Archive for the ‘Astrologia’ Category

Kolmiokulminaatiota

6.7.2018

Jupiter tykkää isosta ja mahtavasta, ja siksi on oikein kuvaavaa ja sopivaa, että planeetan perääntymiskauden päätteeksi, pysähtymisen ja vahvuuden aikaan, astrotaivasta koristaa suurkolmio. Voiko olla toista upeampaa, suotuisampaa kuviota olemassa? Tälle on tottakai potentiaali aina olemassa silloin kun Jupiter on pysähdyksissä, sillä tässä sijainnissa Jupiter on aina kolmiokulmassa Aurinkoon. Joskus sattuu niin onnellisesti, että kolmas tekijä täydentää asetelman suurkolmioksi. Se on sujuvin ja lupaavin astrotaivaan asetelma, mutta ei sekään nami-automaatti ole.

Hyvyyttä ja kohotusta enteilevä asetelma muodostuu siis skorpionissa pysähtyvästä Jupiterista, ravun Auringosta ja kaloissa perääntyvästä Neptunuksesta. Suurkolmio on poikkeuksellisen ladattu. Pysähdys luonnollisesti vahvistaa Jupiterin asemaa kuviossa. Ravun Aurinkoon taas liittyy pimennyksen läheisyys, sillä noin viikon päästä tapahtuu Auringonpimennys ja Aurinko saa tästä jo nyt sävyään. Neptunus taas liittyy Jupiterin kanssa pitkään kulmaan, mikä pitkäkestoisena on antanut leimaansa koko kesälle. Veden elementin merkeissä, noin puolivälissä, suurkolmiossa on vastaanottavaisuutta ja sujuvuutta, jota voisi kuvata jopa estottomuudeksi. Mihin tätä läpäisevyyttä voisi käyttää?

Jupiterin pysähdyksen keskikohta on ensi tiistaina illalla, ja kukin voi tuumata millaisen ajanjakson katsoisi planeetan pysähtyneeksi tämän ässähetken molemmin puolin. Jupiter on näitä keskiraskaansarjan planeettoja, jotka viipyvät pysähdyksessään joitakin päiviä. Hitaat ulkoplaneetat pysähtyvät noin pari viikkoa, Maan lähellä olevat nopeat tekijät joitakin tunteja. Joka tapauksessa Jupiterin pysähdys on ajallisesti sen verran pitkä, että sitä on mahdollista hyödyntää ja toteuttaa.

Planeetan pysähtyessä Maasta katsottuna se korostuu, ja korostus tarkoittaa planeetan teemojen esiintymistä tai ilmentymistä osoittelevasti, ehkä huomiotaherättävästi. Jupiterissa keskeistä on laajentuminen ja kasvu, optimistinen eteenpäin (tai ylös) menon halu ja filosofinen näkemyksen tai elämänkatsomuksen määrittelyn tarve. Jupiter on sillä tavoin irti maasta, että se pyörittelee isoja asioita, abstrakteja aatteita eikä kiinnitä huomiota arkisiin pikkuasioihin. Jupiter viitoittaa elämän isoja trendejä, ja Jupiterin kanssa oletetaan, että kaikki onnistuu vaikka riskejäkin otettaisi. Jupiter ei huolehdi vaan luottaa, se uskoo hyvää ennemmin kuin epäilisi. Runsauden symbolina Jupiter näyttäytyy myös maallisen yltäkylläisyyden yhteyksissä. Jupiterin ja Auringon kolmio on luova ja uutta synnyttävä, ihan konkreettisestikin hedelmällinen, ja Neptunus komppaa ainakin luovuuden osalta. Jupiter ja Neptunus ovat molemmat idealistisia, ja todentotta myös eskapistisia. Ravun Aurinkoa ja Neptunusta voisi yhdistää nostalgia. Brideshead revisited.

Halutaanko ollenkaan hillintää, varoittelua ja latistusta? Voidaanko luottaa, että muistamme kaikkien suurkolmion tekijöiden antamat haasteet ja osataan varoa niitä? Kolmioilla, varsinkin vedenhempeillä, voi joskus olla taipumus lillua tekemättömyyksiin – mutta ei nyt, pysähtyneen ja pimennyksen painostaman energian alla. Nauttikaa vastuullisesti!

Mainokset

Luonnoton Mars

29.6.2018

Tänä kesänä kosmoksella on mukavan yksiselitteinen tyyli alleviivata sitä, mikä ajanlaadussa on voimakkainta. Ei tarvitse punnita joko-tai. Nyt eletään vielä painokkaan Marsin päiviä, kun planeetta oli viime keskiviikkona suunnanvaihdoksensa keskikohdassa. Mars on useita päiviä pysähtyneisyyden tilassa Maasta katsottuna ja varsinkin symbolisesti tulkittuna.

Voidaan spekuloida, tuntuuko tämä ollenkaan hyvältä kun Mars on pysähtyneenä. Pysähtyneen planeetan energia on erityisen voimakasta, ja kukapa periaatteessa ei mielellään ottaisi vastaan korostunutta aktiivisuutta, vitaalisuutta ja aloitteellisuutta. Marsin pysähtyminen on kuitenkin aivan kuin eri juttu kuin toisten planeettojen kohdalla. Ensinnäkin, pysähtyneisyys on Marsin oman luonteen vastaista. Mars ei nauti tämänkaltaisesta painokkuudesta, vaan voi käyttäytyä jopa tuhoavasti. Toiseksi, tässä nimenomaisessa pysähdyksessä vesimiehen merkin alkupuolella Mars on kontaktissa Kuun alasolmuun. Tämä on eläinradan arveluttava kohta, sellainen mitä oikeastaan pitäisi hyvin rajoitetusti päästää esille, koska alasolmun energia ei vie eteenpäin. Tästä Marsin pysähdyksen kohdasta tulee vahvasti ”ei hyvä” huokaukset mieleen.

Toisaalta ainakin minä olen taipuvainen ajattelemaan siten, että kaikella on tarkoituksensa ja paikkansa. On vaikea uskoa, että ajanhenki viitoittaisi meitä pistämään pään pensaaseen ja kehottaisi jumittamaan kaikessa. Pysähtyneisyyden painokkuus kehottaa pohtimaan tekemisen syitä ja reagoinnin juuria, todennäköisesti irrottautumaan siitä, mikä ei edistä itseä ja koko ihmiskuntaa. Marsin vahvuus alasolmulla korostaa varovaisuutta sen suhteen missä mennään varmanpäälle. Alasolmu pitää kiinni mukavuusalueella eikä päästä kehittymään täyteen potentiaaliin. Nyt jos koskaan annetaan rohkeutta pistää tällaiselle stoppi. En kannusta ketään hulluttelemaan ja syöksymään utopistisia visioita kohti ilman turvaverkkoja. Silti tekemisen planeettana Mars liittyy konkreettisiin tekoihin, ei niinkään pohdintaan.

Koska Mars on nyt niin hidas, siltä kestää kolme viikkoa tulla täsmälleen Kuun alasolmun kohdalle. Tämä on yksi kesän merkittävimmistä energioista (mikä kyllä saa kohotusta kun Marsin hallitsemassa merkissä Jupiter pysähtyy kohta myös). Mennään miltei elokuun puoliväliin saakka kunnes Mars perääntyessään siirtyy kauriiseen, mikä saattaa olla tahmean tekemisen ajanjaksossa helpottavaa (Mars viihtyy tässä merkissä paremmin). Elokuun loppupuolella Mars päättää ”luonnottoman kulun aikansa” ja kun pysähdys tuolloin tapahtuu kauriissa, pistäisin aika paljon toivoa tähän ajankohtaan.

Kulmapalat

5.5.2018

Aspektit eli kontaktit planeettojen välillä kuvastavat tapoja, joilla tekijät jakavat energiaa. Minun mielestäni on turhaa koettaa jakaa näitä koviin ja pehmeisiin kulmiin, sillä enemmän riippuu siitä, osataanko ja kyetäänkö työstämään kulmaa keskenään tekevien planeettojen energioita. Astrologian subjektiivisuus tulee juuri aspektien kautta hyvin esille: yksi kokee neliön epämiellyttäväksi kun toinen tarvitsee sen dynaamisuutta saadakseen mitään aikaan. Paljon riippuu myös kulmaa tekevien planeettojen ominaispiirteistä, mutta ei välttämättä deterministisesti. Joidenkin planeettojen maailmat luontuvat mukavasti yhteen, vaikka kulma olisi mikä, esimerkiksi Jupiter ja Uranus jakavat pitkälti samankaltaista luonnetta. Toisinaan tekijöiden tarttumapinta on niin erilainen, että kulmasta voi olla jo planeettojen luonteen vuoksi hankalaa saada otetta, esimerkiksi Saturnus ja Neptunus edustavat hyvin erilaisia asioita.

Yhtymässä planeetat sulautuvat ja kuin käsi kädessä toimivat tiiminä. Yhtymää pidän kenties aktiivisimpana aspektina, sillä yhdistyneet energiat (kuulostaa aivan voimayhtiön kauppanimeltä) ovat karttojen selkeitä voimapisteitä. Yes we can -energiaa. On mielenkiintoista eritellä syntymäkartan yhtymää ja transiittia. Ainakin aikuisen yksilön kohdalla voidaan olettaa, että planeetat ovat sopeutuneet toisiinsa ja yhteinen sävel olisi löytynyt minuuden muovautumisen kautta. Transiittina ylittävä planeetta taas voi olla hetkellisesti erittäin dominoiva suhteessa syntymäkartan tekijään.

Oppositiota en lue kuuluvaksi ollenkaan vaikeisiin kulmiin, oikeastaan päinvastoin. Riippuu asenteesta eikö totta, katsotaanko opposition 180° rakentuvan 90°+90° vai 120°+60°. Tämä on vastavuoroinen aspekti, missä annetaan, otetaan, peilataan ja opitaan toisen näkökulmasta.

Neliöissä kutkuttaa aktiivisuus, ratkaisuun pyrkiminen, enemmän tai vähemmän pakonomainen tarve ylittää kynnys. Neliön luonne on toiminnallinen, ja voi olla hyvä ajatella neliö siten, että se kaivaa jatkuvasti lisää materiaalia kahden tekijän väliltä. Tuntumani on, että neliöitä ei työstetä pois, vaan että niillä tehdään kaiken aikaa.

Kolmio edustaa vapainta energiavirtaa kahden tekijän välillä. Vapaus kuulostaa toki ihanalta, mutta helppo ja rajaton vaikutus toisen tekijän energiaan voi olla kuin oksennus, tai päivänpaiste. Kolmio ei sinänsä tee eroa millaisia vaikutteita heittää kuin lonkalta partnerille. Astrologiassa tavataan ajatella kolmion kautta välittyvän energian olevan tukevaa, rikastuttavaa, auttavaa ja helpottavaa. Sitä voi myös kuvata yllyttäväksi ja ruokkivaksi.

Sekstiili on mukava, samaa mieltä oleva, kuin paras kaveri joka hiljaisesti nyökyttelee ideoille, mutta ei kauheasti tee niiden eteen. Sekstiili on itsestäänselvyys, mikä ei metelöi itsestään, ei aiheuta suuria kuohuja, jonka ohi kävellään huomaamatta. Harmillista sanoa, mutta sekstiilissä ei oikein ole pontta, että sillä siirrettäisi vuoria. Ja miksi pitäisikään, koska joskus on tärkeätä saada tasapainoa, vakautta ja harmoniaa.

Kvinkunssi ja semisekstiili ovat kaksi täysin omaa kulmaansa. Kvinkunssi hujahtaa aivan toiselle puolelle karttaa, erilaisiin maailmoihin, ja semisekstiili siihen lähelle, viereen, tuttavallisesti käsipäivää. Kvinkunssin luonnetta kuvataan hiertäväksi ja hankaavaksi, ja tässä kulman päässä olevat tekijät ovat lähtökohdiltaan kaukana toisistaan, koska niillä ei ole yhteistä laatua tai elementtiä. Erilaisuuden ymmärtäminen ja sietäminen voi ollakin haastavaa, mutta näistä sekoituksista saattaa syntyä oivaltavaa, luovaa, erilaista ja kunnioittavalla tavalla toisiaan täydentävää.

Semisekstiili on naapuri, jolle huikataan aidan yli tervehdyksiä, mutta jota kytätään herkästi arvostellen. Se siinä lähellä kiinnostaa ja on hauskaa taivastella, kuinka jokin voi ollakin niin toisenlaista, mutta yleensä ensihuuman jälkeen löytyy paljon arvosteltavaa, jopa pettymyksiä. Tässä vaaditaan siis samankaltaista oppimista toisen erilaisuudesta kuin kvinkunssissakin.

Puolineliö ja puolitoistaneliö ovat mielestäni voimakkaita latentisti, ja voivat tarvita roihahtaakseen oikeanlaiset olosuhteet. Sellaisia nukkuvia karhuja. Puolineliötä kuvaa sitkeys, jääräpäisyys, junkaaminen ja kyvyttömyys kompromissiin. Puolitoistaneliö räjähtää kiivaasti, lyö päin näköä (tai puukottaa selkään), menee äärimmäisyyksiin ja toimii epäsovinnaisesti, väärässä paikassa väärään aikaan.

Bonusherkkuna muistutan Johndron kulmista. Näistä harvoin näkee analyysejä, ja jos on kiinnostunut, lisää tietoa löytyy linkistä täältä ja täältä. Tao (165°) on kutsumuksellinen, pakkomielteinen, selkä seinää vasten -kulma, mikä ei jätä rauhaan ennen kuin missiota on edes jollain tavalla koettanut toteuttaa. Squine (105°) on hybridi-kulma neliön ja kolmion väliltä, mikä yhdistelee kummankin kulman teemoja: hiomaton timantti, joka laiskanletkeästi saa aikaan kenties jotakin muuta kuin odotettiin. (Nämä toteutuvat käsittääkseni enemmän syntymäkartan kautta, ehkä ei kannata hukata aikaa ja voimavaroja näiden transiittien tutkimiseen)

Siinä oli monta kulmaa mietittäväksi omilta kartoilta, eikä mukana edes ollut tutut pikkukulmat kvintiili, noviili ja septiili. Kulmien toteutumisen, elämässä näkymisen, reunaehdoista jätän teille pohdittavaksi, jos syntymäkartta jossain määrin antaisi raamit aspektien kokemiselle. Se mitä syntymäkartalla on jo valmiiksi, on tutumpaa, ja sen käyttö luonnistuu oletettavasti sujuvasti. Koetan avata tätä omalla esimerkillä. Minun kartallani kolmioita on ainoastaan Neptunuksen kanssa muilla tekijöillä, ja katson tästä johtuvaksi, että en ikään kuin näe kolmioita transiitteinakaan. Minä ”toimin” pääasiassa yhtymien ja neliöitten kautta, tarvitsee siis olla kunnolla energiaa ennen kuin tajuaa.

On tietenkin totta, että aspektien erilaistakin voimaa oppii käyttämään. Etenkin jos tiedostaa, että jotakin omasta kattauksesta puuttuu, silloin voisi osata tutkia mielenkiinnolla vaikka tarjoutuvaa transiitin aikaa tällaisessa itselle vieraassa kulmassa. Erityisesti hitaiden ulkoplaneettojen pitkäkestoiset transiittijaksot sellaisessa kulmassa, mikä itselle olisi periaatteessa vieras, voivat olla opettavaisia. Mielelläni kuulisin jos teille herää näkemyksiä tästä ajattelustani.

Millaisista aspekteista te pidätte eniten? Löytyykö näitä suosikkeja jo valmiiksi syntymäkartalta? Millaisia planeettojen keskinäisiä kulmia pidätte voimakkaimpina?

Sävyisää astrologiaa

28.4.2018

Olen kertakaikkiaan höpsähtänyt dwadeista! Yksinkertainen vanha tekniikka avaa karttoja syvyyssuunnassa niin upeasti, ettei voi kuin ällistellä astrologian ulottuvuuksia. Olen esitellyt dwadien perusteita aikaisemmin täällä. Tehtyjen tulkintojen myötä olen pohtinut erityisesti sitä, kuinka alitajuinen ja tiedostamaton planeetta dwadissa on, kuinka voimakkaasti se sysää syntymäkartan planeetan luonnetta haluamaansa suuntaan, ja kuinka hyvin se näkyy olemuksessa ulkoisessa toiminnassa. Planeetan dwad ohjaa sisäisen motivaation kautta toteutumisen suuntaa ja muotoja, se vaikuttaa hiljaisesti valintoihin. Yhä enemmän alan kallistua sille kannalle, että syntymäkartan planeetta merkissään ei kerro koko totuutta itsestään, vaan vasta yhdistelmä dwadin merkin kanssa näyttää, mistä todella on kyse.

Katsotaan yksinkertaista keissiä, lähinnä yhden planeetan kautta. Kirjailijalle oletettavasti Merkurius on erittäin tärkeä planeetta, vaikka kirjallisuutta kuinka pidettäisi vain yhtenä taiteen ja luovuuden ilmentymänä (Venus ja Neptunus).  Useimmilla teillä lukijoilla lienee käsitys teoksesta American Psycho, sen verran kohua on herättänyt sen karmivan väkivaltaiset murhakuvaukset. Aihe on herkkämieliselle lukijalle liikaa, teos on ellottava ja vastenmielinen, ja pakko myöntää, samalla kirjallisesti taidokas. Kirjaa on maailmalla asetettu myyntikieltoihin, myyty vain täysi-ikäisille ostajille, ja jossakin kolkassa vain paperiin käärittynä. Teos voi olla tuttu elokuvanakin.

Kirjailijan Bret Easton Ellisin syntymäkartta ällistyttää väkivallan kontekstissa: Aurinko kaloissa ja samassa herkässä veden merkissä myös Merkurius ja Mars yhtymässä. Kalojen Merkurius toki asettuu aivan vastapäätä kirjailijan sukupolvessa neitsyessä sijaitsevaa Plutoa; ehkä vastakkaisuusaspekti riittää teeman rakentumiseen. Kirjailijan Kuu on kauriissa, mutta emme varmaankaan voi sälyttää väkivallan teeman ilmentymistä edes taiteen kautta tällä yhdellä haastavasti sijoittuneella kartantekijällä. Venus on mukavasti härässä ja kartalla nousee leijona, kuten luovalla henkilöllä kuuluukin. Kalojen Merkurius on mielikuvitusrikas, mutta tuskin kukaan tulkitsija lähtisi ensimmäisenä ehdottamaan ajatuskuluiksi silpomista ja ruumiiden syöntiä.

Dwadeissa kirjailijan Merkurius on leijonassa, samoin kuin lähellä oleva Mars. Tämä korostaa nimenomaan luovuuden teemaa ilmaisussa, mielestäni kalojen ja leijonan merkkien yhdistelmä on yksi luovimmista. Dwad-kartalla nousee skorpioni, mistä voisi hyvinkin saada irti tummia sävyjä. Kuu on analyyttisessä vesimiehessä, mikä voisi auttaa etäännyttämään itseä tunnetasolla, pitämään taiteen taiteena. Aina kun planeetta on syntymäkartalla aivan merkkinsä alussa (ensimmäiset 2,5 astetta), se pysyy dwadeissakin samassa merkissä: Ellisin taiteellinen Venus hohkaa kokonaisen ehyesti härän runsautta. (Klikkaa karttaa isommaksi tarvittaessa)

Dwad-kartoilta saattaa paljastua planeettojen muodostama kuvio, T-risti tai Stellium tai Suurkolmio, ja Ellisin kartalla Merkurius on mukana kiinteiden merkkien T-ristissä, oppositiossa Plutoon ja nämä ovat neliökulmassa juuri Venukseen. Tällainen planeettojen kuvio kertoo sisäisestä energiavirtauksesta pinnan alla, ja dynaamisella kuviolla on tarve purkautua esille. T-ristiä voi selittää ihan vain siten, että luova kirjallinen ilmaisu (Merkurius leijonassa) on pakottavaa ja keskittymiskykyistä (Pluto vesimiehessä), ja tämä voimakas alitajuinen tarve purkautuu Venukseen härässä. Toisinaan Pluton toteuttaminen voi keikahtaa rankan ja roisin puolelle, etenkin kun Ellisin Merkuriuksen kyljessä on Mars, mikä kertaa mahdollisia väkivallan teemoja. Painokkaan kuvion muodostumisen mahdollistaa se, että Pluto sijoittuu dwadeissakin vastakkain Merkuriuksen kanssa, ja ilmenee siis myös alitajuisen motiivin rakentajana. Aina tarkkakaan vastakkaisuus ei dwadilla toistu, sillä jo kaariminuutin heitto siirtää planeetan kokonaan toiseen dwadiin ja aspekti katoaa. Tällä Ellisin dwad-kartalla on paljon muutakin tulkittavaa kuvioiden suhteen, mutta tässä mietin lähinnä Merkuriusta mistä se nappaa murhanhimoiset sävynsä.

Laitan loppukevennykseksi mainospalan. Jos haluatte lähteä pohtimaan olemustanne pohjasävyn huomioon ottaen, tulkintani dwad-kartan ja syntymäkartan keskinäisestä keskustelusta voi antaa suuntaviivoja omalle ajattelulle. Juuri nyt saan mahdutettua muutaman tilauksen työkalenteriini siten, että toimitus olisi melko nopeastikin, sitä pikemmin luonnollisesti mitä tilaus tehdään.

Ketä kiinnostaa?

17.3.2018

Millaisia ihmisiä astrologia kiinnostaa? Voisiko astrologiasta kiinnostuneiden kartoilla olla jotakin samantapaista, kaikkia yhdistävää, mikä kertoisi astrologialle virittyneestä luonteenlaadusta? Aihetta pyörittelin yleisellä Aurinkomerkkitasolla, koska tämä on yksinkertaisin lähtökohta tarkastelulle, vaikka olenkin sitä mieltä, että Aurinko yksinään ei kerro ihmisestä kaikkea. Aurinkoa voidaan ihmisluonteessa pitää kuitenkin jossain määrin suuntaa-antavana, koska se kuvastaa yksilön persoonan ydintä.

Onko meillä astrologian harrastajina odotuksia ja ennakkoluuloja sen suhteen, minkä Aurinkomerkin edustajia astrologia eniten kiinnostaisi? Voitte tehdä pienen testin itsellenne, miettiä millaista tulosta itse eniten odottaisitte. Ovatko kiinnostuneimmat hörhöjä ja henkisiä kaloja, vai psyykestä kiinnostuneita skorpioneja?

Käytin tarkastelussani lähdeaineistona asiakkaitani, enimmäkseen muutamalta viime vuodelta; minulta hajosi tietokone jokunen aika sitten ja paljon työhön liittyvää materiaalia katosi sen siliän tien. Joitakin ihan vanhoja tulkintoja olin tallentanut, ja näitä otin aineistoon mukaan. Kyseessä on siis vain kirjallisten tulkintojen asiakkaat, eikä otos ole siksikään kattava eikä lainkaan tieteellisesti pätevä, mutta saattaa olla suuntaa-antava ja toivottavasti ajatuksia ja keskustelua herättävä.

Astrologian suhteen tykkään aina kysyä miksi, pohtia syitä ja taustoja. Teen tulkintoja enimmäkseen jo astrologian löytäneille henkilöille, koska ainakin oletan, että useimmat asiakkaani ”tulevat luokseni” kirjoituksieni myötä blogista ja feissarisivulta. Tässä karttaotoksessa ei siis ollut mukana sellaisia tulkinnan saaneita, jotka ovat käyneet messuilla, eikä astrologiasta kiinnostuneita koulutuksiini osallistuneita. Otoksessa on muutama sellainen kirjallinen työ, joka on toisen henkilön tilaama, joten tulkinnan saaneen omaa astrologista kiinnostusta on vaikea todentaa; näitä tapauksia on kuitenkin hyvin vähän.

Aina voidaan kysyä sitäkin, mistä kiinnostus astrologiaan juontaa. Osa asiakaskuntaa kysyy tulkintaa selkeästi kriisitilanteissa, ja osa taas syventääkseen itsetuntemustaan; molemmat aihepiirit olisivat hykerryttävän mielenkiintoista tutkimusmaastoa karttojen suhteen.

Aurinkomerkkejä kuvaavassa kaaviossa kaksi merkkiä kohoaa ylitse muiden, leijona ja kalat. Useimmiten siis minulta kirjallista tulkintaa halunnut henkilö on näitä Aurinkomerkkejä. Keskenään kaksi kvinkunssimerkkiä, mikä näitä voisi astrologisesti yhdistää? Vaa’an pylväs taas on vain yksi kolmasosaa leijonan pylväästä, mikä on mielenkiintoista. Miksihän vaakoja ei kiinnosta samassa määrin astrologinen ajanlaatu tai itsetuntemus? Skorpioneja oli suhteellisen vähän, jos odotuksena oli että syvälliset asiat kuten astrologia saattaisi juuri heitä kovasti kiinnostaa.

Kun astrologiset merkit ryhmitetään laatujen mukaan, löytyy selkein ”näyttö” – kiinteitä ja muuttuvia Aurinkoja oli selkeästi enemmän ja määrällisesti yhtä paljon, kun taas johtavia huomattavasti vähemmän. Johtavista merkeistä eniten tulkintoja ottivat oinaat, mikä saattaa tuntua yllättävältä. Rapuja, kauriita ja näitä vaakoja on minun asiakaskunnassani suhteellisesti vähän. Tämä on siinäkin mielessä hämmästyttävä ilmiö, kun viime vuosina olen käynyt paljon läpi aikamme suurta neliötä Uranuksen ja Pluton välillä, ja sitä millaisia mullistuksia se on ihmisten elämiin tuonut. Ei tästä silti taida uskaltaa päätellä, että ajan iso kulma olisi ollut rankempi esimerkiksi Kuun kautta tulleena. Johtavien merkkien Aurinkojen määrällisestä vähyydestä voisi esimerkiksi uumoilla, että nämä tehokkaasti ja kunnianhimoisesti itseään toteuttavat yksilöt saattavat ennemmin opiskella itse ja tehdä itse itselleen tulkinnat, kuin hankkia astrologilta.

Elementtien tasolla Auringot jakautuvat jo paljon tasaisemmin, ja näistä tulta on hieman enemmän kuin toisia. Kuka olisi arvannut, että tulkintojen tilaajat olisivat tulen elementin edustajia? Millaisesta ihmistyypistä tällainen voisi kertoa, herkästi innostuvasta (ovatkohan tulkintatilaukset heräteostoksia?)?

Olen jutellut muutaman kollegan kanssa yleisesti asiakaspiireistämme, ja aiheesta on joku todennutkin, että tietty astrologi saa tietyntyyppisiä asiakkaita, vähän kuin kosmoksen laki olisi kohtalonomaisesti määrännyt tietyt ihmiset meille. Tätä ajatuskuvioita vasten oli oikeastaan hykerryttävää havaita Aurinkomerkeistä juuri leijona ja kalat, sillä tämä kertoo minun astrokartastani: siellä on todella paljon kalaa ja Vertex leijonassa. Taidan siksi kallistua lopulta enemmän siihen päätelmään, että tarkasteluni kertoo paljon enemmän juuri minun tulkintojani ottavista ihmisistä kuin astrologian kentästä ylipäätään.

Millaisia ajatuksia teillä herää aiheesta? Kuka olisi odottanut, että vesimiehet olisivat tässä joukossa isommin edustettuna (monet yhdistävät astrologian vesimiehen merkkiin ja palstoilla on käyty keskustelua siitä, kuinka monen astroharrastajan Kuu sijaitsee vesimiehessä)? Millainen tuntuma teillä on Aurinko vaakoihin ja astrologiaan – onko tämän tarkastelun tulos vain ”my bad” vai näettekö siinä yleispätevyyttä? Ja mikä teidän lukijoiden mielestä voisi olla kartalla tekijä, mikä kertoisi kiinnostuksesta astrologiaan? Onko sellaista olemassakaan?

Liukujat

24.2.2018

Ollaan päästy viimeiseen eläinradan merkkiin, kun näitä on kuukausittain tarkasteltu suurinpiirtein sen ajan sisällä kun Aurinko on sitä kussakin merkissä kulullaan valaissut. Kaloista on vaikea saada tarttumapintaa merkin monimuotoisuuden vuoksi. Kun luulee tavoittaneensa, se pirulainen liukuukin jonnekin muualle. Jos yhdelle kalalle (kartan sijainnissa lähinnä, ei aina Aurinko) jokin teema on päällimmäinen, sanotaan vaikka uhrautuvuus, ei tätä kaikki tunnista lainkaan. Kaloissa on vaihtoehtoja, ja jopa mielivaltaisuutta siinä mikä sen aihepiiristä kulloinkin painokkaimmin esiintyy. Omilta kartoilta voisimme tarkastella, missä tämä sattumanvaraisuuden kohta on, ja mikä olisi omalla kohdalla yleisin tapa toteuttaa sitä. Ehkä yleisyyttä ei edes löydy, koska kalat muuntuu jatkuvasti. Se on kaleidoskooppimaisesti sitä mitä halutaan nähdä, eri tilanteissa vaikka empatiaa tai pakenemista.

Kalat summaa kaiken aikaisemman eläinradalla, siksi se on suuren synteesin merkki. Omalta kartalta synteesiä taitaa olla melko vaikea hahmottaa. Ristiriitaisesti samalla kalat edustaa hämmennystä ja sekaannusta (vai onko tämä Neptunuksen antia merkille?), ja hahmottaminen karkaa yhä kauemmas. Kalat on viimeisin muuttuvista merkeistä ja veden elementissä sutjakasti liukuva (huomatkaa toisto), jolloin se viimeistelee muutosprosessit pisimmälle. Kalojen kohta kartasta voi siksi olla sellainen, että se on muuntunut jo toisenlaiseksi kun sen on luullut hallinneensa. Kalat muistuttaa siitä, että mikään ei ole pysyvää, vaan joudumme lopulta luopumaan aivan kaikesta. Se ei silti ole yksinomaan pois ottamista, sillä kalat antaa myös – kunhan olemme vastaanottavaisia. Voisi naurahtaa, ettei kaloilla ole mitään rajaa; merkin taito vetää rajaa on selkeästi puutteellinen. Kun päästämme sisimpään vaikutteita, pelkäämme niiden haavoittavan. Jospa se mitä saadaan, onkin hyväksi?

Ylimmäinen optimismin planeetta Jupiter on kalojen hallitsija. Jupiterin suuruuden kautta on ymmärrettävää kalojen operointi universumin tasolla. Tässä maailmassa se ei oikein ole. On ikään kuin kalat pelaisivat säännöittä maailmassa, missä on odotuksensa pärjäämisestä ja saavuttamisesta. Yleisesti ottaen kalaisa maailma on pehmeätä, hyväksyvää, myötäävää, arvoiltaan kovin inhimillistä. Tämä ei silti ole estänyt useita (esimerkkinä nyt Auringot) kaloja tekemästä upeita elokuvia, voittamasta urheilupokaaleja, esittämästä filosofioita ja tutkimasta kovaa tiedettä. Mitä vaan toimii hyvin, kaikenlaista löytyy. Onhan se hallitsija Jupiter mahdollisuuksien planeetta.

Hyvät vai huonot uutiset ensin? Hyvää kaloissa on mielikuvitus, luovuus, kyky kompata toisia ja asettua heidän asemaansa, sekä monialaisuus. Samat seikat voivat kääntyä vastaankin. Mielikuvitus voi johdattaa harhaan ja irrottaa vaarallisella tavalla arjesta. Luovuutta ei arvosteta jos sitä ei edellytetä eikä odoteta. Toisen läheisyys voi olla liian symbioottista, ettei enää erota mikä on oma tunnetila. Liiat vaihtoehdot ovat ristiriitaisia ja hajottavia. Merkin huonoja puolia luetellaan astrokirjoituksissa ensisijaisina toteutumisina jatkuvasti; uhriksi heittäytyminen, riippuvuudet (väitän että tämäkin on sekoittamista Neptunuksen tematiikkaan), toisaikainen haaveksinta (ja on olemassa faktaa siitä että luovuus kukkii tällaisessa), arjesta pakeneminen, vaikeuksien väistäminen. Ja niin edelleen. Kumpaan osastoon liittäisimme henkisyyden ja spirituaalisuuden; joka tapauksessa kalat on enemmän aineeton merkki kuin tosiasiallinen tai käytännöllinen. Joskus näkee yhdistettävän taipumuksen masentua kalojen merkkiin, ja tähän väitän astrologisin perustein vastaan. Jupiterin hallitsema merkki! Toinen outous, jonka olen kuullut, on kalojen väittäminen tyhmiksi. Hyväuskoinen ihan varmasti, ja helposti huijattava. Näkemyksen planeetan Jupiterin merkki?

Miten teidän kartoillanne kalat on vienyt maton jalkojen alta, ollut jotakin ihan toisenlaista kuin luulitte? Mitä kalojen ominaisuutta luulitte ilmaisevanne kun se olikin uiskennellut muualle? Mihin olette sopeutuneet ja mistä liukuneet loitommaksi? Kommentoikaa kertomalla vaihtoehtoisia kalajuttujanne!

Pimennysmietteitä

31.1.2018

Kalenterivuoden aikana saadaan sääntömääräiset neljä pimennystä, ja tänä vuonna yksi ylimääräinen tämän lisäksi. Pimennysjakso periaatteessa alkaa tänään täydellisellä Kuunpimennyksellä leijonassa ja toinen kierros helmikuun puolivälissä jatkuu Auringonpimennyksellä vesimiehessä. Pimennykset ovat jatkumoita tai syklejä tietyillä kartanalueilla, jotka riippuvat Kuunsolmun kulusta, eikä niistä siksi voi puhua yhden päivän tapahtumina. Suurin piirtein samalle kartanalueelle kohdistuu yleensä useita pimennyksiä, ja pimennyksistä puhuttaessa kartanalue tarkoittaa aina kahta vastakkaista kohtaa eläinradalla. Pimennys on solmujuttu ja solmussa on aina yläsolmu sekä alasolmu, kumpikin pää linjasta aktivoituu. Eli kun tänään pimennys tapahtuu 11°37’ leijonaa, on noiden asteiden lähettyvillä aktiivista myös vesimiehessä. Viime syksynä elokuun alkupuolella sama kartanalue aktivoitui myös Kuunpimennyksessä, ja homma jatkuu edelleen.

Osittainen Auringonpimennys helmikuussa on jatkumoa viime elokuun ”suurelle amerikkalaiselle” pimennykselle, ja se kohdistuu vesimiehen merkin loppuun. Tässä talven pimennysajassa aloitetaan yläsolmun puolelta Kuun kanssa ja jatketaan alasolmun puolella Auringon teemoissa. On esitetty, että olisi luontevampaa jos pimennyksen pariviikkoisessa ensin tapahtuisi alasolmun alueella ja vasta sitten yläsolmulla; ajat ovat erilaisia ja jos pimennykset tietävät mikä on paras järjestys.

Kesällä saadaan sitten pitkä pimennysaika kun tulee kolmen sarja, ei selvitäkään kahdella viikolla pimennystenvälistä mystistä outoutta. Pääsääntöisesti pimennykset tapahtuvat Kuunsolmujen kulkemissa merkeissä, mutta aina joskus leimahtaa vielä edellinen merkkipari tai kurkataan seuraavaan. Tämä jälkimmäinen on kyseessä heinäkuun puolenvälin tienoilla kun pimennys saadaan ravussa. Heinäkuun lopussa ollaan vesimiehen merkin alussa, elokuussa noin puolenvälin asteissa leijonassa, ja vielä ensi talven aluksi saadaan päätös tälle merkkiakselille pimennyksellä leijonan alussa. Sen jälkeen pimennykset siirtyvät täsmällisemmin ravun ja kauriin merkkipariin.

Pimennyksiä voidaan koettaa arvottaa mikä olisi vaikuttavin / osuvin, esimerkiksi Kuun kulkeman radan mukaan. Tästä nyt tapahtuvasta pimennyksestä on paljon vouhotettu kuinka se on samalla Super Kuu eli sattuu olla pimennyksen aikaan juuri lähimpänä Maata. Tällöin Kuu näyttää silmämääräisestikin isommalta sekä kirkkaammalta, ja onhan sellainen toki vaikuttavaa, niin tunnelmaltaan kuin fysiologisestikin. Astrologisesti pimennyksiä voidaan miettiä myös sitä kautta, onko pimennyksessä mukana muita tekijöitä pimennyslinjalla.

Osuvuudessa leijonan 11 asteen pimennys on painokkaan tuntuinen ja Kuunpimennyksistä ehdottomasti tämän vuoden komein. Ensi kesän täydellinen Kuunpimennys vesimiehen merkin alussa sattuu ihan päinvastaiseen aikaan, Kuu on kaikkein kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Ja ehkä sekin on leimallista, että nyt superkuu pimenee yläsolmun alueella, ensi kesänä ”pikkukuu” pimenee alasolmun suunnassa. Tästä leijonan täydestäkuusta on myös laajasti kerrottu kuinka se on Blue Moon eli Sininen, mutta tällä ei ole mitään astrologista merkitystä. Nimi tulee siitä kun Kuun kierto klikkaa epätahtiin käytössä olevan maallisen kalenterin kanssa, että saman kuukauden alla tulisi kaksi kuutamoa. Ihan kaikkialla näin ei edes tapahdu, muistaakseni Tasmaniassa saadaan tavallinen helmikuun täysikuu. Jos Kuun väriä nähdään sen noustessa horisonttiin, sen pitäisi olla punasävyinen.

Tämän pimennysvuoden kuriositeetti on, että Kuun kiertorata Maahan nähden, lähimpien ja kauimmaisten kohtien sykli, asettuu yksiin uusien- ja täysienkuiden kierron kanssa. Myös kesällä ravussa tuleva Auringonpimennys sattuu siis Kuun perigeen aikaan, jolloin Kuu voisi olla kierrossaan ”vaikuttavin”, samoin kuin elokuun Auringonpimennys leijonassa. Ajanlaatu saattaisi olla symbolisella tavalla huikea. Astrologisesti näissä pimennyksissä on myös melkoinen lataus. Kumpi tuntuu painokkaammalta, heinäkuun pimennys jossa on mukana Pluto täsmälleen pimennystä vastapäätä, vai elokuun pimennys jossa häärää mukana perääntyvä Merkurius? Tuntumani on, että heinäkuun ravun pimennys kolahtaa henkilökohtaisella tasolla vahvasti heille, joilla on kartantekijöitä 20 asteen tienoilla ravussa ja kauriissa, onhan heillä samaan aikaan pitkä Pluton transiitti.

Pimennykset ovat osa luonnollista taivaan sykliä, ja näihin kannattaa suhtautua siten, että ne täsmentävät ja kohdentavat ajanlaadun viestiä. Pimennysasia ei ole mitään taivaasta niskaan ropisevia rangaistuskiviä vaan kehotus toimia itse sen planeettaenergian teemoissa, johon pimennys kohdistuu. Pimennys on muistutus, joka voi olla hyvinkin tärkeä, koska sitä pitää näin alleviivata.

Onko ideoita?

20.1.2018

Vesimies on merkkinä ajankohtainen, eikä yksinomaan siksi kun Aurinko siirtyi sitä ylittämään. Kuunsolmut kulkevat leijonan ja vesimiehen merkkiparissa, ja kun Aurinko tulee lähelle solmulinjaa, tämä tietää pimennyksiä. Ajassa tapahtuu kollektiivisesti sellaista, mikä ihan jokaisen tulisi ymmärtää, riippumatta siitä onko vesimiehen merkki omalla kartalla olennainen. Vesimies on sitä kuinka olemme yhdessä tämän jutun kanssa, kaikki samassa veneessä.

Viimeisenä ilman elementin merkkinä vesimies tiivistää ajattelun mottoonsa Minä tiedän. Koska olen henkilökohtaisesti pöyristynyt näin arrogantista asettautumista toisia paremmaksi, on minun ollut todella vaikea päästä sisään merkin maailmaan. Nyt jos koskaan kun Kuun alasolmu ruoskii vesimiestä, on syytä kyseenalaistaa tietämystä.

Vesimies sukii itseään ajatuksella, että se on erikoinen, semmoisella uhanalaisen lajin kaltaisella tavalla harvinainen yksilö. Bloggaaja sukeltaa täällä syvään päähän allasta väittämällä, että oman erityisyyden ja erikoislaadun korostaminen on negatiivista merkin ilmentymää. Ihan jokaisessa merkissä on omat kompastuskivensä, eikä vesimiehen erikoisuudentavoittelu ole edes kovin vaarallista lajin kannalta. Eläinradan lopun merkeissä katsotaan jo kauas omasta navasta, ja tähän suuntaan mielestäni vesimiehen pitäisi kohdistaa sitä tietävää ajatteluaan. Vesimies katsoo asioita kaukaa, kollektiivisesti, isoja kokonaisuuksia ja ilmiöitä tarkastellen. Ne tottakai koostuvat pienemmistä osasista, mutta vesimiehen näkökulmasta katsotaan metsää niin kaukaa, että se on kartassa vihreäksi väritetty kohta; abstrakti vesimies hahmottaa myös sinisten ja ruskeiden alueiden merkityksen, noin niin kuin vertauskuvallisesti. Vesimies on yleisinhimillinen, ja tässä mielessä samanlainen elollinen olento kuin pallomme muutkin ihmiset. Ja mikä tietää, vaikka toisaalla avaruudessa olisi jotakin meidän elollisuuteemme verrattavaa. Tässä mittakaavassa yhden ihmisen erityisyys tuntuu surkuhupaisalta ja naurettavalta, jopa merkityksettömältä. Mielestäni siis vesimiehen tulisi enemmän keskittyä tähän miten hän yksilönä kuvastaa massaa.

Vesimies on yhteisöllinen, vähän kuin ikuinen jenginuori, ja etsii samanmielistä porukkaa ja hengenheimolaisten ryhmää. Tässä mielessä vesimies saattaa kääntyä nurkkakuntaiseksi, suvaitsemattomaksi ja tuomitsevaksi, jos katsoo jo tietävänsä kaiken, olevansa valmis, lopettaa maailman tutkimisen ja oman henkisen kasvunsa. Ajatusta ja ideaa varmasti toki tiivistää, kun yhdessä käännetään ja väännetään; useimmat meistä tuntevat ryhmätyön edut. Isossa porukassa toimiminen edellyttää ehdottomasti kykyä arvostaa avarakatseisesti omasta poikkeavia näkemyksiä. Tätä kultaista jyvää minun nähdäkseni vesimiehen tulisi maailmalta (ja miksei avaruudestakin) etsiä; mielen avartumista, uuden mullistavan idean kehittämistä, vapautta ajatella. Ja tästä päästään siihen, mikä surullisella tavalla on monen vesimiestyypin kohtalo: maailma vastustaa uusia ideoita, koska ne edustavat ennalta tuntematonta, ja silloin vesimies voidaan jättää sivuun. Kun sivullisuuden kokemuksia tulee riittävästi, vesimies voi vetäytyä (sinne omaan erinomaisuuteensa), eikä silloin löydä luonnollisinta paikkaansa yhtenä porukan tasavertaisena jäsenenä.

Kun oman kartan vesimiehen merkissä olevaa kohtaa miettii, siitä pitäisi kummuta jonkinlainen yleisidea, aate tai ismi, miten tämä omalla kohdalla rakentuu. Kyse voi olla ajattelun vapaudesta (mutta voidaan myös pohtia, onko se lupaa fakkiutua omiin teorioihin), me-henkisyydestä tai vaikka tasa-arvosta. Aika usein vesimies yhdistetään tulevaisuuteen (ehkä assosiaatio tulee siitä, että vesimies heilauttaa turvallisuudentunnetta, ja tulevaisuuttahan me emme tiedä ennalta. Edes astrologit. Tämä oli vitsi). Millaisia ideoita teidän vesimiehistänne tulee?

Laadukasta

30.12.2017

Kauriista on kirjoitettu niin paljon nyt kun Saturnus sopivasti siirtyi tähän omaan merkkiinsä. Pohditaan tässä yhteydessä kaurista ennemmin siitä näkökulmasta miten se jokaisen omalla kartalla ilmenee, osana kokonaisuutta, vaikkei edes olisi keskeinen merkkinä. Ehkä te toiset saatte enemmän tämän ankaran merkin antia kuin jutun kirjoittaja täällä, jolla koko kauriin merkki jää väliinputoavaksi merkiksi. Sellainen on poikkeuksetta sivussa.

Lähtökohtani on kontrolli, mutta ei todellakaan ikävän friikissä mielessä. Kauris edustaa sitä, että homma on hanskassa. Kauris on parhaimmillaan silloin kun se tietää mitä on tekemässä, mitä odotetaan; selvät sävelet ovat kaurista. Ja siksi se ei olekaan ensisijaisesti heittäytyjä, kokeilija eikä luovilla ratkaisuilla ilakoija. Epävarmuus syö kaurista, ja se haluaa olla tietoinen järkevällä tavalla arkisista liikkuvista tekijöistä. Kauris luottaa kokemukseen, se on järjen ja todentuntuisten mahdollisuuksien ääni. Kauriilla on tarve asioiden tapahtumiseen, että tulee valmista, suoritetaan mitä täytyy, täytetään odotukset ja velvollisuudet. Taakkaa on, mutta mitä tarkemmin kauris saa itse laatia aikataulun, sitä varmemmin syntyy mestarillista jälkeä. Kauris on parhaimmillaan ohjaksissa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että jokainen kauristyyppi pyrkisi johtotehtäviin tai että olisi edes parhaimmillaan pomon asemassa. Usein homma menee niin päin, että kauris tuntee vastuunsa ja tekee velvollisuutensa, ja tästä syystä päättävä asema, kontrollointi, jää sille. Kauriin pätevyys huomataan.

Oikeastaan kauris kontrolloi erittäin positiivisesta näkökulmasta. Se on laaduntarkkailua, missä huomio kiinnitetään parhaimpaan, onnistuneimpaan ja menestyneimpään tekijään. Jos verrataan neitsyeen, tämä toinen maamerkki huomioi virheitä. Kauris pyrkii selvittämään onnistumisen kaavan, ajamaan asiat oikein ja oikeudenmukaisesti. Säännöt ovat kauriin struktuuria, ja niiden luomisessa kauris ei vedä kotiinpäin vaan toimivuutta laajemmin koko yhteisölle. Sääntöjen kanssa ei tarvitse ihmetellä epävarmuutta vaan pelataan sen mukaan kuin on sovittu. Tästä näkökulmasta ei ole ollenkaan ihmeellistä, että kauriin hallitsija Saturnus on ylennyksessään vaa’assa, neuvottelujen merkissä.

Kauriin merkissä kontrollointi, siis pohjimmiltaan sääntöjen noudattaminen, tapahtuu yhtä paljon henkilöä itseään kohtaan, tekemisiä ja tunteita, kuin yhteisten asioiden suhteen. Kauris on selviytymisen varmistamisen merkkejä ja tähän se pyrkii vakauttamisen kautta. Kauris tarvitsee varmuutta ja turvallisuutta, mitkä ovat rauhallisen kypsymisen edellytyksiä. Jos edellytykset ovat kohdillaan, voi viisas lopputulos olla käsillä nopeastikin. Siksi kauris ei aina ole kategorisen hidas, mutta toisaalta aika ja harkinta ovat sille loogisempia.

Kauriin merkissä on olennaisesti mukana sen pehmeämpi puoli, mitä saattaisi voida nimittää henkisemmäksi puoleksi. Se kalanpyrstö, mikä viittaa intuitioon, syvälliseen näkemykseen ja sellaisten vaihtoehtojen ymmärrykseen, jotka eivät ole ilmiselviä. Näiden kaurispiirteiden tajuaminen ja hyväksyminen voi olla rajallista silloin jos merkkiä ajatellaan kovin kulmikkaasti ja suppeasti. Kauriin symboliikkaan liittyy ylemmän tietoisuuden saavuttaminen. Merkin symbolissa on mukana ympyrä, joka kertoo hengestä ja luovasta vitaalienergiasta, sekä pieni aaltokuvio, mikä on viittaus vastaanottavaisuuteen. Perinpohjaisesti tunnettuna kauris ei todellakaan ole despootti pomottaja, vaan spirituaalinen. Kun maallinen ja arkinen on vaivattomasti hallussa, pystytään suuntamaan mieli kohti laajempia kokonaisuuksia. Siksi kontrolli on tarpeen.

Kauriin merkistä toivoisin keskustelua esimerkiksi siitä, oletteko tunnistaneet kasvukäyrää ja kypsymistä sen kohdassa kartallanne? Millaisissa asioissa tunnistatte kontrollin ja halunne olla itse päättämässä?

Merkillisiä muutoksia Progella

9.12.2017

Edistyskartalla tapahtuu hiljakseen ja vähän, mutta se mikä muuttuu, on kaikki oleellista ja merkittävää. Kun planeetta edistettynä siirtyy toiseen merkkiin, kertoo tällainen isosta sisäisestä kasvuhaasteesta, mikä voi olla usean vuoden kestävä muutosjakso. Se miten planeetat edistyksissä liikkuvat riippuu syntymäkartan asetelmasta: muutosten syklit ovat henkilökohtaisia.

Kuu matkaa yhdessä merkissä noin kaksi ja puoli vuotta, ja Kuun tuomiin ilmapiirin vaihdoksiin saamme totutella suhteellisen usein. Kuun jättämät jäljet meissä eivät ole niin pysyviä, vaan luonteeltaan alati vaihtuvia. Aurinko etenee noin asteen vuodessa, ja siksi riippuu paljon syntymäkartan Auringon asteesta missä ikävaiheessa joudumme kohtaamaan Auringon merkin vaihtumisen tuoman ison muutoksen. Voitte pohtia, onko helpompaa tarttua uusiin haasteisiin vaikka teini-ikäisenä kuin lähempänä kolmeakymppiä.

Sisäplaneettojen osalta saamme kaikki jossakin elämänvaiheessa merkinvaihdoksia, mutta nämä tulevat todellakin omaan tahtiinsa. Se miten lähellä planeetta on syntymän hetkellä ollut perääntymisvaihettaan, heijastuu vahvasti progekartalla näyttäytyviin muutoksiin. Jos esimerkiksi Merkuriuksen perääntymisjakso tulee samassa merkissä kuin planeetta on syntymäkartalla, voi ensimmäinen merkinvaihdos tulla vasta eläkeiässä. Tai jos Venus onkin ehtinyt juuri oieta kulkusuunnassaan ennen syntymää, ehtii käydä läpi ainakin kolme tyylinvaihdosta.

Jupiterin ja Saturnuksen kohdalla merkinvaihdosta ei välttämättä tapahdu ollenkaan, mutta jos sellainen mahdollisuus omaan kehityskaareen kuuluu, on tällainen sitten varsin iso sisimmän muutos. Ulkoplaneettojen kohdalla merkinvaihdos on vielä harvinaisempi ja on mahdollista vain jos planeetta on ollut syntymäkartalla lähellä merkkirajaa; Uranus, Neptunus ja Pluto siirtyvät suuntiinsa edistettyinä vain hyvin vähän koko elämän aikana.

Kun planeetta edistettynä vaihtaa merkkiä, kuuluu prosessiin siirtymis- tai irtautumiskausi vanhan merkin puolella, ja sisäistämisen kausi uudessa merkissä. Nolla-asteessa (tai 29. asteessa jos retrotaan) ollaan vielä pitkään untuvikkoja, kummastellen uutta järjestystä. Planeetan kulkunopeudesta riippuen jaksot saattavat olla hyvinkin pitkiä; Kuun ylitys merkkinsä viimeiselle asteelle ottaa yleensä hieman vajaan kuukauden. Progen hitaus symboloi sisäisen kasvun muutosprosesseja, eikä uuteen merkkiin vaihtuminen edes Kuun osalta tapahdu hetkessä, yhdessä yössä. Kehitykselle kuuluukin antaa aikansa, uusi tyyli tai systeemi ei voikaan toimia kylmiltään, tunnustelematta, opettelematta.

Transiittien kanssa totumme kenties valheelliseen helppouteen merkinvaihdosten kanssa, kun niitä tulee jatkuvasti, etteivät olisi niin erikoisia asioita. Edistyskartalla muutos saattaa olla loppuelämän mittainen, ja nopeampienkin planeettojen kohdalla arkielämän tasolla pitkäkestoinen. Merkinvaihdos on siksi niin järisyttävä, että sehän käy tietysti vierekkäisten merkkien välillä; sellaisten jotka ovat eri maailmasta, merkkien joilla ei aina ole helposti löydettävää yhteistä säveltä. Merkkien kanssa täytyy aina tutkiskella itseään mitä se itselle kertoo ja suhteuttaa uuden merkin laatua ja elementtiä siihen, mitä on olemassa syntymäkartalla tai edistyksissä muuten. Ajatellaan vaikka leijonan Auringon siirtymistä neitsyeen, kyllä siinä joutuu symbolisesti ottamaan rikkalapion ja ohjekirjan kauniiseen käteen.

Merkinvaihdoksessa olevalla planeetalla on aina jonkinlainen suhde merkkeihin, ja voi tuumia kuinka luontevasti planeetta minnekin sujahtaa. Mars menee taatusti rivakammin oinaaseen kuin härkään, Merkurius taas joutuu etsimään ihmeissään sisimpään mieltä jousimiehessä tai kaloissa. Voi miettiä esimerkiksi maskuliinisten tai feminiinisten merkkien kautta miten uusi perusluonne itselle sopii; jos syntymäkartta on voittopuolisesti feminiininen, voikin olla ihmeissään kun planeettoja siirtyy tulen merkkeihin. Planeetan uuden hallitsijan kanssa täytyy katsoa mistä se löytyy, millaisessa asemassa edistyneenä on, millaisia haasteita hallitsijalla itsellään juuri on. Joskus merkinvaihdoksia voi tulla melko lyhyellä ajalla pari, ja voi pohtia lykkäävätkö samaan suuntaan vai osittain kumoavat toistensa viestiä. Joskus voi koko progen tasapaino heilahtaa merkinvaihdoksen vuoksi – onkin ”yhtäkkiä” sisimmässään ihan toisenlainen kuin aikaisemmin.

Lyhykäisesti kuvattuna Kuu kuvastaa ilmapiiriä, Aurinko minuuden ydintä, Merkurius mieltä, Venus arvomaailmaa, Mars elinvoimaa, Jupiter näkemystä ja Saturnus minuuden rakennetta. Planeetoilla on luonnollisesti myös edistyksen kautta olemassa koko kirjo symboliikkaa, ja sekin on yksilöllistä, millaiset seikat näiden aihepiireistä tulevat käsittelyyn. Sisäisen kasvun prosessit kun ovat niin henkilökohtaisia, kaikki asiat eivät tule samanlaisina.

Mitä lopulta tarkoittaa, kun edistyksen planeetta vaihtaa merkkiä? Täytyy kasvaa planeetan ja merkin osoittamaan suuntaan, esimerkiksi kalojen Auringon siirryttyä oinaaseen on löydettävä sisäinen rohkeus ja mietittävä millaisen uuden alun elämälleen aidosti haluaa. Kun leijonan Merkuriuksesta tulee vahva neitsyen Merkurius, voi olla oikea aika opiskella, koska on huolehdittava mielen ravinnosta. Edistyskartan tekijät toimivat synkassa syntymäkartan kanssa, kumpikaan ei sulje toista pois. Sisäiselle kehitykselle on hyvä antaa tilaa, sillä muutoin jäädään syntymäkartan raamien sisälle.

Edistyskartan nousumerkkien muutoksista olen kirjoittanut kauan sitten näin, ja blogista löytyy paljon sekalaisia mietteitä jutun alta progressiot-linkistä.

Onko teillä elämäntarinoita progressioiden merkinvaihdoksista? Millä tavoin olette joutuneet muuttumaan / halunneet muuttua?


%d bloggers like this: