Planeettaa omassa merkissään pidetään oikein hyvänä seikkana, se on silloin kotonaan, turvassa ja saa toimia oman luonteensa mukaisesti. Omassa merkissään planeetan ei tarvitse toimia toisen planeetan ohjeitten mukaan tai varassa, eikä tarvitse tehdä kompromisseja. Toisaalta planeetasta kotimerkissään on esitetty, että sellainen saattaa olla jollakin tavoin hieman kehittymätön ja laiska kun saa helposti tahtonsa lävitse tai ei joudu ponnistelemaan. Kotimerkin sijainti ei ole automaattisesti menestystä ja onnea antava asia, vaikka toki potentiaali on olemassa. Kun tulkinta on monen osan summa, voi olla ettei ns. hyvä planeetta ole lopulta ollenkaan kiva.
Aiheen esimerkin ihmiskohtaloon törmäsin kun kaveri jakoi somessa kuvan maalauksesta. Tässä on kolme Brontë-sisarusta, kirjailijoita, heidän veljensä Branwell Brontën maalaamassa teoksessa. Tämän yhteydessä mainitaan, että alun perin veli maalasi itsensä kuvaan mukaan, mutta myöhemmin peitti sen ja nyt naishahmojen taustalla näkyy pylväs, missä aivan kuin olisi jokin haamu. Ihmettelin heti, millainen tyyppi haluaa häivyttää itsensä, ja yllätyin että Branwellin kartta (ainakin jonkinlainen) oli saatavilla. Tarkastelen näitä sisaruksia, pääasiassa Branwellin tarinaa, ja kutsun sekaannusten välttämiseksi heitä tuttavallisesti etunimillä.
Branwellin karttatiedon pohjana on Charlotte-sisaren elämäkerran kirjoittajan esiin kaivama tieto, että perheen ainoa poika syntyi varhain aamulla, ja julkisuudessa ollut kartta on asetettu kello kolmeen. Minun mielestäni vuorokaudenaika on vielä ihan yötä, ja varhainen aamu kuulostaisi ennemmin vaikka viiden ajalta. Kolmen ajalla tehdyssä kartassa nousee kaksonen, mutta nousuakseli on melko lopussa merkkiä, ja siksi hivuttaisin nousua rapuun, samaan merkkiin Auringon kanssa. Perusteena tälle on muun muassa onnenarvan sijainti vesimiehessä, sillä ysipaikassa se ei mielestäni kuvaa miehen elämää samalla tavoin kuin kahdeksannen paikan arpaosa myöhäisemmällä ajalla. Kartta periaatteessa toimii kummallakin sektillä, mutta mielestäni yösekti saattaisi kuvata häntä osuvammin; yökartan hankalin planeetta olisi perääntyvä Saturnus ysipaikassa (kaksosnousuisella kartalla Saturnus olisi kympissä, ja totta on, että ura ja julkinen tekeminen olivat hänen kompastuskiviään). Jos kellonaika osoittaisi päiväsyntymää, oinaan Mars näyttäisi näitä samoja asioita. Kaksosnousuisella kartalla olisi varsinainen mega-Merkurius ilonsa paikassa pysähtyneenä. Branwell kyllä kirjoitti runoja ja teki joitakin käännöstöitä, mutta ei hän ollut sellainen kirjoittaja kuin Kotiopettajattaren romaaniklassikon kirjoittanut sisarensa Charlotte tai Humisevan harjun Emily. Viimeisen paikan Merkurius antaisi selityksen miehen luonteen arveluttaville puolille. Myös omassa merkissään härässä viihtyvä Venus olisi kaksosnousuisella kartalla viimeisessä vaikeassa paikassa, ja totta on että Branwell mokasi elämänsä salasuhteella naimisissa olevaan naiseen. Rapunousun kartalla samaa asiaa kuvaisi kauriin seiskapaikkaa hallitseva Saturnus, mahdollisesti se kartan harmintuoja. Oletuskartassa käytin karttaa, jossa nousuakseli oli juuri siirtynyt rapuun klo 3:20 ajalla.
Brontën perheessä lasten kouluttamisen valinnat herättivät kysymystä. Pappi isä lähetti neljä vanhinta tytärtä sisäoppilaitokseen, mutta ei Branwelliä, eli aivan päinvastoin kuin heidän aikaansa oli tapana toimia. Isä päätti opettaa itse poikaa, esittäen perusteluna muistavansa oman tahdonvoimansa ja miten oli sitä nuoruudessaan käyttänyt. Tämä saa miettimään, mitä isä mahtoi pojassaan nähdä. Tytärten koulu oli kammottava, kaksi vanhinta lasta Maria ja Elisabeth sairastuivat ja kuolivat, ja ilmeisesti aika pian myös Charlotte ja Emily otettiin kotiin takaisin. Perheen äiti oli menehtynyt kun nuorin Anne oli vain vuoden ikäinen ja lapsista huolehti hänen sisarensa. Branwell kasvoi sisartensa kanssa ja mielikuvitusleikeillä oli vahva rooli. Tyttäret olivat välillä muissa kouluissa, jopa ulkomailla oppia saamassa, mutta Branwell sai pysyä isänsä kurissa; tätä osoittaisi yhdeksännen paikan Saturnus, ehkä pettymystä ja koulutuksen kieltämistä ainakin jos vertaamme sisaruksiin.
Millainen kuva Branwellistä ihmisenä tulee? Hän osasi käyttäytyä niin halutessaan, mutta etsi ennemmin miesten mallia paikallisista pubeista. Hän sai julkaistua muutaman runon, mutta tämä ei johtanut esimerkiksi lehtityöhön. Branwell kiinnostui enemmän maalauksesta, ja ehkä pyrki taideakatemiaan, mutta ei päässyt tai edes rohjennut hakea. Branwell työskenteli koulun vahtimestarina ja maalarina, mutta palasi velkaantuneena kotiin. Mitä ilmeisimmin hän viihtyi pääasiassa kuppiloissa, ja hänen puheitaan kuvattiin liioitteleviksi ja huumoriaan ruokottomaksi. Hän oli jonkun aikaa kotiopettajana, mutta saattoi enemmän juopotella, ja huhuttiin että olisi saanut aviottoman lapsen (tähän aikaan ajanlaadussa oli esillä hedelmällinen Jupiter). Branwell pääsi rautateille virkailijaksi, mutta tämäkin ura päättyi erottamiseen; hänen epäiltiin kavaltaneen rahaa. Oinaan innokas Mars kartan tekemisen alueelta tarjosi kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta ne jäivät lähinnä spurttimaisiksi aluiksi ja johtivat potkuihin. Viimeinen niitti tuli, kun Branwell pääsi ohjaamaan pojan opiskelua perheeseen, missä sisar Anne oli kotiopettajana. Reilun kahden vuoden kuluttua työ päättyi kun kävi ilmi, että Branwell oli suhteessa perheen äitiin. Molemmat Branwell ja Anne passitettiin kotiin. Perheen vaimo lähetti Branwellille rahaa useiden kuukausien ajan, ehkä välttääkseen enempää häväistystä. Branwell alkoholisoitui, käytti ajan muotihuumetta laudanumia (oopiumia) ja kerjäsi vippejä tutuiltaan. Hänen käytöksensä oli kiusallista, hän oli perheelle häpeäksi, ja esimerkiksi sytytti vuoteensa palamaan niin että isä vahti häntä öisin. Anne kirjoitti feministissävyisen teoksen, johon sai materiaalia juopon aviomiehen kuvaamiseen; aikalaiset eivät voineet uskoa että kirjaa olisi kukaan nainen voinut kirjoittaa. Branwell kuoli virallisesti tuberkuloosiin 31-vuotiaana, ja samaan tautiin menehtyivät Emily vain kolme kuukautta myöhemmin jouluna, sekä puolisen vuotta myöhemmin Anne.
Menehtymisen aikaan syksyllä 1848 ravun nousumerkin profektiovuosi osoitti vesimiestä, kartan kahdeksatta paikkaa. Jos pidämme Kuuta nousumerkin hallitsijana, sen profektio tuli kaksosiin viimeiseen paikkaan.
Branwellin kartalla on harvinaisen usea planeetta kotimerkissään, Merkurius kaksosissa, Venus härässä, Mars oinaassa ja Jupiter jousimiehessä. Paikan altistuksen vuoksi kyvykäs Merkurius saattoi kääntyä arveluttavaksi moraaliltaan, mikä toisinaan tuodaan esiin kaksosten merkin yhteydessä. Hänellä oli mielikuvitusta, mutta se saattoi ulottua valheisiin ja retosteluihin. Merkurius osoittaa rahan käsittelyä, ja surullisesti rahan anastaminen työpaikasta ja vastaanottaminen rakastajattarelta kuvaavat tätä. Merkurius sijaitsee Venuksen rajauksessa, mikä kuvaa runollista ilmaisua, mutta kenties mukavuudenhalua muissa planeetan toimissa. Härän Venus tukijoiden ja ystävien alueella, yläsolmulla, sai ehkä haluamaan kauneutta, rakkautta ja seuraa mihin hintaan hyvänsä. Maalauksesta olisi voinut tulla hänelle ura. Venus toteutui Saturnuksen rajauksessa, mikä ehkä selittää, ettei Venuksen hyvyys kannatellut. Kulmalla oinaan Mars oli todennäköisesti aika röyhkeä. Oma rajaus vei maskuliinisuuden ylikompensointiin ja nousuravun herkkyyden murskaamiseen yläkympiksi kutsutulla kulmalla. Aurinko Marsin rajauksessa vahvisti Marsin tahtoa. Jupiter on korostuneen jousimiesmäinen omassa merkissään ja rajauksessaan, eikä rillutteleva elämäntyyli edesauttanut terveyden kuudennessa paikassa. Jupiterissa olisi voinut olla potentiaalia ns. pelastaa tilanne, mutta mitä ilmeisimmin näin ei käynyt: elämän päättymisen aikaan edistetty Jupiter oli pysähdyksissä eli voimakkaimmillaan.
Vahvasti omaa luonnettaan korostavien planeettojen vastapainoksi skorpionin Kuu putouksessaan Kuun alasolmulla viittaa terveyden kannalta sairauksiin ja kertoo esimerkiksi äidin menettämisestä, mahdollisesti myös lapsen aikaansaattamisesta epäsopivalla tavalla. Viidennen paikan vaikea planeetta osoittaa usein mielihyvään liittyviä ongelmia kuten riippuvuuksia. Kuu Saturnuksen rajauksessa viimeistelee planeetan ikävän kohtalon. (huomioi että karttakuvassa Kuun asemaa osoittaa sininen viiva alasolmulla, Jupiteria punainen viiva)
Jos Brontën naispuoliset sisarukset muistetaan maailmankirjallisuuden merkkiteoksista, Branwell muistetaan, jos ylipäätään ollenkaan, hänen sisaristaan maalaamastaan muotokuvasta. Mielenkiintoista on, että Branwellin lyhyessä elämässä oli ainoastaan yksi merkkivapautustekniikan painokkaampi jakso. Vesimiehessä sijaitseva onnenarpa oli näyttänyt eläinradan merkkien mukaisensa kierroksen, ja sen sijaan että kierros toistuisi samanlaisena, tähän tulee kohtalosta vapautumisen aika, jolloin systeemi hyppää vastakkaiselle puolelle eläinrataa. Näin kauriin jälkeen ei jatketa uudelleen vesimieheen vaan vastapuolelle leijonaan. Tämä potentiaali onnekkuuden kääntymisen hetki osui aikaan, jolloin Branwell maalasi taulun.
Avainsanat: Asterajaus, Merkkivapautus, Profektio, putousmerkki, pysähtynyt planeetta, sekti
Astrologian Taika 
Jätä kommentti