Archive for the ‘Astrologia’ Category

Räväkkää Marsia odotettavissa

13.4.2019

Out of Bounds -tilassa kulkevan planeetan käsite rantautuu hitaasti astrologiaan, vaikka alan pioneerin KT Boehrerin deklinaatioteoksen julkaisusta tulee kesällä kuluneeksi 25 vuotta. OOBeissa on kyse planeetan kallistuskulmasta, jos se menee etäämmälle kuin millaista rataa Maan ja Auringon keskinäinen kallistelu rajaa. Eikös kaikki tiedä kauriin ja ravun kääntöpiirit ainakin Henry Millerin romaaneista – nämä on ne rajat joiden yli OOBit paukkaavat. Yrityksiäni perinpohjaisempaan selvitykseen löytyy bloggauksen alaosan OOB linkistä, mikä listaa aikaisemmat juttuni. Näistä kannattaa kurkata etenkin se kolme-dee ja oobismi -otsikkoinen.

Vaikka astrojäärät torjuvat kallistuksien merkityksen, maailmalla tarkastelutapaa käytetään jo mukavasti. OOBien tutkimiseen saamme aineistoa aina kun jokin planeetta kulkeutuu tällaiseen melko poikkeukselliseen kulkuun. Monien planeettojen kohdalla eläinradan alue, missä kallistuskulmalle voi tulla epätavallinen ”korkeus”, seuraa Auringon osoittamaa reittiä, eli näin tapahtuu seisahduspäivien lähettyvillä, silloin kun planeetta vaihtaa merkkiä kaksosista rapuun ja jousimiehestä kauriiseen. Näitä olen kutsunut OOB-herkiksi merkeiksi, mutta toisinaan poikkeustila alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin. Näin käy varsinkin Kuun kierroissa. Kuu OOBina on tutkituin ja varmaan mielenkiintoisin, sillä välillä menee vuosikausia ettei Kuu ylitä tuota kallistuskulman rajaa lainkaan. Sitten seuraa ajanjaksoja, jolloin Kuu käväisee OOBina ihan joka kuukausi kahdesti. Uranus on varsin kellontarkka OOB-tiloissaan, mutta siihen on vielä aikaa että nyt juuri härän alkuun päässyt planeetta olisi niin pitkällä kaksosissa, että tämä tulee ajankohtaiseksi. Toiset planeetat eivät milloinkaan käyttäydy omituisen OOBisti, kuten Saturnus ja Neptunus (mutta ehkä näiden kohdalla voisimme tutkia muuten planeetan korkeimman deklinaation kohtia), ja Jupiterkin erittäin harvoin.

Merkurius suo OOB-aikojensa iloja ja kenties harmejakin melko säännöllisesti, joskin sen perääntymisajat näyttävät sekoittavan säännöllistä rytmiä näissä jaksoissa. Mars heittäytyy joissakin OOB-ajoissaan aivan huikean korkeisiin lukemiin. Venus esimerkiksi tulevana kesänä kaksosissa ja ravussa kulkiessaan ei mene ollenkaan raja-arvon ylitse. En tiedä onko näissä poikkeuksissa erityistä säännönmukaisuutta, sillä tähän tarvittavaan antaumukselliseen tutkimiseen minulla ei ollut mahdollisuutta ryhtyä.

Tulkinnallisesti OOB planeettaa leimaa aktiivisuus ja erilaisuus. Se kertoo arvaamattomuudesta ja poikkeuksellisuudesta. Olen kuvannut, että tällaista planeettaa on vaikea hallita sen ylenmääräisyyden vuoksi; OOB on liian hereillä, liian aktiivinen ja siksi voi olla liian hallitseva. Ei pidä kuitenkaan tuomita, sillä uskoisin juuri astrologiaan tutustuneiden ymmärtävän millainen arvo on sillä, että osaa katsoa asioita eri tavoin kuin valtavirta. Erilaisuus voi olla lahjakkuutta. OOB on kuin kaksiteräinen miekka, se voi hankaloittaa elämää monin tavoin, mutta voi olla jopa neroutta.

Mars on seuraava OOB planeetta taivaalla. Kallistuskulman ylitys ei tule kuitenkaan ihan vielä, vasta pääsiäisen aikaan lauantaina 20. huhtikuuta Mars kolistaa raja-arvoa 23.26,5 deklinaatio-astetta. Hyppäys ajoittuu iltaan kahdeksan jälkeen ja silloin Mars on 13°28’ kaksosia. Epätavallisen Marsin aika jatkuu koko toukokuun, ja takaisin normaaliin kulkuun se palautuu 12. kesäkuuta kulkiessaan 17°37’ rapua.

Marsin merkeistä alkujakso kaksosissa on luontevampi planeetalle, sillä maskuliinisena merkkinä kaksonen vastaa suotuisampaa ja tutumpaa maastoa. Rapuun Mars siirtyy 16. toukokuuta aamulla aikaisin, ja tästä lähtien voi olla syytä olla erityisen hereillä Marsin suhteen. Rapu on Marsille haastavaa aluetta, ja OOB-tilassa saattaa mopo karata käsistä vieläkin herkemmin (ai kamala, en saisi käyttää tällaista kielikuvaa, koska meidän perheessä ajetaan mopokorttia juuri kesällä!). Marsin OOB-jakson lopetus 12. kesäkuuta vaikuttaa erityisen hurjalta, sillä tällöin Mars on tasan Kuunsolmulla. En halua ennustella mitään tästä, mutta päivän voisi ruksata isolla varoituskolmiolla kalentereihin.

Mars on muutoinkin dynaaminen ja teemassaan nopea planeetta, entä sitten kun se on yliaktiivinen? Aggressiivisuus karkaa helposti uhitteluksi tai jopa hyökkäykseksi. Saadaan tehdä kunnolla zen-harjoituksia, että harmintunteet pysyvät aisoissa. Toisaalta OOB Mars voi herätä puolustamaan herkästi, niin itseä kuin toisiakin. Valloitushalua voi tutkiskella – kesä tulee ja minihameet ja silleen. Marsin voima on painokas koko ajan, mikä voi käydä kuluttavaksi: terveydentilan muutoksia kannattaa tarkkailla, nopeutta säätää ettei ota turhia riskejä. Jos joku on rohkeutta vailla, Mars saattaa tarjota ajankohdan jolloin kerrankin uskaltaa. Voihan Mars poikkeustilassaan yllyttää aloittamaan asioita, mikä voi muuttaa elämänkulkua ratkaisevasti. Käyttäkää siksi huolella ja ajatuksella taivaan lahjana saatu erityinen ajanjakso.

Mainokset

Etsitään ymmärrystä

7.4.2019

Palaan vielä nopeasti nousumerkin ruotimiseen, kun viikko sitten palasteltiin nousuakselin kohtaa kartan sisäisempiin kerroksiin ja alatasoihin. Tällä kerralla etsitään nousun ymmärtäjä, sellainen oman kartan tekijä mikä näkee asiat samankaltaisesta vinkkelistä kuin nousu, ja voi siksi tukea kokonaisuutta. Kaikilla kartoilla tällaista tekijää ei ole, ja siksi ne joilta ymmärtäjä löytyy, saattavat saada elämäänsä hieman tavallista enemmän etua.

Tekniikka on antiskionit, ja näistä olen kirjoittanut moneen otteeseen vuosien varrella (esimerkiksi tässä linkissä). Tässä kartantekijöiden sijaintia tutkitaan kartalla suhteessa seisahduspäiviin, niihin jotka jakavat vuoden kulkua. Astrologiasta tiedämme, että seisaukset asettuvat ravun ja kauriin ingresseihin. Nämä vuosittaiset siirtymäajankohdat merkitsevät valon määrän lisääntymisen tai vähenemisen kohtaa, siten että ravun seisauksen molemmin puolin ollaan valoisassa, kauriin seisauksessa pimeässä.

Astrologista karttaa mitataan seisaushetkistä puolitettuna siten, että vastakkainen samanlainen kohta valon määrän suhteen on eräänlainen kumppanuuskohta. Valon määrä on sama kummallakin kartanpuoliskolla, kun pisteiden etäisyys seisahduskohdasta on sama. Vastaavan matkan päässä olevat tekijät seisauksen kohdasta jakavat samankaltaiset edellytykset, ne tavoittavat helposti jotakin samaa, ja astrologisesti näiden sanotaan näkevän toisensa.

Meillä on määrällisesti eniten leijonaa, neitsyttä, vaakaa ja skorpionia nousuissa, sillä meidän asteillamme nämä merkit viipyvät horisontissa suhteellisesti paljon pidemmän ajan kuin näiden vastakkaiset merkit, joita pidetään harvinaisina (veskari, kalat, oinas ja härkä). Kiinteissä merkeissä leijonassa ja skorpionissa antiskionin kohta asettuu aina saman laadun merkkeihin eli härkään ja vesimieheen. Neitsyttä vastaava antiskionimerkki on oinas, ja vaa’alla kalat. Jos siis teillä on nousuakseli näissä yleisimmissä merkeissä, etsikää planeettoja niiden antiskionimerkeistä. Asteissa merkit vertautuvat toisiinsa alusta loppuun, kohdaten merkin puolivälissä. Esimerkiksi jos nousuakseli on neitsyen puolivälissä, on oinaan puolivälissä sijaitseva planeetta ymmärtävässä kartankohdassa nousuun nähden.

Jos nousuakselin antiskionikohdassa on kartalla planeetta, se näkee nousun, ja vastaavasti nousuakseli näkee sen. Ne jakavat keskenään kuin samanlaisen ympäristön, jolloin ymmärrys on helppoa. Ne peilaavat ja heijastavat toisiaan. Antiskioneissa toistensa kanssa olevien tekijöiden sanotaan keskustelevan keskenään. Keskusteleeko sinun nousuakselisi jonkun planeetan kanssa? Mikä planeetta pääsee näin antamaan ominaislaatuaan persoonallisuudesta kertovaan kartankohtaasi?

Itsetuntemusta nousun osasista

1.4.2019

Kun syntymäkarttaa tarkastellaan juuriastrologian näkökulmasta, vaatii tämä alustavasti ajattelun kääntämistä hieman toisin kuin modernissa astrologiassa on tavattu esittää. Tarkastelen tässä nyt minuutta, yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta kartalla. Moderni länsimainen astrologia on kiinnittynyt Aurinkoon kaiken lähtökohtana; kaikki tietävät kuinka astrologiaa ”myydään” siten että Auringon merkki osoittaa persoonaa.

Juuriastrologiassa nousumerkki on kartan tarkastelun avain. Kun nousuakselin kohta kartassa on määritetty, koko se merkki jossa akseli sijaitsee, on nousumerkkiä eli kartan ensimmäistä paikkaa, ja akseli vain istuu jonnekin tämän merkin sisälle. Nousua pidetään juuriastrologiassa persoonallisuudesta ilmoittavana kartan osoittajana, sillä ensimmäinen merkki määrittää koko kartan muun rakenteen: se on kaikkein riippuvaisin yksilön syntymän hetkestä, ja tästä syystä osoittaa yksilöllisyyttä.

Ensimmäinen merkki pitää sisällään astealueita horisontin kummaltakin puolelta (nousuakselista katsottuna siis, usein osa ensimmäisestä merkistä rajoittuu horisontin ylle, osa alapuolelle) ja tämä viittaa persoonan pitävän sisällään niin taivaallisia ideoita (horisontin yläpuolinen alue) kuin konkreettista materiaa (alapuolinen alue). Ensimmäinen merkki pitää sisällään molemmat taivaan ja maan.

Varhaisessa astrologiassa nousumerkin symboli on ruori, josta ”elämän laivaa” ohjataan. Nousumerkki on se kohta, mikä määrittää persoonalliset valinnat, sen millaiseksi elämä muodostuu.

Tämä saattaa aluksi tuntua niukalta, että vain yksi kartan kohta kertoo itsestä, ja kaikki muut kartan alueet muusta elämästä ja toisista ihmisistä. Juuriastrologian tapa esittää asioita ei kuitenkaan ole yksioikoinen, ja ihan pian katsellaan yhdessä muutamaa lisätekijää, jotka täsmentävät omaa persoonaa.

Nousumerkkiä hallitseva planeetta kertoo myös itsestä, ja osoittaa elämänaluetta, mikä on keskeinen elämässä. Juuriastrologiassa edellytetään hallitsijoiden katsomisessa alkuperäistä systeemiä, jossa siis Mars hallitsee skorpionia, Jupiter kaloja ja Saturnus vesimiestä. Jos siis nousumerkkisi olisi skorpioni, on tutkittava missä merkissä Mars sijaitsee, ja tämä paikka viittaa itseen.

Merkit jaetaan monin tavoin osiin, ja nämä antavat kokonaisuuteen kukin oman lisäsävynsä ja piirteensä. Decan on kolmikanta, ja se kertoo yleisesti ja tyypitellen ulkonäöstä, olemuksesta ja käytöksestä. Kaldealaista alkuperää olevassa planeettajärjestyksessä kartta jaetaan kymmenen asteen segmentteihin, jotka ovat vuorotellen näkyvien taivaan tekijöiden alueita. Nousuakselin osoittama kolmikannan planeetta saattaa siis kertoa jotakin oleellista itsestä. Esimerkiksi fiksua ja filmaattista nousuvaakaa kuvaa Kuun, Saturnuksen ja Jupiterin osoittamat lisävinkit; ensimmäisen decanin nousuvaaka voisi olla ihmisläheisin, toisen arvottavin ja kolmannen suosituin. Oheisesta karttaympyrästä hahmottaa kunkin merkin dekaanit.

Boundsit eli rajaukset halkovat merkit erikokoisiin planeettojen merkitsemiin asteisiin, ja joka merkillä kattaus ja järjestys on omanlaisensa. Vaikka näitä rajauksia käytetään astrologiassa lähinnä osoittamaan planeetan kohdalla toteutumisen ehtoja ja rajoituksia niin hyvässä kuin huonommassakin, voidaan rajausten antamaa informaatiota soveltaa nousuakselinkin kohtaan. Hyvikset Venus ja Jupiter asettuessaan rajaamaan nousua, antavat yksilölle hyvät edellytykset tulla esille ja huomatuksi, ja voivat viitata miellyttävään tai hauskaan luonteenlaatuun. Pahikset Mars ja Saturnus rajojen antajina voivat taas viitata kulmikkaampiin luonteisiin, jopa jonkinlaisiin rajoituksiin ilmentää itseään. Rajauksissa toiminnan moodeja ovat säätelemässä vain planeetat eli Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Merkkien loppuasteissa on rajoitusten annon tuntua, sillä jokaisen merkin viimeiset asteet ovat joko Marsin tai Saturnuksen alla, ja useimmissa merkeissä myös toiseksi viimeinen rajaus on jompaakumpaa. Allaolevasta listasta katso vasemmalta merkeistä nousuakselisi merkki, ja sen osoittamalta riviltä etsi mihin rajausväliin akseli sijoittuu (numerot väleissä osoittavat missä asteessa rajaa antava tekijä vaihtuu).

Dodekatemorian, kahdestoistaosan, merkki kuvastaa ikään kuin kaikkein alinta tasoa kerrostumissa, eikä tätä sisäisintä merkkiä ole toisten helppo huomata edes noususta. Kokonaisuudesta riippuen nousuakselin sisämerkki vie johonkin suuntaan ihmistä (useimmiten sanotaan hienosti, kertoo sisäisistä motivaatioista). Sisämerkki voi kuitenkin olla tiedostamaton, ja silloin se voi aiheuttaa sisäistä ristiriitaa tai jopa yllätyksiä. Juuriastrologian perusajatuksen mukaan nousumerkki kertoo ihmisestä itsestään, ja silloin nousuakselin sisämerkki nousee oikeastaan kaikkein tärkeimmäksi olemuksen sisäiseksi määrittäjäksi.

Millaisia ihmisiä te olette juurevan astrologian näkökulmasta? Saatte listaukseen nousuakselin merkin, sitä hallitsevan planeetan, kolmikannan planeetan, rajauksen planeetan ja pohjimmaisena sisämerkin – muodostavatko nämä yhtenäisen juonen itsestäsi? Miten kuvailisit itseäsi näiden tekijöiden synteesin perusteella?

Selvitystehtävä saattaa aluksi tuntua vaikealta, mutta voi antaa hyviä palikoita itsetuntemukseen!

Putoavan energian paikoista

24.3.2019

Voiko onneaan itse takoa vai onko se sidottu täytettävään kohtaloon? Tarkastelen kysymystä yhden äärimmäisen kartta-esimerkin kautta. Aihetta pohdin kun feissarin uutisvirrassani pyöri pikkuvideo Nikola Teslan elämänvaiheista – miten on mahdollista, että näin valtavan lahjakas ihminen ei saanut ansaitsemaansa kunniaa elinaikanaan? Taloudellista hyötyä mies ei tainnut juuri koskaan suuremmin nauttia mullistavista keksinnöistään huolimatta. En tarkoita, että kenenkään pitäisikään pröystäillä, mutta eikö hänelle olisi kuulunut hieman helpompi elämän osa kuin elää vanhuudenpäivänsä köyhyydessä.

Juuriastrologian näkökulmasta merkkeinä esitetty kartta on valaiseva, jos termiä sopii edes käyttää tämän sähkövalon, laserin ja monen muun nykypäivänä elämänmenoa pyörittävän keksinnön luojan yhteydessä. Huomio kiinnittyy planeettojen sijoittumiseen kartalla tiettyihin paikkoihin, kulmataloista putoaville alueille, eli kolmanteen, kuudenteen ja viimeiseen merkkiin. Voiko syy Teslan eräänlaiselle sivuuttamiselle olla näin yksinkertainen – hän ei saanut mahdollisuutta, sillä vaikka Tesla tuntui olleen valmis, maailma ei ollut.

Kaikilla astrologisilla menetelmillä katsottuna Teslan kartasta on löydettävissä hienoja ja ihania asioita. Kartta saattaa myös osoittaa vastausta siihen, miksi elämässä oli epäonnea. Yökartan Kuu on valoista hallitsevampi, mutta se on yhtymässä Marsiin kuudennessa paikassa, mitä kutsutaan huonon onnen alueeksi. Kuu voi saada silti apuja Venukselta, mikä hallitsee karttaa, ja on kartan suotuisimmin sijoittunut tekijä.

Ravun Auringolla on vastavierailu viimeisen paikan Jupiterin kanssa ylennyksien kautta. Jupiterin asema on hankala, planeetta voi viitata lahjojen antamiseen pois, ja näin juuri Teslalle kävi monessa tapauksessa; häntä huijattiin varastamalla keksintöjä omiin nimiin, ja törkeästi rahan suhteen. Kun Venus on yökartan vahvempi hyväntekijä, voi Jupiterin sijainti painottaa sitä, ettei menestyksestä saa kiinni.

Vaikeuksia osoittavat kartantekijät Mars ja Saturnus ovat molemmat sijoittuneet vastamerkkeihinsä. Mars on yövuorolaisten mukaan pienempi paha, ja se saattaakin näyttäytyä kuudennessa paikassa suhteellisen mukavasti (tosin Mars hallitsee Jupiteria, jota juuri harmittelin). Yökartan haasteplaneetoista Saturnus katsotaan suuremmaksi vaaraksi, ehkä näin vaativa Saturnus painoi taakkana ja ilmeni monenlaisina mielen häiriöinä, jotka olivat Teslalle ominaisia. Kunnianhimon piiskaama mies hän ei ollut, päinvastoin ilmeisesti, ehkä merkissään vaativasti sijoittunut Keskitaivaan hallitsija voi kertoa ulkoisten meriittien ja aseman tavoittelun vieraudesta.

Kun kartassa on jotakin mikä poikkeaa valtavirrasta, se pistää silmään. Hätäisesti karttaa punnittuani pidän Merkuriusta omassa kaksosen merkissään tällaisena, sillä se poikkeaa planeettasijaintien viittaamasta katoamisesta käytöstä, poismenosta (ulkoplaneettoja en ottanut nyt tässä tarkastelunäkökulmassa huomioon). Toisessa paikassa se viittaa Merkuriaanisten asioiden olevan niitä, joista saa toimeentulon, tai jotka ovat sellaista mitä omaa. Radion keksijä todentotta, kaikenlaisen langattoman viestinnän pioneeri. Merkuriuksella, hyvällä planeetallaan, Tesla sai aikaan asioita joista hänet muistetaan erityisesti kauan hänen kuolemansa jälkeen.

Planeetat osoittavat kartan ja sitä kautta elämän dynamiikkaa. Jos näitä on vaikeata valjastaa aktiivisiksi, esille pääseviksi, voi silloin jotakin omasta potentiaalista jäädä käyttämättä. Yksilön toiminta ja elämän toteutumisen mahdollisuudet ovat aina paljon monimutkaisemmat kuin tämä periaatteessa yhteen piirteeseen tulkinnallisesti keskittyminen (planeetat kolmosessa, kutosessa ja kahdennessatoista).

Mitä mieltä olette, kuinka paljon yksilöllä on mahdollisuuksia itse petrata, tuuppia ja kouluttaa planeettaa, joka ikään kuin symbolisesti näyttää liukuvan karkuun? Jos teette karttanne merkeittäin, onko teillä jokin planeetta silloin sijoittunut kolmanteen, kuudenteen, ysiin ja viimeiseen merkkiin? Miltä sellainen planeetta näyttää energisyyden näkökulmasta tarkasteltuna?

Ylennysten eväistä

22.3.2019

Juuriastrologiaan yhä enemmän keskittyminen on vienyt minua takaisin omille astrologisille juurilleni, eli pyörittelen mielessäni useita samoja teemoja kuin vuosia ja vuosia sitten. On oikeastaan mielenkiintoista, että aluksi napsin astrologiasta itseäni kiinnostavia asioita, esityksiä tai metodeja, sen tarkemmin erittelemättä mitä astrologista näkemystä ne edustivat. Perääntyvän Merkuriuksen aikaan tulee tehtyä monenlaista taaksepäin katsomista, ja kun jäin pohtimaan mitkä asiat astrologiassa minua kiinnostivat (lue: koukuttivat etsimään yhä enemmän tietoa), ne edustivat suurelta osin juuriastrologiaa.

Astrologiassa olen jo pitkään, ellen sitten aina, katsonut ”eväiden” periaatteella. Minun silmääni kartoissa on aina jotakin, mikä nousee ylitse toisten tekijöiden, jokin on painottunutta, ja se eräänlainen piikki antaa suuntaa. Ohjaudumme planeettaenergioitten mukaan erilaisilla tavoilla, yksilöllisillä cocktaileilla. Siihen ei auta jäädä piehtaroimaan ja katkeroitumaan jos kaverin eväät näyttävät olevan paljon paremmat kuin itsellä. Sellainen on ihmisen osa, kohtaloksi tekee mieli kutsua.

Planeettojen ylennysmerkit oli astrologisessa ajattelussani asia, jonka koin heti omakseni kun tähän tutustuin. Ylennyksiä olen käyttänyt planeettojen tilaa ja toimintoja arvioidessani, joihin luonnollisesti vaikuttaa moni muukin asia. Juuriastrologiassa ylennys katsotaan paremmaksi, arvokkaammaksi ja suotuisammaksi planeetalle kuin asema omassa kotimerkissä. Tämä ajatus pohdituttaa erityisesti nyt. Ylennyksensä merkissä sijaitseva planeetta iloitsee samankaltaisesti kuin olisi asettunut ilonsa huoneeseen. Ylennys mahdollistaa onnen ja menestyksen. Vapaasti Firmicusta kääntäen: ”Väitämme, että kaikki planeetat ovat suotuisampia ylennyksissään kuin omissa merkeissään”. Toisaalta ylennyksensä merkissä olevaa tekijää on selitetty samankaltaisesti kuin planeetta sijaitsisi toiminnallisesti kohottavassa, tärkeässä kulmapaikassa kartalla (merkeittäin tehdyllä kartalla siis ensimmäinen, kymmenes, seitsemäs ja neljäs kartan alue).

Esimerkiksi siis Jupiterilla on vielä paremmat mahdollisuudet laajentua ja kasvaa ravussa kuin omissa jousimiehen ja kalojen merkeissään. Venukselle härkä ja vaaka ovat kotimerkkejä, mutta kaloissa se iloitsee aivan erityisesti. Ylennyksessä planeetalla on voimaa nousta korkeimpaan kukoistukseensa, ja niissä on potentiaalia nostaa yksilöä merkittävämmäksi, huomatummaksi, ehkä hyvään asemaan. Tämä resonoi ajatteluni kanssa, että painottunut planeetta ohjaa ihmisen polkua. Tarkastelutapani on siis ollut ennemmin intuitiivinen kuin alusta alkaen tiettyihin opinkappaleisiin perustuva, ja vasta myöhemmin olen löytänyt juuriastrologian opeista ne ohjenuorat, joiden mukaan olen ”aina” ajatellut.

Keskustelua ylennyksistä – jos sinun kartallasi on planeetta ylläolevan kuvan mukaisessa merkissä, onko tuo planeetta toteutunut hyvin?

Iloista juttua

17.3.2019

Ehkä tarinan loppuun luettuanne huomaatte, mitä otsikko oikeasti tarkoittaa. Kyse ei ole nyt iloisista asioista astrologiassa tai sen kautta tarkasteltuna. Ja samalla onkin, sillä olin riemuissani kuin tässä taannoin luin kartan alueista, joilla planeetat erityisesti iloitsevat.

Juuriastrologian konsepti planeettojen ilon alueista on vanha, voisi kai ilmaista jo ikiaikaiseksi, sillä se on ainakin reilut 2000 vuotta vanha ja todennäköisesti hieman vanhempaakin alkuperää. Juuriastrologiassa planeettojen toimintakykyä arvioidaan muun muassa sen kautta, ovatko omassa sektissään (käsitys siitä kuinka planeetat toimivat päivä- ja yökartoilla) ja luonnollisesti merkistä onko se planeetalle soveltuva. Planeetalle tulee etua siitä, jos se sijaitsee itselleen kaikkein luontevimmalla kartan alueella eli paikassa (modernistit kutsuvat näitä Suomessa huoneiksi), ja tätä kutsutaan planeetan ilon paikaksi.

Monille varmasti ilon alueiden periaate on tuttu. Aurinko iloitsee ysissä, jumalan paikassa, ja Kuu kolmosessa, jumalattaren paikassa. Jupiter iloitsee yhdennessätoista paikassa, hyvän hengen alueella, ja Venus vastapäätä vitosessa, hyvän onnen paikassa. Pahikset Saturnus kartan viimeisessä paikassa pahan hengen alueella, ja taas Mars vastapäätä kutosessa huonon onnen paikassa. Merkurius on oivaltavasti ensimmäisessä paikassa, kykenevänä iloitsemaan niin horisontin yläpuolella kuin alapuolellakin.

Yllämainitut parhaat kohdat planeetoille eivät ole sattumanvaraisesti räiskäistyjä vaan ilmentävät monella tasolla tarkkaan harkittua astrologista järjestystä. Ensinnäkin iloista ilmenee sektiajattelu. Päivähallitsijat Aurinko, Jupiter ja Saturnus sijaitsevat ilojen kartalla horisontin yläpuolella. Yöplaneetat Kuu, Venus ja Mars ovat horisontin alapuolella. Merkurius taas mahdollisesti joko yllä tai alla, koska se on ainoa planeetoista joka pystyy mukautumaan.

Planeetat ovat ryhmittyneet akselikohtien ympärille. Aurinko ja Jupiter ympäröivät taivaanlakea MC:tä ja osoittavat symbolisesti kuinka tuli kohoaa korkeimmalle. Vastaavasti Kuu ja Venus ympäröivät IC:tä, kartan pohjukkaa, ja kertovat kuinka maa suuntaa alaspäin, juurtumaan. Nousuakselilla Merkurius ja Saturnus osoittavat ylöspäin (kohti MC:tä) kohoavaa voimaa, ihan kuin planeetatkin nousevat horisontista, ja ilmentävät ilmaa. Laskuakselilla Mars osoittaa veden elementin tapaa virrata alaspäin kohti maata. Kyseisen elementin teemallisessa kohdassa olevat planeetat ovat elementtikolminaisuuden hallitsijoita.

Planeetat ovat sijoittuneet ilon käsitteestä kertovalle kartalle juuri tiettyihin kulmiin toisiinsa nähden. Valot Aurinko ja Kuu ovat suotuisissa kolmio- ja sekstiilikulmissa hyväntekijäplaneettoihin Jupiteriin ja Venukseen. Saturnus ja Mars taas ovat neliökulmissa valoihin, ja kun ovat tässä kontekstissa asettuneet näin, on tässä nähtävä tarkoitus, että juuri näin tulee ollakin. Merkuriuksen kulmat osoittavat samalla tavoin parasta toiminnallista kaavaa: Merkurius on kolmiossa Aurinkoon, sekstiilissä Kuuhun, samoin kolmiossa Venukseen ja sekstiilissä Jupiteriin, ja sokeissa kulmissa pahiksiin Saturnukseen ja Marsiin nähden.

Ilojen malli tuntuu suorastaan mystiseltä, koska se on niin täydellinen. Yksikään tekijä ei ole omituinen, vaan kaikki ovat täydellisesti kohdillaan. Planeettojen ilot todellakin naulitsevat sen miten hienosti astrologian käsitteet ovat rakentuneet.

Jos merkkikartalla (mikä on kaiken perusta juuriastrologiassa, yksi merkki kattaa yhden paikoista) planeetta on oman ilonsa paikassa, sen toteutuminen on onnistuneempaa. Yhdennentoista paikan Jupiter kykenee parhaiten tekemään toiveista totta, ja kahdennetoista paikan Saturnus pitämään kurissa asioita, jotka voisivat kääntyä itseä vastaan haavoittavasti. Aurinko edustaa kuninkaallista auktoriteettia ja hallintaa jumalan alueella ysissä, kun Kuu nauttii turvallisuudesta kolmosen arkisissa ja jokapäiväisissä ympyröissä. Viidennen paikan Venukselle mielihyvä on taattu. Marsin voi kai ajatella suoriutuvan voimalla rutiineista kutosessa. Merkurius välittää viestejään parhaiten kartan ensimmäisestä paikasta käsin.

Käsitykseni mukaan nykyisin juuriastrologian tulkinnassa annetaan ensisijainen painotus sektille, eli toimiiko tekijä paremmin päivän vai yön fiiliksissä, sekä merkille kuinka luonteva se planeetalle on, ja vasta näiden jälkeen määräytyy ilon paikan todellinen toteutumisen mahdollisuus. Kärjistetysti, Jupiterin kuuluisi olla päiväkartalla (Aurinko horisontin yllä) ja vaikka ravussa, kun sijaitsee yhdennessätoista paikassa, jotta tästä ilosta saisi kaiken mahdollisen irti. Venuksen kuuluisi olla yökartalla (Aurinko horisontin alla) ja esimerkiksi härässä, jotta viidennen paikan luomisen potentiaaleista ja seksuaalisuudesta saattaisi yltiöpäisesti hyötyä. Päiväkartan Saturnus viimeisessä paikassa, esimerkiksi vaa’assa, pitäisi mielen peikot ja pelot järjestyksessä ja kurissa. Yökartan kuudennen paikan Mars skorpionissa häivyttäisi Marsin negaatioita.

Suosittelen käyttämään ilon konseptia miettiessänne planeettojen tulkintaa. Astrologiassa on miltei loputon käsitteellinen rikkaus, ja koska se ainakin minun silmääni näyttää aivan täydelliseltä, miksei näitä loistavia malleja käytettäisi.

Lähde: Chris Brennan, Hellenistic Astrology, The study of fate and fortune

Vuosijuonitteluja

15.3.2019

Ajan isoja linjoja osoittaa juuriastrologian vuosisiirtymäksi eli profektioksi kutsuttu menetelmä. Se kertoo kunkin elinvuoden keskeisimmän juonen, vähän kuin meneeks hyvin vai ei. Toki menetelmässä pystyy tarkentamaan viestiä ja ajoitusta näistä yleisistä linjoista, mutta siirtymästä saa kätevästi tsekattua pääpiirteet vuoden sanomasta.

Tekniikkana vuosisiirtymä on helppo ja yksinkertainen, eikä vaadi monimutkaisia laskutoimituksia. Ensimmäiseksi tulee asettautua ajattelemaan syntymäkarttaa merkkien kautta siten, että kartan ensimmäinen talo on kokonaisuudessaan se merkki, jossa nousuakseli on.

Vuosisiirtymässä kuljetaan kartan mukaisesti 12 vuoden jaksoissa. Jokainen elinvuosi kattaa aina yhden merkin / kartan talon tai paikan. Syntymän vuonna ollaan ekassa merkissä, toisena seuraavassa jne. Kaksitoistavuotiaana, synttäripäivänä vaihtuen, vuosisiirtymä on uudelleen ensimmäisessä merkissä.

Oheisesta kuvasta on helppo bongata suoraan oman elinvuoden kohdalta kyseinen syntymäkartan merkki (talo). Vuoden osoittaman talon kohdalta katsotaan merkki syntymäkartalta. Jos olet nyt 40-vuotias, katso mikä merkki on syntymäkartan viidennessä talossa. Tämä merkkitalo näyttää, minkä sävyinen on kyseisen vuoden idea.

Kun siirtymävuoden merkki on löydetty, koetetaan löytää ajan herra, eli se planeetta mikä kyseisen paikan merkkiä hallitsee. Jos se on oinaassa, hallitsija on Mars, jos taas kauriissa, hallitsija on Saturnus. Koska tämä on juuriastrologian menetelmä, pitäydytään sen osoittamissa opeissa: ulkoplaneetat eivät näyttäydy vuosisiirtymässä hallitsijoina. Skorpionia hallitsee Mars, vesimiestä Saturnus ja kaloja Jupiter.

Kun merkin mukainen ajan herra on löydetty, tutkitaan syntymäkartalta sen asemaa. Jos syntymäpäivän osoittamassa vuodessa olisi esimerkiksi kyse ravun siirtymävuodesta, etsitään kartalta Kuu. Tutkitaan ensisijaisesti onko vuoden hallitsijalla, ajan herralla, kulmia hyväntekijäplaneettoihin Jupiteriin ja Venukseen, ja vastaavasti niihin kehnoihin Marsiin ja Saturnukseen. Ajan herran kulma kertoo jotakin vuoden onnistumisesta. Esimerkin mukaan, jos Kuun ja Venuksen kesken olisi kulma, fiilis on hyvä, jos taas olisikin kulma Kuun ja Marsin kesken, haastetta esiintyy.

Näissä kahdentoista vuoden kierroksissa käymme kartan merkkejä (taloja) läpi järjestyksessä ja paikan kautta ilmenee painotusta mille elämänalueelle vuoden merkittävimmät jutut liittyvät. Toisen merkin alueella kärjistetysti ihmetellään raha-asioita, seiskassa ihmissuhteita, kympissä töitä ja julkisuutta.

Jos siinä merkissä, jonka vuosisiirtymä ottaa suurennuslasin alle, on omalla kartalla planeettoja, ne aktivoituvat. Transiitteja kannattaa syynätä erityisesti merkin hallitsijaan ja sen tekemänä, ja sitten jos tuota vuosisiirtymän paikkaa jokin hidas vekkuli ylittää. Minulla on juuri näin: vuosisiirtymä antoi vuoden sävyksi härän, ja mehän kaikki tiedämme kuka räväytti tähän merkkiin ihan juuri.

Paikkojen, merkkien ja planeettojen symboliikkaa kannattaa pyöritellä mielessä laajalti, eikä tarrautua vain ensimmäiseen mieleen tulevaan tuomioon. Itse olen pitänyt tätä vuosisiirtymän merkin ja hallitsijan yhdistelmää tehtävän kaltaisena. Aina riittää astrologiassa opiskeltavaa ja oman kartan teemoissa syvemmälle sukeltamista.

Mikä planeetta on teillä parhaillaan pomona, minkä merkin (talon) asioita on esillä?

Nimityskriisi

10.3.2019

Otsikko huijaa kurjasti ottamaan selvää mistä voi olla kyse, sillä ei täällä oikeasti kriisissä olla. Olen pohtinut käyttämäni astrologisen tekniikan nimeä ja päättänyt ottaa käyttöön vaikean ikiaikaisen nimen sellaisenaan. Jos asialle muotoutuu hyvä suomenkielinen käännös, olen valmis taas kerran uusimaan sanastoani.

Nimi määrittelee tarkemmin kuin arvaammekaan, sillä nimitykset yhdistyvät mielissä mielikuviin ja muodostavat odotuksia. Juuri tämän asian kanssa koin epämukavuutta, sillä tulkinnaltani odotettiin jotakin, mitä sen ei ollut tarkoituskaan tarjota.

Dodekatemoria on minun silmääni äkkiseltään nimihirvitys, jonka en usko helposti taipuvan meikäläisten suussa, eikä se varsinkaan astrologiaa tuntemattomalle kerro yhtään mitään. Ellei sitten satu osaamaan latinaa. Se tarkoittaa kahteentoista osaan jakamista, ja astrologiassa merkitys on yhden eläinradan merkin osittaminen kahteentoista osaan. Tällainen yksi osa on kahden asteen ja 30 kaariminuutin kokoinen ja vastaa aina yhtä eläinradan merkkiä. Oudon ja vaikean nimityksen käyttäminen on riski, jonka haluan ottaa siitä huolimatta että se herättäisi kyselyä ja hämmennystä. Jos tätä käytän oikein aktiivisesti, ehkä se tulee jossain vaiheessa tutuksi.

Pohjimmiltaan nyt on kyse menetelmän tulkinnasta ja valitusta näkökulmasta. Tulkinnallisesti haluan ottaa ensisijaisesti huomioon sen, mitä tällä kahteentoista osaan jakamisella alun perin on tarkoitettu ja mihin sitä on käytetty. Jos käyttäisin tekniikasta tutumpaa nimitystä, tämä ikään kuin sisältäisi odotuksen, että tarkastelisin jakamista tästä toisenlaisesta näkökulmasta käsin.

Dodekatemoriaa ajattelen merkkinä merkin sisällä, ja vielä täsmällisemmin, sisämerkkinä. Se on eläinradan kohdan alajako, sisällä oleva yleensä toisenlainen alue, ja merkkisymboliikan kautta suuntaa pinnalla olevaa johonkin suuntaan – sellaiseen suuntaan kuin merkki käskee. Oinas ajaa eteenpäin, leijona esille, jos merkki soveltuu siihen sijoittuvalle planeetalle luontevasti. Sisämerkki naulitsee planeettaenergian toiminnan tyyliä, sillä jos varsinaisen eläinradan merkin ja sisämerkin välillä on häikkää, dynamiikka kärsii tästä. Planeetta ei saakaan itsestään irti sitä mitä voisi odottaa, karkeasti tulkittuna. Moni muukin seikka kokonaisuudessa vaikuttaa.

Sisämerkkiä on hellenistisellä ajalla esitetty salaisuuden kaltaiseksi. Tulee mieleen vanhankansan sanonta moni kakku päältä kaunis. Hyvinäkin pitämämme planeetat voivat sisämerkin kautta sisältää haastetta ja työmaata, ihan samoin kuin alajaon merkki voi paikata katastrofia. Yksinään dodekatemorian osoittama merkki ei näyttäydy, vaan aina kimpassa päällismerkin kanssa.

Kun aikaisemmin ilmoittamani tulkinnan kuvaus meni uusiksi, viilasin hieman markkinointimateriaaliakin. Homma leviää – mutta tilauksia kyllä otetaan vastaan.

Millaista mun astrologia on?

1.3.2019

Astrologia on pullataikina-juttu, siinä mielessä Jupiteriaaninen, että se helposti paisuu suuntaan jos toiseen. Siksi on erittäin vaikeata määritellä yksioikoisesti, mitä astrologia on ja miten sitä pitäisi tehdä tai omalla kohdallaan toteuttaa. Yksi kun katsoo astrologiaa psykologisesta vinkkelistä ja tulkitsee miten eri tekijät näyttäytyvät luonteenpiirteinä, joku keskittyy siihen mitä tapahtuu, ja voidaan miettiä siltäkin kannalta mitä itse pitäisi tehdä, miten olisi luontevinta kokea, mikä sujuu ajassa ja mikä saattaa näyttäytyä haasteena.

Astrologian hierarkkisuus saattaa olla monelle hankalasti miellettävä näkökulma. Planeetat kartoillamme eivät ole kaikki samanarvoisessa asemassa, vaan kartan rakenne asettaa niitä järjestykseen. Se ei tarkoita paremmuus- tai helppousjärjestystä, ennemminkin näkyvyyttä ja aktiivisuutta. Yleensä jokin kartantekijä saa ”plussia” toisiin nähden, esimerkiksi jos sattuu olla suotuisassa merkissä, kartan akselin tuntumassa, tai liikeradassaan erityinen (pysähtynyt tai OOB-tilassa). Mitä enemmän planeettaan kerääntyy näitä ”täppejä”, sitä varmemmin se raivaa itselleen tilaa. Voidaan puhua kuvainnollisesti laivan kapteenista tai orkesterin johtajasta. Tämänkaltainen planeetta kartalla tulee vuosien mittaan tutuksi, sillä usein se määrää perusasennetta ja rutiininomaisia tapoja tai ratkaisuja.

Astrologia kertoo kuitenkin ajasta ja ajoituksista. Vaikka syntymäkartta on muuttumaton lähtökohta, se toimii tavallaan vain lähtölaukauksena sille miten muutumme ihmisenä ja mitä aika kulloinkin antaa koettavaksi ja opittavaksi. Planeetat aktivoituvat ajassa erilaisin syklein ja voimakkuuksin, ja ihan varmasti johonkin elämänvaiheeseen osuu myös sellaisten planeettojen ”kukinta-aikoja”, jotka ovat syntymäkartalla hieman sivussa tai heikoin eväin varustettuja. Näin ajateltuna jokainen planeetta on tärkeä, mutta tärkeys ei ole päällä kaiken aikaa. Erilaiset ajoitusmekanismit astrologiassa näyttävät, mitkä tekijät kulloinkin suorittavat debyyttinsä tai yksinlaulunsa.

Jos astrologiaa ajattelee syklijärjestelmänä, pystyy hahmottamaan vaivattomasti eri ajanjaksojen erilaisuuden tai omanlaisuuden. Tämä kaikki pyörii oikeastaan (ainakin) kahdella eri tasolla: yleiset ajanlaadun syklit ja henkilökohtaiset syklit. Kun nämä kaksi oikein railakkaasti osuvat samaan tahtiin, yleensä tulosta syntyy; ajanjakso tuntuu aktiiviselta, tapahtuu paljon ja isoja, käänteentekeviä asioita.

Olen usein koettanut ottaa esille yksilön omaa panosta ajanlaadun hallinnassa. Tätä voidaan kutsua vapaaksi tahdoksi, mutta aina voidaan filosofeerata miten lopulta teemme valintojamme, noudatammeko jotakin kosmoksen ennalta määrättyä suunnitelmaa, onko vastaanpyristelytkin kirjoitettu omaan suunnitelmaamme ja niin edelleen. Yhtä kaikki, mielestäni astrologiassa on olennaista tehdä, reagoida. Toistan aina, että kysy mitä haluat tehdä tällä kyseessä olevalla energialla. Jos annetaan Marsin ”aloitusvuosi”, mitä pistät alkuun, jos on kyseessä ikäkausitransiitti Saturnukselta, mitä tarkistat, korjaat ja opit. Jos Merkuriuksesi pysähtyy progella, mitä mietit, mitä opit. Näihin kaikenlaisiin eri planeettojen lupaamiin sykleihin syntymäkartta toimii avaimena; kaikkien planeettojen teemat eivät ole meille yhtä luontevia. Voi olla rakentavaa ajatella joistakin planeetoista, että ovat osoittamassa meille nöyryyttä, koska elämään sisältyy aallonpohjia, kurjuutta ja vaikeuksia.

Astrologia alkaa yhä vahvemmin näyttäytyä minulle elämänsyklien oppina. Ajanjaksot rakentuvat toistensa lomaan ja eri planeettaenergioitten suhteen myös päällekkäin. Jos yksi herkkyysaika menee syteen liiallisten reunaehtojen, oman varovaisuuden (tai kieltäytymisen tai vastaanhangoittelun) vuoksi, aina tulee eteen ajanjaksoja joissa samaa planeettaenergiaa pääsee taas kokeilemaan. Voi paikata, voi hienosäätää, voi kultivoitua – ja mennä sinne saveen. Mikään astrologinen juttu ei kanna ehdottoman hyvän tai pahan leimaa. Voimme oppia varomaan astrologisia ennakko-asenteitamme, ja mieluummin itse tehdä planeetan teemaa kuin heittäytyä kirkumaan Pluto! Susi! Pluto! (tai kuten minä itse tuskailin juuri alkanutta Venuksen profektiovuotta omalla kohdallani – opin paikka täälläkin!).

(Juttu jatkuu taidepläjäyksen jälkeen)

Miten ihmeessä osaa tunnistaa syklit ja planeettojen painokkaat ajat omalla kohdallaan? Ihan hyvin voi välittää piupaut astrologiasta ja mennä siten kuin hyvältä tuntuu. Astrologiassa minä keskityn olennaisimpiin ja isoimpiin juttuihin (transiitit, progression liikkeet, vuosiprofektio). Mielestäni ihminen ei repeä joka suuntaan, ja siksi vain muutama päällekkäinen juttu pystyy saamaan tilaa To Do -listalta. Jos taivaan liikkeitä seuraa tarkkaan, voi tietysti makustella kaikenmaailman sekstiileitä, mutta liian pieniin osiin pilkkoessa saattaa kadota fokus. Jos sama idea pyrkii esiin useasta eri tarkastelukulmasta, se on varmaan pakko uskoa, ja tehdä sillä taivaan voimalla jotakin.

Paisuihan tämä astropulla kuten arvelinkin. Oletteko te määritelleet itsellenne selkeästi millainen on astrologisen ajattelunne perusta?

Päivitellään planeettoja

16.12.2018

Tämän jutun aihe on ollut blogissa aikaisemminkin esillä, mutta koska olen toivottoman ja onnellisen optimistinen, pidän itsestään selvänä että lukijoissa on sellaisia, jotka eivät ole kahlanneet kaikkia vanhoja päivityksiä läpi.

Astrologia kuvaa ajanlaatua planeettasymboliikan kautta, ja planetaaristen piirteiden tunnistaminen antaa mahdollisuuden ajan hallintaan. Ajanlaadussa katsomme pääasiassa planeettojen keskinäisiä kulmia, ja kenties Kuun merkkiä kertomaan yleisestä sävystä. Ajankuvan rakentamisessa sivuutamme päivän planeettahallitsijan sujuvasti, sillä tämä tietous saattaa tuntua aivan ilmeiseltä.

Ajan kuvauksessa voisi olla hyvä pysähtyä miettimään kunkin päivän omaa luonnetta, koska astrologia telmii nimenomaan aikakysymyksissä. Onko planeetan omana päivänä sen merkitys isompi ja painavampi, näyttäytyykö sen kulmat selkeämmin, tai pysähdysjaksossa jos jokin näistä ”ässä”-päivistä on omana päivänä – olen taipuvainen ajattelemaan, että ilman muuta näin on, koska astrologiassa ei ole sattumia.

Englanniksi kun miettii viikonpäivien nimiä, osa näistä on jo nimeltään täysin selkeästi tietyn planeetan omia. Satur-day lauantai on Saturnuksen päivä, Sun-day sunnuntai Auringon ja Moon-day maanantai Kuun päivä. Tiistaita hallitsee Mars, keskiviikkoa Merkurius, torstaita Jupiter ja perjantaita Venus.

Astrologia ei sitten välitä tuon taivaallista meidän nykyisestä kalenteristamme ja aikakäsityksestämme. Päivän hallitsija ei vaihdu vuorokauden vaihtuessa vaan silloin kun Aurinko nousee horisontissa. Tämä oli itselleni suuri ahaa-elämys vain muutamia vuosia sitten ja silloin jaoin tämän ihmettelyn teille toisillekin täällä blogissa. Jos siis olet syntynyt yöllä tai aamulla ennen auringonnousua vuorokauden vaihtumisen jälkeen ( = Aurinkosi on horisonttilinjan Asc-Desc alapuolella), kuulut edellisen päivän hallitsijan vaikutuspiiriin. Aikaisin sunnuntaina syntyneet eivät olekaan sunnuntailapsia vaan ovat lauantaisen Saturnuksen alla.

Eri viikonpäiviä ei ole taidettu yrittää luonnehtia astrologian vihjeiden kautta. Hassulta tuntuu ajatellakin, että jokainen maanantai olisi samanlainen kuin edellinen. On selvää, että planeettojen monisyinen teemakirjo näyttäytyy vaihtelevasti, yhtenä aikana jokin piirre on selkeämmin esillä kuin toisena vastaavana viikonpäivänä. Kunkin päivän ajanlaatua voidaan myös kokea omista lähtökohdista, esimerkiksi jos kokee Saturnuksen kovin haastavana planeettana omakohtaisesti, ehkä silloin lauantaipäiviin kerääntyy harmeja.

Kuunpäivänä maanantaina esillä ovat vaistot, intuitiot, tunnelmien vaihdokset, vastaanottavaisuus, äiti- ja lapsiteemat, naiseus, hedelmällisyys ja kohtu, ravinto, huolehtiminen, arkipäiväisyys ja jatkuvuus. Maanantaisin mennään rutiinilla.

Marsin päivänä tiistaina aloitetaan, edetään, vauhditetaan, nopeutetaan, kiritään, kilpaillaan, uhitellaan ja valloitetaan. Tiistaisin ollaan rohkeita, puolustetaan itseä ja muita. Mars kuvastaa lyhyitä spurtteja, joten työt on hyvä jakaa pieniin urakoihin.

Merkuriuksen alla keskiviikkona mieli on keskiössä, ajatellaan, tuumitaan, pohditaan, analysoidaan. Viestit välittyvät niin omasta alitajunnasta (tai toisista ulottuvuuksista, rajojen takaa) kuin reaalimaailmassa. Tämä on puhetta, kirjoittamista, laskemista ja itsen ilmaisua. Keskiviikkoisin mennään paikasta toiseen, voi olla kiirettä, tai keho kaipaa liikettä. Jos vilunki on mielessä, ajoitetaan tähän päivään.

Torstai Jupiterin päivä kuvastaa mahdollisuuksia. Teemana on enemmän, laajemmin, kauemmas. Ajassa on ennakkoluulottomuutta siten, että jotakin voi ilmaantua jos ollaan vastaanottavaisia, mutta samalla oman näkemyksen ilmentämistä esimerkiksi tuomitsemalla. Voidaan testata kannattaako tuuriin luottaa, kokeillaan riskinottoa, ja kaivataan elämää suurempia elämyksiä.

Venuksen päivä perjantai kertoo mielihyvästä, mukavuudesta ja sosiaalisuudesta. Yleissävy on passiivinen ja nautinnollinen. Venus voi olla kauneutta ja estetiikkaa, kohottavia elämyksiä, sekä arvojen ilmentämistä; tehdään tiliä tykkäänkö tästä vai en.

Saturnuksen päivä lauantai on tilinteon paikka, arvioidaan onko saavutettu tavoitteet mennyttä tarkastellen ja luodaan uusia päämääriä. Teemoja ovat vakaus, pysyvyys, lujuus, pitkäjänteisyys ja tavoitteellisuus. Tunnetaan helposti huonoa omaatuntoa siitä mitä olisi pitänyt tehdä paremmin, huolehditaan ajan katoavaisuudesta, ollaan oikeamielisiä, moraalisia ja keskitytään hyötyyn.

Auringon päivä sunnuntai keskittyy itseen, minuuteen, omien juttujen toteuttamiseen. Aurinkoa on näkyvyys, juhlinta, loisto ja auktoriteetti. Tässä on olemisen ydin, ja aina kannattaa ylläpitää vitaalisuutta.

Koska nämä kaikenlaiset hallintamäärittelyt astrologiassa ovat ikiaikaista perua, jää näissä ulkoplaneetat sivuun, mutta kyllähän ne ajassa muulla tavoin sitten näkyvät hyvin. Ajanlaadussa voi miettiä esimerkiksi alkuviikosta Marsin ja Pluton hienovaraista kulmaa, mikä on maanantaina aamulla tarkimmillaan. Kulma on kuitenkin vielä olemassa tiistaina Marsin päivänä; painottuuko energia kuitenkin tähän tarkan kulman jälkeiseen aikaan Marsin päivän vuoksi, vaikka yleensä astrologiassa ajattelemme, että lähestyvä kulma olisi painokkaampi?

Päivähallitsijoita voi miettiä ensinnä siltä kannalta, mikä on se oma päivä, kokeeko tuon päivän usein viikosta jollakin tavalla poikkeuksellisesti, mutta myös koko kartan kautta siten, mitkä planeettavoimat kartalla ovat keskeisiä, tai omassa ajanlaadussa juuri nyt erityisiä. Ajatellaan vaikka progekartan pysähtynyttä Merkuriusta jollakulla, olisiko silloin keskiviikoissa erityistä ajattelun piikkiä. Jos syntymäkartalla on Jupiter Almuten / muutoin keskeinen, onnistuuko projektit torstaisin. Energiat ja teemat voivat toimia melko monimutkaisilla tavoilla, joten ei se aina ole niin, että oman syntymän viikonpäivä olisi automaattisesti se paras.

Jos emme ihan heittäydy palvomaan planeettoja niiden omina päivinä, niin voimme vaikka kunkin planeetan päivänä palauttaa mieliin millainen rikas symbolikirjo kuhunkin planeettaan liittyy, ja pohtia olisiko planeetoissa jotakin sellaista, jota pitäisi tehdä ja toteuttaa.

Jos joku haluaa pistää tikulla silmään menneitä kaivellen, voi tutustua tähän vuosien takaiseen juttuun jolloin aihepiirin otin esille, tästä linkistä.


%d bloggers like this: