Ja taas ollaan pimennysajassa. Auringon ja Kuun ratojen leikkauspisteet eli Kuunsolmujen akseli määrittää areenan tai tapahtumien kentän, ja Aurinko liikkeellään ajoittaa pimennykset kahdesti vuodessa, silloin kun tähtivalo on riittävän lähellä solmuakselia, jotta valot ”sakkaavat” toistensa editse. Solmuakseli on rytmiltään huojuvainen ihan kuten Kuukin, sitä voi pitää enemmän avaruudellisena tekijänä kuin astrologis-symbolisena. Kuunsolmut eivät piittaa eläinradan merkkirajoista, ja tästä syystä pimennyksiä tapahtuu etäisyyden perusteella, eikä siis ainoastaan siinä merkkiparissa missä solmut kulkevat. Tästä on kyse kevään pimennysjakson ensimmäisessä pimennyksessä, kun Kuun yläsolmu on vielä härässä, mutta pimennys eläinradan asteilla mitattuna on niukinnaukin oinaan puolella.
Auringonpimennyksessä Kuu kohtaa Auringon Kuunsolmulinjan lähettyvillä. Kuun liikerata tuupppaa sen Maasta katsottuna Auringon editse. Tämä pimennys on klassinen aloituspimennys kun pimennyssykli alkaa Auringonpimennyksellä Kuun yläsolmun puolella eläinrataa, ja vasta sen jälkeen saadaan Kuunpimennys alasolmun suunnassa. Pimennys tapahtuu niin lähellä Kuunsolmuakselia, että se on välillä täydellinen, mutta alussa ja lopussa vain osittainen, ja tästä syystä sitä kutsutaan hybridiksi. Meillä pimennys ajoittuu torstain aamuseitsemään, 20. huhtikuuta, ja se on astrologisesti ajatellen erikoisesti aivan oinaan merkin lopussa 29°50’. Pimennyksen täsmälliseen hetkeen ei kuitenkaan kannata tuijottaa, kuten ei pimentyvään Aurinkoonkaan, sillä pimennyksillä on pitkä häntä ja ne ovat ennemmin ajanjaksoja kuin hetkittäisiä.
Me saimme jo maaliskuussa uudenkuun oinaassa, jollainen tämäkin pimennys on. Auringon ja Kuun keskinäinen sykli on vähän nopeampi kuin aika, jossa Aurinko ylittää yhden eläinradan merkin. Jos valojen kohtaaminen sattuu aivan merkin alussa, silloin samaan merkkiin ehtii toinen samanlainen. Tämä tuplaantuminen voi tapahtua myös täysienkuiden kohdalla. Nyt sitten samaan aikaan sattuu Kuunsolmun läheisyys, jolloin toinen uusistakuista on pimennys.
Oinaan 29 asteen pimennyksestä tulee korjausliikkeen tuntu. Jotakin ehkä aloitettiin jo aikaisemmin, mutta nyt tulee tarve aloittaa uudelleen, muuttaa suuntaa tai mieltä, tai huomataan ettei homma toimikaan kuten toivottiin. Uusi idea voi saada tavoittelemaan jotakin ihan muuta kuin alun perin ajateltiin. Oinaassa ratkaisut ovat nopeita, tehdään vauhdikas kurvi, eiku -liike. Pimennykselle oinaassa antaa materiaalin merkkiä hallitseva Mars, mikä on nyt putousmerkissään ravussa. Kuun merkkinä rapu on erityisen vuorovesimäinen, vaihtuva, edestaas heilahteleva ja huojuva kuten ne Kuun solmutkin. Kun Mars on vähän tuskissaan tässä aallokossa, on luontevaa ajatella että suunnanmuutoksen käsky tulee siltä. Mars tuittuilee ja heittää hanskat tiskiin. Tai sitten huomataan, että aiemmin päätetty on tuhoisaa, eikä näin voi jatkaa. Meillä on pimennyksen lähettyvillä uudestisyntynyt Jupiter, jolla voisi olla ideoita, mutta itse asiassa Jupiter on vielä tuumausvaiheessaan, joten sen viisauteen ei voi paljoa luottaa. Auringonpimennyksen vuoksi jotakin uutta on revittävä esiin, ehkä irtauduttava napanuorasta tai tajutaan, että on oltava rehellinen itselleen, on saatava juttu paremmin omannäköiseksi jotta voi kunnioittaa itseään; muutos siksi että mielenkiinto säilyy. Saattaa olla, ettei Marsin kiukku aiheuta muuta kuin alkusysäyksen, sillä Aurinko oinaassa ylennyksessään on kirkkain mahdollinen valo näyttämään mitä tahdotaan.
Pimennys voi oireilla muutospaineina voimakkaimmin heidän kohdalla, joiden syntymäkartalla oinaan merkin lopussa on tärkeitä tekijöitä kuten Aurinko, Kuu tai kartan akselit. Pimennykset koskettavat kuitenkin ihan kaikkia ajan hengessä, ja siksi ihan jokainen voi tarkkailla ideoitaan, yksilöllisyyttään ja tahtoaan.
Auringonpimennyksessä sujahdetaan pimennystenväliseen outoon aikamaastoon, mitä kuvastaa hyvin Auringon siirtyminen heti pimennyksen jälkeen aamupäivällä härkään. Se on merkki malttaa sittenkin, vaikka onkin saatu varmistus, ettei näin voi jatkaa. Pimennysvortexin pyörrettä edelleen häiritsee Merkuriuksen perääntymisjakso, mikä osuu tähän samaan katastrofiin. Tottakai Merkuriuksen perääntyminen lähtee aikovasta, muhivasta kontaktista Uranukseen, mikä ei vielä tule kunnolla todeksi. Pimennysten välillä kummallisten ajatusten kiertäessä ja vainotessa rauhoitutaan, tunnustellaan. Oikea aika tulee myöhemmin, teon paikka ei ole pimennyksen kohta. Lisää informaatiota on luvassa pimennysjakson Kuunpimennyksessä skorpionissa, toisessa Marsin merkissä – katsotaan sittenkin sitä tuittuilevaa Marsia!