Archive for the ‘Astrologia’ Category

Päivitellään planeettoja

16.12.2018

Tämän jutun aihe on ollut blogissa aikaisemminkin esillä, mutta koska olen toivottoman ja onnellisen optimistinen, pidän itsestään selvänä että lukijoissa on sellaisia, jotka eivät ole kahlanneet kaikkia vanhoja päivityksiä läpi.

Astrologia kuvaa ajanlaatua planeettasymboliikan kautta, ja planetaaristen piirteiden tunnistaminen antaa mahdollisuuden ajan hallintaan. Ajanlaadussa katsomme pääasiassa planeettojen keskinäisiä kulmia, ja kenties Kuun merkkiä kertomaan yleisestä sävystä. Ajankuvan rakentamisessa sivuutamme päivän planeettahallitsijan sujuvasti, sillä tämä tietous saattaa tuntua aivan ilmeiseltä.

Ajan kuvauksessa voisi olla hyvä pysähtyä miettimään kunkin päivän omaa luonnetta, koska astrologia telmii nimenomaan aikakysymyksissä. Onko planeetan omana päivänä sen merkitys isompi ja painavampi, näyttäytyykö sen kulmat selkeämmin, tai pysähdysjaksossa jos jokin näistä ”ässä”-päivistä on omana päivänä – olen taipuvainen ajattelemaan, että ilman muuta näin on, koska astrologiassa ei ole sattumia.

Englanniksi kun miettii viikonpäivien nimiä, osa näistä on jo nimeltään täysin selkeästi tietyn planeetan omia. Satur-day lauantai on Saturnuksen päivä, Sun-day sunnuntai Auringon ja Moon-day maanantai Kuun päivä. Tiistaita hallitsee Mars, keskiviikkoa Merkurius, torstaita Jupiter ja perjantaita Venus.

Astrologia ei sitten välitä tuon taivaallista meidän nykyisestä kalenteristamme ja aikakäsityksestämme. Päivän hallitsija ei vaihdu vuorokauden vaihtuessa vaan silloin kun Aurinko nousee horisontissa. Tämä oli itselleni suuri ahaa-elämys vain muutamia vuosia sitten ja silloin jaoin tämän ihmettelyn teille toisillekin täällä blogissa. Jos siis olet syntynyt yöllä tai aamulla ennen auringonnousua vuorokauden vaihtumisen jälkeen ( = Aurinkosi on horisonttilinjan Asc-Desc alapuolella), kuulut edellisen päivän hallitsijan vaikutuspiiriin. Aikaisin sunnuntaina syntyneet eivät olekaan sunnuntailapsia vaan ovat lauantaisen Saturnuksen alla.

Eri viikonpäiviä ei ole taidettu yrittää luonnehtia astrologian vihjeiden kautta. Hassulta tuntuu ajatellakin, että jokainen maanantai olisi samanlainen kuin edellinen. On selvää, että planeettojen monisyinen teemakirjo näyttäytyy vaihtelevasti, yhtenä aikana jokin piirre on selkeämmin esillä kuin toisena vastaavana viikonpäivänä. Kunkin päivän ajanlaatua voidaan myös kokea omista lähtökohdista, esimerkiksi jos kokee Saturnuksen kovin haastavana planeettana omakohtaisesti, ehkä silloin lauantaipäiviin kerääntyy harmeja.

Kuunpäivänä maanantaina esillä ovat vaistot, intuitiot, tunnelmien vaihdokset, vastaanottavaisuus, äiti- ja lapsiteemat, naiseus, hedelmällisyys ja kohtu, ravinto, huolehtiminen, arkipäiväisyys ja jatkuvuus. Maanantaisin mennään rutiinilla.

Marsin päivänä tiistaina aloitetaan, edetään, vauhditetaan, nopeutetaan, kiritään, kilpaillaan, uhitellaan ja valloitetaan. Tiistaisin ollaan rohkeita, puolustetaan itseä ja muita. Mars kuvastaa lyhyitä spurtteja, joten työt on hyvä jakaa pieniin urakoihin.

Merkuriuksen alla keskiviikkona mieli on keskiössä, ajatellaan, tuumitaan, pohditaan, analysoidaan. Viestit välittyvät niin omasta alitajunnasta (tai toisista ulottuvuuksista, rajojen takaa) kuin reaalimaailmassa. Tämä on puhetta, kirjoittamista, laskemista ja itsen ilmaisua. Keskiviikkoisin mennään paikasta toiseen, voi olla kiirettä, tai keho kaipaa liikettä. Jos vilunki on mielessä, ajoitetaan tähän päivään.

Torstai Jupiterin päivä kuvastaa mahdollisuuksia. Teemana on enemmän, laajemmin, kauemmas. Ajassa on ennakkoluulottomuutta siten, että jotakin voi ilmaantua jos ollaan vastaanottavaisia, mutta samalla oman näkemyksen ilmentämistä esimerkiksi tuomitsemalla. Voidaan testata kannattaako tuuriin luottaa, kokeillaan riskinottoa, ja kaivataan elämää suurempia elämyksiä.

Venuksen päivä perjantai kertoo mielihyvästä, mukavuudesta ja sosiaalisuudesta. Yleissävy on passiivinen ja nautinnollinen. Venus voi olla kauneutta ja estetiikkaa, kohottavia elämyksiä, sekä arvojen ilmentämistä; tehdään tiliä tykkäänkö tästä vai en.

Saturnuksen päivä lauantai on tilinteon paikka, arvioidaan onko saavutettu tavoitteet mennyttä tarkastellen ja luodaan uusia päämääriä. Teemoja ovat vakaus, pysyvyys, lujuus, pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus. Tunnetaan helposti huonoa omaatuntoa siitä mitä olisi pitänyt tehdä paremmin, huolehditaan ajan katoavaisuudesta, ollaan oikeamielisiä, moraalisia ja keskitytään hyötyyn.

Auringon päivä sunnuntai keskittyy itseen, minuuteen, omien juttujen toteuttamiseen. Aurinkoa on näkyvyys, juhlinta, loisto ja auktoriteetti. Tässä on olemisen ydin, ja aina kannattaa ylläpitää vitaalisuutta.

Koska nämä kaikenlaiset hallintamäärittelyt astrologiassa ovat ikiaikaista perua, jää näissä ulkoplaneetat sivuun, mutta kyllähän ne ajassa muulla tavoin sitten näkyvät hyvin. Ajanlaadussa voi miettiä esimerkiksi alkuviikosta Marsin ja Pluton hienovaraista kulmaa, mikä on maanantaina aamulla tarkimmillaan. Kulma on kuitenkin vielä olemassa tiistaina Marsin päivänä; painottuuko energia kuitenkin tähän tarkan kulman jälkeiseen aikaan Marsin päivän vuoksi, vaikka yleensä astrologiassa ajattelemme, että lähestyvä kulma olisi painokkaampi?

Päivähallitsijoita voi miettiä ensinnä siltä kannalta, mikä on se oma päivä, kokeeko tuon päivän usein viikosta jollakin tavalla poikkeuksellisesti, mutta myös koko kartan kautta siten, mitkä planeettavoimat kartalla ovat keskeisiä, tai omassa ajanlaadussa juuri nyt erityisiä. Ajatellaan vaikka progekartan pysähtynyttä Merkuriusta jollakulla, olisiko silloin keskiviikoissa erityistä ajattelun piikkiä. Jos syntymäkartalla on Jupiter Almuten / muutoin keskeinen, onnistuuko projektit torstaisin. Energiat ja teemat voivat toimia melko monimutkaisilla tavoilla, joten ei se aina ole niin, että oman syntymän viikonpäivä olisi automaattisesti se paras.

Jos emme ihan heittäydy palvomaan planeettoja niiden omina päivinä, niin voimme vaikka kunkin planeetan päivänä palauttaa mieliin millainen rikas symbolikirjo kuhunkin planeettaan liittyy, ja pohtia olisiko planeetoissa jotakin sellaista, jota pitäisi tehdä ja toteuttaa.

Jos joku haluaa pistää tikulla silmään menneitä kaivellen, voi tutustua tähän vuosien takaiseen juttuun jolloin aihepiirin otin esille, tästä linkistä.

Mainokset

Avaruuden kaamosta

14.12.2018

Astrologiaa tutkivat ovat katselleet hanakasti tulevaisuuden planeettasyklejä, ja on havaittu kauriissa kulkevien Saturnuksen ja Pluton tulevaa kohtaamista kauriin merkin viimeisellä kolmanneksella. Tämä tapahtuu eksaktisti vasta hieman reilun vuoden päästä, tammikuussa 2020. Tuolloin planeetat ovat myös mukana hurjannäköisessä Kuunpimennyksessä: Aurinko ja OOB-Merkurius 20 asteessa ja Saturnus ja Pluto molemmat 22 asteessa. Monenlaisia skenaarioita on jo esitetty, ja kaikille ajanlaadun ennakoinneille lienee yhteistä vaikeuden teemojen yhdistäminen tuohon aikaan. Tunnelma on ollut hieman sellainen, että selkäpiissä karmii, mutta ollaan tyytyväisiä kun emme ihan vielä ole noissa karmeuden päivissä.

Astrologiaa voi myös tarkastella hieman toisenlaisista näkökulmista kuin eläinradan asteita tarkastellen. Planeettojen kulkua voi mitata sillä, kuinka ne kulkevat avaruudessa ratojaan. Jos tekijät jakavat samanlaisen avaruudellisen tason, tätä kutsutaan paralleeliksi. Ne nähdään ikään kuin veljeksinä, ne ovat silloin yhtä maata, katsovat Maahan samoilta avaruuden turuilta. Paralleelit ovat siitä jänniä, että ne eivät näy eläinradan asteiden mukaan: planeetat saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan silloin kun ne jakavat yhteisen ratatason. Siksi paralleeli on monelle salaisuus; jotakin yhteistä on, mutta se ei paljastu pinnalta katsoen.

Me voimme katsella Saturnuksen lähestymistä Plutoa kohti kauriin asteissa. Ensi keväänä huhtikuussa Pluto aloittaa perääntymisjaksonsa ja Saturnus tekee samoin ihan kuukauden lopussa. Planeetat ovat tuolloin vähän reilun kahden ja puolen asteen etäisyydellä toisistaan. Ulkoplaneettojen ollessa kyseessä tämä voidaan varmaan tulkita jo yhtymäksi? Saturnus hieman nopeampana tekijänä perääntyessään kauriin merkin puoliväliä kohti loittonee hitaammasta Plutosta, niin että syksyllä ollaan helpottavassa kuuden asteen etäisyydessä. Vuodenvaihdetta kohti tullessa yhtymä taas tulee, mutta milloin voimme ajatella näiden pakottavien ja tummien taivaan tekijöiden olevan yhtymässä?

Jos asteiden katseluun otetaan rinnalle deklinaatiot eli avaruudelliset tasot, voidaan katsoa että Saturnus ja Pluto ovat olleet jo useita kuukausia yhtymän kaltaisessa kanssakäymisessä keskenään. Avaruuden tasoissa planeetat ovat noin puolen asteen etäisyydellä toisistaan. Vielä koko ensi vuoden planeetat kulkevat miltei samoilla ”taajuuksilla”, kunnes Saturnus palaa hiljalleen vuoden 2020 mittaan hieman alemmaksi ja Pluto jatkaa etanamaista nousuaan korkeammalle; tämä siksi, että Pluton korkeimpien ratatasojen arvot tapahtuvat sen kulkiessa vesimiehen ja leijonan merkkejä (muilla planeetoilla huippu on pääsääntöisesti kauriin ja ravun alussa). Ratatasoa katsoessa voidaan päätellä, että ajanjakso kun Saturnus lähenee Plutoa (eläinradan asteissa), on merkittävin ja painokkain planeettojen yhteisen energian ilmenemisen aika. Ehkä jo samassa merkissä kulku riittää.

Saturnus ja Pluto edustavat kumpikin sävyistä tummuutta, nämä ovat taivaan pimeimmät tekijät. Saturnus on tiivistävä ja kypsyttävä, Pluto pakottava ja syvästi muuttava. Yhteinen energia voidaan hahmotella siten, että jotakin tulee päätepisteeseensä, missä sen on muututtava, symbolisesti tuhouduttava ja synnyttävä uudelleen. Saturnus voisi yksinään olla ihan rakentava, mutta historia kertoo Pluton kontakteista toisenlaista informaatiota. Planeettojen keskinäiset kulmat ovat olleet poikkeuksetta ihmiskunnalle vaativia, ihan kuin meille ei annettaisi mahdollisuutta tehdä tätä vaativaa kulminaatiota muutoin kuin vahingoittaen, satuttaen ja sotien. On idealistista toivoa, että tarvittavan suuri osa ihmiskunnasta tiedostaisi ajanlaadun, osaisi käyttää energioita järkevästi ja suotuisasti, että voisimme ohjata väistämättömän muutoksen suotuisasti ja kivuttomasti.

Kysymykseen, milloin Saturnuksen ja Pluton yhtymä on totta ja olemassa, voimme etsiä vastauksia uutisista maailmalta. Piilevällä tavalla, pinnanalaisesti ja arvaamattomasti, Saturnus ja Pluto ovat jo fuusiossa. Tämä saattaa olla vaarallista, koska pässi voi viedä narua – emme tiedosta asioiden kypsyneen jo niin, että muutos pääsee yllättämään. Ei voi kuin toivoa, että malttia löytyy, eikä ihmiskunnan kaamos olisi vallan pimeä.

Vaikea: ei helppo muttei mahdotonkaan

8.12.2018

Ajatukseni jäi jumiin vaikean kartan käsitteeseen. Ei siis todelliseen karttaan, vaan pohdintani pyöri siinä, millainen on vaikea kartta. Millaisia ajatuksia teille tulee? Toivon että antaudutte keskusteluun, jotta saan päänuppini raiteilleen.

Netin ihmeellisistä syövereistä lukulistalleni putkahti juttu, joka oli otsikoitu juuri vaikeaksi kartaksi. Tässä vaikeutta oli tulkinnallinen hankaluus, ei niinkään se jos kartasta olisi löytynyt tekijöitä, joiden voi epäillä toteutuvan hankalalla tavalla. Tieto lisää tuskaa, ei ehkä olisi pitänyt antautua lukemaan, koska aihe ei jättänyt ajatuksiani rauhaan pitkään aikaan.

Astrologiaa harrastaessa katsellaan monenlaisia karttoja ”sillä silmällä”, vaikka varsinaista tulkintaa ei näistä tekisikään. Olettaisin että jokaisella on tullut vastaan tilanne, missä kartasta ei saa nopeasti otetta, empii millaista tulkinnallista polkua seurasi. Millainen teidän kokemuksenne mukaan on kartta, mikä piilottaa luonteensa, kieltäytyy avautumasta johdonmukaisesti?

Viittaamassani artikkelissa esimerkkikartta oli rikollisen kartta, ja jos nyt ymmärsin otsikoinnin perustelut lukiessani oikein, hankaluus aiheutui paineista osoittaa astrologisia perusteluita näille pahoille mieltymyksille. Ymmärrän tällaisen pulman hyvin, sillä tulkinnoissa katsoo mieluusti positiivisia asioita, ettei tulkinnasta tulisi haasteiden lista. On vaikeaa naulita sitä rajaa tai kohtaa, missä huolestuttavia tekijöitä on kertynyt niin mittavasti, että tohtisi olettaa yksilön perimmäisessä luonteessa olevan jotakin pielessä. Nähdäkseni mikä tahansa astrologinen tekijä voi näyttäytyä ikävällä tavalla, sillä lopputulos riippuu tehdyistä valinnoista. Liiallinen ”hyvyys” kääntyy vastaan, tai yksittäinen haastava juttu voikin olla olemuksessa dominoiva – näistä ei voi tietää, ellei ole keskusteluyhteyttä kartan henkilöön tai riittävän hyviä elämänkertatietoja (nämäkin painottuvat tapahtumiin, eikä voida todella tietää miltä yksilöstä on tuntunut).

Tulkinnallisesti mahdottomana pidän karttaa, josta ei ole olemassa mitään tietoja. Astrologiaa tuntematon voisi kuvitella, että kyllä kartta kertoo mikä se on. Koska kartan voi tehdä asialle tai oliolle, ei voida tietää onko kartta vaikka yrityksen perustamiskartta, koiran kartta tai ensitreffien tapahtumakartta. Konteksti on tulkinnassa tärkeä.

Vaikeana karttana tulkinnallisesti voidaan pitää myös ristiriitaista karttaa, mikä sisältää kahteen tai moneen suuntaan osoittavia teemoja, joista ei kuitenkaan mikään vaikuta astrologisteknisesti toista painavammalta. Kahdenvälisessä tulkinnassa tämä ei ole ongelma, koska aina voi kysyä. Mielestäni jokaisella kartalla on asioita, jotka voi katsoa keskenään ristiriitaisiksi. Kartoissa on myös tasoja, jotka aivan kuin vetävät toiseen suuntaan kuin miltä pinnalta katsoen näyttäisi.

Mielestäni sellaiseen karttaan tulee suhtautua vaikeana karttana mikä muistuttaa paljon omaa karttaa. Näissä tapauksissa ylimääräistä työtä teettää sen tiedostaminen, esittääkö jotakin seikkaa oman kokemuksen pohjalta vai yleiseen astrologiseen kaanoniin nojaten. Omat havainnot (oman kartan vastaavista kohdista) on viisainta sivuuttaa. Liian helposti kuvittelee, että toisen persoona tai elämä olisi vastaava kuin itsellä. Harvoin näin on. Mitä mieltä olette, kannattaako tällaisia kohtia tuoda edes keskustelussa tulkinnan saajan kanssa esille? Itse olen pääsääntöisesti valinnut, että ei kannata, sillä sellainen ”kokemusperäinen” tieto voi ohjata toista voimakkaasti.

Sitäkin mietin, tuntuuko vaikealta tulkita sellaista karttaa, missä painotusalueet ovat sellaisissa kohdissa tai merkeissä, jotka ovat itselle vieraita. Jokaisella meillä kai on merkkejä, jotka eivät avaudu yhtä hyvin kuin toiset. Myös aspektien suhteen on hyvä tiedostaa omat vajavaisuudet; ehkä omalta kartalta puuttuu jokin kulma, mitä on hankala tämän vuoksi nähdä toistenkaan kartoilla.

Haluaisitteko kertoa ja kuvailla, millaisia ovat teidän mielestänne tulkinnallisesti vaikeat kartat? Älkää antako karttatietoja, ennemmin analyysiä siitä miksi koitte kartan hankalaksi.

Spesiaaliproge

1.12.2018

Joitakin päiviä sitten minulle tapahtui astrologisesti, ei nyt täysin ainutkertaista eikä poikkeuksellista, mutta erityistä kuitenkin. Progressiivinen Kuu siirtyi uuteen merkkiin, merkkasi uudenlaisen ajanjakson alkamista. Tällä kerralla merkki vaan on tärkeä ja läheinen, syntymäkuun merkki, ja siksi tuntemuksessa merkkisiirtymästä ei ole samaa uutuudenviehätystä kuin toisten kahden ja puolen vuoden jaksojen alkaessa. Nyt ollaan hämmentävän, petollisen tutussa maastossa. (kuvan taulu on nimeltään Moon in Pisces, Kuu kaloissa – tuon haluaisin, tunnistan omakseni)

Kuun kiertäessä edistyksissä eläinradan merkkejä läpi se määrittää olennaisella tavalla kunkin ajanjakson sisäistä ilmettä, henkeä ja värettä. Palatessaan kierroksessa samaan merkkiin mistä alun perin joskus lähdettiin liikkeelle, tuntuma on luonnollisesti kotiinpaluun kaltainen. Progressiossa kuitenkin on kyse aikaan ja paikkaan sidonnaisesta karttatasosta, jolloin merkin anti ei ole täysin sama kuin syntymäkartan tekijällä. On ylemmyydentuntoista kuvitella, että tämän minä osaan, ettei tässä olisi mitään uutta opittavaa, ettei progressiivinen Kuu syntymäkartan merkissä antaisi enää mitään.

Merkkikierroksen tultua umpeen on aina summauksen ja uudelleenmäärittelyn aika. Tässä voi olla tehtävä kasvukäyrällä, sillä tässä jos missä joutuu katsomaan itseään silmästä silmään. Kuten planeetatkin uusissa ja toistuvissa transiiteissaan joka kerta näyttävät uusia puolia teemoistaan, niin kuuluu progressiivisen Kuunkin syntyä uudelleen merkissään. Miksi? Koska konteksti on eri, tapahtuman areena on toinen; me emme ole enää täysin sama ihminen kierroksen tai kahden jälkeen kuin untuvikkona syntymässä.

Katsantokantani uudelleensyntymästä on omiaan johtamaan harhaan, sillä se varsinainen progressiivisen Kuun syntymä on teknisesti ottaen Progressiivinen Uusi Kuu, eli se kun Kuu ylittää Auringon progressiivisella kartalla. Tämä merkkitason symbolinen uudeksi tuleminen on toisenlainen juttu. Omaa Kuun merkkiä katsotaan uudelta kantilta, eletyn historian määräämin reuna-ehdoin. Kun proge-Kuu kohtaa syntymäkartan Kuun se ei ole progressiivinen Uusi Kuu.

Kuunvaihe voi olla ratkaiseva erilaisuuden selittäjä. Progressiivisen kartan hitaan liikkeen (voiko tämän lukea myös sanalla ’kasvun’?) vuoksi Aurinko on siirtynyt syntymäkartan asemista siten, että progressiivisen Kuun tullessa uudelleen syntymäkartan merkkiin kuunvaihe on toinen kuin syntymässä. Karkeasti esitettynä ensimmäisen kerran Kuun tullessa syntymäkartan Kuun merkkiin vaihe on se edellinen kuin on syntymäkartalla. Jos olet täydenkuun ihminen, progekuu on samaan merkkiin tullessaan kasvukuun (hullunkuun) vaiheessa. Toisella kierroksella ollaan taas menty yksi vaihe taaksepäin kasvavaan puoleenkuuhun. Jos taas syntymäkartan Kuu on uudenkuunvaiheessa, ensimmäinen progekuun tulo samaan merkkiin tapahtuu balsamisen kuunvaiheen alla, seuraava vähenevän puolenkuun haasteissa.

Kuunvaiheen tyylin ja toteutumisen moodin nivominen merkkiin vaatii hiukan ajatuspyörittelyä. Esimerkki on nyt itseltä, menköön nyt kunnolla sylttytehtaalle kun tällä aloitettiin. Kalojen Kuu on kartallani Uusi Kuu. Kun progekuu muinoin 27 vuotta sitten päätyi uudelleen kaloihin, kuunvaihe oli vanhankuun vaihe. Tämä resonoi liiankin sopivasti merkin kanssa kimppaan. Vanha elämä tosiaan päättyi miltei kaikilta osiltaan, eikä aivan ilman kipuilua. Viimeinen kuunvaihe on samaan tapaan irtipäästämistä, luopumista, hiipumista ja haipumista (onko tämä edes sana?) kuin kaloissakin, eläinradan viimeisessä merkissä. Tämä nykyinen Kuun vierailu kaloissa on kuunvaiheen sävyltään laskevaa puolikuuta, missä moodin avainsanoja voisivat olla kypsyminen, punnitseminen, valinta ja päämäärätietoisuus. Huomaamme varmasti kaikki, miten hömppä ja lapsellinen kalat-Kuu joutuu kasvamaan harppauksia tällaisessa elämänvaiheessa.

Kun merkin ylitys on vasta alussa, omia tunnelmia sen havaitsemisesta ei kovin analyyttisesti uskalla eritellä. Odotuksia kaloista on vastaanottavaisuus siten, että olisin jo oppinut rajanvetoa. Irtipäästössä toivon niiden asioiden olevan sellaisia joiden on aika mennä, joista otteeni kirpoaa. Herkkyys ilmeni välittömästi; itkin pitkästä pitkästä aikaa, mutta onneksi onnenkyyneleitä. Kadotukseen joutumista? Kalojen ajelehtimisella on tarkoituksensa siinä kuin muillakin merkeillä; tulkoot tuntemattomat vedet. (ps. symboliikkaa tiivistää Neptunuksen pysähtyneenä olo kun proge-Kuu tuli kaloihin)

Jatkis Nepparista – Pelastus

25.11.2018

Neptunus liikkuu kalojen merkin puolivälin tienoilla, kun planeetta tänään on täsmällisessä pysähdyksessä, ja seilaa näillä vesillä vielä pitkään: vuoden päästä Neptunuksen pysähtyessä ollaan vasta 15 asteessa. Modernissa astrologiassa Neptunusta pidetään kalojen merkin hallitsijana, ja vaikka tämän näkemyksen sivuuttaisikin, on kalojen merkin ja planeetan tematiikassa samankaltaisuuksia. Kun hidas ulkoplaneetta ylittää merkkiä, puolivälissä meillä pitäisi olla jo hyvä tuntuma siitä, mitä ylitys tarkoittaa ja millaisiin seikkoihin yleismaailmallisesti ajassa resonoi.

Neptunus kertoo isoista massoista sillä tavalla kasvottomasti, ettei sen viesti aina käy yksiin yksilön kanssa, mutta trendeistä ja virtauksista voi lukea Neptunuksen sävyjä. Mitä Neptunus kertoo purjehdittuaan kaloissa jo puolimatkaan taivaltaan? Millaisissa kalojen teemoissa on saavutettu kylläisyysaste? Odotukset olivat ihanteellisia; hyvyyttä, kauneutta, sielukkuutta, henkisyyttä. Toivon tätäkin olevan, mutta toisenlaiset Neptunuksen seikat piirtyvät esiin pakottavampina.

Vesi, etenkin meri, on Neptunusta. Vesistöistä ei ole juuri hyviä uutisia kuultu. Muovijätelautat merissä, valtavankokoisina massoina, edustaa surullisesti Neptunusta tässä ajassa. Muovikin sisältyy Neptunuksen teemoihin, sillä se liitetään öljyyn, minkä tiedämme olevan muovin raaka-aine. Hukkuminen on Neptunusta, ja me olemme hukkumassa muovijätteeseen niin merillä kuin maallakin. Eläimille muovi on jo kohtalokasta; olemme varmaan kaikki nähneet uutisia menehtyneiden eläinten elimistöstä löytyneistä muoveista. Pieniä muovihiukkasia löytyy jo paljon kaikkialta, ihan tavallisesta juomavedestä, minkä olemme kuvitelleet olevan puhdasta ja turvallista. Öljyn väheneminen ja paine luopua sen käytöstä on olleet tiedossa jo pitkään, mutta Neptunus vasta hukutti meidät muoviin.

Näinä Neptunuksen kalojen vuosina olemme törmänneet vasta kunnolla ilmastonmuutoksen väistämättömyyteen. Hukkuminen tässäkin tapauksessa: napajäätiköt sulavat ja merien pinta kohoaa. Vedenpaisumusta ei toki ehdi tulla sinä aikana kun Neptunus kaloissa vielä kulkee, mutta planeetan teema vastaa aikaa jolloin asiasta uutisoidaan.

Eräs aikapommi voi väijyä niin ikään Neptunuksen teemoissa; planeetta liittyy kemianteollisuuteen. Kemikaalicocktaileilla on vaikutuksensa terveyteen ja perimään. Moni herkistyy näille ja on tärkeää, että asioita tutkitaan. Tiedostaa tulisi heidänkin joilla ei tunnu missään – perimässä saattaa tuntua.

Neptunus illuusioiden planeettana muuntaa todellisuudentajuamme. Huumeista on yllättävän vähän uutisoitu, ehkä on nostettu kädet pystyyn ja luovutettu. Muuntohuumeet taisivat tulla isommassa mittakaavassa Neptunuksen kulkiessa kaloissa merkin alkupuolella. Monilla alueilla on laillistettu kannabis: ihan varmasti Neptunusteemaa. Todellisuudentaju horjuu tai muuntuu monilla muillakin keinoilla kuin kemiallisesti tai nautintoaineiden kautta. Virtuaalimaailmat ovat monessa mielessä yhtä totta kuin reaalimaailmakin.

Neptunus on uppoutumista ja uppoamista, omistautumista ja hukkumista, kadotustakin. Uskonto liippaa Neptunuksen teemoja siten, että voi tulla sen kautta, vaikka itse luenkin uskonnon tiukemmin Jupiterin alle (mutta teema kiertyy esille koska kalat on Jupiterin hallitsema merkki). Kärjistyminen uskonnoissa, fundamentalismi, voi olla Neptunuksen ajan ilmiötä. Tämä on kaukana siitä henkisen ihanteellisesta Neptunuksesta, mikä antaisi hippimäisesti kaikkien kukkien kukkia.

Neptunuksen aika kaloissa ylläolevien esimerkkien kautta piirtyy ikäviksi uhkakuviksi. Neptunusta on kuitenkin kaaos, isojen massojen liikehdintä siten ettei näistä saa otetta. Voi olla, että ei kuitenkaan tajuta ottaa vakavissaan, vaikka merkit ovat selvät ja kiistattomat. Neptunus on itsepetosta. Kun Neptunus on menetystä, ihan varmasti tänä aikana kadotetaan jotakin ikiajoiksi, eläinlajeja kuolee sukupuuttoon jo. Tiukkoja otteita tarvitaan nopeasti, jotta edes jotakin saadaan pelastettua (sekin Neptunusta). Jos merkin ensimmäisen puoliskon ylitys oli katastrofia ja hukkumista, saadaanko jälkimmäisestä puoliskon ajasta tehtyä pelastuksen aika?

Lukkarinrakkautta

17.11.2018

Neptunus on päättämässä kesäkuussa alkanutta perääntymisjaksoaan, mikä kestää noin viisi kuukautta. Retrokauden alussa ja lopussa on luonnollisesti planeetan kulussa (Maasta katsottuna) pysähtymisien ajat, joissa planeetta on kaikkein painokkain. Hitaalla ulkoplaneetalla pysähdyksen aika on miltei pari viikkoa, ja nykyisin olen sitä mieltä, ettei näiden hitaiden kulkijoiden osalta retrokausi eroa tulkinnallisesti etenevässä liikkeessä olevan planeetan symboliikasta. Pysähdys on se, millä on enemmän merkitystä. Pysähtynyt planeetta leimaa ajanlaatua, ja syntymäkartan pysähtynyt tekijä yksilöä. Ulkoplaneetta pysähtyneenä syntymäkartalla ei ole kauhean poikkeuksellista: joka vuosi noin kuukauden ajan on mahdollista saada tällainen tekijä ristikseen (kaksi viikkoa kummankin pysähdyksen kohdalla).

Neptunuksen tämänkertainen pysähdysaika kaloissa ei ole erityisen merkittävä pitkän aikavälin perspektiivissä. Neptunus sahaa merkin puoliväliä, pysähdyksiä on ollut joka vuosi ne pariviikkoiset jaksot siitä lähtien kun Neptunus kaloihin meni 2011, ja monta painokasta aikaa on planeetan kanssa vielä tarjolla kalojen merkin ylityksessä. Tässä pysähdyksessä Neptunus ei muodosta vahvoja kulmia toisten taivaan tekijöiden kanssa.

Neptunuksen symbolikirjoa riittää, onhan se mielikuvitusta ja luovuutta edustava planeetta. Alitajuisuus, henkisyys, herkkyys ja idealistisuus kuvaavat Neptunusta. Se on mahdollisesti kaikkein vähiten arkisten ja maallisten asioiden kanssa tekemisissä kaikista planeetoista, puhutaankin Neptunuksen sfääreistä, mikä kuvaa sen korkealentoisuutta. Neptunus on antautumista, symbolisessa mielessä hukkumista ja katoamista, mutta universaalissa ulottuvuudessa pelastava ja yhdistävä (läpäisevä ja liuottava). Minun mielestäni Neptunus liittyy sieluun, mutta myös kalojen merkistä on sanottu sen olevan sielukas, joten teemat saattavat olla tässä kohdin vastaavia tai toisiinsa sekoittuneita. Neptunus voi siis olla monella tavoin esillä ajassa.

Lukkarinrakkaus saattaisi kuvata Neptunuksen uskomiseen ja korkeampaan rakkauteen yhdistettäviä puolia, mutta termin kirkollisuus on itse asiassa käännösvirheen peruja. Lukkarinrakkaus on nurkkakuntaista oman jutun hellimistä, ja juontuu kiintymyksestä kotipaikkaan (tapulitorniin). Tämä oli mielessäni, koska Neptunus on henkilökohtaisesti niin tärkeä planeetta. On loogista, että jos omalla kartalla Neptunus on pysähtynyt, sen aistii ajanlaadussa herkemmin tai helpommin, kenties painokkaammin. Tätä voi verrata ilmiöön, että planeetat muodostavat ajassa samoja kulmia keskenään kuin omalla kartalla on. Sitä en osaa arvata voiko olla olemassa tuttuuden tuomaa kykyä toimia planeetan energian kanssa pysähdyksien aikana ”paremmin”. Omalla kohdallani olen huomannut Neptunuksen voiman sekä-että tavalla: yleensä luovuuden inspiraatio houkuttelee, mutta unirytmini menee sekaisin. Enkä osaa sanoa kumpi oli ensin, muna vai kana. Neptunuksen pysähtyneisyys omalla kartalla selviää efemerideistä, jos planeetta on samassa asteessa ja kaariminuutissa syntymän hetkellä kuin kulkusuunnan käännös noin parin viikon sisällä planeetalla. Kaikki astrologiset ohjelmat eivät merkitse planeetan pysähtyneenä oloa karttoihin.

Neptunuksen pysähdyksen keskikohta on sunnuntaina 25. marraskuuta, ja tästä voisi ajallisesti ajatella sen olevan pysähdyksissä noin viikkoa tätä ennen (ensi sunnuntainako 18. marraskuuta) ja jälkeen (joulukuun 2. päivään saakka), efemerideistä jos katsoo astetta ja kaariminuuttia niin Neptunus tulee pysähdyksen kohtaan ensi tiistaina 20. marraskuuta iltapäivällä noin yhdeltä ja pysähdys päättyisi torstaina 29. marraskuuta illalla. Pysähtynyttä Neptunusta ja sen vastaavuuksia elämässä voivat miettiä erityisesti tämän ajan synttärisankarit, viimeisten asteitten skorpionit ja jousimiehen merkin alun juhlijat (28 skorpionista 7 asteeseen jousimiestä) – teille Neptunus jää pysähtyneenä Auringonpaluun kartalle ja voi tältä karttatasolta kertoa planeetan olevan painokas koko vuoden. Ja koska planeetan pysähtymisien ajankohta liukuu kesä- ja marraskuussa vain hiukan vuosittain eteenpäin, tällaisia pysähdyksiä tulee useita ennen kuin pysähdyksien alue ns. jättää rauhaan.

Ajanlaadussa planeetan energia lienee kuitenkin ihan kaikkien tavoitettavissa ketkä haluavat sen symboliikan mukaan toimia ja kokea. Pariviikkoinen voi olla hiljainen, kuin sumuinen (varsinkin nyt kun myös Merkurius perääntyy), korostaa yksinäisyyden teemoja, edustaa henkistä kaipuuta, antaa mahdollisuuden sieluun syventymiseen. Maallisista harrastuksista erityisesti elokuva on Neptunusta. Sarjojen ahmiminen (binge) vastaa Neptunusta täysin; toivottavasti tulee tarjolle mielenkiintoisia kausia todellisuudenpakoisille.

Uljas utopia ja riskibisnes

8.11.2018

Jupiterin siirtyminen hallitsemaansa jousimiehen merkkiin tuntuu kohottavalta ja lupaavalta, mahdollisuuksia maalailevalta ja suuruuksia tarjoavalta. Taivaankannen paras kulkija omassa merkissään, ylijumalanomaisessa herruudessaan, on suotuisa, mutta onko tässä onnen avaimet? Mielenkiintoista, että juuri tähän aikaan uutisoidaan kolumnilla, minkä mukaan onnellisuuden tavoittelu ei ole hyväksi – ajan henki näyttäytyy jälleen osuvana kun onnellisuus ja menestys ovat puheenaiheina.

Jupiter jousimiehessä on ihanteellinen, jopa utopistinen. Visionäärisyys ei ole sinällään paha asia, sillä siinä hahmotellaan tulevaisuuden raameja. Jupiter jousimiehessä kuvastaa oman onnensa seppää kuten sanonta kuuluu, sitä että asettaa tavoitteet ja pyrkii niitä kohti. Arkielämän tavoitteiden suhteen aika ei vaan ole kovin ystävällinen, sillä Jupiteriin jousimiehessä pätee se, että parhaat unelmat ovat mahdottomia. Jupiter jousimiehessä kuvastaa jotakin arjen yläpuolelle irrottautuvaa, suurempaa ja mahtavempaa. Onnellisuuden käsitteen ja tuon olotilan saavuttamisen suhteen on hyvä aika pohtia, mitä onni itselle merkitsee, mikä antaa meille tyytyväisyyden tunteen, mitä haluamme elämältä.

Jupiter on filosofinen pähkäilijä, minkä tarkoituksena on löytää totuus ja ymmärtää se. Muuttuvan laadun merkissä voidaan olettaa uskomusten ja näkemysten muuttuvan etsintöjen tuloksena. Tulevan vuoden jakso on näkökulmien ja katsomusten muuttumisen ja uudelleenmuovautumisen aikaa. Saatamme elää päättymätöntä tarinaa lopullisen tiedon, kuin Graalin maljan, löytämisestä, mutta useimmille jousimiehen Jupiter on käytännössä epäilystä, että kauempana piilee vielä muuta ja erilaista ja enemmän.

Jupiter kertoo mielipiteistä, näkemyksistä ja katsomuksista, elämäntavastakin. Ajanlaatu saattaa painottaa värin tai sanoman tunnustamista, lipun heiluttamista. Jo aika pitkään monenlaiset kärjistykset ovat käskyttäneet valitsemaan puolensa, ja trendi saattaa jopa voimistua, ellemme tiedosta tällaisen itse asiassa kaventavan mahdollisuuksiamme. Ehkä Jupiter rentouttaa yleisen mielipiteen aidoksi suvaitsevaiseksi.

Vapauttaminen on Jupiteria. Planeetta inhoaa kahleita ja rajoituksia, toimiihan se taivaalla Saturnuksen vastapoolina. Vapaus voi sokaista unohtamaan siihen liittyvän vastuun. Jupiterin viisaus tulisi osata kytkeä vapautumiseen niin olennaisesti, ettei piittaamatonta vapautta rehottaisi. Runsaus, isous ja suuruus ovat Jupiteria, se haluaa enemmän, kauemmas ja korkeammalle. Tässä on aika paljon hallittavaa, sillä massiivisuus ei ole aina terveellistä.

Jupiter edustaa kokonaisnäkemystä ja kattavuutta, ja siinä mielessä abstraktisuutta ettei asiat tuollaisina ole tavallisen taatiais-pulliaisen käsissä. Mieltä on kuitenkin hyvä harjoittaa havaitsemaan ja ymmärtämään asioiden yhteyksiä, mikä vaikuttaa mihin, millaisia syitä on taustalla, mihin toiminta johtaa, kenen agendalla ollaan. Jo näistäkin vihjeistä huomaa, kuinka isoja asioita Jupiter käsittelee.

Jupiterin mytologiaan kuuluu ylijumaluus ja sen kautta oikeudenmukaisuuden ja tuomitsemisen käsitteet. Filosofinen Jupiter pohtii moraalia ja etiikkaa. Astrologisesti voisimme ajatella tällaisen kuuluvan ennemmin hallintovaltaa käyttävälle Saturnukselle, ja osittain näin onkin. Jos ajattelemme Jupiterin eettisen pohdinnan tähtäävän hyvyyteen, voi olla helpompi ymmärtää etiikan perustelujen hahmottaminen. Jupiterin teemaan on sisäänrakennettu tarkoituksen ja merkityksen idea, jolloin sen pitäisi olla itse oma vahtinsa liioittelun ja ylenmääräisyyden suhteen.

Keskustellaan merkityksistä: mitä Jupiter sinulle edustaa, missä roolissa jousimies kartallasi on? Ovatko toiveesi tästä merkkisiirtymästä realistisia vai suuruudenhulluja?

Vaikerrusta ajoista

11.10.2018

Muutama kovaksi kulmaksi luokiteltu planeettojen välinen kosketus on esiintynyt yhtäaikaisesti viime päivinä. Merkurius siirtyi skorpioniin ja käväisi vastapäätä yhä härän alussa perääntyvään Uranukseen, tarkimmillaan keskiviikkona illalla. Venus retrosi uuden neliökulman Marsiin, tämä napsahti torstain aamuyölle mutta on ainakin perjantain vielä aktiivisena, todennäköisesti pidempäänkin. Vaa’assa kulkeva Aurinko tulee kulmaan Plutoon, joka kulkee sentään onnekkaasti ihan normaalisti eikä enää ole pysähtynyt. Tämä kirkkauden ja pimeyden välinen taisto on tarkimmillaan perjantaina aamulla.

Astrologiassa tyypitellään yllämainitut kulmat vaikeiksi, haastaviksi ja hankaliksi, ja tällaisesta syntyy liian helposti harha kuin elämä olisi tällaisina päivinä vain sarja vastoinkäymisiä. On aivan kuin maailma olisi nyt niin täynnä negaatiota, että se imeytyy jokaiseen, eikä tätä voi millään välttää. Ja sitten tämä oletus, että planeetat aiheuttavat jotakin, ja se paha jokin tulee kaikille samanlaisena.

Tiedätte, että aion väittää vastaan. Planeettojen ilmentämät kulmat ovat vaan energioita, joita voimme halutessamme käyttää. Jokaisella on vapaa tahto, mihin sisältyy vastuu omista valinnoista. Venuksen ja Marsin neliö anna lupaa käyttäytyä kuin pikkukakara; astrologia ei legitimoi vahingollista tai pahaa.

Kulmien luonnetta voi pohtia toisenlaisella skaalalla kuin hyvä-paha dualismi. Koviin kulmiin liittyy energiaa, mikä kysyy toteutumistaan, etsii ulospääsyä kuin virtaava vesi joenuomassa. Jos tällaista voimaa tai kiehuntaa koettaa tukahduttaa, se ei yleensä onnistu, vaan paine purskahtaa hallitsemattomasti. Kovat kulmat kysyvät taitoa tekemisessään ja tästä syntyy työläyden tuntu – sekö meistä tuntuu niin haastavalta ja vaikealta? Ettei haluttaisi itse tehdä mitään? Olisi helpompaa saada kaikki valmiina?

Eräänlaisena filosofishakuisena välihuomautuksena lisään, että tottakai maailmassa on hankaluutta ja pahuutta. Se että tapahtumien tasolla harmit näyttävät vastaavan kovia kulmia, saattaa osaltaan johtua myös siitä mitä ylempänä pohdiskelin energian hallitsemattomasta purskahtamisesta. Pahaa ja vaikeaa tapahtuu ja tehdään silloinkin, kun tällaista ei voi ilmiselvästi liittää koviin kulmiin (koska voimme valita ja ”joku” on valinnut taitamattomasti). Pahuuden ja vaikeuksien kohtaaminen on aina kivuliasta, mutta se kuuluu väistämättä osana elämään. Ikävien asioiden pelko jähmettää kaikkein varmimmin jättämään käyttämättä mahdollisesti käyttökelpoisen voiman.

Planeettakulmien kohdalla voi tehdä asennoitumisharjoituksia ja miettiä, miten haluan kyseistä voimaa suunnata. Merkuriuksen vastakkaisuus Uranukseen: herkullisen stimuloiva, räjähtävän äkkinäinen liike, voisi luvata oivalluksiakin, ja hyvin usein asetelma liitetään astrologiseen ajatteluun. Perääntyvän Venuksen neliö Marsiin: arvojen, mielipiteiden ja tunnekokemusten arviointiprosessi voimistuu tai saa vasta alkunsa, kyse voi olla mielitekojen johdattamista aloitteista, valloitus- ja kiintymystahtojen aktivoitumista. Auringon ja Pluton kulma: keskittymisen pakko tai tilaisuus paneutua johonkin syvällisesti, vastustamaton uutta synnyttävä luomisprosessi. Tiedostamaton tai salainen voi nousta esille, joko itsessä tai maailman tapahtumissa. Kirkkauden ja pimeyden välinen symbolinen kynnys etsii ratkaisuaan.

Planeetat merkeissään tai kulmissaan eivät pakota meitä asennoitumaan tuntoihin tai asioihin siten että ne olisivat vaikeita, kurjia ja pahaa aiheuttavia. Ihan itse teemme tämän. Ehkä joku huomaa, että voi valita toisin, haluaa iloita aktiivisesta energiasta tai eteenpäin vievästä tilaisuudesta.

Sitä Kuuta kuuleminen

21.9.2018

Mistä ajanlaatu rakentuu? Isoja päälinjoja, kallistuksia johonkin suuntaan, osoittavat voimakkaat pitkäaikaiset kuviot, esimerkiksi kun meillä oli pitkään Jupiterin ja Neptunuksen kolmio, tai ihan viime päiviin saakka Venuksen, Marsin ja Uranuksen kesken T-ristikuvio. Pysähtyneet planeetat sävyttävät aina isolla sudilla, toiset pidempään, nopeat planeetat vain hetken: ensi viikolla sutii Pluto, minkä pysähdyksen keskikohta osuu lokakuun alkuun. Mainittujen kaltaisia energioita voisi ajatella myös makrokosmoksen näkökulmasta, sieltä kauempaa kotoisin olevana.

Pientä ja lähellä olevaa mikrokosmosta edustaa Kuu, mikä arkipäiväisenä kiertää aina, vaikka jostain kumman syystä jonakin aikana isommat kuviot ja ilmiöt puuttuisivat. Tällainen astrologinen näkemys tottakai on vastaan tieteellistä ajattelua mikro- ja makrokosmoksesta (makro tarkoittaa tieteen näkökulmasta sitä mikä havaitaan aistein, esimerkiksi silmin, ja mikro taas niin pikkuruista että sen tutkimiseen tarvitaan välineitä kuten mikroskooppi, eli mikroa havainnoidaan välillisesti).

Kuu sävyttää ajanlaatua merkkinsä osoittamalla symboliikalla. Viikonlopun aluksi arki koetaan vesimiehen silmin, mikä voisi modernin astrologisen näkemyksen mukaan olla ystäviä, ryhmätoimintaa, yhteishengen vahvistamista ja verkostoitumista. Vesimiehen motto on ”minä tiedän” mikä viittaa ajattelun keskeiseen rooliin. Vesimies viimeisenä ilman elementin merkkinä kokoaa sen mitä kaksonen ja vaaka ovat jo toteuttaneet. Sosiaalisuus on vesimiehessä jo laajempaa kuin kahdenkeskistä vuorovaikutusta, se on kuulumista koko ihmiskuntaan. Vesimiehessä ollaan yhdessä jotakin mieltä.

Kuun ajanlaadun tunnelmiin liittyy olennaisesti sen vaihe. Nyt Kuu on kasvupuolensa viimeisessä kohdassa, kasvukuuksi nimitetyssä, ja kuten olen itse tätä jopa hellittelevästi kutsunut, hullunkuun vaiheessa. Päivät ennen täydenkuun tuloa (ensi tiistaina yöllä hieman ennen neljää) ovat yritystä täynnä, pyrkimystä ja pingotustakin. Toisille hullunkuunvaihe antaa tarvittavaa stimulaatiota että saa jotain aikaan, toiset ahdistuvat painostavasta ja persiille potkivasta tunnelmasta, voivat ihan pimahtaa täyttäkuuta edeltävänä yönä. Riittämättömyyden tunnot räjähtävät pahiten tällaiseen aikaan, ja yhdistettynä globaaliin vesimieheen, pitäisikö tässä ihan koko maailma pelastaa.

Kuun tuntua ajan hengessä on vaikea vastustaa, koska Kuu edustaa alitajuista ja vaistonvaraista puolta meissä. Tunnelman aistii intuitiivisesti, ja on vaikea tunnistaa tuntemusten lopullista syytä. Ehkä Kuu tosiaan tulee mikrokosmoksen tavoin, sisältyy jo dna:han. Kuun alati muuttuvaa tunnelmaa päästään testaamaan taas viikonloppuna, kun vesimiehen aika vaihtuu kalojen antaumukseen, moninaisiin vaihtoehtoihin, fantasiaan, symbioosin hakuun, hyväksynnän ilmaisuihin. Sävyn vaihtuminen tapahtuu lauantaina noin puoli neljältä iltapäivällä kun Kuu siirtyy kaloihin.

Ilmaisun ajallisia sävyjä

20.9.2018

Merkurius ajassa kertoo yleisestä keskusteluilmapiiristä, ajatuksista, pohdinnan prosesseista ja mielestä sillä tavoin kuin se kuvaa ajan henkeä. Mielestäni Merkurius on nykypäivän yhteiskunnassa paljon esillä, puhutaanhan ihan tietoyhteiskunnasta. Informaation välittäminen ei silti tapahdu täsmälleen samalla tavalla kaiken aikaa, ja astrologia on mainio väline tarkastelemaan toisiaan seuraavia ajanjaksoja.

Merkuriuksen kulku neitsyessä on oikein hyvää aikaa kaikenlaiselle kommunikaatiolle ja tiedottamiselle, vaikkakin neitsyen hengessä analysointi, arviointi, kritiikki, järjestelyt ja oppiminen saattavat olla etusijalla ilmaisuun nähden. Yksinomaan Merkuriuksen merkki ei vielä tee ajanlaadun kuvaa täydelliseksi, vaan siihen antaa oman osansa planeetan vaihe, sen suhde Aurinkoon kierrossaan.

Olen luonnehtinut Merkuriuksen kulun neljään erityyppiseen vaiheeseen. Kierto alkaa uudesta Merkuriuksesta, ja sykli alkaa aina perääntyvän Merkuriuksen ylittäessä Aurinkoa eli alakonjunktiosta. Perääntymisvaiheen päättävä pysähdys mielestäni aloittaa toisen vaiheen, mitä voisi nimittää esimerkiksi kasvuvaiheeksi. Tästä Merkurius suuntaa kulkunsa uudelleen kohti Aurinkoa, ja tavoittaa sen yläkonjunktiossa. Tätä kutsutaan täyden Merkuriuksen vaiheeksi. Tämä jakso päättyy pysähdykseen ja kääntymiseen perääntyväksi, mitä voi nimittää vanhan Merkuriuksen vaiheeksi.

Tässä kierrossa mitä parhaillaan käymme läpi, Merkurius syntyi uudeksi leijonan perääntymisessä ja pysähdys retroajan päätteeksi tapahtui myös leijonassa. Nyt ollaan pian Merkuriuksen täyttymisen ajassa kun Merkurius kohtaa Auringon neitsyen merkin lopussa perjantain puolella aamuyöllä hieman ennen viittä. Seuraava pysähdys tulee vasta marraskuussa jousimiehessä, mistä alkaa vanhan Merkuriuksen vaihe. Nämä neljä vaihetta ovat siis keskenään hyvin eripituisia, täyden Merkuriuksen aika on pisin.

Se mistä sykli alkaa, määrittää aina merkillään eniten koko kierrosta. Leijonassa syntynyt Merkurius toi ilmaisukieleen luovuutta, näyttävyyttä ja arvovaltakeskusteluja. Nyt kun olemme täyttymyksessä, on analysoinnin aikaa, pohtivaa keskustelua neitsyen hengessä, mutta leijonan ilmaisuvoima on edelleen olemassa. Täyden Merkuriuksen vaihe on planeetan parasta toiminta-aikaa, kukkeutta, missä sen luonne on ehyimmillään ja toteutuminen kaikkein tuloksellisinta.

Voidaan ehkä ajatella siten, että keskustelukulttuuri elää aalloissa. Kukkeuden korkea tyrsky laantuu planeetan pysähtymiseen, mielen kääntymiseen sisäänpäin ja retrospektiiviseen tarkasteluun. Kun tätä vanhaa ”syvää” aikaa on perääntymisessä käyty Auringon kohtaamiseen saakka, on aika syntyä uudelleen. Herätellä ideoita kunnes kaivaudutaan esille poteroista kasvukaudella.

Merkuriuksen luomat ajanlaadun piirteet toistuvat myös pidempinä kausina. Nyt olemme saaneet huomata, että Merkuriuksen perääntymisen ajat (lue uudet Merkuriukset) tulevat tulen elementin merkeissä. Viime syksynä saatiin perääntymisjakso neitsyessä, eli aikaisemmassa pitkässä syklissä uudet Merkuriukset syntyivät maan elementin merkeissä. Voidaan pohtia koko ajanlaadun luonnetta keskustelukulttuurin näkökulmasta, millaista aikaa on tulen elementin sävyttämä aika. Miten ajattelu laukkaa tulen kiihkeydessä, verrattuna maamerkkien vakauteen. Miten roihuava mielenmaisema on?


%d bloggers like this: