Archive for the ‘Astrologia’ Category

Taaperon valtoja

3.6.2019

Juuriastrologian olennaisimpia opinkappaleita on planeettojen valtajärjestelmä (essential dignities), sillä se on mukana kaikessa tulkinnassa osoittamassa tekijöiden hierarkiaa. Arvostukset, joita planeetta voi saada, kertovat tekijän toiminnallisuudesta, siitä kuinka planeetat asettuvat toimimaan keskenään. Valta-asemia on modernissa astrologiassa kritisoitu tuomitsevuudesta, mutta ne ennemminkin kertovat oloista joita planeetta voi kohdata; onko sen helppo tuoda itseään esille, vai kohtaako se mahdollisesti haasteita. Karttaa voidaan ajatella vertauskuvallisesti planeettojen kuorona, missä jokin tekijä laulaa kirkkaammin ja puhtaammin, ja saa silloin luonnollisesti itseään suotuisammin esiin. Haastavammin sijoittuneen planeetan on vaikea pysyä tahdissa, saada ääni kulkemaan kauniisti, tai se voi kokea itsensä mykistetyksi. Onnistuneesti merkkiin sijoittunut planeetta nousee vaivattomammin määräävään asemaan kartalla, mutta tulee muistaa, että merkki kertoo vain pienen osan ”totuudesta” jolla planeetta toteutuu. Moni asia vaikuttaa siihen, kuinka hyvät edellytykset planeetalla on toimia kartan kokonaisuudessa.

Yleinen valtajärjestelmä, nämä essentiaalit, ovat kaikille yhteisiä lakeja tai sääntöjä, ja siksi kattavia ja universaaleja. Tämän lisäksi planeetta voi saada karttakohtaisia etuja tai heikennyksiä tilaansa sijaintinsa mukaan (accidental dignities), ja nämä ovat henkilö- tai tapauskohtaisia.

Arvokkuuksia on pääasiassa neljää sorttia, ja näiden ulkopuolelle jäävät tapaukset ovat neutraaleja. Planeetta voi olla kotimerkissään eli hallitsemallaan alueella. Valontuojat Aurinko ja Kuu omistavat leijonan ja ravun merkit, ja muille planeetoille siunaantuu kaksi merkkiä vastuulleen: Merkurius kaksosiin ja neitsyeen, Venus härkään ja vaakaan, Mars oinaaseen ja skorpioniin, Jupiter jousimieheen ja kaloihin, ja Saturnus hallitsee valoista nähden kaukaisimpia kahta merkkiä kaurista ja vesimiestä. Omaan merkkiinsä sijoittunut planeetta on oma herransa, kuin yksinyrittäjä tai soolon vetäjä, ja se tuo esiin omaa agendaansa. Vastoin yleistä olettamusta, ainakin itse olen tätä mieltä, kotimerkin planeetta ei ehkä ole niin valtias-asemassa kuin voisi kuvitella. Sen pitää pärjätä omillaan (tämä on kärjistys, koska vähäisemmät arvokkuudet voivat olla avustavia).

Toinen arvokkuutta kohottava asema on ylennysmerkin sijainti, ja tämä saattaa olla se kukkein planeetan paikka (kun taaperovaiheessa vasta nöyränä pohdin juuriastrologian ihastuttavia, mutta monimutkaisia kiemuroita, kertoilen vain tämänhetkisistä ymmärryksistäni). Ylennyksessä planeetta on nimityksen mukaisesti nostettu ja kohotettu, arvostettu ja kunnioitettu, ja sillä on paljon sananvaltaa kartan kokonaisuudessa. Planeettojen ylennysmerkkien järjestys periytyy hyvin varhaiselta astrologian ajalta, ja teknisesti määräytyy päiväplaneetoilla kolmiomerkkiin omasta kotimerkistä: Aurinko oinaassa, Jupiter ravussa ja Saturnus vaa’assa. Yön planeetoissa etäisyys tulee toisen ”hyvän” kulman määräämänä: Kuu härässä, Venus kaloissa ja Mars kauriissa. Merkurius kun on molempia, se pitää ylennysmerkkinään omaa neitsyen merkkiään. Ylennysmerkissä oleva planeetta on kuitenkin vieraana toisen kotona, ja isännän tilasta riippuu, miten hyvin homma sujuu. Esimerkiksi Auringon ollessa oinaassa on tarkasteltava Marsia, mitä sanottavaa sillä on.

Merkin antamasta valmiudesta kertoo myös vallan heikkeneminen. Vastamerkin sijainnin altistus on vaivatonta ymmärtää, eli planeetta omaa kotimerkkiään vastakkaisella alueella joutuu kohtaamaan epämukavuutta. Vastamerkeissään ovat Aurinko vesimiehessä, Kuu kauriissa, Merkurius jousimiehessä tai kaloissa, Venus oinaassa ja skorpionissa, Mars härässä ja vaa’assa, Jupiter kaksosissa ja neitsyessä sekä Saturnus ravussa ja leijonassa. Juuriastrologiassa vastakkaisinta kartankohtaa pidetään kuin vastakkaisena vuodenaikana: on kurjaa joutua bikineissä talvipakkaseen, tosi epämukavaa, ja pelkkä selviytyminen vie paljon energiaa. Lisäksi hallitseva planeetta on tässä aina jossain määrin vihamielinen tunkeutujaa kohtaan, jolloin vastamerkkiin joutunut poloinen ei saa sijaa kuin korkeintaan pahnoilta.

Toinen heikentävistä asemista määräytyy ylennyksen vastamerkistä, analogialla että missä on loistonpäivät, sitä vastakkainen kohta on alennustila. Alennusmerkkiä nimitetään myös putousmerkiksi, ja se kertoo että planeetan valtaa on kuristettu, se on hyljeksitty ja väheksytty, kuin yhteiskunnan ulkopuolella, paaria, eikä se siksi saa planeettojen keskusteluissa sananvaltaa. Näin ovat asettuneet Aurinko vaakaan, Kuu skorpioniin, Merkurius kaloihin, Venus neitsyeen, Mars rapuun, Jupiter kauriiseen ja Saturnus oinaaseen. Putousmerkin toteutuminen voi olla aika ufoa, mutta outoudessaan samalla jännän ravitsevaa ja avartavaa; ei ole kiva olla outsider (ulkopuolinen, syrjään jätetty), mutta se voi olla opettavaista.

Yllä esitellyistä neljästä merkkisijainnin mahdollisuudesta näyttäytyy perustavat olettamukset, miten planeetan kykyä toimia arvioidaan. Jos Venus on neitsyessä tai skorpionissa, todetaan että tähän saattaa nyt liittyä haastetta, ja tutkitaan ilmeneekö kartalla muita asiaan vaikuttavia tekijöitä (näitä voivat olla sektin mukainen asema, kolminaisuuden antama etu, toteutumisen tyylistä kertovan asterajauksen hallitsijan tuki, edullisen huoneen sijainti tai akselin osoittama esilläolo – mutta näitä en ala tässä yhteydessä ruotia yksityiskohtaisesti).

Astrologiassa on paljon puhuttu viimepäivinä tänä kesänä lähestyvästä Marsin vastakkaisuudesta Saturnukseen, ja tämän kuvion pohdinta johdatti syventymään jälleen kerran arvokkuuksien oppiin. Vastakkaisuus on tarkimmillaan kesäkuun 14. ravun ja kauriin ”kansoitetussa” merkissä 18 ja 19 asteiden rajalla. Plutohan meillä on Saturnuksen kimpassa, ja Merkurius ehtii tuohon rysähdykseen Marsin kaveriksi. Ja tämän täytyy tapahtua juuri Kuunsolmulinjalla, mikä heittää jännän sävyn arvokkuuksien miettimiseen. Mars ravussa on alisteinen, putousmerkissään vaikea, ja voi oireilla väkivaltaisesti, liioitellusti, tunteiden vietävänä ja kiukkuisena. Saturnus kotimerkissään on niskanpäällä, mutta perääntyvänä. Paitsi – Mars on suotuisan yläsolmun alueella ja Saturnus hankalan alasolmun kohdalla. Ehkä pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Saamme seurata aitiopaikoilta taivaan näytelmää, ja kun tiedostamme erityisen vaativan ajanlaadun, osaamme hillitä riittävästi ja ryhtyä tarvittaessa toimeen.

Mainokset

Kolmenlaisia aikamerkkejä

10.5.2019

’Decans’ ajattelussa eläinradan merkkiä hallitsee kolmikantatyyliin kolme planeettaa, kukin merkin kymmentä astetta. Nykyinen astrologinen kolmijaottelu pohjautuu Egyptissä käytössä olleeseen ajanhallintasysteemiin, jossa tähdistöt symboloivat ajankulkua taivaankannella. Kun tiettyyn aikaan vuodesta tietty tähdistö oli etsityssä kohdassa yötaivasta, voitiin tästä päätellä kellonaika. Kaldealaisen planeettajärjestyksen mukainen kierto hallitsijoiden kymmenen asteen osuuksissa merkeistä antaa astrologiseen tulkintatraditioon yhdistyvän systeemin, jolla voi tarkastella kunkin merkin kolmenlaista ilmiasua.

Koska dekaanit liittyvät aikaan, tekee mieli tarkastella ajanlaatua erityisesti tästä näkökulmasta. Tietysti astrologia sinälläänkin kuvastaa aikaa koko ajan, mutta dekaanit avaavat merkeistä yksityiskohtia. Aurinko, Kuu ja planeetat lipuessaan merkkien kolmen ”vaiheen” läpi saavat kolmikannan hallitsijalta kuin vinkkiä tai opastusta, että näin, tähän suuntaan, ottamalla hallitsijan huomioon saa ajasta enemmän irti.

Kaldealainen planeettajärjestys laittaa juurevat seitsemän näkyvää taivaan kulkijaa liikkeen mukaiseen järjestykseen: Saturnus – Jupiter – Mars – Aurinko – Venus – Merkurius – Kuu. Eläinradalla kierto alkaa aivan kuin kesken oinaan kohdalla Marsista, joten ajan jatkumossa saadaan kalojen lopusta ja oinaan alusta 20 asteen mittainen Mars-annos.

Kaldealainen planeettajärjestys antaa jokaiselle tekijälle viisi tällaista kymmenen asteen saumaa päästä luomaan omanlaistaan tunnelmaa eläinrataan – paitsi Mars saa sen yhden ylimääräisen, koska se toistuu peräkkäin kalojen lopussa ja oinaan alussa. Planeetat eivät sijoitu ns. johdonmukaisesti hallitsemiinsa merkkeihin kymmenyksissä. Mars on aivan poikkeustapaus, sillä se saa kymmenen astetta niin oinaasta kuin skorpionistakin, sekä ylennysmerkistään kauriista. Verrataan Venukseen, mikä saa osakseen molemmat vastamerkit oinaan ja skorpionin, sekä alennuksensa neitsyen.

Millä tavoin nämä eri hallitsijat tuntuvat ajanlaadussa? Hahmottelin muutamia mahdollisia avainsanoja kunkin planeetan tiimoilta, mutta tulkinnan synteesi tulee luonnollisesti siitä, mikä tekijä ja merkki ovat kyseessä.

Saturnus Realismi, terve järki, järjestelmällisyys, suunnitelmallisuus, kontrollointi, kuri, tiivistys, kova työ, vastuu, velvollisuudet, moraali

Jupiter Menestys, mahdollisuudet, suosio, kasvu, paljous, kohotus, juhla, hedelmällisyys

Mars Tahto, tekeminen, aloitus, spurtti, nopeus, valloitus, riita ja tora

Aurinko Vitaalisuus, luovuus, elämänilo, esilläolo, ulospäinsuuntavuus, yang-energia

Venus Mielihyvä, tyytyväisyys, vastaanottavaisuus, passiivisuus, sosiaalisuus, tunteiden ilmaisu

Merkurius Älyllisyys, ajattelu, pohdinta, liikkuvuus, hektisyys, kiire, rauhattomuus, keskustelu, ilmaisu

Kuu Intuitiivisuus, vastaanottavaisuus, fiilikset, tunteella reagointi, sisäinen olotila, rutiinit, arkisuus, toistuvuus

Ajassa planeettojen liikkeitä eri kymmenyksissä voi seurata ja tunnustella. Kun kirjoitin tätä postausta, molemmat Aurinko ja Kuu olivat Kuun kymmenyksissä, Aurinko härän keskimmäisessä ja Kuu ravun viimeisessä kolmanneksessa. Tässä turvallisuushakuisuus on maksimissaan, hoivan ja hellittelyn tarve on kova, ravintokin voi näytellä tärkeätä sijaa (ilmankos minun oli haukattava välillä kulhollinen homejuustolla ryyditettyä spagettia kun tätä kirjoitin). Kuu ravussa ja Kuun kolmanneksessa on aivan älyttömän intuitiivinen ja vaikutteita imevä, ehkä hirmuisen tarvitseva mutta pehmeän suloisella tavalla kuin vauva, jota rakastetaan ja joka varmasti saa syödäkseen. Oliko teillä kenelläkään Kuu-maiset fiilikset?

Löydä Doden merkki helposti!

3.5.2019

Reilun vuoden aikana olen pyöritellyt tulkinnoissani Dodekatemoriakarttoja eli kahdestoistaosia / sisämerkkejä. Tässä menetelmässä eläinradan merkki jaetaan kahteentoista osaan siten että jokainen osa on 2,5 asteen kokoinen. Tällainen kahden ja puolen asteen osa vastaa yhtä eläinradan merkkiä. Aika äkkiä näistä hahmottaa miten sisämerkki määräytyy, koska sisämerkit kulkevat järjestyksessä eteenpäin tarkastelun alla olevasta merkistä. Merkin alku-asteiden sisämerkit löytyvät lähimaastosta seuraavista eläinradan merkeistä, merkin puolivälin asteiden sisämerkit ovat eläinradan vastakkaisen merkin kohdalla, ja vastaavasti merkin loppupäässä aletaan kiertää kehää umpeen niin että ihan viimeiset asteet merkistä ovat tarkastelun alla olevaa merkkiä edeltävässä merkissä. Karttaympyrästä tämä olisi niin helppo näyttää osoittamalla (mutta minähän en tuubivideoihin nyt taivu). Esimerkkinä vaikka loistelias leijona: ensimmäiset 2,5 astetta jokaisessa merkissä ovat aina samaa, eli tässä siis leijonaa. Toinen osio on neitsyttä, seuraava vaakaa. Leijonan puolivälin sisämerkki on vastapäätä vesimiehessä. Ja merkin lopussa kierretään takaisin viereen rapuun.

Jokainen kartan merkeistä tutkitaan samalla sapluunalla. Jokaisen merkin puolivälin sisämerkki on vastapäätä. Tästä syntyi nopeasti ahaa-elämys, että sisämerkit määräytyvät aspektien kaltaisesti. Lähtökohta on kuin yhtymä, koska merkki pysyy samana. Seuraava sisämerkki on viereinen merkki, kuin semisekstiili (30°), ja tätä seuraavassa sisämerkissä hypätään kahden merkin yli sekstiilin kohdalle (60°), ja kun katsotaan 7,5-10  asteiden sisämerkkiä, se määräytyy neliömerkistä. 10-12,5 asteiden sisämerkki on saman elementin kolmiomerkkinen, sitten seuraa kvinkunssikohta, kunnes ollaan merkin puolivälissä oppositiossa. Kartan toisen puoliskon merkit tulevat samoin, mutta vastakkaisessa järjestyksessä, eli oppositiomerkin jälkeen taas kvinkunssi, kolmio, neliö jne.

Aspekti-oppi antaa samalla perustan tulkinnalle, miten sisämerkki luontuu syntymäkartan tekijän kanssa yhteen. Tämä on hieman kuin minän sisäistä synastriaa. Toki syntymäkartan tekijän merkkiä ja sisämerkkiä miettiessä on muutoinkin suhteellisen yksinkertaista ajatella, miten kaksi merkkiä luontuvat toisiinsa. Aspekteista vinkkiä ottamalla merkkien keskinäinen dynamiikka ilmenee välittömästi. Sisämerkin perimmäinen idea on se, auttaako ja tukeeko sisämerkki syntymäkartan tekijää, vai heittääkö se ikään kuin hiekkaa rattaisiin, estää ja kaventaa tekijän ilmitulon mahdollisuuksia.

Ensimmäinen sisämerkki, merkin alun 0-2,5°, pysyy siis samana kuin katsottava merkki. Jos Kuu on 1,23° vesimiestä, on sen sisämerkkikin vesimies. Tämä sama sisämerkki on kuin yhtymä, missä jaetaan voimat. Merkin teema kertaantuu, tuplaantuu, ja tekijä voimaantuu: vesimiehen Kuu on eheästi ja puhtaasti veskaria. Mielestäni toinen ehdottomasti kohottava ja esille nostava sisämerkki tulee 10-12,5° syntymäkartan asteiden kohdalta, viidennestä sisämerkistä eli saman elementin kolmiomerkistä. Jos Merkurius on näissä asteissa kaksosissa, on sisämerkki seuraava saman elementin merkki eli vaaka. Toinen lähtömerkistä ikään kuin taaksepäin laskeutuva kolmio on syntymäkartan 20-22,5 asteiden kohdalla. Jos Merkurius kaksosissa olisi näissä asteissa, sisämerkiksi tulee vesimies.

Sisämerkkien haasteisimmat kohdat ovat siellä, missä merkkien keskinäinen yhteensopivuus on kyseenalaista. Juuriastrologiassa on näille yhteinen termi aversion, mikä tarkoittaa vastahakoista eli yhteensopimatonta: nämä ovat merkkejä, jotka eivät keskenään jaa yhteistä laatua tai elementtiä. Sisämerkeissä näitä ovat tarkasteltavan merkin viereiset merkit (semisekstiilit), syntymäkartan tekijän asteista katsottuna 2,5-5 ja 27,5-30 (merkin loppu), sekä kvinkunssimerkit 12,5-15 ja 17,5-20 asteiden kohdista. Joskus kvinkunssimerkeillekin löytyy yhteistä säveltä, kuten esimerkiksi härän ja vaa’an välillä (Venuksen merkkejä) tai oinaan ja skorpionin kesken (Marsin merkkejä) ja myös oinaan ja neitsyen tapauksessa (nämä ovat antiskionimerkkejä jotka näkevät toisensa). Lähtökohta tulkinnalle on kuitenkin se, että yllä mainituista asteista löytyvä kartantekijä saa melko haastavan sisämerkin kaverikseen, eikä se helpolla tue tai auta tekijää vahvemmaksi tai esille.

Sekstiiliaspektin mukaisesti määrittyvät sisämerkit 5-7,5 ja 25-27,5 asteista. Näissä yhteispeli menee samankaltaisen varauksen tasolla helposti eteenpäin. Kaksonen ymmärtää leijonaa ja kauris kaloja. Näissä kohdissa ote on suopea, mutta hiljainen ja helposti liian vaimea.

Neliöt ja oppositiot ovat dynaamisia. Jos syntymäkartan tekijä on 7,5-10 tai 22,5-25 asteissa, sisämerkki löytyy seuraavasta tai edellisestä neliömerkistä. Vastamerkin sisämerkki tulee 15-17,5 asteista. Näissä liikutaan aina saman laadun kesken, johtavissa, kiinteissä tai muuttuvissa, ja tästä dynamiikasta usein löytyy samankaltaisuutta. Toisaalta vastamerkin kanssa taistellaan helposti ääripäiden asioista, esimerkiksi kalojen Merkurius haluaa keskustella ihan kaikesta, mutta neitsyen sisämerkki motivoi keskittymään yhteen pieneen asiaan. Minun nähdäkseni näissä laatuun perustuvissa sisämerkeissä on painetta käskyttää tekijää aktiivisemmaksi ja esille.

Vielä sana näiden kahden ja puolen asteen lukemisista. Astrologinen aste on 60 kaariminuuttia, jolloin puolen asteen kohta tulee 29 minuutin ja kaarisekuntien kohdalla. Asteiden 2,5-5 väli tarkoittaa siis käytännössä 2 asteesta 30 kaariminuutista lähtien 4 asteeseen 59 kaariminuuttiin + kaarisekunnit päälle.

Tässä muikkarikooste yhdessä paikassa asterajoista ja niitä vastaavasta aspektista:

Kun tarkastellaan syntymäkartan tekijän ja sisämerkin yhteistä toimivuutta, tarvitaan tulkintaan vain merkki, eikä tässä sisämerkin asteilla ole väliä. Tulkinta rakentuu kahden merkin keskinäisestä vuoropuhelusta.

Kun aloin ajatella tulkinnallisuutta aspektien kautta, en kuvitellutkaan keksiväni pyörää. Vaikka dodekatemoriasta on esitetty melko vähän astrologiassa toistaiseksi, olin ilahtunut ja innoissani kun löysin yhden artikkelin, missä samaa helpon löytämisen metodia oli jo esitelty. Näitä voi olla useampiakin, vinkatkaa jos sellaisia silmiinne osuu.

Räväkkää Marsia odotettavissa

13.4.2019

Out of Bounds -tilassa kulkevan planeetan käsite rantautuu hitaasti astrologiaan, vaikka alan pioneerin KT Boehrerin deklinaatioteoksen julkaisusta tulee kesällä kuluneeksi 25 vuotta. OOBeissa on kyse planeetan kallistuskulmasta, jos se menee etäämmälle kuin millaista rataa Maan ja Auringon keskinäinen kallistelu rajaa. Eikös kaikki tiedä kauriin ja ravun kääntöpiirit ainakin Henry Millerin romaaneista – nämä on ne rajat joiden yli OOBit paukkaavat. Yrityksiäni perinpohjaisempaan selvitykseen löytyy bloggauksen alaosan OOB linkistä, mikä listaa aikaisemmat juttuni. Näistä kannattaa kurkata etenkin se kolme-dee ja oobismi -otsikkoinen.

Vaikka astrojäärät torjuvat kallistuksien merkityksen, maailmalla tarkastelutapaa käytetään jo mukavasti. OOBien tutkimiseen saamme aineistoa aina kun jokin planeetta kulkeutuu tällaiseen melko poikkeukselliseen kulkuun. Monien planeettojen kohdalla eläinradan alue, missä kallistuskulmalle voi tulla epätavallinen ”korkeus”, seuraa Auringon osoittamaa reittiä, eli näin tapahtuu seisahduspäivien lähettyvillä, silloin kun planeetta vaihtaa merkkiä kaksosista rapuun ja jousimiehestä kauriiseen. Näitä olen kutsunut OOB-herkiksi merkeiksi, mutta toisinaan poikkeustila alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin. Näin käy varsinkin Kuun kierroissa. Kuu OOBina on tutkituin ja varmaan mielenkiintoisin, sillä välillä menee vuosikausia ettei Kuu ylitä tuota kallistuskulman rajaa lainkaan. Sitten seuraa ajanjaksoja, jolloin Kuu käväisee OOBina ihan joka kuukausi kahdesti. Uranus on varsin kellontarkka OOB-tiloissaan, mutta siihen on vielä aikaa että nyt juuri härän alkuun päässyt planeetta olisi niin pitkällä kaksosissa, että tämä tulee ajankohtaiseksi. Toiset planeetat eivät milloinkaan käyttäydy omituisen OOBisti, kuten Saturnus ja Neptunus (mutta ehkä näiden kohdalla voisimme tutkia muuten planeetan korkeimman deklinaation kohtia), ja Jupiterkin erittäin harvoin.

Merkurius suo OOB-aikojensa iloja ja kenties harmejakin melko säännöllisesti, joskin sen perääntymisajat näyttävät sekoittavan säännöllistä rytmiä näissä jaksoissa. Mars heittäytyy joissakin OOB-ajoissaan aivan huikean korkeisiin lukemiin. Venus esimerkiksi tulevana kesänä kaksosissa ja ravussa kulkiessaan ei mene ollenkaan raja-arvon ylitse. En tiedä onko näissä poikkeuksissa erityistä säännönmukaisuutta, sillä tähän tarvittavaan antaumukselliseen tutkimiseen minulla ei ollut mahdollisuutta ryhtyä.

Tulkinnallisesti OOB planeettaa leimaa aktiivisuus ja erilaisuus. Se kertoo arvaamattomuudesta ja poikkeuksellisuudesta. Olen kuvannut, että tällaista planeettaa on vaikea hallita sen ylenmääräisyyden vuoksi; OOB on liian hereillä, liian aktiivinen ja siksi voi olla liian hallitseva. Ei pidä kuitenkaan tuomita, sillä uskoisin juuri astrologiaan tutustuneiden ymmärtävän millainen arvo on sillä, että osaa katsoa asioita eri tavoin kuin valtavirta. Erilaisuus voi olla lahjakkuutta. OOB on kuin kaksiteräinen miekka, se voi hankaloittaa elämää monin tavoin, mutta voi olla jopa neroutta.

Mars on seuraava OOB planeetta taivaalla. Kallistuskulman ylitys ei tule kuitenkaan ihan vielä, vasta pääsiäisen aikaan lauantaina 20. huhtikuuta Mars kolistaa raja-arvoa 23.26,5 deklinaatio-astetta. Hyppäys ajoittuu iltaan kahdeksan jälkeen ja silloin Mars on 13°28’ kaksosia. Epätavallisen Marsin aika jatkuu koko toukokuun, ja takaisin normaaliin kulkuun se palautuu 12. kesäkuuta kulkiessaan 17°37’ rapua.

Marsin merkeistä alkujakso kaksosissa on luontevampi planeetalle, sillä maskuliinisena merkkinä kaksonen vastaa suotuisampaa ja tutumpaa maastoa. Rapuun Mars siirtyy 16. toukokuuta aamulla aikaisin, ja tästä lähtien voi olla syytä olla erityisen hereillä Marsin suhteen. Rapu on Marsille haastavaa aluetta, ja OOB-tilassa saattaa mopo karata käsistä vieläkin herkemmin (ai kamala, en saisi käyttää tällaista kielikuvaa, koska meidän perheessä ajetaan mopokorttia juuri kesällä!). Marsin OOB-jakson lopetus 12. kesäkuuta vaikuttaa erityisen hurjalta, sillä tällöin Mars on tasan Kuunsolmulla. En halua ennustella mitään tästä, mutta päivän voisi ruksata isolla varoituskolmiolla kalentereihin.

Mars on muutoinkin dynaaminen ja teemassaan nopea planeetta, entä sitten kun se on yliaktiivinen? Aggressiivisuus karkaa helposti uhitteluksi tai jopa hyökkäykseksi. Saadaan tehdä kunnolla zen-harjoituksia, että harmintunteet pysyvät aisoissa. Toisaalta OOB Mars voi herätä puolustamaan herkästi, niin itseä kuin toisiakin. Valloitushalua voi tutkiskella – kesä tulee ja minihameet ja silleen. Marsin voima on painokas koko ajan, mikä voi käydä kuluttavaksi: terveydentilan muutoksia kannattaa tarkkailla, nopeutta säätää ettei ota turhia riskejä. Jos joku on rohkeutta vailla, Mars saattaa tarjota ajankohdan jolloin kerrankin uskaltaa. Voihan Mars poikkeustilassaan yllyttää aloittamaan asioita, mikä voi muuttaa elämänkulkua ratkaisevasti. Käyttäkää siksi huolella ja ajatuksella taivaan lahjana saatu erityinen ajanjakso.

Etsitään ymmärrystä

7.4.2019

Palaan vielä nopeasti nousumerkin ruotimiseen, kun viikko sitten palasteltiin nousuakselin kohtaa kartan sisäisempiin kerroksiin ja alatasoihin. Tällä kerralla etsitään nousun ymmärtäjä, sellainen oman kartan tekijä mikä näkee asiat samankaltaisesta vinkkelistä kuin nousu, ja voi siksi tukea kokonaisuutta. Kaikilla kartoilla tällaista tekijää ei ole, ja siksi ne joilta ymmärtäjä löytyy, saattavat saada elämäänsä hieman tavallista enemmän etua.

Tekniikka on antiskionit, ja näistä olen kirjoittanut moneen otteeseen vuosien varrella (esimerkiksi tässä linkissä). Tässä kartantekijöiden sijaintia tutkitaan kartalla suhteessa seisahduspäiviin, niihin jotka jakavat vuoden kulkua. Astrologiasta tiedämme, että seisaukset asettuvat ravun ja kauriin ingresseihin. Nämä vuosittaiset siirtymäajankohdat merkitsevät valon määrän lisääntymisen tai vähenemisen kohtaa, siten että ravun seisauksen molemmin puolin ollaan valoisassa, kauriin seisauksessa pimeässä.

Astrologista karttaa mitataan seisaushetkistä puolitettuna siten, että vastakkainen samanlainen kohta valon määrän suhteen on eräänlainen kumppanuuskohta. Valon määrä on sama kummallakin kartanpuoliskolla, kun pisteiden etäisyys seisahduskohdasta on sama. Vastaavan matkan päässä olevat tekijät seisauksen kohdasta jakavat samankaltaiset edellytykset, ne tavoittavat helposti jotakin samaa, ja astrologisesti näiden sanotaan näkevän toisensa.

Meillä on määrällisesti eniten leijonaa, neitsyttä, vaakaa ja skorpionia nousuissa, sillä meidän asteillamme nämä merkit viipyvät horisontissa suhteellisesti paljon pidemmän ajan kuin näiden vastakkaiset merkit, joita pidetään harvinaisina (veskari, kalat, oinas ja härkä). Kiinteissä merkeissä leijonassa ja skorpionissa antiskionin kohta asettuu aina saman laadun merkkeihin eli härkään ja vesimieheen. Neitsyttä vastaava antiskionimerkki on oinas, ja vaa’alla kalat. Jos siis teillä on nousuakseli näissä yleisimmissä merkeissä, etsikää planeettoja niiden antiskionimerkeistä. Asteissa merkit vertautuvat toisiinsa alusta loppuun, kohdaten merkin puolivälissä. Esimerkiksi jos nousuakseli on neitsyen puolivälissä, on oinaan puolivälissä sijaitseva planeetta ymmärtävässä kartankohdassa nousuun nähden.

Jos nousuakselin antiskionikohdassa on kartalla planeetta, se näkee nousun, ja vastaavasti nousuakseli näkee sen. Ne jakavat keskenään kuin samanlaisen ympäristön, jolloin ymmärrys on helppoa. Ne peilaavat ja heijastavat toisiaan. Antiskioneissa toistensa kanssa olevien tekijöiden sanotaan keskustelevan keskenään. Keskusteleeko sinun nousuakselisi jonkun planeetan kanssa? Mikä planeetta pääsee näin antamaan ominaislaatuaan persoonallisuudesta kertovaan kartankohtaasi?

Itsetuntemusta nousun osasista

1.4.2019

Kun syntymäkarttaa tarkastellaan juuriastrologian näkökulmasta, vaatii tämä alustavasti ajattelun kääntämistä hieman toisin kuin modernissa astrologiassa on tavattu esittää. Tarkastelen tässä nyt minuutta, yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta kartalla. Moderni länsimainen astrologia on kiinnittynyt Aurinkoon kaiken lähtökohtana; kaikki tietävät kuinka astrologiaa ”myydään” siten että Auringon merkki osoittaa persoonaa.

Juuriastrologiassa nousumerkki on kartan tarkastelun avain. Kun nousuakselin kohta kartassa on määritetty, koko se merkki jossa akseli sijaitsee, on nousumerkkiä eli kartan ensimmäistä paikkaa, ja akseli vain istuu jonnekin tämän merkin sisälle. Nousua pidetään juuriastrologiassa persoonallisuudesta ilmoittavana kartan osoittajana, sillä ensimmäinen merkki määrittää koko kartan muun rakenteen: se on kaikkein riippuvaisin yksilön syntymän hetkestä, ja tästä syystä osoittaa yksilöllisyyttä.

Ensimmäinen merkki pitää sisällään astealueita horisontin kummaltakin puolelta (nousuakselista katsottuna siis, usein osa ensimmäisestä merkistä rajoittuu horisontin ylle, osa alapuolelle) ja tämä viittaa persoonan pitävän sisällään niin taivaallisia ideoita (horisontin yläpuolinen alue) kuin konkreettista materiaa (alapuolinen alue). Ensimmäinen merkki pitää sisällään molemmat taivaan ja maan.

Varhaisessa astrologiassa nousumerkin symboli on ruori, josta ”elämän laivaa” ohjataan. Nousumerkki on se kohta, mikä määrittää persoonalliset valinnat, sen millaiseksi elämä muodostuu.

Tämä saattaa aluksi tuntua niukalta, että vain yksi kartan kohta kertoo itsestä, ja kaikki muut kartan alueet muusta elämästä ja toisista ihmisistä. Juuriastrologian tapa esittää asioita ei kuitenkaan ole yksioikoinen, ja ihan pian katsellaan yhdessä muutamaa lisätekijää, jotka täsmentävät omaa persoonaa.

Nousumerkkiä hallitseva planeetta kertoo myös itsestä, ja osoittaa elämänaluetta, mikä on keskeinen elämässä. Juuriastrologiassa edellytetään hallitsijoiden katsomisessa alkuperäistä systeemiä, jossa siis Mars hallitsee skorpionia, Jupiter kaloja ja Saturnus vesimiestä. Jos siis nousumerkkisi olisi skorpioni, on tutkittava missä merkissä Mars sijaitsee, ja tämä paikka viittaa itseen.

Merkit jaetaan monin tavoin osiin, ja nämä antavat kokonaisuuteen kukin oman lisäsävynsä ja piirteensä. Decan on kolmikanta, ja se kertoo yleisesti ja tyypitellen ulkonäöstä, olemuksesta ja käytöksestä. Kaldealaista alkuperää olevassa planeettajärjestyksessä kartta jaetaan kymmenen asteen segmentteihin, jotka ovat vuorotellen näkyvien taivaan tekijöiden alueita. Nousuakselin osoittama kolmikannan planeetta saattaa siis kertoa jotakin oleellista itsestä. Esimerkiksi fiksua ja filmaattista nousuvaakaa kuvaa Kuun, Saturnuksen ja Jupiterin osoittamat lisävinkit; ensimmäisen decanin nousuvaaka voisi olla ihmisläheisin, toisen arvottavin ja kolmannen suosituin. Oheisesta karttaympyrästä hahmottaa kunkin merkin dekaanit.

Boundsit eli rajaukset halkovat merkit erikokoisiin planeettojen merkitsemiin asteisiin, ja joka merkillä kattaus ja järjestys on omanlaisensa. Vaikka näitä rajauksia käytetään astrologiassa lähinnä osoittamaan planeetan kohdalla toteutumisen ehtoja ja rajoituksia niin hyvässä kuin huonommassakin, voidaan rajausten antamaa informaatiota soveltaa nousuakselinkin kohtaan. Hyvikset Venus ja Jupiter asettuessaan rajaamaan nousua, antavat yksilölle hyvät edellytykset tulla esille ja huomatuksi, ja voivat viitata miellyttävään tai hauskaan luonteenlaatuun. Pahikset Mars ja Saturnus rajojen antajina voivat taas viitata kulmikkaampiin luonteisiin, jopa jonkinlaisiin rajoituksiin ilmentää itseään. Rajauksissa toiminnan moodeja ovat säätelemässä vain planeetat eli Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Merkkien loppuasteissa on rajoitusten annon tuntua, sillä jokaisen merkin viimeiset asteet ovat joko Marsin tai Saturnuksen alla, ja useimmissa merkeissä myös toiseksi viimeinen rajaus on jompaakumpaa. Allaolevasta listasta katso vasemmalta merkeistä nousuakselisi merkki, ja sen osoittamalta riviltä etsi mihin rajausväliin akseli sijoittuu (numerot väleissä osoittavat missä asteessa rajaa antava tekijä vaihtuu).

Dodekatemorian, kahdestoistaosan, merkki kuvastaa ikään kuin kaikkein alinta tasoa kerrostumissa, eikä tätä sisäisintä merkkiä ole toisten helppo huomata edes noususta. Kokonaisuudesta riippuen nousuakselin sisämerkki vie johonkin suuntaan ihmistä (useimmiten sanotaan hienosti, kertoo sisäisistä motivaatioista). Sisämerkki voi kuitenkin olla tiedostamaton, ja silloin se voi aiheuttaa sisäistä ristiriitaa tai jopa yllätyksiä. Juuriastrologian perusajatuksen mukaan nousumerkki kertoo ihmisestä itsestään, ja silloin nousuakselin sisämerkki nousee oikeastaan kaikkein tärkeimmäksi olemuksen sisäiseksi määrittäjäksi.

Millaisia ihmisiä te olette juurevan astrologian näkökulmasta? Saatte listaukseen nousuakselin merkin, sitä hallitsevan planeetan, kolmikannan planeetan, rajauksen planeetan ja pohjimmaisena sisämerkin – muodostavatko nämä yhtenäisen juonen itsestäsi? Miten kuvailisit itseäsi näiden tekijöiden synteesin perusteella?

Selvitystehtävä saattaa aluksi tuntua vaikealta, mutta voi antaa hyviä palikoita itsetuntemukseen!

Putoavan energian paikoista

24.3.2019

Voiko onneaan itse takoa vai onko se sidottu täytettävään kohtaloon? Tarkastelen kysymystä yhden äärimmäisen kartta-esimerkin kautta. Aihetta pohdin kun feissarin uutisvirrassani pyöri pikkuvideo Nikola Teslan elämänvaiheista – miten on mahdollista, että näin valtavan lahjakas ihminen ei saanut ansaitsemaansa kunniaa elinaikanaan? Taloudellista hyötyä mies ei tainnut juuri koskaan suuremmin nauttia mullistavista keksinnöistään huolimatta. En tarkoita, että kenenkään pitäisikään pröystäillä, mutta eikö hänelle olisi kuulunut hieman helpompi elämän osa kuin elää vanhuudenpäivänsä köyhyydessä.

Juuriastrologian näkökulmasta merkkeinä esitetty kartta on valaiseva, jos termiä sopii edes käyttää tämän sähkövalon, laserin ja monen muun nykypäivänä elämänmenoa pyörittävän keksinnön luojan yhteydessä. Huomio kiinnittyy planeettojen sijoittumiseen kartalla tiettyihin paikkoihin, kulmataloista putoaville alueille, eli kolmanteen, kuudenteen ja viimeiseen merkkiin. Voiko syy Teslan eräänlaiselle sivuuttamiselle olla näin yksinkertainen – hän ei saanut mahdollisuutta, sillä vaikka Tesla tuntui olleen valmis, maailma ei ollut.

Kaikilla astrologisilla menetelmillä katsottuna Teslan kartasta on löydettävissä hienoja ja ihania asioita. Kartta saattaa myös osoittaa vastausta siihen, miksi elämässä oli epäonnea. Yökartan Kuu on valoista hallitsevampi, mutta se on yhtymässä Marsiin kuudennessa paikassa, mitä kutsutaan huonon onnen alueeksi. Kuu voi saada silti apuja Venukselta, mikä hallitsee karttaa, ja on kartan suotuisimmin sijoittunut tekijä.

Ravun Auringolla on vastavierailu viimeisen paikan Jupiterin kanssa ylennyksien kautta. Jupiterin asema on hankala, planeetta voi viitata lahjojen antamiseen pois, ja näin juuri Teslalle kävi monessa tapauksessa; häntä huijattiin varastamalla keksintöjä omiin nimiin, ja törkeästi rahan suhteen. Kun Venus on yökartan vahvempi hyväntekijä, voi Jupiterin sijainti painottaa sitä, ettei menestyksestä saa kiinni.

Vaikeuksia osoittavat kartantekijät Mars ja Saturnus ovat molemmat sijoittuneet vastamerkkeihinsä. Mars on yövuorolaisten mukaan pienempi paha, ja se saattaakin näyttäytyä kuudennessa paikassa suhteellisen mukavasti (tosin Mars hallitsee Jupiteria, jota juuri harmittelin). Yökartan haasteplaneetoista Saturnus katsotaan suuremmaksi vaaraksi, ehkä näin vaativa Saturnus painoi taakkana ja ilmeni monenlaisina mielen häiriöinä, jotka olivat Teslalle ominaisia. Kunnianhimon piiskaama mies hän ei ollut, päinvastoin ilmeisesti, ehkä merkissään vaativasti sijoittunut Keskitaivaan hallitsija voi kertoa ulkoisten meriittien ja aseman tavoittelun vieraudesta.

Kun kartassa on jotakin mikä poikkeaa valtavirrasta, se pistää silmään. Hätäisesti karttaa punnittuani pidän Merkuriusta omassa kaksosen merkissään tällaisena, sillä se poikkeaa planeettasijaintien viittaamasta katoamisesta käytöstä, poismenosta (ulkoplaneettoja en ottanut nyt tässä tarkastelunäkökulmassa huomioon). Toisessa paikassa se viittaa Merkuriaanisten asioiden olevan niitä, joista saa toimeentulon, tai jotka ovat sellaista mitä omaa. Radion keksijä todentotta, kaikenlaisen langattoman viestinnän pioneeri. Merkuriuksella, hyvällä planeetallaan, Tesla sai aikaan asioita joista hänet muistetaan erityisesti kauan hänen kuolemansa jälkeen.

Planeetat osoittavat kartan ja sitä kautta elämän dynamiikkaa. Jos näitä on vaikeata valjastaa aktiivisiksi, esille pääseviksi, voi silloin jotakin omasta potentiaalista jäädä käyttämättä. Yksilön toiminta ja elämän toteutumisen mahdollisuudet ovat aina paljon monimutkaisemmat kuin tämä periaatteessa yhteen piirteeseen tulkinnallisesti keskittyminen (planeetat kolmosessa, kutosessa ja kahdennessatoista).

Mitä mieltä olette, kuinka paljon yksilöllä on mahdollisuuksia itse petrata, tuuppia ja kouluttaa planeettaa, joka ikään kuin symbolisesti näyttää liukuvan karkuun? Jos teette karttanne merkeittäin, onko teillä jokin planeetta silloin sijoittunut kolmanteen, kuudenteen, ysiin ja viimeiseen merkkiin? Miltä sellainen planeetta näyttää energisyyden näkökulmasta tarkasteltuna?

Ylennysten eväistä

22.3.2019

Juuriastrologiaan yhä enemmän keskittyminen on vienyt minua takaisin omille astrologisille juurilleni, eli pyörittelen mielessäni useita samoja teemoja kuin vuosia ja vuosia sitten. On oikeastaan mielenkiintoista, että aluksi napsin astrologiasta itseäni kiinnostavia asioita, esityksiä tai metodeja, sen tarkemmin erittelemättä mitä astrologista näkemystä ne edustivat. Perääntyvän Merkuriuksen aikaan tulee tehtyä monenlaista taaksepäin katsomista, ja kun jäin pohtimaan mitkä asiat astrologiassa minua kiinnostivat (lue: koukuttivat etsimään yhä enemmän tietoa), ne edustivat suurelta osin juuriastrologiaa.

Astrologiassa olen jo pitkään, ellen sitten aina, katsonut ”eväiden” periaatteella. Minun silmääni kartoissa on aina jotakin, mikä nousee ylitse toisten tekijöiden, jokin on painottunutta, ja se eräänlainen piikki antaa suuntaa. Ohjaudumme planeettaenergioitten mukaan erilaisilla tavoilla, yksilöllisillä cocktaileilla. Siihen ei auta jäädä piehtaroimaan ja katkeroitumaan jos kaverin eväät näyttävät olevan paljon paremmat kuin itsellä. Sellainen on ihmisen osa, kohtaloksi tekee mieli kutsua.

Planeettojen ylennysmerkit oli astrologisessa ajattelussani asia, jonka koin heti omakseni kun tähän tutustuin. Ylennyksiä olen käyttänyt planeettojen tilaa ja toimintoja arvioidessani, joihin luonnollisesti vaikuttaa moni muukin asia. Juuriastrologiassa ylennys katsotaan paremmaksi, arvokkaammaksi ja suotuisammaksi planeetalle kuin asema omassa kotimerkissä. Tämä ajatus pohdituttaa erityisesti nyt. Ylennyksensä merkissä sijaitseva planeetta iloitsee samankaltaisesti kuin olisi asettunut ilonsa huoneeseen. Ylennys mahdollistaa onnen ja menestyksen. Vapaasti Firmicusta kääntäen: ”Väitämme, että kaikki planeetat ovat suotuisampia ylennyksissään kuin omissa merkeissään”. Toisaalta ylennyksensä merkissä olevaa tekijää on selitetty samankaltaisesti kuin planeetta sijaitsisi toiminnallisesti kohottavassa, tärkeässä kulmapaikassa kartalla (merkeittäin tehdyllä kartalla siis ensimmäinen, kymmenes, seitsemäs ja neljäs kartan alue).

Esimerkiksi siis Jupiterilla on vielä paremmat mahdollisuudet laajentua ja kasvaa ravussa kuin omissa jousimiehen ja kalojen merkeissään. Venukselle härkä ja vaaka ovat kotimerkkejä, mutta kaloissa se iloitsee aivan erityisesti. Ylennyksessä planeetalla on voimaa nousta korkeimpaan kukoistukseensa, ja niissä on potentiaalia nostaa yksilöä merkittävämmäksi, huomatummaksi, ehkä hyvään asemaan. Tämä resonoi ajatteluni kanssa, että painottunut planeetta ohjaa ihmisen polkua. Tarkastelutapani on siis ollut ennemmin intuitiivinen kuin alusta alkaen tiettyihin opinkappaleisiin perustuva, ja vasta myöhemmin olen löytänyt juuriastrologian opeista ne ohjenuorat, joiden mukaan olen ”aina” ajatellut.

Keskustelua ylennyksistä – jos sinun kartallasi on planeetta ylläolevan kuvan mukaisessa merkissä, onko tuo planeetta toteutunut hyvin?

Iloista juttua

17.3.2019

Ehkä tarinan loppuun luettuanne huomaatte, mitä otsikko oikeasti tarkoittaa. Kyse ei ole nyt iloisista asioista astrologiassa tai sen kautta tarkasteltuna. Ja samalla onkin, sillä olin riemuissani kuin tässä taannoin luin kartan alueista, joilla planeetat erityisesti iloitsevat.

Juuriastrologian konsepti planeettojen ilon alueista on vanha, voisi kai ilmaista jo ikiaikaiseksi, sillä se on ainakin reilut 2000 vuotta vanha ja todennäköisesti hieman vanhempaakin alkuperää. Juuriastrologiassa planeettojen toimintakykyä arvioidaan muun muassa sen kautta, ovatko omassa sektissään (käsitys siitä kuinka planeetat toimivat päivä- ja yökartoilla) ja luonnollisesti merkistä onko se planeetalle soveltuva. Planeetalle tulee etua siitä, jos se sijaitsee itselleen kaikkein luontevimmalla kartan alueella eli paikassa (modernistit kutsuvat näitä Suomessa huoneiksi), ja tätä kutsutaan planeetan ilon paikaksi.

Monille varmasti ilon alueiden periaate on tuttu. Aurinko iloitsee ysissä, jumalan paikassa, ja Kuu kolmosessa, jumalattaren paikassa. Jupiter iloitsee yhdennessätoista paikassa, hyvän hengen alueella, ja Venus vastapäätä vitosessa, hyvän onnen paikassa. Pahikset Saturnus kartan viimeisessä paikassa pahan hengen alueella, ja taas Mars vastapäätä kutosessa huonon onnen paikassa. Merkurius on oivaltavasti ensimmäisessä paikassa, kykenevänä iloitsemaan niin horisontin yläpuolella kuin alapuolellakin.

Yllämainitut parhaat kohdat planeetoille eivät ole sattumanvaraisesti räiskäistyjä vaan ilmentävät monella tasolla tarkkaan harkittua astrologista järjestystä. Ensinnäkin iloista ilmenee sektiajattelu. Päivähallitsijat Aurinko, Jupiter ja Saturnus sijaitsevat ilojen kartalla horisontin yläpuolella. Yöplaneetat Kuu, Venus ja Mars ovat horisontin alapuolella. Merkurius taas mahdollisesti joko yllä tai alla, koska se on ainoa planeetoista joka pystyy mukautumaan.

Planeetat ovat ryhmittyneet akselikohtien ympärille. Aurinko ja Jupiter ympäröivät taivaanlakea MC:tä ja osoittavat symbolisesti kuinka tuli kohoaa korkeimmalle. Vastaavasti Kuu ja Venus ympäröivät IC:tä, kartan pohjukkaa, ja kertovat kuinka maa suuntaa alaspäin, juurtumaan. Nousuakselilla Merkurius ja Saturnus osoittavat ylöspäin (kohti MC:tä) kohoavaa voimaa, ihan kuin planeetatkin nousevat horisontista, ja ilmentävät ilmaa. Laskuakselilla Mars osoittaa veden elementin tapaa virrata alaspäin kohti maata. Kyseisen elementin teemallisessa kohdassa olevat planeetat ovat elementtikolminaisuuden hallitsijoita.

Planeetat ovat sijoittuneet ilon käsitteestä kertovalle kartalle juuri tiettyihin kulmiin toisiinsa nähden. Valot Aurinko ja Kuu ovat suotuisissa kolmio- ja sekstiilikulmissa hyväntekijäplaneettoihin Jupiteriin ja Venukseen. Saturnus ja Mars taas ovat neliökulmissa valoihin, ja kun ovat tässä kontekstissa asettuneet näin, on tässä nähtävä tarkoitus, että juuri näin tulee ollakin. Merkuriuksen kulmat osoittavat samalla tavoin parasta toiminnallista kaavaa: Merkurius on kolmiossa Aurinkoon, sekstiilissä Kuuhun, samoin kolmiossa Venukseen ja sekstiilissä Jupiteriin, ja sokeissa kulmissa pahiksiin Saturnukseen ja Marsiin nähden.

Ilojen malli tuntuu suorastaan mystiseltä, koska se on niin täydellinen. Yksikään tekijä ei ole omituinen, vaan kaikki ovat täydellisesti kohdillaan. Planeettojen ilot todellakin naulitsevat sen miten hienosti astrologian käsitteet ovat rakentuneet.

Jos merkkikartalla (mikä on kaiken perusta juuriastrologiassa, yksi merkki kattaa yhden paikoista) planeetta on oman ilonsa paikassa, sen toteutuminen on onnistuneempaa. Yhdennentoista paikan Jupiter kykenee parhaiten tekemään toiveista totta, ja kahdennetoista paikan Saturnus pitämään kurissa asioita, jotka voisivat kääntyä itseä vastaan haavoittavasti. Aurinko edustaa kuninkaallista auktoriteettia ja hallintaa jumalan alueella ysissä, kun Kuu nauttii turvallisuudesta kolmosen arkisissa ja jokapäiväisissä ympyröissä. Viidennen paikan Venukselle mielihyvä on taattu. Marsin voi kai ajatella suoriutuvan voimalla rutiineista kutosessa. Merkurius välittää viestejään parhaiten kartan ensimmäisestä paikasta käsin.

Käsitykseni mukaan nykyisin juuriastrologian tulkinnassa annetaan ensisijainen painotus sektille, eli toimiiko tekijä paremmin päivän vai yön fiiliksissä, sekä merkille kuinka luonteva se planeetalle on, ja vasta näiden jälkeen määräytyy ilon paikan todellinen toteutumisen mahdollisuus. Kärjistetysti, Jupiterin kuuluisi olla päiväkartalla (Aurinko horisontin yllä) ja vaikka ravussa, kun sijaitsee yhdennessätoista paikassa, jotta tästä ilosta saisi kaiken mahdollisen irti. Venuksen kuuluisi olla yökartalla (Aurinko horisontin alla) ja esimerkiksi härässä, jotta viidennen paikan luomisen potentiaaleista ja seksuaalisuudesta saattaisi yltiöpäisesti hyötyä. Päiväkartan Saturnus viimeisessä paikassa, esimerkiksi vaa’assa, pitäisi mielen peikot ja pelot järjestyksessä ja kurissa. Yökartan kuudennen paikan Mars skorpionissa häivyttäisi Marsin negaatioita.

Suosittelen käyttämään ilon konseptia miettiessänne planeettojen tulkintaa. Astrologiassa on miltei loputon käsitteellinen rikkaus, ja koska se ainakin minun silmääni näyttää aivan täydelliseltä, miksei näitä loistavia malleja käytettäisi.

Lähde: Chris Brennan, Hellenistic Astrology, The study of fate and fortune

Vuosijuonitteluja

15.3.2019

Ajan isoja linjoja osoittaa juuriastrologian vuosisiirtymäksi eli profektioksi kutsuttu menetelmä. Se kertoo kunkin elinvuoden keskeisimmän juonen, vähän kuin meneeks hyvin vai ei. Toki menetelmässä pystyy tarkentamaan viestiä ja ajoitusta näistä yleisistä linjoista, mutta siirtymästä saa kätevästi tsekattua pääpiirteet vuoden sanomasta.

Tekniikkana vuosisiirtymä on helppo ja yksinkertainen, eikä vaadi monimutkaisia laskutoimituksia. Ensimmäiseksi tulee asettautua ajattelemaan syntymäkarttaa merkkien kautta siten, että kartan ensimmäinen talo on kokonaisuudessaan se merkki, jossa nousuakseli on.

Vuosisiirtymässä kuljetaan kartan mukaisesti 12 vuoden jaksoissa. Jokainen elinvuosi kattaa aina yhden merkin / kartan talon tai paikan. Syntymän vuonna ollaan ekassa merkissä, toisena seuraavassa jne. Kaksitoistavuotiaana, synttäripäivänä vaihtuen, vuosisiirtymä on uudelleen ensimmäisessä merkissä.

Oheisesta kuvasta on helppo bongata suoraan oman elinvuoden kohdalta kyseinen syntymäkartan merkki (talo). Vuoden osoittaman talon kohdalta katsotaan merkki syntymäkartalta. Jos olet nyt 40-vuotias, katso mikä merkki on syntymäkartan viidennessä talossa. Tämä merkkitalo näyttää, minkä sävyinen on kyseisen vuoden idea.

Kun siirtymävuoden merkki on löydetty, koetetaan löytää ajan herra, eli se planeetta mikä kyseisen paikan merkkiä hallitsee. Jos se on oinaassa, hallitsija on Mars, jos taas kauriissa, hallitsija on Saturnus. Koska tämä on juuriastrologian menetelmä, pitäydytään sen osoittamissa opeissa: ulkoplaneetat eivät näyttäydy vuosisiirtymässä hallitsijoina. Skorpionia hallitsee Mars, vesimiestä Saturnus ja kaloja Jupiter.

Kun merkin mukainen ajan herra on löydetty, tutkitaan syntymäkartalta sen asemaa. Jos syntymäpäivän osoittamassa vuodessa olisi esimerkiksi kyse ravun siirtymävuodesta, etsitään kartalta Kuu. Tutkitaan ensisijaisesti onko vuoden hallitsijalla, ajan herralla, kulmia hyväntekijäplaneettoihin Jupiteriin ja Venukseen, ja vastaavasti niihin kehnoihin Marsiin ja Saturnukseen. Ajan herran kulma kertoo jotakin vuoden onnistumisesta. Esimerkin mukaan, jos Kuun ja Venuksen kesken olisi kulma, fiilis on hyvä, jos taas olisikin kulma Kuun ja Marsin kesken, haastetta esiintyy.

Näissä kahdentoista vuoden kierroksissa käymme kartan merkkejä (taloja) läpi järjestyksessä ja paikan kautta ilmenee painotusta mille elämänalueelle vuoden merkittävimmät jutut liittyvät. Toisen merkin alueella kärjistetysti ihmetellään raha-asioita, seiskassa ihmissuhteita, kympissä töitä ja julkisuutta.

Jos siinä merkissä, jonka vuosisiirtymä ottaa suurennuslasin alle, on omalla kartalla planeettoja, ne aktivoituvat. Transiitteja kannattaa syynätä erityisesti merkin hallitsijaan ja sen tekemänä, ja sitten jos tuota vuosisiirtymän paikkaa jokin hidas vekkuli ylittää. Minulla on juuri näin: vuosisiirtymä antoi vuoden sävyksi härän, ja mehän kaikki tiedämme kuka räväytti tähän merkkiin ihan juuri.

Paikkojen, merkkien ja planeettojen symboliikkaa kannattaa pyöritellä mielessä laajalti, eikä tarrautua vain ensimmäiseen mieleen tulevaan tuomioon. Itse olen pitänyt tätä vuosisiirtymän merkin ja hallitsijan yhdistelmää tehtävän kaltaisena. Aina riittää astrologiassa opiskeltavaa ja oman kartan teemoissa syvemmälle sukeltamista.

Mikä planeetta on teillä parhaillaan pomona, minkä merkin (talon) asioita on esillä?


%d bloggers like this: