Tässä kirjoituksessa ei käsitellä meikkausohjeita, ja tämän lisäksi toivon, ettei esittelemääni ajattelua käsitetä kulttuuriseksi omimiseksi. Länsimaisen astrologian perusteita opiskellessani muutama vuosi sitten opinnoissa käytiin läpi joitakin yhtymäkohtia hellenistisen ja veda-astrologian välillä. Näiden eri alueiden astrologianäkemyksissä on tekniikkatasolla paljon samaa, jopa siinä määrin että voi hyvin ajatella näiden olevan lähempänä toisiaan näkemyksellisesti kuin esimerkiksi hellenistinen astrologia ja nykypäivän moderni astrologia ovat.
Kartan kulmapaikkoja voi sävyttää tai selittää lainaamalla intialaisen kulttuurin keskeisimpiä käsitteitä. Nousumerkki, ensimmäinen kulma, on tässä ajattelussa dharma. Olemus, kysymys kuka minä olen, on koko kartan ydin. Dharma voidaan mieltää elämäntehtäväksi, tai ennemminkin velvollisuudeksi täyttää tuo tehtävä. Dharma on oivallus siitä miksi on olemassa ja mitä tehtävää on tullut tekemään. Nousumerkki kuvastaa elämän kulkua ja siksi siitä on luettavissa elämän tarkoitus.
Kartan korkein kulmapaikka on artha, tai ainakin lähinnä käsitteen materiaaliseen puoleen keskittyminen, kuin oravanpyörässä olo. Kymmenes merkki on tekemisen kohta, se mitä puuhataan enimmäkseen, ja tämä yleensä leimaa ihmistä yhteiskunnassa johonkin rooliin. Karma tarkoittaa tekoja, joilla on seurauksensa, ja tämä kartan paikka osoittaa mikä seuraus elämällä on.
Laskeva seitsemäs paikka on kaama (luulin aina että se on kama, mutta wikipediasta huomasin suomenkielisen kirjoitusasun). Tässä kulmapaikassa sijaitsee sosiaaliset ympyrät, ja kaama liittyy aistillisiin ja sosiaalisiin nautintoihin. Seiska on kohta jossa yhdytään osaksi kokonaisuutta, antaudutaan toiselle, ja osoitetaan palvontaa. Tämä on Auringon päiväkierrossa se hetki kun päivän työ on tehty ja keräännytään yhteen viettämään vapaata.
Kartan pohjukan neljäs kulmapaikka on mokša, mikä yökohdassa kuvastaa elämän päättymistä ja sen päämäärää. Mokša tarkoittaa vapautumista jälleensyntymisen kierrosta, tilaa jossa löydetään yhteys sieluun. Neljäs kartankohta osoittaa mitä sielu oppii tästä elämänkierrosta, mikä on ollut koko jutun pointti että täällä ollaan, eli kyse on varsin syvällisistä asioista. Niin syvistä, että ne voi mieltää pinnanalaisiksi tai pohjimmaisiksi syiksi, tai jopa piilotetuiksi aarteiksi.
Neljän kulmakohdan teemat saavat merkityksiä, jotka ovat vähän vaikeita kuvata (liian esoteerisia), ja siksi tämäntyyppinen selitysmalli yleensä puuttuu typistetyistä luetteloista mitä kartankohdat tarkoittavat. Toivottavasti tämä lyhyt hahmotelma antoi teille lisää ajateltavaa kulmapaikoista. Missä moodissa sinun karttasi kulmat ovat; käänteentekevässä trooppisessa, kiinteässä vai kaksittaisissa merkeissä? Onko jokin kulmista muita kohtia painokkaampi, ja löydätkö sen merkityksen vastaavuuden omasta elämästäsi?
Edellisessä blogikirjoituksessani oli pari asiaa, joista haluan jatkaa tarkemmin; mikä on arpojen merkitys astrologiassa ja mitä tarkoittaa käsite hermeettiset arvat. Uppouduin arpojen maailmaan päiväkausiksi, olikohan Merkuriuksen ja Pluton yhteisvaikutusta.
Alkuperäisissä kreikankielisissä teksteissä arpa ilmaistiin käsitteellä klēroi, millä tarkoitetaan perintöosaa, maa-aluetta tai arpomista. Tarinan mukaan sotilaille arvottiin tehtävät, lappuset laitettiin kypärään ja jokainen nosti arpansa, ja sai sen mukaisen homman mikä tuli hoitaa. Mielenkiintoista tässä on, ettei tehtäviä jaettu oletettujen kykyjen mukaan, että ns. paras mies valittaisi tehtävään, ja näin kitkettiin valinnoista pois korruptio ja nepotismi. Tuohon aikaan ajateltiin, että jumalat pitävät huolen oikeellisuudesta arpaonnen avulla. Tehtävänjako perustui sotilaan yksilölliseen arpaonneen, eli kohtaloon. Samaa klēroi sanaa käytettiin myös esimerkiksi keisarin lahjoittamista hallinta- ja maa-alueista, joita saajan piti valvoa ja hoitaa.
Astrologiassa käsitteeksi on vakiintunut englanninkielen Lot, sana josta lottery eli arpajaiset on peräisin. Paljon myös käytetään arabiankielisestä käännöksestä kotoisin olevaa nimitystä Pars, mikä ei ole aivan yhtä ytimekäs. Piste, mikä viittaa eläinradan asteeseen arvan sijainnista, tai osa, mikä jo kalskahtaa enemmän kohtalon osalta, johdattaa mahdollisesti keskittymään enemmän arvan rakentumisen tekniikkaan.
Päätin jättää tässä kirjoituksessa esittelemättä arpojen laskennan, sillä se on ihan oma taiteenlajinsa. Laskennan perusteisiin kannattaa tutustua esimerkiksi Martien Hermesin videoiden, Charles Obertin teosten ja ennenkaikkea Robert Schmidtin luentojen avulla. Arvat lasketaan kahden astrologisen tekijän, esimerkiksi planeetan, välisistä asteista, mikä lisätään tai vähennetään nousuakselin kohdasta. Arvan tekijät osoittavat miten arpaa tulee lukea, ja sekä nousuakselin aste että tekijöiden asteet tuovat arvalle henkilökohtaisen ja yksilöllisen arvan sijainnin. Oletan myös, että nykyajan harrastajat katsovat arpojen kohdat astrologisten ohjelmien kautta. Suosittelen ilmaisen Planet Dance ohjelman lataamista tietokoneelle, tai netissä Astro Seek -sivustoa.
Arpoja moni kuvaa tai esittelee kertomalla, että ne ovat jonkinlainen lisäosa, mikä antaa tulkinnallista lisätietoa tahdotusta asiasta. Ajattelen arpojen merkityksestä toisin, ja koetan perustella näkemystäni. Arvat ovat kuuluneet astrologiseen oppijärjestelmään aivan alusta saakka. Vaikka itsensä astrologian luojan tai varhaisen mestarin Hermes Trismegistuksen teoksia ei ole säilynyt / löydetty, moni hellenistisen ajan kirjoittaja mainitsee lähteekseen hänen tekstinsä. Arpoja ei siis ympätty mukaan lisäosaksi myöhemmin. Astrologian tehtävänä on selvittää kohtalo ja arvat ovat yksi taso kohtalon toteutumisessa. Yleiskohtalo koskettaa kaikkia jollakin tavoin, planeetat käsittelevät tietyn asian tai teeman kohtaloa, ja arvat tuovat kohtalon yksilötasolle missä kohtalo materialisoituu maalliseksi tapahtumaksi tai asiaksi.
On inhimillistä, että länsimaisessa astrologiassa on ehkä vähän eksytty arpojen merkityksen kanssa. Tiedon jatkumo katkesi alkuperäisten hellenistisen ajan kirjoituksien kadotessa, ja se palautui enimmäkseen vasta kun arabiaksi käännetyt kreikankieliset teokset käännettiin latinaksi. Ptolemaioksen teokset olivat kuitenkin saatavilla, ja hän esitteli ainoastaan onnenarvan; tämä oli Ptolemaioksen omia tarkoitusperiä tukeva ratkaisu. Varhaisella keskiajalla erehdyttiin luulemaan, että vain onnenarpa olisi alkuperäinen arpa, ja kaikki muut myöhempää arabialaisten keksintöä. On totta, että arabialaisessa astrologiassa tehtailtiin arpoja suuri määrä todennäköisesti horaariastrologian tarpeisiin. Arpojen kaaoksesta oli vaikea seuloa mikä oli alkuperäistä, perustavaa tai olennaista. Arabialaisten valloittajien kulttuuria karsastettiin, mikä johti muiden kuin onnenarvan heivaamiseen ulos keskeisimmistä opinkappaleista.
300-luvun jälkipuoliskolla Paulus Aleksandrialainen on ensimmäinen (löydetyistä teksteistä) joka nimeää erikseen hermeettiset arvat. Seitsemän planeetan arvat ovat kuitenkin olleet selkeästi käytössä jo pitkään tätä ennen. Hellenistisen ajan astrologit eivät aina erikseen nimenneet asioita tai tekniikoita kirjoituksissaan, joten ehkä kaikkien planeettojen arvat olivat käytössä koko hellenistisen ajan.
Hengenarvan symboli
Hermeettisillä arvoilla tarkoitetaan seitsemän silmin havaittavan planeetan arpoja. Kuun onnenarpa on arkkityyppinen ”ensimmäinen” arpa, joka kuvastaa arpojen ideaa tuoda kohtalo arkipäiväiseen elämään. Auringon hengenarpa toistaa Kuun ja Auringon välisen etäisyyden mittaamista nousuakselista. Kun valojen etäisyys on pieni, uudenkuun vaiheessa, molemmat valojen arvat tulevat lähelle nousua. Täydenkuun ajan arvat sijoittuvat vastaavasti vastakkaiselle puolelle laskuakselin suuntaan. Puolenkuun arvat asettuvat horisonttiakseliin nähden keskivaiheille, toinen kartan laelle ja toinen pohjukkaan.
Muiden planeettojen hermeettisen arvat rakentuvat joko onnenarvan tai hengenarvan kautta. Venuksen ja Jupiterin arvat rakentuvat etäisyyden katsomisesta hengenarpaan, ja Merkuriuksen, Marsin ja Saturnuksen arvat mitataan onnenarvan suhteen. Tästä seuraa mielenkiintoisesti arpojen toteutumisen tyyli siten, että hengenarvan kaverit Venuksen Eros ja Jupiterin Victory ovat luonteeltaan omille teoille perustuvia asioita, kun taas onnenarvan kolmikko Merkuriuksen Necessity, Marsin Courage ja Saturnuksen Nemesis ilmentävät enemmän omalle kohdalle tulevia asioita. Arpojen nimistö ei taida olla vielä täysin lukkiutunut suomeksi, ja siksi kuljetan mukana englanninkielisiä nimityksiä, jotta lisätiedon etsintä olisi vaivatonta.
Schmidt on todennut arvoista (oma vapaa käännös), että niissä planeetan useat toteutumisen vaihtoehdot erotetaan yhdeksi omassa ympäristössämme tapahtuvaksi asiaksi. Arvat seuraavat tarkasti planeettansa teemoja, eli arpaan itseensä ei liity mitään sellaista mikä ei jo kuuluisi sitä vastaavan planeetan tematiikkaan.
Lot of Fortune, onnenarpa kuvastaa kehollisia asioita kuten terveyttä, elämänkulkua ylipäätään, mitä ihminen tekee elämällään ja elääkseen, omaisuutta, mainetta ja asemaa (onko etuoikeutettu). Onnenarpaan liittyvät asiat tulevat omaksi osaksi, lähinnä siis onnenkantamoisia, sellaisia jotka eivät ole omasta tahdosta kiinni. Onnekkuus tarkoittaa tuuria, eli tämä arpa ei näytä mikä saa sinut onnelliseksi.
Lot of Spirit (joskus nimetään Daimon), hengenarpa osoittaa sielua, temperamenttia (voimme kai mieltää tämän persoonaksi), älykkyyttä, kykyjä ja tekemistä; usein myös ammattia. Auringon arpa kertoo mikä yksilöä innostaa, yllyttää ja inspiroi, eli mikä itsen ulkopuolinen asia saa sielun toimimaan. Hengenarpa viittaa asioihin, joissa itse on aktiivinen toimija, tekijä ja päättäjä.
Lot of Necessity, välttämättömyyden arpa, liittyy elämän kiusoihin ja harmeihin, ratkaistaviin ongelmiin ja pulmiin. Merkuriuksen arpa voisi olla kuin selviytymisen arpa, sillä tässä puljataan tiedolla ja taidolla, ja joskus myös kilpaillen, sanansäilällä, väitellen tai painien, eli mitä asioita on välttämättä kohdattava.
Lot of Eros (joskus nimellä Love) rakkauden arpa näyttää mitä haluaa, tahtoo, kaipaa, himoitsee, mihin paneutuu, mitä sydän halajaa, mistä on kiinnostunut. Venuksen arpa on paljon enemmän kuin parisuhteista kertova lisätekijä, se liittyy siihen mitä valitsee ja minkä hylkää.
Lot of Courage, rohkeuden arpa ilmentää uskallusta ja lujuutta, petoksia joita kohtaa sekä kaikenlaista pahuutta. Marsin arpa viittaa tilanteisiin joissa joutuu reagoimaan vaistonvaraisesti ja tavoilla miten ei normaalisti käyttäydy, lähinnä siis odottamattomien riskien ja vaarojen tullessa eteen.
Lot of Victory, voitonarpa tarkoittaa uskoa, toiveita ja odotuksia, kilvoittelua sekä anteliaisuutta, yritteliäisyyttä ja menestystä. Ehkä tämä on myös sitä miten hyödyntää tilaisuudet. Jupiterin arpa näyttää sitä missä menee hyvin.
Lot of Nemesis, kohtalonarpa viittaa siihen minkä ansaitsee, mikä tulee rangaistuksena ja mille ei mahda mitään. Saturnuksen arpa osoittaa mikä on vaan kestettävä, mikä aiheuttaa pettymystä, epäonnistumista, menetyksiä, surua, tuhoa ja heikkoutta.
Arpoja tarkastellaan periaatteessa aivan samoin kuin muitakin tekijöitä astrologiassa. Onko arpa kulmapaikassa tai akselilla, tai hyvässä paikassa, tai vastaavasti ikävässä sijainnissa. Katsotaan sijainnin merkkiä mitä se kertoo. Tärkeää on tutkia mitä arvan sijaintimerkin hallitsija antaa, aspektin kautta tukea vai hylkääkö aversiossa, sekä merkkiä hallitsevan planeetan asemaa onko siitä mihinkään vai onko onnistunut, klikkaako hallitsijalla sektin valon kanssa. Jos arvan kanssa samassa merkissä on sektiin kuuluva hyväntekijä (Venus tai Jupiter), siitä on etua, mutta harmintuojat vaikeuttavat (Mars, Saturnus). Joku arvoista saattaa näin arvioituna nousta muita tärkeämmäksi, ja sen osoittama kohtalo siten merkittävämmäksi. Jos ajatellaan sitä sotilaiden tehtävien nakitusta, arvat eivät välttämättä osu meille sen mukaan mihin luontaisesti olisi taipumusta, vaan näyttävät asioita ja tapahtumia joihin pitää kasvaa, oppia ja mukautua.
Oma lukunsa on tekniikka, jossa onnenarvan merkki siirretään ensimmäiseksi, ja sen myötä koko karttaa katsotaan toisenlaisesta näkökulmasta. Maniliuksella on tästä omanlaisensa varsin mielenkiintoinen esityksensä, jossa paikkojen merkitykset eroavat tavanomaisesta tavasta tulkita kartan paikkoja.
Lyhytkin tiivistys arvoista uhkaa käydä mittavaksi! Kyselkää, keskustellaan, ja jos joku ei onnistu löytämään oman karttansa hermeettisten arpojen kohtia, autan mielelläni (yhteyttä meilitse astrologiantaika@gmail.com syntymädata viestiin). Kiitos kun jaksoit lukea!
Miltä tuntuisi, jos yhtäkkiä löytäisit astrologisen menetelmän, joka kuvaa ihmisen koko elämää? Menetelmän, jollaista ei pitänyt olla länsimaisessa astrologiassa? Näin tapahtui Robert Schmidtille hänen kääntäessään miltei parintuhannen vuoden takaista käsikirjoitusta, Vettius Valensin Antologiaa. Voimme kuvitella innostuksen ja kihelmöinnin, kun Schmidt soitti kollegalleen Handin Bobille, että mitäs sanoisit jos kertoisin että on löytynyt pitkiä aikajaksoja kuvaava menetelmä, joka on vastaava kuin intialaisessa Dasha-systeemissä. Tämä löydetty metodi oli täysin kadonnut länsimaisesta astrologiasta, toisin kuin intialainen vastineensa; Intiassa astrologinen jatkumo ei ollut kyykähtänyt samalla tavoin kuin Euroopassa varhaisella keskiajalla. Useat vanhat kirjoitukset pelastuivat tuolloin arabimaihin, missä käännettiin ja tutkittiin ahkerasti astrologisia tekstejä, mutta jostain syystä Valensin teokset eivät päätyneet heille.
Valensin kirjoituksessa ei ole edes nimetty tekniikkaa, ja Schmidt kutsui sitä Zodiacal Releasingiksi. Meillä se on kulkenut muutamia vuosia nimellä merkkivapautus. Se voisi olla toisaalta jotakin sinnepäin kuin hermeettisten arpojen merkkiylitys. Perustaltaan siinä osoitetaan mikä planeetta hallitsee kutakin ajanjaksoa, ja mehän tiedämme hyvin että ihmisen elämä on jaksottaista. Merkkivapautus on eräänlainen astrologian huipennus tai ilotulitus, sillä se sisältää koko oppijärjestelmän. Tulkinnallisesti tämä on iso Huh!, sillä ymmärtääkseen edes merkkivapautuksen perusteet, täytyy osata kaikki. Merkkivapautus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, vaikka että tietty planeetta merkitsisi esimerkiksi kymmentä vuotta elämästä. Ehei, se on monikerroksinen, yksilöllinen ja painajaismainen käsinlaskettavaksi.
Esittelen menetelmää vain pääpiirteiltään ja ylimalkaisesti, sillä yhdellä blogikirjoituksella tätä ei voi kenellekään aukottomasti selittää eikä varsinkaan opettaa. Merkkivapautus yleisimmin perustuu kahden tärkeimmänhermeettisen arvanmerkkisijainteihin, onnenarvan ja hengenarvan, jotka ovat kaikkein keskeisimmät arvat; Kuun arkkityyppinen onnenarpa ja sen vastine Auringon hengenarpa, Fortuna ja Spirit. Arvat eivät olleet hellenistisessä oppijärjestelmässä mitään ylimääräisiä nippelijuttuja vaan aivan olennaisia kartantekijöitä. Jotta nämä voidaan laskea oikein, tarvitaan nousuakselin kohta, eli syntymän kellonaika. Muidenkin planeettojen arvoista voi samalla systeemillä laskea vapautukset, periaatteessa, mutta näiden tulkitsemisesta ei taida tässä vaiheessa olla paljoakaan tietoa.
Onnenarpa ja hengenarpa sijaitsevat kartalla aina yhtäläisellä etäisyydellä nousuakselista, toinen sen yläpuolella ja toinen alapuolella, eli horisontin yllä ja alla. Arpojen merkkisijainnin mukaan niille katsotaan merkkiä hallitsevan planeetan periodinosoittama vuosien määrä, esimerkiksi Kuun periodi on 25 vuotta ja Auringon 19 vuotta; jos onnenarpa olisi ravussa, missä tahansa merkin asteessa, ensimmäiseen jaksoon lasketaan tuo 25 vuotta. Se on jo aika pitkä aikasykli. Joskus kartoilla käy niin, että nämä molemmat arvat sattuvat samaan merkkiin. Silloin onnenarpa aloittaa tästä alkuperäisestä merkistä ja hengenarvan sykli lasketaan alkaen seuraavasta eläinradan merkistä, sillä muutoin näille arvoille tulisi ajallisesti identtiset kaudet.
Ensimmäisen ylätason pitkä aikakausi jakautuu pienempiin sykleihin eläinradan merkkien mukaisessa järjestyksessä, esimerkiksi ravun 25 vuoden kaudessa muutaman vuoden alataso alkaa samasta merkistä ravusta ja seuraavassa ollaan leijonassa. Jokainen alatasokin jakautuu vielä lyhyempiin alatasoihin; vuosikymmen palastellaan kuukausiin, kuukaudet viikkoihin ja viikot päiviin. Kutakin tasoa hallitsevat planeetat toimivat kuin tiiminä, esimerkiksi ravun yläjakson Kuu antaa agendan tai asian, ja alemmalla tasolla jossain vaiheessa oinaaseen tullessa Mars vastaanottaa tehtävänannon ja tekee sen todeksi. Tässä vaiheessa tsekataan syntymäkarttaa miten Kuu ja Mars keskustelevat keskenään, synkkaako planeetoilla, eli tapahtuuko tuossa ajanjaksossa, mihin sävyyn vai saadaanko ollenkaan tulosta jos planeetat ovatkin keskenään aversiossa (eivät merkkitasolla näe toisiaan).
Pisimmissä planeettaperiodeissa käy siten, että aikaa on vielä jäljellä kun kaikki kaksitoista merkkiä on käyty alemmalla tasolla läpi, kuten esimerkiksi Saturnuksen hallitsemissa merkeissä kauriissa 27 ja vesimiehen 30 vuoden jaksoissa. Tällöin arpa ei jatka uutta samanlaista kierrosta, vaan aloittaneesta merkistä, Kuun esimerkin mukaan ravusta hypätään vastakkaiselle puolelle eläinrataa kauriiseen. Tämä on se ajan kahleesta irtautumisen paikka, poikkeama joita joskus elämänkulkuun tulee. On jotenkin kuvaavaa, että hyväntekijäplaneettojen jaksoissa näitä ei tule, koska Venuksella on vain kahdeksan vuotta ja Jupiterilla kaksitoista. Hyppäysten kohdat elämänpolussa ovat aikoja, jolloin elämänkulku muuttaa suuntaa. Samalla tavoin elämässä näkyy toisenlaisina kausina ne ajat, jolloin pitkän yläjakson merkki muuttuu, ja isoja asioita tulee ajamaan kokonaan uusi planeetta. Ehkä nämä ovat kuitenkin luontevaa elämän edistymistä, ja hyppäykset toiselle puolelle eläinrataa tulevat pahemmin puun takaa ylläreinä.
Karkeasti yksinkertaistaen onnenarvan merkkivapautus kuvastaa asioita, jotka tulevat omalle kohdalle, ja hengenarvan kulku taas sellaista, minkä itse tietoisesti valitsee. Elämästä näitä on joskus hankala erottaa toisistaan, ei tiedä onko juttu muna vai kana, ja siksi näitä enimmäkseen katsotaankin rinnakkain. Merkkivapautus osoittaa painokkaimmat jaksot elämästä kahdella tavalla. Onnenarvan sijainnin merkin laatu, onko se trooppinen käänteentekevä, kiinteä vai kaksittainen, antaa aina saman laadun merkkeihin huippukohdan tai korostuksen sävyn. Joillakin kartoilla kuitenkin näyttäisi toimivan myös kartan rakenteen osoittama kulmapaikkojen moodi, eli esimerkiksi rapunousuisella aina vapautuksen ollessa ravussa, vaa’assa, kauriissa tai oinaassa olisi tapahtumarikkaampaa aikaa.
Chris Brennan on verrannut menetelmää kirjaan, mikä onkin hyvä analogia. Pitkä yläjakso voi olla kuin kirjan luku, alajakso sen tietty kappale, vielä lyhyempi alajakso yksi lause, ja lyhyt ohikiitävä jakso yksittäinen sana. Merkkivapautuksen avulla saadaan selville mikä on sinun elämästäsi kertovan kirjan teema ja juoni, mitä tapahtuu sivulla 52 ja millainen keskustelu käytiin kun kohtasit kumppanisi, sait lapsen tai oivalsit elämäsi tarkoituksen.
Onko Zodiacal Releasingeli merkkivapautus sinulle uusi astrologinenjuttu vai jo tuttu menetelmä? Jos haluat tähän pikkuisen tutustua, vuositulkintani (linkki tulkintoihin) sisältää pienen katsauksen mitä merkkivapautus vuoden aikana näyttää.
Antiikin ajan astrologiaa tutkiessani yksi kiehtovimpia seikkoja on ollut daimonin käsite. Olen pyöritellyt aihetta kaiken syksyä, ja matkan varrella muuttanut käsitystäni siitä kokonaan. Tahdoin kuitenkin kurkistaa kanssanne henkimaailmaan, vaikka mielipiteeni saattaa edelleen muuttua kun ehdin opiskella tästä lisää.
Daimon esiintyy klassisen kauden filosofin Platonin teksteissä Er soturin myytistä. Er menehtyy taistelussa, matkaa tuonpuoleiseen, mutta palaakin takaisin kertomaan mitä tapahtui. Kun sielu on jättänyt maallisen kehon, se valitsee uuden elämän eli kohtalon. Valintaa tulevasta elämästä sielu pohjaa aikaisempaan kokemukseensa. Maanpäälliseen vaellukseen sielu valitsee kumppanikseen ja ohjaajakseen henkioppaan, jota kutsutaan daimoniksi. Matkalla uuteen elämään juodaan unohduksen virrasta, jolloin muistista katoaa niin aikaisemmat kokemukset ja opit kuin tieto valitusta elämänkohtalosta. Daimon sen sijaan muistaa kohtalon, ja henkioppaan tehtävänä on katsoa, että kohtalo tulee täytetyksi.
Daimon on opastaja ja luotsaaja, ja mielestäni enemmän peräänkatsoja kuin kristillisessä mielessä suojelusenkeli tai varjelija. Kaitsijan rooli voisi istua henkiolennolle paremmin. Daimon voi vakuuttaa ja antaa sisäistä varmuutta ihmiselle, kun hänen tekemänsä valinnat vievät tätä valittua kohtaloa kohti. Yhtälailla daimon voi luoda epävarman tai tyytymättömän olon, jos ihmisen elämä ei tunnu omalta ja tarkoituksenmukaiselta. Kunkin kohtalo tai elämänkulku on sellainen millainen matka on tullut valittua, ja koska elämään sisältyy kaikenlaista, on daimonia vaikea mieltää yksinomaan suojelusenkeliksi. Missään nimessä se ei kuitenkaan ole demoni, vaikka käsitteen nimi on samankaltainen. Selkeimmin daimonin rooli näkyy esimerkiksi luovuuden tai kutsumuksen ohjaamissa elämänpoluissa; ihmistä piiskaa vimma tai palo johonkin. Daimon on se henki mikä ajaa toteuttamaan omaa ideaa, eli täyttämään kohtaloa.
Astrologiassa daimonia on yritetty monin keinoin naulita syntymäkartalle, esimerkiksi siten että daimon on hengenarpa, lot of Spirit jota toisinaan kutsutaan lot of Daimoniksi. Tässä kohdin ajatteluni eroaa, sillä mielestäni Auringon arvalla on toisenlainen rooli kartalla. Katsantoni mukaan ei ole loogista, että daimon toimisi hengenarvan kautta, koska hengenarpa kuvaa tietoisuutta – miten voisimme tehdä tietoisia valintoja jos emme nimenomaan ole tietoisia kohtalosta. Mutta hengenarpaa kannattaa tietysti aina tutkia kartalta, se on Kuun arpakohdan onnenarvan vastinpari, joka löytyy kartalta yhtäläisen astemäärän etäisyydeltä horisonttiakselista kuin missä onnenarpa sijaitsee. Monista astrologisista karttaohjelmista löytyvät nämä tärkeimmät ihmisen osasta kertovat arvat.
Iamplikhos, neoplatonista filosofian koulukuntaa edustanut 200–300 lukujen taitteen ajattelija on daimonista esittänyt, ettei daimon ole yksittäinen tekijä taivaalta tai elollinen elämänmuoto, vaan että daimon edustaa koko kosmoksen henkeä. Yksittäisen kartankohdan, arvan tai nousumerkkiä hallitsevan planeetan sijasta kiinnitän mieluummin katseeni koko syntymäkarttaan. Se näyttää syntymän hetken kuvaamana elämää, ja siitä on luettavissa kohtalo, eli millainen elämänpolku ihmisellä on. Hellenistisen ajan astrologit painottavatkin, että astrologian tarkoitus on selvittää kohtalo. Se mikä kartassa on huomionarvoista tai painokasta, tai millaiset asiat kunakin ajankohtana nousevat päällimmäisiksi, osoittavat mikä kohtalo on. Tästä olen saattanut ennemminkin mainita, kun nykyisin kohtalo sanalla tuntuu olevan vääristynyt mielleyhtymä jostakin ikävästä tai pahasta. Jos kohtalo-sanan käyttäminen kirpaisee, sen voi ajatella myös elämäntarkoitukseksi. Jos palaamme Er-soturin myyttiin, sielulle tarjolla olevat kohtalot ovat paketteja, jotka sisältävät moninaisia asioita. Jokin kohtalo voi osoittaa runsasta maallista mammonaa, mutta kaupanpäälle tulee toisenlaisia harmeja, esimerkiksi yksinäisyyttä tai sairautta. Joku jetsettiin kyllästynyt sielu saattaa ennemmin valita yksinkertaisen ja hiljaisen elämänkaaren kuin näkyvyyttä, huomiota ja mainetta. Nämä ovat kaikki asioita jotka näkyvät syntymäkartan kokonaisuudesta.
Jotkut ovat hyvinkin kiinnostuneita kohtalostaan, tai elämänsä tarkoituksesta tai suunnasta, kyselevät mitä ovat tulleet tekemään elämässään, ja mielestäni tällaiset kysymykset kuvastavat keskustelua oman henkilökohtaisen daimonin kanssa. Paljon on ihmisissä heitäkin, jotka eivät näytä kyseenalaistavan tai pohtivan valintojaan tai elämänsä merkitystä. Ehkä daimon hoitaa tehtävänsä näidenkin ihmisten kanssa ja saa heidät elämään valittua osaansa.
Minusta on kiehtovaa katsella syntymäkarttoja ja pohtia miten ihmisen elämä näkyy kartasta. Moderni aikamme korostaa yksilön erityisyyttä, mutta taidamme olla ihmisinä lopulta hyvin samanlaisia, kaikki samasta tähtipölystä tehtyjä. Elämä sen sijaan on ainutlaatuinen, kuten siitä kertova syntymäkarttakin. Oman kohtalon selvittäminen on varmasti elämänpituinen tehtävä, mutta elämän suuntaa voi koettaa löytää pitkin matkaa. Syntymäkartan analysointi, miltä elämä näyttää, on tavallaan ”helppoa”. Jos kyselet itseltäsi miksi olet tässä elämässä, antaako henkioppaasi vastauksia? Joulunpyhinä saattaa löytyä kiireetön hetki miettiä mihin daimonisi sinua lykkää. Rauhaisia joulupäiviä teille!
Edellisessä kirjoituksessa käsittelin kakstoistaosia ja jatkan karttaesimerkillä, jotta avautuisi käytännön astrologian myötä miten dodekatemoria nivoutuu osaksi tulkintaa. Tarkastelun alle otin toivottavasti kaikille tutun henkilön ja mahdollisesti loppuunkalutun kartan; Elvis Presley on ollut viime kuukausina taas esillä kun laulajan ja hänen ketkun managerinsa tarinasta kertova uusi elokuva tuli kesällä ensi-iltaan. Esittelen muutamia tulkinnallisia huomioita Presleyn kartasta minizodiakin kautta.
Mistä lähteä liikkeelle? Kakstoistaosien salaisuudet ja planeettojen perimmäinen luonne yleensä näyttäytyvät kartan keskeisimpien tekijöiden dodekatemoriasta, eli nousuakselin ja valontuojien kakstoistaosien sijainneista. Nousevaa merkkiä hallitsevan planeetan 12-osa voi olla ensisijaisen tärkeä, mutta yhtä lailla kokonaisuus on se mistä tarina syntyy.
Oheinen kartta on Planet Dance ohjelmasta, ja aivan ulkoreunalla näkyvät kaksi ”planeettaraitaa” ovat hellenistisessä astrologiassa käytettävien dekaanien ja rajausten alueet. Syntymäkartan planeetat ovat paikan merkin ja numeron välisellä isoimmalla alueella, ja kakstoistaosat näkyvät sisäkehällä, esimerkiksi nousumerkissä jousimiehessä ovat Saturnuksen ja Venuksen dodekatemoriat.
Presleyn nousuakseli on jousimiehen 12 asteessa. Dodekatemoria rajautuu kahden asteen ja 30 kaariminuutin suuruisiin osuuksiin ja alkaa aina samasta merkistä, nousuakselia tarkastellessa siis jousimiehestä. Merkin 2,5 astetta ovat jousimiestä, seuraavat viidenteen asteeseen asti kaurista. Tätä seuraa vesimiehen asteet ja kymmenenteen asteeseen ulottuvat kalojen asteet. Nousuakselin kohdan 12 astetta ja 22 kaariminuuttia mahtuvat siis seuraavaan oinaan minizodiakin sisään, ja koska 22 kaariminuuttia on jo lähellä osan loppua, voidaan päätellä että nousuakselin dodekatemoria on aivan oinaan merkin lopussa. Oinas on Presleyn kartalla viides merkki, kartan kohta mikä liittyy synnyttämiseen, tuotoksiin ja hedelmällisyyteen kuten lapsiin, mutta myös usein luovaan työhön, taiteeseen, esittämiseen; viihteeseen, nautintoihin ja juhlaan. On sopivaa että kuuluisan laulajan elämästä ja itsestä kertova kartan akseli saa 12-osansa juuri viidennestä paikasta. Oinaaseen yhdistetään elinvoimaisuus, nopeus, raakuus, autenttisuus ja ehkä jopa tietynlainen röyhkeys. Tulimerkkinen dode näyttää Presleyn olemuksen perustuvan valloittavuuteen, kumartelemattomuuteen ja alkukantaiseen seksuaalisuuteen, vain muutamia avainsanoja napatakseni. On myös osuvaa, että ulkoplaneetoista Uranus, shokeeraava nurinpäinkääntäjä, sijaitsee oinaan merkin lopussa, pysähtyneenä. Presley oli rock’n’rollin pioneeri, joka rodultaan valkoisena esitti mustan kansanosan musiikkiin pohjautuvia lauluja, mikä oli hänen aikanaan kuohuttavaa. Ei hän toki ensimmäinen ollut joka näin teki, mutta ensimmäinen joka nousi valtavaan suosioon.
Presleyn kartta on yökartta, jolloin Kuu on kartan hallitseva valo. Koska Kuu on merkin alkuasteilla, sen dodekatemoria säilyy samassa kalojen merkissä. Kuu on syntymäkartan planeetoista ainoa, mikä on tärkeässä ja tekemistä osoittavassa kulmapaikassa. Kalojen Kuun maailma on mielikuvituksellinen ja moniulotteinen, ja Presley oli lauluissaan suurien tunteiden tulkki. Moninaisuutta kuvaa sekin, ettei hänen repertuaarinsa rajoittunut alkupyrähdyksen rokkiin. Kalojen Kuu voisi silti viitata siihen, ettei Presley ollut kuitenkaan säveltäjä ja lauluntekijä, vaan yhdisti löytämiään aineksia omanlaisekseen aarteeksi. Kartan neljättä paikkaa kuvataan sielun kohdaksi, ehkä sielukkuus oli hänen salaisuutensa. 12-osa toistaessaan kalojen merkkiä neljännessä paikassa kertoo myös äidin merkityksestä Presleylle.
Kauriin Aurinko sijaitsee asteissaan lähellä merkin keskivaihetta, mistä dodekatemoria asettuu vastapäiseen eläinradan kohtaan, rapuun. Tällä kartalla ravun Aurinko joutuu melko hankalaan kohtaan kahdeksanteen paikkaan, mikä vihjaa ettei elämä ollut yhtä suosiota ja menestystä. Myös kartan Keskitaivaan akselin 12-osa laskeutuu rapuun melko lähelle; Presley loisti vetoavana, riipaisevien tunteiden välittäjänä. Karkeasti voisi myös epäillä, tuliko Presleyn elämäntehtäväksi olla managerinsa Parkerin velkojenmaksaja. Vaikka Kuunsolmujen linja ei ole Auringon kanssa samassa merkissä, käy ilmi että Presley syntyi pimennysten välissä; kartassa Auringon lähellä oleva väkänen kuvaa ennen syntymää ollutta lunaatiota, mikä oli osittainen Auringonpimennys, ja sitä seuraava täydellinen Kuunpimennys tuli rapuun niille tienoille mihin Auringon 12-osa sijoittuu. Joskus tällainen syntymän ajankohta on kohtalokas.
Nousumerkkiä hallitsevan Jupiterin sijainti lisää vaikeuksista kertovia elementtejä elämäntarinaan. Jupiter on viimeisessä kohdassa skorpionissa, maailmojen välitilaksi kutsutussa paikassa mikä ikään kuin karkaa pois itseltä. Tämä voi vaikeimmillaan ilmentää elämänhallinnan ongelmia. Jupiterin dodekatemoria osaltaan toistaa hankaluuden teemaa, sillä kaksosissa Jupiter on vastamerkissään. 12-osa sijoittuu keskeiseen kulmapaikkaan ja korostaa Jupiterin roolia kokonaisuudessa. Kaksosista Jupiter saa perimmäiseksi luonteekseen vaihtuvuuden, mikä on Jupiterille vaikea, sillä planeetta ilmentää näkemyksiä ja uskoa. Ehkä Presley ei löytänyt kiinnekohtaa persoonalleen ja elämälleen.
Venus on kartan hyväntekijä kauriissa, eikä tämäkään ole helppo kohta Saturnuksen ollessa harmintuojan roolissa. Merkin lopusta Venuksen dodekatemoria kiertää edelliseen merkkiin jousimieheen, eli asettuu Presleyn nousumerkkiin. Taiteita ja suloisia säveliä ilmentävä planeetta osoittaa taiteellista lahjakkuutta, jousimiehessä tietynlaista innostusta. Saturnuksen varjo kuitenkin seuraa nousumerkkiin ja vihjaa kovasta kohtalosta; Presley joutui kieltäytymään monista normaaliin arkielämään kuuluvista asioista suosionsa vuoksi.
Mars on mielenkiintoinen tekijä, hyvässä paikassa Onnenarvan kanssa lupaamassa toiveiden täyttymystä, mutta vastamerkissä Mars ei pääse käsiksi luontevimpiin toteutumisiinsa. Vaa’an Mars hallitessaan viidettä taiteellisen luovuuden kohtaa voi mennä äärimmäisyyksiin, ehkä jopa laskelmoidusti suosion saavuttamiseksi. Me kaikki kai tiedämme Presleyn kohutut lanneliikkeet. Mars symboloi myös tukijoita ja promoottoreja eli manageri Parkeria; hänellähän oli jokin aivan tuulesta temmattu armeijan arvonimi. Planeetan 12-osa tulee kolminaisuusmerkkiinsä ja kulmapaikkaan kaloihin, mikä on tavallaan hyvä, että tuki tulee elämän perustaan. Voidaan kuitenkin ottaa huomioon sekin, että Parkerin omien sotkujen vuoksi Presley hautautui Las Vegasin kasinoille, eikä päässyt varmistamaan maailmanvalloitustaan ulkomaiden estradeille, neljäs kartan paikka kun viittaa kotimaahan.
Auringon polttavien säteiden peittoon jäävä kauriin Merkurius pelastuu dodekatemoriassa tekemisen alueelle omaan merkkiinsä neitsyeen aivan Keskitaivaan tuntumaan. Näin 12-osa nostaa Merkuriuksen päteväksi ja tuotteliaaksi ammattilaiseksi. Presleyn elämänkaarta ajatellen Merkuriuksen liikkuvaisuus ja älyllisyys eivät tainneet saada uralla riittävästi tilaa – olisiko tähän syynä syntymäkartan feminiinisten merkkien painotus ja sitä kautta myötäävyys; mikä oli Presleyn tahto?
Syntymäkartan ja kakstoistaosien tarkastelussa huomio kiinnittyy kulmille tulevaan painotukseen dodekatemoriassa. Kun syntymäkartalla vain Kuu on kulmapaikassa, tämä ei välttämättä osoita poikkeuksellista menestystä elämässä. Planeetoilla on kuitenkin salaisuutensa, sillä 12-osissa ainoastaan Aurinko jää sivuun kulmien aktiivisuudesta.
Pimennystenvälisenä aikana on hyvä hetki mennä pintaa syvemmälle ja tarkastella astrologiassa salaisuuksia. Kun Merkuriuskin matkaa skorpionissa, on luontevaa kaivella syvyyksiä. Ensinnäkin, mikä on salaisuus? Se on kertomaton asia, jotakin mistä ei ehkä saisi puhua. Salaisuus on sellainen, mistä ei ole saatu selvyyttä, eli mysteeri. Salaisuudeksi voi myös nimittää olennaista tietoa, eräänlaista niksiä, minkä selvittämällä solmu aukeaa.
Astrologiassa salaisuuden roolia pitää dodekatemoria. Se on mikrotason eläinrata jokaisen yksittäisen eläinradan merkin, makrotason, sisällä. Eläinrata, zodiakki, se vyöhyke avaruudessa jossa planeetat liikkuvat, on tuhansia vuosia vanhaa Babylonialaista perua, ja käsitys eläinradasta oli olemassa jo ennen hellenistisen astrologian muodostumista. Yhtä vanha on minieläinradan käsite, ja se seurasi eläinradan mukana länsimaisen astrologian syntyhetkillä, ikään kuin olennaisena osana eläinrataa. Dodekatemoria tulee tietysti kreikan kielestä, dodekate tarkoittaa kahtatoista ja moria osaa. Osaamme heti johtaa käsitteen merkityksen kahdestatoista eläinradan merkistä, kuinka yksi merkki jaetaan näihin osiin (kattaen kaksi ja puoli astetta kukin). ’Osa’ termillä on kuitenkin syvempi merkitys hellenistisessä astrologiassa, sillä se viittaa kohtaloon, ihmisen osaan minkä saa elettäväkseen.
Dodekatemoria on niukasti selitetty hellenistisen ajan teksteissä – tai voi olla, että selityksen sisältävää tekstiä ei ole säilynyt meidän ajallemme. Dodekatemoria voi olla aukottomasti esitetty niissä vanhimmissa opinkappaleissa, joihin moni hellenistisen ajan astrologi viittaa, mutta joista ei ole löytynyt alkuperäistä ehyttä teosta, vain uudelleen toistettuja kappaleita sieltä täältä. Useat antiikin ajan astrologiset tekstit kuitenkin mainitsevat dodekatemorian kuin itsestäänselvyytenä. Se, ettei meillä nykyään ole selkeää ohjetta miten dodekatemoria kartalta tulkitaan, on saanut tämän päivän astrologit varovaisiksi käyttämään menetelmää. Minizodiakki on enimmäkseen sivuutettu ja unohdettu, jäämässä salaisuudeksi.
Vähän myöhäisemmän hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen ajan astrologin Julius Firmicus Maternuksen (300-luvulta ajanlaskun jälkeen) teoksesta Mathesis löytyy laajimmin siteeratut pari lausetta koskien dodekatemoriaa. Olen nämä lauseet kääntänyt vapaasti muutama vuosi sitten seuraavasti: Ajatellaan että dodekatemoriasta löytyy kartan koko olemus, ja että mitä ikinä karttaan kätkeytyykään, se paljastuu.
Tarkoitukseni on pohtia, mihin Firmicus viittaa karttaan kätkeytyvillä tekijöillä. Onko kätkettynä oleva piilossa itseltä vai muilta? Mitä ilmeisimmin tarkoitus kuitenkin on, että asia paljastetaan käyttäen dodekatemorian systeemiä. Dodekatemoria on ilman muuta symbolinen tekijä, sen kohdassa ei ole taivaalla ”toista” planeettaa, eli se on sukua antiskioneille ja vaikka Mustalle Kuulle. Planeettojen dodekatemorioiden kohdat eivät yksinään muodosta ”järjellistä” tai mahdollisuuksien rajoissa olevaa karttaa tulkittavaksi (dodekatemorian kuvaamaa planeettojen asemaa ei ole ajassa), vaan näitä planeettojen ja akselien minieläinradan kohtia katsotaan suhteessa syntymäkarttaan. Koska menetelmässä vertautuu eläinrata kokonaisuudessaan yhteen merkkiin, mielestäni on kyse ennen kaikkea merkin ja paikan osoittamasta symbolisesta heijastuksesta tai tasosta.
Hellenistisiä oppeja nykyaikana selvittänyt Robert Schmidt esitti muutamien luentojensa lomassa pari esimerkkiä dodekatemorian ilmentymistä itsensä ja hyvin tuntemiensa henkilöiden kohdalla. Näistä välähdyksistä sai käsityksen, etteivät dodekatemoriat olleet lainkaan piilossa olevia, vaan ennemmin päivänselviä tekijöitä. Jos muut huomaavat dodekatemorian osoittaman asian, se ei voi olla piilevä, kätketty tai salaisuus.
Dodekatemorian tekniikka on sellainen, että planeetan tai akselin syntymäkartan sijainnin aste määrää millainen dodekatemorian kohta tälle tekijälle tulee; missä kahteentoista osaan jaetussa kohdassa planeetta sijaitsee, se saa tästä rinnalleen toisen merkin ja syntymäkarttaan verrattuna toisen sijaintikohdan. Dodekatemorian merkki tai paikka ei jyrää tai sulje pois syntymäkartan asemaa, mutta sen symboliikka tulee osaksi tulkintaa. Koska planeetta saa dodekatemoriassa oman sijaintinsa osoittaman sijainnin, tulee dodekatemoriasta henkilökohtaisuutta lisäävä tekijä. Monella voi olla kartallaan Aurinko oinaassa, mutta kaksitoista erilaista dodekatemorian osoittamaa vaihtoehtoa lisää moninaisuutta.
Dodekatemoria saattaa paljastaa yllättäviä pinnanalaisia kytköksiä planeettojen kesken. Planeetat voivat olla hyvin eripuolilla karttaa, jopa aversiossa (toisilleen näkymättömissä), mutta dodekatemoria paiskaa ne yhtymään, jakamaan tietyn merkin maailman. Joku planeetta voi olla dynamiikaltaan sivustakatsojan roolissa syntymäkartalla, mutta dodekatemoria nostaa sen keskeiseksi. Ehkä loistavan oloinen planeetta kipuilee elämässä, ja dodekatemoria voi paljastaa miksi. Jollakin kartalla ensimmäisessä minästä kertovassa merkissä ei ole planeettoja, mutta entäpä jos doden mukaan onkin. Usein dodekatemoria palastelee stelliumissa olevat planeetat omanlaisikseen, jos planeetat eivät syntymäkartalla ole kaikki samassa kahden ja puolen asteen suuruisessa minizodiakin kohdassa. Näin on esimerkiksi minun dominoivan stelliumini kanssa, se hajaantuu kolmen merkin alueelle dodeissa. Tämä voi helpottaa yksittäisen planeetan roolin tulkintaa, jolloin stelliumin tekijät eivät olekaan yhtä puuroa vaan niille löytyy yksilöllinen tyyli ja tehtävä.
Joillekin Dwadien käsite saattaa olla nimenä tutumpi kuin kreikkalaisperustainen dodekatemoria. Intialaisessa astrologiassa dwadashamsa on tekniikaltaan samanlainen, mutta sen tulkinta eroaa hellenistisestä perinteestä, jos oikein muistan dwadit käsittelevät perhesuhteita.
Firmicuksen tekstistä kiinnostusta herättää kartan perimmäisen olemuksen käsite. Dodekatemoria on siis kartantekijän perusolemus tai olennainen piirre, jonkinlainen perusidea minkä symboliikka uuttaa esille. Tätä kuvaa kreikasta englanniksi käännetty termi ’essence’ mikä tulee latinan sanasta essentia, se tarkoittaa olennaisinta osaa. Esanssi on tästä lähtöisin, alun perin lääkekasveista uutettu ja väkevöitetty osa, mikä pitää sisällään kasvin parantavan voiman. Samalla tavoin planeetan dodekatemoria on esanssi, sen ydinolemus; esanssi ei kasvissakaan eliminoi esimerkiksi sen kukintoa, mutta tiivistää voiman. Tämä tiivistymä, olennaisin osa, on kohtalon osoittama voima, mikä on pinnalta katsoen piilossa tai kätketty, mutta se on mahdollista saada selville ja tiedostaa.
Jos haluat ottaa selville millaiset symboliset voimat liittyvät karttasi tekijöihin, tarkastelen näitä tulkinnassa mikä tällä hetkellä kulkee kakstoistaosien nimellä. Tällä rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä ja muotoa viime vuosina, nyt tulkintaa on rikastettu puhtaammalla hellenistisen astrologian näkemyksellä. Dodekatemorian mysteeri voi antaa oivalluksia itsestä ja omasta elämästä, eikä mikään olennainen jää kätköön ja salaisuudeksi.
Vuosiprofektiossa aika kiertää merkkien läpi, nostaen aina kyseistä merkkiä hallitsevan planeetan ajanlaadusta määräävään asemaan. Yleisprofektio katsotaan nousumerkin vuosittaisesta siirtymästä, mutta samalla vuosisyklillä esimerkiksi kartan hallitsevan valon profektio voi antaa oleellista tietoa. Tarkemmin olen esitellyt tätä ajanhallinnan metodia esimerkiksi tässä vanhassa kirjoituksessa.
Profektio nappaa merkin vuorollaan käsittelyyn vuoden ajaksi, siitä siis nimi vuosiprofektio, ja kulkusuunta tapahtuu eläinradan merkkien mukaisessa järjestyksessä. Koska astrologian systeemissä on kaksitoista merkkiä, profektio palaa alkukohtaansa eläinradan merkit kierrettyään ja alkaa uuden samanlaisen kierroksen. Tämä toistuvuus herättää usein kyselyä ja ihmettelyä, koska eihän ihmisen elämä ole samanlaista vauvakuukausina (ensimmäisen elinvuoden profektio), esiteininä 12 vuotta myöhemmin tai vaikka miltei viiskymppisenä. Mikä erottaa ensimmäisen profektiokierroksen myöhemmistä samanmerkkisistä vuosista?
Palaan esittämääni kysymykseen, mutta heitetään kierros tyyliin ”jo ammoisina aikoina”. Profektio ajanhallintamenetelmänä on peräisin hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen astrologian ajoilta ja se on ollut käytössä myös intialaisessa astrologiassa. Modernista länsimaisesta astrologiasta se ehti välillä kadota, ainakin laajemman tuntemuksen ja osaamisen tasolla, mutta on nyt taas nopeasti yleistynyt kun antiikin tekstejä on käännetty nykykielille ja tutkittu. Perinteiseksi kutsuttu astrologia on enimmäkseen ollut alkuperäisten kirjoitusten ja menetelmien tutkimista ja astrologian tekemistä näiden oppien mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että ollaan valmiita jatkamaan eteenpäin, kehittämään astrologiaa alkuperäisten oppien mukaisesti. Perustavanlaatuinen filosofinen kysymys on, tulisiko astrologiaa harjoittaa vain niiden oppien perusteella, joita on onnistuttu pelastaa, jotka on varmistettu ”aidoiksi”. Kun hellenistisen ajan tekstejä on tutkittu, on saatu huomata, etteivät nekään ole aina yhteneväisiä keskenään. Yksi astrologi painottaa yhtä juttua, toinen on valinnut käyttöönsä hieman toisenlaisen menetelmän, eli riippuu aina näkemyksestä mitä pitää alkuperäisenä, oikeana tai totuutena. Astrologia elää ja muovautuu kaiken aikaa, ja meidän aikamme tekijät jättävät siihen omat jälkensä.
Palataan kysymykseen profektioiden jaksottaisesta toistumisesta. Tähän on antanut varsin kunnianhimoisen vastauksen slovenialainen astrologi Rok Koritnik. Hän on testannut profektioiden puuttuvaa palasta, miten erottaa eri aikoina tapahtuvat profektiot toisistaan. Koritnik on uskollinen hellenistisen astrologian menetelmille ja opeille, joita soveltamalla hän on rakentanut eräänlaisen yläkategorian vuosiprofektiolle. Koritnik kutsuu menetelmäänsä nimellä the Trails of the Stars, minkä voi kääntää tähtien poluiksi. Koritnikin menetelmä perustuu pidempien profektiojaksojen syklihallitsijaan, mikä seulotaan esiin ottamalla huomioon karttaa hallitsevan valontuojan ja sektin. Hänen metodinsa antaa käyttöön yksilöllisen oman kartan planeettasijainteihin perustuvan vuosisyklin, ja yhdistettynä vuosittain vaihtuvaan profektioon syklihallitsija osoittaa merkityseron kertautuvien profektiovuosien välille.
Luotan siihen että te lukijat ymmärrätte valintani jättää ruotimatta menetelmän oppeja seikkaperäisesti blogissani. Koritnikin teos, jossa hänen lanseeraamansa systeemi esitellään, on vielä varsin tuore, ja on mielekästä ohjata kiinnostuneet suoraan lähteelle. Teosta At the Turning of Years saa helposti nettikaupoista ja jopa siitä kotimaisestakin. Aion ottaa hänen ehdottamansa systeemin tarkastelun alle ja liittää vuositulkintoihini (linkki tulkintojen kuvauksiin ja hinnastoon), jotka perustuvat profektion osoittamiin planeettoihin ja joissa muutoinkin esittelen tarkkaan kunkin profektiovuoden asioita. Kun laskin itselleni syklihallitsijat ja niiden hallitsemat vuodet, sain heti ahaa-elämyksiä isojen teemojen toistumisista. Tähtien polut ovat tosiaan antoisia!
Tiesittekö, että hellenistisen astrologian mukaan tavallisia ihmisten ammatteja kartoilla kuvaa vain kolme planeettaa? Näen sieluni silmin teidän lukijoiden kulmien kohoavan ja voin kuulla ihmetysten huudahduksia. Kun hellenistisen astrologisen systeemin mukaan tarkastellaan seitsemää silmin havaittavaa planeettaa, miksi neljä muuta sivuutetaan – tätä tulkinnan metodia haluan pohtia teidän kanssanne.
Kuten oikeastaan ihan kaiken hellenistisen astrologian taustalla, tässäkin on kyse ajattelun filosofiasta ja jälleen kerran kohtalosta. Näkemys ammateista pohjautuu hierarkiaan niin planeettojen suhteen kuin ihmiskäsityksessä. Planeetoilla mielletään olevan omanlaisensa rooli, ja siksi ne ilmentävät vain tietynlaisia asioita elämässä. Aurinko ja Kuu kertovat ammattien ollessa kyseessä enemmän asemasta yhteisössä, sillä valontuojat viittaavat hallitsijoiden rooleihin. Tavallisten ihmisten ollessa kyseessä Aurinko ja Kuu osoittavat kartoilla muunlaisia asioita, esimerkiksi Aurinko näyttää sitä mitä tekee, millainen elämänpolku on, ja Kuu näyttää paikan ja ympäristön. Jupiter ja Saturnus ammatin ilmoittajina on samoin varattu erityisiin asioihin, Jupiter erityisesti uskonnolliseen kutsumukseen, ja Saturnus jos oikein olen ymmärtänyt, kenties osaan mikä joillekin koituu. Saturnuksen rooli on olla erillään muista, esimerkiksi kylän ulkopuolella olevan shamaanin tavoin, mutta joskus myös hyljeksittynä ulkopuolisena. Toisaalta Saturnuksen piirteisiin kuuluu maanviljelys, mikä antiikin aikaan oli varmasti kovaa työtä, mutta nykyään taitaa tulla perintönä. Näiden yllämainittujen planeettojen osoittamat tehtävät kuuluvat vain harvoille, joiden kohtaloon tällainen poikkeuksellinen rooli kuuluu.
Tavallisten ihmisten ammateista kertovat Merkurius, Venus ja Mars. Kolmikon osoittamat mahdollisuudet ovat värikkäät ja laajat. Merkurius ei kerro vain paperinpyörittäjistä, Venus kauneusalan töistä tai Mars sotilaista. Kunkin planeetan viitteet työstä saavat lisää aineksia sen mukaan, miten planeetat ovat sijoittuneet kartoille: Merkurius Auringon lähellä viittaa toisenlaiseen uraan kuin sellainen Merkurius mikä sijaitsee kartalla eri merkissä kuin Aurinko. Planeetat saavat siis lisää sävyjä kontakteistaan. Yleistyksen tasolla Merkurius osoittaa ammatteja, joissa tieto ja kommunikaatio ovat tärkeitä; näitä ovat opettajat, kauppiaat, lääkärit ja neuvonantajat. Myös astrologiaa tehdään Merkuriuksella, sillä planeetta kertoo tulkeista ja kielenkääntäjistä, ja astrologiassa planeettajumalien viesti käännetään tavalliselle puhekielelle. Venuksen alaisuuteen kuuluvat kaikki ihmisten, mielihyvän, kauneuden ja hyvinvoinnin kanssa tekemisissä olevat työt. Venus ohjaa taiteilijoita, mutta myös arkkitehteja. Tyypillisiä Marsin ammatteja ovat teräaseiden kanssa tekemisissä oleminen, asesepästä kirurgiin, sekä suojelualat poliisista vartijoihin ja palomiehiin. Marsin osoittamana ura voi olla myös jonkinlainen uhrautuvan sankarin homma, vaikka nykyään ei enää olekaan temppeliherrojen ja gladiaattoreiden toimenkuvia.
Esittelen muutamia pääpiirteitä miten päätellään, mikä näistä kolmesta planeetasta on se, mikä kuvaa omaa ammattia. Lopullinen tulkinta asiasta on monimutkaisempi ja vaatii koko kartan tutkimisen. Tärkein ammatin osoittaja on kulmapaikassa sijaitseva Merkurius, Venus tai Mars. Kulmapaikka tarkoittaa kokomerkkipaikoin tehtyä karttaa, missä yksi merkki tarkoittaa yhtä kartan ”huonetta” eli paikkaa. Kulmapaikat ovat ensimmäinen, kymmenes, seitsemäs ja neljäs. Kulmalla oleva planeetta on äänekäs ja aikaansaava, eli ammatillisessa mielessä potentiaali.
Hellenistisessä astrologiassa kartan kymmenes alue ei yksinomaan kerro ammatista, ja tässä kohdin katsanto eroaa selkeimmin modernista tulkintatavasta. Ammattia osoittava planeetta voi olla muuallakin kartalla, etenkin silloin jos jossakin kohdin on vahvaa painotusta esimerkiksi stelliumin myötä. Ammatin planeetta voi olla kymmenennen merkin hallitsija tai ehkä ylennyshallitsija, mutta myös kolminaisuushallitsija (näitä arvokkuuksia en erittele tässä tarkemmin, kysykää kommenteissa mikäli tahdotte tarkistaa asian omalta kohdaltanne). Olennaisempaa on planeettakolmikon kulmat Keskitaivaan akseliin, mikä voi kellua kokomerkkipaikoilla tehdyllä kartalla muuallakin kuin kymppipaikassa, meidän asteillamme jopa kartan viimeisessä merkissä. Jos Merkuriuksella, Venuksella tai Marsilla on kolmiokulma MC:hen, on kyseinen planeetta melko varmasti se ammattia osoittava tekijä. Kulmista oikeanpuoleinen dominoiva dexter-aspekti on selkeämpi kuin vasemmanpuoleinen sinister. Miten erottaa kumpi on kumpi? Kuvittele seisovasi kartan keskellä ja katsovasi MC-akselia yhdennessätoista paikassa oinaassa. Dominoiva kulma tulee oikean käden puolelta, eli kolmio jousimiehestä seitsemännestä kohdasta. Sekstiilikulma ei ole yhtä vahva kuin kolmio, mutta kolmion puuttuessa sekin voi näyttää suuntaa ammatin planeetalle.
Joskus on karttoja, joista ei millään meinaa löytää eroa Merkuriuksen, Venuksen tai Marsin välille mikä olisi selkein ammattia osoittava planeetta. Jos ne eivät ole kulmapaikoissa eikä Keskitaivaalle muodostu kulmaa, voi planeetan sykli Aurinkoon nähden kertoa painokkuudesta. Jos planeetta on liikkeessään vapautumassa Auringon säteiden alta, eli on viidentoista asteen etäisyydellä (katso että planeetta kulkee poispäin Auringosta eikä sitä kohti) on tällainen näkyväksi tulon kohta planeetan kierrossa tärkeä. Silloin planeetalla on kerrottavaa ja se on painokas, eli heliaakisessa nousussa oleva planeetta voi olla se ammatin merkki.
Hellenistisessä astrologiassa planeetat voivat ohittaa kartan paikkoihin liittyvät teemat. Tällä tarkoitan kymmenennen merkin osoittamaa teemaa. Tämä kartankohta näyttää yleisesti tekemistä, mistä yksilö tunnetaan, millainen maine hänellä on. Joskus ura on näkyvä ja leimaava asia, mutta varsinkaan näillä tavallista elämää elävillä ihmisillä näin ei aina ole, kun tehdään mitä hommia saadaan, henkemme pitimiksi.
Jos omalta kartalta nousee esiin ammattia osoittava planeetta, millaisia työnkuvia olet kyseisen planeetan teemoista tehnyt, ja jos mielikuvitus laukkaa, mitä kaikkea oman uran planeettasi voisi näyttää?
Muutamia vuosia, ehkä neljä tai viisi auringonkiertoa sitten, suosittu ja paljon seurattu astrologi Chris Brennan esitti tulevaisuudennäkymän. Astrologian piirissä oli tapahtunut hellenistisen astrologian buumi, mutta Brennan esitti, että seuraavaksi suosioon nousisi astrologisen magian harjoittamisen haara. Miten kävi? Maailmalla jos astromagiasta ilmoitetaan kursseja, ne täyttyvät huippunopeasti. Isoissa kansainvälisissä astrologian konferensseissa on esiintynyt joitakin aiheesta puhujia. Muutoin keskusteluissa aihe ei ole erityisemmin esillä, harjoittajat pysynevät enimmäkseen omissa piireissään, jotka ovat todennäköisesti kasvaneet viime vuosina. Täällä meillä astrologinen magia ei ole millään tavalla esillä. Yleensä tulemme virtauksissa toisten perässä, mutta olisimmeko tässä tapauksessa jääneet kokonaan junasta.
Mitä astrologinen magia tarkoittaa? Siinä astrologisen ajoituksen avulla valjastetaan halutun planeetan voima ikään kuin tiivisteeksi, ja tätä voimakiteytymää käytetään tavoitteen saavuttamiseen. Astrologiseksi maagisten voimien käytön tekee nimenomaan se, että toteutushetki valitaan tarkkojen astrologisten kriteerien mukaisesti. Elektioastrologia tarkastelee ajankohdan valitsemista, mutta astromagiassa mennään kuin potenssiin kaksi. Magiaan sopivalla ajalla on tiukat edellytykset, ja todella sopivan, hyvän ja voimakkaan ajankohdan löytäminen jonkun planeetan kohdalla voi ottaa useita vuosia.
Ennen kuin edes haaveillaan omien toiveiden toteutumisesta, on hyvä ymmärtää nöyryyden merkitys taivaallisten voimien kanssa. Planeetoilta on turha vaatia ihmetekoja, antamatta tai tekemättä itse mitään. Miten itse suhtautuisit outoon märkäkorvaiseen röyhkimykseen, joka vaatii palveluksia? Planeetan kanssa tulee muodostaa suhde, ja tämä kaveruus saattaa olla jo sinällään etsitty vastaus. Esimerkiksi planeettaa voi mietiskellä herkkyysaikana, eli planeetan omana päivänä ja sen tunnilla. Tällöin voi kuunnella teemaan sopivaa musiikkia, pukeutua planeettaan yhdistettävään väriin, laittaa tuoksun tai syödä jotakin planeettaan yhdistettävää. Monesta pikkuseikasta pitää ottaa selvää ennen kuin rituaalihetki toteutuu. Joka kerta planeetan tervehtimisen hetken ei tarvitse olla täydellinen, sillä keskittynyt ajatus on tärkeintä.
Planeetan suomaa voimaa käytetään auttamaan, kohottamaan, ohjaamaan, suojelemaan, edesauttamaan, kehittämään ja joskus jopa parantamaan. Kukaan astromagian harjoittaja ei halua pilata planeettasuhdettaan kysymällä mitään vahingoittavaa, esimerkiksi kirousta. Se mitä astrologisella magialla halutaan saavuttaa, tulee määritellä tarkkaan ja tiivistetysti, mutta kohtuudessa on järkevää pysyä. Esimerkiksi Venukselta voi pyytää kohennusta ihmissuhteisiin tai Jupiterilta apua taloudelliseen tilaan. Tavoite voi olla henkinen tai maallinen.
Seuraavaksi tutkitaan astrologiasta mikä planeetta, kiintotähti tai Kuun tietty asema (Moon Mansions) vastaa parhaiten sitä mitä ollaan hakemassa, ja etsitään sopiva ajankohta rituaalin tai teon suorittamiselle. Astromaaginen teko voi olla rukous, laulettu orfinen hymni tai teemaan sopivaan kohteeseen nimettömänä annettu hyväntekeväisyyslahjoitus. Planeetan valjastetun voiman voi uuttaa tuoksuun tai voiteeseen, tai sen voi kohdistaa talismaaniin. Kreikankielen sana telesma tarkoittaa keskittynyttä, yhteen koottua tai pyhitettyä. Talismaanien valmistaminen on kokonaan oma taiteenlajinsa; materiaalit ja värit valitaan planeetan (tai kiintotähden tms.) mukaan. Ideana astromagiassa on, että se mitä tehdään, toteutetaan astrologisesti hyvällä ja voimakkaalla hetkellä halutun planeetan suhteen. Astrologisesti esimerkiksi erityinen hetki on silloin kun planeetta tulee näkyviin taivaalla Auringon kohtaamisen jälkeen, ja tähän ”sorvataan” sopivaksi päivän ja tunnin osoittama luomisen hetki.
Miten astromagia toimii? Mysteerin kaltaisesti, näkymättömällä tavalla, jota ei voi esimerkiksi tieteen menetelmin todeta. Astromagian mekanismia ei pysty selvittämään, se ei ole tarpeellista, sillä esoteriaan ja okkultismiin kuuluu näkymättömyys tai piiloutuminen. Astromagiaa ei siksi voi aukiselittää teorialla, sitä ei voi mitata muulla tavoin kuin oman subjektiivisen kokemuksen myötä, antautuen ja sitoutuen.
Astrologisen magian harjoittamisessa nöyryys on tärkeintä. On oltava oman tietotason suhteen realistinen; ostopalveluilla voi välttää harmillisia tai jopa tuskallisia mokia, jos oma kartanlukutaito ei riitä seulomaan taivaan haitallisia vaikutuksia sivuun. Isosta maailmasta voi tilata talismaaneja, tai jos haluaa päästä alkuun pienemmällä panostuksella, voi ostaa pelkän ajankohdan tiedon, ja suorittaa teonhetkellä sanallisen pyynnön tai valmistaa helpon paperisen oman talismaanin (olen tosin niin niuho että mielestäni paperi materiaalina sopii vain Merkuriukseen, ja esimerkiksi Venuksen amulettiin kävisi kangas paremmin).
Astrologisen magian kanssa päätyy hyvin nopeasti isoihin filosofisiin kysymyksiin mitä voi pyytää, mihin magia auttaa. Meidän elämiimme on kirjoitettu (piirretty ja sisällytetty) oman osan merkkejä, joiden muuttamisyrityksiin ei taida kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa. Tällainen juttu on esimerkiksi tiettyyn sukupuoleen syntyminen; en ihan näe talismaanin muuttavan tällaisia fyysisiä lainalaisuuksia. Meillä on elämässämme reunaehtoja, mutta montaa asiaa voi auttaa. Joku tarvitsee suojausta pahoilta puheilta, toinen hitusen rohkeutta, aika moni janoaa rakkautta, turvaa, onnistumista, matkalle suojelusta – tämän kaltaisiin juttuihin voi saada boostia tallettamalla ohitsekiitävän taivaallisen hetken.
Planeetan visuaalisella näkyvyydellä on tulkinnallisesti olennainen merkitys astrologiassa, esimerkiksi sillä kätkeekö Aurinko toisen tekijän kirkkauteensa tai ilmestyykö planeetta uudelleen taivaalla näkyväksi sen jälkeen kun on kohdannut Auringon. Voidaan pohtia millainen ero on horisontista esiin nousevalla planeetalla ja horisontin alle näkymättömiin laskeutuvalla planeetalla. Hellenistisessä astrologiassa puhutaan silmin havaittavista seitsemästä planeetasta, ja yötaivaalla kiinnitetään huomiota kiintotähtiin. Astrologinen oppi rakentuu myös planeettojen keskinäisten kontaktien tutkimiseen sillä perusteella miten ne kulmaopin osoittamana voivat nähdä toisensa.
Hellenistisen ja modernin astrologian välinen suurin kynnyskysymys tuntuu monelle olevan ulkoplaneetat, uudella ajalla optisten apuvälineiden avulla paikannetut Uranus, Neptunus ja Pluto aurinkokunnassamme. Modernista näkökulmasta katsottuna on mahdotonta tulkita ilman ulkoplaneettoja. Heitän kehiin ajatuksen, että jos kreikkalais-roomalaiseen aikaan ulkoplaneetat olisi löydetty tai laskennallisesti teoreettisesti keksitty miten ne kulkevat, olisiko näillä siltikään seitsemään planeettaan verrattavissa olevaa roolia astrologiassa, koska ne eivät milloinkaan näy taivaalla paljain silmin. Mielipiteeni on, että ulkoplaneettojen kanssa oltaisi pitäydytty symbolisella ja kollektiivisella tasolla.
Vaikka ulkoplaneettojen tulkintamallit tuntuvat nykyään kovin vankoilta ja lukkoonlyödyiltä, ei näillä ollut löytöhetkellä tulkintamanuaalia mukanaan. Kaanon on vakiintunut vasta aikojen kuluessa, ja useimmiten vahvimman lain mukaisesti, eli on seurattu karismaattista ja paljon julkisuutta saanutta yksittäistä henkilöä. Tätä voitaisi verrata nykysomen ostoklikkauksiin, missä algoritmin kautta huomio kumuloituu. Ulkoplaneettojen kohdalla jokin läntisen maailman asia tai tapahtuma planeetan löytöhetken tuntumasta on iskostettu planeetan perusmerkitykseksi; vallankumous, henkisyys tai ydinvoima. Ulkoplaneettojen tulkinnallinen merkitys on luotu tapahtumatasolta, eikä se ole lainkaan samanlainen kuin silmin havaittavien seitsemän planeetan kohdalla. Nämähän on nähty aina, eikä ole olemassa mitään löytöhetkeä mikä olisi yhdistetty symboliikkaan. Näiden ”vanhojen” taivaan kulkijoiden merkitykset pohjautuvat niiden asemaan aurinkokunnassa, kiertoon ja kulkuun, ulkonäköön, eli monin osin astronomisiin tekijöihin. Ulkoplaneettojen kohdalla astronomia vaikuttaa sivuseikalta.
Ulkoplaneettojen merkityksiin ympättiin ”lainoja” vanhoilta planeetoilta, mikä köyhdytti seitsemän kulkijan merkityksiä. Kun samaan aikaan uuden tiedon huumassa ei tutkittu vanhoja tekstejä, ne oli kadonneet tai tuhottu tarkoituksellisesti, astrologisen tiedon jatkumo notkahti. Monelle nykypäivän astrologille voi olla yllätys, että ulkopuolisuus liittyy Saturnukseen eikä Uranukseen, tai että Neptunuksen henkisyys onkin napattu Jupiterilta. En osaa arvioida keksittiinkö varsinaisesti uusia asioita, joita ulkoplaneetat saivat edustaa. Tekniikkakin kaikilta osin on Merkuriuksen juttu, ei sen tulkitsemiseen Uranusta tarvita. Maailma ja sen asiat olivat olemassa jo antiikin aikaan, ja tematiikkaa on helppo soveltaa käyttämällä vain seitsemää planeettaa.
Toinen ongelmakokonaisuus muodostuu hellenistisen astrologian oppijärjestelmän täydellisyydestä ja kokonaisuudesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikella on oma paikkansa. Tähän systeemiin ulkoplaneetat eivät istu, vaan niillä täytyy olla jokin toisenlainen rooli. Monenlaiset ajanhallintasysteemit jättävät ulkoplaneetat sivuun, koska juuri nämä perustuvat merkkihallintajärjestelmään. Planeettojen kiertoa syntymäkarttaa vasten voidaan toki seurata, mutta tässäkin kirkkain idea jää toteutumatta: profektio osoittaa mitkä transiitit ovat tärkeitä, eikä ulkoplaneettoja voida sisällyttää profektiokiertoon, koska sekin perustuu planeettojen kotimerkkeihin. Astrologian opettajani sanoo, että ulkoplaneetat ovat kiintotähtien kaltaisia, mutta ehkä tämä jättää ulkoplaneettoja yhä enemmän tulkinnasta sivuun. Modernissa astrologiassa on totuttu nimenomaan kiinnittämään jopa suhteettomasti huomiota ulkoplaneettojen pitkiin transiittijaksoihin. Tuntumani alkaa olla yhä vahvemmin, että se mitä ulkoplaneettojen transiiteista tulkinnallisesti esitetään, löytyisi yhtä hyvin tarkastelemalla aikasyklejä tai huolellisemmalla planeettamerkitysten katsannolla näkyvien tekijöiden osalta. Monelle voi myös olla yllätys tai järkytys, että transiitit eivät ole päällimmäisenä kun yksilön ajanlaatua tutkitaan. Moderni astrologia on kääntänyt tämän nurinpäin, niin että tutkitaan lähestulkoon yksinomaan transiitteja, onhan se helppoa pyöritellä näitä vaikka puhelimella ja ohjelmista saa valmiin tulkinnankin.
Kun ulkoplaneetat eivät pääse ottamaan osaa muuhun astrologiseen analyysiin, jääkö niille vain transiittikunkkujen rooli? Progression voi yhtä lailla katsoa olevan yhden ajankohdan transiitti, mikä heijastetaan symbolisella vastaavuudella tähän hetkeen. Omassa ajattelussani tällä hetkellä suuntaan yhä enemmän yleismaailmalliseen malliin, missä ulkoplaneetta näyttäytyisi pääasiallisesti laajasti koko maapalloa koskettavissa asioissa, mutta ei välttämättä yksilötasolla. Nähdäkseni ulkoplaneettoja ei ole integroitu astrologiaan sisään siten, ettei alkuperäinen astrologinen oppi romutu. Tästä syystä jään mielenkiinnolla odottelemaan, syntyykö oivalluksia ulkoplaneettojen roolista, merkityksistä ja toteutumista, nyt kun astrologista perustaa on paremmin tutkittu. Ja sillä välin, mieluiten tulkinnallisesti skippaan ulkoplaneetat, jos en voi täydestä sydämestäni luottaa näiden tämänhetkisiin esitettyihin merkityksiin.
Astrologian Taika 