Archive for the ‘Astrologia’ Category

Kartantulkinnan lähtökohta – Sekti

11.10.2019

Päivä- ja yökartoista astrologiassa olisi pitänyt kirjoittaa ”ensimmäiseksi” tai ainakin aivan aluksi, kun ryhdyin kirjoittelemaan tänne blogiin astrologisten juurien herättämistä ajatuksista ja oivalluksista.  Olen aiheesta kirjoittanut ainakin 2011 eli lukuisia vuosia sitten, mutta sallittakoon ilmaus, silloisen käsityksen ja tietämyksen valossa. Tästäkin syystä aihe on syytä nostaa esille uudestaan.

Juuriastrologia jakaa yksilöt ja tapahtumat sen mukaan, mihin vuorokauden aikaan ne tapahtuvat. Voidaan kärjistäen esittää, että päivä- ja yöihmiset toimivat vuorokaudenaikaansa kuuluvien lainalaisuuksien mukaan. Meitä on kuin kahdenlaista sorttia, eikä näistä toinen ole toista parempi; ollaan vaan vähän erilaisia keskenään. Tämä vastaa hellenistisen ajan ajattelua muutenkin, sillä kaikessa ilmeni vastavoimansa; päivä ja yö, maskuliininen ja feminiininen, aktiivinen ja passiivinen. Päivällä tai yöaikaan syntyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että juuri se syntymän vuorokaudenaika määräisi milloin olemme virkeimmillämme tai tahokkaita. Kyllä Aurinko ohjaa kirkkaudellaan meitä kaikkia puuhamaan päivisin ja lepäämään öisin. Yksilöllisiä poikkeuksia tästä biologisesta rytmistä löytyy toki.

Juuriastrologiassa päivän ja yön erottamista toisistaan kutsutaan sektiksi. Tälle käsitteelle ei ole toistaiseksi löytynyt riittävää käännöstä suomeksi. Voimme puhua päivä- ja yövuorosta, tai syntymän vuorokaudenajan määrittämisestä.

Sektin analysoinnissa tärkeää on ymmärtää astrologinen aikakäsitys. Päivä alkaa Auringon noustessa horisontista, ja samoin yö alkaa silloin kun Aurinko painuu horisontin alle. Auringon sijainti kartalla määrää sektin.  Kaikki ne (ihmiset ja tapahtumat), joiden Aurinko on horisontin yläpuolella, ovat päiväkarttaisia (tai päivävuoroa). Vastaavasti ne, joiden syntymäkartalla Aurinko on horisontin alapuolella, ovat yökarttaisia. Kellonaika ei yksinään kerro kumpaan sektiin kartta kuuluu: jos olet syntynyt vaikka kuudelta aamulla, saatat mieltää että olisit syntynyt päiväaikaan, mutta tämä riippuu siitä, onko Aurinko noussut jo horisontista vai ei. Esimerkiksi nyt syksyllä kirjoittamisen ajankohtaan Aurinko nousee noin kahdeksan aikaan. Tätä aikaisemmin seitsemältä syntyneet, tähän vuodenaikaan (ja riippuen leveysasteista) kuuluvat yösektiin. Astrologian harrastajalle määritys sinänsä on helppoa, eikös vaan, me kaikki tiedämme missä kartalla kulkee horisontti, ja osaamme katsoa miten Aurinko on sijoittunut tähän akseliin nähden.

Sekti antaa pohjan planeettojen tulkinnalle. Ilman tietoa sektistä ei voida määrittää mikä kartalla on etusijalla, ja miten planeetat toimivat. Tästä syystä tämä sektijuttu olisi pitänyt olla esillä ihan ensimmäisenä, ennen minkään muun astrologisen jutun esittelyä. Sekti on lähtökohta.

Juuriastrologian näkemyksen mukaan planeetat ovat hierarkkisissa suhteissa toisiinsa. Sekti antaa alustavan viitteen siitä, mitkä planeetat kunkin yksilön tai tapahtuman kartalla ovat mahdollisesti ensisijaisia, tai sekti voi osoittaa millä tekijöillä on luontaiset edellytykset nousta esiin kokonaisuudesta.

Maaliskuussa esittelin planeettojen ilojen alueiden opetuskartan, ja tästä samasta ohjenuorasta näkyy sektin idea. Aurinko on sijoitettu horisontin ylle, ja sen kanssa päiväsektiin kuuluvat Jupiter ja Saturnus. Yösektin Kuu on horisontin alla Venuksen ja Marsin kanssa. Merkurius voi kuulua kumpaan sektiin hyvänsä, ja tämän määrää Merkuriuksen suhde Aurinkoon. Ilojen kartallahan Merkurius on osoittelevasti ensimmäisessä paikassa, jonka horisonttiakseli jakaa osittain päivä- ja osittain yöpuoliskoihin. Merkurius on ainoa planeetoista, joka voi näin keikkua, kuulua jompaankumpaan tiimiin. Jos Merkurius nousee ennen Aurinkoa, se on päiväsektiä ja kaveeraa Saturnuksen ja Jupiterin kanssa. Jos Merkurius nousee vasta Auringon jälkeen, se on yösektiä ja kimpassa Kuun, Venuksen ja Marsin kanssa.

Jos on päiväsekti, Aurinko on ensisijainen valontuoja. Jupiter on päiväsektin suotuisa planeetta, hyvää ja onnea lupaava tekijä. Saturnus, vaikka on katsottu suurimmaksi epäonnen ilmentäjäksi, saattaa toimia päiväkartalla aivan mainiosti. Nämä kaikki lasketaan sektinmukaisiksi planeetoiksi, ja niiden teemat ilmentyvät mahdollisesti elämässä ensisijaisesti, selkeämmin tai merkittävämmin.

Päiväsektin planeetat eivät toimi kovin luontevasti sen toisen tiimin kanssa, yösektin, jota edustavat siis Kuu, Venus ja Mars. Päiväkarttainen ei ehkä kykene saamaan Venuksesta kaikkea sitä iloa irti, mitä planeetalla  universaalisti olisi tarjottavana. Mars on päiväkarttaiselle hankala, ja sitä nimitetään sektinvastaiseksi harmintuojaksi.

Jos tarkastelemme yökarttaa, on silloin Kuu olennainen valonantaja. Yökartan Venus saa mahdollisuuden nousta teemoineen hyväntekijänä esille, eikä Mars ehkä tuota niin päänvaivaa. Sen sijaan yökartan yksilölle Jupiterista ei ehkä ole niin suurta iloa, ja Saturnus osoittaa haittaa, vaivaa ja kipuiluja.

Vallassa olevassa sektissä tekijät toimivat parhaiten keskenään, esimerkiksi kulmissa toisiinsa. Kannattaa katsoa kumman kartan joukkueen porukkaan Merkurius kuuluu, sillä sen myötä vaakakuppi tavallaan kallistuu joko niin, että kartan enemmistö on vallitsevassa sektissä, tai sitten niin että ”poliittista oppositiota” onkin määrällisesti enemmän.

Oman sektinsä sisällä planeetoista voi nähdä vielä hienosäätäen, miten luontevasti ne viihtyvät sijainnissaan. Päiväsektissä tykätään eläinradan maskuliinisista merkeistä, ja Jupiter ja Saturnus ovat mieluiten horisontin yllä Auringon kanssa – ja silloinkin Auringon puolella horisonttia jos sattuu olla kyseessä yökartta. Yösektin Kuu, Venus ja Mars viihtyvät feminiinisissä merkeissä. Muitakin sijaintiin liittyviä harkittavia pointteja on olemassa, mutta nämä nyt aluksi pohdittaviksi.

Hellenistisen ajan astrologeista ilmeisesti kaikki käsittelevät sektin käsitettä kirjoituksissaan. Ohessa keisarillisen hoviastrologin Thrasylluksen tiivistetty selitys aiheesta; monesti teoksissa sektiä esitetään niin vuolassanaisesti (esimerkiksi Valens, Firmicus, Ptolemaios) että en tähän yhteyteen heitä lainannut. On mielenkiintoista, että oppi sektistä hävisi astrologisesta tietoudesta pitkäksi aikaa, vaikka kartantulkinnassa sen ymmärtäminen on tärkeää.

Sektin osoittaman järjestyksen mukaan planeetat ilmenevät ajanlaadussa erilaisin tavoin. Päiväsektiläiselle saattaa osoittautua haastaviksi esimerkiksi Marsin profektiovuodet (vuosi/merkkiedistyksen nousulla on näinä vuosina Marsin kotimerkit oinas tai skorpioni). Kyseisinä vuosina voi pohtia Marsin transiitteja, oman kartan Marsiin kohdistuvia transiitteja, onko vuoden aikana Marsin perääntymisjaksoa, osuvatko pimennykset Marsiin, nämä nyt ainakin aluksi. Monimutkaisempiakin ajanlaadun tasoja juuriastrologia tarjoilee edistyneille oppijoille. Toinen esimerkki; yösektiläinen ei ehkä saa kiinni Jupiterin vuosista, vaikka tuo olisi kuinka taivaankannen paras planeetta, koska menestys tulee ennemmin omaan sektiin kuuluvan hyväntekijän eli Venuksen kautta.

Eivät ne sektinvastaiset tekijät silti täysin paitsiossa ole, kaikilla planeetoilla on kartan kokonaisuudessa viestinsä, merkityksensä ja kohtalonsa. Sekti pohjustaa toteutumista, ja sen vastaisella tekijällä ei ole aivan samanlaista etua kuin niillä tekijöillä, jotka ovat valikoituneet syntymähetken osoittamana omaan ykkösdivariin.

Kadotettuja vierailuja

4.10.2019

Kuinka sallittua astrologiassa on muuttaa mieltään ja vaihtaa näkemystään? On norminmukaista pysyä siinä katsannossa minkä ensimmäiseksi astrologiaan tutustuessaan omaksuu. Ensimmäisten luentojen, oppikirjojen ja tulkintojen merkitys ja vaikutus on suurempi kuin moni osaa ajatella. Juna kulkee yleensä siten, että alkuinnostus on valtava, astrologia tuntuu ihmeelliseltä ja antaa vastaukset kaikkeen. Kiinnostuneena ihminen oppii parhaiten ja opeista jää pysyvimmät muistijäljet. Ei siis ihme, että alussa hankittu tietous on tiukassa. Voidaan olla tyytyväisiä ja ylpeitä kun on opittu.

Kun astrologiassa edistytään, opittu rakentuu luontevasti aikaisemman opin pohjalle. Koska tämä on monille harrastus, uusista virikkeistä suositaan niitä, jotka helpoimmin nivoutuvat siihen ensiksi saatuun kokonaiskuvaan. Pyöritelkää tätä ajatushahmotelmaa hetki mielessänne. Kuinka automaattisesti astrologiset valintamme muodostuvat? Eikö olekin luontevaa sysätä sellainen katsanto tai tekniikka kauemmaksi, mikä on ristiriidassa tai tuntuu jopa haastavan aiemmin opitun? Ja palataan sitten takaisin siihen hetkeen, kun intoa piukassa oleva astroharrastaja valitsee ensimmäisiä oppejaan. Usein kehotetaan syventämään sitä, mikä kiinnostaa. Eikö tämä sulje aika paljon kaikenlaista muuta astrologiaa pois? Tulisiko sittenkin antaa astrologialle aikaa vaellella erilaisten nyanssien viidakossa? Kukaan ei ole valmis astrologi viikonloppukurssin jälkeen. Eikä välttämättä useiden vuosienkaan opiskelujen jälkeen. Minulla tietysti nousujoukkarina on oma käsitykseni siitä, mikä on ”oikea” järjestys opiskella astrologiaa.

Ottaako egoon myöntää vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen, että jokin juttu olisi pitänyt alun perin ymmärtää toisin? Minulla ei, teen sen kokonaisuuden tuoman oivalluksen ilossa. Kiitän suuresti niitä henkilöitä, jotka ovat antaneet eväitä, jopa vinkanneet suoraan, että kannattaisiko tuo juttu miettiä uudelleen.

cottage_hostVastavierailut on se tekninen seikka, jonka nostan esimerkiksi. Useimmat tietävät käsitteen, kun planeetat ovat sijoittuneet toistensa merkkeihin. Vaikka Kuu kauriissa ja Saturnus ravussa, tässä ollaan molemmin päin toisen hallitsemassa merkissä, koska kauris on Saturnuksen kotimerkki ja rapu Kuun omaa aluetta. Käsitteen nimitys englanniksi on mutual reception. Kerron teille missä minun ajatteluni meni vikaan! Mutual tarkoittaa molemminpuolista, vastavuoroista ja keskinäistä, sellaista minkä kumpikin osapuoli jakaa. Reception kertoo vastaanotosta, mikä voi planeettoja ajatellessa tuntua hieman hassulta tai teennäiseltä, mutta perusidea on, että reagoidaan toiseen osapuoleen. Vastavierailun käsitteessä painotin sanaa mutual ja unohdin receptionin – eli ajattelin että kyse on merkkien keskinäisestä vaihtamisesta. Käsitteen ymmärtämisessä painotuksen pitäisi olla vastaanotossa, toiseen tekijään reagoiminen on se pointti. Planeettojen keskinäistä vuorovaikutusta lähdetään tarkastelemaan siitä ajatuksesta, miten ne vastaanottavat toisensa, mikä on niiden välinen kontakti.

Juuriastrologian aspektiopin (millaisessa kulmassa planeetat voivat keskenään olla) perusta on siinä, miten planeetat näkevät toisensa. Jos niillä ei ole keskenään kulmaa, ei ole toisen planeetan vastaanottoakaan. Jos Kuu ja Saturnus eivät näkisi toisiaan, ne eivät osaisi reagoida toiseen. Kauriin ja ravun merkeistä ne näkevät, vaikka ovatkin niin kaukana toisistaan kuin ikinä eläinradalla voi olla. Aspekti-sana kulkeutui alun perin latinaan, kun koetettiin selittää kreikkalais-roomalaisen astrologian kulmaopista planeettojen asemia toisiinsa nähden. Latinan sana adspicere tarkoittaa katsoa tai silmätä. Juuriastrologian aspektiopissa on etäisyyksiä, joissa keskenään olevat tekijät ovat sokeissa paikoissa ja kuolleissa kulmissa, ja ne ovat vierekkäiset merkit ja vastakkaisuuden viereiset merkit (modernin astrologian harrastajat tunnistavat nämä etäisyydet semisekstiilinä ja kvinkunssina). Planeettojen tulee siis olla ensisijaisesti kulmassa keskenään, jotta ne voisivat edes olla vastavierailussa. Teknisesti ottaen Aurinko ja Kuu eivät voi koskaan olla keskenään vastavierailussa, sillä valojen hallitsemat merkit sijaitsevat vierekkäin. Jos Aurinko on ravussa ja Kuu leijonassa, ne ovat toistensa merkeissä, mutta eivät tosiasiallisesti tavoita toisiaan. Miettikää vierekkäisiä Venusta ja Marsia toistensa merkeissä, niin oinaassa ja härässä kuin eläinradan toisella puolella vaa’assa ja skorpionissa. Viereisestä merkistä eivät myös toisiaan näe Merkurius vaa’assa ja Venus neitsyessä. Jupiter ja Saturnus voisivat olla vierekkäin toistensa merkeissä kauriissa ja jousimiehessä, mutta eivät silloin ole kuitenkaan vastavierailuksi kutsutussa kontaktissa keskenään.

Eläinradan merkeillä ei ole juuriastrologiassa yhtä vahvaa itsenäistä symboliikkaa kuin miten merkit mielletään modernissa astrologiassa. Voi kuulostaa tylyltä, että merkki toimii lähinnä osoitteena: postiosoite kaloissa tarkoittaa, että Jupiter on silloin talonomistaja. Merkin symboliikka rakentuu pääasiassa sitä hallitsevan planeetan kautta. Kun ollaan ravussa, kuunnellaan Kuuta. Tätä näkökulmaa ajatellen on loogista, että sinänsä merkkien vaihtaminen keskenään ei ole se pääpointti jutussa.

Vierailu-sanan käyttäminen termin käännöksessä on oivallinen. Kun planeetta on jossakin muussa merkissä kuin omassa kotimerkissään, se vierailee aina toisen planeetan territoriolla. Vierailussa on olemassa aina isäntä, jonka maalla ollaan. Tulee osata mukautua maastoon, käyttäytyä maassa maan tavalla, ja näin ajateltuna merkkiä hallitseva planeetta määrää vierailijan käytöksestä. Saturnuksen taloissa kauriissa ja vesimiehessä on kuunneltava isännän määräyksiä. Pyyhi jalat, vie astiat tiskiin, sammuta valot lähtiessä, voitte kuvitella että sääntöjä rakastavan Saturnuksen alueilla näitä on pitkä lista. Isännän virka on katsoa vieraan perään, huolehtia että tällä on kaikki tarpeellinen: onko sänky mukava, tahdotko kirkkaamman yövalon. Hallitsijalla on huoltamisen tehtävä osanaan, vähän kuin elättäjän rooli kärjistettynä.

mars_venuksentalossa

Mars Venuksen talossa

Vastavierailussa homma pelaa parhaiten, koska kumpikin planeetta sitoutuu pitämään huolta toisesta. Se on vähän kuin bilateraalista kauppaa. Venuksen kannattaa pitää vaa’assa vieraileva Jupiter tyytyväisenä, jos se jousimiehessä matkatessaan tarvitsisi isännän apua. Tällaisissa merkeissä on näköyhteys, eli se on vastavierailu.

On totta, että edelleenkin astrologeja kiinnostaa pohtia, tapahtuuko vastavierailua silloin kun tekijät ovat merkeissä, joista eivät näe toisiaan. Planeetalla on aina isäntäsuhde tekijään, joka sen merkissä sijaitsee, ja tätä kautta tekee mieli pohtia millainen näiden planeettojen keskinäinen vuorovaikutus on ilman yhteyttä, eli varsinaista kulmaa. Keskenään sokeissa paikoissa olemisesta sanotaan, että silloin käännetään selkä. Ajatelkaa nyt, jos pitäisi heittää pelastusrengas, voiko joku vaan kääntää selkänsä? Selittyykö tämä sillä, että ei kuullut avunhuutoja?

Onko teidän kartoillanne vastavierailuja, joiden olemassaolosta joudutte luopumaan, jos otamme ajattelussa lähtökohdaksi vastavierailun käsitteen alkuperäisessä tarkoituksessaan?

Julkisuuden kasvot, polun ilme

14.8.2019

Lainaan itseäni toukokuulta, koska tahdon edelleen ilmaista kyseessä olevan asian näin: ’Decans’ ajattelussa eläinradan merkkiä hallitsee kolmikantatyyliin kolme planeettaa, kukin merkin kymmentä astetta. Nykyinen astrologinen kolmijaottelu pohjautuu Egyptissä käytössä olleeseen ajanhallintasysteemiin, jossa tähdistöt symboloivat ajankulkua taivaankannella. Kun tiettyyn aikaan vuodesta tietty tähdistö oli etsityssä kohdassa yötaivasta, voitiin tästä päätellä kellonaika. Kaldealaisen planeettajärjestyksen mukainen kierto hallitsijoiden kymmenen asteen osuuksissa merkeistä antaa astrologiseen tulkintatraditioon yhdistyvän systeemin, jolla voi tarkastella kunkin merkin kolmenlaista ilmiasua.

Astrologiassa dekaaneja kutsutaan monissa yhteyksissä termillä face, jolloin planeetta antaa eläinradan merkin osalle kasvot. Kuten olen aiemminkin jo viitannut, nousuakselin dekaani osoittaa ulkonäköä, mutta tätä kannattaa luonnehtia ennemmin symboliikalla kuin liittää planeetan luonne suoraviivaisesti kehon fyysisiin piirteisiin. Dekaanilla on mahdollisuus näyttää yksilöllisiä piirteitä, sellaista mikä erottaa yksilön toisista saman eläinradan merkin edustajista. Parhaalla mahdollisella tavalla toteutuessaan dekaani ilmentää henkilökohtaista lahjaa, lahjakkuutta, osaamista tai piirrettä, kenties tätä voisi varauksella kutsua jopa luonteeksi.

Keskitaivaan akselin kohta on elämän suunnan ilmoittaja, ja varsin usein MC näkyy ihmisen elämässä ulospäin tehtyjen valintojen kautta. MC on sitä mistä sinut tiedetään ja tunnistetaan, se on tavallaan mainetta tai imagoa. Näitä samoja kartanteemoja voi lukea myös kymmenennen merkin kautta (kun kartta on tehty merkkihuoneilla Whole Sign Houses) sillä varsin usein meidän asteillamme MC keikahtaa kellumaan jossakin muualla kuin kympissä.

Keskitaivaan dekaani täsmentää kuvaa omasta suunnasta, elämänpolusta, tarkoituksesta ja hyvin usein konkreettisesti urasta. Kyseistä dekaania hallitseva planeetta saattaa osoittaa ammatillista lahjakkuutta, omia taipumuksia, mutta se voi olla myös piilevämmin tyyliä miten elämäänsä elää. MC:n dekaanin löytää akselin asteen mukaan, mihin merkkinsä kymmenen asteen osioon se sijoittuu.

Esimerkkinä kuvaan oman karttani dekaania, ja teitä varmaan nyt naurattaa kun se on Auringon hallitsema. Julkisuuden- ja huomionkipeä varmaan. Esilläolon teeman tunnistan, mutta skorpionissa se on ennemmin löydettäväksi antautumista. Olen ollut useasti saarnaamassa, että astrologin pitää olla löydettävissä, ettei tätä ammattia tehtäisi ”kaapista” ja salatieteenä. Julkinen ja tavoitettava astrologia auttaa väljentämään sitä kohtaan olevia ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä.

Näkyvyyden lisäksi Aurinkoon liitetään johtajan ominaisuuksia, auktoriteettia, ”isänä” toimimista. On ihan totta, että omissa pienissä ”julkisuuden” ympyröissäni olen yhdistyksissä ottanut vuorollani vetovastuuta. Mitään suurta ja mahtavaa julkisuuden valokeilaa näistä pesteistä ei ole tullut, mutta symboliikka täsmää. Tämän oman elämän suunnan johtamisen yhdistän valitsemaani uraan (tällä hetkellä), sillä yrittäjyys sopii Auringon luonteeseen toteuttaa omaa. Aurinkoa on luovuus, sydämellä tekeminen ja kutsumuksen noudattaminen; nämä ovat hurjan suuria asioita, joita osittain ja varovaisesti tunnistan elämänpolullani. Olenhan tehnyt hullunhölmöjä valintoja, jättänyt aika kovapalkkaisenkin kaupallisen alan, kalamaisesti ajelehtinut kohti tulkintatyötä. Auringon hengessä tekeminen on kannustavaa, ruokkivaa ja kasvamaan yllyttävää, mutta tunnustan kyllä sen omaehtoisuuden; tämä on ihan erilaista kuin Venuksen alla merkin viimeisessä dekaanissa.

Toivon todellakin, että mainettani ja imagoani pidetään aurinkoisena, valoisana ja elämäniloisena. Auringon dekaani skorpionissa on erikoisen ristiriitainen, koska skorpioniin on totuttu liittämään salaperäisyys, piilottelevuus, jopa kuolema. Ehkä haudankaivajan ja patologin ammatit soveltuvat luontevammin skorpionin ensimmäisen dekaanin Keskitaivaille.

Jaattehan mietteitänne oman karttanne Keskitaivaan akselin dekaanista, mitä olette kyseisen planeetan tyylistä ja luonteesta jo soveltaneet, ja millaisia mahdollisuuksia voisi vielä avautua?

Tärkeintä ajassa

26.6.2019

Astrologian harrastajat tuskittelevat toisinaan sen kanssa, mikä on tärkeää ja olennaista missäkin aikajaksossa. Juuriastrologiaan tutustuminen toi asiasta perimmäisen oivalluksen: syntymäkartalla tekijät eivät ole kaikki yhtäaikaisesti aktiivisia, vaan ne heräävät henkiin tiettyjen ajoitustekniikoiden osoittamilla tavoilla.

Olen laatinut asiakastöinä vuosikatsauksia, ja tässä työssä ilmeni kohdentamisen tarve välittömästi. Sain mukavaa vahvistusta valitsemalleni linjalle, kun kuuntelin Chris Brennanin Hellenistisestä astrologiasta pitämän luennon Kepler Collegen arkistoista. Tässä Brennan kritisoi modernin astrologian tapaa kiinnittää huomiota ensisijaisesti transiitteihin. Tärkeämpää on tutkia ajoitustekniikoiden kautta, mikä on ratkaisevaa ja merkittävää.

Ajanlaatua tutkittaessa profektio ylittää transiitit. Profektio on juuriastrologian merkkiedistystekniikka, jossa vuosittain kartan talot (merkit) nousevat keskeiseksi. Profektio määrää, mikä kartan merkeistä on kunkin vuoden (vaihtuen aina syntymäpäivän kohdalla) aikana olennaisin. Vuosiprofektion merkki osoittaa merkkihallitsijansa kautta ajanlaatua keskeisimmin määrittävän planeetan. Profektio katsotaan merkkitaloilla nousussa olevasta merkistä. Jos esimerkiksi syntymäpäivälle tehdyssä profektiossa nousee härkä, on silloin Venus merkin hallitsijana ajan herra. Venus aktivoi syntymäkartan Venuksen sekä transiitteja tekevän, ajassa liikkuvan Venuksen. Seuraavaksi tutkitaan mikä oman kartan taloista on härän merkissä (kartta tulee tehdä merkki”huoneilla” Whole Signs); se voi olla esimerkiksi kymmenes talo, mikä viittaa aktiivisuuteen julkisuuden, uran ja maineen elämänalueilla.

Profektio antaa selkeän sapluunan, jolla tarkastella vuoden ajanjaksoa. Ajan herrana vaikuttava planeetta on kaikilla tavoin etusijalla: sille kohdistuvat muiden planeettojen transiittijaksot ovat vuoden tärkeimmät, samoin kuin tämän ajan herrana huseeraavan planeetan tekemät transiitit oman kartan tekijöihin. Erityisesti kannattaa huomioida, altistuuko tämä tärkein tekijä pimennyksille vuoden ajanjaksossa. Joskus myös progressioissa sama planeetta osoittaa jotakin erityistä.

Profektion osoittama menetelmä vastaa siihen, miksi kaikki isotkaan transiittijaksot ”eivät tunnu” – jos ajan herrana oleva planeetta ei ole mukana näissä kuvioissa, ne eivät näyttele elämässä pääosaa juuri tuolloin. Astrologiassa puhutaan paljon suurista ikäkausitransiiteista, esimerkiksi Saturnuksen paluista. Kyllä ne ovat aina merkkipaaluja elämänpolulla, mutta erityisen käänteentekeviä sellaisina vuosina kun profektio näyttää planeetan olevan aktiivinen. Usein kuulee myös kommentteja, että ajassa olevat perääntymisjaksot eivät tunnu missään – näissäkin saattaa olla niin, ettei retroava planeetta ole vuosiprofektion mukaisesti itsellä juuri aktiivinen.

Kaikki profektiovuodetkaan eivät selkeästi näytä olevan yhtä painokkaita. Asiakastöissä on tullut vastaan useita tapauksia, joissa vuosiprofektion osoittama ajan herrana oleva planeetta ei saa osakseen painokkaita transiitteja tai se ei nappaa transiiteillaan kipeästi oman kartan tekijöihin (jos aktiivisimmat kulmat ylitykset, neliöt ja vastakkaisuudet puuttuvat). Meillä on välillä taivaalta välivuosia, jolloin voi keskittyä miettimään sitä oman kartan ajan herrana olevaa planeettaa sijainteineen ja kulmineen.

Tässä jo vuosia sitten kirjoittamassani jutussa otin esille saman asian, ja siitä löytyy tarkemmat ohjeet miten vuosiprofektio katsotaan omalta kartalta.

Profektio ei ole kuitenkaan ainoa juuriastrologian tarjoama väline tutkia, mikä on kartalla kulloinkin oleellisinta. Paljon monimutkaisempi merkkivapautustekniikka kertoo pidemmistä linjoista, kattaen koko elämänkaaren. Ehkä jonain päivänä uskaltaudun esittelemään tätäkin.

Taaperon valtoja

3.6.2019

Juuriastrologian olennaisimpia opinkappaleita on planeettojen valtajärjestelmä (essential dignities), sillä se on mukana kaikessa tulkinnassa osoittamassa tekijöiden hierarkiaa. Arvostukset, joita planeetta voi saada, kertovat tekijän toiminnallisuudesta, siitä kuinka planeetat asettuvat toimimaan keskenään. Valta-asemia on modernissa astrologiassa kritisoitu tuomitsevuudesta, mutta ne ennemminkin kertovat oloista joita planeetta voi kohdata; onko sen helppo tuoda itseään esille, vai kohtaako se mahdollisesti haasteita. Karttaa voidaan ajatella vertauskuvallisesti planeettojen kuorona, missä jokin tekijä laulaa kirkkaammin ja puhtaammin, ja saa silloin luonnollisesti itseään suotuisammin esiin. Haastavammin sijoittuneen planeetan on vaikea pysyä tahdissa, saada ääni kulkemaan kauniisti, tai se voi kokea itsensä mykistetyksi. Onnistuneesti merkkiin sijoittunut planeetta nousee vaivattomammin määräävään asemaan kartalla, mutta tulee muistaa, että merkki kertoo vain pienen osan ”totuudesta” jolla planeetta toteutuu. Moni asia vaikuttaa siihen, kuinka hyvät edellytykset planeetalla on toimia kartan kokonaisuudessa.

Yleinen valtajärjestelmä, nämä essentiaalit, ovat kaikille yhteisiä lakeja tai sääntöjä, ja siksi kattavia ja universaaleja. Tämän lisäksi planeetta voi saada karttakohtaisia etuja tai heikennyksiä tilaansa sijaintinsa mukaan (accidental dignities), ja nämä ovat henkilö- tai tapauskohtaisia.

Arvokkuuksia on pääasiassa neljää sorttia, ja näiden ulkopuolelle jäävät tapaukset ovat neutraaleja. Planeetta voi olla kotimerkissään eli hallitsemallaan alueella. Valontuojat Aurinko ja Kuu omistavat leijonan ja ravun merkit, ja muille planeetoille siunaantuu kaksi merkkiä vastuulleen: Merkurius kaksosiin ja neitsyeen, Venus härkään ja vaakaan, Mars oinaaseen ja skorpioniin, Jupiter jousimieheen ja kaloihin, ja Saturnus hallitsee valoista nähden kaukaisimpia kahta merkkiä kaurista ja vesimiestä. Omaan merkkiinsä sijoittunut planeetta on oma herransa, kuin yksinyrittäjä tai soolon vetäjä, ja se tuo esiin omaa agendaansa. Vastoin yleistä olettamusta, ainakin itse olen tätä mieltä, kotimerkin planeetta ei ehkä ole niin valtias-asemassa kuin voisi kuvitella. Sen pitää pärjätä omillaan (tämä on kärjistys, koska vähäisemmät arvokkuudet voivat olla avustavia).

Toinen arvokkuutta kohottava asema on ylennysmerkin sijainti, ja tämä saattaa olla se kukkein planeetan paikka (kun taaperovaiheessa vasta nöyränä pohdin juuriastrologian ihastuttavia, mutta monimutkaisia kiemuroita, kertoilen vain tämänhetkisistä ymmärryksistäni). Ylennyksessä planeetta on nimityksen mukaisesti nostettu ja kohotettu, arvostettu ja kunnioitettu, ja sillä on paljon sananvaltaa kartan kokonaisuudessa. Planeettojen ylennysmerkkien järjestys periytyy hyvin varhaiselta astrologian ajalta, ja teknisesti määräytyy päiväplaneetoilla kolmiomerkkiin omasta kotimerkistä: Aurinko oinaassa, Jupiter ravussa ja Saturnus vaa’assa. Yön planeetoissa etäisyys tulee toisen ”hyvän” kulman määräämänä: Kuu härässä, Venus kaloissa ja Mars kauriissa. Merkurius kun on molempia, se pitää ylennysmerkkinään omaa neitsyen merkkiään. Ylennysmerkissä oleva planeetta on kuitenkin vieraana toisen kotona, ja isännän tilasta riippuu, miten hyvin homma sujuu. Esimerkiksi Auringon ollessa oinaassa on tarkasteltava Marsia, mitä sanottavaa sillä on.

Merkin antamasta valmiudesta kertoo myös vallan heikkeneminen. Vastamerkin sijainnin altistus on vaivatonta ymmärtää, eli planeetta omaa kotimerkkiään vastakkaisella alueella joutuu kohtaamaan epämukavuutta. Vastamerkeissään ovat Aurinko vesimiehessä, Kuu kauriissa, Merkurius jousimiehessä tai kaloissa, Venus oinaassa ja skorpionissa, Mars härässä ja vaa’assa, Jupiter kaksosissa ja neitsyessä sekä Saturnus ravussa ja leijonassa. Juuriastrologiassa vastakkaisinta kartankohtaa pidetään kuin vastakkaisena vuodenaikana: on kurjaa joutua bikineissä talvipakkaseen, tosi epämukavaa, ja pelkkä selviytyminen vie paljon energiaa. Lisäksi hallitseva planeetta on tässä aina jossain määrin vihamielinen tunkeutujaa kohtaan, jolloin vastamerkkiin joutunut poloinen ei saa sijaa kuin korkeintaan pahnoilta.

Toinen heikentävistä asemista määräytyy ylennyksen vastamerkistä, analogialla että missä on loistonpäivät, sitä vastakkainen kohta on alennustila. Alennusmerkkiä nimitetään myös putousmerkiksi, ja se kertoo että planeetan valtaa on kuristettu, se on hyljeksitty ja väheksytty, kuin yhteiskunnan ulkopuolella, paaria, eikä se siksi saa planeettojen keskusteluissa sananvaltaa. Näin ovat asettuneet Aurinko vaakaan, Kuu skorpioniin, Merkurius kaloihin, Venus neitsyeen, Mars rapuun, Jupiter kauriiseen ja Saturnus oinaaseen. Putousmerkin toteutuminen voi olla aika ufoa, mutta outoudessaan samalla jännän ravitsevaa ja avartavaa; ei ole kiva olla outsider (ulkopuolinen, syrjään jätetty), mutta se voi olla opettavaista.

Yllä esitellyistä neljästä merkkisijainnin mahdollisuudesta näyttäytyy perustavat olettamukset, miten planeetan kykyä toimia arvioidaan. Jos Venus on neitsyessä tai skorpionissa, todetaan että tähän saattaa nyt liittyä haastetta, ja tutkitaan ilmeneekö kartalla muita asiaan vaikuttavia tekijöitä (näitä voivat olla sektin mukainen asema, kolminaisuuden antama etu, toteutumisen tyylistä kertovan asterajauksen hallitsijan tuki, edullisen huoneen sijainti tai akselin osoittama esilläolo – mutta näitä en ala tässä yhteydessä ruotia yksityiskohtaisesti).

Astrologiassa on paljon puhuttu viimepäivinä tänä kesänä lähestyvästä Marsin vastakkaisuudesta Saturnukseen, ja tämän kuvion pohdinta johdatti syventymään jälleen kerran arvokkuuksien oppiin. Vastakkaisuus on tarkimmillaan kesäkuun 14. ravun ja kauriin ”kansoitetussa” merkissä 18 ja 19 asteiden rajalla. Plutohan meillä on Saturnuksen kimpassa, ja Merkurius ehtii tuohon rysähdykseen Marsin kaveriksi. Ja tämän täytyy tapahtua juuri Kuunsolmulinjalla, mikä heittää jännän sävyn arvokkuuksien miettimiseen. Mars ravussa on alisteinen, putousmerkissään vaikea, ja voi oireilla väkivaltaisesti, liioitellusti, tunteiden vietävänä ja kiukkuisena. Saturnus kotimerkissään on niskanpäällä, mutta perääntyvänä. Paitsi – Mars on suotuisan yläsolmun alueella ja Saturnus hankalan alasolmun kohdalla. Ehkä pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Saamme seurata aitiopaikoilta taivaan näytelmää, ja kun tiedostamme erityisen vaativan ajanlaadun, osaamme hillitä riittävästi ja ryhtyä tarvittaessa toimeen.

Kolmenlaisia aikamerkkejä

10.5.2019

’Decans’ ajattelussa eläinradan merkkiä hallitsee kolmikantatyyliin kolme planeettaa, kukin merkin kymmentä astetta. Nykyinen astrologinen kolmijaottelu pohjautuu Egyptissä käytössä olleeseen ajanhallintasysteemiin, jossa tähdistöt symboloivat ajankulkua taivaankannella. Kun tiettyyn aikaan vuodesta tietty tähdistö oli etsityssä kohdassa yötaivasta, voitiin tästä päätellä kellonaika. Kaldealaisen planeettajärjestyksen mukainen kierto hallitsijoiden kymmenen asteen osuuksissa merkeistä antaa astrologiseen tulkintatraditioon yhdistyvän systeemin, jolla voi tarkastella kunkin merkin kolmenlaista ilmiasua.

Koska dekaanit liittyvät aikaan, tekee mieli tarkastella ajanlaatua erityisesti tästä näkökulmasta. Tietysti astrologia sinälläänkin kuvastaa aikaa koko ajan, mutta dekaanit avaavat merkeistä yksityiskohtia. Aurinko, Kuu ja planeetat lipuessaan merkkien kolmen ”vaiheen” läpi saavat kolmikannan hallitsijalta kuin vinkkiä tai opastusta, että näin, tähän suuntaan, ottamalla hallitsijan huomioon saa ajasta enemmän irti.

Kaldealainen planeettajärjestys laittaa juurevat seitsemän näkyvää taivaan kulkijaa liikkeen mukaiseen järjestykseen: Saturnus – Jupiter – Mars – Aurinko – Venus – Merkurius – Kuu. Eläinradalla kierto alkaa aivan kuin kesken oinaan kohdalla Marsista, joten ajan jatkumossa saadaan kalojen lopusta ja oinaan alusta 20 asteen mittainen Mars-annos.

Kaldealainen planeettajärjestys antaa jokaiselle tekijälle viisi tällaista kymmenen asteen saumaa päästä luomaan omanlaistaan tunnelmaa eläinrataan – paitsi Mars saa sen yhden ylimääräisen, koska se toistuu peräkkäin kalojen lopussa ja oinaan alussa. Planeetat eivät sijoitu ns. johdonmukaisesti hallitsemiinsa merkkeihin kymmenyksissä. Mars on aivan poikkeustapaus, sillä se saa kymmenen astetta niin oinaasta kuin skorpionistakin, sekä ylennysmerkistään kauriista. Verrataan Venukseen, mikä saa osakseen molemmat vastamerkit oinaan ja skorpionin, sekä alennuksensa neitsyen.

Millä tavoin nämä eri hallitsijat tuntuvat ajanlaadussa? Hahmottelin muutamia mahdollisia avainsanoja kunkin planeetan tiimoilta, mutta tulkinnan synteesi tulee luonnollisesti siitä, mikä tekijä ja merkki ovat kyseessä.

Saturnus Realismi, terve järki, järjestelmällisyys, suunnitelmallisuus, kontrollointi, kuri, tiivistys, kova työ, vastuu, velvollisuudet, moraali

Jupiter Menestys, mahdollisuudet, suosio, kasvu, paljous, kohotus, juhla, hedelmällisyys

Mars Tahto, tekeminen, aloitus, spurtti, nopeus, valloitus, riita ja tora

Aurinko Vitaalisuus, luovuus, elämänilo, esilläolo, ulospäinsuuntavuus, yang-energia

Venus Mielihyvä, tyytyväisyys, vastaanottavaisuus, passiivisuus, sosiaalisuus, tunteiden ilmaisu

Merkurius Älyllisyys, ajattelu, pohdinta, liikkuvuus, hektisyys, kiire, rauhattomuus, keskustelu, ilmaisu

Kuu Intuitiivisuus, vastaanottavaisuus, fiilikset, tunteella reagointi, sisäinen olotila, rutiinit, arkisuus, toistuvuus

Ajassa planeettojen liikkeitä eri kymmenyksissä voi seurata ja tunnustella. Kun kirjoitin tätä postausta, molemmat Aurinko ja Kuu olivat Kuun kymmenyksissä, Aurinko härän keskimmäisessä ja Kuu ravun viimeisessä kolmanneksessa. Tässä turvallisuushakuisuus on maksimissaan, hoivan ja hellittelyn tarve on kova, ravintokin voi näytellä tärkeätä sijaa (ilmankos minun oli haukattava välillä kulhollinen homejuustolla ryyditettyä spagettia kun tätä kirjoitin). Kuu ravussa ja Kuun kolmanneksessa on aivan älyttömän intuitiivinen ja vaikutteita imevä, ehkä hirmuisen tarvitseva mutta pehmeän suloisella tavalla kuin vauva, jota rakastetaan ja joka varmasti saa syödäkseen. Oliko teillä kenelläkään Kuu-maiset fiilikset?

Löydä Doden merkki helposti!

3.5.2019

Reilun vuoden aikana olen pyöritellyt tulkinnoissani Dodekatemoriakarttoja eli kahdestoistaosia / sisämerkkejä. Tässä menetelmässä eläinradan merkki jaetaan kahteentoista osaan siten että jokainen osa on 2,5 asteen kokoinen. Tällainen kahden ja puolen asteen osa vastaa yhtä eläinradan merkkiä. Aika äkkiä näistä hahmottaa miten sisämerkki määräytyy, koska sisämerkit kulkevat järjestyksessä eteenpäin tarkastelun alla olevasta merkistä. Merkin alku-asteiden sisämerkit löytyvät lähimaastosta seuraavista eläinradan merkeistä, merkin puolivälin asteiden sisämerkit ovat eläinradan vastakkaisen merkin kohdalla, ja vastaavasti merkin loppupäässä aletaan kiertää kehää umpeen niin että ihan viimeiset asteet merkistä ovat tarkastelun alla olevaa merkkiä edeltävässä merkissä. Karttaympyrästä tämä olisi niin helppo näyttää osoittamalla (mutta minähän en tuubivideoihin nyt taivu). Esimerkkinä vaikka loistelias leijona: ensimmäiset 2,5 astetta jokaisessa merkissä ovat aina samaa, eli tässä siis leijonaa. Toinen osio on neitsyttä, seuraava vaakaa. Leijonan puolivälin sisämerkki on vastapäätä vesimiehessä. Ja merkin lopussa kierretään takaisin viereen rapuun.

Jokainen kartan merkeistä tutkitaan samalla sapluunalla. Jokaisen merkin puolivälin sisämerkki on vastapäätä. Tästä syntyi nopeasti ahaa-elämys, että sisämerkit määräytyvät aspektien kaltaisesti. Lähtökohta on kuin yhtymä, koska merkki pysyy samana. Seuraava sisämerkki on viereinen merkki, kuin semisekstiili (30°), ja tätä seuraavassa sisämerkissä hypätään kahden merkin yli sekstiilin kohdalle (60°), ja kun katsotaan 7,5-10  asteiden sisämerkkiä, se määräytyy neliömerkistä. 10-12,5 asteiden sisämerkki on saman elementin kolmiomerkkinen, sitten seuraa kvinkunssikohta, kunnes ollaan merkin puolivälissä oppositiossa. Kartan toisen puoliskon merkit tulevat samoin, mutta vastakkaisessa järjestyksessä, eli oppositiomerkin jälkeen taas kvinkunssi, kolmio, neliö jne.

Aspekti-oppi antaa samalla perustan tulkinnalle, miten sisämerkki luontuu syntymäkartan tekijän kanssa yhteen. Tämä on hieman kuin minän sisäistä synastriaa. Toki syntymäkartan tekijän merkkiä ja sisämerkkiä miettiessä on muutoinkin suhteellisen yksinkertaista ajatella, miten kaksi merkkiä luontuvat toisiinsa. Aspekteista vinkkiä ottamalla merkkien keskinäinen dynamiikka ilmenee välittömästi. Sisämerkin perimmäinen idea on se, auttaako ja tukeeko sisämerkki syntymäkartan tekijää, vai heittääkö se ikään kuin hiekkaa rattaisiin, estää ja kaventaa tekijän ilmitulon mahdollisuuksia.

Ensimmäinen sisämerkki, merkin alun 0-2,5°, pysyy siis samana kuin katsottava merkki. Jos Kuu on 1,23° vesimiestä, on sen sisämerkkikin vesimies. Tämä sama sisämerkki on kuin yhtymä, missä jaetaan voimat. Merkin teema kertaantuu, tuplaantuu, ja tekijä voimaantuu: vesimiehen Kuu on eheästi ja puhtaasti veskaria. Mielestäni toinen ehdottomasti kohottava ja esille nostava sisämerkki tulee 10-12,5° syntymäkartan asteiden kohdalta, viidennestä sisämerkistä eli saman elementin kolmiomerkistä. Jos Merkurius on näissä asteissa kaksosissa, on sisämerkki seuraava saman elementin merkki eli vaaka. Toinen lähtömerkistä ikään kuin taaksepäin laskeutuva kolmio on syntymäkartan 20-22,5 asteiden kohdalla. Jos Merkurius kaksosissa olisi näissä asteissa, sisämerkiksi tulee vesimies.

Sisämerkkien haasteisimmat kohdat ovat siellä, missä merkkien keskinäinen yhteensopivuus on kyseenalaista. Juuriastrologiassa on näille yhteinen termi aversion, mikä tarkoittaa vastahakoista eli yhteensopimatonta: nämä ovat merkkejä, jotka eivät keskenään jaa yhteistä laatua tai elementtiä. Sisämerkeissä näitä ovat tarkasteltavan merkin viereiset merkit (semisekstiilit), syntymäkartan tekijän asteista katsottuna 2,5-5 ja 27,5-30 (merkin loppu), sekä kvinkunssimerkit 12,5-15 ja 17,5-20 asteiden kohdista. Joskus kvinkunssimerkeillekin löytyy yhteistä säveltä, kuten esimerkiksi härän ja vaa’an välillä (Venuksen merkkejä) tai oinaan ja skorpionin kesken (Marsin merkkejä) ja myös oinaan ja neitsyen tapauksessa (nämä ovat antiskionimerkkejä jotka näkevät toisensa). Lähtökohta tulkinnalle on kuitenkin se, että yllä mainituista asteista löytyvä kartantekijä saa melko haastavan sisämerkin kaverikseen, eikä se helpolla tue tai auta tekijää vahvemmaksi tai esille.

Sekstiiliaspektin mukaisesti määrittyvät sisämerkit 5-7,5 ja 25-27,5 asteista. Näissä yhteispeli menee samankaltaisen varauksen tasolla helposti eteenpäin. Kaksonen ymmärtää leijonaa ja kauris kaloja. Näissä kohdissa ote on suopea, mutta hiljainen ja helposti liian vaimea.

Neliöt ja oppositiot ovat dynaamisia. Jos syntymäkartan tekijä on 7,5-10 tai 22,5-25 asteissa, sisämerkki löytyy seuraavasta tai edellisestä neliömerkistä. Vastamerkin sisämerkki tulee 15-17,5 asteista. Näissä liikutaan aina saman laadun kesken, johtavissa, kiinteissä tai muuttuvissa, ja tästä dynamiikasta usein löytyy samankaltaisuutta. Toisaalta vastamerkin kanssa taistellaan helposti ääripäiden asioista, esimerkiksi kalojen Merkurius haluaa keskustella ihan kaikesta, mutta neitsyen sisämerkki motivoi keskittymään yhteen pieneen asiaan. Minun nähdäkseni näissä laatuun perustuvissa sisämerkeissä on painetta käskyttää tekijää aktiivisemmaksi ja esille.

Vielä sana näiden kahden ja puolen asteen lukemisista. Astrologinen aste on 60 kaariminuuttia, jolloin puolen asteen kohta tulee 29 minuutin ja kaarisekuntien kohdalla. Asteiden 2,5-5 väli tarkoittaa siis käytännössä 2 asteesta 30 kaariminuutista lähtien 4 asteeseen 59 kaariminuuttiin + kaarisekunnit päälle.

Tässä muikkarikooste yhdessä paikassa asterajoista ja niitä vastaavasta aspektista:

Kun tarkastellaan syntymäkartan tekijän ja sisämerkin yhteistä toimivuutta, tarvitaan tulkintaan vain merkki, eikä tässä sisämerkin asteilla ole väliä. Tulkinta rakentuu kahden merkin keskinäisestä vuoropuhelusta.

Kun aloin ajatella tulkinnallisuutta aspektien kautta, en kuvitellutkaan keksiväni pyörää. Vaikka dodekatemoriasta on esitetty melko vähän astrologiassa toistaiseksi, olin ilahtunut ja innoissani kun löysin yhden artikkelin, missä samaa helpon löytämisen metodia oli jo esitelty. Näitä voi olla useampiakin, vinkatkaa jos sellaisia silmiinne osuu.

Räväkkää Marsia odotettavissa

13.4.2019

Out of Bounds -tilassa kulkevan planeetan käsite rantautuu hitaasti astrologiaan, vaikka alan pioneerin KT Boehrerin deklinaatioteoksen julkaisusta tulee kesällä kuluneeksi 25 vuotta. OOBeissa on kyse planeetan kallistuskulmasta, jos se menee etäämmälle kuin millaista rataa Maan ja Auringon keskinäinen kallistelu rajaa. Eikös kaikki tiedä kauriin ja ravun kääntöpiirit ainakin Henry Millerin romaaneista – nämä on ne rajat joiden yli OOBit paukkaavat. Yrityksiäni perinpohjaisempaan selvitykseen löytyy bloggauksen alaosan OOB linkistä, mikä listaa aikaisemmat juttuni. Näistä kannattaa kurkata etenkin se kolme-dee ja oobismi -otsikkoinen.

Vaikka astrojäärät torjuvat kallistuksien merkityksen, maailmalla tarkastelutapaa käytetään jo mukavasti. OOBien tutkimiseen saamme aineistoa aina kun jokin planeetta kulkeutuu tällaiseen melko poikkeukselliseen kulkuun. Monien planeettojen kohdalla eläinradan alue, missä kallistuskulmalle voi tulla epätavallinen ”korkeus”, seuraa Auringon osoittamaa reittiä, eli näin tapahtuu seisahduspäivien lähettyvillä, silloin kun planeetta vaihtaa merkkiä kaksosista rapuun ja jousimiehestä kauriiseen. Näitä olen kutsunut OOB-herkiksi merkeiksi, mutta toisinaan poikkeustila alkaa aiemmin ja päättyy myöhemmin. Näin käy varsinkin Kuun kierroissa. Kuu OOBina on tutkituin ja varmaan mielenkiintoisin, sillä välillä menee vuosikausia ettei Kuu ylitä tuota kallistuskulman rajaa lainkaan. Sitten seuraa ajanjaksoja, jolloin Kuu käväisee OOBina ihan joka kuukausi kahdesti. Uranus on varsin kellontarkka OOB-tiloissaan, mutta siihen on vielä aikaa että nyt juuri härän alkuun päässyt planeetta olisi niin pitkällä kaksosissa, että tämä tulee ajankohtaiseksi. Toiset planeetat eivät milloinkaan käyttäydy omituisen OOBisti, kuten Saturnus ja Neptunus (mutta ehkä näiden kohdalla voisimme tutkia muuten planeetan korkeimman deklinaation kohtia), ja Jupiterkin erittäin harvoin.

Merkurius suo OOB-aikojensa iloja ja kenties harmejakin melko säännöllisesti, joskin sen perääntymisajat näyttävät sekoittavan säännöllistä rytmiä näissä jaksoissa. Mars heittäytyy joissakin OOB-ajoissaan aivan huikean korkeisiin lukemiin. Venus esimerkiksi tulevana kesänä kaksosissa ja ravussa kulkiessaan ei mene ollenkaan raja-arvon ylitse. En tiedä onko näissä poikkeuksissa erityistä säännönmukaisuutta, sillä tähän tarvittavaan antaumukselliseen tutkimiseen minulla ei ollut mahdollisuutta ryhtyä.

Tulkinnallisesti OOB planeettaa leimaa aktiivisuus ja erilaisuus. Se kertoo arvaamattomuudesta ja poikkeuksellisuudesta. Olen kuvannut, että tällaista planeettaa on vaikea hallita sen ylenmääräisyyden vuoksi; OOB on liian hereillä, liian aktiivinen ja siksi voi olla liian hallitseva. Ei pidä kuitenkaan tuomita, sillä uskoisin juuri astrologiaan tutustuneiden ymmärtävän millainen arvo on sillä, että osaa katsoa asioita eri tavoin kuin valtavirta. Erilaisuus voi olla lahjakkuutta. OOB on kuin kaksiteräinen miekka, se voi hankaloittaa elämää monin tavoin, mutta voi olla jopa neroutta.

Mars on seuraava OOB planeetta taivaalla. Kallistuskulman ylitys ei tule kuitenkaan ihan vielä, vasta pääsiäisen aikaan lauantaina 20. huhtikuuta Mars kolistaa raja-arvoa 23.26,5 deklinaatio-astetta. Hyppäys ajoittuu iltaan kahdeksan jälkeen ja silloin Mars on 13°28’ kaksosia. Epätavallisen Marsin aika jatkuu koko toukokuun, ja takaisin normaaliin kulkuun se palautuu 12. kesäkuuta kulkiessaan 17°37’ rapua.

Marsin merkeistä alkujakso kaksosissa on luontevampi planeetalle, sillä maskuliinisena merkkinä kaksonen vastaa suotuisampaa ja tutumpaa maastoa. Rapuun Mars siirtyy 16. toukokuuta aamulla aikaisin, ja tästä lähtien voi olla syytä olla erityisen hereillä Marsin suhteen. Rapu on Marsille haastavaa aluetta, ja OOB-tilassa saattaa mopo karata käsistä vieläkin herkemmin (ai kamala, en saisi käyttää tällaista kielikuvaa, koska meidän perheessä ajetaan mopokorttia juuri kesällä!). Marsin OOB-jakson lopetus 12. kesäkuuta vaikuttaa erityisen hurjalta, sillä tällöin Mars on tasan Kuunsolmulla. En halua ennustella mitään tästä, mutta päivän voisi ruksata isolla varoituskolmiolla kalentereihin.

Mars on muutoinkin dynaaminen ja teemassaan nopea planeetta, entä sitten kun se on yliaktiivinen? Aggressiivisuus karkaa helposti uhitteluksi tai jopa hyökkäykseksi. Saadaan tehdä kunnolla zen-harjoituksia, että harmintunteet pysyvät aisoissa. Toisaalta OOB Mars voi herätä puolustamaan herkästi, niin itseä kuin toisiakin. Valloitushalua voi tutkiskella – kesä tulee ja minihameet ja silleen. Marsin voima on painokas koko ajan, mikä voi käydä kuluttavaksi: terveydentilan muutoksia kannattaa tarkkailla, nopeutta säätää ettei ota turhia riskejä. Jos joku on rohkeutta vailla, Mars saattaa tarjota ajankohdan jolloin kerrankin uskaltaa. Voihan Mars poikkeustilassaan yllyttää aloittamaan asioita, mikä voi muuttaa elämänkulkua ratkaisevasti. Käyttäkää siksi huolella ja ajatuksella taivaan lahjana saatu erityinen ajanjakso.

Etsitään ymmärrystä

7.4.2019

Palaan vielä nopeasti nousumerkin ruotimiseen, kun viikko sitten palasteltiin nousuakselin kohtaa kartan sisäisempiin kerroksiin ja alatasoihin. Tällä kerralla etsitään nousun ymmärtäjä, sellainen oman kartan tekijä mikä näkee asiat samankaltaisesta vinkkelistä kuin nousu, ja voi siksi tukea kokonaisuutta. Kaikilla kartoilla tällaista tekijää ei ole, ja siksi ne joilta ymmärtäjä löytyy, saattavat saada elämäänsä hieman tavallista enemmän etua.

Tekniikka on antiskionit, ja näistä olen kirjoittanut moneen otteeseen vuosien varrella (esimerkiksi tässä linkissä). Tässä kartantekijöiden sijaintia tutkitaan kartalla suhteessa seisahduspäiviin, niihin jotka jakavat vuoden kulkua. Astrologiasta tiedämme, että seisaukset asettuvat ravun ja kauriin ingresseihin. Nämä vuosittaiset siirtymäajankohdat merkitsevät valon määrän lisääntymisen tai vähenemisen kohtaa, siten että ravun seisauksen molemmin puolin ollaan valoisassa, kauriin seisauksessa pimeässä.

Astrologista karttaa mitataan seisaushetkistä puolitettuna siten, että vastakkainen samanlainen kohta valon määrän suhteen on eräänlainen kumppanuuskohta. Valon määrä on sama kummallakin kartanpuoliskolla, kun pisteiden etäisyys seisahduskohdasta on sama. Vastaavan matkan päässä olevat tekijät seisauksen kohdasta jakavat samankaltaiset edellytykset, ne tavoittavat helposti jotakin samaa, ja astrologisesti näiden sanotaan näkevän toisensa.

Meillä on määrällisesti eniten leijonaa, neitsyttä, vaakaa ja skorpionia nousuissa, sillä meidän asteillamme nämä merkit viipyvät horisontissa suhteellisesti paljon pidemmän ajan kuin näiden vastakkaiset merkit, joita pidetään harvinaisina (veskari, kalat, oinas ja härkä). Kiinteissä merkeissä leijonassa ja skorpionissa antiskionin kohta asettuu aina saman laadun merkkeihin eli härkään ja vesimieheen. Neitsyttä vastaava antiskionimerkki on oinas, ja vaa’alla kalat. Jos siis teillä on nousuakseli näissä yleisimmissä merkeissä, etsikää planeettoja niiden antiskionimerkeistä. Asteissa merkit vertautuvat toisiinsa alusta loppuun, kohdaten merkin puolivälissä. Esimerkiksi jos nousuakseli on neitsyen puolivälissä, on oinaan puolivälissä sijaitseva planeetta ymmärtävässä kartankohdassa nousuun nähden.

Jos nousuakselin antiskionikohdassa on kartalla planeetta, se näkee nousun, ja vastaavasti nousuakseli näkee sen. Ne jakavat keskenään kuin samanlaisen ympäristön, jolloin ymmärrys on helppoa. Ne peilaavat ja heijastavat toisiaan. Antiskioneissa toistensa kanssa olevien tekijöiden sanotaan keskustelevan keskenään. Keskusteleeko sinun nousuakselisi jonkun planeetan kanssa? Mikä planeetta pääsee näin antamaan ominaislaatuaan persoonallisuudesta kertovaan kartankohtaasi?

Itsetuntemusta nousun osasista

1.4.2019

Kun syntymäkarttaa tarkastellaan juuriastrologian näkökulmasta, vaatii tämä alustavasti ajattelun kääntämistä hieman toisin kuin modernissa astrologiassa on tavattu esittää. Tarkastelen tässä nyt minuutta, yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta kartalla. Moderni länsimainen astrologia on kiinnittynyt Aurinkoon kaiken lähtökohtana; kaikki tietävät kuinka astrologiaa ”myydään” siten että Auringon merkki osoittaa persoonaa.

Juuriastrologiassa nousumerkki on kartan tarkastelun avain. Kun nousuakselin kohta kartassa on määritetty, koko se merkki jossa akseli sijaitsee, on nousumerkkiä eli kartan ensimmäistä paikkaa, ja akseli vain istuu jonnekin tämän merkin sisälle. Nousua pidetään juuriastrologiassa persoonallisuudesta ilmoittavana kartan osoittajana, sillä ensimmäinen merkki määrittää koko kartan muun rakenteen: se on kaikkein riippuvaisin yksilön syntymän hetkestä, ja tästä syystä osoittaa yksilöllisyyttä.

Ensimmäinen merkki pitää sisällään astealueita horisontin kummaltakin puolelta (nousuakselista katsottuna siis, usein osa ensimmäisestä merkistä rajoittuu horisontin ylle, osa alapuolelle) ja tämä viittaa persoonan pitävän sisällään niin taivaallisia ideoita (horisontin yläpuolinen alue) kuin konkreettista materiaa (alapuolinen alue). Ensimmäinen merkki pitää sisällään molemmat taivaan ja maan.

Varhaisessa astrologiassa nousumerkin symboli on ruori, josta ”elämän laivaa” ohjataan. Nousumerkki on se kohta, mikä määrittää persoonalliset valinnat, sen millaiseksi elämä muodostuu.

Tämä saattaa aluksi tuntua niukalta, että vain yksi kartan kohta kertoo itsestä, ja kaikki muut kartan alueet muusta elämästä ja toisista ihmisistä. Juuriastrologian tapa esittää asioita ei kuitenkaan ole yksioikoinen, ja ihan pian katsellaan yhdessä muutamaa lisätekijää, jotka täsmentävät omaa persoonaa.

Nousumerkkiä hallitseva planeetta kertoo myös itsestä, ja osoittaa elämänaluetta, mikä on keskeinen elämässä. Juuriastrologiassa edellytetään hallitsijoiden katsomisessa alkuperäistä systeemiä, jossa siis Mars hallitsee skorpionia, Jupiter kaloja ja Saturnus vesimiestä. Jos siis nousumerkkisi olisi skorpioni, on tutkittava missä merkissä Mars sijaitsee, ja tämä paikka viittaa itseen.

Merkit jaetaan monin tavoin osiin, ja nämä antavat kokonaisuuteen kukin oman lisäsävynsä ja piirteensä. Decan on kolmikanta, ja se kertoo yleisesti ja tyypitellen ulkonäöstä, olemuksesta ja käytöksestä. Kaldealaista alkuperää olevassa planeettajärjestyksessä kartta jaetaan kymmenen asteen segmentteihin, jotka ovat vuorotellen näkyvien taivaan tekijöiden alueita. Nousuakselin osoittama kolmikannan planeetta saattaa siis kertoa jotakin oleellista itsestä. Esimerkiksi fiksua ja filmaattista nousuvaakaa kuvaa Kuun, Saturnuksen ja Jupiterin osoittamat lisävinkit; ensimmäisen decanin nousuvaaka voisi olla ihmisläheisin, toisen arvottavin ja kolmannen suosituin. Oheisesta karttaympyrästä hahmottaa kunkin merkin dekaanit.

Boundsit eli rajaukset halkovat merkit erikokoisiin planeettojen merkitsemiin asteisiin, ja joka merkillä kattaus ja järjestys on omanlaisensa. Vaikka näitä rajauksia käytetään astrologiassa lähinnä osoittamaan planeetan kohdalla toteutumisen ehtoja ja rajoituksia niin hyvässä kuin huonommassakin, voidaan rajausten antamaa informaatiota soveltaa nousuakselinkin kohtaan. Hyvikset Venus ja Jupiter asettuessaan rajaamaan nousua, antavat yksilölle hyvät edellytykset tulla esille ja huomatuksi, ja voivat viitata miellyttävään tai hauskaan luonteenlaatuun. Pahikset Mars ja Saturnus rajojen antajina voivat taas viitata kulmikkaampiin luonteisiin, jopa jonkinlaisiin rajoituksiin ilmentää itseään. Rajauksissa toiminnan moodeja ovat säätelemässä vain planeetat eli Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Merkkien loppuasteissa on rajoitusten annon tuntua, sillä jokaisen merkin viimeiset asteet ovat joko Marsin tai Saturnuksen alla, ja useimmissa merkeissä myös toiseksi viimeinen rajaus on jompaakumpaa. Allaolevasta listasta katso vasemmalta merkeistä nousuakselisi merkki, ja sen osoittamalta riviltä etsi mihin rajausväliin akseli sijoittuu (numerot väleissä osoittavat missä asteessa rajaa antava tekijä vaihtuu).

Dodekatemorian, kahdestoistaosan, merkki kuvastaa ikään kuin kaikkein alinta tasoa kerrostumissa, eikä tätä sisäisintä merkkiä ole toisten helppo huomata edes noususta. Kokonaisuudesta riippuen nousuakselin sisämerkki vie johonkin suuntaan ihmistä (useimmiten sanotaan hienosti, kertoo sisäisistä motivaatioista). Sisämerkki voi kuitenkin olla tiedostamaton, ja silloin se voi aiheuttaa sisäistä ristiriitaa tai jopa yllätyksiä. Juuriastrologian perusajatuksen mukaan nousumerkki kertoo ihmisestä itsestään, ja silloin nousuakselin sisämerkki nousee oikeastaan kaikkein tärkeimmäksi olemuksen sisäiseksi määrittäjäksi.

Millaisia ihmisiä te olette juurevan astrologian näkökulmasta? Saatte listaukseen nousuakselin merkin, sitä hallitsevan planeetan, kolmikannan planeetan, rajauksen planeetan ja pohjimmaisena sisämerkin – muodostavatko nämä yhtenäisen juonen itsestäsi? Miten kuvailisit itseäsi näiden tekijöiden synteesin perusteella?

Selvitystehtävä saattaa aluksi tuntua vaikealta, mutta voi antaa hyviä palikoita itsetuntemukseen!


%d bloggers like this: