Archive for the ‘Astrologia’ Category

Demonstraatio kakstoistaosista

11.11.2022

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin kakstoistaosia ja jatkan karttaesimerkillä, jotta avautuisi käytännön astrologian myötä miten dodekatemoria nivoutuu osaksi tulkintaa. Tarkastelun alle otin toivottavasti kaikille tutun henkilön ja mahdollisesti loppuunkalutun kartan; Elvis Presley on ollut viime kuukausina taas esillä kun laulajan ja hänen ketkun managerinsa tarinasta kertova uusi elokuva tuli kesällä ensi-iltaan. Esittelen muutamia tulkinnallisia huomioita Presleyn kartasta minizodiakin kautta.

Mistä lähteä liikkeelle? Kakstoistaosien salaisuudet ja planeettojen perimmäinen luonne yleensä näyttäytyvät kartan keskeisimpien tekijöiden dodekatemoriasta, eli nousuakselin ja valontuojien kakstoistaosien sijainneista. Nousevaa merkkiä hallitsevan planeetan 12-osa voi olla ensisijaisen tärkeä, mutta yhtä lailla kokonaisuus on se mistä tarina syntyy.

Oheinen kartta on Planet Dance ohjelmasta, ja aivan ulkoreunalla näkyvät kaksi ”planeettaraitaa” ovat hellenistisessä astrologiassa käytettävien dekaanien ja rajausten alueet. Syntymäkartan planeetat ovat paikan merkin ja numeron välisellä isoimmalla alueella, ja kakstoistaosat näkyvät sisäkehällä, esimerkiksi nousumerkissä jousimiehessä ovat Saturnuksen ja Venuksen dodekatemoriat.

Presleyn nousuakseli on jousimiehen 12 asteessa. Dodekatemoria rajautuu kahden asteen ja 30 kaariminuutin suuruisiin osuuksiin ja alkaa aina samasta merkistä, nousuakselia tarkastellessa siis jousimiehestä. Merkin 2,5 astetta ovat jousimiestä, seuraavat viidenteen asteeseen asti kaurista. Tätä seuraa vesimiehen asteet ja kymmenenteen asteeseen ulottuvat kalojen asteet. Nousuakselin kohdan 12 astetta ja 22 kaariminuuttia mahtuvat siis seuraavaan oinaan minizodiakin sisään, ja koska 22 kaariminuuttia on jo lähellä osan loppua, voidaan päätellä että nousuakselin dodekatemoria on aivan oinaan merkin lopussa. Oinas on Presleyn kartalla viides merkki, kartan kohta mikä liittyy synnyttämiseen, tuotoksiin ja hedelmällisyyteen kuten lapsiin, mutta myös usein luovaan työhön, taiteeseen, esittämiseen; viihteeseen, nautintoihin ja juhlaan. On sopivaa että kuuluisan laulajan elämästä ja itsestä kertova kartan akseli saa 12-osansa juuri viidennestä paikasta. Oinaaseen yhdistetään elinvoimaisuus, nopeus, raakuus, autenttisuus ja ehkä jopa tietynlainen röyhkeys. Tulimerkkinen dode näyttää Presleyn olemuksen perustuvan valloittavuuteen, kumartelemattomuuteen ja alkukantaiseen seksuaalisuuteen, vain muutamia avainsanoja napatakseni. On myös osuvaa, että ulkoplaneetoista Uranus, shokeeraava nurinpäinkääntäjä, sijaitsee oinaan merkin lopussa, pysähtyneenä. Presley oli rock’n’rollin pioneeri, joka rodultaan valkoisena esitti mustan kansanosan musiikkiin pohjautuvia lauluja, mikä oli hänen aikanaan kuohuttavaa. Ei hän toki ensimmäinen ollut joka näin teki, mutta ensimmäinen joka nousi valtavaan suosioon.

Presleyn kartta on yökartta, jolloin Kuu on kartan hallitseva valo. Koska Kuu on merkin alkuasteilla, sen dodekatemoria säilyy samassa kalojen merkissä. Kuu on syntymäkartan planeetoista ainoa, mikä on tärkeässä ja tekemistä osoittavassa kulmapaikassa. Kalojen Kuun maailma on mielikuvituksellinen ja moniulotteinen, ja Presley oli lauluissaan suurien tunteiden tulkki. Moninaisuutta kuvaa sekin, ettei hänen repertuaarinsa rajoittunut alkupyrähdyksen rokkiin. Kalojen Kuu voisi silti viitata siihen, ettei Presley ollut kuitenkaan säveltäjä ja lauluntekijä, vaan yhdisti löytämiään aineksia omanlaisekseen aarteeksi. Kartan neljättä paikkaa kuvataan sielun kohdaksi, ehkä sielukkuus oli hänen salaisuutensa. 12-osa toistaessaan kalojen merkkiä neljännessä paikassa kertoo myös äidin merkityksestä Presleylle.

Kauriin Aurinko sijaitsee asteissaan lähellä merkin keskivaihetta, mistä dodekatemoria asettuu vastapäiseen eläinradan kohtaan, rapuun. Tällä kartalla ravun Aurinko joutuu melko hankalaan kohtaan kahdeksanteen paikkaan, mikä vihjaa ettei elämä ollut yhtä suosiota ja menestystä. Myös kartan Keskitaivaan akselin 12-osa laskeutuu rapuun melko lähelle; Presley loisti vetoavana, riipaisevien tunteiden välittäjänä. Karkeasti voisi myös epäillä, tuliko Presleyn elämäntehtäväksi olla managerinsa Parkerin velkojenmaksaja. Vaikka Kuunsolmujen linja ei ole Auringon kanssa samassa merkissä, käy ilmi että Presley syntyi pimennysten välissä; kartassa Auringon lähellä oleva väkänen kuvaa ennen syntymää ollutta lunaatiota, mikä oli osittainen Auringonpimennys, ja sitä seuraava täydellinen Kuunpimennys tuli rapuun niille tienoille mihin Auringon 12-osa sijoittuu. Joskus tällainen syntymän ajankohta on kohtalokas.

Nousumerkkiä hallitsevan Jupiterin sijainti lisää vaikeuksista kertovia elementtejä elämäntarinaan. Jupiter on viimeisessä kohdassa skorpionissa, maailmojen välitilaksi kutsutussa paikassa mikä ikään kuin karkaa pois itseltä. Tämä voi vaikeimmillaan ilmentää elämänhallinnan ongelmia. Jupiterin dodekatemoria osaltaan toistaa hankaluuden teemaa, sillä kaksosissa Jupiter on vastamerkissään. 12-osa sijoittuu keskeiseen kulmapaikkaan ja korostaa Jupiterin roolia kokonaisuudessa. Kaksosista Jupiter saa perimmäiseksi luonteekseen vaihtuvuuden, mikä on Jupiterille vaikea, sillä planeetta ilmentää näkemyksiä ja uskoa. Ehkä Presley ei löytänyt kiinnekohtaa persoonalleen ja elämälleen.

Venus on kartan hyväntekijä kauriissa, eikä tämäkään ole helppo kohta Saturnuksen ollessa harmintuojan roolissa. Merkin lopusta Venuksen dodekatemoria kiertää edelliseen merkkiin jousimieheen, eli asettuu Presleyn nousumerkkiin. Taiteita ja suloisia säveliä ilmentävä planeetta osoittaa taiteellista lahjakkuutta, jousimiehessä tietynlaista innostusta. Saturnuksen varjo kuitenkin seuraa nousumerkkiin ja vihjaa kovasta kohtalosta; Presley joutui kieltäytymään monista normaaliin arkielämään kuuluvista asioista suosionsa vuoksi.

Mars on mielenkiintoinen tekijä, hyvässä paikassa Onnenarvan kanssa lupaamassa toiveiden täyttymystä, mutta vastamerkissä Mars ei pääse käsiksi luontevimpiin toteutumisiinsa. Vaa’an Mars hallitessaan viidettä taiteellisen luovuuden kohtaa voi mennä äärimmäisyyksiin, ehkä jopa laskelmoidusti suosion saavuttamiseksi. Me kaikki kai tiedämme Presleyn kohutut lanneliikkeet. Mars symboloi myös tukijoita ja promoottoreja eli manageri Parkeria; hänellähän oli jokin aivan tuulesta temmattu armeijan arvonimi. Planeetan 12-osa tulee kolminaisuusmerkkiinsä ja kulmapaikkaan kaloihin, mikä on tavallaan hyvä, että tuki tulee elämän perustaan. Voidaan kuitenkin ottaa huomioon sekin, että Parkerin omien sotkujen vuoksi Presley hautautui Las Vegasin kasinoille, eikä päässyt varmistamaan maailmanvalloitustaan ulkomaiden estradeille, neljäs kartan paikka kun viittaa kotimaahan.

Auringon polttavien säteiden peittoon jäävä kauriin Merkurius pelastuu dodekatemoriassa tekemisen alueelle omaan merkkiinsä neitsyeen aivan Keskitaivaan tuntumaan. Näin 12-osa nostaa Merkuriuksen päteväksi ja tuotteliaaksi ammattilaiseksi. Presleyn elämänkaarta ajatellen Merkuriuksen liikkuvaisuus ja älyllisyys eivät tainneet saada uralla riittävästi tilaa – olisiko tähän syynä syntymäkartan feminiinisten merkkien painotus ja sitä kautta myötäävyys; mikä oli Presleyn tahto?

Syntymäkartan ja kakstoistaosien tarkastelussa huomio kiinnittyy kulmille tulevaan painotukseen dodekatemoriassa. Kun syntymäkartalla vain Kuu on kulmapaikassa, tämä ei välttämättä osoita poikkeuksellista menestystä elämässä. Planeetoilla on kuitenkin salaisuutensa, sillä 12-osissa ainoastaan Aurinko jää sivuun kulmien aktiivisuudesta.

Advertisement

Dodekatemorian salaisuudet

1.11.2022

Pimennystenvälisenä aikana on hyvä hetki mennä pintaa syvemmälle ja tarkastella astrologiassa salaisuuksia. Kun Merkuriuskin matkaa skorpionissa, on luontevaa kaivella syvyyksiä. Ensinnäkin, mikä on salaisuus? Se on kertomaton asia, jotakin mistä ei ehkä saisi puhua. Salaisuus on sellainen, mistä ei ole saatu selvyyttä, eli mysteeri. Salaisuudeksi voi myös nimittää olennaista tietoa, eräänlaista niksiä, minkä selvittämällä solmu aukeaa.

Astrologiassa salaisuuden roolia pitää dodekatemoria. Se on mikrotason eläinrata jokaisen yksittäisen eläinradan merkin, makrotason, sisällä. Eläinrata, zodiakki, se vyöhyke avaruudessa jossa planeetat liikkuvat, on tuhansia vuosia vanhaa Babylonialaista perua, ja käsitys eläinradasta oli olemassa jo ennen hellenistisen astrologian muodostumista. Yhtä vanha on minieläinradan käsite, ja se seurasi eläinradan mukana länsimaisen astrologian syntyhetkillä, ikään kuin olennaisena osana eläinrataa. Dodekatemoria tulee tietysti kreikan kielestä, dodekate tarkoittaa kahtatoista ja moria osaa. Osaamme heti johtaa käsitteen merkityksen kahdestatoista eläinradan merkistä, kuinka yksi merkki jaetaan näihin osiin (kattaen kaksi ja puoli astetta kukin). ’Osa’ termillä on kuitenkin syvempi merkitys hellenistisessä astrologiassa, sillä se viittaa kohtaloon, ihmisen osaan minkä saa elettäväkseen.

Dodekatemoria on niukasti selitetty hellenistisen ajan teksteissä – tai voi olla, että selityksen sisältävää tekstiä ei ole säilynyt meidän ajallemme. Dodekatemoria voi olla aukottomasti esitetty niissä vanhimmissa opinkappaleissa, joihin moni hellenistisen ajan astrologi viittaa, mutta joista ei ole löytynyt alkuperäistä ehyttä teosta, vain uudelleen toistettuja kappaleita sieltä täältä. Useat antiikin ajan astrologiset tekstit kuitenkin mainitsevat dodekatemorian kuin itsestäänselvyytenä. Se, ettei meillä nykyään ole selkeää ohjetta miten dodekatemoria kartalta tulkitaan, on saanut tämän päivän astrologit varovaisiksi käyttämään menetelmää. Minizodiakki on enimmäkseen sivuutettu ja unohdettu, jäämässä salaisuudeksi.

Vähän myöhäisemmän hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen ajan astrologin Julius Firmicus Maternuksen (300-luvulta ajanlaskun jälkeen) teoksesta Mathesis löytyy laajimmin siteeratut pari lausetta koskien dodekatemoriaa. Olen nämä lauseet kääntänyt vapaasti muutama vuosi sitten seuraavasti: Ajatellaan että dodekatemoriasta löytyy kartan koko olemus, ja että mitä ikinä karttaan kätkeytyykään, se paljastuu.

Tarkoitukseni on pohtia, mihin Firmicus viittaa karttaan kätkeytyvillä tekijöillä. Onko kätkettynä oleva piilossa itseltä vai muilta? Mitä ilmeisimmin tarkoitus kuitenkin on, että asia paljastetaan käyttäen dodekatemorian systeemiä. Dodekatemoria on ilman muuta symbolinen tekijä, sen kohdassa ei ole taivaalla ”toista” planeettaa, eli se on sukua antiskioneille ja vaikka Mustalle Kuulle. Planeettojen dodekatemorioiden kohdat eivät yksinään muodosta ”järjellistä” tai mahdollisuuksien rajoissa olevaa karttaa tulkittavaksi (dodekatemorian kuvaamaa planeettojen asemaa ei ole ajassa), vaan näitä planeettojen ja akselien minieläinradan kohtia katsotaan suhteessa syntymäkarttaan. Koska menetelmässä vertautuu eläinrata kokonaisuudessaan yhteen merkkiin, mielestäni on kyse ennen kaikkea merkin ja paikan osoittamasta symbolisesta heijastuksesta tai tasosta.

Hellenistisiä oppeja nykyaikana selvittänyt Robert Schmidt esitti muutamien luentojensa lomassa pari esimerkkiä dodekatemorian ilmentymistä itsensä ja hyvin tuntemiensa henkilöiden kohdalla. Näistä välähdyksistä sai käsityksen, etteivät dodekatemoriat olleet lainkaan piilossa olevia, vaan ennemmin päivänselviä tekijöitä. Jos muut huomaavat dodekatemorian osoittaman asian, se ei voi olla piilevä, kätketty tai salaisuus.

Dodekatemorian tekniikka on sellainen, että planeetan tai akselin syntymäkartan sijainnin aste määrää millainen dodekatemorian kohta tälle tekijälle tulee; missä kahteentoista osaan jaetussa kohdassa planeetta sijaitsee, se saa tästä rinnalleen toisen merkin ja syntymäkarttaan verrattuna toisen sijaintikohdan. Dodekatemorian merkki tai paikka ei jyrää tai sulje pois syntymäkartan asemaa, mutta sen symboliikka tulee osaksi tulkintaa. Koska planeetta saa dodekatemoriassa oman sijaintinsa osoittaman sijainnin, tulee dodekatemoriasta henkilökohtaisuutta lisäävä tekijä. Monella voi olla kartallaan Aurinko oinaassa, mutta kaksitoista erilaista dodekatemorian osoittamaa vaihtoehtoa lisää moninaisuutta.

Dodekatemoria saattaa paljastaa yllättäviä pinnanalaisia kytköksiä planeettojen kesken. Planeetat voivat olla hyvin eripuolilla karttaa, jopa aversiossa (toisilleen näkymättömissä), mutta dodekatemoria paiskaa ne yhtymään, jakamaan tietyn merkin maailman. Joku planeetta voi olla dynamiikaltaan sivustakatsojan roolissa syntymäkartalla, mutta dodekatemoria nostaa sen keskeiseksi. Ehkä loistavan oloinen planeetta kipuilee elämässä, ja dodekatemoria voi paljastaa miksi. Jollakin kartalla ensimmäisessä minästä kertovassa merkissä ei ole planeettoja, mutta entäpä jos doden mukaan onkin. Usein dodekatemoria palastelee stelliumissa olevat planeetat omanlaisikseen, jos planeetat eivät syntymäkartalla ole kaikki samassa kahden ja puolen asteen suuruisessa minizodiakin kohdassa. Näin on esimerkiksi minun dominoivan stelliumini kanssa, se hajaantuu kolmen merkin alueelle dodeissa. Tämä voi helpottaa yksittäisen planeetan roolin tulkintaa, jolloin stelliumin tekijät eivät olekaan yhtä puuroa vaan niille löytyy yksilöllinen tyyli ja tehtävä.

Joillekin Dwadien käsite saattaa olla nimenä tutumpi kuin kreikkalaisperustainen dodekatemoria. Intialaisessa astrologiassa dwadashamsa on tekniikaltaan samanlainen, mutta sen tulkinta eroaa hellenistisestä perinteestä, jos oikein muistan dwadit käsittelevät perhesuhteita.

Firmicuksen tekstistä kiinnostusta herättää kartan perimmäisen olemuksen käsite. Dodekatemoria on siis kartantekijän perusolemus tai olennainen piirre, jonkinlainen perusidea minkä symboliikka uuttaa esille. Tätä kuvaa kreikasta englanniksi käännetty termi ’essence’ mikä tulee latinan sanasta essentia, se tarkoittaa olennaisinta osaa. Esanssi on tästä lähtöisin, alun perin lääkekasveista uutettu ja väkevöitetty osa, mikä pitää sisällään kasvin parantavan voiman. Samalla tavoin planeetan dodekatemoria on esanssi, sen ydinolemus; esanssi ei kasvissakaan eliminoi esimerkiksi sen kukintoa, mutta tiivistää voiman. Tämä tiivistymä, olennaisin osa, on kohtalon osoittama voima, mikä on pinnalta katsoen piilossa tai kätketty, mutta se on mahdollista saada selville ja tiedostaa.

Jos haluat ottaa selville millaiset symboliset voimat liittyvät karttasi tekijöihin, tarkastelen näitä tulkinnassa mikä tällä hetkellä kulkee kakstoistaosien nimellä. Tällä rakkaalla lapsella on ollut monta nimeä ja muotoa viime vuosina, nyt tulkintaa on rikastettu puhtaammalla hellenistisen astrologian näkemyksellä. Dodekatemorian mysteeri voi antaa oivalluksia itsestä ja omasta elämästä, eikä mikään olennainen jää kätköön ja salaisuudeksi.

Profektion puuttuva palanen

10.10.2022

Vuosiprofektiossa aika kiertää merkkien läpi, nostaen aina kyseistä merkkiä hallitsevan planeetan ajanlaadusta määräävään asemaan. Yleisprofektio katsotaan nousumerkin vuosittaisesta siirtymästä, mutta samalla vuosisyklillä esimerkiksi kartan hallitsevan valon profektio voi antaa oleellista tietoa. Tarkemmin olen esitellyt tätä ajanhallinnan metodia esimerkiksi tässä vanhassa kirjoituksessa.

Profektio nappaa merkin vuorollaan käsittelyyn vuoden ajaksi, siitä siis nimi vuosiprofektio, ja kulkusuunta tapahtuu eläinradan merkkien mukaisessa järjestyksessä. Koska astrologian systeemissä on kaksitoista merkkiä, profektio palaa alkukohtaansa eläinradan merkit kierrettyään ja alkaa uuden samanlaisen kierroksen. Tämä toistuvuus herättää usein kyselyä ja ihmettelyä, koska eihän ihmisen elämä ole samanlaista vauvakuukausina (ensimmäisen elinvuoden profektio), esiteininä 12 vuotta myöhemmin tai vaikka miltei viiskymppisenä. Mikä erottaa ensimmäisen profektiokierroksen myöhemmistä samanmerkkisistä vuosista?

Palaan esittämääni kysymykseen, mutta heitetään kierros tyyliin ”jo ammoisina aikoina”. Profektio ajanhallintamenetelmänä on peräisin hellenistisen tai kreikkalais-roomalaisen astrologian ajoilta ja se on ollut käytössä myös intialaisessa astrologiassa. Modernista länsimaisesta astrologiasta se ehti välillä kadota, ainakin laajemman tuntemuksen ja osaamisen tasolla, mutta on nyt taas nopeasti yleistynyt kun antiikin tekstejä on käännetty nykykielille ja tutkittu. Perinteiseksi kutsuttu astrologia on enimmäkseen ollut alkuperäisten kirjoitusten ja menetelmien tutkimista ja astrologian tekemistä näiden oppien mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että ollaan valmiita jatkamaan eteenpäin, kehittämään astrologiaa alkuperäisten oppien mukaisesti. Perustavanlaatuinen filosofinen kysymys on, tulisiko astrologiaa harjoittaa vain niiden oppien perusteella, joita on onnistuttu pelastaa, jotka on varmistettu ”aidoiksi”. Kun hellenistisen ajan tekstejä on tutkittu, on saatu huomata, etteivät nekään ole aina yhteneväisiä keskenään. Yksi astrologi painottaa yhtä juttua, toinen on valinnut käyttöönsä hieman toisenlaisen menetelmän, eli riippuu aina näkemyksestä mitä pitää alkuperäisenä, oikeana tai totuutena. Astrologia elää ja muovautuu kaiken aikaa, ja meidän aikamme tekijät jättävät siihen omat jälkensä.

Palataan kysymykseen profektioiden jaksottaisesta toistumisesta. Tähän on antanut varsin kunnianhimoisen vastauksen slovenialainen astrologi Rok Koritnik. Hän on testannut profektioiden puuttuvaa palasta, miten erottaa eri aikoina tapahtuvat profektiot toisistaan. Koritnik on uskollinen hellenistisen astrologian menetelmille ja opeille, joita soveltamalla hän on rakentanut eräänlaisen yläkategorian vuosiprofektiolle. Koritnik kutsuu menetelmäänsä nimellä the Trails of the Stars, minkä voi kääntää tähtien poluiksi. Koritnikin menetelmä perustuu pidempien profektiojaksojen syklihallitsijaan, mikä seulotaan esiin ottamalla huomioon karttaa hallitsevan valontuojan ja sektin. Hänen metodinsa antaa käyttöön yksilöllisen oman kartan planeettasijainteihin perustuvan vuosisyklin, ja yhdistettynä vuosittain vaihtuvaan profektioon syklihallitsija osoittaa merkityseron kertautuvien profektiovuosien välille.

Luotan siihen että te lukijat ymmärrätte valintani jättää ruotimatta menetelmän oppeja seikkaperäisesti blogissani. Koritnikin teos, jossa hänen lanseeraamansa systeemi esitellään, on vielä varsin tuore, ja on mielekästä ohjata kiinnostuneet suoraan lähteelle. Teosta At the Turning of Years saa helposti nettikaupoista ja jopa siitä kotimaisestakin. Aion ottaa hänen ehdottamansa systeemin tarkastelun alle ja liittää vuositulkintoihini (linkki tulkintojen kuvauksiin ja hinnastoon), jotka perustuvat profektion osoittamiin planeettoihin ja joissa muutoinkin esittelen tarkkaan kunkin profektiovuoden asioita. Kun laskin itselleni syklihallitsijat ja niiden hallitsemat vuodet, sain heti ahaa-elämyksiä isojen teemojen toistumisista. Tähtien polut ovat tosiaan antoisia!

Ammatin astrologisesta tulkinnasta

5.10.2022

.

Tiesittekö, että hellenistisen astrologian mukaan tavallisia ihmisten ammatteja kartoilla kuvaa vain kolme planeettaa? Näen sieluni silmin teidän lukijoiden kulmien kohoavan ja voin kuulla ihmetysten huudahduksia. Kun hellenistisen astrologisen systeemin mukaan tarkastellaan seitsemää silmin havaittavaa planeettaa, miksi neljä muuta sivuutetaan – tätä tulkinnan metodia haluan pohtia teidän kanssanne.

Kuten oikeastaan ihan kaiken hellenistisen astrologian taustalla, tässäkin on kyse ajattelun filosofiasta ja jälleen kerran kohtalosta. Näkemys ammateista pohjautuu hierarkiaan niin planeettojen suhteen kuin ihmiskäsityksessä. Planeetoilla mielletään olevan omanlaisensa rooli, ja siksi ne ilmentävät vain tietynlaisia asioita elämässä. Aurinko ja Kuu kertovat ammattien ollessa kyseessä enemmän asemasta yhteisössä, sillä valontuojat viittaavat hallitsijoiden rooleihin. Tavallisten ihmisten ollessa kyseessä Aurinko ja Kuu osoittavat kartoilla muunlaisia asioita, esimerkiksi Aurinko näyttää sitä mitä tekee, millainen elämänpolku on, ja Kuu näyttää paikan ja ympäristön. Jupiter ja Saturnus ammatin ilmoittajina on samoin varattu erityisiin asioihin, Jupiter erityisesti uskonnolliseen kutsumukseen, ja Saturnus jos oikein olen ymmärtänyt, kenties osaan mikä joillekin koituu. Saturnuksen rooli on olla erillään muista, esimerkiksi kylän ulkopuolella olevan shamaanin tavoin, mutta joskus myös hyljeksittynä ulkopuolisena. Toisaalta Saturnuksen piirteisiin kuuluu maanviljelys, mikä antiikin aikaan oli varmasti kovaa työtä, mutta nykyään taitaa tulla perintönä. Näiden yllämainittujen planeettojen osoittamat tehtävät kuuluvat vain harvoille, joiden kohtaloon tällainen poikkeuksellinen rooli kuuluu.

Tavallisten ihmisten ammateista kertovat Merkurius, Venus ja Mars. Kolmikon osoittamat mahdollisuudet ovat värikkäät ja laajat. Merkurius ei kerro vain paperinpyörittäjistä, Venus kauneusalan töistä tai Mars sotilaista. Kunkin planeetan viitteet työstä saavat lisää aineksia sen mukaan, miten planeetat ovat sijoittuneet kartoille: Merkurius Auringon lähellä viittaa toisenlaiseen uraan kuin sellainen Merkurius mikä sijaitsee kartalla eri merkissä kuin Aurinko. Planeetat saavat siis lisää sävyjä kontakteistaan. Yleistyksen tasolla Merkurius osoittaa ammatteja, joissa tieto ja kommunikaatio ovat tärkeitä; näitä ovat opettajat, kauppiaat, lääkärit ja neuvonantajat. Myös astrologiaa tehdään Merkuriuksella, sillä planeetta kertoo tulkeista ja kielenkääntäjistä, ja astrologiassa planeettajumalien viesti käännetään tavalliselle puhekielelle. Venuksen alaisuuteen kuuluvat kaikki ihmisten, mielihyvän, kauneuden ja hyvinvoinnin kanssa tekemisissä olevat työt. Venus ohjaa taiteilijoita, mutta myös arkkitehteja. Tyypillisiä Marsin ammatteja ovat teräaseiden kanssa tekemisissä oleminen, asesepästä kirurgiin, sekä suojelualat poliisista vartijoihin ja palomiehiin. Marsin osoittamana ura voi olla myös jonkinlainen uhrautuvan sankarin homma, vaikka nykyään ei enää olekaan temppeliherrojen ja gladiaattoreiden toimenkuvia.

Esittelen muutamia pääpiirteitä miten päätellään, mikä näistä kolmesta planeetasta on se, mikä kuvaa omaa ammattia. Lopullinen tulkinta asiasta on monimutkaisempi ja vaatii koko kartan tutkimisen. Tärkein ammatin osoittaja on kulmapaikassa sijaitseva Merkurius, Venus tai Mars. Kulmapaikka tarkoittaa kokomerkkipaikoin tehtyä karttaa, missä yksi merkki tarkoittaa yhtä kartan ”huonetta” eli paikkaa. Kulmapaikat ovat ensimmäinen, kymmenes, seitsemäs ja neljäs. Kulmalla oleva planeetta on äänekäs ja aikaansaava, eli ammatillisessa mielessä potentiaali.

Hellenistisessä astrologiassa kartan kymmenes alue ei yksinomaan kerro ammatista, ja tässä kohdin katsanto eroaa selkeimmin modernista tulkintatavasta. Ammattia osoittava planeetta voi olla muuallakin kartalla, etenkin silloin jos jossakin kohdin on vahvaa painotusta esimerkiksi stelliumin myötä. Ammatin planeetta voi olla kymmenennen merkin hallitsija tai ehkä ylennyshallitsija, mutta myös kolminaisuushallitsija (näitä arvokkuuksia en erittele tässä tarkemmin, kysykää kommenteissa mikäli tahdotte tarkistaa asian omalta kohdaltanne). Olennaisempaa on planeettakolmikon kulmat Keskitaivaan akseliin, mikä voi kellua kokomerkkipaikoilla tehdyllä kartalla muuallakin kuin kymppipaikassa, meidän asteillamme jopa kartan viimeisessä merkissä. Jos Merkuriuksella, Venuksella tai Marsilla on kolmiokulma MC:hen, on kyseinen planeetta melko varmasti se ammattia osoittava tekijä. Kulmista oikeanpuoleinen dominoiva dexter-aspekti on selkeämpi kuin vasemmanpuoleinen sinister. Miten erottaa kumpi on kumpi? Kuvittele seisovasi kartan keskellä ja katsovasi MC-akselia yhdennessätoista paikassa oinaassa. Dominoiva kulma tulee oikean käden puolelta, eli kolmio jousimiehestä seitsemännestä kohdasta. Sekstiilikulma ei ole yhtä vahva kuin kolmio, mutta kolmion puuttuessa sekin voi näyttää suuntaa ammatin planeetalle.

Joskus on karttoja, joista ei millään meinaa löytää eroa Merkuriuksen, Venuksen tai Marsin välille mikä olisi selkein ammattia osoittava planeetta. Jos ne eivät ole kulmapaikoissa eikä Keskitaivaalle muodostu kulmaa, voi planeetan sykli Aurinkoon nähden kertoa painokkuudesta. Jos planeetta on liikkeessään vapautumassa Auringon säteiden alta, eli on viidentoista asteen etäisyydellä (katso että planeetta kulkee poispäin Auringosta eikä sitä kohti) on tällainen näkyväksi tulon kohta planeetan kierrossa tärkeä. Silloin planeetalla on kerrottavaa ja se on painokas, eli heliaakisessa nousussa oleva planeetta voi olla se ammatin merkki.

Hellenistisessä astrologiassa planeetat voivat ohittaa kartan paikkoihin liittyvät teemat. Tällä tarkoitan kymmenennen merkin osoittamaa teemaa. Tämä kartankohta näyttää yleisesti tekemistä, mistä yksilö tunnetaan, millainen maine hänellä on. Joskus ura on näkyvä ja leimaava asia, mutta varsinkaan näillä tavallista elämää elävillä ihmisillä näin ei aina ole, kun tehdään mitä hommia saadaan, henkemme pitimiksi.

Jos omalta kartalta nousee esiin ammattia osoittava planeetta, millaisia työnkuvia olet kyseisen planeetan teemoista tehnyt, ja jos mielikuvitus laukkaa, mitä kaikkea oman uran planeettasi voisi näyttää?

Astrologinen magia

28.7.2022

Muutamia vuosia, ehkä neljä tai viisi auringonkiertoa sitten, suosittu ja paljon seurattu astrologi Chris Brennan esitti tulevaisuudennäkymän. Astrologian piirissä oli tapahtunut hellenistisen astrologian buumi, mutta Brennan esitti, että seuraavaksi suosioon nousisi astrologisen magian harjoittamisen haara. Miten kävi? Maailmalla jos astromagiasta ilmoitetaan kursseja, ne täyttyvät huippunopeasti. Isoissa kansainvälisissä astrologian konferensseissa on esiintynyt joitakin aiheesta puhujia. Muutoin keskusteluissa aihe ei ole erityisemmin esillä, harjoittajat pysynevät enimmäkseen omissa piireissään, jotka ovat todennäköisesti kasvaneet viime vuosina. Täällä meillä astrologinen magia ei ole millään tavalla esillä. Yleensä tulemme virtauksissa toisten perässä, mutta olisimmeko tässä tapauksessa jääneet kokonaan junasta.

Mitä astrologinen magia tarkoittaa? Siinä astrologisen ajoituksen avulla valjastetaan halutun planeetan voima ikään kuin tiivisteeksi, ja tätä voimakiteytymää käytetään tavoitteen saavuttamiseen. Astrologiseksi maagisten voimien käytön tekee nimenomaan se, että toteutushetki valitaan tarkkojen astrologisten kriteerien mukaisesti. Elektioastrologia tarkastelee ajankohdan valitsemista, mutta astromagiassa mennään kuin potenssiin kaksi. Magiaan sopivalla ajalla on tiukat edellytykset, ja todella sopivan, hyvän ja voimakkaan ajankohdan löytäminen jonkun planeetan kohdalla voi ottaa useita vuosia.

Ennen kuin edes haaveillaan omien toiveiden toteutumisesta, on hyvä ymmärtää nöyryyden merkitys taivaallisten voimien kanssa. Planeetoilta on turha vaatia ihmetekoja, antamatta tai tekemättä itse mitään. Miten itse suhtautuisit outoon märkäkorvaiseen röyhkimykseen, joka vaatii palveluksia? Planeetan kanssa tulee muodostaa suhde, ja tämä kaveruus saattaa olla jo sinällään etsitty vastaus. Esimerkiksi planeettaa voi mietiskellä herkkyysaikana, eli planeetan omana päivänä ja sen tunnilla. Tällöin voi kuunnella teemaan sopivaa musiikkia, pukeutua planeettaan yhdistettävään väriin, laittaa tuoksun tai syödä jotakin planeettaan yhdistettävää. Monesta pikkuseikasta pitää ottaa selvää ennen kuin rituaalihetki toteutuu. Joka kerta planeetan tervehtimisen hetken ei tarvitse olla täydellinen, sillä keskittynyt ajatus on tärkeintä.

Planeetan suomaa voimaa käytetään auttamaan, kohottamaan, ohjaamaan, suojelemaan, edesauttamaan, kehittämään ja joskus jopa parantamaan. Kukaan astromagian harjoittaja ei halua pilata planeettasuhdettaan kysymällä mitään vahingoittavaa, esimerkiksi kirousta. Se mitä astrologisella magialla halutaan saavuttaa, tulee määritellä tarkkaan ja tiivistetysti, mutta kohtuudessa on järkevää pysyä. Esimerkiksi Venukselta voi pyytää kohennusta ihmissuhteisiin tai Jupiterilta apua taloudelliseen tilaan. Tavoite voi olla henkinen tai maallinen.

Seuraavaksi tutkitaan astrologiasta mikä planeetta, kiintotähti tai Kuun tietty asema (Moon Mansions) vastaa parhaiten sitä mitä ollaan hakemassa, ja etsitään sopiva ajankohta rituaalin tai teon suorittamiselle. Astromaaginen teko voi olla rukous, laulettu orfinen hymni tai teemaan sopivaan kohteeseen nimettömänä annettu hyväntekeväisyyslahjoitus. Planeetan valjastetun voiman voi uuttaa tuoksuun tai voiteeseen, tai sen voi kohdistaa talismaaniin. Kreikankielen sana telesma tarkoittaa keskittynyttä, yhteen koottua tai pyhitettyä. Talismaanien valmistaminen on kokonaan oma taiteenlajinsa; materiaalit ja värit valitaan planeetan (tai kiintotähden tms.) mukaan. Ideana astromagiassa on, että se mitä tehdään, toteutetaan astrologisesti hyvällä ja voimakkaalla hetkellä halutun planeetan suhteen. Astrologisesti esimerkiksi erityinen hetki on silloin kun planeetta tulee näkyviin taivaalla Auringon kohtaamisen jälkeen, ja tähän ”sorvataan” sopivaksi päivän ja tunnin osoittama luomisen hetki.

Miten astromagia toimii? Mysteerin kaltaisesti, näkymättömällä tavalla, jota ei voi esimerkiksi tieteen menetelmin todeta. Astromagian mekanismia ei pysty selvittämään, se ei ole tarpeellista, sillä esoteriaan ja okkultismiin kuuluu näkymättömyys tai piiloutuminen. Astromagiaa ei siksi voi aukiselittää teorialla, sitä ei voi mitata muulla tavoin kuin oman subjektiivisen kokemuksen myötä, antautuen ja sitoutuen.

Astrologisen magian harjoittamisessa nöyryys on tärkeintä. On oltava oman tietotason suhteen realistinen; ostopalveluilla voi välttää harmillisia tai jopa tuskallisia mokia, jos oma kartanlukutaito ei riitä seulomaan taivaan haitallisia vaikutuksia sivuun. Isosta maailmasta voi tilata talismaaneja, tai jos haluaa päästä alkuun pienemmällä panostuksella, voi ostaa pelkän ajankohdan tiedon, ja suorittaa teonhetkellä sanallisen pyynnön tai valmistaa helpon paperisen oman talismaanin (olen tosin niin niuho että mielestäni paperi materiaalina sopii vain Merkuriukseen, ja esimerkiksi Venuksen amulettiin kävisi kangas paremmin).

Astrologisen magian kanssa päätyy hyvin nopeasti isoihin filosofisiin kysymyksiin mitä voi pyytää, mihin magia auttaa. Meidän elämiimme on kirjoitettu (piirretty ja sisällytetty) oman osan merkkejä, joiden muuttamisyrityksiin ei taida kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa. Tällainen juttu on esimerkiksi tiettyyn sukupuoleen syntyminen; en ihan näe talismaanin muuttavan tällaisia fyysisiä lainalaisuuksia. Meillä on elämässämme reunaehtoja, mutta montaa asiaa voi auttaa. Joku tarvitsee suojausta pahoilta puheilta, toinen hitusen rohkeutta, aika moni janoaa rakkautta, turvaa, onnistumista, matkalle suojelusta – tämän kaltaisiin juttuihin voi saada boostia tallettamalla ohitsekiitävän taivaallisen hetken.

Ulkoplaneettojen rooli astrologiassa

3.7.2022

Planeetan visuaalisella näkyvyydellä on tulkinnallisesti olennainen merkitys astrologiassa, esimerkiksi sillä kätkeekö Aurinko toisen tekijän kirkkauteensa tai ilmestyykö planeetta uudelleen taivaalla näkyväksi sen jälkeen kun on kohdannut Auringon. Voidaan pohtia millainen ero on horisontista esiin nousevalla planeetalla ja horisontin alle näkymättömiin laskeutuvalla planeetalla. Hellenistisessä astrologiassa puhutaan silmin havaittavista seitsemästä planeetasta, ja yötaivaalla kiinnitetään huomiota kiintotähtiin. Astrologinen oppi rakentuu myös planeettojen keskinäisten kontaktien tutkimiseen sillä perusteella miten ne kulmaopin osoittamana voivat nähdä toisensa.

Hellenistisen ja modernin astrologian välinen suurin kynnyskysymys tuntuu monelle olevan ulkoplaneetat, uudella ajalla optisten apuvälineiden avulla paikannetut Uranus, Neptunus ja Pluto aurinkokunnassamme. Modernista näkökulmasta katsottuna on mahdotonta tulkita ilman ulkoplaneettoja. Heitän kehiin ajatuksen, että jos kreikkalais-roomalaiseen aikaan ulkoplaneetat olisi löydetty tai laskennallisesti teoreettisesti keksitty miten ne kulkevat, olisiko näillä siltikään seitsemään planeettaan verrattavissa olevaa roolia astrologiassa, koska ne eivät milloinkaan näy taivaalla paljain silmin. Mielipiteeni on, että ulkoplaneettojen kanssa oltaisi pitäydytty symbolisella ja kollektiivisella tasolla.

Vaikka ulkoplaneettojen tulkintamallit tuntuvat nykyään kovin vankoilta ja lukkoonlyödyiltä, ei näillä ollut löytöhetkellä tulkintamanuaalia mukanaan. Kaanon on vakiintunut vasta aikojen kuluessa, ja useimmiten vahvimman lain mukaisesti, eli on seurattu karismaattista ja paljon julkisuutta saanutta yksittäistä henkilöä. Tätä voitaisi verrata nykysomen ostoklikkauksiin, missä algoritmin kautta huomio kumuloituu. Ulkoplaneettojen kohdalla jokin läntisen maailman asia tai tapahtuma planeetan löytöhetken tuntumasta on iskostettu planeetan perusmerkitykseksi; vallankumous, henkisyys tai ydinvoima. Ulkoplaneettojen tulkinnallinen merkitys on luotu tapahtumatasolta, eikä se ole lainkaan samanlainen kuin silmin havaittavien seitsemän planeetan kohdalla. Nämähän on nähty aina, eikä ole olemassa mitään löytöhetkeä mikä olisi yhdistetty symboliikkaan. Näiden ”vanhojen” taivaan kulkijoiden merkitykset pohjautuvat niiden asemaan aurinkokunnassa, kiertoon ja kulkuun, ulkonäköön, eli monin osin astronomisiin tekijöihin. Ulkoplaneettojen kohdalla astronomia vaikuttaa sivuseikalta.

Ulkoplaneettojen merkityksiin ympättiin ”lainoja” vanhoilta planeetoilta, mikä köyhdytti seitsemän kulkijan merkityksiä. Kun samaan aikaan uuden tiedon huumassa ei tutkittu vanhoja tekstejä, ne oli kadonneet tai tuhottu tarkoituksellisesti, astrologisen tiedon jatkumo notkahti. Monelle nykypäivän astrologille voi olla yllätys, että ulkopuolisuus liittyy Saturnukseen eikä Uranukseen, tai että Neptunuksen henkisyys onkin napattu Jupiterilta. En osaa arvioida keksittiinkö varsinaisesti uusia asioita, joita ulkoplaneetat saivat edustaa. Tekniikkakin kaikilta osin on Merkuriuksen juttu, ei sen tulkitsemiseen Uranusta tarvita. Maailma ja sen asiat olivat olemassa jo antiikin aikaan, ja tematiikkaa on helppo soveltaa käyttämällä vain seitsemää planeettaa.

Toinen ongelmakokonaisuus muodostuu hellenistisen astrologian oppijärjestelmän täydellisyydestä ja kokonaisuudesta, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikella on oma paikkansa. Tähän systeemiin ulkoplaneetat eivät istu, vaan niillä täytyy olla jokin toisenlainen rooli. Monenlaiset ajanhallintasysteemit jättävät ulkoplaneetat sivuun, koska juuri nämä perustuvat merkkihallintajärjestelmään. Planeettojen kiertoa syntymäkarttaa vasten voidaan toki seurata, mutta tässäkin kirkkain idea jää toteutumatta: profektio osoittaa mitkä transiitit ovat tärkeitä, eikä ulkoplaneettoja voida sisällyttää profektiokiertoon, koska sekin perustuu planeettojen kotimerkkeihin. Astrologian opettajani sanoo, että ulkoplaneetat ovat kiintotähtien kaltaisia, mutta ehkä tämä jättää ulkoplaneettoja yhä enemmän tulkinnasta sivuun. Modernissa astrologiassa on totuttu nimenomaan kiinnittämään jopa suhteettomasti huomiota ulkoplaneettojen pitkiin transiittijaksoihin. Tuntumani alkaa olla yhä vahvemmin, että se mitä ulkoplaneettojen transiiteista tulkinnallisesti esitetään, löytyisi yhtä hyvin tarkastelemalla aikasyklejä tai huolellisemmalla planeettamerkitysten katsannolla näkyvien tekijöiden osalta. Monelle voi myös olla yllätys tai järkytys, että transiitit eivät ole päällimmäisenä kun yksilön ajanlaatua tutkitaan. Moderni astrologia on kääntänyt tämän nurinpäin, niin että tutkitaan lähestulkoon yksinomaan transiitteja, onhan se helppoa pyöritellä näitä vaikka puhelimella ja ohjelmista saa valmiin tulkinnankin.

Kun ulkoplaneetat eivät pääse ottamaan osaa muuhun astrologiseen analyysiin, jääkö niille vain transiittikunkkujen rooli? Progression voi yhtä lailla katsoa olevan yhden ajankohdan transiitti, mikä heijastetaan symbolisella vastaavuudella tähän hetkeen. Omassa ajattelussani tällä hetkellä suuntaan yhä enemmän yleismaailmalliseen malliin, missä ulkoplaneetta näyttäytyisi pääasiallisesti laajasti koko maapalloa koskettavissa asioissa, mutta ei välttämättä yksilötasolla. Nähdäkseni ulkoplaneettoja ei ole integroitu astrologiaan sisään siten, ettei alkuperäinen astrologinen oppi romutu. Tästä syystä jään mielenkiinnolla odottelemaan, syntyykö oivalluksia ulkoplaneettojen roolista, merkityksistä ja toteutumista, nyt kun astrologista perustaa on paremmin tutkittu. Ja sillä välin, mieluiten tulkinnallisesti skippaan ulkoplaneetat, jos en voi täydestä sydämestäni luottaa näiden tämänhetkisiin esitettyihin merkityksiin.

Elämä esiin ja ohjekirjat roskiin

12.6.2022

Mikä astrologinen syntymäkartta on? Tämän pohtiminen ja oivaltaminen on ollut yksi merkittävimpiä rakenteellisia muutoksia hellenistisen astrologian opiskelun tuomassa katsannon häränpyllyssä viime vuosina. Nykyään usein sanotaan, että astrologinen kartta on kuva itsestä, se kuuluisa ”blue print”, joka kertoo sinusta. Aikalailla ensimmäisiä opettajani alleviivaamia oppeja oli, että syntymäkarttaan ei pidä identifioitua. Sinä et ole astrologinen karttasi. Planeetat kartalla eivät ole sinun – useinhan kysytään juuri näin, että missä sun Venuksesi on. Planeetat kartalla ovat jumalolentoja.

Syntymäkartta saa merkityksensä siitä hetkestä, jolloin elämä alkaa. Kartta on elämän airut ja se kertoo sinun elämästäsi. Koko elämästä ja kokonaisvaltaisesti, ja ihminen yksilönä on vain yksi pieni osa karttaa. Minä, minuus, on kartan ensimmäinen merkki(paikka), mutta se on muutakin, esimerkiksi persoona, psyyke, mieli, sielu, fyysinen keho ja sen tila. Eräänlaisena yläkäsitteenä syntymäkartan ensimmäistä merkkiä (sitä jossa nousuakseli jossakin asteessa sijaitsee) voidaan pitää elämänä, eli tässä kartankohdassa on tietopaketti siitä millainen elämänkulku on, kun matkaat sitä kehossasi, mielessäsi ja sielussasi.

Kaikki muut kartankohdat antavat tietoa elämän osa-alueista, joihin itsellä ei aina ole määräysvaltaa. Esimerkiksi kartan viides merkki kuvaa lapsia, jälkeläisiäsi sinun elämässäsi, mutta itse ei näitä asioita pysty kontrolloimaan. Muihin kartankohtiin liittyy siksi aina kaikenlaista sellaista, mikä on myös toisten käsissä ja riippuvaista heidän valinnoistaan ja viimekädessä koko maailmasta. Tästä syystä, vaikka syntymäkartan Venus sattuisi sijaitsemaan tässä kohdin, se ei ole yksinomaan ’sinun’. Planeetta samalla antaa tietoa omaan elämään liittyvistä Venuksen teemoista, mutta planeetan sanoma tai viesti on aina riippuvainen sen asemasta kartalla ja mitä planeetalle tapahtuu juuri kyseisellä hetkellä.

Useimmat astrologiaan ja sen osa-alueisiin tutustuneet tietävät, että hellenistinen astrologia on tapahtumakeskeistä. Tämä on vaan osaltaan totta. Karttaa luetaan aikaa vastaan, siten että monisyinen ajanhallintasysteemi osoittaa, mikä elämänalue on kunakin ajankohtana esillä. Koko kartta ei huuda jatkuvasti, vaan elämä näyttäytyy sykleissä. Astrologinen kartta elää koko ajan, näyttäen kartan paikkojen (merkkien) ja planeettojen kautta sitä mitä ”tapahtuu”, mutta se voi yhtä hyvin olla sisäinen mielentila kuin asia, jonka miellämme tapahtumaksi. Koska kartta elää monenlaisten syklien kautta, ei ole edes mahdollista samaistua johonkin planeettaan minuuden kuvaajana. Koska astrologinen kartta kertoo elämästä, sen antama tieto muuttuu koko ajan, mehän tiedämme että muutosta tapahtuu koko ajan. Maailma muuttuu, me muutumme, eikä välttämättä eteenpäin (mutta tämä on jo kokonaan toisen blokkauksen aihe).

Olen tuntenut suurta intoa jakaa teille ajatuksiani astrologiasta, mutta samalla kokenut hellenistisestä näkemyksestä kirjoittamisen haastavaksi. Tämä on niin iso kokonaisuus missä kaikki liittyy kaikkeen, ja lopulta kierretään takaisin metafyysiseen alkuun, että yhtä pientä asiakokonaisuutta on vaikea irrottaa esittelyyn. Miltei aina kun pyörittelen jotakin astrologista ajatusta tai dilemmaa mielessäni, huomaan sen kiertyvän valintojen, vapaan tahdon, kohtalon ja ihmisen osan suuriin teemoihin.

Millaisia ajatuksia jutusteluni herätti? Onko haikeaa luopua ajatuksesta, ettet saisikaan omistaa syntymäkarttaasi, vaan se kuuluu elämälle jota elät, tekijänä ja kokijana?

Kosketuksissa sfääreihin

20.12.2021

Taivaallinen järjestys hellenistisen periaatteen mukaan kuvataan siten, että kaiken ympärillä on koossapitävä jumalallisuus, joka on kaiken alkulähde. Kiintotähtivyöhyke on uloimpana ja se antaa taustan. Silmin havaittavista planeetoista Saturnus edustaa planeettojen kauimmaista sfääriä. Saturnus on hitain planeetoista ja sitä alemmat sfäärit asettuvat kunkin planeetan liikkeen mukaiseen kaldealaiseen järjestykseen: Jupiter, Mars, Aurinko ja ns. sisäkehässä sisäplaneetat Venus ja Merkurius. Lähimpänä Maata on luonnollisesti Maan kiertolainen Kuu, kierroltaan nopein. Kuu edustaa maallisinta sfääriä, minkä kautta taivaallinen suodattuu ja kulkee meille Maahan. Kuu jakaa Maahan muiden planeettojen voimat.

Tämän talven yksi planetaarisista tapahtumista on Venuksen perääntyminen. Tämä jakso alkoi eilen kauriin merkin loppupuolelta, ulkoplaneetta Pluton kupeesta. Hellenistisessä astrologiassa planeetan pysähtyminen liikeradan muutokseen katsotaan pitkäksi ajanjaksoksi. Vaikka Venus teknisesti katsotaan heti pysähdyksen kohdan jälkeen perääntyväksi, hellenistinen astrologia korostaa enemmän planeetan symbolista hitautta taivaalla liikkuessa. Venuksen perääntyminen kestää noin 40 päivää, päättyen siis tammikuun lopussa.

Ajatukseni tästä Venuksen perääntymisjaksosta ihan aluksi olivat melko huolestuneita, johtuen oman syntymäkarttani Venuksen asemasta. Täydenkuun aikaan, kuutamoa katsellessa, sain kuitenkin vision, miten voin tavoittaa Venuksen perääntymisen sanoman ja tarkoituksen. Vaikka astrologia on ollut elämässäni jo pitkään, olen nöyrä sen ja planeettavoimien suhteen. Olen lukenut monenlaisia kuvauksia perääntymisen merkityksistä ja Venuksen teemoista, mutta en silti voi ajatella tietäväni etukäteen ”mitä tämä tuo”. Venuksen perääntymisen aika pitää elää itse, eikä fakkiutua johonkin yleisajatukseen, että nyt arvot muuttuvat.

Miten saan kosketuksen Venukseen perääntymisen aikana? Kuun kautta, koska sen kautta planeetan voima ja merkitys tulevat taivaallisten sfäärien läpi meille Maan asukeille. Kuu on vastaanottavainen ja nappaa aina sen planeetan virran, johon on kytköksessä kulman tai ylityksen kautta. Niinpä minä avuton ja neuvoton taivaalle tuijottaja esitin kainon pyynnön Kuulle, että se kertoisi kulkunsa ja liikkeittensä kautta mitä minun pitää nyt huomata Venuksesta.

Usein ajattelemme Kuusta, että se on liian nopea taivaankappale osoittaakseen mitään. Tiedättekö kuinka kauan Kuun kulma Venukseen kulloinkin kestää? Kuun tavoittamisen astemääräksi annetaan laaja ”kantosäde”, mutta kulmat ovat aktiivisimmillaan kolmen asteen etäisyydellä tarkasta kontaktista. Kuun kulkunopeus vaihtelee ja siksi jokin kulma saattaa olla ajallisesti nopeampi tai pidempi. Erot eivät kuitenkaan ole kovin suuria. Esimerkiksi Kuun ollessa ravussa vastapäätä Venusta, vastakkaisuuden intensiivisin aika oli miltei 12 tuntia. Kun Kuu tulee ylittämään Venuksen tammikuun alussa heti uudenkuun syntymän jälkeen, tuo kestää hieman alle kymmenen tuntia. Kulman kesto riippuu myös Venuksen nopeudesta. Ajallisesti muutaman tunnin jaksot ovat kuitenkin ihan riittäviä järjestämään mietiskelytuokion Venuksen teemoista.

Herkuttelin myös sillä, että jokainen kulma voi antaa erilaisia viestejä. Sekstiili on venuksenkaltainen, tukea ja mukavuutta henkivä. Neliössä korostuu Marsin toiminnallisuus, kolmiossa jupiteriaaninen ymmärrys. Vastakkaisuudessa, saturnisessa kulmassa, voimme selvittää asioita joista emme pidä, mitä haluamme pitää loitolla. Hellenistisessä astrologiassa yhtymää ei oikeastaan kulmana ole vaan se käsitetään yhteiseloksi; Thema Mundia katsoessa yhtymä piirtyy Kuun kaltaiseksi symbioosiksi.

Kuun kautta Venuksen tavoittaminen on minulle henkilökohtainen herkkyyskausi, koska profektiossa minulla on Kuun vuosi. Toivon tämän antavan vahvuutta tekniikkaan, mutta uskon Kuun osoittavan muutoinkin yleisesti kaikkien planeettojen ideoita. Kuun kulmia Venukseen voi siis halutessaan tarkkailla, vaikka teidän profektiovuotenne painottaisi jotakin muuta merkkiä ja planeettaa.

Hyvää Venuksen perääntymisen jaksoa sekä joulunaikaa ja vuodenvaihdetta teille kaikille!

Kulkijat kierroksillaan

25.2.2020

Olemme tottuneita seuraamaan Kuun sykliä Aurinkoon nähden, koska Maan kiertolainen on meille näkyvissä ja konkreettinen varsinkin täydenkuun aikaan. Toisillakin planeetoilla on kiertonsa Aurinkoon nähden, mutta aivan kuin tämä taso olisi tulkinnallisesti unohdettu. On toki vain oma tuntumani, mutta en ole huomannut kuin erittäin harvan astrologin ottavan esille planeettakiertoja. Uskallan olettaa, että tämä on eräs niitä astrologisia seikkoja, mikä on astrologian kehittyessä ja sen etääntyessä yhä kauemmas alkuperäisiltä juuriltaan katkennut jatkumossaan.

Se missä vaiheessa kiertoaan planeetta on, antaa hyvän pohjasävyn sen toteutumiseen, niin ajanlaadussa kuin syntymäkartallakin. Myös planeetan nopeutta kannattaa miettiä, sillä esimerkiksi lähellä pysähdystään oleva planeetta on toisenlainen verrattuna nopeimmassa vaiheessaan viilettävään tekijään. Planeetan kulkema eläinradan merkki on vain yksi tulkinnallinen näkökulma, johon sisältyy useita erilaisia tasoja, jotka kaikki valaisevat planeetan kuntoa ja tyyliä.

Planeetan kohtaaminen Auringon kanssa aloittaa kierron. Koska Mars, Jupiter ja Saturnus ovat Aurinkoa hitaampia meistä Maasta katsottuna, Aurinko kulkee kohti yhtymää näiden planeettojen kanssa. Häviäminen Auringon kirkkauteen symboloi polttavaa puhdistautumista, mikä on uuden syklin alku. Auringon kanssa tapahtuneen sulautumisen jälkeen planeetta on Auringon polttavien säteiden alla, Auringon vallan alla ja siksi itsessään vielä voimaton, ja tätä tilaa kestää kunnes planeetta on etääntynyt 15°, tai näiden kauempana kulkevien tekijöiden ollessa kyseessä Aurinko etääntyy nopeammin. Kuvitelkaa että yhtymä Auringon kanssa tapahtuu nousuhorisontissa – päivä päivältä lähellä ollut planeetta nousee aina vähän ennemmin kuin Aurinko, kunnes se on aamutähden asemassa. Tätä kutsutaan astrologiassa orientaliksi; maskuliiniset päiväplaneetat Jupiter ja Saturnus tykkäävät nousta taivaalle ennen Aurinkoa, ja Mars kulkee tämän saman kaavan mukaan, vaikka kuuluukin yöplaneettojen ryhmään.

Juuriastrologian katsanto sisäplaneettojen Venuksen ja Merkuriuksen sykleistä on toinen kuin modernissa astrologiassa. Nämä nopeammat tekijät ottavat Auringon kiinni ja syklin katsotaan alkavan planeetan etenevän liikkeen yläkonjunktiossa. Moderni katsanto lukee siis syklin alkavan perääntyvässä liikkeessä ja alakonjunktiossa. Kuvitelkaa Venus tai Merkurius yhtymässä Aurinkoon laskuhorisontissa – päivä päivältä yhtymän jälkeen planeetta etääntyy Auringosta niin että lopulta näkyy iltataivaalla Auringon laskun jälkeen iltatähtenä. Tätä asemaa kutsutaan occidentaliksi, ja feminiiniset yöplaneetat tykkäävät kulkea tällä puolen Aurinkoa. Merkurius ei sinällään lukeudu yöplaneettoihin, mutta kierrossaan noudattaa tätä rytmiä.

Kun planeetta on uuden syklinsä alettua päässyt 15 asteen etäisyydelle Auringosta, koittaa sen voimaantumisen ja itsenäistymisen aika. Tässä kohdassa planeetat ovat puhtaimmillaan oman voimansa tunnossa, ja kukin näistä toimii selkeimmin oman luonteensa mukaan. Saturnuksen viikate päättää sen minkä se kohtaa, Jupiter rakastaa vapauttaan ja jakaa oikeutta, Mars viiltää haavoittavimmin, Venus ottaa vastaan ja Merkurius etsii kontaktia. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia mihin planeettaan uudestisyntyneellä tekijällä on ensimmäinen kontaktinsa (vain perusaspektit lasketaan). Esimerkiksi kun viimeksi alkoi uusi Merkuriuksen sykli kauriissa, se pääsi Auringon säteiden alta vasta ollessaan pitkällä vesimiehessä, ja saattoi päästä kulmaan toiseen planeettaan vasta siirryttyään kaloihin. Tässä voimme pohtia, lasketaanko mukaan kulma Uranukseen, vai oliko sen todellinen kulma vasta vastakkaisuus Kuun kanssa.

Vaikka en ole löytänyt lähteitä esitettäviksi miten planeetat syklinsä eri vaiheissa toteutuvat, tästä voinee hahmotella jonkinlaisia suuntaviivoja. Uusi Saturnus on oletettavasti epäluuloisempi kuin vanha Saturnus. Uusi Jupiter ryntää innoissaan etsimään totuuksiaan, kun vanha Jupiter saattaisi olla viisas, mutta kenties myös ylemmyydentuntoinen. Uusi Mars puhkuu taistelutahtoa kun vanha Mars on strateginen sotaraakki. Uusi Venus voi olla vaikutteille altis ja vanhan kierron Venus hyväksyvä rakkaudessaan. Uusi Merkurius saattaa olla hätäinen päätelmissään, kokenut Merkurius välittää tietoa valikoidummin.

Planeettojen syklin vaiheita voi verrata myös vuodenaikoihin. Alku vastaa kevään tuoreutta, toinen neljännes kesän kukkeutta, kolmas vaihe syksyn satoisuutta ja viimeinen vaihe talven hiljaisuutta.

Planeettojen vaiheen päättely kartasta kysyy jonkin verran visuaalista silmää. Efemeridejä tutkimalla voi tarkistaa kunkin vaeltajan kohtaamisen Auringon kanssa, ja onnekkaimpia ovat luonnollisesti ne jotka voivat astrologisella ohjelmalla pyörittää karttaa päivä kerrallaan ja katsoa milloin kohtaamiset tapahtuu.

Toivottavasti teille lukijoille heräsi hahmotelmastani ajatuksia. Kenen kartalta löytyy paljon uusia tai vanhoja planeettoja kierrossaan? Kuvaako planeetan kulkema vaihe sen toiminnan tyyliä?

Kohtalon käsite juuriastrologiassa

17.1.2020

Kohtalo on niin olennainen ja perustavanlaatuinen seikka tarkasteltaessa hellenististä ja kreikkalais-roomalaista (kutsun tuon ajan astrologiaa yleisesti juuriastrologiaksi) astrologiaa, ettei sitä voi ohittaa. Jotta juuriastrologiaa voi harjoittaa, täytyy omakohtaisesti pohtia näkemyksensä asiasta, sillä muutoin astrologinen kokonaisuus ei ole ehyt ja oikeastaan jää kokonaan vaille pohjaa.

Vaikka suomen kieli on usein rikas ja monisyinen, kohtalon kohdalla jäämme oikeastaan yhden sanan varaan. Juuriastrologian termi tälle on kreikankielinen heimarmenē, yleiskohtalo mikä varmistaa että kaikki tapahtuu tarkoituksella. Meillä kohtaloksi selitetään se, mikä väistämättä tapahtuu jollekulle, mutta onneksi sivistyssanakirjassa laajennetaan selitystä koskemaan mystistä voimaa, jonka ajatellaan määräävän kaiken tapahtumisen – ja että se voidaan käsittää myös sallimukseksi. On hyvä huomioida, että kohtalo ei missään nimessä tarkoita yksinomaan negatiivisia asioita. Kohtalo pitää sisällään kaiken.

Astrologia syntyi ajattelun ja katsomuksen piiriin, että maailmassa vallitsee jumalallinen järjestys, ja astrologia oli olennainen väline ymmärtää ja tulkita tuota järjestystä. Tähän seikkaan yleensä tarrataan ensimmäiseksi, kun halutaan kritisoida tämän ajan astrologiaa, että se on determinististä. Tämä väite osoittaa tietämättömyyttä hellenistisen astrologian perusteista sekä haluttomuutta ymmärtää senaikaisen stoalaisen filosofian muodostamaa viitekehystä. Juuriastrologian muotoutumisen aikaan oli olemassa monenlaisia ja vaihtelevia käsityksiä kohtalosta, toiset tiukempia ja toiset sallivampia, eli käsitys kohtalonomaisuudesta ei ollut lainkaan yhdenmukainen. Yleisesti ottaen kohtalo jaettiin kahtia; on olemassa isoja asioita joihin yksittäinen yksilö ei pysty vaikuttamaan (esimerkiksi yleismaailmalliset virtaukset kuten talouden lamat tai luonnonmullistukset kuten palot Australiassa), ja on seikkoja joihin yksilö voi valinnoillaan vaikuttaa.

Juuriastrologiassa astrologia nähdään nimenomaan kohtalon tutkimisena, mitä kunkin yksilön tai tapahtuman kohdalle taivaallinen järjestys on osoittanut tapahtuvaksi, eli kohtaloksi. Astrologia ikään kuin annettiin jumalallisena tietona välineeksi tai menetelmäksi, Vettius Valens kutsui tieteeksi, ottaa selvää kohtalosta. Ennalta tietämistä pidettiin suotavana siksi, että yksilö voi valmistautua, niin henkisesti kuin käytännön asioiden suhteen. Stoalaisen ajattelun mukaan paras tapa suhtautua siihen mitä elämässään kohtaa oli tyyneys; vaikeuksien tullessa ei heittäytyä surkuttelemaan tai lamautua vaan kestää koettelemus arvokkaasti, ja hyvän onnen kohdatessa siihen tuli suhtautua nöyrästi ja vaatimattomasti, ei kerskaillen tai ”tuulettaen”. Kun tätä näkemystä vertaa meidän aikamme elämyshakuisuuteen, kiihkeään onnentavoitteluun sekä kaiken negatiivisen torjumiseen, on selvää että meidän aikamme arvomaailmasta katsottuna juuriastrologian maailmankuva saattaa tuntua oudolta.

Mukailen vapaasti Vettius Valensia, tämänhetkisen tietämykseni valossa, ja koska en ole pätevä kielenkääntäjä; tapailen kuitenkin jonkinlaista käännöstä niitä lukijoita varten, joille englanninkielinen teksti on ylivoimainen.

Jokainen pystyy astrologian avulla ottamaan selvää tulevaisuudestaan, selvittämään kohtalonsa jotta osaisi ottaa vastaan mukavan tyytyväisenä ja hankalan suurella lujuudella ja sinnikkyydellä. Ne jotka tahtovat tietoa tulevasta saavat apua, koska tyhjät toiveet eivät paina taakkana, he eivät työskentele turhaan, eivät suotta rakasta mahdottomuuksia, eivätkä innoissaan ajaudu liiallisuuksiin hyvän onnen kohdatessa hetkellisesti. Äkillinen hyvyys saattaa koitua suruksi, samoin kuin odottamaton hankaluus tuntuu suurelta epäonnelta jos ei ole ennalta varautunut.

Nähdäkseni jokaisella on yksilöllinen kohtalonsa; tätä nimetään nykyään usein elämänpoluksi. Ei ole realistista olettaa, että jonkun elämään ei sisältyisi mitään vaikeaa tai harmillista. Oman kartan kautta pystyy myös tunnistamaan seikat, jotka luontevimmin tuottavat iloa. Oman kohtalonsa muuttamisen ajatus tuntuu melko luontevalta oppimisen ja kehittymisen kautta ajateltuna. Juuriastrologian ajattelussa sielu on kuitenkin ikuinen ja muuttumaton; kehitys koskettaa lähinnä maallisia ja fyysisiä seikkoja. Kun kohtaloa pohtii, maailma on muuttunut paljon ja valinnoillamme pystymme hyvin moneen seikkaan vaikuttamaankin; voimme asua miltei missä mielimme, yhteiskunnallinen asema ei ole lopullisen sitova, ja jotkut päättävät sukupuolestaankin jo toisin.

Kun modernissa astrologiassa syntymäkartta koetaan kokonaisuudessaan yksilön ominaisuuksiksi, juuriastrologia tarjoaa selkeämmin näkemyksen elämästä ja sen kulusta. Näin näyttäytyy paremmin kaikki se, mikä on osa elämäämme, mitä tulee vastaan milläkin elämänalueella, vaikka emme itse sitä ole valinneet. Toinen perustavaa laatua oleva ero juuriastrologiassa moderniin nähden kumpuaa hellenistisen ajan syklisestä maailmankuvasta. Juuriastrologian mukaan kartan tekijät ja alueet nousevat keskeisiksi vain ajoittain, syklisesti, monenlaisten ajoitustekniikoiden osoittamina (ja transiitit ovat näistä kaikkein mitättömin osa). Astrologinen kartta ei siis vaadi jokaisen planeetan ja ”huoneen” tasolla jatkuvaa säätöä ja jonglööraamista, vaan taivaallinen järjestys pitää huolen siitä, että asiat tapahtuvat ajallaan. Syklisyys tuo samat teemat aina uudelleen keskiöön, ja siksi voi kapsahtaa omaan nilkkaan sellainen ajattelu, että ”olen käsitellyt tämän jo”. Astrologia siis määritellään kohtalon tutkimiseksi, niin sen analysoimiseksi millainen yksilön kohtalo on kuin milloin ”se” tapahtuu.

Tätä kirjoitellessa koin hauskasti kohtalokseni olla kertomassa lukijoilleni kohtalosta ja astrologiasta. Onko sinulla selvillä kohtalosi tai elämänpolkusi?


%d bloggaajaa tykkää tästä: