Archive for the ‘Astrologia’ Category

Ketä kiinnostaa?

17.3.2018

Millaisia ihmisiä astrologia kiinnostaa? Voisiko astrologiasta kiinnostuneiden kartoilla olla jotakin samantapaista, kaikkia yhdistävää, mikä kertoisi astrologialle virittyneestä luonteenlaadusta? Aihetta pyörittelin yleisellä Aurinkomerkkitasolla, koska tämä on yksinkertaisin lähtökohta tarkastelulle, vaikka olenkin sitä mieltä, että Aurinko yksinään ei kerro ihmisestä kaikkea. Aurinkoa voidaan ihmisluonteessa pitää kuitenkin jossain määrin suuntaa-antavana, koska se kuvastaa yksilön persoonan ydintä.

Onko meillä astrologian harrastajina odotuksia ja ennakkoluuloja sen suhteen, minkä Aurinkomerkin edustajia astrologia eniten kiinnostaisi? Voitte tehdä pienen testin itsellenne, miettiä millaista tulosta itse eniten odottaisitte. Ovatko kiinnostuneimmat hörhöjä ja henkisiä kaloja, vai psyykestä kiinnostuneita skorpioneja?

Käytin tarkastelussani lähdeaineistona asiakkaitani, enimmäkseen muutamalta viime vuodelta; minulta hajosi tietokone jokunen aika sitten ja paljon työhön liittyvää materiaalia katosi sen siliän tien. Joitakin ihan vanhoja tulkintoja olin tallentanut, ja näitä otin aineistoon mukaan. Kyseessä on siis vain kirjallisten tulkintojen asiakkaat, eikä otos ole siksikään kattava eikä lainkaan tieteellisesti pätevä, mutta saattaa olla suuntaa-antava ja toivottavasti ajatuksia ja keskustelua herättävä.

Astrologian suhteen tykkään aina kysyä miksi, pohtia syitä ja taustoja. Teen tulkintoja enimmäkseen jo astrologian löytäneille henkilöille, koska ainakin oletan, että useimmat asiakkaani ”tulevat luokseni” kirjoituksieni myötä blogista ja feissarisivulta. Tässä karttaotoksessa ei siis ollut mukana sellaisia tulkinnan saaneita, jotka ovat käyneet messuilla, eikä astrologiasta kiinnostuneita koulutuksiini osallistuneita. Otoksessa on muutama sellainen kirjallinen työ, joka on toisen henkilön tilaama, joten tulkinnan saaneen omaa astrologista kiinnostusta on vaikea todentaa; näitä tapauksia on kuitenkin hyvin vähän.

Aina voidaan kysyä sitäkin, mistä kiinnostus astrologiaan juontaa. Osa asiakaskuntaa kysyy tulkintaa selkeästi kriisitilanteissa, ja osa taas syventääkseen itsetuntemustaan; molemmat aihepiirit olisivat hykerryttävän mielenkiintoista tutkimusmaastoa karttojen suhteen.

Aurinkomerkkejä kuvaavassa kaaviossa kaksi merkkiä kohoaa ylitse muiden, leijona ja kalat. Useimmiten siis minulta kirjallista tulkintaa halunnut henkilö on näitä Aurinkomerkkejä. Keskenään kaksi kvinkunssimerkkiä, mikä näitä voisi astrologisesti yhdistää? Vaa’an pylväs taas on vain yksi kolmasosaa leijonan pylväästä, mikä on mielenkiintoista. Miksihän vaakoja ei kiinnosta samassa määrin astrologinen ajanlaatu tai itsetuntemus? Skorpioneja oli suhteellisen vähän, jos odotuksena oli että syvälliset asiat kuten astrologia saattaisi juuri heitä kovasti kiinnostaa.

Kun astrologiset merkit ryhmitetään laatujen mukaan, löytyy selkein ”näyttö” – kiinteitä ja muuttuvia Aurinkoja oli selkeästi enemmän ja määrällisesti yhtä paljon, kun taas johtavia huomattavasti vähemmän. Johtavista merkeistä eniten tulkintoja ottivat oinaat, mikä saattaa tuntua yllättävältä. Rapuja, kauriita ja näitä vaakoja on minun asiakaskunnassani suhteellisesti vähän. Tämä on siinäkin mielessä hämmästyttävä ilmiö, kun viime vuosina olen käynyt paljon läpi aikamme suurta neliötä Uranuksen ja Pluton välillä, ja sitä millaisia mullistuksia se on ihmisten elämiin tuonut. Ei tästä silti taida uskaltaa päätellä, että ajan iso kulma olisi ollut rankempi esimerkiksi Kuun kautta tulleena. Johtavien merkkien Aurinkojen määrällisestä vähyydestä voisi esimerkiksi uumoilla, että nämä tehokkaasti ja kunnianhimoisesti itseään toteuttavat yksilöt saattavat ennemmin opiskella itse ja tehdä itse itselleen tulkinnat, kuin hankkia astrologilta.

Elementtien tasolla Auringot jakautuvat jo paljon tasaisemmin, ja näistä tulta on hieman enemmän kuin toisia. Kuka olisi arvannut, että tulkintojen tilaajat olisivat tulen elementin edustajia? Millaisesta ihmistyypistä tällainen voisi kertoa, herkästi innostuvasta (ovatkohan tulkintatilaukset heräteostoksia?)?

Olen jutellut muutaman kollegan kanssa yleisesti asiakaspiireistämme, ja aiheesta on joku todennutkin, että tietty astrologi saa tietyntyyppisiä asiakkaita, vähän kuin kosmoksen laki olisi kohtalonomaisesti määrännyt tietyt ihmiset meille. Tätä ajatuskuvioita vasten oli oikeastaan hykerryttävää havaita Aurinkomerkeistä juuri leijona ja kalat, sillä tämä kertoo minun astrokartastani: siellä on todella paljon kalaa ja Vertex leijonassa. Taidan siksi kallistua lopulta enemmän siihen päätelmään, että tarkasteluni kertoo paljon enemmän juuri minun tulkintojani ottavista ihmisistä kuin astrologian kentästä ylipäätään.

Millaisia ajatuksia teillä herää aiheesta? Kuka olisi odottanut, että vesimiehet olisivat tässä joukossa isommin edustettuna (monet yhdistävät astrologian vesimiehen merkkiin ja palstoilla on käyty keskustelua siitä, kuinka monen astroharrastajan Kuu sijaitsee vesimiehessä)? Millainen tuntuma teillä on Aurinko vaakoihin ja astrologiaan – onko tämän tarkastelun tulos vain ”my bad” vai näettekö siinä yleispätevyyttä? Ja mikä teidän lukijoiden mielestä voisi olla kartalla tekijä, mikä kertoisi kiinnostuksesta astrologiaan? Onko sellaista olemassakaan?

Mainokset

Liukujat

24.2.2018

Ollaan päästy viimeiseen eläinradan merkkiin, kun näitä on kuukausittain tarkasteltu suurinpiirtein sen ajan sisällä kun Aurinko on sitä kussakin merkissä kulullaan valaissut. Kaloista on vaikea saada tarttumapintaa merkin monimuotoisuuden vuoksi. Kun luulee tavoittaneensa, se pirulainen liukuukin jonnekin muualle. Jos yhdelle kalalle (kartan sijainnissa lähinnä, ei aina Aurinko) jokin teema on päällimmäinen, sanotaan vaikka uhrautuvuus, ei tätä kaikki tunnista lainkaan. Kaloissa on vaihtoehtoja, ja jopa mielivaltaisuutta siinä mikä sen aihepiiristä kulloinkin painokkaimmin esiintyy. Omilta kartoilta voisimme tarkastella, missä tämä sattumanvaraisuuden kohta on, ja mikä olisi omalla kohdalla yleisin tapa toteuttaa sitä. Ehkä yleisyyttä ei edes löydy, koska kalat muuntuu jatkuvasti. Se on kaleidoskooppimaisesti sitä mitä halutaan nähdä, eri tilanteissa vaikka empatiaa tai pakenemista.

Kalat summaa kaiken aikaisemman eläinradalla, siksi se on suuren synteesin merkki. Omalta kartalta synteesiä taitaa olla melko vaikea hahmottaa. Ristiriitaisesti samalla kalat edustaa hämmennystä ja sekaannusta (vai onko tämä Neptunuksen antia merkille?), ja hahmottaminen karkaa yhä kauemmas. Kalat on viimeisin muuttuvista merkeistä ja veden elementissä sutjakasti liukuva (huomatkaa toisto), jolloin se viimeistelee muutosprosessit pisimmälle. Kalojen kohta kartasta voi siksi olla sellainen, että se on muuntunut jo toisenlaiseksi kun sen on luullut hallinneensa. Kalat muistuttaa siitä, että mikään ei ole pysyvää, vaan joudumme lopulta luopumaan aivan kaikesta. Se ei silti ole yksinomaan pois ottamista, sillä kalat antaa myös – kunhan olemme vastaanottavaisia. Voisi naurahtaa, ettei kaloilla ole mitään rajaa; merkin taito vetää rajaa on selkeästi puutteellinen. Kun päästämme sisimpään vaikutteita, pelkäämme niiden haavoittavan. Jospa se mitä saadaan, onkin hyväksi?

Ylimmäinen optimismin planeetta Jupiter on kalojen hallitsija. Jupiterin suuruuden kautta on ymmärrettävää kalojen operointi universumin tasolla. Tässä maailmassa se ei oikein ole. On ikään kuin kalat pelaisivat säännöittä maailmassa, missä on odotuksensa pärjäämisestä ja saavuttamisesta. Yleisesti ottaen kalaisa maailma on pehmeätä, hyväksyvää, myötäävää, arvoiltaan kovin inhimillistä. Tämä ei silti ole estänyt useita (esimerkkinä nyt Auringot) kaloja tekemästä upeita elokuvia, voittamasta urheilupokaaleja, esittämästä filosofioita ja tutkimasta kovaa tiedettä. Mitä vaan toimii hyvin, kaikenlaista löytyy. Onhan se hallitsija Jupiter mahdollisuuksien planeetta.

Hyvät vai huonot uutiset ensin? Hyvää kaloissa on mielikuvitus, luovuus, kyky kompata toisia ja asettua heidän asemaansa, sekä monialaisuus. Samat seikat voivat kääntyä vastaankin. Mielikuvitus voi johdattaa harhaan ja irrottaa vaarallisella tavalla arjesta. Luovuutta ei arvosteta jos sitä ei edellytetä eikä odoteta. Toisen läheisyys voi olla liian symbioottista, ettei enää erota mikä on oma tunnetila. Liiat vaihtoehdot ovat ristiriitaisia ja hajottavia. Merkin huonoja puolia luetellaan astrokirjoituksissa ensisijaisina toteutumisina jatkuvasti; uhriksi heittäytyminen, riippuvuudet (väitän että tämäkin on sekoittamista Neptunuksen tematiikkaan), toisaikainen haaveksinta (ja on olemassa faktaa siitä että luovuus kukkii tällaisessa), arjesta pakeneminen, vaikeuksien väistäminen. Ja niin edelleen. Kumpaan osastoon liittäisimme henkisyyden ja spirituaalisuuden; joka tapauksessa kalat on enemmän aineeton merkki kuin tosiasiallinen tai käytännöllinen. Joskus näkee yhdistettävän taipumuksen masentua kalojen merkkiin, ja tähän väitän astrologisin perustein vastaan. Jupiterin hallitsema merkki! Toinen outous, jonka olen kuullut, on kalojen väittäminen tyhmiksi. Hyväuskoinen ihan varmasti, ja helposti huijattava. Näkemyksen planeetan Jupiterin merkki?

Miten teidän kartoillanne kalat on vienyt maton jalkojen alta, ollut jotakin ihan toisenlaista kuin luulitte? Mitä kalojen ominaisuutta luulitte ilmaisevanne kun se olikin uiskennellut muualle? Mihin olette sopeutuneet ja mistä liukuneet loitommaksi? Kommentoikaa kertomalla vaihtoehtoisia kalajuttujanne!

Pimennysmietteitä

31.1.2018

Kalenterivuoden aikana saadaan sääntömääräiset neljä pimennystä, ja tänä vuonna yksi ylimääräinen tämän lisäksi. Pimennysjakso periaatteessa alkaa tänään täydellisellä Kuunpimennyksellä leijonassa ja toinen kierros helmikuun puolivälissä jatkuu Auringonpimennyksellä vesimiehessä. Pimennykset ovat jatkumoita tai syklejä tietyillä kartanalueilla, jotka riippuvat Kuunsolmun kulusta, eikä niistä siksi voi puhua yhden päivän tapahtumina. Suurin piirtein samalle kartanalueelle kohdistuu yleensä useita pimennyksiä, ja pimennyksistä puhuttaessa kartanalue tarkoittaa aina kahta vastakkaista kohtaa eläinradalla. Pimennys on solmujuttu ja solmussa on aina yläsolmu sekä alasolmu, kumpikin pää linjasta aktivoituu. Eli kun tänään pimennys tapahtuu 11°37’ leijonaa, on noiden asteiden lähettyvillä aktiivista myös vesimiehessä. Viime syksynä elokuun alkupuolella sama kartanalue aktivoitui myös Kuunpimennyksessä, ja homma jatkuu edelleen.

Osittainen Auringonpimennys helmikuussa on jatkumoa viime elokuun ”suurelle amerikkalaiselle” pimennykselle, ja se kohdistuu vesimiehen merkin loppuun. Tässä talven pimennysajassa aloitetaan yläsolmun puolelta Kuun kanssa ja jatketaan alasolmun puolella Auringon teemoissa. On esitetty, että olisi luontevampaa jos pimennyksen pariviikkoisessa ensin tapahtuisi alasolmun alueella ja vasta sitten yläsolmulla; ajat ovat erilaisia ja jos pimennykset tietävät mikä on paras järjestys.

Kesällä saadaan sitten pitkä pimennysaika kun tulee kolmen sarja, ei selvitäkään kahdella viikolla pimennystenvälistä mystistä outoutta. Pääsääntöisesti pimennykset tapahtuvat Kuunsolmujen kulkemissa merkeissä, mutta aina joskus leimahtaa vielä edellinen merkkipari tai kurkataan seuraavaan. Tämä jälkimmäinen on kyseessä heinäkuun puolenvälin tienoilla kun pimennys saadaan ravussa. Heinäkuun lopussa ollaan vesimiehen merkin alussa, elokuussa noin puolenvälin asteissa leijonassa, ja vielä ensi talven aluksi saadaan päätös tälle merkkiakselille pimennyksellä leijonan alussa. Sen jälkeen pimennykset siirtyvät täsmällisemmin ravun ja kauriin merkkipariin.

Pimennyksiä voidaan koettaa arvottaa mikä olisi vaikuttavin / osuvin, esimerkiksi Kuun kulkeman radan mukaan. Tästä nyt tapahtuvasta pimennyksestä on paljon vouhotettu kuinka se on samalla Super Kuu eli sattuu olla pimennyksen aikaan juuri lähimpänä Maata. Tällöin Kuu näyttää silmämääräisestikin isommalta sekä kirkkaammalta, ja onhan sellainen toki vaikuttavaa, niin tunnelmaltaan kuin fysiologisestikin. Astrologisesti pimennyksiä voidaan miettiä myös sitä kautta, onko pimennyksessä mukana muita tekijöitä pimennyslinjalla.

Osuvuudessa leijonan 11 asteen pimennys on painokkaan tuntuinen ja Kuunpimennyksistä ehdottomasti tämän vuoden komein. Ensi kesän täydellinen Kuunpimennys vesimiehen merkin alussa sattuu ihan päinvastaiseen aikaan, Kuu on kaikkein kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Ja ehkä sekin on leimallista, että nyt superkuu pimenee yläsolmun alueella, ensi kesänä ”pikkukuu” pimenee alasolmun suunnassa. Tästä leijonan täydestäkuusta on myös laajasti kerrottu kuinka se on Blue Moon eli Sininen, mutta tällä ei ole mitään astrologista merkitystä. Nimi tulee siitä kun Kuun kierto klikkaa epätahtiin käytössä olevan maallisen kalenterin kanssa, että saman kuukauden alla tulisi kaksi kuutamoa. Ihan kaikkialla näin ei edes tapahdu, muistaakseni Tasmaniassa saadaan tavallinen helmikuun täysikuu. Jos Kuun väriä nähdään sen noustessa horisonttiin, sen pitäisi olla punasävyinen.

Tämän pimennysvuoden kuriositeetti on, että Kuun kiertorata Maahan nähden, lähimpien ja kauimmaisten kohtien sykli, asettuu yksiin uusien- ja täysienkuiden kierron kanssa. Myös kesällä ravussa tuleva Auringonpimennys sattuu siis Kuun perigeen aikaan, jolloin Kuu voisi olla kierrossaan ”vaikuttavin”, samoin kuin elokuun Auringonpimennys leijonassa. Ajanlaatu saattaisi olla symbolisella tavalla huikea. Astrologisesti näissä pimennyksissä on myös melkoinen lataus. Kumpi tuntuu painokkaammalta, heinäkuun pimennys jossa on mukana Pluto täsmälleen pimennystä vastapäätä, vai elokuun pimennys jossa häärää mukana perääntyvä Merkurius? Tuntumani on, että heinäkuun ravun pimennys kolahtaa henkilökohtaisella tasolla vahvasti heille, joilla on kartantekijöitä 20 asteen tienoilla ravussa ja kauriissa, onhan heillä samaan aikaan pitkä Pluton transiitti.

Pimennykset ovat osa luonnollista taivaan sykliä, ja näihin kannattaa suhtautua siten, että ne täsmentävät ja kohdentavat ajanlaadun viestiä. Pimennysasia ei ole mitään taivaasta niskaan ropisevia rangaistuskiviä vaan kehotus toimia itse sen planeettaenergian teemoissa, johon pimennys kohdistuu. Pimennys on muistutus, joka voi olla hyvinkin tärkeä, koska sitä pitää näin alleviivata.

Onko ideoita?

20.1.2018

Vesimies on merkkinä ajankohtainen, eikä yksinomaan siksi kun Aurinko siirtyi sitä ylittämään. Kuunsolmut kulkevat leijonan ja vesimiehen merkkiparissa, ja kun Aurinko tulee lähelle solmulinjaa, tämä tietää pimennyksiä. Ajassa tapahtuu kollektiivisesti sellaista, mikä ihan jokaisen tulisi ymmärtää, riippumatta siitä onko vesimiehen merkki omalla kartalla olennainen. Vesimies on sitä kuinka olemme yhdessä tämän jutun kanssa, kaikki samassa veneessä.

Viimeisenä ilman elementin merkkinä vesimies tiivistää ajattelun mottoonsa Minä tiedän. Koska olen henkilökohtaisesti pöyristynyt näin arrogantista asettautumista toisia paremmaksi, on minun ollut todella vaikea päästä sisään merkin maailmaan. Nyt jos koskaan kun Kuun alasolmu ruoskii vesimiestä, on syytä kyseenalaistaa tietämystä.

Vesimies sukii itseään ajatuksella, että se on erikoinen, semmoisella uhanalaisen lajin kaltaisella tavalla harvinainen yksilö. Bloggaaja sukeltaa täällä syvään päähän allasta väittämällä, että oman erityisyyden ja erikoislaadun korostaminen on negatiivista merkin ilmentymää. Ihan jokaisessa merkissä on omat kompastuskivensä, eikä vesimiehen erikoisuudentavoittelu ole edes kovin vaarallista lajin kannalta. Eläinradan lopun merkeissä katsotaan jo kauas omasta navasta, ja tähän suuntaan mielestäni vesimiehen pitäisi kohdistaa sitä tietävää ajatteluaan. Vesimies katsoo asioita kaukaa, kollektiivisesti, isoja kokonaisuuksia ja ilmiöitä tarkastellen. Ne tottakai koostuvat pienemmistä osasista, mutta vesimiehen näkökulmasta katsotaan metsää niin kaukaa, että se on kartassa vihreäksi väritetty kohta; abstrakti vesimies hahmottaa myös sinisten ja ruskeiden alueiden merkityksen, noin niin kuin vertauskuvallisesti. Vesimies on yleisinhimillinen, ja tässä mielessä samanlainen elollinen olento kuin pallomme muutkin ihmiset. Ja mikä tietää, vaikka toisaalla avaruudessa olisi jotakin meidän elollisuuteemme verrattavaa. Tässä mittakaavassa yhden ihmisen erityisyys tuntuu surkuhupaisalta ja naurettavalta, jopa merkityksettömältä. Mielestäni siis vesimiehen tulisi enemmän keskittyä tähän miten hän yksilönä kuvastaa massaa.

Vesimies on yhteisöllinen, vähän kuin ikuinen jenginuori, ja etsii samanmielistä porukkaa ja hengenheimolaisten ryhmää. Tässä mielessä vesimies saattaa kääntyä nurkkakuntaiseksi, suvaitsemattomaksi ja tuomitsevaksi, jos katsoo jo tietävänsä kaiken, olevansa valmis, lopettaa maailman tutkimisen ja oman henkisen kasvunsa. Ajatusta ja ideaa varmasti toki tiivistää, kun yhdessä käännetään ja väännetään; useimmat meistä tuntevat ryhmätyön edut. Isossa porukassa toimiminen edellyttää ehdottomasti kykyä arvostaa avarakatseisesti omasta poikkeavia näkemyksiä. Tätä kultaista jyvää minun nähdäkseni vesimiehen tulisi maailmalta (ja miksei avaruudestakin) etsiä; mielen avartumista, uuden mullistavan idean kehittämistä, vapautta ajatella. Ja tästä päästään siihen, mikä surullisella tavalla on monen vesimiestyypin kohtalo: maailma vastustaa uusia ideoita, koska ne edustavat ennalta tuntematonta, ja silloin vesimies voidaan jättää sivuun. Kun sivullisuuden kokemuksia tulee riittävästi, vesimies voi vetäytyä (sinne omaan erinomaisuuteensa), eikä silloin löydä luonnollisinta paikkaansa yhtenä porukan tasavertaisena jäsenenä.

Kun oman kartan vesimiehen merkissä olevaa kohtaa miettii, siitä pitäisi kummuta jonkinlainen yleisidea, aate tai ismi, miten tämä omalla kohdalla rakentuu. Kyse voi olla ajattelun vapaudesta (mutta voidaan myös pohtia, onko se lupaa fakkiutua omiin teorioihin), me-henkisyydestä tai vaikka tasa-arvosta. Aika usein vesimies yhdistetään tulevaisuuteen (ehkä assosiaatio tulee siitä, että vesimies heilauttaa turvallisuudentunnetta, ja tulevaisuuttahan me emme tiedä ennalta. Edes astrologit. Tämä oli vitsi). Millaisia ideoita teidän vesimiehistänne tulee?

Laadukasta

30.12.2017

Kauriista on kirjoitettu niin paljon nyt kun Saturnus sopivasti siirtyi tähän omaan merkkiinsä. Pohditaan tässä yhteydessä kaurista ennemmin siitä näkökulmasta miten se jokaisen omalla kartalla ilmenee, osana kokonaisuutta, vaikkei edes olisi keskeinen merkkinä. Ehkä te toiset saatte enemmän tämän ankaran merkin antia kuin jutun kirjoittaja täällä, jolla koko kauriin merkki jää väliinputoavaksi merkiksi. Sellainen on poikkeuksetta sivussa.

Lähtökohtani on kontrolli, mutta ei todellakaan ikävän friikissä mielessä. Kauris edustaa sitä, että homma on hanskassa. Kauris on parhaimmillaan silloin kun se tietää mitä on tekemässä, mitä odotetaan; selvät sävelet ovat kaurista. Ja siksi se ei olekaan ensisijaisesti heittäytyjä, kokeilija eikä luovilla ratkaisuilla ilakoija. Epävarmuus syö kaurista, ja se haluaa olla tietoinen järkevällä tavalla arkisista liikkuvista tekijöistä. Kauris luottaa kokemukseen, se on järjen ja todentuntuisten mahdollisuuksien ääni. Kauriilla on tarve asioiden tapahtumiseen, että tulee valmista, suoritetaan mitä täytyy, täytetään odotukset ja velvollisuudet. Taakkaa on, mutta mitä tarkemmin kauris saa itse laatia aikataulun, sitä varmemmin syntyy mestarillista jälkeä. Kauris on parhaimmillaan ohjaksissa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että jokainen kauristyyppi pyrkisi johtotehtäviin tai että olisi edes parhaimmillaan pomon asemassa. Usein homma menee niin päin, että kauris tuntee vastuunsa ja tekee velvollisuutensa, ja tästä syystä päättävä asema, kontrollointi, jää sille. Kauriin pätevyys huomataan.

Oikeastaan kauris kontrolloi erittäin positiivisesta näkökulmasta. Se on laaduntarkkailua, missä huomio kiinnitetään parhaimpaan, onnistuneimpaan ja menestyneimpään tekijään. Jos verrataan neitsyeen, tämä toinen maamerkki huomioi virheitä. Kauris pyrkii selvittämään onnistumisen kaavan, ajamaan asiat oikein ja oikeudenmukaisesti. Säännöt ovat kauriin struktuuria, ja niiden luomisessa kauris ei vedä kotiinpäin vaan toimivuutta laajemmin koko yhteisölle. Sääntöjen kanssa ei tarvitse ihmetellä epävarmuutta vaan pelataan sen mukaan kuin on sovittu. Tästä näkökulmasta ei ole ollenkaan ihmeellistä, että kauriin hallitsija Saturnus on ylennyksessään vaa’assa, neuvottelujen merkissä.

Kauriin merkissä kontrollointi, siis pohjimmiltaan sääntöjen noudattaminen, tapahtuu yhtä paljon henkilöä itseään kohtaan, tekemisiä ja tunteita, kuin yhteisten asioiden suhteen. Kauris on selviytymisen varmistamisen merkkejä ja tähän se pyrkii vakauttamisen kautta. Kauris tarvitsee varmuutta ja turvallisuutta, mitkä ovat rauhallisen kypsymisen edellytyksiä. Jos edellytykset ovat kohdillaan, voi viisas lopputulos olla käsillä nopeastikin. Siksi kauris ei aina ole kategorisen hidas, mutta toisaalta aika ja harkinta ovat sille loogisempia.

Kauriin merkissä on olennaisesti mukana sen pehmeämpi puoli, mitä saattaisi voida nimittää henkisemmäksi puoleksi. Se kalanpyrstö, mikä viittaa intuitioon, syvälliseen näkemykseen ja sellaisten vaihtoehtojen ymmärrykseen, jotka eivät ole ilmiselviä. Näiden kaurispiirteiden tajuaminen ja hyväksyminen voi olla rajallista silloin jos merkkiä ajatellaan kovin kulmikkaasti ja suppeasti. Kauriin symboliikkaan liittyy ylemmän tietoisuuden saavuttaminen. Merkin symbolissa on mukana ympyrä, joka kertoo hengestä ja luovasta vitaalienergiasta, sekä pieni aaltokuvio, mikä on viittaus vastaanottavaisuuteen. Perinpohjaisesti tunnettuna kauris ei todellakaan ole despootti pomottaja, vaan spirituaalinen. Kun maallinen ja arkinen on vaivattomasti hallussa, pystytään suuntamaan mieli kohti laajempia kokonaisuuksia. Siksi kontrolli on tarpeen.

Kauriin merkistä toivoisin keskustelua esimerkiksi siitä, oletteko tunnistaneet kasvukäyrää ja kypsymistä sen kohdassa kartallanne? Millaisissa asioissa tunnistatte kontrollin ja halunne olla itse päättämässä?

Merkillisiä muutoksia Progella

9.12.2017

Edistyskartalla tapahtuu hiljakseen ja vähän, mutta se mikä muuttuu, on kaikki oleellista ja merkittävää. Kun planeetta edistettynä siirtyy toiseen merkkiin, kertoo tällainen isosta sisäisestä kasvuhaasteesta, mikä voi olla usean vuoden kestävä muutosjakso. Se miten planeetat edistyksissä liikkuvat riippuu syntymäkartan asetelmasta: muutosten syklit ovat henkilökohtaisia.

Kuu matkaa yhdessä merkissä noin kaksi ja puoli vuotta, ja Kuun tuomiin ilmapiirin vaihdoksiin saamme totutella suhteellisen usein. Kuun jättämät jäljet meissä eivät ole niin pysyviä, vaan luonteeltaan alati vaihtuvia. Aurinko etenee noin asteen vuodessa, ja siksi riippuu paljon syntymäkartan Auringon asteesta missä ikävaiheessa joudumme kohtaamaan Auringon merkin vaihtumisen tuoman ison muutoksen. Voitte pohtia, onko helpompaa tarttua uusiin haasteisiin vaikka teini-ikäisenä kuin lähempänä kolmeakymppiä.

Sisäplaneettojen osalta saamme kaikki jossakin elämänvaiheessa merkinvaihdoksia, mutta nämä tulevat todellakin omaan tahtiinsa. Se miten lähellä planeetta on syntymän hetkellä ollut perääntymisvaihettaan, heijastuu vahvasti progekartalla näyttäytyviin muutoksiin. Jos esimerkiksi Merkuriuksen perääntymisjakso tulee samassa merkissä kuin planeetta on syntymäkartalla, voi ensimmäinen merkinvaihdos tulla vasta eläkeiässä. Tai jos Venus onkin ehtinyt juuri oieta kulkusuunnassaan ennen syntymää, ehtii käydä läpi ainakin kolme tyylinvaihdosta.

Jupiterin ja Saturnuksen kohdalla merkinvaihdosta ei välttämättä tapahdu ollenkaan, mutta jos sellainen mahdollisuus omaan kehityskaareen kuuluu, on tällainen sitten varsin iso sisimmän muutos. Ulkoplaneettojen kohdalla merkinvaihdos on vielä harvinaisempi ja on mahdollista vain jos planeetta on ollut syntymäkartalla lähellä merkkirajaa; Uranus, Neptunus ja Pluto siirtyvät suuntiinsa edistettyinä vain hyvin vähän koko elämän aikana.

Kun planeetta edistettynä vaihtaa merkkiä, kuuluu prosessiin siirtymis- tai irtautumiskausi vanhan merkin puolella, ja sisäistämisen kausi uudessa merkissä. Nolla-asteessa (tai 29. asteessa jos retrotaan) ollaan vielä pitkään untuvikkoja, kummastellen uutta järjestystä. Planeetan kulkunopeudesta riippuen jaksot saattavat olla hyvinkin pitkiä; Kuun ylitys merkkinsä viimeiselle asteelle ottaa yleensä hieman vajaan kuukauden. Progen hitaus symboloi sisäisen kasvun muutosprosesseja, eikä uuteen merkkiin vaihtuminen edes Kuun osalta tapahdu hetkessä, yhdessä yössä. Kehitykselle kuuluukin antaa aikansa, uusi tyyli tai systeemi ei voikaan toimia kylmiltään, tunnustelematta, opettelematta.

Transiittien kanssa totumme kenties valheelliseen helppouteen merkinvaihdosten kanssa, kun niitä tulee jatkuvasti, etteivät olisi niin erikoisia asioita. Edistyskartalla muutos saattaa olla loppuelämän mittainen, ja nopeampienkin planeettojen kohdalla arkielämän tasolla pitkäkestoinen. Merkinvaihdos on siksi niin järisyttävä, että sehän käy tietysti vierekkäisten merkkien välillä; sellaisten jotka ovat eri maailmasta, merkkien joilla ei aina ole helposti löydettävää yhteistä säveltä. Merkkien kanssa täytyy aina tutkiskella itseään mitä se itselle kertoo ja suhteuttaa uuden merkin laatua ja elementtiä siihen, mitä on olemassa syntymäkartalla tai edistyksissä muuten. Ajatellaan vaikka leijonan Auringon siirtymistä neitsyeen, kyllä siinä joutuu symbolisesti ottamaan rikkalapion ja ohjekirjan kauniiseen käteen.

Merkinvaihdoksessa olevalla planeetalla on aina jonkinlainen suhde merkkeihin, ja voi tuumia kuinka luontevasti planeetta minnekin sujahtaa. Mars menee taatusti rivakammin oinaaseen kuin härkään, Merkurius taas joutuu etsimään ihmeissään sisimpään mieltä jousimiehessä tai kaloissa. Voi miettiä esimerkiksi maskuliinisten tai feminiinisten merkkien kautta miten uusi perusluonne itselle sopii; jos syntymäkartta on voittopuolisesti feminiininen, voikin olla ihmeissään kun planeettoja siirtyy tulen merkkeihin. Planeetan uuden hallitsijan kanssa täytyy katsoa mistä se löytyy, millaisessa asemassa edistyneenä on, millaisia haasteita hallitsijalla itsellään juuri on. Joskus merkinvaihdoksia voi tulla melko lyhyellä ajalla pari, ja voi pohtia lykkäävätkö samaan suuntaan vai osittain kumoavat toistensa viestiä. Joskus voi koko progen tasapaino heilahtaa merkinvaihdoksen vuoksi – onkin ”yhtäkkiä” sisimmässään ihan toisenlainen kuin aikaisemmin.

Lyhykäisesti kuvattuna Kuu kuvastaa ilmapiiriä, Aurinko minuuden ydintä, Merkurius mieltä, Venus arvomaailmaa, Mars elinvoimaa, Jupiter näkemystä ja Saturnus minuuden rakennetta. Planeetoilla on luonnollisesti myös edistyksen kautta olemassa koko kirjo symboliikkaa, ja sekin on yksilöllistä, millaiset seikat näiden aihepiireistä tulevat käsittelyyn. Sisäisen kasvun prosessit kun ovat niin henkilökohtaisia, kaikki asiat eivät tule samanlaisina.

Mitä lopulta tarkoittaa, kun edistyksen planeetta vaihtaa merkkiä? Täytyy kasvaa planeetan ja merkin osoittamaan suuntaan, esimerkiksi kalojen Auringon siirryttyä oinaaseen on löydettävä sisäinen rohkeus ja mietittävä millaisen uuden alun elämälleen aidosti haluaa. Kun leijonan Merkuriuksesta tulee vahva neitsyen Merkurius, voi olla oikea aika opiskella, koska on huolehdittava mielen ravinnosta. Edistyskartan tekijät toimivat synkassa syntymäkartan kanssa, kumpikaan ei sulje toista pois. Sisäiselle kehitykselle on hyvä antaa tilaa, sillä muutoin jäädään syntymäkartan raamien sisälle.

Edistyskartan nousumerkkien muutoksista olen kirjoittanut kauan sitten näin, ja blogista löytyy paljon sekalaisia mietteitä jutun alta progressiot-linkistä.

Onko teillä elämäntarinoita progressioiden merkinvaihdoksista? Millä tavoin olette joutuneet muuttumaan / halunneet muuttua?

Vähän rajaa asteroideillekin

6.12.2017

Olen koettanut löytää logiikkaa asteroidien astrologisesta tulkinnasta. Kun asteroideja on tuhansia, miten rajata aineistoa asianmukaisesti. Yleensä kerrotaan, että tulkintaan otetaan mukaan ”neljä suurinta”, mutta tästä paljastuu heti horjuvuutta. On totta, että Ceres on ensimmäiseksi löydetty ja kooltaan suurin (tästä tekijästä myöhemmin lisää) ja tämän jälkeen aivan 1800-luvun alussa havaittiin Pallas, Juno ja Vesta. Suuremmiksi kooltaan ovat kuitenkin osoittautuneet myöhemmin löydetyt Hygiea, Euphrosyne, Interamnia sekä mm. Davida ja Herculina. Ehkä astroharrastajille näistä tutuin on Hygiea, terveydenhoidon ja puhtauden asteroidi – mutta kuinka kattavia tulkintoja kartoistanne olette saaneet noista muista mainitsemistani isoista asteroideista? Koko ei siis näytä lainkaan toimivan kriteerinä sille, miten vakiintuneesti asteroidia selitetään astrologisesti. Symboliikan osalta olemme ihan kuin jymähtäneet ensimmäiseen neljään löydökseen.

Ceres luokitellaan nykyään astronomisesti ennemmin pikkuplaneetaksi, mutta se pysyy ihmeen tiukasti asteroidien kategoriassa. Onko Ceres vähän kuin väärinymmärretty nero tai 70-lukuisen matemaattisen joukko-opin uhri, kun se lasketaan kuuluvaksi ympäristöönsä? Ceresin kiertorata nyt sattuu kulkemaan asteroidivyöhykkeellä, mutta voisi olla ihan hyvä pohtia, onko tätä tarkoitus tulkita samoin kuin asteroideja.

Chiron on toinen, josta nillitän aina tilaisuuden tullen. Se ei ole asteroidi eikä sijaitse ollenkaan samalla alueella Aurinkokunnassa kuin asteroidit yleensä. Asteroidivyöhyke on Marsin ja Jupiterin välissä, joskin Jupiterin ja Saturnuksen välissä kulkee taivaankappaleita, joita astronomisesti kutsutaan esimerkiksi Troijalaisiksi, mutta käsittääkseni näitä katsotaan kuuluvaksi asteroideihin. Chiron taas kiertää etäämpänä, Saturnuksen ja ulkoplaneettojen välissä, ja luetaan kuuluvaksi kentareihin. Kun tämä sijainti jätetään huomiotta, mielestäni kadotetaan samalla Chironin tulkinnallinen funktio täysin. Chiron on holistinen, kokonaisvaltainen, yhdistävä ja linkittävä tekijä. Toinen asia taas on, kuinka tärkeäksi tämän arvottaa tulkinnallisessa kontekstissa.

Astrologiassa tulkinnallinen lähtökohtani on tekijän keskeisyys ja painokkuus suhteessa kokonaisuuteen. Tällä minun mallillani ajateltuna asteroideille ei kovin suurta saumaa jää, ja totta onkin että esimerkiksi ajanlaadun kuvauksissa en ole näitä enää mukana pitänyt. Ei varmaan yllätä, että tämäkin miten paljon asteroideja painottaa ja mitä niistä sisällyttää tulkintaan, jakaa tekijäkuntaa kaikenlaisiin leireihin. Yhtä mallia tuskin tarvitaankaan, sen verran monimuotoista astrologia on.

Nyt pohdin, millaisin perustein asteroideja voisi tulkintaan sisällyttää mielekkäällä ja loogisella tavalla. Se, että tulkinta annetaan neljästä ensimmäiseksi löydetystä tekijästä, tuntuu lähtökohdaltaan riippuvan enemmän tulkinnan tekijästä kuin kartanhaltijasta ja analyysin saajasta. Jos on olemassa useita muita tekijöitä, jotka ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan samalla viivalla, miksi tulkinnan tekijä päättää mitkä asteroidit otetaan mukaan? (toki tulkitsija saa aina valita tekniikkansa ja palettinsa, onhan se niinkin)

Entä jos kartta toimisi lähtökohtana, ja asteroideista olennaisimmiksi katsottaisiin ne, jotka ovat akseleilla tai valojen kanssa yhtymässä, riippumatta siitä onko kyseinen asteroidi löydetty 1800-luvun alkuvuosina tai kuuluuko se vaikka kymmenen isoimman asteroidin joukkoon. Tulkintaa tehdessä analyysi tuntuu myös rajoittuvan niihin asteroideihin, joista on löydettävissä eniten lähdeaineistoa. Junosta on esitetty paljon ja tällaisesta tekijästä on paljon helpompi rakentaa tulkintaa kuin esimerkiksi Eunomiasta. Silti se Juno ei ehkä olekaan jokaiselle se isoin juttu, vaan esimerkiksi sellainen asteroidi mikä sattuu olla akselilla?

Lukijat jotka olette kirjoituksiani seuranneet, tiedätte kiinnostukseni OOB-tekijöihin. Asteroideista monet ovat huikeissa kallistuskulman lukemissa. Kun OOB tilan rajaksi ovat Aurinko ja Maa määrittäneet 23.26,5 deklinaatioastetta ja monen planeetan ylitykset ovat parin asteen luokkaa, voi asteroidi keikkua esimerkiksi 44 deklinaatioasteen lukemissa. Näistä OOB-tekijöistä olen esittänyt, että ne ovat aktiivisuudessaan poikkeuksellisia. Tätä voisi pohtia, olisiko myös asteroidi kokonaisuudessa merkittävämpi silloin kun se on tuossa huikentelevaisessa tilassaan. Näin ajattelu tuottaa kuitenkin tietyissä merkeissä sijaitsevat asteroidit etusijalle, sillä useimmiten OOB-tilaan noustaan kaksosissa, ravussa, jousimiehessä ja kauriissa. Asteroidien kohdalla tämä merkkijakauma saattaa kuitenkin päteä vähemmän kuin Kuun ja planeettojen kohdalla. Monilla asteroideilla on sen verran eksentrinen kiertorata, että kallistuskulman ylityksiä on löytynyt jopa niin poikkeuksellisesta merkistä kuin vaa’asta (mikä planeetoille on sula mahdottomuus!). Eikä aina noissa neljässä OOB-herkimmässä merkissä kulku heilauta asteroidiakaan poikkeustilaan.

Mikä on teidän mielipiteenne, kuinka asteroidien laajaa joukkoa tulisi rajata? Mitkä voisivat olla kriteereinä ja perusteina asteroidin ilmenemiselle persoonassa? Oletteko löytäneet omalta kartaltanne asteroidin, mikä on itsellenne tärkeä – miten se sijaitsee?

Etsivä keihästäjä

25.11.2017

Koko totuus jousimiehestä vaatisi moniosaisen teossarjan, sillä muuttuva tulen elementin merkki ei ole lainkaan yksioikoinen. Sama pätee toisiinkin kaksittaisiin merkkeihin. Jousimiehessä, ihmisen ja kentaurin sekoituksessa, on yksi totuus ja sitten vielä jotakin enemmän. Sillä on vahva fyysinen vartalo ja lisäksi jousi ja nuoli. Aina on lisää. Siksi jousimiehestä voisi porskuttaa loputtomasti.

Jousimiehen tyyli on innostus. Siellä missä merkki kartalla on, on intoa. Muissa tulen merkeissä oinaassa palo on syttyvä liekki ja lapsenomaista, leijonassa lämmittävää hehkua, tyyntä mutta kattavaa. Jousimiehessä palo on nälkäistä, nuolevaa, ympäristöön singahtelevia sähikäisiä ja korkeuksiin kurottavaa lieskaa. Mistä jousimies intoaa, vaihtelee todella paljon, mutta yleensä taustalla on jokin idea, aatteen palo, vankka näkemys tai elämäntapa. Yhteistä on innostunut, myönteinen asenne.

Ristiriitaisuuksia tästä merkistä löytyy. Se että on viisas, ja silti niin uskomattoman kömpelö. Jousimies on fyysinen, eläimellisellä tavalla ruumiillinen, ja samalla sen tahto on filosofinen ja henkinen. Se näkee kauas symbolisella tasolla, eikä silti huomaa omien sanojensa tai tekojensa seurauksia. Yleistettynä jousimies ei ole pahantahtoinen vaan ennemmin sellainen löperö hölmö, hyvää tarkoittava ja liian hyväuskoinen (tässä on paljon samaa kuin Jupiterin hallitsemassa toisessa merkissä kaloissa). Pettymyksiä satelee kaikille, ja jousimiehen uskoa koetellaan kun ihmiskunta ei yllä sinne mistä hän haaveilee. Silti jousimiehellä on uskomaton kyky nousta aina uudelleen. Voi vaihtaa näkemystä ja uskomusta ja elämäntapaa, mennä eteenpäin.

Jousimiehen hauskuus, huumorintajuisuus ja iloisuus hämmentävät odottamaan tästä kepeämpää kuin mikä on lopullinen totuus (voi lukaista mitä vastamerkin kaksosen kepeydestä kirjoitin, polaarimerkit puuhaavat samassa maastossa). Jousimies etsii lopullista totuutta, ja se vasta painavaa tavaraa on. Etsii, ja siksi katsoo aina kauemmas, muualle ja eteenpäin, aidan toiselle puolelle, ei tyydy siihen mitä on jo löytänyt. Jousimiehellä on nälkä enempään, ja se voi olla katkeraa kun mikään ei tunnu riittävän. Tyytymättömyys ei kuitenkaan ole kaurismaista pettymystä vaan lujaa uskoa siihen, että vielä jossain on parempaa, upeampaa, täydellisempää ja todempaa. Naulitseeko jousimies milloinkaan nuolellaan totuuden ydintä, sitä voidaan pohtia. Ja voidaan keskustella siitäkin, kaipaako jousimies pysyvyyttä. Hetkellisesti merkitykset voivat olla riittäviä, ja oletukseni on, että jousimies voi saarnata totuuttaan vedenpitävän uskottavasti, liturgiat kohdillaan, vaikka sydämessään epäilisikin. Se pyrkii totuuteen ja rehellisyyteen, mutta keinoissa joskus asettuu itse lakiensa yläpuolelle.

Sitten katseet omiin karttoihin. Miten jousimies teidän kartoillanne liittyy totuuteen? Tarjoaako jousimiehen alue suurimmat ja laajimmat mahdollisuudet, ja siten kertoisi onnesta? Ovatko jousimieshuoneenne ja merkin planeetat innokkaita? Räiskähteleekö jokainen nousujousimies sähikäisiä?

Painon perässä

18.11.2017

Henkilökohtaisten ajanlaatujen tulkinnassa katson tarkkaan progressiokartalla tapahtuvia ilmiöitä. Koska ajanlaadussa yleensäkin merkittävä yleistä sävyä antava, ja usein vahvin tekijä, on pysähtynyt planeetta, pätee tämä logiikka muillakin aikaan sidoksissa olevilla karttatasoilla. Jos siis edistyksissä jokin planeetoista on vaihtamassa kulkusuuntaa, katson tämän heijastuvan ihmisen sisäiseen kehityskaareen (mikä on se mitä edistykset meille kertovat). Kun jokin planeettaenergia painottuu, sen osoittama tehtävä, haaste tai oppiläksy alkaa elää minuudessa, sisimmässä.

Syntymäkartta on yksilöllinen ja henkilökohtainen, ja sen rakenteesta riippuu missä elämänvaiheessa edistyskartalla planeetta voi olla käännöksessä. Nämä eivät tapahdu ikäkausittain, vaan jokaisen omassa syklissä. Syntymäkartta antaa raamit sille, millaisia painotusjaksoja pysähtymisien kautta ylipäätään voidaan elinkaaren mittaan kohdata. Käytännössä ja teknisesti kyse on siitä, miten lähellä syntymän hetkellä planeetan pysähdys on. Jos planeetta on melko lähellä retrojaksoaan, sen aika koittaa edistyskartan tasolla jossain vaiheessa. Useimpien kohdalla ei ehdi tulla montaa käännöstä progella elämän aikana.

Progressiot ovat kaikissa liikkeissään hitaita, ja tästä johtuen pysähdyksien ajanjaksot ovat pitkiä kausia, planeetasta (ja pysähdyksen tulkintatavasta) riippuen jopa useita vuosia. Kun pysähtyneen planeetan teemat tulevat keskiöön progression kautta, en mielelläni yhdistä näitä konkreettisiin tapahtumiin. Toki sillä on suuri merkitys, millaisia valintoja teemme sisäisistä lähtökohdista, joten energia hivuttautuu mukaan – pääasiassa siis omien ratkaisujen, ajatusten ja mielenliikkeiden myötä.

Voidaan ajatella, että edistyksissä oleva pysähtynyt planeetta tarvitsee polttoainetta, jotta se ilmenisi erityisen painokkaana tekijänä. Tällaisia sisäistä tehtävää ryydittäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi pysähdyksessä olevan progressioplaneetan kontakti syntymäkartalle, aktiivinen kulma progressioissa (esimerkiksi progekuun ylitys pysähtyneelle planeetalle), pitkä transiittijakso joltakin planeetalta (jos vaikka Merkurius pysähtyisi kauriissa ja Pluto sahaisi transiittina sen yli, nostaahan se intensiteettiä), pimennyssarja kyseiselle planeetalle jollakin karttatasolla, ja vuoden jakso ajan herrana. Kun pysähdyksen ajanjakso on pitkä, pysähdyskin saattaa sisältää monenlaisia jaksoja; jos esimerkiksi Marsin pysähdyksen vuosista jokin on myös profektion eli ajan herrana olon kautta painokasta aikaa, korostuu tämä yksi vuosi toisia enemmän.

Merkuriuksen käännöksen tai käännökset edistyskartalla kohtaamme kaikki, joiden elämänkaari on ns. normaalielämän mittainen. Vikkelän pikkuplaneetan käännös on suhteellisen nopea jopa tahmealla progekartalla, useimmiten noin kahdeksasta kuukaudesta vuoden mittaiseen ajanjaksoon. Painokas Merkurius kiinnittää huomiota ajatusprosesseihin, mieleen, oppimiseen ja kommunikaatioon. Merkuriuksen pysähdyksen kuukaudet voivat olla toisenlaisen ilmaisukielen hakemisen aikaa. Joissakin tapauksissa tämän voi kokea hermostuksen ja kiireen aikana, siis hyvin stressaavana. Sillä on suuri merkitys, mihin suuntaan planeetta on pysähdyksen jälkeen lähdössä; retrojakson päätteeksi tuleva pysähdys voi kääntää havainnoimaan ulkomaailmaa, kun taas käännös perääntymään suuntaa huomiota omaan sisimpään. Jos Merkurius kääntyy progressiossa perääntymään, seuraa tätä todennäköisesti toinenkin pysähdysvuosi retrojakson päätteeksi (mikä kestää noin 20-23 vuotta).

Venuksen perääntymis-jaksossa huomaa jo syntymäkartan rakenteen merkityksen. On mahdollista, että elinvuosiin ei ehdi sisältyä ollenkaan Venuksen pysähdystä progressioissa. Venus on pysähdyksissä noin puolentoista vuoden verran, jos suunnanvaihdos on oman kartan sinikopioon kirjoitettu. Painokas Venus indikoi arvomaailman tarkistamista, sosiaalisten kuvioiden korostumista sekä planeetalle ominaisten teemojen kuten estetiikan ja rakkauden tärkeyttä pysähdyksen kuukausien aikana. Pysähdyksen aika liittyy ihmissuhteisiin asennoitumisen muutokseen, sillä kulkusuunnan vaihduttua oma sisäinen tapa ilmentää Venusta on kokonaan toisenlainen. Venuksen perääntymisvaihe edistettynä kestää noin 40 vuotta, jolloin jakson kummassakin päässä on painokas pysähdyksen jakso.

Jos Marsin perääntyminen osuu kohdalle, pysähdys ottaa reilut kolme vuotta. Tämä kiusaa sisäistä tahtoa, rohkeutta ja uskallusta aloittaa. Hankalissa kulmissa tai erityisen vahvasti korostuessaan saattaa olla vaikeaa välttää ajoittaista harmintunnetta, ja kun tämä tapahtuu minuuden tasolla jota ei moni edes tiedosta, saattaa tällainen tiedostamaton kiukku olla varsin kuluttavaa. Marsin suhteen voi aina tutkailla omien voimien jakamista, elinvoimaisuutta, fyysistä jaksamista ja seksuaalisuutta.

Jupiterin pysähdys edistyksissä on mahdollista silloin kun planeetta on syntymän hetkellä ollut lähellä käännöstä. Pysähdyksen aika kestää noin viisi vuotta. Korostunut sisäinen Jupiter painottaa omassa kehityskaaressa kasvua, näkemyksessä ja elämäntavassa tapahtuvaa muutosta tai löytämistä sekä totuuden etsintää. On ihan mahdollista, että Jupiterin pysähdyksen vuodet osoittautuisivat elämän onnellisimmaksi ja antoisimmaksi ajaksi. Tällaisten vuosien aikana on varmasti ratkaisevaa, salliiko itselleen tarttumisen sisäisen kasvun mahdollisuuksiin ja osaako vapautua minuutensa rajoituksista.

Saturnuksen pysähdys on samalla tavoin riippuvainen syntymäkartan luomasta potentiaalista. Saturnuksen pysähdyksen pituus näyttää jonkin verran vaihtelevan, joillakin kartoilla näyttää ottavan viisi vuotta, joillakin jopa kahdeksan. Tämä lienee se kovin koulu kehityskaaressa? Saturnus tarjoaa kypsymisen vuodet, ja useimmiten tämän planeetan kanssa prosessit ovat ankaria. Saturnus merkitsee työtä, ja jos tähän ei minuutensa tasolla halua tarttua, voi tuntemus olla jähmettävä, pelkoja nostattava tai jollakin lailla surkastuttava. Hyvin työstetyt Saturnusvuodet antavat vakautta ja järjestystä, tekevät ehkä niin lujaksi sisäisesti ettei mikään voi sen jälkeen hetkauttaa.

Ulkoplaneettojen pysähdykset, jos sellainen kohdalle sattuisi, kestävät tapauskohtaisesti pitkään ja oletuksena voisi pitää kymmenen vuoden ajanjaksoa. Näin pitkässä ajanjaksossa on vaikea naulita muutoksia tai omia tuntemuksiaan. Perussääntönä voisi pitää, että Uranus herättelee, Neptunus uinuu omassa kuplassaan ja Pluto kahlaa minuuden syvyyksiä. Ulkoplaneettojen pysähdysten kohdalla kannattaa erityisesti etsiä muita merkkejä ajanlaadusta, jotka voisivat osoittaa keskeisimmät vuodet tällaisissa muutosprosesseissa.

Toivottavasti teidän lukijoiden mieleen nousi ajatuksia progression painavista ajanjaksoista, erilaisissa planeettasävyissään.

Yksityisalueella

4.11.2017

On aika ottaa kantaa skorpionin merkkiin. Pohditaan havaintojemme ja kokemuksiemme kautta mitkä ovat merkin olennaisimmat ilmentymisen tavat, ja ehkä saadaan keskustelun konsensukseksi puristettua ja väännettyä yleisimmät teemat. Tai ehkä ei, koska ehdoton skorpioni ei taivu kompromisseihin. Vaikka omalla syntymäkartalla ei skorpionin merkissä olisi keskeisiä tekijöitä tai jopa yhtään mitään, se on silti jossakin kohdassa omaa karttaa. Tarkastelun lähtökohtana voisi olla se, miten skorpioni itsellä näkyy, miten kukin ilmentää kyseistä karttansa aluetta.

Useita vuosia sitten kävin keskustelua skorpionista, ja vaikka keskustelukumppanini ei tainnut olla millään tavoin astrologiaan perehtynyt, oli hänellä vankka käsitys tästä hänen omasta aurinkomerkistään: ”It’s all about sex”. Tähänkö se skorpionissa kiertyy ja kulminoituu, mitä mieltä olette?

Otsikkoon tempaisin yksityisyyden, koska mielestäni se ainakin kuvastuu skorpionista. Kiinteänä veden elementin merkkinä skorpioni on tunnetasoltaan kiihkeä, vaikka tätä ei tosiaan aina ulospäin näe ollenkaan. Se mitä skorpionissa on, pysyy jollakin tavoin privaattina, poissa näkyvistä. Skorpionin merkki on eläinradalla omistamisen polariteetissa, ja mietin onko itsellä pitäminen pohjimmaisena motiivina tähän merkkiä määrittävään tarpeeseen pitää asiat poissa julkisuudesta. Jos jostakin avautuisi toisille, se ei silloin olisi enää samalla tavoin vain minun. Tai toinen näkemys voisi olla skorpionin perustavaa laatua oleva epäluottamus, miltei vainoharhaisuus. Skorpioni saattaa jakaa, mutta vain kun ehdoton luottamus on saavutettu ja toisen lojaalisuus varmistettu. Tällaista ei taida usein sattua. Ehkä yksityisyyden tarpeen taustalla on kontrollintarve; pysyy elämän langat paremmin omissa käsissä. Skorpionissa suhtaudutaan yksityisiin, omiin asioihin, järkähtämättömän ehdottomasti, kiihkeällä tahdolla kiinnipitävästi.

Toisilla kartanalueilla yksityistäminen onnistuu paremmin kuin toisilla. Kukaan ei kyseenalaista jos IC tai vaikka laskuakseli on skorpionissa, ei ainakaan meidän kulttuurissamme, jos sisimpänsä asioista tai ihmissuhteistaan ei erityisesti tiedota. Skorpioni kuuluu kuitenkin meillä tavallisimpiin nousumerkkeihin, ja tässä voi olla sovittamista jos pitäisi olla ikkunat auki Eurooppaan, eikä halua oikeastaan edes näkyä. Ehkä joku noususkorppari kertoo miten tämä hoidellaan. Ja itselläni skorpioni on julkisella alueella MC:llä, että voitte arvata millaisen työn ja tuskan takana on edes ammatillinen näkyvyys. Salassapitovelvollisuus onkin yleensä kuulunut olennaisesti työnkuvaani (seksi ei niinkään – vitsi-vitsi).

Skorpionia pyöriteltäessä minulle mahdollisesti olennaisimmaksi teemaksi käteen jäi kärjistykset. Skorpioni on voimakkain, sillä kiihkeällä tavalla, tunnemerkeistä, ja sen tyylinä on ehdottomuus. Se on mustavalkoinen ja joko/tai. Skorpioni vetää rajoille, se ei ole mitään valjun tyylikästä vaan säkenöivää euforiaa ja tuskanhikeä, extremeä. Skorpioni jakaa aina jollain lailla, esimerkiksi nousulla ollessaan toisten käsityksiä itsestä; se ei ole ’ihan kiva’ vaan enempi sellaista minkä jälkeen on mustelmilla ja rakkuloilla ja voi huokailla silmät loistaen ’what a ride’. Minä löydän työstäni tämän kiihkeyden, omistautumisen, tuskankin. Siellä missä on skorpionia, on intohimoa.

Millaisena teidän karttojenne skorpioni näkyy? Mikä kärjistyy, minkä salaatte?


%d bloggers like this: