Archive for the ‘Astrologia’ Category

Onko ideoita?

20.1.2018

Vesimies on merkkinä ajankohtainen, eikä yksinomaan siksi kun Aurinko siirtyi sitä ylittämään. Kuunsolmut kulkevat leijonan ja vesimiehen merkkiparissa, ja kun Aurinko tulee lähelle solmulinjaa, tämä tietää pimennyksiä. Ajassa tapahtuu kollektiivisesti sellaista, mikä ihan jokaisen tulisi ymmärtää, riippumatta siitä onko vesimiehen merkki omalla kartalla olennainen. Vesimies on sitä kuinka olemme yhdessä tämän jutun kanssa, kaikki samassa veneessä.

Viimeisenä ilman elementin merkkinä vesimies tiivistää ajattelun mottoonsa Minä tiedän. Koska olen henkilökohtaisesti pöyristynyt näin arrogantista asettautumista toisia paremmaksi, on minun ollut todella vaikea päästä sisään merkin maailmaan. Nyt jos koskaan kun Kuun alasolmu ruoskii vesimiestä, on syytä kyseenalaistaa tietämystä.

Vesimies sukii itseään ajatuksella, että se on erikoinen, semmoisella uhanalaisen lajin kaltaisella tavalla harvinainen yksilö. Bloggaaja sukeltaa täällä syvään päähän allasta väittämällä, että oman erityisyyden ja erikoislaadun korostaminen on negatiivista merkin ilmentymää. Ihan jokaisessa merkissä on omat kompastuskivensä, eikä vesimiehen erikoisuudentavoittelu ole edes kovin vaarallista lajin kannalta. Eläinradan lopun merkeissä katsotaan jo kauas omasta navasta, ja tähän suuntaan mielestäni vesimiehen pitäisi kohdistaa sitä tietävää ajatteluaan. Vesimies katsoo asioita kaukaa, kollektiivisesti, isoja kokonaisuuksia ja ilmiöitä tarkastellen. Ne tottakai koostuvat pienemmistä osasista, mutta vesimiehen näkökulmasta katsotaan metsää niin kaukaa, että se on kartassa vihreäksi väritetty kohta; abstrakti vesimies hahmottaa myös sinisten ja ruskeiden alueiden merkityksen, noin niin kuin vertauskuvallisesti. Vesimies on yleisinhimillinen, ja tässä mielessä samanlainen elollinen olento kuin pallomme muutkin ihmiset. Ja mikä tietää, vaikka toisaalla avaruudessa olisi jotakin meidän elollisuuteemme verrattavaa. Tässä mittakaavassa yhden ihmisen erityisyys tuntuu surkuhupaisalta ja naurettavalta, jopa merkityksettömältä. Mielestäni siis vesimiehen tulisi enemmän keskittyä tähän miten hän yksilönä kuvastaa massaa.

Vesimies on yhteisöllinen, vähän kuin ikuinen jenginuori, ja etsii samanmielistä porukkaa ja hengenheimolaisten ryhmää. Tässä mielessä vesimies saattaa kääntyä nurkkakuntaiseksi, suvaitsemattomaksi ja tuomitsevaksi, jos katsoo jo tietävänsä kaiken, olevansa valmis, lopettaa maailman tutkimisen ja oman henkisen kasvunsa. Ajatusta ja ideaa varmasti toki tiivistää, kun yhdessä käännetään ja väännetään; useimmat meistä tuntevat ryhmätyön edut. Isossa porukassa toimiminen edellyttää ehdottomasti kykyä arvostaa avarakatseisesti omasta poikkeavia näkemyksiä. Tätä kultaista jyvää minun nähdäkseni vesimiehen tulisi maailmalta (ja miksei avaruudestakin) etsiä; mielen avartumista, uuden mullistavan idean kehittämistä, vapautta ajatella. Ja tästä päästään siihen, mikä surullisella tavalla on monen vesimiestyypin kohtalo: maailma vastustaa uusia ideoita, koska ne edustavat ennalta tuntematonta, ja silloin vesimies voidaan jättää sivuun. Kun sivullisuuden kokemuksia tulee riittävästi, vesimies voi vetäytyä (sinne omaan erinomaisuuteensa), eikä silloin löydä luonnollisinta paikkaansa yhtenä porukan tasavertaisena jäsenenä.

Kun oman kartan vesimiehen merkissä olevaa kohtaa miettii, siitä pitäisi kummuta jonkinlainen yleisidea, aate tai ismi, miten tämä omalla kohdalla rakentuu. Kyse voi olla ajattelun vapaudesta (mutta voidaan myös pohtia, onko se lupaa fakkiutua omiin teorioihin), me-henkisyydestä tai vaikka tasa-arvosta. Aika usein vesimies yhdistetään tulevaisuuteen (ehkä assosiaatio tulee siitä, että vesimies heilauttaa turvallisuudentunnetta, ja tulevaisuuttahan me emme tiedä ennalta. Edes astrologit. Tämä oli vitsi). Millaisia ideoita teidän vesimiehistänne tulee?

Mainokset

Laadukasta

30.12.2017

Kauriista on kirjoitettu niin paljon nyt kun Saturnus sopivasti siirtyi tähän omaan merkkiinsä. Pohditaan tässä yhteydessä kaurista ennemmin siitä näkökulmasta miten se jokaisen omalla kartalla ilmenee, osana kokonaisuutta, vaikkei edes olisi keskeinen merkkinä. Ehkä te toiset saatte enemmän tämän ankaran merkin antia kuin jutun kirjoittaja täällä, jolla koko kauriin merkki jää väliinputoavaksi merkiksi. Sellainen on poikkeuksetta sivussa.

Lähtökohtani on kontrolli, mutta ei todellakaan ikävän friikissä mielessä. Kauris edustaa sitä, että homma on hanskassa. Kauris on parhaimmillaan silloin kun se tietää mitä on tekemässä, mitä odotetaan; selvät sävelet ovat kaurista. Ja siksi se ei olekaan ensisijaisesti heittäytyjä, kokeilija eikä luovilla ratkaisuilla ilakoija. Epävarmuus syö kaurista, ja se haluaa olla tietoinen järkevällä tavalla arkisista liikkuvista tekijöistä. Kauris luottaa kokemukseen, se on järjen ja todentuntuisten mahdollisuuksien ääni. Kauriilla on tarve asioiden tapahtumiseen, että tulee valmista, suoritetaan mitä täytyy, täytetään odotukset ja velvollisuudet. Taakkaa on, mutta mitä tarkemmin kauris saa itse laatia aikataulun, sitä varmemmin syntyy mestarillista jälkeä. Kauris on parhaimmillaan ohjaksissa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että jokainen kauristyyppi pyrkisi johtotehtäviin tai että olisi edes parhaimmillaan pomon asemassa. Usein homma menee niin päin, että kauris tuntee vastuunsa ja tekee velvollisuutensa, ja tästä syystä päättävä asema, kontrollointi, jää sille. Kauriin pätevyys huomataan.

Oikeastaan kauris kontrolloi erittäin positiivisesta näkökulmasta. Se on laaduntarkkailua, missä huomio kiinnitetään parhaimpaan, onnistuneimpaan ja menestyneimpään tekijään. Jos verrataan neitsyeen, tämä toinen maamerkki huomioi virheitä. Kauris pyrkii selvittämään onnistumisen kaavan, ajamaan asiat oikein ja oikeudenmukaisesti. Säännöt ovat kauriin struktuuria, ja niiden luomisessa kauris ei vedä kotiinpäin vaan toimivuutta laajemmin koko yhteisölle. Sääntöjen kanssa ei tarvitse ihmetellä epävarmuutta vaan pelataan sen mukaan kuin on sovittu. Tästä näkökulmasta ei ole ollenkaan ihmeellistä, että kauriin hallitsija Saturnus on ylennyksessään vaa’assa, neuvottelujen merkissä.

Kauriin merkissä kontrollointi, siis pohjimmiltaan sääntöjen noudattaminen, tapahtuu yhtä paljon henkilöä itseään kohtaan, tekemisiä ja tunteita, kuin yhteisten asioiden suhteen. Kauris on selviytymisen varmistamisen merkkejä ja tähän se pyrkii vakauttamisen kautta. Kauris tarvitsee varmuutta ja turvallisuutta, mitkä ovat rauhallisen kypsymisen edellytyksiä. Jos edellytykset ovat kohdillaan, voi viisas lopputulos olla käsillä nopeastikin. Siksi kauris ei aina ole kategorisen hidas, mutta toisaalta aika ja harkinta ovat sille loogisempia.

Kauriin merkissä on olennaisesti mukana sen pehmeämpi puoli, mitä saattaisi voida nimittää henkisemmäksi puoleksi. Se kalanpyrstö, mikä viittaa intuitioon, syvälliseen näkemykseen ja sellaisten vaihtoehtojen ymmärrykseen, jotka eivät ole ilmiselviä. Näiden kaurispiirteiden tajuaminen ja hyväksyminen voi olla rajallista silloin jos merkkiä ajatellaan kovin kulmikkaasti ja suppeasti. Kauriin symboliikkaan liittyy ylemmän tietoisuuden saavuttaminen. Merkin symbolissa on mukana ympyrä, joka kertoo hengestä ja luovasta vitaalienergiasta, sekä pieni aaltokuvio, mikä on viittaus vastaanottavaisuuteen. Perinpohjaisesti tunnettuna kauris ei todellakaan ole despootti pomottaja, vaan spirituaalinen. Kun maallinen ja arkinen on vaivattomasti hallussa, pystytään suuntamaan mieli kohti laajempia kokonaisuuksia. Siksi kontrolli on tarpeen.

Kauriin merkistä toivoisin keskustelua esimerkiksi siitä, oletteko tunnistaneet kasvukäyrää ja kypsymistä sen kohdassa kartallanne? Millaisissa asioissa tunnistatte kontrollin ja halunne olla itse päättämässä?

Merkillisiä muutoksia Progella

9.12.2017

Edistyskartalla tapahtuu hiljakseen ja vähän, mutta se mikä muuttuu, on kaikki oleellista ja merkittävää. Kun planeetta edistettynä siirtyy toiseen merkkiin, kertoo tällainen isosta sisäisestä kasvuhaasteesta, mikä voi olla usean vuoden kestävä muutosjakso. Se miten planeetat edistyksissä liikkuvat riippuu syntymäkartan asetelmasta: muutosten syklit ovat henkilökohtaisia.

Kuu matkaa yhdessä merkissä noin kaksi ja puoli vuotta, ja Kuun tuomiin ilmapiirin vaihdoksiin saamme totutella suhteellisen usein. Kuun jättämät jäljet meissä eivät ole niin pysyviä, vaan luonteeltaan alati vaihtuvia. Aurinko etenee noin asteen vuodessa, ja siksi riippuu paljon syntymäkartan Auringon asteesta missä ikävaiheessa joudumme kohtaamaan Auringon merkin vaihtumisen tuoman ison muutoksen. Voitte pohtia, onko helpompaa tarttua uusiin haasteisiin vaikka teini-ikäisenä kuin lähempänä kolmeakymppiä.

Sisäplaneettojen osalta saamme kaikki jossakin elämänvaiheessa merkinvaihdoksia, mutta nämä tulevat todellakin omaan tahtiinsa. Se miten lähellä planeetta on syntymän hetkellä ollut perääntymisvaihettaan, heijastuu vahvasti progekartalla näyttäytyviin muutoksiin. Jos esimerkiksi Merkuriuksen perääntymisjakso tulee samassa merkissä kuin planeetta on syntymäkartalla, voi ensimmäinen merkinvaihdos tulla vasta eläkeiässä. Tai jos Venus onkin ehtinyt juuri oieta kulkusuunnassaan ennen syntymää, ehtii käydä läpi ainakin kolme tyylinvaihdosta.

Jupiterin ja Saturnuksen kohdalla merkinvaihdosta ei välttämättä tapahdu ollenkaan, mutta jos sellainen mahdollisuus omaan kehityskaareen kuuluu, on tällainen sitten varsin iso sisimmän muutos. Ulkoplaneettojen kohdalla merkinvaihdos on vielä harvinaisempi ja on mahdollista vain jos planeetta on ollut syntymäkartalla lähellä merkkirajaa; Uranus, Neptunus ja Pluto siirtyvät suuntiinsa edistettyinä vain hyvin vähän koko elämän aikana.

Kun planeetta edistettynä vaihtaa merkkiä, kuuluu prosessiin siirtymis- tai irtautumiskausi vanhan merkin puolella, ja sisäistämisen kausi uudessa merkissä. Nolla-asteessa (tai 29. asteessa jos retrotaan) ollaan vielä pitkään untuvikkoja, kummastellen uutta järjestystä. Planeetan kulkunopeudesta riippuen jaksot saattavat olla hyvinkin pitkiä; Kuun ylitys merkkinsä viimeiselle asteelle ottaa yleensä hieman vajaan kuukauden. Progen hitaus symboloi sisäisen kasvun muutosprosesseja, eikä uuteen merkkiin vaihtuminen edes Kuun osalta tapahdu hetkessä, yhdessä yössä. Kehitykselle kuuluukin antaa aikansa, uusi tyyli tai systeemi ei voikaan toimia kylmiltään, tunnustelematta, opettelematta.

Transiittien kanssa totumme kenties valheelliseen helppouteen merkinvaihdosten kanssa, kun niitä tulee jatkuvasti, etteivät olisi niin erikoisia asioita. Edistyskartalla muutos saattaa olla loppuelämän mittainen, ja nopeampienkin planeettojen kohdalla arkielämän tasolla pitkäkestoinen. Merkinvaihdos on siksi niin järisyttävä, että sehän käy tietysti vierekkäisten merkkien välillä; sellaisten jotka ovat eri maailmasta, merkkien joilla ei aina ole helposti löydettävää yhteistä säveltä. Merkkien kanssa täytyy aina tutkiskella itseään mitä se itselle kertoo ja suhteuttaa uuden merkin laatua ja elementtiä siihen, mitä on olemassa syntymäkartalla tai edistyksissä muuten. Ajatellaan vaikka leijonan Auringon siirtymistä neitsyeen, kyllä siinä joutuu symbolisesti ottamaan rikkalapion ja ohjekirjan kauniiseen käteen.

Merkinvaihdoksessa olevalla planeetalla on aina jonkinlainen suhde merkkeihin, ja voi tuumia kuinka luontevasti planeetta minnekin sujahtaa. Mars menee taatusti rivakammin oinaaseen kuin härkään, Merkurius taas joutuu etsimään ihmeissään sisimpään mieltä jousimiehessä tai kaloissa. Voi miettiä esimerkiksi maskuliinisten tai feminiinisten merkkien kautta miten uusi perusluonne itselle sopii; jos syntymäkartta on voittopuolisesti feminiininen, voikin olla ihmeissään kun planeettoja siirtyy tulen merkkeihin. Planeetan uuden hallitsijan kanssa täytyy katsoa mistä se löytyy, millaisessa asemassa edistyneenä on, millaisia haasteita hallitsijalla itsellään juuri on. Joskus merkinvaihdoksia voi tulla melko lyhyellä ajalla pari, ja voi pohtia lykkäävätkö samaan suuntaan vai osittain kumoavat toistensa viestiä. Joskus voi koko progen tasapaino heilahtaa merkinvaihdoksen vuoksi – onkin ”yhtäkkiä” sisimmässään ihan toisenlainen kuin aikaisemmin.

Lyhykäisesti kuvattuna Kuu kuvastaa ilmapiiriä, Aurinko minuuden ydintä, Merkurius mieltä, Venus arvomaailmaa, Mars elinvoimaa, Jupiter näkemystä ja Saturnus minuuden rakennetta. Planeetoilla on luonnollisesti myös edistyksen kautta olemassa koko kirjo symboliikkaa, ja sekin on yksilöllistä, millaiset seikat näiden aihepiireistä tulevat käsittelyyn. Sisäisen kasvun prosessit kun ovat niin henkilökohtaisia, kaikki asiat eivät tule samanlaisina.

Mitä lopulta tarkoittaa, kun edistyksen planeetta vaihtaa merkkiä? Täytyy kasvaa planeetan ja merkin osoittamaan suuntaan, esimerkiksi kalojen Auringon siirryttyä oinaaseen on löydettävä sisäinen rohkeus ja mietittävä millaisen uuden alun elämälleen aidosti haluaa. Kun leijonan Merkuriuksesta tulee vahva neitsyen Merkurius, voi olla oikea aika opiskella, koska on huolehdittava mielen ravinnosta. Edistyskartan tekijät toimivat synkassa syntymäkartan kanssa, kumpikaan ei sulje toista pois. Sisäiselle kehitykselle on hyvä antaa tilaa, sillä muutoin jäädään syntymäkartan raamien sisälle.

Edistyskartan nousumerkkien muutoksista olen kirjoittanut kauan sitten näin, ja blogista löytyy paljon sekalaisia mietteitä jutun alta progressiot-linkistä.

Onko teillä elämäntarinoita progressioiden merkinvaihdoksista? Millä tavoin olette joutuneet muuttumaan / halunneet muuttua?

Vähän rajaa asteroideillekin

6.12.2017

Olen koettanut löytää logiikkaa asteroidien astrologisesta tulkinnasta. Kun asteroideja on tuhansia, miten rajata aineistoa asianmukaisesti. Yleensä kerrotaan, että tulkintaan otetaan mukaan ”neljä suurinta”, mutta tästä paljastuu heti horjuvuutta. On totta, että Ceres on ensimmäiseksi löydetty ja kooltaan suurin (tästä tekijästä myöhemmin lisää) ja tämän jälkeen aivan 1800-luvun alussa havaittiin Pallas, Juno ja Vesta. Suuremmiksi kooltaan ovat kuitenkin osoittautuneet myöhemmin löydetyt Hygiea, Euphrosyne, Interamnia sekä mm. Davida ja Herculina. Ehkä astroharrastajille näistä tutuin on Hygiea, terveydenhoidon ja puhtauden asteroidi – mutta kuinka kattavia tulkintoja kartoistanne olette saaneet noista muista mainitsemistani isoista asteroideista? Koko ei siis näytä lainkaan toimivan kriteerinä sille, miten vakiintuneesti asteroidia selitetään astrologisesti. Symboliikan osalta olemme ihan kuin jymähtäneet ensimmäiseen neljään löydökseen.

Ceres luokitellaan nykyään astronomisesti ennemmin pikkuplaneetaksi, mutta se pysyy ihmeen tiukasti asteroidien kategoriassa. Onko Ceres vähän kuin väärinymmärretty nero tai 70-lukuisen matemaattisen joukko-opin uhri, kun se lasketaan kuuluvaksi ympäristöönsä? Ceresin kiertorata nyt sattuu kulkemaan asteroidivyöhykkeellä, mutta voisi olla ihan hyvä pohtia, onko tätä tarkoitus tulkita samoin kuin asteroideja.

Chiron on toinen, josta nillitän aina tilaisuuden tullen. Se ei ole asteroidi eikä sijaitse ollenkaan samalla alueella Aurinkokunnassa kuin asteroidit yleensä. Asteroidivyöhyke on Marsin ja Jupiterin välissä, joskin Jupiterin ja Saturnuksen välissä kulkee taivaankappaleita, joita astronomisesti kutsutaan esimerkiksi Troijalaisiksi, mutta käsittääkseni näitä katsotaan kuuluvaksi asteroideihin. Chiron taas kiertää etäämpänä, Saturnuksen ja ulkoplaneettojen välissä, ja luetaan kuuluvaksi kentareihin. Kun tämä sijainti jätetään huomiotta, mielestäni kadotetaan samalla Chironin tulkinnallinen funktio täysin. Chiron on holistinen, kokonaisvaltainen, yhdistävä ja linkittävä tekijä. Toinen asia taas on, kuinka tärkeäksi tämän arvottaa tulkinnallisessa kontekstissa.

Astrologiassa tulkinnallinen lähtökohtani on tekijän keskeisyys ja painokkuus suhteessa kokonaisuuteen. Tällä minun mallillani ajateltuna asteroideille ei kovin suurta saumaa jää, ja totta onkin että esimerkiksi ajanlaadun kuvauksissa en ole näitä enää mukana pitänyt. Ei varmaan yllätä, että tämäkin miten paljon asteroideja painottaa ja mitä niistä sisällyttää tulkintaan, jakaa tekijäkuntaa kaikenlaisiin leireihin. Yhtä mallia tuskin tarvitaankaan, sen verran monimuotoista astrologia on.

Nyt pohdin, millaisin perustein asteroideja voisi tulkintaan sisällyttää mielekkäällä ja loogisella tavalla. Se, että tulkinta annetaan neljästä ensimmäiseksi löydetystä tekijästä, tuntuu lähtökohdaltaan riippuvan enemmän tulkinnan tekijästä kuin kartanhaltijasta ja analyysin saajasta. Jos on olemassa useita muita tekijöitä, jotka ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan samalla viivalla, miksi tulkinnan tekijä päättää mitkä asteroidit otetaan mukaan? (toki tulkitsija saa aina valita tekniikkansa ja palettinsa, onhan se niinkin)

Entä jos kartta toimisi lähtökohtana, ja asteroideista olennaisimmiksi katsottaisiin ne, jotka ovat akseleilla tai valojen kanssa yhtymässä, riippumatta siitä onko kyseinen asteroidi löydetty 1800-luvun alkuvuosina tai kuuluuko se vaikka kymmenen isoimman asteroidin joukkoon. Tulkintaa tehdessä analyysi tuntuu myös rajoittuvan niihin asteroideihin, joista on löydettävissä eniten lähdeaineistoa. Junosta on esitetty paljon ja tällaisesta tekijästä on paljon helpompi rakentaa tulkintaa kuin esimerkiksi Eunomiasta. Silti se Juno ei ehkä olekaan jokaiselle se isoin juttu, vaan esimerkiksi sellainen asteroidi mikä sattuu olla akselilla?

Lukijat jotka olette kirjoituksiani seuranneet, tiedätte kiinnostukseni OOB-tekijöihin. Asteroideista monet ovat huikeissa kallistuskulman lukemissa. Kun OOB tilan rajaksi ovat Aurinko ja Maa määrittäneet 23.26,5 deklinaatioastetta ja monen planeetan ylitykset ovat parin asteen luokkaa, voi asteroidi keikkua esimerkiksi 44 deklinaatioasteen lukemissa. Näistä OOB-tekijöistä olen esittänyt, että ne ovat aktiivisuudessaan poikkeuksellisia. Tätä voisi pohtia, olisiko myös asteroidi kokonaisuudessa merkittävämpi silloin kun se on tuossa huikentelevaisessa tilassaan. Näin ajattelu tuottaa kuitenkin tietyissä merkeissä sijaitsevat asteroidit etusijalle, sillä useimmiten OOB-tilaan noustaan kaksosissa, ravussa, jousimiehessä ja kauriissa. Asteroidien kohdalla tämä merkkijakauma saattaa kuitenkin päteä vähemmän kuin Kuun ja planeettojen kohdalla. Monilla asteroideilla on sen verran eksentrinen kiertorata, että kallistuskulman ylityksiä on löytynyt jopa niin poikkeuksellisesta merkistä kuin vaa’asta (mikä planeetoille on sula mahdottomuus!). Eikä aina noissa neljässä OOB-herkimmässä merkissä kulku heilauta asteroidiakaan poikkeustilaan.

Mikä on teidän mielipiteenne, kuinka asteroidien laajaa joukkoa tulisi rajata? Mitkä voisivat olla kriteereinä ja perusteina asteroidin ilmenemiselle persoonassa? Oletteko löytäneet omalta kartaltanne asteroidin, mikä on itsellenne tärkeä – miten se sijaitsee?

Etsivä keihästäjä

25.11.2017

Koko totuus jousimiehestä vaatisi moniosaisen teossarjan, sillä muuttuva tulen elementin merkki ei ole lainkaan yksioikoinen. Sama pätee toisiinkin kaksittaisiin merkkeihin. Jousimiehessä, ihmisen ja kentaurin sekoituksessa, on yksi totuus ja sitten vielä jotakin enemmän. Sillä on vahva fyysinen vartalo ja lisäksi jousi ja nuoli. Aina on lisää. Siksi jousimiehestä voisi porskuttaa loputtomasti.

Jousimiehen tyyli on innostus. Siellä missä merkki kartalla on, on intoa. Muissa tulen merkeissä oinaassa palo on syttyvä liekki ja lapsenomaista, leijonassa lämmittävää hehkua, tyyntä mutta kattavaa. Jousimiehessä palo on nälkäistä, nuolevaa, ympäristöön singahtelevia sähikäisiä ja korkeuksiin kurottavaa lieskaa. Mistä jousimies intoaa, vaihtelee todella paljon, mutta yleensä taustalla on jokin idea, aatteen palo, vankka näkemys tai elämäntapa. Yhteistä on innostunut, myönteinen asenne.

Ristiriitaisuuksia tästä merkistä löytyy. Se että on viisas, ja silti niin uskomattoman kömpelö. Jousimies on fyysinen, eläimellisellä tavalla ruumiillinen, ja samalla sen tahto on filosofinen ja henkinen. Se näkee kauas symbolisella tasolla, eikä silti huomaa omien sanojensa tai tekojensa seurauksia. Yleistettynä jousimies ei ole pahantahtoinen vaan ennemmin sellainen löperö hölmö, hyvää tarkoittava ja liian hyväuskoinen (tässä on paljon samaa kuin Jupiterin hallitsemassa toisessa merkissä kaloissa). Pettymyksiä satelee kaikille, ja jousimiehen uskoa koetellaan kun ihmiskunta ei yllä sinne mistä hän haaveilee. Silti jousimiehellä on uskomaton kyky nousta aina uudelleen. Voi vaihtaa näkemystä ja uskomusta ja elämäntapaa, mennä eteenpäin.

Jousimiehen hauskuus, huumorintajuisuus ja iloisuus hämmentävät odottamaan tästä kepeämpää kuin mikä on lopullinen totuus (voi lukaista mitä vastamerkin kaksosen kepeydestä kirjoitin, polaarimerkit puuhaavat samassa maastossa). Jousimies etsii lopullista totuutta, ja se vasta painavaa tavaraa on. Etsii, ja siksi katsoo aina kauemmas, muualle ja eteenpäin, aidan toiselle puolelle, ei tyydy siihen mitä on jo löytänyt. Jousimiehellä on nälkä enempään, ja se voi olla katkeraa kun mikään ei tunnu riittävän. Tyytymättömyys ei kuitenkaan ole kaurismaista pettymystä vaan lujaa uskoa siihen, että vielä jossain on parempaa, upeampaa, täydellisempää ja todempaa. Naulitseeko jousimies milloinkaan nuolellaan totuuden ydintä, sitä voidaan pohtia. Ja voidaan keskustella siitäkin, kaipaako jousimies pysyvyyttä. Hetkellisesti merkitykset voivat olla riittäviä, ja oletukseni on, että jousimies voi saarnata totuuttaan vedenpitävän uskottavasti, liturgiat kohdillaan, vaikka sydämessään epäilisikin. Se pyrkii totuuteen ja rehellisyyteen, mutta keinoissa joskus asettuu itse lakiensa yläpuolelle.

Sitten katseet omiin karttoihin. Miten jousimies teidän kartoillanne liittyy totuuteen? Tarjoaako jousimiehen alue suurimmat ja laajimmat mahdollisuudet, ja siten kertoisi onnesta? Ovatko jousimieshuoneenne ja merkin planeetat innokkaita? Räiskähteleekö jokainen nousujousimies sähikäisiä?

Painon perässä

18.11.2017

Henkilökohtaisten ajanlaatujen tulkinnassa katson tarkkaan progressiokartalla tapahtuvia ilmiöitä. Koska ajanlaadussa yleensäkin merkittävä yleistä sävyä antava, ja usein vahvin tekijä, on pysähtynyt planeetta, pätee tämä logiikka muillakin aikaan sidoksissa olevilla karttatasoilla. Jos siis edistyksissä jokin planeetoista on vaihtamassa kulkusuuntaa, katson tämän heijastuvan ihmisen sisäiseen kehityskaareen (mikä on se mitä edistykset meille kertovat). Kun jokin planeettaenergia painottuu, sen osoittama tehtävä, haaste tai oppiläksy alkaa elää minuudessa, sisimmässä.

Syntymäkartta on yksilöllinen ja henkilökohtainen, ja sen rakenteesta riippuu missä elämänvaiheessa edistyskartalla planeetta voi olla käännöksessä. Nämä eivät tapahdu ikäkausittain, vaan jokaisen omassa syklissä. Syntymäkartta antaa raamit sille, millaisia painotusjaksoja pysähtymisien kautta ylipäätään voidaan elinkaaren mittaan kohdata. Käytännössä ja teknisesti kyse on siitä, miten lähellä syntymän hetkellä planeetan pysähdys on. Jos planeetta on melko lähellä retrojaksoaan, sen aika koittaa edistyskartan tasolla jossain vaiheessa. Useimpien kohdalla ei ehdi tulla montaa käännöstä progella elämän aikana.

Progressiot ovat kaikissa liikkeissään hitaita, ja tästä johtuen pysähdyksien ajanjaksot ovat pitkiä kausia, planeetasta (ja pysähdyksen tulkintatavasta) riippuen jopa useita vuosia. Kun pysähtyneen planeetan teemat tulevat keskiöön progression kautta, en mielelläni yhdistä näitä konkreettisiin tapahtumiin. Toki sillä on suuri merkitys, millaisia valintoja teemme sisäisistä lähtökohdista, joten energia hivuttautuu mukaan – pääasiassa siis omien ratkaisujen, ajatusten ja mielenliikkeiden myötä.

Voidaan ajatella, että edistyksissä oleva pysähtynyt planeetta tarvitsee polttoainetta, jotta se ilmenisi erityisen painokkaana tekijänä. Tällaisia sisäistä tehtävää ryydittäviä tekijöitä voivat olla esimerkiksi pysähdyksessä olevan progressioplaneetan kontakti syntymäkartalle, aktiivinen kulma progressioissa (esimerkiksi progekuun ylitys pysähtyneelle planeetalle), pitkä transiittijakso joltakin planeetalta (jos vaikka Merkurius pysähtyisi kauriissa ja Pluto sahaisi transiittina sen yli, nostaahan se intensiteettiä), pimennyssarja kyseiselle planeetalle jollakin karttatasolla, ja vuoden jakso ajan herrana. Kun pysähdyksen ajanjakso on pitkä, pysähdyskin saattaa sisältää monenlaisia jaksoja; jos esimerkiksi Marsin pysähdyksen vuosista jokin on myös profektion eli ajan herrana olon kautta painokasta aikaa, korostuu tämä yksi vuosi toisia enemmän.

Merkuriuksen käännöksen tai käännökset edistyskartalla kohtaamme kaikki, joiden elämänkaari on ns. normaalielämän mittainen. Vikkelän pikkuplaneetan käännös on suhteellisen nopea jopa tahmealla progekartalla, useimmiten noin kahdeksasta kuukaudesta vuoden mittaiseen ajanjaksoon. Painokas Merkurius kiinnittää huomiota ajatusprosesseihin, mieleen, oppimiseen ja kommunikaatioon. Merkuriuksen pysähdyksen kuukaudet voivat olla toisenlaisen ilmaisukielen hakemisen aikaa. Joissakin tapauksissa tämän voi kokea hermostuksen ja kiireen aikana, siis hyvin stressaavana. Sillä on suuri merkitys, mihin suuntaan planeetta on pysähdyksen jälkeen lähdössä; retrojakson päätteeksi tuleva pysähdys voi kääntää havainnoimaan ulkomaailmaa, kun taas käännös perääntymään suuntaa huomiota omaan sisimpään. Jos Merkurius kääntyy progressiossa perääntymään, seuraa tätä todennäköisesti toinenkin pysähdysvuosi retrojakson päätteeksi (mikä kestää noin 20-23 vuotta).

Venuksen perääntymis-jaksossa huomaa jo syntymäkartan rakenteen merkityksen. On mahdollista, että elinvuosiin ei ehdi sisältyä ollenkaan Venuksen pysähdystä progressioissa. Venus on pysähdyksissä noin puolentoista vuoden verran, jos suunnanvaihdos on oman kartan sinikopioon kirjoitettu. Painokas Venus indikoi arvomaailman tarkistamista, sosiaalisten kuvioiden korostumista sekä planeetalle ominaisten teemojen kuten estetiikan ja rakkauden tärkeyttä pysähdyksen kuukausien aikana. Pysähdyksen aika liittyy ihmissuhteisiin asennoitumisen muutokseen, sillä kulkusuunnan vaihduttua oma sisäinen tapa ilmentää Venusta on kokonaan toisenlainen. Venuksen perääntymisvaihe edistettynä kestää noin 40 vuotta, jolloin jakson kummassakin päässä on painokas pysähdyksen jakso.

Jos Marsin perääntyminen osuu kohdalle, pysähdys ottaa reilut kolme vuotta. Tämä kiusaa sisäistä tahtoa, rohkeutta ja uskallusta aloittaa. Hankalissa kulmissa tai erityisen vahvasti korostuessaan saattaa olla vaikeaa välttää ajoittaista harmintunnetta, ja kun tämä tapahtuu minuuden tasolla jota ei moni edes tiedosta, saattaa tällainen tiedostamaton kiukku olla varsin kuluttavaa. Marsin suhteen voi aina tutkailla omien voimien jakamista, elinvoimaisuutta, fyysistä jaksamista ja seksuaalisuutta.

Jupiterin pysähdys edistyksissä on mahdollista silloin kun planeetta on syntymän hetkellä ollut lähellä käännöstä. Pysähdyksen aika kestää noin viisi vuotta. Korostunut sisäinen Jupiter painottaa omassa kehityskaaressa kasvua, näkemyksessä ja elämäntavassa tapahtuvaa muutosta tai löytämistä sekä totuuden etsintää. On ihan mahdollista, että Jupiterin pysähdyksen vuodet osoittautuisivat elämän onnellisimmaksi ja antoisimmaksi ajaksi. Tällaisten vuosien aikana on varmasti ratkaisevaa, salliiko itselleen tarttumisen sisäisen kasvun mahdollisuuksiin ja osaako vapautua minuutensa rajoituksista.

Saturnuksen pysähdys on samalla tavoin riippuvainen syntymäkartan luomasta potentiaalista. Saturnuksen pysähdyksen pituus näyttää jonkin verran vaihtelevan, joillakin kartoilla näyttää ottavan viisi vuotta, joillakin jopa kahdeksan. Tämä lienee se kovin koulu kehityskaaressa? Saturnus tarjoaa kypsymisen vuodet, ja useimmiten tämän planeetan kanssa prosessit ovat ankaria. Saturnus merkitsee työtä, ja jos tähän ei minuutensa tasolla halua tarttua, voi tuntemus olla jähmettävä, pelkoja nostattava tai jollakin lailla surkastuttava. Hyvin työstetyt Saturnusvuodet antavat vakautta ja järjestystä, tekevät ehkä niin lujaksi sisäisesti ettei mikään voi sen jälkeen hetkauttaa.

Ulkoplaneettojen pysähdykset, jos sellainen kohdalle sattuisi, kestävät tapauskohtaisesti pitkään ja oletuksena voisi pitää kymmenen vuoden ajanjaksoa. Näin pitkässä ajanjaksossa on vaikea naulita muutoksia tai omia tuntemuksiaan. Perussääntönä voisi pitää, että Uranus herättelee, Neptunus uinuu omassa kuplassaan ja Pluto kahlaa minuuden syvyyksiä. Ulkoplaneettojen pysähdysten kohdalla kannattaa erityisesti etsiä muita merkkejä ajanlaadusta, jotka voisivat osoittaa keskeisimmät vuodet tällaisissa muutosprosesseissa.

Toivottavasti teidän lukijoiden mieleen nousi ajatuksia progression painavista ajanjaksoista, erilaisissa planeettasävyissään.

Yksityisalueella

4.11.2017

On aika ottaa kantaa skorpionin merkkiin. Pohditaan havaintojemme ja kokemuksiemme kautta mitkä ovat merkin olennaisimmat ilmentymisen tavat, ja ehkä saadaan keskustelun konsensukseksi puristettua ja väännettyä yleisimmät teemat. Tai ehkä ei, koska ehdoton skorpioni ei taivu kompromisseihin. Vaikka omalla syntymäkartalla ei skorpionin merkissä olisi keskeisiä tekijöitä tai jopa yhtään mitään, se on silti jossakin kohdassa omaa karttaa. Tarkastelun lähtökohtana voisi olla se, miten skorpioni itsellä näkyy, miten kukin ilmentää kyseistä karttansa aluetta.

Useita vuosia sitten kävin keskustelua skorpionista, ja vaikka keskustelukumppanini ei tainnut olla millään tavoin astrologiaan perehtynyt, oli hänellä vankka käsitys tästä hänen omasta aurinkomerkistään: ”It’s all about sex”. Tähänkö se skorpionissa kiertyy ja kulminoituu, mitä mieltä olette?

Otsikkoon tempaisin yksityisyyden, koska mielestäni se ainakin kuvastuu skorpionista. Kiinteänä veden elementin merkkinä skorpioni on tunnetasoltaan kiihkeä, vaikka tätä ei tosiaan aina ulospäin näe ollenkaan. Se mitä skorpionissa on, pysyy jollakin tavoin privaattina, poissa näkyvistä. Skorpionin merkki on eläinradalla omistamisen polariteetissa, ja mietin onko itsellä pitäminen pohjimmaisena motiivina tähän merkkiä määrittävään tarpeeseen pitää asiat poissa julkisuudesta. Jos jostakin avautuisi toisille, se ei silloin olisi enää samalla tavoin vain minun. Tai toinen näkemys voisi olla skorpionin perustavaa laatua oleva epäluottamus, miltei vainoharhaisuus. Skorpioni saattaa jakaa, mutta vain kun ehdoton luottamus on saavutettu ja toisen lojaalisuus varmistettu. Tällaista ei taida usein sattua. Ehkä yksityisyyden tarpeen taustalla on kontrollintarve; pysyy elämän langat paremmin omissa käsissä. Skorpionissa suhtaudutaan yksityisiin, omiin asioihin, järkähtämättömän ehdottomasti, kiihkeällä tahdolla kiinnipitävästi.

Toisilla kartanalueilla yksityistäminen onnistuu paremmin kuin toisilla. Kukaan ei kyseenalaista jos IC tai vaikka laskuakseli on skorpionissa, ei ainakaan meidän kulttuurissamme, jos sisimpänsä asioista tai ihmissuhteistaan ei erityisesti tiedota. Skorpioni kuuluu kuitenkin meillä tavallisimpiin nousumerkkeihin, ja tässä voi olla sovittamista jos pitäisi olla ikkunat auki Eurooppaan, eikä halua oikeastaan edes näkyä. Ehkä joku noususkorppari kertoo miten tämä hoidellaan. Ja itselläni skorpioni on julkisella alueella MC:llä, että voitte arvata millaisen työn ja tuskan takana on edes ammatillinen näkyvyys. Salassapitovelvollisuus onkin yleensä kuulunut olennaisesti työnkuvaani (seksi ei niinkään – vitsi-vitsi).

Skorpionia pyöriteltäessä minulle mahdollisesti olennaisimmaksi teemaksi käteen jäi kärjistykset. Skorpioni on voimakkain, sillä kiihkeällä tavalla, tunnemerkeistä, ja sen tyylinä on ehdottomuus. Se on mustavalkoinen ja joko/tai. Skorpioni vetää rajoille, se ei ole mitään valjun tyylikästä vaan säkenöivää euforiaa ja tuskanhikeä, extremeä. Skorpioni jakaa aina jollain lailla, esimerkiksi nousulla ollessaan toisten käsityksiä itsestä; se ei ole ’ihan kiva’ vaan enempi sellaista minkä jälkeen on mustelmilla ja rakkuloilla ja voi huokailla silmät loistaen ’what a ride’. Minä löydän työstäni tämän kiihkeyden, omistautumisen, tuskankin. Siellä missä on skorpionia, on intohimoa.

Millaisena teidän karttojenne skorpioni näkyy? Mikä kärjistyy, minkä salaatte?

Tavaramerkki

14.10.2017

Vaakaa pohtiessani jouduin muna-vai-kana dilemmaan. Täytyy nyt punnita huolellisesti. Vaaka on eläinradan tavaramerkki, erilainen kuin muut kuvatessaan esinettä, kun merkit yleensä ovat saaneet symbolinsa ihmisestä tai eläinkunnasta. Silti vaaka jos mikä esitetään humaaniksi, ihmisten merkiksi, sellaiseksi jonka edustaja suuntaa juuri ihmisiä kohti.

Vaaka on normatiivinen, sen tehtävänä on määrittää yleisesti hyväksytty. Vaa’an punnukset tuomitsevat, mutta ehkä merkki aukenee mukavammin jos pohdimme tätä arvottamisen kautta. Vaaka on makutuomari, joka määrittää mikä on soveliasta. Vaaka pyrkii balanssiin tasoittamalla, silottelemalla ja sovittelemalla. Vaaka on eläinratamme konservatiivisimpia merkkejä, sillä sen toimintaan ei sovi hätkähdyttäminen tai avantgardismi. Yleisesti hyväksytty on vaa’an areena, ja vaikka se toimii itse normin määrittäjänä, on sille usein kovin tärkeätä saada itse toisten hyväksyntää. Kärjistynyttä käänteistä vaakaa on perustaa käsitys sille, mitä toiset ajattelevat, ja hyväksyä mitä tahansa kunhan ulospäin näyttää sopivalta. Vaa’an ei todellakaan ole tarkoitus hyväksyä sellaista, mikä ei sovi sen omiin arvoihin (eihän kenenkään pitäisi, jos tarkkoja ollaan). Vaaka ei oikeastaan ole suvaitsevainen, sillä se edustaa standardia ja kohtuullisuutta. Näin esitettynä on kuin äänessä olisi enemmän vaa’assa ylennystään juhliva Saturnus, eikä pehmeän passiivinen hallitsija Venus.

Ihmiset ovat vaa’an pelikenttä ja parhaimmillaan merkin anti on toisten huomioonottaminen, muiden mielipiteen huomioiminen, kaikkien eduksi toimiminen ja sovittelu. Vaaka edustaa konsensusta, mikä tyynnyttää oloja, tuo rauhaa, jakaa kaikille tasapuolisesti. Toisten näkökulman huomiointi on sivistystä, kultivoitunutta käytöstä, ja usein kertakaikkiaan rakastettavaa. Vaaka paheksuu tahdikkaasti sitä mitä ei hyväksy, eikä koe velvollisuudekseen mennä mukaan tahraavaan, vaikka oikeastaan maailma pitäisi muuttaa siten että tahra katoaisi. Normien, yhteisön paineen kautta näin saattaa käydä, ja tässä on vaa’an strategia.

Tuumin pitkään osoittelevaa paradoksia siinä, että vaaka ainoana eläinradan esineenä on kaikkein eniten suuntautunut ihmissuhteita kohti. Onko se korjausliikettä, paikkausta siitä inhimillisestä mikä itseltä puuttuu (symbolisella tasolla)? Varmasti rauhaan pyrkivä ja tyynnyttävä tyyli ihmisten kanssa on palkitsevaa, kannustaa jatkamaan. Onko tarve ihmistä kohti vaa’alla sisäsyntyistä, vai kehittyykö matkan varrella? Onko vaakaan liitetty hyväksynnän tarve sittenkin enemmän halua saada palautetta, tuntea olevansa yhteydessä toiseen, olla kanssakäymisessä missä tavoittaa toisen? Vastavuoroisuutta kaipaava vaaka on ymmärtänyt lainalaisuuden, että saadakseen on annettava.

Jos tullaan pois astrologian kuplasta ja mietitään vaakaa nykyisessä maailmanmenossa, eikö sen tehtävä ole mission impossible? Omia erityispiirteitään korostavat yksilöt kaipaavat kai vähiten konsensusta. Aina uuden perässä juoksevat eivät kai tavoittelekaan hyväksyntää, vaan saavat arvonantonsa siitä miten rajusti yhteiskuntaa hätkähdyttävät. Ihmissuhteetkin tuntuvat olevan valtavassa murroksessa. Pitäisiköhän vaa’an merkkiä päivittää nykyisellä yksilöllisyyden aikakaudella? Vai olisiko vaaka ainoita merkkejä, jotka ovat tajunneet, että sosiaalisen eläimen, ihmisen, ikävä toisen luo ei muutu miksikään?

Vaakaa omilta kartoilta saa tietysti tarkastella mistä tahansa näkökulmasta; kiinnostavaa olisi esimerkiksi kuulla millä tavoin karttanne vaaka-alueelta näkyy se, ettei tahdo tehdä/olla/ajatella yksin? Missä te tarvitsette toisia?

Dwadit

30.9.2017

Kun astrologiaa harrastetaan ja tutkitaan pidempään, sitten kun perusteet on läpikotaisin hallussa, on ihan luonnollista päätyä kyselemään lisää. Moni tulkintaa tarvitseva ei tahdo tyytyä syntymäkartan perustulkintaan vaan haluaa syvällisempää tulkintaa. Lisäosien aika ja tarve tulee jokaiselle omaan ja tarkoituksenmukaiseen aikaan. Kenenkään ei kannata ekstrametodeista aloittaa. Minulle astrologian syvemmistä karttakerroksista on tähän asti riittänyt hienosti Draconic kartta, mutta karttojen ”alatasoja” voi löytää toisinkin.

Esittelen teille hieman vanhaa tekniikkaa, jolla voi tutkia astrologista merkkisymboliikkaa vertikaalisesti, syvyyssuunnassa. Kyse on hindu-astrologiasta ja / tai Babylonialaisesta astrologiasta peräisin olevasta dwadashamsa menetelmästä, dwadeista. Termi on sanskritin kieltä ja tarkoittaa 12-jakoista. Sen voisi katsoa samantyyliseksi kuin harmonia-ajattelun astrologiassa. Dwadit pohjautuvat näkemykseen, että jokainen tekijän osa heijastaa kokonaisuutta. Siten jokainen eläinradan merkki pitää sisällään kaikki merkit. Kukin merkki jaetaan kahteentoista osaan, jolloin yksi osa on kaksi astetta ja 30 minuuttia. Vaikka menetelmän useimmiten mainitaan olevan osa intialaista astroperinnettä, se oli käytössä hellenistisen ja perinteisen astrologian kovilla nimillä kuten Maniliuksella, Dorotheuksella, Ptolemaioksella ja Valensilla.

Tavallisimmassa ja yleisimmässä Dwadien laskemisen tavassa kukin merkki alkaa omalla dwadillaan, esimerkiksi skorpionin merkissä ensimmäiset kaksi ja puoli astetta ovat skorpionia. Tästä lähdetään eläinradan merkkien suuntaisesti; skorpionin asteissa 2,5 – 5 ollaan jousimiehessä, ja edelleen 6 – 7,5 astetta ovat kaurista. Näin katsottuna löytyy siis dwad-kartan planeetan uusi merkki. Jos Aurinko on jousimiehessä 9 astetta, tulee se dawd-kartalla kaloihin. Asteet lasketaan tietyllä kaavalla, jota en ryhdy tolkuttamaan. Oikaistaan, netistä googlaamalla löytyy laskentaohjeita, ja voin lähettää meilin liitteenä dwad-kartan jos olette kiinnostuneita.

Koska Dwad on laskennallinen ja symbolinen apukartta tai syntymäkartan taso, sitä ei pidä tulkita ilman syntymäkartan kontekstia. Lisäksi kartta voi näyttää teknisesti epäuskottavalta ja kummalliselta: kun Auringon lähiplaneetat Merkurius ja Venus saavat merkkinsä ja asteensa mukaiset dwadmerkit ja sijainnit, ne saattavat ponnahtaa hyvinkin kauas toisistaan. Dwad-kartan nousuakseli merkitään aina samoin kuin tavallisessa peruskartassa itäiseen horisonttiin, mutta Keskitaivas saattaa olla nousuun nähden ihan missä tahansa. Jopa siis horisontin alla.

Dwad-kartta on myös hyvä esimerkki siitä, että nämä kaikki astrologiset lisäosat eivät avaudu heti, vaan vasta sitten kun on tarkoitus tai on valmis ottamaan tiedon vastaan. Sain dwad-karttani varmaan kymmenen vuotta sitten, eikä se avautunut ollenkaan. Hätäisenä uudenkuunihmisenä en jäänyt sitä pohtimaan, ja on myönnettävä, että suhtauduin koko ajatukseen hieman nurjamielisesti (koska mielestäni ei kannata sotkea eri lähtökohdista olevia tekniikoita yhteen; tällöin en vielä tiennyt, ettei dwad ole pelkästään intialaista astrologiaa). Nyt sitten erinäisten keskustelujen johdattamana tein uudelleen oman dwad-karttani ja – wow – se kolisi auki planeetta planeetalta.

Mikä dwad-kartta oikein on, mikä on sen tarkoitus ja mitä se kertoo? Dwad on kartta syntymäkartan sisältä, ja sen voidaan ajatella edustavan syvempiä tai piilevämpiä minuuden kerroksia. Dwad antaa pohjaa jokaiselle kartantekijälle merkkinsä kautta, mutta tätä syvempää tasoa ei yleensä näe ihmisestä ilmiselvästi ulospäin, eikä sen merkitys ole itsestäänselvyys. Dwadin sanotaan näkyvän vasta sitten, kun on löytänyt ja sisäistänyt itsensä, yleensä vasta kunnolla aikuisiässä.

Dwadin perusajatus, että kukin merkki sisältää pohjaa ja sävyä toisista merkeistä (paitsi siis jokaisen merkin ekat 2,5 astetta ovat puhtaasti merkkiä itseään) on mielenkiintoinen. Planeetat saavat hienoviritteistä ja symbolista ideaa sen mukaan, missä dwadissa sijaitsevat. Astrologian harrastajat tietävät, että saman Aurinkomerkin omaavat ovat ihmisenä erilaisia, koska heidän karttansa ovat yksilöllisiä. Voidaan ajatella myös siten, että Auringot saavat omanlaisensa toteutumisen kaavan sen mukaan, millainen dwad on. On helppoa kuvitella kahta Aurinko-oinasta kuinka erilaisia voivat olla, jos toisella on Aurinko aivan alkuasteilla (= oinas-dwad) ja kaverilla vaikka merkin lopussa (= kalat-dwad). Kumpikin varmaan käyttäytyy oinaille ominaisilla tavoilla, mutta toinen on toteuttaja ja toinen haaveilija, kärjistetysti ilmaistuna.

Dwad on siis merkki merkin sisällä. Kun tulkintaa alkaa miettiä, muistutan jälleen astrologisen symboliikan kirjosta. Koettakaa löytää juuri itsestänne kertovat sanat. Omaa karttaa on kai turvallisinta avata esimerkkinä. Aurinkoni on kalojen merkin alussa, mutta ei ihan kalojen dwadissa, eli se saakin sävynsä oinaasta. Saatan siis vaikuttaa ajelehtijalta, mutta itseasiassa oinaan dwadin kautta Auringossani on rohkeutta ja nopeutta. Dwad-kartallani Aurinko on yhtymässä Uranukseen, mistä voidaan sanoiksi maalailla, että tahdon kulkea omaan suuntaan, erilaisuutta pelkäämättä, ja varsin usein juuri päinvastoin kuin useimmat muut.

Dwad-kartan kautta planeetat saavat ns. ylimääräisen hallitsijan, eli tuosta omasta esimerkistäni oinaan dwadin Aurinkoa hallitsee Mars. Lisätason kartasta voi myös miettiä kokonaisuuksia millaisiin merkkeihin painotukset tulevat. Minun vettä loiskuva syntymäkarttani, missä tulta ei juuri näy, saa dwadista pohjimmaiseksi ideakseen tulen ja ilman dynamiikkaa.

Huomasin dwadit uskomattoman taipuisiksi astrovälineiksi. Ne antavat lisätietoa siitä, miten ja miksi käytämme planeettojen energioita; dwad näyttää sisäisiä aikeita ja motiiveja. Dwad nivoutuu osaksi omaa kehityskaarta; kuinka tiedostamme pohjavirtamerkin antia ja opimme käyttämään sitä hyödyksi. Itsetuntemuksen välineenä dwad-kartta avaa uudenlaisia tiedostamisen tasoja. Dwadit ”keskustelevat” muiden karttatasojen kanssa: verrattuna syntymäkarttaan, ajassa progekarttaan, sielutason draconic karttaan ja varjokartta antiskioneihin (minä ainakin löysin dwadista hyvin täydentävän juonen omalla kohdallani). Ne näyttävät miten pystymme lukemaan joidenkin tiettyjen ihmisten pohjavirtoja ja tunnemme sielujen sympatiaa (synastriakontaktit); luinpa jostakin että kaksoisliekki näkyy siten, että näiden ihmisten taivaan valot ovat toisiaan vastapäätä.

Onko dwadien käyttö teille ennestään tuttua? Keskustelussa olisi hienoa kuulla miten hahmotatte vaikka Auringon, Kuun ja nousun dwadien ideatason merkityksen? Tai ilmestyykö dwad-kartallenne jotakin muuta mielenkiintoista, ahaa-elämyksiä antavaa?

Puhtaasti neitsyestä

2.9.2017

Auringon kulkiessa meidän pallonpuoliskollamme syksyä valmistelevassa neitsyessä on aika tarttua tämän merkin piirteisiin. Maan elementin muuttuvassa merkissä on sisällään ristiriitaisuutta, mikä tahtoo aina näissä muuttuvissa merkeissä kärjistyä. Elementtinä maa on rakentava, vakaa ja johdonmukainen, laatuna muuttuva kuten nimensäkin ilmoittaa, etsivä, vaihtava ja toisenlaiseksi tuleva. Neitsyessä muutos näyttäisi siksi olevan perusteellisempaa kuin muissa muuttuvissa merkeissä.

Kaikista merkeistä meillä on stereotyyppisiä mielikuvia, ja joskus ne auttavat oivaltamaan merkin keskeisimmät teemat. Tyypittely kuitenkin aina latistaa kokonaisuuden rikkautta. Jos neitsyt nillittää ja nalkuttaa mielestämme, on hyvä laajentaa omaa aktiivista sanoitusta merkin kuvauksissa. Neitsyt on parantajamerkki, jossa pyritään korjaamaan, huoltamaan, hoitamaan ja samaan paremmaksi. Neitsyttä olen tituleerannut kaikista merkeistä kehityskelpoisimmaksi, koska sillä on tahto pystyä parempaan. Tässä mielessä on hyvin mielenkiintoista ajatella, että kasvun ja laajentumisen planeetta Jupiter ei tässä maastossa oikein viihdy. Ehkä tämä juontuu enemmän siitä, että neitsyt kuvastaa pienuutta, yksityiskohtaa, ja Jupiter kysyy laajoja horisontteja (jollaisia se sitten saa esimerkiksi neitsyen vastamerkissä kaloissa, äärettömyyden tilassa). Neitsyessä kehitys perustuu tietoon, sen analysointiin ja käytäntöön. Tekemällä oppii, ja siksi tässä Merkuriuksen hallitsemassa merkissä tulee olla liikettä ja toimintaa, mutta yhdistyneenä ajatteluun. Teoriaa ei jätetä soveltamatta. Neitsyessä negatiivisimmillaan parempaan pystymisen tarve johtaa täydellisyydentavoitteluun. Sen huomaaminen, että kasvettavaa on, saattaa tuntua masentavalta ja omanarvontuntoa alentavalta. Neitsyessä voi olla melkoinen annos yksisilmäisyyttä, koska sen ominaisuutena on tarkastella yksityiskohtia; näin voi jäädä iso kokonaisuus hahmottamatta. Yhteen asiaan takertuminen on usein juuri sitä neitsyen nillitystä. Perfektionismissa nimenomaan suhteellisuudentaju on kärsinyt.

Neitsyessä isoin kasvunpaikka saattaa olla tiettyyn yksinkertaisuuteen tyytyminen. Toki neitsyt on merkeistä se kaikkein vaatimattomin, mutta tämä ei tarkoita arvottomuutta. Käsitteenä neitsyen kohdalla puhun mieluummin puhtaudesta. Neitsyen tulisi tavoittaa asioista (elämästä) se kaikkein olennaisin yksityiskohta, jota tulee vaalia puhtaana. Hiukan samoin kuin toinen asiallinen maamerkki kauris, neitsyt kirkastaa, tiivistää ja kiteyttää, mutta prosessina tämä saattaisi olla juuri puhdistamisen kautta. Neitsyt poistaa epäolennaisen, niin että jäljelle vaan pelkistetty, yksinkertaistettu, simppeli ja siksi helppo; yksinkertainen on yleensä kaikkein toimivinta. Kuten meillä ihmisillä on tapana, me vertaamme itseämme ja aikaansaannoksiamme toisiin. Neitsyen pelkkyys voi vaikuttaa köyhältä, arkiselta ja mielenkiinnottoman vaatimattomalta kun sitä vertaa muuhun, mikä on krumeluurista, näyttävää ja monikerroksista. Puhtautta ei välttämättä arvosteta, vaikka se toimisi. Ja puhtaudella tässä tarkoitetaan symbolista neitseellisyyttä (pilaantumattomuutta, korruptoitumattomuutta, turmeltumattomuutta) eikä sitä, minkä kärjistyksistä neitsyestä opimme – että se huhtoo mopin ja imurin varressa alituiseen. Ja silti samaan hengenvetoon voin todeta, että neitsyt silti on merkeistä se, joka haluaa lian pois. Ei ehkä sen vuoksi, että näyttäisi esteettisemmältä tai komeammalta kuin naapurilla, vaan siksi ettei paha syövytä; hygieniasyistä.

Neitsyen merkin teemoja ja näiden ilmentymisen tapoja voi pohtia oman kartan kautta. Silloin ne tulevat oman elämän tärkeiksi rakennusaineiksi, jos neitsyessä on kartan kulmakiviä Aurinko, Kuu tai nousuakseli. Miten te löydätte puhtauden, vaatimattomuuden ja yksinkertaisuuden periaatteet sieltä, missä kartallanne neitsyttä on? Mistä merkin vähemmän toivotuista piirteistä kärsitte juuri tällä kartan alueella? Ja onko siellä myös tapahtunut oppimista ja kasvua?


%d bloggers like this: