Archive for the ‘Astrologia’ Category

Vaikerrusta ajoista

11.10.2018

Muutama kovaksi kulmaksi luokiteltu planeettojen välinen kosketus on esiintynyt yhtäaikaisesti viime päivinä. Merkurius siirtyi skorpioniin ja käväisi vastapäätä yhä härän alussa perääntyvään Uranukseen, tarkimmillaan keskiviikkona illalla. Venus retrosi uuden neliökulman Marsiin, tämä napsahti torstain aamuyölle mutta on ainakin perjantain vielä aktiivisena, todennäköisesti pidempäänkin. Vaa’assa kulkeva Aurinko tulee kulmaan Plutoon, joka kulkee sentään onnekkaasti ihan normaalisti eikä enää ole pysähtynyt. Tämä kirkkauden ja pimeyden välinen taisto on tarkimmillaan perjantaina aamulla.

Astrologiassa tyypitellään yllämainitut kulmat vaikeiksi, haastaviksi ja hankaliksi, ja tällaisesta syntyy liian helposti harha kuin elämä olisi tällaisina päivinä vain sarja vastoinkäymisiä. On aivan kuin maailma olisi nyt niin täynnä negaatiota, että se imeytyy jokaiseen, eikä tätä voi millään välttää. Ja sitten tämä oletus, että planeetat aiheuttavat jotakin, ja se paha jokin tulee kaikille samanlaisena.

Tiedätte, että aion väittää vastaan. Planeettojen ilmentämät kulmat ovat vaan energioita, joita voimme halutessamme käyttää. Jokaisella on vapaa tahto, mihin sisältyy vastuu omista valinnoista. Venuksen ja Marsin neliö anna lupaa käyttäytyä kuin pikkukakara; astrologia ei legitimoi vahingollista tai pahaa.

Kulmien luonnetta voi pohtia toisenlaisella skaalalla kuin hyvä-paha dualismi. Koviin kulmiin liittyy energiaa, mikä kysyy toteutumistaan, etsii ulospääsyä kuin virtaava vesi joenuomassa. Jos tällaista voimaa tai kiehuntaa koettaa tukahduttaa, se ei yleensä onnistu, vaan paine purskahtaa hallitsemattomasti. Kovat kulmat kysyvät taitoa tekemisessään ja tästä syntyy työläyden tuntu – sekö meistä tuntuu niin haastavalta ja vaikealta? Ettei haluttaisi itse tehdä mitään? Olisi helpompaa saada kaikki valmiina?

Eräänlaisena filosofishakuisena välihuomautuksena lisään, että tottakai maailmassa on hankaluutta ja pahuutta. Se että tapahtumien tasolla harmit näyttävät vastaavan kovia kulmia, saattaa osaltaan johtua myös siitä mitä ylempänä pohdiskelin energian hallitsemattomasta purskahtamisesta. Pahaa ja vaikeaa tapahtuu ja tehdään silloinkin, kun tällaista ei voi ilmiselvästi liittää koviin kulmiin (koska voimme valita ja ”joku” on valinnut taitamattomasti). Pahuuden ja vaikeuksien kohtaaminen on aina kivuliasta, mutta se kuuluu väistämättä osana elämään. Ikävien asioiden pelko jähmettää kaikkein varmimmin jättämään käyttämättä mahdollisesti käyttökelpoisen voiman.

Planeettakulmien kohdalla voi tehdä asennoitumisharjoituksia ja miettiä, miten haluan kyseistä voimaa suunnata. Merkuriuksen vastakkaisuus Uranukseen: herkullisen stimuloiva, räjähtävän äkkinäinen liike, voisi luvata oivalluksiakin, ja hyvin usein asetelma liitetään astrologiseen ajatteluun. Perääntyvän Venuksen neliö Marsiin: arvojen, mielipiteiden ja tunnekokemusten arviointiprosessi voimistuu tai saa vasta alkunsa, kyse voi olla mielitekojen johdattamista aloitteista, valloitus- ja kiintymystahtojen aktivoitumista. Auringon ja Pluton kulma: keskittymisen pakko tai tilaisuus paneutua johonkin syvällisesti, vastustamaton uutta synnyttävä luomisprosessi. Tiedostamaton tai salainen voi nousta esille, joko itsessä tai maailman tapahtumissa. Kirkkauden ja pimeyden välinen symbolinen kynnys etsii ratkaisuaan.

Planeetat merkeissään tai kulmissaan eivät pakota meitä asennoitumaan tuntoihin tai asioihin siten että ne olisivat vaikeita, kurjia ja pahaa aiheuttavia. Ihan itse teemme tämän. Ehkä joku huomaa, että voi valita toisin, haluaa iloita aktiivisesta energiasta tai eteenpäin vievästä tilaisuudesta.

Mainokset

Sitä Kuuta kuuleminen

21.9.2018

Mistä ajanlaatu rakentuu? Isoja päälinjoja, kallistuksia johonkin suuntaan, osoittavat voimakkaat pitkäaikaiset kuviot, esimerkiksi kun meillä oli pitkään Jupiterin ja Neptunuksen kolmio, tai ihan viime päiviin saakka Venuksen, Marsin ja Uranuksen kesken T-ristikuvio. Pysähtyneet planeetat sävyttävät aina isolla sudilla, toiset pidempään, nopeat planeetat vain hetken: ensi viikolla sutii Pluto, minkä pysähdyksen keskikohta osuu lokakuun alkuun. Mainittujen kaltaisia energioita voisi ajatella myös makrokosmoksen näkökulmasta, sieltä kauempaa kotoisin olevana.

Pientä ja lähellä olevaa mikrokosmosta edustaa Kuu, mikä arkipäiväisenä kiertää aina, vaikka jostain kumman syystä jonakin aikana isommat kuviot ja ilmiöt puuttuisivat. Tällainen astrologinen näkemys tottakai on vastaan tieteellistä ajattelua mikro- ja makrokosmoksesta (makro tarkoittaa tieteen näkökulmasta sitä mikä havaitaan aistein, esimerkiksi silmin, ja mikro taas niin pikkuruista että sen tutkimiseen tarvitaan välineitä kuten mikroskooppi, eli mikroa havainnoidaan välillisesti).

Kuu sävyttää ajanlaatua merkkinsä osoittamalla symboliikalla. Viikonlopun aluksi arki koetaan vesimiehen silmin, mikä voisi modernin astrologisen näkemyksen mukaan olla ystäviä, ryhmätoimintaa, yhteishengen vahvistamista ja verkostoitumista. Vesimiehen motto on ”minä tiedän” mikä viittaa ajattelun keskeiseen rooliin. Vesimies viimeisenä ilman elementin merkkinä kokoaa sen mitä kaksonen ja vaaka ovat jo toteuttaneet. Sosiaalisuus on vesimiehessä jo laajempaa kuin kahdenkeskistä vuorovaikutusta, se on kuulumista koko ihmiskuntaan. Vesimiehessä ollaan yhdessä jotakin mieltä.

Kuun ajanlaadun tunnelmiin liittyy olennaisesti sen vaihe. Nyt Kuu on kasvupuolensa viimeisessä kohdassa, kasvukuuksi nimitetyssä, ja kuten olen itse tätä jopa hellittelevästi kutsunut, hullunkuun vaiheessa. Päivät ennen täydenkuun tuloa (ensi tiistaina yöllä hieman ennen neljää) ovat yritystä täynnä, pyrkimystä ja pingotustakin. Toisille hullunkuunvaihe antaa tarvittavaa stimulaatiota että saa jotain aikaan, toiset ahdistuvat painostavasta ja persiille potkivasta tunnelmasta, voivat ihan pimahtaa täyttäkuuta edeltävänä yönä. Riittämättömyyden tunnot räjähtävät pahiten tällaiseen aikaan, ja yhdistettynä globaaliin vesimieheen, pitäisikö tässä ihan koko maailma pelastaa.

Kuun tuntua ajan hengessä on vaikea vastustaa, koska Kuu edustaa alitajuista ja vaistonvaraista puolta meissä. Tunnelman aistii intuitiivisesti, ja on vaikea tunnistaa tuntemusten lopullista syytä. Ehkä Kuu tosiaan tulee mikrokosmoksen tavoin, sisältyy jo dna:han. Kuun alati muuttuvaa tunnelmaa päästään testaamaan taas viikonloppuna, kun vesimiehen aika vaihtuu kalojen antaumukseen, moninaisiin vaihtoehtoihin, fantasiaan, symbioosin hakuun, hyväksynnän ilmaisuihin. Sävyn vaihtuminen tapahtuu lauantaina noin puoli neljältä iltapäivällä kun Kuu siirtyy kaloihin.

Ilmaisun ajallisia sävyjä

20.9.2018

Merkurius ajassa kertoo yleisestä keskusteluilmapiiristä, ajatuksista, pohdinnan prosesseista ja mielestä sillä tavoin kuin se kuvaa ajan henkeä. Mielestäni Merkurius on nykypäivän yhteiskunnassa paljon esillä, puhutaanhan ihan tietoyhteiskunnasta. Informaation välittäminen ei silti tapahdu täsmälleen samalla tavalla kaiken aikaa, ja astrologia on mainio väline tarkastelemaan toisiaan seuraavia ajanjaksoja.

Merkuriuksen kulku neitsyessä on oikein hyvää aikaa kaikenlaiselle kommunikaatiolle ja tiedottamiselle, vaikkakin neitsyen hengessä analysointi, arviointi, kritiikki, järjestelyt ja oppiminen saattavat olla etusijalla ilmaisuun nähden. Yksinomaan Merkuriuksen merkki ei vielä tee ajanlaadun kuvaa täydelliseksi, vaan siihen antaa oman osansa planeetan vaihe, sen suhde Aurinkoon kierrossaan.

Olen luonnehtinut Merkuriuksen kulun neljään erityyppiseen vaiheeseen. Kierto alkaa uudesta Merkuriuksesta, ja sykli alkaa aina perääntyvän Merkuriuksen ylittäessä Aurinkoa eli alakonjunktiosta. Perääntymisvaiheen päättävä pysähdys mielestäni aloittaa toisen vaiheen, mitä voisi nimittää esimerkiksi kasvuvaiheeksi. Tästä Merkurius suuntaa kulkunsa uudelleen kohti Aurinkoa, ja tavoittaa sen yläkonjunktiossa. Tätä kutsutaan täyden Merkuriuksen vaiheeksi. Tämä jakso päättyy pysähdykseen ja kääntymiseen perääntyväksi, mitä voi nimittää vanhan Merkuriuksen vaiheeksi.

Tässä kierrossa mitä parhaillaan käymme läpi, Merkurius syntyi uudeksi leijonan perääntymisessä ja pysähdys retroajan päätteeksi tapahtui myös leijonassa. Nyt ollaan pian Merkuriuksen täyttymisen ajassa kun Merkurius kohtaa Auringon neitsyen merkin lopussa perjantain puolella aamuyöllä hieman ennen viittä. Seuraava pysähdys tulee vasta marraskuussa jousimiehessä, mistä alkaa vanhan Merkuriuksen vaihe. Nämä neljä vaihetta ovat siis keskenään hyvin eripituisia, täyden Merkuriuksen aika on pisin.

Se mistä sykli alkaa, määrittää aina merkillään eniten koko kierrosta. Leijonassa syntynyt Merkurius toi ilmaisukieleen luovuutta, näyttävyyttä ja arvovaltakeskusteluja. Nyt kun olemme täyttymyksessä, on analysoinnin aikaa, pohtivaa keskustelua neitsyen hengessä, mutta leijonan ilmaisuvoima on edelleen olemassa. Täyden Merkuriuksen vaihe on planeetan parasta toiminta-aikaa, kukkeutta, missä sen luonne on ehyimmillään ja toteutuminen kaikkein tuloksellisinta.

Voidaan ehkä ajatella siten, että keskustelukulttuuri elää aalloissa. Kukkeuden korkea tyrsky laantuu planeetan pysähtymiseen, mielen kääntymiseen sisäänpäin ja retrospektiiviseen tarkasteluun. Kun tätä vanhaa ”syvää” aikaa on perääntymisessä käyty Auringon kohtaamiseen saakka, on aika syntyä uudelleen. Herätellä ideoita kunnes kaivaudutaan esille poteroista kasvukaudella.

Merkuriuksen luomat ajanlaadun piirteet toistuvat myös pidempinä kausina. Nyt olemme saaneet huomata, että Merkuriuksen perääntymisen ajat (lue uudet Merkuriukset) tulevat tulen elementin merkeissä. Viime syksynä saatiin perääntymisjakso neitsyessä, eli aikaisemmassa pitkässä syklissä uudet Merkuriukset syntyivät maan elementin merkeissä. Voidaan pohtia koko ajanlaadun luonnetta keskustelukulttuurin näkökulmasta, millaista aikaa on tulen elementin sävyttämä aika. Miten ajattelu laukkaa tulen kiihkeydessä, verrattuna maamerkkien vakauteen. Miten roihuava mielenmaisema on?

Kolmiokulminaatiota

6.7.2018

Jupiter tykkää isosta ja mahtavasta, ja siksi on oikein kuvaavaa ja sopivaa, että planeetan perääntymiskauden päätteeksi, pysähtymisen ja vahvuuden aikaan, astrotaivasta koristaa suurkolmio. Voiko olla toista upeampaa, suotuisampaa kuviota olemassa? Tälle on tottakai potentiaali aina olemassa silloin kun Jupiter on pysähdyksissä, sillä tässä sijainnissa Jupiter on aina kolmiokulmassa Aurinkoon. Joskus sattuu niin onnellisesti, että kolmas tekijä täydentää asetelman suurkolmioksi. Se on sujuvin ja lupaavin astrotaivaan asetelma, mutta ei sekään nami-automaatti ole.

Hyvyyttä ja kohotusta enteilevä asetelma muodostuu siis skorpionissa pysähtyvästä Jupiterista, ravun Auringosta ja kaloissa perääntyvästä Neptunuksesta. Suurkolmio on poikkeuksellisen ladattu. Pysähdys luonnollisesti vahvistaa Jupiterin asemaa kuviossa. Ravun Aurinkoon taas liittyy pimennyksen läheisyys, sillä noin viikon päästä tapahtuu Auringonpimennys ja Aurinko saa tästä jo nyt sävyään. Neptunus taas liittyy Jupiterin kanssa pitkään kulmaan, mikä pitkäkestoisena on antanut leimaansa koko kesälle. Veden elementin merkeissä, noin puolivälissä, suurkolmiossa on vastaanottavaisuutta ja sujuvuutta, jota voisi kuvata jopa estottomuudeksi. Mihin tätä läpäisevyyttä voisi käyttää?

Jupiterin pysähdyksen keskikohta on ensi tiistaina illalla, ja kukin voi tuumata millaisen ajanjakson katsoisi planeetan pysähtyneeksi tämän ässähetken molemmin puolin. Jupiter on näitä keskiraskaansarjan planeettoja, jotka viipyvät pysähdyksessään joitakin päiviä. Hitaat ulkoplaneetat pysähtyvät noin pari viikkoa, Maan lähellä olevat nopeat tekijät joitakin tunteja. Joka tapauksessa Jupiterin pysähdys on ajallisesti sen verran pitkä, että sitä on mahdollista hyödyntää ja toteuttaa.

Planeetan pysähtyessä Maasta katsottuna se korostuu, ja korostus tarkoittaa planeetan teemojen esiintymistä tai ilmentymistä osoittelevasti, ehkä huomiotaherättävästi. Jupiterissa keskeistä on laajentuminen ja kasvu, optimistinen eteenpäin (tai ylös) menon halu ja filosofinen näkemyksen tai elämänkatsomuksen määrittelyn tarve. Jupiter on sillä tavoin irti maasta, että se pyörittelee isoja asioita, abstrakteja aatteita eikä kiinnitä huomiota arkisiin pikkuasioihin. Jupiter viitoittaa elämän isoja trendejä, ja Jupiterin kanssa oletetaan, että kaikki onnistuu vaikka riskejäkin otettaisi. Jupiter ei huolehdi vaan luottaa, se uskoo hyvää ennemmin kuin epäilisi. Runsauden symbolina Jupiter näyttäytyy myös maallisen yltäkylläisyyden yhteyksissä. Jupiterin ja Auringon kolmio on luova ja uutta synnyttävä, ihan konkreettisestikin hedelmällinen, ja Neptunus komppaa ainakin luovuuden osalta. Jupiter ja Neptunus ovat molemmat idealistisia, ja todentotta myös eskapistisia. Ravun Aurinkoa ja Neptunusta voisi yhdistää nostalgia. Brideshead revisited.

Halutaanko ollenkaan hillintää, varoittelua ja latistusta? Voidaanko luottaa, että muistamme kaikkien suurkolmion tekijöiden antamat haasteet ja osataan varoa niitä? Kolmioilla, varsinkin vedenhempeillä, voi joskus olla taipumus lillua tekemättömyyksiin – mutta ei nyt, pysähtyneen ja pimennyksen painostaman energian alla. Nauttikaa vastuullisesti!

Luonnoton Mars

29.6.2018

Tänä kesänä kosmoksella on mukavan yksiselitteinen tyyli alleviivata sitä, mikä ajanlaadussa on voimakkainta. Ei tarvitse punnita joko-tai. Nyt eletään vielä painokkaan Marsin päiviä, kun planeetta oli viime keskiviikkona suunnanvaihdoksensa keskikohdassa. Mars on useita päiviä pysähtyneisyyden tilassa Maasta katsottuna ja varsinkin symbolisesti tulkittuna.

Voidaan spekuloida, tuntuuko tämä ollenkaan hyvältä kun Mars on pysähtyneenä. Pysähtyneen planeetan energia on erityisen voimakasta, ja kukapa periaatteessa ei mielellään ottaisi vastaan korostunutta aktiivisuutta, vitaalisuutta ja aloitteellisuutta. Marsin pysähtyminen on kuitenkin aivan kuin eri juttu kuin toisten planeettojen kohdalla. Ensinnäkin, pysähtyneisyys on Marsin oman luonteen vastaista. Mars ei nauti tämänkaltaisesta painokkuudesta, vaan voi käyttäytyä jopa tuhoavasti. Toiseksi, tässä nimenomaisessa pysähdyksessä vesimiehen merkin alkupuolella Mars on kontaktissa Kuun alasolmuun. Tämä on eläinradan arveluttava kohta, sellainen mitä oikeastaan pitäisi hyvin rajoitetusti päästää esille, koska alasolmun energia ei vie eteenpäin. Tästä Marsin pysähdyksen kohdasta tulee vahvasti ”ei hyvä” huokaukset mieleen.

Toisaalta ainakin minä olen taipuvainen ajattelemaan siten, että kaikella on tarkoituksensa ja paikkansa. On vaikea uskoa, että ajanhenki viitoittaisi meitä pistämään pään pensaaseen ja kehottaisi jumittamaan kaikessa. Pysähtyneisyyden painokkuus kehottaa pohtimaan tekemisen syitä ja reagoinnin juuria, todennäköisesti irrottautumaan siitä, mikä ei edistä itseä ja koko ihmiskuntaa. Marsin vahvuus alasolmulla korostaa varovaisuutta sen suhteen missä mennään varmanpäälle. Alasolmu pitää kiinni mukavuusalueella eikä päästä kehittymään täyteen potentiaaliin. Nyt jos koskaan annetaan rohkeutta pistää tällaiselle stoppi. En kannusta ketään hulluttelemaan ja syöksymään utopistisia visioita kohti ilman turvaverkkoja. Silti tekemisen planeettana Mars liittyy konkreettisiin tekoihin, ei niinkään pohdintaan.

Koska Mars on nyt niin hidas, siltä kestää kolme viikkoa tulla täsmälleen Kuun alasolmun kohdalle. Tämä on yksi kesän merkittävimmistä energioista (mikä kyllä saa kohotusta kun Marsin hallitsemassa merkissä Jupiter pysähtyy kohta myös). Mennään miltei elokuun puoliväliin saakka kunnes Mars perääntyessään siirtyy kauriiseen, mikä saattaa olla tahmean tekemisen ajanjaksossa helpottavaa (Mars viihtyy tässä merkissä paremmin). Elokuun loppupuolella Mars päättää ”luonnottoman kulun aikansa” ja kun pysähdys tuolloin tapahtuu kauriissa, pistäisin aika paljon toivoa tähän ajankohtaan.

Kulmapalat

5.5.2018

Aspektit eli kontaktit planeettojen välillä kuvastavat tapoja, joilla tekijät jakavat energiaa. Minun mielestäni on turhaa koettaa jakaa näitä koviin ja pehmeisiin kulmiin, sillä enemmän riippuu siitä, osataanko ja kyetäänkö työstämään kulmaa keskenään tekevien planeettojen energioita. Astrologian subjektiivisuus tulee juuri aspektien kautta hyvin esille: yksi kokee neliön epämiellyttäväksi kun toinen tarvitsee sen dynaamisuutta saadakseen mitään aikaan. Paljon riippuu myös kulmaa tekevien planeettojen ominaispiirteistä, mutta ei välttämättä deterministisesti. Joidenkin planeettojen maailmat luontuvat mukavasti yhteen, vaikka kulma olisi mikä, esimerkiksi Jupiter ja Uranus jakavat pitkälti samankaltaista luonnetta. Toisinaan tekijöiden tarttumapinta on niin erilainen, että kulmasta voi olla jo planeettojen luonteen vuoksi hankalaa saada otetta, esimerkiksi Saturnus ja Neptunus edustavat hyvin erilaisia asioita.

Yhtymässä planeetat sulautuvat ja kuin käsi kädessä toimivat tiiminä. Yhtymää pidän kenties aktiivisimpana aspektina, sillä yhdistyneet energiat (kuulostaa aivan voimayhtiön kauppanimeltä) ovat karttojen selkeitä voimapisteitä. Yes we can -energiaa. On mielenkiintoista eritellä syntymäkartan yhtymää ja transiittia. Ainakin aikuisen yksilön kohdalla voidaan olettaa, että planeetat ovat sopeutuneet toisiinsa ja yhteinen sävel olisi löytynyt minuuden muovautumisen kautta. Transiittina ylittävä planeetta taas voi olla hetkellisesti erittäin dominoiva suhteessa syntymäkartan tekijään.

Oppositiota en lue kuuluvaksi ollenkaan vaikeisiin kulmiin, oikeastaan päinvastoin. Riippuu asenteesta eikö totta, katsotaanko opposition 180° rakentuvan 90°+90° vai 120°+60°. Tämä on vastavuoroinen aspekti, missä annetaan, otetaan, peilataan ja opitaan toisen näkökulmasta.

Neliöissä kutkuttaa aktiivisuus, ratkaisuun pyrkiminen, enemmän tai vähemmän pakonomainen tarve ylittää kynnys. Neliön luonne on toiminnallinen, ja voi olla hyvä ajatella neliö siten, että se kaivaa jatkuvasti lisää materiaalia kahden tekijän väliltä. Tuntumani on, että neliöitä ei työstetä pois, vaan että niillä tehdään kaiken aikaa.

Kolmio edustaa vapainta energiavirtaa kahden tekijän välillä. Vapaus kuulostaa toki ihanalta, mutta helppo ja rajaton vaikutus toisen tekijän energiaan voi olla kuin oksennus, tai päivänpaiste. Kolmio ei sinänsä tee eroa millaisia vaikutteita heittää kuin lonkalta partnerille. Astrologiassa tavataan ajatella kolmion kautta välittyvän energian olevan tukevaa, rikastuttavaa, auttavaa ja helpottavaa. Sitä voi myös kuvata yllyttäväksi ja ruokkivaksi.

Sekstiili on mukava, samaa mieltä oleva, kuin paras kaveri joka hiljaisesti nyökyttelee ideoille, mutta ei kauheasti tee niiden eteen. Sekstiili on itsestäänselvyys, mikä ei metelöi itsestään, ei aiheuta suuria kuohuja, jonka ohi kävellään huomaamatta. Harmillista sanoa, mutta sekstiilissä ei oikein ole pontta, että sillä siirrettäisi vuoria. Ja miksi pitäisikään, koska joskus on tärkeätä saada tasapainoa, vakautta ja harmoniaa.

Kvinkunssi ja semisekstiili ovat kaksi täysin omaa kulmaansa. Kvinkunssi hujahtaa aivan toiselle puolelle karttaa, erilaisiin maailmoihin, ja semisekstiili siihen lähelle, viereen, tuttavallisesti käsipäivää. Kvinkunssin luonnetta kuvataan hiertäväksi ja hankaavaksi, ja tässä kulman päässä olevat tekijät ovat lähtökohdiltaan kaukana toisistaan, koska niillä ei ole yhteistä laatua tai elementtiä. Erilaisuuden ymmärtäminen ja sietäminen voi ollakin haastavaa, mutta näistä sekoituksista saattaa syntyä oivaltavaa, luovaa, erilaista ja kunnioittavalla tavalla toisiaan täydentävää.

Semisekstiili on naapuri, jolle huikataan aidan yli tervehdyksiä, mutta jota kytätään herkästi arvostellen. Se siinä lähellä kiinnostaa ja on hauskaa taivastella, kuinka jokin voi ollakin niin toisenlaista, mutta yleensä ensihuuman jälkeen löytyy paljon arvosteltavaa, jopa pettymyksiä. Tässä vaaditaan siis samankaltaista oppimista toisen erilaisuudesta kuin kvinkunssissakin.

Puolineliö ja puolitoistaneliö ovat mielestäni voimakkaita latentisti, ja voivat tarvita roihahtaakseen oikeanlaiset olosuhteet. Sellaisia nukkuvia karhuja. Puolineliötä kuvaa sitkeys, jääräpäisyys, junkaaminen ja kyvyttömyys kompromissiin. Puolitoistaneliö räjähtää kiivaasti, lyö päin näköä (tai puukottaa selkään), menee äärimmäisyyksiin ja toimii epäsovinnaisesti, väärässä paikassa väärään aikaan.

Bonusherkkuna muistutan Johndron kulmista. Näistä harvoin näkee analyysejä, ja jos on kiinnostunut, lisää tietoa löytyy linkistä täältä ja täältä. Tao (165°) on kutsumuksellinen, pakkomielteinen, selkä seinää vasten -kulma, mikä ei jätä rauhaan ennen kuin missiota on edes jollain tavalla koettanut toteuttaa. Squine (105°) on hybridi-kulma neliön ja kolmion väliltä, mikä yhdistelee kummankin kulman teemoja: hiomaton timantti, joka laiskanletkeästi saa aikaan kenties jotakin muuta kuin odotettiin. (Nämä toteutuvat käsittääkseni enemmän syntymäkartan kautta, ehkä ei kannata hukata aikaa ja voimavaroja näiden transiittien tutkimiseen)

Siinä oli monta kulmaa mietittäväksi omilta kartoilta, eikä mukana edes ollut tutut pikkukulmat kvintiili, noviili ja septiili. Kulmien toteutumisen, elämässä näkymisen, reunaehdoista jätän teille pohdittavaksi, jos syntymäkartta jossain määrin antaisi raamit aspektien kokemiselle. Se mitä syntymäkartalla on jo valmiiksi, on tutumpaa, ja sen käyttö luonnistuu oletettavasti sujuvasti. Koetan avata tätä omalla esimerkillä. Minun kartallani kolmioita on ainoastaan Neptunuksen kanssa muilla tekijöillä, ja katson tästä johtuvaksi, että en ikään kuin näe kolmioita transiitteinakaan. Minä ”toimin” pääasiassa yhtymien ja neliöitten kautta, tarvitsee siis olla kunnolla energiaa ennen kuin tajuaa.

On tietenkin totta, että aspektien erilaistakin voimaa oppii käyttämään. Etenkin jos tiedostaa, että jotakin omasta kattauksesta puuttuu, silloin voisi osata tutkia mielenkiinnolla vaikka tarjoutuvaa transiitin aikaa tällaisessa itselle vieraassa kulmassa. Erityisesti hitaiden ulkoplaneettojen pitkäkestoiset transiittijaksot sellaisessa kulmassa, mikä itselle olisi periaatteessa vieras, voivat olla opettavaisia. Mielelläni kuulisin jos teille herää näkemyksiä tästä ajattelustani.

Millaisista aspekteista te pidätte eniten? Löytyykö näitä suosikkeja jo valmiiksi syntymäkartalta? Millaisia planeettojen keskinäisiä kulmia pidätte voimakkaimpina?

Sävyisää astrologiaa

28.4.2018

Olen kertakaikkiaan höpsähtänyt dwadeista! Yksinkertainen vanha tekniikka avaa karttoja syvyyssuunnassa niin upeasti, ettei voi kuin ällistellä astrologian ulottuvuuksia. Olen esitellyt dwadien perusteita aikaisemmin täällä. Tehtyjen tulkintojen myötä olen pohtinut erityisesti sitä, kuinka alitajuinen ja tiedostamaton planeetta dwadissa on, kuinka voimakkaasti se sysää syntymäkartan planeetan luonnetta haluamaansa suuntaan, ja kuinka hyvin se näkyy olemuksessa ulkoisessa toiminnassa. Planeetan dwad ohjaa sisäisen motivaation kautta toteutumisen suuntaa ja muotoja, se vaikuttaa hiljaisesti valintoihin. Yhä enemmän alan kallistua sille kannalle, että syntymäkartan planeetta merkissään ei kerro koko totuutta itsestään, vaan vasta yhdistelmä dwadin merkin kanssa näyttää, mistä todella on kyse.

Katsotaan yksinkertaista keissiä, lähinnä yhden planeetan kautta. Kirjailijalle oletettavasti Merkurius on erittäin tärkeä planeetta, vaikka kirjallisuutta kuinka pidettäisi vain yhtenä taiteen ja luovuuden ilmentymänä (Venus ja Neptunus).  Useimmilla teillä lukijoilla lienee käsitys teoksesta American Psycho, sen verran kohua on herättänyt sen karmivan väkivaltaiset murhakuvaukset. Aihe on herkkämieliselle lukijalle liikaa, teos on ellottava ja vastenmielinen, ja pakko myöntää, samalla kirjallisesti taidokas. Kirjaa on maailmalla asetettu myyntikieltoihin, myyty vain täysi-ikäisille ostajille, ja jossakin kolkassa vain paperiin käärittynä. Teos voi olla tuttu elokuvanakin.

Kirjailijan Bret Easton Ellisin syntymäkartta ällistyttää väkivallan kontekstissa: Aurinko kaloissa ja samassa herkässä veden merkissä myös Merkurius ja Mars yhtymässä. Kalojen Merkurius toki asettuu aivan vastapäätä kirjailijan sukupolvessa neitsyessä sijaitsevaa Plutoa; ehkä vastakkaisuusaspekti riittää teeman rakentumiseen. Kirjailijan Kuu on kauriissa, mutta emme varmaankaan voi sälyttää väkivallan teeman ilmentymistä edes taiteen kautta tällä yhdellä haastavasti sijoittuneella kartantekijällä. Venus on mukavasti härässä ja kartalla nousee leijona, kuten luovalla henkilöllä kuuluukin. Kalojen Merkurius on mielikuvitusrikas, mutta tuskin kukaan tulkitsija lähtisi ensimmäisenä ehdottamaan ajatuskuluiksi silpomista ja ruumiiden syöntiä.

Dwadeissa kirjailijan Merkurius on leijonassa, samoin kuin lähellä oleva Mars. Tämä korostaa nimenomaan luovuuden teemaa ilmaisussa, mielestäni kalojen ja leijonan merkkien yhdistelmä on yksi luovimmista. Dwad-kartalla nousee skorpioni, mistä voisi hyvinkin saada irti tummia sävyjä. Kuu on analyyttisessä vesimiehessä, mikä voisi auttaa etäännyttämään itseä tunnetasolla, pitämään taiteen taiteena. Aina kun planeetta on syntymäkartalla aivan merkkinsä alussa (ensimmäiset 2,5 astetta), se pysyy dwadeissakin samassa merkissä: Ellisin taiteellinen Venus hohkaa kokonaisen ehyesti härän runsautta. (Klikkaa karttaa isommaksi tarvittaessa)

Dwad-kartoilta saattaa paljastua planeettojen muodostama kuvio, T-risti tai Stellium tai Suurkolmio, ja Ellisin kartalla Merkurius on mukana kiinteiden merkkien T-ristissä, oppositiossa Plutoon ja nämä ovat neliökulmassa juuri Venukseen. Tällainen planeettojen kuvio kertoo sisäisestä energiavirtauksesta pinnan alla, ja dynaamisella kuviolla on tarve purkautua esille. T-ristiä voi selittää ihan vain siten, että luova kirjallinen ilmaisu (Merkurius leijonassa) on pakottavaa ja keskittymiskykyistä (Pluto vesimiehessä), ja tämä voimakas alitajuinen tarve purkautuu Venukseen härässä. Toisinaan Pluton toteuttaminen voi keikahtaa rankan ja roisin puolelle, etenkin kun Ellisin Merkuriuksen kyljessä on Mars, mikä kertaa mahdollisia väkivallan teemoja. Painokkaan kuvion muodostumisen mahdollistaa se, että Pluto sijoittuu dwadeissakin vastakkain Merkuriuksen kanssa, ja ilmenee siis myös alitajuisen motiivin rakentajana. Aina tarkkakaan vastakkaisuus ei dwadilla toistu, sillä jo kaariminuutin heitto siirtää planeetan kokonaan toiseen dwadiin ja aspekti katoaa. Tällä Ellisin dwad-kartalla on paljon muutakin tulkittavaa kuvioiden suhteen, mutta tässä mietin lähinnä Merkuriusta mistä se nappaa murhanhimoiset sävynsä.

Laitan loppukevennykseksi mainospalan. Jos haluatte lähteä pohtimaan olemustanne pohjasävyn huomioon ottaen, tulkintani dwad-kartan ja syntymäkartan keskinäisestä keskustelusta voi antaa suuntaviivoja omalle ajattelulle. Juuri nyt saan mahdutettua muutaman tilauksen työkalenteriini siten, että toimitus olisi melko nopeastikin, sitä pikemmin luonnollisesti mitä tilaus tehdään.

Ketä kiinnostaa?

17.3.2018

Millaisia ihmisiä astrologia kiinnostaa? Voisiko astrologiasta kiinnostuneiden kartoilla olla jotakin samantapaista, kaikkia yhdistävää, mikä kertoisi astrologialle virittyneestä luonteenlaadusta? Aihetta pyörittelin yleisellä Aurinkomerkkitasolla, koska tämä on yksinkertaisin lähtökohta tarkastelulle, vaikka olenkin sitä mieltä, että Aurinko yksinään ei kerro ihmisestä kaikkea. Aurinkoa voidaan ihmisluonteessa pitää kuitenkin jossain määrin suuntaa-antavana, koska se kuvastaa yksilön persoonan ydintä.

Onko meillä astrologian harrastajina odotuksia ja ennakkoluuloja sen suhteen, minkä Aurinkomerkin edustajia astrologia eniten kiinnostaisi? Voitte tehdä pienen testin itsellenne, miettiä millaista tulosta itse eniten odottaisitte. Ovatko kiinnostuneimmat hörhöjä ja henkisiä kaloja, vai psyykestä kiinnostuneita skorpioneja?

Käytin tarkastelussani lähdeaineistona asiakkaitani, enimmäkseen muutamalta viime vuodelta; minulta hajosi tietokone jokunen aika sitten ja paljon työhön liittyvää materiaalia katosi sen siliän tien. Joitakin ihan vanhoja tulkintoja olin tallentanut, ja näitä otin aineistoon mukaan. Kyseessä on siis vain kirjallisten tulkintojen asiakkaat, eikä otos ole siksikään kattava eikä lainkaan tieteellisesti pätevä, mutta saattaa olla suuntaa-antava ja toivottavasti ajatuksia ja keskustelua herättävä.

Astrologian suhteen tykkään aina kysyä miksi, pohtia syitä ja taustoja. Teen tulkintoja enimmäkseen jo astrologian löytäneille henkilöille, koska ainakin oletan, että useimmat asiakkaani ”tulevat luokseni” kirjoituksieni myötä blogista ja feissarisivulta. Tässä karttaotoksessa ei siis ollut mukana sellaisia tulkinnan saaneita, jotka ovat käyneet messuilla, eikä astrologiasta kiinnostuneita koulutuksiini osallistuneita. Otoksessa on muutama sellainen kirjallinen työ, joka on toisen henkilön tilaama, joten tulkinnan saaneen omaa astrologista kiinnostusta on vaikea todentaa; näitä tapauksia on kuitenkin hyvin vähän.

Aina voidaan kysyä sitäkin, mistä kiinnostus astrologiaan juontaa. Osa asiakaskuntaa kysyy tulkintaa selkeästi kriisitilanteissa, ja osa taas syventääkseen itsetuntemustaan; molemmat aihepiirit olisivat hykerryttävän mielenkiintoista tutkimusmaastoa karttojen suhteen.

Aurinkomerkkejä kuvaavassa kaaviossa kaksi merkkiä kohoaa ylitse muiden, leijona ja kalat. Useimmiten siis minulta kirjallista tulkintaa halunnut henkilö on näitä Aurinkomerkkejä. Keskenään kaksi kvinkunssimerkkiä, mikä näitä voisi astrologisesti yhdistää? Vaa’an pylväs taas on vain yksi kolmasosaa leijonan pylväästä, mikä on mielenkiintoista. Miksihän vaakoja ei kiinnosta samassa määrin astrologinen ajanlaatu tai itsetuntemus? Skorpioneja oli suhteellisen vähän, jos odotuksena oli että syvälliset asiat kuten astrologia saattaisi juuri heitä kovasti kiinnostaa.

Kun astrologiset merkit ryhmitetään laatujen mukaan, löytyy selkein ”näyttö” – kiinteitä ja muuttuvia Aurinkoja oli selkeästi enemmän ja määrällisesti yhtä paljon, kun taas johtavia huomattavasti vähemmän. Johtavista merkeistä eniten tulkintoja ottivat oinaat, mikä saattaa tuntua yllättävältä. Rapuja, kauriita ja näitä vaakoja on minun asiakaskunnassani suhteellisesti vähän. Tämä on siinäkin mielessä hämmästyttävä ilmiö, kun viime vuosina olen käynyt paljon läpi aikamme suurta neliötä Uranuksen ja Pluton välillä, ja sitä millaisia mullistuksia se on ihmisten elämiin tuonut. Ei tästä silti taida uskaltaa päätellä, että ajan iso kulma olisi ollut rankempi esimerkiksi Kuun kautta tulleena. Johtavien merkkien Aurinkojen määrällisestä vähyydestä voisi esimerkiksi uumoilla, että nämä tehokkaasti ja kunnianhimoisesti itseään toteuttavat yksilöt saattavat ennemmin opiskella itse ja tehdä itse itselleen tulkinnat, kuin hankkia astrologilta.

Elementtien tasolla Auringot jakautuvat jo paljon tasaisemmin, ja näistä tulta on hieman enemmän kuin toisia. Kuka olisi arvannut, että tulkintojen tilaajat olisivat tulen elementin edustajia? Millaisesta ihmistyypistä tällainen voisi kertoa, herkästi innostuvasta (ovatkohan tulkintatilaukset heräteostoksia?)?

Olen jutellut muutaman kollegan kanssa yleisesti asiakaspiireistämme, ja aiheesta on joku todennutkin, että tietty astrologi saa tietyntyyppisiä asiakkaita, vähän kuin kosmoksen laki olisi kohtalonomaisesti määrännyt tietyt ihmiset meille. Tätä ajatuskuvioita vasten oli oikeastaan hykerryttävää havaita Aurinkomerkeistä juuri leijona ja kalat, sillä tämä kertoo minun astrokartastani: siellä on todella paljon kalaa ja Vertex leijonassa. Taidan siksi kallistua lopulta enemmän siihen päätelmään, että tarkasteluni kertoo paljon enemmän juuri minun tulkintojani ottavista ihmisistä kuin astrologian kentästä ylipäätään.

Millaisia ajatuksia teillä herää aiheesta? Kuka olisi odottanut, että vesimiehet olisivat tässä joukossa isommin edustettuna (monet yhdistävät astrologian vesimiehen merkkiin ja palstoilla on käyty keskustelua siitä, kuinka monen astroharrastajan Kuu sijaitsee vesimiehessä)? Millainen tuntuma teillä on Aurinko vaakoihin ja astrologiaan – onko tämän tarkastelun tulos vain ”my bad” vai näettekö siinä yleispätevyyttä? Ja mikä teidän lukijoiden mielestä voisi olla kartalla tekijä, mikä kertoisi kiinnostuksesta astrologiaan? Onko sellaista olemassakaan?

Liukujat

24.2.2018

Ollaan päästy viimeiseen eläinradan merkkiin, kun näitä on kuukausittain tarkasteltu suurinpiirtein sen ajan sisällä kun Aurinko on sitä kussakin merkissä kulullaan valaissut. Kaloista on vaikea saada tarttumapintaa merkin monimuotoisuuden vuoksi. Kun luulee tavoittaneensa, se pirulainen liukuukin jonnekin muualle. Jos yhdelle kalalle (kartan sijainnissa lähinnä, ei aina Aurinko) jokin teema on päällimmäinen, sanotaan vaikka uhrautuvuus, ei tätä kaikki tunnista lainkaan. Kaloissa on vaihtoehtoja, ja jopa mielivaltaisuutta siinä mikä sen aihepiiristä kulloinkin painokkaimmin esiintyy. Omilta kartoilta voisimme tarkastella, missä tämä sattumanvaraisuuden kohta on, ja mikä olisi omalla kohdalla yleisin tapa toteuttaa sitä. Ehkä yleisyyttä ei edes löydy, koska kalat muuntuu jatkuvasti. Se on kaleidoskooppimaisesti sitä mitä halutaan nähdä, eri tilanteissa vaikka empatiaa tai pakenemista.

Kalat summaa kaiken aikaisemman eläinradalla, siksi se on suuren synteesin merkki. Omalta kartalta synteesiä taitaa olla melko vaikea hahmottaa. Ristiriitaisesti samalla kalat edustaa hämmennystä ja sekaannusta (vai onko tämä Neptunuksen antia merkille?), ja hahmottaminen karkaa yhä kauemmas. Kalat on viimeisin muuttuvista merkeistä ja veden elementissä sutjakasti liukuva (huomatkaa toisto), jolloin se viimeistelee muutosprosessit pisimmälle. Kalojen kohta kartasta voi siksi olla sellainen, että se on muuntunut jo toisenlaiseksi kun sen on luullut hallinneensa. Kalat muistuttaa siitä, että mikään ei ole pysyvää, vaan joudumme lopulta luopumaan aivan kaikesta. Se ei silti ole yksinomaan pois ottamista, sillä kalat antaa myös – kunhan olemme vastaanottavaisia. Voisi naurahtaa, ettei kaloilla ole mitään rajaa; merkin taito vetää rajaa on selkeästi puutteellinen. Kun päästämme sisimpään vaikutteita, pelkäämme niiden haavoittavan. Jospa se mitä saadaan, onkin hyväksi?

Ylimmäinen optimismin planeetta Jupiter on kalojen hallitsija. Jupiterin suuruuden kautta on ymmärrettävää kalojen operointi universumin tasolla. Tässä maailmassa se ei oikein ole. On ikään kuin kalat pelaisivat säännöittä maailmassa, missä on odotuksensa pärjäämisestä ja saavuttamisesta. Yleisesti ottaen kalaisa maailma on pehmeätä, hyväksyvää, myötäävää, arvoiltaan kovin inhimillistä. Tämä ei silti ole estänyt useita (esimerkkinä nyt Auringot) kaloja tekemästä upeita elokuvia, voittamasta urheilupokaaleja, esittämästä filosofioita ja tutkimasta kovaa tiedettä. Mitä vaan toimii hyvin, kaikenlaista löytyy. Onhan se hallitsija Jupiter mahdollisuuksien planeetta.

Hyvät vai huonot uutiset ensin? Hyvää kaloissa on mielikuvitus, luovuus, kyky kompata toisia ja asettua heidän asemaansa, sekä monialaisuus. Samat seikat voivat kääntyä vastaankin. Mielikuvitus voi johdattaa harhaan ja irrottaa vaarallisella tavalla arjesta. Luovuutta ei arvosteta jos sitä ei edellytetä eikä odoteta. Toisen läheisyys voi olla liian symbioottista, ettei enää erota mikä on oma tunnetila. Liiat vaihtoehdot ovat ristiriitaisia ja hajottavia. Merkin huonoja puolia luetellaan astrokirjoituksissa ensisijaisina toteutumisina jatkuvasti; uhriksi heittäytyminen, riippuvuudet (väitän että tämäkin on sekoittamista Neptunuksen tematiikkaan), toisaikainen haaveksinta (ja on olemassa faktaa siitä että luovuus kukkii tällaisessa), arjesta pakeneminen, vaikeuksien väistäminen. Ja niin edelleen. Kumpaan osastoon liittäisimme henkisyyden ja spirituaalisuuden; joka tapauksessa kalat on enemmän aineeton merkki kuin tosiasiallinen tai käytännöllinen. Joskus näkee yhdistettävän taipumuksen masentua kalojen merkkiin, ja tähän väitän astrologisin perustein vastaan. Jupiterin hallitsema merkki! Toinen outous, jonka olen kuullut, on kalojen väittäminen tyhmiksi. Hyväuskoinen ihan varmasti, ja helposti huijattava. Näkemyksen planeetan Jupiterin merkki?

Miten teidän kartoillanne kalat on vienyt maton jalkojen alta, ollut jotakin ihan toisenlaista kuin luulitte? Mitä kalojen ominaisuutta luulitte ilmaisevanne kun se olikin uiskennellut muualle? Mihin olette sopeutuneet ja mistä liukuneet loitommaksi? Kommentoikaa kertomalla vaihtoehtoisia kalajuttujanne!

Pimennysmietteitä

31.1.2018

Kalenterivuoden aikana saadaan sääntömääräiset neljä pimennystä, ja tänä vuonna yksi ylimääräinen tämän lisäksi. Pimennysjakso periaatteessa alkaa tänään täydellisellä Kuunpimennyksellä leijonassa ja toinen kierros helmikuun puolivälissä jatkuu Auringonpimennyksellä vesimiehessä. Pimennykset ovat jatkumoita tai syklejä tietyillä kartanalueilla, jotka riippuvat Kuunsolmun kulusta, eikä niistä siksi voi puhua yhden päivän tapahtumina. Suurin piirtein samalle kartanalueelle kohdistuu yleensä useita pimennyksiä, ja pimennyksistä puhuttaessa kartanalue tarkoittaa aina kahta vastakkaista kohtaa eläinradalla. Pimennys on solmujuttu ja solmussa on aina yläsolmu sekä alasolmu, kumpikin pää linjasta aktivoituu. Eli kun tänään pimennys tapahtuu 11°37’ leijonaa, on noiden asteiden lähettyvillä aktiivista myös vesimiehessä. Viime syksynä elokuun alkupuolella sama kartanalue aktivoitui myös Kuunpimennyksessä, ja homma jatkuu edelleen.

Osittainen Auringonpimennys helmikuussa on jatkumoa viime elokuun ”suurelle amerikkalaiselle” pimennykselle, ja se kohdistuu vesimiehen merkin loppuun. Tässä talven pimennysajassa aloitetaan yläsolmun puolelta Kuun kanssa ja jatketaan alasolmun puolella Auringon teemoissa. On esitetty, että olisi luontevampaa jos pimennyksen pariviikkoisessa ensin tapahtuisi alasolmun alueella ja vasta sitten yläsolmulla; ajat ovat erilaisia ja jos pimennykset tietävät mikä on paras järjestys.

Kesällä saadaan sitten pitkä pimennysaika kun tulee kolmen sarja, ei selvitäkään kahdella viikolla pimennystenvälistä mystistä outoutta. Pääsääntöisesti pimennykset tapahtuvat Kuunsolmujen kulkemissa merkeissä, mutta aina joskus leimahtaa vielä edellinen merkkipari tai kurkataan seuraavaan. Tämä jälkimmäinen on kyseessä heinäkuun puolenvälin tienoilla kun pimennys saadaan ravussa. Heinäkuun lopussa ollaan vesimiehen merkin alussa, elokuussa noin puolenvälin asteissa leijonassa, ja vielä ensi talven aluksi saadaan päätös tälle merkkiakselille pimennyksellä leijonan alussa. Sen jälkeen pimennykset siirtyvät täsmällisemmin ravun ja kauriin merkkipariin.

Pimennyksiä voidaan koettaa arvottaa mikä olisi vaikuttavin / osuvin, esimerkiksi Kuun kulkeman radan mukaan. Tästä nyt tapahtuvasta pimennyksestä on paljon vouhotettu kuinka se on samalla Super Kuu eli sattuu olla pimennyksen aikaan juuri lähimpänä Maata. Tällöin Kuu näyttää silmämääräisestikin isommalta sekä kirkkaammalta, ja onhan sellainen toki vaikuttavaa, niin tunnelmaltaan kuin fysiologisestikin. Astrologisesti pimennyksiä voidaan miettiä myös sitä kautta, onko pimennyksessä mukana muita tekijöitä pimennyslinjalla.

Osuvuudessa leijonan 11 asteen pimennys on painokkaan tuntuinen ja Kuunpimennyksistä ehdottomasti tämän vuoden komein. Ensi kesän täydellinen Kuunpimennys vesimiehen merkin alussa sattuu ihan päinvastaiseen aikaan, Kuu on kaikkein kauimmaisessa pisteessään radallaan Maahan nähden. Ja ehkä sekin on leimallista, että nyt superkuu pimenee yläsolmun alueella, ensi kesänä ”pikkukuu” pimenee alasolmun suunnassa. Tästä leijonan täydestäkuusta on myös laajasti kerrottu kuinka se on Blue Moon eli Sininen, mutta tällä ei ole mitään astrologista merkitystä. Nimi tulee siitä kun Kuun kierto klikkaa epätahtiin käytössä olevan maallisen kalenterin kanssa, että saman kuukauden alla tulisi kaksi kuutamoa. Ihan kaikkialla näin ei edes tapahdu, muistaakseni Tasmaniassa saadaan tavallinen helmikuun täysikuu. Jos Kuun väriä nähdään sen noustessa horisonttiin, sen pitäisi olla punasävyinen.

Tämän pimennysvuoden kuriositeetti on, että Kuun kiertorata Maahan nähden, lähimpien ja kauimmaisten kohtien sykli, asettuu yksiin uusien- ja täysienkuiden kierron kanssa. Myös kesällä ravussa tuleva Auringonpimennys sattuu siis Kuun perigeen aikaan, jolloin Kuu voisi olla kierrossaan ”vaikuttavin”, samoin kuin elokuun Auringonpimennys leijonassa. Ajanlaatu saattaisi olla symbolisella tavalla huikea. Astrologisesti näissä pimennyksissä on myös melkoinen lataus. Kumpi tuntuu painokkaammalta, heinäkuun pimennys jossa on mukana Pluto täsmälleen pimennystä vastapäätä, vai elokuun pimennys jossa häärää mukana perääntyvä Merkurius? Tuntumani on, että heinäkuun ravun pimennys kolahtaa henkilökohtaisella tasolla vahvasti heille, joilla on kartantekijöitä 20 asteen tienoilla ravussa ja kauriissa, onhan heillä samaan aikaan pitkä Pluton transiitti.

Pimennykset ovat osa luonnollista taivaan sykliä, ja näihin kannattaa suhtautua siten, että ne täsmentävät ja kohdentavat ajanlaadun viestiä. Pimennysasia ei ole mitään taivaasta niskaan ropisevia rangaistuskiviä vaan kehotus toimia itse sen planeettaenergian teemoissa, johon pimennys kohdistuu. Pimennys on muistutus, joka voi olla hyvinkin tärkeä, koska sitä pitää näin alleviivata.


%d bloggers like this: