaa, riittänee että huomioimme mikä kartalla todennäköisimmin aktivoituu. Summauksena: ne joiden alustalla juttu on jo valmiina, saavat edun.

Voimakkuudella planeettojen yhteydessä tarkoitan tietynlaisia erityistiloja, joihin planeetat sykleissään joutuvat. Planeetan käännökset näyttäisivät olevan voimakkaimpia ajanlaatua sävyttäviä tapahtumia, eli pysähtynyt planeetta määrää ajan luonnetta. Voimakas planeetta ajassa on vahva transiittinakin; pysähtyneen planeetan kulma tunkee vahvemmin esille kuin normaalissa kulussaan etenevä planeetta. On toki olemassa monia muitakin tapoja määritellä planeettojen voimakkuuksia, pysähdyksen minä vain katson tärkeimmäksi suhteessa aikaan.

On toki olemassa ihan tietynlaisia spesiaalitransiitteja, jotka ovat tavanomaista astrologiaa ja näitä on aina pidetty tavallisia kulmia tärkeämpinä. Näitä ovat esimerkiksi Uranuksen puolitus, Saturnuksen paluut, ja mielestäni suotta vähemmälle huomiolle jäänyt Neptunuksen neliö (te kysytte että mikä puolitus, mille, itselleen, tai neliöstä, planeetta neliöi oman kartan samaa planeettaa). Samoin näyttäisi olevan enemmän painoarvoa silloin, kun hidasliikkeinen planeetta (Jupiterista Plutoon) tekee ylitystä tai kulmaa astrokartan kulmakiville, Auringolle, Kuulle tai nousuakselille.

Transiitti on aina herkkyysaika, enkä minä puhu tässä yhteydessä mistään erityisherkkyydestä. Herkkyyttä suhteessa aikaan – juuri kyseisen planeettakulman aikana on otollinen aika, usein ikävaihe, toteuttaa kyseisen planeetan teemoja aivan erityisen tärkeästi. Onko sitten kohtalouskoa ajatella, että on tarkoitettu, että ihmisenä käymme läpi tietynlaisia peruskysymyksiä. Herkistymistä tapahtuu myös siten, että oman karttamme kautta olemme otollisempia nappaamaan tietynlaiset energiat käyttöön. Ja yhtä lailla jokin tietty kohta omalla kartalla herkistyy eli aktivoituu transiitista. Jos esimerkiksi Aurinko on kauriissa ja Pluto seilaa pitkään sen ylityksessä, pistää tällainen transiitti tutkimaan kaikkea mitä Aurinkoon liittyy, kuten esimerkiksi sen muodostamia kulmia.

Nopeammatkin transiitit saattavat tarjota tärkeitä herkkyysaikoja, jotka voisi myös tulkita kasvutehtäviksi. Näin voi esimerkiksi olla Profektioiden kautta katsotun ajan herrana toimivan planeetan kohdalla. Sinä vuonna kun esimerkiksi Merkurius on ajan herrana, on syytä tutkia niin oman kartan Merkuriusta kuin pitää silmällä tuon vikkelän planeetan transiitteja.

planets-transits-2Tottakai erilaiset kulmat tuottavat omanlaistaan jälkeä meissä, valinnoissamme, elämissämme. Kulmista voisi paasata vaikka kuinka pitkään, ja näistä kannattaa etsiä laajasti tietoa. Ylitys on transiittina ihan eri juttu kuin sekstiilikulma! Samoissa teemoissa pyöritään, mutta toisenlaisella vaihteella tai luonteella. Kulmakin saattaa itsessään kertoa omanlaistaan tarinaa transiitin aikana: jos omalla kartalla on paljon tai niukasti kyseistä kulmaa, on tälläkin merkityksensä. Toivottavasti moni lukija ajattelee jo tässä vaiheessa, että onpas se astrologia monimutkaista. Se todellakin on, ei lainkaan suoraviivaista eikä yksiselitteistä.

Transiittien toteuttaminen on toinen suuri asiakokonaisuus, johon tässä yhteydessä nyt vain viittaan. Monet nimittävät näihin liittyviä prosesseja oppimiseksi. Taidan valita linjani ja katsoa tätä ennemmin elämisenä, kokemuksellisena tapahtumana. Varsinkin pitkäkestoiset tai muuten vaan intensiiviset transiitit jättävät meihin jälkensä, muuttavat meitä. Oppiminen on miellettävä kehitykseksi kohti parempaa, mutta en ole aivan näin idealistinen. Transiittijaksot saattavat ihan yhtä hyvin taannuttaa, lannistaa, lyödä maanrakoon, hiljentää, vaurioittaa, traumatisoida. Elämässä todellakin tapahtuu paljon kaikenlaista epämukavaa, suorastaan pahaa, vaikka kuinka pyrkisimme vilpittömästi parempaan. Teemme itse virheitä ja elämänkulussa sattuu asioita, joiden suhteen meillä on hyvin vähän vaikutusmahdollisuuksia, yritimme valita kuinka pätevästi tahansa. Uskon että moni tietoisesti ajatteleva pyrkii elämässään parempaan, kasvamaan ihmisenä, ja näin kohti hyviä ratkaisuja. On varmaan elämänlaadulle myönteisempää koettaa miettiä jokaisen transiittivoiman kohdalla sen kannustavia ja kohottavia puolia. Sanoilla ja mielikuvilla on väliä; voimme ajatella Saturnuksesta että se jähmettää – tai vakauttaa.

Lopuksi totean vielä, että on hyvä pohtia sitäkin, kuinka kulttuurisidonnaisesti tulkitsemme transiitteja. Näkemyksemme on yllättävän tiukasti kytköksissä elettyyn, havaittuun, opittuun ja koettuun. Tämä yleensä pätee ihan riittävästi, jos toimintaympäristö on tuttu, tai toiselle tarjotussa tulkinnassa riittävän samankaltainen. Ympäristö- ja kulttuurivaikutusta on olemassa. Hollywoodin stara tekee toisenlaiset valinnat kuin me tavikset täällä, vaikka laajalla kuvakulmalla katsottuna transiiteissa olisi samankaltaisia tekijöitä. Transiitit ovat siis yhtä aikaa yleispäteviä tematiikaltaan, mutta toteutumisessaan henkilökohtaisia.

Jumi, lamaannus ja tahma kartoilla

8.5.2014

Not-lost

Keskusteluissa on välillä ollut kommentteja, kuinka joku kokee olevansa aivan jumissa, ja nyt olen päässyt itsekin maistamaan tätä epämukavaa olotilaa. Yleensä aina, kun tällainen mielentila on uhannut vallata, on tilanne ratkennut karttoja tutkimalla; selvittämällä minkä sorttisesta jumiutumisesta on kyse altistuneiden planeettaenergioitten kautta, ja sitten sen kyseisen planeetan ominaisuuksia miettimällä, usein ihan käytännön keinoin toteuttaenkin. Eilen kun blogia ei ottanut syntyäkseen, eikä yhtään mitään muutakaan, koetin hiukan kurkata karttojani löytääkseni ”syyllisen”.

turning in to lost and foundTällainen kokemani hetkellinen lamaannus on aikaan liittyvä ilmiö, ja siksi sellaisten purkamista kannattaa etsiä ensisijaisesti transiiteista, eli tutkimalla nyt liikkuvien planeettojen kulmia oman kartan tekijöihin. Joskus kyseessä on pitkäaikaisen ”massiivisen” transiittiajan ilmentymä, jollaisia saa osakseen Plutolta, Neptunukselta, Uranukselta ja vielä Saturnukseltakin. Toisinaan kaikkein aktiivisimmaksi paljastuu nopeampi kulma, ja nyt esimerkiksi kannattaa silmäillä miten perääntyvä Mars vaa’an 9 asteelta vertautuu omaan karttaan – Mars on jo kulkunopeudessaan hidas valmistellessaan tulevaa pysähtymistä, ja sen tuntumat alkavat kerääntyä heidän kohdalla, jotka pääsevät kokemaan tämän pysähdyksen jossakin tärkeässä kulmassa.

find-jesusAjan ilmiöissä kannattaa miettiä myös laajemman perspektiivin kautta isoja tapahtumia, esimerkiksi tätä Isoa ristiä johtavien merkkien keskivaiheilla. Aina ei vaadita edes tarkkoja osumia oman kartan tekijöille kun jo aistii olemuksessaan ajassa jylläävät voimat. Tai täysin käänteisesti, kuten ainakin itse olen kokenut tämän ristin paineen: kun kuvion mikään tekijä ei oikein natsaa omalle kartalle, tuntee olevansa totaalisen sivussa kaikesta ajassa tapahtuvasta, mihinkään ei oikein saa otetta tai ei löydä tarvittavaa dynamiikkaa vaikuttaa itse.

Kun nyt ollaan edelleen lähellä pimennyskautta, on syytä pitää mielessä mitenkäs ne tulivatkaan omaan karttaan nähden: nyt voi olla päällä ajanjakso, jolloin pimennysten valaisemat asiat alkavat vaatia huomiotaan. Toki vastaan tulee kaikenlaista näihin liittyen myöhemminkin, ihan niin pitkään kuin pimennys on aktiivinen; useimmiten puolisen vuotta, mutta joskus teemat jumiutuvat aktiivisiksi toistuvien pimennysten tai muiden kontaktien kautta paljon pidemmäksi aikaa.

wandering_umbOmalla kohdallani jumiutumisen alku-ja-syy löytyi kaikkein osoittelevimmin edistyskartalta, joten ei kannata ohittaa progressioita silloin kun miettii oman aikansa laatuja. Mielestäni progekartalla voi olla aktiivisena aivan kaikki tekijät, planeetat ja akselit, ihan samaan tapaan tulkittuna kuin syntymäkartallakin. Jos transiittien paine näkyy selkeästi edistyskarttaa vasten, tai jos ne pimennykset napsuivatkin sille, on ihan mahdollista että koetut olotilat sisimmässä ja mielessä vastaavatkin paljon tarkemmin progen tilannetta.

Nyt kun Taika on taas vähän paremmin kiinni ilmojen pyöritysten suunnista, luonteista, merkityksistä ja tarkoituksista, toivottavasti blogiin siunaantuu tekstejä ja asiakastyöt valmistuvat. Peukkuja saa pitää, sillä pieni tsemppaus ja tuki eivät ole koskaan pahitteeksi. Onko lukijoissa jumissa olevia? Mahtaisiko löytyä yllä esiteltyjen menetelmien kautta ”syyllinen” eli tietyn planeetan energia, jota olisi juuri nyt syytä ratkoa?

 

Saturnusta kollektiivisesti

26.3.2014

wakeup

Hitaiden planeettojen sijoittuminen omalle kartalle jakaa meidät tiettyihin ikäpolviin, ja toisen hitaan planeetan ylittäessä tällaista planeettaa antaa koko ikäpolvelle jossain määrin samanlaisen kollektiivisen kokemuksen tästä transiitista. Neptunus on skorpionissa kaikilla heillä, jotka ovat syntyneet elokuun alkupuolen 1957 ja marraskuun alun 1970 välillä (ei tosin kaikilla 1970 syntyneillä, sillä Neptunus kurkkasi jousimiehen alkuun hetkeksi vielä tänä vuonna). Nyt kun Saturnus kulkee skorpionissa, se tulee ylittämään kaikkien näiden ihmisten kartoilla olevan Neptunuksen jossakin vaiheessa: alkupään Neptunuksen omaavat ovat jo ylityksensä kokeneet, parhaillaan teemojen kanssa työskentelevät noin 60-luvun puolivälissä syntyneet, ja vuoden 1968 jälkeen syntyneillä tämä riemu on edessä vielä syksyllä.

Monella meistä Neptunuksensa skorpparissa omaavalla on siis jo hyvää kokemusta siitä, mitä oikeastaan Saturnuksen ylitys tälle unelmien ja haaveiden planeetalle merkitsi. Olisi kovin mukavaa, jos innostuisitte kertomaan mitä transiitista jäi käteen, sillä suurinpiirtein puolet tätä nimenomaista skorpparisukupolvea on vielä kesken prosessin, ja moni saattaa kaivata kokemuksianne tueksi.

On kuitenkin totta, että transiitit ovat aina erittäin henkilökohtaisia, vaikka ne kuinka tapahtuisivat näiden kaukaisten ja hitaiden tekijöiden välillä. Jokaisella on aina omanlainen kattauksensa kartallaan, missä niin Neptunus kuin Saturnuskin sijaitsevat, millaisia kulmia tekevät, ja ehkä kaikkein tärkeintä – millaisia valintoja olemme tehneet elämämme varrella toteuttaessamme näiden planeettojen energioita. Toisten kokemuksia ei siksi voi yksi yhteen ympätä itseensä, mutta koska astrologinen symboliikka on jossain määrin yleispätevää, on ihan mahdollista saada joitakin suuntaviivoja omiksi työkaluiksi.

makedreams

Itse olen niin kesken tämän Saturnuksen ylityksen kanssa, että ei varmaan kannattaisi sanoa mitään suuntaan eikä toiseen. On esitetty, että Saturnuksen konkreettisuus saisi puserrettua haaveet tosiksi. Tämä on varmaankin se kaikkein toivottavin ilmenemisen muoto, mikä jokaisen kannattaa ottaa huomioon. Saturnus on kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, ja vaikka sen lahjomaton realismi erottelee toteutettavissa olevat asiat suurista illuusioista, on mahdollista löytää käytännön keinoja haaveiden toteuttamiseen. Saattaa olla hyväksi luottaa Saturnuksen hyödyllisyyteen ja tuottavuuteen, sillä se ei anna lupaa jättää käyttämättä jotakin tuottoisaa ja rikasta ”lahjaa” tai luovuutta. Jos ei olekaan enää varaa jättää käyttämättä Neptunustaan, toteuttamatta ikuisia haaveitaan? Ja aika lahjomattomasti Saturnus ajan suurimpana mestarina muistuttaa meitä ikääntymisestä. Alamme kaikki olla sellaisessa iässä, että tosiaankin nyt tai ei koskaan.

Transiitissa saattaa kuitenkin olla monenlaisia tasoja. On hyvä pysähtyä aluksi analysoimaan oman kartan Neptunusta (mikäli tämä on ollenkaan mahdollinen tehtävä? Ehkä jopa tällaisessa transiitissa Neptunuksensa vihdoin ymmärtää todellisuuden tasolla) eli miten omaa Neptunuksensa energiaa käyttää. Saturnuksen transiitti voi antaa mahdollisuuden pistää addiktiot kuriin, koska nyt niitä joutuu katsomaan raa’an paljaina, ilman glamourin häivää. Neptunus kertoo usein pakenemisista, ja Saturnus pakottaa huomaamaan asiat, joita olemme aina väistelleet. Tämä ei taida olla kovin helppo prosessi. Neptunus kertoo myös luovuttamisesta, ja ehkä tässä transiitissa selviää, missä asioissa olemme luovuttaneet liian helposti, ehkä omien pelkojen vuoksi, tai Saturnus antaa tehtäväksi nyt vihdoin luopua jostakin, mistä olisi pitänyt ymmärtää päästää irti jo vuosikymmeniä sitten. Edelleen todella iisejä tehtäviä.

Neptunus on energialtaan herkkä ja haavoittuvainen, ja tällaisiin omiin puoliin Saturnuksen arkirealismi tarttuu, pakottaa käsittelemään käytännön tasolla omia haavoja. Herkät ja sokeat pisteet eivät ole kaikilla samoja, ja koska olemme ehkä koko elämämme väistelleet niiden hyväksymistä – eiväthän ne muuten sokeita olisi – on tullut korkea aika nähdä itsensä uudenlaisessa valossa. Tämä on avaavaa ja itsetuntemusta lisäävää, ja veikkaan ettei lainkaan helppoa tämäkään.

tosiunelmia1Transiitin toteutuminen riippuu kuitenkin myös oman kartan Saturnuksesta ja millaisia valintoja sen suhteen on aina tehnyt. Jos Saturnuksen toteutus on jäänyt pelkojen ja huolien tasolle, voi Neptunuksen ylityskin kääntyä järjettömään huolehtimiseen täysin turhasta, pelkistä illuusioista. Saturnuksen realismi ei sekään tule ilmaiseksi, vaan edellyttää että omat Saturnuksen teemansa on käsitellyt ja ymmärtänyt, jotta planeetta olisi myös transiitti-energian tasolla vapaa toteutumaan monipuolisesti, tai ehkä selkeimmin oman ydinenergiansa kautta.

Samasta dilemmasta kirjoitin blogiin jo reilu vuosi sitten, mutta tänä aikana varmasti moni on oppinsa käynyt Saturnuksen transiittinsa kanssa. Onko kenelläkään jo tuloksia jaettavaksi? Omakohtaisia tuntemuksia ja kokemuksia, edes tyyliin kivaa / hankalaa?

Kisatunnelmia

11.2.2014

sukset_oravaKun Taikablogia ei ole näkynyt eikä kuulunut, olette varmaan luulleet, että olen seurannut näitä Olympialaisia. No en tosiaankaan, vähemmän urheilullista ihmistä saa hakea. Sen verran näitä kisoja mietin, että harkitsin pitäisikö tai voisiko edes astrologisesti pohtia Suomen menestystä kisoissa. Onko kukaan tutkinut ajan karttoja siinä mielessä, irtoaako lajeista mitaleita?

Yleisesti ottaen mielestäni kisojen ylle antaa varjoa Marsin kulku, sillä eihän se ole itselleen voimakkaassa merkissä, ja nyt vielä kaiken huipuksi kulkee varjoalueellaan ja hitaana. Meille olisi paljon paremmin sopinut sellainen aika, jolloin Mars kulkisi jousimiehessä, kaksosissa tai edes neitsyessä. Tuurin, onnen ja suosion planeetta Jupiter antaa aika hankalaa kulmaa Suomen jousimies-Auringolle, Kuulle toki osuu sitten paremmin tuo ajassamme vallalla oleva Jupiterin ja Pluton vastakkaisuus, mikä voisi tarjota menestystä ja rikkauksia, eli sitä kultaa.

Eikä urheilua ajatellen kovin sopivalta kulmalta tunnu Neptunuksen neliö Suomen Jupiterille kaksosiin; tässä voisi ennemminkin olla kyse näkemyksen hämärtymisestä, henkisestä kynnyksestä, ja äärimmillään jopa kyseenalaisten keinojen käytöstä menestyksen hankinnassa. Ei kai taas?

Jos progekarttaa vilkaisee kisamenestyksen mielessä, millaisia ajatuksia teissä herättää kalojen merkin painotus maamme kartalla? Aurinko, Merkurius ja Kuu kulkevat kaikki kaloissa, vähän uneliaan passiivisessa merkissä, progekartan tasolla kahdeksannessa huoneessa (mikä mielestäni kuvastaa myös tappioita..) ja Kuu on ihan viimeisillään, balsamisen, luovuttavan Kuun vaiheessa. Ei hyvä ollenkaan.

Toivotaan kuitenkin, ettei astrologia ihan tällaisia asioita ennusta, vaan toimii täsmällisemmin jokaisen urheilijan henkilökohtaisten energioitten tasolla.

Astrologisia kehityskaaria

2.2.2014

apic_ybAstrologian kerrotaan antavan itsetuntemusta ja sen avulla voi jopa hahmottaa kehitystehtäviään yksilönä. Tässä meillä on mainio työkalu, vaikkakaan sen käyttö ei ole kovin yksinkertaista. Mitä tuo kehitystehtävä käytännössä ja oikeassa elämässä tarkoittaa? Itse ainakin olen mieltänyt sen tarkoittavan jonkinlaisen haasteen tunnistamista, joko itsessä tai ajanjaksossa, ja sellaisen selvittämistä tietoisia valintoja tehden, ja näistä oppien.

Sitten tullaan kysymykseen, mikä omalla syntymäkartalla kuvaa kehitystehtävää, ja mikä kertoo ”vain” omasta persoonasta? Mitkä ajan energioista voi tulkita sisäisen tason oppiläksyksi, ja mikä näistä kuvaa ”vain” käytännöntason tapahtumia? Eikös tällaisten rajanvetojen tekeminen tunnu jo ajatuksenkin tasolla mahdottomalta?

apic_wbLähdetään oletuksesta, että ihan jokainen oman kartan tekijä tai ajassa ilmenevä energia tulisi käsitellä ja ymmärtää sisäisellä tasolla. Vaikka jokin kartantekijä näyttäisi hyvältä, ihanalta ja kertakaikkiaan täydelliseltä, astrologinen symboliikka sisältää aina kolikon molemmat puolet, helpot ja hyvät asiat kuin ne sudenkuopatkin. Mielestäni vaatii melko lailla rehellisyyttä ottaa käyttöön koko symboliikan arsenaali, sekä mielikuvitusta, että näkisi miten jyvät ja akanat omalla kohdalla jakautuvat. Ne selkeästi ”huonot” tekijät kartalta on mielestäni paljon helpompia naulita, että tuossa täytyy olla jotakin työstettävää.

Jos otetaan esimerkiksi Venus vaa’assa jonkun syntymäkartalla, se todennäköisimmin ilmentää helposti Venuksen hyviä puolia, mutta varsinkin silloin jos ei kunnolla tiedosta Venustaan, saattaa sen kautta toteuttaa myös ripauksen piirteitä, jotka voivat jossain tilanteissa ja yhteyksissä tuottaa vähemmän toivotun lopputuloksen.

apic_pvMielestäni siksi astrologisen symboliikan laajentaminen ja monenlaisten vaihtoehtojen etsiminen ja ymmärtäminen toimivat mitä parhaimpana tapana kehittyä. Näistä omista kehittymiskokemuksista ja prosesseista vaan harvemmin kukaan avautuu, keskusteluissa tuodaan korkeintaan esille että ”olen ymmärtänyt karttani kasvukohteet ja käynyt ne läpi” – siihen mitä itseasiassa on todella tapahtunut, en ole törmännyt. Tämä voi olla ihan kansanluonteeseemme kuuluvaa vaatimattomuuttakin, sillä harva kehuu tulleensa paremmaksi ihmiseksi. Se voi olla myös varovaisuutta, ettei kukaan pystyisi todistamaan, ettei kehuttu oppi oikein näy olemuksessa. Tai voi yksinkertaisesti olla niin, ettei tätä ole kukaan huomannut aikaisemmin kysyä.

apic_rbTämä on taas niin mahdoton aihe, ettei tällaiseen löydy mitään yleistä esimerkkiä, ja siksi täytynee koettaa avata aihetta omien karttojeni kautta. Minun kartallani tunnistaa helposti kasvutehtäväksi Marsin ja Saturnuksen tarkan yhtymän. Sellaisen kanssa kun on elänyt, on monesti tuntenut olevansa kuin puoliteholla. Kun edistyskartallani Mars ja Aurinko nousivat rinta-rinnan oinaassa nousuakselille, sain ainutkertaisen mahdollisuuden löytää Marsin puhdas energia ilman Saturnuksen riippaa. Tämä antoi rohkeutta tehdä asioita, joita en ollut uskaltanut kuvitellakaan vuosia aikaisemmin. Jos myöhemmin edistyksien muuttuessa menetän rohkeuteni, voin ainakin olla tyytyväinen, että tartuin tilaisuuteen silloin kun sellainen tarjoutui. Kokemukseni mukaan uskallus johti täydempään elämään, ja vaikka itsensä ylittäminen pelotti, ei kokemus ollut ollenkaan epämiellyttävä; vaikka oman kartan Mars ja Saturnus voidaan mieltää aika kamalaksi yhdistelmäksi, siihen pureutuminen kävi positiivisten tapahtumien ja innokkaan mielen myötä.

Keneltä löytyisi esimerkki positiivisen astrologisen tekijän osoittamasta kasvukohdasta? Tiedostatteko te kasvua vaativat seikat elämässänne tapahtumien kautta vai astrologisten seikkojen kautta? Mitä kartoilla on tapahtunut silloin kun olette prosessoineet kasvutehtävää käytännössä?

Transiitit paistavat Keskitaivaalta

12.12.2013

MidheavenMillaiset ovat teidän kokemuksenne pitkäkestoisista transiiteista MC-akselin ylityksessä? Oma mielikuvani on, että paljon enemmän huomiota ja keskustelua ovat herättäneet nousuakselin ylityksessä olevat planeetat. Voisiko olla niin, että kartan nousu on hyvin henkilökohtainen kohta, mikä voisi olla Auringon ja Kuun ohella yksi merkittävimmistä tekijöistä myös transiiteissa? Ja tästä johdettuna olisi niin, että kun hidas planeetta ylittää Keskitaivasta, sen tuomat kokemukset olisivat jollakin tavoin ulkokohtaisempia?

MC on nähdäkseni kohta kartassa, joka kertoo vuorovaikutuksesta suuren maailman kanssa. Tässä kohdassa karttaa on aina mukana ympäristö kaikkein laajimmassa merkityksessään. Monissa karttapiirroksissa MC-akseliin piirretään pieni nuoli kuvaamaan suuntaamme, ja vaikka nousun akseli näyttäisi asennettamme omakohtaisella tasolla, viittaa MC mahdollisesti konkreettisemmin niihin tapoihin, joilla täytämme pyrkimyksiämme.

Kun transiittina liikkuva planeetta ylittää Keskitaivaan, se aktivoi kaikkein voimakkaimmin energiallaan sen. Mielestäni on myös mielenkiintoista ajatella transiittiplaneetan kulkua siten, että ennen MC:lle tuloaan se on liikkunut akselin oikealla puolella, toisten ihmisten alueella. MC:n ylityksessä planeetan vaikutusalueeksi tulee kartan vasen puolisko, minä-puoli karttaa, missä voidaan ajatella transiitin toteutuvan aikaisempaa omakohtaisemmin. Käänne tällaisten voimien luonteessa ei varmaan tapahdu yhdessä yössä, mutta ehkä pitkä ylitysprosessi voi kertoa myös transiitin toteuttamisen muutoksesta.

Miten nämä vuosikausia kestävät ylitykset kohtelevat omaa wanna-be -aluettamme? Tuoko transiitin voima aina jonkinlaisen muutoksen tullessaan? Ovatko ne luonteeltaan enemmän ulkoisia ärsykkeitä, joiden vuoksi tai inspiroimana joudumme säätämään MC:n toteuttamisen tyyliä?

plutoIlmeisesti Pluto on ollut transiittina melko harvalla Keskitaivaalla nyt kauriin alkupuolella kulkiessaan, koska kyseessä on harvinainen karttarakennelma, missä oinaan pitäisi olla nousulla. Myös yhtä lailla harvinaiset nousuhärät voivat olla meillä MC-akselin merkiltään kauriita. Karttojen rakenne voi tietysti vaihdella leveyspiirien mukaan, mutta käsittääkseni nousukaksosen MC menisi asteissa pidemmälle kauriiseen, eli he ovat vasta joskus tulevien vuosien kuluessa saamassa Pluton Keskitaivaan ylitykseen. Mutta moni saattaa vielä muistaa hyvin mitä Pluto toi tullessaan jousimiehessä MC:lle?

Entäpä Neptunus Keskitaivaalla? Näillä kartoilla taitaa olla ravun loppu tai leijonan alku nousussa. Onko se häivyttänyt julkisen elämän tavoittamattomiin vai muuttanut suunnan henkiseksi tai taiteelliseksi? Millaiset ovat teidän omakohtaiset kokemuksenne Neptunuksesta, ovatko nämä vuodet olleet haastavia?

Uranus on ollut Keskitaivaalla transiittina niillä kartoilla, joissa leijona nousee (voi tästäkin olla poikkeuksia viereisiin merkkeihin). Millaista vapautta Uranus on symboloinut? Vai onko julkinen elämä mennyt niin äkkivääräksi, että on tullut paiskottua ovia takana?

SaturnusSaturnus on nyt Keskitaivaan ylityksessä skorppari-MC:n omaavilla, kuten itselläni. Joidenkin vaaka-MC:n omaavien historiassa olen todistanut tyypillisiä statuksen muutoksia ja työelämään liittyviä ratkaisuja. Toki toisetkin planeetat Keskitaivaalla voivat toteutua työelämän kautta, mutta Saturnus yleensä liittyy työhön kaikkein olennaisimmin. Useimmiten Saturnuksen perääntymisjakso osuu ainakin lähelle akselia, jolloin ylitys kestää ajallisesti noin vuoden verran; harvoin tämä planeetta suhahtaa ohi kerralla.

Jupiterin ajatellaan liittyvän mahdollisuuksiin ja laajentumisiin, joten onko teidän kaksos- ja rapu-MC:n omaavien kohdalle tullut hienoja tilaisuuksia? Onko se merkinnyt kouluttautumista uuteen ammattiin, vieraiden kulttuurien näkymistä julkikuvassa tai olisiko Jupiterkin vapauttanut jonkun velvollisuuksien taakasta? Jupiterille voisi mielestäni suoda jonkinverran enemmän orbia eli asteissa vaihteluväliä MC:n ylitykseen kuin ulkoplaneetoille. Nopeassa etenemisen vaiheessaan Jupiter voi kuitenkin ylittää akselin kerralla, ilman että perääntyisi uudelleen sen taakse.

Jos joku teistä on käynyt läpi monta transiittiylitystä Keskitaivaalle, mikä niistä oli merkittävin ja vaikuttavin, tai mitä planeettaa et edes huomannut käyttää, ja millä tavoin oman kartan sama planeetta ”elää” kartallasi?

Katoamispiste

28.11.2013

horizon

Transiittien eli planeettaylitysten ja -kulmien kestosta viriää toisinaan keskustelua astrologiassa. Olen saanut huomata, että tämäkin on asia, josta ilmeisesti ajattelen melko erilailla kuin useimmat harrastajat ja / tai kollegat. Aihetta koskeva teesini on seuraavanlainen: koska astrologia on subjektiivista, ei millekään transiitille voida asettaa yleistä eikä rajattua kestoa. Astrologia ei todellakaan ole niin helppoa, että tiettynä päivämääränä transiitti lakkaa olemasta, häviää, että olisi olemassa jokin maaginen raja, jota ennen energia oli aktiivista ja sen jälkeen sitä ei lainkaan ole.

Miten kauan transiitti voi kestää? Jos planeettaenergiaa vertaa horisonttiin häipyvään pisteeseen, on hyvin vaikea sanoa milloin sen viimeisen kerran tunnistaa; jokin voi estää näkemästä täysin kirkkaasti vaikka se ”kappale” vielä olisikin näkyvissä. Tulee mieleen myös sanonta, ettei show ole ohi ennen kuin paksu leidi on laulanut. Lisäksi olen sitä mieltä, että itse ei voi tehdä lujaa päätöstä, että tämä juttu olisi nyt, tällä kellonlyömällä, katsottu loppuun – planeetat voivat olla toista mieltä, varsinkin silloin jos mieli on ollut sellainen, että kärsimättömänä odottaa transiitin loppumista. Tämä usein kielii siitä, että planeetan osoittamaa teemaa ei transiitin aikana ole työstetty loppuun saakka.

Nykyään on tarjolla kattavia listauksia transiiteista päivämäärineen. Näihin tuijottaminen on petollista, koska listauksessa ilmoitettu päivämäärä yleensä tarkoittaa tarkkaa kulmaa, eikä tämä ole lähelläkään transiitin loppumista. Listauksestahan ei näy, jos vaikka hidas planeetta vuoden kuluttua pysähtyisi parin kaariminuutin päähän tarkasta kulmasta, mutta aivan varmasti sellainen edelleen tuntuisi.

Päivämääriin tuijottaminen on edelleen hämäävää, koska karttamme ovat yksilöllisiä, ja sen vuoksi kunkin transiitin vaikutuksen voimakkuus on yksilöllistä. Teknisen päivämäärälistauksen tieto ei tee eroa, kohdistuuko transiitti persoonalliselle kartantekijälle, tai esimerkiksi karttakuvion johtavalle planeetalle. Mitä tärkeämmässä asemassa planeetta kartalla on, esimerkiksi sen Almuten, sitä merkittävämpi kokonaisuuden kannalta on sille kohdistuva transiitti. Eivätkä nuo listaukset tiedä henkilökohtaista transiittihistoriaakaan (mitä ei muuten tiedä sokkona tulkintaa tekevä astrologikaan), sillä joskus olemme tehneet aikaisemmissa transiiteissa niin hyvää työtä, ettei isollakaan transiitilla ole paljoa sanottavaa (yleensä muutettavaa), ja silloin sen anti voi tuntua lyhyempikestoiselta – kyse on kuitenkin ennemmin laatu-erosta. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä tärkeämpi / keskeisempi transiitin saava kartantekijä on, sitä voimakkaampi ja pitkällisempi on myös transiitin kesto ajassa.

perspectiveOn myös niin, että mikään transiitti ei operoi karttaa yksinään, vaan aina on olemassa muita vaikuttavia energioita, jotka estävät tai auttavat toteutumista. Yhteisvaikutuksesta olen mielestäni saarnannut ennenkin. Jos hitaan planeetan pitkäkestoinen transiitti ottaa koville, voi sen lomassa tapahtuva ajallisesti nopeampi juttu jäädä kuin hyllylle odottamaan parempaa ilmastoa, tai toisinpäin, jokin transiitti voi näyttäytyä etuajassa jos saisimme sen katsottua alta pois ennen toiseen asiaan keskittymistä. Päivämäärälista ei taida tällaistakaan paljastaa.

Ehdotukseni on, että transiitteja mietittäessä keskittyisimme ajan laatuun päivämäärien ja transiitin loppumisen odottamisen sijaan. Ehkä karttaa voisi vaikka värittää, jos energia paljastuisi tätä kautta helpommin: hitaan planeetan transiitille laaja ”suttu”, Marsille pyöreämpi punainen pallo, Uranuksen kulmille kirkkaat keltaiset salamat. Kun karttaansa on antanut ajan laaduillensa värit ja muodot, sitä kannattaa katsoa kauempaa – mikä erottuu selkeimpänä, mikä antaa pikantin sävyn, missä on painotusta (muista myös polariteetit), tällaisista tekijöistä transiitti rakentuu. Mitä enemmän väriä, sitä pidempään sen haalistuminen kestää.

Känkkäränkkäpäivä

24.9.2013

pissed-off

Aikuinen ihminenhän ei saa kiukutella eikä olla pahalla tuulella? Ei ainakaan astron ”ammattilainen”, vaan pitäisi olla kehittynyt, kypsynyt ja suurinpiirtein valaistunut saamillaan eväillä. Kiukku on keskeneräinen tunne, ja meneeköhän analogiani oikein, että kun olemme astrologian avulla oppineet tuntemaan itsemme, pitäisi osata toteuttaa vaan kaikkea hyvää. Vai olemmeko astrologiasta huolimatta silti ihan vaan ihmisiä, jotka kokevat tunteita, ja toisinaan ilmaisevat niitä typerästi? Tällaisena toisena perättäisenä dagen-efterinä unettoman yön jälkeen Neptunuksen transiitissa minulla ei ole pinnaa, mikä katkeasi, vaan ihan  kaikki tuntuu jo valmiiksi katkenneelta. Joku ehkä tunnistaa loppuunratsastetun olon, mutta älkää ihmeessä te toiset ryhtykö liian syvällisesti kuvittelemaan.

Tänään en ole jaksanut ajatella yhtään ajatusta loppuun saakka, mutta siitä huolimatta heitän, että ei ärtymys mihinkään katoa, vaikka astrologiaa tutkiikin. Joskus ärsyttävät asiat tuntuvat kumuloituvan oikein herkullisesti. Yhden piinallisen jutun saattaisi jaksaa ratkoa rakentavasti, mutta kun niitä alkaa kertyä, ne kiertyvät vyyhdeksi johon totisesti sotkeentuu, ainakin silloin kun väsyneenä silmät sikkurassa ei huomaa katsoa mihin läjään astuu.

pissed_off

Sen lisäksi että Neptunus on asteen tarkasti Auringollani ja Uranus lähti peruuttamaan Ceresiltäni, minkä lähellä se tuntuu vieläkin olevan, huomaan vaa’an ajan koittaneen. Olenkohan maininnut ennenkin, että tämä on oma persoonallinen helvettini? Aurinko kvinkunssissa Auringolle, Merkurius kvinkunssissa Kuulleni. Vähän bitch-sävyinen kun sitä ei hallitse Venus skorpionissa ja liioittelevan runsas Jupiter ravussa vetävät Suurkolmioon oman karttani auts-auts pisteen Marsin ja Saturnuksen tarkan yhtymän – joihin Mars leijonasta on kvinkunssissa, kuten myös Merkuriukselleni, ja senhän nyt huomaavat kaikki. Ja jostain kumman syystä olen ennenkin pistänyt merkille, että Kuu härässä ei oikein sovi minulle, nyt Kuu liukui IC:ni yli, eli veti syvimmät privaattitunteeni pinnalle (tuota Kuu härässä teemaa on syytä miettiä, sillä muistan proge Kuun härkäajan olleen erityisen veemäistä aikaa).

Tiukka kysymys, kuinka monta yhtäaikaista kvinkunssia väsynyt ihminen kestää? Onneksi nämä ovat lyhytaikaisia juttuja kaikki – eli jos vielä jonkin aikaa sinnittelen hakkaamasta otsaani betoniin, ärsytys voi haihtua niihin ilmoihin mistä on tullutkin. Tosin viisas ja pohdiskeleva astroystäväni on monesti todennut, että voihan sitä luulla, että transiitti häviää kun se menee asteissa ja ajallisesti ohi, mutta jos sitä ei oikeasti käsittele, se on yhä päällä tai ainakin vaanii pian taas edessä.

Millaisissa transiiteissa olet huomannut olevasi ärtynyt – jos siis tunnistat olevasi ihan tavallinen ihminen etkä henkisesti ylemmällä tasolla ja siksi kaiken tällaisen triviaalin koskettamattomissa? Onko omalla kartalla jokin kohta, mikä nappaa ärsyyntymisen kaikkein helpommin? Löytyykö yhtä helposti astrologisista teemoista tyyntymisen avaimet?

Kvinkunsseistahan sanotaan, että oikein hallittuina ne voivat tarjota ahaa-elämyksen, jollaista ei ehkä muunlaisissa oloissa ja tilanteissa löytäisi. Tätä erilaista näkemystä odotellessa…

lassipo

Ohimenneitä transiitteja

20.8.2013

princessTunnustellaanpa muistellen ja keskustellen transiittien eli planeettakulmien tuntemuksia, nyt siltä kantilta että millaiset transiitit on teiltä jääneet ihan kokonaan huomioimatta ja tunnistamatta? Voisiko näissä olla jokin trendi eli yhdistävä ominaisuus tai tekijä? Löytyisikö se kulman laadusta, esimerkiksi helpot kulmat, vai planeetasta, että jonkun tietyn planeetan antamia kulmia ei jotenkin vain huomaa omalla kohdallaan? Näissä tapauksissa on mielenkiintoista katsoa syntymäkarttaa mitä se kertoo – onko esimerkiksi sama huomaamaton kulma omalla kartalla vähemmistössä, tai millaisessa tilassa on se oman kartan planeetta, jota ei niin transiitissa tunnista.

Taannoin kävi niin, että kirjoitin asiakastyössä hänen Uranuksen kulmasta Venukselleen pitkät sepustukset, kunnes jossakin vaiheessa huomasin että kas, tämä sama transiittihan oli ollut itselläni vain hetki sitten. Mielestäni en ollut tuntenut sitä juuri millään lailla, vain kovasti kaivelemalla ja aasinsiltoja yhdistelemällä saatoin jotakin vähemmän tärkeää liittää tähän Uranuksen helppoon kulmaan. Ainakaan en ollut itse käynyt läpi mitään sellaista, mitä maalailin asiakkaalle kulman mahdollisesta toteutumisesta.

uranus_tekstiSamoin kävi Uranuksen puolituksen kanssa, sillä oma kokemukseni tästä keski-iän maanjäristyksestä ei ollut lähimainkaan niin järisyttävä kuin millaiseksi sitä ehdottelen asiakkailleni. Tämä pisti jo epäilemään niin oman karttani Uranusta ”syylliseksi” kuin omaa kykyäni vastata oppositioiden osoittamiin energioihin. Katsokaas, karttani rakenne aiheuttaa sen, että hitaammin liikkuvat planeetat tulevat harvoin oppositioasetelmiin kartallani, oikeastaan vain Jupiter kahdentoista vuoden syklissään ja Saturnus vielä harvemmin kolmikymmenvuotisessa kierrossaan. Voisiko olla niin, että silloin harvoin kun jokin isompi oppositio tarjoutuu, en oikein osaa vastata siihen. Uranus on myös kartallani ehdottomasti se kaikkein eniten ulkona olevin planeetta, jota en kunnolla tunnista syntymäkarttani kontekstissa. Ehkei siksi ole niin ihme, että osa sen transiiteistakin menee ihmetellessä ja kummastellessa. Olen kyllä esittänyt, että tärkeä ihmissuhde elämässäni olisi alkanut uraanisissa tunnelmissa; samaan aikaan oli kuitenkin Pluto nousulla ja Saturnus laskulla, joten kyllä näilläkin energioilla mitä selkeimmin oli asiassa tekemistä.

Olen monessa yhteydessä vakuutellut tunnistavani Kuun liikkeet suhteessa omaan karttaani. Rehellisesti ottaen tässä on vain puoli totuutta. Tunnistan kyllä erittäin vahvasti aina kun Kuu ylittää Keskitaivaani tai nousuakselin (näistä MC on paljon vahvempi). Sen sijaan en muista ainuttakaan tapausta, joissa olisin päässyt toteamaan haa, tämähän on Kuuta IC:lläni tai laskuakselilla. Jopa Vertex on alkanut näkyä vahvemmin transiiteissa kuin laskuakselini. Muista nopeista planeetoista tunnistan Marsin todella voimakkaasti, mutta Venusta en noteeraa kulmissa oikeastaan koskaan. Ei ole kauaakaan kun kyselin astro-osaajilta erästä transiittia, jota luulin joksikin aivan muuksi, mutta taisi lopulta olla itseltäni kokonaan ohi mennyt Venuksen neliö Jupiterille. Tällaisten kirjoittaminen ei todellakaan tee hyvää astrologin maineelleni, mutta enpä noita omia transiitteja oikeastaan ehdi niin miettiäkään. Toivottavasti osaatte kuitenkin lukea kirjoitukseni samankaltainen pilke silmäkulmassa kuin se on kirjoitettukin.

Millainen energia sinulta on jäänyt huomaamatta? Mikä voisi omasta mielestäsi olla tähän syynä?


%d bloggers like this: